Fiba kevät 2021

FIBA

Helsingin yliopisto // arkeologia // kevät 2021

Sisällysluettelo

FIBA on Helsingin yliopiston arkeologian opiskelijoiden Fibula ry:n pää-äänenkannattaja.

103. lehti, 31. vuosikerta.

Tämä julkaisu saa HYYn lehtitukea.

Pääkirjoitus

Tomi Kuljukka & Eveliina Vanhala

3

Pj-palsta Eveliina Vanhala

4

Vuoden kaivaja 2020 -kuva 5 Elisabeth Ahola

Julkaisija Fibula ry

Fuksiesittelyt Fiban toimitus

6

Osoite Fiba, Fibula ry/Arkeologia; PL 59; 00014 HELSINKI

Tunteita etäpikkujouluissa Mervi Suhonen

9

Digilehti fibalehti.wordpress.com issuu.com/fiba-lehti Päätoimittajat Tomi Kuljukka & Eveliina Vanhala (fibatoimitus@gmail.com) Toimittajat Elisabeth. Ahola, Janna Laajaranta, Maria Ronkainen, Alexander Suvorov, Mervi Suhonen, Panokerho

Senaatintorin kaivaukset 2020 opetuskaivauksilta tositoimiin 10 Maria Ronkainen Graduesittelyt Fiban toimitus

12

Mahtavan arkeologian oppiaineen Meet & Greet 19 Elisabeth Ahola & Alexander Suvorov Minkälainen kaivaja olet?

22 Maria Ronkainen & Janna Laajaranta

Taitto Tomi Kuljukka & Eveliina Vanhala

Panokerho goes dark 26 Panokerho

Paino Picaset Oy

#Kuultua 29 Fiban toimitus

Painos 50 kpl

Kansikuva: Maria Ronkainen Hessu Hopo: Sami Brchisky

2

Pääkirjoitus

Tomi kuljukka & eveliina vanhala

Toimituksesta moi!

K

evään merkkeihin kuuluvat lämpenevät kelit, ajoittaiset auringonpilkahdukset, metsiin, pelloille, puskiin ja toivottavasti kesän aikana terasseille ilmaantuvat arkeologit sekä tietenkin Fiban ilmestyminen! Suvituulet eivät nimittäin puhalla, ennen kuin Fiba on ulkona.

Olemme toimituksessa olleet hyvin innoissamme tämän kevään Fibasta. Kuten arkeologeilla on tapana, hyppäämme hetkeksi menneisyyteen (syvälle ensimmäiseen koronavuoteen 2020) Tunteita etäpikkujouluissa -muistelun ja Panokerhon tummien oluiden arvosteluraadin kautta. Tämän lisäksi pääsemme fiilistelemään viime syksyn Senaatintorin kaivauksia narraattorina Maria. Täysin uutena formaattina esittelemme liudan joulukuussa 2020 maisteriksi valmistuneiden pro gradu -tutkielmien abstrakteja.

Sitten käännetään katse kohti tätä kevättä. Kevään Fiban yksi perinteisimmistä elementeistä on ollut uusien arkeologian fuksien esittely, joten luonnollisesti se löytyy lehdestä tälläkin kertaa! Elisabeth ja Alexander kertovat kevään hyvän mielen Meet & Greet -tapahtumasta. Tulevaan kaivauskesään taas pääset virittäytymään Millainen kaivaja olet? -testin kautta - käy siis testaamassa oletko sinä kaivausten newbie, “se toinen johtaja” vai kenties Hessu Hopo?

Nähään kuopassa kaljalla!

Terkuin Tomi & Eveliina

3

Pj-palsta Eveliina Vanhala Heipä hei, fibulistit!

V

uosi etäopiskelua ja etäelämää takana ja puhun varmaan kaikkien puolesta kun sanon, että tämä on ollut melko rankkaa. Uuteen normaaliin tottuminen ja tilanteen hyväksyminen on ollut vaikeaa, ja omien tuttujen opiskelupaikkojen kuten kirjastojen sulkeutuminen on vaikeuttanut opiskelua (lue: kotona tekee vaan mieli pelata pleikkaria eikä tehdä koulujuttuja).

Fibulassakin olemme jo vuoden järjestäneet etätapahtumia. Erityisesti tämän vuoden puolella olemme pyrkineet panostamaan hyvinvointiin, ja alkuvuosi onkin ollut täynnä erilaisia hyvinvointia lisääviä etätapahtumia kuten balettia, joogaa, tenttimeditointia ja pahoinvointi-iltoja (joita myös opintopiireiksi kutsutaan). Toivomme, että tällaisilla tapahtumilla pystymme edes hiukan helpottamaan opiskelijoidemme oloa ja edesauttamaan hyvinvointia!

Uusien tapahtumien lisäksi myös perinteiset tapahtumamme ovat pitäneet pintansa etäaikana – esimerkiksi peli-illat, kuukausipäivystykset, panokerhon olutmaistelut ja maalauskerhon

hauskat maalailutapahtumat. On ollut ihana huomata, että muuttuvista ajoista huolimatta Fibula ja fibulistit ovat pysyneet aktiivisina!

Onneksi kesä on jo tuloillaan ja silloin toivottavasti kaikki pääsevät turvallisesti näkemään ystäviään ja perhettään. Jos ei sisätiloissa, niin ainakin ulkona kauniissa kesäsäässä. Valoa tunnelin päässä tuntuu onneksi olevan, sillä koronarokotusten jakelu on lähtenyt lupaavasti käyntiin! Toivon hartaasti, että jossain vaiheessa lukuvuotta 2021-2022 ainakin uudet opiskelijat pääsisivät yliopiston tiloihin oikeille luennoille Zoomin sijaan, GIS-labraan juomaan kahvia opiskelijakollegoiden kanssa ja istumaan Topelian sisäpihalle. Ystävien kanssa yhdessä opiskelu ja yliopistolla oleilu kuuluvat ainakin itselläni oleellisesti yliopistokokemukseen ja vaikuttavat myös motivaatioon hurjasti.

Lähitapaamisia odotellessamme nautitaan kuitenkin toistemme seurasta Zoomin välityksellä ja pysytään kärsivällisinä. Arkeologit on tehty jaksamaan, ja yhdessä nousemme tästäkin kuopasta!

Halataan kun (turvallisesti) tavataan!

4

Vuoden kaivaja 2020 -kuva Tulevaan kaivauskesään päästään virittäytymään Fibulan vuoden 2020 pikkujouluissa valitun vuoden kaivaja -voittajakuvan kautta! Tämä otos kuvastaa Suomen kaunista kaivauskesää parhaimmillaan! Kuvan on ottanut Oona Jalonen, ja kuvassa hymyilee Elisabeth Ahola.

5

Fuksiesittelyt Koonnut Fiban Toimitus

On aika taas esitellä arkeologian uudet, ihanat fuksit, jotka ovat siunaantuneet joukkoomme Kulttuurien tutkimuksen koulutusohjelman kautta!

Kysyimme fukseilta seuraavat kysymykset: Kuka olet?

Mistä tulet?

Minne menet?

Mitä opiskelet?

Parasta arkeologiassa?

1. Daniel 2. Oulusta eksyin tänne suureen maailmaan.

3. Se on vielä mysteeri. Elämä on seikkailu, ja parhaat seikkailut syntyvät silloin, kun ei ole mitään tiettyä määränpäätä mielessä.

4. Arkeologiaa <3 5. Ihanat opiskelukaverit ja kaivaminen!

6

1. Moi! Mä oon Janna. Kissatäti, true crime -intoilija, videopelien suurkuluttaja. Joskus sosiaalisesti hieman hukassa. Koen oloni samaan aikaan vanhaksi ja nuoreksi. Oon utelias, tykkään oppia kaikesta uudesta, ja mulla on hyvä muisti, mutta ainoastaan kun kyseessä on tieto, jolla ei tee oikeen mitään.

Tuun kaikkeen noin parikyt minuuttia ajoissa, koska muuten olisin aina myöhässä.

2. Oon helsinkiläinen paluumuuttaja. Asustelin kymmenisen vuotta ympäri Suomea ja Eurooppaa tekemässä vähän kaikenlaista, kunnes muutin takaisin arkeologian opintojen perässä.

3. Toivottavasti pitkälle. Yritetään ainakin.

4. Opiskelen pääaineenani arkeologiaa. Sivuaineiden valinta on ollut hankalaa, mutta todennäköisesti haluan tulevaisuudessa keskittyä meriarkeologiaan.

5. Parasta arkeologiassa on minusta sen monitieteisyys ja lukemattomat erikoistumismahdollisuudet. Melkeinpä mikä tahansa aika, paikka tai aihe kiinnostaa, arkeologiaa on mahdollista soveltaa juuri siihen itseään kiinnostavaan aihepiiriin.

1. Aku 2. Tulen Pakilasta 3. Menen opetuskaivauksille elokuussa 4. Opiskelen arkeologiaa kulttuurien tutkimuksen kandiohjelmassa 5. Parasta arkeologiassa on yhteisöllisyys ja poikkitieteellisyys

7

1. Olen Visa Virtanen, 19-vuotias nuorimies, jonka kiinnostus arkeologiaa kohtaan heräsi ensimmäistä kertaa 6-vuotiaana Indiana Jonesia katsoessa. Pidän kamppailulajeista, puutöistä, piirtämisestä sekä kirjoista ja elokuvista. Talvisin minut tunnistaa lähes poikkeuksetta punaruutuisesta takista.

2. Olen syntynyt ja kasvanut Etelä-Pohjanmaalla Ilmajoen maalaiskunnassa.

Myöhemmin olen pitänyt majaa useammassakin paikassa, kuten Kiinassa Nanchangissa, mutta koen itseni silti vahvasti eteläpohjalaiseksi.

3. Suunta on nyt ainakin aluksi kohti maisterintutkintoa. Sen jälkeen olisi mahtavaa

8

tehdä tutkimustyötä.

4. Arkeologian lisäksi opintosuunnitelmaani ja käymiini kursseihin kuuluu esimerkiksi ranskan kieltä, folkloristiikkaa sekä luonnontieteitä.

5. Esinelöytöjen kannalta mielestäni parasta arkeologiassa ovat varmaankin keskieurooppalaiset ja itä-aasialaiset aseet.

Tunteita etäpikkujouluissa Mervi Suhonen

Jännitys En minä tunne sieltä ketään. Sisäpiirin juttu, varmaan. Miksi tunkeilen?

Kiusaantuneisuus Ollaan ruuduilla. Miltä minä oikein näytän?

Kuuluuko äänessäni jokin sivusävel?

Helpotus Tuttuja kasvoja, sittenkin. Tuttuja ja uusia.

Mammutti on mukana! Jäänmurtaja-mammutista on helppo puhua kivasti.

Sääli Professori saapuu – mustassa puvussa. Kerkisipäs, nippa-nappa, hikinen varmaan. Istuu työhuoneessaan ja näyttää kiireiseltä edelleen. Tekstiviestitän: ”Mika, mitä sinä juot?” Hän juo vettä! Kaataisin viiniä, mutta etänä ei se käy.

Hämmentyneisyys Volker istuu Saksassa. ”I was going to Corona Hell – and here I am.” Suomi on maaseutua sittenkin.

vastaan väärin, vaikka olen maisteri?

Ujous Kahoot-kyselyjä löytyy lisää. Esihistoriallisia periodeja, huh! Olen tyhmä kuin tölkki ja kaikki näkee!

Rentoutuminen Tämä on leikkiä. Oikeus leikkiin on subjektiivinen oikeus. Leikin, siis olen subjekti.

Mielikuvitus saapuu ja tarjoan lasillisen. Visailupeli on mainio tapa kutitella aivoja.

Ilo Seura tekee kaltaisekseen. Opiskelijat piristävät. Mammutti virnistää veikeästi. Nousee se olo, että tohdin mennä toisten kanssa juttelemaan.

Haikeus Ei ole toisia. Toivotan opiskelijoille hyvän illan jatkot ja klikkaan punaista Otan lasista liian ison kulauksen ja puristan pehmotiikerin vasten rintaa.

Nolous Fuksit ovat tehneet tietovisan peliin nimeltä Kahoot! Olen hidas. Miten tämä toimii? Kysytään arkeologiaa. Entä jos

9

Senaatintorin kaivaukset 2020 – opetuskaivauksilta tositoimiin Maria Ronkainen

O

li kaunis lähes helteinen syksyinen päivä, kun Museoviraston arkeologisten kenttäpalveluiden Senaatintorin kaivaukset pyörähtivät käyntiin. Kopin edellä oli ryhmittymä ihmisiä seisoen yhdessä, mutta hieman erillään. Osa selkeästi vanhoja tuttuja, osa vielä vierasteli uusia kasvoja. Pian parakin ovi tärähti jo auki ja puolet porukasta kutsuttiin sisään lippulappuja täyttämään toisen puolen valitessa mieluisia työvälineitä. Ja siitä pyörät nytkähtivät liikkeelle. Katson ympärille, mitä muut tekevät: huomioliivi päälle, tuolta kypärä, keräävät ämpäreitä kaksi, polvialusta, pelkka ja rikkakihveli. Sitten vain perässä kaivausalueelle. Se on ensimmäinen päivä tositoimissa ja vatsassa kihelmöi ja pää lyö tyhjää. Entä, jos ne lähettävätkin minut saman tien kotiin?

Kuljen työmaaportista sisään ja näen kaivinkoneen avaamat kaksi kuoppaa.

Aloitamme hommat Senaatintorin itälaidalta, jonne on avattu kolme kaivauskuoppaa niihin paikkoihin, joissa tehdään myöhemmin valaistuksen uusimistyötä. Tällä puolella historiallisten lähteiden perusteella on odotettavissa 1600-1700 10

-luvuilta peräisin olevia Suurtorin kerrostumia, ja mikäli kaivaushenget sen suovat niin osumme joihinkin vanhoista raatihuoneista ja venäläiseen kenttälinnoitukseen.

Hyppään kuoppaan ja ryhmittäydyn linjaan ohjeiden mukaisesti kanssakaivajien kanssa.

Alkuun jännitän paljon, sillä en ole aiemmin ollut historiallisen ajan kaivauksilla tai yksikkökaivauksilla. Tunnistanko liitupiipun katkelman, kun sellainen tulee vastaan? Entä mitäs kaikkea muuta olikaan odotettavissa mahdollisiksi löydöiksi historiallisena aikana? Tunnistanko, milloin yksikkö loppuu ja seuraava alkaa? Onnekseni pelkoni osoittautuvat pian turhiksi ja osaavampien kaivajien seurassa pääsee yllättävän helposti homman jyvälle. Myönnän kuitenkin, että yksiköt aiheuttivat vielä tuskan hikeä vielä viikkojakin myöhemmin, etenkin kun yksi märkä tummanharmaa hiekka on ehkä muuttumassa toiseksi vähemmän märäksi hieman vaaleammaksi hiekaksi, vai onko sittenkään!?

Ei mene aikaakaan, kun siirrymme torin länsilaidalle ja siellä sijaitseville kolmelle 1640-1700 -luvun kirkkomaassa sijaitsevalle kaivauskuopalle. Hieman jo

rentoutuneena ja rutinoituneena työskentelemään historiallisen ajan arkeologisilla kaivauksilla, nyt jännityskertoimet taas kohosivat, sillä vuorossa oli hautoja.

Meille esiteltiin hautakaivausvälinelaatikko, mikä paljastui monipuoliseksi kokoelmaksi erilaisia tuttuja keittiövälineitä teelusikoista soppakauhoihin. Ensimmäisen vainajan esiin kaivaminen oli todella kuumottavaa ja nostaminen aiheutti lähestulkoon täydellisen epätoivon, erityisesti luiden huonon kunnon takia, sillä tuntui, että liian intensiivinen tuijottaminenkin sai ne murenemaan. Hautoja kuitenkin riitti ja pian niidenkin parissa työskentelyyn löytyi toimivat tavat.

Isoin ero opetuskaivauksiin oli kaivausten tahti ja miten eri osaset pyörivät samanaikaisesti käynnissä. Useampaa kuoppaa kaivettiin ja dokumentoitiin samanaikaisesti. Sai olla tarkkaavainen, että ei vahingossa jälleen kerran vienyt takymetrin ”oikuttelevan Isabellan” huomiota itseensä kulkemalla kirkkaissa huomioliiveissä ohitse. Useammin löysi itsensä lapiokädestä kuin varovasti sutimassa esiin tulevia löytöjä. Senaatintorin kaivaukset olivat monessa mielessä hyvin mieleenpainuvat. Minulle tietenkin siinä mielessä, että ne olivat ensimmäiset kaivaukset tositoimissa opetuskaivausten jälkeen.

Mutta lisäksi sen vuoksi, että nämä kaivaukset tapahtuivat Helsingin sydämessä, herättivät melkoisen paljon median kiinnostusta ja näiltä pääsi yöksi kotiin.

Oli upeaa olla osa Senaatintorin kaivauksia, joten suuri kiitos koko Senaatintorin kaivausporukalle ja Museoviraston arkeologisille kenttäpalveluille!

Erityiskiitos kaivausjohtajille Heli Lehdolle ja Tuija Väisäselle, että uskalsivat

Kuva: Maria Ronkainen

Kuva: Heli Lehto/ARKE

palkata newbien tositoimiin!

11

Graduesittelyt Koonnut Fiban Toimitus

Vuonna 2020 Helsingin yliopistosta arkeologian laitokselta valmistui iso joukko opiskelijoita filosofian maistereiksi. Tässä jutussa pääsemme lukemaan neljän vastavalmistuneen pro gradu -tutkielmia abstraktien muodossa.

Vinkki vitonen! Pro gradut ovat julkisia ja niitä pääsee lukemaan osoitteesta helda.helsinki.fi.

Voit laittaa hakusanaksi esimerkiksi kirjoittajan nimen.

Neliömassa pergamentin laadun tutkimuksen välineenä: metodologinen kokeilu

Kansalliskirjaston

Fragmenta

membranea

-kokoelman

raamattufragmenteilla.

Tia Niemelä

Tutkielmassa kehitettiin sekä testattiin uutta menetelmää Kansalliskirjaston Fragmenta membranea -kokoelman pergamentista valmistettuihin raamattufragmentteihin. Näitä fragmentteja on yhteensä viidestäkymmenestäkolmesta rekonstruoidusta keskiaikaisesta Raamatusta, ja ne sisältävät vähimmillään yhden lehden ja enimmillään jopa 80 lehteä. Aineisto koostui neljästäkymmenestäseitsemästä rekonstruoidusta kirjasta sekä kahdeksastakymmenestäyhdeksästä lehdestä tai kaksoislehdestä. Aineistoon kuului sekä glossattuja että ilman glossaa olevia Raamattuja. Glossatut Raamatut edustavat kaupungeissa yliopisto-opiskelijoiden tarpeisiin tehtyjä kirjoja ja niiden ajoitukset painottuvat aineiston myöhäisempään päähän. Varhaisemmat Raamatut valmistettiin puolestaan pääosin luostareissa. Kehitetyllä menetelmällä pergamenttifragmentin neliömassa (g/m2) eli massan (g) suhde määrään (m2) voidaan luotettavasti laskea kajoamatta destruktiivisesti itse tutkimusaineistoon.

Neliömassaa käytetään paperiteollisuudessa tarkasteltaessa paperin ja pahvin paksuutta. Laskettuja neliömassa-arvoja puolestaan voidaan verrata toisiinsa, mikä mahdollistaa pergamenttifragmenttien välisen laadun vertailun. Aiemman pergamenttifragmentteihin kohdistuneen tutkimuksen perusteella on tuotu esiin, että pergamentti muuttuu ohuemmaksi 12

sitä mukaan mitä enemmän sen tuotanto siirtyy luostareista kaupunkeihin ja valmistus muuttuu ammattimaisemmaksi. Tässä työssä käsitelty aineisto näyttää neliömassojen perusteella noudattavan aiempaan tutkimukseen perustavaa hypoteesia siitä, että näin todella tapahtuu.

Pienempi neliömassaluku kuvastaa laadullisesti ohuempaa ja siten ajallisesti ja työllisesti vaativampaa pergamentinvalmistusta. Työssä havaittiin myös ero Raamattujen ja glossattujen Raamattujen välillä. Glossattujen Raamattujen pergamentin paksuus on selkeästi pienempi, kuin sellaisten aineiston Raamattujen, joissa glossaa ei ole. Raamattujen valmistuspaikoista Ranska nousee esiin neliömassoiltaan pienimpien Raamattujen osalta. Tätä puolestaan selittää Pariisin kaupungin merkitys kaupallisessa kirjatuotannossa keskiajalla.

Pergamenttifragmenttien valokuvaamista Kansalliskirjaston erikoislukusalissa Kuva: Tia Niemelä.

13

Kenttätöitä työt

itsenäistyvässä

Suomessa – E simerkkinä P irkanmaan

kenttä -

1910–1930- luvuilla

I ida Heikkari

Suomessa 1900-luvun alkupuolella kansallinen nationalismi oli voimissaan. Kuinka paljon tällä oli vaikutusta arkeologien kenttätöihin ja niiden myötä tehtyihin tulkintoihin? Vaikka arkeologit saattoivat tehdä kenttätyöt ilman tarkoitusta tuottaa nationalistista historiankuvaa tukevaa aineistoa, he elivät ja kasvoivat aikana, jolloin tätä kuvaa historiasta työstettiin ja opetettiin. Kuinka paljon tämä vaikutti, vaikuttiko, ja keiden osalta? Tutkielmassa tarkastellaan suomalaisen arkeologian tutkimuksen historiaa sen aineiston perusteella, mitä on ollut käytettävissä aikalaistutkijoilla ja mitä on säilynyt nykypäivään saakka. Tarkoituksena on tutkia, millä tavoin arkeologista tutkimusta tehtiin, ja mitkä seikat vaikuttivat sekä kenttätöiden tekemiseen, löytöjen talteenottoon, muistiin merkitsemiseen, tulkintoihin ja myöhempään käyttöön Pirkanmaalla vuosina 1910–1939.

Materiaalina tutkimuksessa toimivat ensisijaisesti arkeologisten kenttätöiden kenttätyöraportit sekä niiden löytöluettelot. Lisäksi ajan oppikirjoja, alan kirjallisuutta ja artikkeleita on käyty läpi. Jonkin verran tutkielmassa käydään läpi myös tutkijoiden henkilöhistoriaa, mutta pääpaino on raporteilla, jotka ovat olleet käytettävissä muilla tutkijoilla ennen ja nyt, mutta joita ei ole suunnattu suurelle yleisölle. Kuitenkin raportin takana oli aina henkilö, joten myös henkilöhistorialla on merkitystä.

Kenttätyöraporttien perusteella kenttätöitä tehneiden arkeologien keskuudessa oli laajaa variaatiota kenttätöiden tekemisen ja niistä raportoimisen suhteen. Suoraan viitteitä siitä ei löytynyt, että nationalistinen historiankuva olisi ohjannut tulkintaa tai tutkimuskohteiden valintaa, mutta olemassa oleva historiankuva vaikutti tutkimukseen, ja tutkimus myös kuvaan historiasta. Lisäksi selkeiden, yhtenäisten käytäntöjen puute raportoinnin osalta loi lisää hajontaa ja variaatiota aineistoon. Aineistosta erottui kuitenkin muutoin selkeitä asioita, jotka toistuivat useissa töissä säännönmukaisesti, kuten paikallisten informanttien käyttö tutkimuksen apuna ja paikallisen perintötiedon kirjaaminen muistiin. Tutkimuksessa selvisi lisää siitä, mitä tietoa 1900-luvun kaivauksilta on säilytetty seuraaville tutkijoille.

14

T ekstiiliarkeologiaa H ailuodolla Lauretta Suomi

Kirjoitin pro gradu -tutkielmani Hailuodon vanhan kirkon lattian alle haudattujen vainajien hautapukuihin kuuluneista nauhoista, jotka ajoittuvat esimodernille ajalle 1600–1700 -luvuille. Tutkimusaineistoni koostui 13:sta nauhasta, joista monet sisältävät tekstiilikuitujen lisäksi metallia. Tavoitteenani oli selvittää, millaisia nauhat ovat rakenteiltaan ja mistä materiaaleista ne on valmistettu. Tutkimuksissa minua avustivat ohjaajani Krista Vajanto sekä Hailuodon tekstiilimateriaaleista vastaava Sanna Lipkin. Rakenteiden tutkimiseksi nauhoille tehtiin tekstiilianalyysi, jossa selvitettiin nauhojen sidokset, langantiheydet (lankojen lukumäärä senttimetriä kohden kuteessa ja loimessa) sekä lankojen mahdollisten kierteiden suunnat.

Nauhojen tekstiilimateriaalit määritettiin tarkastelemalla kuitujen ominaisuuksia mikroskoopilla, ja metallien sisältämät alkuaineet taas selvitettiin pyyhkäisyelektronimikroskopialla.

Nauha on kuparinen nauha, joka on taivutettu koristekukan varreksi. Nauha on liimamaisen konservointiaineen peitossa, minkä vuoksi sen tekstiilimateriaalia ei voinut selvittää. Kuva: Sanna Lipkin 15

Valtaosa nauhoista on erittäin hienoja langantiheydeltään (vähintään 20/cm, korkein luku 56/cm), ja kahta toimikassidoksista yksilöä lukuun ottamatta nauhat ovat palttinasidoksisia. Nauhat siis muistuttavat rakenteiltaan pirtanauhoja, mutta ne on todennäköisesti kudottu koneellisesti. Kaikkien muiden nauhojen tekstiilimateriaali on silkkiä, mutta yhden tekstiilikuidut ovat kasviperäisiä (pellavaa, nokkosta tai hamppua). Lähes jokainen nauha sisältää metallilankoja tai metallipäällysteisiä silkkilankoja, ja kaikissa metallipitoisissa nauhoissa on mukana kuparia. Vain kolme nauhaa sisältää lisäksi hopeaa, ja ainoastaan yksi kultaa.

Jalometallipitoiset silkkinauhat ovat olleet kalliita ylellisyystuotteita, joita vain ylimmillä yhteiskuntaluokilla oli lupa käyttää. Tällaisten asusteiden läsnäolo haudoissa osoittaa, että myös syrjäisellä Hailuodon saarella on asustanut vaurasta väkeä, jolla on ollut mahdollisuus pukeutua aikakautensa yläluokkaisen pukumuodin mukaisesti. Nauha-aineistossa kupari on kuitenkin vallitseva materiaali ja useimmissa ei ole ollenkaan hopeaa, saati kultaa.

Korroosion myötä kupari muuttuu väriltään vihreäksi, mutta alkuperäisessä loisteessaan kupari on ulkonäöltään kullan kaltaista. Historiallisissa lähteissä sekä pukuhistoriallisessa kirjallisuudessa on useita mainintoja kulta- ja hopeanauhoista, mutta ei kuparinauhoista. Hailuodon vanhan kirkon aineiston perusteella näyttäisi siltä, että “kultanauhat” eivät välttämättä olisi aina olleet ollenkaan kultaisia. Epäselväksi kuitenkin jää, onko kultaa jäljittelevien nauhojen myynnissä ollut kyse huijauksesta vai olivatko kupariset nauhat vain edullisempi vaihtoehto kultanauhoille.

Nauha on koristeellista silkkibrokadia, joka sisältää kuparia, hopeaa ja kultaa. Kuva: Sanna Lipkin 16

Kivilajilähteiden

geokemia ja kiviteknologia

Olli Eranti Kiviesineiden ja kivilajilähteiden geokemialliset ominaisuudet ovat Suomen arkeologisessa tutkimuksessa edelleen suhteellisen tuntemattomia, mutta tutkimukselle riittää potentiaalia. Suurin osa Suomen kivikautisesta kiviesinelöytöaineistosta perustuu kvartsiainestoa lukuun ottamatta hiotusta metamorfisesta kivilajista, jonka potentiaaliset kivilajilähteet sijaitsevat Suomen alueella. Geokemialliset tutkimukset voivat paljastaa kivilajin kompositionaalisia ominaisuuksia sekä hivenaine- pitoisuuksia, jotka voivat linkittää kivilajilähteitä Suomen lukemattomista kivikautisista asuinpaikoista löydettyihin esineisiin. Kiviteknologiset piirteet yhdistettynä geokemiallisiin tutkimuksiin tarjoavat hyvän pohjan kiviesineiden provenanssitutkimuksiin.

Pro- gradussa: Geochemical Comparison of two Tervola Volcanite Deposits as Plausible Stone Tool Material Sources in Kemijoki perehdytään geokemiallisiin sekä kiviteknologisiin piirteisiin kahdesta kivilajilähteestä Tervolan alueelta, Lapin maakunnan lounaisosasta.

Kahdesta kivilajilähteestä nimeltä Rakkaviita ja Rieskapaikka kerätyt 62 näytettä tutkittiin Bruker S1 Titan- PXRF- laitteella. Tämän jälkeen kolme näytettä Rakkaviidasta ja kaksi näytettä Rieskapaikasta tutkittiin PANalytical Axios mAX 4 kW, Wavelength Dispersive X-Ray fluorescence spectrometer – WDXRF- laitteella Helsingin Yliopiston geotieteiden laitoksella Kumpulassa.

Rakkaviidan kivilajilähde/louhos. Kuva: Olli Eranti 17

Mittausten dataa arvioitiin tilastollisin ja geologisin määrittelymenetelmin. Tuloksena on tarkka geokemiallinen kivilajimääritys, sekä katsaus kahden menetelmän välisiin tuloseroihin.

Mittaukset paljastivat eroja kahden mittalaitteen välillä erityisesti silikaatti - SiO2arvojen välillä. WDXRF- mittaukset tehtiin ilman erillistä goniometrikalibraatiota, joka vaikuttaa joidenkin alkuaineiden arvoihin, mutta tutkimuksessa ilmeni, että kyseisistä alkuaineista saadut arvot eivät vaikuta kivilajin tai provenanssin kannalta tuloksiin oleellisesti. Mittauksissa yli prosentin pitoisuuksiin yltäneet alkuaineet mahdollistivat karkean kvalitatiivisen kivilajimäärityksen kummastakin kivilajilähteestä, jota voidaan hyödyntää vertailevassa materiaalitutkimuksessa. Hivenaineista saaduista tuloksista havaittiin selkeä samankaltaisuus kivilajilähteiden välillä alkuaineiden yttrium (Y) ja strontium (Sr) välillä. Näiden alkuaineiden osalta päädyttiin johtopäätökseen, että geologisen alueen määrittäminen strontiumin ja yttriumin välisestä suhteesta on mahdollista osassa Suomen alueen metamorfisista laavikivistä.

WDXRF todettiin hyödylliseksi, joskin työlääksi metodiksi geokemiallisiin tutkimuksiin metamorfisten laavakivien osalta. Tutkimuksissa päädyttiin kuitenkin johtopäätökseen, että kallis ICP-MS- menetelmä soveltuu tämänkaltaisiin mittauksiin paremmin.

Vaikka yttriumin ja strontiumin ominaisuudet olivatkin lähes identtiset kahden kivilajilähteen välillä, tutkimuksissa ilmeni selkeitä esineenvalmistuksellisia ominaisuuseroja kahden lähteen välillä. Valmistusteknologisiin ominaisuuksiin vaikuttavat tekijät todettiin johtuvan suurempien pitoisuuksien mineraalisuhteista, sekä kiven formaatioprosessista sekä metamorfoosin vaiheista. Rakkaviidan kivimateriaali todettiin folioituneemmaksi ja erodoituneemmaksi, kuin Rieskapaikan hienojakoinen ja porfyriittinen kivimateriaali.

18

Mahtavan arkeologian oppiaineen henkilökunnan Meet & Greet Elisabeth Ahola & Alexander Suvorov Fibula lähetti maaliskuussa arkeologian laitoksen henkilökunnalle kannanoton liittyen jaksamiseen korona-aikana. Henkilökunta otti viestin hyvin vastaan ja ehdotti arkeologian laitoksen osastovierailua. Fibula järjesti osastovierailutapaamisen arkeologian oppiaineen henkilökunnan kanssa 30.3.2021, jotta opiskelijat ja henkilökunta pääsisivät hieman tutustumaan toisiinsa – yliopiston oltua jo vuoden etäopinnoissa.

Varsinkaan uudet opiskelijat eivät ole päässeet tapaamaan henkilökuntaa luentoja lukuun ottamatta.

Tapahtumassa oli tarkoituksena esitellä oppiaineen henkilökunta ja käsitellä opetukseen ja etäopiskelun aikana jaksamiseen liittyviä kysymyksiä. Tapahtuma keräsi hyvin sekä henkilökuntaa että opiskelijoita paikalle. Arkeologian laitoksen henkilökunta esittäytyi lyhyesti vastaten kuuteen kysymykseen: “1. Kuka olet 2. Mitä teet nyt 3. Mitä olet opiskellut? 4. Tulevia kursseja?

5. Mitä toivot opetukselta/opiskelijoilta?

6. Oletko joskus ollut järjestötoiminnassa mukana?”. Esittäytymisen jälkeen käsiteltiin opiskelijoiden ja henkilökunnan kanssa yhdessä Flinga-sovelluksella kysyttyjä kysymyksiä. Kysymykset tulivat pääosin opiskelijoilta ja sisälsivät kommentteja opetuksesta

ja kursseista – kysymyksiä tulevasta sekä risuja ja etenkin ruusuja. mm. jaksamisesta ja opetuksesta.

Henkilökunta ja opiskelijat kertoivat omista huolistaan ja ongelmistaan koronan aikana. Henkilökunnalta tuli kommenttia, kuinka töiden suunnittelu on vaikeaa, kun projektit ovat jäädyksissä rajoitusten takia. Henkilökunta sanoi kaipaavansa kontaktia ihmisiin ja kasvotusten näkemistä. Opiskelijat puolestaan kertoivat olevansa stressaantuneita kurssi palautusten, työskentelyn ja opiskelun kanssa.

Opiskelijat kuitenkin ovat kokeneet, että opettajat ovat olleet hyvin ymmärtäväisiä tilanteen suhteen esimerkiksi pidentämällä deadlineja.

Tapahtumassa todettiin yhteisesti, että opiskelijoiden ja henkilökunnan välistä yhteistyötä ja kommunikaatiota voisi parantaa ja kursseista voisi tulla paremmin informaatiota.

Henkilökunnan jäsenet antoivat opiskelijoille ja kollegoilleen vinkkejä kuinka rauhoittaa sielu korona-aikana. Nappaathan itsellesikin parhaat vinkit talteen, jos tuntuu siltä, että kaipaat uusia harrastuksia! Lista löytyy tästä englanniksi!

19

Tips for unwinding - cooking, coloring, knitting, growing stuff (gardening, plants), video games, long walks, yoga, music - listening or playing instruments, participating in online seminars and conferences, horseback riding and spending time with animals.

Opiskelijat olivat kiinnostuneita siitä, millaisia sivuaineita olisi hyvä ottaa arkeologian tueksi. Henkilökunta mainosti esimerkiksi tilastotiedettä, geoinformatiikkaa, geologiaa, kieliä ja pedagogiikkaa. Tärkein sanoma oli kuitenkin se, että tärkeintä on tehdä sitä mikä itseä kiinnostaa; joskus yllättävätkin yhdistelmät saattavat olla jopa parhaimpia!

Keventävänä ja viimeisenä kysymyksenä tapahtumassa kysyttiin vielä millaisia odotuksia henkilökunnalla ja opiskelijoilla on tulevalta kesältä. Vastaukset olivat juuri sellaisia mitä arkeologeilta ja arkeologian opiskelijoilta voisikin odottaa: Ahvenanmaan opetuskaivaukset, Bulgarian

kaivaukset, kaivauskesä Suomessa yleisesti, aurinko, metsälenkit, puutarhapuuhastelu ja muut harrastukset. Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä toiveena kaikilla oli saada korona kuriin.

Kaiken kaikkiaan tapahtuma oli todella antoisa ja tuntui ehdottomasti auttavan parantamaan henkilökunnan ja opiskelijoiden yhteishenkeä. Ymmärsimme, että olemme tässä kaikki yhdessä ja kaikilla on yhtä lailla rankkaa ja epämieluisaa opettaa/ opiskella/tehdä projekteja etänä. Ihanien tsemppien jälkeen lopettelimmekin tapahtuman hyvillä mielin ja asteen enemmän voimaantuneina suorittamaan loppuun viimeiset etäopinnot keväältä! Henkilökunta, opiskelijat ja Fibulan poppoo toivottaakin kaikille mukavaa kevättä ja työntäytteistä kaivauskesää!

Alla listattuna arkeologian laitoksen tämän hetkinen henkilökunta (johon opiskelijat voivat aina tarvittaessa olla yhteydessä).

Pysyvä henkilökunta (Core Staff) Mika Lavento– Professori Volker Heyd – Professori Kristiina Mannermaa – Apulaisprofessori Kristin Ilves – Apulaisprofessori Antti Lahelma – Yliopistonlehtori Elisabeth Holmqvist-Sipilä – Laboratoriokoordinaatti Tuuli Heinonen – Yliopisto-opettaja, Wesa Perttolan sijainen Tutkijat (Non-core staff – Post doctoral researchers) Veronika Walker Vadillo – Tutkijatohtori Marko Marila – Tutkijatohtori Tuija Kirkinen – Tutkijatohtori 20

Bianca Preda-Bălănică – Tutkijatohtori Marja Ahola – Tutkijatohtori Kerkko Nordqvist – Tutkijatohtori Karin Hemmann – Tutkijatohtori Tohtorikoulutettavat (PhD students (with teaching) Wesa Perttola Johanna Roiha Liisa Kunnas-Pusa Rebekka Eckelmann Olga Batanina

21

22

23

24

Joka kaivauksilta löytyy Hessu Hopo, kuka se on sinun kuopassa?

25

Panokerho goes dark Kirjoittanut: Panokerho

21.12.2020 pidettiin jälleen Panokerhon maisteluilta. Ja koska elettiin synkän vuoden pimeintä päivää, teemaksi valittiin tummat oluet. Epidemiatilanteen takia määrättyjen kokoontumisrajoitusten vuoksi maistelu järjestettiin ensimmäistä kertaa etänä Zoom-yhteyden välityksellä. Perinteestä poiketen tällä kertaa ei myöskään arvosteltu samoja oluita, vaan jokaisen tuli esitellä ja arvostella hankkimansa juotavat. Kaikki osallistujat eivät kuitenkaan olleet oluen ystäviä, joten osalla oli lasissaan muuta synkeän tummaa juotavaa.

Olaf Brewing Northern Comfort Imperial Stout ?/۞۞۞۞۞ · Paahteinen, jopa ensimakukin · Väri on aika musta · Vähän kuin palanutta mämmiä olisi laittanut blenderiin · Vähän lämmenneenä makeus tulee voimakkaammin esiin Stadin Panimo Joulukinkkuportteri ۞۞۞/۞۞۞۞۞ · Väri on aika musta. Runsas, lupaava tuoksu · Kevyemmän päädyn porttereita, tuntuu ensimmäisen jälkeen todella kevyeltä · Tuoksu on hyvä, maku vähän vetinen, löytyy aromeita, mutta jää vähän laimeaksi ja irralliseksi · Varmasti hyvä ruokaolut · Enemmän maltainen, ei kovin hapokas. Vähän makea, maltainen ja pehmeä Tornion Panimo Jouluportteri ۞۞۞/۞۞۞۞۞ · Jälkiruokaolut. · Konvehtimainen maku. · Vähän hapokkaampi ja kirpsakkaampi kuin edellinen olut · Häivähdys pomeranssin kuorta ja vaniljaa · Vähän vetinen verrattuna edelliseen · Todettiin, että maistelut olisi pitänyt aloittaa kevyemmistä oluista

26

Maku Brewing Joulu IPA ۞۞۞۞/۞۞۞۞۞ · Mausteikas · Jouluinen Olvi Jouluolut 5% ۞۞۞۞۞/۞۞۞۞۞ · Maku tulee hyvin läpi · Aika täyteläinen · Ehkä vähän vetinen, voisi olla enemmän makua · Pullossa teksti “Ajattele positiivisesti”. Kyllähän tästä tulee positiivisia ajatuksia, positiivinen olut Pirkka Coca Cola light + Koskenkorva 21 % ۞۞۞۞۞۞/۞۞۞۞۞ · Tummaa, sisältää alkoholia, melkein tumma olut · Hyvää, täyttä tavaraa. Ajaa asiansa · Erinomaista, jos sekoitussuhteet saa toimimaan Valio sokeriton tumma glögi + Fireball ۞۞۞۞۞۞/۞۞۞۞۞ · Glögimäinen · Ripauksella hottia kanelia Jaffa Vihreä omena ?/۞۞۞۞۞ · Kellertävän vihreää · Iljettävän pirteää Velkopopovicky Kozel dark ۞۞۞۞۞/۞۞۞۞۞ · Punertava, rubiinisen värinen (saattoi kyllä johtua myös valaistuksesta) · Vaahtoaa nätisti · Maun suhteen aika perinteinen olut, maku tulee paremmin esille verrattuna Olviin · Enemmän panostettu makuun, ei ole niin paljoa vetisyyttä · Mammuttikin suosittelee!

Budejovicky Budvar Dark lager ?/۞۞۞۞۞ · Ei ole niin pahaa kuin ensin arveltiin · Juoja arvioi saavansa koko puoli litraa tuhottua

27

Põhjala Tumma Tauko Imperial Baltic Porter ۞۞۞۞۞/۞۞۞۞۞ · Maistuu ihan portviiniltä tai vahvalta jälkiruokaviiniltä · Kevyt pieni happo, joka tuntuu suussa pirskahtelevalta · Mallaksinen makeus · Uskomattoman hyvää, ei valitettavaa Donut Island Musta Munkki Imperial Stout ۞۞۞/۞۞۞۞۞ · Tuoksu yllättävän hapan stoutiksi ja munkiksi · Vadelmahappo erottuu tuoksussa · Tosi kirpeä, yhtä aikaa maltaisen tumma · Kevyesti sourmaista makua · ”En kyllä suoraan yhdistä tätä vadelmamunkkiin. Ehkä munkki, jonka jättää lillumaan

olueen, alkaa maistua tältä” · ”Missä uppopaistetun rasvan maku?”

Kuva: Panomestari 28

#Kuultua Koonnut Fiba Toimitus

“Ja kun tää on Museoviraston kello, niin tää on varmaan oikeessa” Kenttätöiden esittelypäivillä kuultua “Koivisto (Andreas) on jossain...Vantaalla” Kenttätöiden esittelypäivillä kuultua

“Työelämä on kauhee työmaa arkeologeille” Eräs vastavalmistunut arkeologi työelämästä puhuttaessa

”Mä en oo kyl ollu mikään seppä syntyessäni... Eikä musta kyllä varmaan koskaan tulekaan” - ”Niin, susta tulee vaan arkeologi”

“Ei sitte minkäänlaista paskanjauhantaa, kiitos” Luennoitsija antaessaan ohjeita akateemiseen kirjoittamiseen ”Ajatelkaa miten fiksulta me varmaan kuulostetaan ku sanoo, että ollaan ryhmä arkeologeja”

29

Seuraa Fibulaa!

Fibulan nettisivut: sites.google.com/view/fibula-ry

Suljettu Facebook-ryhmä: Fibula @fibulary

@fibulary @mammuttibabe

Fiblu

Seuraa Fibaa!

Fiban nettisivut: fibalehti.wordpress.com issuu.com/fiba-lehti

@fibalehti

30

31

ISSN 1237-2084