silakkamarkkinat

lapaan takatolpalle, josta sen saattoi ohjata maaliin niin hitaasti, että kaikki varmasti näkivät.

Naapurikorttelissa Rinnepolulla hieman isommat pojat innostuivat hekin tossulätkästä. Heidän pelityylinsä oli aivan toisenlainen. Heillä oli painava, lähes virallisen kokoinen rautaputkista hitsattu maali jykevine rautaverkkoineen kaikkineen. Sitä maalia ei niin vain liikuteltukaan, niinpä autoilijatkin joutuivat miettimään vaihtoehtoisia reittejä. Tarvittaessa poliisit kuitenkin kävivät sysäämässä maalin pois tieltä Saabinsa puskurilla.

Joka tapauksessa Harjupolun pelifilosofia ei voinut olla sittemmin näkymättä Junton ja Päivärinnan otteissa myös oikeassa kaukalossa – ensin Haapaveden Urheilijoissa ja 1990-luvun lopulta lähtien 45 All Starsissa.

45 All Starsissa Anssin, Kaitsun ja sittemmin poliisien joukkueeseen loikanneen Petri Kotkarannan kulmapyöritykseen pelinsä perustanutta ketjua kutsuttiin ”tshekkiketjuksi”. Jossain vaiheessa joukkueen jämäkkä laitahyök- kääjä Sakke Kuusisto kuitenkin innostui vertaamaan tshekkiketjua silakkaparveksi, jossa kalat näyttivät sinkoilevan aivan eri suuntiin, mutta pian ne olivat taas kaikki yhdessä auttamassa toisiaan. Silakat jäi uudeksi lempinimeksi saman tien.

Yllä: Tuomo Palmu taltioi silakoiden käsiteatteriesitystä Broadwayllä Manhattanilla toukokuussa 2006.

Kuvaaja: Katriina Happo.

Vasemmalla: on Kaj Päivärinnan, Ari Makkosen ja Anssi Junton vuoro purra tuppea vaihtoaition puolella.

Kuvaaja: Heikki Lesonen.

Kolmikolla oli tapana pörrätä hyökkäyspään kulmissa pitkiä toveja. Toisinaan pörrääminen ei tuonut edes maalipaikkaa, toisinaan tulosta tuli melkein joka vaihdossa. Tuli maali tai ei, joukkuetoverit napisivat jatkuvasti vaihtojen venyvän liian pitkiksi. Ratkaisu olisi pitänyt tehdä nopeammin.

Silakoilla ei kuitenkaan ollut mitään hinkua edes yrittää laukoa liian aikaisin, sillä pelikatko todennäköisesti tiesi taas lähemmäs kymmenen minuutin huilia. Mitä ilmeisimmin taustalla kummitteli ulkojääpeleistä alitajuntaan jäänyt pelko vaihtopenkille jäätymisestä. Pakkasessa yksikin liian lyhyt vaihto saattoi tuhota koko loppupelin.

Merkittävä askel kohti tasapuolisempaa peluutusta otettiin vihdoin 2000-luvun alussa, kun pyhäntäläislähtöinen, noihin aikoihin radio- ja tv-toimittajana liigaympyröistä jääkiekko-oppia ammentanut Ari Makkonen liittyi joukkueeseen. Jos Makkonen sattui kuljettamaan kiekon siniviivan yli, hän ei todellakaan vienyt sitä kulmiin siirreltäväksi vaan laukoi välittömästi päin maalia. ”Ei kulmapyörityksistä tehdä maaleja” on ollut Arskan motto jo 15 vuoden ajan –siitäkin huolimatta, että 90 prosenttia silakoiden maaleista syntyy edelleen kulmapelin päätteeksi.

Yhtä lailla Makkonen on tuonut silakoihin myös aivan uuden ulottuvuuden, kovuuden. Sillä aikaa, kun Juntto ja Päivärinta pyörivät kulmissa, Makkonen painii vähintään kahden vastustajan kanssa maalin edessä. Työnjako on harvinaisen luonteva, eipähän tarvitse muiden käydä salilla. Arska on itseoikeutetusti ottanut paikkansa myös koko joukkueen jäähytilastojen kärjessä.

Vaikka silakat edelleen herättävät hämmennystä yhä nuoremmissa vastustajissa, trion vastuu joukkueen pistesaldon karttuttajana on pikkuhiljaa pienentynyt. Vaihtojen pituudestakaan ei tarvitse enää erikseen huolehtia, vaan jokainen vaihto on aina tarpeeksi pitkä riippumatta siitä, tuliko maalia kumpaankaan päähän.

45 All Starsin kovimmat yksittäisen ottelun tehopisteet taitavat edelleen olla silakoiden nimissä, mutta viimeisten kymmenen vuoden ajan pistepörssin kärkisijaa ovat pitäneet Mikko Miettinen, Teppo Pekkala ja Jari Siltavirta – kukin vuorollaan.

Siltavirta kävi tutustumassa joukkueeseen jo kaudella 2003-2004, mutta Zell Am Seen -turnauksen voiton huumassa hän hakeutui vielä kertaalleen muualle totisempiin peleihin. Jare palasi joukkueeseen tuttujen laitahyökkääjiensä kanssa kaudella 2006-2007.

Miettisen kanssa Siltavirta oli pelannut Kiekko-Ketuissa jo 8-vuotiaana, ja Ranuan Peuran kasvattiin Pekkalaan hän oli tutustunut Kiekko-Oulussa kaudella 2000-2001. Yhdessä trio pelasi ensimmäisen kerran Laser HT:n paidassa syksyllä 2002.