Rohkeiden yrittäjien käsissä Kurikan lakkitehdas heräsi taas eloon

ROHKEIDEN YRITTÄJIEN KÄSISSÄ KURIKAN LAKKITEHDAS HERÄÄ TAAS ELOON

TEKSTI: NOORA MYKKÄNEN KUVA: NOORA MYKKÄNEN

Kurikan Panttilassa Nenättömänluoman varressa seisovat Kurikan Lakkitehtaan kulttuurihistoriallisesti merkittävät rakennukset. Niiden seinien sisällä on parhaimmillaan tarjottu työtä ja toimeentuloa yli 300 työntekijälle, tehty sotien aikana vaatteita Suomen armeijan käyttöön ja pidetty työyhteisöstä hyvää huolta.

Iisakki Luhtala perusti Kurikan Lakkitehtaan vuonna 1899. Aluksi tehtaan paikka vaihtui useasti, mutta 1913 nykyiselle paikalle rakentui lakkitehtaan ensimmäinen rakennus, hirsinen kaksfooninkinen pohjalaistalo. - Tuossa rakennuksessa tehdas jatkoi reilut kymmenen vuotta ja sen jälkeen rakennettiin uusi isompi tehdasrakennus vanhan viereen. Lakkitehdas oli 1930-luvulla maamme suurimpia vaatetustehtaita ja se työllisti yli 300 työntekijää, kertoo Päivi Hakkarainen, joka puolisonsa Juha Ollilan kanssa osti lakkitehtaan alueen tänä vuonna.

Koska työtä ja tekijöitä lakkitehtaalla riitti, tarvittiin jälleen lisää tilaa. Vuonna 1938 valmistui tehtaan suurin rakennus, joka on arkkitehti Aarne Ervin ensimmäisiä töitä oman suunnittelutoimistonsa nimen alla. - Uusin tehdasrakennus ei ehtinyt olla kuin noin vuoden toiminnassa ennen kuin talvisota syttyi. Täällä tehtiin vaatteita Suomen armeijan käyttöön ja sen takia tämä kiinnosti vihollistakin. Täällä tehtiin aivan valtava urakka rakennusten suojaamiseksi. Ne peitettiin kuusilla sekä havuilla ja tuosta vanhemmasta tehdasrakennuksesta jouduttiin jopa lyhentämään savupiippua, ettei vihollisen pommikoneet näe sitä. Ja niinhän siinä kävi, ettei vihollinen naamioitua lakkitehdasta löytänyt, Päivi kertoo alueen historiasta.

Lakkitehdas porskutti läpi vuosikymmenten ja tehtaan väki oli kuin yhtä suurta perhettä. - Täällä on ollut todella tiivis työyhteisö ja henkilökunnalle on järjestetty yhteisiä retkiä, vaikka mistään tykytoiminnasta ei tuolloin ollut vielä tietoakaan. Tänne on saaneet myös lapset tulla mukaan töihin. Tämä on ollut monelle hyvin pitkäaikainen työpaikka, sillä osa on saattanut tulla töihin suoraan rippikoulusta ja olla täällä töissä eläkeikään asti, Päivi kertoo.

1975 Isohella Oy osti Kurikan Lakkitehtaan ja pari vuotta myöhemmin se fuusioitiin osaksi Isohellaa. Siihen päättyi lakkitehtaan tarina. Siltä erää.

Yrittäjistä yrittäjäpariskunnaksi

Päivi valmistui kultasepäksi 2000-luvun alkupuolella ja työskenteli ensin töissä vieraalla, kunnes perusti oman yrityksensä vuonna 2008 Järvenpäähän. - Tein paljon tilaus- ja korjaustöitä, mutta lopetin nuo hommat pari vuotta sitten, kun korumuoti muuttui ja korjaustöiden suhteen alkoi olla niin kehnoa materiaalia liikenteessä. Sormuksissa alkoi olla isoja kiviä, mutta hentoja rakenteita ja paljon tuli ulkomailta tilattuja sormuksia korjattavaksi, joille ei ollut mitään tehtävissä. Eräskin rouva oli saanut sormuksensa rikki taputtaessaan teatterissa ja oli aina yhtä sääli sanoa asiakkaalle, että huonolaatuista sormusta on mahdoton korjata, niin päätin sitten laittaa toistaiseksi koko yritykseni pöytälaatikkoon. Minulla on jo muutama oma mallisto ja tarkoitus on jatkaa kultasepän töitä sitten täällä lakkitehtaalla, Päivi kertoo.

Juhan juuret ovat Kurikassa, mutta matka vei hänetkin Etelä-Suomeen. - Ensin olin siellä kymmenisen vuotta yliopistolla tutkijana, mutta se homma alkoi mennä niin byrokraattiseksi, että suurin osa ajasta meni muuhun kuin tutkimukseen, niin lähdin etsimään uusia tuulia. Meillä on kotona ollut rakennusliike ja olen ollut siinä mukana, niin opiskelin yliopistolta lähdettyäni rakennusmestariksi ja tein rakennushommia jonkin aikaa, Juha kertoo.

Ensimmäisen virallisesti oman yrityksen Juha perusti 2012. - Asuin Järvenpäässä ja minulla oli siinä iso tontti. Mietin, että mitähän siihen tekisi ja sain idean, että siirretään siihen vanha pohjalaistalo. Alahärmästä löytyi vanha Ojalan kansakoulun talo, joka siirrettiin Järvenpäähän. Kunnostin sen perinpohjaisesti ja perustin Härmän Rati Oy:n, joka tarjoaa ravintola- ja majoituspalveluita, kertoo Juha.

Yrittäjäjärjestöllä on ollut Päiville ja Juhalle melkoinen merkitys, sillä kaksi yrittäjää tapasi toisensa Järvenpään Yrittäjien yrittäjäjuhlassa vuonna 2013. - Minä en ikinä käy missään kinkereissä ja ystäväpariskunta melkein pakotti minut tuolloin lähtemään, kun heillä oli ylimääräinen lippu sinne. Siellä me sitten tapasimme Juhan kanssa, joten kannatti lähteä, Päivi nauraa.

Parin vuoden päästä he menivät naimisiin. Aika maistraattiin oli varattu siten, että Juhan ei tarvinnut lähteä Ratilta kuin ihan vähän ennen lounasajan loppumista. - Tulin maistraattiin suoraan töistä ja olin koko päivän paistanut lounaalle silakoita, niin en ehkä ollut sellainen perinteisin maistraatin asiakas. Kokin essun olin sentään ehtinyt ottaa pois, Juha nauraa. - Edellisellä pariskunnalla oli kaikki viimeisen päälle kukkaseppeleitä myöden ja sitten menimme me, joilla ei ollut edes sormuksia. Itse asiassa en ole tehnyt vieläkään meille sormuksia ja hääjuhlatkin on pitämättä. Jospa täällä lakkitehtaalla saisi nekin hoidettua, Päivi jatkaa nauraen.

Käänteentekevä lakkilaatikko

Vanhat tavarat ovat aina kiinnostaneet sekä Päiviä että Juhaa ja he olivatkin tuttu näky hämeenlinnalaisessa Suomen kasarmin aarteet -myymälässä, joka myy kaikenlaista vanhaa tavaraa. - Olimme tulleet omistajille tutuiksi ja he tiesivät, että Juha on kotoisin Kurikasta.

He olivat jostakin saaneet käsiinsä vanhan Kurikan Lakkitehtaan lakkilaatikon ja olivat säästäneet sen meitä varten, Päivi kertoo.

Laatikko otettiin kotiin mukaan ja eräänä iltana noin vuosi sitten takkatulen ääressä käytiin keskustelua, millainen historia tuolla laatikolla oikein mahtoi olla. - Juha tiesi kyllä lakkitehtaan olemassaolosta, mutta hänelläkään ei siitä sen suurempaa tietoa ollut. Laitoimme Ratin Facebook-sivuille kuvan laatikosta ja kysyimme, onko kenelläkään siitä mitään tietoa. Siellä alkoi vilkas keskustelu aiheesta ja ihmiset alkoivat jakaa muistojaan lakkitehtaaseen liittyen, Päivi muistelee. - Silloinen lakkitehtaan omistaja Markku Huhta-Koivisto liittyi myös keskusteluun ja kertoi paljon perusjuttuja tähän liittyen. Eräässä kommentissa Markku laittoi, että olivat vähän miettineet tämän myymistä ja sen jälkeen laitoinkin heti Markulle yksityisviestiä, että koska tänne saa tulla katsomaan, Juha naurahtaa.

Joulukuussa Juha pääsikin heti katsomaan tiluksia paikan päälle ja seuraavalla kerralla Päivikin oli mukana. - Juha kävi ensin katsomassa, onko tämä ihan pommi ja sen jälkeen minäkin pääsin mukaan. En päässyt kuin tuohon tien päähän asti ja en voinut muuta kuin katsoa tätä kokonaisuutta suu auki. Tavaraahan täällä oli paljon, mutta se oli silti rakkautta ensisilmäyksellä, Päivi sanoo.

Päivi ja Juha olivat jonkin aikaa pitäneet silmällä, löytyisikö Etelä-Pohjanmaan suunnalta heille sopivia mahdollisuuksia. - Etelä-Suomen elämää alkoi olla kiintiö täynnä ja oli satunnaisesti katseltu erilaisia vaihtoehtoja täältäpäin. Lähinnä ajatuksissa oli ollut sellainen kaksfooninkinen, mutta tässä saatiin nyt se ja vähän enemmän, Juha naurahtaa. - Juha jossain vaiheessa ehdotti sitäkin, että aletaan olemaan vaan jouten, mutta eihän me siihen olisi pystytty. Tässä riittää työtä moneksi vuodeksi eikä meidän tarvitsekaan saada kaikkea kerralla valmiiksi, Päivi toteaa.

Kauhistuneilta kommenteilta pariskunta ei ole urakkansa kanssa välttynyt. - Monet ovat meille sanoneet, että kyllä tässä on niin kauhea määrä työtä, mutta ei me oikeastaan olla sitä työmäärää ikinä pelätty. Jos jotakin aletaan tekemään, niin se vaan tehdään. Emme me pähkäile, että onpa hirveä työ, kun sittenhän se homma stoppaa siihen ja unelma jää saavuttamatta, Päivi sanoo. Vain muutaman kuukauden olivat Päivi ja Juha lakkitehtaan alueella ehtineet raivata, siivota ja rempata, kunnes tehdas täyttyi taas elämän vilskeestä. Tänä syksynä siellä on pidetty esimerkiksi vanhojen työntekijöiden ilta, Kurikan Yrittäjien 70-vuotisjuhla ja katettu juhlapöytä isänpäivän kunniaksi. - Tämä oli meille tärkeä juttu, että saatiin juhlasali ja keittiö valmiiksi, niin saadaan jostain rahaa kassankin suuntaan. Tämä vastaanotto, minkä olemme saaneet, on kyllä yllättänyt. Isänpäivälounastakin olisi voinut tehdä kaksi kattausta, kun ensimmäinen myytiin niin nopeasti täyteen, Juha toteaa.

Myös vanhojen työntekijöiden ilta sai väkeä runsaasti liikkeelle. - Olimme todella yllättyneitä, miten paljon vanhoja työntekijöitä tuli paikalle. Oli hienoa nähdä, miten liikuttava kokemus monille heistä oli tulla tänne vuosikymmenten jälkeen ja tavata tuttuja. Hienoa, että pystyimme tarjoamaan sen heille, Juha sanoo.

Panimo ja hyväntuulista pöhinää

Juhalla oli pienpanimo jo Härmän Ratissa ja nyt panimon rakentaminen on hyvässä vauhdissa myös lakkitehtaalla. Toiminta on tarkoitus saada käyntiin vielä tämän vuoden puolella. - Onneksi noita alkoholin valmistukseen liittyviä lupia on haettu ennenkin, niin ne menevät jo rutiinilla. Tähänkin tarvitaan panimo-, valmistus- ja anniskelulupa sekä kaikki niihin liittyvät tarkastukset. Lisäksi, kun kyseessä on valmistus, niin täytyy olla valmistetuille tuotteille veroton varasto, sitten myyn sieltä tuotteen itselleni ja maksan siitä verot, jonka jälkeen se täytyy säilyttää eri paikassa kuin tuolla verottomassa varastossa. Onhan tuo säädäntö aika huvittavaa. Ja vie aikaa ja resursseja sekä yrittäjältä että valtiolta, Juha hymähtää.

Kun Päiviltä ja Juhalta kysyy lakkitehtaan tulevaisuudesta, lista tuntuu loputtomalta. Suunnitelmissa on muun muassa terassin rakentamista, BBQ-kisoja, kesäkahvilaa, antiikkimarkkinoita sekä tietenkin raivaamista, siivoamista ja remontoimista. - Vaikka en yhtään tiedä mitään puutarhahommista, niin sekin laitetaan entiseen loistoonsa, että ihmiset voivat tulla tänne vain oleilemaan ja nauttimaan koko alueesta. Halutaan tehdä tästä alueesta ja tapahtumista tavallisen ihmisen rentoutumispaikka. Meille tämä on työ, harrastus ja elämä, niin halutaan, että kaikki muutkin voivat nauttia tästä, Päivi päättää.

Kaikkien seikkailujen jälkeen lakkilaatikko on päässyt takaisin kotiin ja tuonut mukanaan alueelle elämää hiljaisten vuosien jälkeen.