■ Kipparilahden venekerholta pääsee vaikka maapallon ympäri

Heinäkuun alkuilta Herttoniemen Kipparlahdessa on kuuma. Edes merenrannalla ilma ei vaihdu. Kipparilahden Venekerhon satamassa veneet kelluvat siististi vieritysten omilla paikoillaan. Jokunen veneporukka tulee reissuiltaan, toinen lähtee.

Kipparilahden Venekerhossa on parisataa jäsentä, ja venepaikkoja on 130. Tänä vuonna uusia jäseniä on tullut parikymmentä.

– Tästä pääsee minne vaan, vaikka Uuteen-Seelantiin. Pienimmillä veneillä käydään kalassa, ja mitä isompi vene on, sitä merikelpoisempi ja asuttavampi se yleensä on. Täällä on myös yksi vene, jolla on kierretty koko maapallo, venekerhon sihteeri Tiina Somerpuro kertoo.

Kipparilahden Venekerho on pitänyt satamaa täällä jo reilut viisikymmentä vuotta. Yhdistyksen tavoitteena on edistää veneilytoimintaa ja vuokrata venepaikkoja. Jäseniä on pari sataa, ja venepaikkoja 130. Alue on aidattu ja valvottu. Yhdistyksellä on myös kerholaisten vapaassa käytössä Porvoon saaristossa yli kolmen hehtaarin saarikiinteistö rakennuksineen.

Yhteisöllisyyden voimaa

Helsingissä on yhteensä noin 12 000 venepaikkaa. Kolmasosa siitä on kaupungin hallinnoimaa ja loput on vuokrattu venekerhoille ja pursiseuroille. Vierasvenesatamat ovat suurimmaksi osaksi yksityisten venekerhojen hallinnoimia.

Korona on lisännyt veneilyn suosiota. Se on näkynyt myös Kipparlahdessa: muutamia pienimpiä venepaikkoja lukuun ottamatta yhdistyksen venepaikat ovat täynnä. Parikymmentä uutta jäsentä on otettu mukaan tänäkin vuonna. Mikäli venepaikkaa havittelee, kannattaa olla hyvissä ajoin liikkeellä. – Meilläkin on aina jonkin verran lähtijöitä: harrastus lopetetaan, vene myydään tai muutetaan vaikka toiselle paikkakunnalle. Itse halusimme venepaikan mieluummin venekerhon kuin kaupungin kautta ihan siitä syystä, että täällä on vartiointi ja kerhoissa yhteisöllisyydestä on paljon hyötyjä. Venekerhossa saa muilta apua, kun sitä tarvitsee.

Kelluva kesämökki

Somerpuro itse on pitänyt perheineen purjevenettä Kipparlahdessa jo useita vuosia. Vetovoimana on ollut puhtaasti rakkaus mereen. Harrastus aloitettiin aikoinaan Merihaasta, kun ystävä pyysi mukaan kimppaveneeseen. Yhdessä opeteltiin veneilytaitoja. Sitten tuli halu ostaa oma ja asuttavampi purjevene. – Venekimppa on hyvä tapa aloittaa veneilyharrastus. Purjehtiminen sinänsä on hyvin helppo oppia, mutta moottorin kunnostukset ja sähköhommat sen sijaan vaativatkin enemmän opettelua. Purjeitakin pitää välillä vaihtaa.

Tutustumiskäynnillä perheen yhdeksän metriä pitkään purjeveneeseen selviää, että kaikki tarvittavat elämisen edellytykset ovat täällä: jääkaappi, liesi, vesi, vessa ja sängyt. Monen monta satamaa vene on ehtinyt elämänsä aikana nähdä. Somerpuron mukaan suurin osa veneistä ostetaan käytettyinä, sillä käyttöikää niillä voi hyvinkin olla useita kymmeniä vuosia. Uuteen taas voi hyvin humpsahtaa sitten hyvän auton verran rahaa tai enemmänkin. – Käytetyn purjeveneen saa jo parilla tonnilla, mutta rahaa ja aikaa tähän harrastukseen toki saa kulumaan ihan niin paljon kuin vain itse haluaa. Oikeastaan vene on vähän kuin kelluva kesämökki, ja sitä voi verrata hyvin myös karavaanaritouhuun, sillä aina on vapaus vaihtaa maisemaa.

Tiina Somerpuro on tänä kesänä lähdössä Naispurjehtijat ry:n venekunnassa purjehdusreissulle Atlantille. – Ensimmäistä kertaa olen ohjaimissa yöaikaan. Vähän jännittää, mutta hyvin on kaikki vastuut ja vuorot ennalta organisoitu.

Kuvassa hän on oman veneen kannella, joka on suomalainen Inferno 31 vuodelta 1984.

Tulevaisuudessa kaupunki aikoo täyttää ja rakentaa Kipparlahtea. Venekerholle se tarkoittaa kerhorakennuksen ja laituripaikkojen siirtoa. Vielä ei kuitenkaan ole tarkempaa tietoa muutosten aikatauluista. Yhteistyö venekerhon ja kaupungin kanssa on sujunut hyvässä yhteisymmärryksessä.

Venekerho toimii pitkälti vapaaehtoisvoimin. Somerpuro on yhdistyksen toimihenkilöistä ainoa nainen. Se oli myös syy, miksi hän halusi toimintaan mukaan. Veneilyharrastus kun on vielä hyvin miehinen laji, jos ei kimppaveneitä ja perheitä lasketa. Pikkuhiljaa tilanne on kuitenkin muuttumassa, ja naisia on tullut lisää veneilyn pariin. Sukupuoliroolit ovat kuitenkin vielä aika tiukassa.

– Usein se on niin, että mies ajaa veneen satamaan ja nainen hoitaa köydet. Me sitä vastoin tehdään niitä vuorotellen, sillä molempien ne on hyvä osata, jos toinen ei jostain syystä pysty. Toisinaan kun ollaan tulossa vierasvenesatamaan ja olen ruorissa, joku naapuriveneestä kehuu onnistunutta perille pääsyä. Mieheni ei kuule sellaista koskaan.

TEKSTI JA KUVAT: MERJA HAAKANA