87
Vastauksissa kyseenalaistettiin myös suomalaisten kansainvälinen menestys ja näkyvyys. Kaikissa keskeisissä nykytaiteen tapahtumissa ei suomalaisia tai Suomessa asuvia taiteilijoita ole liiemmin vieläkään nähty. Eräiden vastaajien mielestä suomalainen kenttä on kansainvälistymistoiveistaan ja kuvitelmistaan huolimatta vielä melko provinsiaalinen. Suomalaisia taiteilijoita ei ole valittu kansainvälisiin biennaaleihin ja triennaaleihin lainkaan siinä määrin kuin täällä ehkä ajatellaan, vaan loistamme monesti poissaololla (esim. Manifesta!). Syyt tähän kannattaisi selvittää. (Taiteilija, opettaja, tutkija; 50–64-vuotias) Tällä hetkellä näen, että suomalainen kenttä on kovin paikallisissa, hiukan vanhahtavissa alaan liittyvissä kysymyksissä kiinni, ja kansainvälisyyttä kyllä toivotaan, mutta samalla sitä myös pelätään. – –. (Oppilaitoksen edustaja) – –. Helsingin kuvataidetarjonta on toisin sanoen erittäin heikoilla, mitä tulee kansainvälistymiseen verrattuna vaikkapa muihin Pohjolan metropoleihin. (Taiteilija, opettaja, tutkija; 50–64-vuotias) Vaikka nykytaiteen kansainvälistämiseen suhtauduttiin osin kriittisesti, kansainvälistä toimintaa haluttiin myös kehittää kasvattamalla juuri Suomen kansainvälistä näkyvyyttä nykytaiteen keskeisimmillä messuilla. Baseliin, Arcoon ja Friezeen isot suomitaiteen osastot parhaimmille paikoille. (Tutkija, nainen, 40–49-vuotias)