PEKKA KULTANEN PALAA JAROON

from Futisextra 1/2023

PEKKA KULTANEN TILLBAKA I JARO —

— 50 vuotta debyytin jälkeen

JARO JA NIK

Perjantaina 11.11.2022 Jaro ilmoitti allekirjoittaneensa kolmivuotisen valmentajasopimuksen entisen Jaro-pelaajan Stephen Wardin kanssa. Stephen, joka oli yksi seuran ensimmäisistä ulkomaisista vahvistuksista (1984), valittiin Vuoden pelaajaksi Jarossa vuonna 1986. Pelaajauransa päätyttyä Stephen on ollut useissa valmentajatehtävissä ja juuri ennen Jaron nimitystä hän työskenteli apuvalmentajana Suomen U21-maajoukkueessa.

Pian Stephenin työsuhteen jälkeen Liga-Jaron puheenjohtaja Mikael Eklund ilmoitti, että myös toinen entinen huippupelaaja, Pekka Kultanen, on liittynyt seuraan. Hänen ensimmäinen tehtävänsä pelaajakoordinaattorina oli neuvotella sopimuksista viime vuoden joukkueen paikallisten pelaajien kanssa.

Stephenin valinta oli varsin odotettu, mutta muistan kuinka iloisesti yllätyin, kun Mikael kertoi minulle uutisen Pekasta.

Puhutko Pekka Kultasesta, joka pelasi numerolla 11 Jarossa 70ja 80-luvuilla? Joka pelasi ja teki maaleja Allsvenskanissa. Joka lainaisi jatkuvasti shampoota Jokilta (lue Johan Kronholmilta), kun hän itse ”unohti” pullonsa kotiin?

Juuri hän, hymyili puheenjohtaja. Stephen halusi nimenomaan Pekan mukaan Jarojunaan.

Muistan Pekan nopeana laitahyökkääjänä, joka tiesi missä maali oli. Hän ei todellakaan ollut työnarkomaani, joka työskenteli erityisen kovasti puolustuspelissä. Sen si - jaan hän säästi energiansa seuraavaa hyökkäystä varten, seuraavaa maalipaikkaa varten. Kentän ulkopuolella hän oli henkilö, josta oli helppo pitää. Sellainen, jolla on jatkuva hymy huulillaan. Österbottniska posten (12.7.1979) kirjoittaa näin Pekan ajasta Sundsvallissa: ”Hän on upea ihminen. Kentän ulkopuolella hän on kuten kuka tahansa, maailman paras ystävä. Ei minkäänlaista kerskailua hänessä.”

Valmentaja Benny Lennartsson on samaa mieltä. ”Hän on A ja O Sundsvallissa. Kaveri, johon kaikki luottavat.”

Selvittääkseni, ovatko ylistyssanat edelleen ajankohtaiset ja miksi Stephen valitsi Pekan pelaajakoordinaattoriksi, järjestin Pekan kanssa tapaamisen Jarotoimistolla.

Heti kun tapaamme, Pekka yrittää saada minut kirjoittamaan Jaron nuorista pelaajista. Vanhoista miehistä ei kannata kirjoittaa! Tee sen sijaan kirjoitus upeista nuorista pelaajistamme, hän hymyilee. Kerron hänelle, että lehdessä on myös artikkeli nuorista. Vasta sitten voin esittää kysymykseni.

Pekka kertoo olevansa todellinen pietarsaarelainen, joka kasvoi Kråkholmassa. Heti alusta lähtien pallo oli rakas lelu. Kaksitoistavuotiaana hän aloitti harjoittelun Jaron kanssa. Siellä hänellä oli oppimestarina mm legendaarinen juniorivalmentaja Kurt ”Kurre” Martin.

DEBYTOI 50 VUOTTA SITTEN

Vain 17-vuotias Pekka debytoi Ja - rossa ykkösdivisioonassa vuonna

1973. Tasan viisikymmentä vuotta sitten! Tuolloin valmentajana oli Matti Aarni ja Pekka Kultasen tuleva appi Uuras Korkea-Aho oli seuran puheenjohtajana. Pekkaan luotettiin ja hän oli avauskokoonpanossa kahdessatoista pelissä, mikä osoitti, että valmentaja näki nuoressa potentiaalia. Vuosi 1. divisioonassa oli ranskalainen visiitti ja seuraavat vuodet Jaro pelasi 2. divisioonan pohjoisessa lohkossa. Pekka oli lähes koko ajan avauskokoonpanossa. Mutta viiden vuoden jälkeen Pekka ja lupaava nuori Vesa Mars JBK:sta halusivat kokeilla jotain erilaista. Hieman yllättäen he molemmat allekirjoittivat sopimuksen naapurikaupungin ykkösdivisioonan Kokkolan Palloseuraan kanssa. Se oli siirto, jota ainakin Pekka myöhemmin tuli katumaan. Siksi hänen oleskelunsa nahkakaupungissa kesti vain puoli vuotta ja hän hakeutui ulkomaille, Sundsvalliin, missä jotkut hänen sukulaisistaan asuivat.

HEI, NIMENI ON PEKKA KULTANEN.. Ensiksi Pekka harjoitteli alemman divisioonan joukkueen kanssa mutta sitten hän lopulta allekirjoitti sopimuksen IFK Sundsvallin kanssa. Hän oli rohkeasti astunut seuran toimistoon ja iloisena ilmoittanut: Hei, nimeni on Pekka Kultanen ja haluan harjoitella IFK:n kanssa. Hän sai sen. Seura, joka tuolloin pelasi kakkosdivisioonassa juuri Allsvenskanin alapuolella, osti Pekan KPS:ltä 13 000 markalla. Sitten hän pelasi syyskauden joukkueessa ja pääsi nauttimaan Allsvenskanin noususta. Seuraavana vuonna Pekka pelasi keskikentällä IFK Sundsvallissa ja onnistui jopa tekemään maalin.

Pekka viihtyi hyvin Sundsvallissa ja hänellä on sieltä pelkästään hyviä muistoja. Viikonloppuisin hän vieraili Timråssa asuneen tätinsä perheen luona. Hän kertoo myös, että IF Elfsborgia (Borås) vastaan pelatun vierasottelun jälkeen noin 600 kotikannattajaa oli kokoontunut ottelun jälkeen kohtaamaan vastustajajoukkueen ”suomalaisen”. Monet suomalaiset työskentelivät Boråsissa, mutta Allsvenskanissa ei ollut niin yleistä, että suomalaiset pelasivat. Ajattele, että he jäivät ottelun jälkeen vain minun takiani, huudahtaa edelleen liikuttunut Pekka. Se oli luultavasti yksi hienoimmista asioista, joita olen kokenut urani aikana!

Kun kysyn Pekalta, mikä on hänen paras tapaamansa pelaaja, Ralf Edströmin nimi tulee heti esiin. Kun he tapasivat molemmat olivat uransa puolivälissä. Ralf pelasi silloin IFK Göteborgissa ja jatkoi sitten Standard Liegessä Belgiassa. Pekka pelasi lopulta vain yhden

All svenskan-kauden. Sen päätyttyä hän sai tarjouksia sekä Jarolta, joka oli syksyllä 1979 noussut takaisin 1 divisioonaan, että Allsvenskanin

Elsborgilta. Pekka valitsi Jaron ja palasi kotikaupunkiinsa. Vesa Mars palasi myös Pietarsaareen ja allekirjoitti Jaron kanssa sopimuksen.

Siellä Keskuskentällä Pekka tuli edustamaan Jaroa 1. divisioonassa seitsemän kautta, 1980-1986. Viimeiset kolme vuotta yhdessä Lincolnista vuonna 1984 saapuneen Stephen Wardin kanssa. Pekka pelasi Jaro-paidassa yhteensä 276 peliä ja hän teki Ykkösessä yhteensä 33 maalia. Sen jälkeen Pekka jatkoi pelaaja-valmentajana NIK:ssä. Hän oli mukana nostamassa joukkueen neljästä divisioonasta kakkoseen! Pekan mukaan nousu Ykköseen ei ollut kovin kaukanakaan! Kolmen NIK-kauden jälkeen hän laittoi jalkapallokengät hyllyyn ja päätti keskittyä siviiliuraan siitä huolimatta että hänellä oli JVK-paperit takataskussaan. Muutaman vuoden isännöitsijänä hän sai työpaikan Hartmanilta ja teki siellä hienon uran aina eläkkeelle jäämiseen saakka vuonna 2016.

Eläkeläisenä Pekka ja hänen vaimonsa Tarja ovat asuneet enimmäkseen Tukholman Täbyssä, jossa heillä on vanhin tytär ja kaksi lastenlasta. Mutta viime elokuussa kotikaupunki houkutteli taas. Ja tällä hetkellä hän tekee kaikkensa varmistaakseen, että Jaro saa vahvan joukkueen kasaan tänä kesänä.

Päätän haastattelun kysymällä minkä takia Stephen halusi niin kovasti Pekan mukaan.

En oikeastaan tiedä miksi. Sinun täytyy k ysyä Stepheniltä. Mutta veikkaan että se on vain seuraus useista onnekkaista olosuhteista. ”Se oli sattuma”, toteaa Pekka hymy huulillaan.