■ ”Pääjuttu on yhdessä harrastaminen”

HerTo 100 vuotta: ”Pääjuttu on yhdessä harrastaminen”

HerTon puheenjohtaja Toni Rautiainen seuraamassa HerTon pelejä Helsinki Cupissa. Kuva: Jussi Eskola

– HerTon pääjuttu on se, että harrastetaan yhdessä, ja että on mahdollisimman kivaa, lähellä kotia ja edullisesti. Tärkeintä on se, että saadaan lapset liikkeelle, 100vuotiaan HerTon puheenjohtaja Toni Rautiainen luonnehtii HerTon toimintaa.

Herttoniemen Toverit eli HerTo on erittäin merkittävä toimija Herttoniemessä. Seurassa on hieman vajaa 450 jäsentä, joista noin 300 on junioreita. Joukkueita on tällä hetkellä 19. Puheenjohtaja Toni Rautaisen mukaan suurin osa junioreista, ehkä 90 prosenttia, on herttoniemeläisiä. Joukkueilla on paljon itsenäistä päätäntävaltaa. – Joukkueet saavat itse päättää, kuinka paljon ne harjoittelevat. Jokin joukkue haluaa harjoitella aktiivisemmin, jollekin toiselle riittää leikkimielinen pelaaminen kerran viikossa. – Meille on myös ok, jos pelaaja haluaa lähteä muualle pelaamaan. Hyville pelaajille on kysyntää, ja meistä on hienoa, että pelaaja voi jatkaa haluamallaan tavalla, Toni Rautiainen kertoo.

Rautiaisen mukaan uusi joukkue perustetaan aina, kun on riittävästi ilmoittautujia ja löytyy riittävästi vanhempia valmentajiksi ja huoltojoukkoihin. Kuvaavaa on, että tänäkin keväänä, 2016 syntyneiden ilmoittautumisen alkaessa, joukkue tuli täyteen 5 minuutissa!

Seuran nykyinen nousu alkoi 90-luvun alussa

Toni Rautiainen tuli mukaan HerTon toimintaan vuonna 1982, jolloin hän 5-vuotiaana osallistui ensimmäisen kerran kyläjuhlilla järjestettyyn juoksukilpailuun. Siitä alkaen hän on ollut mukana – aluksi pelaajana, nyttemmin puheenjohtaja. Rautiainen on ollut HerTon puheenjohtajana noin 10 vuotta. – 90-luvun alussa seuran toiminta oli tosi pohjalla. Talous oli tiukilla ja junioritoiminta oli lopahtanut. Vielä vuonna 2014 Helsingin kaupunki uhkasi tehdä urheilukentästä pesäpallokentän. Herttoniemen urheilukenttä on sentään

HerTo:n naiset juhlivat Suomen Cupin voittoa 1989. Finaalissa kaatui PPF numeroin 1–0. Kuva: Urheilumuseo / Juha Tamminen.

HerTon raivaama ja ylläpitämä 80-luvun alkuun saakka. Siinä taistelussa lupasimme, että seuran toiminta lähtee nousuun. Meidän oli pidettävä lupauksemme, Rautiainen kertoo.

Rautiaisen mukaan HerTon varhainen historia on varsin tuntematon hänelle. Toki tiedossa on seuran kultaiset vuodet sekä muutama hiljainen kausi. HerTo onkin tekemässä 100-vuotisjuhlajulkaisua, jonka yhtenä osana on HerTon historia-osuus, jonka kirjoittaa Mikko Mähönen. – HerTon kultaiset vuodet osuivat 80-luvulle, jolloin HerTon naiset voittivat Suomen Cupin kolme kertaa peräkkäin. 70-luvulla HerTo menestyi myös jääkiekossa.

Hyvillä mlelin kohti tulevaisuutta

– Menemme hyvillä mielin kohti seuraavaa sataa vuotta. Seuran toiminalle on paljon kysyntää ja alue kasvaa koko ajan. Tarvetta seuralle siis on, Rautiainen kertoo tyytyväisenä. – Ainoa huolenaihe on urheilukentän tilanne. 80-luvun alusta saakka meille ollaan luvattu tekonurmikenttää, mutta aina se on siirtynyt. Varmaan missään muualla Helsingissä jalkapalloa ei pelata hiekkakentällä. Tällä hetkellä kaupungin budjetissa tekonurmikenttä on merkitty vuodelle 2023.

HerTon laaja toiminta työllistää puheenjohtajaa paljon, mutta Rautiainen toteaa, ettei tunteja kannata laskea. Seura onkin organisoinut uudelleen toimintaansa: on yleinen toiminta, juniorijaosto sekä stipendirahasto. Uusi, merkittävä asia on se, että HerTo pääsi mukaan Suomen Palloliiton kehittämisjoukkueisiin. – Kehittämistoiminta alkaa syksyllä. Autetaan junioreita, valmentajia, taloutta, yleistä toimintaa. Palloliitolle tämä on myös uutta toimintaa, ja tavoittaa on auttaa pieniä seuroja toiminnassaan.

Rautiaisen mukaan moni pieni seura tukehtuu toimintaansa, koska voimat eivät riitä. 100–200 jäsenen seuran toiminnan pyörittäminen vielä onnistuu, mutta yli 300 jäsenen seuroissa toiminta alkaa tyrehtyä ilman päätoimista vetäjää. – HerTon toiminta on hyvin laajaa. Voin väittää, ettei Suomessa ole toista seuraa, jossa näin laajaa toimintaa pyöritetään vapaaehtoisvoimin. Seuralla ei ole yhtäkään palkattua toimihenkilöä. Valmentajille maksetaan tuntiperusteisesti, Rautiainen kertoo. HerTo herttoniemeläisen yhteisöllisyyden luojana

Voidaan jopa ounastella, että HerTolla on tärkeä rooli – varsinkin nykyään, koska toimintaa on laajaa –herttoniemeläisen yhteisöllisyyden luojana. Jalkapallo yhdistää lapsia ja vanhempia hyvin merkittävällä tavalla. Merkittävä rooli seuran historiassa on ollut myös henkilöillä, jotka ovat olleet samanaikaisesti puuhamiehiä monella taholla, kuten HerTossa ja Herttoniemi-seurassa. Eräs tällainen henkilö oli Per-Erik ”Pärre” Förars – jo edesmennyt. Förars oli myös kaupunginvaltuutettu. – Pärre Förarsilla oli paljon kontakteja, ja hänen kauttaan tuli myös eräs pankki mukaan rahoittajaksi, HerTon kunniapuheenjohtaja Martti Pöysti muistelee.

Vahvasta yhteisöllisyydestä on jälleen osoitus Herttoniemen kyläjuhlat, jotka järjestetään 4.9. urheilukentällä. Luvassa on perinteinen juoksukilpailu, myyntipisteitä, fanituotteita. Kaikki juniorijoukkueet osallistuvat kyläjuhlien järjestämiseen. Seuran satavuotinen historiakin tulee kyläjuhlissa esille siinä sivussa, mutta merkkivuotta ei kuitenkaan nostetaan ykkösasiaksi.

HerTon historiassa on monenlaisia vaiheita

Herttoniemen Tovereiden perustamispäivä on 13.6.1921, mutta tarkempi syntyhistoria on hieman hämärän peitossa – johtuen puutteellisista tai osittain kadonneista arkistoista. Ilmeisesti Herttoniemen Työväenyhdistys, nykyinen Herttoniemen sosialidemokraattinen yhdistys, liittyi HerTon perustamiseen – ainakin HerTo toimi työväenyhdistyksen alaosastona.

Urheiluseuran alkuaikojen lajit olivat voimistelu, paini ja nyrkkeily. Toiminnan pääpaikkana oli Herttoniemen työväentalo – koska urheilukenttää ei ollut. – 30-luvulta alkaa olla jo hieman tarkempaa tietoa. Melko varmaa on, että ennen sotia ehdittiin harrastaa jo hiihtoa, painia, nyrkkeilyä ja voimistelua. Samoihin aikoihin, 30-luvulla ennen sotia, aloitettiin futis, HerTon historiaan perehtynyt Mikko Mähönen kertoo.

HerTon toiminta hajosi kahtia jossain kohtaa 30-luvun puolivälissä, kun futarit loikkasivat Hellakseen. Yhteiskunnallisesta tilanteesta johtuen työväen urheiluseurat olivat enemmän tai vähemmän ahtaalla, ja Hellas oli puolueeton seura. – Joskus vuosina 45-46 toimintaa käynnistettiin uudelleen, kun Hertsika liitettiin Helsinkiin. Samaan aikaan väkimäärä idässä kasvoi melkoista vauhtia. Jalkapallokin palasi harrastettavaksi lajiksi ja kokonaan uutena lentopallo. – Kasvua jatkui pitkälle 50-luvun loppupuolelle, erityisesti futisjaosto otti tässä kohtaa isoa roolia. 50-luvun lopussa HerTossa oli jo parisen sataa jäsentä, jotka muodostivat 5 futisjengiä, 3 jääpallojengiä ja isohkon nyrkkeilyosaston. Tässä kohtaa pääpaino oli jo ehdottomasti palloilulajeissa, Mähönen kertoo.

50–60-luvun taitteessa käytiin vääntöä siitä, pitäisikö sitoutua SVUL:iin vai TUL:iin. Toiminnallinen lamakausi koitti vuoden -66 jälkeen ilmeisesti siitä syystä, ettei seuralle löydetty aktiivista puheenjohtajaa. – Kolmas tuleminen tapahtui sitten 70-luvun alussa. Taas mentiin palloilu eli lähinnä naisten futis ja junnujen lätkä edellä. Lätkä tuli tässä kohtaa ensimmäistä kertaa kuvioihin. 79 liityttiin sitten takaisin TUL:iin.

Lätkäjoukkue sekä naisfutiksen alkaminen merkitsivät HerTon kultakautta – 80-luvun ja 90-luvun taitteen menestysvuosiin. Miesten kiekosta nousi kansallisen tason pelureita mm. Markus Lehto, Ismo Lehkonen ja Toni Arima. Lopulta lätkä siirtyi kokonaisuudessaan osaksi Jokereita, mutta naisten futis menestyi erityisesti Cupissa. Naiset pelasivat vuodesta -84 SM-sarjaa ja Suomen Cupin voitto tuli vuosina -87, -88 ja -89. Tästä menestysjoukkueesta iso osa pelasi myös naisten maajoukkueessa 80-luvun loppupuolella. Naisfutis kuitenkin sitten hiipui rahan puutteeseen, vaikka C-tytöt voittivatkin vielä SM-kultaa 97.

Miesten futiksen puolella ei ole samanlaista menestystä nähty. Useita joukkueita on kuitenkin perustettu ja sittemmin hajonnut, kovimpana saavutuksena käytännössä kaudet 3. divarissa. Miesten edustusjoukkueen voidaan kuitenkin katsoa olleen yhdenjaksoisesti aktiivinen 70-luvulta alkaen.

TEKSTI: KARI UITTOMÄKI

HerTon jääkiekkojoukkue 70-luvun puolivälissä. Kuva: HerTon arkisto.