Fiba kevät 2022

FIB

Helsingin yliopisto // Arkeologia // Kevät 2022

Sisällysluettelo

FIBA on Helsingin yliopiston arkeologian opiskelijoiden Fibula ry:n pää-äänenkannattaja.

105. lehti, 32. vuosikerta.

Tämä julkaisu saa HYYn lehtitukea.

Pääkirjoitus

Maria Ronkainen & Elisabeth Ahola

3

Pj-palsta Elisabeth Ahola

4

Varhaisia kokemuksiani Venäjältä: Minskoe Gorodishche 30 vuotta sitten 5 Mika Lavento

Julkaisija Fibula ry

Vuoden kaivaja- kisan voittaja(t) 2021 Fiban toimitus 9

Osoite Fiba, Fibula ry/Arkeologia; PL 59; 00014 HELSINKI

Opintovastaavan katsaus ensi vuoden opintoihin

12 Janna Laajaranta

Digilehti fibalehti.wordpress.com issuu.com/fiba-lehti

Toimijat tutuksi - Fibula ry 2022 Fiban toimitus

Päätoimittaja Apulaispäätoimittaja Maria Ronkainen Elisabeth Ahola (fibatoimitus@gmail.com) Toimittajat Elisabeth Ahola, Janna Laajaranta, Mika Lavento, Maria Ronkainen, Eveliina Vanhala

14

Kohteita maailmalla - The Old Arsenal, Vilna 17 Eveliina Vanhala Encounter in the Topelia’s corridor Janna Laajaranta

19

Arkeologian fuksit 2022 esittäytyvät 22 Fiban toimitus

Taitto Maria Ronkainen

Kevät Quest 24 Fiban toimitus

Paino Picaset Oy

#Kuultua 26 Fiban toimitus

Painos 30 kpl

Kansikuva: Elisabeth Ahola

2

Pääkirjoitus

Maria Ronkainen & elisabeth Ahola

Toimituksesta terve!

Pidät käsissäsi vuoden 2022 ensimmäistä Fibaa! Talvi ja pandemia tuntuvat viimein väistyvän ja opiskelijat ovat alkaneet löytää takaisin kampukselle. (Jeeee!!!) Kesä tuntuu pitkästä aikaan olevan täynnä mahdollisuuksia ja huolettomia ihmiskohtaamisia. Valitettavasti taivaanrannalle on ilmestynyt uusi synkkä pilvi ja monien opiskelijoiden, ainakin meidän toimituksen, ajatukset ovat vahvasti sodasta kärsivien luona. On käsittämätöntä, miten emme ole ihmiskuntana päässeet jo tämän vaiheen yli, missä väkivalta on yksi neuvottelukeinoista. Toisaalta olemme saaneet katsella televisiosta mainoksia erilaisista painonpudotuskilpailuista ja kostokeho-ohjelmista, mistä allekirjoittaneet olivat myöskin luulleet meidän yhteiskuntana jo päässeen ylitse. Toivokaamme pikaista myötätunnon, ihmisyyden ja järjen väliintuloa!

Tästä numerosta voit bongata vuoden 2022 Fibulan toimijoiden kesäkirjavinkkejä, lukea, mikä tekee uudet, ihanat fuksimme onnelliseksi tai esimerkiksi vierailla Eveliinan mukana Liettuassa.

Opintovastaavamme Janna on kerännyt vinkkejä lukuvuoden 22-23 opintotarjonnasta arkeologian oppiaineessa. Kohtaamisia Topelian käytävillä -juttusarjassa, Janna jututtaa Bianca Predaa Early Career Archaeologist- järjestön toiminnasta! Toimitus haluaa myös onnitella professori Mika Laventoa 60-vuotis juhlan kunniaksia, ja on kutsunut tämän jakamaan tarinan pitkän uransa varrelta.

Mika viekin lukijat 90-luvun Venäjällä, jolloin Neuvostoliitto oli vasta hajonnut ja yhteistyömahdollisuudet naapurimaan kanssa täynnä toivoa, joka nykytilanteessa tuntuu yhä kaukaisemmalta haaveajattelulta, vaikka toimitus toivookin sen olevan vielä jonain päivänä sodan rauettua mahdollista. Lisäksi tämän numeron #Kuultua palsta on erikoisen herkullinen. Ilmeisesti 2 vuoden ihmiskontaktien välttely on tehnyt tehtävänsä.

Toimitus haluaa toivottaa lukijoillensa onnellista alkavaa kenttäkautta! Pitäkää pelkat hommissa, ranteet verryteltyinä, robottitakymetrit skarppeina ja nenät hetkeksi kaukana opinnoista!

Toki viimeinen osoittautuneen allekirjoittaneiltakin mahdottomaksi, heidän bongattua mielenkiintoisen kesäyliopiston verkkokurssin tilastotieteen ja R-ohjelmoinnin perusteista.

Tapaamisiin!

Rakkautta ja suuri lämmin halaus!

Kuvassa: Toimitus kenttätyömoodissa.

Kuva: Eveliina Vanhala

3

Pj-palsta Elisabeth Ahola

Heipä hei rakkaat Fibulistit!

Uusi vuosi on jälleen lähtenyt käyntiin vauhdikkaasti etäopintojen parissa. Tunnelin päässä kuitenkin näkyy valoa, sillä neljäs periodi on yliopistolla taas ihan (melkein) normaali!

Kotona raihnastuneet opiskelijat pääsevät vihdoin kaivautumaan ulos yksiöistään (tai soluistaan) ja nauttimaan raikkaasta kampuselämästä! Koronafuksit pääsevät lähes ensimmäistä kertaa tutustumaan yliopiston tiloihin ja miltä tuntuu oikeasti istua ja opiskella luennolla.

Takymetrikerhon uudistuneen version Arkeologiakerhon tapahtumia, Varjopäivä-seminaaria ja kaikista parhaimmat bileet maanpäällä eli Fibulan 53v. Vuosijuhlat!

Loppukevät näyttää Fibulisteille oikein valoisalta, vaikka koko huhtikuun alun onkin satanut räntää ja loskaa, mutta silti mikä tahansa pahe voittaa koronasulut.

Ihanaa kevättä kaikille Fibulisteille ja mukavia kaivaushetkiä tulevalle kesälle!

Itse neljännen vuoden opiskelijana pääsin palaamaan siihen vanhaan hyvään arkeen, aamusta opistolle luennoille ja opiskelemaan, vähintään kerran päivässä Unicafeen tofua maapähkinäkastikeessa, illalla opiskelija- (lue: Fibulan) bileisiin ja yön pikkutunneilla hiipien takaisin kotiin! Tätä on ollut ikävä!

Fibula onkin hyvin päässyt siirtymään etätapahtumista taas lähitapahtumiin, järjestellen bileitä, kuukausipäivystyksiä, urheilutapahtumia ja yhteistyössä niin sanottuja häppeninkejä muiden kukalaisten kanssa! Keväällä on vielä tiedossa

4

Kuvassa: Elisabeth Ahola. Kuva: Tia Niemelä

Varhaisia kokemuksiani Venäjältä: Minskoe Gorodishche 30 vuotta sitten Mika Lavento

Kun suuri Neuvostoliitto tuli tiensä päähän syksyllä 1991, monet uudet mahdollisuudet avautuivat. Tämä johti esimerkiksi siihen onnelliseen tilanteeseen, että useat liittoon kuuluneet tasavallat julistautuivat itsenäisiksi ja näin osoittivat, mitä ne halusivat. Vaikka monet tasavalloista ovat edelleen osia Venäjästä, nekin saivat mahdollisuuksia, jollaisia niillä ei ollut v. 1917 vallankumouksen jälkeen ollut. Jo Neuvostoliiton kommunistisen puolueen viimeinen pääsihteeri Mihail Gorbatšov oli oivaltanut, että suuri maa tarvitsi voimat перестройка (perestroika ’uudelleen rakentaminen’, kuten talousjärjestelmän uudistukset, ja гласность (glasnost ’julkisuus’ eli avoimuus, kuten sananvapaus) muuttamaan elämän toiminnaltaan demokraattiseksi.

Osittain näin kävikin, ja suuret muutokset saivat sijaa.

Myös arkeologian kannalta Neuvostoliiton hajoaminen oli erittäin hyödyllistä, koska se antoi tilaisuuksia jälleen tutkimuksen tekemiseen myös asioista kiinnostuneille ulkomaalaisille. Niinpä suomalaiset opiskelijat havahtuivat nopeasti siihen, että nyt oli mahdollista lähteä naapurimaahan tekemään kenttätyötä, tutustua sikäläisiin kesällä.

arkeologeihin sekä nähdä kohteita. Kesällä 1992 Helsingin yliopistosta lähti ainakin kymmenen arkeologian opiskelijaa yhteensä neljälle eri kaivaukselle Venäjälle tutustumaan siihen, mitä maassa oli tarjolla.

Kokemukset olivat epäilemättä kiinnostavia, poikkeuksellisia sekä odottamattomia.

Tuolloin sain itsekin tilaisuuden tehdä käytännön kenttätutkimusmatkan sellaiselle alueelle, joka oli aikaisemmin ollut tiedossani vain asuinpaikkojen tai hautakumpujen nimien kautta (Tadeusz Sulimirskin oppikirjasta Prehistoric Russia (1970)). Minulle mahdollisuus järjestyi Marinmaalta Suomeen saapuneen professori Valerij Patruševin kautta. Hän oli päässyt omasta maastaan kolmeksi kuukaudeksi Helsinkiin tutkimaan varhaismetallikautista löytöaineistoa. Tapasin hänet ja yhdessä etsimme hänelle aineistoja Museovirastosta sekä lopulta myös käytetyn auton, jonka hän tarvitsi Marinmaalle. Huolimatta joistakin käytännön vaikeuksista toteutuivat Suomen-vierailun päämäärät siinä määrin hyvin, että Patrušev kutsui minut ja toisen nuoren tutkijan, Päivi Maarasen Museovirastosta, kenttätyöhön Volgan yläjuoksulle seuraavan vuoden kesällä.

5

Matka alkoi Tolstoi-junalla. Moskovassa tapasimme Patruševin, ja hänen kanssaan näimme Punaisen torin, kaksi museota ja paljon kaupunkia maan alla. Sitten seurasi toinen yöjunamatka ja saavuimme Joškar-Olaan seuraavana päivänä. Tämä oli meille kuitenkin vasta alkua pitemmälle matkalle, jonka arkeologinen päätepiste oli tällä kertaa esihistoriallinen puolustuslinnoitus, Minskoe gorodishche. Se sijaitsee Volgan yläjuoksulla, Kostroman kaupungin kaakkoispuolella. Tutkimusta teki Marin valtionyliopiston arkeologian oppiaine.

Työvoimana olivat historian ja arkeologian opiskelijat Patruševin johdolla. Me suomalaiset saimme tutustua ja dokumentoida

löytöjä, joita tuli esille huomattavia määriä kaivauksen edetessä.

Minskoe gorodishchen kaivaukseen osallistui kahden suomalaisen arkeologin lisäksi suomalainen elokuvantekijä Aune Kämäräinen, joka puolestaan halusi tutustua tuonaikaiseen suomalais-ugrilaiseen maailmaan, sen toimintaan sekä mahdollisuuksiin. Saavuimme kohteellemme bussilla ja majoituimme koululle, muistoni mukaan poikkeuksellisen erinomaisiin tiloihin. Suomalaisille oli käytettävissä kolmen ja puolen viikon kaivausta varten kaksi asuinhuonetta.

Meille

ulkomaalaisille

poikkeuksellisilta

Kuvassa P. Maaranen ja M. Lavento Minskoe gorodishchen kaivauksella v. 1992. Kuva: V.S. Patrušev.

6

tuntuivat monet asiat. Sellainen oli jo itse kaivauspaikka, jota oli tutkittu arkeologisesti jo aiemminkin. Nyt mahdollisuus oli jälleen selvittää, millainen kulttuurikerros oli syntynyt, kun kohdetta oli käytetty aktiivisesti useiden vuosisatojen ajan – intensiivisimmin viimeisellä vuosituhannella eaa. Kulttuurikerrokset olivat erittäin selkeästi näkyvissä ja kaivaus paljasti niiden ulottuvan vähintään 5,5 m syvyyteen. Gorodishche merkitsee muinaista linnavuorta tai maalinnaa. Minskoen pako- ja puolustuslinnoitus oli erityisen kiinnostava lisäksi siitä syystä, että siinä oli nähtävissä pronssikautinen asuinpaikka, joka oli syntynyt silloin, kun pronssiesineitä opittiin valmistamaan ja kun myös maanviljely ja karjanhoito tulivat talouden keskeiseksi osaksi.

Huolimatta käytännön vaikeuksista kulttuuriset yhteisöt toimivat pronssikaudella hyvin laajalla alueella ja jättivät merkittäviä jälkiä yhteisöjen jäsenten liikkumisesta ja kaupankäynnistä.

Tehtäväkseni tuli toimia Päivi Maarasen kanssa kaivauksen piirtäjinä, aikana, jolloin dokumentointi perustui kerrosten, profiilien sekä tarvittaessa myös rakenteiden piirtämiseen käsin ja valokuvaamiseen filmikameroilla (kuva). Karttoja kertyi paljon, sillä ne kuvasivat, mitä muutoksia kulttuurikerroksessa näkyi eri syvyyksillä.

Tärkeässä osassa olivat tietenkin löydöt, joista muodostui varhaismetallikautisia aineistoja sekä löytöryhmiä. Merkittävä osa kokonaisuutta on tekstiilikeramiikka, jota tunnetaan hyvin laajalta alueelta pohjoisella havumetsävyöhykkeellä: vähintään Länsi-Siperiasta Skandinavian sekä Baltian itäosiin. Jälkeenpäin olen ymmärtänyt,

että kysymys on lopulta vielä paljon mutkikkaammasta ilmiöstä. Mainittua keramiikkaa voi jakaa paikallisiin ryhmiin, mutta jos näin tekee, jää helposti kiinni johonkin pieneen alueeseen. Toisaalta keramiikkaa voi nähdä paljon laajemmin. Silloin voi havaita tekstiilikeramiikan liittyvän suomalais-ugrilaiseen kielialueeseen, joka pronssikaudelta lähtien alkoi jo tulla omalla tavallaan esille. Tieteellisesti perusteltu kritiikki kuuluu asiaan!

Minskoe gorodishchen kenttätutkimuksen päätyttyä kuljimme jokilaivalla Volgaa alavirran suuntaan Kostromasta Tšeboksariin (Tšuvassiaan) saakka. Matkalla on suuria kaupunkeja, joilla on monien vuosisatojen historia. Siellä osittain näimme, mutta pääosin jouduimme kuvittelemaan, kuinka suuri virta on otettu voimalaitosten käyttöön ja siitä oli tullut monin paikoin vielä leveämpi. Seurauksena on tietenkin ollut muun muassa, että suuria pronssi- ja rautakauden asuinpaikkoja ja kalmistoja on jäänyt veden alle.

Elämyksellistä varmaan lähes kaikille suomalaisille, jotka vuonna 1992 osallistuivat kaivauksille Venäjällä, oli huomata, kuinka venäjän kieli hallitsi maailmaa välittömästi, kun matkustaja siirtyi rajan yli lännestä itään. Se vaikutti varmasti monien elämään niin vahvasti, etteivät he enää halunneetkaan lähteä venäläiselle kaivaukselle myöhempinä vuosina. Muitakin syitä varmasti oli, joista osa on suomalaisille melko helppoja arvata. Jos elämä ja työ Venäjällä joitakuita miellytti, oli se useimmille sittenkin yllätys.

Kenttätöissä minä ymmärsin, että mikäli 7

aioin hahmottaa naapurimaamme menneisyyttä ja kuinka sitä oli tutkittu – ja tutkitaan nyt – minun olisi jossain määrin oltava selvillä arjesta ymmärtämällä heidän kieltään.

Siihen oli näköpiirissä tilaisuuksia, koska alue itsessään kiinnosti ja koska olin halukas jatkamaan osallistumista kenttätyöhön.

1990-luvulla Venäjä oli avoin ja tarjosi paljon mahdollisuuksia.

Vaikka monet kiinnostuivat tilaisuuksista tutustua Venäjään, eivät he sittenkään jatkaneet sikäläisten aiheiden ja kollegoiden parissa. Eräistä opiskelijoista tuli arkeologeja, useimmista jotakin muuta – mikä ei sinänsä ole odottamatonta. Mutta muutamat suomalaiset arkeologit ovat todella löytäneet mahdollisuuksia Venäjän alueilta, kuten on luonnollista. Myös itse olen edelleen sitä mieltä, että jo alku oli erittäin kiinnostava ja antoisa. Luoteis- ja Keski-Venäjän muinaisuuteen sisältyy hyvin paljon sellaista, mistä tarvitsemme tietoa, kun yritämme ymmärtää vaikkapa Suomen asuttamista, suomen kielen alkuperää sekä monia kontakteja holoseenin eri vaiheissa.

Kuvassa: Mika Lavento. Kuva: M. Ronkainen

8

Vuoden kaivaja- kisan voittaja(t) 2021 Fiban toimitus

Fibulan pikkujouluissa äänestettiin perinteikkäästi Vuoden kaivaja- kuvaa, jolla voittaja(t) voisivat saada hurjasti mainetta ja kunniaa, sekä oman palstan Fibassa!

Joten pidemmittä puheitta, Tässä upea(t) Vuoden kaivaja(t) 2021!

Sami Brchisky onnellisena kaivelemassa Tuomiokirkon edessä

9

Janna Laajaranta ja Jasmin Valkealahti, Afternoon tea first after finishing digging up these skelies, Bulgaria

Valtavat onnittelut Vuoden

10

”Ei oo hommaa Hartola

ku seulahomma!”

Mammuttibebe [työntö,

työntö, lääh, puuh],

kaivaja- kisan voittajille!

11

OPINTOVASTAAVAN KATSAUS ENSI VUODEN OPINTOIHIN Janna Laajaranta

Hei arvoisat lukijat. Olen Janna Laajaranta ja toimin Fibulassa tämän vuoden opintovastaavana. Alustavat suunnitelmat ensivuoden opintotarjontaan on jo nähtävissä Opintotarjonta-sivulla, mutta halusin katsahtaa ensi vuoden akateemisia menoja ja meininkejä jo tässä vaiheessa.

Kokosin alle jaksoittain tulevan opintovuoden arkeologisen opintotarjonnan jaksoittain. Ja huh, kuinka kiinnostavia ja monia kursseja tarjolla onkaan! Ensimmäisestä jaksosta haluan poimia muutaman kurssin esille. Maisterikurssien puolella hyppäämme ensi vuonna vahvasti tieteellisemmän arkeologian pariin. Ensimmäisessä jaksossa on tarjolla muun muassa Volker Heydin ja Maxime Bramin pitämä kurssi muinaisesta DNA:sta ja Elisabeth Holmqvistin kurssi materiaalitutkimuksesta arkeologiassa. Aikaisemmista vuosista poiketen myös Kristin Ilveksen Issues in Maritime Archaeology – kurssin molemmat osat (1 & 2) tullaan pitämään saman lukuvuoden aikana, joten nyt onkin erinomainen mahdollisuus kursia meriarkeologian sivuaine kasaan!

Toisessa periodissa tarjolla on niin ikään molempia kandi- ja maisterivaiheen kursseja tarjolla. Tarjolla on myös pitkästä aikaa 12

osteologiaa, kun tarjolla on Comparative osteology for archaeologists -kurssi Kristiina Mannermaan, Rebekka Eckelmannin ja Olga Bataninan vetämänä. Kolmannessa jaksossa jokavuotisten kurssien lisäksi on tarjolla Volker Heydin arkeologeille suunnatusta kurssista isotooppikemiasta ja Kristiina Mannermaan kurssilla käydään läpi näkökulmia löytöjen talteenottoon, säilytykseen ja arvottamiseen.

Neljännessä jaksossa meno hiljenee, mutta ei huolta! Opetuskaivaukset järjestetään Tuuli Heinosen johdolla perinteiseen tapaan kesällä ja toukokuussa intensiiviperiodin aikana arkeologian opiskelijoilla on mahdollista tutustua bioantropologiaan Volker Heydin ja Martin Trautmannin tarjoamalla kurssilla. Vau! Henkilökohtaisesti olen innoissani näin laajasta arkeologian kurssitarjonnasta. Ehkä olen vähän huolissani myös siitä, miten täydeltä opintokalenteri tulee näyttämään, kun kaikkeen kiinnostavaan pitäisi päästä mukaan.

ARKEOLOGIAN OPINTOTARJONTA KANDI- JA MAISTERIOHJELMISSA (2022-2023) I JAKSO KUKA-AR211 Arkeologian perusteet KUKA-AR216 Arkeologian teoria KUKA-AR217 Arkeologinen dokumentointi (I-II periodit) KUKA-AR219 Arkeologiset kenttätyömenetelmät (I-II periodit) KUKA-AR225 Proseminaari (I-IV periodit) KUMA-AR311b Archaeology and Ancient DNA KUMA-AR318 Seminaari (I-IV periodit) KUMA-AR502 Materiaalitutkimus arkeologiassa KUMA-AR512 Issues in Maritime Archaeology – Past and Present: PART 1

II JAKSO KUKA-AR212 Suomen ja lähialueiden arkeologia KUKA-AR213 Arkeologiset analyysimenetelmät KUMA-AR311a Comparative osteology for archaeologists KUMA-AR511 Human – Environment Interactions in Maritime Spaces

III JAKSO KUKA-AR215 Arkeologiset aineistot KUMA-AR314 Näkökulmia aineistojen talteenottamiseen, säilyttämiseen ja arvottamiseen KUMA-AR315 Arkeologinen inventointi (III-IV periodit) KUMA-AR316 Kaivausprojekti (III-IV periodit) KUMA-AR501 Isotope geochemistry for archaeologists KUMA-AR513 Issues in Maritime Archaeology – Past and Present: PART 2

MUUTA KUKA-AR220 Opetuskaivaus (Kesä 2023) KUMA-AR311b Bio-Anthropology for Archaeologists (May intensive period) Kursseista lisätietoa saa suoraan henkilökunnalta toukokuun alussa järjestettävässä Options fare –tapahtumassa!

Kuvassa: Janna Laajaranta. Kuva: M. Ronkainen 13

Toimijat tutuksi - Fibula ry 2022 Koonnut Fiban Toimitus

Vaalikokouksessa 1.12.2021 Fibula ry:lle valittiin joukko kirkassilmäisiä toimijoita. Saimme lukea heistä esittelyt Fibulan Instagram-tilin julkaisuiden muodossa. Fiban toimitus jäi kuitenkin kaipaamaan lisää teen läikkymistä! Lähestyimmekin tämän vuoden Fibula aktiiveja kinkkisen kysymyspatteriston kanssa. Alla on esitettynä kyselyn tulokset, ja voimmekin huomata tämän porukan olevan kaivauksilla terveellisesti syövää sekä esineitä toiveikkaina löytävää. Muutama tuloksista yllätti toimittajatkin! Yllätytkö sinä tuloksista?

14

15

Kesäkirjavinkkini - Hanya Yanagiharan Pieni elämä (2015) - tenttikirja (just sen kurssin, joka on roikkunu sulla jo 2 v!)

- Mikä tahansa dan brown - Mitä tahansa Haruki Murakamilta - Paulo Coehlo - Alkemisti - Michelle Paverin Muinainen pimeys -kirjasarja! Siinä seikkillaan kivikaudella. Lisäksi James Herriotin kirjat on ihania, niissä kerrotaan eläinlääkärin elämästä Englannin maaseudulla 1900-luvun puolivälissä.

- Robin Hobb, Assasin’s apprentice - Fantasiaa <3 - Nightingale - Kristin Hannah. Toisen maailmansodan ajan Ranskaan sijoittuva kirja sota-ajasta ja sen vaikutuksista ihmisiin. Ajankohtainen aihe.

- Rauli Virtasen Reissukirja on täydellinen kesäkirja sekä mielenkiintoinen matkaelämäkerta. Ja mah- dollisuus päästä matkustamaan ympäri maailman, vaikka aurinkotuolista tai kaivauskuopista käsin!

- Mikä vaan Harlequin romaani <3 Sopivaa aivotonta hömppää kaiken suorittamisen vastapainoksi!

Terveiseni fibulisteille Fibaan: - Jee! <3 - ihanaa (kaivaus)kesää kaikille!

- Voispa opiskella kymmeniä vuosia nii voisi pysyä tän ihanan porukan kanssa.

- Huutista joka tuutista! :_D - May the force be with you - Fibulistit on kivoja, tulkaa mukaan kaikkiin tapahtumiin ja hengaillaan yhessä jee!

- Lääh puuh ;) - Fibulistit on kivoja <3 - Allu <3 AC - Ihanat fibulistit, toivottavasti nähdään ja törmäillään kun maailma lähtee vihdoinkin avautumaan (tietysti etenkin Fibulan tapahtumissa!) <3 - Ootte rakkaita! <3 Arkeologit on kyllä parasta, mitä ihminen voi kohdata!

16

Kohteita maailmalla - The Old Arsenal, Vilna Eveliina Vanhala

Vilna on monella tapaa mielenkiintoinen matkakohde esimerkiksi sen vanhan kaupungin, kulttuurin ja historiallisten kohteiden vuoksi. Vilnassa on paljon vanhaa arkkitehtuuria, historiallisia rakennuksia ja kirkkoja, jotka tietenkin kaupungissa vierailevan arkeologiopiskelijan silmää hivelivät.

Kaupungin museotarjontakin on kiitettävä, ja tässä jutussa esitelläänkin Liettuan kansallismuseon (Lietuvos nacionalinis muziejus) esihistorianäyttelyä.

Liettuan kansallismuseo on kompleksi, joka koostuu useasta erillisestä rakennuksesta ympäri kaupunkia. Museo jakautuu viiteen teemaan: historia, arkeologia, etnografia, numismatiikka sekä ikonografia. Museoiden ystävien kannattaakin suunnitella käyntinsä hyvin ja varata museoiden kiertämiseen useampi päivä. Kansallismuseon kokoelmien lisäksi Vilnassa on paljon muitakin museoita liittyen esimerkiksi holokaustiin, meripihkaan, KGB:n toimintaan, leluihin ja nykytaiteeseen.

The Old Arsenal on museorakennus, jossa sijaitsee Liettuan esihistoriaa esittelevä näyttely. The Old Arsenal sijaitsee Gediminasin linnatornin juurella yhdessä The New Arsenalin kanssa. Gediminasin linnatorni on Vilnan linnakompleksin jäljellä oleva osa. Linnakompleksi oli puolustuskäytössä

Kuva: E. Vanhala

noin 900-1600 jaa, mutta asutusta alueella on arkeologisten tutkimusten mukaan ollut jo neoliittiseltä kaudelta asti, eli koko alue huokuu mielenkiintoista arkeologiaa ja historiaa! Itselläni oli aikaa käydä kiertämässä ainoastaan The Old Arsenalin näyttely (mikä tragedia!), mutta jo sekin sai sukat pyörimään innosta jaloissa.

The Old Arsenalin esihistorianäyttely on kvartsi- ja keramiikkaintoilijan taivas. Näyttelyssä on yhdistelty interaktiivisuutta ja havainnollistamista vanhan kunnon lasivitriinimuseomeiningin kanssa. Näyttely on myös hyvin turistiystävällinen; tekstit ovat liettuan lisäksi myös englannin kielellä, ja halutessaan museokävijä pystyy kuunnella kuulokkeistaan audiokierrosta kävellessään näyttelyä läpi. Alan opiskelijalle näyttely ei 17

ehkäpä tuo mitään uutta tai mullistavaa, mutta on siitä huolimatta mukava ja informatiivinen katsaus Liettuan alueen esihistoriaan. Näyttelyssä pystyi muun muassa harjoittelemaan kaivamista pienellä kaivausalueella ja kokeilemaan kvartsiesineiden käyttöä.

Hinnaltaan museo kustantaa 4 euroa, mutta mikäli haluaa käydä läpi useamman museon, voi ostaa 24 euron hintaisen lipun, jolla pääsee kaikkiin Liettuan kansallismuseon Vilnassa sijaitseviin näyttelyihin.

Lisätietoa nettisivulta: https://lnm.lt/en/

Niin hyvää Fibulaa. Kuva: E. Vanhala

18

Encounter in the Topelia’s corridor Janna Laajaranta

Bianca Preda-Bălănică is a post-doctoral researcher at the Universtiy of Helsinki, working in the Yamnaya Impact on Prehistoric Europe Project. Her research focuses on the funerary archaeology, burials customs and material culture of the Yamanaya populations, as well as their interactions with and impact on local societies. In the ECA community, she coordinates the mentoring programme.

The Early Career Archaeologists Community is dedicated to professionals from the academic, heritage and commercial sectors, who are generally under-represented and under-supported in archaeology. The community aims to listen to, and communicate the issues that particularly affect early career archaeologists.

1. Bianca, you’re a founding member of ECA. How, what for, and who with did you start this community?

The Community started as a Taskforce of the EAA (European Association of Archaeology) in 2019. Archaeologist Maxime Brami from Mainz had the initiative, and involved, besides me, other colleagues from different parts of the world. The purpose was to raise awareness about challenges encountered by ECAs, such as job insecurity, imposed mobility, the lack of research freedom, independence and results ownership. We also wanted to address the consequences of things such as the economic and mental well-being of ECAs and to create a support mechanism to make them feel heard and empowered. In the summer of 2020 we applied to officially become a community of

Kuva: Bianca Preda

the EAA and we have been growing steadily ever since.

2. What is an Early Career Archaeologist?

This is indeed a good question. In our Community, being an Early Career Archaeologist is not about age, but about status. We usually consider ECAs to be professionals who have not yet held a position of responsibility or authority within their institution, marked by tenure, therefore include here postgraduates and postdoctoral researchers. Finding a permanent position within the academia can be a very challenging process and in some cases can take several years, and our community aims to support researchers on their journey.

19

3. Can you tell our readers shortly about the different resources ECA has available?

Well, I would say that we are a fairly new community and still developing. We are trying to be helpful and have created several platforms to keep ECAs informed and connected to what is currently happening in archaeology. Our social media pages and website provide useful links to sites, as well as a selection of mailing lists where jobs and/or funding opportunities are circulated. We share information about national archaeology events, conferences and such.

We also have a collection of links where access to archaeological data and literature.

Apart from that we have created a mentoring program to support researchers.

4. You are in charge of the mentoring programme. Can you tell us more about that?

We have started this mentoring programme to create a safe environment for ECAs who seek guidance, support and feedback regarding their professional development, to create an intergenerational support network for ECAs available to everyone, irrespective of their age, gender, ethnicity and socio-economic background, and to help ECAs establish themselves professionally, gain skills and experience. We began by making an appeal to volunteers, both 20

mentors and mentees, who then registered to be part of it. We have forms that our volunteers need to fill, detailing what kind of help and support they need or can offer, as well as a code of conduct, which is very important to us and to which the participants must adhere. The matchmaking of mentees and mentors is based on these forms, but in the end, everyone gets to make their own choice. We do not get very involved in the actual mentoring process and we allow the pairs to find a mentoring relationship that works for them, but we are there for people in case they need any support. Soon, we will send a survey, one year after the beginning of this project, to see how effective our approach is or if we need to make some changes.

5. Do you have any feedback from people involved in mentoring so far?

Yes, so far feedback has been positive.

Our mentees have shared with us that the mentoring programme has been beneficial and useful to them. Some felt the need to mention they are thankful that such a program exists, and they are happy with the mentors we have been able to match them with. Overall, people seem to be pleased with the way we are communicating with them and organising the process, but I am sure there is room for improvement.

6. What inspires you to work with ECA? Where do you see ECA going in the near future?

The feedback I just mentioned is an inspiration. I think that if we can make even one person’s life a little better, offer support

during difficult moments, give people a feeling that they are not alone in this, if we can make the smallest difference, then we should spare no effort. In the near future, we hope to expand the mentoring programme, we would love to see more people reaching out to us. I also feel we should do more for the community and we do have ideas to create other support mechanisms, but this is of course challenging for us as well. We also have, at the same time, a typical academic life, the one we want to raise awareness about, with stress, deadlines, looking for funding, moving from country to country...but we are trying our best.

7. You work at the University of Helsinki.

Where can the students meet you?

My work at the University is mostly research related, but occasionally I am involved in teaching. Last year I gave a course together with Marja Ahola, an introduction to mortuary archaeology, and I am currently involved in other courses such as Archaeology International coordinated by Kristin Ilves, Marko Marila and Liisa Kunnas-Pusa or Culture, Agency, Ownership coordinated by Marja Ahola. I also usually present the excavations of YMPACT project in the Archaeology Afternoon at Tiedekulma, and I have organised together with Marja Ahola the Helsinki Archaeology Seminar in the past years. I am quite easy to reach, though, anyone is welcome to contact me via email if they have any questions, thoughts that they would like to share or are interested in my research.

8. What is your favourite part of archaeology?

There are many things I enjoy doing. I enjoy walking on the fields to identify new sites and to take pictures of them and their surroundings. I am passionate about photography and sometimes like to get lost in the landscape and try to imagine how it looked in prehistoric times. I enjoy excavations and feel we have the privilege to uncover parts of people’s lives from the past. A significant part of my excavation experience relates to researching graves. I often found myself in the situation in which I document and in the process I am touching these artefacts, be they hair rings, pendants or other ornaments, pots or axes, and I cannot help myself but think about the people that touched them in the past. How did they feel in their hands, what were they thinking about when they laid them inside graves.

Of course, most of these things are forever lost and through archaeology we try to get a glimpse of people’s lives. Currently, we have access to more and more sophisticated tools for analysis and interpretation, but at the end of the day, for me archaeology is about the human experience across time and space.

Kuva: Bianca Preda 21

Arkeologian fuksit 2022 esittäytyvät Koonnut Fiban toimitus

On jälleen aika esitellä arkeologian uudet, ihanat fuksit, jotka ovat löytäneet joukkoomme Kulttuurien tutkimuksen koulutusohjelman kautta!

Kysyimme fukseilta seuraavat kysymykset:: 1. Kuka oot?

2. Mikä oot?

3. Mistä tuut?

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

22

4. Mikä on sun toteemieläin?

5. Mikä on arkeologiassa parasta?

6. Mitä odotat opiskeluilta?

7. Mikä tekee sut onnelliseksi?

Tanja, tuleva arkeologi ja nykyinen kasvi-intoilija Alien? Eiku ihan ihminen. Fuksi Lohjalta alunperin. Syntynyt Vantaalla ja Vantaalla oon taas xD Oisko quokka Monipuolisuus ja Fibula :D Kaikkea mielenkiintoista, avoimin mielin mennään Karkki, kasvit, aurinko

Inka Salmelainen Arkeologian fuksi Alunperin Kuopiosta Hmm, siamilainen kissa tai kummituseläin Humanismin ja luonnontieteiden yhdistäminen käytännössä Kiinnostavia kursseja ja hauskoja tapahtumia!

Nukkuminen, taide ja järjestötoiminta. Vielä onnellisemmaks tekis se, että nää asiat sais jotenkin yhdistettyä arjessa

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

Emma Erä-Esko Ensimmäisen vuoden KUKA-opiskelija Tuun Pohjois-Espoosta, mutta olen juuri muuttanut lähemmäs Helsinkiä Leppävaaraan Mun toteemieläin on ehdottomasti siili Tällä hetkellä ajattelen, että arkeologiassa on parasta se, miten konkreettisten asioiden avulla päästään lähemmäs menneisyyden ihmisiä ja saadaan paremmin kosketuspintaa heidän elämiinsä!

Opiskeluilta odotan ylipäätään uuden oppimista ja omien kiinnostuskohteiden löytämistä arkeologian alalta, ehkä myös uuden kielen oppimista.

Onnelliseksi mut tekee luonnossa liikkuminen, ystävien kanssa vietetty aika sekä kiipeily ja käsityöt!

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

Juuso Byckling Iäkkäämpi, arkeologiasta ja historiasta kiinnostunut fuksi joka tykkäilee pelaamisesta, historiasta, hyvistä sarjoista sekä kirjoittamisesta!

Tällä hetkellä Keravalta! Matkaan mahtuu kuitenkin Helsinkiä ja Vantaata myös Haluaisin ehdottomasti sanoa kissa, mutta pelkään että vesinokkaeläin on lähempänä totuutta Mahdollisuus lukea ihmisten tarinoita jotka kantaa läpi vuosisatojen ja tuhansien Hikeä, pari kyyneltä sekä aimokaupalla hyvää meininkiä, opiskelukavereita ja ennen kaikkea mahdollisuutta päästä osaksi Helsingin Yliopiston yhteisöä Mökkisauna, järvenranta ja Lapin erämaa

23

24

25

#Kuultua Koonnut Fiba Toimitus

Kuumista kaivausoloista puhuttaessa: ”Mää oon tosi huono juomaan” ”No ei siltä näytä” Geologian opiskelijoiden kerhon Vasara ry:n 85v-vuosijuhlilla kuultua: ”Pitää pitää mielessä missä ne teekkarit liikkuu, että tietää missä on hyvät bileet” Kontekstin synttärisitsien jälkeisen KUKA-koronapandemian jälkipuintia: “On teil varmaan kuitenki kans se corouuuna, koska mäki kuitenki kiehnäsin siel kaikkien ihmisten kanssa ja mä en saanu ees flunssaa! ja koronan ku oli sairastanu jo talvel nii sitähän ei nyt ainakaa tullu!”

Fibulan hallituksen kokousjatkoilla kuultua: ”nyt *nimi sensuroitu tietoturva syistä* laitat noi sun alastonvideot pois” Kuultua ilman kontekstia: “Paljon on, mitä (pienen) arkeologin on osattava, selviytyäkseen nykymaailmassa” Kuultua ilman kontekstia Fibulistien suusta: ”etsä käytä maitoo kahvissa?” ”en. kahvi mustana ja viina raakana” Fibulan sitseillä kuultua muutamaa päivää ennen vaalikokousta: ”En halua levittää (Fibulan) hallituspropagandaa, MUTTA…” Tuuli Heinonen arkeologisen inventoinnin -kurssilla: “Lidarin kanssa onneksi on näkymässä valon päässä tunnelia. Eiku. Tunnelin päässä valoa.”

Antti Lahelma proseminaarissa: “Akateeminen lukeminen on kuin speed dating. Annetaan 5 min aikaa ja jos ei iske niin mennään seuraavaan. Kirjottakaa sen mukaisesti.”

Antti Lahelma myöskin proseminaarissa: “Kuten Einstein jo aikoinaan, minä nyt. Pitää vähän lähtee laukalle.”

26

Kuultua kaivausprojekti-kurssilla Tuuli Heinoselta: ”Teillä on sellanen kohde, että voisitte saada vaikka mittajampan sinne mittaamaan teidän puolesta” Kuultua geologian ja arkeologian yhteisellä kurssilla, kun opettaja kysyy mitä opiskelijat meinaa tehdä nyt (puhuessaan tehtävän annosta): ”Mä ainakin lähden ryyppäämään kohta” ”No joo, mutta entä sitä ennen? Tai vaikka sen jälkeen kunhan huomiseks palautat tehtävän” Jälleen kuultua geologian ja arkeologian yhteiskurssilla opettaja keskustelee geologian opiskelijan kanssa tehtävästä: ”Sillä ei oikeastaan oo mitään väliä puhutaanko fossiileista tai arkeologista, kun puhutaan löydöistä, sulla on vaan toi fiksaatio noihin dinosauruksiin” Ja jälleen kuultua geologian ja arkeologian yhteiskurssilla opettajalta: “Arkeologiahan on tunkiotiedettä” Kuultua kaivausprojekti-kurssilla: “ens viikolla ei oo luentoa koska pääsiäinen, sitä seuraavalla ei oo luentoa koska inventointi, sitä seuraavalla viikolla.. no, en usko et kukaan enää tulee silloin paikalle, ei silloinkaan luentoa” Jälleen kuultua kaivausprojekti-kurssilla: ”Jos kellään ei oo enää mitään kysyttävää, niin älkää tulko enää tänne luennoille” Biologian kurssin johdantoluennolla: ”Tällä kurssilla on 90 biologian opiskelijaa, 30 opiskelijaa matemaattis-luonnontieteellisestä sekä jostain syystä yksi arkeologian opiskelija” Kuultua arkeologian metodi-kurssilla: ”People were cooler in the Victorian period”

#Kuultua 27

ISSN 1237-2084