HELMI
VAPAAEHTOISTYÖN MERKITYS
6 Vapaaehtoisuus kantaa Poimintoja vapaaehtoisuudesta Helmissä
7 Vertaisuutta tukemassa vertaisohjaajia kouluttamalla
Askel Lähemmäs- hankkeen työntekijä Anna-Maria kertoo kokemuksistaan vapaaehtoisuudesta sekä vapaaehtoisten kouluttamisesta
8 Sydämellä toisen rinnalla
Tarja avaa kokemustaan vanhustenhoidosta vapaaehtoistyönä
9 Vapaaehtoistyöni
Uusi viestinnän vapaaehtoinen Aino esittäytyy
10–11 Sukellus vapaaehtoisuuteen
Eija kertoo kirjallisuudesta sekä vapaaehtoisuudesta sen parissa
12 Vapaaehtoisuus kannattaa Luontoretkiä ohjaava Tiia kertoo vapaaehtoisuuden merkityksestä
14 Viikkoni kuvina
Askel lähemmäs -hanketyöntekijä Anna-Maria avaa meille viikkonsa sisältöä
15 Ystävä rinnalla
Tukihenkilö Tiinan haastattelu
16–17 Luova kirjoittaminen tekee hyvää
Tiina kertoo luovasta kirjoittamisesta hyvinvoinnin tukena
18 Vapaaehtoistyö minulle
Elsa-Kaarina muistelee aikaansa vapaaehtoisena
20–21 Koti kadulla – asunnottoman päihdekäyttäjän tarina
Anni avaa tuoreen teoksen sisältöä
22–23 Kirjoittaminen ja kirjallisuus mielen työvälineinä
Joona kertoo, kuinka kirjallisuusterapia ja kirjallisuuden traumatutkimus liittyvät toisiinsa
24 Mitä olen oppinut mielenterveydestä viimeisen viiden vuoden aikana?
Kauniita oppeja mielenterveydestä sekä itsestä
25 Vertaistukea ja vapaaehtoistoimintaa samassa paketissa SEKÄ Vertaisohjaus
Kameleontti sekä Arto kertovat vertaisohjaajuudestaan vapaaehtoistyönä
28 Ristikko ja sudoku
29–31 Järjestösivut
Helmi 4/2025
Mielenterveysväen kulttuuri- ja mielipidelehti
TEEMANA Vapaaehtoistyön merkitys
PÄÄTOIMITTAJA
Heidi Saukkonen
TOIMITUSSIHTEERI
Katri Ruotsalainen
ULKOASU JA TAITTO Verneri Käyhkö
ISSN-L 0788-9828, ISSN 0788-9828 (Painettu) ISSN 2242-6140 (Verkkolehti) Painosmäärä: 500 34. vuosikerta
PAINO PunaMusta Oy
ILMOITUSMYYNTI
Antero Viinikainen ja Auli Lepistö antero.viinikainen1@gmail.com, p. 050 530 6978
ILMOITUSAINEISTOT
TJM-Systems Oy, PL 75, 02921 Espoo, p. 044 566 7032 aineistot@tjm-systems.fi
Kannen kuva: Kuvapankki
Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa.
Viisi uusinta Helmi-lehteä: https://issuu.com/helmiry Yhteystiedot: helmi@mielenterveyshelmi.fi
Helmi-lehti julkaisee lukijoiden kirjoituksia. Lähetä tekstisi sähköpostilla Katri.Ruotsalainen@mielenterveyshelmi.fi
Jäsenasioissa yhteys Heidi Saukkonen Heidi.Saukkonen@mielenterveyshelmi.fi
MEDIAKORTTI
Linkki mediakorttiin löytyy HELMI ry:n sivuilta osoitteesta: https://mielenterveyshelmi.fi/mediakortti-2025/
Lehtiaineisto ilmestyy: LEHTI
maaliskuu viikolla 11 kesäkuu viikolla 23 syyskuu viikolla 38 joulukuu viikolla 49
Vapaaehtoisuus – yhteisön sydän ja hyvinvoinnin perusta
Vapaaehtoisuus on suomalaisen kansalaisyhteiskunnan hiljainen peruskallio. Se, jonka varaan rakentuvat monet yhteisöllisyyden, osallisuuden ja merkityksellisyyden kokemukset. Mielenterveystyön kentällä vapaaehtoistoiminta ei ole vain lisäresurssi, vaan inhimillisen kohtaamisen ja yhteisöllisen tuen ydin. Se luo siltoja ihmisten välille, vahvistaa luottamusta ja antaa mahdollisuuden tuntea itsensä tarpeelliseksi osaksi jotakin suurempaa ja yhteistä.
Erityisesti mielenterveysjärjestötyössä vapaaehtoisuus on toiminnan kivijalka ja elinehto. Ilman vapaaehtoisten panosta monien järjestöjen toimintaedellytykset olisivat huomattavasti rajallisemmat. Vapaaehtoisten antama aika, osaaminen ja sydämellisyys muodostavat merkittävän osan järjestöjen ja yhdistysten resursseista. He eivät ole vain toiminnan tukijoita, vaan sen kantavia voimia, jotka mahdollistavat monimuotoisen, osallistavan ja ihmislähtöisen toiminnan. Helmi ry:n toiminnassa vapaaehtoiset ovat läsnä siellä, missä yhteys ja ymmärrys syntyvät: arjen kohtaamisissa, yhteisötoiminnassa ja vertaisten rinnalla kulkemisessa. Vapaaehtoisen rooli voi olla kuuntelija, kannustaja, rinnalla kulkija tai tapahtumien järjestäjä mutta aina ennen kaikkea toivon välittäjä. Näitä tekoja ei voi mitata työtunneissa tai suoritteissa, vaan niiden vaikutus näkyy siinä inhimillisessä arvossa, jonka vapaaehtoiset tuovat yhteiseen tilaan. Jokainen vapaaehtoinen on tärkeä osa Helmen sydäntä.
Vapaaehtoistoiminnan merkitys ulottuu kuitenkin myös tekijöihin itseensä. Tutkimusten mukaan vapaaehtoistyö lisää hyvinvointia, vahvistaa psykologista joustavuutta ja vähentää yksinäisyyden kokemusta.
Se tuo elämään iloa, merkitystä ja yhteyden tunnetta. Monelle vapaaehtoisuus on myös osa toipumisen prosessia mahdollisuus löytää oma paikka, kokea osallisuutta ja vaikuttaa myönteisesti toisten elämään. Vapaaehtoisuus on vastavuoroista hyvinvointia: se, joka antaa, saa aina myös itse.
Meidän tehtävämme järjestönä on huolehtia siitä, että vapaaehtoisten ääni kuuluu, heidän roolinsa tunnistetaan ja heidän jaksamisestaan pidetään huolta. Vapaaehtoisuus ei synny tyhjiössä, vaan tarvitsee ympärilleen rakenteita, arvostusta ja yhteisöllistä tukea. On tärkeää, että jokainen vapaaehtoinen kokee olevansa osa merkityksellistä kokonaisuutta, ei vain auttaja, vaan yhteisön rakentaja ja hyvinvoinnin mahdollistaja.
Tulevaisuudessa vapaaehtoistoiminnan merkitys kasvaa entisestään. Yhteiskunnallisten muutosten ja mielenterveyden haasteiden keskellä ihmiset etsivät yhteyttä, toivoa ja tapoja vaikuttaa. Helmi ry on tässä suunnannäyttäjä, jossa vapaaehtoisuus, kokemusasiantuntijuus ja yhteisöllisyys kohtaavat tavalla, joka luo toivoa ja mahdollisuuksia.
Vapaaehtoisuus on elämän asenne ja luottamusta siihen, että jokaisella meistä on jotakin arvokasta annettavaa. Kun annamme aikaa ja läsnäoloa, luomme yhdessä toivoa.
Lämpimin terveisin, Eveliina Lafghani
Puheenjohtaja
HELMI, eli Mielenterveysyhdistys Helmi ry
Vapaaehtoistoiminnanohjaajan tervehdys
Helmin arjessa vapaaehtoistyö on kohtaamista, kuulluksi tulemista ja yhteisöllisyyden rakentamista. Vapaaehtoisemme ovat usein itse mielenterveystoipujia, ja juuri siksi heidän roolinsa on erityisen merkityksellinen. He tietävät, miltä tuntuu kohdata vaikeuksia, ja osaavat siksi kohdata toisia toipujia aidosti ja ymmärtävästi. Vapaaehtoisten läsnäolo tuo yhdistyksen toimintaan osaamista ja lämpöä. Vertaistuki, joka syntyy yhteisestä kokemuksesta, voi olla ratkaiseva tekijä toipumisen tiellä. Se luo toivoa: jos toinen on selvinnyt, ehkä minäkin selviän.
Vapaaehtoistyön muodot ovat monipuolisia ja tarjoavat jokaiselle mahdollisuuden osallistua omien kiinnostuksen kohteiden ja voimavarojen mukaan. Meillä vapaaehtoiset toimivat muun muassa ryhmänohjaajina järjestäen vertaistuellisia keskustelu- ja aiheryhmiä sekä retkitoimintaa. Viestinnän tehtävissä he osallistuvat esimerkiksi sosiaalisen median sisällöntuottamiseen. Siivous- ja keittiötyöskentely tarjoavat konkreettista tekemistä, joka on tärkeää viihtyisän ja toimivan ympäristön ylläpitämiseksi. Tukihenkilötoiminta tarjoaa mahdollisuuden toimia arjen tukena sitä tarvitsevalle mielenterveystoipujalle. Lisäksi vapaaehtoispassitöillä voi osallistua pienempiin, kertaluonteisiin tehtäviin, kuten arjen askareisiin. Nämä tehtävät eivät ole vain yhdistyksen toiminnan kannalta tärkeitä – ne ovat myös merkittäviä mahdollisuuksia vapaaehtoisille itselleen. Monelle vapaaehtoistyö on mahdollisuus ottaa ensimmäisiä
askeleita kohti aktiivisempaa arkea, harjoitella sosiaalisia taitoja ja löytää uudelleen oma paikka yhteisössä. Se tuo elämään rytmiä, merkitystä ja onnistumisen kokemuksia. Vapaaehtoistyö voi olla myös kokemusta ja osaamista kasvattava väylä kohti opintoja tai työelämää, mutta ennen kaikkea se on mahdollisuus olla mukana, vaikuttaa ja kasvaa.
Helmiläiset kertovat usein, kuinka tärkeää on ollut saada osallistua toimintaan, jossa jokainen toivotetaan tervetulleeksi omana itsenään. Vapaaehtoistyö ei vaadi täydellisyyttä – se vaatii halua olla mukana ja tehdä parhaansa. Meillä jokainen saa toimia omien voimavarojensa mukaan, omalla tavallaan.
Yhdistyksen näkökulmasta vapaaehtoiset ovat toiminnan sydän. Ilman heidän panostaan emme voisi tarjota niin monipuolista ja lämminhenkistä toimintaa kuin nyt. Mutta ennen kaikkea olemme ylpeitä siitä, että voimme tarjota paikan, jossa ihmiset voivat löytää uudelleen omat vahvuutensa ja merkityksensä. Vapaaehtoistyö on yhteinen matka – se on antamista ja saamista, kasvua ja kohtaamista. Se on todiste siitä, että jokaisella on jotakin arvokasta annettavaa. Haluankin kiittää sydämeni pohjasta kaikkia vapaaehtoisiamme siitä, että olette mukana rakentamassa yhteisöä, jossa jokainen voi tuntea kuuluvansa joukkoon.
Terveisin, Katri Ruotsalainen, vapaaehtoistoiminnanohjaaja, Mielenterveysyhdistys HELMI ry
OLETKO KIINNOSTUNUT HALLITUSTYÖSKENTELYSTÄ?
Helmin hallitustyöskentely tarjoaa mahdollisuuden osallistua merkitykselliseen toimintaan ja vaikuttaa yhdistyksen asioihin. Hallitus koostuu asiantuntijoista ja kokemusasiantuntijoista, jotka osallistuvat päätöksentekoon, ja tuovat siihen osaamisensa.
Tehtävissä on hyvä tuntea perusteet työsuhdeasioista, taloudenhoidosta sekä yhdistyslainsäädännöstä ja olla valmis oppimaan lisää.
Vuosikokous järjestetään keväällä 2026, jolloin valitaan uusi hallitus erovuoroisten tilalle. Jos haluat ehdolle hallitukseen, ota yhteyttä Heidi Saukkoseen 31.1.2025 mennessä: heidi.saukkonen@mielenterveyshelmi.fi.
Keväällä 2026 erovuorossa:
Jäsenet: Timo Krohn, Roosa Tiensuu, Sami Laihanen (2024–2025)
Varajäsenet: Arja Sihvonen, Veera Henriksson (2024–2025)
Hallitus
Helmen hallitus käyttää järjestön ylintä päätösvaltaa kokousten välillä ja hoitaa yhdistyksen asiat lakien, sääntöjen ja päätösten mukaisesti. Hallitus määrittelee pitkäjänteisen toiminnan painopisteet ja hankkii tehtävää varten tarvittavaa tietoa raportoinnilla, kyselyillä tai muilla menetelmillä.
Tehtävät:
- Kutsuu koolle kokoukset, valmistelee käsiteltävät asiat ja antaa sääntöjen tarkoittaman lausunnon jäsenten yhdistyksen kokouksille esittämistä asioista.
- Määrittelee painopisteet ja ohjeistaa tarvittaessa toimintasuunnitelman- ja talousarvionmukaisesti toimimiseen.
- Seuraa mielenterveysalaan liittyvää keskustelua, ja ottaa siihen kantaa tarvittaessa.
- Hyväksyy toimintasuunnitelman, talousarvion, vuosikertomuksen ja tilinpäätöksen vuosittain.
- Ylläpitää jäsenrekisteriä, hyväksyy uudet jäsenet ja erottaa jäseniä tarvittaessa.
- Nimeää yhdistyksen edustajat erilaisiin yhteisöihin ja projekteihin.
- Valvoo yhdistyksen omaisuudenhoitoa, taloussuunnittelua ja tilitoimiston raportointia lainsäädännönmukaisesti.
- Päättää yhdistyksen pankkitilien käyttöoikeuksista.
Luottamus: Hallituksen jäsenillä on vaitiolovelvollisuus kokouksissa käsiteltävistä asioista. Ilman hallituksen valtuutusta yksittäinen jäsen ei voi jakaa työtehtäviä, ottaa kantaa tai tehdä sopimuksia yhdistyksen nimissä.
Edellytyksiä hallituksessa toimimiseen
Ajankäyttö: n. 8 kokousta/vuosi, ennakkoperehtyminen kokousmateriaaleihin, osallistuminen vuosikokoukseen ja syyskahveille, sekä mahdolliset edustustehtävät.
Osaaminen: sähköposti, Teams, Office-ohjelmat ja mahdollisuus tietokoneen käyttämiseen.
Vapaaehtoisuus kantaa – Helmin vapaaehtoiset kertovat
Vapaaehtoiset ovat suuri ja tärkeä osa Helmin toimintaa. Haastattelimme joukkoa vapareita, jotka ovat antaneet aikaansa, osaamistaan ja läsnäoloaan yhteisön hyväksi. Heidän tarinansa kertovat siitä, miten vapaaehtoisuus voi olla merkityksellistä – sekä auttajalle että autettavalle.
Vuosien varrelta – vapaaehtoisuuden polkuja
Vapaaehtoisten taustat Helmissä ovat moninaiset. Yksi heistä on ollut mukana aivan alusta saakka, 1980-luvulta, ja oli mukana jopa allekirjoittamassa yhdistyksen perustamisasiakirjaa. Toiset ovat tulleet mukaan myöhemmin – osa jo yli vuosikymmen sitten, osa vasta hiljattain. Yksi vapaaehtoinen kertoi olleensa mukana vuodesta 2009, toinen vuodesta 2017. Uusimpana mukaan liittynyt haastateltava on ollut mukana noin kuukauden, mutta jo löytänyt paikkansa Helmistä.
Moni on kulkenut vapaaehtoisuuden polkua vaihtelevasti – välillä poissa toiminnasta, välillä aktiivisemmin mukana. Yhteistä kaikille vapareille on halu tehdä hyvää ja olla osa yhteisöä.
Monipuolista tekemistä – jokaiselle jotakin
Vapaaehtoistyön kirjo Helmissä on laaja. Jotkut ovat olleet mukana hallituksessa tai ryhmien vetäjinä. Toiset ovat löytäneet paikkansa keittiöstä – tiskaamassa, leipomassa, laittamassa ruokaa tai viemässä astioita. On myös niitä, jotka ohjaavat taukojumppaa, toimivat vastaanotossa tai tukihenkilöinä, ja jopa tarjonneet kokemusasiantuntijan yksilövastaanottoaikoja.
Luovia ryhmiä on ollut runsaasti: lauluryhmä Helmin Närhet, jossa ei vaadittu laulutaitoa vaan tarkoituksena oli yhteinen lauluharrastaminen, huovutusryhmä, sukkien kutomista ja kuvataidetta. Kädentaitoryhmät ovat olleet erityisen suosittuja – ihmiset kaipaavat tekemistä, jossa saa käyttää käsiään ja luovuuttaan
Mitä vapaaehtoisuus vaatii – ja mitä se antaa
Vapaaehtoistyöhön ei tarvita erityistä koulutusta, mutta tehtävän tulee olla itselle mielekäs. Moni korostaa, että kiinnostus ja oma jaksaminen ovat avainasemassa. ”Kannattaa valita työ, josta saa itselleenkin jotain”, eräs vapaaehtoinen sanoo. Keittiötyö
vaatii keskittymistä, ryhmänohjaus puolestaan hyvää valmistautumista ja kykyä huomioida erilaisia osallistujia ja heidän tarpeitaan.
Vapaaehtoisuus tuo mukanaan paljon hyvää. Se antaa tekemistä, rytmiä päiviin, iloa ja uusia ystäviä. Moni kokee, että se nostaa omanarvontuntoa ja tuo merkityksellisyyttä arkeen. ”Se kantaa, kun on jotain, minkä puolesta työskennellä”, kiteyttää yksi vapaaehtoinen.
Haasteet ja onnistumiset kulkevat käsi kädessä
Vaikka vapaaehtoistyö on palkitsevaa, se ei ole aina täysin vaivatonta. Esimerkiksi ensitapaamiset tukihenkilötoiminnassa voivat jännittää, ja ryhmätilanteissa osallistujien vaihtuvuus voi tuoda mukanaan haasteita ryhmädynamiikassa. Vastaanottotyössä voi joskus jännittää, kun uusia ihmisiä tulee vastaan ovella. Silti vapaaehtoiset kokevat, ettei haasteet ole ylitsepääsemättömiä – ja että niistä selvitään yhdessä.
Positiiviset kokemukset ovat niitä, jotka jäävät mieleen. Hyvä palaute ryhmäläiseltä tai kävijältä voi tehdä päivästä erityisen. ”Se face to face -palaute tuo hienon fiiliksen”, kertoo yksi vapaaehtoinen. Toinen lisää: ”On tärkeää kuulla, kun ryhmäläiset kertovat kuinka tärkeä olen, kun pidän heille tärkeää ryhmää – se lämmittää sydäntä.”
Teksti: Katri ja sosionomiopiskelija Rosa
KVertaisuutta tukemassa vertaisohjaajia kouluttamalla
ukaan muu ei voi täysin ymmärtää mitä käyt läpi tai olet kokenut, kuin se, jolla on vastaavanlainen kokemus itsellään. Tähän tiivistäisin oman kokemukseni vertaisuudesta, joka voi parhaimmillaan olla se, jolla jaksaa tarpoa eteenpäin tummuudesta ja vaikeuksista huolimatta. Ne ihmiset, jotka kulkevat rinnalla, osaavat sanoa ne oikeat sanat – tai olla sanomatta mitään ja luovat toivoa tulevaan.
Oma kokemukseni vertaisuuden voimasta on vahva. Kokemusta vapaaehtoisena ja vertaistukijana toimimisesta minulla on noin kuusi vuotta. Olenkin äärettömän iloinen voidessani kouluttaa Askel lähemmäs -hankkeessa vapaaehtoisia vertaisohjaajia Pääkaupunkiseudun alueella. Koulutus kestää yhteensä 20 tuntia sisältäen erilaisia teemoja ryhmän ohjaamisesta aina haastavien tilanteiden harjoitteluun. Tavoitteenani on pitää koulutukset keskustelevina, jotta voimme pohtia jo koulutuksen aikana eri teemojen kautta omaa tapaa toimia vertaisohjaajana. Myös erilaisten harjoitusten kautta pääsee kirkastamaan omia vahvuuksiaan ja suunnittelemaan omaa vertaisryhmää. Myös ideoita ja vinkkejä vertaisryhmän sisältöihin mietimme yhdessä. Koulutuksesta saa itselleen myös kattavan materiaalipaketin, jonka kautta käytyihin asioihin on helppo palata.
Koulutuksen jälkeen vertaisohjaajat voivat halutessaan perustaa vertaistukiryhmiä itseään kiinnostavassa yhteisössä. Vertaisryhmät voivat olla hyvin erilaisia, esimerkiksi taide-, draama-, kirjoitus- tai
keskusteluryhmiä. Olen tarvittaessa vertaisohjaajan apuna ryhmän suunnittelussa, oman ryhmän toteutuspaikan etsimisessä ja mielelläni pidän yhteyttä muutenkin kuulumisia kysellen. Vertaisohjaajille tarjotaan hankkeen kautta myös työnohjausta, lisäkoulutuksia sekä virkistystä.
Koulutukseen hakee hyvin monenlaisia ihmisiä eri taustoista. Yhdistävä tekijä löytyy halusta tehdä vapaaehtoisuutta, jossa voi tukea muita oman kokemuksensa kautta. Joillakin on oma kokemus vertaisuuden saamisesta. Joillakin taas on jokin kiinnostuksen kohde, jonka kautta haluaa jakaa osaamistaan samalla muiden kanssa rupatellen. Osalla voi olla mielessä tulevaisuus, jossa työn kautta voisi ohjata ryhmiä ja kaipaa kokemusta.
Vapaaehtoisena vertaisohjaajana toimiminen harvemmin on vain yhdensuuntaista tukemista. Vapaaehtoisuus tuo iloa, toivoa, ymmärrystä ja tunnetta siitä, että tekee jotain merkityksellistä. Vapaaehtoisuus tuo mielekästä sisältöä omaan arkeen ja antaa mahdollisuuden tutustua uusiin ihmisiin. Vertaisryhmässä käydyt keskustelut, kiitokset ja hymynkareet antavat niin paljon iloa, voimaa ja tukea myös itselle. Vapaaehtoisuus onkin mitä loistavin tapa lisätä omia voimavaroja!
Minä sain vertaisuudesta ”sydänperheen”. Mitä vertaisuus on sinulle antanut?
Anna-Maria Kuri, hanketyöntekijä
Askel lähemmäs -hanke
Sydämellä toisen rinnalla
Vapaaehtoistyö antaa paljon sen tekijälle ja saajalle. Tärkein on, että antaja voi tuntea olevansa hyödyllinen ja tärkeä. Uskon, että ihminen on onnellinen, kun voi olla hyödyksi muille. Hyvä mieli tulee palkinnoksi tehdystä työstä. Vapaaehtoistyötä on monta erilaista mahdollisuutta, mitä voi tehdä. Vain taivas on rajana. Monet meistä tekevät vapaaehtoistyötä aivan huomaamattaan mm. auttavat vanhuksia, naapureita tai hoitavat lapsia, käyvät avuksi kaupassa tai vetävät vertaisena erilaisia ryhmiä, lemmikkien hoitoa unohtamatta. Vapaaehtoistyö tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Kaikille se lisää osallisuutta ja tunnetta kuulua yhteisöön tai ryhmään sekä torjuu syrjäytymistä ja yksinäisyyttä. Samalla saa itselleen lisää sosiaalisia suhteita ja taitoja toimia eri taustoista ja ikäryhmistä olevien ihmisten kanssa. Vapaaehtoistyö parantaa omaa mielialaa ja antaa merkityksellisyyden tunnetta, lisää yhteenkuuluvuutta ja vähentää maailman kielteisiin uutisiin liittyvää ahdistusta. Vapaaehtoistyö tukee kansalaisvaikuttamista ja demokratiaa ollen keino vaikuttaa ja osallistua yhteiskunnallisiin asioihin.
Minulle on tullut tutuksi vanhustenhoito ja vapaaehtoistyö sen parissa useiden vuosien ajalta. Olen ollut mukana seuraamassa äitini vanhuuden eri elämänvaiheita ja oppinut siinä samalla paljon. Osallistuin Alzheimerin tukiyhdistyksen toimintaan vuosia sitten, jotta olisin ymmärtänyt mitä kaikkea tauti aiheuttaa ja jotta saisin tukea itselleni äidin sairauden kanssa pärjäämiseen. Vuosien saatossa
olen tullut entistäkin läheisemmäksi yli 90- vuotiaan äitini kanssa hoitaessani hänen erilaisia asioitaan. Äidillä on kaksi eri muistisairautta ja aivotoimintaan vaikuttavia ongelmia lukuisten veritulppien takia. Vielä kotona asuessaan hän tarvitsi monenlaista tukea eri asioihin ja kulki rollaattorin kanssa. Minulla oli jatkuva huoli hänen pärjäämisestään mm. kaatuilun takia ja ulkona auton alle jäämisen takia, kun hän oli sitä mieltä, että autot kyllä väistävät. Monet päivittäiset asiat tuottivat hänelle vaikeuksia mm. puhelimen ja hätärannekkeen käyttö. Hätärannekkeen käytöstä oli aina kädenvääntöä, että sitä pitäisi käyttää. Se hälyttää hätäkeskukseen esim. kaatumisen sattuessa. Näin jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että hän ei ehkä osannut käyttää sitä, joten koki sen turhana. Vuosien ja eri sairaalahoitojaksojen jälkeen saimme vihdoin sen tarvitun kotisairaanhoidon neljä kertaa päivässä. Siinä oli turvattomia yöt, kun äidin piti olla yksin. Lopulta voinnin heiketessä entisestään äiti sai paikan hoitokotiin. Siellä vietämme yhdessä mukavia hetkiä mansikoita ja jäätelöä syöden, pihalla ulkoillen kauniilla ilmalla ja hammashoitolareissuilla. Olen kiitollinen, että äidillä on nyt turvallinen paikka missä nukkua ja olla sekä tarvittava ravinto ja huonekavereita, jotta hänen ei tarvitse olla yksin.
Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta
Teksti ja kuva: Tarja Ruusunen
”
”Olen innoissani mukana näissä tapahtumissa ja sitä kautta saan uusia kokemuksia ”
Vapaaehtoistyöni
Olen aivan juuri hetki sitten aloittanut vapaaehtoistyön Helmi-talolla ja koen työni merkitykselliseksi. Saan olla mukana luomassa ihmisille hyvinvointia ja mielekästä tekemistä ottamalla kuvia eri tapahtumista ja sitten laittamalla ne Helmin Instagramiin ja Facebookiin. Tämä kertoo ihmisille minkälaista toimintaa Helmissä on. Samalla pääsen tutustumaan eri tapahtumiin ja saan itselleni mielekästä tekemistä.
Olen kiinnostunut viestinnän tehtävistä ja tässä vapaehtoisen työssä saan kokemusta viestinnän tehtävistä juuri myös tämän jutun myötä kun kirjoitin tähän Helmi-lehteen.
Palkkioksi saan ilmaisen lounaan Helmi-talon kahviossa ja lehtipalkkion kun kyse on Helmi-lehden artikkeleista.
Olen vuosia sitten, kun Helmi-talo sijaitsi Pasilassa, käynyt Helmi-talon kanssa elokuvissa ja pelannut kerran bingoa siellä ja myös syönyt lounaan siellä. Helmi-talo on tuttu siitä, että se järjestää kivaa tekemistä, tapahtumia ja retkiä uudenlaisiin kohteisiin, mitä ei ole ennen kokenut. Olen innoissani mukana näissä tapahtumissa ja sitä kautta saan uusia kokemuksia, se on mukavaa! Koko ajan tulee Facebookin kautta uusia ilmoituksia uusista tapahtumista, jännää. Todella kiva olla mukana. Mukavaa loppusyksyä sinulle!
Teksti ja kuva: Aino
SUKELLUS VAPAAEHTOISUUTEEN
Tullessani Helmiin 2010-luvun alussa halusin päästä tekemään jotain konkreettista. Olin nuorena opiskellut mielenterveyshoitaja linjalla, mutta lopetin koulunkäynnin kesken. Oma sairastuminen vei myöhemmin elämäni uudelleen lähtökuoppiin. Kasvoin kiinni vapaaehtoistyöhön ensin kirjoittamalla Helmi-lehteen ja sen jälkeen pääsin ohjaamaan kirjoitusryhmiä sekä Taiteen Sulattamolla että Helmi ry:ssä käytyäni soveltavan taiteen vertaisryhmänohjaajakoulutuksen. Opiskelin sekä soveltavan taiteen vertaisryhmäohjaajaksi ja avoimessa yliopistossa suomen kieltä, kirjallisuutta ja kirjoittamista. Sillä tiellä olen edelleen.
Vapaaehtoistyössä saan valita, mitä teen, se on suurin ero palkkatyöhön. Olen saanut kirjoittaa kirjallisuudesta, joka yleensä liittyy mielenterveyteen. Olen myös päässyt Suomen arvostelijain liiton eli SARV:in jäseneksi. Valitsin tällä kertaa kirjoiksi vastailmestyneitä kirjoittamiseen liittyviä kirjoja. Kirjat ovat:
Maaria Ylikangas, Kritiikistä (Kustantamo S&S),
Ylikangas kirjoittaa esseessään, että kriitikko on taiteen kokija. “Olen siis ihminen, joka kirjoittaa toisten ihmisten tekemistä taideteoksista julkisesti. Olen kirjallisuuskriitikko.” Ylikangas määrittelee kritiikin taidetta koskevaksi mielipiteelliseksi tekstiksi. Taidekritiikki on taiteesta keskustelemista.
Taidekokemuksesta puhutaan muutenkin kuin kritiikissä. Ylikangas heittää ajatuksen, että taiteen ajatteleminen, siitä puhuminen ja kirjoittaminen olisi oma taiteenlajinsa. Hänen mukaansa kriitikoiden keskeisimpiä työvälineitä ovat oma maku, kokemus ja arvostelukyky. Kritiikki on journalistinen lajityyppi, joka esittää kokemuksellista ja tulkinnallista tietoa taiteista.
Mikä kelpaa kritiikiksi ja kuka kriitikoksi on toiminnan piirissä jatkuvasti kulkeva kysymys. Minä lähetin kuusi Helmi-lehdessä ilmestynyttä juttua Suomen arvostelijain liitto ry:n jäsenhankintaan ja minut hyväksyttiin jäseneksi.
Kirjoittaessani kirja-arviota tai kritiikkiä äskettäin julkaistusta kirjasta saan jutuntekijänä valita kirjan. Yleensä mielenterveyttä käsittelevän tieto- tai kaunokirjan, sillä minua kiinnostavat teemat, jotka koskevat mielenterveyttä ja kirjoitan mielenterveysyhdistyksen lehteen. Kirjallisuuden merkitys psyykkisistä asioista sairauksista kirjoittaessa kaunokirjallisuudessa on mielestäni merkittävä, koska esteettinen elämys ja eläytyvä lukeminen vaikuttaa syvästi taiteen kokijaan. Ylikangas kirjoittaa: ”Tietyllä, arkisella tavalla, jokainen taiteesta keskusteleva on kriitikko.” Kritiikki on mielipiteellinen juttu tyyppi, jonka lähilajeja ovat kolumni ja essee. Niinpä Ylikankaankin mukaan tätä teksti voi lukea kritiikkinä, kolumnia tai esseenä.
Kulissit nurin - vertaistukea Kekkoselta
Helmi Kekkosen kirjoittama Näin minä sen kirjoitin (Kosmos) on kirja kirjoittamisesta. Kirja on ajatuksia täynnä, sellaisia ajatuksia, jotka vievät syvälle kirjoittajan mieleen. Kaikki ei aina ole kiiltokuvamaista onnea. Kekkonen uskaltaa kirjoittaa myös huonoista hetkistä. Kekkonen nostaa esiin Joan Didionin erittäin vaikuttavan tekstin tekijänä, ja samalla kertoo, kuinka hänen itsensä on ensin kirjoitettava huonosti ennen kuin voi kirjoittaa hyvin. Tämä tuo kirjoittamisen prosessin uuteen valoon. Teoksen lukeminen on kuin kohtaisi hyvin tärkeän ystävän ja hänen ajatuksensa.
Kirjaa lukiessa tulee tunne, että kirjoitetaan tärkeistä asioista, kun kirjoitetaan kirjoittajan omasta persoonasta. Kulissit ovat nurin. Kirjan sanoma on, että on kirjoitettava siitä hetkestä ja niistä tunnelmista, joissa on, niin hyvässä kuin pahassa. Monessa muussakin kirjoittamista koskevassa kirjassa kerrotaan siitä, että itsesensuuri olisi syytä unohtaa.
Jani Saxell, Aiheiden kirja (Art House) - ”Mikä sinun voimakirjasi on?”
Saxell kirjoittaa innostavasti romaanien maailmasta esitellen niiden aiheita ja teemoja. Taitava lukija oppii havainnoimaan teksteistä rakenteita. Saxell kirjoittaa kokonaisen kirjallisen maailman luomisesta ja laajoista kokonaisuuksista.
Tässä kirjassa kerrotaan, mitä luovan kirjoittamisen harrastaja voi oppia jo kustannetusta kirjoista. Jokaisen luvun jälkeen on liuta suunniteltuja tehtäviä, jotka liittävät luovan kirjoittajan osaksi kirjallisuuden laajaan yhteisöön. Kirja on suunnattu eritoten romaania kirjoittavalle luovalle kirjoittajalle.
Saxell ajattelee laajasti: myös elokuvien ja TV-sarjojen katsominen ja analyysi auttaa käsikirjoituksen tekijää. Kirjaa voi lukea myös matkaoppaana nykykirjallisuuden lukemiskulttuuriin, vaikka ei itse kirjoittaisi. Mikä sinun voimakirjasi on? Saxell tekee kirjassaan huomion, että jokaisella on oma suru- tai voimakirjansa, joka on antanut varmuutta omaan olemiseen ja tekemiseen.
Kirjoita vuosi (Art House)
Kirjoita vuosi on kirja, jossa on yksi luku vuoden jokaiselle kuukaudelle. Luvuissa on teoriaosuus ja lukematon määrä tehtäviä. Tammikuussa tutustutaan luovaan kirjoittamiseen Pauliina Vanhatalon johdatuksella. Kaikki kirjoittajat ovat kirjailijoita ja osa myös kouluttajia.
Kirjasta on iloa koko vuodeksi. Myös runoille on varattu muutama luku. Esseetäkään ei ole unohdettu. Näiden harjoitusten tavoitteena on pitempi teksti, novelli, romaani tai runokokoelma. Tekijät ilmoittavat, että kirjan tarkoituksena on auttaa luomaan kirjoitusrutiini ja torjua siten tyhjän paperin kammo.
Rakennenautintoja (Kosmos)
Seija Ahavan ja Emma Puikkosen kirjasta Rakennenautintoja tuli toinen painos tänä syksynä. Kirja käsittelee romaanin rakennetta henkilökohtaisesti ja poikkitaiteellisesti. Kirjan lay-out noudattelee omintakeista muotoa, josta joko pitää tai ei pidä. Teksti on palstoina. Myös Rakennenautintoja-teoksessa käydään läpi jo kirjoitettujen kirjojen rakennetta. Kirja on sekoitus omakohtaista esseetä ja tieteellistä kirjoitusta, sisältö on aloittelijalle vaikeaa omaksua. Kirja kannattaakin lukea yhtä aikaa niiden romaanien kanssa, joita siinä ruoditaan, silloin analyysista saa eniten irti.
Eräs kirja, jota kirjassa esitellään, on Seija Ahavan Ennen kuin mieheni katoaa. Näkökulma on uusi, laaja ja avara. Sen äärelle huomaa hetkeksi kadottavansa itsensä, onhan kyse kaunokirjallisuuden uudelleenlukemisesta. Ahavan kirja on julkaistu 2017. Rakennenautinnoissa käsitellään myös sen kirjoittamisprosessia.
Lopuksi
Kirjallisuus taiteenlajina tuo omaan elämään paljon uutta ja lisää. Olen huomannut, että kirjoittamisella on paljon apua hyvinvointiin, siksi olen iloinen, että saan olla ohjaamassa kirjoittamista. Mitä pitempään kirjoittamista harrastaa, sitä kunnianhimoisemmaksi huomaa tulevansa. Kirjoittaminen on paitsi terapiaa itselle myös taiteen tekemistä. Kun tapahtumia pohtii, elämästä saattaa paljastua uusia kulmia, oma minä vahvistuu. Kirjallisuuden lukeminen saa uudet tuulet puhaltamaan. Elämä saattaa muuttua. Kannattaa kokeilla vapaaehtoistyötä, se tuo paljon sisältöä elämään. Eniten nautin uusien ihmisten kohtaamisesta ryhmissä sekä uusista tarinoista, joita he kertovat, kirjoittaen.
Teksti: Eija Toiviala
Vapaaehtoisuus kannattaa
Aloitin syksyllä 2025 Helmessä vapaaehtoisena ja pidin siitä ideasta paljon, kynnys aloittamiseen oli matala koska minut otettiin niin hyvin vastaan Helmessä.
Vapaaehtoisuus alkoi heti tutustumiskäynniltä kun puheeksi tuli luonnossa liikkuminen ja konsepti lempeästi luontoretkestä, jota olen suunnitellut luonto-ohjaaja opinnoissani. Vapaaehtoisena tule järjestämään luontoretkiä eri ympäristöissä ja vaihtelevilla osallistujamäärille.
Retki järjestettiin Koivu- ja Lauttasaaren kauniissa syksyisissä maisemissa. Päivä oli hieman tuulinen mutta aurinkoinen ja kaunis. Meitä oli yhteensä 6 henkilöä. Retken aikana liikuttiin lempeästi ja tehtiin erilaisia aistiharjoituksia sekä kirjoitettiin voimauttavia lauseita lempeydestä ja luontosuhteesta.
Vapaaehtoisuus merkitsee minulle sitä, että voin tuoda jotain uutta muille ihmisille ja muistuttaa lempeydestä itseä kohtaan. Vapaaehtoisena pääsee toteuttamaan itseä ja osallistumaan merkitykselliseen toimintaan. Joskus riittää sekin että on läsnä muille ihmisille ja kuuntelee heitä, sekä antaa tilaa jokaiselle olla omanlaisensa ihminen. Erilaisuus on rikkautta!
Vapaaehtoisena oleminen yhteiskunnassa merkitsee sitä, että on osa yhteiskuntaa ja tekee merkityksellistä toimintaa, jolla on tarvetta ihmisille. Silloin kun tekee jotain millä on merkitystä, siitä saa myös itse jotain merkityksellistä ja kokee olevansa osa yhteiskuntaa.
Palautteen saaminen osallistujilta omasta toiminnasta kantaa myös pitkälle ja tietää tekevänsä oikeita asioita. Silloin voi myös kehittää itseä ja omaa toimintaa eteenpäin jatkossa. Tämä mahdollistaa itsensä kehittämisen ja opiskelujen etenemisen, mikä on osa yhteiskunnassa olemista sekä tulevaisuuteen suuntaamista.
Vapaaehtoistyötä voi olla erilaista ja tulevaisuudessa sen merkitys korostuu kun esimerkiksi yhteiskunnassa tulee muutoksia tai kiristyksiä yhteiskunnan toimintoihin. Kannustaisin jokaista kokeilemaan vapaaehtoistyötä ja toimimaan sellaisissa tehtävissä mikä kiinnostaa itseä.
Vapaaehtoistyö on tuonut minulle uutta sisältöä elämääni ja olen sitä kautta myös tavannut uusia
ihmisiä. Olen päässyt toteuttamaan itseäni ja tekemään itselle merkityksellistä tehtävää. Olen päässyt osaksi uutta yhteisöä mikä on myös tärkeää, olla osana jotain isompaa porukkaa. Tuntee kuuluvansa joukkoon sellaisena kuin on, omana itsenään.
Vapaaehtoistyön rooli mielenterveystyössä on tärkeä osa myös toipumista, sillä kun pääsee osalliseksi vapaaehtoisena, oma toimijuus kasvaa eli pääsee olemaan aktiivisessa roolissa osana mielenterveysjärjestöä. Mielenterveys kuuluu kaikille ja siitä voi pitää huolta mm. luonnossa liikkuessa ja muille jutellessa. Luontoyhteys on osa ihmisen elämää ja siitä voi pitää huolta luontoretkillä.
Vapaaehtoistyö antaa uusia voimavaroja ja mahdollistaa osallisuuden kokemuksia. Vapaaehtoisena pääsee myös hyödyntämään omia voimavaroja.
Vapaaehtoistyö kannattaa aloittaa, mikäli se yhtään kiinnostaa tai kaipaa elämäänsä uutta sisältöä. Ei tarvitse myös osata kaikkea vaan voi oppia sen aikana. Joskus riittää että on läsnä ihmisille. Tärkeintä on olla oma itsensä ja tehdä sitä mikä on tärkeää itselle, silloin voi tuoda myös muille sitä mitä osallistujat ehkä kaipaavat tai eivät osanneet edes odottaa.
Teksti ja kuva: Tiia
Digipulmiin ei tarvita tuuria, vaan luuria.
Kaipaatko selväsanaista, luotettavaa apua tietokoneen, älypuhelimen tai asiointipalveluiden käyttöön? Päivystämme Helsingin kaupungin Digituessa juuri sinua varten. Ja autamme ihan maksutta – nyt myös puhelimessa ja chatissa!
Soita Digitukeen: 09 310 10011
Tai chattaa: digituki.hel.fi Ma–pe klo 9–12
VIIKKONI KUVINA
ASKEL LÄHEMMÄS ANNA-MARIAN
HANKETYÖNTEKIJÄ VIIKKO
MAANANTAI
Helmitalolle on aina mukava tulla! Joskus hanketyöntekijöiden huoneessa on tiivis tunnelma, mutta sopu sijaa antaa ja nauru raikaa!
TORSTAI
Työ vie minua eri paikkoihin kouluttamaan, verkostoitumaan ja tapaamaan vertaisryhmän ohjaajia. Teen myös töitä paljon kotoa käsin.
TIISTAI
Käyn usein etukäteen koulutuspaikassa tutustumassa, sopimassa käytännön asioista ja kertomassa vertaisohjaajakoulutuksesta. Työn mukavia puolia on tutustua erilaisiin toimijoihin ja työntekijöihin. Myös koulutuksissa tapaa uusia ihmisiä, ja heidän kanssaan käydyt keskustelut ovat mielestäni tämän työn suola!
PERJANTAI
Lapsen kanssa saa itsekin muuttua taas lapseksi. Halloweenhirvityksiä kävimme katsomassa illan hämärtyessä Villa Smedsissä, jossa oli hieno Halloween-puisto.
SUNNUNTAI
Pidän pilvien katselusta, jolloin ajatuksetkin saavat vaellella. Sydänpilvi bongattu!
KESKIVIIKKO
Liikkumisestani vastaa viiriäiskoiramme Caja. Syksy on suosikkivuodenaikani ja lenkit venyvät joskus pitkiksikin.
LAUANTAI
Meillä bongataan sydämiä kaikista arkisista asioista ja luonnosta. Syksyllä bongauksia tulee erityisen paljon.
Ystävä rinnalla –Tiina tukihenkilönä
Vapaaehtoisena tukihenkilönä toimiva Tiina jakaa kokemuksiaan tärkeästä tehtävästään, jossa hän kulkee toisen ihmisen rinnalla elämän haasteissa. Tukihenkilötoiminta on arvokasta vertaistukea, jossa pienillä teoilla voi olla suuri merkitys.
Mitä tukihenkilönä oleminen tarkoittaa?
Tiinan mukaan tukihenkilön rooli on ennen kaikkea toisen ihmisen tukemista tämän elämän haasteissa. ”Jos sattuu, että haasteet ovat olleet samankaltaisia, voi tukihenkilö hyödyntää omaa kokemusosaamistaan ja kertoa, mitkä asiat ovat auttaneet häntä”, Tiina kertoo. Hänellä ja tuettavalla on hybridimallinen tukisuhde, jossa tapaamiset toteutuvat sekä etänä Teamsin kautta, että kasvokkain esimerkiksi kahvilassa tai lenkkipolulla. He tapaavat noin kerran viikossa.
Kauanko olet ollut tukihenkilönä?
”Tällä hetkellä minulla on jo toinen tuettava. Ensimmäisen tuettavan kanssa olin vuoden verran, nykyisen kanssa loppukesästä asti”, Tiina kertoo. Tukisuhteet ovat määräaikaisia, mutta niistä voi syntyä merkityksellisiä ihmissuhteita.
Mikä sai sinut lähtemään mukaan?
”Olen ollut itse siinä tilanteessa, että olisin kaivannut tukihenkilöä. Ajattelin, että jos voin nyt olla hyödyksi ja avuksi, haluan olla”, Tiina sanoo. Hän on ollut pitkään mukana vertaistoiminnassa, ja tukihenkilötoiminta tuntui luontevalta jatkumolta.
Millainen on hyvä tukihenkilö?
Tiinan mukaan tukihenkilönä toimiminen vaatii vakaata elämäntilannetta ja voimavaroja olla läsnä toiselle. ”Empaattinen ihminen, joka antaa toivoa ja voimaannuttaa toista, on hyvä tukihenkilö. Voi näyttää toiselle: ’Hei, olen itsekin ollut huonossa jamassa, mutta täällä ollaan!’
Entä haasteet?
Ensitapaamiset ovat olleet jännittäviä, mutta Tiina kertoo yllättyneensä molemmilla kerroilla positiivisesti. ”Varsinaisia haasteita ei ole ollut”, hän toteaa.
Mikä on ollut palkitsevinta?
”Saa tutustua uusiin ihmisiin ja saada ystäviä – ystäviä ei ole koskaan liikaa!” Tiina iloitsee. Erityisen merkitykselliseltä tuntui viesti, jonka tuettava lähetti yhteisen lenkin jälkeen: ”Yksin ei olisi tullut lähdettyä.” Tällaiset hetket vahvistavat, että tukihenkilön rooli todella merkitsee.
Viesti harkitsevalle:
Tiina rohkaisee kaikkia, jotka edes hieman harkitsevat tukihenkilöksi ryhtymistä: ”Ehdottomasti mukaan! Ei tarvitse mitään erityistä koulutusta tai osaamista – ihan tavallinen ihminen riittää. Sopimus kulkee kolmen kuukauden sykleissä, ja kannattaa kokeilla ainakin se kolme kuukautta.”
Haastateltava: Tiina, haastattelija: sosionomiopiskelija Rosa ja kirjoittaja: Katri Ruotsalainen
LLuova kirjoittaminen tekee hyvää
uova kirjoittaminen on harrastus, joka ei vaadi suuria suunnitelmia tai kalliita välineitä. Kynä, paperi ja hetken pysähtyminen riittävät. Sanoilla voi hoitaa mieltä, lisätä itseymmärrystä sekä vahvistaa luovuutta ja mielikuvitusta arjen keskellä.
Luova kirjoittaminen tarjoaa mahdollisuuden pysähtyä kuuntelemaan omaa mieltä ja antaa sille muodon. Kaikki kirjoittaminen alkaa yhdestä sanasta. Vaikka olisi kuinka taitava kynäniekka tai kuuluisa kirjailija, tässä prosessissa kenelläkään ei ole oikotietä. Kirjoittaminen voi olla vapauttava leikki tai ajatuskokeilu. Sen avulla tunteitaan voi purkaa turvalliseen muotoon. Se on hyvä harrastus, joka kulkee mukana kaikkialle: keittiönpöydälle, bussimatkalle, oman elämän rutiineihin.
Tutkimukset ovat osoittaneet, että tunteiden ilmaiseminen kirjoittamalla voi vähentää stressiä, ahdistusta ja masennusoireita. Luova kirjoittaminen aktivoi aivojen alueita, jotka liittyvät mielikuvitukseen, ongelmanratkaisuun ja kielelliseen ilmaisuun. Se voi parantaa keskittymiskykyä ja itsemyötätuntoa, ja auttaa käsittelemään monimutkaisia ajatuksia.
Aamusivuja tai annettuja tehtäviä
Tärkeää on, että kirjoittaa ennen kaikkea itseään varten. Yhdysvaltalaisen kirjailija Julia Cameronin kehittelemät aamusivut ovat suosittu tapa liittää kirjoittaminen aamurutiineihin. Aamusivuille kirjoitetaan mitä tahansa tajunnanvirtaa joka aamu heti heräämisen jälkeen. Aamusivut luovat mieleen tyhjää tilaa, josta voi syntyä jotain uutta. Ideana on, että
kirjoittaja ei koskaan lue vanhoja täyttämiään sivuja. Kirjoittamiseen voi ryhtyä myös tehtävien kautta. Ideoita voi kirjoittaa itse pienille paperilapuille ja kerätä purkkiin, josta nostaa kirjoitushetkellä yhden. Mitä kirjoittaisit tänään, jos paperissa lukisi sauna? Voisit kertoa muiston lapsuuden joulusaunasta, kuvailla puusaunan ääniä tai ehkäpä keksisit kuvitteellisen hersyvän tarinan savolaisesta saunanrakentajasta. Kirjoittamisen aiheita voi huomata ympäristössään koko ajan. Sanan tai teeman voi poimia uutisista, olkkarin pöydälle jääneestä kirjasta tai iltapäiväkävelyltä.
Kirjoja itsenäisille, kursseja yhteisöllisille
Luovasta kirjoittamisesta innostuville on tarjolla monenlaisia kirjoja ja kursseja. Yksi omista suosikeistani on Niina Hakalahden teos Syön aamupalaksi Eiffel-torneja, joka sisältää 104 kirjoitusharjoitusta, kaksi vuoden jokaiselle viikolle. Luovan kirjoittamisen teemasta löytyy kirjastoista runsaasti teoksia. Aihetta ei tokikaan ole välttämätöntä opiskella, sillä jokaisella meistä on sanottavaa ilman oppaitakin.
Kirjoittaminen näyttää hyvin itsenäiseltä puuhalta, mutta voi olla myös yhteisöllinen harrastus. Esimerkiksi kansalais- ja työväenopistoissa alkaa joka kevät ja syksy monia kursseja kirjoittamisesta kiinnostuville. Kevään tarjonta on juuri julkaistu. Löytyisikö sieltä sinulle uusi harrastus? Kirjoittavien ihmisten yhteisöjä löytyy myös netistä ja sosiaalisesta mediasta.
Kolme tapaa aloittaa
Jos sormissasi tuntuu nyt innostunutta levottomuutta, ryhdy heti tuumasta toimeen. Tässä pari helppoa kirjoitusharjoitusta, josta voit aloittaa.
Valitse kodistasi sattumanvarainen esine ja kirjoita siitä. Mikä sen tarina on? Mistä sait tai ostit sen? Millaisia muistoja siihen liittyy? Mistä pidät esineessä?
Aloita lauseella ”Muistan…” ja jatka siitä, mitä mieleen nousee. Kokeile myös muotoa ”En muista”.
Kirjoita kirje itsellesi menneisyyteen tai tulevaisuuteen. Mitä haluaisit sanoa itsellesi 10, 25, 40 vuotta sitten? Entäpä tulevaisuuden sinulle?
Kirjoittaminen ei ole suoritus, vaan mahdollisuus olla ihminen, joka tutkii ja kokeilee. Kenties juuri siksi se on niin parantavaa. Kun antaa sanoille tilaa, ne voivat kannatella, eheyttää ja avata uusia reittejä kohti itseä. Kirjoittamalla voit löytää sen, mikä oli jo sisälläsi – odottamassa, että se saa tulla näkyväksi. Kirjoittamisen iloa sinulle!
Tiina Leppäniemi viestinnän ja luovan kirjoittamisen lehtori
Kirjoitusharjoitus -uutiskirjeen kirjoittaja (Substackissa)
Kuva: kuvapankki
Vapaaehtoistyö minulle
Minulle vapaaehtoistyö merkitsi ihmisarvon palaamista. Sen olin menettänyt kipeässä eläköitymisessäni 2002. Sitten hakeuduin Helmin toimintaan mukaan. Ensin olin kirjallisuusterapiassa syksyn 2003 ja keväällä 2004, mutta syksyllä 2005 pyrin työtoimintaan, jossa ajattelin voivani tehdä omakotitaloille remonttisuunnitelmia. Aloitin tuolloin syksyllä Helmin keittiössä ja se, että lähdin arkisin klo 9 alkavaan työhöni säännöllisesti palautti elämääni merkityksellisyyden. Rahallisesti en siitä hyötynyt vaan ihmisarvoisuuden palaamisen tunne kohdallani korvasi kaiken.
Sitten olin alkanut syksystä 2005 ohjaamaan masennusta kokeneiden ryhmää ja siinä työssä auttoi elämäni aikana saatu kokoustekniikan osaaminen. Keittiötyö loppui heti helmikuun alussa, kun keittiössä patatiskin aikana halvautui oikean jalan nostajalihas. Hakeuduin selkäni takia lääkärille ja pääsinkin selän magneettikuvaukseen ja sitä tietä leikkausjonoon. Ryhmän vetämistä en silti jättänyt, sillä olin saanut heti 2006 kevään aikana vammaispalvelulain mukaisen kaupunkikortin eli pystyin käymään taksilla Vantaalta käsin Pasilassa Helmi-talolla. Tosin siellä oli vaikeaa kulkea portaissa, mutta silti halusin tehdä osuuteni lupauksen mukaisesti. Joskus oli vaikeaa saada ryhmäläisiä mukaan keskusteluun, sillä muutama oli tullut Aurorasta suoraan syvässä masennuksessa tapaamiseemme. Toinen selkäleikkaus tuli 2014 ja olin jo 68-vuotias, joten jätin ryhmän vetämisen nuoremmille. Osallistuin aktiivisesti talveen 2018 Helmin nettikeskusteluihin, mutta nyt enää muistelen lämmöllä Helmin arvokasta työtä meidän erilaisten hyväksi.
Teksti: Elsa-Kaarina Kuva: kuvapankki
Helmin syyskahvit 2025
Kokoonnuimme yhdessä Helmin vuotuisille syyskahveille torstaina 20.11. Vastaava toiminnanohjaaja Johanna esitteli Helmin tavoitteita, kuluvan vuoden toimintaa, tilastoja sekä tulleita palautteita. Kuten tänä vuonna 2025, säilyvät arvokkaat tavoitteemme myös vuonna 2026:
- Psyykkinen ja sosiaalinen toimintakyky pysyy yllä tai vahvistuu
- Osallisuuden kokemus ja oma toimijuus vahvistuu
- Yksinäisyyden kokemus ja syrjäytymisen uhka vähenee
Helmin toiminta on uudistunut rutkasti ja kehittyy entisestään vuonna 2026. Tämän vuoden uudistuksia ovat mm. uudet verkkosivut, sosiaalisen median sisällön lisääminen ja kehittäminen sekä brändikirja. Vuonna 2026 kehittämisen kohteina ovat mm. vapaaehtoistoiminta, tukihenkilötoiminta sekä palveluohjaus. Aiomme myös lisätä toimintaan enemmän etäosallistumismahdollisuuksia mm. ryhmien ja luentojen muodossa. Vapaaehtoistoiminnan sekä tukihenkilötoiminnan rakenteita sekä perehdytys- ja koulutusmateriaaleja tullaan kehittämään. Palveluohjauksessa lisätään verkkotoimintaa.
Sekä ryhmien, tapahtumien että retkien lukumäärät ovat jo lokakuussa 2025 korkeammat kuin koko vuonna 2024. Helmin henkilökunnan lisäksi toimintaa toteuttaa aktiiviset työharjoittelijat, joiden lukumäärä on yhtä runsas kuin vuonna 2024. Palautelomakkeista saatujen vastausten perusteella toiminta vastaa hyvin odotuksia ja toimintaa suositeltaisiin mielellään myös kaverille.
Otamme ilolla vastaan palautteita Helmin toiminnasta, jotta voimme kehittää sitä, mitä teemme. Olemme Helmissä Sinua varten.
Koti kadulla - asunnottoman päihdekäyttäjän tarina
Raahelaislähtöinen vapaa toimittaja Laura Juntunen on julkaissut teoksia, joissa kuvataan hyvinvointivaltion turvaverkon läpi pudonneiden ihmisten elämää. Koti kadulla -teoksessa (Into, 2025) Laura Juntunen kertoo yhdessä Tii Judénin kanssa tarinan Tiistä, tarinan tytöstä, joka alkoi karkailla kotoa yhdeksänvuotiaana ja jolle jo parin vuoden kuluttua huumeet olivat osa arkea. Tapahtumien ketju ajoi Judénin kadulle asunnottomaksi.
Ongelmapsen leima jo syntyessään
Alusta lähtien Tii määriteltiin ongelmalapseksi, joka teki kaiken väärin, ja jo päiväkodissa hän joutui ymmärtämään olevansa vääränlainen. Hän näki sen hoitajien kasvoista ja kuuli sen kyllästyneistä huokauksista. “Eivät tytöt käyttäydy noin”, sanottiin ankarasti. “Jos mä olisin voinut ja osannut, mä olisin ollut kyllä muuttunut. Mä olisin halunnut olla joku muu. Joku, jota vieraatkin aikuiset katsovat lempeästi ja ihastellen”, toivoi Tii. Kului lähes kolme vuosikymmentä, kun Tii sai sanat sille, miksi oli sellainen kuin oli. Selvisi, ettei kaikkien päät olekaan täynnä meteliä eivätkä tunne jokaista tunnetta täysillä. Lopulta selvisi, että Tiillä on adhd eli aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriö. Lisäksi huomattiin, että Tiillä on selkeitä autisminkirjon piirteitä sekä lukihäiriö.
Lapsuudenkodissaan Tii sai kokea olevansa rakastettu. Äiti tuli aina paikalle, kun Tii tarvitsi häntä ja isälle hän kelpasi juuri sellaisena kuin oli. Isälleen hän ei ollut koskaan liian äänekäs, vaativa tai liikkuvainen. Lama kuitenkin iski 1990-luvulla, ja Tiin isän firma meni tuhansien muiden tavoin konkurssiin. Tiin ikäluokasta ei tullutkaan nousukauden hedelmiä, vaan laman lapsia. Monen kohdalla se tarkoitti elinikäistä vahinkoa ja periytyvää huono-osaisuutta, ja elämä romahti ennen kuin se oli ehtinyt edes kunnolla alkaakaan.
Kohti päihteitä
Tiin uusi koti oli huonomaineisessa lähiössä, ja alkoi syöksykierre, joka ajoi hänet käyttämään huumeita jo yhdeksänvuotiaana, lastensuojelulaitoksiin ja kadulle asunnottomaksi.
Lastensuojelulaitoksista lähti Tii usein hatkoille ja noilla reissuillaan joutui erilaisen väkivallan kohteeksi. Hän ajattelemaan, että on itse syyllinen kaikkeen kokemaansa.
Karkumatkoillaan Tii käytti kaikenlaisia päihteitä alkoholista ja huumeisiin. Aikuistuessaan hän ajautui kodittomaksi ja vietti yönsä milloin kaduilla, milloin jonkun tutun sohvalla.
Päihteiden maailmassa Tiillä kului parikymmentä vuotta. Hän kyllä yritti vähän väliä eri keinoin päästä huumeista eroon, mutta aina notkahti uudestaan. Hän sai myös lapsen, joka huostaanotettiin. Lopulta Tii sai kuitenkin tarpeekseen päihdemaailmasta ja taisteli itsensä kuiville. Helppoa tämä ei kuitenkaan ollut ja usein tuli vastaan tilanteita, joissa olisi ollut helppo retkahtaa uudestaan. Juntunen kirjoittaa, että kadulta on hankalaa nousta. Syntyy kierre, josta irtautuminen on monen risteyksen takana. Ilman osoitetta on vaikea saada uutta kotia tai työpaikkaa, ja kun ihmisellä ei ole asuntoa, moni käyttää päihteitä sietääkseen arjen epävarmuutta ja turvattomuutta. Tämän seurauksena päihteet puolestaan hankaloittavat asioiden hoitamista. Tästä seuraavat vuokravelat ja maksuhäiriömerkinnät mutkistavat entisestään tilannetta.
Uusi elämä
Juntunen kirjoittaa: “Siitä asti kun mä olin lapsi, auktoriteetit ovat kertoneet mulle, mitä mä olen: liian levoton, hankala, epänormaali, laitoslapsi, hatkanuori, päihdeongelmainen, köyhä, asunnoton, syrjäytynyt, vanki, milloin mitäkin. Nyt mä määrittelen itse itseni.” Judén kuitenkin kertoo, ettei tarinalla ole yksiselitteistä onnellista loppua. “Mihin lopettaa tarina, kun elämässä voi tapahtua mitä tahansa.”
Päällimmäisenä on kuitenkin tunne, että vastoin kaikkia odotuksia Tii selvisi.
Nykyisin Judén on Vailla vakinaista asuntoa ry:n mentori ja koulutettu kokemusasiantuntija, joka tekee työtä asunnottomuuden vähentämiseksi Suomessa.
Vuosien varrella kertonut tarinaansa niin Suomessa kuin Brysselissä, Barcelonassa ja Milanossa.
Tiin tarina on yksi tarina suomalaisesta asunnottomuudesta ja siihen johtaneista asioista: diagnosoimattomasta adhd:sta, mielenterveys- ja päihdeongelmista, sijaishuollossa kasvavista lapsista ja traumatisoitummisesta. Samalla se on ollut tarina toivosta. Lokakuussa Juntuselle myönnettiin vuoden 2025 Tietokirjailijapalkinto teoksistaan.
Teksti: Anni Ketola Kuva: kuvapankki
Kirjoittaminen ja kirjallisuus mielen työvälineinä
“There is no agony like bearing an untold story inside you.” – Maya Angelou
Ohjasin vapaaehtoisena nuorten kirjallisuusterapeuttista ryhmää Lappeenrannan nuorisotalolla. Ryhmässä kävi aktiivisesti viisi nuorta, joiden kanssa harjoittelimme tunteiden sanoittamista kirjoittamalla, keskustelemalla ja lukemalla kaunokirjallisia tekstejä. Ryhmä kokoontui yksitoista kertaa, joiden aikana porukka hitsautui yhteen ja koimme kaikenlaisia tunteita; naurusta kiukkuun ja itkusta helpotukseen. Kirjoittaminen toimi käänteentekevänä voimana, joka auttoi nuoria löytämään merkityksiä kokemuksilleen ja sanoittamaan niitä itselleen – ja toisilleen.
Kirjoittaminen ja kirjallisuus voivat helpottaa oloa vaikeiden kokemusten jälkeen. Tätä ajatusta tutkivat kaksi alaa: kirjallisuusterapia ja kirjallisuuden traumatutkimus.
Tässä tekstissä tarkastelen, miten nämä kaksi alaa liittyvät toisiinsa. Toisin sanoen: miksi kirjoittaminen toimii, kun haluamme ymmärtää itseämme ja päästä yli kivusta?
Mitä kirjallisuusterapia ja traumatutkimus ovat?
Kirjallisuusterapia on taideterapian muoto, jossa käytetään kirjoitettua kieltä. Ryhmissä tai yksin voidaan lukea tekstejä, kirjoittaa omia tarinoita ja keskustella niistä. Kirjoittamisen kautta voi oppia tuntemaan itseään ja löytää uusia näkökulmia omaan elämään.
Kirjallisuuden traumatutkimus puolestaan tutkii, mitä trauma tekee mielelle ja miten se näkyy kirjallisuudessa. Trauma tarkoittaa voimakasta psyykkistä ja emotionaalista kokemusta, joka järkyttää ihmistä syvästi. Se voi olla onnettomuus, väkivalta, läheisen menetys tai jokin muu raskas elämänmuutos.
Tässä tekstissä käytän sanaa trauma laajasti tarkoittamaan myös kriisejä, kuten ero, työttömyys tai elämänmuutos, jotka voivat aiheuttaa henkistä kipua, vaikka ne eivät johtaisi varsinaiseen traumaperäiseen stressihäiriöön.
Kivusta sanoiksi – miksi kirjoittaminen auttaa
Kun ihminen kokee trauman, sanat voivat kadota. Aivot tallentavat traumaattisia kokemuksia eri tavalla kuin tavallisia muistoja: ei-verbaalisina, visuaalisina ja kehollisina. Siksi niitä on vaikea pukea sanoiksi.
Kirjoittaminen auttaa tuomaan nämä kokemukset takaisin tietoiseen mieleen. Kun asioille löytyy sanat, niitä voi alkaa ymmärtää ja käsitellä. Näin abstraktit ja epämääräiset tunteet muuttuvat joksikin, jota on mahdollista tarkastella ja jolle voidaan muodostaa merkityksiä.
Kirjoittaessa muisti aktivoituu ja muistoa voidaan käsitellä ja muokata. Kun kokemuksesta kirjoittaa useita kertoja, sen merkitys muuttuu. Tapahtuma saa uusia näkökulmia ja siihen liittyvä tunne menettää voimaansa.
Siksi vaikeista asioista kirjoittaminen voi vapauttaa. Kirjoittaessa ihminen ottaa kokemuksen haltuunsa ja antaa sille merkityksen, jota muistoon itseensä ei kuulu. Tämä prosessi voi toimia keinona päästä yli traumaattisesta tapahtumasta tai kriisistä.
Toisen kivun kasvot – empatia ja todistaminen
Meillä kaikilla on tarve tulla kuulluksi. Kirjallisuuden traumatutkimuksessa käytetään käsitettä todistaminen kuvaamaan traumastaan kertovan ja kertomusta kuuntelevan (tai lukevan) ihmisen suhdetta. Empaattinen lukutapa voi herättää lukijan eettisten kysymysten äärelle tai tarjota tavan käsitellä omia hankalia tunteita turvallisen matkan päästä.
Kirjallisuusterapiassa todistamista tapahtuu, kun luetaan oma tai toisen kirjoittama teksti ja keskustellaan siitä. Kuuntelemalla ja eläytymällä syntyy empatiaa – kykyä tuntea myötätuntoa ja ymmärtää toisen tunteita.
Empatia on kirjallisuusterapian ytimessä. Kirjallisuudentutkija Cathy Caruthin mukaan trauma on kokemuksena ihmisiä yhdistävä voimavara, joka voi herättää universaalin solidaarisuuden tunteen. Kirjallisuusterapiassa tämä näkyy erityisesti ryhmätilanteissa.
Empatia toimii myös kirjallisuuden lukemisen kautta. Lukija voi samaistua tarinan henkilöön ja kokea hänen tunteensa. Joskus se auttaa myös käsittelemään omia kokemuksia turvallisesti etäämmältä. Fiktio toimii ikään kuin harjoituskenttänä todellista elämää varten: sen avulla voi kokeilla erilaisia tunteita ja ratkaisuja ilman pelkoa.
Henkilöhahmo voi tarjota lukijalle myös vertaistukea. Kokemus siitä, ettei olekaan ainoa maailmassa, joka tuntee näin tai on kokenut tämän, on yllättävän lohdullinen.
Autofiktio voi voimauttaa
Autofiktiolla tarkoitetaan fiktiivistä kertomusta, jonka päähenkilöksi ja kertojaksi kirjailija on kirjoittanut itsensä, ja jonka tapahtumat kertovat enemmän tai vähemmän uskollisesti hänen kokemuksistaan. Autofiktio on siis ikään kuin omaelämäkerrallisen tekstin ja fiktion välimuoto. Autofiktio on tehokas käsitellä vaikeita asioita, sillä se tarjoaa mahdollisuuden etäisyyden säätelyyn. Kun kirjoittaja muuttaa näkökulmaa, hän saa etäisyyttä kokemukseensa. Hän voi tarkastella itseään kuin ulkopuolinen tarkkailija. Fiktio suojaa ja antaa mahdollisuuden käsitellä asioita, joita ei muuten välttämättä uskaltaisi kohdata. Kirjoittaminen antaa myös hallinnan tunteen: tekstiin voi rakentaa toisenlaisen lopun tai muuttaa tapahtumia. Se on voimauttavaa, etenkin jos elämässä on kokenut menetyksiä, väkivaltaa tai tuntenut itsensä voimattomaksi.
Autofiktio sopii hyvin kirjallisuusterapiaan. Se antaa mahdollisuuden käsitellä vaikeita asioita lempeämmin ja turvallisemmin “fiktiivisen minän suojassa”.
Jumiutuminen vs. asioiden työstö
Kaikki kirjoittaminen ei kuitenkaan automaattisesti auta. Joskus ihminen jää jumiin traumaansa ja kirjoittaa siitä yhä uudelleen pääsemättä eteenpäin. Kysymyksessä voi olla esimerkiksi kykenemättömyys löytää vakuuttavia merkityksiä tapahtumille tai löydetyt vastaukset eivät tyydytä. Jumiutuminen on haitallista, sillä kokemuksen jatkuva toistaminen ilman emotionaalista helpotusta pitää haavan tuoreena ja voi pitkittää toipumista.
Parantava kirjoittaminen on asioiden asteittaista työstämistä. Kirjoittaminen etenee kohti jäsentynyttä ja merkityksiä kartoittavaa kertomusta. Lopulta kertomuksesta päästetään irti. Jos kirjoittaja on juuttunut toistamaan traumaansa kuin jumiutunut levy, kirjallisuusterapeutin tehtävänä on auttaa eteenpäin. Joskus kirjoittaminen yksin voi jopa lisätä ahdistusta. Silloin yhdessä kirjoittaminen ja teksteistä keskustelu ryhmätilanteessa auttaa.
Lopuksi – sanat voivat hoitaa
Kirjoittaminen ja kirjallisuuden lukeminen ovat terapeuttisina menetelminä siitä mukavia, että niitä voi suuri osa meistä tuoda omaan arkeensa myös itsenäisesti. Päiväkirja, aamu- ja iltasivut tai tunteiden purkaminen paperille ihan vain kun siltä tuntuu, voivat auttaa sanallistamaan omia tunteita ja kokemuksia, ja sitä kautta myös hoitaa haavoja.
Kirjallisuusterapeuttiset ryhmät tarjoavat ryhmän ja ohjaajan luoman turvallisen tilan tunteiden ja kokemusten jakamiseen sekä empatiaan. Tällöin mukana on myös sosiaalinen puoli. Vapaaehtoistyössä ohjaajana kirjallisuusterapeuttisen ryhmän vetäminen oli antoisaa ja merkityksellistä myös minulle. Sanoilla on voimaa luoda yhteyttä. Joskus olisi hauska kokeilla myös terapeuttista lukupiiriä.
Teksti: Joona Koiranen
Kuva: kuvapankki
Mitä olen oppinut mielenterveydestä viimeisten 5
vuoden aikana?
Mitä olen oppinut mielenterveydestä viimeisten 5 vuoden aikana?
Elämässä on hyviä ja huonoja aikoja.
Ahdistus ei tunnu ikuisesti, se tunne menee ohi ajan kanssa.
On ok olla masentunut ja alakuloinen.
Se ei tee sinusta huonompaa ihmistä vaikka olet masentunut vaikka se joskus siltä tuntuisi.
Sun mieli saattaa joskus valehdella sulle, kaikki ajatukset eivät ole tosia.
Uskalla kyseenalaistaa sun ajatukset.
Mielen ongelmat ja haasteet ei määritä sun loppuelämää, voit oppia elämään niiden kanssa.
Niiden ote voi hellittää kun sallit itsellesi aikaa ja tilaa.
Mielenterveys elää sun mukana. Joskus kuin olisi aallon harjalla ratsastamassa sen ylä- ja alamäessä.
On ok sanoa ei.
On ok sanoa kyllä.
On ok ottaa apua vastaan.
Et ole vastuussa muiden tunteista.
Olet vastuussa omista tunteistasi.
Salli itsesi tuntea kaikki, vain noin voit antaa tunteen tulla ja mennä myös pois.
Lue kirjoja aiheesta.
Pysähdy välillä miettimään elämääsi.
Se auttaa sinua eteenpäin.
On ok unelmoida ja haaveilla – ja uusista asioista.
On ok muuttaa suunnitelmia ja tavoitteita.
Muista olla lempeä itseäsi kohtaan.
Suhde itseen säilyy pisimmän ajan, vaali sitä.
Kun olet sinut itsesi kanssa, hyväksyt myös muut sellaisina kuin he ovat.
Asiat saattaa joskus olla myös paremmin kuin ajattelet.
Joskus meidän mieli yrittää huijata meitä uskomaan asioita, mitkä ei ole totta.
Huomaa ajatuksesi, tunteesi.
Mitä jos kaikki meneekin hyvin?
Salli itsesi myös huomata hyvät, pienet asiat mitkä on hyvin.
Muista vaalia kiitollisuutta – se kiinnittää huomiosi muualle epäkohdista ja huonosta olosta.
Koita hyväksyä itsesi sellaisena kuin olet.
Aina ei tarvitse tehdä enemmän tai suorittaa, ollakseni arvokas.
Teksti: Tiia
Vertaistukea ja vapaaehtoistoimintaa samassa paketissa
Traumaterapiakeskus järjesti Vakava traumatisoituminen ja vanhemmuus-ryhmäterapian. Ryhmän ohjaajat olivat kokeneita traumaterapeutteja, kun puolestaan me ryhmäläiset olimme kaikki tahoillamme lapsena vakavasti traumatisoituneita naisia. Traumatisoitumisen lisäksi meitä yhdisti se, että kaikki me kahdeksan olemme äitejä. Kokoontumiset kestivät puoli vuotta, mutta kun ryhmä tuli päätökseen, olimme yhdessä sitä mieltä, että haluaisimme jatkaa vielä yhteistä matkaa. Niinpä minä ja toinen ryhmäläinen otimme ohjat käsiimme ja päätimme perustaa vertaistukiryhmän. Nimekseen ryhmä sai Did it (sanaleikki sanasta dissociative identity disorder, suomeksi dissosiatiivinen identiteettihäiriö).
Tilat ryhmälle tarjosi Suomen Punainen Risti, ja ystäväni kanssa aloimme vapaaehtoisiksi ryhmän vetäjiksi. Laadimme kaksi sääntöä ryhmän toiminnalle: omista traumoista ei puhuta, vaan pysytään nykyisyydessä ja toisena sääntönä oli, että jokaisella ryhmäläisellä tulee olla rinnalla oma terapeutti. Toimimme näin, sillä me vapaaehtoiset ryhmän vetäjät emme voineet ottaa vastuuta toisten voinnista.
Ryhmä toimi vuoden verran seitsemän naisen voimin. Me ryhmän vetäjät pidimme koko ajan huolen, että pysytään nykyhetkessä. Sen lisäksi, että kokoonnuimme joka toinen maanantai kahden tunnin ajan, perustimme myös verkossa julkaistun Did it -lehden. Kullakin jäsenellä oli oma tehtävänsä lehden toimituksessa. Minä olin päätoimittaja, toinen taidevastaava ja yksi puolestaan hoiti teknisen puolen, kuten taittamisen.
Vertaisohjaus
Vertaisohjaus on tärkeää, ryhmän vetäminen on mielenkiintoista. Vapaaehtoisuutta tarvitaan yhdistyksien toiminnan kannalta oleellisten tehtävien hoitoon. Vapaaehtoiset osallistuvat esim. siivoukseen ja muihin avustaviin tehtäviin. Hallitustyöskentelyt myös joskus vapaaehtoistyötä, joissakin yhdistyksissä maksetaan kokouspalkkiota. Vertaiset on myös esimerkkinä kuntoutujille, kuinka kannattaa toimia. Vertaiset neuvovat erilaisissa ongelmissa parhaansa
Kun toinen ymmärtää puolesta sanasta
Vaikka menneistä ei saanut ryhmässämme puhua ja kukin meistä oireili tavallaan, sai ryhmässä kokea, ettei ole oireineen yksin: kun kukaan muu ei voi ymmärtää, kuinka haastavaa tavallinen arki ruokakaupassa käynteineen saattaa olla. Saimme toinen toisiltamme vinkkejä, kuinka toimia kiperissä tilanteissa.
Vaikka ryhmässämme puhuttiin vakavista asioista ja liikuttiin syvissä vesissä, niin naurua kuitenkin riitti myös. Dissosiatiivinen identiteettihäiriö saattaa nimittäin saada aikaan myös tragikoomisia hetkiä, eikä tuota huumoria voi ymmärtää kukaan muu kuin saman kokenut vertainen.
Vedimme ryhmää vuoden verran, ja tämän jälkeen tiemme alkoivat erkaantua. Syntyi uusi lapsi, toinen koki kasvaneen erilleen ja siirtyneen uuteen elämänvaiheeseen. Muistot ryhmästä kuitenkin säilyvät koko elämän.
Teksti: Kameleontti
antaen. Vapaaehtoistyötä kannattaa harjoittaa! Vapaaehtoistyöntekijät ovat arvokkaita, kannattaa osallistua vapaaehtoistoimintaan.
Arto Haatanen Vertaisohjaaja ja yhdistysaktiivi
Säkeistöjä
ELON HELMET
Elon valkoisista helmistä
ilon helmistä
Elon mustista helmistä murheen helmistä kokoan helminauhan
Helminauhassa valkoiset helmet vuorottelevat mustien helmien kanssa
Olen kiitollinen
Sirkka-Liisa
Elämän sävel soi tosi kovaa niin kovaa, että korvat soi.
Niin lujaa, että korvat menee lukkoon.
Elämän tie vie helvettiin. Metrossa ei ole tunnelmaa, kun ei kukaan puhu mitään. Kun ne ei tee mitään, kun näplää kännykkää.
T. Tähti
Minä ja marraskuu
Taas se tuli, harmaa kuin vanha villatakki, marraskuu, joka roikkuu hartioilla ja saa kahvin maistumaan lohdulta. Aamut ovat kuin unohdettuja lauseita, päivät hiipuvat ennen kuin ehtivät alkaa. Katuvalot syttyvät liian aikaisin, ja minä mietin, missä välissä ehdin hengittää. Mutta sitten muistan:
olen selvinnyt tästä ennenkin. Olen kävellyt tihkusateessa, ja silti löytänyt lämpimän oven, jonkun, joka kysyy: ”Miten voit?” Joulukuussa sytytän kynttilän, en vain valoksi, vaan muistoksi. Siitä, että pimeässäkin voi nähdä, jos katsoo tarpeeksi kauan. Loppuvuosi ei ole vain raskas reppu, se on myös hiljainen lupaus: että valo palaa, että kevät tulee, että minäkin kasvan, vaikka hitaasti. Ja kun istun ryhmässä, kuuntelen toisten tarinoita, nauran, vaikka ulkona sataa, muistan taas, että kuulun johonkin.
A.J. Helmin joulu
Helmi tuo valoa talven keskelle, ystävät, tuki – voimaa jokaiselle. Joulun rauha ja lämpö yhdistää, yhdessä kuljemme, toivoa lisätään.
- Helmin porukka
Laatija: Juha Porkola
Kuva: Niko Korpela
Kuva: kuvapankki Laatija: Juha Porkola
TAPAHTUMIA:
KOKEMUSASIANTUNTIJAINFO ERITYISHERKKYYDESTÄ
KE 28.1.2026 KLO 13.00
Tiesitkö, että noin 20 % ihmisistä on tunne- ja aistiherkkiä? Se on kokonaisvaltainen ja synnynnäinen hermoston ominaisuus. Herkkyystieto lisää ymmärrystä ja itsetuntemusta, sekä auttaa herkkyyden huomioon ottamisessa. Tunne- ja aistiherkkyyden tunnistamattomuus voi aiheuttaa keskittymisvaikeuksia ja terveyshaittoja, kuten uupumusta ja masennusta. Infon pitää Aino, kokemusasiantuntija, kouluttaja ja sosionomi. Olet sydämellisesti tervetullut tähän Helmi-talon tilaisuuteen!
YSTÄVÄNPÄIVÄ
PE 13.2. KLO 13.00 ”Ystävyys on kuin elämän vettä, virkistävää, puhdistavaa, peilin lailla heijastavaa. Pois se huuhtoo turhat huolet, näyttää meistä parhaat puolet.” Hyvää ystävänpäivää! Leivoskahvit kaikille ystäville. Tule sinäkin!
KOKEMUSASIANTUNTIJALUENTO; Riisuttu prinsessa KE 4.3. KLO 15.00 Olisiko aika olla onnellinen?
Pitkä hiljaisuus. Se on usein vastassa, kun olen kertonut elämäntarinani, johon mahtuu niin paljon kaikenlaista, että sitä on ehkä vaikea uskoa todeksi. Elämäni kietoutuu traumojen ja mielenterveyden vaikeuksien ympärille ja tapahtumakenttänä on niin Afrikka kuin Suomikin. Mutta kaikesta huolimatta olen selviytynyt. Olen onnistunut, jos en nyt aivan voittamaan, niin ainakin saamaan kunnon niskalenkin menneisyyteni painolastista ja saavuttamaan tilan, jota onnellisuudeksikin voi kutsua. Vaikka kaikki se, mitä minulle on tehty, on osa minua ja kulkee aina matkassani, se ei kuitenkaan ole koko identiteettini —minuuteni olen rakentanut omin käsin. Tervetuloa kuulemaan luentoa talolle tai etäyhteydellä!
NAISTENPÄIVÄ
MA 9.3. KLO 10.00–11.30 ”Eleganssi tulee siitä, että olet yhtä kaunis ulkoa kuin sisältä.” -Coco Chanel Hieman naistenjuttuja eilisen, 8.3. naistenpäivän kunniaksi. Halutessasi saat kynsien lakkauksen valitsemallasi värillä. Tervetuloa Helmi-talon Cafe Helmikukkaan!
KASVIEN MULLANVAIHTO TO 12.3. KLO 10.00 On se aika vuodesta, jolloin valon määrä on jo huomattavasti lisääntynyt ja kasvit aloittelevat uutta kasvukauttaan. Alkaakin jo multasormet syyhyämään, joten vietetään yhdessä kasvienhoitotuokio, jossa siirretään kasveja isompiin ruukkuihin, sekä vaihdetaan myös multia tarvittaessa. Tapahtumaan ilmoittautumiset rajallisen tilan takia.
RETKIÄ:
PAKO MUUMILAAKSOON-NÄYTTELY
TORSTAI 8.1. KLO 12.00
Lähde kanssamme tutustumaan Arkkitehtuuri- ja designmuseon Pako Muumilaaksoon -näyttelyyn, joka käsittelee ennennäkemättömällä tavalla Janssonin ja Muumien suhdetta arkkitehtuuriin, rakennettuun ympäristöön ja muotoiluun. Retki on maksuton, mutta vaatii sitovan ilmoittautumisen 2.1.26 mennessä.
TALVIPUUTARHA
TIISTAI 13.1. KLO 12.00
Tule mukaan retkelle Talvipuutarhan vehreään rauhaan! Lähdemme yhteisesti Helmi-talolta klo 12 ja suuntaamme Talvipuutarhaan ihastelemaan kasvien kauneutta ja nauttimaan hetkestä talven keskellä. Retken hinta on 2,00 €, ja se sisältää evässämpylän sekä kahvin. Ilmoittaudu mukaan 7.1.-26 mennessä. Lämpimästi tervetuloa!
LEFFARETKI ITIKSEN FINNKINO ELOKUVATEATTERIIN
KE 21.1. ILTAPÄIVÄLLÄ
Leffan tiedot ja tarkka aika tarkentuu lähellä ajankohtaa. Ilmoittaudu mukaan 16.1. mennessä. Retken hinta 4 €.
TALVINEN ILTAPÄIVÄRETKI KAHVILA VILLA ULLAKSEEN
TI 3.2. KLO 13.00
Kävellään Rastilan metroasemalta reilu kilometri ja nautitaan sen jälkeen pullakahvit Ullaksen viehättävässä kahvilassa. Yhteislähtö Helmi-talolta klo 13.00. Pukeuduthan sään mukaisesti. Retken hinta 2,50. Matkat omakustanteiset. Viimeinen ilmoittautumis- ja maksupäivä 27.1.
AAMIAINEN TRIPLASSA
TORSTAI 19.2. KLO 8.15 Tavataan klo 8.00 Triplan Sokos Hotellin aulassa (2. krs), josta siirrymme yhdessä aamiaiselle yläkertaan. Hinta aamupalalle on 5 €. Ilmoita itsesi mukaan 9.2.26 mennessä.
NYKYTAITEEN MUSEO KIASMA/ SARAH LUCAS: PALJAS KATSE
TI 3.3.2026 KLO 13.00
Sarah Lucas on yksi kansainvälisesti merkittävimmistä nykytaiteilijoista. Näyttely esittelee kattavasti hänen tähänastista uraansa ja teoksiaan 1990-luvulta tähän päivään. Hän käyttää teostensa materiaalina arkisia esineitä, kuten huonekaluja, elintarvikkeita, savukkeita ja sukkahousuja. Niistä hän rakentaa asetelmia, joissa katsoja voi hahmottaa ihmiskehon – hauraan, haluavan, huvittavan ja eroottisen. Tämä on ensimmäinen kerta, kun Lucasin laaja yksityisnäyttely nähdään Pohjoismaissa. Ei sisällä opastusta. Yhteislähtö Helmi-talolta klo 13.00. Ilmoittaudu mukaan 25.2. mennessä.
TEATTERIMUSEO: HUIMAA! SIRKUKSEN TAIKAA
JA TARINOITA
KE 11.3.2026 KLO 13.00
Retki Kaapelitehtaalle. Huimaa!-näyttelyssä tutustut suomalaisen sirkuksen vaiheisiin, perinteiseen sirkukseen ja nykysirkukseen sekä sirkushistorian herkullisiin hahmoihin ja heidän tarinoihinsa. Sirkus lumoaa, viihdyttää ja vangitsee yleisönsä klovnien kommelluksilla, sirkustaiteilijoiden rohkeudella, paljettien loistolla ja popcornin tuoksulla, taikuudella ja taituruudella, mutta se on myös paljon muuta! Suomalainen sirkus kätkee sisäänsä legendaarisia persoonallisuuksia, kansainvälisiä seikkailuja, sirkusharrastajien iloa, absurdia tarinallisuutta –sekä tuhansia tunteja hikistä harjoittelua. Startti yhdessä Helmi-talolta klo 13. Ilmoittaudu viim. 2.3. Hinta 2,50€ sisältää opastuksen.
RYHMIÄ:
TANSSIKURSSI
PERJANTAISIN 16.1.-24.4. KLO 15.00-16.30
Tule kokemaan liikkumisen iloa tanssin välityksellä. Kurssilla tanssitaan erilaisten musiikkilajien tahtiin. Aiempaa kokemusta ei tarvita. Tule sellaisena, kun olet!
Kurssi toteutetaan yhteistyössä Helsingin työväenopiston kanssa. Kurssin ohjaajana Helsingin työväenopistolta Helena Romppanen. Hinta koko kurssille 5 € ja viimeinen ilmoittautumispäivä on 5.1. Tervetuloa mukaan tanssin taikaan!
JOOGA
TORSTAISIN alkaen 14.1. KLO 15.00-16.00 Maksutonta joogaa Helmi-talolla, joka torstai klo 15.00-16.00. Vaatii ilmoittautumisen!
PALVELUOHJAUS:
PSYKOFYYSISIÄ KEINOJA VIREYSTILAN SÄÄTELYYN
KESKIVIIKKOISIN 28.1. – 18.2.2026 KLO 17.00–18.00 (28.1., 4.2., 11.2., 18.2.)
Psykofyysisiä keinoja vireystilan säätelyyn on ahdistus-, paniikki-, jännitys- ja stressioireisille tarkoitettu neljän tapaamiskerran ryhmä. Ryhmässä saat taustatietoa ahdistuksesta sekä käydään läpi kehollisia menetelmiä vireystilan säätelyyn ja vakauttamiseen. Lisäksi ryhmässä tehdään harjoituksia, joiden tarkoituksena on antaa eväitä ahdistus- ja paniikkitilanteisiin. Ryhmää ohjaa fysioterapeutti Sari Lamio. Ilmoittautumiset 16.2. mennessä minna.papunen@ mielenterveyshelmi.fi tai numeroon 0400 528 661.
PALVELUNEUVONTA
MAANANTAISIN KLO 13.00–15.00
Tarvitsetko tukea arjen haasteisiin tai käytännön asioiden hoitoon, vinkkejä tai motivointia? Palveluohjaaja tavattavissa ilman ajanvarausta Helmi-talolla maanantai-iltapäivisin. Tervetuloa juttelemaan! Ps. Ma 29.12. & 5.1. klo 13.00–14.30
ETÄPALVELUNEUVONTA 2026
Helmin palveluneuvonta saa alkuvuodesta täydennystä, kun perinteisen rinnalle käynnistyy etäneuvonta. Seuraa ilmoitteluamme! Nähdään ja kuullaan myös verkossa!
VAPAAEHTOISTOIMINTA:
ASKEL LÄHEMMÄS -HANKE:
Ota askel lähemmäs ja tule maksuttomaan vertaisohjaajakoulutukseen
Askel lähemmäs vertaisohjaaja -koulutuksessa saat työvälineitä, varmuutta ja ideoita ryhmäohjaukseen sekä löydät omat vahvuutesi ryhmäohjaajana. Vertaisohjaajakoulutuksen kesto on 20 tuntia ja toteutuspaikkoja on useita Pääkaupunkiseudun alueella.
Koulutus on Sinulle täysi-ikäinen, joka haluat tarjota vertaistukea ryhmämuotoisesti ja olet itse kokenut mielenterveyden haasteita tai olet mielenterveystoipujan läheinen.
Alkuvuoden aikana toteutetaan koulutuksia mm. Espoon keskuksessa, Kilossa, Malmilla, Alppilassa sekä Helmissä. Lisätietoja Helmitalon tapahtumaseinällä tai verkkosivuilta www.mielenterveyshelmi.fi/askel lahemmas/vertaisohjaajat. Voit olla yhteydessä myös Anna-Maria Kuriin p. 040 758 6438 tai anna-maria.kuri@mielenterveyshelmi.fi
KEITTIÖ TIEDOTTAA:
LEIVONTARYHMÄ
JOKA TOINEN TIISTAI KLO 13.30–15.00 (16.12, 13.1, 27.1, 10.2, 24.2, 10.3)
Helmin keittiössä joka toinen viikko (parilliset viikot) on leivontaryhmä, jossa valmistetaan toiveiden mukaan suolaisia ja makeita leivonnaisia yhdessä ajan kanssa opastaen. Tule oppimaan ja harjoittelemaan omaa suosikkireseptiäsi! Omat leipomuksensa saa viedä kotiin päivän päätteeksi, ei omavastuuta. Ilmoittaudu ennen ryhmän alkamista.
PIPARKAKKURAATI
PERJANTAINA 16.12. KLO 15.00-15.30 Juodaan glögiä, maistellaan ja pisteytetään erilaisia piparkakkuja. Kaikki mukaan!
TORSTAINA 18.12. KLO 11.30-13.15
Tervetuloa kolmen ruokalajin jouluaterialle. Tarjolla jouluisia herkkuja, perinteisiä laatikoita sekä suomalaisia jouluruokia. Hinta 5€. Ilmoittaudu mukaan!
UUDENVUODEN BRUNSSI
KESKIVIIKKONA 31.12. KLO 10.30-12.30
Tervetuloa uudenvuoden brunssille! Herkutellaan yhdessä ja otetaan uusi vuosi vastaan hyvällä mielellä ja ihanilla herkuilla. Hinta 4€
SUPERAAMUPALA
KERRAN KUUKAUDESSA KLO 9.00–10.00 (30.1., 27.2) Herkullinen ja runsas aamupala, vaihtuvin valikoimin! Olet lämpimästi tervetullut ilman erillistä ilmoittautumista. Aamupalan hinta 2,50 €
Huomio! Paikat täyttyvät ilmoittautumisjärjestyksessä.
ILMOITTAUTUMISET
Ryhmiin, retkille ja tapahtumiin ilmoittautuminen: Helmin toimisto: p. 040 161 6604 Verkkosivut: mielenterveyshelmi.fi
Toiminnanohjaajat: johanna.norring@mielenterveyshelmi.fi mari.saavala@mielenterveyshelmi.fi katri.ruotsalainen@mielenterveyshelmi.fi
Kuva: kuvapankki
hyvä elämä
LAHJOITA
haluamasi summa helposti ja nopeasti
MobilePaylla numeroon 94045
Näin teet lahjoituksen
MobilePaylla:
1. Avaa MobilePay-sovellus
2. Syötä haluamasi lahjoitussumma
3. Syötä 5-numeroinen lyhytnumero 94045
4. Hyväksy lahjoitus pyyhkäisemällä
Rahankeräyslupanumero RA/2021/261
TUE MATALAN KYNNYKSEN MIELENTERVEYSTYÖTÄ, TAI TULE MUKAAN TOIMINTAAN!
Jokainen tarvitsee syyn nousta sängystä, lähteä ulos kodista ja tavata muita ihmisiä Meillä Helmi-talolla yhteisöllisyys, osallisuus ja kokemus vertaisuudesta sekä aito kuulluksi tuleminen lisäävät mielenterveystoipujan voimavaroja ja itsenäistä toimijuuttaTuemme mielenterveystoipujaa omannäköisen hyvän elämän rakentamisessa ja ylläpitämisessä
KAIKILLE AVOIN MATALAN KYNNYKSEN KOHTAAMISPAIKKA
Ryhmätoimintaa ja retkiä Vertaistukea Vapaaehtoistoimintaa Lounaskahvila
Palveluohjausta
Tukihenkilötoimintaa
Tapahtumia ja luentoja
Helmi-talo, Vallila
Mäkelänkatu 56, 00510 Hki p 040 161 6604
www.mielenterveyshelmi.fi mielenterveys helmi
Mielenterveysyhdistys Helmi