L
ukion jälkeen Jonna Tervomaa alkoi opiskella kirjallisuutta Helsingin yliopistossa. ”Olin kärsinyt siitä, ettei ollut aikaa lukea, sillä olin intohimoinen koripalloilija. Kun otin kirjan ja kävin selälleni lukemaan, nukahdin. Urheilija oli aina väsynyt.” ”Otin klassiseen tyyliin hakuoppaan ja taiteiden tutkimuksen laitos kuulosti hyvältä. Siellä oli paljon mahdollisuuksia kuten teatteri ja kirjallisuus. Hain ja pääsin sinne.” Kieli ja tarinat kiinnostivat ja kirjallisuuden opiskelijana sai lukea. ”Opiskelin aktiivisesti pari-kolme vuotta. Kokeilin monia kursseja ilman visiota valmistumisesta. Minusta alkoi kuitenkin tuntua, etten ole tieteellisesti suuntautunut taiteisiin.” ”Irtauduin opiskelusta, tein töitä ja monen sattuman kautta olin kaulaani myöten kiinni musiikissa”. Jonna Tervomaasta ei tullut kirjallisuuden tutkijaa, mutta kieli on hänelle yhä läheinen ja lisäksi työkalu. Hän kirjoittaa aina itse laulujensa tekstit, joista hän sai vuonna 2007 Teosto-palkinnon. ”Tekstini lähtevät aina tunteesta. En ole ammattikirjoittaja, joka tekee tekstejä muille. Niitä on pyydetty, mutta en ole siihen lähtenyt.” ”Suhteeni tekstiin on romanttinen ja henkilökohtainen. Mietin miltä haluan sen kuulostavan ja onko se rytmistä vai melodista sekä miten oma laulamiseni on siinä mukana. Laulajana minulle on tärkeää, että oma ääni syttyy ja saa sisällön biisiin.” Lisäksi on muistettava, että lauluteksti on ensisijaisesti kuunneltavaa, ei luettavaa.
”Oma tyylini laulajana on kehittynyt, tänä päivänä painiskelen enemmän sanottavani kanssa. Tyylittely on laulun saamista itselleen sopivaksi. On ihanaa kun saa tehdä laulun itselleen, siinä on silloin heti kiinni.”
Konkreettisen jäljillä Syksyllä 2013 ilmestynyt Eläköön-levy on Jonna Tervomaan ensimmäinen kuuteen vuoteen. Tauon aikana hän alkoi ajatella suhdettaan omaan kirjoitustyyliinsä. Hän haki myös erilaisia kappaleita, koska ne vaikuttavat tekstiin.
”Halusin tulla tällä levyllä konkreettisemmaksi. En halua olla arjen kuvaaja ja teksteissä saa olla lennokkuuttakin, mutta levyn aihepiirit ovat todellisia. Nyt ei soudella joella tai lennellä yli kattojen vaan istutaan kotona keittiön pöydän ääressä.” Suosikkikirjailijoita Jonna Tervomaalla on paljon. ”Mutta olen kyllästyjätyyppi, en haluakaan tuntea läpikotaisin jonkun tuotantoa vaan siirryn seuraavaan.” ”Jotkin Raymond Carverin novellit ovat sellaisia, että niihin palaan aina. Sofi Oksasen historialliset kirjat ovat hienoja, oman aikalaiseni kirjoittamia. Välillä on ihanaa imeä tosi vanhaa kieltä. Luen näytelmiäkin, lukemiseni on risteilevää.” Laulujen sanat ovat Tervomaalle kirjallisuutta, niitä hän haluaa tehdä ja niillä sanottavansa sanoa. Kirjailijaa hän ei itsessään tunnista eikä kaunokirjallisuuden tekemisestä haaveile. ”Jos siihen suuntaisi, näkisi sopiiko siihen.” ”Kirjoittaminen on minulle lauluja, romaanit ovat valtavan suuria projekteja. Laulutekstissä on magiaa siinä, että vähällä tekstillä voidaan antaa ihmisille rinnakkaistodellisuus. Laulu voi viedä toisiin ajatuksiin ja tunnelmiin sekä rikkaisiin ajatusketjuihin. Minulle riittää toistaiseksi tiivistämisen taito.”
Lähetettävää riittää Pitkällä tauollaan Jonna Tervomaa haki sitäkin, että levyn tekemisen prosessi muuttuisi. ”Olin päättänyt, että haluan siirtyä eri tilanteeseen ja siihen sopivat uudet ihmiset tuottajana ja bändissä. Levyn tekeminen on aika tuskaista, on iso köntti olla itsekseen sen kanssa.” >>>
Nyt ei soudella joella tai lennellä yli kattojen vaan istutaan keittiön pöydän ääressä. 13