Page 1

n

i g n i s l e H

io

uk l e d i a t kuva rtomus Vuosike

14 2013 – 20


HELSINGIN KUVATAIDELUKIO HELSINKI UPPER SECONDARY SCHOOL OF VISUAL ARTS ASP-(UNESCO-)KOULU Kuvataidepainotteiseen opetussuunnitelmaan perustuva erityinen tehtävä alkoi valtioneuvoston päätöksellä 27.6.1985. YHTEYSTIEDOT Taidetalo Pengerkatu 5 00530 Helsinki

Pääkoulu Torkkelinkatu 6 00500 HELSINKI Postiosoite: PL 3802 00099 Helsingin kaupunki

Taidetalon opettajat puh. (09) 310 87124 Faksi (09) 310 87121

Rehtori Pirkko Majakangas puh. (09) 310 82365 pirkko.majakangas(at)hel.fi

Taidetalon kouluisäntä puh. (09) 310 72647

Apulaisrehtori Maiju Silén puh. 050-401 3122 maiju.silen(at)hel.fi

Koulun internet-sivut: www.kuvatl.edu.hel.fi Muut sähköpostiosoitteet ovat muotoa etunimi.sukunimi@edu.hel.fi

Koulusihteeri Ines Lukkanen puh.(09) 310 82367, faksi (09) 310 82375 ines.lukkanen@hel.fi Opinto-ohjaaja Sari Vahtera puh. (09) 310 82368 Opinto-ohjaaja Satu Haime puh. (09) 310 82371 Pääkoulun opettajat puh. (09) 310 82370 Kouluisäntä ja toimitilahuoltajat puh. (09) 310 82369 Koulun vaiheet Helsingin toinen suomalainen lyseo Oma koulurakennus Helsingin toinen lyseo Torkkelinkadun lukio Torkkelin lukio Helsingin kuvataidelukio

REHTORIT 1925–49 1945 1950–77 1977–79 1979–91 1991–

Lauri Pelkonen Viljo Laine Veijo Kattainen Jouko Palonen Antero Kuusisto Päivö Suomela Taimi Viherketo Mailis Artén Ilkka Arvas Mervi Willman Pirkko Majakangas

1925–30 1930–47 1947–50 1950–74 1974–84 1984–85 1985–88 1988–99 1999–2003 2003–2014 2014–


HELSINGIN KUVATAIDELUKIO Vuosikertomus 2013 – 2014 SISÄLLYS Torkkelin vauhdikas ja innovatiivinen lukuvuosi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Opiskelijakunta puuhakkaana . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Torkkelin mediatiimi aloitti ylpeänä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Svenska möten . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . Yrittäjäopissa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Historiaa mobiilisti Kallion kaduilla . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . Venäjän kulttuurisilla jäljillä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . Historian havinaa ja vanhusten naurua . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. Teatteriin ja takaisin . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . .. . .. . NAM – juhlakattaus Annantalossa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . .. . Lukiodiplomitöitä ja grafiikkaa Kallion kirjastossa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Mediataidetta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . Urban Fashion POP UP -workshop Millennium-paviljongissa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Opettaja taiteilijana . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Oi nuoruus! . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Menestystä opetusviraston mukikilpailussa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. .. . . . . . . . . Kansainvälisiä vieraita . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Kauhat huiskivat ja essut hulmusivat espanjalaisten ja suomalaisten kohdatessa . . . . Kestävän kehityksen toimia . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Opettajana Torkkelissa – muuttuuko kaikki? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Vuoden Tossu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . .. .. . . . . . . . . . . . . . Mervi Willman siirtyi opetuspäälliköksi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . Lehtori Valpuri Suonio jää eläkkeelle . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

2 4 6 7 8 9 10 12 14 16 18 18 20 21 23 23 24 26 28 29 31 32 33

Tekstien toimitus Maarit Nopsanen, Minna Nakari, Anne Mattsson, Hanna Vanhanen, Roosa Joensuun, Veronica Koskinen, Zipora Ogola ja Anette Tuominen Ulkoasu ja taitto Katja Särkkä Kannen kuva Loviisa Kangas Painatus Tornion kirjapaino, Tornio Helsingin kuvataidelukio 2014


Torkkelin vauhdikas ja innovatiivinen lukuvuosi

Kuvataideopettajia ja rehtori Pirkko Majakangas keskustelemassa Annantalolla Helsingin kuvataidelukion kevätnäyttelyssä. KUVA Loviisa Kangas

zxzx

Helsingin kuvataidelukion, tuttavallisesti Torkkelin, 89. lukuvuosi on ollut vauhdikas. Olen aloittanut rehtorina syyskuussa 2013 ja päässyt tekemään työtä lukiossa, jossa on lahjakkaat opiskelijat sekä ammattitaitoiset ja sitoutuneet opettajat. Työn aloittaminen oli helppoa, sillä kouluun ovat myös muotoutuneet hyvät rakenteet jokapäiväiseen työhön. Olen ollut tavattoman vaikuttunut siitä, miten hyviin tuloksiin opiskelijamme pääsevät taideaineissa ja miten tavoitteellisesti he työskentelevät myös ylioppilaskirjoituksia varten. Kuluneena lukuvuonna olemme kaikki olleet mukana monenlaisessa koko koulun

2

kehittämistyössä. Toimimme toista lukuvuotta kampuksena yhdessä Alppilan, Itäkeskuksen ja Kallion lukion kanssa. Yhteistyömme on tuonut opiskelijoillemme uusia mahdollisuuksia: he ovat opiskelleet muun muassa japania Itäkeskuksen lukiossa. Henkilöstö on tutustunut paremmin toisiinsa, ja yhteisten hankkeiden toteuttamiselle on luotu hyvä pohja. Olemme olleet aktiivisesti mukana myös kehittämässä oppimista Stadin eKampuksen hankkeissa. Olemme kokeilleet mobiilioppimista ja valmistautuneet sähköisten ylioppilaskirjoitusten tuloon kokeilemalla sähköisiä kokeita eri oppiaineissa. Saimme myös kouluumme

Helsingin kuvataidelukion vuosikertomus 2013–2014


3D-tulostimen, ja sillä on tulostettu ensimmäiset esineet. Meillä on myös kampuksemme yhteinen eKoelaboratorio, jossa kehitetään ja kokeillaan sähköisiä kokeita. On tärkeää, että olemme vahvasti mukana kehittämässä pedagogiikkaa, sillä se valmistaa opiskelijoitamme menestykseen jatko-opinnoissa. Ensi lukuvuonna käytämme oppimisessa ePortfoliota, jossa opiskelijan lukioaikaiset

sestä työstä ympäristön hyväksi. Koulun verkkolehti on lukuvuoden aikana uudistunut: se antaa mainion näytön opiskelijoidemme osaamisesta ja yhteistyöstä opettajien kanssa. Olen ylpeä koulustamme. On arvokasta, että taideaineissa lahjakkaat ja motivoituneet nuoret voivat lukioaikanaan kehittyä omissa taidoissaan ja saada samalla erinomaiset valmiudet mo-

”Olen ollut tavattoman vaikuttunut siitä, miten hyviin tuloksiin opiskelijamme pääsevät taideaineissa ja miten tavoitteellisesti he työskentelevät myös ylioppilaskirjoituksia varten.”

työt ja tehtävät kulkevat mukana myös koulun päättymisen jälkeen. Kansainvälinen toiminta on ollut aktiivista, sillä toimimme myös tänä vuonna Helsingin kaupungin opetusviraston vierailukouluna. Olemme ylpeinä esitelleet kouluamme israelilaisille, norjalaisille ja yhdysvaltalaisille vieraille. Yhteistyömme jatkui sekä espanjalaisen että saksalaisen ystävyyskoulumme kanssa, ja Alppilan lukion pietarilaisen ystävyyskoulun opiskelijoita opettajineen kävi tutustumassa kouluumme. Erityisiä ilonaiheita on ollut upea ruoka-aiheinen näyttelymme ”NAM” Annantalossa. Ruokaa on ilmiönä käsitelty eri oppiaineiden yhteydessä ja taidekursseilla siitä koottiin monipuolinen näyttely, jossa opiskelijat osoittavat erinomaisesti taitojaan. Saimme myös jo toisen kerran Kestävän kehityksen sertifikaatin kouluumme, mikä on osoitus sekä opiskelijoidemme että opettajiemme pitkäjäntei-

nenlaisiin jatko-opintoihin niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Koulumme toimii jatkumona taiteen perusopetukselle, ja sillä on tärkeä tehtävä toisen asteen koulutuksessa. Lukuvuoden päätteeksi haluan kiittää koko kouluyhteisöämme erinomaisesta työstä. Haluan erityisesti kiittää lehtoriamme Valpuri Suoniota hänen pitkästä ja ansiokkaasta työurastaan meillä englannin kielen opettajana. Kaikki opettajamme ovat kannustaneet opiskelijoitamme ja auttaneet heitä saavuttamaan omat tavoitteensa. Lämpimät onnittelut lukuvuoden uusille ylioppilaille ja menestystä jatko-opinnoissa. Aurinkoista kesää! Pirkko Majakangas vs. rehtori

Helsingin kuvataidelukion vuosikertomus 2013–2014

3


unta opiskelijakn a puuhakkaa

Lukuvuonna 2013–2014 vaikuttivat kahden kauden hallituslaiset. Tammikuussa järjestettiin vaalit, joissa tämänhetkinen hallitus valittiin ja edellinen sai jäädä historiankirjoihin.

zxzx

Vuoteen on mahtunut useita merkittäviä kokouksia, juhlia ja tapahtumia. Syksyn halloween-juhlat keräsivät koulun täyteen zombeja ja vampyyreitä, jotka olivat kaikki yltä päältä veressä. Salape-

4

räinen kauhukäytävä houkutteli ihmisiä ja muita olentoja jonottamaan sisäänpääsyä. Valtuuston virittämät pelottavat koristelut saivat monet kiljumaan. Tammikuussa koulumme ovet olivat kaikille auki. Koulussamme vieraili tulevia hakijoita perheineen ja ystävineen. Myös entisiä koulun opiskelijoita tuli paikan päälle tarkistamaan, miltä meno nykyään näyttää. Vierailijoille tarjottiin perinteisiä ja uutukaisia työskentelypajoja, joita vetivät tutorit. Toisen kerroksen aulaan oli pystytetty tuttu taidemyyntinäyttely. Rehtori ja opettajat pitivät hakijoille esittelytilaisuuden salissa. Perinteisiä wanhojen tansseja tanssittiin helmikuussa. Ensin pyörähdeltiin Alppilan lukion tiloissa ja perjantaina ystävänpäivänä, Helsingin jäähallissa muiden lukioiden kanssa. Perinteisesti wanhojen päivä on toisen vuosikurssin opiskelijoiden kruunajaisjuhla koulun vanhimmiksi, mutta tänäkin vuonna seasta löytyi tuoreita ykköspoikia. Uutena tanssina tänä vuonna tanssikirjoon tuli folkjam. Useimmiten tanssiharjoitukset olivat ilon ja naurun värittämiä, mutta epätoivonkin hetkiä toisinaan oli. Yhteistyöllä ja sinnikkäällä harjoittelulla niistäkin selvittiin, ja tanssit onnistuivat hienosti liikunnanopettaja Lilja Grönroosin johdolla. Jäähallilta tanssijat lähtivät illalliselle ravintola Sipuliin. Kovimmat juhlijat suuntasivat suorinta tietä jatkoille Käpylän työväentalolle, jonne muut saapuivat illallisen jälkeen. Hallituksemme ryhmäytyminen pidettiin tänä vuonna yhteisenä iltapäivänä Megazonessa. Taistelimme samassa

Helsingin kuvataidelukion vuosikertomus 2013–2014


tiimissä ja olimmekin voitokkaita pienen alkuhämmennyksen jälkeen. Kaiken räiskinnän ja ryminän jälkeen suuntasimme vielä illalliselle ravintolaan. Kaikki pääsivät tutustumaan toisiinsa paremmin, ja yhteistyömme haastavassa tilanteessa kävi sujuvasti. Ryhmäytymisestä jäi kaikille hyvä tunnelma, ja sen jälkeen olemme kasvaneet vielä tiiviimmäksi joukoksi. Lukuvuosi 2013–2014 päätettiin perinteisesti brunssiin sekä Kallion ja Torkkelin väliseen vesisotaan. Brunssi sai koko Torkkelin väen kerääntymään viereisen kentän ympäristöön suurpiknikin hengessä mitä mielikuvituksellisimmin teemoin. Tuomaristo kiersi jokaisen ryhmän luona ja pääsi maistelemaan opis-

kelijoiden herkkuja. Osa oli suunnitellut teemaansa jo kuukausia etukäteen. Vesisota on aina erittäin odotettu kohtaaminen. Tossujen ja kalliolaisten yhteisillä tunneilla oli nälvitty jo lukuvuoden alusta lähtien. Molemmat osapuolet olivat varustautuneet vesipyssyillä ja -ilmapalloilla ja puolustivat urheasti koulunsa kunniaa. Mutta onhan se nyt selvää, että Torkkeli oli se ainoa oikea voittaja. TEKSTI Roosa Joensuu, Inka Mattila, Yasmine Rantala ja Ville Väisänen, opiskelijakunnan halllituksen jäseniä KUVAT Hertta Lehtovirta, 2. vuoden opiskelija

Vappuviikolla eri päivillä oli oma teemansa. Vappuaattoa juhlittiin high school -henkisesti.

Helsingin kuvataidelukion vuosikertomus 2013–2014

5


Torkkelin mediatiimi aloitti ylpeänä zxzx Tänä vuonna toteutettiin vihdoinkin kauan odotettu ja suunniteltu projekti – perustettiin mediatiimi. Tiimi koostuu vapaaehtoisista opiskelijoista, jotka tuottavat sisältöä koulun verkkosivustoille: kotisivuille ja Hetkiä ja kuvakulmia -verkkolehteen. Tiimi on jaettu kolmeen ryhmään: videotiimiin, valokuvaustiimiin ja toimittajatiimiin. Opiskelijoita ohjaavat opettajat Maarit Nopsanen, Loviisa Kangas ja Katja Särkkä. Tiimissä opiskelijat voivat toteuttaa

6

omaa luovuuttaan ja kehittää mediasekä yhteistyötaitojaan. Nyt meitä on noin 20 mediatiimiläistä tutkimassa ja tulkitsemassa ympäristöämme niin koulussa kuin sen ulkopuolellakin ja ilmaisemassa kokemuksiamme toistemme iloksi. Koko mediatiimin idea pohjautuu osallistumisen ajatukseen, ja niinpä kaikille asiasta intoutuville avataan mahdollisuus heittää vinkkejä jutunaiheista opiskelijajäsenille tai opettajille, jopa kirjoittaa blogitekstejä aivan oma-aloitteisesti. Tänä vuonna blogimme on täyttynyt

Helsingin kuvataidelukion vuosikertomus 2013–2014


Svenska möten zxzx I svenskundervisningen använder vi oss av Svenskanu-nätverket. På besök i vår skola hade vi igen Erkki Kuronen som presenterade Sverige och dess rika kulturarv samt Anna-Karin Mellbom som berättade med hjälp av riktiga råvaror vilken mat kroppen mår bra av. Att vara rikssvensk i Finland var i sin tur temat under hennes andra besök hos oss. Vi hade också nytta och nöje av Filmotekets utbud. Vårens höjdpunkt var Tove Janssons jubileumsutställning på Ateneum där vi fick inspirerande guidning. Förutom att ha fortsatt samarbete med våra nordiska gäster från kulturcentret Kulturkontakt Nord har vi detta läsår inlett språkduschverksamhet med Tölö specialiseringsgymnasium. Vår skola vill ha mer samarbete med andra gymnasieskolor. Vi har redan gemensamma kampuslektioner med Kallio, Itäkeskus och Alppila gymnasier, men nu vill vi också ha samarbete med Tölö specialiseringsgymnasium.

upeista opiskelijoiden töistä, ajankohtaisista tapahtumista ja taidokkaista videoista. Esimerkiksi sivuston joulukalenteri saavutti suurta suosiota opiskelijoiden keskuudessa. Uuteen verkkolehteen on yhdistetty vanhojen teksti- ja kuvablogien sisältö sekä videokanava. Nyt voimme luoda yhtenäisen – silti monipuolisen – kuvan Torkkelista!

På torsdag morgon träffade vi våra glada, svenskspråkiga vänner från Tölö! En lärare och cirka tjugo studerande kom till vår skola för att höra om specialiteterna i vår skola. Vi som studerar A-svenskan hade också en möjlighet att höra av till exempel Luciatraditionen i deras skola, det var ju Luciadagen följande dag. Det fanns glögg och lite mat som erbjöds, och studerandena åt lyckligt frukost medan lärarna och vår rektor pratade med varandra. Elevkåren introducerades och berättade om sin verksamhet för publiken. Vi tog oss en titt på vår nya blogg när vi presenterade vår fina julkalender och några artiklar där. Det var en jättemysig morgon med nya vänner. Hoppas att vårt samarbete kommer att fortsätta. Alla var pigga och glada, eller vad skulle ju svenskläraren Nakari säga! TEKSTI Minna Nakari ja Marko Skyttä, ruotsinopettajia Anette Tuominen, toimittajatiimin jäsen KUVAT Iris Haapanen, 2. vuoden opiskelija

TEKSTI Veronica Koskinen ja Anette Tuominen, toimittajatiimin opiskelijajäseniä KUVA Tuire Kannukene, kuvataideopettaja

Helsingin kuvataidelukion vuosikertomus 2013–2014

7


Yrittäjäopissa

Vierailujen tarjoama mahdollisuus tutustua yrittäjän arkeen oli harvinaisuudessaan arvokas. Pääsimme seuraamaan tavallista työskentelyä ja saimme kuulla käytännön kokemuksia ja ajatuksia yrittämisestä sekä tietoa siitä, miten, missä ja milloin Suomessa kannattaa yrittää. Olimme ryhmänä yhtä mieltä siitä, että yrittäjyys vaikuttaa rankkuudestaan huolimatta palkitsevalta, sillä tapaamamme yrittäjät saavat tehdä juuri sitä mitä haluavat. Teimme kurssin aikana paljon itsenäisiä tehtäviä ja arvioimme itseämme ja muita yrittäjinä.Yksi tehtävistä oli oman liikeidean kehittäminen. Suunnittelin liikuteltavan kioskin, jota työntelemällä voisin kesäisin ansaita elantoni kaupan kassalla työskentelyn sijaan. Osa kurssizxzx Kävin tänä syksynä yhteis- laisista hioi jo etukäteen suunnittelemiaan ideoita, ja minäkin pääsin kehittäkuntaopin soveltavan yrittäjyyskurssin mään lapsuuden limukojuideaani vähän (YH5). Opettajana oli Anne Mattsson, ja pidemmälle. opetus koostui luennoinnin lisäksi pitkälti Kysyessäni muilta opiskelijoilta kursvierailuista sekä itsenäisistä tehtävistä. sin lopussa, voisivatko he harkita yrittäKurssi hyödytti erityisesti opiskelijoita, jän uraa, sain vastaukjotka olivat jo aiemmin seksi muutaman joon ja harkinneet yrittäjyyttä. Teimme kurssin aika- ”Jos keksisi hyvän liikeidean, ein sekä monta ehdotonta ehkää. Yksi kurssilaina monia vierailuja, jotvoisi mainiosti ryhtyä sista harmitteli yrittäjyyka tarjosivat erilaisia näyrittäjäksi.” den monimutkaisuutta kökulmia yrittämiseen. Suomessa. Toinen taas Tutustuimme muun mukertoi jo pitkään harkinassa modisti Heli Vääneensa yrittäjyyttä ja tajunneensa kurstäisen yritykseen Herné. Heli on entinen sin myötä, että hänen yritykselleen voisi torkkelilainen, jonka yrityksessä suunnilöytyä markkinarakoa. Kolmas mainitsi, tellaan ja valmistetaan ihania asusteita. että yrittäjänä tulisi palveltua yhteisKurssin aikana suunnittelimme ja esittetä hyvää, kun valtiokin saa verorahoja. limme hänelle markkinointikampanjan. Suurin osa kurssilaisista oli sitä mieltä, Kävimme myös vierailemassa Kaupettä jos keksisi hyvän liikeidean, voisi palehdessä, kirjakustantamo AtlasArtissa mainiosti ryhtyä yrittäjäksi ja että kursja Helsingin yliopiston Tiedekulmassa, silla opittiin hyvin, millaista oman yritykjossa saimme seurata kansainvälisten sen pyörittäminen voisi käytännössä olla. yritysten johtajien keskustelua Kiinan markkinoista ja kulttuurieroista bisneksessä.

8

TEKSTI JA KUVA Aada Eräsaari, abiturientti

Helsingin kuvataidelukion vuosikertomus 2013–2014


Historiaa mobiilisti Kallion kaduilla

zxzx

Maaliskuussa kokeilimme Suomen historian kurssilla jotakin aivan uutta. Lähdimme kiertämään Kallion katuja tabletit käsissä tarkoituksenamme tutustua Kallion kaupunginosan historiaan sotavuosina. Samaan kierrokseen oli sisällytetty myös taidehistorian oppisisältöjä arkkitehtuurista. Kalliossa oppaanamme toimi peliin kehittämämme kuvitteellinen Tyyne, joka opasti opiskelijat rastilta toiselle ja kertoi omasta elämästään. Pelin alustana käytimme Aris-mobiilioppimissovellusta, jonka avulla rakensimme kierroksen. Opiskelijoille tulivat kierroksella tutuiksi vuoden 1944 suurpommitukset ja niiden tuhot sekä siirtomaatavarakaupan tarjonta. Saivatpa he jopa auttaa Tyyneä saamaan miehensä pois ravitsemusliikkeestä. Kierros päättyi Torkkelinmäelle juuri valmistuneelle Helsingin toiselle suomalaiselle lyseolle, josta Tyyne haki koulusihteerin toimea. Siirtyminen koulun seinien ulkopuolelle ja uudella tavalla oppiminen herättivät innostusta opiskelijoissa, jotka kiersivät tarmokkaasti koko kymmenen rastin kierroksen. Ryhmät oli nimetty teeman mukaisesti: kaduilla kulkivat niin desantit

kuin sotalapsetkin. Tehtävien vastaukset tuotettiin mobiilisovelluksen muistioon joko äänittämällä, kuvaamalla tai videoimalla. Aurinkoinen mutta kylmä maaliskuinen iltapäivä sai monen tablettia näpyttävän sormet palelemaan. Seuraavalla kerralla voimme toivottavasti järjestää kierroksen lämpöisempänä ajankohtana. Lisää tietoa pelistä, sen taustoista ja kokemuksistamme voi lukea mobiilioppimiskokeilua kuvaavasta blogista: http://mobiilioppimista.wordpress.com/ TEKSTI JA KUVA Suvi Ala-Laurila, historianopettaja Tarja Väntti, kuvataideopettaja

Helsingin kuvataidelukion vuosikertomus 2013–2014

9


Venäjän

kulttuurisilla jäljillä

10

Helsingin kuvataidelukion vuosikertomus 2013–2014


Keväällä tarjottiin opiskelijoille upouutta ilmiöpohjaista kurssia, jolla kokeiltiin muun muassa Google-alustaa ja verkko-opetusta. Korkeammalle ja syvemmälle -kurssin aiheena oli ajankohtaisesti Venäjän historiaa ja taidetta. Näin opiskelijat itse kertoivat palautetilaisuudessa:

zxzx

”Tehtiin muotokuvia ja henkilöesitelmiä, tutustuttiin propagandaan ja käytiin museoissa. Parasta olivat varmaankin museovierailut, ne ainakin jäivät mieleen. Huonointa oli, että aikaa ei ollut tarpeeksi tehtävien tekemiseen.” ”Käytiin näyttelyissä, tehtiin omin käsin julisteita ja luovaa työtä sekä tutustuttiin venäläisiin henkilöihin. Juotiin teetä venäläiseen tapaan viimeisellä tunnilla.” Opettajista he arvelivat: ”Ihan kivoja, vaihtelua, ammattitaitoisia. Kyllä osasivat asiansa.” Saara Klintrup selvittää hieman tarkemmin keskeistä kurssitehtävää: ”Opiskelijoiden piti valita kuuluisa venäläinen sekä tehdä hänestä pieni esitelmä ja muotokuva oman aikansa tyylisuunnan mukaisesti. Itse valitsin Ivan Aivazovskin, tunnetun romantiikan ajan taidemaalarin. Valitsin hänet, koska olen aina ihaillut hänen tarkkaakin tarkempia merta ja myrskyä kuvaavia töitään.” ”Niiden yksityiskohtia, vaahtoisia aaltoja, laivoja, valonsäteitä ja pilviä, tekee mieli tarkastella pitkään. Halusin tehdä muotokuvastani tunteisiin ja mielikuvitukseen vetoavan, niin kuin romantiikan aikana oli tavallista. Valitettavasti en saanut maalaustani kokonaan valmiiksi, mutta aloitin sen tekemisen käyttämällä vaaleita ja abstrakteja värejä (esim. violettia parrassa). Olisin vielä tummentanut työtäni, lisännyt siihen varjoja ja valoa. Työstin maalaustani guasseilla, joita

en ole ennen käyttänyt, ja mielestäni onnistuin niiden käytössä kiitettävästi.” Kesäheinä Laaksonen kertoo museokäynnistä: ”Vierailimme Siperiaan!-näyttelyssä osana monipuolista kurssiohjelmaamme. Tämä näyttely perustui M.A. Castrénin suureen tutkimukseen suomensukuisten kielten parissa Siperiassa. 1800-luvulla Euroopassa myllertänyt nationalismi rantautui myös Suomeen aloittaen merkittävän kansallisromanttisen aallon. Syntyi kansalliseepos Kalevala sekä lukuisia muita teoksia taiteen ja kirjallisuuden piirissä. Castrén itse matkusti Elias Lönnrotin kanssa keräämässä Kalevalan taruja, mutta vielä suuremman työn hän teki tutkiessaan suomensukuisia kieliä.” ”Castrén keräsi aineistonsa tekemillään kahdella matkalla Siperiaan. Kielellisen materiaalin lisäksi hän toi mukanaan myös kulttuurista aineistoa, jota näyttelyssä oli esillä. Näimme kauniita pukuja sekä käyttöesineitä: nuolia, jousia sekä pieniä koristeellisia esineitä, kuten sukkia ja pussukoita tavaroiden säilyttämiseen. Näyttelyä elävöittivät suuret valokuvat sekä huone, jossa kerrottiin näiden kansojen elämästä tänä päivänä. Kuulokkeiden kautta oli myös mahdollista kuunnella, miltä nämä kielet kuulostavat.” ”Näyttely oli mielenkiintoinen ja todella hyvin rakennettu, mutta itse rakennuskin oli vierailun arvoinen. Näyttely oli järjestetty Helsingin yliopiston entisellä kemian laitoksella, joka toimii nykyisin Yliopistomuseona. Rakennuksena se on uskomattoman kaunis. Oli erittäin mielenkiintoista ja hauskaa tutustua sellaisiin kulttuureihin ja kansoihin, joista muuten kuulisi vain vähän tai ei mitään.” TEKSTI Christian Haratani, Saara Klintrup ja Kesäheinä Laaksonen, 1. ja 2. vuoden opiskelijoita KUVAT Tomi Uusitalo, kuvataideopettaja

Helsingin kuvataidelukion vuosikertomus 2013–2014

11


Historian havinaa ja vanhusten naurua

Tammikuisessa kahden kurssin yhteisprojektissa pimakurssilaiset piirsivät ja historiankurssilaiset haastattelivat vanhuksia tunnin ajan. Syksyllä 2014 avataan Kinaporissa henkilökuvanäyttely paikan päällä tehtyjen luonnosten pohjalta.

zxzx

Puoli kahdeltatoista pamppailee jo sydän. Olemme lähdössä Suomen historian
HI4-kurssilta haastattelemaan Kinaporin palvelutalon asiakkaita Sörnäisiin. Tehtävänä oli ottaa selvää, millainen elämä haastateltavalla on ollut. Sai keskittyä kysymään kysymyksiä itseään kiinnostavista asioista, kuten haastateltavan lapsuudesta tai sota-ajasta. Tehtävään valmistautuminen oli vaikeaa: Miten simuloida itselleen aivan vieras ihminen eteen ja sitten esittää kysymyksiä. Millaiset kysymykset eivät loukkaa ketään? Entä jos haastateltavalla on kauhean huono kuulo tai joitain puheongelmia? Entä jos hän on vihainen? Olin todella epävarma tehtävän toteutuksesta ja itsestäni. Kun kysymyksien muotoilu oli niin vapaata, pelkäsin, etten saa tarpeeksi aineistoa tehtävään liittyneeseen haastattelun analysointia ja lähdekriittisyyden pohtimista käsittelevään osaan. Kun pääsimme Kinaporiin, käteni olivat jäässä ja niin oli sanelimenikin. Se sanoi itsensä totaalisesti irti, joten jou12

duin kirjoittamaan kaiken käsin. Sain haastateltavakseni vanhuksen, joka puhui ummet ja lammet tulevasta Ranskanmatkastaan ja tyttärestään ja siitä, kuinka he käyvät yhdessä vesijuoksemassa. Kun kysyin, saako sinutella, hän vain nauroi hyväntuulisesti ja totesi, että totta kai saan, ja jatkoi juttuaan. Olin hädin tuskin saanut esiteltyä itseni, kun haastateltavani rupesi puhumaan. Ehdin silloin tällöin sanoa muutaman sanan ja loput ajasta kirjoitin kynä sauhuten yrittäen kuulla ja kirjata kaiken muistiin. Kun haastattelu oli ohi, oloni oli kuin maratonin juosseella. Oikeastaan minun ei tarvinnut kysyä kuin kolme kysymystä koko haastattelun aikana, sillä loppuihin haastateltava vastasi ennen kuin olin ennättänyt edes kysyä mitään. Kertomuksen aikajärjestykseen saamisessa kyllä oli myöhemmin aikamoinen työ. Suuri yllätys minulle oli se, että 91-vuotias mummo muisti kaikki leipomoiden, kauppojen ja katujen nimet, vuosiluvut ja isänsä työkaverit ja lateli niitä kuin vettä vain, vaikka puhuttiin 80 vuoden takaisista tapahtumista. Minua jäi harmittamaan, kuinka en kehdannut esittää jatkokysymyksiä haastateltavan mielestä ikävistä aiheista, aivan kuin olisin halunnut varoa häntä kuin haurasta posliiniastiaa. Kuulin pelkkää positiivista palautetta

Helsingin kuvataidelukion vuosikertomus 2013–2014


tekemistämme haastattelusta. Vanhukset kuulemma olivat odottaneet meitä innolla jo aamusta. Onhan se tietysti erilaista kuin normaali arki, kun lauma

”Olen saanut hyvän maistiaisen siitä, millaista historiantutkijan työ on.” lukiolaisia tulee pistämään vipinää palvelutaloon. Vanhukset tuntevat varmaan olonsa erityisiksi, kun juuri heidän arjestaan halutaan kuulla ja heitä halutaan haastatella. Se saattaa jopa olla monen vanhuksen viikon kohokohta.

Haastattelun tekeminen oli todella erilaista historian opiskelua. Haastateltavani puhe oli kuin informaation tulvaaalto, josta myös jäi enemmän mieleen kuin oppitunneista tai oppikirjan teksteistä. Sain muun muassa aivan erilaisen kuvan pula-ajan arjesta kuin olisin koskaan voinut saada pelkästään lukemalla. Lisäksi minusta tuntuu, että olen saanut hyvän maistiaisen siitä, millaista historiantutkijan työ on. Haastattelu oli kaiken kaikkiaan hirmu mielenkiintoinen ja olen iloinen, että meille avautui tällainen tilaisuus. TEKSTI Julia Leskinen, abiturientti KUVA Tomi Uusitalo, kuvataideopettaja

Helsingin kuvataidelukion vuosikertomus 2013–2014

13


kaisin a t a j n i i r e Teatt

Syyskuisena perjantaiiltana minun piti tavata Kampissa opiskelija, joka ei ollut varma, löytäisikö yksin Q-teatteriin. Yllätyksekseni paikalla ilmaantuikin yli kymmenen opiskelijan ryhmä, ja yhdessä sitten kävelimme Kampin Ärrältä Tunturikadulle Töölöön ihaillen matkalla Temppeliaukion kirkon julkisivua.

zxzx

Olimme menossa katsomaan Q-teatterin viime syksyn uutuutta: Juha Itkosen näytelmää ”Hämeenlinna”. Yhteensä meitä oli koolla lähes 50 kuvataidelukiolaista, enimmäkseen ykkösvuotisia mutta myös kakkosia ja jokunen opettajakin, sillä lippurumba oli tällä kertaa tavallista vauhdikkaampi. ”Hei, en pääsekään teatteriin, kun äiti pakottaa muualle”, eräs opiskeli14

ja valitti vielä perjantaina ruokalassa. Mukana seurueessamme oli myös eläkkeellä viilettävä äidinkielenopettajaguru Vuokko Raivio, joka vei itse viimeisenä opettajavuotenaan torkkelilaisia 42:een teatteri- ja tanssiesitykseen. Tunnilla ykkösvuotiset kirjoittivat näytelmän herättämistä ajatuksista. Taylor: Lempihahmoni oli varmaan se toimittaja Paula Peltonen, koska hän oli niin täynnä itseään alussa. Hän luuli, että hänellä on kaikkea: rahaa ja kuuluisuutta. Hän asuu Helsingissä ja on työskennellyt kuuluisuuksien kanssa. Päästyään Hämeenlinnaan Paula huomaa, kuinka yksinäinen hän on ja kuinka hänellä ei ole rakkautta. Hän asuu yksin ja liikkuu yksin. Paula on vähän vinksahtanut ihminen, joka väheksyy Kehä III:n ulko-

Helsingin kuvataidelukion vuosikertomus 2013–2014


puolella olevia ihmisiä. Häntä oli todella hauska katsoa. Aino, Jenna ja Venla: Pidimme näytelmästä ja sen lavasteista. Äänisekä valotehosteet olivat myös hienoja ja korostivat hyvin näytelmän tunnelmia. Hahmot ovat uskottavia ja samaistuttavia. Näytelmän juoni herätti ajatuksia. Vaikka tapahtumat ovat aika masentavia, ne ovat realistisia, tätä tapahtuu oikeastikin. Näytelmä kuvaa hyvin myös suomalaisuutta. Esimerkiksi Paula Peltonen sanoo: ”Mennään autolla moottoritien varteen supermarkettiin ja samalla valitetaan, kun keskustan pienet kivijalkakaupat kuolevat.”

Näytelmä tuntui sopivan hyvin nuorille katsojille: samastumispintaa ja dramaattisia tapahtumia on riittävästi. Kuvataan tavallista perhettä, mutta henkilöiden taustalla kummittelee alkoholismia, rikoksia ja rutiineihin takertumista. Aika paljon näytelmä kuvaa myös yksinäisyyttä, sitä, miten vaikeaa on olla hyvä vanhempi tai puoliso. ”Hauskaa teatteri-iltaa!” sanotaan usein, kun kerron meneväni opiskelijoideni kanssa teatteriin. Monesti esitykset saattavatkin olla myös hauskoja, mutta kuvataidelukiolaiset odottavat teatterilta paljon muutakin: oivalluksia, pohtimisen aihetta ja taide-elämyksiä. TEKSTI JA KUVAT ykkösvuoden opiskelijoita sekä Maarit Nopsanen, äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja

Vuokko ja Maarit tutussa ympäristössä. Äidinkielenopettajia viehättivät näytelmän vähäeleisyys ja tekstilähtöisyys.

Helsingin kuvataidelukion vuosikertomus 2013–2014

15


NAM

– juhlakattaus Annantalossa ”Helsingin kuvataidelukiossa on herkuteltu koko lukuvuosi. On vatkattu, vispattu, vaivattu, kuorrutettu, kuohkeutettu, kuullotettu ja tiristetty eri materiaaleilla ja tekniikoilla. Opiskelijoita on graavattu, kylmäpuristettu, hillottu, hapatettu ja imellytetty. Ruoka on ollut teemana taidekursseilla koko lukuvuoden 2013–2014. Ruokaa ilmiönä käsiteltiin muissakin oppiaineissa lukuvuoden viimeisen jakson aikana.”

zxzx

Tältä näytti esittelyteksti, kun Annantalon kulttuurikeskuksessa juhlittiin maanantaina 14.4.2014 Helsingin kuvataidelukion näyttelyn avajaisia. Annantalon toiseen kerrokseeen oli asetettu esille lähemmäs 200:n opiskelijan teoksia: maalauksia, piirustuksia, grafiikkaa, animaatioita, veistoksia, huovutuksia ja kattauksia. Avajaisissa kävi vilinä, kun torkkelilaiset sekä ystävät ja sukulaiset tutustuivat näyttelyyn. Tilaisuudessa puhuivat Helsingin kulttuurikeskuksen osastopäällikkö Veikko Kunnas, Helsingin taidemuseon johtaja Maija TanninenMattila, Helsingin opetusviraston opetuspäällikkö Mervi Willman, Helsingin kuvataidelukion opiskelija Riikka Iivanainen ja Annantalon kulttuurisissi Mimosa Jaskari. Lopuksi Helsingin kuvataidelukion

16

opiskelijat Raisa Raudas ja Priss Niinikoski valloittivat ranskankielisellä laulullaan. Opiskelijoitamme oli toukokuun aikana pitämässä pienimuotoisia opastuksia näyttelyssä. Iris Haapanen kertoo näyttelystä ja kokemuksestaan tekijän näkökulmasta: ”Itse en ole ruokateemaa töissäni aiemmin oikeastaan käyttänyt. Aiheena se on kuitenkin todella laaja, joten siitähän saa vaikka mitä väännettyä, kuten NAM-näyttelyssä pystyi näkemään. Yllätyin ihan, miten monenlaisia töitä näyttelyyn oli saatu! Saman kurssin töistäkin tulee myös aivan erilaisia. Ruoka-aihetta voi tulkita niin monella tapaa! Kokonaisuutena näyttely oli mielenkiintoinen ja sai ajattelemaan oikeastaan jopa ihan arkisiakin asioita aina omasta kulutuksesta kouluruokaan.” ”Kun olin opastamassa näyttelyä, siellä kävi esimerkiksi yksi ryhmä nuoria kuvataidekerholaisia. Oli hauska kuulla heidän mielipiteitään töistä ja huomasi, kuinka heitä oikeasti kiinnostivat tekniikat, sommitelmat ja esimerkiksi materiaalit. Yhteisen näyttelyn kokoaminen on ollut hienoa. Jo se, että saa omia töitä esille, on iso juttu monelle torkkelilaiselle. Sitä kautta tullut kokemus ja varsinkin palaute kehittävät jokaista taiteen tekijää!”

Helsingin kuvataidelukion vuosikertomus 2013–2014

TEKSTI koonnut Katja Särkkä KUVAT Loviisa Kangas


Helsingin kuvataidelukion vuosikertomus 2013–2014

17


Lukiodiplomitöitä ja grafiikkaa Kallion kirjastossa zxzx

Helsingin kuvataidelukion parhaista kuvataiteen lukiodiplomeista koottu näyttely oli esillä Kallion kirjastossa 3.3–14.3.2014. Avajaisissa pidettiin keveitä, innostavia puheita sekä tarjottiin purtavaa ja virvokkeita. Yleisöä oli ilahduttavan runsaasti paikalla. Valokuvan ja maalauksen suhde oli aiheena Sofia Vaittisen, Venla Ekebomin ja Saana Volasen teoksissa. Pauliina Lattu ja Riikka Iivanainen olivat toteuttaneet työnsä aiheesta ”Ruokaa, ravintoa ja jalosteita”. Tuisku Hiltunen oli ainoana luonut teoksen aiheesta ”Vallan muotoja”. Suosituin tämän vuoden tehtävistä oli ”Kaikkivoipa uni”. Sitä olivat diplomeissaan käsitelleet Valtteri Sarenius, Katariina Haanpuu, Katja Malassu, Toivo Heinimäki ja Anna Tolonen. ”Kallio kipinöi” -viikolla 15.11.–23.11. oli perinteiseen tapaan koottu kuvataidelukiolaisten grafiikan vedoksista pieni näyttely Kallion kirjaston lastenosastolle.

Saana Volasen kuvataiteen lukiodiplomityö Kallion kirjaston Vintillä.

18

Mediataidetta

Koulussamme monet opiskelijat suorittavat kuvataiteen lukiodiplomin. Harvinaisempaa herkkua ovat mediadiplomit, joita tänä vuonna työstettiin neljä. Abiturientti Jimi Laaksonen on tehnyt molemmat edellä mainitut diplomit, ja häntä pyydettiin kertomaan työstään mediadiplomin parissa.

zxzx

Diplomityönsä aiheen Jimi halusi valita itse, koska hän ei pidä valmiista tehtävänannoista. ”Jos sellainen on, etsin siitä aina jonkun porsaanreiän, jotta saan tehtyä omannäköiseni työn. En ymmärrä, miksi aina pitää olla tehtävänanto, koska yleensä ne vain rajoittavat luovuutta.” Valmis työ ei vastannut alkuperäistä suunnitelmaa, kos-

Helsingin kuvataidelukion vuosikertomus 2013–2014


ka lopullinen aihe oli syntynyt puolivahingossa. Jimi keksi idean työhönsä kokeillessaan uutta kameraansa ja ottaessaan kuvan televisiosta. Tuloksena oli hänen mukaansa surumielinen ja tutun oloinen kuva pitkän valotusajan vääristämistä kasvoista. ”Pidin kuvan pehmeästä ja maalauksellisesta laadusta sekä tunnelmasta ja päätin ottaa lisää samanlaisia kuvia. Ideana oli, että kuvat vääristyvät niin paljon, että niiden alkuperää ei voi tietää.” Se, että kuvien alkuperä ei ollut tunnistettavissa, teki niistä Jimin omia teoksia. Pelkkä kuvakaappaus ohjelmasta tai mainoksesta olisi voinut aiheuttaa syytöksiä tekijänoikeusrikkomuksesta. Pitkään valokuvausta harrastaneelle Jimille kuvien ottaminen tuntui luontevalta. Valokuvaus olikin Jimin työssä keskiössä, mutta se ei jäänyt ainoaksi ilmaisukeinoksi. Työssä mukana oli myös musiikkia vahvistamassa tunnelmaa. ”Lisäksi kuvasin videopätkiä kuvien välisiin siirtymiin ja efekteiksi. Työssä yhdistyvät siis valokuvaus, musiikki ja elokuva, kolme minulle tärkeintä ilmaisumuotoa.” Mediadiplomi ei ole pelkkä koriste seinällä. Siitä voi hyötyä tulevaisuudessa, koska sillä saa pisteitä esimerkiksi Aalto-yliopiston kuvataidekasvatuksen opintoihin hakiessa. Kurssin suorittamiseen Jimillä riitti muutenkin intoa, koska hän motivoituu tekemään taidekursseilla asioita, joita ei normaalisti jaksaisi teh-

dä. Kursseilla ei pääse laiskottelemaan, koska niissä on aikarajat. Tavallisista taidekursseista diplomikurssi eroaa siinä, että siellä työskennellään itsenäisesti. Työtahti ja toteutus jäävät omalle vastuulle. Jimistä kurssilla työskentely oli mukavaa ja rentoa. Kuvaamisen hän sai hoidettua kätevästi kotisohvalla istuen, mutta äänten ja elokuvaosuuksien kanssa oli toisin. ”Työn äänimaailman suunnittelu oli vaikeampaa ja siihen kului paljon aikaa. Kuvien editoiminen yhteen vei myös aikaa, koska halusin, että työni olisi elokuvamainen eikä pelkkä diashow.” Valmis diplomityö sai paljon kehuja arvostelijoilta. Jimi oli myös itse tyytyväinen lopputulokseen. Media kulkee mukana hänen arkipäivässään, kuten harrastuksissa juuri musiikin, elokuvan ja valokuvauksen parissa. TEKSTI Roosa Joensuu, toimittajatiimin jäsen
 KUVAT Jimi Laaksonen

Helsingin kuvataidelukion vuosikertomus 2013–2014

19


Urban Fashion POP UP -workshop Millenniumpaviljongissa

zxzx

Helsingin kuvataidelukion valokuvaajat ja vaatesuunnittelijat työskentelivät maanantaina 5.5. Kansalaistorilla Millennium-paviljongissa. Opiskelijat kuvasivat Kansalaistorin ympäristössä henkilö- ja muotikuvia. He olivat tutkineet klassisia katuvalokuvia, kuten Henry Cartier Bressonin teoksia. Opiskelijat ideoivat ja toteuttivat omat työnsä saamiensa vaikutteiden pohjalta. Työskentelyä ohjasivat kuvataideopettajat Loviisa Kangas ja Tuttu Sillanpää. KUVA (yllä) Sara Alavillamo, valokuvaajatiimin jäsen

KUVA Eemeli 20 Oksanen Helsingin kuvataidelukion vuosikertomus 2013–2014 KUVA Jani Luoma TYYLI Priss Niinikoski


Opettaja taiteilijana zxzx Taidekasvattajana on tärkeää tehdä omaa luovaa työtä, jotta muistaa ja ymmärtää taiteellisen prosessin vaikeuden, palkitsevuuden ja siihen liittyvät persoonalliset kiemurat. En ollut maalannut pitkään aikaan, mutta minulla oli läjä ideoita. Joulun aikoihin sain ajatuksen omasta näyttelystä. Vanhat maalaukseni, ihmiset vuosien varrelta sekä toive maalaamisesta innostivat, kun aloin maalata ja suunnitella näyttelyäni. Näyttelypaikaksi varmistui Kallion kirjaston 3. kerros. Aikaa teosten tekemiseen oli jäljellä enää muutama kuukausi, mutta onneksi kiire oli myös hyvä motivaattori. Tein tarkan ajankäyttösuunnitelman ja varasin viikonloput ja lomat maalaamiselle. Aluksi oli hankala päästä alkuun, kun edellisestä näyttelystä oli vierähtänyt usea vuosi. Prosessi lähti käyntiin, kun sain hiihtolomalla keskittyä pelkästään maalaamiseen. Työn ja maalaamisen yhdistäminen ei aina tuntunut mutkattomalta. Vanhat maalaukseni olivat helppo lähtökohta uusille. Aihe – läheiset ihmiset – ei aluksi hahmottunut minulle, mutta pikkuhiljaa maalaukset alkoivat tulla

Pieni, pienempi

selkeämmiksi ja samalla työ helpottui. Näyttelyni akryylimaalaukset syntyivät vanhojen maalauksieni päälle. Hyödynsin jo aiemmin maalaamiani pintoja tuoden niihin lisää kerroksia. Vanhat kerrokset kuulsivat osittain läpi ja toisinaan limittyivät uusiin. Maalausprosessin puolivälissä tuli minulle tyypillisesti pieni henkinen notkahdus, jossa jouduin määrittelemään työni ja niiden merkityksen uudelleen. Onneksi lopussa teokset näyttivät eheältä kokonaisuudelta. Palkinto oli onnistumisen tunteessa ja läheisten hyväksyvissä kommenteissa. Näyttelyn teokset ovat kurkistus omaan historiaani minulle tärkeiden ihmisten kautta. Inspiroiduin läheisistäni, ja jokaisella teoksella onkin lähtökohtana henkilö tai henkilöitä. Maalaukset ovat kuin abstrakteja muotokuvia. Värimaailmasta tuli keveää ja rauhallista kuin itsestään. Keveä ja rauhallinen kuvasivat myös tunnelmaani maalausprosessin aikana. TEKSTI JA KUVAT Hanna Pusa, kuvataideopettaja

Helsingin kuvataidelukion vuosikertomus 2013–2014

21


KUVITUS

Anna ITUS

KUV

22

Helsingin kuvataidelukion vuosikertomus 2013–2014

nen Linda Paju

n

e Tolon


Oi nuoruus! Kuvataidelukion abiturientit pääsivät kuvittamaan Oi nuoruus -kirjoituskilpailun tekstejä.

zxzx

Tekstien taustalla oli Nuorisotutkimusseuran, Nuoren Voiman Liiton ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran yhteistyössä järjestämä kirjoituskilpailu, jossa kerättiin kaikenikäisten suomalaisten omaelämäkerrallisia kirjoituksia lapsuudesta ja nuoruudesta. Nuorisotutkimusseura julkaisee kesäkuussa 2014 kaksi teosta: Nuoruuden sukupolvet -artikkelikokoelman ja

kirjoittaja-antologian Oi Nuoruus – omaelämäkerrallisia tekstejä nuoruudesta eilen ja tänään. Kuvataidelukion opiskelijoiden kuvitukset ovat mukana kummassakin julkaisussa. TEKSTI Tomi Uusitalo, kuvataideopettaja

MENESTYSTÄ opetusviraston MUKIKILPAILUSSA Kuvataidelukion opiskelijat menestyivät hienosti Helsingin opetusviraston järjestämässä ”Oppia elämää varten” -mukikilpailussa.

zxzx

Helsingin lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten sarjassa voitto jaettiin Helsingin kuvataidelukion ja Tölö specialiseringsgymnasiumin kesken. Ensimmäisen sijan jakoivat kuvataidelukion opiskelija Heta Salmisen työ ”Kirjat” ja Tölö specialiseringsgymnasiumin opiskelija Julia Sederholmin työ ”Framtidshopp”. Torkkelilainen Jasmin Jämsén tuli kilpailussa 3. sijalle työllään ”Kohti uusia ulottuvuuk-

sia”. Kukin koulu sai lähettää kilpailuun kaksi ehdotusta, ja ehdotuksia kilpailuun tuli useita kymmeniä. Raati luonnehti Heta Salmisen työtä perusteluin ”Graafinen koriste, sopii hyvin mukiin ja teemaan” ja Jasmin Jämsénin työtä ”Huikea tausta-ajattelu ja kaunis visuaalinen toteutus”. Mukit kuvioidaan voittajien suunnitelmien mukaisesti ja tuotekehittely on tehty loppuun kevään 2014 aikana yhteistyössä Arabian tehtaan kanssa. Mukeja annetaan lahjaksi opetusviraston ulkomaisille vieraille syksystä 2014 lähtien. TEKSTI Tuttu Sillanpää, kuvataideopettaja

Helsingin kuvataidelukion vuosikertomus 2013–2014

23


Kansainvälisiä vieraita

Israelista

Kuvataidelukio on ollut myös tänä lukuvuonna Helsingin kaupungin opetusviraston valitsema vierailukoulu. Joulukuussa koulussamme kävi viisi vierasta israelilaisesta The Leo Baeck Institute -nimisestä koulutusorganisaatiosta. Heitä kiinnostivat erityisesti suomalaisten koulujen pedagogiikka, oppimateriaalit, arviointi ja opettajien täydennyskoulutus.

Norjasta

Maaliskuussa saimme vieraaksemme 12 Oslon kaupungin opetustoimen virkamiestä. Koulun esittelyn lisäksi he halusivat kuulla muun muassa opiskelijahuoltotyöstä ja opettajien täydennyskoulutuksesta.

24

Yhdysvalloista

Huhtikuun alussa koulussamme vieraili michiganilaisen Finlandia University -nimisen yliopiston järjestämän opintomatkan viisi osallistujaa. He olivat rehtoreita ja opettajia ja halusivat erityisesti tietää, mitä opiskelijat ajattelevat koulustamme ja miten näiden opiskelu sujuu. He ihastelivat suomalaista koulutusjärjestelmää ja sen suomaa vapautta niin opiskelijoille kuin opettajillekin.

Helsingin kuvataidelukion vuosikertomus 2013–2014


Nepalista

Israelilaiset vieraat tutustuvat koulun toimintaan.

Venäjältä ja ulkoministeriöstä

Toukokuussa Alppilan lukion pietarilaisen ystävyyskoulun opettaja ja viisi opiskelijaa vierailivat myös meillä ja tutustuivat erityisesti taideaineiden opetukseen. Ulkoministeriön kansainvälisten asioiden valmennuskurssin opiskelijat kävivät tutustumassa kouluumme keväällä. Tulevassa työssään diplomaatteina he tarvitsevat tietoa erilaisista kouluista. He myös kertoivat opiskelijoillemme koulutuksestaan.

Elämänkatsomustiedon maailmankuvaa käsittelevän kakkoskurssin osallistujat saivat marraskuussa harvinaisen mahdollisuuden tavata nuoria nepalilaisia kansalaisaktivisteja ja vapaaehtoistyöntekijöitä. Saimme vieraaksemme sekä WWF Suomen ja Nepalin suojelutyön koordinaattoreita että Devi Chaudharyn ja Ramu Ram Chaudharyn Nepalin perhesuunnittelujärjestöstä. Perhesuunnittelujärjestö toimii Nepalissa yhteistyössä WWF:n kanssa kestävän kehityksen ja villieläinten suojelun edistämiseksi. Monissa kohteissa keskeinen osa työstä liittyy ensinnä ihmisten elinolosuhteiden parantamiseen, jotta tämän jälkeen luonnonsuojelu on mahdollista. Devi ja Ramu kertoivat elämästään ja työstään vertaiskouluttajina Nepalin maaseudulla. Opiskelijoitamme askarruttivat kysymykset nepalilaisen teinin elämästä kylissä, koulunkäynnistä, seurustelusta ja nuorten suhteista vanhempiinsa. ”Mun kroppa. Mä päätän” -kampanjassa mukana ollut opiskelijamme Ella Lyytikäinen esitteli koulussamme tehtyä deittipeliä, jonka tarkoitus on lisätä nuorten tietoisuutta omista seksuaalioikeuksistaan. On hienoa toimia vierailukouluna, sillä kansainväliset vieraat tuovat aina tullessaan uusia näkökulmia ja heille on ilo esitellä sekä omaa kouluamme että koko suomalaista koulutusjärjestelmää. TEKSTI Pirkko Majakangas, rehtori Hanna Vanhanen, filosofian ja elämänkatsomustiedon opettaja KUVAT Samina Purosto

Helsingin kuvataidelukion vuosikertomus 2013–2014

25


Kauhat huiskivat ja essut hulmusivat espanjalaisten ja datessa kohdat ten koh laisten malais suoma essa ja essut hulmusivat espanjalaisten ja Kauhat huiskivat zxzx

Helsingin kuvataidelukion kansainvälinen yhteistyöhanke jatkui jo tutuksi tulleen espanjalaisen Huerta Altan lukion kanssa. Suomalaisten opiskelijoiden ryhmä aloitti ”Art is All Around” -projektiin valmistautumisen jo heti lukuvuoden alusta syventymällä espanjalaiseen kieleen ja kulttuuriin, etenkin taiteeseen ja taidehistoriaan. Projektissa hyödynnettiin sähköisiä oppimisympäristöjä: Fronteria ja espanjalaisten kanssa yhteistä Wiki Space -sivua. Syyskuussa 2013 kahdeksan opiskelijan ja kahden opettajan ryhmä suuntasi aurinkoiseen ja lämpimään Malagaan. Kouluvierailun ja taidepajan lisäksi tu-

26

tustuimme matkalla niin Malagan kuin Cordoban kaupunkeihin, kulttuurikohteisiin ja taidemuseoihin. Kiipesimme Alcazaban muurien katveessa linnoituksen korkeimmalle kohdalle tähyämään alas kaupunkiin ja kauas merelle. Vierailimme myös yliopistolla tutustumassa ulkomaisten opiskelumahdollisuuksiin Espanjassa. Tietysti maistelimme paikallisia herkkuja, muun muassa churroja ja tapaksia. Virkistystä hikiseen kiertämiseen saimme pulahtamalla meressä ja harjoittamalla käytännön kielitaitoa, kun tilasimme omaa suosikkijäätelöä kymmenien ja kymmenien makuvaihtoehtojen joukosta. Vapaa-aikaansa

Helsingin kuvataidelukion vuosikertomus 2013–2014


opiskelijat viettivät rannalla sekä metripitsan, keilailun että shoppailun parissa. Retken ehkä hienoimmat hetket koimme vuorilla. Saimme projektiin osallistuvan espanjalaisnuoren vanhempien kautta kutsun paikallisen gastronomisen seuran kerhotalolle kokkauskurssille. Musiikki raikui, kauhat huiskivat ja essut hulmusivat, kun espanjalaiset perinneherkut syntyivät tanssin lomassa. Illan päätteeksi vatsat olivat täynnä ja mieli korkealla. Lahjaksi saimme vielä jokainen seuran oman keittokirjan, jossa kerrotaan paikallisten ruokien historiasta. Espanjalaisten vastavierailu toteutui huhtikuussa kevätaurinkoisessa Helsingissä. Meillä oli vipinää isännöidessämme 18 nuoren ja 3 aikuisen ryhmää. Järjestimme tutustumisretket Porvooseen,

Nuuksioon ja Suomenlinnaan. Helsinkiin vieraat perehtyivät kahdella opastetulla kierroksella, ja tutustuimme myös Ateneumin Tove Janssonin juhlanäyttelyyn. Pengerkadun taidetalon tiloissa vietimme saunailtaa nyyttäriperiaatteella. Myös Fazer-tehdasvierailu oli menestys, etenkin kun suklaata sai syödä niin paljon kuin jaksoi. Espanjalaiset vierailivat myös aktiivisesti koulumme oppitunneilla. Tarjoamamme ohjelman lisäksi he kävivät päiväretkellä Tallinnassa. Haikeiden jäähyväisten jälkeen tämänvuotinen projekti sai päätöksensä. Toivottavasti saimme solmittua elinikäisiä ystävyyssuhteita. TEKSTI JA KUVAT Tuire Kannukene, kuvataideopettaja

Helsingin kuvataidelukion vuosikertomus 2013–2014

27


ke h itykse n ä v ä n to imia kest

Perinteinen ympäristötoiminta jatkui tänäkin lukuvuonna aktiivisesti. Syksyllä ympäristöraatilaiset muun muassa osallistuivat WWF:n #Näytä voimasi -kampanjaan ja vierailivat Ämmässuon jätteenkäsittelylaitoksella.

zxzx

Biojätteen määrän vähentämiseen kiinnitetään jatkuvasti huomiota. Syntyvään biojätteeseen jokainen koulumme opiskelija voi omalla toiminnallaan vaikuttaa. Uusia ykkösluokkalaisia on opastettu Torkkelin tavoille tässäkin asiassa. Meillä ei biojätettä juuri synny – onneksi. Tämän lukuvuoden teemana on ollut yhteisöllisyys. Opiskelijoille teetetyn kyselyn mukaan yhteisöllistä toimintaa on ja se koetaan tärkeäksi. Tärkeitä tapah-

28

tumia ovat muun muassa jokakeväinen brunssi kattauskilpailuineen sekä opiskelijakunnan järjestämät tapahtumat, kuten halloweenjuhla. Täytyypä todeta, että samaa arvokasta yhteisöllisyyttä nautitaan myös opettajainhuoneen puolella. Torkkelissa on hyvä henki! Kestävän kehityksen toimintamme palkittiin tänä lukuvuonna jo toisen kerran OKKA-säätiön sertifikaatilla. Saimme myös Vihreä lippu -ohjelman kestävän tason tunnustuksen toisen kerran. Nämä tunnustukset velvoittavat meitä edelleen jatkamaan tärkeää työtämme paremman huomisen puolesta. Torkkelissa tähän haasteeseen on helppo vastata. TEKSTI JA KUVA Carla Urbano, ympäristöja yhteisötiimin vetäjä sekä ympäristöraadin ohjaava opettaja

Helsingin kuvataidelukion vuosikertomus 2013–2014


Opettajana Torkkelissa – muuttuuko kaikki? zxzx

ta. Ensimmäinen ”uudenlainen” englanMuutama vuosi sitten raanin oppikirja Guys’n Gals musiikkeineen hasin englannin tunnille historiallisen ja piirroskuvineen tuntui raikkaalta ja kelanauhurin voidakseni soittaa opiskeinnostavalta. Opiskelijoita – joita vielä lijoille jonkin vain kelanauhalla olevista silloin sai kutsua oppilaiksi – rohkaistiin vanhoista ”helmistä”. Opiskelijoiden repuhumaan vierasta kieltä, ja ihme tapahaktio oli tyrmistynyt: ”Mikä toi on?” Satui: puhumattomaksi väitetty suomalaiman kysymyksen esitin itse, kun näin nen nuoriso alkoi oikeasti puhua englanensimmäistä kertaa CD:n tai videon jostia, vieläpä hyvin. kus 80-luvun alkupuolella. Sen jälkeen Opiskelijoiden englannin kielen taito laitteita alkoi tulla kiihtyvällä vauhdilla. on kehittynyt huimasti niiden runsaan Muistaakseni oltiin kuitenkin jo hyvän kolmenkymmenen vuoden aikana, jotka matkaa 80-luvun puolessa välissä, kun olen Torkkelissa ollut opettajana. On päiensimmäistä kertaa tutustuin laitteeseen vänselvää, että kaiken läpäisevä anglonimeltä tietokone. amerikkalainen kulttuuri Tekniikka muutti maailman ja kieltenope- ”Puhumattomaksi väitetty on suurin tekijä tässä kehityksessä, joskin ustuksen. Kelanauhuria suomalainen nuoriso alkoi kon, että myös korkeaseurasi kasettimankka, oikeasti puhua englantia, tasoinen oppimateriaali CD:t, videot, DVD:t, tieja korkeasti koulutetut tokoneet, dokumenttikavieläpä hyvin.” opettajat ovat edistäneet merat, älytaulut. Onnekhyvää kielitaitoa. Engsemme kieltenopetuklantia todella osataan Suomessa, mutta sessa muuttui muukin kuin sitä avustava samaan aikaan on muiden kielten opistekniikka. 80-luvulla nimittäin vihdoin kelu ja osaaminen vähentynyt. keksittiin, että kieltenopiskelun tarkoitus Itse opiskelin aikanani lukiossa engon, että opiskelijat oppivat kommunikoilantia, saksaa, ruotsia, ranskaa ja latimaan vieraalla kielellä. naa, mikä oli aivan normaali kieliohjelma Omasta kouluajastani on muistiini siihen aikaan. Vielä 80-luvulla oli koujäänyt opettaja, joka kirjoittaa kielioppilumme juhlasali lyhyitten kielten yo-kirsääntöjä liitutaululle oppilaiden kopioitajoituspäivänä jokseenkin täynnä ja jotviksi ruutuvihkoihin sekä ruotsinkirjasta kut opiskelijat kirjoittivat kaksikin lyhyttä joitakin absurdeja lauseita kuten ”Vilken kieltä samalla kertaa. Nykyisin pulpetteja lustig kurre var icke lilla Dick”. Siis tokirjoittajille tarvitaan vuosi vuodelta vädellakin ”icke”. (Tiedoksi kiinnostuneille, hemmän ja sellaisia maailmankieliä kuin että ”icke” on -kaan/kään-pääte ja Dick ranska ja espanja on alettu Suomessa lintu.) kutsua ”harvinaisiksi” kieliksi. Englannilla 80-luvulla uusiin kielten oppikirjoihin pärjää, sanotaan, ja tottahan se on. Silalkoi ilmestyä kommunikatiivisia keskusti kehitys on mielestäni surullinen osoiteluharjoituksia. Tekstit eivät enää kätus tasapäistymisestä ja viitseliäisyyden sitelleet Englannin maaseutukartanoita puutteesta. Tyydytään aika vähään, kun tai Waterloon taistelua vaan käytännön tyydytään pelkkään englantiin. tilanteita, nuorisokulttuuria, ihmissuhteiHelsingin kuvataidelukion vuosikertomus 2013–2014

29


Aloitin Torkkelissa 80-luvun alkujakaa, vertailee, etsii, löytää, luo. Näin puolella vaiheessa, jolloin koulu otti enuskovat ainakin lukion kehittäjät, jotka simmäisiä askeliaan taidepainotteisena ajattelevat digitalisoitumisen johtavan lukiona. Entinen poikakoulu tyttöistyi ja parempaan lukioon. Itse olen hiukan koulun omaleimaisuus, Torkkelin henki, skeptinen (lue: muutosvastarintainen). alkoi muotoutua. Tuli kurssimuotoinen Optimistiset suunnittelijat näkevät tulelukio, tuli luokaton lukio, tuli uusia opevaisuuden opiskelijan aktiivisena tietoa tussuunnitelmia, yhä enemmän tyttöjä, janoavana ihanneopiskelijana, joka pelyhä vähemmän poikia. kästä tutkimisen ja oppimisen riemusta Siirtyminen luokattomaan lukioon oli perehtyy syvällisesti eri aiheisiin ja tuotmerkittävä mullistus suomalaisessa lukitaa oppiainerajat ylittäviä tutkielmia. ossa. Torkkelissa se tarkoitti muun muMihin katoavat laiskat ja vastentahassa seiniin maalarinteipillä kiinnitettyjä toiset tai paljon apua tarvitsevat opiskeruutupapereita, joihin oppilaat kirjoittivat lijat, joille vieressä seisova, patistava ja nimensä halutessaan jolkannustava opettaja on lekin kurssille. Heikoimliikkeelle paneva voima? ”Lukio on muuttunut, mat ja pienimmät jäivät Mitä tapahtuu vuorovaimutta paljon enemmän kutukselle? Onko tulevaivahvempien jalkoihin, kun koulun ovet avautuivat on muuttunut maailma suuden opiskelijoilla edes ilmoittautumispäivänä. omaa käsialaa? Onko opympärillämme.” Koska lukujärjestykset oli pitunteja, joilla voi raulyöty lukkoon ennen ilhassa pitkästyä tai juorumoittautumispäiviä, synta kavereiden kanssa? Ja tyi mielenkiintoisia kokoonpanoja, kuten mitä tapahtuu niin sanotulle yleissivismatematiikan kursseja kolmelle tai biolotykselle, jos valinnan vapaus ulottuu lägian kursseja viidelle opiskelijalle. Sääshes kaikkiin oppiaineisiin, kuten on suuntöistä ei vielä silloin taidettu puhua. niteltu? Lukio on muuttunut, mutta paljon Yli kolmekymmentä vuotta on pitkä enemmän on muuttunut maailma ympäaika samassa koulussa. Ajan olemuksesrillämme. Koulussa istutaan yhä luokista, sen ristiriitaisuudesta, kertoo se, että sa, opettaja yhä opettaa, antaa läksyjä vuosikymmenet tuntuvat vilahtaneen ohi ja pitää kokeita. Nyt, kun koko oppimimiltei huomaamatta mutta yksi iltapäivä sen käsitettä on alettu puntaroida uuylioppilaskirjoituksia valvoessa, kellon delleen, kun kaikki mahdollinen tieto on viisareita tuijotellessa, on voinut tuntua löydettävissä muutamassa sekunnissa, ikuisuudelta. Jotain Torkkelista taas keron lukionkin aika uudistua. Toistaisektonee se, että kun sinne tullaan töihin, si uudistussuunnitelmat ovat käsitelleet sinne yleensä jäädään, jos voidaan. Entienemmän teknologiaa kuin oppisisältöjä. set opiskelijatkaan eivät karttele vanhaa Yksimielisyyttä siitä, mitä lukiossa oikekouluaan ja muualle lähtemään joutuastaan pitäisi tehdä ja oppia, on vaikea neet opettajat haikailevat takaisin Torksaavuttaa. keliin. Sitä on Torkkelin henki. Tulevaisuuden opiskelijalla ei ole kirToivottavasti edes se säilyy tulevissa joja, ehkä ei oppitunteja tai aina opettalukiomyllerryksissä. jaakaan. Tulevaisuuden opiskelija toimii Valpuri Suonio, englanninopettaja interaktiivisesti verkon oppimisympäristöissä ja virtuaalimaailmoissa, tutkii, 30

Helsingin kuvataidelukion vuosikertomus 2013–2014


Vuoden Tossu Vuoden 2013 Tossuksi valittiin mainetta niittänyt elokuvaohjaaja Zaida Bergroth. Syksyksi suunniteltu Vuoden Tossun luento siirtyi kevätlukukauden puolelle palkitun kiireiden vuoksi. Perjantaina 9.5. koulumme juhlasali oli täynnä kuulijoita, kun Helsingin kuvataidelukiosta vuonna 1995 ylioppilaaksi valmistunut Zaida kertoi tiestään elokuvaohjaajaksi.

zxzx

Vaikea on menestyksen tie, kävi luultavasti useiden torkkelilaisten mielessä vuoden 2013 Tossuksi valitun elokuvaohjaaja Zaida Bergrothin kertoessa matkastaan arvostetuksi ja palkituksi elokuvaohjaajaksi. Vaikka hän on voittanut useita palkintoja, kuten Gold Hugo -palkinnon ja Suomen Elokuvaohjaajaliiton myöntämän Paras ohjaaja 2011 -palkinnon, ei mikään ole tullut kuin taivaalta pudonneena. Jo 15-vuotiaana ensimmäisen videokameran saatuaan Zaidalla oli käsitys sii-

tä, mitä hän voisi tulevaisuudessa tehdä. Torkkelin luova ilmapiiri ja taiteesta innostuneet torkkelilaiset ystävät vahvistivat tätä käsitystä. Niinpä Zaidan matka jatkui kohti elokuva-alaa rennosti vietetyn välivuoden jälkeen. Päätös ryhtyä elokuvaohjaajaksi syntyi Prahassa vuoden mittaisella elokuvakurssilla, josta Zaida kiirehti TaiKin pääsykokeisiin. Pääsykokeiden kolmannessa vaiheessa kompastuskiveksi osoittautui äänisuunnittelutehtävä, jossa Zaidan tuli tehdä äänet erilaisilla esineillä Jurassic Park -elokuvan tuttuun kohtaukseen. Muutamat tirautetut surun kyynelkarpalot vaihtuivat kuitenkin silkaksi iloksi hänen päästessään sisään TaiKiin. ”Mahtavimpia hetkiä elämässäni”, Zaida sanoikin ja hymyili muistellessaan kokemaansa onnea. Vuodet TaiKissa olivat rankat. Zaidan ja hänen työtovereidensa ollessa metsässä sotkemassa nukkuvaa karitsaa erästä lyhytelokuvaa varten Bergroth päätti, että tällaista hän ei tekisi enää ikinä. Näihin aikoihin alkoi hänen nyrkkeilyharrastuksensa, joka onkin ollut inspiraationa hänen päättötyönä tekemälleen lyhytelokuvalleen Lasileuka (kuvattu 2003). TaiKista valmistumisen jälkeen Zaida Bergroth on tehnyt joitakin lyhytelokuvia sekä kaksi pitkää elokuvaa Skavabölen pojat ja Hyvä poika, joista molemmat ovat voittaneet useita palkintoja ja tunnustuksia. Nykyään hän ohjaa sekä lyhytelokuvia että pitkiä elokuvia mutta myös mainoksia, joista ohjaaja saakin valtaosan tuloistaan. Elokuva-alasta kiinnostuneita torkkelilaisia Zaida kehottaa piirtämään sarjakuvia: ne opettavat hänen mukaansa mainiosti kuvakerrontaa, joka on myös elokuvissa tärkeässä roolissa. TEKSTI Virve Ranta, mediatiimin jäsen KUVA Säde Rinne, mediatiimin jäsen

Helsingin kuvataidelukion vuosikertomus 2013–2014

31


Lukuvuoden ensimmäisenä päivänä henkilökunta pukeutui Mervin yllätykseksi vaaleanpunaiseen. Mediatiimin videotoimitus teki haastattelun jossa Mervi Willman sai kertoa parhaista muistoistaan Torkkelissa. Video on nähtävissä koulun verkkolehden Videokanavasivulla.

Mervi Willman siirtyi opetuspäälliköksi zxzx

Rehtori Mervi Willman siirtyi uusiin tehtäviin opetusviraston nuorisoja aikuiskoulutuslinjan opetuspäälliköksi 1.9.2013. Hän toimi Helsingin kuvataidelukion rehtorina kymmenen vuoden ajan. Aloitettuaan työnsä vuonna 2003 huomasimme varsin pian erään seikan uudesta rehtoristamme: hänen lempivärinsä on vaaleanpunainen. Tämä väri näkyi usein vaatteissa ja kengissä ja työhuoneen uusissa kalusteissakin. Eräs opettaja nimesikin sen sittemmin ”hallin32

non väriksi”. Hempeä mieliväri ei kuitenkaan – onneksi – merkinnyt hempeilyä johtamisessa. Mervi osoittautui napakaksi ja asiantuntevaksi rehtoriksi, joka loi kouluun selkeää toimintakulttuuria muun muassa perustamalla kehittämistiimejä. Hän oli aina innostunut uusista haasteista, ja koulumme onkin ollut monesti pilotoimassa uusia asioita, kuten Fronterin käyttöä. Rehtorin työhön kuuluu monenlaisia tehtäviä strategisesta johtamisesta käy-

Helsingin kuvataidelukion vuosikertomus 2013–2014


tännön asioista huolehtimiseen. Mervi hoiti nämä monenlaiset tehtävät nopeasti ja sujuvasti, eivätkä hänen työpäivänsä venyneet kohtuuttoman pitkiksi. Vapaa-aikanaan Mervi rentoutuu pelaamalla golfia ja liikkumalla muutenkin monipuolisesti. Toivotamme tarmokkaalle Merville kiinnostavaa työrupeamaa opetuspäällikkönä!

Lehtori Valpuri Suonio jää eläkkeelle zxzx

Kouluumme vuonna 1982 englannin kielen opettajaksi tullut Valpuri Suonio on monelle tuttu erinomaisena työtoverina: auttavaisena ja helposti kaikesta yhteisestä innostuvana. Eläkkeelle jääminen tulikin monille yllätyksenä – niin ikinuorelta ja toisaalta koulun kalustoon erottamattomasti kuuluvalta Valpuri tuntuu! Opetustyön ohella Valpuri on ollut mukana monissa kansainvälisissä yhteistyöhankkeissa, joissa nuoret ovat tavanneet yhteisen tekemisen äärellä. Jo 1990-luvulla nuoret oppivat kansainvälisyyskerhossa muun muassa tekemään eksoottisia ruokia tai valmistamaan sandaaleita kumista. Projektit suuntautuivat usein itään: esimerkiksi Naapuri tutuksi -hankkeessa seikkailtiin junalla Venäjän kaupungeissa ja Viipurin katulasten kanssa maalattiin ja painettiin työpajoissa. Toiminnasta välittyvät arvot, jotka ovat nykyäänkin koulussamme tärkeitä: suvaitsevaisuus ja kulttuurinen kohtaaminen.

Valpuri on myös ollut opettajainhuoneen pyöreän pöydän keskustelujen aktiivinen osallistuja sekä terävä ja hauska kommentoija. Hän on kiinnostunut kaikista humaaneista ilmiöistä: niin muodin oikuista kuin yhteiskunnallisista epäkohdistakin. Tulevina vapaina vuosina ei aika varmaankaan käy pitkäksi, kun hänellä on vihdoin mahdollisuus keskittyä matkailu- ja kulttuuriharrastuksiin. Toivommekin Valpurille antoisia eläkevuosia!

Helsingin kuvataidelukion vuosikertomus 2013–2014

33


Vuosikertomus 2013–2014  

Helsingin kuvataidelukion vuosikertomus lukuvuodelta 2013–2014

Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you