No 1 / 2018
Laita lehti talteen
OhtaKontti
Silmäsuoprojekti s. 4 ja 5
Koillis-Tuusniemen kyläyhdistys ry www.koillistuusniemi.blogspot.fi
Koillis-Tuusniemen kyläyhdistys ry www.koillistuusniemi.blogspot.fi
Kuva: Matti Rahunen.
Kinttupolkuja pitkin
Vaellusreitti kehittämisen kohteena
Kyläyhdistyksen historiaa penkoessa törmää yhdistyksen alkutaivalta leimanneeseen kehittämisteemaan kinttupolkujen kehittämisestä ja hyödyntämisestä. Yhdistys järjesti kesäisin kinttupolkupäiviä ja talvisin laturetkiä. Jalkapatikassa syntyneet ja kyliä yhdistäneet polut nähtiin tärkeinä perinteen vaalimisen kohteina ja tulevaisuuden tekemisen välineinä. Näin reilu 25 vuotta sitten.
Seinävuoren ja Saunapirtin yhdistävä vaellusreitti (23 km) rakennettiin 2000- luvun taitteessa samaan aikaan Seinävuoren rakentamisen kanssa. Yhdysreitti Kaavinkoskelle on mielenkiintoinen, mutta käyttö on ollut suhteellisen vähäistä. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että innostus kehittämiseen on kohonnut. Seinävuorelle laaditaan investointisuunnitelmaa ja kyläyhdistys omalla toiminnallaan nostaa esiin reitin varrella olevia luontokohteita. Myös kunnan asennoituminen reitin hoitoon on kohonnut. Näiden toimien seurauksena on lupa odottaa reitille lisää käyttöä.
Kinttupoluista lanseerattiin termi ”henkiset ja fyysiset kinttupolut”. Kyliä yhdistävien maastoreittien elvyttäminen laajennettiin koskemaan ihmisten välisiä henkisiä kinttupolkuja. Yhdistystoiminnan perimmäinen ajatus yhteistyöstä ja sen kunnioittamisesta nostettiin tietoisesti toimintaa ohjaavaksi periaatteeksi. Kun henkiset kinttupolut ovat kunnossa, voimme luottavaisin mielin suunnitella tulevaisuutta.
Tammikuussa 2018 kyläyhdistys sai myönteisen rahoituspäätöksen hakemalleen Silmäsuoprojektille. Projektilla on tarkoitus nostaa koko vaellureitin kiinnostavuutta ja erityisesti Ahvenlammen seutua. Lehden seuraavilla sivuilla kerrotaan tarkemmin mistä on kyse.
Molemmat ulottuvuudet ovat totta tämän päivän kylätoiminnassa. Yhteistyön vaaliminen ei ole muuttunut miksikään ja Koillis-Tuusniemellä tehdään edelleen töitä kinttupolkujen kehittämiseksi. Terminä kinttupolut on jäänyt vähemmälle huomiolle ja puhumme reitistöjen kehittämisestä.
Tekemättä mikään projekti ei tule tehdyksi, eikä mikään projekti tee mitään ilman tekeviä ihmisiä. Silmäsuon hanke ei tee tässä mielessä poikkeusta. Tekijöitä tarvitaan. Haastan tässä yhteydessä kaikki kynnelle kykenevät kyläläiset mukaan mielenkiintoiseen tekemiseen. Kukin omalla ajankäytöllään ja mahdollisuudellaan osallistua. Olen joskus - liiankin usein - kuullut lausuttavan: ”Se on taas niitä rojekteja. Mitähän siitäkin tulee?. Saahan sitä yrittää. Rahan haaskausta kaikki tyyni.” Minä, vastoin kuin edellä, olen huomannut, että projektitoiminta on tehokas kehittämisen väline. Uskokaa pois. Selkeästi rajattu, riittävästi resurssoitu tavoitteellinen toimenpiteiden ketju, jolla on aikataulu. Toivon ja luulen, ettei meidän tarvitse pettyä tälläkään kertaa.Tervetuloa mukaan!
Kuva: Tuusniemen kunta. Ilmakuva Silmäsuosta.
2
Yhteistyöterveisin Matti Rahunen
Seinävuorella seikkaillaan taas sunnuntaina 10.6. Velholaakson Ritariseikkailun merkeissä Mikä on ollut jännittävintä Velholaaksossa? O: Kultakivien etsintä. V: Velhojen pata räjähti. E: Velhojen pata räjähti. Minkä hahmon/otuksen haluaisit tavata Velholaaksossa? O: Nallen. E: Jättimäinen mutanttihämähäkin. V: Viisi tanssivaa poroa. Mitä syömistä kyläläisten pitäisi valmistaa Velholaaksossa? O: Riisipuuroa, jättinallekarkkeja. E: Mansikkakakkua, donitsia, hodareita. V: Lettua, pizzaa, burgereita. Kuva: Laura Reinikainen. Mikä on sinun elementtisi; maa, vesi, tuli vai ilma? O: Maa. V: Maa. E: Tuli.
Seikkailun tiimoilta mennään ajassa vuosisatoja taaksepäin, jolloin ritaritseikkailivat Velholaaksossa. Nyt talvella Mustan lohikäärmeen ritari on lähtenyt tutkimaan Velholaakson synkän puolen metsän outoja ääniä ja tulenlieskoja, joita havaintoja on tehty pitkin talvea.
Minkä eläimen haluaisit nähdä Velholaaksossa? O: Pupun poikasen. V: Joutsenen. E: Poron.
Seikkailussa selviää mistä on loppujen lopuksi kysymys, joten paikalle kannattaa tulla koko perheellä.
Miten Rotkon voi ylittää? O: Tehdään puusta silta. V: Lentovarjolla. E: ihmissillan avulla. Mitäpä lapset tuumaavat Velho-/Rotkolaaksosta? Mikä on lempipaikkasi Velholaaksossa: Kysyimme kolmelta hyvin velhot tuntevalta lapselta, Elinalta, Väinöltä ja Olavilta näkemyksiä Velho- ja Rotkolaaksosta.
O: Pitkospuita pitkin tännepäin. V: Omatekoinen maja. E: Kaikki kalliot, missä voi kiipeillä.
Mikä on ensimmäinen asia, mikä tulee mieleen Rotkoaaksosta?
Minkä Velhojen kodin haluaisit nähdä?
O: Kota. V: Siellä saa hyvät makkarat. E: Kaunis luonto.
E: Tulenvelhon, koska siellä voi olla tulipusseja. V: Vedenvelhon, koska se sinne voisi sukeltaa. O: Maanvelhon, koska siellä on luontoa.
Mikä hahmo on jäänyt mieleen Velholaaksosta ja miksi?
Kannattaako lasten tulla Velholaaksoon?
O: Maanvelho, koska sillä on pitkä parta. V: Maanvelho, koska se tuntee mut. E: Vedenvelho, koska sillä on kidukset.
O: ei kannata, koska sinne voi tippua V: kannatta, koska siellä tanssivia poroja E: kannattaa, koska siellä saa lettuja Hannu Reinikainen 3
Pitkospuureitti ja havaintolava Silmäsuolle - projekti käyntiin Taustaa Seinävuoren rotkolaaksoon liittyy saumattomasti koko kyläyhdistyksen toiminta-aluetta yhdistävä vaellusreitti. Reitti on rakennettu samaan aikaan edellisen voimallisen Seinävuoren kehittämissykäyksen aikaan 2000-luvun alussa. Reitti on kokonaisuudessaan noin 23 km pitkä ja sen päätepisteinä ovat rotkolaakso ja kyläyhdistyksen savusauna Kaavinkoskella. Reitin varrella on ao. kartan mukainen palveluvarustus. Vaellusreitin ylläpitovastuu on Tuusniemen kunnalla. Luontoarvoiltaan merkittävimmät alueet ovat Kaavinjärven metsä ja Silmäsuon luonnonsuojelualue. Ongelmana molempien kohteiden osalta on informaation puute vaellusreitin kulkijoille. Jos etukäteen ei tiedä kiinnittää huomiota kohteiden erityispiirteisiin, voivat ne jäädä huomaamatta. Silmäsuon osalta saavutettavuus on ongelma. Vaellusreitiltä ei ole merkittyä polkua suolle ja suon reunusmetsä estää näkyvyyden.
Kuva: Timo Tirkkonen.
4
Hankkeen tavoitteet ja toimenpiteet Hankkeen yleistavoitteena on vaellusreitin kiinnostavuuden ja käyttäjämäärien lisääminen. Kaavinjärven metsän luontoarvot ja Silmäsuon luonnonsuojelualue nostetaan yleisön tietoisuuteen. Silmäsuon luonnonsuojelualue sijaitsee lähellä olemassaolevaa vaellusreittiä. Saavutettavuuden turvaamiseksi on tarkoituksenmukaista raivata ja merkitä maastoon uusi polku, rakentaa pitkospuut suolle ja suunnitella ja pystyttää infotaulut. Uuden polun pituus on 1 380 metriä. Uusi polku suon poikki muodostaa kiertolenkin ja näin vältytään samaa polkua pitkin edestakainen kävely. Sen lisäksi, että Silmäsuon tunnetuksi tekeminen palvelee vaellusreitillä kulkevia, se toimii omana käyntikohteenaan. Kävijät opastetaan Ahvenlammen laavulle ja siitä edelleen Silmäsuolle kyläkeskuksen ilmoitustaululta. Ilmoitustaulu sijaitsee 1,8 kilometriä Ahvenlammen laavulta etelään. Reittimerkinnät sijoitetaan olemassaolevan polun varteen. Ahvenlammelle suunnitellaan ja pystytetään infotaulu. Silmäsuon reunaan rakennetaan luonnon ja erityisesti lintujen tarkkailuun havaintolava ja infotaulu. Lavalta saa kokonaiskuvan suoalueesta ja sieltä voi valokuvata sekä tarkkailla ympäröivää luontoa. Suon tarkkailua varten rakennetaan pitkospuureitti suon poikki. Pitkoksien pituus on 203 metriä. Kaavinjärven metsän kohdalla vaellusreitti sijaitsee mielenkiintoisessa luontoympäristössä. Ikimetsä tarjoaa katseltavaa koko matkan osalta. Hankkeen toimenpiteinä suunnitellaan ja rakennetaan kaksi infotaulua. Yksi kumpaankin päähän natura-aluetta. Hankkeen kustannusarvio on noin 21 000, josta talkootyön osuus noin 6 000 euroa.
Karttakuvat: Matti Rahunen. Aukeaman kuvat: Tapio Nurmi, kuvankäsittely Timo Tirkkonen. 5
Matkalla kotiseudulla
Kotiseutu on monelle koti, paikka, josta on kotoisin ja jonne on aina hyvä palata silloinkin, kun on käynyt seikkailemassa jossain muualla. Juuret ovat voimavara ja niistä kannattaa olla ylpeä. Ihminen voi asua missä tahansa, kun kotiseudulta mukaan tarttuneet mielenmaisema, kieli ja tapa toimia tuovat turvaa, vahvuut-ta. Kotiseutu on aina mukana, osa persoonaa ja vaikuttaa meihin ihmisinä. Usein ikä ja elämäntilanne vaikuttavat, miten suhtaudumme kotiseutuun.
Mikä on tärkeää: - aidot ihmiset ja kaunis luonto, erityisesti Kallavesi - rauha ja ystävälliset ihmiset - hyvät koulutusmahdollisuudet - avoimet ihmiset, tarpeeksi palveluita, mutta ei kauheaa ruuhkaa Mikä meitä huolestuttaa: - eriarvoisuus ja tuloerojen kasvu yhteiskunnassa - jos korkeakouluihin haetaan pelkällä lukion päästötodistuksella - raha (riittävätkö rahat, kun verot, korot, ruuan hinta kallistuu ja kaikkia etuuksia karsitaan) - saanko työtä - maailman tilanne, mahdolliset sodat
Nuorissa on tulevaisuutemme. Ei ole samantekevää, missä he tuntevat olevansa kotonaan. Mutta mikä ja missä on heidän kotiseutunsa? Savon Sanomat julkaisi viime syksynä Savon Sanomat 110 vuotta juhlalehden. Lehdessä julkaistiin kahdelle tuhannelle pohjois-savolaiselle nuorelle – ikävuosiltaan 16-30 vuotta - kohdistettu kysely kotiseudun arvostuksesta nuorison keskuudessa.
Mitä meiltä puuttuu: - bussivuoroja Pohjois-Savon päästä päähän - enemmän työpaikkoja nuorille - enemmän harrastusmahdollisuuksia -mopoilijoille oma paikka, missä saa keulia ja olla rauhassa, että poliisit tulee häätämään pois
Kyselyssä vastattiin kysymyksiin: Mikä on tärkeää, mikä sinua huolestuttaa? Mitä meiltä puuttuu ja miltä tulevaisuus näyttää? Otan esille muutamia vastauksia eri alueilta.
Kuva: Tapio Nurmi. Muistatko puisen savolaisveneen ja kotilammen sekä mukavat kalaretket? 6
Kissanpäiviä Keskitalossa
Miltä tulevaisuus näyttää: - aloitin juuri vakituisen työn: niin sanotussa uraputkessa ollaan, jihuu - jos pääsisin lukion läpi ja saisin ammatin, niin olisi kivaa - tuntuu, että nuorille ei ole vakituisia työpaikkoja ja eläminen on todella kallista. Sen takia en viitsi harkita esimerkiksi lapsien saamista. Suomi on kuitenkin hyvä ja turvallinen paikka asua. Siinä uunituoreita viestejä. Tärkeitä asioita. Erityisesti haluan kiinnittää huomiota syntyvyyteen. Viime vuonna meille syyntyi itsenäisyytemme ajan pienin vauvamäärä. Uusia ihmisiä syntyi vähän yli viisikymmentätuhatta. Tätä pienempi se on ollut vuonna 1868 suurten nälkävuosien aikaan. Selvää on, että meillä tulee olemaan tulevaisuudessa työntekijäpula. Meidän on hyväksyttävä muualta tulevat työntekijät. Kotiseudullammekin saattaa näkyä maahanmuuttajia.
Teksti ja kuvat: Päivi Hyvärinen. Miltä meno maistuu Koillis-Tuusniemellä? Kun aikoinaan nuorena tyttönä läksin kotoa maalta kaupunkiin kissa kainalossa, enpä olisi uskonut, että palaisin maalle kolmen kissan kanssa . Pari vuotta sitten etsimme kissaystävällistä paikkaa, johon muuttaa. Maksimietäisyys oli silloisesta asuinpaikasta katsottuna 30-50 kilometriä. Sattumalta silmiin osui kuva keväisen karuna päivänä kuvatusta Keskitalosta. Nurmi ei vielä vihertänyt.
Kun mietin omaa kotiseutuani, huomaan, että niitä on tavallaan monta. Syntymäkunnastani Laviasta en muista paljoakaan. Ensimmäiset muistikuvat kun jäävät lapsen mieleen siinä kolmen-neljän vuoden iässä. Ikävuodet 3-19 elin Kokemäellä. Juurruin tähän maisemaan. Sain kavereita, naapureita. Omaksuin alueen murteen ja tavan elää. Kävin kouluni ja jatkoin opiskelua Turussa, muutin Tampereelle ja Oulun kautta tulin Kuopioon ja kesä-asukkaaksi Tuusniemelle. Asuttuani puolet elämästäni Savossa katson olevani puoliksi savolainen. Jääkö tekstinikin lukijan vastuulle?
Kauniina toukokuun päivänä tunnin ajomatkan ja lopulta mutkaisen tien päätteeksi saavuimme pihapiiriin, jonka keskellä seisoi suuri pihakoivu. Se oli kerralla taputeltu. Kaikki rakennukset ja ympäristö ihastuttivat. Hetken siinä katseltuamme menimme sisälle taloon. Kynnyksen yli astuttuani tiesin, että tämä se on.
Minkälainen on Sinun oma kotiseutumatkasi? Mitä kaipaat kotiseudultasi ollessasi muualla?
Kaikkien asiaan kuuluvien ”toimitusten” jälkeen viimein kesäkuun lopulla muutimme loppuelämän kotiimme. Lapsuusajoista asti ollut ystävä sanoi kyläillessään, että tämä on kuin Niemellä, siis meidän vanhassa kotitalossa! Itse en ollut asiaa niin nähnyt, mutta kun mietin taloa tupaa ja kahta kammaria sekä peltoja talon ympärillä sehän oli totta. Ei siis ihme, että se oli ”helppo” kauppa .
Ruoka on yksi kotiseudusta muistuttava asia: Satakunta: klimppisoppa, lipeäkalakeitto, kutunjuusto, paistetut silakat, isoäidin salaatti, lihamakkara. Pohjois-Savo: kalakukko (Tuusniemen potaattikukko), tirripaisti, kokkeljpiimä, Oulun seutu: rössypottu (veripalttu, peruna, sianlihakeitto).
Muuttomme suurin syy, kolme kissaa, ovat saaneet nauttia vapaudestaan täysin siemauksin. Alussa oli pieni huoli etteivät lähtisi liian kauas metsästämään. Onneksi mirrit ovat vielä palanneet pikku reissuiltaan pihapiirin hiirten perään.
Vaikka ruokien suhteen löytyy alueellisia eroja, niin ihmiset ovat kokemukseni mukaan samanlaisia koko Suomessa: Hämeestä löytyy lupsakoita, Savosta hitaita ja Karjalasta jäyhiä.
On tullut vielä ”opetettua”, että ovi avataan joka naukasulle, niin saapi herroja palvella… Mutta sitä saa mitä tilaa, ja tämä oli tilauksessa, joten ei passaa valittaa. Ja tässä sivussa, kun itsekin tykkää olemisestaan ja asumisestaan, niin 20 kilometrin lisäys työmatkaan ei tunnu ollenkaan pahalta, ainakaan hyvällä kelillä.
Mikä on kotiseututilanne tänään? Maaseutu tyhjenee. Rakennuksien arvo laskee lähes nollaan. Muutetaan kaupunkiin. Kaupungista muutetaan ulkomaille ja ulkomailta ulkomaille. Onko jotain tehtävissä, jotta maaseutu pysyisi asuttuna? Kannatatko pakkoasutusta? Näivettyykö kotiseutuaate? Haasteet ovat edessämme. Kristallipallokaan ei kerro, miten tässä lopulta käy. Itsenäisen satavuotiaan Suomen pelastus oli suomalaisten yhteen hiileen puhaltaminen ja rinta rinnan isänmaan ja kotiseudun puolustaminen, silloin kun ajat olivat ongelmallisia. Samanlaista yhteishenkeä tarvitaan jatkossakin. Eläköön satavuotinen kotiseutumme ja Suomi ! Kuva: Laura Reinikainen. Pakinani pohjautuu viime syksynä Tuusniemen kotiseutujuhlassa pitämääni puheeseen. Tapio Nurmi 7
Tuusniemen vuoden liikuttaja 2017 Pohjois-Savon Urheilugaalassa 26.1.2018 palkittiin muun muassa Tuusniemen vuoden liikuttaja 2017. Titteli napsahti tällä kertaa kylällemme. Onneksi olkoon!
Tulevia tapahtumia Savusaunan siivoustalkoot 27.5.2018 klo 15.00 ja talkoosauna klo 17.00 alkaen Lasten tapahtuma Seinävuorella 10.6.2018 klo 13.00 yhteistyössä Juojärven Aarnitulet, kunta ja 4H-yhdistys. Kyläyhdistys järjestää kahvituksen ja letun paistoa. Kutujuhlat 6-7.7.2018 25.8.2018 Kinttupolku vaelluspäivä Seinävuorelta Kaavinkosken savusaunalle yhdessä kunnan kanssa.
Ke 4.7. Ke 11.7. Ke 18.7.
Ke 25.7. Ke 1.8. Kuvat: Matti Rahunen.
Kyläyhdistyksen johtokunta 2018 Matti Rahunen, pj. 0400 340 684 mattirahunen@gmail.com
Päivi Hyvärinen 050 593 7856 piuku.hyvarinen@gmail.com
Pirjo Smolander, vpj. 040 733 5715 pirjo.smolander@gmail.com
Seppo Hallikainen 040 513 8271 seppot.hallikainen@gmail.com
Hannu Reinikainen, sihteeri 044 203 1273 hannu.reinikainen@gmail.com
Jorma Janhunen 0400 571 444 jorma.janhunen@kuopiontaksi.fi
Pirkko Kuronen, rahastonhoitaja 040 7451 414
Kaarina Vepsäläinen 045 310 4595 katikaarina@hotmail.fi
Kuva: Tapio Nurmi.
Koillis-Tuusniemen kyläyhdistys ry www.koillistuusniemi.blogspot.fi
Kansikuva: Anne Tukiainen. Taitto: Matti Rahunen, Jorma Janhunen ja Feelwood Oy. Paino: Feelwood Oy, Tuusniemi, 2018.
Yleisösaunat 2018: