AJANKOHTAISTA
4
30.4.2019 TORNIO - HAAPARANTA - KEMI - KEMINMAA - KUIVANIEMI - SIMO - TERVOLA - YLITORNIO
AJANKOHTAISTA kikunta vietti Tornionlaaksossa talven 1736–1737 suorittaakseen historiallisen astemittauksen, joka todisti maapallon litistyvän navoiltaan pyörimisliikkeensä vaikutuksesta. Maupertuis’n saavuttama tulos oli sensaatiomainen. Se nosti hänet Euroopan kuuluisimpien tiedemiesten joukkoon – mutta herätti myös kateutta, ei vähiten Voltairessa, joka oli leikitellyt ajatuksella lähteä itsekin mukaan Lappiin retkikunnan runoilijana. Sankarimatka jäi Voltairelta kuitenkin tekemättä. Hän oli liian kylmänarka moiseen, olihan näet jo yksi ranskalainen filosofi, nimittäin Descartes, vilustunut Pohjolan pakkasissa ja kuollut kuningatar Kristiinan vieraana Tukholmassa.
Juttu OSMO PEKONEN Tornio
Mitä kummaa? Ollaan alkukesässä 1737. Perämerta kyntää purjelaiva, jonka kyydissä on tunnettuja ranskalaisia akateemikoita. Äkkiä avaruudesta laskeutuu kaksi jättiläisolentoa, toinen Siriuksesta, toinen Saturnuksesta. He sieppaavat koko laivan hyppysiinsä, ja sen matkustajat joutuvat suureen vaaraan… Näin posketon tarina kerrotaan Voltairen vuonna 1752 ilmestyneessä teoksessa Mikromegas, joka nyt on saatavissa myös suomeksi. Mahtaako suuri valistusfilosofi juksata lukijoitaan? Tarinan lähtökohta on historiallisesti tosi. Helluntaisunnuntain iltana 9. kesäkuuta 1737 kello seitsemältä on Purralahden satamasta lähtenyt matkaan puutavaralla lastattu purjelaiva, jonka kyydissä on kaksi Ranskan Kuninkaallisen Tiedeakatemian kuuluisaa jäsentä, nimittäin matemaatikot Pierre Louis Moreau de Maupertuis ja Alexis Claude Clairaut, koko joukko heidän ranskalaisia apumiehiään sekä kaksi seikkailunhaluista torniolaisneitosta, Christine ja Elisabeth Planström, jotka aikovat matkustaa sukuloimaan Tukholmaan – mutta taitavat myös olla rakastuneita kaukaisessa Pohjolassa sangen harvinaislaatuisiin ranskalaisvieraisiin. On purjehdittu hyvässä
tuulessa kolme neljä tuntia, kun tuuli kääntyy ja yltyy rajumyrskyksi, joka pieksee matkalaisia seuraavan yön yli sekä koko helluntaimaanantain. Tiistaiaamuna retkikunnan johtaja Maupertuis kohottautuu vuoteeltaan ja näkee perämiehen olevan hyvin levoton ja kiihtynyt. Laiva on saanut pahan vuodon. Matkalaisilla on yksi ainoa pumppu, jota on nyt käytettävä koko ajan, samalla kun vettä herkeämättä äyskäröidään ämpäreillä myös kansiluukkujen kautta. Perämeren tuulen suunta muuttuu koko ajan. Märssyyn kavutaan monta kertaa, mutta maata ei näy. Kaukana erottuu vain suuria valkeita läiskiä, ilmeisesti meressä ajelehtivia jäälauttoja. Illalla tuuli viimein tasaantuu, ja perämies antaa laivan laskettaa
Maupertuis’n ja Voltairen välit huonontuivat ratkai-
Ulkoavaruuden jättiläinen tavoittelee Maupertuis’n laivaa. Charles Monnet’n kuvitusta Voltairen alkuperäisteokseen (1752).
Ufoja nähty Tornion edustalla
täysin purjein, samalla kun vettä yhä tyhjennetään sekä pumpulla että sangoin. Vihdoin tulee Länsipohjan rannikko näkyviin. Ko-
kenut perämies, joka on usein liikkunut näillä vesillä, tietää hätäsatamaksi sopivan paikan noin kahden peninkulman päässä Piiti-
mestä. Hän laskee maihin niin taitavasti ja varovasti, ettei laivalle tule mitään lisävaurioita. Osa laivan lautalastista on heitetty mereen, ja kun päästään rantaan, siirretään lastin loppuosa, matkatavarat ja matemaatikoiden tieteelliset laitteet nopeasti maihin.
Laivaa on kunnostettava, ja sitä varten se vielä siirretään lähemmäksi Piitimen kaupunkia. Kunnostustyöt valmistuvat tiistaiksi 18. kesäkuuta, ja seuraavana päivänä ranskalaisseurue pääsee jatkamaan purjehdustaan kohti Tukholmaa. Edellä kerrottu on siis to-
della tapahtunut. Tiedot ovat peräisin Ranskan Kuninkaallisen Tiedeakatemian astemittausretkikunnan kronikoijana toimineen pappi Réginald Outhierin kirjasta Matka Pohjan perille, joka ilmestyi Pariisissa 1744. Kuten tunnettua, Maupertuis’n johtama ret-
sevasti vuonna 1745, kun Preussin kuningas Fredrik Suuri päätti kutsua Maupertuis’n Berliinin tiedeakatemian presidentiksi. Sille paikalle olisi nimittäin halunnut myös Voltaire. Pahaa verta aiheutti urotöillään pörhistelevän Maupertuis’n itsestään maalauttama muotokuva, jossa hänet lapinpeskiin sonnustautuneena on kuvattu kämmenellään litistämässä maapalloa. Armoitettu satiirikko Voltaire ei malttanut olla tarttumatta pilkkakirveeseen, vaan alkoi haeskella kilpakumppaninsa Maupertuis’n sankarillisesta Lapin-matkasta koomisia aspekteja voidakseen hiukan pilailla itserakkaan ”maapallon litistäjän” kustannuksella. Huvittava episodi oli Perämerellä sattunut haaksirikko. Sinänsä vähäiseksi jäänyt haveri tarjosi inspiraatiota fantasiakertomukseen Mikromegas. Voltaire päätti lyödä leikik-
si Maupertuis’n koko matkan. Hän sepitti faktaa ja fiktiota hulvattomasti sekoittavan tarinan, jossa tavataan Siriuksesta eli Koirantähdestä matkaan lähtenyt Mikromegas-niminen jättiläinen. Paradoksaalinen nimi on yhdistelmä kreikan sanoista mikros (pieni) ja megas (suuri). Meidän aurinkokuntaamme saapuessaan Mikromegas on ottanut matkatoverikseen nimettömän ”Saturnuksen akatemian sihteerin”, joka edustaa jonkinlaista hyödyttömän oppineisuuden perikuvaa. Molemmat avaruusmatkaajat ovat jopa kilometrien korkuisia jättejä. Perä-