Hälläpyörä 3&4 2013

Hämäläis-Osakunnan

Hälläpyörä

Huoleton lapsuus

Matalan kynnyksen kulutustaidetta LAPSUUS JA HÄME KULTTUURI JA TAIDE 3/2013

PÄÄKIRJOITUS

Hälläpyörä

Päätoimittajalta – viimeistä kertaa Rakas lukijani hämäläinen ylioppilas!

2

Pääkirjoitus

4

Kuuluisia osakuntalaisia: Paasikivi Kuuluisia osakuntalaisia: Wuolijoki Arkiston kätköistä

6

Jani Kaipainen

7 8

E

lämään ja ylioppilaana olemiseen kuuluu se, että kaikki loppuu aikanaan.

Näin on myös vuoden 2013 toimituksen viimeinen ponnistus päässyt käsiisi. Hämäläisen hitauden ja mysteeristen tapahtumaketjujen seurauksena kohtaat kolmos- ja neloslehden kimairan.

Kolmoslehti käsittelee lapsuutta ja Hämettä, noita meille kaikille niin tuttuja asioita. Vaikka suhteesi osakuntamme kanta-alueeseen olisikin jäänyt kapeaksi, niin lapsuuden lienevät kaikki meistä käyneen läpi. Lisäksi osakunta on mitä mainioin paikka maakuntasuhteen luomiseksi. Hallitukseen päästyäni itse jotenkin ajauduin

viettämään osakunnan talvipäivää Kangasalla, mikä oli kylmyydestä huolimatta mukavaa.

Neloslehti puolestaan pohtii kulttuuria ja taidetta. Museoiden ja muiden sivistyneiksi miellettyjen paikkojen lisäksi kyseisiin jaloihin ajanvietteisiin voi törmätä osakunnan sohvillakin. Entä jos vaikka puolivahingossa päätyisit katsomaan elokuvia tai maistelemaan viinejä?

Hyvää vuotta 2014 ja loppuelämää sinulle, viimeisen päätoimittajan palstani lukija.

PS. Hälläpyörä löytyy nykyisin myös osoiteesta http://issuu.com/hallapyora.

Mari Teinilä Päätoimittaja

2 Hälläpyörä

kolumni

Nuoruuden Onnela ja kokematon Sedu

10

Mainostettu lapsuus

12

Paljon melua lastensairaalasta

14

Lapsiköyhyys edelleen riesanamme

3/2013 & 4/2013

15

From the cradle to the unknown

16

Maailma on mun

18

Huoleton lapsuus

kolumni kolumni kolumni

Opiskelijabudjetti +

20 taidemusiikki = totta Matalan kynnyksen

22 kulutustaidetta 24 NaNoWriMo

Marraskuun värejä Kun katsoo ulos, ensisilmäyksellä näkee vain loputonta harmautta. Kuitenkin myös loppusyksyn luonnossa on omaa kauneuttaan.

Oheiset valokuvat pyrkivät tuomaan sitä esiin.

Katja Sergejeff

Hämäläis-Osakunnan Hälläpyörä. Kustantaja: Hämäläis-Osakunta. Paino: Hermes Oy. Painos: 820 kpl. ISSN: 17953634. Toimituksen sähköposti: hallapyora@gmail.com. Päätoimittaja: Mari Teinilä. Toimitussihteeri: Anna Valjakka. Kuvatoimittaja: Mari Teinilä. Toimittajat: Eva-Riitta Antikainen, Oona Laakkonen, Hanna Leino, Anna Pöyhönen, Katja Sergejeff, Mari Teinilä, Santtu Vekkeli. Avustajat: Niilo Kalakoski, Juhani Takkunen, Nora Berg. Taitto: Eva-Riitta Antikainen, Anna Valjakka. Valokuvaajat: Oona Fromholdt, Katariina Hirvonen, Jani Kaipainen. Sonia Lehto, Anna Pöyhönen, Henrik Vesterinen. Kansikuvat: Katja Sergejeff. Takakansiruno: Anna Pöyhönen. Toimitusneuvosto: Pekka Hassinen, Teo Gebhard, Markus Korpinen, Jussi Ranta, Sofia Seittenranta-Vekkeli, Paula Talonen.

Hälläpyörä on Helsingin yliopiston Hämäläis-Osakunnan jäsenlehti. Hälläpyörä ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

Hälläpyörä 3 Hälläpyörä 3

teksti niina iisakkila kuva peltimikko

KUULUISIA OSAKUNTALAISIA

Paasikivi J

ohan Gustaf Hellstén syntyi vuonna 1870 tamperelaisen kauppiasperheen pojaksi. Hänen äitinsä Karoliina Hellstén kuoli poikansa ollessa nelivuotias, ja myös isä Johan August Hellstén menehtyi poikansa ollessa teini-ikäinen vuonna 1884. Vähän ennen kuolemaansa isä oli kuitenkin jo huomannut poikansa poikkeuksellisen älyn ja lähettänyt hänet opiskelemaan suomenkieliseen Hämeenlinnan normaalikouluun – huolimatta pula-aikana huonosti menneistä liiketoimistaan. Hellstén menestyi koulussa hyvin, ja vuonna 1887 hän suomensi nimensä Juho Kusti Paasikiveksi; nimien muuttaminen tuona aikana ruotsalaisista suomalaisiksi oli lähestulkoon muoti-ilmiö.

Syksyllä 1890 Paasikivi saapui Keisarilliseen Aleksanterin yliopistoon lukemaan venäjän kieltä ja kirjallisuutta. Samoihin aikoihin Suomen suuriruhtinaskunnan ja keisarillisen Venäjän suhteet menivät ristiin, ja keisari Aleksanteri III alisti Suomen postilaitoksen Venäjän sisäministerille. Tämä niin kutsuttu Postimanifesti aiheutti Suomessa kuohuntaa, ja Paasikivi päätti liittyä Hämäläis-Osakuntaan,

4 Hälläpyörä

vaalittiinhan osakunnassa suomalaismielistä henkeä. 1890-luvun viimeisinä vuosina, jolloin osakunnan huomio kiinnittyi rajantakaisiin sukulaiskansoihin, Paasikivi oli mukana osakunnan asettamassa toimikunnassa, joka järjesti suomalaista kirjallisuutta Inkerinmaalle.

monarkisteihin, ja hän liittyi vuonna 1918 Kansalliseen Kokoomukseen. 1930-luvun taloudellisesti vaikeat ajat osuivat yksiin Hämäläisten talon rakennusurakan kanssa.

Rahoittajaksi saatiin 1930 Kansallis-OsakePankki, jossa Paasikivi oli tuolloin johtajana. Ennen sotia hän ehti toimia myös suurlähettiläänä Tukholmassa ja sotien välisenä aikana Moskovassa.

PAASIKIVI PÄÄTTI LIITTYÄ HÄMÄLÄIS-OSAKUNTAAN. VAALITTIINHAN OSAKUNNASSA SUOMALAISMIELISTÄ HENKEÄ.

V almistuttuaan filosofian kandidaatiksi Paasikivi päätyi vaihtamaan oikeustieteelliseen tiedekuntaan. Poliittiseen toimintaan Paasikivi alkoi osallistua vasta Helmikuun manifestin aikaan vuonna 1899. Hänestä tuli aktiivinen jäsen vanhasuomalaisissa, joiden mielestä Venäjän vaatimuksiin oli suhtauduttava myöntyväisesti ja kompromisseja esittäen.

Paasikiven suuri poliittinen oppi-isä oli J. R. Danielson-Kalmari, joka toimi tuolloin Hämäläis-Osakunnan inspehtorina. Juuri inspehtoriltaan Paasikivi omaksui näkemyksen, jonka mukaan Suomen autonomian puolustaminen vaati kaikkien kansalaisten panosta kielestä tai sosiaalisesta taustasta riippumatta. Osakuntamme kuraattoriksi hänet valittiin vuonna 1901, mutta hän ei kyennyt saavuttamaan suurta kannatusta muiden osakuntalaisten kuin vanhasuomalaisten keskuudessa.

Vanhasuomalaiset kannattivat vuodesta 1904 alkaen yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta. Eduskunnan uudistuskomitean jäsenenä Paasikivi toimi 1905–1906, ja hän oli luomassa periaatteita tulevalle yksikamariselle eduskunnalle. Suomen itsenäistyttyä osakuntamme entinen kuraattori kuului

Paasikiven elämän ehkä vaikeimmat vuodet osuivat jatkosodan jälkeisiin vuosiin, jolloin hän toimi pääministerinä kahdessa hallituksessa. Erityisesti sotasyyllisyysoikeudenkäynti oli Paasikivelle raskas, sillä hän joutui valvontakomission puheenjohtajan Andrei Ždanovin ja oikeusministeri Urho Kekkosen käskystä ajamaan kahdeksan sodanaikaisen poliitikon vankeusrangaistuksia.

Mannerheimin erottua 1946 presidentin virasta eduskunta valitsi Paasikiven presidentiksi poikkeuslailla. Hämäläis-Osakunnan kunniajäseneksi hänet valittiin 1948.

Valinta oli osakunnan epäsuora hyväksyntä Suomen sodanjälkeiselle myöntyväisyyspolitiikalle. Presidentin ura jatkui 1950 presidentinvaalien jälkeen, ja 1952 hän avasi Helsingin olympialaiset.

Paasikiven seuraajaksi valittiin 1956 Urho Kekkonen. Vain vuotta myöhemmin osakuntamme entinen kuraattori menehtyi 86-vuotiaana, ja hänen siunaustilaisuudessaan olivat läsnä Hämäläis-Osakunnan lippu ja kirkkoairuet.

Hälläpyörä 5

Evelyn Flint

teksti niina iisakkila kuva tiina monto

Arkiston kätköistä

Sulo Wuolijoki K

Juttusarja päättyy.

S

ulo Wuolijoki syntyi 1881 Hauholla säätyläisperheen pojaksi. Vuosina 1897–1900 hän opiskeli Jyväskylän lyseossa, jossa hän tutustui muun muassa Edvard Gyllingiin ja Otto Wille Kuusiseen (Hälläpyörä 1/2013). Näillä ihmisillä oli merkittävä vaikutus Wuolijoen myöhempiin poliittisiin ajatuksiin. Helsingin yliopistoon saavuttuaan Wuolijoki liittyi HämäläisOsakuntaan, jossa hän oli 1900-luvun ensimmäisinä vuosina sosialismin uranuurtaja. Vuonna 1903 hän teki laudaturtyönsä lampuotien, torpparien ja mäkitupalaisten oloista Hauhon pitäjässä. Sosialismi ei kuitenkaan saanut osakunnassamme jalansijaa, mikä näkyi esimerkiksi siinä, ettei Wuolijoki juurikaan saanut tukea vuonna 1906, jolloin hän esitteli vaatimuksia torpparien itsenäistämisestä.

Vuonna 1905 Wuolijoki kirjoitti työväenliikkeen tunnuslauluun, Kansainvälisen, suomenkieliset sanat yhdessä Kuusisen ja

Yrjö Sirolan kanssa. Suomennoksesta tuli nopeasti suosittu Suomen työväenliikkeen keskuudessa. Kansanedustajana Wuolijoki toimi 1907–1913 Sosialidemokraattisessa puolueessa, ja hän jätti eduskuntaan välikysymyksen torpparien aseman parantamiseksi vuonna 1907 Vesilahdella Laukon kartanossa tapahtuneiden torpparihäätöjen vuoksi.

Sosialistitaustastaan huolimatta Wuolijoki säästyi monien aatetoveriensa kohtalolta vuoden 1918 sisällissodan aikaan, tosin hän joutui vankilaan viideksi vuodeksi tuomittuna uuden työväenpuolueen perustamisyrityksestä ja yhteistyöstä punaisen kansanvaltuuskunnan kanssa. Hän myös menetti kansalaisluottamuksensa vankeusrangaistuksen takia kymmeneksi vuodeksi.

Osakuntamme sosialismin kannattelija menehtyi 1957 Luopioisissa.

Sulo Wuolijoki oli vuosina 1908–1923 naimisissa virolaistaustaisen Ella Murrikin kanssa. Avioliitto päättyi eroon, mutta Murrik otti käyttöön nimen Hella Wuolijoki, jolla hänet tunnettiin myöhemmin niin poliitikkona kuin näytelmäkirjailijanakin. Wuolijokien perinnettä tämän päivän politiikassa kannattelee Erkki Tuomioja, pariskunnan tyttärenpoika.

Juttusarjan kirjoittaja on hauholaistaustainen poliittisen historian opiskelija, jolla on esivanhempia myös Vesilahden Laukon kartanon torpparien keskuudessa.

6 Hälläpyörä

ysyttäessä työsarasta Lari kertoo, että arkistosta paljastui läpikäynnin yhteydessä luetteloimatonta aineistoa runsaasti, toista sataa yksikköä. Suoranaisia yllätyksiä luetteloimattoman materiaalin joukossa oli loppujen lopuksi melko vähän. ”Etupäässä arkiston sisältö oli sitä, mitä saattoikin odottaa.”

Hänen mukaansa vanhimmat arkistossa säilytettävät aineistot ulottuvat 1800-luvun loppupuolelle, ja niiden tuottaminen on vaatinut aikanaan huomattavasti enemmän ponnistuksia kuin nykyään – jo silkan tietotekniikan puuttumisen vuoksi. ”Voi vain kuvitella, kuinka paljon niiden laatimiseksi on aikanaan jouduttu näkemään vaivaa”, hän toteaa. ”Ensimmäisiä mieleen jääneitä löytöjä oli Sakalan alkuperäinen, vuonna 1929 solmittu liittosopimus, joka löytyi sekalaisten materiaalien joukosta aivan töiden alkuvaiheessa”, Lari paljastaa. ”Toinen mielenkiintoinen tapaus oli Suomen kaartissa 1900-luvun alkuvuosina palvelleen sotilaan muistivihko, johon on kirjoitettu kansansävelmiä ja -runoja. Siitä kiehtovan tekee erityisesti toistaiseksi avoimeksi jäänyt kysymys, miten se on päätynyt osakunnan arkistoon, sillä mitään yksiselitteistä yhteyttä osakuntaan ei nopean tarkastelun perusteella löytynyt”, hän jatkaa.

Osakunnan arkistoon on tuotu jälleen uutta ryhtiä väliaikaisen epäjärjestyksen jälkeen. Projektista kertoo meille hienoa työtä tehnyt Lari Ahokas, vanha osakuntaaktiivi ja tulevan historiateoksen kirjoittaja.

Tiesitkö?

Arkiston vanhempi osa, suurimmaksi osaksi sotia edeltävältä ajalta, on säilytyksessä yliopistolla Kansalliskirjaston käsikirjoituskokoelmissa. Osia osakunnan arkistosta on Kansalliskirjaston lisäksi myös muissa arkistoissa.

Tavallinen osakuntalainen ei välttämättä tule arkistossa juuri käyneeksi, ellei osakunnan historia satu muutoinkin kiinnostamaan. Sen sijaan Larin mielestä ainakin virkailijoiden soisi arkistoa käyttävän ellei muuhun, niin ainakin oman työnsä saavutusten tallentamiseen myöhemmille osakuntapolville. ”Vuosikymmenten päästä meistä muistetaan varsin suurella todennäköisyydellä lähinnä se, mitä arkistoon on satuttu tallentamaan.”

Jussi Ranta

johnny_automatic

KUULUISIA OSAKUNTALAISIA

Hälläpyörä 7

Nuoruuden Onnela ja kokematon Sedu

”N

uoruus on parasta aikaa" on paljon kuultu väite. Oma nuoruuteni on kulunut suurilta osin Hämeen sydämessä, Pälkäneellä, jossa "teinihelvettejä" ei ole. Keskustan ainoa baari, bar Ankkuri, ei houkutellut kovin usein viettämään perjantaiiltoja paikallisten maitoaatujen kanssa. Pälkäneen slogan, ”Pälkäne - Parasta aikaa”, ei muistunut mieleen juuri silloin, kun juhli uutta vuotta Pälkäneen taksiaseman ovivälikössä.

Kuva: CreativeCommons.org

Katsellessa kotikylän tyhjiä katuja viikonloppuisin on vaikea kuvitella, että bilehirmu Sedu Koskinen on viettänyt nuoruuden kesäiltansa paikallisella leirintäalueella ja värjötellyt talviöinä Pälkäneen torilla tölkki kohmeisessa kourassa. Oliko nuoruus ja Pälkäne Sedu Koskisen parasta aikaa? Millaisia aikuistumisriittejä Koskinen koki yhteisellä hiekkalaatikollamme?

8 Hälläpyörä

Nykyajan aikuistumisriiteiksi voidaan kutsua rippikoulua, valmistumista, penkkareita tai omaan asuntoon muuttamista. Mutta missä todella mitataan se, onko siirtynyt aikuiselämän syviin syövereihin?

Kynnys aikuisuuteen on monella meistä ollut Onnelan ovella. Kysymyksiin nuoruudesta Pälkäneellä vastaa Seppo " Sedu" Koskinen, jota saamme syyttää tai kiittää lapsuutemme lopusta.

Missä vietit, Sedu, nuorena aikaasi?

– Pälkäneellä tuli alaikäisenä käytyä pikkubaareissa, joista sai alaikäisenä bisseä ja silloinhan se tuntui parhaalta. En mä pahemmin käynyt esimerkiksi Hämeenlinnassa tai Tampereella. Ne olivat liian suuria stadeja Pälkäneen pojalle. Autolla pyörittiin tansseissa ympäri Pälkänettä ja aina tytöt mielessä, tietty.

Minkälainen oli tuolloin pälkäneläisten ja valkeakoskelaisten nuorten suhde? (Kirjoittajan

oman nuoruuden aikana Pälkäneellä on käyty tappeluita valkeakoskelaisten ja pälkäneläisten välillä. Tappeluihin on kuulut mm. pesäpallomailoja.)

– Valkeakoskihan tuntui isolta stadilta Pälkäneen jälkeen ja kaikki tuntuivat olevan niin cooleja (ainakin tytöt). En mä kokenut mitään eriarvoisuutta muuten.

Oletko ollut Aitoon Kirkastusjuhlilla? (Pälkäneellä järjestettävä Aitoon Kirkastusjuhlat on luonnollisesti paikallisten kesän kohokohta ja myös Suomen vanhin rockfestivaali - in your face, Ruisrock!)

– No Aitoosta muistan, että olin silloin (vuonna 1973) yli 190 cm pitkä, koska tuolloin olivat muodissa korkeat korot ja leveät lahkeet. Mähän olen normaalisti 172 cm. (kirj. huom.: Onko tämä puujalkavitsi?) Silloin oli helppo iskeä vähän pidempiäkin tyttöjä...

Siirtymävaihe mataliin korkoihin oli kivulias. Tietysti Aitoosta muistan ekan kunnon ja kovan krapulan aiheuttamat kännit. Ja tietenkin Remun ja The Hurriganes -keikat.

Kerro jokin eriskummallinen seikkailu nuoruudestasi.

– Nuoruuteni yksi kova juttu oli kun noin 13-vuotiaana kävelin maantiellä tapaamaan parasta silloista kaveriani Uotilan Harria (kirj. huom.: Uotilan leipomossa leivotaan myös UniCafen leipiä), kun auto pysähtyi viereeni ja ovi aukesi ja joku huusi takapenkiltä,

että tiedänkö missä yksi Iltasmäen kaunein tyttö asui (mua noin 4 vuotta vanhempi). Mä sanoin, että tiedän, jolloin ääni kutsui mut autoon näyttämään tietä.

Kun astuin lähemmäksi, näin nahkahatun ja röyhelöpaidan ja tiesin, että kyseessä oli Antti Hammarberg alias Irwin Goodman. Mä nousin autoon ja näytin missä tämä tyttö asui. Irwin oli rento ja karismaattinen hahmo siihen aikaan, ja se oli kova juttu nähdä hänet ilmielävänä. No, kun tyttö tuli paikalle niin Irwin kysyi "Mitä kulta?", otti tytön kainaloon ja minä katselin ihmeissäni.

Halusitko nuorena mahdollisimman pian pois Pälkäneeltä, kävivätkö piirit liian pieniksi?

– En välttämättä halunnut, mutta jalkapallo, Lotilan ammattikoulu ja FC Haka veivät voiton.

Entä millä mielellä nykyisin muistelet Pälkänettä, käytkö lapsuuden maisemia välillä fiilistelemässä?

– Kyllä Pälkäneellä on paljon hienoja juttuja ja hienoja muistoja.

Elämä oli silloin aika pientä ja vaatimatonta, mutta onnellista. Olin juuri kesällä häissä, jotka pidettiin Pälkäneen kirkossa. Silloin tulivat mieleen rippikouluajat ja monet hienot muistot sekä se, että kaikki oli niin kokematonta.

Irene Riihimäki

Hälläpyörä 9

Lapsuus määritellään mielissämme alueeksi, joka on aikuisten – ja etenkin kaupallisen maailman – ulottumattomissa. Lapsuus ymmärretään puhtaana ja viattomana elämänalueena - kokematonta elämänalkua halutaan suojella aikuisten maailmalta ja julmuudelta. Vaikka lapsia suojellaan mainonnalta, samalla lasten merkitys kuluttajaryhmänä on kasvanut.

Mainostettu lapsuus T

utkija Annamari Vänskän Heurekassa pitämällä luennolla pohdittiin lapsuuden ja kaupallisuuden yhteyttä. Vänskä on muodin, taiteen ja visuaalisen kulttuurin tutkija ja työskentelee muodin tutkimuksen instituutissa Tukholman yliopistossa.

Vänskän mukaan kaupallinen tila on ottanut haltuunsa nuoret ja lapset tarjoten heille ajanvietettä ja viihdykettä kulutuksen ja shoppailun muodossa. Kuluttamisen kulttuuri leimaa elämää nykyään jo lapsuudesta lähtien, jopa pienistä vauvoista tehdään aikuismaisia kuluttajia. Vänskä huomauttaakin, että kaupallisella kulttuurilla on meistä yliote. Se muokkaa meitä yhä enemmän kansalaisista kuluttajiksi, eivätkä lapset tai edes lemmikit ole tämän ulkopuolella.

Lapsista on tullut oma kuluttajasegmenttinsä ja samalla mainonnan kohde.

Tavaroiden lisäksi kyse on kuitenkin myös mainonnan kuvista ja kuvamaailmasta.

Saamme tietoa ympäröivästä maailmasta kuvien välityksellä ja kohtaamme päivittäin satoja pääosin kaupallisia kuvia. Samalla kehostamme on tullut kuva, jota muiden on tarkoitus lukea. Keho ja vaatteet ovat muut-

10 Hälläpyörä

tuneet itseilmaisun areenaksi, jolla voidaan välittää tietoa omasta persoonasta, yhteiskuntaluokasta, sukupuolesta ja jopa seksuaalisuudesta. Kuvallinen maailma ulottuu myös siihen, miten me puemme lapsiamme ja millaisia tavaroita heille annamme.

Värikoodit ovat selkeitä: pojat puetaan vaaleansiniseen ja tytöt vaaleanpunaiseen.

Lasten kohdalla pukeutumisessa sukupuolesta onkin tullut keskeinen viesti, suhtautuminen lapsen sukupuoleen on Vänskän näkemyksen mukaan jopa pakkomielteen omaista.

Lapset eivät kuitenkaan ole vain mainonnan kohde, joille tavaraa myydään.

Lapsista on tullut mainoksissa näkyviä hahmoja ja huomion kiinnittäjiä, joiden avulla myydään paitsi tuotteita myös yrityksen brändiä. Vänskän mukaan mainoksissa esiintyvät lapset puetaan vaatteisiin, jotka ilmentävät selkeästi lapsen sukupuolta. Värikoodien lisäksi sukupuoliroolit ovat mainonnassa muutenkin selkeät: tytöt esitetään passiivisesti poseeraavina, pojat aktiivisina ja leikkisinä. Vänskä kiinnittää myös huomiota tyttöjen seksualisointiin

sekä aikuismaisuuteen ja huomauttaa, että tyttöihin kohdistuu jo lapsuudessa erilainen katse kuin poikiin. Voidaankin kysyä, miten viaton kaupallistettu lapsuus lopulta on.

Huolestuttavaa Vänskän mukaan on se, ettei asetettuja normeja vaikuta olevan luvallista rikkoa. Etenkin poika vaaleanpunaisessa vaatteessa herättää monissa aikuisissa joko huolta tai huvittuneisuutta. Kuvat myyvätkin paitsi tuotteita, myös haluttuja sosiaalisia rooleja.

Lapsen näkeminen kuluttajana ja mainonnan kohteena juontaa Vänskän tulkinnan mukaan juurensa lapsiluvun pienenemiseen länsimaissa, mutta myös perheiden varallisuuden paranemiseen. Lapsen hankkimisesta on tullut yhä suunnitellumpaa ja harkitumpaa. Se on ikään kuin projekti, johon vanhemmat panostavat paljon myös rahallisesti. Muotiteollisuudessa lapsista onkin tullut sitä tärkeämpi mainonnan kohde mitä pienemmäksi perheiden lapsiluku on käynyt.

Ajatus erillisestä lapsuudesta omana viattomana elämänalueenaan on kuitenkin kohtalaisen uusi. Käsitys on muodostunut muutaman sadan vuoden kuluessa, eikä se ole muuttumaton fakta. Vänskä pyrkikin luennollaan herättämään ajatuksia lapsuuden näennäisestä viattomuudesta ja siitä, miten lapsuus nähdään mainonnassa ja kuluttamisen kontekstissa. Vänskän mielestä muotiteollisuuden välittämä kuva lapsista ja lapsuudesta ei ole yhdentekevä, vaan se muovaa käsityksiämme ja vaikuttaa siihen, millaiseksi lapsen oma identiteetti iän karttuessa muodostuu.

Luettavaa: Annamari Vänskä. Muodikas lapsuus: Lapset mainoskuvissa.

Gaudeamus 2012.

Hälläpyörä 11

on tulovero". Hiilamo toivoo, että lastensairaalakeräys jää ainoaksi tapaukseksi, jossa keskeinen julkisen vastuun tehtävä rahoitetaan hyväntekeväisyydellä. Hän esittää jopa niinkin pitkälle menevän tulkinnan, että kyseisen kaltaiset keräykset saattavat aiheuttaa veronmaksumoraalin rappeutumisen ja hyvinvointivaltion alasajon. Helsingin Sanomien artikkelissa 31.3.2013 ”Kerjäämiseksi meni” kansantaloustieteen professori Vesa Kanniainen on tuonut esiin mahdollisesti aiheutuvan ongelman, jos yksityistä rahaa on runsaasti tarjolla. Tällöin päättäjät voivat rajoittaa julkisten resurssien suuntaamista kyseisiin hankkeisiin. Myös mielipidepalstoilla on käyty kiivasta keskustelua siitä, tekeekö valtio oikeita rahoituspäätöksiä.

Kaikki eivät ole suhtautuneet keräykseen yhtä kriittisesti. Aina on kuitenkin enemmän tarpeita kuin valtiolla resursseja. Tärkeintä on saada hankkeelle rahoitus, jotta pienet potilaat saadaan heidän tarvitsemaan-

Paljon melua lastensairaalasta nko kaikki jo sanottu, kun lastensairaalasta päivittäin ilmestyy uusi artikkeli, kirjoitus tai uutinen? Lähestyn aihetta ottamalla sähköpostitse yhteyttä yhdistyksen ja säätiön puheenjohtajaan Anne Berneriin. ”Ilman muuta on suotavaa, että hankkeesta kirjoitetaan ja keskustellaan mahdollisimman paljon”, Berner vastaa jo seuraavana päivänä.

Uusilastensairaala2017.fi nettisivuilla 13.2.2013 julkaistun tiedotteen mukaan hanke on poikkeuksellinen, sillä perinteisesti kyseisenkaltaiset rakennushankkeet kuuluvat sairaanhoitopiirille. Nyt varainkeruuta ja hankkeen toteuttamista varten on perustettu erillinen säätiö, sillä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri (HUS) on julkisyhteisö, joka ei lainsäädännön mukaan saa suoraan vastaanottaa lahjoitusrahaa, eikä sen oma varallisuus ole hanketta varten riittävä.

Berner kertoo, että projektiin on ryhdytty, koska nykyinen sairaala on vanhentunut ja uuden rakentamisen aikataulu oli epävarma. Näin voidaan varmistaa, että uusi sairaala saadaan ajoissa ja samalla mahdollistetaan Suomeen maailman paras lastensairaala lapsille ja heidän auttajilleen. Ilman yksityistä rahoitusta hankkeen toteutuminen

12 Hälläpyörä

siirtyisi pitkälle tulevaisuuteen. Myös tästä syystä osa rahoituksesta on päätetty kerätä poikkeuksellisesti yrityksiltä ja yksityishenkilöiltä. Tällainen toimintatapa on herättänyt ajatuksia puolesta ja vastaan.

Uuden lastensairaalan tarve on akuutti.

Ongelmien lista on pitkä: tilojen ahtaus ja epäkäytännöllisyys, huono kunto, kosteusja sisäilmaongelmat. Uudistuksen tarve ei tule yllätyksenä, sillä lastenklinikasta on ropissut valituksia mielipidepalstoille aina silloin tällöin. Jo vuonna 2003 Lastenklinikan kuntoarviossa todettiin, että suurin osa talon vesiputkista on alkuperäisiä eli vuodelta 1948. Anne Bernerin mukaan ”lastensairaalassa hoidetaan vaikeasti sairaita lapsia koko Suomesta. Kyseessä on kansallinen sairaala.”

Miksi siis valtio ei ole päättänyt rahoittaa uutta lastensairaalaa, miksi kiistämättä tärkeän hankkeen rahoitus täytyy kerätä tätä kautta?

Helsingin Sanomissa 31.8.2013 ”Lastensairaalalle on kerätty varoja ennenkin” -artikkelissa kirjoitettiin, että sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo on suhtautunut kriittisesti keräyksen järjestämiseen.

"Ymmärrän yhteiskeräykset, kun maa oli köyhä, mutta nyt meidän keräysideamme

OoNA LAAKKoNEN

Lahjoituksen lastensairaalalle voi tehdä mm. soittamalla keräysnumeroon: 0600 95120 (hinta 20,11€ +pvm/mpm) tai lähettämällä tekstiviestin: SAIRAALA tai SJUKHUS numeroon 16499 (hinta 10€) Lisää tietoja lahjoittamisesta löytyy osoitteesta. www.uusilastensairaala2017.fi

KUVAT: uusilastensairaala2017.fi

O

sa hoitoon. On syytä huomioida myös, että kokonaan ilman valtionosuutta lastensairaala ei sentään jää. On arvioitu, että uusi lastensairaala maksaa 160 miljoonaa euroa, josta HUS ja valtio maksavat kumpikin 40 miljoonaa euroa.

Vaikka uuden lastensairaalan rahoittamisesta on käyty kiivasta keskustelua, on se toissijaista ottaen huomioon sairaalan tarpeen, jota kukaan ei pysty kiistämään.

Rahoitus oli ainoa edellytys sairaalan rakentamiselle, mutta ei ole enää, sillä rakentaminen on jo alkanut. Säätiön on tarkoitus jatkaa varainhankintaa sairaalan valmistumiseen saakka, joten lahjoituksia tarvitaan edelleen.

Hälläpyörä 13

teksti anna pöyhönen kuva katariina hirvonen

From the cradle to the unknown

Lapsiköyhyys edelleen riesanamme

johnny_automatic

I

Mari Teinilä

Lapsuusajan köyhyys määrittää tulevaisuutta aiempaa enemmän.

S

uomi on vauraampi kuin koskaan, eikä meillä ole absoluuttista köyhyyttä, johon liittyy kurjuutta ja kuolemaa. Aiemmin absoluuttista köyhyyttä oli maaseudun suurperheissä, ja nykyään siihen voi törmätä kehitysmaissa. Meillä on kuitenkin suhteellista köyhyyttä, jossa yksilöllä on esimerkiksi rahan ja koulutuksen puutetta. Suhteellisesti köyhä ei pysty osallistumaan kunnolla yhteiskunnan toimintaan eikä täysin määräämään elämästään. 1990-luvun laman jälkeen suhteellinen köyhyys on Suomessa kasvanut. Köyhien tulot ovat kasvaneet, mutta niin ovat tuloerotkin. Köyhiä lapsiperheitä on yhä enemmän, ja yksinhuoltajaperheen köyhyysriski on kasvanut.

Köyhä lapsuus lisää riskiä aikuisiän rikollisuuteen ja mielenterveysongelmiin. Myös lapsikuolleisuus on vahvasti yhteydessä köyhyyteen. Köyhä lapsuus määrittää tulevaisuutta enemmän kuin aiemmin, tosin Suomessa vähemmän kuin OECD-maissa keskimäärin. Rahan siirtäminen pois lapsilta tuntuu yhteiskunnallisesti vaikeiden aikojen koittaessa helpolta ratkaisulta, mutta ei välttämättä ole kovin kannattavaa.

Koulua pidetään merkittävänä tasa-arvoisten lähtökohtien takaajana, ja nykyään kouluissa saattaa silloin tällöin päivystää esimerkiksi sosiaalityöntekijöitä. Naapuriim-

14 Hälläpyörä

Koulu toimii yhä tasa-arvoisten lähtökohtien takaajana.

NYKYÄÄN KOULUISSA SAATTAA PÄIVYSTÄÄ SOSIAALITYÖNTEKIJÖITÄ. me Ruotsiin on perustettu yhä enemmän yksityiskouluja. Peruskoulun segregoituessa eri yhteiskuntaluokat eivät enää kohtaa, mikä tuo mukanaan omat ongelmansa.

Moni meistäkin on kuullut vanhemmista, jotka ovat halunneet lapsensa “parempaan” kouluun kuin minne nämä olisivat muuten päätyneet. Monen meistä ala-astekaverit olivat ehkä sellaisia, joiden seuraan vanhempamme eivät meitä välttämättä olisi päästäneet, jos olisivat saaneet valita. Kuitenkin kouluseurasta huolimatta olemme kaikki todistettavasti selvinneet peruskouluajoistamme yliopistolle asti.

Artikkeli pohjautuu ruotsalais-suomalaisen kulttuurikeskus Hanasaaressa 22.1. järjestämään paneelikeskusteluun “Lapsiköyhyys hyvinvointivaltiossa”.

was born to a student family living in a HOAS accommodation. We didn’t have much, but we had each other. Growing up sheltered from the world, I believed in the good in people and got confused over insults I’d hear. There was too much out there I didn’t know, I had to get out.

After upper secondary school, while my friends continued their education, I decided to break free and move to the other side of an ocean. It was the best thing I could have done. I found myself in a world of colour, not just on people’s skin, but in ways of thinking about the world. There was so much out there to see and experience. Abroad was the place to find all the options and, with them, yourself.

You need a good home to start from to become a good person, who knows right from wrong - and from legal. There needs to be boundaries and support to make you stable. From a safe childhood, one gains confidence, heart and optimism that will carry you part of the way to success in life.

The other half is getting out of your bubble. Some people do this already as children, some do never.

Bursting your own bubble will do you good. It’ll make you appreciate what you have and teach you many ways to work with it. To thrive in life, you have to get out and open your eyes to other people’s points of view and world views. It is not easy, but it’s worth it.

Being able to see other ways of thinking about home, money, huma-

nity and the future is one of the most valuable things to achieve in life, because it makes you fully functional. Without it, you only function in one direction and will only socialise with a narrow range of peers. Without it, you will not change anyone’s world, least of all your own.

Being born and raised in a bird’s nest is a start, but jumping out into the open world will have you soaring.

Hälläpyörä 15

KOLUMNI Hanna Leino

Maailma O

lipa kerran pieni tyttö, joka asui turvallisessa naapurustossa Tampereen laitamilla. Hän hiihteli, rakenteli hiekkakakkuja ja nautti lapsuudestaan. Kaikki oli tuttua ja turvallista, kunnes tyttö otti suuren harppauksen kohti tuntematonta ja aloitti koulunkäynnin. Koulu oli pieni ja mukava, ja tyttö sai nopeasti uusia kavereita. Koulunkäynti maistui ja elämä rullasi hyvin.

Peruskoulun jälkeen tyttö otti jälleen suuren askeleen elämässään ja lähti lukion penkille toiselle puolelle koskea. Koulumatka oli pitkä, mutta tyttö rakasti uusia haasteita ja uutta ympäristöä. Pikku hiljaa uudet kuviot eivät kuitenkaan enää riittäneet, vaan tyttö alkoi unelmoida ulkomaille menosta.

Ei ollut niin väliä, mikä maa ja mikä valuutta, kunhan tyttö pääsisi uuteen kulttuuriin kokeilemaan omia siipiään.

Niinpä tyttö hyppäsi lentokoneeseen ja lensi Keski-Eurooppaan. Vielä lentokoneessakaan tyttö ei täysin ymmärtänyt ottavansa niin suurta askelta elämässään. Aiemmin tyttö oli vain ihaillut henkilöitä, jotka hyppäävät kohti tuntematonta ja muuttavat uuteen maahan, ehkäpä jopa uuteen maanosaan. Ja nyt tyttö oli itse siinä tilanteessa!

Ulkomailla ei aina ollut helppoa, ja välillä tyttö haikaili turvallisen kotikonnun ja

16 Hälläpyörä

TYTTÖ OLI SAANUT TOTEUTTAA VILLIT UNELMANSA JA TULLA AINA TAKAISIN.

on mun mamman lihapatojen ääreen. Hetken alakulon jälkeen tyttö kuitenkin otti itseään niskasta kiinni; hän eli unelmaansa, ehkäpä ainutkertaista sellaista, ja lakkasi kotikulmista haikailun. Ulkomailla olo avasi tytön silmät, hän näki asiat uudelta kannalta ja ennen kaikkea löysi itsensä.

Kun tyttö palasi takaisin Suomeen, hän ei ollut enää pikku tyttö – hänestä oli tullut nuori nainen. Tämä nuori nainen oli valmis ottamaan riskejä, etsimään omaa tietään ja kulkemaan omia polkujaan. Niinpä hän muutti jälleen pois kotikonnuiltaan ja suuntasi kohti Helsinkiä ja yliopistoa. Ensimmäisellä massaluennolla tyttö katseli tuntemattomia kasvoja ja tunsi olevansa väärässä paikassa. Juuri kun tyttö oli alkanut ottaa riskejä, hän oli kuitenkin palannut takaisin koulun penkille valmiiksi viitoitetulle tielle kohti korkeita virkoja ja turvallista elämää.

Tätäkö tyttö todella halusi?

Muutaman vuoden luennoilla istumisen jälkeen tyttö kuitenkin ymmärsi, että hänen elämänpolkunsa oli ollut aivan täydellinen hänelle: hänellä olisi pian valmis tutkinto taskussaan ja siten turvattu elämä edessään.

Toisaalta tyttö pystyi edelleen seikkailemaan ja toteuttamaan uusia unelmiaan. Niinpä hän varasi jälleen kerran lennot ulkomaille,

tällä kertaa Välimeren lämpöön, ja päätti toteuttaa yhden unelmansa. Ehkäpä tämä tulisi olemaan tytön viimeinen hyppy kohti tuntematonta, mutta enää se ei haitannut.

Tyttö tunsi, että hän oli saanut toteuttaa villit unelmansa, löytää itsensä, matkustaa vapaasti ja ennen kaikkea tulla aina takaisin. Loppujen lopuksi seikkailujen jälkeen ei ole sen parempaa tunnetta kuin tulla takaisin uusia kokemuksia rikkaampana, mutta samalla tietäen, että kaikkein rakkaimmat ihmiset odottavat aina kotona. Ja luultavasti tyttö alkaisi myös rakentaa omaa kotia

muutaman vuoden sisällä, joten silloin turvallinen tulevaisuus yhdistettynä aiempiin seikkailuihin tuottaisi elinikäisen onnentunteen.

Tyttö ei ollut koskaan taipunut valmiiksi viitoitetuille teille, vaan hän halusi rämpiä metsässä, kahlata koskessa ja tasapainoilla pitkospuilla. Kukaan ei kuitenkaan pysty siihen, ellei hänellä ole vankka pohja kotipuolessa, rakkaat läheiset ja vahva itsetunto.

Maasta se pienikin ponnistaa, ja Tampere olikin hyvä lähtökohta myöhemmille seikkailuille.

Hälläpyörä 17

L

auantaipäivänä kaupassa olet hyvällä tuulella. Ostoskoriin päätyy pari olutta, Rainbow’n suklaalevy ja Xtran pakastepizza. Kavereita tulee illalla kylään, mutta olette sopineet, että jokainen tuo mukanaan omat sapuskat: tarjoiluun kun ei juuri nyt ole varaa. Kassajonossa edelläsi on pitkä jono ja paljon lapsiperheitä. Näiden ostoskärryt notkuvat tavaran määrästä.

Pieni lapsi valikoi karkkihyllyllä makeisiaan reilulla kädellä. Kauppa on hänelle maailma, josta tavaraa vain haetaan – hinnasta viis.

Itse jännität jonossa mahtavatko ostoksesi ylittää kymmentä euroa. Viikkobudjetti on antanut periksi jo ihan liikaa.

Kuulostaako tutulta? Moni nuori opiskelija yllättyy huomatessaan, ettei kotoa pois muuttaminen ja itsenäistyminen ole pel-

Elina Pitkäkangas

kästään ruusuilla tanssimista. Hetken alkuhuuman jälkeen todellisuus alkaa iskostua tajuntaan: eläminen maksaa, ja kotityöt vaativat viitseliäisyyttä. Lapsen ”kaikki tänne heti” -ajatusmallista on vaikea päästää irti, mutta ilman itsekuria opiskelijan on kuun lopussa turvauduttava jälleen vanhempiinsa.

Oman lempiruoan valmistus ei olekaan mitään lastenleikkiä. Perunamuusi ja lihapullat muuttuvat pian Saarioisten roiskeläppiin.

Vapaa-aikaa ei ole enää liikaa, vaan liian vähän. Pelkkä tv:n katselu arki-iltana voi saada omantunnon kolkuttamaan: kouluhommia kun olisi vielä rästissä ja salillakin pitäisi käydä... Laiskottelu ei ole enää hyväksyttävää.

Vastuun kantaminen omista tekemisistään ei tule nappia painamalla, eikä elämän-

se. Uusien ihmissuhteiden luominen voi olla jännittävää. Fuksivuoden ja tutoreiden merkitys on täten korvaamaton niille opiskelijoille, jotka vasta harjoittelevat itsenäistä elämää.

On sanomattakin selvää, ettei elämän kuulu olla pelkkä projekti. Lapsena huoleton tapa ajatella perustuu kykyyn elää nykyhetkessä. Tätä ominaisuutta tulisi tarpeen tullen vaalia vielä korkeakouluopiskelijanakin – kohtuudella. Siitäkin huolimatta, että opiskelijan on välttämätöntä suunnitella tulevaisuuttaan, ei elämäniloa ja spontaaniutta tule unohtaa sillä sekunnilla, kun ensimmäinen opintolaina nostetaan. Järkevä on syytä olla, mutta silloin tällöin arkea on hyvä kuorruttaa lapsen huolettomilla ajatuksilla.

Mene kauppaan. Tee heräteostos. Tai vaikka pari.

Onko sinulla varaa?

Opiskelijan lompakkoa syö säästeliäskin elämä.

18 Hälläpyörä

Drew Dies

Huoleton lapsuus

hallinnan oppiminen kotoa käsin ole itsestäänselvyys. Fuksivuoden jälkeen opinnot vasta alkavat, ja tulevaisuuden suunnittelu muuttuu ajankohtaiseksi. Kun lapsena saattoi helposti todeta: ”Isona minusta tulee lääkäri”, nyt opiskelijana ammattiin valmistuminen ja työllistyminen aiheuttavat paljon stressiä ja unettomia öitä. Mitä lähemmäs valmistumista opiskelija tulee, sitä kauniimmaksi lapsuudet muistot muuttuvat. Omaa elämänmuutosta voi pysähtyä miettimään.

Missä vaiheessa lumilinnan rakentaminen vaihtui raskaisiin lumitöihin?

Yhteiskunnan luomat odotukset voivat luoda paineita ja aiheuttaa pahimmillaan unettomuutta, ahdistuneisuutta tai ylirasitusta. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön vuonna 2009 tekemän selvityksen mukaan useampi kuin joka neljäs korkeakouluopiskelija kamppailee jaksamisensa kanssa. Kun huoleton lapsuus jää taakse, elämästä tulee projekti: ensin valmistutaan, sitten mennään töihin ja lopuksi hankitaan lapsia.

Kaikki suunnitellaan.

Onko olemassa kultaista keskitietä, jota opiskelija voisi seurata? Lapsuuden törsäilevässä ja vastuuttomassa elämäntavassa kun on mahdotonta pysyä ilman pysyvää velkakierrettä, mutta toisaalta liiallinen stressaaminen ja itsensä painostaminen voivat johtaa masennukseen.

Korkeakouluopiskelijoiden mielenterveysjärjestön Nyytin toiminnanjohtaja Helena Partisen mukaan elämäntaito tulisi ottaa jo opintojen alussa avoimemmin puheeksi. Myöskään vertaistuen aiheuttamaa hyötyä ei pidä väheksyä. Moni opiskelija muuttaa uudelle paikkakunnalle yksin, jolloin vanhat lapsuudenystävät jäävät taak-

Hälläpyörä 19

Amanda Peltomaa

M

usiikki on varsinainen ihmelääke. Tutkijatohtori Riia Kivimäenkin tutkimusten mukaan se nostaa mielialaa ja parantaa muun muassa oppimiskykyä. Klassista musiikkia kohtaan tunnetaan syystä tai toisesta usein ennakkoluuloja tai välinpitämättömyyttä - aivan turhaan, sillä se on yleissivistävä harrastus, jota voi Helsingissäkin harjoittaa edullisesti tai jopa maksutta.

Musiikkitaloa hallitseva Helsingin kaupunginorkesteri (HKO) pitää kahdesti kuussa yleisölle avoimet kenraaliharjoitukset, joissa ”musiikin lisäksi opiskelijat pääsevät seuraamaan kapellimestarin ja orkesterin työskentelyä ja kappaleiden hiomista iltakonserttia varten”, kertoo konserttien opiskelijaryhmien ilmoittautumisista vastaava Annika Koivula. Eli kyllä, järjestäytyneet opiskelijaryhmät (joilla on ”pedagoginen tai sosiaalinen tavoite”) pääsevät ennakkoon ilmoittauduttuaan nauttimaan sinfoniaorkesterin sävelistä maksutta.

Muuten konserttiin pääsee ostamalla kolmen euron lipun. Harjoitukset ovat ilmeisen suosittuja, joten tilaisuus saattaa täyttyä nenän edestä, kuten allekirjoittaneelle kävi.

HKO:n rautaisten ammattilaisten näkemisestä voi joutua pulittamaan, mutta tulevia

20 Hälläpyörä

tähtiä saa ihastella täysin ilmaiseksi. Sibelius-Akatemian tapahtumakalenteria tarkasteltaessa ilmaiskonserteiksi osoittautuvat erityisesti pienemmät oppilaskokoonpanot, kirkkokonsertit sekä oppilaskonsertit. Itse päädyin kuuntelemaan piano-oppilaiden konserttia Sibelius-Akatemian konserttisaliin (Pohjoinen Rautatiekatu 9).

Vaikka ilta olikin yksinkertaisesti nimellä ”oppilaskonsertti”, esiintyjien ja musiikin taso oli korkea. Bachin ja Prokofjevin melodioita kuunnellessa unohti istuvansa arkisessa tapahtumassa: suurehkossa salissa istui vain kourallinen ihmisiä, ja kaikesta päätellen enemmistö oli illan esiintyjiä ja Sibelius-Akatemian muita opiskelijoita.

Konsertin ilmapiiri olikin rento suurista taidonnäytteistä huolimatta, sillä esiintyjät soittivat käytännössä toisilleen. ”Ulkopuolista” yleisöä oli paikalla - itseni mukaan lukien - arviolta pari kolme henkilöä, ja sainkin saapuessani kummastuneen katseen vastaan kävelleeltä säestäjältä: oikeaa yleisöä!

Suosittelen tämän kokemuksen perusteella oppilaskonsertteja henkilöille, joilla on hyvin aikaa (itse jouduin poistumaan puolivälissä, konsertin kestettyä noin tunnin) ja hieman pokkaa istahtaa sisäpiirin seuraksi.

Kuva: wcfsymphony

Metropolian klassisen musiikin koulutusohjelma toimii Ruoholahdessa, yhteisissä tiloissa Helsingin konservatorion kanssa.

Sielläkin on tarjolla tasokkaita ilmaiskonsertteja moneen lähtöön: orkesterimusisointia, barokkia, vanhan musiikin konsertteja...

Minut sai liikkelle konsertti Time stands still – J. Dowland ja renessanssimestarit. Tilaisuus oli innostava: vanhat soittimet cembalosta erikoisiin puhaltimiin olivat edustettuina, joten sekä katsottavaa että kuunneltavaa oli riittämiin. Solisteina toimivat vuoroin laulajat, vuoroin joku soittajista. Samalla tuli harjoitettua kielikorvaa, sillä lyriikat olivat useilla eurooppalaisilla kielillä. Tässä oli avuksi opiskelijoiden kokoama kattava käsiohjelma, josta löytyi säveltäjien esittelyitä, laulujen lyriikoita - ja jopa niiden käännökset!

Metropolian konsertissa oli virallisempi henki kuin pianokonsertissa, mutta yleisö koostui jälleen talon omasta väestä. Itse suosittelisin vastaavaa konserttia kenelle ta-

hansa, aina keltanokista tosifaneihin, sillä 75 minuuttia kului kuin siivillä säveliä, soittimia ja vihkosen taustatietoja ihmetellessä.

Testikäynnit osoittivat, että valitettavan harva käyttää näitä mahdollisuuksia hyväkseen: penkkirivit loistivat tyhjyyttään. Mikset siis yllättäisi itseäsi klassisella konsertilla tai etsisi uusia suosikkeja – näissä tapauksissa se on usein ilmaista.

Tapahtumakalenterit: HKO:n kenraaliharjoitukset http://www.hel.fi/hki/HKO/fi/kenraaliharjoitukset Sibelius-Akatemia http://www.siba.fi/whats-on Metropolia http://www.metropolia.fi/ajankohtaista/tapahtumat/konsertit-klassinen/

johnny_automatic

Opiskelijabudjetti + taidemusiikki = totta

Hälläpyörä 21

Matalan kynnyksen kulutustaidetta Elokuvissa käymistä pidetään kalliina kulttuuriviihteenä. Opiskelija voi kuitenkin löytää Helsingistä laadukkaita ja edullisia vaihtoehtoja tämän taiteen kuluttamiseksi.

22 Hälläpyörä

E

lokuvaa on sanottu seitsemänneksi taiteeksi ja syystä. Se viestii tunteita, tietoa ja tunnelmia tekijöiltään katsojalle teosten välityksellä.

Kaikkiaan elokuva on taidemuoto, jota on helppoa ja kustannustehokasta kuluttaa ja siitä saa suurta nautintoa. Aina sanotaan, että elokuvateatteriliput ovat opiskelijabudjetille kalliita, mutta tätä mantraa toistamalla menettää esimerkiksi Helsingin elokuvakulttuurista paljon.

Anna Pöyhönen

on pääosin Finnkinon maahantuomaa, joten poikkeavia sisältöjä ei juuri löydy.

Bio Grandissa näytetään kuitenkin myös edellisen kauden elokuvia matineanäytöksinä. Keskustan helmi, Kino Engel on Cinema Mondon omistama pieni teatteri Senaatintorin kupeessa. Hinnat ovat tasaisesti 9,50€, mutta valikoima on erityistä.

Engelistä löytää paljon Hollywoodin ulkopuolisia tuotantoja ja elokuvia, jotka eivät valtavirtateattereissa enää pyöri.

Finnkino on vain yksi elokuvien esittäjä Helsingissä eivätkä heidänkään lippunsa aina ole kalliita. Helsingin keskustan teattereissa lippu ennen klo 14 alkaviin näytöksiin maksaa vain 6,50€.

Aamuleffaan voi hyvin ehtiä vaikka ennen luentoa. Kassalta ostettaessa lippuun saa vielä 10% opiskelija-alennuksen. Finnkino levittää helpoimmin markkinoitavia suuren budjetin elokuvia, joista saa varmaa voittoa. Valikoima on Hollywood-painotteinen, mutta maailman tasolla melko ajantasainen.

Elokuvan historiaan ja elokuvan tutkimukseen pääsee tutustumaan Kansallisen audiovisuaalisen arkiston (KAVA) toiminnassa. Arkistolla on kirjasto Sörnäisissä, josta kuka vain voi lainata elokuva-aiheista kirjallisuutta. Radio- ja TV-arkisto RTVA toimii KAVA:n tiloissa ja tallentaa vuodesta 2009 alkaen kaiken Suomen suurimmilla televisio- ja radiokanavilla lähetettävän materiaalin, ja tätä materiaalia pääsee katsomaan KAVA:n tiloissa. KAVA:n alaisuudessa toimii myös Kalasatamassa sijaitseva Elävän kuvan museo.

Elokuvahistoriaan pääsee tutustumaan omin silmin KAVA:n elokuvateatteri Orionin näytöksissä. Orion näyttää elokuvia niiden historian alusta lähes nykypäivään saakka ja edulliseen hintaan 6€ tai jäsenille 4,50€.

Pieniä valtavirtaelokuvan esittäjiä pääkaupunkiseudulta löytyy myös: Kauniaisista Bio Grani (9-10€), Espoosta Bio Rex Sello (8-12,50€), Länsi-Vantaalla Kino Myyri (7-8,5€) sekä Itä-Vantaalla Bio Grand (opiskelijoille 6-8,80€). Valikoima näissä kaikissa

Elokuvien kotikulutus on matalimman kynnyksen kulutusta. Elokuvien fyysisiä kopioita vuokraavat R-kioski, FilmTown ja Makuuni, mutta jos ei uusimpia julkaisuja etsi, niin kaupunginkirjastojen kokoelmista samat elokuvat löytää viikon lainaajalla ilmaiseksi. Elokuvia voi myös varata

ja tällöin ne toimitetaan koko pääkaupunkiseudun alueelta valitsemaasi kirjastoon odottamaan noutoa.

Jos et halua lähteä kotoasi elokuvia hakemaan etkä kaipaa fyysisiä kopioita, voi elokuvia silti vuokrata. Makuuni, CDON, Voddler ja iTunes vuokraavat yksittäisiä elokuvia vuokraamohinnoin. Jos elokuvia katsoo usein, ovat kuukausimaksuiset streaming-palvelut edullisempi vaihtoehto.

HBO Nordic, Netflix, Viaplay ja Filmnet ovat näistä suurimmat. Valikoimista laajin löytyy Netflixiltä, kun taas Filmnet on kenties kätevin etukäteismaksun ja irtisanomisen helppouden vuoksi. Jos palvelua ei olekaan varaa maksaa, voi tilauksen katkaista ja seuraavaa laskutusta ei tapahdu.

Lisäksi Helsinki on vilkas elokuvafestivaalien kaupunki. Syksyisin kaupungin valtaa elokuvataidetta juhliva Rakkautta & Anarkiaa, kauhupainotteinen Night Visions ja Latinalaisen Amerikan elokuvien festivaali Cinemaissí.

Ta m m i k u u s s a DocPoint täyttää kaupungin teatterit dokumenttielokuvilla ja keväällä voi nauttia animaatiofestivaali Animatriksista ja naiselokuvan Artisokkafestivaalista.

HELSINKI ON VILKAS ELOKUVAFESTIVAALIEN KAUPUNKI.

Elokuvien kuluttaminen ei siis ole vain mustavalkoista Hollywoodia tyyriillä hinnoilla. Valikoimaan voi tutustua tässä artikkelissa mainittujen toimijoiden googlaamisella tai tulemalla keskustelemaan aiheesta osakunnan kuukausittaisiin elokuvailtoihin. Leffakerhon puheenjohtajaan voi myös aina ottaa yhteyttä leffaideoidensa kanssa.

Hälläpyörä 23

National Novel Writing Month Elina Pitkäkangas

Suomessa NaNoWriMo on kuitenkin vielä suhteellisen tuntematon Internet-tapahtuma. Mitä NaNoWriMo:n aikana oikeastaan tapahtuu? Onko haaste helppo vai täysin mahdoton? Hälläpyörää varten päätän itse tarttua haasteeseen ja kokeilla.

M

arraskuu on proosakirjoittajien kuukausi. Mikäli haaveenasi on ollut kokonaisen romaanikäsikirjoituksen kirjoittaminen, muttet ole saanut itseäsi tarpeeksi motivoiduksi ryhtymään tuumasta toimeen, nyt siihen on tilaisuus. NaNoWriMo, eli koko nimeltään National Novel Writing Month, kansallinen romaanikäsikirjoituskuukausi.

NaNoWriMo:iin osallistuvilla kirjoittajilla on yksi tavoite: 50 000 sanan kirjoittaminen marraskuun kolmenkymmenen päivän aikana. Kirjoitetun romaanikäsikirjoituksen ei tarvitse olla kuun lopussa valmis tai viimeistelty versio, mikä tarkoittaa sitä, että NaNoWriMo kannustaa kirjoittajaa tuottamaan tekstiä määrällisesti. Edistymistä seurataan Internetissä, jossa osallistuva kirjoittaja voi lukea kannustusviestejä ylläpitäjiltä, keskustella foorumeilla kanssakirjoittajien kanssa ja sopia Write-in-kirjoittamistapaamisia. Palkintoja NaNoWriMo:ssa ei jaeta, vaikka voitosta puhutaankin. Tässä tapauksessa voittoa pidetään henkilökohtaisena itsensä ylittämisenä.

sittain liuta innokkaita kirjoittajia. Vuonna 2008 haasteeseen tarttui 119 301 kirjoittajaa, joista 21 683 ylsi 50 000 sanan lopputavoitteeseen.

Sanottakoon, että NaNoWriMo:n yhteisöön on helppo päästä mukaan. Laajat nettisivut tarjoavat runsaasti tietoa tapahtumasta, mutta myös henkilökohtaisia, lyhyitä puheita, joiden tarkoitus on innostaa kirjoittajaa jatkamaan urakkaansa. Suomen NaNoWriMo:n foorumeilla keskustellaan aktiivisesti. Käyttäjät jakavat toisilleen vertaistukea ja järjestävät tapaamisia useissa eri kaupungeissa. Lahdessa tapaamisia riittää kahdesta kolmeen kertaan viikossa. Itse osallistun kahteen Write-in:iin nähdäkseni, mitä tapahtumissa oikein tehdään. Otan läppärini mukaan ja etsin tieni Ciao! Caffén nurkkapöytään, jossa ryhmän on määrä tavata. Ensinnäkin on todettava, että vastaanotto ryhmässä on hyvin lämmin. NaNo-ihmiset pitävät yhtä, ja suuri osa tunteekin toisensa aikaisempien vuosien takaa. Tapaamiset ovat hyvin rentoja, mutta samalla tehokkaita.

aikana voi luoda myös uusia ihmissuhteita.

Mitä taas itse kirjoittamiseen tulee, romaanikäsikirjoitusta kirjoittaessa NaNoWriMo:ssa nousee esille ainakin yksi selkeä ongelma: kova kirjoitustahti vetää veronsa tekstin laadusta.

elämää kodin ulkopuolella: ystäviä hädin tuskin ehtii nähdä ja koulutöiden laatu laskee. Voiko siis olla, ettei NaNoWriMo vain sovi kaikille ihmistyypeille?

Tätä kirjoittaessani marraskuun loppuun on vielä viikko aikaa. Toistaiseksi en ole

Kuva: Katja Sergejeff

SUOSITTELEN NANOA UUDENLAISIA HAASTEITA ETSIVILLE.

24 Hälläpyörä

Vuonna 1999 NaNoWriMo koski vain pientä, rajattua kirjoittajaryhmää, kun yhdysvaltalainen Chris Paty perusti ”NaNo”yhteisön. Siitä päivästä eteenpäin tapahtuman suosio on laajentunut kansainväliseksi, ja myös Suomessa NaNoon osallistuu vuo-

Alkuun täydessä kahvilassa kirjoittaminen tuntuu haastavalta, mutta kuusi tuntia kestävän tapaamisen aikana hermot ehtivät tottua meteliin. Välissä pidetään kirjoitustaukoja, juodaan glögiä ja keskustellaan.

NaNoWriMo:n aikana ei siis tarvitse keskittyä pelkästään kirjoittamiseen, vaan sen

NaNoWriMo:iin osallistuu kirjoittajia, jotka pääsevät maaliin muutamassa viikossa, mutta 50 000 sanan tavoitteeseen ei pääse usein puoletkaan osallistujista. Yrittäessäni itse pysyä NaNon aikataulussa, jonka päivittäiseen sanamäärään tarvitaan1667 sanaa, ymmärrän hyvin tehtävän vaikeuden. Mikäli kirjoittaja ei ole tottunut kirjoittamaan ajatuksenvirtana lauseita toisensa perään, vaan pohtii, analysoi ja jatkuvasti palaa tarkistamaan kirjoittamaansa tekstiä, aikataulu voi tuntua hyvin vaativalta. Tiukka aikataulu ja henkilökohtainen kirjoitusprojekti tietokoneen ääressä puolestaan alkavat rasittaa

päässyt tavoitteeseen – itseasiassa laahaan aikataulustakin hieman jäljessä. Kunnianhimoni estää minua kuitenkin luovuttamasta.

NaNoWriMo:iin on yllättävän helppo jäädä koukkuun. Niille, jotka etsivät uudenlaista haastetta itselleen ja rakastavat kirjoittamista, suosittelen täydestä sydämestäni NaNon kokeilemista. NaNoon kehittyy helposti viha-rakkaus-suhde. Yhtenä päivänä tekstiä ei synny ja oma käsikirjoitus tuntuu kamalalta.

Toisena päivänä sanat suorastaan lentelevät paperille, eikä parempaa tunnetta voisi elämässä ollakaan. Silloin se on kirjoitusflow:ta parhaimmillaan.

Hälläpyörä 25

KOLUMNI Hanna Leino

anna pöyhönen

In need of a break IT’S TIME TO GET DOWN TO HÄMIS.

Viinimaailman syövereissä N

ahkaa, kissanpissaa ja maata… Jos Alkon myyjä kuvailisi viiniä edellä mainituilla sanoilla, moni jättäisi viinin ostamatta. Viinejä harrastamattoman saattaa olla vaikea löytää itselleen sopivaa viiniä, ellei mene pelkästään hinnan perusteella ja valitse kyykkyviiniä. Niiden kanssa pettymys ei ainakaan ole kovin suuri, jos maku ei oikein nappaa.

Mutta ehkä kannattaisi joskus hieman panostaa ja tutustua oikeasti laadukkaisiin viineihin.

Viinien maailmaan tutustuminen on helppo aloittaa esimerkiksi HämäläisOsakunnan Viiniseuran tastingissä tai arvostetun Jouko Mykkäsen viinitunneilla. Itse olen käynyt molemmissa ja voin sanoa oppineeni yhtä jos toistakin. Olen yhdistellyt ammattilaisten johdolla viinejä erilaisten ruokien kanssa ja löytänyt mahtavia makupareja. Olen

26 Hälläpyörä

myös opetellut viininvalmistuksen periaatteita, tutustunut eri viinialueisiin ja ennen kaikkea maistellut viinejä samppanjoista portviineihin. Toisaalta huomaan otteeni heti herpaantuvan, jos viinien maistelussa on pitkä tauko. Ja tällä tarkoitan nimenomaan maistelua, sillä juodessa ei maista juuri mitään.

Pikku hiljaa viinien maailma avautuu ja ummikko löytää viineistä muutakin eroa kuin värin. Hän oppii, että vanhan maailman viinit sopivat parhaiten ruoan kanssa nautittaviksi ja että jääviinit on todella valmistettu jäätyneistä rypäleistä. Ummikon suurin pelastus on kuitenkin tieto siitä, että jokainen maistaa viinit hieman eri tavalla johtuen maku- ja hajuhistoriasta sekä aistien eroista.

T

he exams are approaching and you are studying like crazy. Line after line, page after page and book after book. Your brain is overheating and your eyes are so sore you want to sleep for a century. What you need, my friend, is a break. Look up from the book and set that heavy thing down. Close the lid of your laptop and get up.

If you can’t spell ’studying’ without ’dying,’ it’s time to get down to Hämis.

There’s always someone there and they know how it feels. Feel free to walk in and sit down and sigh. Watch TV, play pool, read a magazine or just blabber your heart out with your wonderful peers. You will end up relieved, even laughing.

If you’re just tired and want to wind down, you can join other people in various activities from boardgames to movie nights and from sewing to painting. The sauna is also always there and you can find sauna

company from Hämis any night.

When random mingling is not enough, you need to get yourself moving. You can join the weekly Monday run to get some company and direction for your jog. On Mondays you can also find your way to the wake up of the week - the always changing gymnastics that will get your body moving for sure. And finally, for the more melodious of us, there are the dance classes.

Sometimes what you really need is proper sustenance. It’s good to keep some munchies with you when studying just to keep up the blood flow to your head. When you need a bit more, there’s the student cafeteria. Also, on Tuesday evenings you can just pop into the tea evening and have a free evening snack.

I think we can safely say that Hämis caters for all your needs. So why not enjoy a break!

YOU WILL END UP RELIEVED, EVEN LAUGHING.

Täyteläinen, elegantti ja moniulotteinen… Sellainen viinien kiehtova maailma on. Juuri kun luulet oppineesi jotain, huomaat, että et todellisuudessa tiedä vielä yhtään mitään.

Hälläpyörä 27

Kotiin Toi sama oksa on tossa vieläkin , ehkä vähän lähempänä ojaa kun aamul .

Toi pullonkorkki ei ollu tossa viimeks.

Aika kiva mut ei kolmoset enää kerää pullonkorkkeja.

Miks noiden tarvii olla taas yläpihal?

Oltais kirkkistä, mut noi vaan lämii .

Läksykirjat esiin .

On arki-ilta.

Taas toi valo on palanu, ja pelkää astuvansa läjään hämärässä mutkassa.

Parkkeeratakin osataan pelastustielle .

Käräyttäisin mutten jaksa.

Tahmea ovenkahva, mitä vielä?

Painava kassi , henkarit täynnä.

Sohvan pohjalle mars.

On arki-ilta.