Vaaratilanne kentällä

Teksti Saila Pesonen, Communications coordinator VAARATILANNE KENTÄLLÄ

Artikkeli perustuu vaaratilanteeseen joutuneen panostajan haastatteluun.

MITÄ TAPAHTUI?

Panostaja oli viimeistelemässä räjäytettävän kentän panostusta, ja työn alla olivat viimeiset panosreiät. Räjäytyksen turvallisuuden varmistaakseen panostaja päätti käydä keulalla eli kentän etureunalla tarkistamassa, ettei reikä ole liian lähellä rintausta eli räjäytettävän kalliokohdan avointa etuosaa.

Yhtäkkiä panostajan jalan alta irtosi iso kivi, noin parikymmentä senttiä kanttiinsa. Panostaja oli putoamassa alas 12 metrin pudotuksesta, alhaalla terävänä odottavaan louhikkoon. Onneksi toisen jalan alle löytyi kivi ja käsi ulottui vieressä olleeseen Kemiittiauton panostusletkuun. Kiven, letkun ja nopeiden refleksien ansiosta vakava onnettomuus kääntyi läheltä piti -tilanteeksi.

Reuna, jonne panostaja meni, näytti aivan tukevalta. Paikalla ei ollut mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Pettäneessä kohdassa ei ollut myöskään ryöstökiveä. Kallion laatu ylipäänsä oli tosin rikkonainen. ”Läheltä piti -tilanne vei kyllä muutamat yöunet. En aio enää vastaavaan tilanteeseen joutua, ja haluan pitää huolta siitä, ettei kukaan muukaan joudu”, tiivistää panostaja ajatuksensa.

VOISIKO KEULALLE MENOA VÄLTTÄÄ?

Tehokkain tapa ehkäistä tämäntyyppisiä onnettomuuksia on välttää keulalle menemistä. On siis syytä pohtia, onko keulalle ylipäätään pakko mennä. Kuten haastattelemamme panostajan tapauksesta kävi ilmi, silmämääräinen tarkastelu ei aina riitä astinsijan tukevuuden arvioimiseen.

Keulaa olisi turvallisempaa tarkastella joko sivusta tai alhaalta käsin, ja merkitä, missä on liian ohutta seinää. Tarkastelun alhaalta käsin voisi tehdä esimerkiksi pareittain niin, että porari (tai esim. apupanostaja) on ylhäällä seisomassa reiän kohdalla ja merkitsemässä ja panostaja alhaalla arvioimassa seinän paksuutta. Muutenkin porarin osuus on tärkeä, sillä hän suunnittelee usein kentän. Tämä saattaa olla ongelmallista, jos porari ei ole perehtynyt panostamiseen.

Keulalle menemisen voi myös välttää, jos kohteesta on tehty reikäsuoruusmittaus ja -skannaus. Skannaamisen tuloksena syntyneestä 3D-mallista näkee vaivatta keulan paksuuden.

ERILAISIA SUOJAUSVAIHTOEHTOJA

Laki vaatii putoamissuojauksen, kun ollaan korkeammalla kuin 2 m tai putoaminen tapahtuisi vaaralliseen paikkaan. Keula voidaan suojata aidoilla tai liinoilla. Toisaalta niiden asentaminen ja pois ottaminen tapahtuu keulan läheisyydessä ja pakottaa asennustyön tekijän työskentelemään vaarallisella vyöhykkeellä. Työturvallisuuden näkökulmasta tällaisissa valmistelevissa sekä lopetusvaiheen töissä tulisi käyttää

henkilösuojainta, eli valjaita. Putoamiselta suojautuminen tulee suunnitella ennen aitaustöitä, ja suunnitelmassa pitää ottaa huomioon myös muuttuvat olosuhteet, kuten esimerkiksi lumi ja jää. Putoamiselta tulee suojautua myös muihin kuin rintauksen suuntaan.

Valjaiden käyttö suojaa putoamisvaaralta myös panostustyössä, ja etenkin silloin kuin muuta suojausta ei ole. On kuitenkin muistettava, että putoamiselta suojautumisessa henkilösuojaimen käyttö on se viimeinen keino. Forcitilla valjaiden mukavuutta ja käytettävyyttä on pyritty parantamaan tilaamalle panostajille henkilökohtaisia valjaita. Koekäytössä on myös systeemi, jossa putoamisvaljaiden naru kiinnitettäisiin kahden tolpan välissä kulkevaan vaijeriin tai vaihtoehtoisesti suoraan tolppaan (Ruutiset 1/2021).

Putoamisvaljaiden ollessa käytössä on myös tärkeää miettiä, miten toimitaan mahdollisen putoamisen jälkeen. Valjaiden varassa riippuvaa ei nimittäin saa yhden eikä todennäköisesti kahdenkaan hengen voimin kiskottua ylös. Pudonnutta voi kannatella tai nostaa ylös alhaalta käsin kaivinkoneella, mutta aina sellaista ei ole saatavilla. Pudonnut tulisi saada nostettua ylös mahdollisimman nopeasti, sillä valjaat painavat tärkeitä verisuonia, ja verenkierto voi estyä vaarallisesti jo 15–30 minuutissa, jos pudonnut ei pääse astuma-/seisomalenkkiin. Jo lyhyemmän valjaissa roikkumisen jälkeenkin tulisi käydä jälkitarkastuksessa lääkärissä, sillä valjaiden aiheuttama verenkierron heikentyminen saattaa johtaa veritulpan kehittymiseen.

Pelastustoimiin ryhdyttäessä kannattaa pitää pieni tuumaustauko, ettei aiheuta lisävahinkoa.

MUITA IDEOITA VASTAAVIEN TILANTEIDEN ESTÄMISEKSI

Mikäli ensimmäisen reikärivin etua ei ole mitattu eikä pystytä tarkemmin arvioimaan, on varteenotettava vaihtoehto korvata irtoräjähdysaine patrunoidulla räjähdeaineella niiden reikien osalta, joiden panostaja epäilee olevan liian lähellä reunaa. Esimerkiksi Kemix tekee tehtävänsä tällaisissa eturei’issä muttei lennätä liikaa kiviä. Tätä lähestymistapaa varten työmaalla tulee olla saatavilla sopivaa räjähdysainetta eli asiaa kannattaa pohtia jo räjähdetilausta tehdessä.

MIKÄ ALTISTAA VASTAAVILLE ONNETTOMUUKSILLE?

Kuten muussakin elämässä, myös panostustyössä kiire ja väsymys altistavat onnettomuuksille. Panostuspäivät ovat usein pitkiä ja raskaita, ja varsin päivän päätteeksi saattaa olla suuri houkutus hieman oikoa, esimerkiksi käydä ”pikaisesti kurkkaamassa keulaa”. Näissäkin hetkissä turvallisuus tulisi kuitenkin pitää päällimmäisenä mielessä.

Työskentelemiseen saattaa liittyä vakiintuneita työtapoja ja -ajatusmalleja, joita ei tule kyseenalaistaneeksi. ”Panostajan pitää kuitenkin käydä reunalla”, saattaa tuntua itsestään selvältä totuudelta, mutta tällaisia vakiintuneita ajatusmallejakin kannattaa kyseenalaistaa, kun kyse on turvallisuudesta.

Ideaalisen turvallisuuden/turvallisuusajattelun ja käytännön sekä kustannusten välillä on usein ristiriita. On siis tärkeää, että turvallisuutta pyritään parantamaan aidosti toimivilla ratkaisuilla, eikä paperilla hyvältä näyttävillä näennäisratkaisuilla, jotka eivät käytännössä toimi.

Kaiken kaikkiaan panostajien turvallisuuden takaamisessa korostuu ennakkosuunnittelun rooli. Ajatuksella porattu kenttä tai kenttä, josta on saatavilla 3D-malli, ovat turvallisempia työskentelykohteita. Olisi myös hyvä, että kohteeseen olisi nimetty henkilö, jonka vastuulla on turvallisuuden valvominen. y