
3 minute read
UNRWA vs. UNHCR
UNRWA:n toimisto Gazan eteläpuolella.
UNHCR:n työntekijä seuraa suurta pakolaismassaa Makedonian rajalla.
Advertisement

YK:n kaksi järjestöä UNRWA ja UNHCR ajavat molemmat pakolaisten asiaa, mutta siihen järjestöjen yhtäläisyydet näyttävät päättyvän. Järjestöjen toimintatavat ja resurssit eroavat toisistaan huomattavasti.
YK:n palestiinalaispakolaisjärjestö (UNRWA) perustettiin vuonna 1949, vuosi Israelin valtion syntymisen jälkeen. Se on YK:n ainoa suuri elin, joka on omistautunut yksinomaan yhden konfliktin ratkaisemiseen ja yhdelle ihmisryhmälle. UNRWA:lla on yli 30 000 työntekijää, joista suurin osa on palestiinalaisia. Järjestön budjetti tälle vuodelle on noin 1,6 miljardia dollaria, josta 42 prosenttia tulee EU:lta.
UNRWA tarjoaa terveydenhuoltoa, koulutusta ja muita palveluita noin 5,7 miljoonalle palestiinalaispakolaiselle Gazan alueella ja Länsirannalla sekä Libanonissa, Syyriassa ja Jordaniassa.
Vuonna 1948 palestiinalaisia pakolaisia oli noin 700 000. UNRWA:n mukaan heitä on nyt 5,7 miljoonaa. Tämä eksponentiaalinen kasvu johtuu siitä, että UNRWA soveltaa pakolaisstatusta automaattisesti kaikkiin vuoden 1948 pakolaisten jälkeläisiin heidän tilanteestaan ja oleskelupaikastaan riippumatta.
YK:n pakolaisjärjestö (UNHCR) puolestaan ei toimi näin. UNHCR:n ohjeistuksen mukaan paikallinen integraatio on tärkeä osa järjestön strategiaa, jonka avulla kehitetään ratkaisuja erityisesti pitkittyneisiin pakolaistilanteisiin. Etnisten, kulttuuristen tai kielellisten siteiden nähdään näin lisäävän onnistunutta kotoutumista paikallisyhteisöön.
UNRWA puolestaan ei rohkaise palestiinalaispakolaisten sopeuttamista Jordaniaan, Syyriaan tai Libanoniin. Järjestön toiminta osoittaa siis, että se ei pyri löytämään pysyviä ja kestäviä ratkaisuja, toisin kuin UNHCR.
YK:n vuoden 1951 yleissopimuksen ja pakolaisten asemaa koskevan pöytäkirjan I. artiklan (3c) mukaan henkilö ei ole enää pakolainen, jos hän on hankkinut uuden kansalaisuuden ja nauttii suojelua uuden kansalaisuutensa mukaisessa maassa.
Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että Suomessa syntyneen pakolaisen lapsi ei ole enää pakolainen, vaan hänestä tulee maamme uusi kansalainen. Tätä UNRWA ei halua tapahtuvan, eikä järjestön palestiinalaispakolaisen määritelmä siksi olekaan YK:n yleissopimuksen mukainen.
resurssien outo epäsuhta YK:n virastojen erisuuruisia resursseja ei voi kun ihmetellä. Palestiinalaispakolainen saa neljä kertaa suuremman avustuksen kuin syyrialainen, irakilainen tai afrikkalainen pakolainen, kertoo Abba Eban, joka työskentelee Kansainvälisen diplomatian instituutissa Herzeliassa. UNRWA työllistää noin 30 000 ihmistä, kun taas UNHCR työllistää vain 17 000 henkilöä, vaikka sen kontolla on 20,7 miljoonaa pakolaista 132 maassa. Niin kuin nykyään sanotaan: ”nallekarkit” eivät todellakaan mene tasan!
Tammikuussa 2021 palestiinalaisten tuesta vastaavan YK:n viraston johtaja myönsi, että Gazan ja Länsirannan kouluissa laajalti jaetut oppimateriaalit sisälsivät sopimatonta sisältöä, jossa ylistetään Palestiinan militantteja ja kannustetaan väkivaltaan. UNRWA on kärsinyt pitkään huonosta hallinnosta ja korruptiosta. Tämä johti järjestön ylimmän virkamiehen eroamiseen vuonna 2019, kun Belgia, Alankomaat ja Sveitsi keskeyttivät tukimaksunsa väliaikaiseksi protestiksi järjestöstä tehdyn eettisen raportin seurauksena.
ongelmallista matematiikkaa UNRWA:n pakolaismääritelmä on tosiasiallisesti epätarkka. Järjestön palestiinalaispakolaisiksi määrittelemistä 5,7 miljoonasta ihmisestä 2,2 miljoonaa asuu Länsirannalla tai Gazan kaistalla. He eivät kuitenkaan ole tosiasiassa pakolaisia, vaan ”sisäisesti siirtymään joutuneita henkilöitä”, jotka eivät lähteneet maastaan vuonna 1948.
Mitä tulee 2,2 miljoonaan ”palestiinalaispakolaiseen” Jordaniassa, myöskään he eivät ole pakolaisia, koska heillä on Jordanian kansalaisuus. UNRWA:n rekisteröimästä 5,7 miljoonasta palestiinalaispakolaisesta 4,4 miljoonaa ei siis ole UNHCR:n
standardien mukaan pakolaisia. Tämä on ongelmallista matematiikkaa UNRWA:n poliittisille apostoleille. Loput miljoona ihmistä oleskelevatkin enimmäkseen hajallaan Syyrian ja Libanonin välissä.
Monet vannovat palestiinalaispakolaisjärjestön välttämättömyyden nimiin. ”Niin kauan kuin UNRWA on olemassa, se on muistutus siitä, että kansainvälisellä yhteisöllä on vastuu ratkaista palestiinalaispakolaisten tilanne”, totesi Muhammed Shehada, joka työskentelee Euro-Mediterranean Human Rights Monitor -järjestössä Sveitsissä. Maailmassa on kuitenkin lukuisia kiistanalaisia alueita, joissa asuu miljoonia ihmisiä eikä niille ole perustettu omaa virastoa. Onko Pohjois-Kyproksen maakiistalle ja sen asukkaille oma YK:n alainen virasto? Tai vaikkapa Pakistanin ja Intian väliselle Kashmirin kiistalle?
muutoksen on tapahduttava Vuosien varrella on kehittynyt surullinen tilanne, jossa niin sanotut palestiinalaispakolaiset ja nyt ensisijaisesti heidän jälkeläisensä eivät pysty poistumaan pakolaisuuden piiristä. Tämä epäkohta voitaisiin kuitenkin korjata.
UNRWA:n nykyinen käytäntö eli ”status quo” ei palvele ketään. Se ei palvele kansainvälistä yhteisöä, joka jatkaa järjestön rahoittamista, eikä Israelia, jolle palestiinalaisten pakolaiskysymys on suuri haaste palestiinalaiskonfliktin ratkaisemisessa. Se ei palvele myöskään palestiinalaishallintoa, jota nyt heikentää ulkopuolinen taho, eikä edes niin sanottuja palestiinalaispakolaisia, joita ei ole sijoitettu uudelleen, eivätkä he voi integroitua yhteiskuntiin, joissa he elävät.
Muutokseen tarvittaisiin tahtoa ja rohkeutta. Valitettavasti YK:n sisältä ei löydy tällä hetkellä kumpaakaan.
JANI SALOKANGAS
ICEJ:N SUOMEN OSASTON TOIMINNANJOHTAJA