HELMI
ELÄMÄN MERKITYKSELLISYYS
JA TARKOITUS
5 Vetoomus päättäjille
Kirjoittaja kertoo järjestötoiminnan tärkeydestä
8 Elämän merkityksellisyys ja tarkoitus
Tarja käsittelee tekstissään toiveikkaasti elämän merkityksellisyyttä
9 Mielenterveyslippu
Kirjoittaja pohtii mielenterveyslipun merkitystä
10–11 Merkityksellisyys ja tarkoitus kulkevat käsi kädessä
Elämän merkityksellisyys ja tarkoitus voi löytyä pienistäkin asioista
12 Yhdistystoiminnasta sisältöä elämään
Pia Rainio kertoo omista kokemuksistaan yhdistystoiminnassa
14 Viikkoni kuvina
Hanketyöntekijä Nina Tikkasalmi esittelee viikkoansa
15 Elämän merkityksellisyys syntyy pienistä hyvistä hetkistä ja toisten auttamisesta
Tukihenkilönä toimiva Terttu kertoo vapaaehtoistyöstään
16–17 Osasto 6 tositarinoita suljetulta ja runouden ylistys
Eija Toiviala analysoi kirjallisuutta
21 Mieleni minut tekevi
Reijo Ruponen kertoo Pekka Järvisen kirjasta
22–23 Lähiluonnon saavutettavuus
Pia Rainio kertoo mitä kaikkea kuuluu karvaisen kaverin hankintaan
26–27 Mielenosoitus hallituksen kaavailemia järjestöleikkauksia vastaan
Järjestöt yhdessä osoittivat rauhanomaisesti mieltään leikkausuhan alla
28 Ristikko ja sudoku
29–31 Järjestösivut
Helmi 3/2025
Mielenterveysväen kulttuuri- ja mielipidelehti
TEEMANA
Mielenterveys ja saavutettavuus
PÄÄTOIMITTAJA
Heidi Saukkonen
TOIMITUSSIHTEERI
Katri Ruotsalainen ja Mira Martikainen
ULKOASU JA TAITTO Verneri Käyhkö
ISSN-L 0788-9828, ISSN 0788-9828 (Painettu) ISSN 2242-6140 (Verkkolehti) Painosmäärä: 500 34. vuosikerta
PAINO
PunaMusta Oy
ILMOITUSMYYNTI
Antero Viinikainen ja Auli Lepistö antero.viinikainen1@gmail.com, p. 050 530 6978
ILMOITUSAINEISTOT
TJM-Systems Oy, PL 75, 02921 Espoo, p. 044 566 7032 aineistot@tjm-systems.fi
Kannen kuva: Kuvapankki
Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa.
Viisi uusinta Helmi-lehteä: https://issuu.com/helmiry Yhteystiedot: helmi@mielenterveyshelmi.fi
Helmi-lehti julkaisee lukijoiden kirjoituksia. Lähetä tekstisi sähköpostilla Katri.Ruotsalainen@mielenterveyshelmi.fi
Jäsenasioissa yhteys Tiina Väänäseen tiina.vaananen@mielenterveyshelmi.fi
MEDIAKORTTI
Linkki mediakorttiin löytyy HELMI ry:n sivuilta osoitteesta: https://mielenterveyshelmi.fi/mediakortti-2025/
Lehtiaineisto ilmestyy:
maaliskuu viikolla 11
Elämän tarkoitus löytyy itsesi äärestä
Hei sinä Helmi-lehteä lukeva!
Toivottavasti olet päässyt nauttimaan kuluneesta kesästä ja kokemaan itsellesi merkityksellisiä hetkiä. Kesä tuntuu olevan monelle se kaikista odotetuin vuodenaika. Kesälomalla on aikaa toteuttaa itselle tärkeitä ja arvokkaita asioita ja viettää aikaa rakkaiden kanssa. Mutta entä jos tekisitkin sitä ympäri vuoden? Haluaisin lähestyä elämän tarkoitusta pohtimalla kanssasi kysymyksiä: Kuka minä olen? Mistä minä oikeasti tykkään? Mikä on minulle tärkeää? Näiden kysymysten äärelle pysähtyminen auttaa ainakin minua jäsentämään elämääni ja arkeani omien arvojeni ympärille. Minulle elämän tarkoitus ei ole jotain, mitä määritellään ulkoa käsin – esimerkiksi uran, saavutusten tai tavaran kautta – vaan jotain sellaista, mikä löytyy sisältä päin.
Elämän tarkoitus voi arjessa näyttäytyä tekoina ja kokemuksina, jotka tuntuvat merkityksellisiltä: rakastaa ja tulla rakastetuksi. Kasvaa ja kehittyä ihmisenä. Auttaa toisia. Etsiä totuutta tai ymmärrystä. Tehdä sellaisia asioita, jotka tuntuvat lämpöisenä aaltona sydämessäsi. Itse koin suurta merkityksellisyyden tunnetta viime keväänä, kun minut valittiin Helmi ry:n hallituksen jäseneksi. Sitä kautta voin vaikuttaa
itselleni tärkeisiin asioihin. Aloitin samoihin aikoihin uusia harrastuksia, jotka ovat olleet hyvä väylä itseilmaisuun ja tuoneet minulle suurta tarkoituksellisuuden tunnetta sekä vahvistanut suhdetta itseeni. Elämän tarkoitus ei ole kiveen hakattu, vaan se muuttuu ja muovautuu elämäsi myötä, niin kuin sinäkin. Pienten lasten vanhemmille se voi tarkoittaa jotain aivan muuta kuin eläkepäivistä nauttivalle. Eri elämänvaiheissa me tarvitsemme erilaisia merkityksiä – ja onneksi meillä on lupa päivittää omaa suuntaamme elämän ja kasvumme myötä. Ajattelen, että tärkeintä on ehkä se, että pohdiskelemme ja kysymme. Otamme aikaa ja pysähdymme välillä itsemme äärelle. Mikä on minulle juuri nyt tärkeää? Mitä haluaisin tehdä arjessani enemmän? Miten saisin järjestettyä sille aikaa?
Kannustan sinua tänä syksynä pitämään itsestäsi aivan erityisen hyvää huolta ja tuomaan itseäsi lähemmäs omaa elämän tarkoitustasi, minkälaisena sen sitten tällä hetkellä koetkaan.
Alkusyksyn aurinkoa sinulle toivottaen,
Ella Mustakangas
Mielenterveysyhdistys HELMI ry:n hallituksen jäsen
Toiminnanjohtajan tervehdys
Syksy tuo mukanaan uuden alun ja samalla katseet kääntyvät jo tulevaan vuoteen. Yhdistyksessä valmistellaan parhaillaan toimintasuunnitelmaa, talousarviota ja STEA-avustushakemusta. Epävarmuus ensi vuoden avustuksista teki suunnittelusta erityisen haastavaa. Valtiovarainministeriön esittämät lisäleikkaukset järjestöille olivat erittäin huolestuttavia. Viime aikoina on esitetty väitteitä, että STEAn avustuksilla rahoitettaisiin tuloksetonta toimintaa. On totta, että järjestöjen on kyettävä osoittamaan avustusten vaikuttavuus – mutta väitteet antavat väärän kuvan. Meidän ja monien muiden järjestöjen työ on paitsi tuloksellista, myös välttämätöntä arjen ja mielenterveyden tukemisessa.
Mikäli lisäleikkaukset olisivat toteutuneet, vaikutukset olisivat vakavat:
- matalan kynnyksen mielenterveystyötä, vertaistukea ja vapaaehtoistoimintaa jouduttaisiin supistamaan
- tuhannet helsinkiläiset jäisivät ilman ennaltaehkäisevää apua ja yhteisöä, mikä lisäisi yksinäisyyttä ja syrjäytymistä
- julkinen terveydenhuolto kuormittuisi entisestään, kun ihmiset hakeutuisivat kriisiytyneessä tilanteessa päivystykseen tai erikoissairaanhoitoon.
On tärkeää ymmärtää, että järjestöjen työ ei ole kuluerä, vaan sijoitus hyvinvointiin, yhteisöllisyyteen ja koko yhteiskunnan kestävyyteen. Yhdistyksemme on jo kokenut leikkauksia, mutta teemme kaikkemme, ettei toimintaa jouduttaisi vähentämään. Kehitämme erityisesti verkkotoimintaa ja vapaaehtoistyötä –tavoitteena saada yhä useampi mukaan toimintaan, jotta monipuolinen ryhmätoiminta voisi jatkua ja vahvistua. Vahvuutemme on tiimityö, joustavuus ja ketteryys: pystymme muokkaamaan toimintaa nopeasti ja pitämään kohderyhmän tarpeet aina keskiössä.
Toivotan teille kaikille hyvää ja voimaa antavaa syksyä.
Lämpimin terveisin, Heidi Saukkonen, toiminnanjohtaja.
Vastaavan toiminnanohjaajan tervehdys
Kesä on nyt takanapäin ja menemme syksyä kohti. Syksy tuo mukanaan ihanat raikkaat ulkoiluilmat, jotka kutsuvat ja kannustavat meitä hengittelemään raikasta happea ulkona!
Helmi-talon toimintaan syksy tuo mukanaan paljon uusia retkiä, ryhmiä sekä tapahtumia. Toivottavasti näemme useat teistä näissä mukana.
Lehden teemana on tällä kertaa Elämän merkityksellisyys ja tarkoitus. Tässä joitain ajatuksia minulta miten linkitän sen omaan työnkuvaani sekä talon toimintaan.
Toiminnanohjaajan rooli ei ole vain tapahtumien järjestämistä tai retkien koordinointia ja toteuttamista – se on ennen kaikkea elämän merkityksellisyyden mahdollistamista. Jokainen ryhmä, kahvihetki, askartelutuokio tai luontoretki on enemmän kuin ohjelmanumero. Ne ovat kohtaamisen paikkoja, joissa ihminen voi tulla nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi juuri sellaisena kuin on. Koen toimivani työtehtävässäni eräänlaisena sillanrakentajana, jossa luon tiloja, joissa yksinäisyys väistyy yhdessä olemisen tieltä. Tarjoan mahdollisuuksia osallistua, vaikuttaa ja kokea onnistumisen tunteita – asioita, jotka ovat keskeisiä elämän tarkoituksen ja merkityksellisyyden kokemuksessa. Ihmisen oleminen osa yhteisöä ja kuuluminen johonkin porukkaan on ensiarvoisen tärkeää moneltakin kantilta, se on ihmisen yksi perustarpeista. Silloin ihminen ei ole vain sivustakatsoja, vaan aktiivinen toimija/tekijä omassa elämässään. Retket luonnon äärelle voivat rauhoittaa mieltä, ja ne ovat kaikkien saavutettavissa. Ryhmät voivat tarjota vertaistukea, jossa jaettu kokemus muuttuu voimavaraksi. Talolla järjestettävät tapahtumat voivat olla hetkiä, joissa saada tärkeää tietoa, nähdä muita ihmisiä tai olla osa juhlaa!
Loppuun vielä, rakastan mun duunia edelleen ja henkilökohtaisesti rakastan myös syksyä ja sen tuomia pimeitä iltoja. Pimeät illat tuovat mukanaan kynttilät ja taianomaisen tunnelman. Ja mikä tärkeintä, nyt mennään joulua kohti. Joulua rakastan eniten kaikesta!
Nähdään ja kuullaan
Terveisin Johanna Norring, vastaava toiminnanohjaaja
”
”Toivon sydämeni pohjasta, että järjestöihin ei tulisi enää leikkauksia”
Vetoomus päättäjille
Hei. Olen itse ollut mielenterveysjärjestöissä asiakkaana vuosia ja seurannut sivusta muiden asiakkaiden elämää. Järjestötoiminta kannattelee ihmisiä, auttaa yksinäisyyteen, tuo sisältöä arkeen, tukee monin tavoin käytännön asioissa ja toimintakyvyn ylläpidossa.
Järjestöt korvaa nyt jo runsain mitoin sotepalveluja niin terveydenhuollon kuin sosiaalitoimen puolella. Ennen kaikkea inhimillisen kärsimyksen, mutta myös yleisen turvallisuuden vuoksi järjestöjen oloja ei tulisi heikentää entisestään. Lisäksi jos mt-toipujilla ei ole paikkoja minne mennä muiden vertaisten pariin ja jäävät kotiin voimaan entistä huonommin niin psykoosisairaudet voivat pahentua yksinäisyyden, huonomman ravitsemuksen ja liikkumattomuuden
myötä niin fyysinen toimintakykykin heikentyy. Tämä taasen lisää sotekuluja.
Edullinen ruoka, yleisesti liikkeellelähtö kotoa ja yhdessä liikkuminen luonnossa, yhdessäolo sekä luova toiminta pitää elämässä kiinni. Vertaisuus ja osallisuus ovat niin tärkeitä. Häpeä sairastumisesta voi olla tosi kahlitseva, mutta vertaisten läsnäollessa se ei tunnu niin pahalta.
Toivon sydämeni pohjasta, että järjestöihin ei tulisi enää leikkauksia. Voimia myös teille haastavaan duuniin.
Teksti: Tärkeän äärellä Kuva: Kuvapankki
Helmin merkitys
Mahdolliset järjestöleikkaukset puhuttavat Helmin kävijöitä, matalan kynnyksen kohtaamispaikoilla ja toiminnalla on suuri merkitys ihmisten elämään
Yhteishenki on valttia yhdistysten kesken. -Allan
Ilman Helmiä minulla ei olisi paikkaa minne tulla.
-Arja
Hei, mielestäni järjestöleikkaukset heikentävät ihmisten osallisuutta yhteiskunnan toimintoihin, liiallinen leikkaus heikentää yhteiskunnan balanssia. Mielenterveysyhdistys Helmi ry on tärkeä osa elämääni! Ei tyhmiä tekoja, ei leikkauksille.
-Arto Haatanen helmin jäsen, yhdistys aktiivi.
Ilman Helmiä olisin mahdollisesti suljetulla osastolla! -E.H.
Maailma ympärillä ahdistaa monia ja mielenterveyspalvelujen saatavuus on heikkoa. Siksi on entistäkin tärkeämpää, että mielenterveysjärjestöt säilyttävät paikkansa yhteiskunnassamme. Vertaistuki ja toiminta antavat monelle voimia ja motivaatiota ponnistella elämässä eteenpäin.
-Eija Honkala, psykoterapeutti
Helmin merkitys minulle:
Syy lähteä kotoa, mahdollisuus olla ihmisten parissa. Edullinen lounas. Voi tehdä vapaaehtoistyötä ja saada vertaistukea. Säännölliset ryhmät ja ystävälliset työntekijät ja opiskelijat!
-Helina
Helmi on minulle oikea paikka yhteiskunnassa.
-Jone
Helmi on tärkeä paikka, todella surkeaa jos leikkaukset toteutuvat.
-Karlo
Helmi poistaa yksinäisyyden.
-Liisa
Kuntoutuminen mielenterveyden ongelmista ei onnistu yksin, tarvitaan kohtaamispaikkoja ja vertaistukea. Järjestöillä on pitkä kokemus vertaistuen järjestämisestä ja yhdistykset on usein kuntoutujien itsensä perustamia tarpeeseen, joka on itse koettu tarpeelliseksi. Yhdistyksissä suuri osa toiminnasta tapahtuu vapaaehtoisten voimin ja vain kehykset toiminnalle järjestetään palkatun henkilöstön voimin. Tällaisen toiminnan korvaaminen tulee kalliiksi ja vie vielä luomisen ja tekemisen kuntouttavan voiman vapaaehtoisilta.
-Pia
Helmin toiminnan päättyessä loppuisi myös mielenkiintoinen tekeminen.
-Suvi
Monilla on rahat tiukilla hintojen nousun ja kaiken kallistuessa. Eläkkeet eivät ole riittäviä. On lääkkeidensaatavuus ongelmia ja voi joutua turvautumaan paljon kalliimpiin lääkkeisiin johtuen maailman muuttuneesta turvallisuus tilanteesta. Siksi on tärkeää, että ahdingossa eläville mielenterveyskuntoutujille on paikka ja toimintaa sekä vertaistukea saatavilla, kun mielenterveyskuntoutujia ajetaan entistä ahtaamalle. Kaikki vapaaehtoistoiminta ja osallistuminen parantaa toimintakykyä ja antaa tukea jaksamiseen. Ilman sitä moni joutuu tuuliajolle.
-Yst.terv. Tarja Ruusunen
Sosiaaliset taitoni ovat parantuneet, kun olen käynyt juttelemassa vertaisten kanssa Helmi-talolla. Sain uuden harrastuksen, kun kävin Helmi-talolla helmikorupajassa. Ostin kotiin helmikoruharrastustarvikkeet ja aloin tekemään niitä kotona. Helmikorut ovat hyviä lahjoja lahjoittaa sukulaisille tai tutuille. Näin on Helmi-yhdistys vaikuttanut minuun.
-Veijo E
Kuva: Kuvapankki
”Helmi on minulle oikea paikka yhteiskunnassa.”
Elämän merkityksellisyys ja tarkoitus
Aikuisuus on muuttunut, ja epävarmuuden keskellä oman polun etsiminen sekä mielen hyvinvointi korostuvat
Yhteiskunta on mullistunut viimeksi kuluneiden vuosikymmenien aikana ja aikuisuus vaatimuksineen on muuttunut sen mukana. Nyt omaa polkua etsitään kauemmin. Ennen hyvän elämän suunta oli selkeä. Silloin ydinperhe äiti, isä ja lapset oli selkeä malli. Nykyään on monenlaisia tapoja olla ja elää. On monia erilaisia perhemalleja, jotka kaikki ovat yhtä arvokkaita tapoja elää. Nykyisen yhteiskunnan pyörityksessä kuormittuneen aikuisen voi olla vaikeaa keskittyä yhteen asiaan eli nyt hypätään puuhasta toiseen. Moni murehtii heikentynyttä turvallisuustilannetta ja se saattaa aiheuttaa ahdistusta ja pelkoa. Jopa lasten hankintaa lykätään heikentyneen turvallisuustilanteen takia.
Sota Euroopassa vaikuttaa monin eri tavoin ihmisten elämään tällä hetkellä. Liikaa asiaa ei kannata miettiä, koska emme voi asiaan vaikuttaa. Viime päivinä on ollut keskusteluissa myös huoli mielenterveysongelmista kärsivien ihmisten hoidon saamisen, riittävyyden ja jatkuvuuden ongelmista ja vaikeudet saada apua silloin, kun sitä tarvitsee. Olisi tärkeää selvittää miten hoitoon pääsisi riittävän ajoissa, jolloin ongelmia ei ehtisi kasaantua likaa.
Kun sairastuin nuorena, elämä meni monesti selviämiseen arjen rutiineista. Elämä oli sinnittelyä olotilasta toiseen ja päällimmäisenä pelko siitä, miten selviän tästä ahdistuksesta ja pelosta. Sitten vihdoin, kun tuli oikea lääkitys ja terapia alkoi, pystyi
elämää ajattelemaan eteenpäin. Valoa ja mahdollisuuksia näkyi ympärillä ihan eri tavalla kuin aiemmin. Minulle elämän merkitys tulee elämän pienistä perusasioista. Kun ne ovat kunnossa, pääsee jo pitkälle. Minulle tärkein on terveys ja sitten tulee muut perhe, ystävät ja sosiaalisuus sekä liikunta ja kulttuuriharrastukset esim. konsertit. Olen opetellut itsenäisyyttä ja omien tarpeiden kuuntelua. Teen omia päätöksiä asioista ja otan myös vastuuta niistä. Minulle on toisinaan vaikeaa erottaa omat tunteeni toisten tunteista ja saatan murehtia asioita pitkään, kun toiset ovat ne jo unohtaneet. Tätä taitoa olla yrittämättä ratkoa toisten ongelmia ja murheita joudun vielä harjoittelemaan pitkään. Sitä voi olla toisen tukena menemättä tunteeseen mukaan.
Olen antanut itselleni luvan elää hyvää ja rikasta elämää sairauden kanssa iloineen ja suruineen. Olen sitä mieltä, että kun teen parhaani se riittää. Haluan nauttia elämästä vielä pitkään ja tehdä asioita mistä pidän. Pidän erityisesti musiikin kuuntelusta ja keikoilla käymisestä ja liikunnasta erityisesti vesijuoksusta. Tänä kesänä olen nauttinut erityisesti festarikeikoista ja vesijuoksusta ja saunasta Uimastadionilla. Yhteensä viisi päivää ja kolmet eri festarit ulkoilmassa ja yksi niistä Turussakin. Säät todella suosivat ja vettä ei satanut yhtenäkään päivänä. Päinvastoin oli aivan liian kuumat ilmat. Festarit sattuivat tämän kesän hellejaksolle.
Mukavaa syksyä!
Teksti ja kuva: Tarja Ruusunen
Mielenterveyslippu
Mielenterveyslippu muistuttaisi mielenterveyden tärkeydestä
Elämän merkityksellisyys liittyy monella tavalla siihen, miten ihminen pärjää ja sopeutuu arjessa, löytää oman paikkansa yhteiskunnassa ja voi toteuttaa itseään. Tärkeää on, että jokainen saa mahdollisuuden saavuttaa toivomansa aseman, ammatin ja ennen kaikkea tuntea olevansa arvostettu ja hyväksytty sellaisena kuin on.
Mielenterveys on tässä keskiössä. Hyvä mielenterveys tukee ihmisen kykyä elää täysipainoista ja merkityksellistä elämää, tehdä töistä, ylläpitää ihmissuhteita ja osallistua yhteisön toimintaan. Siksi olisi mielestäni merkittävää, että meillä olisi koko maassa yhteinen mielenterveyslippu – symboli, joka muistuttaisi, että mielenterveys kuuluu meille kaikille ja sen edistäminen on yhteinen tehtävä.
Lippu voisi olla vihreällä pohjalla valkoisi kirjaimin esimerkiksi tekstillä “Mielenterveys kunniaan” tai “Mielenterveyslippu Suomi”. Se voisi liehua esiintymisissä, kokouksissa ja kaikissa tilaisuuksissa, joissa mielenterveysasiat nostetaan esille. Yhteinen lippu olisi näkyvä ja voimakas viesti siitä, että mielenterveyttä arvostetaan ja siitä voidaan puhua avoimesti – ilman häpeää.
Mielenterveyslippu ei olisi vain kangaspala, vaan merkki yhteenkuuluvuudesta, välittämisestä ja siitä, että jokainen ansaitsee tulla kohdatuksi ihmisarvoisesti. Se olisi muistutus meille kaikille, että elämän tarkoitus ja merkitys löytyvät usein yhteisöllisyydestä, hyväksynnästä ja tuesta – ja että mielenterveys on osa meidän kaikkien hyvinvointia.
Teksti ja kuva: Allan Wilen
Merkityksellisyys ja tarkoitus
kulkevat käsi kädessä
Elämän tarkoitus löytyy usein pienistä asioista, jotka tekevät arjesta omannäköistä ja arvokasta
Monet meistä ovat varmasti edes kerran elämässämme miettineet mikä elämän tarkoitus on. Jotkut ajattelevat, että elämällä täytyy olla tarkoitus tai jokin päämäärä, jotta elämää kannattaa elää. Jotkut taas saattavat nähdä tämän pohdinnan turhan filosofisena kysymyksenä. Tämän asian miettiminen kuitenkin kuuluu ihmisyyteen – halu ymmärtää, miksi olemme täällä ja mikä tekee elämästä merkityksellistä.
Ennen kuin lähdemme pohtimaan elämän tarkoitusta ja merkityksellisyyttä, on hyvä pohtia mitä nämä sanat merkitsevät. Kysyttäessä tekoälyltä mikä on tarkoitus -sanan määritelmä, kertoo tekoäly sen tarkoittavan ”syytä tai päämäärää, johon jokin toiminta, ajatus tai asia on suunnattu tai jonka vuoksi se on olemassa”. Merkityksellisyys taas tekoälyn mukaan tarkoittaa ”jonkin asian tai toiminnan tärkeyttä ja tarkoituksellisuutta yksilölle tai yhteisölle”. Nämä kaksi asiaa ovat siis eri, mutta kuitenkin kulkevat käsi kädessä, kun pohditaan elämää.
Mikä sitten tuo merkityksellisyyttä elämään? Se voi olla ihan mitä tahansa ja jokaiselle se on yksilöllistä ja henkilökohtaista. Merkityksellisyyttä tuovia asioita voi olla ihmiselle todella monia, tai niitä voi olla muutamia. Ei ole niinkään merkitystä, kuinka monta näitä asioita on, vaan sillä mitä ne ovat. Jos merkitystä tuo vaikkapa läheiset ihmiset tai perhe, on tämä todella suuri merkityksellisyyttä tuova asia. Usein merkityksellisyyttä voi tuoda yhteys muihin ihmisiin – läheisistä ihmisistä tai yhteisöistä. Merkityksellisyyttä voi tuoda myös vaikkapa kaunis ulkoilma tai ilahduttava kohtaaminen jonkun ihmisen kanssa. Nämä saattavat kuulostaa jollekin pieniltä asioilta, mutta sille, jolle ne tuovat merkityksellisyyttä elämään, ne voivat olla pieniä ihmeitä, jotka tuovat iloa ja merkitystä arkeen.
Merkitykselliset asiat voivat tuoda elämään tarkoitusta. Tässä mielessä nämä kaksi asiaa voivat kulkea käsi kädessä. Merkitykselliset asiat voivat toimia kuin rakennuspalikoina, joista elämän tarkoitus muodostuu. Joillekin elämän tarkoitus on saada jokin tietty työpaikka, hankkia perhe ja omakotitalo. Myös terveyden ylläpitäminen voi olla joillekin tärkeä tarkoitus elämässä. On kuitenkin tärkeää muistaa, että kaikilla ei ole samoja mahdollisuuksia näihin asioihin, eikä tarvitsekaan olla. Elämän merkityksellisyys ei ole sidottu mihinkään tiettyihin määriteltyihin tavoitteisiin. Jokaisella on oikeus löytää omat merkityksensä ja jokainen merkitys on arvokas juuri sellaisenaan.
Elämän tarkoitus voi muuttua elämän aikana. Nuorena tai aikuisenakin saattaa olla tavoitteita tai unelmia, jotka eivät välttämättä aina toteudu. Kun nämä eivät toteudu, saatamme kokea epäonnistumisen tunnetta. On kuitenkin täysin normaalia, että aina kaikki ei mene suunnitelmien tai toiveiden mukaan. Voi olla, että mieli muuttuu tai ei olekaan enää mahdollista toteuttaa aikaisemmin suunniteltuja tavoitteita. Jos tavoite on siinä hetkessä tuonut tarkoitusta elämään, on sillä merkitystä, vaikka päämäärää ei olisikaan saavuttu. Oman sisäisen maailman ymmärtäminen voi olla yhtä arvokasta, kuin suuren projektin toteuttaminen.
”Elämän tarkoitus voi muuttua elämän aikana”
Aikataulua elämälle ei ole. Voi tuntua siltä, että pitäisi olla tiettyyn ikään mennessä tietyssä pisteessä elämässä, koska monet muutkin ovat. Näin ei kuitenkaan ole. Kenelläkään ei ole oikeutta määrittää juuri sinulle aikataulua elämään. Jokaisella meillä on oma polkumme ja saamme kulkea sen juuri sitä vauhtia mitä itse haluamme. Uuden polun voi myös aloittaa, jos nykyinen polku ei tunnu enää oikealta. Uudelleen aloittaminen on sallittua ja itse jopa kannustaisin aloittamaan alusta mieluummin, kuin jäädä sinnittelemään nykyiseen tilanteeseen, jossa ei ole onnellinen. Elämän muutosten tai kriisien jälkeen usein miettii uudestaan elämän tarkoitusta ja silloinkin saattavat tavoitteet muuttua.
Elämä voi olla arvokasta ja merkityksellistä ilman suurempaa tarkoitusta. Toisinaan elämän tarkoitus ei löydy aina päämääristä tai saavutuksista, vaan yksinkertaisesti olemisesta. Siitä, että saa olla olemassa, tuntea, kokea ja jakaa hetkiä toisten kanssa ilman, että tarvitsee todistaa arvoaan millään erityisellä saavutuksella. Pienet asiat voivat tuoda elämälle merkitystä ihan yhtä paljon kuin suuret unelmat tai tavoitteet. Kunhan elämä on omannäköistä ja tuntuu itselle oikealta, ei muulla tarvitse olla väliä.
Lopuksi haluan todeta, että tätä asiaa pohtiessa ajattelin, että me ihmiset voisimme antaa itsellemme ja toisillemme enemmän armoa ja empatiaa. Jokaisella meistä on lupa etsiä merkitystä omalla tavallamme – ja se on jo itsessään arvokas matka.
Teksti ja kuva: Julia Rosell, sosionomiopiskelija
Yhdistystoiminnasta sisältöä elämään
Työelämästä pois siirtyminen ei tarkoittanut luopumista osaamisesta
Olen itse osatyökykyinen. Vielä kymmenisen vuotta sitten työskentelin kokopäiväisesti Mielenterveyden keskusliitossa johdon assistenttina. Urani MTKL:ssa alkoi osapäivätyönä kurssisihteerinä Omille urille -projektissa, jonka tarkoituksena oli kurssitoiminnan avulla auttaa työtoiminnassa olevia mielenterveyskuntoutujia työelämään. Projektin päättyessä siirryin tutkimusassistentiksi Kokemusarviointihankkeeseen, jossa koulutettiin kokemusarvioijia ja tehtiin kokemusarviointeja mielenterveys- ja asumispalveluista. Hankkeen päätyttyä siirryin johdon assistentiksi. Jouduin kuitenkin siirtymään työkyvyttömyyseläkkeelle takaisin, kun työelämä kävi jälleen liian raskaaksi. Minulla kuitenkin oli taitoa ja paljon työkokemusta haastavistakin tehtävistä ja koin työkyvyttömyyseläkkeen paitsi tarpeelliseksi myös epäonnistumiseksi. Olin kuitenkin työssäoloaikanani liittynyt kokemusasiantuntijayhdistykseen KoKoA – Koulutetut Kokemusasiantuntijat ry:hyn. Olin yhdistyksessä vastuullisissa tehtävissä hallituksessa yhdistyksen sihteerinä ja aloinkin kanavoimaan työtaitojani sen kautta. Tein paljon samoja tehtäviä kuin entisessä työssäni ja sain käyttää luovuuttani toimintojen kehittämiseen niin paljon kuin halusin. Olenkin kulkenut pitkän yhdistystaipaleen, yli kymmenen vuotta, ja olen löytänyt paikkani yhdistyksessä ja tutustunut paljon uusiin ihmisiin. Yhdistystoimintani joustaa myös jaksamiseni mukaan, koska se on vapaaehtoistyötä, ja kaikki yhdistyskaverini omakohtaisesti tietävät, että aina ei jaksa. Voinkin sanoa, että yhdistystoiminta rikastuttaa paljon elämääni ja antaa sille sisältöä ja tarkoitusta.
Mielenterveyden keskusliitossa on noin 120 yhdistystä eri puolella Suomea. Suurin osa on paikallisia yhdistyksiä ja osa valtakunnallisia. Yhdistykset voisikin jaotella paikkakuntien, aiheen tai ikäryhmien mukaan. Paikallisilla yhdistyksillä on usein toimitilat, kuten Helmillä, ja ne toimivat muun muassa alueen kohtaamispaikkoina vertaisille. Aiheen mukaan jaotellut yhdistykset ovat usein potilasyhdistyksiä, kuten Kaksisuuntaiset ry, joilla on myös Helmissä vertaistukiryhmä. Mieli maasta ry on myös tärkeä toimija, joka toimii valtakunnallisesti. Valtakunnallinen Nouseva mieli – Suomen skitsofreniayhdistys ry on myös mainitsemisen arvioinen. Jotkut potilasyhdistykset eivät ole MTKL:n jäseniä ja toimivat ilman keskusjärjestöä, kuten Disso ry, joka on joskus ollut MTKL:n jäsen. Sitten ikäryhmiin jaotelluista yhdistyksistä esimerkkinä voisi
sanoa Etappi ry:n, joka järjestää muun muassa Koalatoimintaa nuorille aikuisille. Koala on 18–35-vuotiaiden nuorten aikuisten mielenterveysaktivismiryhmä.
Joskus on sanottu, että Suomi on yhdistysten luvattu maa ja voisikin sanoa, että melko varmasti jokaiselle löytyy omiin mielenkiinnonkohteisiin keskittynyt yhdistys. Ja jos sellaista ei löydy, voi sen perustaa itse! Itsekin ajattelin joskus haluavani perustaa kokemusasiantuntijayhdistyksen, mutta sattumalta KoKoA ry aloitti samoihin aikoihin toimintansa ja liityin siihen. Yhdistyksen perustamiseksi tarvitsee järjestää perustamiskokouksen. Perustamiskokouksessa valitaan hallitus sekä laaditaan ja hyväksytään perustamiskirja, johon liitetään yhdistyksen säännöt ja allekirjoittavat perustajajäsenet. Vähintään kolme yli 15-vuotiasta jäsentä voi allekirjoittaa perustamiskirjan ja hyväksyä säännöt. Yhdistyksen hallituksen puheenjohtajan on oltava täysi-ikäinen. Perustamiskirja ja säännöt toimitetaan Patentti- ja rekisterihallitukselle (PRH), joka rekisteröi yhdistyksen. Perustamisen jälkeen yhdistyksen toiminta alkaa, ja sen voi rahoittaa esimerkiksi jäsenmaksuilla, lahjoituksilla tai avustuksilla. Yhdistystoiminta on kivaa ja vain taivas on rajana!
Teksti: Pia Rainio
KoKoA – Koulutetut Kokemusasiantuntijat ry:n hallituksen sihteeri Mielenterveysyhdistys HELMI ry:n jäsen
Kuva: Satu Närkki
Digipulmiin ei tarvita tuuria, vaan luuria.
Kaipaatko selväsanaista, luotettavaa apua tietokoneen, älypuhelimen tai asiointipalveluiden käyttöön? Päivystämme Helsingin kaupungin
Digituessa juuri sinua varten. Ja autamme ihan maksutta – nyt myös puhelimessa ja chatissa!
Soita Digitukeen: 09 310 10011
Tai chattaa: digituki.hel.fi
Ma–pe klo 9–12
VIIKKONI KUVINA
ASKEL LÄHEMMÄS NINAN
HANKETYÖNTEKIJÄ VIIKKO
MAANANTAI
Työpäivän jälkeen reippailua julmetun pitkissä kuntoportaissa ylös-alas. Tässä kun hetken puuskuttaa menemään, niin työasiat ainakin lakkaa pyörimästä mielessä hyvinkin äkkiä.
TORSTAI
Torstain harrastuksena on toinen pitkäaikainen intohimoni eli jooga – työssä joutuu paljon istumaan tietokoneen ääressä, joten selkä kyllä ilmoittaa heti jumittamalla jos joskus on viikkoja ettei joogamatolle muka ehdi asettua.
TIISTAI
Hevoset on olleet aina osa mun elämää ja varmasti tulevat olemaan jatkossakin omaa heppaa ei ole eikä tule, mutta onneksi on kavereiden hevosystävät, joita saa käydä hoitelemassa.
PERJANTAI
Asun siis Asikkalan Vääksyssä, jonka tunnetuin nähtävyys lienee Vääksyn kanava. Joskus omatkin kävelylenkit suuntautuu tänne kanavan varren maisemiin. Tykkään ihan hirveästi asua ja elää täällä järvien ja harjujen keskellä
SUNNUNTAI
Kesän viimeisiä aurinkoisia päiviä omalla pihalla riippukeinussa loikoillen. ”Maailma on kaunis ja hyvä elää sille, jolla on aikaa ja tilaa unelmille. Ja mielen vapaus”.
KESKIVIIKKO
Kävelylenkit kuuluu jokaiseen päivään. Tässä kuva iltalenkiltä Päijänteen rannasta, johon on kotoani matkaa vain 500 metriä, joten näitä ihania auringonlaskuja pääsee näkemään harva se ilta
LAUANTAI
Viikonloppuna on aikaa myös huoltaa tätä etätyökaveria eli koiraneitiäni Hallaa. Halla on rodultaan welsh corgi pembroke ja siitä lähtee karvaa vuoden ympäri. Kaksi kertaa vuodessa se myös vaihtaa kokonaan kaksikerroksisen turkkinsa pohjavilla-osion. Nyt on se hetki vuodesta taas, että irtokarvoista saisi tehtyä vaikka huovuttamalla toisen koiran
Elämän merkityksellisyys syntyy pienistä hyvistä hetkistä ja toisten auttamisesta
Askel lähemmäs -hankkeen työntekijä Nina Tikkasalmi haastatteli etätukihenkilönä toimivaa eläkeläistä Terttua
Kuka olet ja mistä tulet?
Olen Terttu, asun pienellä paikkakunnalla PohjoisSavossa ja jäin juuri eläkkeelle.
Miten löysit HELMI ry:n?
Olen jo pitkään ollut kiinnostunut erilaisista mielen hyvinvointiin liittyvistä aiheista ja yksinäisyydestä. Olen myös Mielenterveyden Keskusliiton jäsen. Näin MTKL:n nettisivuilta HELMI ry:n Askel Lähemmäs -hankkeen ilmoituksen ja otin yhteyttä, kun ajattelin että HELMI ry:n vapaaehtoistoiminta voisi sopia minulle.
Mikä sai sinut ryhtymään HELMI ry:n vapaaehtoiseksi tukihenkilöksi?
Olen tehnyt aiemminkin vapaaehtoistyötä täällä Pohjois-Savossa mm. Mobile Kriisikeskuksella ja Ensija turvakodilla. Olen myös toiminut tukihenkilönä ihmisille ja kiinnostuin uudelleen tukihenkilötoiminnasta, kun jäin eläkkeelle ja nyt minulla on aikaa. Uskon, että oman elämänkokemukseni myötä minulla voisi olla annettavaa toiselle ihmiselle. Olen kohdannut aiemmin työssäni ja myös yksityiselämässäni paljon yksinäisyyden ja masennuksen kanssa kamppailevia ihmisiä - niin aikuisia, nuoria kuin ikääntyneitäkin ja siksi koen, että jos voin nyt jollain tavalla näissä asioissa tukea ihmisiä ja edistää heidän elämänsä merkityksellisyyttä, niin haluan sen tehdä. Millaiselta etätukihenkilönä toimiminen on tuntunut?
Se on vastannut odotuksiani ja haluan ehdottomasti jatkaa vapaaehtoisena tukihenkilönä. Toimin nyt Askel Lähemmäs -hankkeessa tukihenkilönä toisella
puolella Suomea asuvalle ikääntyvälle tuettavalle. Tapaamme puhelinyhteydellä ja olen huomannut, että tukihenkilöllä on oltava tiettyä herkkyyttä kuulla ihmistä, kun ei ole kuvayhteyttä eikä katsekontaktia käytössä. Tukihenkilönä koen pystyväni olemaan vertainen vertaiselle ja se on ollut myös itselleni merkityksellistä. Etätukihenkilönä toimiminen on myös tietyllä tavalla helppoa, kun sitä voi tehdä kotoa käsin omassa rauhassa eikä tarvitse huolehtia maantieteellisistä etäisyyksistä tai siirtymisistä.
Millaiset asiat tekevät sinun arkipäivistäsi merkityksellisiä?
Läheisillä ihmissuhteilla ja ystävillä on toki suuri merkitys. Asun maalla ja minulle maaseutu, puutarhatyöt ja luonnossa liikkuminen ovat tärkeitä elementtejä. Lisäksi se, että voin tehdä jotain toisten ihmisten hyväksi ja tukea toisia tekee elämästäni merkityksellistä. Harrastan luovaa kirjoittamista ja opiskelen koko ajan lisää verkon välityksellä, joka ylläpitää mielen vireyttä ja tuo uusia näkökulmia omaan ajatteluun. Vapaaehtoistoiminta on tärkeä osa elämääni ja teen omalla kotiseudullani mm. digitukineuvontaa. Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus?
Jokaisella on oikeus omanlaiseen elämään ja osallisuuteen. On mahdollista löytää pienistä, arkipäiväisistä asioista positiivisia hetkiä.
Teksti: Nina Tikkasalmi, hanketyöntekijä Haastateltava: Terttu Laitinen
“Psykiatrisen hoidon ydin on potilaan ja häntä hoitavan työntekijän kohtaaminen. ”
Raija-Leena Rekilä on pitkän työuran tehnyt psykiatrinen sairaanhoitaja, joka on kirjoittanut kirjan suljetun osaston asukkaista. Osasto 6:ssa potilaat kohdataan persoonina eikä vain potilaina. Hoitajilla on työnsä puolesta erityinen suhde osaston asukkaisiin ja tätä suhdetta ja näiden ihmisten kohtaamisesta kirja kertoo.
Nimensä kirjalle antanut osasto 6 on kuntouttava suljettu osasto, joka perustetaan tammikuussa 1994. Siellä työskentelee kirjailija Rekilä ja hän kertoo tavanneensa siellä aidoimpia ihmisiä mitä on ja joita ei ole tavattu kirjallisuudessa turhan usein. Rekilän mielestä hoitajien ja potilaiden välinen ero ei loppujen lopuksi ole niin kovin suuri, tämän on elämänkokemus psykiatrisena erikoissairaanhoitajana opettanut hänelle - arjen haasteista on jollain tavalla selviydyttävä.
Hoitosuhdetta kuvatessaan Rekilä kirjoittaa, että hoitaja voi olla jopa potilaan ystävä, niin läheiseksi suhde voi joskus muodostua. Kiintymys on hänen mielestään olennainen osa hyvää hoitosuhdetta. Kirja kuvaa lämmöllä persoonallisia ihmisiä. Jos psyykkisesti sairas ihminen voi kohdata vuorovaikutussuhteissa kielteistä stigmaa, kuorii tämä teos ennakkoluuloja psyykkisten sairauksien ympäriltä.
Ihmisillä on oma tarina ja unelmia. Näin myös psykiatrisilla potilailla. Teos kuvaa arkea laitoksessa, sairautta ei mystifioida. Saapa lukijana tirauttaa muutaman kyyneleen, kun varsinkin lopussa kuvataan tunteisiin meneviä kohtaamisia.
Rekilä katuu hoitotilanteita, jolloin hän on käyttänyt turhaan valtaa, joka hänellä oli. Rekilä haluaa kuvata psykiatrisen työn viehätystä, kun potilaiden kanssa koetaan yhdessä ilot sekä surut ja lukijalle välitetään kiintymys sekä kunnioitus. Yleensä kuvausten kohteena on ollut tilanteita, joissa potilas on tarvinnut apua arjen asioiden hoitamiseen esim. sairaalan ulkopuolella. Ajatus itsemääräämisoikeudesta tulee vastaan siinä missä toiminnan rajoitukset, jos potilas on sairaudentunnoton.
Kirja kertoo maanläheisesti suljetun osaston potilaista ja arjesta. Se on kunnianosoitus erilaisuudelle ja yhteydelle, jonka hoitajat potilaiden kanssa saavat. Mitä se tarkoittaa, että ihminen suljetaan lukkojen taa? Vankila tai mielisairaala, molemmat ovat
laitoksia, joissa työskentelee ihmisiä ja joissa hoidetaan sekä säilötään potilaita tai vankeja. Rekilä tuntuu ymmärtävän sen, missä hänen oikeutensa hoitajana menevät. Pinnan alla lymyävät kysymykset kulkevat kertomisen mukana ja rivien välissä. Kirja sopii kenelle tahansa, joka ei tiedä millaista psykiatrisessa sairaalassa on, mutta joka tahtoisi tietää lisää. Kokemukseen perustuvaa kerrontaa on helppo seurata ja se vie mukanaan.
Rekilä tuo esiin myös sen miten paljon valtaa hoitajalla on suhteessa potilaaseen. Tämän hän on huomannut omasta kokemuksestaan hoitotyössä. Omaan hoitoyhteisöön kuuluminen oli myös tärkeää elementti. Hoitotyössä pyrkimys oli avoimuus ja läpinäkyvyys. Rekilä toivoo, että tilanteisiin puututtaisiin silloin, kun potilas ei sairautensa vuoksi ymmärrä tilanteiden ja toimintojensa merkitystä. Tällöin toiminta on perusteltua ja eettisesti kestävää. Esimerkit kertovat, kuinka tilanteista voi tulla jopa hullunkurisia, kun laitostuneet potilaat eivät kyseenalaista hoitajien ohjeita. “On ikävä seurata sivusta, kun psyykkisesti sairas ihminen toimii, pukeutuu tai käyttäytyy vuorovaikutustilanteissa itselleen haitallisella tavalla ja joutuu myöhemmin ehkä häpeämään sitä.”
Deadline Kustannus, joka Osasto 6:n on kustantanut, haluaa kustantaa nimenomaan rikoskirjallisuutta. Heidän sloganinsa mukaan ”jokainen tarina on ainulaatuinen.”
Teksti: Eija Toiviala
Mikä on runouden merkitys mielenterveyskuntoutujille?Hannu Mäkelän Runouden ylistys -kirja
Ennen runoja oli loitsuja ja manauksia, kertoo Hannu Mäkelä kirjassaan Runouden ylistys (WSOY, 2025). Niillä saatiin yhteys jumaluuteen tai maailman henkeen. Lempilapsestaan Leinosta Mäkelä kirjoittaa paljon. Kaikki tietävät, millaista runous on. Runouden ylistys kirjassaan Mäkelä nappaa runoilijoita kuin marjoja ja esittelee makupaloja heidän runoistaan. Kovin syvälle ei ylletä ja kirja esittelee tekijän omaa runomakua.
Runoutta ei ehkä arvosteta niin paljon kuin ennen. Tämä näkyy myös runouden myynnissä. Onko sinulla jokin runokirja kirjahyllyssä? Mikä se on? Ovatko runot tärkeitä sinulle? Hannu Mäkelä on ikään kuin oppimestari, joka esittelee runollista sivistyneisyyttä. Kovin syvälle kirja ei lukijaansa vie. Sen voisi kuvitella saavansa ylioppilaslahjaksi. Hannu Mäkelän mukaan runous on ajattelua, filosofiaa, elämän oppia, tunteita ja kokemuksia. Hän esittelee sangen pintapuolisesti runoilijoita kirjassaan Runouden ylistys. Runoudesta Mäkelä kirjoittaa sangen subjektiivisesti, oman makunsa mukaan. Kirja ei sisällä esimerkiksi listaa runoilijoista ja heidän teoksistaan, jollaisen voisi kuvitella olevan tällaisessa teoksessa.
Runoudesta voi saada aineksia, kun etsii elämän merkitystä. Sanoihin kiedotut kokemukset voivat avata uusia näkökulmia aikakaudesta toiseen. Esimerkkirunoista voi löytää sangen tummiakin sävyjä ja sointuja. Oman identiteetin rakentuminen voi tapahtua taiteen kautta. Sanataide vetoaa sekä mieleen, että henkeen. Kirjallisuutta voi esitellä tietokirjan tapaan, kuten tämä teos, jonka Hannu Mäkelä on kirjoittanut. Mäkelä on koulutukseltaan opettaja, mikä näkyy hänen tavassaan esitellä suomalaisia runoilijoita. Kansanrunous kertoo kansasta ja sitä on kerännyt mm. Elias Lönnrot. Vanhat laulut ovat liittäneet ihmiset yhteen. Alkusoinnut ovat tämän runouden silmiinpistävin piirre. Historiallisesti suomen kielen kehitystä Mäkelän mukaan näkee parhaiten Raamatunkäännöksissä.
Yksi suosikeistani on Aila Meriluoto ja hänetkin Mäkelä on muistanut ottaa mukaan kirjaansa. Hänen kohdallaan Mäkelä muistaa esitellä myös runoilijan uraa. On ilo lukea kirjaa, jossa esitellään myös merkittäviä naisrunoilijoita. Mitään uutta tietoa kirja ei kuitenkaan tuo taiteilijoista. Runon ystävä tulee kyllä toimeen ilman tätäkin kirjaa, jota on ehkä mukava lehteillä kirjastohyllyjen lomassa. Runouden ylistys on kylläkin
helppo kirja sellaiselle, jolle suomalainen runous on hieman vieraampaa. Aivan uusiin runoilijoihin ei päästä, teos on pikemminkin historiallinen antologia. Kirja onnistuu parhaimmillaan kertoessaan lukijalle tuntemattomista runoilijoista, mutta tietoa on vähän ja kertomistapa on hyvin subjektiivinen. Yksi runonlukija on kerännyt kattavan katsauksen runoja ja runoilijoita, mutta runojen syvyys puuttuu. Mäkelä toteaa, että tarkoituksena onkin ollut tehdä jo kuolleiden runoilijoiden kokoelmaa, koska heidän runoutensa on jo tehty.
Maailma avautuminen taiteen kautta on elämää rikastuttava paikka. Poikkeavat elämänkokemukset saavat miettimään, mitä kaikkia näkökulmia elämään mahtuu. Runot ansaitsevat arvostusta taiteiden joukossa. Mitä runoja juuri sinä arvostat ja mitä runoja on ollut matkasi taipaleella?
Teksti: Eija Toiviala
Kaksisuuntainen ja ihmisonni
Kohtaaminen avaa oven kertomukseen sairaudesta, menetyksistä ja selviytymisestä
Pyllyni pukkasi punaisen Opelin sivupeiliin ja peili putosi autotallin asfaltille. Onneksi pysyi ehjänä. Asetin peilin takaisin paikoilleen ja vein siskon rautatieasemalle. Noh´, peili putosi uudelleen ajaessani rautatieasemamäkeä ylös ja pyöri pitkin katua kuin tuuliviiri. Painahdin jarrulle koko massallani ja nousin keskellä katua poimimaan sivupeilin.
Ajaa hurauttelin kirkkaassa kevätsäässä. Tapasin miehen. En tohtinut päästää miestä kotiini, vaan menin tapaamaan häntä. Näin hänen kotinsa ja sehän oli siisti kuin mieskin.
Siinä hän seisoi oviaukossaan iloisena punasilmäisenä pellavapäänä. Ennen kuin hän ehti sanoa mitään, tokaisin, että sivupeili irtosi autostani.
”Sinähän se osaat laittaa tuon sivupeilin kiinni!”
”Minä osaan tehdä asioita, mutten ole herttainen; se on varmaa! Sinä osaat olla avulias ja antelias, mutta...” Mies laittoi peilin paikoilleen; häneltä löytyi monenlaisia vempaimia, joita siinä laitossa tarvittiin.
”Laitanko kahvia tai teetä?” No teetä. ”On minulla savulihaa ja leipääkin,” sanoi mies. ”Minä olen itkenyt monta viikkoa yhtä mittaa, kun on niin ikävä vaimoa.
Se, hän käski minut pois kotoa.”
Ajan narahtelu
Äänen haju
Värin maku
Otan lomaa pieninä ajatuksina, vaikka männynkävystä
Maistelen herkkutattia mielessäni
Haistelen tuulta – tuulen tuoksua
Mielen syvyyksissä on ihmisen sielu
”Olen jäänyt eloon. Miksi ylipäänsä täällä universumin pilkussa ihminen kulkee?”
Punareunaiset sini vihreät silmät katsoivat suoraan lävitseni ja pulleat huulet muodostivat sanoja, joita en ensin oikein ymmärtänyt. ”Yli kolmenkymmenen vuoden jälkeen minulle sanottiin, että voisin muuttaa pois kodistani, koska vaimolla ei ole enää mitään annettavaa minulle! On minulla syöpäkin ollut ja sairastuin mielialasairauteen. Olen minä ollut sairaalassakin sen tähden. Jäin kerta toisensa jälkeen eloon! Kerran söin rotanmyrkkyä, kun en enää jaksanut
elää. Lienee kai niin, etten oikeasti halunnut kuolla, kun sellaisen tavan valitsin. Sieluni huusi apua, eikä perhe sitä suonut. Onneksi elämme tätä maailmaa ja apuakin sain! Mutta eihän vieras ole perheenjäsen ja yksi tunti terapiaa silloin tällöin on vähän. Elossa. En kerta kaikkiaan kestä aina edes katsoa itseäni peilistä.”
Katsoin ympärilleni ja näin siistin aistikkaan kodin ja rehevän vehnätukkaisen punaposkisen miehen. ”Minä olen pessyt itseäni ja hampaitani ainakin kolme kertaa, että olisin puhdas sinut tavatessani.” Tule sitten perjantaina meille pihatöihin - tokaisin lähtiessäni. Kyllä minä maksan palkkaa töistä. Luonto pukeutui vaaleanvihreään kevätharsoon. Hetkeäkään ei luonto levännyt. Koko solukunta oli liikkeessä.
Vanha viininpunainen Volvo punaposkisen kuljettajan kanssa hörähti pihalle. ”Tein palapaistia.” Pantiin potut kypsymään ja palapaistiin huljautettiin kermaa reilusti. ”Tämä ei nyt ole ihan parhainta palapaistia”, vähätteli punaposki itseään. ”Hätiköin. Oli liian vähän aikaa, kun tekee palapaistia!” Minulle tarjottiin mustaa.
Hän kertoi edelleen. “Syöpädiagnoosin jälkeen menetin elämäni hallinnan. Vaimokin käski häipyä kotoa iäksi. Elämäni solmiutui niin moneen kertaan, etten saanut omin avuin avattua elämäni kulkua. Pulssini kulki nopsaan ja ihoni kuumentui kuin rautasepän pajassa. Ja pää takoi sitä. Kaikki räjähti alasimellani - päässä takoi ikuinen vasara. Nuorena pisamainen ihoni muuttui punaiseksi kokonaan ja porkkanan punainen hiuspehko menetti värinsä vaaleaksi. Hymyilevä piru kuiski päässäni ilkeyksiänsä. Olin elävä ruumis. Jos joku tyyppi ei vastannut mieleni mukaan, saatoin riehaantua ja sanoa, mitä sylki suuhun toi. Aurinko ei laskenut ylleni.
Raahustin elämässäni eteenpäin. Ja piru nauroi –sisälläni paloi tulisen hedelmän maku. Jokin kalvoi kuin lapamato sisältäpäin. Epäuskoisena vaivuin itseeni; syvään surun kuruun. Räjähdin kappaleiksi koko ihmisyydestäni. Kuljin sumein silmin kyyneleet poskillani. En edes yrittänyt kuivata niitä, kun uudet tulvehtivat jo sisältäni. Sitten kalvava jää täytti
sydämeni ja muutuin ilki-ivalliseksi. Lopetin rakastamasta itseäni.”
Mies jatkoi edelleen “Viisitoista vuotta asuimme kuin kaksi erillistä yksikköä. Kävin työssä ja vaimo kursseilla työllistyäkseen. Tyydyin osaani ja melkein nautin elättäessäni häntä. Olin rakastunut siihen tuttuun samaa rataa kulkevaan elämääni. En olisi muuta jaksanutkaan enkä jaksanut enää. Elämä syövytti minut ja yhtenä päivänä räjähdin kappaleiksi ja lähdin hakemaan apua. Olin jo saanut diagnoosin mielialasairaudesta ja nyt syöpä iski minuun. SYÖPÄ, hirveä sana kailotti sisälläni kuin vajonneesta kaivoksesta, josta ei itse pääse pois. Onhan niitä syöpiä muillakin, sanoi vaimo naurua pidätellen. Räjähdys, räjähdys ja taas räjähdys, eikä se loppunut omin voimin. Piru nalkutti kaivoksen pohjalla hevon hirnua: siitä sait, kun seksiä halusit. Nyt se menee – kyky...yyy...
Sisälläni kalvoi ikuinen ikävä toiseen, toiseen ihmiseen. Urologi tutki ja kertoi hoitosuunnitelman: sädehoito tai leikkaus. Valitsin sädehoidon toivossa, etten menettäisi kokonaan kykyä seksuaaliseen iloon. Lopetin kaiken alkoholin ja kaljan siihen paikkaan ja vaimo sanoi, ettei seksiä tule, vaikka olisit koko loppuelämän juomatta. Pääsin kuitenkin vielä kerran vaimon syliin ja sainpa hiivat muistoksi. Piste, piste ja piste sille elämälle. Kiinnitin asuntovaununi Volvon perään ja ajoin äidin pihalle.”
Hän katsoi minuun kultaisin kasvoin. Vain punareunaiset vastasyntyneen näköiset silmät erottuivat ja puhuminen jatkui. Ei tavuakaan, ajattelin. Sydämeni
on täysi. Pitikö minun juuri sinut pyytää elämääni. Vielä pääsisin irti, vielä, vielä. Jopa hiljainen äännähdys oli melua mielessäni; niin kovasti henkeeni sattui tuo miehen kertoma.
Mies jatkoi “Olin kadottanut kaikki kauniit sanat mielestäni. Vain Ei-sanat jäivät sisälleni, vaikka tiesin, että kauniita sanoja oli olemassa. Sellaiset sanat kuin perse, ämmä, itse perkele sekä se, etten rakasta itseäni kävivät jatkuvaa ravia ihmiskuoressani. Mieleni vaelteli eikä kohta pian löytänyt elämää. Räjähtelin, poukkoilin ja räksytin kuin pahapäinen terrieri.”
“Lääkkeet, sanoi psykiatri, sinä alat auttamaan itseäsi ja tarvitset mielialalääkkeitä päivittäin. Kyllä sinä selviät ja tulet onnelliseksi. Sain hoitoa ja neuvot. Alkoholi on myrkkyä tälle sairaudelle, sanoi psykiatri. Jätä kokonaan se juoma. Jätin alkoholin kokonaan ja nyt olen ilman lääkkeitä. Ai niin, sinähän olet hullu, et ole mitään, et minkään arvoinen itsellesi tai perheellesi. Hullu, hullu ja hullu jäkätti vaimon sanat päässäni ja se jatkui vuosia, kunnes tapasin sinut. Sinä luit paperini ja sanoit, että en ole hullu, vaan sairas ja sille on nimikin - bipolaarinen mielialasairaus ja siihenhän sinulla onkin jo lääkkeet.”
Hänen äänensä oli kovin kaunis- melodinen ja sanat liukuivat kirjakielisenä ilmaan.
Teksti: Helmiorvokki Kuva: Kuvapankki
Sutkautuksia ja säkeistöjä
Hyvä ihminen
Hyvän ihmisen sanat
saavat minut uskomaan huomiseen
Hyvän ihmisen katse saa minut unohtamaan murheeni
Hyvän ihmisen kosketus
saa minut unohtamaan pelkoni
Hyvän ihmisen rohkaisu saa minut kukoistamaan
Hyviä ihmisiä on vain niin vähän
Sirkka-Liisa
Tuuli suhisee tuulessa.
Menen puihin. Taivas sulkeutuu.
Olen kaivossa, pinnalla.
Nosta minut pois! Pohjalta et jaksaisi.
Miltsu
Sisälläni on huone, jossa valo käy joskus vain varoen.
Silti jokainen pieni säde on lupaus: minä olen täällä, minä riitän.
Anna
Ahdistus on aalto, se nousee, vyöryy yli, vetää mukaansa. Mutta aallotkin väsyvät ja meri tyyntyy. Silloin hengitän ja muistan: olen enemmän kuin myrsky.
Kaisa
Toipuminen ei ole tie suora, se on polku metsän läpi, missä juuret kompastuttavat, mutta sammal kantaa. Ja joskus, kesken matkan, löytyy kukka, joka kasvaa vain varjossa.
Helen
-Kamalaa, kun pitää koko ajan juosta vessassa. -Onko sulla siellä juoksumattokin?
Miltsu
-Miksi sinä heitit lääkäriä omenalla? -Koska omena päivässä pitää lääkärin loitolla.
Miltsu
-Miksi istut korjaamieni housujen päällä?
-Lupasin olla paikan päällä.
Miltsu
Kirja ihmisen psyykestä: Mieleni minut tekevi
Kirjan tekijä Pekka Järvinen on johdon konsultti ja ryhmäpsykoterapeutti. ”Mieleni minut tekevi” ilmestyi keväällä 2025. Kirjan nimi on muunnos Kalevalan säkeestä ”Mieleni minun tekevi” ja tarkoitettu kritiikiksi aivot-sanan yleiselle käytölle merkityksessä mieli eli psyyke. Kirja on sekalainen kokoelma ajatuksia, kokemuksia, teorioita ja tutkimustuloksia nykyajalta mutta myös filosofeilta vuosituhansienkin takaa. Kirjoittaja on suuntautunut terapiatyössään psykoanalyyttisesti ja esitteleekin Sigmund Freudin ja myöhempien analyytikkojen näkemyksiä enemmän kuin nykyään olisi muodikasta. Jos ei halua lukea koko kirjaa, sen viimeisestä luvusta ”Mielen vapaus ja vastuu” saa yleiskuvan kirjan sisällöstä.
Aivot ovat sikäli selkeä osa meitä, että tiedämme esimerkiksi, missä ne sijaitsevat ja minkä kokoiset ja muotoiset ne ovat. Niiden toimintaa voidaan rekisteröidä mittalaitteilla. Mutta mikä tai mitä on mieli eli psyyke? Mitä ovat ajattelu ja kokemuksellinen tietoisuus? Miten ne syntyvät? René Descartes sanoi: Ajattelen, olen siis olemassa. Se on nyt tekstiä paperilla, mutta mitä se oli ennen kuin hän sanoi tai kirjoitti sen? Miksi olemme tietoisia itsestämme ja ympäristöstämme? Onko muualla maailmankaikkeudessa tietoisuutta? Tuskinpa näihin kysymyksiin löytyy vastausta koskaan. Elämän tarkoitustakin on kyselty ja vastauksia esitetty, mutta helpompaa on ehkä kunkin meistä kertoa, mistä itse löydämme mielekkyyden - eri ihmiset hyvinkin erilaisista asioista: työ, harrastukset, perhe, melkein mikä tahansa.
Olemme tietoisia psyykemme olemassaolosta, mitä se pohjimmiltaan lieneekään, mutta osa psyykestämme on tiedostamatonta ja osa siitä tiedostamattomasta on torjuttua. Nämä ovat psykoanalyysin ydinasioita. Suomessa tuli muutamia vuosikymmeniä sitten kuuluisaksi lyhyempien, ratkaisukeskeisten terapioiden puolestapuhuja Ben Furman. Lyhytterapioissa tyydytään ratkaisun löytämiseen, psykoanalyysissä etsitään ongelmien syitä. Mielen ja ympäristön hälyä voi paeta mietiskelyyn ja tietoiseen läsnäoloon (meditaatio ja mindfulness). Mietiskely on vuosituhansia vanhaa, mindfulness uudempaa miettimättömyyttä.
Filosofit ovat jo kauan sitten pohtineet, onko ihmisen toiminta perimän ja ympäristön ennalta määräämää vai onko meillä vapaa tahto. Jos
meillä ei sitä ole, ei myöskään moraalia voi olla, koska emme pysty päättämään teoistamme, olemme syyntakeettomia. Järvinen käyttää esimerkkinä natseja. He pitivät itseään syyttöminä juutalaisten kansanmurhaan, koska he vain tekivät työnsä ja tottelivat määräyksiä. Henkilökohtaista harkintaa ei tarvittu eikä sallittu. Aivopesu saa ihmeitä aikaan, asiakas ei edes tajua olevansa pesulassa.
Vaikka ihmismielen selittäminen on vaikeaa ja osin mahdotontakin, itsetuntemustaan voi parantaa. En osaa arvioida, oliko minulle hyötyä pitkistä terapioistani, jotka kestivät yhteensä noin kymmenen vuotta. En ainakaan muista yhtään oivallusta enkä edes puheenaiheitani. Siitä olen aika varma, että psyykenlääkkeistä oli minulle enemmän haittaa kuin hyötyä. Niitä käytin yhteensä parikymmentä vuotta, viidellä vuosikymmenellä. Kyky- ja persoonallisuustestit muun muassa työnhakutilanteissa olivat antoisia, vaikka ne eivät ennustaneet tulevaa työssä onnistumista. Maallikoidenkin kommenteissa lienee ollut vinha perä, kun ne ovat toistuneet samansuuntaisina yli puolen vuosisadan ajan, eri henkilöiltä kuultuina.
Olen omaksunut käsityksen, että psyykkiset sairaudet ovat pikemmin luonnollisia reaktioita vaikeisiin olosuhteisiin kuin välittäjäaineenvaihdunnan häiriöitä. Olen ollut eläkkeellä noin 20 vuotta enkä ole sinä aikana käyttänyt psyykenlääkkeitä. Terapioistani on jo yli 30 vuotta, viimeisestä ryypystä ja tupakasta kohta seitsemän vuotta. Minulla on psyykkisesti parempi olo nyt 76-vuotiaana kuin viidenkymmenen vuoden aikana opintojeni alusta velkajärjestelyni päättymiseen yhdeksän vuotta sitten.
Teksti: Reijo Ruponen
Lähiluonnon saavutettavuus
Itselleni ei ole siunaantunut lapsia, mutta kutsun kissaamme ja koiraamme karvaisiksi lapsiksemme. Eläimet voivatkin tuoda paljon sisältöä elämään ja ovat oikeita perheenjäseniä. Eläinten hankintaa tulee kuitenkin miettiä tarkkaan ja olla valmis odottamaan sitä oikeaa yksilöä itselle, hetken mielijohteesta tehtyjä päätöksiä voi joutua katumaan pitkään.
Itse olen ollut koiraihminen lapsesta asti. Lapsuudenkodissa meillä oli parhaimmillaan kaksikin partacollieta ja isoäidilläni oli ihania saksanpaimenkoiria kaksi peräkkäin ja sitä ennen hän kasvatti sileäkarvaisia mäyräkoiria. Opiskeluaikoina meillä oli labradorinnoutaja opaskoiranpentu hoitokoirana puolitoista vuotta. Siitä varttui sitten opaskoira, joka palveli koko 12-vuotisen elämänsä opaskoirana Pietarsaaressa. Meillä on ollut myös ihan oma labradorinnoutaja uros, joka eli 13-vuotiaaksi. Nykyään meillä on pippuri-suolanvärinen kääpiösnautseri uros, joka on aikamoinen persoona. Jos harkitset koiran hankkimista itsellesi seuralaiseksi, harkinta kannattaa aloittaa siitä, onko itsellä aikaa ja varaa hankkia koira. Yhteiskunta ei tue koiran hankintaa mitenkään, vaikka minusta koiran terveysvaikutukset omistajilleen ovat kiistattomat. Eli silloin täytyy varautua siihen, että koiran hoitoon ja ruokintaan kuluu rahaa. Paitsi, että koiran hankintahinta voi olla korkea, on myös paljon muita kuluja. Koiran pitää saada laadukasta ruokaa ja kannattaa varautua siihen, että jos tulee joitakin sairauksia tai ruoka-aineyliherkkyyksiä, koiralle voi joutua antamaan kalliimpia erikoisruokavalioita. Koiran varusteisiin kuluu myös rahaa, alkuhankinnat voivat olla korkeita, ohuempiturkkiselle koiralle voi joutua hankkimaan talveksi takkeja ja sateella myös koira tarvitsee sadetakin.
Koiran harrastuksiin menee myös aikaa ja rahaa. Koiran kanssa lenkkeillään niin että se saa käyttää aistejaan. Olisi hyvä, jos koira saisi olla vapaana ja seurustella muiden koirien kanssa. Tähän tarkoitukseen löytyykin Pääkaupunkiseudulta koirapuistoja, mutta niissäkin täytyy noudattaa varovaisuutta. Koirapuisto on usein jaettu isojen ja pienten koirien puoleen ja tätä jakoa kannattaa noudattaa. Jos tappelua tulee, pieni koira on ison koiran kanssa altavastaaja ja voi sattua huonosti. Uudellamaalla on myös useita koirametsiä, joita saa vuokrata vain omaan käyttöön ja usein niissä on myös jotain
puuhaa koirille. Koirien kanssa voi myös harrastaa sen omilla ehdoilla eri koiraharrastuslajeja. Eri roduilla on eri vahvuuksia eri lajeihin ja harrastamiseen voi kulua paljonkin rahaa ja aikaa. Itse olemme kokeilleet eri lajeja ja tarkkailleet mistä koiramme pitää. Kennelliiton toiminnan piirissä on jopa 70 eri koiraharrastuslajia ja ne löytyvät Kennelliiton nettisivuilta.
Koirien terveydenhoito on myös kallista. Paljon puhutaan siitä, kuinka eläinlääkärimaksut ovat nousseet ja koirien terveydenhoito on myös kehittynyt niin että hoitotoimenpiteet voivat olla hyvinkin kalliita. Meillä on ollut koirillamme aina vakuutus ja suosittelenkin sitä kaikille, sillä sairauden sattuessa voi olla aikamoisessa pulassa hoitokulujen kanssa. Vakuutuksia tarjoaa moni vakuutusyhtiö ja siihen voi varautua, että vakuutusmaksu alkaa 500 eurosta/vuosi. Eri rotuisilla koirilla vakuutusten hinnat ovat erilaisia. Jos jotain sattuu, ovat vakuutukseen kulut pieni raha hoitokulujen rinnalla, siitä on kokemusta.
Pentukoiran koulutukseen menee paljon aikaa alussa, että siitä kasvaa tasapainoinen aikuinen koira. Hyvä idea on osallistua pentukurssille, jota paikalliset koirakoulut järjestävät. On tärkeää, että koirakoulun koulutusmetodit pohjautuvat positiiviseen vahvistamiseen. Kannattaa lukea myös ennen pennun tuloa kirjallisuutta, esimerkiksi Tuire Kaimion Pennun kasvatus on hyvä kirja.
Sitten alkaakin roturyhmistä paimenkoirat ottavat jalostettujen käyttöominaisuuksiensa ansiosta helposti kontaktia ja ovat hienoja harrastuskavereita. Myös noutajat ovat ihanteellisia harrastuskoira, niiden kanssa voi harrastaa vaikka mitä. Jos taas haluaa itselleen pelkän seurakoiran, niitäkin löytyy monenlaisia ja -kokoisia, tarpeeksi pieniä lapsenkin ulkoilutettavaksi, vaikka vastuu koiran kasvatuksesta on tietenkin aina aikuisella. Terrierit ovat sähäköitä ja ne saattavat nousta lepsumman isännän niskan päälle, vaikka ovatkin usein pienikokoisia. Mäyräkoirat ovat hauskan näköisiä isoja pikkukoiria ja ovat usein itsepäisiä ja metsästyskoirina omaavat myös riistaviettiä. Monirotuiset koirat ovat usein myös hauskan näköisiä, mutta niiden kanssa harrastamista rajoittaa virallisiin kokeisiin ja näyttelyihin pääsy, omaksi ja koiran iloksi niiden kanssa voi tietenkin harrastaa vaikka mitä ja epävirallisia kokeita ja näyttelyjä järjestetään paljon. Monissa roduissa on eriytyneet näyttely- ja käyttölinjat. Käyttölinjaiset eivät
yleensä pärjää näyttelyissä, mutta niiden jalostuksessa on kiinnitetty huomiota riistaviettiin ja koulutettavuuteen, joten niitä kannattaa hankkia harrastuskoiraksi. Näyttelylinjaisten kasvatuksessa on taas kiinnitetty huomiota erityisesti ulkomuotoon, ja niillä ei välttämättä ole riistaviettiä, ja ne voivat olla rauhallisempia ja sopivat hyvin vaikka lenkkikaveriksi eivätkä vaadi niin paljon aktiviteetteja kuin käyttölinjaiset. Olen myös kantapään kautta oppinut, että koiran turkinhoitoa kannattaa myös ennakkoon miettiä. Ns. turkkirodut vaativat säännöllistä trimmaamossa käyntiä, joka voi tulla isoksi kulueräksi. Rotujärjestöjen pennunvälityssivuilta on hyvä etsiä pentuja, sillä välityssivuilla olevat pennut ovat rotujärjestöjen hyväksymien terveysohjelmien mukaan jalostettuja, joten jalostuksessa on kiinnitetty huomiota, ettei rodulle tyypilliset perinnölliset sairaudet vaivaisi pentuja. Pennun vanhempien terveystuloksia voi myös itse tutkia Kennelliiton ylläpitämästä jalostustietojärjestelmästä. Jos kasvattajalla on oma kennelnimi, on kasvattaja tehnyt myös kasvattajasitoumuksen, joka oikeuttaa Suomen Kennelliiton opastamaan ja neuvomaan kasvattajaa koirien pidossa ja hoidossa ja suorittamaan kennelneuvontakäyntejä ja näin myös valvomaan kasvattajan kenneliä. Silloin riski, että ottaisi pennun pentutehtailijalta, pienenee. Pentutehtailijaksi kutsutaan toimijaa, joka teettää paljon pentuja epämääräisissä oloissa ja halvalla, eikä huolehdi koirien tarpeista, terveydestä ja hyvinvoinnista.
Kasvattajat järjestävät usein hyödyllisiä koulutuksia ja mukavia pentutapaamisia, joissa tapaa muiden saman pentueen pentujen omistajia. Kasvattajalta pitäisi saada pennun mukana täytetty Kennelliiton hyväksymä sopimus koiran kaupasta, rekisteritodistus ja ruokinta- ja hoito-ohjeet. Pennut ovat kasvaneet hyvän kasvattajan kotona keittiössä, olohuoneessa ja pihalla ”elämän” keskellä. Hyvä kasvattaja ruokkii pennut monipuolisella ravinnolla ja ne on madotettu asianmukaisesti. Uusi pennun omistaja voidaan myös liittää jäseneksi rotujärjestöön kasvattajan toimesta. Hyvä kasvattaja haastattelee myös tulevan pennunomistajan tarkasti ja auttaa valitsemaan sopivan pennun. Pentuihin ja sen emään ja sisaruksiin voi tutustua niiden syntymäpaikassa.
Paljon asioita huomioonotettavaksi, mutta sittenkin kaikki ei varmasti mene niin kuin olet suunnitellut. Koira on aina persoona ja sen kanssa pitää opetella perhe-elämää, joka on kaikille mukavaa. Jalostuksellisesti hyvistä vanhemmistakin voi pennulle periytyä sinun mielestäsi epäsuotuisia ominaisuuksia, mutta suunnittelemalla hyvin pennun hankintaa, on tällaista asiaa helpompi välttää.
Teksti ja kuva: Pia Rainio Mielenterveysyhdistys HELMI ry:n jäsen
”
”Koiran kanssa lenkkeillään niin että se saa käyttää aistejaan”
Askel Lähemmäs -hankkeen
etätukihenkilötoiminta
Etätukihenkilötoiminta tuo tuen
lähelle – kaikkialla Suomessa
Askel Lähemmäs -hankkeen etätukihenkilötoiminta on lähtenyt kesän aikana rivakasti liikkeelle. Uusia tukipareja on elokuun loppuun mennessä yhdistetty yhteensä 18 paria. Tukihenkilöt ja tuen saajat ovat ympäri Suomea, Helsingistä Rovaniemelle. Uusia tukihenkilöitä on huhtikuun alusta lähtien koulutettu 22 kpl, eli tällä hetkellä muutama tukihenkilö on vapaana odotellen itselleen sopivaa tuettavaa.
Heti hankkeen ensimmäisen kevään aikana tukihenkilöiden perehdytyskoulutusta muokattiin itsenäisesti opiskeltavaksi verkkomateriaaliksi ja uusi koulutus otettiin käyttöön kesäkuussa. Itseopiskelumateriaali on saanut positiivisen vastaanoton koulutettavilta tukihenkilöiltä: materiaali on selkeä, kattava ja informatiivinen. Koko HELMI ry:n tukihenkilötoiminnan malli on saanut kiitosta tukihenkilöiksi kouluttautuvilta; moni on sanonut, että on ilo lähteä mukaan vapaaehtoistoimintaan, jossa on selkeästi kuvattu prosessi ja loppuun asti mietityt toimintatavat. Kiitosta on tullut myös siitä, että keväästä lähtien etätukisuhde on voitu solmia myös puhelinyhteydellä; tuen saajalla ei siis tarvitse olla tietokonetta eikä edes älypuhelinta. Tämä muutos on mahdollistanut monelle iäkkäämmälle tai syrjäseudulla asuvalle yksinäiselle ihmiselle osallistumisen toimintaan.
Tukihenkilötoiminnan tuloksia seurataan palautekyselyillä. Ennen tukisuhteen alkamista sekä tukihenkilö että tuen saaja täyttävät alkukartoituslomakkeen, jossa kysytään mm. tämän hetken psyykkistä vointia ja yksinäisyyden kokemusta. Seurantalomakkeet lähetetään molemmille osapuolille aina 6kk välein tai tukisuhteen päättyessä ja näin
saamme kerättyä “dataa” siitä, kuinka tukisuhde on vaikuttanut sekä tuen saajan että tukihenkilön hyvinvointiin. Vielä ei hankkeessa ole seurantatilastoja ehtinyt kertyä, mutta ensi vuonna niitäkin on varmasti jo saatavilla.
Tietoa etätukihenkilötoiminnasta on hankkeen tavoitteiden mukaisesti viety erityisesti pilottialueille (Uusimaa, Kymenlaakso, Etelä-Karjala). Esittelytilaisuuksia on järjestetty sekä etäyhteydellä että matkustamalla livenä paikan päälle esimerkiksi paikallisiin mielenterveysyhdistyksiin. Tärkeitä yhteistyökumppaneita ovat myös hyvinvointialueet, joissa mielenterveystyötä tekevät ammattilaiset eivät aina ehdi antaa riittävästi kiireetöntä keskustelutukea sitä tarvitsevalle asiakkaalle oman työaikansa puitteissa resurssien koko ajan kaventuessa. Siksi moni ammattilainen onkin todennut maksuttomasta etätukihenkilötoiminnasta kuullessaan: “Tämä tulee todella tarpeeseen!”
Etätukihenkilötoiminnan markkinointia jatketaan syksyn mittaan osallistumalla mm. yhdistys- ja vapaaehtoistoiminnan messuille Kouvolassa, Kotkassa, Hyvinkäällä ja Keravalla. Yhteistyötä hyvinvointialueiden kanssa pyritään edelleen tiivistämään ja löytämään myös uusia yhteistyökumppaneita, joiden kautta tavoitetaan mahdollisimman moni yksinäinen mielenterveystoipuja.
Älä jää yksin - etätukihenkilö kuuntelee, tukee ja auttaa jaksamaan arjessa!
Teksti: Nina Tikkasalmi, hanketyöntekijä
Kuva: Mira Martikainen, Vapaaehtoistoiminnan ohjaaja / hankepäällikkö
Tukihenkilötoiminta –merkitystä molemmille
Elämän merkityksellisyyden kokeminen on tärkeää meille kaikille. Se ei aina synny suurista saavutuksista, vaan pienistä, arkisista hetkistä: kun on joku kenen kanssa juoda yhdessä kuppi teetä, käydä kävelyillä tai kun joku vain istuu vierellä ja kuuntelee. Pienet teot voivat tehdä suuren eron ja muistuttaa siitä, että elämä kantaa.
Helmin tukihenkilötoiminnassa nämä pienet hetket toteutuvat konkreettisesti. Tukisuhteessa yksi toimii tukihenkilönä ja toinen tuettavana, yksinkertainen läsnäolo voi tuoda tuettavalle turvaa ja arjen rytmiä. Näissä hetkissä ei tarvita suuria sanoja tai ratkaisuja, vaan sen, että toinen on läsnä ja kuuntelee.
Tukihenkilö saa tukisuhteesta itsekin merkityksellisiä kokemuksia. Jo se, että saa olla tukena toiselle, voi tuoda iloa ja merkityksellisyyden tunnetta omaankin elämään. Tukisuhde on kokemus, jossa molemmat osapuolet saavat jotain tärkeää – hetkiä, jotka jäävät mieleen ja sydämeen, ja joiden avulla arki tuntuu kevyemmältä.
Merkityksellisyys löytyy usein aivan läheltä. Pienet teot, nauru ja kuunteleminen – ne ovat niitä hetkiä, jotka tekevät arjesta kantavan ja muistuttavat, että elämässä on paljon merkitystä, jos vain pysähtyy huomaamaan sen.
Teksti: Mira Martikainen, Vapaaehtoistoiminnan ohjaaja / hankepäällikkö Kuva: Kuvapankki
Mielenosoitus
hallituksen kaavailemia järjestöleikkauksia vastaan
Järjestöt leikkausten kohteena – mielenosoitus puolustaa ihmisten turvaverkkoa
Maanantaina 1.9.2025 useista eri järjestöistä työntekijöitä sekä järjestötoimintaan osallistuvia kokoontui Etelä-Esplanadin puistoon osoittamaan mieltään hallituksen kaavailemia järjestöleikkauksia vastaan. Mielenosoittajia paikalle saapui n. 850. Valtiovarainministeriö on esittänyt 100 miljoonan euron lisäleikkauksia sote-järjestöjen valtionavustuksista. Yhdessä aikaisempien leikkausten kanssa tämä tarkoittaisi, että kuluvalla vaalikaudella sote-järjestöjen avustuksista katoaisi yhteensä 240 miljoonaa euroa.
Jos esitys lisäleikkauksesta toteutuisi, se aiheuttaisi valtavasti inhimillistä kärsimystä järjestöjen kohderyhmille, joihin kuuluvat muun muassa mielenterveystoipujat, vanhukset, lapsiperheet, vammaiset, muistisairaat ja pitkäaikaissairaat. Valtiollamme ei yksinkertaisesti ole varaa jättää näin suurta joukkoa ihmisiä oman onnensa nojaan!
Mielenosoituksella halusimme järjestökentällä tuoda esiin sen tosiasian, että järjestöissä tehdään todella tärkeää ja arvokasta työtä, jonka merkitystä ei tule vähätellä. Mikäli järjestöjen
tarjoamasta turvaverkosta leikataan, kuka ottaa kopin niistä, jotka muuten jäävät tyhjän päälle? Mielenosoitukseen osallistui arviolta useita satoja ihmisiä eri puolilta Suomea. Tunnelma oli samaan aikaan päättäväinen ja lämminhenkinen: ihmiset pitivät käsissään kylttejä, joissa luki esimerkiksi “Leikkauksista tulee iso lasku” ja “Järjestöt –ihmisyyden ytimessä”.
Mielenosoituksessa haluttiin myös muistuttaa päättäjiä siitä, että järjestöt eivät ole kuluerä vaan investointi ihmisten hyvinvointiin ja yhteiskunnan vakauteen. Jokainen euro, joka sijoitetaan järjestöjen toimintaan, palautuu moninkertaisesti takaisin säästöinä esimerkiksi terveysmenoissa ja sosiaalipalvelujen tarpeen vähenemisenä.
Nyt jos koskaan on aika nostaa ääni kuuluviin ja puolustaa yhdessä kaikkein haavoittuvimpia.
Meillä on voimaa ja tahtoa näyttää, että Suomi rakentuu yhteisöllisyydestä – ei leikkauksista. Jatkamme työtä ja vaikuttamista niin kauan, kunnes päättäjät ymmärtävät: järjestöjen ääni on ihmisten ääni – ja se on kuultava.
Teksti: Mira Martikainen, vapaaehtoistoiminnan ohjaaja / hankepäällikkö
Kuvat: Mira Martikainen ja Mari Säävälä
Laatija: Juha Porkola
AJANKOHTAISTA
ASKEL LÄHEMMÄS -HANKEEN KOULUTUKSET:
ASKEL LÄHEMMÄS VERTAISOHJAAJAKOULUTUS
Opetuspäivät: 27.10. klo 9-15, 3.11 klo 9-15 ja 10.11 klo 9-15
Koulutuspaikka: Hyvät Tuulet ry, Leinikkitie 22 C, Vantaa
Sinulle täysi-ikäinen jotka haluat tarjota vertaistukea ryhmämuotoisesti sekä olet itse kokenut mielenterveyden haasteita tai olet mielenterveystoipujan läheinen.
Koulutus ei sido sinua jatkamaan toiminnassamme. Tarjoamme kuitenkin tukea, verkostoja vertaisryhmän toteuttamiseen sekä virkistäytymistä ja työnohjausta jos päätät jatkaa kanssamme. Koulutuksen käynyt voi toimia vertaisohjaajana haluamassaan paikassa. Hakuaika 30.9. asti, jonka jälkeen olemme yhteydessä kaikkiin koulutukseen hakeneisiin. Haastattelemme hakijoita 9-10.10. Koulutukseen mahtuu 10 henkilöä. Lisätietoja voi kysyä Anna-Marialta: 040 758 6438 anna-maria.kuri@mielenterveyshelmi.fi
ASKEL LÄHEMMÄS VERTAISOHJAAJAKOULUTUS
Opetuspäivät: 4.-5.11 klo 12-15, 11-12.11 klo 12-15, 18.-19.11 klo 12-15
Koulutuspaikka: Lapinlahdenpolku 8 00180 Helsinki Sinulle täysi-ikäinen jotka haluat tarjota vertaistukea ryhmämuotoisesti sekä olet itse kokenut mielenterveyden haasteita tai olet mielenterveystoipujan läheinen.
Koulutus ei sido sinua jatkamaan toiminnassamme. Tarjoamme kuitenkin tukea, verkostoja vertaisryhmän toteuttamiseen sekä virkistäytymistä ja työnohjausta jos päätät jatkaa kanssamme. Koulutuksen käynyt voi toimia vertaisohjaajana haluamassaan paikassa. Hakuaika 10.10. asti, jonka jälkeen olemme yhteydessä kaikkiin koulutukseen hakeneisiin. Haastattelemme hakijoita 16.-17.10 tai 20.-21.10. Koulutukseen mahtuu 10 henkilöä.
Lisätietoja voi kysyä Anna-Marialta: 040 758 6438 anna-maria.kuri@mielenterveyshelmi.fi
TAPAHTUMIA:
YHTEISÖKAHVIT JOKA KUUKAUDEN VIIMEINEN
TIISTAI KLO 13.00
SEURAAVAT KERRAT 28.10. JA 25.11. Jutellaan ajankohtaisista asioista. Kahvitarjoilu!
Kokemusasiantuntijaluento EPÄVAKAUDESTA ELÄMÄÄN-SANNI NIKANDER
TIISTAINA 23.9. KLO 13.30–14.30
“Olin erittäin julma itseäni ja kehoani kohtaan. Aloin jossain kohtaa käymään sähköhoidoissa, minulle kokeiltiin lukuisia erilaisia lääkkeitä ja vietin oikeastaan enemmän aikaa sairaalassa kuin kotona. Nuo vuodet ovatkin suurimmaksi osaksi hämärän peitossa. Menin automaatiolla päivästä toiseen. Yritin vain selvitä, selviytyä. Pysyä hengissä ja olla tekemättä mitään lopullista.” Tervetuloa kuulemaan Helmitalolle Sannin puheenvuoro.
J. KARJALAINEN – BEIBI OLLAAN IKUISII -DOKKARI
KESKIVIIKKONA 1.10. KLO 10.00
Dokumentti yhden miehen kuvitelmista, joista on tullut suomalaisten yhteistä omaisuutta. Pitkän uran tehnyt lauluntekijä avaa tarinoita ja vaikutteita biisiensä taustalla. Leffa katsotaan Siskonsalissa ja Helmi tarjoaa leffaherkut!
MAAILMAN MIELENTERVEYSPÄIVÄ
PERJANTAINA 10.10. KLO 11.00 – 14.30 Maailman mielenterveyspäivää on vietetty 10. lokakuuta 1992 alkaen. Mekin Helmissä vietämme sitä joka vuosi. Klo 11.00–12.30 Mielenterveyspajassa tehdään yhdessä hyvän mielen kollaasi, joka ripustetaan esille ruokasalin sermiin. Tule antamaan oma kädenjälkesi teokseen! Klo 13.00 meille esiintyy ”Helmin oma” bändi Kelan Suudelma, jonka jälkeen herkutellaan leivoskahveilla. Kaikki mukaan!
ELOKUVAHETKI- KUOLLEET LEHDET
PERJANTAINA 17.10. KLO 13.00 -> Tervetuloa katsomaan Siskon saliin yhdessä elokuvaa!
Helmi tarjoaa elokuvaherkut “Kuolleet lehdet on vuonna 2023 ensi-iltansa saanut suomalainen elokuva, jonka on ohjannut Aki Kaurismäki. Elokuva käsittelee muun muassa alkoholismia, ja sitä on kutsuttu muun muassa ”klassiseksi pelkistetyksi rakkaustarinaksi” ja ”poliittiseksi romanttiseksi komediaksi”. TERVETULOA!
LUENTO: DOKUMENTARISTI, LUONTOELOKUVAAJA
PETTERI SAARIO
KESKIVIIKKONA 22.10. KLO 13.30
Petteri Saario on yli kolme vuosikymmentä jatkuneen dokumentaristin ja luontoelokuvaajan uransa aikana ohjannut ja kuvannut yli 20 dokumenttielokuvaa, sekä lukuisia ihmisen ja luonnon suhdetta kuvaavia dokumenttisarjoja. Nyt sinulla on tilaisuus tulla kuulemaan, miten luonto vaikuttaa ihmisen hyvinvointiin, ehkäisee sairauksia, parantaa elämänlaatua ja nopeuttaa toipumista (tutkimuksiin viitaten). Tilaisuudessa näytetään myös vajaan puolen tunnin aiheeseen liittyvä dokumentti. Lopuksi keskustellaan teemasta ja Saario vastailee kysymyksiinne. Kaikki ovat tervetulleita tilaisuuteen!
HALLOWEENBILEET
PERJANTAINA 31.10. KLO 11.00 -> Tule mukaan vuoden karmivimpaan tapahtumaamme! Voit pukeutua teemaan sopivasti, tai tulla normivaatetuksessa, mutta paras puku palkitaan. Halloween lounaalla tietysti jotain kauhean hyvää ruokaa, jonka kekseliäät keittiön kokkaajat meille loihtivat. Tämä jännätunnelmainen lokakuun lopun perjantai saa varmasti hymyn huulille mukavan yhdessäolon merkeissä.
JÄRJESTÖSIVUT
MARRASILTAMAT
KESKIVIIKKONA 12.11. KLO 16.30-> Avomielin perinteiset Marrasiltamat järjestetään tänä vuonna Helmin vetovastuulla Käpylän työväentalolla. Luvassa tuttuun tapaan livemusiikkia, hyvää ruokaa ja mukavaa tekemistä, yhdessäoloa ja juhlimista! Osta lippusi ja tule mukaan juhlimaan, lipun hinta on 4 €.
MEGABINGO
PERJANTAINA 21.11. KLO 13.30 Tervetuloa perjantain Megabingoon, jossa palkintona on keittiön tekemä täytekakku! Bingoon osallistuminen on ilmaista. Nähdään bingoilemassa!
RETKIÄ:
HARAKAN SAARI
TORSTAINA 25.9. KLO 10.00–14.30 Retkipäivä Harakan saareen! Retki pitää sisällään kävelyä luontopolulla, eväiden syöntiä ja mahdollisesti myös grillausta. Pukeuduthan retkeen sopivalle tavalla. Hinta retkelle 5€, joka sisältää eväät sekä lauttalipun.
RIVIERAN LEFFARETKI
TORSTAINA 2.10. KLO 13.00-> Helmi tarjoaa teatterielämyksen ja leffaherkut! Teatteri varattu vain meidän käyttöömme. Tapaaminen teatterilla klo 12.30. Hinta elokuvaelämykselle 8€.
GALLERIA KUVITUS – RIHMASTO -NÄYTTELY
TORSTAINA 16.10. KLO 12.00 -> Lähdetään yhdessä Helmi-talolta tutustumaan Rihmasto -näyttelyyn (ei opastusta). Ryhmänäyttely pohtii yhteisöllisyyttä kuvituksen keinoin. Retki on maksuton, mutta vaatii ilmoittautumisen (bussimatka omakustanteinen). Ilmoittauduthan 13.10. mennessä. Tervetuloa retkelle!
PARADOXI MUSEO
MAANANTAI 20.10. KLO 12 -> Yhteislähtö Helmi-talolta (Mäkelänkatu 56) noin klo 12.00 vaihtoehtoisesti tapaaminen Fabianinkatu 29 Paradox museolla klo 12.30. ”Tule, Helsingin mahdottomin ja epätodellisin museo odottaa sinua!”
PUISTOKATUJEN KUMMITUKSET KÄVELY
KESKIVIIKKONA 29.10. KLO 12.00 Kävely alkaa kaupunginmuseolta (Aleksanterinkatu 16) kulkien kohti Esplanadia ja Bulevardia ja päättyy Glo Hotel Artiin (Lönnrotinkatu 29). Opastuksella tutustutaan muun muassa kaupungin vanhimman kivitalon karmivaan ullakkoon, Ruttopuiston kummittelijoihin, ravintola Kappelin aaveeseen ja Aleksanterin teatterin levottomaan sieluun. Lähtö Helmi-talolta klo 12.00 tai tapaaminen kaupunginmuseolla viimeistään klo 12.50. Kerro ilmoittautuessasi lähdetkö talolta, vai tuletko suoraan paikanpäälle. Kävelyn kesto on n. 90 min (sisältää paljon rauhallista kävelyä) Pukeuduthan sään mukaan ja huomioithan ettei retki ole esteetön. Ilmoittautumiset ja maksu 22.10. mennessä. Retken hinta 2,50 € (matkat omakustanteiset).
KUUSIJÄRVI
TORSTAINA 6.11. KLO 12.00-15.00 Yhteislähtö Helmi-talolta (Mäkelänkatu 56) noin klo 12.00 tai vaihtoehtoisesti tapaaminen Kuusijärvellä klo 13. Mennään Kuusijärvelle pulahtamaan, saunomaan ja lounaalle!
Hinta retkelle 10 €, joka sisältää saunan sekä lounaan. Bussimatkat omakustanteisia (BC-lippu) Ilmoita itsesi mukaan. Nähdään!
AAMIAISRETKI IKEAAN
TORSTAINA 20.11. KLO 10.00-> Tapaaminen Ikean pääovilla klo 10. Pääset esimerkiksi Mäkelänkadulta bussilla numero 721 lähelle Ikeaa, lyhyen kävelymatkan päähän. Syödään yhdessä aamiainen ja käydään niin halutessa myös kurkkimassa Ikean tavarataloa. Hinta retkelle 2€, bussimatkat omakustanteisia (BC-lippu)
UUTELAN KOTA
TORSTAINA 27.11. KLO 12.00
Rauhoittava grillaushetki nokipannukahvia siemaillen ja mukavia jutustellen. Kota löytyy Uutelan Särkkäniemestä läheltä Skatan tilaa. Kodassa on tulisija, jossa grillaamme makkaraa ja nautimme muitakin eväitä. Treffit klo 12.00 Kahvila Kampelan luona os. Uutelantie 1, Vuosaari. Sisältää paljon kävelyä. Tuu mukaan retkelle! Ilmoittautumiset ja maksu 20.11. mennessä. Retken hinta 2,50 € (matkat omakustanteiset).
TUOMAAN MARKKINAT
KESKIVIIKKONA 3.12. KLO 12.00
Tuomaan Markkinat on Helsingin vanhin ja kaunein ulkoilmassa järjestettävä joulutori. Lähdetään tutustumaan persoonallisiin markkinakojuihin, sekä nauttimaan kiireettömästä joulun tunnelmasta. Yhteislähtö Helmi-talolta ratikalla (omakustanteinen) klo 12.00. Sään mukainen pukeutuminen. Sisältää paljon kävelyä. Kaikki markkinatorin sisääntuloväylät ovat esteettömiä. Herkkupihalla ja Ravintolapihalla on esteetön wc. Ilmoittautuminen 28.11. mennessä.
RYHMIÄ:
MIESTEN LYHYTELOKUVANURKKAUS
TORSTAISIN KLO 10.00 – 12.00
Hyvän mielen ryhmä, jossa aratkaan asiat eivät ole tabuja. Ei sisällä kauhua, väkivaltaa, sotaa, seksiä, uskontoja eikä politikkaa. Ryhmäkertojen alkuun katsotaan dokkari, jonka aiheesta keskustellaan. Ryhmä on maksuton eikä vaadi ilmoittautumista. Ohjaajana toimii Hannu. Mies, tuu mukaan!
BIISIPAJA (KYSY VAPAATA PAIKKAA!)
TIISTAISIN KLO 13.00 – 15.00 Kokoontuu yhteensä 15 kertaa 16.9.–23.12. Biisipajassa tutkitaan, mistä biisi rakentuu, ja pyritään tekemään valmiita kappaleita yhdessä. Osallistujia kannustetaan tuomaan omia sanoitus- ja sävellysideoita, ja työskentelytavat muokataan ryhmän toiveiden mukaan. Toivomme osallistujilta jonkinlaista kokemusta soittamisesta tai laulamisesta, sekä avointa mieltä ja sitoutumista. Maltti ja joustavuus ovat tärkeitä – kaikkia ideoita ei ehditä työstää, mutta prosessi ja viihtyminen ovat yhtä arvokkaita kuin lopputulos. Ryhmän ohjaa musiikkikasvattaja (AMK) Saana, joka toivottaa sinut tervetulleeksi mukaan luomaan, kokeilemaan ja löytämään oma äänesi musiikissa! Ilmoittaudu pian numeroon 0401616604, nettisivuiltamme tai qr-koodista. Ryhmän hinta on 20€.
RUOKAKURSSI
KESKIVIIKKOISIN 29.10-26.11 KLO 10.00–13.45 Tervetuloa oppimaan uusia reseptejä ja herkuttelemaan Helsingin työväenopiston ohjaaja Saimin kanssa!
Ryhmä kokoontuu Helsingin työväenopistolla osoitteessa Helsinginkatu 26. Hinta kurssille on 15 €. Viimeinen maksupäivä sekä ilmoittautuminen 16.10.
PALVELUOHJAUS:
PALVELUNEUVONTA
MAANANTAISIN KLO 13.00–15.00
Tarvitsetko tukea arjen haasteisiin tai käytännön asioiden hoitoon, vinkkejä tai motivointia? Palveluohjaaja tavattavissa ilman ajanvarausta Helmi-talolla maanantai-iltapäivisin. Tervetuloa juttelemaan!
KOHTI TYÖELÄMÄN ERI POLKUJA HANKE
ESITTÄYTYY
TIISTAINA 7.10. KLO 14.00–15.00, Helmi-talolla Kohti työelämän eri polkuja ESR+ hanke esittelee hankkeen toimintaa. Tule kuuntelemaan mitä työkyky ja täsmätyökyky tarkoittaa, sekä millaisia palveluita ja työllistymisen muotoja on tarjolla kohti omaa työelämän polkua.
KEITTIÖ TIEDOTTAA:
LEIVONTARYHMÄ
JOKA TOINEN TIISTAI KLO 13.30–15.00 (7.10, 21.10, 4.11, 18.11, 2.12)
Helmin keittiössä joka toinen viikko (parilliset viikot) on leivontaryhmä, jossa valmistetaan toiveiden mukaan suolaisia ja makeita leivonnaisia yhdessä ajan kanssa opastaen. Tule oppimaan ja harjoittelemaan omaa suosikkireseptiäsi! Omat leipomuksensa saa viedä kotiin päivän päätteeksi, ei omavastuuta. Ilmoittaudu ennen ryhmän alkamista.
SUPERAAMUPALA
KERRAN KUUKAUDESSA KLO 9.00–10.00 (26.9, 31.10, 28.11)
Herkullinen ja runsas aamupala, vaihtuvin valikoimin! Olet lämpimästi tervetullut ilman erillistä ilmoittautumista. Aamupalan hinta 2,50 €
ITSENÄISYYDEN JUHLALOUNAS
PE 5.12. KLO 11.30–13.00
Herkullinen itsenäisyyspäivän juhlalounas. Juhlaaterian hinta 5 €. Ilmoittautuminen viimeistään to 27.11.
Huomio! Ryhmien paikat täyttyvät ilmoittautumisjärjestyksessä
ILMOITTAUTUMISET
Ryhmiin, retkille ja tapahtumiin: Helmin toimisto: p. 040 1616 604 tai talolla/sähköpostitse toiminnanohjaajille: johanna.norring@mielenterveyshelmi.fi mari.saavala@mielenterveyshelmi.fi katri.ruotsalainen@mielenterveyshelmi.fi
hyvä elämä
LAHJOITA
haluamasi summa helposti ja nopeasti
MobilePaylla numeroon 94045
Näin teet lahjoituksen
MobilePaylla:
1. Avaa MobilePay-sovellus
2. Syötä haluamasi lahjoitussumma
3. Syötä 5-numeroinen lyhytnumero 94045
4. Hyväksy lahjoitus pyyhkäisemällä
Rahankeräyslupanumero RA/2021/261
TUE MATALAN KYNNYKSEN MIELENTERVEYSTYÖTÄ, TAI TULE MUKAAN TOIMINTAAN!
Jokainen tarvitsee syyn nousta sängystä, lähteä ulos kodista ja tavata muita ihmisiä Meillä Helmi-talolla yhteisöllisyys, osallisuus ja kokemus vertaisuudesta sekä aito kuulluksi tuleminen lisäävät mielenterveystoipujan voimavaroja ja itsenäistä toimijuuttaTuemme mielenterveystoipujaa omannäköisen hyvän elämän rakentamisessa ja ylläpitämisessä
KAIKILLE AVOIN MATALAN KYNNYKSEN KOHTAAMISPAIKKA
Ryhmätoimintaa ja retkiä Vertaistukea Vapaaehtoistoimintaa Lounaskahvila
Palveluohjausta
Tukihenkilötoimintaa
Tapahtumia ja luentoja
Helmi-talo, Vallila
Mäkelänkatu 56, 00510 Hki p 040 161 6604
www.mielenterveyshelmi.fi mielenterveys helmi
Mielenterveysyhdistys Helmi