2 minute read
Sukkotin iloa Haifa-kodissa
ICEJ:n holokaustiselviytyjien Haifa-kodissa koettiin monia ilon ja onnen hetkiä, kun lokakuussa kokoonnuimme viettämään yhdessä lehtimajanjuhlaa, sukkotia. Rakensimme Haifa-kodin pihalle kauniisti koristellun lehtimajan, jossa asukkaamme istuivat ja nauttivat toistensa seurasta toteuttaen näin 3. Mooseksen kirjan 23:42–43:n kehotusta asua lehtimajassa juhlaviikon ajan.
Pitkään aikaan emme ole voineet vastaanottaa vierailijoita, mutta nyt meillä oli vihdoin ilo toivottaa tervetulleeksi lehtimajanjuhlille osallistuva saksalaisryhmä sekä useita muita tukijoitamme, jotka halusivat tutustua toimintaamme. Ulkomaalaiset vieraat toivat mukanaan kauniita lahjoja ja tuliaisia. Mieleenpainuvia olivat myös monet arvokkaat keskustelut vieraiden ja asukkaidemme välillä.
Advertisement
elämän puu ICEJ:n sairaanhoitajamme Christine toteutti innostavan Elämän puu -hankkeen Haifa-kodissa. Hanke keskittyi kiitollisuuteen ja hyviin asioihin, joita holokaustivanhukset olivat kokeneet elämässään. Tarkoituksena oli auttaa heitä muistamaan, kuinka he olivat osoittaneet poikkeuksellista rohkeutta, toivoa ja sisua aloittaessaan elämänsä uudelleen kaiken kärsimyksensä jälkeen. ”Hankkeen avulla pystyn paremmin ymmärtämään asukkaitamme. Opin paljon heidän tarinoistaan: rohkeudesta, rakkaudesta ja sitkeydestä. He ovat taistelleet päästääkseen takaisin kiinni elämään”, kertoi Christine.
Yksi asukkaistamme Naomi liikuttui kyyneliin selittäessään, kuinka hanke oli vaikuttanut häneen. Nyt hän kertoo ylpeänä jokaiselle Haifa-kodin vierailijalle oman Elämän puu -tarinansa ja kaikki ne asiat, joista hän on kiitollinen elämässään. uusia asukkaita ukrainasta Suurena ilon aiheena on ollut myös Haifa-kodin kuusitoista uutta asukasta Ukrainasta. Viimeisimpänä saapuivat Alexander ja Irina, jotka ovat kotoisin Mariupolin kaupungista.
Alexander syntyi Mariupolissa, mutta hänen täytyi paeta maasta perheensä kanssa 1941, kun natsi-Saksa hyökkäsi Ukrainaan. Perhe päätyi Armeniaan, ja hän edelleen muistaa tuon ajan pelon, nälän ja puutteen. Syksystä 1941 vuoteen 1944 natsit tappoivat arviolta 1,5 miljoonaa Ukrainan juutalaista ja yli 800 000 pakkosiirrettiin itään.
Lopulta perhe palasi Mariupoliin, jossa Alexander opiskeli insinööriksi. Hän meni naimisiin lastenlääkärinä työskentelevän Irinan kanssa, ja heille syntyi tytär.
Vaikka pariskunta oli jo ikääntynyt, he elivät Mariupolissa hyvin aktiivista elämää. He asuivat kuuluisan Azovstalin terästehtaan lähellä. Kun Venäjä tämän vuoden helmikuussa hyökkäsi Ukrainaan, heidän elämänsä muuttui painajaismaiseksi jatkuvien pommitusten, nälän ja puutteen seurauksena. He säilyivät kuitenkin hengissä, vaikka pommit osuivat usein lähelle ja tuhosivat heidän kotinsa ikkunat ja muita rakenteita.
Eräänä päivänä pariskunnan käskettiin pakata laukkunsa ja valmistautua pakenemaan kaupungista 15 minuutissa. Irinan on edelleen hyvin vaikea puhua monista vaikeuksista, joita he joutuivat kokemaan. ”Tämä oli ainoa mekko, jonka pystyin tuomaan mukanani”, Irina sanoo.
Pariskunta saapui Israeliin kesäkuussa yhdessä tyttärensä kanssa, ja syyskuussa he muuttivat Haifa-kotiin. ”Ihmiset ovat olleet todella ystävällisiä meille”, kertoo Alexander hymyillen. ”Saimme kaiken, mitä tarvitsemme. Minut yllätti Israelissa se, että kaikkialla rakennetaan ja maa kukoistaa. Odotan innolla, että saan oppia uusia asioita ja että voimme viettää vielä monia hyviä vuosia täällä.”
YUDIT SETZ
ICEJ:N HOLOKAUSTIPROJEKTIEN JOHTAJA
Naomi ja Elämän puu
