HELMI
KEHO JA MIELI YHDESSÄ
8-9 PSYYKKISEN SIETOKYVYN KEHITTÄMISESTÄ
Elisabet kertoo meille resilienssistä eli psyykkisestä sietokyvystä ja sen kehittämisestä.
10-11 FRANZ KAFKAN PÄIVÄKIRJAT
Kirjoittaja analysoi Franz Kafkan teosta kehon ja mielen näkökulmasta.
12 LIIKUNTAA VERKOSSA
Sari kertoo suhteestaan liikuntaan.
14-15 LIIKUNTA MIELENTERVEYDEN TUKENA
Kirjoittaja paneutuu kattavasti liikunnan hyötyihin mielenterveyden tukena.
16 BOLTSI VS KROPPA VAI KROPPA VS BOLTSI
Minna käsittelee tekstissään kehon ja mielen suhdetta ja niiden yhteistyötä.
17 KOKEMUSASIANTUNTIJANA HELSINGIN KAUPUNGILLA
Kirjoittaja haastatteli Helsingin kaupungin kokemusasiantuntijaa Tuula Samulinia kokemusasiantuntijuudesta.
18 VIIKKONI KUVINA
Vuoden ensimmäisessä lehdessämme toiminnanjohtaja Heidi kertoo omasta viikostaan kuvien ja tekstin kera.
19 LIIKA ON LIIKAA
Veijo pohtii tekstissään liiallisen liikunnan vaikutuksesta uneen.
20-21 KEHO JA MIELI
Kirjoittaja kertoo kehon ja mielen yhteydestä.
22-23 OI NIITÄ AIKOJA! KUINKA PALAUTTAISIN NE?
Petri pohdiskelee liikunnan merkitystä sekä omaa suhdettaan liikuntaan.
24-25 TRAUMA KEHOSSANI
Kerrontaa omalle keholle ja mielelle sopivan liikuntamuodon löytämisestä.
26-27 HYLÄTTY RAITIOVAUNU
Kirjoittaja johdattelee meitä novellissaan osaksi jännittävää ja haikeaa iltaa.
28 RISTIKKO JA SUDOKU
Helmi 1/2025
Mielenterveysväen
kulttuuri- ja mielipidelehti
HELMI ry:n jäsenlehti
TEEMANA
Keho ja mieli yhdessä
PÄÄTOIMITTAJA
Heidi Saukkonen
TOIMITUSSIHTEERI
Mira Martikainen
ULKOASU JA TAITTO Verneri Käyhkö
ISSN-L 0788-9828, ISSN 0788-9828 (Painettu) ISSN 2242-6140 (Verkkolehti) Painosmäärä: 500 34. vuosikerta
PAINO PunaMusta Oy
ILMOITUSMYYNTI
Antero Viinikainen ja Auli Lepistö antero.viinikainen1@gmail.com, p. 050 530 6978
ILMOITUSAINEISTOT
TJM-Systems Oy, PL 75, 02921 Espoo, p. 044 566 7032 aineistot@tjm-systems.fi
Kannen kuva: Kuvapankki
Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa.
Viisi uusinta Helmi-lehteä: https://issuu.com/helmiry Yhteystiedot: helmi@mielenterveyshelmi.fi
Helmi-lehti julkaisee lukijoiden kirjoituksia. Lähetä tekstisi sähköpostilla Katri.Ruotsalainen@mielenterveyshelmi.fi
Jäsenasioissa yhteys Tiina Väänäseen tiina.vaananen@mielenterveyshelmi.fi
MEDIAKORTTI
Linkki mediakorttiin löytyy HELMI ry:n sivuilta osoitteesta: https://mielenterveyshelmi.fi/mediakortti-2025/
Lehtiaineisto ilmestyy: LEHTI 1/2025 2/2025 3/2025 4/2025 AINEISTO 16.2. 6.5. 22.8. 7.11.
maaliskuu viikolla 11 kesäkuu viikolla 23 syyskuu viikolla 38 joulukuu viikolla 49
Keho ja mieli yhdessä
Tämän lehden ilmestyessä kevät jo kolkuttelee ovella. Kevät on merkityksekästä aikaa monelle, luonnon herääminen ja auringon valon lisääntyminen vaikuttavat monella tapaa. Toiselle se on ihanaa ja piristävää aikaa, toinen saattaa kokea alakuloa ja masennustakin. Muutos talven pimeyden jälkeen on suuri, eikä mieli aina tahdo pysyä muutoksessa mukana.
Helmissä vuoden alku on aina täynnä tohinaa. Ryhmät ovat jälleen alkaneet joulutauon jälkeen. Tänä vuonna olemme toiminnassa joutuneet ottamaan huomioon myös valtionavustusten leikkauksista johtuneet säästötoimet. Toimintoja on jonkin verran viilattu, mutta ryhmiä, retkiä ja tapahtumia on edelleen runsain mitoin. Katse on tulevaisuudessa ja kevättä kohti mennään kuitenkin iloisin mielin.
Tämän lehden teemana on keho ja mieli. Nykytutkimuksen valossa kehon fyysinen ja psyykkinen puoli ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään. Kehon tuntemuksia ei aina huomata ja oma keho voi tuntua hyvinkin vieraalta. Myös tunteet vaikuttavat kehoon. Jos tunnet pelkoa, se voi aiheuttaa tuntemuksia jalkoihin tai ilmetä sydämen tykytyksenä, käsien vapinana tai huonona olona. Stressikin voi oireilla kehon ja mielen muutoksiin, voimme reagoida äkkipikaisesti tai jopa vihaisesti lähimmäisillemme. Masennustilassa taas ihmisen tavanomainen mieliala huonontuu kokonaisvaltaisesti, se
näkyy tunne-elämässä, ajattelussa ja toimintakyvyssä. Toisaalta taas innostus ja onnellisuus voivat auttaa jaksamaan sellaisiin suorituksiin, joihin ei uskoisi pystyvänkään. Yhteyttä omaan kehoon voi vahvistaa mm. tekemällä tietoisen läsnäolon harjoituksia, joissa huomio suunnataan kehoon. Erilaisissa rentoutus- ja tarkkaavaisuusharjoituksissa tätä yhteyttä voidaan havainnollistaa: keho rentouttaa mielen ja mieli kehon. Fyysisellä toiminnalla voi rentouttaa mielen, esimerkiksi hengityksen aktivoiminen ja hartioiden laskeminen alas vaikuttaa rentouttavasti paitsi kehoon myös mieleen. Luonto, musiikki, lukeminen, mindfulness, jooga… erilaisia tapoja on lukuisia.
Keho ja mieli toimivat siis keskenään hyvinkin aukottomasti. Olen itsekin opetellut monia toimintoja, joilla pystyn helpottamaan ahdistusta ja stressiä. Niiden avulla olen kyennyt poistumaan kotoa, vaikka olen pelännyt saavani paniikkihäiriön kaupassa. Mutta koska olen tiennyt, että rauhallinen syvään hengittely tai vaikkapa tuoteselosteen tarkkaavainen lukeminen auttavat minua maadoittumaan, on kotoa lähtö helpottunut. Omaan kehoon ja mieleen tutustuminen on ollut mielenkiintoista. Tässäkin lehdessä on paljon artikkeleita, joista voi ottaa mukaan omaan elämäänsä sopivia vinkkejä! Hyvää kevättä kaikille!
Tuula Samulin, Helmi ry:n 1. varapuheenjohtaja
Toiminnanjohtajan tervehdys
Alkuvuosi on ollut Helmissä tuttuun tapaan monipuolinen ja tapahtumarikas. Kohtaamisia on ollut päivittäin matalan kynnyksen toiminnassa sekä erilaisissa tapahtumissa.
STEA avustuspäätös toi valitettavasti kohdennettuun avustukseemme 4 % leikkauksen, joka on vaatinut monien kulujen karsimista, mutta tästä huolimatta pystymme tarjoamaan monipuolista toimintaa. Ilouutisena saimme kuitenkin hankerahoituksen Askel lähemmäs-hankkeelle vuosille 2024–2027. Hanke keskittyy vapaaehtoisten vertaisohjaajien kouluttamiseen ja etätukihenkilötoiminnan laajentamiseen. Vuosi tuo mukanaan monipuolista toimintaa ja myös uudistuksia. Kevään verkkosivujen uudistus on yksi niistä. Kehitämme toimintaa vuoden aikana niin, että etäyhteyksien välitykselläkin pääsisi osallistumaan mukaan toimintaan. Ihanaa kevään ja kesän odotusta kaikille – kuullaan ja kohdataan Helmissä!
Heidi Saukkonen
Toiminnanjohtaja
Mielenterveysyhdistys HELMI ry
Liikunnan iloa
Liikunta, erityisesti luonnossa, tarjoaa monia terveyshyötyjä, jotka tukevat kokonaisvaltaista hyvinvointia. Alla kerron lisää omista tavoitteistani ja siitä, kuinka voimme yhdessä edistää liikunnallista toimintaa.
Haluan tuoda Helmin kävijöille lisää mahdollisuuksia liikkua, erityisesti luonnossa, koska uskon sen tarjoavan monia terveyshyötyjä. Terveyshyödyt ovat kokonaisvaltaisia, sekä fyysisiä että psyykkisiä. Luonnossa liikkuminen voi vähentää stressiä, parantaa mielialaa ja tukea fyysistä hyvinvointia. Viime vuonna käymäni vuoden mittainen liikuntaneuvojan koulutus on antanut minulle syvempää ymmärrystä liikunnan monista vaikutuksista, ja haluan jakaa tätä tietoa sekä innostaa ihmisiä liikkumaan enemmän osana arkea. Tavoitteeni on tuoda Helmin toimintaan enemmän toiminnallisia retkikohteita, joissa liikunta on helppoa, hauskaa ja luonnollista, ja jossa voimme tukea toisiamme liikkumisessa.
Olethan siis matalla kynnyksellä yhteydessä minuun, jos sinulla on tiedossa jokin retkipaikka tai muu toiminnallinen kokonaisuus. Uudet ideat ovat aina tervetulleita!
Teksti ja kuvat: Johanna Norring, vastaava toiminnanohjaaja
Hallitusehdokkaat esittäytyvät
Eveliina Lafghani
Ehdolle hallituksen puheenjohtajaksi
Olen Eveliina Lafghani ja minulle esitettiin ehdotus asettua Helmi ry:n puheenjohtajakisaan mukaan. Pohdin asettumista, koska mielenterveyden teemat ja tulevaisuus erityisesti järjestökentällä ovat vahvassa murroksessa. Näen, että Mielenterveysyhdistys Helmi ry on järjestökentässä tärkeä toimija ja että minulla olisi puheenjohtajan tehtävään annettavana omaa osaamistani.
Koulutukseni on psykiatrian hoitotyössä, sekä taiteen kentällä esittävän taiteen alalla. Tällä hetkellä työskentelen Taiteen Sulattamon toiminnanjohtajana. Olen työskennellyt mielenterveyden teemojen parissa yli kolmenkymmenen vuoden ajan. Olen ollut myös järjestökentän luottamustehtävissä pitkään mukana ja näen nämä luottamustehtävät tärkeänä osana vaikuttamistyötä mielenterveyden teemojen edistämisen näkökulmasta, josta me kaikki toimijat hyödymme. Olen vahvasti verkostoitunut eri mielenterveysorganisaatioissa kunta-, ja järjestötasoilla. Olen työssäni ja luottamustehtävissä mukana asiantuntijaryhmissä, joissa työskennellään mielenterveyden edistämiseksi.
Omasta tulokulmasta olen vahvasti sitoutunut mielenterveyden edistämistyöhön. Jos tulen valituksi puheenjohtajan tehtävään, olen sitoutunut edistämään yhdistyksen tavoitteita, toiminnan kehittämistä sekä strategisia tavoitteita. Tuon myös työskentelyyn osaamista rahoitukseen liittyvissä kysymyksissä erityisesti nyt, kun tulemme olemaan taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti suurten muutosten ajassa. Ydintehtävänä on vahvistaa helsinkiläisille suunnattua mielenterveysjärjestötoimintaa ja vahvistaa toimintaedellytyksiä toipujien tarpeita huomioiden ja kuullen. Olen valmis antamaan osaamiseni ja panokseni luottamustehtävään. Haluan edistää ja parantaa Suomessa mielenterveyttä ja mielen hyvinvointia kaikissa yhteiskuntamme rakenteissa ja vahvistaa mielenterveystoipujien ääntä siellä missä se ei vielä riittävästi kuulu.
Minna Kettunen
Tässä teille esittäytyy 57-vuotias pienviljelijä Siuntiosta. Asutan täällä 100-vuotiasta torppaa mieheni, koiran ja kilpikonnan kera. Miksi sitten Siuntiosta Helmin hallitukseen haen? Olen ollut yhdistyksemme jäsen noin 8 vuotta. Sielultani olen sekä stadilainen että landelainen. Olenhan asunut ja työskennellyt Helsingissä kolmasosan elämästäni.
Kannukset hallitustyöhönkin olen saanut lukuisista mielenterveyden edistämiseen liittyvistä koulutuksistani. Olen mm. Mielenterveyden EA-kouluttaja, vapaaehtoistyönkoordinaattori sekä Green Care-ohjaaja ja asiantuntija. Työskentelin seitsemisen vuotta ensin järjestötyöntekijänä ja sittemmin ohjaajana Espoon mielenterveysyhdistyksessä eli Emyssä. Ohjasin monenlaisia ryhmiä ja leirejä. Päätyönäni oli Kipinän ja Emyn yhteisen kasvimaatoiminnan suunnittelu ja ohjaus. Tällä hetkellä en ole työelämässä. Vapaaehtoistehtävinäni Helmissä on ollut leirien ohjaaminen. Takana ja edessäkin Avomielin- ja Kesäharjun leirit. Juonsin myös Marrasiltamat viime vuonna.
Matalan kynnyksen kohtaamispaikat, kuten Helmi-talo, ovat varsinkin tänä päivänä korvaamattomia, kun kaikkialta karsitaan kuluja. Helmi edistää ei vain Helsingissä, vaan valtakunnallisestikin vaikuttavaa ja arvokasta mielenterveystyötä meidän mielen haasteita kokevien ihmisten hyvään ja antoisaan elämään. On tärkeää, että rahoittajat, Helmin osaava henkilökunta sekä me jäsenetkin olemme ilolla ja innolla jatkossakin mukana. Olisin mielelläni mukana tietotaitoineni toteuttamassa tätä tavoitetta. Ja minulle olisi kunnia kuulua Helmin hallitukseen, kuten on nyt kunnia kuulua Helmin vapaaehtoisiin ja jäseniin.
Helmi ry:n vuosikokouksessa valitaan uudet hallituksen jäsenet erovuoroisten tilalle. Erovuorossa ovat tänä keväänä puheenjohtaja Päivi Seila, varsinaiset jäsenet Tuula Samulin, Tiina Viitanen ja Jyrki Wahlstedt sekä varajäsenet Harri Fagerlund ja Taru Reinikainen.
Vuosikokous järjestetään tiistaina 29.4. klo 15.30 Helmi-talolla. Helmin hallitusehdokkaat esittäytyvät Helmi-talolla keskiviikkona 2.4. klo 14.00. Tervetuloa kuuntelemaan ja keskustelemaan!
Tiina Viitanen
Olen Tiina Viitanen, hoitoalan ammattilainen. Työurani olen tehnyt vanhusten ja kehitysvammaisten kanssa. 8 vuotta sitten löysin Helmi ry:n ja sen jälkeen se onkin ollut minulle kuin toinen koti. Kun vointini alkoi kohenemaan, kaipasin jotakin pientä puuhastelua arkeeni. Pikkuhiljaa aloittelin tekemään erilaisia vapaaehtoistöitä Helmi-talolla. Aloittelin keittiössä aluksi, myöhemmin vedin käsityöryhmää ja taukojumppaa. Nyt viimeisimmäksi olen ollut vastaanotossa sekä toimin Helmin virtuaaliporinoiden moderaattorina. Viime vuonna tulin valituksi myös vuoden vapaaehtoiseksi. Vapaaehtoistyön merkitys on vuosien varrella muodostunut minulle sydämenasiaksi. Olen kouluttautunut kokemusasiantuntijaksi sekä vertaisohjaajaksi. Tällä hetkellä teen kokemusasiantuntijan töitä Helsingin kaupungille. Toimin psykiatrian poliklinikalla toimintaterapeutin työparina. Olen mukana tukihenkilötoiminnassa ja toimin yhdelle tuettavalle etätukihenkilönä. Työskentelen myös vanhusten seurapalvelussa ja käyn viikoittain kahden vanhusrouvan luona auttelemassa. Helmin hallituksen jäsenenä pyrin nyt jatkokaudelle. Koen tärkeänä, että mielenterveystoipujien ääni näkyy myös päätöksenteossa. Vertaistuki ja yhteisöllisyys on merkityksellistä jäsentemme hyvinvoinnille. Niinpä haluan olla mukana edistämässä tätä työtä ja vaikuttamassa tärkeisiin päätöksiin jatkokaudellakin.
Harri Fagerlund
Hei. Olen halukas asettumaan ehdolle Mielenterveysyhdistys Helmin hallitukseen varajäseneksi vuodelle 25 ja 26. Olen 70-vuotias eläkkeellä oleva ekonomi ja olen myös hallituksen jäsen Mielenterveysyhdistys Vernetissä sekä osallistun päivätoimintaan Niemikotisäätiössä Haagan toimipisteessä. Työelämässä olen toiminut kiinteistövälittäjän ja isännöitsijän toimissa. Kuulun Savonlinna Helsinki -seuraan ja Lauttasaaren senioreihin. Haluaisin edistää mielenterveyskuntoutujien toimintaa ja jaksamista. Minun on helppo luoda ja ylläpitää ystävyyssuhteita. Harrastuksena on kristillinen kirkollistyö ja filatelia.
Tuula Samulin
Hei Helmiläiset!
Olen Tuula Samulin, Tupunakin talolla tunnettu ja Helmissä jo pidempään toiminut. Ensimmäisen kerran tulin Helmissä käymään vuonna 2012 ja pian jo olin vapaaehtoisena keittiössä Herttoniemen talolla. Helmin hallituksessa olen ollut mukana jo kahdeksan vuotta ja tykännyt kovasti hallitustyöskentelystä. Olen myös Helmin edustaja Mielenterveyden keskusliiton valtuustossa.
Koulutukseltani olen hammashoitaja, erikoismaalari ja filosofian maisteri. Aiemmin olen työskennellyt kulttuurihistorian tutkijana Helsingin yliopistossa, Keskusrikospoliisissa ja Kymenlaakson ammattikorkeakoulussa. Olen käynyt kokemusasiantuntijan koulutuksen ja työskentelen nykyään Helsingin kaupungin Psykiatrian palveluissa kokemusasiantuntijana 60% työajalla. Olen itselleni todella mieluisessa työssä, jossa voin hyödyntää omia kokemuksiani mielenterveystoipujana.
Uskon, että monipuolinen työhistoriani ja kokemukseni mielenterveyshäiriöstä toipumisessa tukevat työtäni Helmin hallituksessa. Helmin merkitys omassa toipumisessani on ollut todella suuri. Sain mm. päivärytmini kuntoon, kun kävin Helmissä säännöllisesti sekä sain vertaistukea ja mielekästä tekemistä. Haluankin olla antamassa jotakin myös takaisin Helmille. Minulla riittää intoa olla mukana suunnittelemassa tulevaisuutta, joka tällä hetkellä näyttäytyy vähän epävarmana säästötoimenpiteiden vuoksi. Myös vaikuttaminen mielenterveydestä käytävään julkiseen keskusteluun Helmin hallituksen kautta on minulle tärkeää. Ystävällisin terveisin, Tuula
Tiina Viitanen
Harri Fagerlund
Tuula Samulin
Pekka Arokko
Olen Pekka Arokko ja haluan kertoa hieman itsestäni. Olen ehdolla Mielenterveysyhdistys Helmi ry:n hallitukseen. Olen koulutukseltani lentokoneen yleisasentaja, teknikko ja merkonomi. Olen liittynyt Mielenterveysyhdistys HELMI ry:n jäseneksi vuonna 1998. Helmi ry:ssä olen osallistunut valokuvauskursseille ja retkille. Olen toiminut työelämässä pääasiassa konesuunnittelijana. Lisäksi minulla on ollut omaa yritystoimintaa, joka on pitänyt sisällään kirjanpitojen, tilinpäätösten ja laskentatoimen työtehtäviä.
Olen aiemmin ollut useissa luottamustehtävissä, Tukiyhdistys KARVINEN ry:n puheenjohtajana 1998–1999, Hyvät Tuulet ry:n hallituksen jäsenenä olen toiminut 1999–2001, Osuuskunta Etätyöverstas EV:n varapuheenjohtajana 2000–2003, Tukiyhdistys ESKO ry:n hallituksessa olen toiminut useissa eri tehtävissä vuosina 1998–2015, Suutarilan omakotiyhdistyksen hallituksessa olen toiminut vuosina 2002–2004.
Harrastuksiini kuuluu mm. lukeminen, valokuvaus ja matkustelu. Olen hyvin verkostoitunut eri mielenterveysorganisaatioissa ja tunnen Mielenterveyden keskusliiton toimintaa. Olen osallistunut lähes kaikille Mielenterveyden keskusliiton järjestötoiminnan kursseille. Olen valmis antamaan oman panokseni Mielenterveysyhdistys Helmi ry:n kehittämiseen.
Kiitos, että luit esittelyni.
Ella Mustakangas
Mä olen Ella, joulukuussa valmistuva sosionomiopiskelija. Olin viime syksynä Helmi-talolla neljä kuukautta työharjoittelussa, josta kipinä hallitustyöskentelyyn lähti. Harjoittelu oli hyvin antoisa, vaikuttava ja opettavainen, joten haluaisin jatkaa samalla tiellä ja tulla valituksi Helmi ry:n hallitukseen! Hallituksen jäsenenä saisin mahdollisuuden jatkaa Helmi-yhteisön hyväksi toimimista, tuoda uutta näkökantaa toimintaan koulutukseni pohjalta ja oppia konkareilta.
Tyyppinä olen ratkaisukeskeinen, empaattinen ja avoin. Olen myös kovin eläinrakas ja luonto on minulle tärkeä voimavara. Harrastan vähän kaikenlaista luovasta tanssista seinäkiipeilyyn ja työskentelen opintojeni ohella henkilökohtaisena avustajana. Olen työskennellyt myös pakolaisten ja kehitysvammaisten parissa. Yhteisöllisyys, oikeudenmukaisuus, luontolähtöisyys, muutos kohti parempaa ja kokonaisvaltainen hyvinvointi ovat minulle tärkeitä asioita ja tavoitteena onkin tuoda näitä elementtejä hallitustyöskentelyyni.
Minusta Helmi ry saa sitoutuneen ja avarakatseisen hallituksen jäsenen, joka haluaa toimia yhteisön hyväksi!
EIja Toiviala
Olen 54-vuotias nainen ja kiinnostunut yhdistystoiminnasta Helmissä. Olen koulutukseltani yhteiskuntatieteiden kandidaatti pääaineena filosofia. Opintojen aikana suoritin myös lakitekstiä sisältäviä opetushallinnon opintojaksoja. Psykologiaa, teologiaa ja sosiologiaa suoritin Itä-Suomen yliopistossa. Minulla on opettajan koulutus ja olen opiskellut sekä lastentarhanopettajakoulutuksen että tehnyt opettajan pedagogiset opinnot yliopistossa. Opiskelin vuosina 1989–1990 mielenterveyshoitajakoulutuksessa, josta minulla ei kuitenkaan ole tutkintoa, sillä en käynyt koulutusta loppuun. Mielenterveyteen liittyvät asiat ovat minulle tärkeitä ja nyt olen kiinnostunut hallitustyöskentelystä. Olen työkyvyttömyyseläkkeellä ja olen ollut mukana Helmin toiminnassa yli 10 vuotta, jonka aikana olen ohjannut kirjoitus- ja teatteriryhmiä. Olen kantanut vastuuta ruohonjuuritasolla ja jaan Helmin arvopohjan toiminnassani. Kuuntelen ihmisten mielipiteitä ja elämäntarinoita sekä osallistun mielelläni tavoitteelliseen vuorovaikutukseen.
Pekka
Ella Mustakangas
Eija Toiviala
Psyykkisen sietokyvyn kehittämisestä
Korkea resilienssi kannattelee haasteissa
Tuhansien vuosien ajan on oltu kiinnostuneita siitä, miten jotkut ihmiset selviävät suurista vaikeuksista ja menetyksistä ja voivat jopa kukoistaa. Osalla ihmisistä on parempi kyky kohdata ja sietää vaikeuksia ja selvitä niistä kuin toisilla. Nykyään kykyyn selviytyä vaikeista elämäntilanteista liitetään usein käsite resilienssi, eli psyykkinen sietokyky, joustavuus ja sisu. Psyykkistä resilienssiä on tutkittu psykologiassa useita vuosikymmeniä. Se on kyky selviytyä ja palautua vastoinkäymisistä ja sopeutua muutoksiin ja ylläpitää toivoa vaikeuksien keskellä. Tutkimusten mukaan siihen vaikuttavat perimä, ympäristö sekä ihmisen persoonallisuus. Resilienssi käsite tulee alun perin fysiikasta ja sillä tarkoitetaan kimmoisuutta ja aineen iskunkestävyyttä. Omaa resilienssiään voi nykytietämyksen mukaan kasvattaa. Monet arkiset asiat vaikuttavat psyykkiseen sietokykyyn ja parantavat elämänlaatua, kun niihin panostaa. Arkirytmistä kiinni pitäminen on tärkeää. On hyvä pyrkiä tekemään asioita, jotka vievät eteenpäin ja myös sellaisia, jotka antavat mielihyvää, iloa ja rentoutusta. Hermostoa voi yrittää rauhoittaa itselleen sopivilla keinoilla ja samalla saada muuta ajateltavaa. Liikunta esimerkiksi tasaa mielialaa, irrottaa ajatuksia stressaavista aiheista, parantaa kuntoa ja kohentaa terveyttä. Monipuolisen ja terveellisen ruuan syöminen kannattaa ja päihteitä olisi hyvä välttää. Riittävä uni antaa voimia sekä puhdistaa aivoja kuona-aineista.
Hyvät sosiaaliset suhteet lisäävät elämänlaatua, onnellisuutta ja psyykkistä sietokykyä. Kannattaa tavata muita ihmisiä eikä eristäytyä. Ajatusten vaihtaminen, toisten tuki
ja lämpö kannattelevat usein vaikeuksien yli. Muut ihmiset eivät tietenkään aina pysty ymmärtämään miltä toisesta tuntuu ja että voimavarat voivat olla vähäiset. Voinnin vaihteleminen saattaa estää erilaisia tekemisiä ja aiheuttaa epävarmuutta ja ahdistusta. Tärkeää on myös muistaa, että omainenkin voi uupua ja turhautua.
Resilienteille ihmisille on luontaista myönteinen ja toiveikas ajatusmaailma. Mielenterveyden ongelmista kärsivien mieli toimii usein toisin päin. Vaikeimpien hetkien ja päivien jälkeen tulee kuitenkin usein parempia. Epävarmuuteen on tietenkin vaikea tottua. Hankalia asioita on monta kertaa mahdotonta estää tapahtumasta mutta omaan suhtautumiseensa kannattaa yrittää vaikuttaa.
Hyvien asioiden huomaaminen kannattaa, sekä se, milloin voi paremmin ja on voimia. Vahvempana on hyvä pyrkiä tekemään enemmän ja sisäistämään että voi paremmin. Silloin voi myös syntyä hyviä muistoja, jotka kannattelevat. Tärkeää on myös huomata, mitä vielä voi tehdä niillä voimavaroilla mitä on.
Muutos on kiinaksi mahdollisuus. Muutos olisi hyvä yrittää hyväksyä osana elämää. Kannattaa yrittää keskittyä asioihin, joihin voi vaikuttaa. Monet ihmiset, jotka ovat selvinneet vaikeista asioista, kokevat että elämän arvostus on muuttunut. He voivat myös kokea, että ovat itse kasvaneet ihmisinä ja vahvistuneet henkisesti. Elämä voi tuntua arvokkaammalta, arvot ovat muuttuneet ja ihmissuhteet syventyneet.
Nuori nainen menetti aviomiehensä ja mies veljensä moottoripyöräonnettomuudessa. He kärsivät menetyksestä ja kokivat syvää surua ja masennusta. Jossain vaiheessa surutyötä nainen jaksoi viimein mennä ulos kävelylle luontoon. Katsellessaan taivasta hän näki sateenkaaren. Samalla hän tunsi kuinka suru ja ahdistus helpottivat ja hän sai voimia jaksaa eteenpäin. Samoihin aikoihin miehen veli koki, että elämän palapeli oli mennyt rikki ja että hänen oli koottava se uudelleen ilman veljensä palasta. Hän koki myös, että oli aika jatkaa eteenpäin. Naisella ja hänen langollaan oli suuri apu toisistaan ja vertaistuesta, jota he saivat ja pystyivät antamaan toisilleen.
Myönteisyydellä on valtava voima. Kannattaa miettiä mitä itselleen ja muille sanoo. Omaan selviytymiskykyyn on syytä luottaa ja siihen, että asiat ratkeavat jollain tavalla. On hyvä miettiä mistä aikaisemmin on ollut apua selviytymisessä, uskoa itseensä ja tulevaisuuteen ja kiinnittää huomio omiin vahvuuksiinsa. Tunteet vievät eteenpäin mutta on hyvä kuitenkin miettiä, miten tulkitsee asioita ja reagoi. Elämään kuuluu usein kärsimystä ja menetyksiä. Se pitää yrittää hyväksyä. Ei kuitenkaan kannata lannistua, vaan koettaa katsoa tulevaisuutta valoisasti ja toiveikkaasti.
Logoterapian kehittäjä, neurologi ja psykiatri Viktor Frankl selviytyi natsien keskitysleiriltä, vaikka menetti suurimman osan läheisistään kaasukammioihin. Häntä kiinnosti se, miten jotkut selvisivät kauheuksista hengissä. Ihmiseltä voidaan viedä kaikki muu, paitsi hänen vapautensa valita oma asenteensa. Franklin mukaan jokaisen on tärkeää löytää elämänsä tarkoitus, vaikka pienikin, jota kukaan muu ei voi hänelle antaa. Moni kysyy mitä elämä antaa minulle. Franklin mielestä oli tärkeämpää kysyä mitä itse antaa elämälle ja merkityksellisille asioille?
Teksti: Elisabet Heikkilä FM, soveltava psykologia
“Muutos on kiinaksi mahdollisuus”
Franz Kafkan päiväkirjat
Uppoudutaan 1900-luvun Kafkamaisuuteen
Keho ja mieli: Franz Kafkan keho mureni, mutta mieli ei Franz Kafkan päiväkirja on suomentajan mukaan yhdistelmä arkisen elämän välähdyksiä ja fiktiota. Kafkan henkilökohtainen elämä 1900-luvun alussa avaa erityisen näkymän koko aikakauteen.
Vuonna 1917 vakuutusalan virkamies Kafka sairastui tuberkuloosiin. Toukokuussa 1922 hän pääsi sairaseläkkeelle. Kafkan keho mureni, mutta mieli ei - hän kuoli 1924.
Mitä omat muistiinpanot ja päiväkirjamerkinnät merkitsivät Kafkalle?
Marraskuussa 1912 Kafka tekee päätöksen kirjoittaa säännöllisesti päiväkirjaansa. Hän katuu sitä, että oli pitkään kirjoittamatta. Kafka käytti päiväkirjaansa myös harjoitusvihkona ja kirjoitti siihen kaunokirjallisia harjoitelmia ja tekstejä. Kafka luki usein mielellään kirjoituksiaan ystävälleen Max Brodille tai sisarilleen. Kafkan päiväkirja ei tarjoa tarinaa kirjailijasta vaan sarjan kokemuksia ja tunteita tilanteissa. Kafkalla ei aina ollut helppoa: ”Toissa päivänä sain moitteita tehtaan takia. Sitten makasin tunnin kanapeesohvalla pohtien ikkunasta hyppäämistä.” (8.3.1912). 16.11.1911 Kafkalla oli myös kokemus itsemyötätunnosta, mutta hän ajatteli, että piti itsestään kiinni säälistä
Mitä Kafkan päiväkirjamerkinnät merkitsevät nykylukijalle? Hän tunsi, että kirjoittaminen vahvisti häntä. Kafkasta on tullut hyvin merkittävä kirjailija ja hänestä halutaan tietää. Kafka ei odottanut, että päiväkirjan teksteillä olisi jälkimaailmassa lukija. Kafkan päiväkirjat on vaativa teos, koska se ei ole tarkoitettu julkaistavaksi. Alun perin kirja on tarkoitettu luonnostelukirjaksi ja ylläpitämään kirjoittamista. Kirjasta ei löydä kirjailijanuran merkkipaaluja, sillä sellaisia ei ollut. Suurin osa Kafkan kirjoista julkaistiin kuoleman jälkeen Max Brodin toimesta.
Kafka kirjoitti päiväkirjoja vuodesta 1909 vuoteen 1923. Kafka on klassikko ja myyttinen hahmo. Päiväkirjoissa ei puhu itsestään varma kirjailija, vaan hapuileva etsijä. Kuinka mies, joka kaikitenkin elää järjestelmällistä byrokraatin elämää, kykenee luomaan modernistisen mielikuvituksellisia tarinoita, jotka jopa muuttavat kirjallisuuden historiaa?
Päiväkirjassa Kafka kertoo tunnustaneensa Steinerille, että kaikki hyvä ja hyödyllinen hänen elämässään on ollut ”kirjallisessa toiminnassa”.
Elämänhistoria
Kirjasta on hankala löytää kirjailijan elämänhistoriaa. Sen sijaan teoksesta voi aistia ajan yleistä elämää ja ympäristöä. Erityisesti jiddisinkielistä teatteria Kafka seuraa tarkasti ja viettää aikaansa teatteriseurueiden kanssa.
Päiväkirjasta ei kannata odottaa paljastuksia yksityiselämästä. Sitä vastoin voi kohdata Kafkan pidättyväisenä persoonan, joka tekee huomioita ajassa ja paikassa. Päiväkirjoista jää tuntu, että Kafka ei ollut mitenkään erikoinen ihminen. Kafkan kohdalla on kuitenkin jäänyt elämään kirjailijamyytti, joka on tehnyt hänestä salaperäisen. Milan Kunderan mukaan Kafkan ystävä Max Brodin 1926 kirjoittama romaani Rakkauden lumottu valtakunta on luonut kuvan Kafkasta.
Kafkan havaintoja elämästä
Kafka tekee tarkkoja havaintoja ihmisistä. Päiväkirjoissa puhuu myös toisenlainen, unenomainen Kafka, joka tekee tarkkoja havaintoja myös ympäristöstään ja välillä syväluotaa itseään ihmisenä. Franz ei usko elävänsä 40-vuotiaaksi, kun miettii asiaa vuonna 1911.
Kafka luonnostelee päiväkirjaansa tekstejään, jotka myöhemmin julkaistaan. Kafka piti omia saavutuksiaan vähäisinä. Hänellä ei ollut aavistustakaan kuinka tärkeinä hänen teoksiaan vielä pidettäisiin.
Miksi Kafka ei tullut hulluksi?
Päiväkirjassaan Franz Kafka esittää toiveen, ettei hänen tarvitsisi olla töissä virastossa. ”On vain juuri niin, että tämä on minulle kauheaa kaksoiselämää, josta ei todennäköisesti ole muuta ulospääsyä kuin tuleminen hulluksi.” Kirjailijana, kirjoittajana oleminen on ristiriidassa porvarillisen virkailijan roolin ja työn kanssa. Hulluksi Kafka ei kuitenkaan tiettävästi tullut.
Työ virastossa, kirjalliset työt lisäksi myös teosofia olivat tärkeitä. Kafka tapaa Rudolf Steinerin saadakseen vastauksen kysymykseensä. Kafka kertoo tunnistavansa omia mielentiloja Steinerin teosofian kuvauksista.
Kuinka kohtaat kirjallisuuden?
Päiväkirja on Kafkalle työstöpaikka. Max Brod editoi ne 1937. Amerikassa oli julkaistu Kafkan eläessä joitain tekstejä ja ne saivat osakseen kiinnostusta. Kafkan eurooppalaiset ystävät ihmettelivät, miten se on mahdollista, miten heidän Franzistaan on johonkin tähän.
Milan Kundera kirjoittaa Franz Kafkaa ja Max Brodia käsittelevässä esseetä ”kafkalogiasta”. Hänen mukaansa Brod loi meille mielikuvan Kafkasta henkilönä. Erityisen painotuksen tämä sai Brodin romaanissa Rakkauden lumottu valtakunta (1926), jota ei ole suomennettu. Kyse ei sinällään ole autofiktiivisestäkirjasta, koska termi keksittiin 1970-luvulla, eivätkä henkilöt eivät esiinny omilla nimillään. Kafka on kirjassa nimellä Garta.
Arkiset havainnot saivat syvällisen merkityksen. Sana ”kafkamainen” kertoo kirjallisuuden harrastajille jo aika paljon teoksen tunnelmasta ja ilmapiiristä. ”Kafkamainen” viittaa järjettömiin sortaviin ja häiritseviin tilanteisiin. Tällaisia järjettömiä rakenteita saattaa mielenterveyskuntoutuja kohdata omassa todellisessa elämässään.
Löytyykö päiväkirjoista, millainen oli Kafkan persoona Ehkä suurin merkitys tällä teoksella on Kafka-faneille, jotka tahtovat tietää esikuvastaan kaiken. Elämäkerta se ei ole. Jos haluaa tietää Kafkan elämän historiasta, ei päiväkirja ole se oikea paikka etsiä sitä. Esimerkiksi Reiner Stach on kirjoittanut kirjan Is it Kafka 99. Siinä on anekdootteja Kafkan elämästä enemmän kuin päiväkirjassa.
Päiväkirjassa Kafka toteaa, että hänellä on ongelmia oman kasvatuksensa vuoksi. Päiväkirjasta käy ilmi, että isä jopa solvaa aikuista poikaansa ja hänen ystävänsä Max Brodia, kun läsnä on vieraita. Liikemies isän mielestä Franzin ystävät ”olivat hyödyttömiä kontakteja”. Samalla Kafka kuitenkin katuu sitä, että hän on kirjoittanut tällaista muistiin vihan vallassa.
Miksi sitten Kafkan persoona herättäviin suurta mielenkiintoa vieläkin? Hän on modernismin suurimpia ja ensimmäisiä edustajia. Päiväkirja ei ainakaan paljasta suuria viisauden sanoja. Näyttää siltä kuin Kundera väittää: Max Brod onnistui mystifioimaan Kafkan henkilökuvan. Kunderan mukaan ”kafkologit” tekevät Kafkan elämästä pyhimystarustoa. Syntyi perinne, jossa Kafkan persoona on yhtä tärkeä kuin hänen kirjansa. Luettuani tämän kirjan, en tunne tuntevani Kafkaa yhtään sen enempää kuin ennen. Hän oli kuitenkin Tekijä, jolle kirjoittaminen oli tärkeää jo mielenterveydenkin takia. Sen tämä kirja todistaa.
Lähde: Kundera Milan, (2001). Petetyt testamentit. Teksti: Eija Toiviala YTK
Suomen arvostelijain liiton jäsen
Liikuntaa verkossa
Olen ollut useissa työväenopiston kursseilla, lähinnä maalauskurssilla ja keramiikkakurssilla olin 3 vuotta. Myös liikuntaa, lähinnä tanssia olen harrastanut, mm. afro tanssia ja jazz tanssia. Silloin olin myös aeropicissa. Näistä kursseista on vuosia aikaa.
Kuntosalilla kävin yhteen aikaan, monta kertaa viikossa. Liikuin nuorempana paljon.
Mutta nykyaikaan: Aloitin kuntonyrkkeilyn vuoden 2023 keväällä. Se ei kuitenkaan miellyttänyt minua. Kurssi oli Espoossa, itse asuin Helsingissä, matka oli turhan pitkä. Ja suoraan sanoen, minua ahdisti liikkuminen siellä Espoon Sellossa myöhään illalla.
Korona vaikutti tietysti ennen tätä kuntonyrkkelilyyn, kun piti pitää maskia ja olla etänä usein.
Siitähän se lähti kun keksin verkkokurssit. Ensin otin kuvataidekursseja ja myöhemmin innostuin liikuntakursseista. Nyt olen monella verkkokurssilla ja liikuntamuodoksi otin Pilateksen kaksi kertaa viikossa ja jatkan vielä muutamalla kuvataidekurssilla.
Verkkokurssit ovat siinä ihania kun ei tarvitse välittää keleistä eikä ahdista muuten vaan. Minua kauhistuttaa pääkallokelit talvella.
Liikunta vaikuttaa niin kehoon kuin mieleen, ne kun kulkevat käsi kädessä. Huomaan että kun on tehnyt jotain fyysistä, niin olo on parempi henkisestikin.
Vaikka liikun siksi että voin hyvin, liikun myös koska haluaisin näyttää paremmalta ja laihtua, vaikka se tuntuukin todella vaikealta.
Kursseja löydät osoitteesta: ilmonet.fi
Teksti ja kuva: Sari Nieminen
Digipulmiin ei tarvita tuuria, vaan luuria.
Kaipaatko selväsanaista, luotettavaa apua tietokoneen, älypuhelimen tai asiointipalveluiden käyttöön? Päivystämme Helsingin kaupungin
Digituessa juuri sinua varten. Ja autamme ihan maksutta – nyt myös puhelimessa ja chatissa!
Soita Digitukeen: 09 310 10011
Tai chattaa: digituki.hel.fi Ma–pe klo 9–12
Laivurinkatu 26, 92100 Raahe, puh. 08 211 8100
www.harkatorinapteekki.fi
Hammaslääkäri
auli r eijonen
Lahti, puh. 03 751 2122
Liikunta mielenterveyden
tukena
Liikunnan myönteisistä vaikutuksista mielen hyvinvointiin on runsaasti tutkimustietoa. Liikunta vähentää mm. stressioireita, ahdistuneisuutta ja masentuneisuutta. Euroopan psykiatriyhdistys ja fysioterapeuttien kansainvälinen yhdistys linjasivat jo vuonna 2018, että liikunta tulisi huomioida kaikkien psyykkisten sairauksien hoidossa (HS 20.3.2023). Liikunta mainitaankin nykyään esimerkiksi osana depression hoitoa suomalaisissa Käypä hoito -suosituksissa.
Liikunta on hyvä hoitomuoto terapian ja lääkityksen ohessa. Liikkuessa alkaa erittyä dopamiinia ja serotoniinia, jotka ovat mielihyvähormoneja. Liikkuessa aktivoituu ensin sympaattinen taistele tai pakene -hermosto, mutta jälkeen päin parasympaattinen hermosto, joka rauhoittaa ja palauttaa elimistön lepotilaan. Siitä johtuu, että olo liikunnan jälkeen on rentoutunut. Toki liikunnalla on myös merkittäviä mielialaa ja psyykkistä vointia kohottavia vaikutuksia vaikkei mistään mielenterveyden häiriöistä kärsisikään. Liikkuminen myös parantaa unenlaatua, joka vaikuttaa myönteisesti psyykkiseen vointiin.
Itse olen kokenut liikunnan merkityksen psyykkisen voinnin suhteen aivan keskeisen tärkeäksi. Olen kulkenut pitkän tien, että olen oppinut kuuntelemaan omaa kehoa ja mieltä
siinä, kuinka paljon ja millaista liikuntaa kehoni ja mieleni tällä hetkellä tarvitsee. Minulla on ollut aikoja, jolloin ahdistus on ollut niin sietämättömän voimakasta, että minulla ei ollut oikein muita keinoja hallita sitä kuin tosi voimakas ja rajukin liikunta. Saatoin huhkia hullun lailla kuntosalilla tai juosta kilometritolkulla, jotta ahdistus edes vähän hellittäisi. Tuolloin minulla ei jälkeenpäin ajatellen ollut ihan tervettä suhdetta liikuntaan mutta se oli silloin helposti saatavilla oleva keino, joka ainakin hetkellisesti helpotti tukalaa oloani.
Nykyään, kun voin pääasiassa hyvin, liikunnasta on tullut ehkä jopa tärkein keino, jolla hoidan omaa mielenterveyttäni. Koen että avainasemassa on säännöllisyys ja että liikunta on mieluisaa ja sillä hetkellä olooni sopivaa. Välillä tarvitsen vähän kovempaa ja pitkäkestoisempaa liikuntaa, toisinaan kävelylenkki, venyttely tai joogaaminen ovat sopiva liikuntamuoto.
Minulle uiminen ja vesiliikunta ovat olleet aina lähellä sydäntäni. Kun vielä uinnin jälkeen loikoilee terapia-altaassa ja saunoo kunnolla, olo on melkoisen autuas. Harrastan myös talviuintia, joka on todella tehokas ahdistuksen poistaja. Se ei tietenkään kaikille sovi, mutta itse olen jäänyt siihen positiivisella tavalla koukkuun. Myös avantouinti saa mielihyvähormonit liikkeelle. Koen että avantouinti ja moni muu liikunta auttaa traumaperäiseen stressihäiriöön liittyvään ylivireyteen, josta itse aika ajoin kärsin.
Viime vuosina olen erityisen innostunut myös joogaamisesta. Se on ihanan rentouttavaa ja olen huomannut sen positiivisen vaikutuksen unen laatuun. Joogaa on mahdollista harrastaa melko matalalla kynnyksellä. Itse olen käynyt sekä ohjatuilla tunneilla, että tehnyt netistä löytyviä joogaharjoituksia. Myös Helmissä voi harrastaa joogaa ja se on vieläpä ilmaista.
Luonnossa liikkuminen on minulle rakas harrastus, joka hoitaa sekä kehoa, että mieltä. Luontoliikunnalla on jotenkin kokonaisvaltaisesti rauhoittava ja hyvää tekevä vaikutus. Metsässä kävely tyynnyttää mielen ja tuntuu usein, että luonnossa ollessa vaikeatkin asiat saavat mielessä oikeat mittasuhteet. Luonnossa liikkuessaan ei tarvitse matkustaa kauas johonkin kansallispuistoon vaan kävely lähimetsässä, puistossa taikka meren rannalla virkistää mieltä. Usein huomaan, jos on vähän huono olo, että pelkkä ulos lähteminen ja raittiin ilman hengittäminen helpottavat oloa. Liikunnan merkityksen omalle mielenterveydelle olen huomannut silloin, kun vaikka pitkittyneen flunssan vuoksi en ole päässyt moneen viikkoon liikkumaan.
Tutkittua tietoa on myös siitä, että ryhmässä tai kaverin kanssa liikkuminen on erityisen hyväksi mielenterveydelle. Samalla voi vaihtaa kuulumisia, keventää sydäntä ja hoitaa sosiaalisia suhteita. Itselläni on usein tapana sopia ystävän kanssa kävely- tai vesijuoksutreffit.
Pitää muistaa se, että vähäinenkin liikunta on hyväksi, voi aloittaa ihan pienestä. Liikunnassa ei päde ”enemmän on parempi” vaan kaikenlainen liikunta on hyväksi. Kevytkin liikunta vaikutta positiivisesti mielenterveyteen. Voi esimerkiksi jäädä bussista pysäkkiä tai paria aikaisemmin ja kävellä loppumatkan. Tavoite voi olla se, että kävelee joka päivä korttelin ympäri. Jo se, että tekee suunnitelman ja pysyy siinä, tuottaa hyvää mieltä. Eikä pidä soimata itseään, jos joku päivä ei jaksakaan lähteä liikkeelle. Ehkä myös se, kun huomaa liikunnan parantavan mielialaa motivoi lähtemään uudestaan liikkumaan.
Masennuksessa taudinkuvaan kuuluu, että voi olla vaikea lähteä liikkeelle. Liikunnan aloittaminen voi tuntua hankalalta, jos on nukkunut huonosti ja mieli on matalalla. Silloin voisi auttaa, jos saisi kaverin mukaan, vaikka kävelylle. Toisen kanssa sovittua on vaikeampi jättää väliin. Liikunnassa on myös tärkeää muistaa levon ja palautumisen merkitys. Tätä olen itse opetellut ja nykyään osaan paremmin kuunnella levon tarvetta. Tärkeintä on, että liikunta olisi mahdollisimman mielekästä ja että siitä tulisi jollain tavalla säännöllinen tapa. Tärkeintä ei ole se, miten liikut vaan se että liikut.
Teksti: Johanna
“Pitää muistaa se, että vähäinenkin liikunta on hyväksi”
Boltsi vs kroppa vai kroppa vs boltsi
Omakohtaista pohdintaa kehon ja mielen suhteesta
Jos nyt heti alkuun selventäisi, että tämä kirjoitelmani kertoo ihan normaalista ADHD-ihmisen elämästä. Aina se ei ole ollut kovinkaan hauskaa, mutta vanhemmiten moni asia jo huvittaakin.
Olen mieltänyt asian niin, että aivoissani pyörii kolme hernettä. Yksi niistä on Säpinä-herne. Tämä ”tyyppi” poukkoilee puolelta toiselle ja ei juuri lepäile. Tosin toisinaan se jostakin syystä tipahtaa tuon alueen pohjalle ja nousee sieltä sitten vaikka nyt keskellä yötä taas riehumaan. Toinen herneistä on vähän niin kuin laiskiainen, siis se eläin, nimeltään Makoilija. Tämä taasen vetelee hirsiä ja korkeintaan kääntelee kylkeään ajoittain. Tätä hernettä ei saa juuri liikahtamaan, paitsi joskus tuo säpinätyyppi. Kolmas on sitten sellainen Järki-herne. Tätä hernettä ei juuri näy mailla eikä halmeilla. Välistä se tosin ilmestyy selvittelemään noiden kahden muun herneen välejä, mutta aivan liian harvoin.
Kun olin lapsukainen, tuossa mukavat yli 50 vuotta sitten, nämä herneet siis kohtasivat toisensa. Säpinä päätti aloittaa loputtomalta tuntuvan poukkoilemisen pääkopassani. Oli ihan hurja tarve juosta ja hyppiä ja kiipeillä ja vatkata itseään ja tietenkin pälpättää. Asuin siihen aikaan Lappeenrannassa, missä oli hienot mahdollisuudet kiivetä esim. patsaiden, kirkon ja puiden latvoihin. Kiipeäminen ylös on ihan helppoa, mutta alastulo onkin paljon vaikeampaa. Onneksi mukavat palokuntalaiset auttoivat minut alas patsaasta. Muutenkin keksin kaikenlaista tekemistä, mikä ei jostain syystä ollut vanhempieni mielestä niin kivaa. Tuolloin aloitin myös itseni tehokkaan telomisen, kun en vaan osannut mitään pelätä ja varoa. Sellaista lapsen vauhdikasta elämää siis.
Nuorena tykkäsin liikkua monilla tavoin. Hiihdin innoissani ja kokeilin kaikkea mahdollista missä sai sykkeen nousemaan. Adrenaliiniryöppy on pääkoppani herkkua ja niin palkitsevaa! En kyllä missään lajissa ollut mikään mestari, mutta kunhan vain sai riehuttua niin tuli hyvä mieli. Hiihtäminen loppui siihen, että teloin pahasti polveni ja olin pitkän jakson koulusta pois. Eipä tuo koulunkäynti mitenkään kiinnostanut, kun siellä piti istua paikallaan tunnit putkeensa. Tällaisissa kammottavissa tilanteissa voi onneksi heilutella jalkojaan tai heitellä pyyhekumin ja kynän lattialle; kätevää koska voi nousta ylös niitä hakemaan. Opinahjossa tosin nämä kolme hernettä olivat tasoissa, koska jokaisella oli oma hetkensä
loistaa. Hissantunnilla Järki-herne, matikantunnilla Makoilija ja liikunnan tunnilla Säpinä.
Sitten koittikin kuin ihan varkain aika aikuistua. Olisi pitänyt käyttäytyä siivosti ja olla ihmisiksi. Opiskella ja miettiä tulevaisuutta. Järki-herne käväisi ajoittain estradilla ja sai jopa päättää; käski perustamaan perheen. Ihan hieno juttu! Ajoi toki myös työelämään, pitihän sitä aikuisen elantonsa saada. Siivosin mm. Lentokoneita, se kun oli niin vauhdikasta työtä. Tykkäsin tämmöisistä fyysisistä hommista missä on hurja kiirus. Säpinä-herne sai loistaa ja temmeltää mielensä kyllyydestä. Tässä vaiheessa jo Makoilija-herne alkoi kohottaa päätään ja ottaa omaa tilaa. Se anoi ja rukoili päästä valtaan. Säpinä ei vaan antanut periksi. Lopulta nämä kaksi hernettä aloittivat taistelun ja niin mottasi Makoilija Säpinän kanveesiin. Siitäpä sitten alkoikin Säpinän lomautukset tai talviunet, kuten karhuilla. Kroppa oli kyllä jo niin pitkään viettänyt aikaa Säpinän lumoissa, ettei se meinannut antaa periksi. Järki yritti sovitella Makoilijan ja Säpinän keskinäisiä välejä ja suhteita onnistumatta siinä alkuunkaan. Säpinä siis suuttui ja alkoi mököttämään ja Järki menetti toivonsa ja Makoilija pääsi valtaistuimelleen. Selkokielellä sanottuna siis uuvuin ja masennuin. Ainahan sitä jotenkin ihmeellisesti itsensä poukkoaa taas pystyyn ja jatkaa toimintaa, mitä sitä nyt ikinä keksiikin tehdä. Kaipa sitä Makoilija-hernettä on kiittäminen siitä, että antaa periksi ja aikaa itselleen ja on myös armollinen omaa itseään kohtaan. Ja tuleehan välillä Säpinä-herneenkin aika pistää vähän pökköä pesään ja saada äänensä kuuluviin. No mitenkäs sen Järki-herneen laita on nykyään? Näin vanhemmiten siitä on kasvanut ihan kelpo yksilö, joka tietää olevansa, tai ainakin luulee olevansa vallan kahvassa!
Mutta vieläkin sitä kummastelen, miten jännä juttu se on, että jos boltsi käskee kroppaa rauhoittumaan niin ei sillä mitään valtaa ole. Mutta jos kroppa käskee boltsia rauhoittumaan niin sehän toimii. Tätä on ADHD:n uupumus ihan kirjaimellisesti varmaankin. Kumpi siis heiluttelee loppupeleissä sitä tahtipuikkoa, boltsi vai kroppa?
Teksti: Minna Kettunen
Kokemusasiantuntijana Helsingin kaupungilla
Haastattelussa Tuula Samulin
Miten päädyit kokemusasiantuntijaksi?
Kahdeksan vuotta sitten löysin kokemusasiantuntijakoulutuksesta kertovan artikkelin. Mielessäni heräsi ajatus, että ehkäpä minustakin voisi tulla kokemusasiantuntija. Siinä tehtävässä voisin hyödyntää omia kokemuksiani mm. kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä ja psykoosista ja sillä tavoin auttaa muita samankaltaisia kokemuksia kohdanneita ihmisiä. Tuoda toivoa ja uskoa toipumiseen.
Miten pitkään olet ollut ennen sitä avohoidossa ja/tai osastolla?
Ennen koulutukseen hakeutumista minulla oli ollut neljä sairaalajaksoa, yhteensä n. kaksi vuotta. Viimeinen sairaalajakso oli päättynyt viisi vuotta aiemmin ja psykiatrian poliklinikan asiakas olin siinä vaiheessa ollut seitsemän vuotta. Koulutus Porvoon työväenopistossa kesti kuusi kuukautta ja yhteensä sata tuntia. Yksi koulutuksen tärkeistä tavoitteista oli oman tarinan kirjoittaminen ja sen esittäminen. Koulutus oli vaativa ja se edellytti jo pidemmälle edennyttä omaa toipumista, sillä sen aikana joutui syvällisesti käymään läpi omaa historiaansa, sairastumistaan ja mahdollisia traumoja. Oma toipumiseni oli vienyt useita vuosia, mutta jokaisen toipumispolku on yksilöllinen eikä siksi voi antaa mitään yleistä toipumisaikaa, jonka jälkeen olisi sopiva hetki osallistua koulutukseen.
Millaisia tehtäviä teet kokemusasiaantuntijana? Eroaako avohoidon kokemusasiantuntijuus osastolla olevasta? Koulutuksen päätyttyä vuonna 2018 pääsin Auroran sairaalan johtoryhmään kokemusasiantuntijaksi. Olin myös muutaman vuoden Mielenterveysyhdistys Helmi ry:n kokemusasiantuntijana. Hiljalleen tehtävät lisääntyivät. Kävin osastoilla keskustelemassa potilaiden kanssa ja osallistuin erilaisiin työpajoihin. Kaksi vuotta sitten Helsingin kaupungille palkattiin ensimmäinen kokemusasiantuntija työsuhteeseen. Minut valittiin tehtävään. Kokemusasiantuntijana toimin työssäni usein ammattilaisen työparina ryhmää ohjaten tai yksin vastaanottoa pitäen. Olen myös mukana esim. kehittämispäivillä ja koulutuksissa asiakasnäkökulmaa tuomassa. Tehtävänkuvaani kuuluu myös kokemusasiantuntijoiden mentorointi ja perehdyttäminen uusiin tehtäviin.
Teetkö yhteistyötä muiden kokemusasiantuntijoiden kanssa?
Helsingin kaupungille palkattiin marraskuussa 2024 kolme uutta työsuhteista kokemusasiantuntijaa. Tarkoitus on, että tapaamme säännöllisesti ja yksi tehtävistämme on kokemusasiantuntijatoiminnan kehittäminen. Meidän lisäksemme kaupungilla eri tehtävissä työskentelee useita kokemusasiantuntijoita toimeksiantosopimuksilla.
Onko kokemusasiantuntijoille yhdistystä tai vertaistukea? Vertaistukea kokemusasiantuntijoille on tarjolla työnohjauksen ja tukitapaamisten muodossa. Kokemusasiantuntijoilla on myös oma yhdistys Koulutetut kokemusasiantuntijat ry (KoKoA ry), johon voi liittyä koulutuksen käytyään. KoKoa välittää työtehtäviä maanlaajuisesti ja se on tehnyt suositukset kokemusasiantuntijakoulutuksesta sekä palkkioista. Nämä ovat kuitenkin vain suosituksia ja palkkiot ovat hyvinkin erilaisia riippuen siitä, missä kokemusasiantuntija työskentelee.
Miten olet kehittynyt työtä tehdessäsi? Saatko riittävästi eväitä palautumiseen?
Vaikka työ ei terapiaa olekaan, on oma toipumisenikin edennyt. Huomaan, että jaksan enemmän kuin esimerkiksi vuosi sitten, opin kohtaamiltani ihmisiltä jatkuvasti ja muilta kokemusasiantuntijoilta saatu vertaistuki on todella arvokasta. Pyrin pitämään huolta, ettei kalenteri täyty liiaksi vaan pysyn omassa työajassani. Palautumisessani auttavat liikunta, ystävät, perhe, lukeminen, hyvät elokuvat ja toisinaan itsekseni vietetty viikonloppu ilman sovittua ohjelmaa kissa kainalossa. Koulutusta käydessäni en uskaltanut edes unelmoida, että joskus tekisin tätä työtä oikeasti työkseni. Mutta niin vain kävi, ja nyt koen olevani unelma-ammatissani. Toivon, että saan jatkaa näissä tehtävissä vielä vuosia.
Vastauksesta tulee tunne, että kokemusasiantuntijuus on antoisaa, mutta myös omasta jaksamisesta on pidettävä huolta. Myönteistä on myös, että Samulin oppii jatkuvasti lisää työnsä kautta.
Teksti: AM
Viikkoni kuvina
HEIDIN VIIKKO
MAANANTAI
Liikunta on tärkeä osa elämääni ja tänään kävin työpäivän päätteeksi salilla ryhmäliikuntatunnilla. Käyn viikoittain salilla, ryhmäliikuntatunneilla ja sulkapalloa pelaamassa puolisoni kanssa. Ihana tapa aloittaa viikko, mieli virkeänä.
TORSTAI
Kävelylenkki rakkaan puolisoni kanssa, raitis ilma kelissä kuin kelissä ja parhaassa seurassa tekee todella hyvää.
TIISTAI
Eddie on rakas perheenjäsenemme, 3,5 vuotias Siperian kissa. Kaikessa mukana ja iltaisin kun istun sohvalla ja rentoudun, myös hän osaa ottaa rennosti.
PERJANTAI
Etätyöpäivä kotoa käsin, ja kukas muukaan siinä kaverina kuin Eddie.
SUNNUNTAI
Hyvän ystävän kanssa lounaalla. Ystäviä ehtii harvoin arjen kiireissä näkemään ja viikonloppuisin on ihana kauppareissun yhteydessä pysähtyä vaihtamaan kuulumisia lounaan äärellä.
KESKIVIIKKO
Jääkiekko peleissä on hieno tunnelma, vaikka aina ei voitto tulisikaan. Tänään kävimme katsomassa KiekkoEspoon pelin Kalpaa vastaan.
LAUANTAI
Viikonloppuisin parasta ovat hitaat aamut, ei kiire mihinkään. Hyvä aamupala ja rauhassa heräily ennen salille lähtöä.
Liika on liikaa
Uni on minulle tärkeää. Jos nukun huonosti, ajattelukykyni putoaa kuin lehmän häntä. Minun pitää varoa, etten liiku liikaa. Puolitoista tuntia kävelyä on liikaa minulle ja runsas liikunta haittaa yöuniani. Saatan joskus liikkua kerralla paljon, koska haluan tehdä isoja suorituksia. Minun täytyy toimia luonteeni vastaisesti ja liikkua sopivia määrä. Aina se ei onnistu.
Teksti: Veijo E
Runoja
Aina talvi
Riekon silmässä sokea piste. Aurinko aina sama. Ötököitä, kesän unohtamia.
Miltsu
Ystävällisyys
Kadulla ihmisvilinässä riittää vain ystävällinen hymy ystävällinen katse niin olen saanut voimaa täksi päiväksi
Sirkka-Liisa
Sinä Rakkaani
Sua tässä mietin
kun kanssasi hetkeä vietin
Ei ole tämä suhteemme loppu
Miksi olisikaan hoppu
Sua rakastan mä niin melkein menen pyörryksiin
Kun sinut taas näen
Se voittaa suuren väen
Tim.S.
Keho ja mieli
Olen sitä mieltä, että keho ja mieli ovat yhtä. Keho on kuin kone, joka tarvitsee välillä lepoa. Kiireen keskellä kannattaa pysähtyä huomaamaan elämän pieniä asioita ja voi ihan vain ihmetellä niitä arjen keskellä. Elämä on hieno asia, ja siinä on paljon koettavaa ja nähtävää. Minä kaipaan elämääni rauhaa ja hiljaisuutta, joten ihan tietoisesti otan aikaa itselleni rauhoittumiseen. Se voi olla pieni hetki parvekkeen terassilla kahvikupin ääressä lukien ja rauhoittuen tai vaon oleminen luonnon ääniä kuunnellen. Hiljaisuus auttaa pysähtymään unelmien äärelle. Se antaa mielen kertoa asioista, jotka ovat jääneet arjessa taka-alalle. Unelmat ovat tarkkoja suunnannäyttäjiä. Vahvempi mieli ottaa vastoinkäymiset vastaan pehmeämmin eikä juutu niihin. Tietoinen läsnäolo auttaa kohti tulevaa, emmekä jää vanhaan ja haikaile tulevaan. Odotan innolla tulevaa kesää ja suuntaan kohti hyviä kesän hetkiä ja niistä nauttimista.
Kun liikkuu säännöllisesti, niin masennus- ja ahdistusoireet helpottavat. Minä olen valinnut vesijuoksun ja vesijumpan harrastuksikseni viime vuosina. Olen huomannut, että mieliala kohenee, ajatukset selkenevät, keskittymiskyky paranee ja stressin tunne kevenee ja koko keho rentoutuu sekä myös unesta tulee parempaa.
Vesi on ihmeellinen elementti. Se rentouttaa ja tuntuu hyvältä koko kehossa. Vesijumppa yhdessä tuttujen kavereiden kanssa on myös sosiaalista. Pukuhuoneessa ja saunassa vaihdetaan kuulumisia ja välillä puheensorina pesuhuoneessa yltyy jopa liiankin kovaksi, kun kaikki vaihtavat kuulumisia. Silloin voi vain toivoa, että saunan lauteille pääsee hetkeksi pakoon kovaa hälinää.
Kesällä Uimastadionilla uidessa yhdistyy monta kesän parasta juttua mm. aurinko, vesi, lämmin tuulen henkäys iholla, sosiaalisuus ja sauna. Uimastadionilla pääsee kesästä nauttimaan ihan täysillä, eikä kesä mene hukkaan helteitä
pähkäillessä. Olen pyrkinyt käymään kesällä kaksi tai kolme kertaa viikossa Uimastadionilla ja sitten talvella Kampin liikuntakeskuksessa ja muissa Helsingin alueen uimahalleissa. Suomessa on hyvä, kun on paljon eri uintimahdollisuuksia uida puhtaissa vesissä, talvella myös avantouinti sekä kesällä tulee vielä järvet ja joet mukaan.
Harrastuksen aloittamisessa vaikeinta on juuri se aloittaminen ja päättäväisyys sen jatkamiseen. Välillä voi tulla päivä, jolloin ei vain jaksa lähteä. Silloin ei kannata moittia itseään vaan jatkaa hyvää rutiinia seuraavalla kerralla. Rutiinit ovat juuri se harrastusta koossa pitävä voima. Tärkeä liikuntaharrastus kannattaa merkitä kalenteriin ja tärkeää on myös palkita itsensä hyvästä suorituksesta. Kannattaa valita itselle mieluinen ja iloa tuova liikuntamuoto ja yhdistää siihen kaverit, niin jaksaa pitää kiinni harrastuksesta paremmin ja samalla yksinäisyys myös helpottaa.
Kehoon ja mieleen vaikuttaa myös ravinto mitä syömme. Viimeisimpien ravintosuositusten mukaan punainen liha ja kovat rasvat on niitä, joita meidän pitäisi syödä mahdollisimman vähän. Proteiinia voisi saada esim. kalasta. Muita suosittuja aineita ovat täysjyvävilja ja palkokasvit. Sokeripitoisia ja rasvaisia herkkuja tulisi syödä vain vähän. Harvakseltaan on puhuttu, että suolisto on ihmisen toiset aivot. Kun suoliston mikrobistoa ruokkii hyvin, se edistää kokonaisterveyttä sekä myös mielenterveyttä ja samalla myös veriarvomme pysyvät hyvällä tasolla. Ruokaan ja ateriahetkiin kuuluva nautinto on myös tärkeää. Sitä tuovat maut, hyvät tuoksut ja parhaimmillaan saman pöydän ääreen kokoontuneet ihmiset. Mukavaa kevään odotusta!
Teksti: Tarja Ruusunen
Oi niitä aikoja! Kuinka palauttaisin ne?
Minulla oli reilu kymmenen vuotta sitten viidenkympin villitys. Pyöräilin, uin, juoksin, pelasin tennistä ja talvella hiihdin. Laihdutin 135 kg:sta 100 kg:aan pelkästään liikunnan avulla. Ruokavaliotani en ainakaan tietoisesti muuttanut, mutta saattaahan se olla, että liikunnan tuoman hyvänolon ansiosta minun ei tarvinnut syöpötellä niin paljon. Muistan elävästi sen tunteen, minkä liikunta sai aikaiseksi. Liikunnan jälkeinen endomorfiinin aiheuttama hyvänolon tunne oli suuri.
Kun painoin 135 kg, minulla oli kiire katsomaan kotiin erästä televisio-ohjelmaa. Jouduin juoksemaan ja ilokseni panin merkille, että minähän pystynkin jotenkuten juoksemaan. Siitä minun kuntoilubuumini lähti käyntiin. Lopulta juoksin tunnin juoksuja. Oli motivoivaa mitata Sport Tracker sovelluksella kuinka pitkän matkan tunnissa pystyin hölkkäämään. Se matka kasvoi koko ajan.
Tiedän siis, että liikunta olisi ihmisen sekä psyykkiselle että fyysiselle terveydelle tärkeää. Miksi siis en enää liiku? Tapahtui jotain todella ikävää. En laiminlyönyt lääkitystäni, mutta ilmeisesti aktiivinen liikunta poisti vaikuttavat lääkeaineet liian nopeasti kehostani kiihtyneen aineenvaihdunnan takia ja sain manian. Psykoottisen manian aikana tuhosin asuntoani ja sain häädön. Jouduin asunnottomana Auroraan lähes vuodeksi. Masennus oli valtava. Ensin luulin maniassa olevani suurin piirtein seuraava maailman kuningas ja sitten löysinkin itseni asunnottomana psyykepotilaana sairaalasta. Masennus kesti kauan ja menetin liikunnan ilon ja kyvyn. Lihoin parin vuoden aikana 160 kg:aan. Nyt painan 145 kg. Liikunta on vaivalloista nykyisin. Joko selkää tai lonkkia alkaa särkemään ja pienikin liikunta hengästyttää ja rasittaa liikaa. Se vie motivaatiota. Olen nykyisin ”pääteperuna”ennen puhuttiin sohvaperunoista. Liikkumattomuus ruokkii usein huonoa oloa sekä henkisesti että fyysisesti. Tämä
“Maltti olisi valttia, mutta minulla ei taida sitä olla”
johtaa kierteeseen, jossa aloittaminen tuntuu päivä päivältä vaikeammalta. Tuttu pääteympäristö ja päivittäiset rutiinit tarjoavat helppoa mukavuutta. Kyllä nykyisinkin pienikin liikunta tuottaisi hyvää oloa, mutta vasta jälkeenpäin, suorituksen jälkeen. Itse suoritus on tuskaa.
Maltti olisi valttia, mutta minulla ei taida sitä olla. Myös ikä on tehnyt tehtävänsä. Täytän kohta 62 vuotta. On turha haaveilla samoista aktiviteeteista, mihin pystyi kymmenen vuotta sitten. Helposti, jos on aiemmin ollut liikunnallinen, sitä muistelee niitä aikoja ja pettyy, jos ei pysty samaan. Juuri siksi ohjenuora: ”pienin askelin päämäärää kohti” ei oikein toimi.
Kyllä minä edelleenkin saan lyhytaikaisia liikunnan puuskia ja yritän harrastaa kävelyä. Yksin en siihen pysty. En kerta kaikkiaan saa aikaiseksi lähdettyä kävelylle. Ihan turha yrittää ohjeistaa minua, että olisi vain pakotettava itsensä ”ylös, ulos ja lenkille”, tartuttava härkää sarvista ja astuttava mukavuusalueensa ulkopuolelle. Jonkin verran saan käveltyä, kun olen sopinut kävelyseurasta. Kun sopii jonkun kanssa, että esimerkiksi joka keskiviikko kävellään, niin se voi onnistua, mutta nämäkin onnistumiset ovat jääneet lyhytaikaisiksi. Odotan ehkä liian nopeita tuloksia ja petyn, kun en niitä saavuta.
Helmissä oli viime vuonna toiminnanohjaajan vetämä Luontoliikunnan edistämisryhmä. Osallistuin siihen ja muistan, kuinka hyvä olo oli liikunnan jälkeen. Ryhmä uusitaan tänä vuonna ja jos pääsen ryhmään, niin osallistun. Pelottaa vain, onko kuntoni rapistunut vuoden aikana liikaa ja liikunta aiheuttaa liian epämukavia tuntemuksia ja joudun lopettamaan ryhmän kesken.
Olen huomannut liikunnan edistävän ja ylläpitävän niin sanottuja kognitiivisia kykyjä, kuten muistia, keskittymiskykyä ja tarkkaavaisuutta. Näitä tarvitaan shakissa ja shakki sujuu minulta aina paremmin pienenkin liikunnan jälkeen. Ihmisen psyyke on arvoituksellinen. Järki tietää, mikä olisi hyväksi sekä fyysiselle että henkiselle terveydelle, mutta jokin psyykessä estää toteuttamasta järjen ääntä
Teksti ja kuvat: Petri Keckman
Trauma kehossani
Olen aina ollut erityisherkkä. Mieleni ei ole vain erillinen osa minua, vaan mieleni on osa myös kehoani. Tai ainakin tunnen näin. Mieleni liikkeet näkyvät ja tuntuvat kehossa. Stressaantuneena keho on jännittynyt ja se ilmenee migreeninä tai ahdistuneisuutena. Ahdistuneisuus taas tuntuu rinnan kohdalla epämääräisenä kivun tuntemuksena ja joskus myös pistävänä kipuna.
Koin lapsuudessani usein turvattomuuden tunnetta ja se on jättänyt jälkensä minuun. Siitä on syntynyt trauma, jota kannan yhä kehossani. Trauma ilmenee monella tavalla ja usein olenkin ajatellut, että se on jättänyt myös pysyvän jäljen aivoihini (tosin mitään testejä ei ole tehty eikä näin
ollen mitään todettu). Silti minusta tuntuu, että jonkinasteinen kehityksellinen trauma on syntynyt lapsuudessa. Mielestäni se näkyy esimerkiksi vuorovaikutussuhteissani. Minun on vaikea pitää yllä ystävyyssuhteita. Ystävystyn kyllä helposti mutta ystävyyssuhteiden ylläpitäminen on vaikeaa minulle. Olen koko ikäni ollut masentunut mutta noin vuosi sitten sairastuin pahemmin ja menin psykoosiin. Lapsena meillä ei saanut näyttää mitään vihan tunteita, en ole niitä sitten vanhempanakaan näyttänyt. Ajattelen, että ehkä patoutunut viha ajoi mieleni solmuun ja sitä kautta psykoosiin. Ei ollut vihalla muuta ulospääsyä.
Sairaalasta päästyäni olin melko hukassa. Toisaalta halusin ymmärtää traumaani ja kuinka voisin sen kanssa elää tai ehkä jopa osittain parantaa traumaa kehossani, mutta minulla ei ollut voimia siihen. Ahdistus oli kuitenkin niin kova, että oli pakko lähteä liikkeelle. Aloitin kävelyllä ja pikkuhiljaa jaksoin
juosta. Parin kuukauden jälkeen menin ulkokuntosalille. Joku oli kertonut, että fyysinen harjoittelu poistaa traumaa kehosta. Liikkumisesta tuli tapa.
Sitten tuli talvi enkä päässyt kuntosalille, joten keskityin mielen hyvinvointiin. Aloin kuunnella podcasteja. Löysin Mel Robbinsin podcastin, jossa oli asiantuntijana Tohtori Gabor Maté. Podcastin aiheena oli trauman yhteys ADHD:seen (Mel Robbins, Gabor Maté: Shocking link between ADHD, Addiction, autoimmune disease and trauma). Sain taas vähän enemmän informaatiota ja pääsin ehkä hitusen eteenpäin traumani kanssa. Heidi Seppälän webinaari Miellyttäminen on traumareaktio, avasi autonomisen -ja sympaattisen hermoston polyvagaalista teoriaa. Taas vähän enemmän ymmärrystä siitä, miksi en kykene taistelemaan riitatilanteissa, vaan aina jäädyn.
Näistä tunteista ja siskoni vinkistä löysin traumajoogan. Traumasovellettu jooga on voimakkaan stressin, trauman ja mielenterveyden haasteiden tueksi kehitetty erityinen joogamenetelmä. Sen on kehittänyt ruotsalainen joogaterapeutti Josefin Wikström. “Traumasovelletun joogan vaikutuksia on tutkittu Ruotsissa vankilassa. Jooga vaikutti myönteisesti tutkimukseen osallistuneiden emotionaaliseen hyvinvointiin sekä impulsiivisuuteen ja asosiaaliseen käyttäytymiseen”.
Näin kertoo Anne Slåen, joka toimii lasten ja nuorten joogan opettajakouluttajana, mindfulness-ohjaajana, perhejoogan perustajana sekä traumasovelletun joogan opettajana.
YouTubesta löytyy traumajoogavideoita, joita teen kotona hermoston rauhoittamiseksi sekä trauman poistamiseksi kehosta. Luen myös aiheeseen liittyvää kirjallisuutta, jotta ymmärrän paremmin kehoni viestejä. Caroline Myssin Toipumisen taito- kirja avaa mielen ja kehon yhteyttä. Karkea esimerkki: Chakra 5 elin on kilpirauhanen. Sen henkiset emotionaaliset kysymykset ovat itsensä ilmaiseminen ja fyysinen häiriö on krooninen kurkkukipu. Näitäkin asioita kilttinä tyttönä olen miettinyt. Osallistun myös Mielenterveyden keskusliiton järjestämälle Mielekäs muutos- verkkokurssille. Sain siskoltani joululahjaksi museokortin, joten lasken senkin mielen ja kehon hyvinvoinniksi. Kohta tulee täyteen vuosi psykoosiin sairastumisesta. Edellisissä kappaleissa kerroin siitä, miten minä olen yrittänyt ottaa taas hallinnan elämästäni. Päivä kerrallaan ja viikosta toiseen jatkan itseni tutkiskelua ja parantamista. Tästä tulee hyvä vuosi!
Teksti ja kuvat: S.N.
”Sairaalasta päästyäni olin melko hukassa”
Hylätty raitiovaunu
Novellissa päähenkilö kokee erikoisen ja haikean kohtaamisen
Lapsuuteni oli monipuolinen ja täynnä mystistä kauneutta. Muistan leikkineeni kukkaisilla pelloilla syöden auringon paisteessa jäätelöä ja Jim-patukoita vanhan ryppykasvoisen mummini kanssa. Naisen, joka oli minulle hyvin rakas. Oli hienoa olla pieni ihminen, elossa ja kokea elämää.
Elämällä oli kuitenkin toinenkin, pimeämpi ja pelottavampi puolensa. Usein yön pimeinä tunteina, kun muu perhe nukkui, minä nousin sängystä ja kävelin hiljaa olohuoneen ikkunallemme. Siellä minä näin sen, mikä tulisi kiehtomaan mielikuvitustani pitkän aikaa, vielä aikuisenakin: hylätyn raitiovaunun. Nuo yölliset kokemukset olivat ensimmäisiä kosketuksiani elämän maagiseen puoleen, taikuuden ja unien maailmaan.
Joskus sattui myös niin, että mummini vei minut päivällä museon autiolle pihamaalle, hylätyn raitiovaunun lähettyville. Mummini ei tiennyt mitään öisistä seikkailuistani asuntomme ikkunassa, ja aina kun lähestyimme raitiovaunua, minä pystyin näkemään sen ”päiväolemuksen”.
Päivisin se näytti tältä: sen tuhansien askelten kuluttamat rappuset olivat täynnä rikkaruohoa, likaa ja ruostetta, ajan patinaa. Sen maali oli kulunut ja rapistunut. Joka puolella sen olemusta henki autiuden tunnelma.
Öisin se taas näytti tältä: pimeässä se loisti niin kuin sen sisällä olisi ollut kymmeniä kuolleiden henkiä, joista heijastui menneisyyden kuvia, puukotuksia, tappeluita, ryöstöjä, kaikkea sitä energiaa, jota se tarvitsi saadakseen voimaa. Nuo vaunut olivat eräänlainen kuolleiden huvitus ennen lopullista tuomiota, lepoa tai kidutuspaikkaa tai paratiisia.
Öisin se keräsi kaikki lähettyvillä kuolleet kyytiinsä ja antoi kyytiläistensä katsella maailmaa viimeisen kerran ja käydä samalla läpi elämäänsä maan päällä. Ehkä jokainen, joka
joutui vaunujen kyytiin – vietiin viimeisen tuomion eteen: jos olit elänyt hyvin, ei ollut hätää, jos huonosti, niin sitten tulevat piinat odottivat.
Eräänä kauniina päivänä olin tulossa kotiin koulusta ja näin täysin pilvettömällä taivaalla joukon korppeja ja jokin niiden tavassa äännellä, sai minut valppaaksi. Tajusin heti, että jotain pahaa oli tapahtunut. Reppuni tippui keskelle tietä ja minä pinkaisin juoksuun ja juoksin kotiin. Siellä sain heti kuulla suru-uutiset: mummini, joka oli asunut tähän asti luonamme, oli kuollut.
Päivä kului hitaasti, oli kuin kellot olisivat pysähtyneet ja minä pelkäsin mummini kohtalon puolesta. Viimein kun ilta tuli, isäni tuli vuoteeni viereen, peitteli minut ja sanoi: ”Mummilla on nyt kaikki hyvin. Hänellä ei ole enää tuskia ja hän on taivaassa.” Minun olisi tehnyt mieli huutaa isälleni: mutta, isä, sinä et ymmärrä tätä asiaa! Vaunut haluavat viedä mummin, ne haluavat viedä häntä viimeisen kerran ennen tuomiota!
En kuitenkaan huutanut niin. Olin vain hiljaa ja kuuntelin isäni lohduttavia sanoja. Sitten hän poistui huoneestani, jätti oven hieman raolleen, niin että valoa pääsi sisään vanhempieni huoneesta. Vasta sitten kun tuo valo sammui, minun oloni helpottui. Päätin pelastaa mummini sielun raitiovaunusta, oli mikä oli!
Puin nopeasti päälleni ja hiivin rappukäytävään. Sieltä astuin öiselle pihamaalle ja suruni nousi taas pintaan, kun näin tien vierellä kukkapellot, joilla olin pienenä leikkinyt mummoni kanssa. Yritin karaista itseäni, mutta se oli vaikeaa: jatkoin kutenkin sinnikkäästi matkaani eteenpäin. Pian näin raitiovaunun aivan selvästi edessäni, ja nyt se hohti sellaista valoa, että pahaa teki. Päätin kohdata pelkoni, en ollut koskaan ennen ollut vaunuja näin lähellä muuta kuin päiväsaikaan.
Astuin ruosteisille rappusille ja koitin ovea. Se aukesi helposti ja astuin sisälle valon loisteeseen. Sisällä olin melkein sokaistua; silmieni edessä lensi huimaa vauhtia kuvia menneistä tapahtumista, rakastavaisia pareja tehden lupauksia toisilleen, pieniä viattomia lapsia leikkeineen ja väkivaltaisia kohtauksia puukotuksineen.
Osa sielujen hengistä itkivät ja voivottivat, eivät tienneet missä olivat tai minne olivat menossa. Jatkoin matkaani eteenpäin käytävää pitkin. Sitten näin muiden henkien joukossa mummini! ”Mummi! Mikä sinulla on? Minä tulin auttamaan sinua!” sanoin hänelle. En pystynyt ymmärtämään miksi hän itki ja voivotteli, hänhän oli elänyt hyvän elämän, joten ei hänellä pitäisi olla helvetin pelkoa.
Sitten vaunut puuskuttivat hetken ja lähtivät liikkeelle hurjaa vauhtia. Mummini henki kääntyi minua päin ja otti minua hurjistuneena kiinni hartioista ja nosti ilmaan. ”Tämä paikka ei ole sinulle! Mene pois, kun vielä kerkeät! Mene pois!” Vaunujen takaovi aukesi ja mummini heitti minut ulos. Hetken istuin pää pökerryksissä asfaltilla ja katsoin raitiovaunua, joka loittoni minusta. Se oli viimeinen kerta, kun näin rakkaan mummini ja silmiini kihosivat lapsen herkät kyyneleet.
Tajusin, että mummini halusi suojella minua, niin etteivät vaunut saisi minuakin, ei ainakaan vielä. Ei ennen kuin oma aikana olisi lähteä. Jotkut asiat on hyvä jättää rauhaan ja antaa olla sellaisia kuin ne ovat. Tämän läksyn minä olen oppinut kantapään kautta.
Teksti: Tomi Tuppurainen
KRYPTO 2025/1
HUOM! TEKSTIIN VIHJESANA KELTAISEEN PALKKIIN.
Vastaukset 30.5.2025 mennessä: ”Helmikrypto 1/2025”
HELMI ry, Mäkelänkatu 56, 00510 Helsinki tai ota puhelimella kuva ratkaisustasi ja lähetä se Helmiin p. 040 3536637. Palkintona leffalippu! (Pahoittelut! Viime lehdessä oli väärä päivämäärä vastausten palautukselle)
Laatija: Juha Porkola
AJANKOHTAISTA
KESÄSIIRTOLA NEDERGÅRD
MA 26.5.–KE 28.5.
Avomielin yhdistykset Kisu, Emy sekä Helmi toteuttavat yhdessä yhteisöllisen loman Kirkkonummen kesäsiirtola Nedergårdissa toukokuussa. Luvassa paljon yhteistä tekemistä, hyvää ruokaa ja iloa! Pelaamista, saunomista, uimista, ruoan laittamista, nuotiolla istumista ja yhdessä oloa! Loman omavastuuhinta on 35 € sisältäen; -meno-paluu bussikuljetukset -täysi ylläpito ruokien suhteen -yöpyminen ryhmähuoneissa kerrossängyissä. Hae lomalle viimeistään perjantaina 25.4!
TAPAHTUMIA:
MIELI MAASTA TOIMINNAN ESITTELY
TIISTAINA 18.3. KLO 12.30–13.00
Tule kuuntelemaan mitä Mieli Maasta yhdistyksellä on tarjolla. Voit esittää myös kysymyksiä. Yleistä keskustelua toiminnasta ja mm. Kinaporin palvelukeskuksen Mieli Maasta -ryhmästä.
VIUHKA-ORKESTERIN KONSERTTI
PERJANTAINA 21.3. KLO 13.00–14.00
Tervetuloa kuuntelemaan Viuhka-orkesterin konserttia, jossa kuullaan erilaisia musiikkigenrejä. Tarjolla kakkukahvit konsertin jälkeen!
YHTEISÖKAHVIT
25.3., 29.4. JA 27.5. KLO 13.00
JOKA KUUKAUDEN VIIMEINEN TIISTAI
Päivitetään kalenterit ja keskustellaan ajankohtaisista asioista. Kahvitarjoilu. Tervetuloa Helmin yhteisökahveille!
ADHD-LUENTO
TIISTAINA 25.3. KLO 13.30–15.00 Mistä adhd:ssä oikein on kyse? Mitä tukea ja keinoja on saatavilla adhd-piirteiden kanssa elämiseen? Entä mikä on ADHD-liitto? Tilaisuudessa pääset kuulemaan sekä ADHDliiton työntekijää että kokemustoimijaa ja esittämään heille kysymyksiä. Myös yhteiselle keskustelulle on varattu aikaa.
RAI-RUOHON KYLVÖ
TIISTAINA 1.4. KLO 12.30
On aika kylvää Rai-ruoho, joten tule kylvämään ja tuo oma astia mukanasi. Helmi tarjoaa mullat ja siemenet!
LOUNAS + TEHDÄÄN YHDESSÄ PÄÄSIÄISASETELMA
TIISTAINA 8.4. KLO 11.30
Tule tekemään asetelma, vaikka omaan pääsiäispöytään. Aloitamme yhteislounaalla klo 11.30, jonka jälkeen teemme asetelmat. Ilmoittaudu tarvikehankintoja varten 3.4. mennessä. Otathan mukaan n. 15 cm halkaisijaltaan olevan istutusastian. Omavastuu 5 € (sisältää lounaan ja kukat).
ASIANTUNTIJALUENTO; HIRVEÄ HÄPEÄ
KESKIVIIKKONA 16.4. KLO 14.00–15.00
Oikea häpeä laukeaa, kun ihminen toimii ylimielisesti ja ilkeästi, väärä häpeä on itsensä pienentämistä ja turhaa vähättelyä. Mielenterveysasioihin liittyy paljon turhaa häpeää, vaikka nykyään oma heikkous on ehkä helpompi myöntää kuin 20 vuotta sitten. Tilastojen mukaan joka päivä jää seitsemän alle kolmekymppisiä työkyvyttömyyseläkkeelle ahdistuksen ja masennuksen takia. Nykykolmekymppisiä kutsutaan ahdistuneeksi sukupolveksi. Ahdistus on kasvanut samaa tahtia mobiililaitteiden yleistyessä. Janne Viljamaan huhtikuussa -25 ilmestyvä kirja Kännykkäkärsimys kotona ja koulussa käsittelee näitä aiheita. Viljamaa tulee puhumaan Helmiin otsikolla Hirveä häpeä - mielenterveysongelmat nyky-yhteiskunnassa.
HELMI-PÄIVÄ
KESKIVIIKKONA 7.5. KLO 13.30
Yhteinen kevään juhlamme Helmi-päivä lähestyy. Merkitse kalenteriisi! Ohjelmassa tietysti vuoden Helmiläisen julkistaminen ja kakkukahvit. Esiintymään meille saapuu suomenkielistä pop-/iskelmämusiikkia esittävä artisti ja lauluntekijä Sofia Autio! Luvassa kaikkineen yhteisöllinen ja lämminhenkinen iltapäivä. Ps. Vuoden Helmiläisen äänestäminen alkaa 31.3.
NAISTENKYMPPI
TAI LADIESMILE
LAUANTAINA 24.5. KLO 10.30
Valittavanasi on 10 kilsaa tai lyhyempi 1,6 kilsaa. Tapaaminen Johannan kanssa lauantaina 24.5. klo 10.30 Töölönlahden puistossa. Johanna sinua tsemppaamassa ihan lähtöviivalle asti! Matkan voi taittaa joko omassa rauhassa tai ystävän kanssa. Tapahtumassa on niin paljon ihmisiä, että yksin ei kenenkään tarvitse mennä. Ensimmäiset lyhyemmän 1,6 kilsan lenkille lähtijät starttaavat klo 13 kympille lähtevät viimeistään klo 13.25 Omavastuu kympille on 10 € ja 1,6 kilsalle 7 €. Viimeinen ilmoittautuminen on 16.5.
ILONPILKE TAPAHTUMA
TORSTAINA 5.6. KLO 14.00–17.00
Helmi on mukana tapahtumassa. Tule sinäkin Lapinlahden Lähteelle (os. Lapinlahdenpolku 8) tutustumaan eri mielenterveysjärjestöjen toimintaan ja nauttimaan kesäpäivästä tekemisen ja tarjoilun lomassa!
RETKIÄ:
KEVÄTMESSUT MESSUKESKUKSESSA
PERJANTAINA 28.3. KLO 12.00
Kaikki mukaan messuille! Samaan aikaan monet messut: Asu & Remontoi, Kevätpuutarha, Sisusta, OmaMökki, Lähiruoka & luomu ja Retkelle & luontoon -alueista. Käydään kahvilla messuilun lomassa! Yhteislähtö kävellen talolta klo 12.30 tai tapaaminen messukeskuksen lipunmyynti aulassa os. Messuaukio 1. Ilmoittautumiset ja 5,50 € maksu 21.3. mennessä.
JÄRJESTÖSIVUT
HALTIALAN TILAN ULKOILURETKI
TORSTAINA 3.4. KLO 12.00
Lähdetään yhdessä ulkoilemaan Haltialan tilan maastoon. Tarkoituksena nähdä tilan eläimiä ja kuulla joen virtaavan, tunnistaa puulajeja ja hengittää raitista ilmaa. Kävelyä retkellä kertyy noin 3–5 kilometriä. Tapaamme Helmi-talolla klo 11.45, josta yhdessä kuljemme bussilla kohteeseen. Varaathan siis mukaasi bussikortin (ab) sekä oman vesipullon, jaloissasi hyvät kengät. Omavastuu 2 €, joka kattaa maittavat eväät ulkoilun päätteeksi. Viimeinen ilmoittautuminen mukaan on 27.3.
TAITEENSULATTOMO JA LOUNAS
KESKIVIIKKONA 9.4. KLO 9.45
Tule mukaan tutustumaan Taiteensulattamoon! Yhteislähtö talolta 9.45 ja tutustuminen Taiteen Sulattamon toimintaan. Lounaalla käymme tukiyhdistys Karvisessa noin klo 12, jonka jälkeen mahdollisuus tehdä Sulattamolla pienimuotoisia taideharjoitteita. Ilmoittautuminen ja 2 € omavastuu 28.3. mennessä.
KEVÄINEN PIKNIK SUOMENLINNASSA
KESKIVIIKKONA 23.4. KLO 11.00
Eväät reppuun ja mennään tutkimaan saarta ja viettämään rento päivä yhdessä. Mukaan tarvitset ulkoiluun sopivan vaatetuksen. Matkat omakustanteiset. Ilmoittautuminen ja 2 € (sisältää eväsleivän ja vesipullon) omavastuu 11.4. mennessä.
REIPAS KÄVELYRETKI ALPPIPUISTOON
PERJANTAINA 9.5. KLO 12.30
Porukalla kävelemään! Saattaa kevään kukkaloistokin jo olla ihasteltavana, siitä lähdemme ottamaan selvää. Takaisin talolle tultuamme juodaan kahvit ja herkutellaan jäätelöllä. Ilmoittautuminen 8.5. mennessä.
FAZERILAAN
TIISTAINA 13.5. KLO 9.30 Bussikuljetus Helmi-talolta Fazerilaan. Aloitamme aamiaisella, johon kuuluu kahvi/tee, suolainen piirakka ja smoothie. Aamiaisen jälkeen saamme opastetun kierroksen Fazerilaan. Kierros päättyy tuttuun tapaan karkkimetsään! Jokainen osallistuja saa myös mukaansa Fazerin tuotekassin lähtiessä. Omavastuu koko setille on 10 €, joka tulee olla maksettuna viimeistään 30.4.
PÄIVÄRETKI HÄMEENLINNAAN
KESKIVIIKKONA 21.5. KLO 9.30 Kevätkauden päiväretken ilmoittautumiset käynnissä. Aamiaisen nautimme talolla klo 9.30 alkaen. Bussi starttaa Helmi-talolta klo 10.30 kohti Hämeen linnaa, jossa meille on varattuna opastettu kierros. Linnan kierroksen jälkeen suuntaamme iltapäivällä lounaalle Ravintola Verkatehtaalle. Sitten onkin aika paluumatkalle Helsinkiin. Lähde mukaan! Viimeinen ilmoittautumis- ja 15 € maksupäivä on 6.5.
PIKNIK-RETKI LÄHIPUISTOON
PERJANTAINA 6.6. KLO 13.00
Lähdetään Helmi-talon lähipuistoon, istahdetaan nurmikolle peitteiden päälle ja nautitaan kahvit eväiden kera leppoisan jutustelun ohessa. Sateen sattuessa nautimme eväät Cafe Helmikukassa. Omavastuuhinta 2 €. Ilmoita itsesi mukaan!
RYHMIÄ:
RUOKAKURSSI
PERJANTAISIN 4.4., 11.4., 25.4., 2.5. ja 9.5. KLO 10.00–13.45 (5 krt)
Tervetuloa oppimaan uusia reseptejä ja herkuttelemaan Helsingin työväenopiston ohjaaja Mari Hurrin kanssa. Kurssi järjestetään opistolla: Helsinginkatu 26. Kurssin omavastuu on 15 €. Viimeinen ilmoittautumis- ja maksupäivä on 24.3. Tervetuloa mukaan kokkailemaan!
LUONTO LIIKUTTAA
TIISTAISIN 15.4.–6.5. KLO 12.00–15.00 (4 krt)
Kiinnostaisiko sinua lähteä yhteiselle neljän kerran matkalle luontoon erilaisine sisältöineen ja menetelmineen? Johanna hakee itselleen maksimissaan kahdeksan hengen porukkaa, jonka kanssa yhteinen intiimi ryhmäkokonaisuus toteutetaan. Tulemme tutustumaan kasvavan liikkumiseen trendiin, rapputreeniin! Teemme retken Bisajärven maisemiin kävellen paikoin haastavaakin metsäpolkua (kokonaismatka noin 7kilometriä), perillä syödään eväitä ja keitellään pannukahvia. Teemme myös retken Haltialan kotieläintilalle, jonka ympärillä on mahtavat metsäiset lenkkimaisemat! Samalla reissulla imemme itseemme eläinten positiivista energiaa. Jokaiseen retkeen kuuluu hetki yhdessä ryhmään kuuluvia eväitä syöden. Kiinnostuitko? Mitä sinulta odotetaan? Sinulta osallistujana odotamme sitoutumista mielellään jokaiselle ryhmäkerralle, avoimella mielellä mukana olemista sekä valmiutta/halua/jaksamista kävellä 3-7 kilometrin lenkkejä yhdessä. Omavastuu 8€ koko kurssille, joka kattaa hyvät eväät joka kerralle. Tämän lisäksi tulee olla valmis maksamaan bussilippujen hinnat muutaman ryhmäkerran siirtymissä (abc-lippu, ainakin Bisajärven retkellä).
KIRJOITTAMISEN MATKA
MAANANTAISIN 28.4., 5.5., 12.5., 19.5. ja 26.5. KLO 13.00–15.00 (5 krt) Lähde matkalle kirjoittamisen kiehtovaan maailmaan. Tule kokeilemaan näytelmän, runon ja kertomuksen kirjoittamista. Mikä toimii sinulle parhaiten? Millainen kirjoittaja sinä olet? Ryhmässä tutustutaan kirjallisuuden eri lajeihin ja etsitään kirjoittamalla omaa ääntä. Tavoite on kokeilla uutta ja löytää samalla inspiraatiota kirjoittamiseen. Ohjaajana toimii Noora Miettinen (Suomen kielen ja kirjallisuuden opettaja ja vertaisohjaaja) Viimeinen ilmoittautuminen 11.4. Ryhmä on maksuton, osallistujamäärä on rajattu.
PALVELUOHJAUS:
PALVELUNEUVONTAA
MAANANTAISIN KLO 13.00–15.00
Tarvitsetko tukea käytännön asioiden hoitoon, vinkkejä tai motivointia? Palveluohjaaja tavattavissa ilman ajanvarausta Helmi-talolla maanantai-iltapäivisin. Tervetuloa juttelemaan!
NIPS, NAPS SOSIAALITURVA
MAANANTAINA 10.3. KLO 14.00
Mitä sosiaaliturvalle tapahtuu vuonna 2025? Mitkä muutokset palveluissa ja etuuksissa koskettavat mielenterveyden ongelmia kokevia ihmisiä? Aihetta alustaa sosiaaliturvan asiantuntija Riikka Mettälä (MTKL). Tervetuloa!
KODIN TSEMPPARIT
TIISTAISIN 15.4.–6.5., 3.6. KLO 9.30–11.30
Pölyt pois ja hyvinvointia tilalle. Lähde mukaan kodinhoidon tsemppiryhmään. Kyseessä ei ole siivouskilpailu vaan lempeä ryhmä arjen hallintaan. Lähestymme kodinhoitoa vertaistuellisesti kannustaen mm. pienten tekojen ja jaettujen vinkkien kautta. Tervetuloa! Ilmoittautumiset 8.4.2025 mennessä ryhmää ohjaavalle palveluohjaaja Mika Ristirannalle p. 040 626 6129 mika.ristiranta@mielenterveyshelmi.fi
KUNTOUTUSTEN SEKAMELSKA – MITEN LÖYTÄÄ OMANSA?
MAANANTAINA 5.5. KLO 13–14.30
Tuntuuko sinustakin mahdottomalta löytää oikeanlaista apua? Mistä tietää, mikä terapia, kuntoutusmuoto tai kurssi sopii itselle? Tervetuloa kuuntelemaan ja keskustelemaan MTKL:n asiantuntijoiden kanssa Teamsin välityksellä. Käydään yhdessä läpi, millaisia kuntoutusvaihtoehtoja ja –polkuja on mielenterveyden ongelmia kokeville ihmisille. Millainen kuntoutus voisi olla paikallaan, jos arjessa ei tahdo pärjätä? Tai kenelle kuntoutuspsykoterapia sopii? Entä milloin oikea suunta olisikin ammatillinen kuntoutus tai erilaiset kurssit?
KEITTIÖ TIEDOTTAA:
LEIVONTARYHMÄ
JOKA TOINEN TIISTAI KLO 13.30–15.00 (8.4, 22.4, 6.5, 20.5, 3.6, 17.6)
Helmin keittiössä joka toinen viikko (parilliset viikot) on leivontaryhmä, jossa valmistetaan toiveiden mukaan suolaisia ja makeita leivonnaisia yhdessä ajan kanssa opastaen. Tule oppimaan ja harjoittelemaan omaa suosikkireseptiäsi! Omat leipomuksensa saa viedä kotiin päivän päätteeksi, ei omavastuuta. Ilmoittaudu ennen ryhmän alkamista.
SUPERAAMUPALA
KERRAN KUUKAUDESSA KLO 9.00–10.00 (29.3, 25.4, 22.5)
Herkullinen ja runsas aamupala, vaihtuvin valikoimin! Olet lämpimästi tervetullut ilman erillistä ilmoittautumista. Aamupalan hinta 2,50 €
HELMIN HERKKURAADIT
PE 11.4. KLO 14.00 Kuivatut hedelmät raati
KE 30.4. KLO 14.00 Vapun karkkiraati
Maistellaan ja pisteytetään erilaisia herkkuja Helmin ruokasalissa. Ei ennakkoilmoittautumista.
PÄÄSIÄISEN JUHLALOUNAS
TORSTAINA 17.4. KLO 11.30–13.00
Juhlava pääsiäislounas tarjoillaan alkaen klo 11.30. Lounaaseen kuuluu alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka. Lounaan hinta 5 €. Ilmoittaudu mukaan 10.4 mennessä.
VAPPULOUNAS
PERJANTAINA 30.4. KLO 11.30–13.00 Vappuhenkinen lounas, munkkeja unohtamatta! Normaalilounaan hinnalla 4,00 €. Tervetuloa!
Huomio! Ryhmien paikat täyttyvät ilmoittautumisjärjestyksessä
ILMOITTAUTUMISET
Ryhmiin, retkille ja tapahtumiin: Helmin toimisto: p. 040 1616 604 tai talolla/sähköpostitse toiminnanohjaajille: johanna.norring@mielenterveyshelmi.fi mari.saavala@mielenterveyshelmi.fi katri.ruotsalainen@mielenterveyshelmi.fi
Helmi-lehden 1/2025 toimitussihteerinä toimii Mira Martikainen. Helmi-lehden 2/2025 uutena toimitussihteerinä vuoden 2025 loppuun toimii Katri Ruotsalainen Miran siirtyessä Askel Lähemmäksi -hankkeeseen.
Korjaus: Helmi lehden 4/24 sivun 18 kuvan oli ottanut Mari Vuorinen
KUVA: HANNA MUSTONEN
