Johtajan pöydältä

Lehtimajanjuhla – paikka jokaiselle kansakunnalle

Kolmen pitkän vuoden jälkeen pääsimme vihdoin lokakuussa kokoontumaan lehtimajanjuhlaan paikan päällä Jerusalemissa. Raamattu kutsuu lehtimajanjuhlaa Herran juhla-ajaksi, hepreaksi mo’ed. Se tarkoittaa määrättyä aikaa, jolloin Herra lupasi kohdata kansansa Jerusalemissa. Ja juuri näin tapahtui tänä vuonna, kun monet ihmiset tulivat sanomaan meille: ”Tämä oli paras lehtimajanjuhla ikinä!” Tiedän, että olisimme voineet tehdä monia asioita paremmin. Mutta silti itsekin koin, että tämä juhla oli paras ikinä – ei kuitenkaan sen takia, että meillä olisi ollut parhaat artistit, puhujat tai järjestelyt, vaan siksi, koska Herra ilmestyi todella voimallisella tavalla.

Juhlilla vallitsi ylistyksen ilmapiiri ensimmäisestä päivästä viimeiseen asti. Saimme nauttia ylistyksestä kirjaimellisesti eri puolilta maailmaa: pohjoiselta napapiiriltä Tyynenmeren saarille ja sieltä Australian takamaille ja Etelä-Afrikkaan. Vaimoni Vesna, joka koordinoi ylistysohjelmaa, sanoi minulle yhtenä iltana: ”Lehtimajajuhlasta todellakin tuli sukkah, jossa on paikka jokaiselle kansakunnalle”. Todellakin, kuten Sakarja (14:16) näki ennalta, kansakunnat saapuivat Jerusalemiin ylistämään Herraa, ja Herra laskeutui alas ja asui keskuudessamme.

Minua kosketti erityisesti juhlavieraiden Hengen nälkä ja jano, kun joka ilta sadat ihmiset vastasivat alttarikutsuun pyhittää elämänsä uudelleen Jumalalle. Ehkä vaikuttavimpia opetuksia olivat tunnetun esirukoilijan Lou Englen kutsu rukouksen ja paaston täyteiseen elämään sekä Andrew Brunsonin puhutteleva todistus kärsittyään evankeliumin tähden turkkilaisessa vankilassa. Ne olivat kuin selkeitä pasuunan ääniä Jerusalemista, jotka kutsuvat meitä pyhittämään elämämme Herralle tässä haastavassa ajassa.

Tämän vuoden lehtimajanjuhlilla oli monia uusia elementtejä. Ensimmäistä kertaa aloitimme juhlan Genesaretinjärven rannalla, jossa Jeesus vaelsi ja opetti 2 000 vuotta sitten. Toinen uusi kohokohta oli rukouspäivä, jossa pyhiinvaeltajat rukoilivat Israelin ja kansakuntiensa puolesta. Rukoukset kymmenillä eri kielillä täyttivät salin, ja vaikka en usein ymmärtänyt sanaakaan, tunsin koko maailmaa koskettavien rukousten painon tuossa huoneessa.

Monien vuosien jälkeen järjestimme jälleen parantumiskokouksen osana lehtimajanjuhlaa. Oli suuri ilo nähdä illassa paljon ihmisiä, mutta sitäkin suurempi siunaus oli kuulla todistuksia ihmisiltä, jotka olivat parantuneet kärsittyään kivuista vuosia. Jopa ICEJ:n perustaja Johan Lückhoff parani kuulovammastaan. Hän osallistui hauraasta terveydentilastaan huolimatta jokaiseen tilaisuuteen.

Toinen uusi asia oli lehtimajanjuhlan päätteeksi pidetty solidaarisuusjuhla, jonka järjestimme israelilaisten yhteisöjen kanssa lähellä Gazan rajaa. Tämä kansakuntien edustajien ainutlaatuinen tuen osoitus rohkaisi suuresti paikallisia johtajia. Myös lehtimajanjuhlien osanottajat iloitsivat nähdessään näiden rakettitulen kohteena elävien yhteisöjen toivon ja periksiantamattomuuden. Se oli kuin huutomerkki lehtimajanjuhlan lopussa kertomassa siitä, mitä luvatun maan omistaminen vaatii vaikeina aikoina.

ICEJ:n työ jatkuu täydellä teholla ja tuo siunausta ja lohdutusta Israeliin koko vuoden ympäri. Tästä lehdestä voit lukea lisää työmuodoistamme.

Harkitsethan rukoillen, voisitko lähteä mukaan ensi vuoden lehtimajanjuhlille. Kiitos, että seisot rinnallamme.

”Lehtimajajuhlasta todellakin tuli sukkah, jossa on paikka jokaiselle kansakunnalle.”

JÜRGEN BÜHLER

ICEJ:N PRESIDENTTI