Matkakohteena työturvallisuus

Teksti Ari Rahkonen, Safety Manager

Työturvallisuuden parantaminen on matka, joka ei pääty koskaan. Ja minähän olen aina tykännyt matkailusta. Vajaat pari vuotta olen hoitanut Safety Managerin positiota Forcitilla, ja tässä blogissa kerron teille, mitä olen oppinut ja millaisia haasteita kohdannut tämän Turvallisuus -teemamatkan aikana.

Forcit on nostanut voimakkaasti profiiliaan työturvallisuuden kehittämisessä. Olemme muun muassa luoneet raportointijärjestelmän, johon olemme saaneet turvallisuushavaintoja myös työntekijöiltä. Esimiehethän noita turvallisuushavaintoja tekevät jo ihan viran puolesta. Jokseenkin harmillista on se, että havainnointi ei ole niin sanotusti etupainotteista, vaan ennemminkin kirjauksia tapahtuneista asioista.

Ikävimmät tapaukset eivät ole pelkästään havaintoja, joskus käsiteltäväksi tulee vakavampiakin tapahtumia, joita selvitellään syvällisesti. Näistä voidaan mainita erilaiset tieliikennetapahtumat tai sellaiset itsensä vähäiset telomiset, joista on selvitty terveyssisaren hoidolla. Työtapaturmista tai onnettomuuksista puolestaan järjestetään prosessiemme mukaisesti sisäinen tutkinta.

Tarkemmat selvitykset ja muut tutkinnat pyrkivät pureutumaan tapahtuman syihin ja porautumaan niin pitkälle, että tapahtuman juurisyy löytyy. Samalla tapahtumaketjua verrataan siihen, onko toiminta ollut prosessikuvausten ja työohjeiden mukaista. Tarkasteltavaksi tulee myös, onko riskiarviointi tehty tai ollut ajan tasalla. Tällä teemamatkalla tärkein toistettava sana on ollut ”Miksi”, joka tosin on käynyt mielessä useinkin myös noilla vapaa-ajan matkoillani, kun niitä ei ole tullut suoritettua niin sanotusti helpoimman kautta.

Riskiarvioinneissa ja sitä kautta tehtävissä toimenpiteissä askaretta riittää itse kullekin kanssamatkustavalle ja operaatioon osallistuvalle. On turha kuvitella, että työohjeissa tai riskiarvioinneissa pystytään etukäteen ottamaan huomioon kaikki ne pienet nyanssit, jotka pompsahtavat silmille tutkintoja ja selvityksiä tehtäessä.

Katsoisin riittäväksi sen, että turvallisuuden huomioiva yhteistyö toimii sekä työntekijöiden, kunnossapidon ja laitesuunnittelijoiden kanssa että välillä, ja että jokainen yrittää parhaansa.

Kaikilla matkoillani olen jotain oppinut, ja niin tässäkin tapauksessa; turvallisuushavainnointi on tarttunut alitajuntaan, ja normaalilta tuntuvia askareiden suorittaessa tai seuratessa tulee usein ihan ääneen tarkasteltua riskejä ja hahmoteltua voiko asia lähteä eskaloitumaan huonoon suuntaan. Vaimon mielestä toisten ajotavan kommentointi liikenteessä olisi ollut jo ihan riittävää.

Matkailusta pidän edelleen kaikesta huolimatta, tai juuri yllä kuvailluista syistä. y