■ Herttoniemitalon purkaminen on valtava menetys ■ ”Viiden vuoden kuluttua Herttoniemen

Herttoniemitalo on enää vain muisto – tilalle tulee kerrostaloja Herttoniemitalon purkaminen on valtava menetys

– Herttoniemitalon purkaminen herättää minussa surua. Länsi-Herttoniemessä ei ole enää julkista tilaa – nyt kun kirkkokin on suljettu – jossa asukkaat voisivat kokoontua. Missä kuorot harjoittelisivat ja esiintyisivät, missä pidetäisiin kyläjuhlia ja -kirppareita, järjestettäisiin alueen erilaisia asukkaita yhdistäviä esitelmiä, tanssitapahtumia, lastennäytelmäesityksiä, missä abit lukisivat ylioppilaskirjoituksiin. Julkiset palvelut ovat käytännössä lasten ja vanhusten kävelykaupungin ulkopuolella, Leena Vallinkoski-Sipilä sanoo.

Leena Vallinkoski-Sipilän mukaan Länsi-Herttoniemi on kylämäinen, turvallinen asuinalue, jonne luotiin mahdollisuudet asua edelleen lapsesta vanhukseksi. 1940-luvun lopulla ja 1950-luvulla suunniteltu ja pääosin rakennettu vanha Herttoniemi kaavoitettiin luonnonmuotoja mukailevaksi kävelykaupunginosaksi, jossa julkiset palvelut tukevat asumista. !990-luvun puolivälissä Herttoniemi nimettiin uudelleen Länsi-Herttoniemeksi, kun öljysatamaa alettin rakentaa uudeksi suureksi kaupunginosaksi, Herttoniemenrannaksi. Sinne kaavoitettiin oma kirjastonsa. Kirjastoa ei kuitenkaan rakennettu.

Vakiintuneita Länsi-Herttoniemen kirjastoa, kirkkoa ja nuorisotaloa, ei ymmärretty nimenmuutoksen yhteydessä vaatia nimettäväksi uudelleen kaupunginosan mukaan Länsi-Herttoniemen kirjastoksi, Länsi-Herttoniemen nuorisotaloksi ja Länsi-Herttoniemen kirkoksi. Olisiko sillä voitu pelastaa kaupunginosan palvelut? Ajatteleeko kaupunki jotenkin nimikeskeisesti? Hyviä, uusia ratkaisuja tarvitaan

Herttoniemitalo voimiensa päivinä. Kuva: Raimo Mäkelä

Herttoniemitalon purkamisen jäljeltä talon tontti armottoman paljas. Kuva: Jorma Harjamäki

Länsi-Herttoniemeen. Kaikkihan kutsuivat edelleen aluetta Hertsikaksi tai Hertsigaksi.

Herttoniemitalo -idea syntyi asukkaiden keskuudessa. Nähtiin, että oli mahdollisuuksia ja tarvetta, että kaupunginosan toimijoiden ja resurssien yhdistämisellä saataisiin aikaan vielä kivampaa ja yhteisöllisempää, enemmän tarjoavaa kyläelämää ja voitaisiin varjella palveluja alueella. Varsin erillisinä toisistaan toimivat, kylän keskellä olevat hienot resurssit tarjoavat kirjasto ja nuorisotalo voisivat antaa yhteisölle vielä enemmän.

Kirjasto ja nuorisotalo lähtivät mukaan ideaan, siiloja purettin. Oli myös valtava innostus asukkaiden erilaisten toimintaryhmien, kirjaston ja nuorisotalon välillä. Tälle kokonaisuudelle tarvittiin tilaisuuksien markkinointiin nimi. Nimiehdotuksia pyöritettiin eri tahojen tapaamisissa. Päädyttiin Herttoniemitaloon. Talon nimikilpi ja kilven kiinnitys tehtiin vapaaehtoisin yhteisvoimin.

Talon ja palvelujen lopettamisuhasta sitten saatu tieto synnytti rauhallisia ja kauniita puolustusmielenosoituksia. Muistan etenkin käsi kädessä seisovat ihmisjonot Herttoniemitalon ympärillä. – Herttoniemitalon purkaminen on valtava menetys tehdylle yhteiskunnalliselle ja yhteiselle työlle, Leena Vallinkoski-Sipilä sanoo.

Vanhaa Hertsikan fiilistä ja yhteisöllisyyttä jää kaipaamaan

– Ehdin työskennellä Herttoniemen kirjastossa kahdenkymmenen vuoden ajan. Tuossa ajassa ehti nähdä ja kokea yhtä sun toista. Asiakaskunta oli värikästä ja ikäjakauma vauvasta vaariin. Vanhan Hertsikan aikaan kirjastossa oli kattava musiikkikokoelma, jota hyödynnettiin erilaisissa tapahtumissa. Itse toimin tiskijukkana, kirjastovirkailija Janne Juurinen muistelee.

Janne Juurisen mukaan kirjasto teki yhteistyötä useiden toimijoiden kanssa, kuten Herttoniemen ruokaosuuskunnan ja Hertsikan Pumpun kanssa. Ruokaosuuskunnalla oli kirjaston tiloissa myymälä ja noutopiste. Hertsikan Pumppu järjesti kirjaston tiloissa erilaisia musiikkitapahtumia, kirpputoreja, vaatteidenvaihto-tapahtumia ja vaikka mitä. Myös alueen päiväkodit olivat kirjaston vakiovieraita. Liikuntaviraston yhteistyökumppanuus mahdollisti erilaisien liikuntavälineiden lainaamisen. Talvisin oli mm. lumikenkiä, suksia, luistimia sekä jääkiekkomailoja. Kesäisin jalkapalloja, mölkkyä, petankkia, kävelysauvoja jne.

Juurisen mukaan Herttoniemitalo on merkittävä erilaisten tapahtumien järjestämispaikka, ja Helsingin kaupunki myös satsasi aikoinaan musiikkitapahtumiin. Oli komeat neliväriesitteet jne. – Eniten jään kaipaamaan sitä vanhan Hertsikan fiilistä, yhteisöllisyyttä ja tietenkin musakokoelmaa. Hyvät muistot jäi herttoniemeläisistä, kirjaston ja Herttoniemitalon toiminnasta. Niihin on mukava välillä palata, Janne Juurinen kertoo.

TEKSTIN KOONNUT: KARI UITTOMÄKI KUVAT: KARI UITTOMÄKI, RAIMO MÄKELÄ, JUHA PYKÄLÄINEN, JORMA HARJAMÄKI, MAIJA-LEENA LINNA

Talon purkaminen eteni vauhdikkaasti. Kuva: Kari Uittomäki

Herttoniemitalon nousu ja tuho 2012–2021

– Länsi-Herttoniemessä on ollut puutetta kunnollisista yhteisistä kokoontumistiloista aina 50-luvulta lähtien. Vuosikymmeniä kirkko oli ainoa kokoontumispaikka ja yhteistoiminnan järjestäminen oli kaikkiaan hankalaa. Asukkaiden mitta tuli täyteen vuonna 2011. Ensimmäinen asukastila vuokrattiin vuonna 2012 Eränkävijäntorilta nykyisen Ravintola Verson paikalta. Samana vuonna ryhdyttiin selvittämään mahdollisuuksia yhdistää Herttoniemen kirjaston ja nuorisotalon voimat, jotta molempien tilat voitaisiin ottaa tehokkaammin kaikkien asukkaiden ja paikallisten toimijoiden käyttöön, Eeva Kuuluvainen muistelee.

Kaupunginkirjasto innostui asiasta hetimiten. Herttoniemitalon toiminta käynnistyi 2013 aikana. Mukana suunnittelussa olivat Hertsikan Pumpun lisäksi mm. Herttoniemi-seura, SYKE, Herttoniemen ruokaosuuskunta, SPR, MLL, Herttoniemen Toverit, Herttoniemen asukastoimikunnat, ym. Tilojen käyttö asukkaille ja paikallisille yhteisöille saatiin maksuttomaksi. Siksi Hertsikan Pumppu pystyi palkkamaan Herttoniemitalon koordinaattorin, joka ideoi, koordinoi ja auttoi eri tahoja tilaisuuksien järjestämisessä, tiedottamisessa ja verkostoitumisessa. Koordinaattorin työpanos oli siksi korvaamaton.

Herttoniemitalo kuhisee toimintaa

Alkukankeuden jälkeen Herttoniemitalon toiminta lähti hyvin tarmokkaasti ja innostuneesti käyntiin. Se muokkautui nopeasti eri yhteistyökumppa-

neiden ja asukkaiden tarpeiden ja voimavarojen mukaisesti. Oli liikuntaryhmiä, Neulekahvila Virne, Perhekahvila, English Playground, kyläjuhlia, erilaisia kursseja, askarteluryhmiä, kirpputoreja, kulttuuritapahtumia, esitelmiä ja työpajoja kaupungin suunnitelmiin tutustumista varten. Joka joulu järjestettiin yhdessä Joulubasaari kahviloineen kaikkineen. Ihmiset pystyivät vaivattomasti kokoontumaan ja kokoustamaan Herttoniemitalossa tarpeen mukaan.

Herttoniemitalo in memoriam

Mustia pilviä alkoi nousta Herttoniemitalon ylle vuonna 2013. Herttoniemeläiset kokoontuivat Kettutien nuorisotalolle torstaina 21.3.2013 puolustamaan lähikirjastoa ja nuorisotaloa, joita uhkasi lakkauttaminen ja jopa purkaminen. Ihmisten mitta täyttyi tiedoista ja ilmassa oli positiivista taistelutahtoa. Herttoniemitaloa ja lähipalveluita ei meiltä viedä!

Mielenosoitukset eivät asiaa auttaneet. Kaupunginvaltuusto päätti lokakuussa 2014 purkaa koko Herttoniemitalon korttelin, ja siirtää kirjaston ja osan nuorisotiloista Megahertsiin. Vuonna 2020 jouduimme viettämään Herttoniemitalon jäähyväisiä. LänsiHerttoniemen lähipalvelut saivat näin viimeisen niitin; niitä ei enää ole! Nyt Kettutiellä puretaan 70-luvulla rakennettuja terveitä taloja ja louhitaan ikiaikaista kalliota. Kysyä täytyy, minkälaiset arvot kaupunkipäättäjillämme on. Onko tämä sitä mitä uusille asukkaille haluamme tarjota. Missä voimme kokoontua ja toimia? Asukkailla ei ole tällä hetkellä kokoontumistilaa. – Minun on hyvin vaikeaa kulkea louhintatyömaan ohitse. Pitkäaikaisena herttoniemeläisenä tunnen suurta surua ja solastalgiaa eli paikkakaipuuta tämän tuhon edessä, Eeva Kuuluvainen suree.

Herttoniemitalon puolesta oli mielenosoitus 21.3.2013. Kuva: Maija-Leena Linna

Purku-urakan loppu häämöttää. Kuva: Kari Uittomäki