Gramexpress 04/2015 by gramex

2015

Paleface, suomalainen

Yona seuraa omaa linjaansa Hannu Marttila: Gramexia tarvitaan J. Karjalainen ja Sofian synty

hän

➤ Montako levyä omistat? Nuoruusvuosien parista tuhannesta lp:stä on jäljellä noin 600 ja cd-levyjä on nykyisellään noin 2 000 kappaletta. ➤ Mitä instrumentteja itse soitat? Rummut ja piano. ➤ Mikä on yleisin tapasi kuunnella musiikkia? Ipod ja joskus vielä cd:t. Käytän edelleen cdlevyjä ja siirrän musiikin digisoittimeen, mutta nykyään ostan musiikkia myös digitaalisesti. ➤ Millaista musiikkia kuuntelet eniten? Kaikkea mustaa musiikkia, enimmäkseen luonnollisesti jazzia.

suomalaisen nuorison on kyettävä ylimalkaan kommunikoimaan ja ilmaisemaan tunteitaan vahvemmin. Intohimon tulee näkyä ja kuulua. Kansainvälinen menestys on paljon kiinni rohkeudesta ja voimakkaasta halusta menestyä. Ja siinä leikissä pään pitää vielä kestää.

➤ Entä pro-tason jazz-muusikoiden? Suomalainen jazz on tänä päivänä erittäin korkeatasoista ja useat maamme parhaista jazzmuusikoista kuuluvat jo kansainväliseen huippuun. On vain ajan kysymys milloin joku heistä lyö itsensä läpi laajemmin suurilla kansainvälisillä areenoilla.

Jazzprofessori

Haastattelu lauri kaira Kuva tero ahonen

Pohjoismaiden ensimmäinen jazzprofessori Jukkis Uotila uskoo suomalaiseen jazziin. ➤ Liittyykö johonkin levyyn tai konserttiin erityisiä muistoja? Mahavishnu Orchestran Inner Mounting Flame -levyn kautta löysin jazzmusiikin. Thad Jones/Mel Lewis Jazz Orchestran kuuleminen elävänä Hesperian yökerhossa 1974 oli käänteentekevä ja inspiroiva kokemus. Levyistä Miles Davisin The Complete Concert 1964 ja John Coltranen A Love Supreme herättävät aina suuria tunteita ja paljon muistoja ajoista jolloin kuulin ne ensi kertaa 13-vuotiaana. Marvin Gayen What’s goin on? on myös erityisen läheinen.

➤ Ehditkö nykyisin keikkailla? Esiinnyn jatkuvasti! Olin juuri pari viikkoa kiertueella Ruotsissa. Esitin Herbie Hancockin musiikkia sisältävän uuden pianocd:ni materiaalia kahden eri Big Bandin kanssa. Rumpalina taas olin hiljattain mukana Tim Hagansin projektissa Hampurissa ja Fast Company -yhtyeen kanssa Musiikkitalon Black Boxissa.

➤ Paljonko jazzprofessori opettaa? Kokonaistyöaika vuodessa on 1 600 tuntia, siitä noin neljäosa kontaktiopetusta.

➤ Miten treenaat? Nuoruusvuosina soitin rumpuja useita tunteja päivässä, pianoa lähinnä säveltäessäni. Nykyään taas soitan pianoa päivittäin ja rumpuja kenties hieman harvemmin, koska sillä instrumentilla olen tehnyt aikanaan perusteellisemman pohjatyön.

➤ Miten arvioit nuorten osaamista kansainvälisesti? Nuoret suomalaiset jazzmuusikot ovat huomattavan lahjakkaita ja esimerkiksi SibeliusAkatemiaan opiskelijoiksi tullessaan he ovat jo varsin kiitettävällä osaamisen tasolla. Kansainvälisesti ottaen nykyään siis ehdottomasti huippuluokkaa. Henkisen hyvinvoinnin kautta paineen sietokykyyn on syytä panostaa ja

➤ Miten suomalaista jazzia voisi viedä maailmalle? Muusikot itse vievät jazzia menestyksekkäästi maailmalle koko ajan! Valitettavasti tukirahasummat ovat vielä kovin pieniä ja tukien saatavuus on liian jäykkää ja byrokraattista. Suomi voisi ottaa mallia muiden Pohjoismaiden käytännöistä ja satsata kunnolla laadukkaaseen tuotteeseen, joka sillä tällä hetkellä on.•

jukkis uotila

Syntyi 1960 Helsingissä. Työura Jazzmuusikko ja säveltäjä, ammattimuusikkona New Yorkissa 1980-luvun alussa, Sibelius-Akatemian jazzosaston johtaja 1986–1993 ja professori vuodesta 1994. Levytykset Kahdeksan omaa jazzlevyä, levyttänyt tai esiintynyt muun muassa Randy Breckerin, Joe Lovanon, Chet Bakerin, Billy Cobhamin ja Toots Thielemansin kanssa. Palkinnot Suomen Jazzliiton Yrjö-palkinto 1991 ja Säveltaiteen valtionpalkinto 2011.

Yona 14

Pääkirjoitus Päätoimittaja lauri kaira

Musiikki tekee hyvää, myös jouluna

N J. Karjalainen 22 Diandra 27

Kuva: matti matikainen

äinä aikoina joululaulut soivat kaupoissa. Se ei ole sattumaa. Musiikilla on vahva vaikutus joulun kaltaisissa perinnejuhlissa. Musiikki luo tunnelmaa, vahvistaa tunteita, tuo nostalgisia muistoja ja edistää myyntiä. Musiikki on vahva myynnin ja asiakkaiden viihtyvyyden edistäjä. Siitä on olemassa tieteellistä tutkimustietoa. Takavuosien markkinointiguru Philip Kotler analysoi, että liikkeen atmosfääri – väreistä valaistukseen, äänimaailmasta sisustusja kalustetyyleihin sekä tuoksuihin – on kokonaisuus, joka vaikuttaa kuluttajan viihtymiseen ja käytökseen. Tämä sai tutkijat pohtimaan äänimaiseman vaikutusta. Asia tutkittiin ensin haastattelututkimuksilla. Esimerkiksi Burleson teetti 1970luvulla haastattelututkimuksia, joiden mukaan 70 prosenttia asiakkaista suosii liikkeitä, joissa on taustamusiikkia ja 63 prosenttia uskoo ostavansa niissä enemmän. Myymäläpäälliköiden kokemus oli vastaava, 76 prosenttia heistä oli sitä mieltä, että taustamusiikki saa asiakkaat ostamaan enemmän. 1980-luvulla käytettiin havainnoivan tutkimuksen keinoja. Ronald E. Milliman teki yhdeksän viikon tutkimuksen supermarketissa. Rauhallinen taustamusiikki sai asiakkaat viipymään kaupassa pitempään, ja mikä tärkeintä, myös kuluttamaan enemmän rahaa. Hiljainen ympäristö ja nopeatempoinen musiikki vaikuttivat päinvastaiseen suuntaan. Areni & Kim totesivat tutkimuksessaan 1993, että klassista musiikkia soitettaessa ihmiset valitsivat kalliimpia viinilaatuja. Yalch & Spangenbergin erikoistavarakaupan tutkimuksessa ilmeni 1988, että nuoret asiakkaat raportoivat käyttäneensä enemmän rahaa taustamusiikin soidessa. Adrian North & David Hargreaves havaitsivat 1999, että ranskalainen musiikki johti ranskalaisten viinien parempaan menekkiin ja saksalainen musiikki saksalaisten viinien parempaan menekkiin. Asiakkaat eivät tiedostaneet musiikin vaikutusta ostopäätökseensä. Musiikin vaikutuksesta hyvinvointiin ja toipumiseen kirjoitetaan yhä enemmän myös lääketieteellisissä julkaisuissa. Lyhyesti sanottuna, musiikki tekee hyvää – niin joulumielelle kuin joulumyynnille.•

Musiikki lisää kaupan myyntiä.

Kannessa Paleface Kuva: joni sarkki Esittävien taiteilijoiden ja äänitteiden tuottajien tekijänoikeusyhdistys Gramex ry:n asiakaslehti Pieni Roobertinkatu 16 A, 00120 Helsinki / toimitus@gramex.fi puh. (09) 6803 400 / www.gramex.fi / Päätoimittaja Lauri Kaira Toimitussihteeri Heikki Jokinen / Ulkoasu ja taitto Helena Kajander Ilmestyy 4 kertaa vuodessa / 26. vuosikerta / Julkaisija Gramex ry ISSN 0787-6564 / Painotyö Forssa Print / Painos 48 000 kpl Osoitteenmuutokset gramex@gramex.fi

PS. Rauhaisaa joulua ja musiikkipitoista uutta vuotta! 3

Toimittaneet Riikka Hiltunen, Heikki Jokinen ja Lauri Kaira

alkusoitto

Tervetuloa talvi Gramexin talvikauden avajaiset houkuttelivat mukaan runsaasti musiikin ystäviä. Keskustelu kävi vilkkaana elävän musiikin ja ruokailun tahdittamana. Kuvat: Matti Matikainen

Illan tähtiä Sannia sekä Sampo Sundströmiä kuunteli laaja kutsuvierasjoukko.

Kuvissa ovat vasemmalta oikealle: 1. Minna-Mari Parkkinen, Markku Rossi, Elsi Katainen ja Jari Haapiainen. 2. Päivi Ryökäs, Antti Kotilainen ja Tiia Heikkilä. 3. Aku Toivonen, Annu Mikkonen, Arto Alaspää ja Ilkka Niemeläinen. 4. Kimmo Kivelä ja Petri Savolainen. 5. Pia Riihimäki, Hannu Marttila, Marja Linna ja Heli Kosunen. 6. Wille Rydman. 7. Silja Sinnemäki, Juhani Ala-Hannula, Tarja Henriksson, Petri Kiiski, Katja Pönkkä ja Kari Niemelä. 8. Nanna Bergman, Satu Salonen ja Johanna Klemettinen-Kataja. 9. Petri Savolainen, Kirsi Colliander, Sanna Lahovaara ja Raimo Söder. 10. Gugi Kokljuschkin ja Niine Kokljuschkin. 11. Hannu T. Koskinen ja Ilmo Laevuo. 12. Esa Saarinen ja Pipsa Pallasvesa.

Kuva: Heikki Tuuli

Flow Festivalin toimitusjohtaja Suvi Kallio on valittu musiikkialan vuoden naisyrittäjäksi. Music Finlandin ja Musiikki & Median myöntämä palkinto jaettiin lokakuussa Musiikki & Media Industry Awards -tapahtumassa Tampereella. Kallio on yksi Flow Festivalin perustajista ja osakkaista ja hänen toimitusjohtajakautenaan festivaali on palkintoraadin mukaan noussut merkittäväksi ilmiöksi ja brändiksi myös kansainvälisesti. Palkinto jaettiin nyt kolmatta kertaa.

Kuva: Oktober Promotion

Kuva: Laura riihelä

Suvi Kallio palkittiin

Nummirock juhlii kolmekymppisiä Nummirock kerää festivaaliväkeä Kauhajoen Nummijärvelle ensi kesänä jo 30. kerran. Vuodesta 1987 lähtien järjestetty festivaali alkoi vuodesta 2002 lähtien profiloitua raskaampaan musiikkiin ja tunnetaan nykyään nimellä Nummirock Metal Festival. Festivaali julkisti lokakuussa ensimmäisen setin tulevan kesän esiintyjiä: juhannusfestarin lavoilla nähdään mun muassa Dragonforce (Britannia), Stratovarius, Fleshgod Apocalypse (Italia) ja Alfahanne (Ruotsi).

Lontoolaisyhtye Dragonforce saapuu Kauhajoelle. .

Ritva Koistisen kantele soi Kronos Quartetin kanssa Kanteletaiteilija Ritva Koistinen konsertoi ensi keväänä yhdysvaltalaisen Kronos Quartetin kanssa San Franciscossa ja New Yorkissa. Viisikko esittää konserteissa ruotsalaissäveltäjä Karin Rehnqvistin teoksen All Those Strings! Yhteistyön juuret juontavat yli kymmenen vuoden taakse, jolloin jousikvartetti oli konsertoimassa Helsingissä harmonikkataiteilija Kimmo Pohjosen kanssa. Konsertit järjestetään helmikuun alussa kvartetin omalla festivaalilla San Franciscossa sekä huhtikuun alussa New Yorkissa Carnegie Hallin Zankel-salissa.

Kokko Quartetin jazz soi joulukuussa Australiassa.

Kokko Quartet Australiassa Jazzyhtye Kokko Quartet lähtee joulukuussa Australian kiertueelle. Saksofonisti-huilisti Kaisa Siiralan, kosketinsoittaja Johanna Pitkäsen, basisti Timo Tuppuraisen ja rumpali Risto Takalan kvartetti teki vaikutuksen Henk van Leeu-

weniin Jazz Finland Festival -tapahtumassa viime syksynä. Henk van Leeuwen on Australia Northern Europe Liaisonsin perustaja, joka on vienyt suomijazzia maailmalle 90-luvulta alkaen. KUVA: alisa javits

Toimittaneet Riikka Hiltunen, Heikki Jokinen ja Lauri Kaira

Kuvat: sari lindström

alkusoitto

Kuva: sony music finland

Hevisaurus kerää huomiota Lapsille suunnattu metalliyhtye Hevisaurus on ollut suurena hämmästyksen ja ihastuksen aiheena kansainvälisissä musiikkimedioissa. Yhtyeestä on ollut juttua kanadalaisperusteisen Vicen musiikkimedia Noiseyssa sekä brittilehti Rocks Soundin www-sivuilla. Myös amerikkalainen Metal Injection ihmettelee, miten bändi on voinut olla olemassa jo vuodesta 2009 lähtien ilman että tieto näin coolista yhtyeestä on tullut heille saakka.

Uusia kasvoja Gramexissa Gramexin henkilökunnassa on tapahtunut muutoksia. Veera Brink aloitti tilitysvalmistelijana ja Kati Mäkinen julkisen esittämisen asiakaspalvelussa syksyllä. Myös aiemmin Gramexissa toiminut Marjo Huuskonen on palannut tilitysvalmistelijaksi.

Jyväskylän skeneä dokumentoidaan

Tuplasti suomalaista haitaria maailmanmusiikkilistalla Eurooppalaiset maailmanmusiikin toimittajat, dj:t ja tuottajat näyttävät hurahtaneen marraskuussa suomalaiseen haitariin. World Music Charts Europen marraskuun listan neljännellä sijalla komeilee harmonikkavelho Kimmo Pohjosen uutuus Sensitive Skin ja kymmenennellä sijalla Anne-Mari Kivimäen Lakkautettu kylä, joka on Kivimäen Suistamo-sarjan kolmas levy. Kuva: eero grundström

Anne-Mari Kivimäen (vas.) Suistamo-sarjassa on ollut mukana myös tanssija Reetta-Kaisa Iles.

Veera Brink (ylh.), Kati Mäkinen ja Marjo Huuskonen.

Jyväskyläläinen kulttuuriyhdistys TUFF! on mukana kahdessa jyväskyläläisiä alakulttuureja valottavassa projektissa. TUFF! tekee kolmiosaista dokumenttisarjaa Jyväskylän meininki: A Punk Documentary , jonka ensimmäinen osa ilmestyy syksyllä 2016. Dokumentti kertoo Jyväskylän punkin historiasta ja nykyisyydestä eri toimijoiden kautta. Lisäksi TUFF! on tukenut tänä syksynä ilmestyvän hip hop -tuplavinyylin tekemistä. JKL 101 -julkaisulla kuullaan 20 räppäriä ja 7 tuottajaa, jotka kaikki ovat joko jyväskyläläislähtöisiä tai kaupungissa pitkään asuneita. Levyn mahdolliset tuotot käytetään Jyväskylän hiphop-kirjaston ja nuorten hyväksi.

asiakas

Monsterimiehelle dokumenttipalkinto

Kuva: helsinki missio

kuva: Kimmo Pallari

Lordi-yhtyeestä kertova dokumenttielokuva Monsterimies pokkasi dokumenttielokuvien sarjan pääpalkinnon Austin Film -festivaalilla Yhdysvalloissa. Elokuvan on ohjannut Antti Haase ja tuottanut Illume Oy. Austin Film Festival tunnetaan tapahtumana, joka valitsee ohjelmistoonsa erityisesti vahvaan tarinankerrontaan pohjautuvia elokuvia. Elokuva sai ensi-iltansa Rovaniemellä vuosi sitten ja Suomessa julkisuuteen nousivat myös ohjaajan ja Mr. Lordi Tomi Putaansuun elokuvan sisältöä koskevat näkemyserot. Vuoden sisään dokumentti on kiertänyt useita elokuvafestivaaleja maailmalla.

Ääniteilmoitukset vuodelta 2015

Kaikista uusista julkaistuista tallenteista, myös radiopromoista ja singleistä tulee toimittaa ääniteilmoitus Gramexille kuukauden kuluessa julkaisusta. Loppuvuonna 2015 julkaistujen tallenteiden ääniteilmoitukset pitää olla Gramexissa tammikuun 2016 loppuun mennessä. Mikäli vielä on ilmoittamatta aikaisemmin julkaistuja tallenteita, myös näiden ilmoitukset tulee olla silloin Gramexissa.

Kaikki oppivat soittamaan Resonaarissa kuvionuottien avulla.

Resonaarille tunnustuspalkinto Kehitysvammaliitto on myöntänyt Aino Miettinen -tunnustuspalkinnon musiikin erityispalvelukeskus Resonaarille. Resonaari tarjoaa soitonopetusta, koulutusta ja konserttitoimintaa erityisesti kehitysvammaisille, mutta myös muille erilaisille oppijoille. Palkinnon perustelujen mukaan Resonaari on koko olemassa-

Tavastialla keskusteltiin studiotyöstä Muusikkojen liitto järjesti lokakuussa keskustelutilaisuuden studiotyöstä Tavastia-klubilla Helsingissä. Studio- ja tv-työn työehtosopimusten koukeroita avasivat Muusikkojen liiton puheenjohtaja Ahti Vänttinen ja freelancereiden luottamusmies Juho Viljanen. Esityksessä kerrottiin työehtosopimusten kehityskuluista, nykytilanteesta ja korvausten muodostumisesta. Gramex-käytännöistä kertoi Gramexin tilityspäällikkö Tarja Henriksson ja tallenteiden jälkikäytöstä liiton lakiasiainpäällikkö Lottaliina Pokkinen. Puheenvuorossa käytiin läpi käytäntöjä raitojen, mastereiden sekä kantanauhojen jälkikäytöstä. Juho Viljasen johtama paneelikeskustelu pureutui studiotyöskentelyn sisältöön muutoksineen:

info

miten käytännöt ovat muuttuneet ja mitkä ovat tulevaisuudennäkymät? Panelisteina olivat tuottaja-muusikko Eppu Kosonen, tuottaja Riku Mattila, muusikko Eeva Koivusalo sekä muusikkotuottaja Ako Kiiski. Puhujat kertoivat tämän päivän metodeista levytuotannoissa ja biisinteossa. Keskustelu koettiin tarpeelliseksi. Viljanen kertoo sen aiheuttaneen myös tarpeellista jälkipuintia. ”Tärkeää olisi, että kaikki alan ammattilaiset tietäisivät lähtökohdat ja periaatteet esimerkiksi palkkioiden ja tekijänoikeuksien osalta”, Viljanen sanoo ja pitää tärkeänä, että yleisesti askarruttavia asioita päästään käsittelemään yhdessä. Keskustelu jatkuu ja uusi tilaisuus on suunnitteilla. Asiasta tiedotetaan Muusikkojen liiton kotisivuilla www.muusikkojenliitto.fi.

olonsa ajan – yli 20 vuotta – toiminut suunnannäyttäjänä ja edistänyt kehitysvammaisten ihmisten tasa-arvoa ja yhteiskunnassa selviytymistä merkittävällä tavalla. Resonaarin periaatteena on, että kaikki oppivat soittamaan. Tunnustuspalkinto on myönnetty vuodesta 1992 lähtien.

Ääniteilmoituslomakkeet löytyvät kotisivultamme www.gramex.fi

Ravintoloiden musiikkivideohinnasto uudistuu Vuoden 2016 alussa hinnasto uudistuu siten, että se noudattaa rakenteeltaan ravintoloiden taustamusiikkihinnastoa. Tavoitteena on malli, joka on helppo ymmärtää ja vastaa asiakkaiden musiikin käyttötarpeita. Asiakkaat ovat toivoneet uudistusta ja se on toteutettu yhteistyössä MaRa ry:n kanssa. Jatkossa luvan musiikkivideoiden esittämiseen voi ostaa myös yhdeksi tai vain muutamaksi kuukaudeksi. Näin voi esimerkiksi kokeilla musiikkivideoiden soveltuvuutta liiketoimintaan.

Kuva: sanna kahilainen

Haluan kirjoittaa haastavaa lyriikkaa.

Paleface laulaa, taustalla Dj Leijonamieli eli Tuukka Rihkola. Mullâ&#x20AC;&#x2122; on lupa -vinyylin (2014) kannessa on Jiri Gellerin teos Kill Your Darlings.

Kaikessa

soi rap

Rap muistaa vanhat viisaudet ja kertoo uudet uutistapahtumat. Teksti heikki jokinen Kuvat Joni sarkki

PALEFACE Oikealta nimeltään Karri Miettinen • Syntynyt 1978 • Opiskellut englantilaista filologiaa • Seitsemän omaa levyä • Platinaa Helsinki – Shangri-La -levystä (2010) • Kolme Emma-palkintoa 2010 • Mukana useissa yhtyeissä, muun muassa Julkinen sana ja GG Caravan • Julkaissut kirjan Rappiotaidetta (2011) • Palvelualan ammattiliiton PAM-lehden kolumnisti.

ap on päättymätön laboratoriokoe, sanoo Paleface eli Karri Miettinen. ”Kaikki musiikki voi muuttua rapiksi. Siksi tartun kaikkiin mahdollisuuksiin: kupletti, mustalaismusiikki, big band, folk ja työväenlaulu antavat inspiraatiota.” ”Leo Jokelan laulama Nainen, poliisi ja taksi oli Suomi-rappia”, Paleface sanoo Vexi Salmen sanoittamasta vuoden 1970 hitistä. ”Tatu Pekkarinenkin oli rap.” Rap-muusikko Palefacen (s. 1978) musiikki ja sanoitukset pursuavat vaikutteita joka suunnasta. Levyillä vierailevat muut laulajat ja muusikot aina perinteisen romanimusiikin taitaja Hilja Grönforsista lähtien. Sanoitukset liikkuvat vapaasti päivän politikasta viittauksiin runoihin tai katukieleen. ”Kielen monitasoisuus on minulle tärkeää, sen intertekstuaalisuus. Haluan kirjoittaa haastavaa lyriikkaa.” Slangi-ilmaisut, uutisjargon, muotisanat, henkilöhahmot, tuotemerkit, kirjallisuus ja populaarikulttuuri ovat kaikki hyvää materiaalia, Paleface luettelee. Nämä juuret kuuluvat hänen musiikissaan. ”Rap on aina ollut olemassa kaikissa piireissä, sillä vain on ollut eri nimi”, Paleface uskoo. ”1950-luvulla olisin ollut folkmuusikko, 1960-luvulla hippi ja 1970-luvulla punkkari.” >>> 9

Jepa Lambert (laulu), Aki Haarala (kitara), Paleface, hänen takanaan Jaska Lukkarinen (rummut), Heikki Laine (basso) ja Emil Luukkonen (koskettimet), eli Räjähtävä Nyrkki.

>>>

Rap rouskuu hampaissa Ensimmäisen levynsä, englanninkielisen The Pale Ontologist Paleface julkaisi vuonna 2001. Sitä seurasi kaksi muuta englanninkielistä rap-levyä, kunnes vuonna 2010 julkaistu Helsinki – Shangri-La räjäytti potin. Suomenkielinen levy myi platinaa ja Paleface palkittiin vuoden 2010 Emma-gaalassa Etno-Emmalla sekä levy vuoden hip-hop -albumina. Paleface sai Emman vuoden miessolistina. Musiikillisesti ja juuriltaan monipuolinen levy toi Palefacelle paljon uusia kuulijoita ja määritti hänet uuden yhteiskunnallisen laulun keskeiseksi tekijäksi sekä kaikkiruokaiseksi verbaalitaituriksi. ”Rapilla on kaksi tärkeää tehtävää: Muistaa vanhat viisaudet ja kertoa uudet uutistapahtumat, vähän kuin grioteilla”, Paleface viittaa länsiafrikkalaisiin kierteleviin griotmuusikkoihin, joiden perinne elää yhä. ”Rap on ymmärrettävä todella laajana genrenä, rokissakin on kaikkea speedmetallista gospeliin.” Sanoitus on rapissa tärkeä. ”Hyvässä raptekstissä on pureskeltavaa. Se ei ole pullamössöä vaan kokojyvää, rouskuu hampaissa. Yhteiskunta on usein mukana, mutta kevyemmätkin aiheet käyvät.” Vankasti kriittiset sanoitukset toivat mukanaan roolin tämän ajan omatuntona. 10

”Kannan ylpeydellä yhteiskunnallisen aktiivin manttelia. Sinänsä on koomista, kun syntyy julkisuuden hahmo nimeltä Paleface. Pystyn kyllä elämään sen hahmon kanssa, joka minusta on luotu.”

Englannista suomeen Musiikki on kulkenut mukana lapsuudesta lähtien. Sekä isoveli että pikkusisko kävivät musiikkiluokkaa, mutta sille ei piirtämisestä

oppilaaksi Yhdysvaltoihin. Tämä antoi mahdollisuuden tutustua rappiin kunnolla. Siirryttyään Tampereelle opiskelemaan englantilaista filologiaa hän teki siellä vuonna 2001 ensimmäisen levynsä. Suomi-rap muuttui 2000-luvun alussa vähitellen huumorivoittoisuudesta vakavasti otettavaksi musiikkityyliksi. Siihen oli helppo liittyä ja Palefacen kieli vaihtui englannista suomeksi.

Taitelijat ovat kuin kanarianlintuja kaivoksessa. pitävä Karri seurannut. Kotona oli paljon levyjä, myös afroamerikkalaista musiikkia. ”Ala-asteella kuulin Beastie Boysia. Olin ollut englanninkielisessä leikkikoulussa ja ymmärsin kieltä. Tapa käyttää kieltä kiinnosti heti, samoin biitti ja rytmi.” Kiinnostus urbaaniin kulttuuriin ja graffiteihin lisäsi halua selvittää mistä hip-hopissa oli kyse. ”Se oli rakkautta ensi silmäyksellä, se liittyy englannin kieleen, josta pidin.” Ensimmäisen rappinsa A Place called earth Karri äänitti 11-vuotiaana. Hämeenlinnassa syntyi myös ensimmäinen bändi 1980-luvun lopulla. Vuonna 1995 Karri Miettinen lähti vaihto-

Rapin juuret kiinnostavat ”Olen Chuck D:n ja Public Enemyn jalanjäljissä”, Paleface sanoo. ”Moni kuulee Chuck D:n laulussani.” Ympyrä sulkeutuu, nyt Chuck D on soittanut Palefacen musiikkia radio-ohjelmassaan. Rapin historia ja juuret kiinnostavat Palefacea. Hän on kirjoittanut aiheesta kirjankin, Rappiotaidetta (Like, 2011). Siinä pääosassa ovat suomalaiset rapmuusikot. Mikä on hip-hopin ja rapin ero? ”Hiphop on sitä, mitä elät ja rap on sitä, mitä teet. Hip-hoppiin kuuluvat dj-kulttuuri, rap, breakdance ja graffitit.”

Hip-hop syntyi yli 40 vuotta sitten New Yorkin Bronxissa. ”Sen historia liittyy sosiaalisiin ongelmiin. Aluella toimi 400 katujengiä ja Vietnamin sodasta palanneet kohtasivat työttömyyden sekä näköalattomuuden.” ”Rap ei edellytä kalliita harrastusvälineitä, se luodaan omasta päästä. Creating something from nothing.” Rapin juuret sekä orjuudessa että suurkaupungeissa on ymmärrettävä, Paleface sanoo. Suomessa rapin läpilyönniksi Paleface määrittelee Fintelligensin Voittamattoman vuonna 1999. Tärkeä osansa oli rappia myyvällä, Helsinkiin vuonna 1995 perustetulla levykaupalla The Funkiest.

tekee pienen trikin, välillä trapetsitaiteilijat esittävät hurjia temppuja.” Riimin täytyy olla notkea, taipua mukavasti. Sen on oltava mielenkiintoinen, ei ilmeinen. ”Usein minulla rimmaa useampi tavu, useampi sanakin. Säkeistön on alettava ja loputtava hyvin.” Vaikka Palefacen tekstissä on paljon tavaraa, ihmiset tutkivat niitä tarkkaan. Verkosta löytää useita keskusteluja siitä, mihin tekstissä viitataan ja mistä se tulee.

Jopa Talonomistaja-laulun ”vallankumoukselle se on pippuli ja suola” -teksti on onnistuttu jäljittämään aivan oikein Jarkko Laineen runoon Tulun ja Polin lääni on punainen (1967). ”Laitan tietoisesti mukaan kiinnostavia juttuja ja asioita. Rap liittyy Jive talk -perinteeseen, katupuheeseen”, Paleface viittaa lähinnä New Yorkin Harlemissa syntyneeseen omaperäiseen jazz-slangiin. >>>

Kollektiivisen muistin jäljillä Itse Paleface lukee paljon tietokirjallisuutta: henkilöhistoriaa, elämäkertoja, musiikkikirjoja, historiaa, talouspolitiikkaa tai kirjoja Suomen kansalaissodasta. ”Romaaneja en ole paljoa viime aikoina lukenut, mutta hyllystäni löytyy Pentti Saarikosken, Arto Mellerin, Jarkko Laineen ja Eeva-Liisa Mannerin runoja.” Raptekstin tekeminen on oma lyriikan lajinsa. ”Pyrin monipuoliseen ilmaisuun, sekä nopeassa tempossa että hitaammissa maisemissa. Kuin sirkuksessa: välillä taikuri

Kuva: Raimo uunila

Sadan vuoden sananiekat Keikoillaan Paleface soittaa monenlaista musiikkia, eri juuret kuuluvat. ”Vanha suomalainen musiikki on tosi tärkeää. Kartoitan sata vuotta vanhaa suomalaista musiikkia ja yritän osoittaa faneille, ketkä olivat todellisia sananiekkoja. Minulla on jopa akustinen setti, jossa soitan vain suomalaisen työväenlaulun historiaa.” Joskus keikoilla kuullaan Perustuslaillisten riemumarssi, arkkiviisu vuodelta 1906. ”Onhan se hienoa ajatella, että forssalainen duunari Kalle Jousinen on sen kirjoittanut.” ”Mikko Perkoilankin esittämä Punikin kirjelaatikko on myös harvinaisuus, joka solahtaa mukavasti rappisettini joukkoon. Ei näitä lauluja kukaan muu soita.” Taiteilijat ovat kuin kanarialintuja kaivoksessa, Paleface sanoo viitaten vanhaan keinoon seurata kaivosten happipitoisuutta. Ensin hapen vajeen huomasivat linnut, sitten vasta ihmiset. ”Lyriikka tallentaa nopeasti yhteiskunnan muutokset.” Musiikilla on vahva vaikutus. Paleface veti työpajaa koulukodissa, jonka vaikeissa oloissa kasvaneet nuoret eivät paljoa lukeneet. ”Aloin tehdä heidän kanssaan rappia. Ensin tuli ulos aggressio, mutta kun kirosanat loppuivat, henkilökunta sanoi, että sanomalehdet ovat hävinneet kahvihuoneesta. Yksi työntekijä sanoi, että huhujen mukaan jopa kirjastossa oli käyty.”

Kannan ylpeydellä yhteiskunnallisen aktiivin manttelia, Paleface sanoo.

Kuva: taito kawata

Jos ihminen kaatuu, hänet autetaan pystyyn. Ei siitä odoteta viiden euron seteliä, Paleface sanoo.

Biisini miettivät ihmisen paikkaa yhteiskunnassa. >>> ”Siitä kieli monimutkaistui. Olen halunnut edustaa samaa kehitystä, en käytä vain arkisinta kieltä. Kun ihminen kuuntelee jotakin, hän prosessoi sitä sekä tietoisuuden että alitajunnan tasolla.” ”Mikä on suomalaisten kollektiivinen muisti? Se kiinnostaa minua, yhteys loitsuihin ja vanhoihin tietäjiin. Mitkä ovat sellaiset termit, taikasanat ja ilmiöt?” Pöytälaatikossa raplyyrikolla on aika lailla julkaisematonta loppusoinnutonta runoutta sekä romaani. Siinä Urho Kekkonen ja Haile Selassie tapaavat Persian šaahin juhlilla vuonna 1971 Persepoliissa. ”Kyllä minulla on ambitioita kirjoittaa.”

Uusi itsenäinen Suomi Itsenäinen Suomi täyttää sata vuotta vuonna 2017. Paleface kuuluu juhlavuoden hankkeen 12-jäseniseen hallitukseen. ”Puhumme miten ja millaisin sloganein juhlitaan. Olen hirveän tyytyväinen, että voin olla siinä mukana.” Kaikki eivät ole. Kansanedustaja, nykyinen puolustusministeri Jussi Niinistö teki marraskuussa 2013 juhlavuodesta eduskuntakyselyn, jossa hän kritisoi Palefacen valintaa 12

joukkoon. Syynä oli laulajan radiohaastattelussa esittämä kommentti vuoden 1918 teloituksista ja ylipäällikkö Mannerheimin vastuusta niistä. ”Jupakka kertoo, kuinka arka asia yhä on. Taiteilija voi tehdä healing-prosessia.” Millainen Suomi sitten olisi tavoitteena vuonna 2017? ”Eniten huolestuttaa hyvinvointivaltion alasajo. Sen saavutus oli periytyvän köyhyyden hävittäminen.” ”Joku sanoo, että lähiöt syttyvät palamaan ja että se johtuu maahanmuutosta. Ei, se johtuu köyhyydestä. Jos lähiöiltä loppuvat palvelut, kirjastot ja muut, silloin nuoret ovat ikävässä tilanteessa.” Tarvitaan uudenlaista ajattelua. ”Tunnemme parempia tapoja oppia, meidän on irtauduttava autoritaarisuudesta.” ”Luulen, että suurempi joukko on valmis uuteen ajatteluun ja pienempi takertuu vanhaan. Meillä voisi olla parempi systeemi, joka osallistaa ihmiset paremmin yhteiskunnallisiin projekteihin. Tämä kiehtoo minua.” Mikä kitti pitää yhteiskunnan koossa? ”Suuret tarinat. Yhtenäiskulttuuri, raha, kansallisvaltio.”

Nostan hattua Cheekille ”Minultakin kysytään miksen tarjoa ratkaisuja yhteiskunnallisiin ongelmiin. Taitelija nostaa ongelmia esiin, mutta on vähän kohtuutonta vaatia minulta ratkaisuja.” ”Minulle on opetettu, että jos ihminen kaatuu, hänet autetaan pystyyn. Ei siitä odoteta viiden euron seteliä. Sellainen voisi yhteiskuntakin olla, pitää yhdessä heikomman puolta.” Paleface on optimisti, yhteiskunta muuttuu ja nuoret ovat paljolti saavuttaneet globaalin tietoisuuden. ”He ovat irti kansallisista traumoista kuten vuosi 1918 ja sodat.” ”Ihminen pystyy yllättäviin asioihin myönteisessä mielessä.” ”Yhteiskunta kiinnostaa minua monella tasolla, miten tähän on päädytty ja miten voidaan kehittyä. Biisini miettivät ihmisen paikkaa yhteiskunnassa.” Sekin rap, joka ei ota kantaa maailman menoon, on poliittista jos se hyväksyy asiain nykyisen tilan. ”Äkkirikastumisen ihailu olisi sitten oikeistorappia.” ”Arvostan kuitenkin kaikkia, jotka tekevät kovaa duunia. Cheekin menestys sataa kaikkien laariin ja tuo arvostusta. Nostan hattua”, Paleface sanoo. ”Olen itsekin artisti, joka jakaa voimakkaasti mielipiteitä. Se on hyvän taideteoksen ominaispiirre. Tärkeää on, että aiheuttaa jonkin reaktion, kädenlämpöinen taide ei ole mistään kotoisin.”•

Tällä palstalla musiikkia lähellä olevat henkilöt visioivat, urputtavat, räyhäävät ja pohtivat.

en finlandssvenska musiken är och har alltid varit styvmoderligt behandlad. Och då talar jag i huvudsak för populärmusikens räkning. Den finlandssvenska populationen, med en andel på långt under 10 procent av landets befolkning, har trots allt uppvisat en avsevärd mängd högklassiga och ambitiösa sångare/musiker, som borde ha haft alla möjligheter till framgång, både inom- och utomlands. Så har dock inte varit fallet. Landets officiella tvåspråkighet till trots har svenskspråkiga, musikaliska tjänster inte varit speciellt efterfrågade i underhållningssammanhang. Representanter för marknadsföringskrafterna har därför inte heller varit intresserade av att satsa på finlandssvenska förmågor. Finlandssvenska skivor spelas sällan i finska radiokanaler, lika litet som finlandssvenska artister syns I finska tv-underhållningsprogram. Finlandssvenska trubadurer av internationell klass har därför få möjligheter att försörja sig på sin konst. De flesta är tvungna att skaffa sig ett yrke vid sidan om. Det är inte ovanligt, att en trubadur som gör misstaget att sjunga någon sång på svenska på en firmafest, kan få höra kommentarer som ”Muuta takaisin Ruotsiin! Suomessa lauletaan suomeksi!”. Då glömmer man att finlandssvenska trubadurer inte heller har någon egentlig marknad I Sverige. Där påminner finlandssvenskan allför mycket om ”muminspråket”, för att gå hem på de rikssvenska listorna. Och det hjäper inte att artisten eller det finlandssvenska bandet lägger sig till med en rikssvensk accent i sången (vilket ofta görs!). Det finns nämligen inga fungerande marknadsförare eller agenter, vare sig i Finland eller Sverige som tar sig an finlandssvenska artister och deras produkter. Däremot svämmar Finland över av populära artister och dansband från Sverige som ytterligare försvårar finlanssvenskarnas möjligheter att på hemmaplan försörja sig inom populärmusiken. Även den finlandssvenska radions musikprogram föredrar dessa rikssvenskar framom egna förmågor. Inte speciellt kulturvänligt ur finlandssvenskarnas synvinkel… Ett antal artister har gett upp. De har tagit den finska mannen på orden och ”flyttat hem till Sverige”, där de på ort och ställe så småningom välkomnats som ”vår egna sångare”. Men vi andra, som har har djupa rötter i vårt fosterland Finland, vägrar flytta. Vi kämpar vidare mot alla stormar kring vår identitet. ”Sången ädla känslor föder – Hjärtats nyckel heter sång!” Också på finlandssvenska!•

soolo

Den finlandssvenska musikens dilemma

Eh do ta so lis tia ! Kenen ajatuksia sinä haluaisit lukea tältä sivulta? Lähetä ehdotuksesi osoitteeseen soolo@gramex.fi.

Ett antal artister har gett upp.

håkan streng är en artist, trubadur, underhållare och författare. foto: daniel lundmark

Laulaessani koen olevani siell채, miss채 minun pit채채kin olla.

Yona: Matka päämäärää tärkeämpi Musiikinteossa Yonan tavoitteena on ilmaista itseään ja olla samaan aikaan epäkaupallinen. Vanhana hän saattaa muuttaa Laosiin. Teksti juhana unkuri Kuva mirkku merimaa

YONA oikealta nimeltään Johanna Pitkänen • Syntynyt 1984 • Asuu Helsingissä • Soolouransa lisäksi laulaa myös Liljan Loisto -yhtyeessä • On julkaissut runsaan viiden vuoden sisällä viisi soololevyä ja kaksi levyä Liljan Loisto-yhtyeessä. Tuorein levy Naivi julkaistiin viime keväänä • Julkaisi Pilvet liikkuu, minä en -debyyttialbuminsa vuonna 2010, palkittiin tuolloin tulokas-Emmalla • Sijoittui vuonna 2013 Tangomarkkinoilla toiseksi Tangokuningatar-kilpailussa.

ona tekee parhaillaan kappaleita kahdelle albumille, joiden työniminä ovat Jano ja Tasoi. ”Minulla on levyilleni aina työnimet, joilla on tapana muuttua levynteon edetessä. Joskus palaamme ensimmäiseen vaihtoehtoon kymmenen muun nimen jälkeen”, Yona taustoittaa. Yonan mukaan Jano-levy tulee olemaan lyyrisesti hyvin tummanpuhuva ja räppilevynä puhekielisempi kuin mikään hänen aiempi levynsä. ”On ollut mielenkiintoista keskittyä tekstin sanomaan ja rytmiin. Melodian ja harmonian on saanut unohtaa. Levyn julkaisee Monsp Records ja tuottamisesta vastaavat veljekset Visa ja Mio Mäkinen, jotka tuottavat muun muassa Aivovuotoa ja SMC Lähiörottia.” Tasoi-levyllä tulee olemaan Yonan aiempaan tuotantoon verrattuna enemmän konemusa-, soul- ja hiphopvaikutteita sekä mahdollisesti myös grungevaikutteita. ”Haluan tällekin levylle linjani mukaisesti uusia musiikillisia vaikutteita. Lyyrisesti levy tulee olemaan toiveikas; haikea, mutta hyvin rohkea ja ravisteleva. Tällä kertaa sävellän materiaalia entistä enemmän yhdessä soittajieni ja tuottajani Didier Selinin kanssa. Kahdeksan biisiä on valmiina, teemme vielä toiset kahdeksan ja valitsemme parhaat.” Albumien julkaisuaikataulut ovat vielä auki. Joulukuussa julkaistaan sinkku tulevalta räppi-levyltä. Yona laulaa myös Liljan Loisto -yhtyeessä. ”Sekin on taas aktivoitumassa. Suunnittelemme Puppa J:n kanssa levyä köyhyysteemalla.”

KUVA: mirkku merimaa

Yonan single Syyt (2015) sekä albumi Naivi (2015).

”Oikeastaan olen koettanut väkisin tehdä jotain mahdollisimman epämyyvää, mutta ei sekään taida olla hyvä lähtökohta itsensä ilmaisemiselle. Toivoisin löytäväni jatkossa näiden välille jonkun luonnollisen balanssin.”

Musiikin kaikki värit Oulussa ja Kuopiossa lapsuutensa viettänyt Yona muutti varhaisnuoruudessaan Helsinkiin. Laulaminen oli lapsena Yonan lempiharrastus ja sävellyksiä syntyi jo ennen kouluikää. 16-vuotiaana Yona tiesi, että musiikista tulisi hänen elämänsä.

enkä mies, enkä Bronxista. Koen, että minun on täytynyt puolustaa oikeuttani tehdä ihan minkälaista musiikkia tahansa. Sehän on ihmisarvo god damn”, Yona sanoo ja nauraa. ”Minä olen tällainen vähän villi runotyttö Oulusta ja minusta räppääminen on kivaa ja tangon laulaminen myös. Teknojumputus on hauskaa ja Arvo Pärt saa minut vähintään yhtä hyvälle tripille.” Yona sanoo toivovansa, että ihmiset pitäisivät enemmän hauskaa musiikilla. Hän vertaa musiikkeja väreihin.

Muusikkous on paljon enemmän kuin vain soittamista ja laulamista.

Seuraava levyni Jano on lyyrisesti tummanpuhuva ja rappilevynä aiempaa puhekielisempi, Yona sanoo.

KUVA: tero ahonen

Ensimmäinen laulajan pesti löytyi musiikkilukion big bandista, jolloin Yona rakastui jazz-musiikkiin. Lukion jälkeen hän aloitti jazz-laulun opinnot Helsingin Pop & Jazz Konservatoriossa saaden sieltä myöhemmin muusikon paperit. Noina vuosina Yona esiintyi yhdessä jazz-muusikkojen, räppäreiden ja reggaelaulajien kanssa. Hän löysi myös suomalaisen perinnemusiikin ja vanhan iskelmän. Vuonna 2013 Yona päätti osallistua Seinäjoen Tangomarkkinoille. Epätraditionaalisella tavalla tangoja tulkinnut Yona sijoittui kisassa omaksi yllätyksekseen toiseksi ja julkaisi myös Tango A La Yona -levyn. ”Minulla on ollut kova tarve ärsyttää ihmisiä ja ravistella heitä tekemällä juuri niin kuin minun ei odoteta tekevän. Näin vältän ehdollistumasta sille, mitä joku muu minusta ajattelee. Tangomarkkinoille osallistuminen oli juuri tällainen punk-henkinen teko.” Yona toteaa, ettei hän suostu jatkossakaan ehdollistumaan jonkun toisen unelmalle. ”On tukahduttava ajatus, etten muka saisi tehdä vaikka räppiä, vaikken olekaan musta,

KUVA: Atte heinonen

Yhteenkuuluvuutta ja henkistä välimatkaa Vuonna 2010 debyyttialbuminsa julkaissut Yona on vakiinnuttanut asemansa kiinnostavana, persoonallisena, luomisvoimaisena ja tuotteliaana taiteilijana. Tuotanto on sisältänyt esimerkiksi poppia, folkia, jazzia, iskelmää, hip-hoppia, reggaeta, kansanmusiikkia ja tangoa. Runsaan viiden vuoden sisällä Yona on julkaissut viisi soololevyä, tehnyt kaksi levyä Liljan Loistossa, vieraillut useilla levyillä, ollut monissa muissa projekteissa sekä kilpaillut Tangomarkkinoilla. ”Viimeiset kuusi vuotta on tuntunut maratonilta. Väsymyksestä huolimatta ajattelen, että seuraavaksi on vuorossa triathlon.” Yonan mukaan musiikki auttaa häntä olemaan osa yhteiskuntaa. Hän kokee lavalla vahvan yhteyden soittajien ja yleisön kanssa. ”Aina laulaessani koen olevani siellä, missä minun pitääkin olla. Lavalla tunnen sellaista yhteenkuuluvuutta, jota en koe milloinkaan muulloin. Samalla artistina oleminen erakoittaa ja kasvattaa ulkopuolisuuden tunnetta. Onneksi lähimmät kollegani – soittajat ja tuottajat – tuntevat minut, välitämme toisistamme aidosti. Ilman heitä tämä trippi olisi jäänyt jo kesken.” Yonan mukaan musiikkialalla toimimisen suurin haaste on henkinen välimatka, jota hän kokee itsensä ja ”levy-yhtiön tyyppien” välillä. ”Esimerkiksi kaikki tapaamani a&r:t ovat olleet mukavia ja isosydämisen oloisia ihmisiä. Tuskin voimme kuitenkaan koskaan täysin ymmärtää toisiamme, koska meidän elämämme ovat niin erilaiset.” ”Itse saatan istua arkipäivänä kello 14 olohuoneen lattialla yöpuvussa ja yritän kirjoittaa jotain tunnetta paperille tuijottaen välillä seinään puolen tunnin ajan. Sieltä on pitkä matka levy-yhtiön toimistoon, missä minulle piirretään jotain numeroita paperille.” Yona toivoo voivansa pysyä jatkossa vielä etäämmällä musiikin kaupallisesta puolesta.

”Voit pukeutua mustaan, mutta tykätä samaan aikaan kaikista muistakin väreistä. Asenteeni ei ehkä tule tekemään minusta ’koko kansan Yonttua’. Mutta ei se olekaan mikään ainut arvo tai saavutus, joka tekee taiteilijasta jollakin tasolla merkittävän.”

Musiikintekoa ja mentorointia Yona toteaa muusikkouden olevan paljon enemmän kuin vain soittamista ja laulamista. ”Joku viisas on sanonut, että taiteilijan tehtävä on tuntea ja kokea maailma vahvasti. Tätä kokemusta voi heijastella musiikkiin ja luoda myös ympärille oleville ihmisille kokemuksia, elämyksiä ja oivalluksia.” ”En usko että kukaan tai mikään voi koskaan tappaa minusta luovuutta. Välillä kuitenkin pelkään pelästyväni niin, etten enää uskalla tuoda sitä luovuutta ulos. Yleisön edessä oleminen on herkkää hommaa, se on niin alastonta.” Yona toivoo voivansa tehdä vielä ainakin kymmenen levyllistä musiikkia. Samalla hän haluaisi vähitellen ohjautua muihinkin kuin laulajan ja laulunkirjoittajan tehtäviin. ”Olisi esimerkiksi hienoa auttaa nuorempia artisteja löytämään omasta persoonastaan heijastuspintoja, mikä voisi auttaa heitä laulamisessa ja soittamisessa. Olen jonkin verran tällaista mentorointia jo tehnytkin.” Yonalla on myös visioita vanhuusvuosille. ”Jos Luoja suo ja minusta tulee joskus vanha ja todella ryppyinen, voisin musiikin ohella esimerkiksi pitää majataloa Laosissa. Se voisi sijaita Mekong-joen uomassa viidakkorinteellä, josta näkyisi jokin pieni kylä ja elefantteja. Vietin Laosissa kuukauden vuonna 2013. Maa jäi sydämeeni erityisesti aitojen ja hyvin luonnonläheisten ihmisten takia.” ”Suurin unelmani elämälle lienee, että löytäisin joskus vähän sitä kuuluisaa sielunrauhaa. Mutta silti, matka on päämäärää tärkeämpi.”• 17

Hannu Marttilan aikana lait muuttuivat ja korvausten maksajien m채채r채 kasvoi.

22 vuotta Gramexin kipparina

Helmikuussa eläkkeelle siirtyvän Hannu Marttilan aikana Gramex kasvoi suureksi. Millaisena hän näkee Gramexin tulevaisuuden? Teksti lauri kaira Kuvat matti matikainen

len usein ihmetellyt, miksi tekijänoikeusasiat herättävät niin suuria intohimoja,” sanoo Hannu Marttila. ”Ollaan valmiita isoihinkin riitoihin summista, joilla ei ole merkitystä verrattuna yritysten liikevaihtoon ja tuottoon.” Helmikuun lopussa eläkkeelle jäävä Gramexin toimitusjohtaja puhuu kokemuksesta. Hän johti Gramexia siinä pioneerivaiheessa, jolloin lait muuttuivat ja korvausten maksajien määrä kasvoi muutamasta kymmenestä yli kolmeenkymmeneen tuhanteen.

”Aloitin Gramexin toimitusjohtajana vuonna marraskuussa 1993. Tuohon aikaan Gramex-korvauksia kerättiin ainoastaan radio- ja tv-yhtiöiltä.” Pioneerin haasteet 1990-luvun alussa korvausoikeus laajeni koskemaan yleisötiloja ja -tilaisuuksia, eli muun muassa kauppoja, ravintoloita ja asiakastiloja. Gramex-korvauksia alettiin kerätä yhtä laajalta maksajakunnalta kuin Teostokorvauksia. Yhdistys lähetti sopimusehdotukset muun muassa 7 000 hiusten- ja kauneudenhoitoalan yrittäjälle. Kuten arvata saattaa,

aivan kaikki eivät olleet riemuissaan uudesta maksusta. Gramex- ja Teosto-maksut ovat varsin pieniä, harvalla yrityksellä maksut ovat enempää kuin joitakin kymppejä tai satasia kuussa. Tästä huolimatta lain rajoja haluttiin testata oikeudessa. Gramex-korvauksia koskeva pykälä oli valitettavasti kirjoitettu hieman tulkinnanvaraisesti. Vaikka epätarkkuus korjattiin myöhemmin, tulkinnanvaraisuus johti tuolloin Gramexin moniin kärhämiin. ”Pioneerivaiheessa sitä joutuu valitsemaan, tahtooko saada mukavan miehen maineen vai aikaiseksi tuloksia”, Marttila sanoo. >>> 19

>>> ”Perusta tulevalle korvausten kertymälle rakennetaan toiminnan käynnistysvaiheessa.” Hänen mukaansa tuollaisessa tilanteessa ei oikeastaan ole vaihtoehtoja, jos tahtoo tehdä työnsä hyvin. ”Asiaa on vaikea jälkeenpäin enää korjata.”

Hämeenlinnasta Helsinkiin ”Asuimme Hämeenlinnassa ja olin töissä vakuutusyhtiössä. Gramexiin tulo merkitsi muuttoa Helsinkiin.” ”Gramexin hallitusta johti tuolloin puheenjohtajana Risto Ryti ja varapuheenjohtajina Muusikkojen liiton puheenjohtaja Raimo Vikström sekä äänitetuottajien ÄKT:n toiminnanjohtaja Arto Alaspää.” Gramex toimi tuolloin samassa talossa kuin Kopiosto, mutta uudet tilat oli jo hankittu. Kohta edessä olikin muutto uusiin tiloihin Pienelle Roobertinkadulle. ”Kun tulin taloon, väkeä oli kymmenkunta. Nyt – parikymmentä vuotta myöhemmin – meitä on yli kolmekymmentä.” Muutoksen aikaa Gramex-oikeudet luotiin vasta 1960-luvun alussa. Sitä ennen tekijänoikeudet olivat vain säveltäjillä, sovittajilla ja sanoittajilla. Tämän vuoksi Gramexia koskeva lainsäädäntö on elänyt koko ajan. Sekä suojan taso että suoja-aika on muuttunut, lisäksi Gramex sai tehtäväkseen kerätä korvauksia myös musiikkivideoista. Gramex on itsekin aktiivisesti ajanut muutoksia. Vuonna 2013 äänitteiden suojaaika piteni 70 vuoteen äänitteen julkaisusta. Gramex oli vahvasti mukana kampanjoimassa muutoksen puolesta.

Gramex on ja pysyy yhtenä musiikkialan tärkeimmistä tukipilareista, Hannu Marttila sanoo.

Lopputulos tunnetaan. Suoja-aika piteni kattamaan noin koko muusikon eliniän. Se on toki kaukana säveltäjistä, joiden suoja jatkuu vielä 70 vuotta kuoleman jälkeenkin.

Yhteistyötä yli järjestörajojen Marttila on pyrkinyt rakentamaan yhteistyötä kulttuurialan järjestöjen kesken. Gramex on antanut kodin ja hallintopalvelut useammallekin yhteistyöhankkeelle. Näihin kuuluvat muun muassa piratismia vastustava Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus, englanninkielinen Finnish Music Quarterly -lehti, edunvalvontaorganisaatio Luovan työn tekijät ja yrittäjät LYHTY,

Suojan taso ja suoja-aika ovat muuttuneet. ”Suomi oli vaa’ankielenä EU:ssa. Tiesimme, että jos Suomi kannattaa suoja-ajan pidentämistä, voimme voittaa mutta jos se vastustaa, häviämme varmasti.” Muusikkojen liiton ja Musiikkituottajien pyynnöstä Gramex rahoitti laajan vaikuttamiskampanjan. ”Julkaisimme kokosivun mainoksia Hesarissa ja suurimmissa maakuntalehdissä, samalla kun muusikot ja äänitetuottajat tapasivat henkilökohtaisesti suoraan päättäjiä.” 20

Esittävän säveltaiteen edistämiskeskus ESEK ja Musiikin edistämissäätiö MES. Yhteistyöhakuisuus ja tuloksellisuus lienevät syitä sille, että Marttila sai arvostetun elämäntyöpalkinnon tämän vuoden Musiikki & Mediassa. Tapio Korjus käynnisti palkintopuheen näillä sanoilla: ”Musiikki & Median hallitus on tänä vuonna päättänyt antaa elämäntyöpalkinnon pitkälle miehelle, joka ei koskaan – siis ei koskaan – tee numeroa itsestään.”

Korjus esitteli Marttilan näin: ”Paitsi Gramexissa, hänen vaikutuksensa on näkynyt vuosikaudet myös ESEK:n toiminnoissa. Myöhemmin hän oli mukana yhdistämässä ESEK:sta ja LUSES:stä Musiikin edistämissäätiö MES:n – ja toimii nyt MES:n asiamiehenä.” ”Nykyisin hän toimii muun muassa Musiikkituotannon tuki- ja edistämissäätiön ja Esittävän säveltaiteen edistämissäätiön asiamiehenä sekä Luovan työn tekijät ja yrittäjät LYHTY:n johtoryhmän jäsenenä.” ”Gramexin ja Teoston 2015 perustama yhteisyritys GT Musiikkiluvat Oy on niin ikään lähtenyt käyntiin osaltaan hänen ansiostaan.” Lopuksi Korjus muistutti, että Gramex on yksi tehokkaimmista korvausten tilittäjistä maailmassa, kerätty raha toisin sanoen menee niille, kenelle se kuuluu.

Vuoden valopilkku Musiikki & Mediassa julkistettiin Music Finlandin tutkimus suomalaisen musiikkialan kehityksestä. Tutkimuksen mukaan alan kokonaistalous laski 1,4 prosenttia vuodesta 2013 vuoteen 2014. Äänitteiden myynti heikkeni, samoin elävä musiikki. Merkittävin poikkeus koko tutkimuksessa olivat Gramex-korvaukset. Ne kasvoivat vuodessa 10 prosenttia. Gramex oli siis vuoden 2014 valopilkku, muuten harmaissa maisemissa.

Gramex-korvausten kasvu on koko musiikkialan valopilkku. Marttila myöntää että vuosi oli Gramexin tähänastisen historian paras. Toimintakertomuksen mukaan korvauksia kertyi 20,5 miljoonaa euroa. Suurimmat korvauserät tulivat äänitemusiikin julkisesta esittämisen esitys- ja tallennuskorvauksista (9,5 miljoonaa euroa), medialisensoinnista (9,4 miljoonaa) sekä netistä ja tallentamisesta (1,7 miljoonaa). Loppu kertyi ulkomaisista korvauksista (729 000) ja hyvitysmaksusta (937 000 euroa). Tilityksiä Gramex maksoi oikeudenhaltijoille yhteensä 18,5 miljoonaa euroa. ”Vaikka maailma musiikkialan ympärillä on muuttunut kovaa vauhtia, Gramexin korvauskertymä on kasvanut tasaisesti,” Marttila sanoo. ”Meillä on hyvä tiimi ja motivoinut henkilökunta, joka saa pienellä porukalla paljon aikaan.”

Entä tulevaisuus? Gramex on siis nyt menestystarina. Miltä tulevaisuus näyttää? Siihen ei olekaan ihan helppo vastata. Marttilan mukaan se riippuu paljolti Gramexin ulkopuolisista asioista. Näitä ovat kuluttajat, kuluttajapalvelujen tarjoajat – ja ennen kaikkea Gramexin edustamat oikeudenhaltijat. ”Gramex ei itse myy oikeuksia suoraan kuluttajille, vaan olemme linkki musiikkipalveluiden tarjoajien ja oikeudenhaltijoiden

välillä. Olemme asiamiehen roolissa. Uusien palveluiden osalta me lisensoimme niitä oikeuksia, jotka meille annetaan lisensoitavaksi. Ja myymme niitä siihen käyttöön, mihin palveluntarjoajat haluavat niitä ostaa.” Oikeudenhaltijat kuten levy-yhtiöt päättävät, mitä ne lisensoivat itse ja mitä Gramexin kautta. Gramex myy musiikkioikeuksia tv- ja radiokäyttöön, mutta levy-yhtiöt myyvät ne itse Spotifyn ja Itunesin kaltaisille kuluttajapalveluille. ”Omassa leipälajissamme radioille sekä yleisötiloihin ja -tilaisuuksiin tapahtuvassa äänitemusiikin lisensoinnissa Gramex on jatkossakin vahvoilla”, Marttila sanoo.

Kustannustehokas linkki ”Tekijänoikeusjärjestö ei pysty itse olemaan kovin aktiivinen innovaattori. Meidän täytyy pitää huolta siitä, että olemme mahdollisimman monessa kohden kuitenkin se kaikkein kustannustehokkain linkki. Silloin meidän palvelujamme halutaan käyttää.” Gramex pyrkii tekemään musiikin käytön helpommaksi. Gramex esimerkiksi avasi kattavan musiikin käyttöoikeuksien verkko-kaupan Suomen ensimmäisenä ja yhtenä maailman ensimmäisistä tekijänoikeusjärjestöistä. ”Myös Teoston kanssa perustamamme yhteisyritys GT Musiikkiluvat Oy pyrkii te-

kemään musiikin käytön mahdollisimman helpoksi”, sanoo Marttila. ”Aika näyttää, tuoko se myös taloudellista hyötyä, mutta käyttäjäasiakkaiden palvelua se varmasti parantaa.”

Hoikempi Gramex Gramex on viime vuosina tehnyt muodikasta rönsyjen leikkaamista ja toimintojen virtaviivaistamista. ”Seuraajani saa johdettavakseen hyvässä vedossa olevan mutta monin tavoin hoikemman Gramexin”, sanoo Marttila. ”Gramex keskittyy pelkistetysti ydinalueeseensa.” ”Musiikin edistämistoiminta on siirtynyt Gramexin ulkopuolelle Gramexin perustamille säätiöille. Samoin Finnish Music Quarterly sekä Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus ovat jo aikaisemmin eriytyneet Gramexista. Olemme myös aktiivisesti siirtäneet joitakin toimintoja yhteistyöprojekteiksi Teoston kanssa. ESEK:n organisaation pohjalle rakennettiin yhteinen Musiikin edistämissäätiö ja vuonna 2017 yhteisyrityksemme GT Musiikkiluvat Oy ottaa palvellakseen suurta osaa Gramexin maksavista asiakkaista.” Mitä Gramex tämän jälkeen tekee? ”Gramex on ja pysyy yhtenä musiikkialan tärkeimmistä tukipilareista”, sanoo Marttila. ”Gramex myy itse lisenssejä lähinnä medialle, palvelee kymmeniä tuhansia tilitysasiakkaitaan sekä tekee laajasti yhteistyötä luovien alojen hyväksi. Uskon, että sellaista Gramexia tarvitaan.”• 21

Tuli tunne, ett채 olisi aika soittaa jotain uutta.

Tyttö tuli Sinulle, Sofia on J. Karjalaisen 22. studiolevy. Miten se syntyi?

Kuva: timo kirves

Teksti marjo huuskonen Kuvat juha reunanen

J. Karjalainen studiossa. Ryhmäkuvassa Sofian ylpeät isät: Tom Nyman (vas.), Veli-Matti Järvenpää, Olli Haavisto, Pekka Gröhn, Mamba Assefa, Janne Haavisto, J. Karjalainen ja Mikko Lankinen.

Rumpali sekä tuottaja Janne Haavisto, basisti Tom Nyman ja kitaristi Mikko Lankinen.

evyn biisien teko käynnistyi oikeastaan jo pari vuotta sitten Et ole yksin -levyn keikkakiertueella”, J. Karjalainen sanoo. ”Tuli vain sellainen tunne, että olisi aika taas soittaa jotain uutta. Näin se on aina mennyt: Kun soitan muille, soitan myös itselleni.” Keikkabussissa juteltiin, millainen uusi levy voisi olla. ”Puhuimme JJ Calesta ja 1970-luvun vinyyleistä.” Haussa vinyylisoundi ”Äänitysten valmistelu tehtiin huolella”, kertoo levyn tuottaja ja yhtyeen rumpali Janne Haavisto. ”Kolmella viimeisellä treenikerralla kappaleet äänitettiin moniraitakakulle ja muutama viikko ennen äänitystä tehtiin kokeeksi set-up: kasattiin kaikki kamat, mikitettiin ja testailtiin, millaiset soundit haluamme.” Näin päästiin studiossa heti hommiin. ”Me halusimme tällä kertaa sellaista 1970-luvun vinyylisoundia, etsimme aika kuivaa soundia. Olihan se vähän haasteellinen idea, mutta meidän äänittäjämme Jyri Riikonen ja muu studion väki auttoivat meitä tämän löytämisessä.” ”Aika pitkälle soundit tehtiin jo sisään soittaessa. Ajatuksemme oli, ettei mitään digitaalista jälkikaiutusta tai sen tyypistä käytetä. Ainut mitä käytettiin on vanha pelti- ja nauhakaiku.” Oma mikrofoni mukana Äänitykset tehtiin toukokuussa Finnvoxin E-Studiossa kymmenen päivän aikana. ”Suurimman osan lauluista äänitin studiossa omalla mikrofonillani. Tämä sama mikki on ollut mukana jo Keltaisessa talossa -levystä lähtien. Se on instrumenttini, koska 24

tiedän, miltä se nauhalta kuulostaa. Olen tottunut siihen ja sillä on yllättävän suuri merkitys”, J. Karjalainen kertoo. ”Ihan muutaman jutun tein vielä himassa, kun oma tulkintani ei ollut mielestäni riittävän hyvä. Joka kerta on pari juttua, jotka eivät mene niin helposti.” Kitaristi Mikko Lankinen teki jokaiseen biisiin siihen sopivan kitarasoundin pedaaleilla ja efektilaitteillaan jo sisäänsoittovaiheessa, Karjalainen sanoo. ”Ne menivät nauhalle sellaisenaan kuin ne nyt levyllä ovat. Me muut kuulimme saman tien millainen soundi tulee olemaan ja se on älyttömän iso asia.” ”Voikukat-demolla esimerkiksi oli sellainen olennainen ja määräävä kitaramoodi. Mikko löysi laitteeistaan lähes samanlaisen ja käytti sitä. Oli myös hienoa kuulla Pekan (Gröhn) soittoa Estonia-flyygelillä. E-stu-

nauhalle, koska se paras voi olla just sit siinä.” Siksi esivalmistelut tehtiin mahdollisimman hyvin; kun ollaan tositoimissa mitään ei mene ohi. ”Tämä oli varmaan helpoin levy ikinä!” Haavisto sanoo. Levyn teossa oli alusta asti minimalistinen lähestymistapa. Päällesoittoja tai studiokommervenkkejä käytetään vain, jos niille on tarve. ”Ei siis lähdetä siitä, että paiskataan ensin raidat täyteen komppeja ja sitten katsotaan mitä siihen päälle liimattaisiin. Se, mitä treeneissä sovitettiin, on hyvin pitkälle se, mitä levyltä kuullaan.” Levyllä vierailevat Mamba Assefa, Olli Haavisto ja Veli-Matti Järvenpää olivat mukana jotta musiikkiin ei tarvitse tehdä päälle uusia kerroksia. ”Ei tarvitse kuvitella miltä svengi kuulostaisi kun siihen tulisi lisäksi vaikka lyömäsoittimet. Tietyissä biiseissä tarvittiin ne jo pohjavaiheessa”, Haavisto sanoo.

Päällesoittoja käytettiin vain, jos niille oli tarve. diossa on myös hyvät Hammond B3 -urut ja Wurlizerit, joita olen aina rakastanut. Niissä on se sama homma, soundi on heti se mikä on.”

Tämä rykmentti tietää Janne Haavisto tuotti levyn. Hänen ei kuitenkaan täytynyt neuvoa tai ohjata muita, päin vastoin. Piti koettaa olla puuttumatta muiden tekemisiin. ”Tämä rykmentti tietää mitä tekee. Esimerkiksi Mennyt mies -kappaleen demoversiosta 90 prosenttia on siinä levyllä. Tässä hommassa ei voi luottaa siihen, että katsotaan myöhemmin. Aina kun soitetaan pitäisi olla valmius siihen, että kaikki menee heti

Soitto loksahti kohdalleen Tämä myös toimi, Karjalainen kertoo. ”Kun soitimme studiossa Mamban kanssa vierekkäin Mennä huitelee -biisiä, ei ole ollut koskaan ollut yhtä helppoa soittaa sitä funklätkytystä. Sen kyllä kuulee miten meidän soitot loksahtavat mageesti kohdalleen.” ”Yhteensoittaminen ylipäätään on tosi mielenkiintoinen kysymys, ja miten hieno tapahtuma se onkaan. Et voi soittaa reaaliajassa, vaan pitää tavallaan olla jo vähän etuajassa.” ”Jos olet reaaliajassa, olet auttamattomasti myöhässä. Pitää olla siinä samassa virrassa ja kuunnella yhtäaikaa kaikkia. Tässä ei voi olla kyse tietoisesta analyysistä. Kun alamme

Lyömäsoittaja Mamba Assefa ja kosketinsoittaja Pekka Gröhn.

soittaa Jannen kanssa, siinä naksahtaa heti jonkinlainen sync päälle ja me soitamme samaa.” On sellaisiakin bändejä, missä yhteissoitto ei onnistu. ”Tässä onkin tavallaan yksi paradoksi. Kun tuntuu helpolta niin se tarkoittaa, että asiat ovat kunnossa. Näin meidänkin tapauksessamme. Soittaminen studiossa oli helpon tuntuista, koska me osasimme sen. Ei ollut epävarmuutta, solmuja eikä muita klikkejä.” ”Ajattelen musiikista yleensäkin näin. Jos se on helppoa, niin aika usein se on myös hyvää. Enkä tarkoita sitä, että tällainen musa olisi jotenkin yksinkertaista. Se on helppoa kun sen osaa, kuten äitini aina sanoo.”

Aika riitti hyvin Levyn teossa oli riittävästi aikaa, mitä Janne Haavisto kiittelee. Vaikka äänitys kävi nopeasti, jäi aikaa huilata, jättää levytys hetkeksi sikseen ja kuunnella taas tuorein korvin. ”Harmittavan usein käy niin, että kun on liian kiire ja pitäisi aloittaa miksaamaan, editointi ja kaikenlaisen sälän siivoaminen vie turhan paljon aikaa itse työstä.” ”Nyt onnistuimme tekemään niin, että kun Risto Hemmi alkoi miksaamaan niin materiaali oli pitkälti vain se, mitä tuossa levyllä kuullaan. Risto pääsi siis suoraan tekemään itse asiaa, ottamaan siitä kaiken irti.” Levyn äänitti Jyri Riikonen. Risto Hemmi kuuli materiaalin vasta kun kaikki oli valmista. ”Voi olla hyväkin, että miksaaja ei ole äänityksissä paikalla eikä tiedä miten asiat on tehty, vaan perustaa sen vasta kuulemaansa”, Haavisto sanoo. ”Risto Hemmi äärimmäisen musikaalinen ja hänellä on hyvä tyylitaju”, Karjalainenkin vahvistaa. ”Olemme tunteneet toisemme jo 1980-luvun puolivälistä, ja jos joku tuntee laulustailini ja muut jutut, niin kyllä se Hemmi on.”

Kun tuntuu helpolta, asiat ovat kunnossa. Homman sai toimimaan Levyä oli tekemässä monta lahjakasta ihmistä, Karjalainen sanoo. ”On älyttömän hienoa työskennellä, kun on parhaat tyypit joka hommassa. Siitä se lähtee, että uskoo ja luottaa, antaa tehdä sen oman juttunsa.” Soittajien lisäksi mukana olivat äänittäjä Jyri Riikonen, Finnvoxin Risto Hemmi ja levyn masteroinut Pauli Saastamoinen. Juha Reunanen äänitti moniraidoille kolmet viimeiset treenit ja otti levyn sisäkannen yhtyekuvan siinä äänitysten lomassa. Livepuolen miksaaja Roope Palomäki ja lavamies

Sami Ahonen olivat studiossa kuuntelemassa ja auttamassa. Promokuvat otti Timo Kirves, kuten on tehnyt jo 1980-luvulta alkaen. ”Heidän jokaisen työpanos on ollut tärkeä”, Karjalainen sanoo. ”Sitä on vaan niin iloinen, kun voi tehdä juttuja näiden hienojen ihmisten kanssa.” ”Kivointa tässä onkin, että saa hommat toimimaan. Kun kaikki tähtäävät samaan päämäärään, niin onnistutaan tekemään tällainen lopputulos. Tämä ei ole ollenkaan itsestäänselvyys.”•

Pekka Gröhn seuraa, kun J. Karjalainen ja Janne Haavisto soittavat ilmakitaraa tarkkaamossa.

Teksti heikki jokinen Kuva jari riihimäki

Hihat on kääritty Gramexin ja Teoston yhteinen lupakauppa GT Musiikkiluvat aloittaa toimintansa vuonna 2017.

udesta taustamusiikki- ja tapahtumalupien kaupasta on vähän valmiita malleja. Kysymyksiä on monia. Miten sen pitäisi toimia? Mikä tuottaisi parasta arvoa asiakkaille? Syntymässä oleva GT Musiikkiluvat päätti aloittaa palvelumuotoilun kysymällä tätä asiakkailtaan, hehän sen tietävät ja heille kauppaa pystytetään. Yhtiö otti yhteyttä joihinkin nykyisistä Gramexin ja Teoston lupaasiakkaista. ”Näin pyrimme varmistamaan, että vastaamme asiakkaiden toiveisiin”, sanoo GT Musiikkilupien kehityspäällikkö Juha Saikkonen. ”Palaute oli positiivista, kukaan ei sanonut, ettei halua osallistua haastatteluun.” Ytimen äärellä Nyt työn alla on toiminnan ydin, asiakkuudenhallinta- ja toiminnanohjausjärjestelmä. Se sisältää kaikki tiedot asiakkaista, sopimuksista ja tarjolla olevista tuotteista. ”Tarjoukset järjestelmän toimittajilta on saatu, nyt valitsemme meille sopivan järjestelmän”, Juha Saikkonen kertoo. 26

Marraskuussa järjestelmästä tehdään toiminnallinen malli. ”Ajamme järjestelmään sisään kokeeksi todellista asiakastietoa. Tavoite on varmistaa sen toimivuus meille ja asiakkaille.” GT Musiikkilupien toiminta-ala poikkeaa useimmista muista yrityksistä. ”Jos jokin vähittäiskauppa hakee asiakkuudenhallintajärjestelmää, on sillä käytössä referenssejä. Tietyn tyyppinen kauppa tarvitsee tietyn tyyppisen järjestelmän. Meidän mallimme vaatii enemmän mukautuksia”, Saikkonen sanoo. Visio verkkopalvelusta Toinen meneillään oleva iso asia on palvelumuotoilutyö. Siinä luodaan ensimmäinen visio GT Musiikkilupien verkkopalvelusta. ”Mietimme miten monikanavainen palvelu toimii, miten alue-edustajiemme toiminta, verkkosivumme ja puhelinpalvelumme nivoutuvat yhteen.” Toiminnan ajatushan on, että asiakas saa palvelua valitsemallaan tavalla. Samalla valmistuu verkkosivujen ensimmäinen versio, prototyyppi, joka kirkastaa mitä kaikkea mukana on oltava.

Asiakkuudenhallintajärjestelmän ja verkkopalveluiden rakentaminen ei vielä ratkaise kaikkia toiminnan tarpeita, kehityspäällikkö Saikkonen muistuttaa. ”Seuraavaksi on päätettävä, kuka rakentaa laskutusjärjestelmän sekä muut yritystoiminnan perustarpeet.” Ne kilpailutetaan kunhan asiakkuudenhallintajärjestelmä alkaa selkiytyä. Kokonaisuutta hiotaan Kaiken tämän ja monen muunkin asian toimivaksi saamiseen menee aikaa. Työtä tehdään myös Gramexissa ja Teostossa. ”Nyt käynnissä ovat asiakas- ja tuoteharmonisointiprojektit”, Saikkonen kertoo. Järjestöjen nykyisissä luvissa on joitakin eroja. Niistä on hiottava toimiva kokonaisuus, jotta asiakas saa luvan jatkossa kätevästi yhdellä kertaa. Taustamusiikki- ja tapahtumalupien kauppa on aukemassa vuonna 2017. Vielä eivät malttamattomimmat asiakkaat ole alkaneet soitella, mutta Saikkonen kertoo lupakaupan rakentajilla olevan hihat kääritty -meininki. ”Kaikki, jotka osallistuvat työhön, ovat innoissaan. Yhteistyö on tiivistynyt ja menee hyvään suuntaan. Kunkin roolit ja resurssien käyttö on kirkastettu.”•

Uutta ja perinteistä

jouluksi Laulaja Diandra Flores on tehnyt ensimmäisen joululevynsä, Kerran joulukuun aikaan. Teksti heikki jokinen Kuva aleksi koskinen

ummat viehättävät enemmän, perinteiset vai uudet joululaulut? ”Kummatkin. Vanhemmat ovat tietysti tuttuja, mutta koulussa laulettiin uudempiakin.” ”Niitä ei muuten ehkä olisi kuullut missään. Radiossa soivat yleensä vain klassikot.” Levyllä on kymmenen kappaletta. Sen aloittaa Kerran joulukuun aikaan, joka on peräisin Bon Bluthin ja Gary Goldmanin animaatioelokuvasta Anastasia (1997). Diandra (s. 1994) on valinnut itse levyn kappaleet. Valinta ei ollut helppoa. ”On paljon mistä pidän ja moni lempparini ei mahtunut mukaan. Lopulta sain mukaan suurimmat suosikkini.” Vaikka levyllä on Diandran omia lempikappaleita, hän ei valinnut aivan upouusia kappaleita, joita ei vielä tunneta. ”Mukana on silti pari uudempaakin kappaletta kuten Orpojen joulu ja Vaikkei enkeleitä ollakaan.” Pari kesää sitten Diandra oli valmentajana lasten The Voice Kids -kisassa. ”Halusin levylle mukaan nuorempiakin ääniä ja pyysin mukaan kolme lasta kisasta. Se oli heille varmaan tosi jännittävä kokemus.” Opinkäynyt viulisti Diandra soittaa itse levyn viulustemmat. Hän on soittanut viulua viisivuotiaasta asti. Ammattimuusikoksi hän valmistui Lahden konservatoriosta 18-vuotiaana viulu pääaineenaan.

Orkesterimuusikkona kokemusta on karttunut eri nuoriso-orkestereista. ”Opiskeluaikana soitin toisinaan Hyvinkään kaupunginorkesterissa. He kutsuivat mukaan, vaikka olin vain opiskelija ja kerran soitin solistinakin.” Laulaminen on kuitenkin ollut Diandran ykköshaave. ”Olen aina laulanut omaksi ilokseni ja ottanut vain muutamia harvoja laulutunteja.” Joulu tuo kiirettä keikkakalenteriin. Diandra kiertää maata levynsä joulukoinserteissa, omilla pop-keikoillaan sekä Tuliset tenorit ja suloiset sopraanot -ryhmän mukana. Seuraava pop-levy on suunnitteilla. ”Keväälle olisi jo ihanaa saada jokin sinkku”, Diandra sanoo.•

Kerran joulukuun aikaan on Diandran kolmas albumi. Kaksi edellistä myivät kultaa.

Kunnan työntekijän ei tarvitse murehtia ovatko lupa-asiat kunnossa, sanoo Gramexin myyntija markkinointipäällikkö Petri Kiiski.

Gramexin kuntasopimus muotoiltiin uudelleen Uusi sopimus vastaa nykyisin käyttötarpeisiin. Teksti heikki jokinen Kuva LAURI KAIRA

ramex uudistaa kuntien esityskorvaussopimuksen äänitemusiikin julkisesta esittämisestä. Kuntaliitto ja Gramex ovat sopineet sopimuksen sisällöstä, ja Kuntaliitto suosittelee kunnille sopimuksen päivittämistä. Mitä sopimus kattaa, Gramexin myyntija markkinointipäällikkö Petri Kiiski? ”Käytännössä kaikki yleisimmät musiikin esitystilanteet taustamusiikkina ja tapahtumissa sekä niihin liittyvät tallennustarpeet.” ”Kun kunnalla on kuntasopimus, johon on lisäksi sisällytetty tallennuselementti, ei 28

kunnan työntekijän tarvitse murehtia ovatko lupa-asiat kunnossa – kyllä ne ovat.” Sopimus on muotoiltu uudelleen käyttäjäystävällisyys lähtökohtana. Sitä voi suoraan käyttää henkilökunnan ohjeena. Sopimus kertoo selvästi, mitä se kattaa ja mitä ei. Uutena asiana sopimuksen saa halutessaan kattamaan tallentamisen esimerkiksi kunnan oppilaitoksissa ja liikuntatoimessa. Asiakkaat ovat toivoneet tätä jo pitkään, Kiiski sanoo. ”Av-tallenteitakin on mahdollista tehdä tietyin rajoituksin esimerkiksi osana videotai av-pajoja tai opetusta.” Sopimus oli 1990-luvun loppupuolelta ja kuntasektori sekä musiikin käyttötavat ovat

siitä muuttuneet. Kuntien määrä on pienentynyt, toimintoja on yhtiöitetty ja ulkoistettu sekä musiikin tallentamistarpeet ovat kasvaneet, Kiiski sanoo. ”Kunnat käyttävät musiikkia erilaisissa tapahtumissa ja taustamusiikkina kouluissa, päiväkodeissa, uimahalleissa, osana tanssiliikuntaa, kuntosaleilla... Sopimuksessa on esimerkein pyritty kuvaamaan kaikki yleisimmät esitystilanteet.” Korvausrakenne säilyy ennallaan, hintoja tarkistetaan kustannuskehityksen myötä. ”Kyse on sopimuksen teknisestä uudistuksesta kattamaan mahdollisimman suuri osa kuntien musiikin käytöstä.”•

viidakko

pykälä

Kysymyksiä voi lähettää osoitteella lakipalsta@gramex.fi

Lukijoiden tekijänoikeusaiheisiin kysymyksiin vastaa tässä lehdessä Gramexin medialisensointipäällikkö juhani ala-hannula. Tämän palstan tarkoituksena on selventää maallikoille tekijänoikeuslakia esittävien taiteilijoiden ja äänitteiden tuottajien oikeuksien osalta. Palstan tarkoitus ei ole antaa oikeudellisia neuvoja.

Tekijän kohtuullinen korvaus lakiin Tekijänoikeuslakia muutettiin pariin kertaan vuoden sisään. Tässä huomioita televisio-ohjelmien verkkotallennuspalveluista ja tekijänoikeuden luovuttamisen kohtuullisuutta koskevasta muutoksesta. Edellisessä lehdessä käsiteltiin luvattoman verkkojakelun vastaisiin toimiin liittyviä muutoksia ja lehdessä 2/2015 äänitallenteen suojaan ja hyvitysmaksuun liittyviä asioita.

Televisio-ohjelmien verkkotallennuspalveluista sovitaan.

Televisio-ohjelmien verkkotallennuspalvelun avulla lähetettyjä televisio-ohjelmia on mahdollista katsella myöhemmin. Niitä ei tarvitse tallentaa itse. Uusi televisio-ohjelmien verkkotallennuspalveluja koskeva kohta rakentuu yhteishallinnointijärjestöjen sopimusten sopimuslisenssivaikutukselle ja suoralle sopimiselle. Gramexin solmimat sopimukset saavat sen edustamien oikeudenhaltijoiden oikeuksien osalta sopimuslisenssivaikutuksen. Gramex edustaa asiassa myös muusikkojen live-oikeuksia Muusikkojen liiton kanssa tehdyllä sopimuksella.

Tekijänoikeuslaki säätää tekijän oikeudesta määrätä teoksestaan: tekijältä, samoin kuin äänitteen tuottajalta ja äänitteellä esiintyvältä taiteilijalta, on hankittava lupa, kun teoksesta valmistetaan kappale tai teos välitetään yleisölle siten, että yleisöllä on mahdollisuus saada se saataviin itse valitsemastaan paikasta ja itse valitsemanaan aikana.

Tekijänoikeuden luovutusta koskevan sopimuksen sovittelua koskevaa pykälää muutettiin. Pykälästä poistettiin suora viittaus oikeustoimilain yleiseen sovittelusäännökseen ja se korvattiin uudella nimenomaisesti tekijänoikeuden luovutusta koskevalla säännöksellä. Uuteen säännökseen on sisällytetty oikeustoimilain yleisen sovitte-

Televisio-ohjelmien verkkotallennuspalvelut

Tekijänoikeuden luovutuksen kohtuullisuus

lusäännöksen mukaiset asiat sekä lisätty viittaus alalla vallitsevaan sopimustapaan. Sopimuksen ehtona pidetään myös oikeudenluovutuksesta sovittua korvausta.

Koskee alkuperäistä tekijää Uudet kohtuullisuussäännökset koskevat teoksen alkuperäisen tekijän luovuttamia teoksensa oikeuksia. Tekijänoikeuslain 5 luvun viittaussäännösten perusteella uutta säännöstä sovelletaan vastaavasti myös esittävän taiteilijan ja äänitteen tuottajan oikeuksien luovutuksiin. Muihin kuin alkuperäisen tekijän sopimuksiin oikeuksiensa luovuttamisesta sovelletaan edelleen oikeustoimilain säännöksiä kohtuuttoman ehdon sovittelusta. Työsopimuksessa sovitun tekijänoikeuden luovutuksen kohtuuttoman ehdon sovitteluun sovelletaan työsopimuslain säännöksiä. Uusi säännös ei siis vaikuta tilanteisiin, joissa tekijänoikeuden luovutuksesta on säädetty työsopimuslaissa ja tekijänoikeuden luovutus perustuu työsopimukseen.

•

Messissä mukana Musiikin edistämissäätiö MES tukee musiikkia

Kolme viikkoa Vikanissa Tuomas Kantelinen on säveltänyt elokuvaa, oopperaa, balettia, konserttoja ... Mitä on tekeillä nyt? ”Olen viime aikoina löytänyt aika mukavan tasapainon konserttimusiikin ja elokuvamusiikin tilausten välillä.” Nyt on teossa pari tilausta klassisemmalta puolelta sekä pari elokuvamusiikkia. Viime keväänä Kantelinen sävelsi kaksi elokuvaa Intiaan ja kaksi uutta on tekeillä. ”Se on ihan hauskaa vaihtelua sekä kiinnostava uusi ja vähän erilainen tekemisen kulttuuri.” ”Säveltäjän työssä on paljon niitä ’kammiovaiheita’ joiden aikana saa istua yksin työhuoneella, siksi nautin, kun saan tehdä yhteistyötä ohjaajan tai baletin tapauksessa koreografin kanssa.” Baletit Lumikuningatar ja Pieni merenneito syntyivät yhteistyössä koreografi Kenneth Greven kanssa. ”Raskaastakin työstä tulee eräänlaista ’leikkiä’, kun olemme hyvin samanhenkisiä ja meillä on aina hauskaa yhdessä tehdessä.” Eniten Tuomas Kantelinen on säveltänyt elokuvamusiikkia. ”Olen aina rakastanut elokuvaa, sen tuomia mielikuvitusmaailmoja ja kykyä kertoa tarina missä tahansa ajassa tai paikassa. Elokuvamusiikki ja tapa käyttää sitä on muuttunut elokuvan historian varrella aika lailla, mutta edelleen näen sen olevan vahvasti sidoksissa katsojan tunnepuoleen.” ”Hyvä elokuvamusiikki ei tietenkään manipuloi julkeasti, vaan johdattelee katsojaa elokuvan ja kohtausten tunnelmiin, auttaa kokemaan kerrottavan tarinan vahvemmin ja ehkä jotenkin ’omakohtaisemmin’.” Inspiroiva paikka työlle Viime keväänä Kantelinen työskenteli kolme viikkoa Musiikin edistämissäätiön Vikan-residenssissä Raaseporissa.

”Vikan on aivan upea paikka ja oli todella inspiroivaa säveltää kauniissa vanhassa talossa luonnon keskellä. Erityisen ihanaa on istua olohuoneessa flyygelin ääressä soittamassa ja myös äänittämässä – flyygelin sisällä on huippumikit ja piuhat vedettyinä valmiiksi työhuoneen puolelle. Ihailen Vikanin hienoja piuhojen vetoja!” Tuomas Kantelisella on aina oma tietokone, näppäimistö, kuulokkeet ja muut tarpeet mukana. Hän kuitenkin havaitsi, että Vikanissa on kaikkea mahdollista säveltäjän ja muusikon tarpeisiin, vaikka isommallekin bändille. Vikanin sijainti melko lähellä pääkaupunkia luonnon keskellä on ideaali, Kantelinen sanoo. Sinne on helppo tulla, mutta ympärillä ei ole kaupungin houkutuksia. Pohjan ja Fiskarsin palvelut ovat silti lähellä. ”Sisustus on viihtyisä ja 3–4 makuuhuoneen kokonaisuuteen mahtuisi isompikin perhe tai porukka.” Huonoa sanottavaa Kantelinen ei kysymälläkään Vikanista keksi. Kantelinen on säveltänyt monissa oloissa. ”Olen usein säveltänyt lentokoneessa tai lentokenttien nurkissa, risteilylaivalla, junassa, autossa, ravintolassa ruokaa odotellessa.” Työhön voi syventyä missä vain, syvä rauha on ihmisen sisällä, hän sanoo. ”Mutta jos saisin valita, niin luonnollisestikin valitsisin rauhallisen ympäristön työlle. Ei olisi hullumpaa istua kaikki päivät flyygelin ääressä Vikanin tapaisessa unelmatalossa ja katsoa pelto- ja järvimaisemaa. Mutta elokuvatyö varsinkin on aika liikkuvaa, joten ei minua haittaa karauttaa tietokoneineni kentälle ja kohti uusia seikkailuja ...”• Heikki Jokinen

Vikaniin mahtuisi isompikin perhe tai porukka, Tuomas Kantelinen sanoo. KUVA: roosa toivonen

Olen aina rakastanut elokuvaa ja sen tuomia mielikuvitusmaailmoja, säveltäjä Tuomas Kantelinen sanoo. KUVA: jouni harala

KUVA: marek Sabogal

Gabi Hakanen on toiminut MES:n ja sitä ennen ESEK:n asiantuntijatoimikunnissa melkein 20 vuotta ja nähnyt näinä vuosina tuhansia hakemuksia.

Ääninäytteet tuen perustana Äänitetuotannon tuesta Musiikin edistämissäätiö MES:ssä vastaa oma yhdeksänjäseninen asiantuntijatoimikunta. Puheenjohtaja Gabi Hakanen, mitä toimikunta tekee? ”Jaamme tukea tuleville uusille kotimaisille äänitteille, joko fyysisesti tai digitaalisesti julkaistaville kunhan ne ovat hyvin kuluttajien saatavilla.” Tukea saavat äänitteet laidasta laitaan, musiikin lajista riippumatta. Myönteisen päätöksen saa noin puolet hakijoista.

Musiikin edistämissäätiö MES:n päätöksiä 1.8.–30.10.2015 Audiovisuaalinen tuotanto 81 250 euroa, saajia 73 Elävän musiikin tuki 195 900 euroa, saajia 118 Markkinointi- ja vientituki 17 950 euroa, saajia 20 Työskentelytuki 165 330 euroa, saajia 95 Äänitetuotantotuki 102 100 euroa, saajia 83 Saajia yhteensä 389 kappaletta, 562 530 euroa Tiedot hakuajoista ja ohjeet: www.musiikinedistamissaatio.fi

Hakemuksia tulee vuodessa yli 500 ja toimikunta kokoontuu neljästi kaksipäiväiseen istuntoon. Mukana on muusikkoja, tuottajia ja levy-yhtiöiden edustajia, Sony Music Finlandin tuotantojohtajana työskentelevä Hakanen listaa. ”Päätökset tehdään aina ääninäytteiden perusteella. Niitä pitää lähettää vähintään kolme ja enintään viisi. Niiden on oltava julkaisemattomia, jo julkaistuja äänitteitä ei käsitellä.” Hakemuslomakkeet ovat nykyään sähköisiä ja helppoja täyttää, Hakanen sanoo. ”Hakemuksessa on valmiina eri kuluerät, siihen menee kymmenen minuuttia. Biisit uploadataan mukaan.” Kaikki ääninäytteet kuunnellaan, Hakanen painottaa. ”Ilman kuuntelukokemusta ei päätöstä voi tehdä. Jaoston jäsenet voivat tutkia kaikki hakemukset ennen kokousta ja itse teen näin.” Toinen tärkeä kriteeri on jakelu, sen on toimittava riittävän hyvin musiikin lajiin nähden. Ammattimaisuus on merkittävä tekijä tuen myöntämisessä, mutta pientoimijoita tuetaan siinä missä isojakin. ”On kulttuuripoliittisesti tärkeää, että meillä on rikas julkaisupolitiikka Suomessa.”

•

Heikki Jokinen