■ Herttoniemen Hylkeillä ikimuistoinen kausi

Syksyllä talviuintikauden alkaessa kaikki näytti vielä hyvältä. Syksy oli kaunis, uintikelit mainiot ja koronapandemiakin rauhoittunut. Koska Helsingin kaupunki vaati, että talviuimareiden on oltava uintipaikkaa vuokraavan tahon jäseniä, Herttoniemiseurassakin toimittiin sen mukaan. Tähän saakka uimarit olivat maksaneet pelkän uintimaksun, mutta seuran syyskokouksen päätöksellä siihen sisällytettiin myös Herttoniemiseuran jäsenmaksu.

Tästä muutoksesta johtuen uusia jäsenhakemuksia ei alkukaudesta otettu vastaan. Kun uusia jäseniä taas hyväksyttiin, hakemuksia tuli tulvimalla. Uudet talviuimarit saivat avaimen infotilaisuudessa, jossa kerrotaan miten Tuorinniemessä toimitaan ja uidaan turvallisesti. Tilaisuuksia pidettiin parhaimmillaan neljästi viikossa. Avaimia teetettiin lisää kahteenkin otteeseen, sillä ne loppuivat alkuunsa.

Samaan aikaan COVID-19-pandemia jatkoi jylläämistään. Talviuintimahdollisuus haluttiin kuitenkin pitää auki halukkaille, joten pukukoppeja ei otettu pois käytöstä, vaikka monet muut seurat

Matti Suorsa talviuintitoimikunnasta huoltotöissä. Sähkökaappiin saatiin komea hyljekuva, jonka teki taiteilija Kimmo Kreus. tekivät niin. Hankalaa se olisi ollutkin, sillä Tuorinniemessä voi käydä uimassa omalla avaimella silloin kun haluaa, joten lukot olisi pitänyt vaihtaa tai kerätä avaimet pois. Uimahallit ja muut sisäliikuntapaikat olivat kiinni, joten painetta kohdistui talviuintiin.

Rajoituksia oli pakko asettaa. Päätettiin, että pukukopissa voi olla enintään kaksi henkilöä samanaikaisesti. Käsidesiä laitettiin tarjolle ja loppukaudesta suositeltiin myös kasvomaskien käyttöä. Pukukoppien siivous ulkoistettiin, ja kopeista poistettiin kaikki ylimääräinen tavara. Uimareille laadittiin jo alkukaudesta tarkemmat ohjeet, jotka julkaistiin koppien seinällä suomeksi, ruotsiksi, englanniksi, ranskaksi ja venäjäksi sekä suomeksi myös Hylkeiden Facebook-sivulla.

Miesten pukukoppi muutettiin unisex-käyttöön, koska suurin osa talviuimareista on naisia, ja naisten pukukoppiin oli enemmän tungosta. Pukukoppirakennuksen välikköön hankittiin pari penkkiä ja ripustuskoukkuja, jotta riisuminen ja pukeminen olisi mahdollista välikössäkin – se on sentään paremmassa tuulensuojassa kuin laituri. Yleisöuinteja ei tällä kaudella voitu järjestää.

Aivan kuin jäsenmäärän räjähdysmäinen kasvu ja koronapandemia eivät jo olisi teettäneet tarpeeksi töitä, kevät toi mukanaan pitkään jatkuneen korkeapaineen. Se aiheutti hienot, aurinkoiset ulkoilusäät, mutta painoi vedenpinnan alas, jolloin pumppu ei pystynyt pitämään Tuorinniemen avantoa kunnolla auki. Pumppua asenneltiin uudestaan ja lopulta hankittiin uusi.

Kaikesta huolimatta kausi sujui hyvin. Pukukoppeihin oli joskus jonotettava, mutta se sujui hyvässä hengessä. Kopissahan viivytään noin varttitunti, joten pitkiä aikoja ei tarvinnut vartoilla.

Uusia jäseniä otettiin helmikuun loppuun saakka. Jäsenmäärä kasvoikin kauden aikana peräti noin 175 uudella jäsenellä! Käyntimäärissä rikottiin ennätyksiä. Tammikuussa Tuorinniemessä pulahdettiin uimaan ennätykselliset 1722 kertaa eli noin 56 kertaa joka päivä! Helmikuussa uintikertoja kertyi 1510, maaliskuussa 1652 ja huhtikuussakin 1042.

Hylkeitä haastateltiin Helsingin Uutisiin ja Kauneus ja Terveys -lehteen. Herttoniemi-seuran talkooperiaatteella toimiva talviuintitoimikunta eli Kaija Eerikäinen, Hannele Ilves, Jouni Jakonen, Katri Myllykoski ja Matti Suorsa täydentyi magneettikalastusta harrastavalla Teemu Nikkarilla. Teemu kohensi talviuintipaikan turvallisuutta onkimalla laiturin luota polkupyöriä, ostoskärryjä ja muuta metalliromua.