Juhla joikaus 2006

Ryhmäjulkaisu Rovaniemen ja Lähiympäristön koteihin

11.11.2006

2

Puheenjohtajan tervehdys

Lapin Lauluveikot 60-vuotta

L

apin Lauluveikoilla on pitkä ja ansiokas historia Rovaniemen seudun ja koko Lapin kuoroelämässä. Sananmukaisesti tuhkasta noussut kuoro on pitänyt sitkeästi pintansa mieskuoromusiikin tulkitsijana 60 vuoden ajan. Vuosikymmenien aikana on taiteellisena johtajana toiminut useita musiikin taitajia jättäen kukin oman leimansa kuoron ohjelmistoon ja taiteelliseen tasoon. Heistä pisimmän työrupeaman tällä saralla on tehnyt ehdottomasti Ilkka Neuvonen. Yli 35 vuoden aika taiteellisena johtajana on todella kunnioitettava suoritus.

Ilkka Neuvosen jälkeen tapahtui suuri muutos Lauluveikkojen johtamiskulttuurissa vuonna 1997. Taiteelliseksi johtajaksi valittiin nainen, ensimmäisen kerran kuoron historiassa. Läänintaiteilijan määräaikaisessa tehtävässä toimiva virolaissyntyinen ammattikuoronjohtaja Ene Lillepärk otti tehtävän vastaan. Myös hänelle tehtävä oli erittäin haasteellinen. Aikaisempaa kokemusta mieskuoron johtamisessa ei ollut. Haastetta oli sekä kuoron että kuoronjohtajan puolella uuden tilanteen edessä aivan riittävästi. Enen rautainen ammattitaito ja voimakas persoona varmistivat sen, että yhteistyö kuoron kanssa sujui tutustumisvuoden jälkeen erinomaisesti. Kuoron taiteellinen taso kehittyi myönteisesti ja laulajien innostus ja aktiivisuus lisääntyi. Onnistumiset konserteissa ja mieleenpainuvat konserttimatkat koti- ja ulkomaille lisäsivät kuorolaisten yhteishenkeä ja halua aktiiviseen harjoitteluun ja itsensä kehittämiseen laulajana.

Enen poisnukkuminen aivan liian varhain oli meille kaikille kuorolaisille suuri menetys. Mutta hänen työnsä jälki elää Lauluveikkojen tulkinnoissa antaen hyvän pohjan tulevalle toiminnalle.

Naisjohtajakausi Lauluveikkojen historiassa on saanut jatkoa. Enen työtä jatkaa niinikään virolaissyntyinen nuori ammattikuoronjohtaja Kadri Joamets. Myös hänelle mieskuoron johtaminen oli uusi kokemus. Nuoresta iästään huolimatta hän on johtanut 60- vuotiasta mieskuoroa, jossa laulajien keski-ikä on liki 60 vuotta, erittäin ammattitaitoisesti. Lauluveikoilla on ollut suuri onni saadessaan johtajakseen ammattitaitoisia henkilöitä. Kuo-

ron taiteellisen tason säilymisen ehtona on ammattinsa osaava ja vaativa taiteellinen johtaja. Taiteellisen tason sälyttämisestä voimme osoittaa Kadrille lämpimät kiitokset ja toivomme, että hän jatkaa vielä pitkään Lauluveikkojen johtajana.

Lauluveikkojen toiminta on ollut erittäin vilkasta muutamien viime vuosien ajan. On ollut useita konserttimatkoja sekä ulkomaille että kotimaahan. Lisäksi osallistumiset Sulasolin laulujuhlille ja Mieskuoroliiton eri tapahtumiin ovat vilkastuttaneet kuoron toimintaa merkittävästi. Toimiminen Suomen Mieskuoroliiton talvipäivien vastuullisena järjestäjänä Rovaniemellä kuluneen vuoden maaliskuussa oli myös suuri voimanponnistus.

Talvipäivistä selvittiin palautteiden mukaan erittäin hyvin. Siitä parhaat kiitokset kaikille yhteistyökumppaneille ja järjestelyihin osallistuneille.

Mutta on hyvä muistaa, että ilman aktiivisia harrastukselleen 100% sitoutuneita laulajia ei ole olemassa hyvää eikä tasokasta kuoroa. Vain ahkeran ja määrätietoisen harjoittelun kautta saadaan tuloksia aikaan. Jos, ja kun onnistutaan, niin siitä nauttivat sekä laulajat että kuulijat.

Lauluveikkojen toiminnasta voi todeta, että kiitettävä sitoutuminen ja vastuun ottaminen ovat olleet perustana sille, että me voimme tällä hetkellä nousta esiintymislavalle rinta pystyssä ja tulkita lauluja niin, että ne ovat jopa nautittavaa kuultavaa. Lauluveikot ovat iskussa, korkeasta iästään huolimatta. Myös Laulusiskot ovat erittäin ansiokkaasti olleet edesauttamassa toimintaa omien veikkojensa huoltajina ja ymmärtäjinä.

Tästä kaikesta suuret kiitokset jokaiselle laulajalle ja laulusiskolle yhdessä ja erikseen, sekä meidän kauniille johtajallemme Kadrille.

Toivotan kaikille lauluveikoille ja heidän läheisilleen rauhallista Joulun odotuksen aikaa ja intoa rakkaan lauluharrastuksen parissa.

Matti Heikkilä Puheenjohtaja

Juhlatervehdys Rovaniemen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Juhani Juuruspolvi

K

un Lapin Lauluveikot astuu estradille, on ilmassa juhlan tuntua. Minulla on ilo ja kunnia onnitella Rovaniemen kaupungin ja rovaniemeläisten puolesta Lapin Lauluveikkoja 60-vuotisjuhlasta. 60 vuoden aikana on kuultu erilaisia konsertteja rovaniemeläisen mieskuoron esittämänä puolentoistatuhannen esityksen verran.

Lapin Lauluveikot on yksi rovaniemeläisen kulttuurin lippulaiva. Kun halutaan juhlatilaisuuksiin arvokkuutta ja juhlavuutta on itsestään selvää kutsua paikalle mieskuoro, Lapin Lauluveikot. Muistan lämmöllä omia juhlatilaisuuksia, joissa kuoro on ollut esiintymässä - kiitos vielä kerran.

Kun mieskuoro esiintyy hyvin pukeutuneena, ryhdikkäänä ja moniäänisenä, on ilmassa aina juhlan tuntua. Siinä aistii ajan patinaa, osaamista sekä voimakkaan tahtotilan yhdessä kauniiden sointien kanssa.

Lapin Lauluveikoissa yhdistyy mieskuorojen lähes satavuotinen historia Rovaniemen alueella. Rovaniemellä alkoi mieskuoro toiminta ainakin jo 1909, kun rautatie saapui tänne. Lapin Lauluveikot järjestäytyi tuhoutuneen kauppalan raunioilla 60 vuotta sitten, marraskuussa 1946.

Me rovaniemeläiset olemme saaneet nauttia innostuneesta ja osaavasta mieskuorosta kuuden vuosikymmen ajan eri juhlatilaisuuksissa. Tämän lisäksi Lapin Lauluveikot ovat konsertoineet eri puolilla Suomea ja Euroopppaa sekä pari vuotta sitten aina Amerikkaa myöten.

Toivotan hyvää juhlakonserttia ja rovaniemeläisten runsaslukuista osallistumista siihen.

Konsertti pidetään perinteiseen tapaan Lyseonpuiston koululla.

Lapin Lauluveikot seisovat vahvasti omilla jaloillaan lappilaisessa ja rovaniemeläisessä maaperässä , katse vahvasti tulevaisuuteen.

Itsenäisyyspäivänä kuulemme Lapin Lauluveikkoja Rovaniemen kirkon sankarihaudalla.

Mieskuoron esittämä Oi kallis Suomenmaa .. virittää mielemme arvokkaaseen juhlapäivään.

Kiitokset Lapin Lauluveikoille mieleenpainuvista konserteista, Hyvää Juhlapäivää Teille!

Juhani Juuruspolvi Rovaniemen kaupunki valtuuston puheenjohtaja

3

Toimittajan palsta Synnyinseutu, sun luokses on kaipuu

R

ovaniemestä oli vähällä lipsahtaa kulttuurikaupunki. Millä ihmeen resursseilla? Minulle ainakin jäi täysin hämäräksi ne asiat joihin vedottiin.

Kaupunki on asukkaittensa summa.

Aina tulisi pyrkiä siihen, että sen paikallisen asujaimiston tarpeet ja näkökulmat huomioidaan ensin ja vasta sitten niin sanottujen turistien. Nykyinen turismi on yhä enenevässä määrin suuntautumassa henkisiin arvoihin. Niinpä turistit pyhän koskemattoman luonnon lisäksi suuntaavat katseensa siihen mitä henkisiä virikkeitä kaupunki tarjoaa.

Meillä täällä Rovaniemellä on tarjolla jo pyhä , koskematon Ounasvaara, Arktikum, kuuluisien arkkitehtien ja taiteilijoiden luomuksia. Meillä on tunnettu kaupungin orkesteri ja johtaja, noin neljäsataa eri kuoroissa laulavaa musiikin harrastajaa ja lukematon määrä nuorten bändejä sekä ennen kaikkea musiikillisesta annista nauttivaa yleisöä. Mistä löytyisi näille kaikille konserttien pitopaikka kohtuullisin kustannuksin? Ei mistään, ainakaan vielä!

K

Ensisijainen kohde kaupungissamme olisi rakentaa konserttitalo Kuhmon mallin mukaan. Moni kaupungin päättäjistä on käynytkin katsomassa Kuhmotaloa.

Oivallinen, kaunis paikka, olkoon nimi vaikka Ounastalo tai Rovatalo, olisi Valiolta vapautunut rantatontti. Sille tontillehan mahtuisi, suuri kun on, myös muita toteutettavia ideoita, joita on joskus ollut luettavana lehdissä.

Salista myytäisiin halukkaille nimikkotuoli, jossa saisivat istua sitten kaksi valitsemaansa konserttikertaa ilmaiseksi vuodessa. Siinä olisi jo kustannusavustustakin konserttitalon hoitoon. Tämä kaikki lisäisi Rovaniemen painoarvoa pyrittäessä joskus tulevaisuudessa uudelleen kulttuurikaupungiksi.

Kuule huokaukset nää! Kuule armossas harras pyyntömme tää. (Lainaukset oopperasta Nabucco) Pekka Peltoperä Toimittajavastaava

Osaako Suomi Laulaa?

un Suomi nousi jaloilleen sodan jälkeen, kansan laulamisen pohja oli kovin toinen kuin tänään. Mm. opettajien koulutusjärjestelmät tuottivat opettajia, jotka osasivat laulaa ja soittaa. Kouluissa myös laulettiin. Laulamiselle oli tilaa koulujen opetussuunnitelmissa tai mitä ne nyt silloin mahtoivat ollakaan nimeltään. Kansa oppi laulamaan ja osasi laulaa.

Sodan jälkeen kansa kaipasi tekemistä.

Ja kansa teki. Perustettiin erilaisia yhdistyksiä, nuorisoseuroja, kuoroja jne. Sodan jälkeisenä aikana koko suomalainen kuoroelämä sai piristysruiskeen, jonka vaikutukset tuntuvat vieläkin, 60 vuotta myöhemmin.

Meillä on vahvoja, vähintäänkin oman paikkakunnan rakenteissa vahvasti eläviä kuoroja, jotka muistavat omat juurensa. Monet kuorot toki ovat osanneet myös omalla tavallaan vastata ympäröivän yhteiskunnan muutosten aiheuttamiin haasteisiin. On ymmärretty, että pelkillä muistoilla ei pysytä elinvoimaisena.

Yksi on kuitenkin muuttunut. Koulujen musiikin opetus on hiipunut ja laulutaito vähitellen karissut, ei toki kokonaan, mutta kuitenkin. Nuoret ja nuoret aikuiset kuuntelevat ja katselevat paljon musiikkia, mutta oma aktiivinen musiikin tekeminen, laulaminen on vähentynyt. Oma tärkeä merkityksensä on sillä, millaisen pohjan jälkipolvemme saavat kodeistaan. Itse uskon, että koululaitoksen rooli tässä asiassa on aivan keskeinen. Sekä terveydelliset seikat että ihmisten muu yleinen hyvinvointi puoltaisivat sitä, että koulujen musiikille ja laulamiselle varattavat tuntimäärät saataisiin suuremmiksi.

Lapin lauluveikot on myöskin perimmältään sodan jälkeisen kuorobuumin tuote.

Lauluveikkojen vuosikymmenten toimintaa eri kirjoituksista seuratessani voin todeta, että kuoro on harvinaisen aktiivisella toiminnallaan hoitanut niin jäsenistönsä ja lähiympäristönsä hyvinvointitarpeet kuin tärkeän osan koko Rovaniemen seudun kulttuurisista tarpeista, unohtamatta tietenkään niitä monia vaikutuksia, joita kuoro matkoillaan kotimaassa ja ulkomailla on saanut aikaan. Merkittävää on myöskin se, että Lapin Lauluveikot on ollut erittäin aktiivinen toimija sulasolilaisessa järjestökentässä, niin Sulasolin Lapin piirissä, Mieskuoroliitossa kuin keskusjärjestö Sulasolissakin. Siitä erityinen kiitos.

Olen monissa yhteyksissä kuullut, että mieskuorot ovat ukkoutumassa. Haasteita toki riittää laulajakunnan uusiutumisen suhteen, niin varmaan Lauluveikkojen kohdallakin. Toivotaan tässä kohtaa, että Suomeemme palautuisi laulun kulttuuri entistä vahvempana. Se toisi uutta voimaa, uusia tekijöitä uudistamaan rakasta kuoroharrastustamme.

Veljet ja heitä kuunteleva yleisö kuitenkin muistakoon Lapin Lauluveikkojen kohdalla, että kyseessä ei ole poikakuoro vaan mieskuoro ja että tulos ratkaisee!

Toivon Lapin Lauluveikoille onnea 60vuotisjuhlaansa.

Antoisia laulun hetkiä!

Pekka Hapuoja Puheenjohtaja Sulasol, ry.

4

K

Laulavat Lapin veljet!

uusi vuosikymmentä sitten perustettiin maahamme suuri joukko kuoroja, joista useimmat ovat vielä tänä päivänä virkeitä ja toimivia. Tuohon aikaan harrastemusiikille oli monipuolinen tilaus; viihdettä oli rajoitetusti ja vaikeissa olosuhteissa oli tarpeen saada kokea yhteenkuuluvuuden tunnetta ja veljeshenkeä. Laulusta me voimaa saamme oli täyttä totta aikana, jolloin Rovaniemi aivan konkreettisesti nousi tuhkasta nykyaikaiseksi kaupungiksi, vieläpä oman maakuntansa talous- ja hermokeskukseksi.

Lapin Lauluveikkojen toimintaa on aina leimannut näkyvyys. Kuoro on ollut aktiivisesti mukana maakunnallisena vaikuttajana. Se ei kuitenkaan ole riittänyt, vaan kuoro on toiminut erittäin aktiivisesti valtakunnallisella tasolla monenlaisten yhteisten tapahtumiemme ystävällisenä ja hienotunteisena isäntänä. Olen itse monia kertoja voinut olla nauttimassa mieliin painuvasta ja lämpimästä vieraanvaraisuudesta, kiitos siitä! Vieraanvaraisuuden lisäksi Lapin Lauluveikot tunnetaan kansallisella tasolla siitä, että harrastustoimintamme järjestökenttä on täältä aina saanut vahvistusta tekijöiden ja mielipidevaikuttajien muodossa.

Kuoron kansainvälinen konserttitoiminta on myös kunnioitettavaa. Pohjoista mieslaulua ja kulttuuria on viety käytännössä kaikkialle maailmaan. On selvää, että se on vuosien aikana vaatinut jokaiselta laulajalta voimakasta henkilökohtaista sitoutumista ja taloudellisia uhrauksia.

Mieskuorolaulu tuntuu näinä päivinä elävän murroksen aikaa. Vaikka kuorolaulu noin harrasteena ei aseta ikärajoja ja sitä voivat harrastaa hyvinkin korkeaan ikään ehtineet, on selvää, että uusien ja nuorien laulajien saaminen mukaan asettaa kuoroille kovan haasteen. Yhtäältä tulee vaalia vanhaa mieskuoro-ohjelmistoa jo senkin vuoksi, että vaalittavana on arvokas kansallinen perintö mutta sitten toisaalta ohjelmistojen tulisi olla tästä ajasta. Näiden asioiden taitava yhdistäminen liitettynä korkeaan taiteelliseen tasoon on varmaankin oikea tapa hoitaa rakasta harrastustamme tavalla, joka kiinnostaa myös nuoria, uusia harrastajia.

Lapin Lauluveikkojen voima on ollut ja toivottavasti tulevaisuudessakin tulee olemaan, ansiokkaiden kuoronjohtajien toteuttama korkea taiteellinen taso yhdistettynä omaperäiseen ja paikalliseen sävellystuotantoon.

Minulla on ilo ja kunnia Suomen Mieskuoroliiton puolesta kiittää Lapin Lauluveikkoja hyvästä yhteistyöstä sekä ansiokkaasta harrastemusiikkityöstä kuluneiden vuosikymmenien aikana. Toivotan täten kaikille teille oikein mieliin painuvaa vuosijuhlaa ja onnea ja menestystä tuleville vuosille.

Pekka Markkula puheenjohtaja Suomen Mieskuoroliitto ry

Sulasol Lapin piiri

S

Onnittelee Kiittää!

uomen Laulajain ja Soittajain Liiton Lapin piiri r.y. onnittelee isolla kädellä 60-vuotisjuhliaan viettävää Lapin Lauluveikkoja. Lapin Lauluveikot on tehneet merkittävää työtä Rovaniemen seudun ja koko Lapin musiikkielämässä. Kuoromusiikin levittämisessä Lapin kairoille on ollut Lauluveikoilla aina tärkeä osuus. Oman lauluharrastuksen lisäksi on kuoro osallistunut voimakkaasti koulutus- ja konserttitoimintaan maakunnassamme.

Lapin Lauluveikot on osallistuneet piirin yhteisiin tapahtumiin aina erityisen aktiivisesti koko sen ajan (n. 30 vuotta) jonka Sulasol Lapin piiri on toiminut. Lauluveikoilla on aina ollut kiitettävän aktiivinen ja yhteistyön tärkeyden ymmärtävä edustus piirin toimielimissä .

Lapin Lauluveikot on osallistuneet esimerkillisesti myöskin erikoisliittonsa Suomen Mieskuoroliiton toimintaan.

Kuorolla on ollut kautta-aikain aktiivisia edustuksia Sulasolin liittohallituksessa sekä Mieskuoroliiton liittohallituk-

sessa. Vuonna 2000 Mieskuoroliitto palkitsi kuoron Immun Kipolla osoituksena aktiivisesta kuorotoiminnasta .

Aktiivisuus palkittiin myöskin kuluvana vuonna, kun Lauluveikoille myönnettiin järjestelyvastuu Suomen Mieskuoroliiton talvipäivistä Rovaniemellä.

Talvipäivät onnistuivat hyvin, siitä vielä erikseen onnittelut Lauluveikoille kuin myös Rovaniemen kaupungille. Tapahtuma oli hyvää mainosta Lapille ja sen kairoilla asuville kuorolaulun harrastajille.

Sulasol Lapin piiri kiittää Lapin Lauluveikkoja aktiivisesta ja esimerkillisestä osallistumisesta yhteistyöhön lappilaisen kuoromusiikin hyväksi. Piiri toivottaa jatkuvaa menestystä meille kaikille niin rakkaan harrastuksen parissa.

Reijo Siltala Varapuheenjohtaja

Kapellimestarin tervehdys Suomi on mieskuorolaulun luvattu maa.

Tämä toteamus on helppo perustella, koska Suomessa on erittäin paljon mieskuoroja ja mieskuorotoiminnalla on vahvat ja pitkät perinteet. Myös sotilassoiton juuret ovat syvällä historiassamme. Kautta aikojen soitto on ollut apuna johtamisessa, se on juhlistanut seremonioita ja juhlatilaisuuksia sekä virkistänyt väsyneitä sotureita.

Mieskuorolaulu on kuulunut vuosikymmeniä merkittävänä osana sotilassoittokuntien ohjelmistoon erityisesti marssilaulujen muodossa. Tätä arvokasta musiikkiperinnettä on vaalittu ansiokkaasti Lapin Lauluveikkojen lauluohjelmistoissa ja yhdessä Lapin Sotilassoittokunnan kanssa on tarjottu lappilaiselle yleisölle sykähdyttäviä hetkiä isänmaallisen musiikin parissa. Pidän

tätä yhteistyötä hyvänä esimerkkinä vapaaehtoisesta maanpuolustustyöstä, joka omalta osaltaan on vahvistanut lappilaista maanpuolustushenkeä.

Tästä pitkäaikaisesta ja hyvästä yhteistyöstä esitän mieskuoro Lapin Lauluveikoille parhaimmat kiitokset ja toivon yhteistyön jatkuvan samoissa merkeissä tulevaisuudessakin.

Omasta ja Lapin Sotilassoittokunnan puolesta onnittelen 60- vuotismerkkipäiväänsä viettävää mieskuoroa, sekä toivotan mitä parhainta menestystä lauluharrastuksen parissa tulevina vuosikymmeninä.

Juha Tiensuu Musiikkimajuri Lapin Sotilassoittokunnan päällikkö

5

LAPIN LAULUVEIKOT 60-VUOTTA JUHLAPÄIVÄN OHJELMA lauantaina 18.11.2006 klo 10.00

Hartaustilaisuus Rovaniemen kirkossa

klo 10.20

Seppeleen lasku sankarihaudoille

klo 11.00

Juhlakokous Pohjanhovin Ounas-kabinetissa

klo 12.00

Lähetetään partio viemään tervehdykset edesmenneiden Lauluveikkojen muistolle.

Ene Lillepärk-Salmelan haudalle Tallinnaan toimitetaan kukkalaite.

klo 13.00

Tervehdyksien vastaanotto Pohjanhovin Ounas-kabinetissa

klo 18.00

Juhlakonsertti

klo 20.30

Juhlaillallinen

JUHLAKONSERTIN OHJELMA lauantaina 18.11. klo 18.00

Lapin Sotilassoittokunta J. Sibelius sov. A. Rope Alla marcia Lapin Lauluveikot J. Tekoniemi Laulun maa Lapin Lauluveikot ja Lapin Sotilassoittokunta J. Sibelius/ P. Cajander op. 48 A Vapautettu kuningatar sov. M. Parantainen Baritoni Simo Niemelä J. Sibelius Laulu ristilukista Mukaelma Aarni Koudan suomennoksesta Piano Polina Maevskaja Lapin Lauluveikot L. Madetoja/ Larin-Kyösti Hämärän ääniä S. Palmgren/ G. Fröding Sjöfararen vid milan suom. H. Klemetti J. Sibelius/ A. Kivi Sydämeni laulu Fr. Pacius / E. von Qvanten Suomen laulu suom. T. Hahl Johtaa Ilkka Neuvonen TAUKO

Lippuja ovelta, Lauluveikoilta ja Osviitasta.

Liput: aik. 15,- ja lapset 10,Lipun hintaan sisältyy kakkukahvit.

Lapin Sotilassoittokunta W. A. Mozart alkusoitto oopperasta sov. H. Winterbotton Lain Lauluveikot ja Heikki Yrttiaho W. A. Mozart sov. E. Seppälä Lapin Lauluveikot ja Heikki Yrttiaho F. Liszt / H. L. Weiner Piano Polina Maevskaja Lapin Lauluveikot T. Ortelli/ L. Pigarelli

Taikahuilu Sarastro aaria ja kuoro Arbeiter- chor

G. Ernesaks/ D. Vaarandi

La Montanara (Canto del monti trentini) Näärid käes

A. Ritsing / P. E. Rummo

Santa Maria

Suom. kansansävelmä sov. O. Marttiini/ V. A. Koskenniemi

On suuri sun rantas autius

H. Yli-Tepsa/ H. Yli-Tepsa

Lapille

Lapin Lauluveikot ja Lapin Sotilassoittokunta G. Verdi Vankien kuoro oop. Nabucco J. Sibelius/V. A. Koskenniemi sov. A. Kuikka

Finlandia

6

Lapin Lauluveikot 60 vuotta

K

Musiikki Sanan avaajana

irkkoamme on kuvattu Sanan kirkoksi. Sen perusta on Jumalan sanassa. Sen voi ilmaista Martti Lutherin taisteluvirren (170:4) mukaan: Se sana seisoo vahvana, ne ei voi sitä kestää. Kun kanssamme on Jumala, ken meiltä voiton estää?

Raamattu kokonaisuudessaan korostaa musiikin merkitystä. Psalmien kirjassa sydänäänet ilmaistaan herkästi ja vahvasti. Laulakaa Herralle uusi laulu, kokoontukaa ja ylistäkää häntä, te Herran omat! (Ps 149:1) Näin myös äsken vietetyssä pyhäinpäivän sanassa: Ylistys ja kirkkaus, viisaus, kiitos, kunnia, valta ja voima meidän Jumalallemme aina ja ikuisesti! (Ilm. 7:12) tai pyhäinpäivän virressä: Jo täällä tuskassa ja vaivassa/ soi kaukaa voitonvirsi taivaasta. Se antaa meille voimaa Herrassa. Halleluja, halleluja, halleluja. (142:5) Apostoli Paavali oli elämässään kokenut, miten monissa herkimmissä asioissa musiikki palveli ihmisen sisintä. Vei-

satkaa yhdessä psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja, soittakaa ja laulakaa täydestä sydämestä Herralle ja kiittäkää aina ja kaikesta Jumalaa, Isää, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä. (Ef. 5: 19-29) Lapin Lauluveikot on jo kahden sukupolven ajan palvellut Rovaniemellä ja laajalti Lapinmaassa lauluillaan. Rovaniemen seurakunta on kiitollinen avusta, mitä olemme saaneet läänimme johtavalta mieskuorolta seurakuntamme musiikkitarjontaan. Te olette sekä omalla olemuksellanne että taidollanne viestittäneet tärkeää sanomaa.

Rovaniemen seurakunnan ja rovastikunnan puolesta kiitän ja onnittelen Teitä ja toivotan Jumalan runsasta siunausta. Saakoon laulunne hoitaa yhä edelleen niin kuulijan kuin laulajan sydämet ja sisimmät.

Vesa-Pekka Koivuranta

Soli Deo Gloria J

os Lapin Lauluveikkojen kaikki osallistumiset seura kunnan tapahtumiin vuosien varrelta listattaisiin tä hän, tämä sivu taitaisi loppua kesken. Itselleni Lapin Lauluveikot ovat olleet käsite nuoresta asti, sillä jo urkujensoiton alkutaipaleilla sain olla mukana samoissa kirkkoilloissa, joissa Lapin Lauluveikot lauloivat ja itse soitin ensimmäisiä Bachin Preludeja.

Myöhemmin tultuani kanttorin virkaan v. -76 Lapin Lauluveikkojen ja seurakunnan välinen yhteistyö oli varsin tiivistä hallinnollisestikin, sillä pitkään jumalanpalvelus- ja musiikkitoimikuntaan kuuluivat kaupunkialueen kuorojen johtajat kanttoreiden lisäksi. Monet tapahtumat itsenäisyyspäivän juhlakonserteista aina yksittäisten kuorojen konsertteihin käsiteltiin saman pöydän äärellä. Silloinen Lapin Lauluveikkojen johtaja Ilkka Neuvonen toimi myös toimikunnan puheenjohtajana. Hallinnolliset uudistukset 90-luvulla vähensivät toimikuntien määrää radikaalisti, niinpä myös musiikkitoimikunta sulautui julistustyön johtokuntaan ja tämä edustuksellisuus väheni.

Mutta yhteistyö on jatkunut saumattomana, mahtava määrä jumalanpalveluksia, konsertteja ja muita tilaisuuksia on toteutettu kirkossa ja kappeleissa. Kirkkomuusikkona voin vain iloita, että kaupunkialueen kuorot ja yhtyeet ovat olleet aktiivisia. Se, että musiikki näin soi jumalanpalveluk-

sissa yhteisvastuullisesti , on esimerkillistä valtakunnallisestikin. Harvalla paikkakunnalla riittää pääkirkon jokaiseen jumalanpalvelukseen kuoro tai yhtye läpi kevät- ja syykauden.

Kirkkomusiikki on tänä päivänä laaja käsite. Sitä löytyy vanhasta musiikista aina menevään gospeliin. Se, että niin moni kuoro ja yhtye löytää siitä innoituksensa, on upeaa.

Lapin Lauluveikot on tehnyt sitä hartaudella ja harrastuksella, joka ansaitsee hatun noston. Saksalaiset kutsuvat harrastajaa sanalla Liebhabare. Se kuvaa hyvin sitä, että harrastaja tekee työtä rakkaudesta. Hän omistaa rakkauden tehdä jotain tärkeäksi kokemaansa. Näin on Lapin Lauluveikot tehnyt musiikin saralla. Se rakkauskin tarvitsee jatkuvaa uudistusta, vanhalla innostuksella ei pitkälle tulevaisuuteen selvitä. Luo meihin uusi innostus kaikissa toimissamme -rukoilee Elias Lönnrot virressä 460. Sitä jatkuvasti uudistuvaa innostusta toivotan juhlivalle kuorolle, niin laulajille kuin johtajalle ja kuoron hallinnolle. Soikoon kunnia Jumalalle - Soli Deo Gloria!

Mauri Miettunen kanttori, dir.mus.

7

Muuan linnareissu

Isänmaallisen jälleenrakennusinnostuksen vallassa perustettiin Rovaniemellekin mieskuoro v. 1946. Yksi perusjajäsen on Ale Kuntola, jonka viimeinen laulukausi Lapin Lauluveikkojen riveissä päättyi viisikymmentä vuotta myöhemmin. Kivennavalla syntyneenä Ale taisi venäjänkielen ja oli näin erinomainen apu kuorovierailuissa Muurmanskiin.

- Raivolassa elettiin sananmukaisesti rauhanomaista rinnakkaiseloa. Mitenkäs riiasit Venäjän tyttäriä, jos et osannut kieltä!

Pentti Rautajoki liittyi Lauluveikkoihin v. 1952 ja lauloi rivissä viimeisen kerran v. 2003. Pentti trimmasi oman työpaikkakuoronsa, Postin Mieslaulajat, erinomaiseen iskuun johtaen sitä koko kuoron olemassaolon ajan. Sekä Ale uljaine tenoriäänineen että Pentti viuluineen olivat myös tanssiyhtye Rovahumpan kantavia voimia.

- Erityisesti keikat Tornion järjestötalolle ovat jääneet mieleen. Olimme siellä tavattoman suosittuja, mutta löytyi yksi puute: ohjelmistostamme puuttui Pettäjän tie . Kerran sitten tanssien päätteeksi heimolaiset piirittivät meidät toivotuksin: Ensi kerralla, jos ei kuulla pettäjän tietä, se on keklu keuhkoissa . Seuraavalla kerralla tummat sitten saivat toivomansa. Harvoin näkee niin kiitollista yleisöä.

Sadat ovat ne soitto- ja kuorotapahtumat, joista riittäisi muisteltavaa. Yksi on kuitenkin ylitse muiden.

- Kyllä se on se linnareissu. Vaikka siitä on kohta viisikymmentä vuotta, sen muistaa kuin eilisen päivän.

Kuinkas kaikki menikään?

- Niin, elettiin vuotta 1958. Kekkonen oli valittu tasavallan presidentiksi pari vuotta aikaisemmin. Maakuntien miehenä hän oli sitä mieltä, että osataan sitä muuallakin kuin pääkaupungissa. Niinpä pohjoisten mieskuoroille kuului kutsu saapua esiintymään Tasa-

Ale ja Pena, 101 vuotta mieskuorolaulua. vallan itsenäisyyspäiväjuhlaan joulukuun 6. Kutsua noudatettiinkin innolla. Perustettiin uusi mieskuoro, jonka runkona oli Pohjan Laulu Oulusta. Lauluveikoista olimme me, Pena ja minä, tenoreissa ja bassoääniä lauloivat Innilän Asko ja Neuvosen Ilkka, joka trimmasi kvartettimme semmoiseen iskuun, ettei tarvinnut hävetä oululaisten edessä.

- Junaan hypättiin 4. joulukuuta. Kemistä tuli myös kvartetilllinen herroja, ja kun Oulusta saatiin lisää porukkaa, mukana myös Kajaanin mieskuorolaisia, lauluveljeys alkoi tiivistyä ja laulu raikaa.

- Akustiikka-asiatkin tuntuivat olevan kunnossa tuoksusta päätellen.

- Helsinkiin saavuttuamme marssimme, Pena ja minä, suoraan nyt edesmenneeseen hotelli Charltoniin.

Asko ja Ilkka majailivat muualla.

- Respan tyypit kattelivat nokanvartta pitkin, kun minä kyselin, mikä teillä on halvin huone, mutta kun Ale sanoi, että eiköhän me, Pena, oteta sviitti, alkoi tiskin takana syntyä eloa.

- ja vasta sitä eloa syntyi, kun kuulivat, Mihinkä herrat Kuntola ja Rautajoki olivat menossa.

- Majoittumisen jälkeen haimme sitten pukuvuokraamosta itsellemme frakit tykötarpeineen.

- Ja lakerikengät! Ale otti upouudet 1500 markkaa maksavat. Minä, köyhä postiljooni, sain kolmella satasella tosi käytetyt, kippurai-

set ja poikkimenevät patiinit, joiden kiiltokin oli häipynyt ajan saatossa. Innilän Asko minua myöhemmin opasti, että sieppaa pöydältä voinappi ja voitele sillä, ovathan nämä Maalaisliiton juhlat.

- Iltapäivällä kävimme kuoron kanssa Kauniaisten sotavammasairaalassa laulamassa.

- Ja vielä oli keikka raatimies Similän cocktail-tilaisuuteen. Siellä sain puristaa hänen veljensä Aapo Similän kättä. Aapohan on kuuluisa säveltäjä, jonka tuotantoa on kuorommekin ohjelmistossa. Näin se smatkailu avartaa.

- Sitten tulikin itsenäisyyspäivä ja aika lähteä Linnaan. Pena sanoi, että joko hän tilaa taksin, niin minä, että älä helkkarissa. Kun ollaan näinkin kauas lähdetty, niin nautitaan nyt koko rahan edestä.

- Niinpä me sitten marssimme pitkin Aleksanteria mustissa palttoissa silinterit päässä valkoinen huivi huolettomasti heitettynä olan yli.

Vastaantulevat helsinkiläiset kääntyivät katsomaan ja kuiskuttelivat Linnaan kutsutuista. Pakko oli katsella pitkin seiniä ettei olisi ääneen nauranut.

- Kekkosen kättely jäi väliin, sillä työkeikallahan me olimme itse asiassa.

- Mutta kutsuttuina kumminkin! Kekkosen terveiset me kyllä saimme ja kehoituksen käyttää talon antimia hyväksi. Ja sitten tuli suorastaan käsky tanssittaa daameja.

- Penahan noudattikin

käskyä tunnollisesti. Minä kiertelin ympäri Linnaa ja yritin laskea, kuinka monta boolimaljaa, tai tonkkiahan ne olivat, Linnasta löytyy.

Lopulta menin sekaisin.

- Tungostahan siellä parketilla oli, mutta käsky on käsky. Pokkasin yhdelle emännälle, jota yrittelin johdatella salin laitamalle, jossa olisi tilaa tanssia. Partnerini kiskoi minua kohti tungosta, ja syykin selvisi. Presidentti siellä tanssitti daamiansa, ja salamavalot räiskyivät. Silloin minullakin välähti, että tehdäänpä kaverit Rovaniemellä kateellisiksi ja Maija mustasukkaiseksi ja vein partnerini tönittäväksi keskelle pahinta räiskettä.

Jostakin syystä emme vain päätyneet mihinkään valtakunnalliseen julkaisuun. Arvelin, että minussahan ei voi olla vika. Niinpä hain toisen tanssitettavan. Keskustelimme henkeviä. Daamini sanoi, että kyllä Paasikiven aikana boolit olivat väkevämpiä. Mitäpä tuota väittämään vastaan. Myönsin että niin minunkin mielestä.

- Aika kului tavattoman nopeasti siinä maistiaisia maistellessa. Kun kävelin narikkaan, huomasin, että täällähän on tuttuja miehiä.

Muut olivat lähteneet, mutta Pohjolan laulajaporukka viritteli vielä serenadia saapuneille siivoojille.

- Se on kyllä kumma, ettei meistä laulajista kukaan mahtunut yhteenkään kuvaan, kun sitten kotona Rovaniemellä selattiin kaikki lehdet läpi. Paitsi Innilän Asko!

Kuva taisi olla Seurassa otsikolla: juhlat on ohi. Kuvassa on siivoojia harjoineen, ja kun tarkemmin katsoo, taustalla ojennetaan Askolle viimeistä takkia narikasta. Ja Maija ei usko, että mie olisin tanssinut edes yhtä peliä!

Nykyisinkin, kun seuraa televisiosta Linnan itsenäisyyspäiväjuhlia, muistot tulevat voimakkaina mieleen.

- Niin, tuosta Mariankadun puoleisesta ovesta minäkin poikien kanssa - Mehän kuule olimme siellä ensimmäisen kerran jo Urkin aikaan Heikki Y

Ryhmäjulkaisu Rovaniemen ja Lähiympäristön koteihin Vastaavatoimittja: Pekka Peltoperä Toimittajat: Timo Korva Heikki Ylitepsa Valokuvat: Jukka Pöyhtäri Ilmoitukset: Mikko Vähäkari Risto Nikkilä Tietojen kerääjä: Pertti Savolainen Taitto Painopaikka: Painosmäärä Jakelu:

Viestinet, Maire Mattila Lapin Kansa 27.000 kpl Kärkijakelu

Toimitus kiittää ilmoituksen antajia, kirjoittajia ja lukijoita ja toivottaa Hyvää Joulua!

8 Lapin Lauluveikkojen taiteellinen johtaja

Kadri Joamets Minkälainen oli sinun lapsuudenkotisi, sisarukset, musiikkiharrastus?

Olen kiitollinen vanhemmilleen upeasta lapsuudesta. Sain mukaan tähän elämään tunteen, että kodin ja perheeseen voin aina luottaa ja turvautua. Vaikka asutan hetkellä perheen kanssa Rovaniemellä, niin silti sanon lapsuuden kotia kodiksi, sillä minulle koti on siellä, missä on minun äiti. Häneltä olen saanut musiikin- ja laululahjan. Meidän perheessä laulettiin aina. Kun olin pieni, äiti lauloi minulle tuutulauluaa joka ilta. Muista vielläkin sen laulun ja lauloin nyt omille pojille.

Isä taas muisti kaikkien laulujen sanat, tiesi kaikki laulut ja sanoi aina, mitä voitaisi seuraavaksi laulaa. Hän tykkäsi kuunnella, kun me äidin kanssa laulettiin.

Mikä sai sinut hakeutumaan musiikin opiskeluun ja kuoronjohtajakoulutukseen?

Kävin jo ennen koulua musiikin kerhossa, missä tanssittiin ja laulettiin. Kun menin kouluun, niin aloin heti yksityisopettajalla oppimaan pianonsoittoa. Toisella luokalla koulussa halusin jatkaa musiikkiopistossa..

Oliko se onni vai epäonni, mutta siihen aikaan aloittaakseni pianonsoiton opiskelun, olisin pitänyt olla seitsemän vuotias. Minä olin jo yhdeksän. Niin ma sitten aloin oppimaan pianonhaitarin soittoa. Enkä voi sitä katua mitenkään, sillä soitan nytkin silloin tällöin kesällä haitaria ja säestän, kun toiset laulaa. Viimeksi tänä kesänä Saarenmaalla, juhannuksen aikana, yhdessä pikkukylässä nimeltä Tornimägi.

Konservatoriossa enää ei kiinnostanut jatkaa haitarin opiskelua ja niin valitsin kuoronjohtajan kurssin. Onneksi sain opettajaksi hyvin vaativan mutta parhaimman kuoronjohtaja-säveltäjän, ketä tiedän Alo Ritsing. Jos olisi ollut joku muu, niin en varmasti olisin tällä hetkellä se, joka olen nyt. Eikä hänellä minun kanssa helppoa ollut, olin hyvin itsekäs ja pikkasen laiskahko. Valmistuin kuitenkin huippunumeroin, niin että luonnollinen jatko oli Tallinnaan Eestin Musiikkiakatemian.

Miten tutustuit Lasseen, yhteinen musiikkitausta, oma perhe?

Mikä toi sinut Rovanimelle?

Siellä tutustuinkin heti Lassen. Vetovoimana oli tietenkin hänen lahjakkuus.

Akatemiassa kaikki tiesivät Lassen, sillä samalaisia ihmelapsia ei ollut monta. Hänellä kyllä tyttöjä riitti ja enka ma juuri hänestä välittänyt, sillä minullakin oli oma poi-

kaystävä, muuta niin se vain tapahtui Nyt ollaan yhdessä ja täällä Rovaniemellä ja hetkellä perheessä kasvaa kaksi poikaa: trumpetisti ja pikkuinen viulisti. En voi sanoa kuinka pitkäksi ajaksi tänne jäädän, elämä näyttää.

Minun mottoni on: älä koskaan sanoo ei koskaan, sillä et voi tiedä, mitä huominen tuo tullessaan.

Mitä ennakkoon tiesit Rovaniemestä?

Ei mitään.

Mikä oli suurin ihmettelyn kohde, kun tulit Rovaniemelle?

Ihmiset. Arvasin, kuten monet Eestiläiset, että suomalainen on sellainen joka käy Tallinnassa juopottelemassa ja ostoksilla. Rovaniemeläiset ovat kuitenkin toisenlaiset. Paljon rauhallisemmat ja vieraanvaraisemmat. Ihan mukavan oloiset ihmiset.

Miten tulit mukaan Rovaniemen kuoroelämään?

Pirkko Vuoti-Vainikka kutsui minut laulamaan Seitakuoron. Hän oli jostakin kai kuullut, kuka olen, ja niin toimin Seitakuoron varajohtajana ensimmäisen talven.

Keväällä v. 1999 valittiin minut kuoron johtajaksi.

Miten tulit LVV:n toimintaan mukaan?

Ihan sattumalta. Tai oikeastaan elämä jotenkin menee näin ja minä sen mukaan.

Vaikea sairaus vei Lauluveikkojen johtajan Enen Lillepärk-Salmelan, ja minut kutsuttiin hänen työtä jatkamaan. Otin tarjouksen vastaan hyvin mielelläni.

Suhtautumisesi aikaisemmin mieskuoroihin?

Ei minkäänlaista kokemusta. Olen laulanut sekakuorossa ja naiskuorossa, mieskuorossa ei. Opettaja Alo Ritsing johtaa Tartossa mieskuoroa ja opiskelun aikana oli pakko käydä heidän konsertteissa. Silloin oli se isonkokoinen kuoro, yli kuusikymmentä miestä. Kun se fortessa lauloi Ernesaksin Laulajan talvea , olin melkein putoa tuolilta, se oli jotakin niin mahtava. Tai toinen vastakohta: äitienpäivän konsertissa ne lauloi niin herkästi Äitin Sydän että yleisössä kaikki äidit itkivät. Minä myös.

En voinut kyllä silloin ikinä edes ajatella , että joskus voin itse seisoa mieskuoron edessä, johtamassa samoja laulua. Elämä on upea!

Miten tänä päivänä suhtaudut mieskuoroon?

En osaa oikein vielä ottaa kantaa. Vasta opiskelen tuntemaan kuoromuotoa, kun sellaista.

Minkälaisena koet asemasi naisena ja kuoronjohtajana mieskuoroa vetäessäsi?

Se ei minua haitta että olen nainen. Suomessa on

melkein kymmenen minunlaista naista, joka on vetämässä mieskuoroa. Sitä paitsi olen koko ikäni tullut miesten kanssa paremmin toimeen kuin naisten. Heillä on selvät puheet ja selvät ajatukset. Naiset saattaa joskus höpöttää liika, niin kuin itsekin, eikä silloin siitä tulee mitään.

Miten jaksat vetää innokkaiden miesten laumaa?

Miten siihen voitaisi vastata tykkään tietenkin, eihän ma muuten tätä työtä tekisi. Mieskuorossa on meininkiä on mieskuoroliiton mottona ja kyllä se pitää paikkaansa.

Ongelmana lienee mieskuoron korkea keski-ikä.

Kommentit.

Kun ääni vielä toimii, niin muu ei ole tärkeä. Tykkään siitä että tässä kuorossa ei mene aikaa sähläämisen tai muuhun juttelemisen. Ehkä muutaman kerran vain, olen joutunut nostamaan ääntä.

Minulle ne miehet on harjoituksessa samanlaiset kuin missätahansa iässä olevat pojat, joka tekee (laulaa) niin kuin minä käsken.

Harjoituksen aikana on kaikki samanvertaisia muusikkoja laulajia. Olen voimakkastahtoinen jo kyllä, eihän muuten täällä alalla pärjää. Joskus sanovat että voisin olla vielä tiukempi heitän kanssa. Saa nähdä Miksi laulajat kulkee joka viikko harjoituksissa, en tiedä, sitä pitäisi heiltä kysyä.

LVV:n tähtihetkiä(?) kuoronjohtajana ja taiteellisena johtajana toimiessasi?

Kuten aikaisemmin jo sanoin, ei ole vielä pitkä polku kuljettu heitän kanssa. Yksi tähtihetkistä oli tietenkin Lahdessa, Sibelius-talossa Mieskuoroliiton järjestämässä kilpailussa viime keväänä. Vaikka ei tullut sijaa, silti meitä kehuttiin kovasti tykkäsin siitä salista ja sen akustiikasta, sinne tahtoisin takaisin esiintymään.

Floridan matkan huippu-

hetkiä oli konsertti St Andrews Lutheran kirkossa.

Konsertin lopussa kansa seisoi, eikä aplodit tahtonut loppua. Ihmiset itkivät ja kiittelivät. Tyytyväinen oli kuoronjohtaja ja laulajat itsekin.

Kirkko oli pieni ja kodikas, laulut soi niin kuin piti. Kaikki meni nappiin.

Kommentteja konserttimatkoistamme?

Tietenkin nousee ylitse muiden tämä Floridan matka. Se oli minun ensimmäinen reissu Amerikkaan. Nyt kun olen siellä käynyt, ei kiinnostaisi enää mennä uudestaan. Ehkä vain Bahhaamalle Konserttimatkoista parhaimmat on tietenkin ne paluumatkat silloin matka menee oikein nopeasti, sillä lauluja, vitsejä ja juttuja riittää.

Miten näet LVV:n tulevaisuuden?

Uusia nuoria laulajia kaivattaisi kovasti lisää. Se kyllä vaikuttaisi kuoron saundia. Nyt eletään tätä juhlavuotta ja harjoitellaan ahkerasti juhlakonserttia varten.

Kesällä 2007, mennään Porin laulujuhlille.

Miten mieskuorotoiminta on Suomessa erilaista kuin Eestissä?

En osaa sanoa, onko se niin erilaista. Olen vain appiukolta kuulut, miten niillä kuoroharjoitusten lisäksi on jatkuvasti muita tapahtumia.

On konsertteja, lauluiltoja, juhlia ja kuoromatkoja. Tätä harrastusta otetaan vakavasti. Harjoitellaan kotona tai opitaan vaikka SANOJA ULKOA! Ei käydä vain kaksi kertaa viikossa harjoituksissa.

Aika useasti pidetään sen lisäksi vielä stemmojen keskeissija harjoitusiltoja.

Yksi hyvää puoli täällä on kuitenkin se, että ympäri Suomea kaikki mieskuorot ahkerasti opiskelee merkkilauluja. Niin on mahdollista missä tahansa mieskuorojen tapahtumisessa laulaa kaikki yhdessä, isona kuorona, tuttuja lauluja.

Viimeksi täällä Rovaniemellä Mieskuoroliiton Talvipäivillä, oli minullakin mahdollisuus johtaa kuoroa, missä oli mukana miehiä Suomen eri paikkakunnilta.

He esittivät G. Ernesaksin laulun Hakkame mehed minema .

Mitä ole toivonut ja toivot tulevaisuudessa itsellesi ja perheellesi?

Rakkautta. Yksi Eestiläinen kirjailija A.H. Tammsaare on sanonut: Ei aita miski, kui ei aita armastus (Ei auta mikään, kun ei auta rakkaus).

Mitä haluat sanoa LVV:n laulajille?

Rakkautta musiikin.

Timo

9

Oopperalaulaja Heikki Yrttiaho

Oopperalaulaja Heikki Yrittiaho

Lapin Lauluveikkojen juhlakonsertissa Lyseonpuiston lukiolla 18.11.2006 esiintyy oopperalaulaja Heikki Yrttiaho. Hän syntyisin Rovaniemen Niskanperältä ja on eri vaiheiden jälkeen tällä hetkellä kiinnitettynä Zürichin oopperaan laulajana.

Heikki Yrttiahon laulajan ura on alkanut vuonna 1982 lauluyhtyeessä Köyhät Ritarit . Oopperalaulajan koulutuksen hän on saanut Moskovan Teatterikoulussa vuosina 1989-1991. Opintojen jälkeen hän on laulanut Savonlinnan oopperajuhlilla vuosina 1991-1996 Matti Salmisen varamiehenä lukuisia suuria bassorooleja.

Niistä mainittakoon Sarastro / Taikahuilu, Daland / Lentävä Hollantilaineen, Kuningas / Aida, Landgraf von Thüringen / Tannhäuser ja debytoin Reimar von Zweterin roolissa 1996.

Heikki Yrttiaho on kiinnitetty 1996 Zürichin oopperaan laulajaksi. Muutamia hänen soolotehtäviään on taltioitu myös DVD:lle, kuten esim. Johann Straussin Simplicius ooppera, missä hän laulaa roolin Kürassier . Laulajan työnsä ohessa hän toimii myös sovittajana ja tuottajana Sveitsiläiselle music4ever yhtiölle.

Kesällä 2006 hänen käsistään valmistui Johannes Siebenmannin tilauksesta, hen-

gellistä musiikkia sisältävä CD, missä hän laulaa myös muutaman soolo numeron.

Yhteistyö jatkuu myös kuuluisan saksalaisen lastenohjelmien tekijän Bernie Kranzerin kanssa, jolle hän sovittaa ja säveltää musiikkia.

Yrttiaholta on ilmestymässä omia sävellyksiä sisältävä CD, jonka esittelykonsertti on 19.11.06 Lyseonpuiston lukion salissa Rovaniemellä.

Säestävässä orkesterissa soittavat TV:stä tutut studio muusikot.

Lapin Lauluveikkojen juhlakonsertissa hän laulaa W. A. Mozartin Saraston aarian ja F. Liszt / H. L. Weinerin Arbaiter-chor in soolo-osuudet.

Lapin Lauluveikoilla maailmanluokan säestäjä Polina Maevskaja Myrskylintu Jyly myrskyn kaukaa pauhaa, rajuilmaa ennustaa.

Siltä etsivi lintunen rauhaa kuin soutaja poukamaa.

Lintu oksistoon nyt istuu tuon rannan raitapuun.

Mutt avuksensa aikoo se löytää turvan muun.

Se siipeinsä voimaa koettaa; jospa poies ma lentäisin.

Yli maitten, vetten, vuorten, yli merten myrskyäväin.

Puu puuksi maahan on luotu ja maassa juurensa on.

Ei pääse paasien alta, vaikk viuhuisi viimojen valta.

Ei liennytä kevään tuulet rintaansa karheaa.

Ei sytytä syksyn myrskyt kaipuuta palavaa.

On linnulle siivet luotu ja rintaansa kaipuu mi kantaa yli merten myrskyäväin, kohti kaukaista aurinkorantaa, luo vetten välkehtiväin.

TL (Taito Löf)

Lapin Lauluveikoilla on ollut onni saada säestäjäksi korkean tason ammattilainen ja pianon soiton opettaja Polina Maevskaja, joka on palkittu mm. kansainvälisessä säestäjäkilpailussa Brasiliassa. Polinan ammattitaidosta kertoo mm. se, että hän on toiminut kuuluisan Marinski-teatterin solistien säestäjänä.

Polina on syntynyt Uzbekistanin pääkaupungissa Taskentissa, mistä perhe muutti Pietariin Polinan ollessa 5-vuotias. Pietarissa Polina aloitti heti pianonsoiton opiskelun ja jatkoi sitä sekä Pietarissa että Moskovassa tunnettujen pianonsoiton opettajien johdolla.

Moskovan musiikkiakatemiassa hän tutustui Juri Maevskiin, nykyiseen aviomieheensä, joka on myös pianisti ja säveltäjä. Polinalla ja Jurilla on yksi poika ja kaksi lastenlasta, jotka asuvat New Yorkissa.

Oikeastaan Perestroika toi Maevskit Suomeen ja Rovaniemelle. Suomalaisten taiteilijaystävien ansiosta Polina ja Juri muuttivat Suomeen noin neljätoista vuotta sitten ja pääsivät Lapin yliopistoon pianonsoiton opettajiksi.

Polina oli tottunut suurkaupunkien ihmisvilinään ja tungokseen. Siksi alkuaikoina Rovaniemen katukuva tuntui oudon autiolta. Nykyisin viikko Pietarin vilskeessä riittää ja mieli tekee takaisin Rovaniemen rau-

haan. Polina arvostaa suuresti turvallista elämänmuotoa.

Polinan Maevskajan kertoman mukaan häntä ja Juria kohdellaan erittäin ystävällisesti ja auttavaisesti.

Varsinkin alkuaikoina, kun he kielitaidottomina tulivat Rovaniemelle, auttajia löytyi. Nyt Polinan suomenkieli sujuu mukavalla aksentilla.

Lapin Lauluveikkojen säestäjäksi Polina tuli kuoron edesmenneen taiteellisen johtajan Ene LillepärkSalmelan kutsumana. Polinan mukaan Ene oli hieno ihminen ja rautainen kuoromusiikin ammattilainen, joka nosti kuoron tasoa ja laajensi sen ohjelmistoa. Myös

nykyinen LLV:n taiteellinen johtaja Kadri Joamets on Polinan mielestä loistava ammattilainen jatkamaan Enen työtä..

Polinan mielestä kuoron äänet soivat kauniisti yhteen ja oma solisti Simo Niemelä on hyvä ja komeaääninen baritoni. Vaikka LLV on amatöörikuoro, Polinan mukaan parhaimmillaan sen esitykset ovat lähes ammattikuoron luokkaa. LLV:ssa vallitsee hyvä ilmapiiri ja mieskuorohenki sekä tekemisen meininki ja halu kehittyä aina vain paremmaksi mieskuoroksi.

Ensimmäisen usean päivän kestävän konserttimatkan LLV:n kanssa Polina teki Pohjois-Norjaan. Häntä

kauhistutti, suorastaan pelotti ajatuskin lähteä matkalle.Nyt matkan jälkeen hän toteaa, että lauluveikot suhtautuvat häneen kuin kuoroveljeen konsanaan ja on valmis lähtemään uusille matkoille milloin vaan.

LLV on osallistunut ja osallistuu vuosittain useisiin kuorotapahtumiin ja konsertteihin rovaniemeläisenä kuorona. Polina Maevskajan mielestä LLV on niin hyvä mieskuoro, että se edustaa komeasti Rovaniemeä ja siksi Rovaniemen kaupungin ja mahdollisten sponsoreiden tulisi aktiivisesti tukea kuoron konserttimatkoja ja vierailuesiintymisiä.

Timo

Vanha kustaa tuli tohtori Tollosen vastaanotolle. Lääkäri tutki potilaan perusteellisesti ja suositteli tälle voimistelua.

- Ei kai enää tässä iässä kannata alkaa voimistella? Minähän olen jo 80!

-Tarkoitinkin kevyttä voimistelua. Käännätte vain päätänne ensin oikealle ja sitten vasemmalle ja toistatte liikkeen pari kertaa.

- Kuinka usein se pitää tehdä?

- Aina kun joku pyytää vaaria kaljalle.

10

Rakastettu Ene Lillepärk-Salmela on poissa Muistikuviani kuoromme edesmenneen taiteellisen johtajan Ene Lillepärk-Salmisen ja minun välisistä keskustelutuokioista. Keskusteluja kävimme mm. silloin, kun pari kertaa ystävän palveluna pesin ja vahasin Enen autoa ja hän istui jakkaralla vieressäni muutamia tunteja ja kertoili tapahtumia ja sattumuksia omasta elämästään...

Kun yritän kuvailla Eneä ihmisenä, tulee ensimmäisenä mieleeni kuva oikealla tavalla virolaisuudestaan ylpeästä patriootista, räiskyvästä, valoisasta ja syvästi taiteellisesta ihmisestä. Hän halusi pitää Viron kansalaisuuden loppuun asti..

Viron musiikkiakatemiasta ja Gustav Ernesaksin erityisoppilaana saatu rautainen kuoronjohtajan koulutus sekä ammattimainen ote ja olemus näkyivät niin ohjelmiston valinnassa kuin kuorojen äänimateriaalin koulutuksessa. . Ene oli aina positiivinen ja hän antoi hyvällä tavalla palautetta huonostakin suorituksesta. ja sai laulajan yrittämään parastaan. Hän ei koskaan loukannut vaan hän kannusti heikompaakin laulajaa hakemaan itsestään piilossa olevia kykyjä. ja jopa ylittämään ne Hänellä oli myös kanttia sanoa kuoroon pyrkivälle hyväksyykö vai hylkääkö hän pyrkijän.

Hänellä oli persoonallinen kyky ja ote pitää kuoro esityksissä hyppysissään ja hän sai jokaisen yrittämään parastaan. Hän ei hyväksynyt mitään puolitekoista .

Ene sanoi usein: Ei pidä mennä yleisön eteen jos ei osaa- parempi pysyä poissa!. Laatuvaatimus oli ehdoton. Jos joku kuorolainen ei ollut ollut harjoituksissa ja saapui konserttia ennen olevaan äänenavaukseen, Ene ilmoitti ystävällisesti kahden kesken, että laulajan on parempi nyt istua yleisön

joukossa.

Ene oli itsepäinen ja hän osasi johdatella Kun hän halusi kuoron kanssa tehdä jotakin, hän myös teki sen Kun esimerkiksi valittiin lauluohjelmistoa tulevaan konserttiin, Enellä oli aina jo mietitty oma lista valmiina.

Hän pani musiikkilautakunnan pohtimaan eri vaihtoehtoja ja lähes aina päädyttiin hänen jo ennakolta laatimaan laululistaan ja esitysjärjestykseen.

Toinen kuvaava esimerkki oli, kun . naiskuoro LapinRuskan esiintyi ex tempore Etelä-Englannissa Salisburyn Saint Marian katedraalissa, jossa ei esiinnytä muuten kuin pitkien lupamenettelyjen ja tarkistuksien jälkeen. Vain huippukuorot pääsevät esiintymään. Jo kysymys: Saammeko laulaa? herätti kirkon henkilökunnassa suorastaan hilpeyttä . Ene ei antanut periksi ja viimein löytyi pappi, joka lupasi pitkään emmittyään , että hänen messunsa jälkeen kuoron voisi esittää yhden pienen laulun, kun on kerran niin kaukaa tultu, Esityksen jälkeen niin pappi kuin taputtava yleisö pyysivät lisää yllättävän huippukuoron esityksiä.

Ene halusi kokeilla Englannin kuuluisan kirkon kuuluisaa akustiikkaa. Hyvä oli kuulemma ollut.

Ene oli hyvä organisaattori. Hän oli oppinut taidon ollessaan Viron sinfoniaorkesterin intendenttinä.

Kun Rovaniemen kuorot pitivät konsertteja eri puolilla Suomea tai ulkomailla kaikki oli viimeisen päälle etukäteen sovittu ja suunniteltu. Ene oli tottunut viemään kuorojaan ulkomaille.

Virossa ollessaan hän vei johtamansa Virvik-naiskuoron tai Viron musiikinopettajien kuoron eri puolille Länsi-Eurooppaa ja tietenkin, Enen kertoman mukaan, lähes jokaiseen Neuvostota-

savaltaan myös Aasian puolelle sekä Kuubaan, jossa hän tapasi itse Fidel Castron.

Kansainvälisissä kuorokilpailuissa Italiassa Enen kuoro voitti. Tuolla konserttimatkalla Ene vieraili kuoroineen myös Vatikaanissa, Harjoitustilan Fermaatin seinällä on valokuva, missä Ene kättelee Paavia .Paavin kanssa Ene oli keskustellut tovin ja muistoksi kohtaamisesta Paavi antoi Enelle rukoushelminauhan. Italiassa Ene kuoroineen yöpyi useimmiten luostareissa, koska se oli halvin tapa yöpyä., Kun nunnat näkivät valokuvan, jossa Ene kätteli Paavia, nunnat pitivät häntä melkein pyhimyksenä ja he halusivat suudella Enen kättä, koska se oli koskettanut Paavia.

Ene kertoi eräästäkin kuorokilpailumatkasta Pariisiin. Kuorolla oli rahaa aina niukasti käytettävissä ja nytkin he majoittuivat halvimpaan hotelliin. Virosta piti sponsorin lähettää majoittumiseen tarvittavat frangit. Rahojapa ei kuulunutkaan ja hotellin omistaja heitti kuorolaiset kimpsuineen kampsuineen kadulle ja pyysi vielä poliisit paikalle. Siinä he sitten istuivat kadulla kapsäkkien päällä ja ihmettelivät ja poliisit vartioivat ympärillä. . Paikalle saapui sattumalta eräs Sorbonnen yliopiston professori, joka tunnisti heidät ja vei ja majoitti koko porukan kotiinsa.

Ene joutui Italiassa mafin kanssa tekemisiin ja siinä meinasi käydä huonosti.

Tapahtui Sisilian matkalla., kun mafialla oli suunnitelmissa kaapata ja tehdä naiskuorolaisista seuraneitejä.

Ene epäili jotakin outoa etukäteen ja kävi itse ennakkoon paikalla tarkistamassa tilannetta. Hän kertoi joutuneensa vangituksi lukkojen taakse mafioson kotiin useammaksi vuorokaudeksi

mutta mafioson vaimo järjesti Enelle mahdollisuuden päästä pakoon ja Sisiliasta pois.

Monen moisia tapahtumia sopi Enen elämään kuoromatkoilla. Rahaa ei ollut käytettävissä. Krooni ei ollut käypää valuuttaa lännessä ja virolaiset kuorot joutuivat. aina tyytymään halvimpaan vaihtoehtoon, mutta laulaa he osasivat ja he myös voittivat kuorokilpailut Nöyryytyksiä virolaiset kuorot joutuivat myös kokemaan. Esimerkiksi ruokailun yhteydessä muun maalaiset kuorolaiset nauttivat viiniä ruokailujen yhteydessä mutta Enen kuorolaiset joutuivat tyytymään veteen.

Vesikannut oli sijoitettu salin perälle ja oli nöyryyttävää kävellä salin toiselle puolelle hakemaan halvinta ruokajuomaa muiden tirskuessa ympärillä. Siksi Ene ei koskaan tykännyt vedestä ruokailun yhteydessä.. .

Ene vaati, että kuoron tulee myös näyttää ulospäin viimeisen päälle niin, että myös silmillä on kaunista katseltavaa. Kauniina esimerkkinä on Lapin Käsikellojen kauniit esiintymisasut, jotka ovat Enen suunnittelemat samoin LapinRuskan tyylikkäät esiintymisasut .Lauluveikoilla on asunaan perinteisen tyylikäs smokki.

Kuorolaisten sijoittuminen kuororiveihin tarkistettiin moneen kertaan, kunnes se tyydytti Enen silmää.

Enen johdolla Lapi Lauluveikot vieraili eri puolella Lappia ja Suomea. Konserttipaikkakuntina : olivat mm.

Helsinki, Vantaa, Pori, Hamina ja. Oulu. Ulkomailla vierailtiin Tsekissä Prahassa, Pohjois-Norjassa ja Enen valitsemalla ja harjoittamalla ohjelmalla USA:ssa Floridassa. Juuri tuolloin puhjennut vaikea sairaus esti häneltä USA:n matkan, jolloin meillä oli onni saada

Kadri jatkamaan Enen työtä.

Ihmisenä Ene oli ystävä vailla vertaa. Hän oli lämmin, huumorintajuinen ja aivan ihanan estoton ilopilleri .

Hänen seurassaan viihtyi ja hänellä oli aina aikaa ystävilleen.

Enen ehdottomuutta kuvaa hyvin se, että kuultuaan vaikean sairauden saaneen yliotteen, mutta lääkityksen avulla elinpäiviä voitaisiin jatkaa jopa kuukausia, hän kieltäytyi jatkohoidoista ja vaati saada kuolla kotonaan tutulla sohvallaan. Enelle laatu oli tärkeämpää kuin määrä. Niin elämässä kuin taiteessa..

Ene valitsi itse ne laulut, jotka hänen siunaus- ja muistotilaisuudessa esitetään Alkusoittona ollut Mu isamaa oli melkein Viron kansallislaulu. Se sisälsi virolaisuuden koko voiman ja isänmaan syvät tunteet. Ene rakasti tätä laulua. Laulajan talvi kertoo yksinäisen ihmisen ja Viron kansan vahvasta toivosta ja uskosta päästä neuvostovallan roudan ja myrskyjen ikeen alta vapauteen. Ene suomensi meille usein tämän laulun syvyyden ja sanoman. Laulu oli Enelle todella rakas, olihan se hänen opettajansa ja ystävänä Gustav Ernesaksin tekemä.. .

Elämässä tapaamme monia ihmisiä. Minulla oli onni tutustua ja kohdata suuri ihminen, taiteilija, ystävä ja patriootti meidän Ene. Häntä en unohda koskaan ja uskon, että laulajaveljet ja -sisaret tuntevat samoin..

Kuorojen laatimassa Enen kuolinilmoituksessa on puhutteleva sana RAKASTETTU, sanaa ei ole valittu sattumalta. Me kuorolaiset todella kunnioitimme ja rakastimme häntä taiteilijana, taiteellisena johtajana, kuoronjohtajana ja ihmisenä.

Timo

Matka mieskuoroon Keväällä 2005 tapahtui, ettää muutimme muuttolintujen mukana kohti pohjoista, ja vävymme pysähdytti kuorman Rovaniemelle, Ounasjoen kauniisiin maisemiin.

Alkoi mielenkiintoinen ja melko harvinainen vaihe kuusikymppisen pariskunnan elämässä: uuden kodin rakentaminen vieraalle paikkakunnalle. Kotiutumista tosin helpotti se, että tyttäremme oli jo aikaisemmin tullut tänne työhön ja perhettä perustamaan.

Kun saimme pesän suunnilleen kuntoon, alkoi mielessä kangastella vanha hyvä harrastus, jonka jouduin jättämään taakseni Hollolaan; mieskuoro.

Kyselin tuttavilta paikallisista kuoroista, tutkailin asiaa netistäkin, ja sain suosituksia; Lapin Lauluveikot on tasokas kuoro, johon kannattaa pyrkiä.

Kun syksy koitti, harjoitukset alkoivat ja Lapin Kansassa oli Lapin Lauluveikkojen ilmoitus uusien kuorolaisten mahdollisuuksista

päästä mukaan, niin astelin sitten koelauluun. Helpotus oli melkoinen kun kuulin tuomion : hyväksytty. Ja äänikin oli muutossa säilynyt entisenä, edelleen II-tenori, jota ääntä olin Hollolassa laulanut liki 20 vuotta Todella hienoa on ollut saada olla mukana; olen saanut kokea olevani tervetullut joukkoon, olen saanut tutustua hienoihin ihmisiin ja saanut uusia ystäviä, joita laulu yhdistää. Lisäksi kuorossamme on erittäin

pätevää laulunopetusta.

Kiuruvedelle teimme esiintymismatkan keväällä, ja ainahan matkoilla on mukavaa !

Erittäin haasteellista on ollut valmistella 60- vuotisjuhlakonserttia. Teokset ovat vaativia ja ohjelmisto on monipuolinen, ja kotiläksyt on ihan välttämätöntä tehdä kunnolla.

Mieskuorolaulu on harrastus, jota suosittelen kaikille kynnelle kykeneville .

Tule rohkeasti mukaan!! Ei tarvitse olla vuosikausien

harrastustaustaa, vaan aivan vasta-alkajana olet yhtä tervetullut.

Lauluharrastus antaa paljon sisältöä elämään.

Veikko Perkiö

11

Pois meni merehen päivä Kunniapuheenjohtaja on poissa 1954 oli harteilleni nostettu Lauluveikkojen puheenjohtajuus iloineen ja huolineen. Siitä alkoi kohdallani elämänmuoto, joka vapaaajan ja silloin tällöin myös työajan sisältöön kuului olennaisena osana Lauluveikot ja työskentely kuoron eteen ja sen päämäärien hyväksi. Tätä elämänmuotoa riittikin pitkän rupeaman verran neljännesvuosisata eli 25 vuotta.

Monta lähtöä on lähdetty, monta pulmaa ratkaistu, monet istunnot istuttu, monta verratonta lauluveljeä kohdattu ja ennen kaikkea monta laulua laulettu.

Sanomattoman rikas ja hieno elämänmuoto ja kokemus se joka tapauksessa on ollut.

Näin tilitti tuntojaan Lauluveikkojen pitkäaikainen puheenjohtaja ja kunniapuheenjohtaja Aapo Nopanen kuoron juhlajulkaisussa 20 vuotta sitten. Kuluneen ke-

sän kynnyksellä olivat lauluveljet saattamassa Aapoa hänen viime matkalleen sinne, missä veisataan uusi virsi.

Taiteellisiin tuloksiin pyrkivä yhteisö onnistuu tavoitteissaan vain silloin, kun sen kaikki taustatekijät ovat kunnossa. Yhdistyksen menestyksellinen toiminta edellyttää hallinnollisten ja taloudellisten asioiden jämerää hoitoa. Aapolla oli taitoa kuoron kohdalla taitoa vastata kaikesta tästä. Siitä todistaa hänen pitkäaikaisuutensakin kuoron johdossa.

Me hänen kanssaan kuoron vaiheissa kauan mukana olleet saimme kokea myös ennen kaikkea sen taiteellisen panoksen, minkä hän pystyi kuorolle antamaan. Paitsi laulun taitajana, Aapo tunnettiin myös runon hallitsijana.

Lukemattomat olivat ne tilaisuudet, joissa hänen verrattomat runotulkintansa

ilahduttivat kuulijoita. Runon kautta Aapo lähestyi myös harjoitettavia ja esitettäviä lauluja. Hän koki, että laulussa on aina kaksi vahvaa elementtiä; sana ja sävel. Usein hän yritti selventää meille runoilijan sanoman sisältöä ja sitä kautta myös koko teoksen sanomaa.

Nuoruusvuosiensa näyttämöharrastuksensa myötä erityisesti kansalliskirjailijamme Kiven tekstit olivat hänelle hyvin läheisiä. Mittava oli se työ, minkä Aapo teki Lauluveikkojen ja samalla koko mieskuorolaulun hyväksi elämänsä aikana.

Tervehdyksensä kuoron 40- vuotisjuhlaan hän päätti: Tässä työssä jokaisen laulajan panos on yhtä tärkeä ja tarpeellinen. Kun jokainen omalla paikallaan tekee parhaansa, on meillä mahdollisuus parhaaseen lopputulokseen.

Näihin edesmennneen

kunniapuheenjohtajan sanoihin on tänäänkin Lauluveikkojen valmistautuessa 60- vuotisjuhlaansa helppo yhtyä. Omasta puolestani toivotan kurolle ja sen nykyisille johtajille sekä koko laulajajoukolle intoa työssään ja ennen kaikkea menestystä tulevaan juhlakonserttiin.

Niinpä laulajaveikot kun kuulette sen, mitä haastavi Lappi ja kysyy, niin kymmenien yli tunturten soi laulumme pohjasta sydämen: Tämä maa se on meidän ja pysyy!

(Vasunta: Lauluveikojen marssi) Ilkka Neuvonen kuoron ent. laulunjohtaja

Hei ope, onko pakko ottaa mukaan esiintymiskansiota, jos osaan jo laulut ulkoa? , kyselee 10-vuotias Rovaniemen musiikkiluokkien kuorolainen ennen esiintymiseen lähtöä. Minun iskä tulee kuuntelemaan, jos se ruokatunnilta ehtii , jatkaa toinen heti perään. Ilmassa on pientä jännitystä, kun Rovaniemen musiikkiluokkien kuoro valmistautuu esiintymiseen.

Musiikkiluokat Rovaniemellä jo 35 vuotta Musiikkiluokat ovat toimineet Rovaniemellä jo 35 vuoden ajan ja kuorotoiminnalla on ollut aina tärkeä osa musiikkiluokkatoiminnassa.

Rovaniemen musiikkiluokat (3., 4., 5. ja 6.lk) toimivat Lapin yliopiston harjoittelukoulussa ja oppilaat muodostavat Rovaniemen musiikkiluokkien kuoron, jossa laulaa tällä hetkellä 90 kuorolaista. Musiikkiluokkalaiset valitaan 2. luokan kevätlukukaudella pidettävän musiikkitestin avulla. Rovaniemen musiikkiluokkien kuorotoiminnan myötä on saanut alkunsa myös Lapponicus -nuorisokuoro, jossa laulavat jo varttuneemmat

Rovaniemen musiikkiluokkien kuoro ja opettajat Jukka Karppinen, Ulla Kivilompolo, Paula Nikkilä-Rautajoki ja Ilkka Ollakka.

Lapsikuoroterveisiä kuorolaiset. Lapponicukseen ovat voineet hakeutua kaikki kuorolaulusta kiinnostuneet nuoret ja laulajia on 36.

Kuorotoiminta näkyy koulun ulkopuolisessa toiminnassa Kuorotoiminta on se musiikkikasvatustyön osaalue, joka näkyy etenkin musiikkiluokkien koulun ulkopuolisessa toiminnassa.

Lisäksi esiintymiset, omat

konsertit sekä osallistuminen oman levyn tekemiseen ovat kuuluneet musiikkiluokkatoimintaan. Muita tärkeitä musiikin opiskelun osaalueita ovat mm. soittaminen, musiikin eri tyylilajeihin perehtyminen, musiikin tuntemus (teoria), kuunteleminen ja musiikillinen keksintä.

Kuorossa laulava lapsi opiskelee oikeaa äänenkäyttöä ja luontevaa laulutapaa.

Samalla hän tutustuu kuorossa monipuoliseen musiikkituotantoon, oppii musiikin

teoriaa, saa esiintymiskokemusta ja kokee kuuluvansa tiettyyn yhteisöön. Kuorossa laulaminen kehittää lapsen ja nuoren tarkkaavaisuutta, keskittymiskykyä, pitkäjänteisyyttä ja sävelkorvaa.

Kuorotoiminta kasvattaa sosiaalisuuteen, toisten huomioimiseen ja tavoitteelliseen työskentelyyn.

Esiintymiskokemukset parhaimmillaan tarjoavat laulajille elämyksen, jonka myötä itsetunto saa varmasti vahvistusta.

Aikuiskuorot kaipaavat uusia laulajia Aikuiskuorot kaipaavat uusia laulajia riveihinsä ja musiikkiluokkatoiminta omalta osaltaan kasvattaa tulevaisuuden aikuiskuorolaisia.

Lasten kuoroja löytyy tänä päivänä myös päiväkodeista ja erilaiset yhteisöt ovat ottaneet lasten ja nuorten kuorotoiminnan yhdeksi toimintamuodoksi. Lapsuuden ja nuoruuden myönteiset kuorokokemukset alentavat

varmasti kynnystä hakeutua myöhemmin aikuiskuoroihin. Kaikki eivät välttämättä jatka kuoroharrastustaan, vaan keskittyvät musiikin kuunteluun, säveltämiseen, soittamiseen tai nauttivat musiikista muuten eri tavoin.

Lapin Lauluveikot on esimerkki pitkäjänteisestä ja ansiokkaasta kuorotoiminnasta Rovaniemellä. Kuoro voi olla ylpeä 60 vuoden iästään! Rovaniemen musiikkiluokkien kuoro ja Lapponicus onnittelevat lämpimästi ja toivottavat musiikintäyteisiä hetkiä jatkossakin!

Hei ope, menikö hyvin? , kyselee jännityksestä hiukan punaposkinen kuorolainen. Opettajien kannustavien sanojen jälkeen, ilmeet ovat hyväntuuliset. Se kertosäkeen alku siinä toisessa laulussa ei oikein onnistunut , toteaa varttuneempi laulaja. Tarkkakorvaisuutta ja kriittisyyttäkin tarvitaan, muuten ei kehitystäkään tapahdu.

Paula Nikkilä-Rautajoki Rovaniemen musiikkiluokat Lapponicus

12

Lapin Lauluveik

Kadri Joamets

Simo

Aaro

Heikki

Ilkka

Kuoron taiteelliset johtajat 1996 - 2006

Ilkka Neuvonen – 1997

Ene Lillepäck-Salmela 1977 – 2005

Kadri Joamets 2005 –

13

kot 1996 – 2006 SIVUT 12-18

Juhlakuva kuorosta 2006

Kuoron hallitus juhlavuonna 2006

Musiikkilautakunta juhlavuonna 2006

Juhlavuoden hallitus v. 2006

Juhlavuoden musiikkilautakunta

Yhdistyksen puheenjohtaja puheenjohtaja Matti Heikkilä

Musiikillinen johtaja Kadri Joamets.

Musiikilliset varajohtajat Simo Niemelä ja Heikki Yli-Tepsa. Ääntenharjoittajat Timo Korva, Simo Niemelä ja Heikki Yli-Tepsa

Yhdistyksen hallitus Olli Aksovaara, Juhani Florström, Ukko Kortelainen, Jukka Pöyhtäri, Veli Taka, Lauri Vitikka ja Mikko Vähäkari.

Musiikkilautakunta 1 tenori Jouko Seppänen, Martti Severinkangas 2 tenori Pekka Peltoperä, Heikki Yli-Tepsa 1 basso Timo Korva, Juhani Florström 2 basso Jukka Pöyhtäri, Pertti Neuvonen

14

Asiakirjojen kertomaa...

Mieskuoro Lapin Lauluveikot ry:n toiminnasta kymmenen viimevuoden ajalta v. 1996

Vuosi 1996 siirtyi historiaan juhlavuotena. 50 vuotta oli kulunut kuoron perustamisesta. Juhlavuosi huipentui Lappia-talossa pidettyyn juhlakonserttiin 23.11.1996.

Laulajien urakka oli suuri pyrittäessä kaikin puolin täydelliseen osaamiseen. Laulajat ahersivat kovasti varajohtajansa opastuksella ylimääräisissä harjoituksissa ja laululeireillä. Kaikkein vastuullisimman tehtävän edessä oli kuitenkin taiteellinen johto maestro Ilkka Neuvosen johdolla. Apunaan johtajalla olivat varajohtajat Aaro Karvo, Simo Niemelä ja Heikki Ylitepsa. Puitteet ja järjestelyt juhlavuodelle hoiti kuoron hallitus, jota johti vuodesta 1995 puheenjohtajana Pekka Peltoperä.

Juhlakonsertin alkaessa Lappia-talo oli täynnä odotusta. Eräs lehti kirjoitti: Näki kaikesta, että kuoro oli valmistautunut huolella esityksiinsä ja sai seisaalleen nousseelta yleisöltä valtaisat aplodit ja bravo-huudot. Tunnelma salissa ja väliajalla oli innostunut ja huokui lämpöä niin kuorolaisten kuin yleisönkin keskuudessa.

Juhlakonsertti onnistui erinomaisesti, jopa niin hyvin, että eräs lehti ei uskaltanut edes kertoa mitään paikkakunnan senhetkisestä suurimmasta kulttuuritapahtumasta saatikka arvostella sitä.

Konsertin aikana Mieskuoroliiton hallituksen pj. Jaakko Hirvelä ojensi Ilkka Neuvosen rintapieleen Mieskuoroliiton kunniamerkin, laatuaan ensimmäisen Lapin läänissä.

50-vuotisjuhlakonsertti 1996. Mieskuoroliiton puheenjohtaja Jaakko Hirvelä luovuttamassa kunniakirjaa ja kukkia Lauluveikoille. Vastaanottamassa puheenjohtaja Pekka Peltoperä ja oikealla kuvan laidassa maestro Ilkka Neuvonen.

Puheenjohtaja Pekka Peltoperä ja laulunjohtaja Ilkka Neuvonen saivat vastaanottaa Lapin Lauluveikoille osoitetun kunniakirjan (nro 52) ja kunniakukon. Kukosta huolehtii kulloinenkin laulunjohtaja, joka saa käyttää sitä äänenantajana tarpeeksi arvokkaissa tilaisuuksissa . Lauluveikkojen onnittelijoihin liittyi myös kaupunki ja seurakunta.

Iltajuhlassa Jaakko Hirvelä luo-

Pekka Peltoperä ja Aarne Pallari silloin joskus, Arska kertoi vitsin ja Pekka nauroi.

vutti puheenjohtaja Pekka Peltoperälle Mieskuoroliiton standaarin ja Heikki Yli-Tepsa sai vastaanottaa Mieskuoroliiton ansiomerkin.

Sulasolin Lapin piirin kultainen ansiomerkki ojennettiin iltajuhlassa Taito Löfille ja hopeiset Aapo Nopaselle, Ale Kuntolalle ja Simo Niemelälle.

Juhlakonsertin Risto Ruokamo äänitti kasetille, valokuvauksesta ja videoinnista huolehtivat Rainer

Hiuspää ja Jukka Pöyhtäri.

Yhdessä kutsuvieraitten ja osittain vapaille salin paikoille tulleen muun yleisön kanssa syötiin juhla-ateria ja vietettiin karonkkailta, kuultiin onnitteluja, annettiin huomionosoituksia, laulettiin ja tanssittiin. Kaikilla näytti olevan hauskaa. Ylitornion soittajat pitivät huolen, että lattialla viihdyttiin myös. Valokuvanäyttely herätti monen mielessä nostalgisia muis-

toja. Juhlat päättyivät varsinaisesti seuraavan päivän silliaamiaiseen.

Monet kiitokset onnistuneista 50vuotispäivistä niin vieraille kuin kotiväellekin.

Ennen konserttia Lauluveikot julkaisi Juhlajoikaisu lehden, kertomaan Veikkojen menneisyydestä ja tulevaisuudesta. Lehti sai hyvän vastaanoton lukijoilta. Muita painotuotteita olivat onnistuneeksi osoittautuneet taskutietovihkonen ja tarrat.

Vuoden 1996 kuluessa loppuaan kohti tapahtui taiteellisen johdon puolella muutos. Ilkka Neuvonen, jolle vielä kerran erikseen suurkiitos menneistä yli 35 vuodesta, päätti siirtyi kuorolaulajan rauhallisempaan osaan.

Seuraaville vuosille Lauluveikot sai puhuttua johtajakseen Ene Lillepärkin. Lapin Taidetoimikunnan jäsen Ene oli jättämässä toimensa ja siirtymässä vapaalle . Kuoron isäntä Ari Eskelinen hoiti ensimmäisen yhteydenoton ja loput neuvottelut käytiin yhdessä kuoron hallituksen kanssa. Mieskuoro toivotti Enen vähän arastellen tervetulleeksi, sillä oli totuttu mieskuorona miehiseen johtoon. Pian huomattiin, että oli saatu johtajaksi todellinen aarre.

Oli pelätty, että 50-vuotisjuhlakonsertin jälkeen tulisi kuorotoimintaan jonkinlainen lama. Päinvastoin! Enen innostava olemus ja ammattitaidon varmuus herättivät mieskuorossa karhun ja muutkin elementit. Kuro sai uusia laulajia, harjoitukset muutettiin kolmituntisiksi, äänenmuodostus ynnä muut harjoitukset tulivat pysyviksi jokaiseen harjoituskertaan. Näin siirryttiin seuraavaan vuoteen.

Näin alkoi yhteistyö Enen kanssa.

50-vuotisjuhlanäyttely. Duurin & Mollin ikkunassa esineistönäyttely lahjoista pukuihin saakka 1995.

Erkki Uusimäki ja Aapo Nopanen.

Mieskuoron hallituksen jäsen Erkki Uusimäki ja Ale Kuntola.

15 v.1997 Kuoro sai riveihinsä uusia laulajia peräti 8, tosin monet entiset aikoivat pitää taukoa, mutta palailivat sitten vähitellen takaisin. Voimakas äänen kehittäminen harjoituksineen aloitettiin ja ne tulivat pysyviksi, jokaista harjoituskertaa koskeviksi.

Alkuvuoden suunnittelukokouksissa päätettiin pitää äitienpäiväkonsertti yhdessä musiikkiluokkien ja Enen perustaman Naiskuoro Lapin Ruskan kanssa. Se toteutui!

Koko kevät puhuttiin ulkomaanmatkasta. 11. 15.6.1997 tehtiinkin sitten konserttimatka Tallinnaan ja laulujuhlille Paideen, jossa kuoro osallistui yhteiskonserttiin ja muihin tapahtumiin. Lisäksi käytiin Tallinnan Estonia-teatterissa kuuntelemassa ja katsomassa esitystä Lepakko . Se oli useimmille ensi matka Viroon ja tutustuminen Viron kuoroelämään.

Paiden laulujuhlat. toinen toisillemme mainostamatta konserttia sen kummemmin Skyhotellissa.

4.10. Sulasol Lapin piiri täytti 20 vuotta. Juhlat järjestettiin Kemissä. Huomionosoituksia ahkerasta osallistumisesta piirin työhön saivat Lauluveikoista seuraavat: Liiton hopeinen kunniamerkki Pekka Peltoperä, liiton ansiomerkki Taito Löf, piirin kultainen ansio-

Paula Nikkilä-Rautajoki johtaa musiikkilukion kuoroa äitienpäivänä 1997, säestäjänä op. Ilkka Ollakka.

Oman harjoitustilan saaminen oli myös tämän vuoden suuri kohokohta. Jo lähes puolen vuoden ajan Lauluveikot olivat kunnostaneet Pohjolan Auton tiloihin, Alen hotelliin , harjoitus- ja toimitiloja, jotka tehdyn sopimuksen 19.3.1997 mukaisesti otettiin käyttöön 26.4.1997 kahdeksi vuodeksi kerrallaan. LLV:n evakkotaival oli vihdoin päättynyt. Käyttöönottotilaisuudessa juotiin kahvit, pidettiin tarpeelliset puheet ja palkittiin ahkerimmat talkoolaiset. Paikka sai nimekseen Fortale (Forte ja Ale).

20.6.1997 Lauluveikot sai kutsun juhannusjuhliin Leville.

Juhannus oli kaikin puolin onnistunut, aurinko näkyi, ilma Tuikun ympärillä tyven, kokko paloi hyvin ja laulut luistivat niin sisällä kuin ulkona. Jatkoa toivottiin!

Seuraavan laulukauden avajaiset aloitettiin purjehdusretkellä. Kemijoen Helmi otti meidät kyytiin. Ilta kului laulun ja ilottelun merkeissä ja laulukausi tuli avattua. Hanurin soitosta vastasi Juhani Florström tunnettuun tyyliinsä.

27.9. saapuivat uudentyyppiseen kohtaamisen Kokkolan Lauluveikot. Syyskonsertti pidettiin

Fortalen sopimustilaisuus. Vas. puheenjohtaja Pekka Peltoperä, vuokranantaja Ale Kuntola ja sihteeri Jorma Lauermaa.

Risto kertoo viimeisimmät jutut pikkujoulussa Fortalessa.

Poolinjako käynnissä Fortalen tiloissa 26.4.

1997.

merkki Heikki Yli-Tepsa, piirin standaari Ene Lillepärk.

Suomi 80 vuotta konsertti laulettiin Lyseonpuiston lukion salissa yhdessä muiden kuorojen kanssa. Lauluveikot lauloivat laulut Täällä Pohjantähden alla ja Laulajan talvi.

Pikkujoulu yhdessä Ruskakuoron kanssa Sky-hotellissa oli onnistunut. Erityisesti joulupukki Kari oli mieleenpainuva. Hänen show nsa valloitti kaikki salivieraat. Englantilaiset turistit olivat erittäin ihastuneita ja vaativat tulkkausta. Maire kävi tulkkaamassa.

Aikoivat kutsua Veikot Englantiin.

Kutsua ei ole vielä kuulunut.

Vuoden -97 aikana kuorolla oli kaikkiaan 33 esiintymistilaisuutta.

Julkaisutoimintaa: Jokaiselle kuorolaiselle jaettiin taskutieto samoin kuin ed. vuonna kätkettäväksi lompakon sisuksiin. Taskutietoa pidettiin erittäin onnistuneena ja käyttökelpoisena. Kalenterin sponsorina toimi Väri-Laitinen.

Aivan vuoden lopussa kohtasi 27.12 Lauluveikkoja suruviesti. Pidetty pitkäaikainen, tarkkakorvainen II-tenori Kalle Jääskeläinen oli poistunut rivistä. Veikot saattoivat lauluveljensä haudan lepoon.

v.1998 Pekka Peltoperä halusi siirtää puheenjohtajan tehtävät nuoremmille. Vuodeksi 1998 valittiin Taito Löf. Maestron paikalla toimi edelleen Ene Lillepärk. Sihteerin tehtäviä tuli hoitamaan Kari Korpela/ Matti Heikkilä, isäntänä toimi edelleen Ari Eskelinen. Näin aloitettiin uusi vuosi. Lauluveli Einari Junnunkauppi saatettiin hautaan 16.1.

Liekö nyt tullut se 50-vuotiskonsertin lama, jota pelättiin. Miehet eivät tahtoneet jaksaa käydä harjoituksissa. Suorastaan oli puutetta I-tenorin puolella ajoittain.

Ajateltuja konsertteja jouduttiin perumaan. Ene jaksoi kuitenkin uskoa Veikkoihin. Vähitellen asiat alkoivat korjaantua. Lauluväsymys kaikkosi loppuvuotta kohti.

Rutiinitehtävät saatiin vuoden mittaan kuitenkin kunnialla hoidettua.

Kevään kuorovieraaksi tuli Luleå-Gammelstad Manskor. Lauluveikot osallistui yhteisnumerossa konserttiin suomeksi ja ruotsiksi.

Yhteinen karonkka pidettiin Cityhotellissa. Vastavuoroista kuorovierailua ei saatu aikaiseksi. Saatiin sentään pidettyä Ylitorniolaisten kutsumana oma konsertti kunnantalon auditoriossa.

Maaliskuulla kuoro sai vieraakseen mieskuoro EKE, Eestin Insinöörikuoron. Vieraat majoitettiin perheisiin. Vieraat pitivät konsertin kirkossa. Fortalen karonkassa tarjoiltiin ruokaa ja laulua. Jukka järjesti vielä kiertoajelun kaupungilla ja Pekka opasti kuoroa Kemijärven konserttimatkalla.

Lauluveikkojen kevätkonsertti laulettiin yliopiston harjoittelukoululla 24.5.

Perinteisillä juhannusjuhlilla Levillä Veikot käväisivät Aaro Karvon johdolla viihdyttämässä juhannusjuhlijoita. Ja jälleen onnis-

16 tivät joulumyyjäiset Sampoaukiolla. Vuoden tontuksi valittiin sihteeri Matti Heikkilä. Mitä lie tonttuillut?

Kuoro ojensi 11.12. pikkujouluissa Fortalessa kuoron standaarin Ene LillepärkSalmelalle osoituksena ansiokkaasta työstä.

v.2000

tunut reissu!

Tornion Mieskuoro vieraili laulaen konsertin 22.11. kirkossa. Veikot avustivat konserttia kahdella laululla.

Tuli joulukonsertin aika.

Lamasta oli selvitty. Yhdessä Naiskuoro Ruskan kanssa laulettiin Rovaniemen kirkossa. Yhteinen karonkka vietettiin onnistuneen konsertin päätteeksi Fortalessa.

Kuoronjohtaja Ene Lillepärk otti elämänsä taipaleella kuluneena vuotena suuren askeleen. Hänet vihittiin Rovaniemen kirkossa avioliittoon lauluveikko Arvo Salmelan kanssa. Hänen uudeksi nimekseen tuli Ene Lillepärk-Salmela. Juhlat huipentuivat Onnellisten saarella 21.6. vietettyyn hääjuhlaan.

Vuosi päättyi kunniajäsen, perustajajäsen, Ale Kuntolan 80-vuotisjuhliin Ruokasentalossa. Vuoden tontuksi valittiin Jukka pöyhtäri.

ta lauluja. Lauluveikot lauloivat molemmissa kattauksissa.

Lauluveli ja kuoron perustaja jäsen Olavi Salkosalo sai iäisyyskutsun. Lauluveikot olivat saattamassa Olavia 23.10.. Kuoron kunniajäsenet suorittivat seppeleen laskun.

Marraskuussa 27.11.

Lauluveikot matkasi Tornioon yhteiskonserttiin Tornion Mieskuoron kanssa. Saaduista palautteista päätellen konsertti oli onnistunut hyvin. Naiskuoro Lapin Ruska ja Lauluveikot lauloivat yhteisen joulukonsertin 18.12.

Rovaniemen kirkossa. Ilmei-

Seurasi Millennium, vanha vuosisata vaihtui, samalla vaihtui myös Lauluveikkojen johtoporras. 1900-luvun viimeiseksi luotsaajaksi jäi Taito Löf, joka päätti luopua kuoron puheenjohtajuudesta ja astua rivijäseneksi. Hänen tilalleen puheenjohtajaksi tuli Lauri Vitikka, sihteeriksi edelleen Matti Heikkilä ja pitkäaikaisen isännän Ari Eskelisen tilalle Vilho Puro.

Musiikillinen nousujohteinen suunta jatkui tänäkin vuonna Ene Lillepärk-Salmelan johdolla, apunaan Aaro Karvo, Matti Koppanen, Simo Niemelä ja äänten yliharjoittajana Heikki Yli-Tepsa.

Vuoden aikana saatiin valmiiksi useita konsertteja, jotka kaikki hoidettiin huolella ja hyvin valmistautuneina. Kevätkonsertti laulettiin Lyseonpuiston lukion salissa äitienpäivänä 7.5. Yleisöä oli yli 350 henkeä.

Prahaan. Matka toteutui 24. 31.5.. Veikot lauloi Prahassa kaksi konserttia. Matka oli avec-tyyppinen, joten matkalaisten joukko oli yli 50 henkeä. Monen monta tapahtumaa syöpyi osanottajien muistiin. Vastaanotto oli positiivinen ja ainakin Veikkojen mielestä konsertit olivat onnistuneita, olihan niihin valmistauduttu hyvin.

Syksyllä Sulasol-laulun ja -soitonpäivä keräsi jokavuotisen konsertin pariin joukon kuoroja, Lauluveikot olivat myös mukana tälläkin kertaa kuten aina 8.10. Rovaniemen kirkossa.

Varsinainen konsertti yhdessä Naiskuoro Lapin Ruskan kanssa laulettiin kirkossa 19.11. nimellä Jubilate .

Tämä oli varsinainen joulukonsertti. Nyt suunnattiin katseet maakuntaan. Yhtyneet kuorot Ruska ja Veikot lauloivat konsertit Sodankylässä ja Kemijärvellä. Tämän kauden konsertit onnistuivat kauttaaltaan hyvin. Rutiiniesiintymiset hoidettiin kuten ennenkin esimerkillisesti. Myös muita tilaisuuksia edellisten lisäksi oli runsaasti, peräti 16.

Entisiä Lauluveikkoja tänä vuonna saatettiin haudan lepoon, Eero Korkalo ja Mauri Kytö.

Erityisistä huomionosoi-

tuksista mainittakoon Pentti Rautajoelle ojennettu Mieskuoroliiton standaari 70-vuotispäivän kunniaksi.

Esiintymiskertoja koko vuodelle kertyi kaikkiaan 23.

v.2001 Kuoron johtoon vuodeksi 2001 valittiin Matti Koppanen, sihteeriksi Matti Heikkilä ja isännäksi Kari Luusuaniemi. Puheenjohtaja Koppanen muutti kesällä pois paikkakunnalta, joten varapuheenjohtaja Lauri Vitikka astui loppuvuoden ajaksi kuoron puheenjohtajan saappaisiin. Ene Lille-

pärk-Salmela huolehti edelleen Veikkojen musiikillisesta taituruudesta.

Helmikuussa saapui konserttivierailulle mieskuoro Vantaan Laulu. Yhteiskonsertti pidettiin Lyseonpuiston lukion salissa. Konsertti meni hyvin ja Lauluveikot toivotettiin samalla vastavierailulle Vantaalle syksyllä tai seuraavana keväänä.

Huhtikuussa 29.4. laulettiin yhteiskonsertti Lapin Ruskan kanssa Lyseon salissa nimellä Tunturista tuulee . Ruskalaiset lauloivat kauniisti ja siinä samalla menivät Veikotkin.

Pian edellisen konsertin jälkeen kuorot matkasivat

Pojat harjoittelevat laulua Näärid käes, siellä jossakin.

v.1999 Kuoron johdossa olivat vuonna 1999 maestro Ene Lillepärk-Salmela, puheenjohtaja Taito Löf, sihteeri Matti Heikkilä ja isäntä Ari Eskelinen. Edellisellä kaudella kariutuneet konsertit pantiin nyt töpinäksi. Ennen huhtikuulle valmisteltua konserttimatkaa Kokkolaan ja Haukiputaalle käytiin kuitenkin kuuntelemassa Mieskuoroliiton edustuskuoron konsertti 31.1., josta Lauluveikoille lankesivat järjestelytehtävät. Ne hoidettiin, kuinkas muuten, hyvin, sillä lauloihan kuorossa peräti viisi lauluveikkoa. Kokkolan ja Haukiputaan konsertit olivat yhteiskonsertteja paikalliskuorojen kanssa. Solisteina molemmissa konserteissa toimivat Simo Niemelä ja Joni Jarkko sekä säestäjänä ansiokkaasti toiminut Polina Maevskaja. Konsertit onnistuivat hyvin ja voitiin palata iloisina ja voimia saaneena jatkamaan Enen harjoituksia. Äitienpäivänä 9.5. Skyhotelli Ounasvaara kutsui Lauluveikot laulamaan äitienpäivää viettäville kaunii-

Joulupukki taisi olla Jukka Fortalen pikkujoulussa vuonna 1999. sesti joulu vetää aina, kirkko oli täynnä yleisöä. Joululaulut, vaikka niistä useimmat ovat kaikille tuttuja, sytyttävät kuulijansa aina joulutunnelmaan ja yhdessä vietettävään tilaisuuteen.

Kuluneena vuotena Lauluveikot esiintyi eri tilaisuuksissa yhteensä 17 kertaa.

Hallitus kirjasi toimintakertomukseen: Toimintavuosi oli musiikilliselta tasoltaan voimakkaasti nousujohteinen, harjoituksiin osallistuttiin runsaslukuisina ja henki kuorossa tuntui olevan hyvä. Yhdessä vietettyjä tapahtumia näyttää olleen runsaasti ja se varmaan osaltaan nostatti kuorohenkeä.

Laulusiskot ottivat runsaslukuisina osaa kuoron toimintaan, huolehtivat kahvituksista sekä konserteissa että harjoituksissa.

Erikoisuutena mainittakoon, että laulusiskot veikkojensa saattelemina järjes-

Kevätkauden harjoitukset olivat tähdänneet suunniteltuun ulkomaankonserttimatkaan. Konserttimatka suuntautui Tsekin maahan

Seniori-kvartetti harjoituksissa lerillä.

Ulkoilmakonsertti Prahassa vuonna 2000.

5.5. Ouluun. Madetojasalissa, joka on tunnettu erinomaisesta ja herkästä akustiikastaan laulettiin mielestämme todella hyvä konsertti. Kuorot esiintyivät erikseen ja yhdessä, pianosäestyksestä huolehti Polina Maevskaja, Enekin tuntui olevan tyytyväinen. Karonkkapaikkana yhdessä isäntäkuorojen kanssa oli hotelli Radisson. Ilta sujui rattoisasti seurustellen, laulaen ja lahjoja ojennellen. Kotimatkalle lähdettiin vasta seuraavana päivänä.

Murheitakin tälle vuodelle sattui: Jo kodiksemme muodostunut harjoittelupaikka Fortale menetettiin.

Omistaja vuokrasi koko kiinteistön kaikkinensa kaupun-

17 gille. Vuosi 2001 aloitettiin harjoitusten osalta huutolaispoikina, harjoiteltiin siellä sun täällä, useimmiten kuitenkin Kairatien ammattikoululla.

Vuoden lopulla aloitettiin neuvottelut kaupungin kanssa, josko saataisiin harjoitustila entisen Rajavartioston tiloista. Mukaan neuvotteluihin tuli myös Ruskakuoro.

Tuloksia syntyi. Seuraavana laulukautena, talkoovoimin jälleen kerran, kunnostetussa tilassa alkoi toiminta. Paikka sai nimen Fermaatti. Tästä alkoi yhä voimistuva yhteistoiminta Naiskuoro Lapin Ruskan kanssa.

Keväällä äänitetyn CD-levyn julkistamistilaisuus pidettiin kaupungintalon lämpiössä. Juhlavassa tilaisuudessa oli noin 80 henkeä. Äänitys oli menestys. Heti alkuun tilattiin äänitteitä 1000 kappaleita lisää. Äänitteen nimeksi tuli: Kuule kuin kellojen malmi .

Syksy toi tullessaan erään kohokohdan. Mieskuoroliitto nimesi Lapin Lauluveikot vuodon kuoroksi, sillä vuoden 2000 toiminta oli ollut sellaista, että se toi kuorolle tuon tittelin. Palkintona oli niin sanottu Immun kippo, joka haettiin koko kuoron voimin edelliseltä voittajalta Porin Mieslaulajilta.

Luovutuspäivä 20.10. kaikkinensa oli ohjelmaltaan rikas ja jäi varmasti kaikkien mukana olleiden mieleen ainutkertaisena kokemuksena. Päivän ohjelma sisälsi kaikenlaisia tahallaan tehtyjä kommelluksia.

Konserttikin pidettiin jossain välissä. Kippo lähti lopulta Veikkojen matkaan illan päätteeksi. Tämän kipon voi sama kuoro saada haltuunsa vain kerran. Immun kippo luovutettiin seuraavana vuonna Vantaan Laululle, siitä myöhemmin.

Lauluveikot järjesti Santaparkissa pyynnöstä laulutilaisuuden 17.11. nimellä Joulupukki matkaan jo käy . Yleisöä tilaisuudessa oli noin 200.

Joulu lähestyi, 9.12. lauluveikot yhdessä Ruskakuoron ja Lapin Lasten Käsikello yhtyeen kanssa järjestivät joulukonsertin kirkossa nimellä Tule joulu kultainen .

Kirkkosali oli täynnä kiitollisia kuulijoita noin 750 henkeä.

Erityisinä huomionosoituksina tänä vuonna tulkoon vielä mainituksi: Mieskuoroliiton Matti Vitikalle myöntämä ansiomerkki 70vuotispäivänään 5.2. ja Sulasol Lapin piirin Ene Lillepärk-Salmelal-

Veikot tekivät parhaansa ja lopulta kippo irtosi.

Fermaatin remontti meneillään.

Puheenjohtaja työssään näyttää esimerkkiä.

le myöntämä kultainen ansiomerkki 24.2.. Lapin Lauluveikot myönsi Ene Lillepärk-Salmelalle kuoron kultaisen ansiomerkin kiitokseksi arvokkaasta kuoron hyväksi tehdystä työstä. Matti Koppaselle ojennettiin Lauluveikkojen standaari, Matti oli muuttamassa etelään työn perässä.

Laululeirillä 22. 23.9. pidettiin yleiskokous, jossa puheenjohtajaksi Matti Koppasen tilalle nimettiin varapuheenjohtaja Lauri Vitikka loppuvuodeksi.

Vuoden tontuksi pikkujoulussa valittiin Simo Niemelä.

Konsertteja vuoden aikana laulettiin viisi, esiintymisiä kaikkiaan oli 18. Kuoron hallitus totesi loppuraportissaan: Kuoron tulevaisuuden näkymät ovat hyvin lupaavat ja uusia haasteita on suunnitteilla, joten toivomme, että myös tulevaan toimintaan riittää intoa ja voimavaroja.

v.2002 Vuoden 2002 puolella puheenjohtajana jatkoi edelleen Lauri Vitikka, sihteerinä Matti Heikkilä ja isäntänä Lauri Uusipaavalniemi.

Vuosi aloitettiin Ene LillepärkSalmelan johtaessa kuoroa. Helmikuun alussa kuoro lauloi yhteiskonsertin Vantaalla Vantaan Laulun kanssa. Tämä oli nyt edellä mainittu vastavierailukon-

sertti. Martinus-salissa konsertti onnistui hyvin. Sali oli akustisesti hyvä ja yleisöäkin oli kohtalaisesti. Yöpyminen tapahtui Tallinnan risteilyllä, siis laivassa, jossa laulettiin, syötiin ja tanssahdeltiin.

Osa isäntäkuorosta oli mukana.

Seuraavana päivänä tutustuttiin Tallinnan kaupunkiin kävellen ja ruokaillen. Lopuksi kaikki pääsivät laivaan takaisin ja kokemuksia rikkaampana saavuttiin taas kerran kotiin.

Helmikuun alkupuolella yhdessä Lapin Ruskakuoron kanssa päätettiin lopullisesti harjoitustilojen vuokrauksesta entisen Rajavartioston sotilaskodin tiloista. Isäntä Lauri Uusipaavalniemen johdolla oli toteutettu tiloissa remontti ja sisustuksessa auttoivat Ruskakuorolaiset. Tilasta tuli näyttävä ja toimintakelpoinen. Avajaiset pidettiin 22.3., ohjelmaa oli runsaasti ja se oli monipuolista, sillä olihan yhdessä kaksi kuoroa.

Kemi kutsui mieskuorot yhteen helmikuussa talvipäiville. Kohtaaminen oli kaikin puolin onnistunut.

Lauluveikot lauloivat hyvin oman osuutensa Enen johdolla.

Huhtikuussa kuoro sai vieraakseen Ludmila Issakovan. Hän on tunnettu virolainen kuorojen äänenmuodostuksen opettaja. Lauluveikot saivat opetusta kuorona ja yksilöinä kahden päivän ajan.

Kesäkuussa oli jälleen yksi kohokohta. Linja-autolla matkustettiin 12.pnä Haminaan laulujuhlille yhdessä ruskalaisten kanssa. Veikot osallistuivat kuorokatselmukseen. Kuoro luokiteltiin tasoltaan toiseen luokkaan, jota on pidettävä hyvänä, sillä koskaan ei yhtään mieskuoroa ole vielä valittu ensimmäiselle tasolle. Tulkoon tässä mainituksi, että rovaniemeläinen Seitakuoro, sekakuoro, valittiin ensimmäiselle

Porissa Joni Jarkko esittää yksinlaulua.

Porissa kvartetti vauhdissa, vas. Tuomo, Mikko, Matti ja Heikki.

18 tasolle. Lauluveikot osallistui lopuksi yhteiskuoron 300-miehiseen kuoroesitykseen Vipusen käynti . Juhlat kokonaisuutena olivat onnistuneet. Bastioni, juhlaareena, tuli tutuksi monista hienoista esityksistä. Tyytyväisinä Veikot matkasi halki Suomen kotipaikalleen ja levittäytyivät kesän viettoon.

Syyskauden tapahtumista ensimmäisenä tulee esille Vantaan Laulun saapuminen Veikkojen vieraaksi peräti kahden päivän ajaksi. Jo kauan oli valmisteltu heidän tuloaan, sillä kysymyksessä oli Immun kipon noutaminen vuodeksi haltuunsa.

Poikia kuljetettiin kiertoajelulla ympäri Rovaniemeä, lähinnä maalaiskunnassa.

Konserttikin oli järjestetty Oikaraisen koululle. Illalla pojat saivat kommelluksiensa jälkeen Lapinkasteen Veikkojen mäkättäjän , Helge Sirkkalan, toimesta.

Iltajuhlassa kävivät ruskakuorolaiset pienellä joukolla viihdyttämässä juhlijoita.

Lopulta oli teetetty tarpeeksi kaikenlaista ja luovutettiin Immun kippo hurraahuudoin

Ilkka Neuvonen avustamisesta johtamistehtävissä.

v.2003

Pyörähdettiin Viron puolella syömässä.

Immon kippo 2002 Vantaanlaulu. Kip- Puheenjohtaja Lasse Vitikka pitämässä luovupo on nyt Vantaan laululla. tuspuhetta. den tunteen vierailijoihin.

Vierailun kruunasi Helgen antama kunnon Lapinkaste.

Kaikki kuluneen vuoden perinteiset ja muut esiintymiset hoidettiin kunnolla ja vahvoilla miehityksillä.

Tuoni vieraili taas vieden Lauluveikoista hautaan Aarne Pollarin, Eero Lampelan ja Iikka Pökkylän. Veikot oli saattamassa lauluveljiään.

Kaikkiaan vuoden aikana

esiinnyttiin yhteensä 45 kertaa eri tilaisuuksissa ja konserteissa.

Erityisistä huomionosoituksista mainittakoon Mieskuoroliiton ansiomerkin luovutus Matti Heikkilälle 60vuotispäivänään 28.12..

Vuoden tontun tittelin sai Lauri Uusipaavalniemi.

Naistoimikunta on ollut vuoden aikana vireää, kannustaen veljiä laulamisessa

sekä kestitsemällä vieraita ja omia karonkkatilaisuuksissa.

Hallitus kertoo selonteossaan, josta lainaus: Kuoron taiteellinen johtaja Ene ansaitsee jälleen kerran sydämelliset kiitokset kuluneen kauden johtamistehtävien hoidosta ja musiikillisen tason ylläpidosta ja kehittämisestä, samoin kaikki varajohtajat sekä useita kertoja mukana ollut kunniajohtaja

Bastionin yksinäinen nälkäinen.

Jatkosodan aikana pidettiin saksalais-suomalaista palaveria kenraalieversti Dietlin ja eversti Willamon johdolla. Pohjoisessa kun oltiin, pieni lappalaisukko pyrki herrojen puheille innokkaasti.

Viimein ukko onnistui pujottautumaan herrojen keskelle ja kysyi Dietliltä: - Haben Sie konjak?

Dietl nauroi ja pudisti päätään.

- Na, eihän teilä sitte ole mithän, sanoi ukko pettyneenä.

Lähde: Ei riemulla rajoja, sanoi rajamies, Lapin Rajavartioston Kilta ry. 1988.

Vantaan kuorolle.

Lokakuu toi tullessaan vierailijoita Norjasta. Mieskuoro Sör-Senja Manskor tuli kiertueellaan Rovaniemelle ja Veikkojen vieraaksi.

Järjestelyt Veikkojen puolelta olivat ilmeisen hyvät, koska vierailijat kiittelivät niitä kilvan. Fermaatissa pidettiin yhteinen karonkka ruokailuineen, kuultiin ja nähtiin monenlaista ohjelmaa. Lapin Ruskan vieraileva ryhmä esitti hervottoman hauskan sketsin vatsamaalauksineen.

Joulukuu toi tullessaan tietenkin joulukonsertin, joka laulettiin taas Lapin Ruskakuoron kanssa 8.12.

2002 Rovaniemen kirkossa.

Lapin Ruskan vastavierailulle tullut Frome Choir Englannista osallistui omana kuorona myös konserttiin. Kirkko oli tupaten täynnä ja yleisöltä tullut palaute konsertista oli ylistävää. Yhdessä vietetty karonkka Fermaatissa loi ylistävän tyytyväisyy-

Isäntä itse uusissa tiloissa.

Lauluveikot marssilla.

Sör-Senja Manskorin johtaja sai laulajapatsaan.

Vuosi 2003 alkoi kiivastahtisena. Ylimääräisiä harjoituksia pidettiin, sillä jo helmikuu toi tullessaan vaativia esiintymisiä. Sulasol Lapin piirin kvartettikilpailuihin Posiolle ilmoittautui Lauluveikoista peräti kolme kvartettia. Voittoa ei tullut, mutta kokemusta sitäkin enemmän.

Miesten sarjan voitti tällä kertaa Sodankylän Mieslaulajien kvartetti.

Maaliskuussa Lauluveikot matkusti Kemiin. Kemissä laulettiin yhteiskonsertti Pohjan Mieslaulajien kanssa kirkossa, pidettiin pieni karonkka hotellissa ja jo samana iltana tultiin Räihän baarin kautta kotiin. Huhtikuussa Pohjan Mieslaulajat saapuivat vastaavasti Rovaniemelle. Kirkossa pidettiin samalla Kemin ohjelmalla yhteiskonsertti. Yleisöä oli noin 300. Fermaattiin kokoonnuttiin ruokailemaan illan päätteeksi. Naistoimikunta valmisti ruoan. Kahden konsertin yhteisprojekti todettiin yhteisesti onnistuneeksi.

Kokeilumielessä Lauluveikot 24.4.2003 teki konserttimatkan Leville.

Laulettu konsertti Mariakappelissa onnistui hyvin, yleisöä olisi saanut olla enemmän.

Kevään varsinainen päätavoite oli kuorovierailu Norjaan Sör-Senja Manskorin vieraaksi. Mukana matkalla oli myös kaupungin kulttuurisihteeri Esa Peltonen, joka oli osallistunut voimallisella panoksella vierailun järjestelyihin. Narvikin merimieskirkossa laulettiin ensimmäinen konsertti.

Veikkojen lisäksi konsertissa Pello-kvartetti lauloi soivia, harmonisia lauluja. Seuraava matkan kohde oli itse Senja-saari. Isäntäkuoro oli vastassa johtajansa Kauko Hirvensalon (suomalainen) johdolla. Senjan kirkossa Veikkojen lisäksi lauloi Pello-kvartetti ja isäntäkuoro.

Kuorojen, myös isäntäkuoron, johtajana toimi Ene Lillepärk-Salmela. Kiitollista yleisöä oli runsaasti ja Veikot joutui laulamaan ylimääräisiä numeroita. Pianosäestäjänä matkalla toimi Veikko-

Haminan laulujuhlilla Bastionin pääkatsomoa vastapäätä lippurivistö. Jouko kiirehtii viimeisten joukossa asetettuaan Veikkojen lipun paikalleen.

19 jen hovisäestäjä Polina Maevskaja. Ilta vierähti karonkan merkeissä upeassa turvekattoisessa ravintolassa.

Sunnuntai toi tullessaan kalaretken merelle. Heikki YliTepsasta tuli sankarikalastaja. Hän nappasi isoimman ainakin yli kilon painoisen turskan. Pellon pojista kunnostautui Seppo Tolvanen 5-kiloisella kissakalalla. Kalastusretki kesti monta tuntia, sitten päästiin kotimatkalle.

TV-ohjelma Bumtsibum ja Marco Bjurström kutsui Veikot ja Ruskakuoron sekä Joulupukin Helsinkiin ohjelman äänitykseen. Ohjelma tuli sitten joulun alla TV:stä.

Toinen erikoisuus järjestyi heti marraskuussa 8.11..

Veikot järjesti tanssiaiset hotelli Santa Clausissa yhdessä hotellin kanssa. Illan nimeksi laitettiin Hopeinen kuu samannimisen kuoroesityksen mukaan. Ohjelmaa tanssin ja ruokailun ohessa oli runsaasti. Ylitornion soittajat tanssittivat, Jari ja Simo sekä kuoro että Pello-kvartetti huolehtivat ohjelmasta.

Kuoroa johti Kadri Joamets.

Hauskaa oli, yleisöä vain olisi saanut olla enemmän.

Joulukonsertti laulettiin 7.12. yhdessä Lapin Ruskan ja Lapin Lasten Käsikellojen kanssa kirkossa. Kirkko täyttyi viimeistä sijaa myöten. Yleisö oli kuulemaansa tyytyväinen. Kadri Joamets johti kuoroja Ene LillepärkSalmelan ollessa sairaslomalla.

Tämä vuosi piti sisällään runsaasti esiintymiskertoja.

Peräti 44 kertaa Veikot esiintyi jossakin. Määrää on pidettävä ennätysmäisenä edellisen vuoden lisäksi.

Musiikillinen taso saatiin myös pidettyä, ainakin kuulijat joka paikassa pyrkivät kehumaan sointia, artikulointia ja tulkintaa.

Yksi syksyn suuri urakka oli Joulu-Joikaisu lehden toimitus. Lehden sisältönä oli paikkakunnan lauluyhtyeiden esittely, Lauluveikkojen toiminnan esittely ja matkakassan kartuttaminen tulevaa Floridan matkaa varten. Lehden toimittamisesta vastasi Pekka Peltoperä apunaan toimitus. Lehteä

Lapin kaste englantilaisille. painettiin Rovaniemen talousaluetta varten 27 500 kappaletta. Lehti sai lukijoiltaan hyvät arvostelut.

Erityisiä huomionosoituksia kuorolaisten osalle tuli joitakin. Aaro Karvo kutsuttiin kuoron kunniajäseneksi hänen 70-vuotispäivänään, Ale Kuntola, kuoron perustajajäsen, sai vastaanottaa Mieskuoroliiton pienoisreliefin täyttäessään 85 vuotta. Vielä tulkoon mainituksi kapellimestari Rauno Haahden 70-vuotisjuhlakonsertissa Lappia talossa 20.11.. Puheenjohtaja ja sihteeri onnittelivat Rauno Haahtea, kiittelivät yhteistyöstä ja lahjoittivat kuoron puolesta pienen summan Haahden stipendirahastoon.

Vuoden tontuksi pikkujoulussa valittiin tänä vuonna Pekka Peltoperä.

Polina, Matti ja Ene.

v.2004 Vuosi aloitettiin Lauri Vitikan puheenjohdolla. Sihteeriksi tuli Jukka Kortelainen ja isännäksi Veli Taka.

Jo 5.1. päivästä lähtien aloitettiin intensiivinen Floridan konserttimatkan ohjelman viimeistely.

1.2. kuoro lauloi lähtökon-

Karonkailta turvehotellissa Sör-Senja -saarella. sertin Lyseonpuiston lukion salissa. Ohjelmana oli Floridan ohjelma soveltuvin osin. Floridaa varten oli opeteltu kaksi konserttia, kirkkokonsertti ja tavallinen

konsertti. Yleisöä oli runsaasti ja iloisena ja tyytyväisenä poistui se konsertin loputtua. Käytävillä kertoivat lähettävänsä Veikot tyytyväisin mielin edustustehtävään.

Vuoden päätavoite, kaksi konserttia Floridassa USA:n suomalaisten suuressa Finn Fest 2004 tapaamisessa Lake Worthissa, oli suuri elämys moninaisine tapahtumineen ja hyvin onnistunein konsertein. Eräs amerikkalainen kuoronjohtaja oli tullut satojen kilometrien takaa nimenomaan kuuntelemaan suomalaista kuoro-

konserttia. Kuunteli kirkkokonsertin. Hänen ylistyksensä, kieliä taitavien mukaan, oli aivan ylitsevuotavaa.

Olimme aivan mestaritasoa kaikilta osin. Muistakaamme tässä että ohjelmien pohjaharjoittelun oli hoitanut Ene, joka sairauden takia ei päässyt matkalle.

Konserttien lisäksi lauloimme monessa muussakin paikassa. Juhlien avajaisissa eräällä isolla koululla 8.2.2004 Kadri Joamets johti koko valtavaa USA:n suomalaiskuorojen yhteisesitystä, Veikot mukaan luettuna. Laulut olivat Oi kallis Suomenmaa ja Nuijamiesten marssi. Laulajien yhteiskuorossa lienee ollut noin 350400 laulajaa. Pello-kvartetin hienot esitykset konserteissa ja eri paikoissa loivat väriä ja ihmetystä soinnukkailla esityksillään. Kuinka paljon näitä Suomen suomalaisia laulajia täällä on, kun aina jostakin kuuluu laulua ja näkyy pieniä ja suuria kuoroja , kyseli vieressä istunut amerikansuomalainen.

No, olihan siellä viuhahtelemassa presidentti Tarja Halonenkin.

Näyttää siltä, että matka oli yhtä loisteliasta sankarimarssia. Kaikenlaista kuitenkin sattui. Saavuimme Lake Worthiin iltamyöhällä, vastaanottoon ei ollut varauduttu mitenkään eikä missään, olimme oman onnemme nojassa. Osa juhlien järjestäjistä ei edes tiennyt mitään koko konserteista. Majoitus osalle kuorolaisia oli törkeän ala-arvoista. Ei olisi osannut odottaa maailman rikkaimmalta valtiolta. Negatiivisista asioista, ja niitä oli paljon, selvittiin lopulta ja muistoihin jäi pääasiassa vain kerrottu positiivinen puoli.

Huhtikuussa 2.4.2004 Lauluveikot vietti muistelusten iltaa Floridan matkastaan. Laulettiin, katsottiin valokuvia ja ruokailtiin suomalaisittain. Näin painettiin matka rikkaitten muistojen joukkoon.

Kevään muihin tapahtumiin kuului muun muassa äänitystilaisuus Meltauksen kappelissa 20.5. Kadrin johdolla. Kevätkauden päättämiskonsertti laulettiin Kuusamossa 22.5.. Kadri Joamets johti konserttia ja säestäjänä toimi Polina Maevskaja. Konsertissa esiintyivät

Lauluveikot asettumassa laulupaikoilleen.

BuntsiBum -ohjelmassa Ene harjoituttaa kuoroa.

Ruskakuorolaiset tapailevat lauluja.

Veteraanilippujen kantajat FinnFest 2004 juhlapuiston lavan edessä. (Kuva Liisi Hamara)

20 myös Polina ja Juri Maevskaja yhdessä soittaen pianolla nelikätisesti kaksi teosta, sekä viulisti Lasse Joamets kahdella sooloteoksella.

Syyskauden suurimpiin tapahtumiin kuului esiintyminen Lappi-Areenalla lokamarraskuussa muiden Lapin mieskuorojen kanssa. Tilaisuudessa marraskuussa esiintyi myös Tamara Lund ja Kaj Hyttinen sekä sotilassoittokunta. Tomi Väisänen johti esitystä. Esitettävänä oli Jääkärin morsian. Lähes salin täyteinen yleisö otti esityksen innostuneesti vastaan.

Lokakuulta on vielä mainittava esiintyminen Evakkotaival-kuvaelmassa Tanjasalissa Harjoittelukoululla.

Kuvaelman toteuttajana ja kirjoittajana Hannes Viiri ohjasi esityksen.

Marraskuun aikana toteutettiin edellisvuoden tapaan hotelli Santa Clausissa Hopeinen kuu tanssiaiset.

Tilaisuus onnistui kohtalaisesti, väkeä tälläkin kertaa olisi voinut olla enemmän.

Joulukuussa mieleenpainuvin tapahtuma oli joulukonserttien sarja. Ensimmäinen esiintyminen yhdessä Lapin Ruskan ja Lapin Lasten Käsikellojen kanssa tapahtui Muurolan kappelissa. Laulajia johtivat Kadri Joamets ja Juan Carlos Carriga Comes. Rovaniemen kirkossa järjestettiin sama konsertti samoin voimin. Kirkko oli lähes viimeistä sijaa myöten täynnä. Konsertti oli menestys, yleisö poistui tyytyväisenä kiitellen.

Myös muissa paikoissa esiinnyttiin jouluisissa merkeissä. Mainittakoon Sampoaukio 3.12. ja 19.12. Kadrin johdolla.

Kuluneena vuotena esiintymisiä oli kaikkiaan 29.

Vuoden tontuksi valittiin pikkujoulun merkeissä Vilho Puro.

Kuoronjohtaja Ene Lillepärk-Salmelan sairauden takia kuoroa johti kuluneen vuoden aikana Kadri Joamets. Kuoro kävi tervehdyskäynnillä sairaalassa 6.12.

Enen vuoteen äärellä laulaen useita Enen harjoittamia lauluja.

Kuoro on ollut vastoinkäymisistä huolimatta onnekas saadessaan Enen sairasloman sijaiseksi ammattitaitoisen kuoronjohtajan Kadri Joametsin , kirjoitti hallitus vuoden loppuraportissaan.

Lahden Sibeliussali oli mieskuoroliiton järjestämä kilpailupaikka. edelleen Kadri Joamets.

Vuosi alkoi ihmeellisesti.

Suruviesti kertoi, että kuoronjohtaja Ene Lillepärk-Salmela oli poistunut keskuudestamme 7.1.2005 vaikean sairauden murtamana. Lauluveikot menetti näin pidetyn johtajansa. Hautajaiset pidettiin Rovaniemen kirkossa ja muistotilaisuus seurakuntasalissa. Ene oli Viron lahja Suomen Lapille ja sen kuoroelämälle. Ene johti Lapin Lauluveikkoja vuodesta 1997 alkaen. Voidaan hyvällä syyllä sanoa, että viimeinen vuosikymmen oli Enen vuosikymmen Veikkojen historiassa. Siunaustilaisuudessa Lapin Lauluveikot, Naiskuoro Lapin Ruska

ja Lapin Lasten Käsikellot, kaikki Enen johdossa olleita, esiintyivät Kadrin, Juan Carlosin ja Jukka Hakolan johdolla. Yhdessä laulettiin Laudate Dominum ja Lauluveikot Enen toivomuksesta laulun Laulajan talvi. Kirkkoherra Vesa Pekka Koivuranta toimitti siunauksen. Omaiset saattoivat Enen myöhemmin kotimaansa multiin.

Enen hauta löytyy Tallinnan metsähautausmaalta, jonne Lauluveikot lähettää kukkatervehdyksen 60-vuotisjuhlapäivänään 18.11.2006.

Hautaan saatettiin myös lauluveljet Matti Tuori 8.1.2005 ja Erkki Harju 19.2..

Helmikuun alussa Lauluveikot lähti pitkästä aikaa Ra-

Lapin Lauluveikot juhlapuiston lavalla Lake Worthissa.

(Kuva Liisi Hamara)

nualle. Konsertin Ranuan kirkossa johti Kadri ja ohjelman pohjana olivat Floridan kirkkokonsertin laulut.

Maaliskuussa tuli sitten kevään kohokohta. Veikot matkasivat Lahteen 11. 13.3.

Mieskuoroliiton liittokokoukseen. Mieskuorojen Madetoja-kilpailuun otettiin osaa. Lauluveikot lauloi hyvin, sijaluvuksi saatiin neljäs . Sijoituksia julkistettiin vain kolme. Kilpailussa Veikot lauloi kolme laulua: Madetojan aamulaulun, joka oli pakollinen kaikille ja lisäksi Närid käes ja Löylyloitsun.

Jälkeenpäin saatiin esiintymisestä kirjallinen arvostelu.

Arvostelun oli suorittanut Tapani Tirilä: Esitys oli kiva kuunnella. Laulut nousivat esille ja hienosti ulos. Johtajalla oli hyvä kontakti kuoroon, joka oli hyvin valmennettu. Teksti ja musiikki olivat hyvin esillä. Esitys oli musikaalinen. Suoritus oli ehyt. Kuoro soi puhtaasti ja homogeenisesti. Laulutapa oli linjakas. Miksi emme päässeet palkinnoille? Aamulaulu oli kuulemma ollut katkonainen, olisi vaatinut pitempiä linjoja. Löylyloitsu oli hyvin kasassa, sitä oli ilo kuunnella. Närid käes oli konserttiin hyvin sopiva laulu, joka jäi muistiin. No, se siitä, jäätiin miettimään!

Pian Lahden matkan jälkeen Veikot matkasi Nuuskakairaan, Pelloon. Pellon palvelutalossa käytiin tervehdyskäynnillä, konsertti kirkossa alkoi klo 18. Kadri ja Heikki johtivat kuoroa ja kvartetti esitti omat laulunsa, Simo esitti soolon ja säestyksestä huolehti Polina. Niin kuin Ranualla niin myös Pellossa laulettiin Floridan kirkkokonsertin laulut.

Ja nehän osattiin!

Toukokuun tapahtumista nousee muiden esiintymisien ja tapahtumien joukosta esiin tietenkin kevätkonsertti 22.5. Ounaskosken koululla. Kadri Joamets johti ja Polina Maevskaja säesti pianolla. Yleisöä olisi voinut olla enemmän. Kevätkausi päättyi konsertin jälkeen pidettyyn karonkkaan.

Hallituksen ja musiikkilautakunnan kokous Luostolla 2006. Kuvassa kokousväki konsertissa.

Syyslaulukausi alkoi hiljaisuuden vallitessa. Hallitus oli tehnyt päätöksen liittyä vapaaopisto Rovalan opintopiiriksi. Perusteluina esitettiin: rahat eivät riitä kaikkeen. Nyt Rovala maksaa maestron palkan ja osan harjoittelutilan vuokrasta.

Jäsenmaksun laulajat suorittavat Rovalalle.

Lokakuussa Lauluveikot osallistui Ene Lillepärk-Salmelan muistokonserttiin, jonka järjesti Sulasol Lapin piiri. Konsertti pidettiin kirkossa, solistina lauloi Joni Jarkko.

Joulukonsertti pidettiin jo

v.2006 Oli edessä 60-vuotisjuhlavuosi.

Juhlavuoden vetäjäksi yhdistyksen puheenjohtajaksi nimettiin Matti Heikkilä, sihteeriksi Jukka Kortelainen, isännäksi Veli Taka ja rahastonhoitajaksi Mikko Vähäkari, jonka asema kirstun vartijana erikoisesti juhlavuotena korostuu.

Juhlavuotta varten nimettiin erilaisia toimikuntia: 1.Järjestelytoimikunta 2.Talousvaliokunta 3.Ohjelma- ja virkistysvaliokunta.

Toimikuntien työskentely

Täystyöllistetyt isäntä ja sihteeri vas. Veli Viktori ja Jukka Ukko .

v.2005 Vuoden alusta puheenjohtajana aloitti Matti Heikkilä. Lauri Vitikka halusi väistyä rivijäseneksi. Sihteerinä toimi edelleen Jukka Kortelainen ja isäntänä Veli Taka sekä rahastonhoitajana useamman vuoden toiminut Mikko Vähäkari. Kuoron taiteellisena johtajana toimi

Erkki SantaParkissa tyttöjen kanssa vuonna 2006.

Lapin Lauluveikot Lake Worhtin Suomitalolla ennen avajaiskonserttia. (Kuva Liisi Hamara)

4.12. yhdessä Naiskuoro Lapin Ruskan ja Lapin Lasten Käsikellojen kanssa.

Kuoroja johti Kadri Joamets.

Muita jouluesiintymisiä oli neljä kertaa.

Kuluneen vuoden aikana esiinnyttiin yhteensä 25 kertaa eri tilaisuuksissa.

Erityisiä huomionosoituksia oli Pekka Peltoperän kutsuminen kunniajäseneksi 7.4..

Erikoisuutena mainittakoon Olli Aksovaaran järjestämät 50-vuotisjuhlat Santaparkissa 27.11..

Vuoden tontuksi valittiin Matti Oinas pikkujoulussa.

sai alkaa heti.

Juhlavuoden ensimmäinen suuri näytös oli Mieskuoroliiton talvipäivien isännöinti 10. 12.3. Rovaniemellä. Mieskuorojen yhteinen juhlakonsertti pidettiin Lappia-talolla. Päivät sisälsivät konsertin lisäksi kvartettikilpailut, pidettiin valtakunnallinen kokous, käytiin kaupungin tarjoamilla cocktaileilla, istuttiin iltaa ja niin edelleen. Lappia-talon eteen Lauluveikkojen 60-vuotisjuhlavuoden merkeissä ilmestyi jääveistos Laulaja , jonka veisti Veikko Hamara yhdessä taiteilija Jaakko Paajanen. Järjestelyistä on

21

Juhlavuoden 2006 jääveistoksen veistivät Veikko Hamari ja taiteilija Jaakko Paajanen.

Erkki SantaParkissa tyttöjen kanssa. sanottava, että ne olivat todella suuret ja paljon aikaa ja ajattelua tarvitsevat, mutta niistä selvittiin kunnialla ja kiitoksella.

Eräs toimintaohje: Vitikka ja Vähäkari hoitavat perjantai-illan illallisen järjestelyt Kortelainen hoitaa Tievasalin ovimiehet, neljä henkilöä Vähäkari hoitaa lipunmyynnin järjestelyt, narikkaan 5-6 henkeä Heikkilä tekee kuorojen harjoitteluvuorolistan, kuoroja ohjaavat Florström ja Vitikka Sirkkala ohjaa kutsuvieraita Korpela avustaa tarvittaessa konsertin ja karonkan juontamisessa Vähäkari perii karonkkamaksut.

8.-9.4. Veikot teki konserttimatkan Kiuruvedelle. Matka ja konsertti onnistuivat hyvin. Kadri johti kuoroa ja Polina hoiti säestyksen.

Lauluveikot oli lupautunut esiintymään Jutajaisissa

kesä-heinäkuun vaihteessa.

Osallistuttiin ja hoidettiin oma tehtävä tyydyttävästi.

4.6. Veikot osallistui lippujuhlapäivän Marssikonserttiin Lappia-talossa.

Laulun- ja soitonpäivän konsertti, teemana Matkalla Poriin , laulettiin yhdessä muiden kuorojen ja soitinyhtyeiden kanssa. Musiikki oli tasokasta ja laulupaikat erikoisia. Konserttisalina toimi nimittäin Lyseonpuiston lukion aula.

Edessä on laululeiri.

25.pnä lokakuuta Veikot lähtee viimeistelemään juhlakonsertin lauluja laululeirille Keminmaahan.

Tätä kirjoittaessa Lauluveikkojen historia jatkaa kulkuaan seuraavalle vuosikymmenelle. Juhlat ovat tulossa. Juhlien jälkeen koittaa arki ja uusi aherrus. Edessä on joulukonsertti yhdessä Lapin Ruskan ja Käsikellojen kanssa 9.12..

Nähdään! Terveisin Pekka

Lapin Lauluveikkojen puheenjohtaja Matti Heikkilä ja taiteellinen johtaja Kadri Joamets.

ilman keikkoja.

Kun laulannasta tykkää, ei tunne ikävää.

Vuosikymmenet luo joukkoon suhdetta kestävää.

Vain sama laulun aate se meidät yhteen saa.

Terttu Ruth Seppänen Ei muuta politiikkaa, se meitä kannustaa.

Lauluveikkojen Ei mikään värivaate, kantaatti lippu sinivalkoinen Me ollaan lauluveikkoja, se hengen nostattaa. keskenään väärtejä.

On aate yhteinen.

Ois´elämämme tyhjää, Ken veikkoihin on

kuulunut, pois siitä ei hän jää.

Vaikk elo kauas heittänyt on monta ystävää.

Puseromme alle on veljeys aateloitu.

Yhteiset ilot, murheet on sinne tallennettu.

Me ollaan lauluveikkoja, keskenään väärtejä.

Ois elämämme tyhjää ilman keikkoja.

Kun laulannasta tykkää, ei tunne ikävää.

22 Rantasipi Pohjanhovi 70-vuotta

Legendaarista hotellitoimintaa Rovaniemellä Yksi Suomen tunnetuimmista hotelleista saavutti arvostetun merkkipaalun, kun Rovaniemen legendaarinen Hotelli Pohjanhovi täytti 70vuotta syksyllä 2006.

Monien tarinoiden Pohjanhovi on edelleen vahvassa vedossa ja yksi Rantasipi hotelliketjun kulmakiviä.

Alunperin vuonna 1936 avatun ja sodan aikana tuhoutuneen kiinteistön paikalle vuonna 1947 rakennetussa hotellissa on yhteensä 212 huonetta.

Kunnioitamme talon historiaa ja olemme ylpeitä hotellin osin hyvinkin värikkäistä vaiheista. Kun näihin puitteisiin ja aitoon Pohjanhovi henkeen on lisätty nykyaikaiset palveluelementit voimme uskoa hotellin menestyvän seuraavatkin 70vuotta , kertoo hotellinjoh-

taja Päivi Olkkonen.

Rovaniemeläisyys on aina ollut vahva osa toimintaamme. Sotavuosien ja 1970-luvun lama-aikoinakin paikalliset asukkaat pitivät Pohjanhovin menestystä tärkeänä. Aito lappilainen henki on tärkeä osa myös ulkomaisille asiakkaillemme välittyvää kuvaa hotellistamme ja koko Lapista. Pohjanhovin menestys pohjautuu pitkälti monipuoliseen asiakaskuntaamme ja täällä viihtyvät niin eurooppalaiset ja japanilaiset turistit, kotimaiset liikematkustajat, elämyksistä nauttivat lomalaiset kuin paikalliset asukkaatkin , jatkaa Olkkonen.

Osan hotellin maineesta koko Lapin kohtauspaikkana muodostavat 8 muunneltavaa kokoustilaa, josta suurin mahdollistaa jopa 180

hengen tilaisuudet. Eikä olisi Pohjanhovia ilman legendaarista ravintolatoimintaa.

Hotellin yhteydessä toimii 500 asiakaspaikan ravintola Pohjanhovin lisäksi tanssin ystävien suosima yökerho, kaksi vauhdikasta musiikkibaaria sekä viihtyisä aulabaari.

Restel Oy on vahva tekijä hotelli- ja ravintola-alalla Suomessa Restel Oy Suomen johtava hotelli- ja ravintola-alan yritys ja se harjoittaa liiketoimintaa 44 hotellilla ja 285 ravintolalla. Hotellitoimintaa Restel Oy harjoittaa kotimaisten Cumulus ja Rantasipi ketjujen sekä Hotelli Seurahuone Helsingin myötä.

Kansainvälisenä kump-

panina yhtiöllä on kaksi maailman suurinta hotellitoimijaa, Intercontinental Hotel Group ja sen Holiday Inn ja Crowne Plaza tuotemerkit sekä Wyndham Worldwide ja sen Ramada tuotemerkki. Valtakunnallisena ravintoloitsijana Restel Oy tunnetaan mm. Martina, Huviretki ja Golden Rax Pizzabuffet ketjuista, Hemingways, Parnell´s ja Wanha Mestari -pubeista, Night Life -iltaravintoloista sekä maamme suurimpien tapahtuma-areenoiden ravintolatoiminnasta.

Syksyn 2006 aikana Restelin operoitavaksi siirtyy myös 57 Shell HelmiSimpukka ravintolaa. Restel Oy:n liikevaihto vuonna 2005 oli 229,9 miljoonaa euroa ja työntekijöinä yrityksen palveluksessa oli 3260 henkeä.

Musiikkia kriisin keskellä UNIFIL-operaation esikunta, Naqouran kaupunki (kyläpahanen), Etelä-Libanon, vuosituhannen vaihtumisen tienoilla (-98 -00).

Kyseinen alue on ollut viime aikoina kovasti tapetilla Israel/Hizbollah kriisin takia. Alueella palvellessani tilanne ei ollut niin paha kuin mitä se nyt oli. Toki silloinkin kuoli rauhanturvaajia YK-asemaan tulleista kranaateista. Silloin suomalaisilla oli onnea matkassa, mutta mm. irlantilaisilla ei.

Suomalaisia oli UNIFIL:n esikunnassa vain noin ryhmän suuruinen osasto (kymmenkunta). Suomalaisten pataljoona oli esikunnasta

noin 40 km:n päässä.

Alle 10 neliön majoituskoppiini ostin Naqouran pääkadulta (kuoppainen ja kapea tientapainen väylä) sähköurut. Tarkoitus oli harjoitella mukana olleita mieskuorolaulujen stemmoja.

Muuhun taidot eivät riitäkään. Mukana oli myös Toivelaulukirja n:o 7. Siitä harjoittelin muutamia kappaleita. Melodia nuoteista tai korvakuulolta ja soinnut sointumerkeistä.

Suomi-saunalla (suomalaisten yhteistila) muistan jopa esittäneeni pataljoonan diakonin kanssa kappaleen Tähdet, tähdet sellolle ja uruille sovitettuna. Hauskaa

oli sekä esittäjillä että kuulijoilla. Mieleen on jäänyt myös se, että sain toimia pääjärjestäjänä, kun suomalainen orkesteri Miljoonasade vieraili Naqourassa Ranskalaiset vastasivat esikunnan vartioinnista ja turvallisuudesta.. Vaikka heidän majoitusalueelleen oli rakennettu Eiffel-tornin pienoismalli, ei haikeaa hanurimusiikkia kuulunut juurikaan. Jossakin heidän järjestämissään juhlissa nuoret miehet lauloivat reippaita sotilaslauluja äänissä. Ensimmäistäkään soraääntä ei kuulunut. Harjoitus tekee mestarin.

Puolalaiset vastasivat huollosta. He olivat leirin kovimpia bilettäjiä. Oma tanssiorkesterikin löytyi.

Huonoa oli se, että orkesterin johtaja ja urkuri asuivat samassa parakissa kanssani. Ohut pahviseinä ei ollut omiaan pitämään harjoituksista ja muista juhlista koituvaa meteliä pelkästään seinän puolalaispuolella.

Ghaanalaiset, tummat veljet olivat Big-Band miehiä. Bändissä oli noin 15 miestä. Joukko oli suosittu tanssiorkesteri muidenkin maiden juhlissa.

Italialaisilla oli vastuullaan helikopterilentue. Heidän messissään oli monenlaisia soittimia vapaasti käytettävissä. Taisivat musisoida melko sisäänlämpiävästi, koska mitään mielikuvaa ei sankaritenoreista eikä muustakaan julkisesta esiintymisestä ole jäänyt mieleen.

Nepalilaiset Gurgha-taistelijat tyytyivät rynnäkköhuutoihin ja lähitaistelukarjahduksiin. Intialaiset tulivat norjalaisten tilalle ja heitä oli paljon. Tiedättehän, että herrat tarvitsevat paljon palvelijoita. Riisikin vaihtui välittömästi Basmati-riisiksi.

Veljet pystyivät kehittämään tarvittaessa näyttäviäkin esityksiä. Tuloparaatissa voitiin seurata hienoa soittokuntaa ja kuviomarssia. Pienemmissä juhlissa oli pienempi orkesteri soittamassa tanssimusiikkia. Ryt-

mit olivat hieman poikkeavia siitä, mihin meidän tanssilavoillamme oli totuttu.

Irlantilaiset, nämä iloiset veikot saivat aikaan monenmoista musiikkia. Erikoisuutena muistan taitavat säkkipillinsoittajat. Kerran esiintyi myös rumpali, joka oli kuulemma voittanut maailmanmestaruuden rummutuskisoissa. Pelkällä virvelillä ja kahdella kapulalla veijari pystyi aivan huikaiseviin suorituksiin. Irlannista kävi myöskin vieraileva orkesteri esiintymässä rauhanturvaajille.

Fidzeille ei jostain syystä sopinut alkoholi. Sen takia he pitivät Kava-bileitä. Aine murskattiin joistakin juurista ja sekoitettiin veteen. Juoma muistutti harmaata tiskivettä. Menojen ohjaaja tarjosi laakealla kupilla pesuvadista juomaa. Yhden juodessa muut taputtivat rytmikkäästi käsiään. Aineesta ei tullut humalaan. Se ei myöskään ollut huume. Jonkinlaista raukeutta ja suunseudun puutumista Kava aiheutti fidzeille. Pari kaljaa pohjaksi ottaneelle skandinaaville vaikutus oli olematon. Ainakin piti käyttää paljon mielikuvitusta.

Maassa istuttaessa ja nuotion loistaessa otettiin kitarat esille ja kaikki lauloivat, kuka milläkin kielellä.

Taisi siellä joskus kajahtaa eteläpohjalainen kansanlaulukin.

Sokerina pohjalla oli fidziläisten MIESKUORO. Se harjoitteli lähes päivittäin.

Erittäin kaunis neliääninen laulu kuului usein heidän taloltaan. Kieli oli heidän äidinkieltään, joten en tullut liittyneeksi kuoroon. Monesti toivottivat tervetulleeksi. Musiikki kuulosti hengelliseltä musiikilta.

Muutaman kerran melodiakin oli tuttu. Että tällaista musiikkia kriisin varjosta.

Eniten jäi harmittamaan se, että ei tullut liitytyksi siihen mieskuoroon. Toisaalta se ei kyllä kuulunut Mieskuoroliittoon!

Kari Korpela, Evl evp

23

Lapin Lauluveikot 60-vuotta

24 * Juhlapuhuja aloitti: Hyvät naiset ja herrat. On aina miellyttävää viettää aikaa sivistyneiden ja keskustelutaitoisten ihmisten seurassa. Mutta oli tosi mukavaa tulla tähänkin tilaisuuteen. * Maalarimestari tuli kotiin pitkäksi aikaa venähtäneen työpäivän jälkeen. Hänen nenänsä ja poskensa punoittivat ja hän yski kovasti.

- Mikä se noin yskittää ja punoittaa? vaimo kysyi tiukasti.

- No kun siellä rakennuksella oli niin hirveästi viimaa, maalarimestari yritti selittää.

- Tsot, tsot, sanoi vaimoi, - nyt taisi mennä yksi kirjain väärin.