OPISKELIJAN HARJOITTELU PIKKU-EEMELISSÄ

TYÖHARJOITTELU LASTENSUOJELULAITOS PIKKU-EEMELIN ERITYISYKSIKÖSSÄ

Sosionomiopintojeni 7-viikon työharjoittelujakso avasi mahdollisuuden tutustua ensimmäistä kertaa lastensuojeluyksikön toimintaan ja nuorten elämäntilanteisiin, jotka tulee jokaiselle elämässä eteen erilaisena.

OLI mielenkiintoista päästä näkemään, miten lastensuojelulaki toimii käytännössä lastensuojelulaitoksessa ja minkälainen vaikutus sillä on lapsen elämään. Pääsin seuraamaan monen eri koulutusalan ammattilaisen työotetta ja huomasin, miten hienosti he työskentelivät yhdessä yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Ensimmäiset päivät menivät ihmetellessä, miten ohjaajat saivat arjen sujumaan niin hienosti ja kaikki asiat tuli hoidettua, vaikka asioita ja muuttuvia tilanteita oli paljon, eikä lasten kanssa ihan perusarkiset toimet olleetkaan niin helppoja.

Monen eri ammattiryhmän ja erilaisten työtapojen sekä persoonallisuuksien vahvuus tuli heti ensimmäisinä harjoittelupäivinä esille. On taitolaji, miten ohjaajat saivat yhteisellä hassuttelulla ja toiminnallaan osastolle kotoisan ja lämpimän tunnelman aikaiseksi. Selkeästi huomasi, että ohjaajilla ja lapsilla oli hyvä olla ja he luottivat toisiinsa.

Päivien edetessä pääsin tutustumaan lapsiin paremmin. Lasten kohtaaminen vaati jokaisen kohdalla erityistä herkkyyttä ja tunnustelua, miten edetä asiassa. Lasten ehdoilla tutustumisemme eteni ja harjoittelijana oli mukauduttava nopeasti muuttuviin tilanteisiin sekä tunnetiloihin. Osaa lapsista ei kiinnostanut ollenkaan läsnäoloni. Ajan kuluessa muutamat heistä alkoivat tottua minuun ja tutustuminen helpottui. Kuulumisten kysely ahdisti osaa lapsista, joten oli osoitettava kiinnostusta heitä kohtaan muilla keinoin, kuten olemalla läsnä ja annettava reilusti aikaa ja tilaa tutustumiselle.

Hyvin nopeasti lasten välille tuli mustasukkaisuutta minusta, kun vietin aikaa toisen lapsen kanssa ja huomion jakaminen tasapuolisesti kaikille toikin uutta haastetta omaan työskentelyyn. Opin nauttimaan työharjoittelijaroolistani ja heittäytymään täysillä lasten arkeen viettäen heidän kanssaan paljon aikaa, kun työtuntejani ei vienyt raportoinnit, kirjaukset ja puhelut. Jokainen ohjaaja otti minut mukaan työpäiviin. He kertoivat päivän kulusta ja jaksoivat vastailla lukemattomiin kysymyksiini, kuten eri työskentelytoimintojen syihin ja mitkä asiat sekä lait vaikuttavat päätöksen tekoon. Pääsin käymään päivittäin keskusteluja työn säännöksistä ja toimintatavoista, pohtimaan parasta toimintatapaa ja sopivaa vaatimustasoa kyseisen lapsen kohdalla sekä lapsen tuen määrää ja keinoa. Lastensuo-

SELKEÄSTI HUOMASI, jelulaki tuo lapsille pal-

ETTÄ OHJAAJILLA JA jon oikeuksia, joiden LAPSILLA OLI HYVÄ OLLA toteutumista pääsin

JA HE LUOTTIVAT todistamaan. TOISIINSA. Huomioin ammattilaisten kannustavan puhekulttuurin lapsia kohtaan. Esimerkiksi matematiikan tehtävän kohdalla ei kysytty, että osaako lapsi tehtävän, johon on aikuisenkin vaikeaa vastata kielteisesti. Kysymykset tehtiin muodossa ”näyttääkö matikan tehtävä tutulta?” tai ”haluatko että käydään yhdessä tehtävä läpi?”. Positiivinen keskustelukulttuuri oli arjen puheessa vahvasti läsnä lasten saadessa kannustusta ja kehuja päivittäin. Näin sen, miten paljon kärsivällisyyttä ja joustavuutta ohjaajilla oli, miten he pysyivät tyynenä lapsen hermostuessa ja miten he jaksoivat perustella samat asiat lapselle useampaan kertaan. Työharjoittelun aikana opin ymmärtämään lastensuojeluyksikön turvallisen ja säännöllisen arjen sekä luotettavien ammattilaisten merkityksen lapsen hyvinvointiin. Aikuiset ottavat kaikki vastoinkäymiset, harmitukset sekä onnistumiset vastaan ja kokevat ne yhdessä lapsen kanssa. Vaikka takaiskuja ja pettymyksiä tuli, ohjaajat jaksoivat uudestaan kannustaa ja tukea lasta sekä luoda uskoa siihen, että jonain päivänä asia luonnistuu.

Harjoitteluaikani tärkeimpinä oppeina olivat ymmärrys lastensuojeluyksikön toiminnasta ja lastensuojelulain käytännöt

”TYÖHARJOITTELUN

AIKANA OPIN YMMÄRTÄMÄÄN LASTENSUOJELUYKSIKÖN TURVALLISEN JA SÄÄN-

NÖLLISEN ARJEN SEKÄ

LUOTETTAVIEN AMMATTI-

LAISTEN MERKITYKSEN

LAPSEN HYVINVOINTIIN.”

arjessa. Lasten arkiset haasteet, niissä lapsen tukeminen ja kannustaminen sekä positiivisen puhekulttuurin merkitys ja jokaisen lapsen huomioiminen. Ammatillisen oppimisen mahdollistivat päivittäiset pohtivat keskustelut ohjaajien kanssa sekä lasten kanssa vietetty aika.

Lapset tarvitsevat useita luotettavia aikuisia elämäänsä. Meidän aikuisten tehtävänä on tukea heitä kasvussaan aikuisuuteen, luoda heille turvallinen lapsuus sekä kertoa heille kuinka tärkeitä, ainutlaatuisia ja ihania he ovat.

Marika Mäkinen sosionomiopiskelija Diakonia-ammattikorkeakoulu (Diak), Pori