Maakunnallinen yrittäjäpalkinto 2022

LAPUAN KANKURIT

TEKSTI: NOORA MYKKÄNEN KUVA: NOORA MYKKÄNEN

Hjeltien perheyritys Lapuan Kankurit on siirtänyt suomalaista kudontaosaamista sukupolvelta toiselle jo yli sadan vuoden ajan. Yrityksen loimilanka on ollut yhtä vahva kuin heidän kankaissaankin, sillä vaikeistakin ajoista on selvitty ja nykyään eteläpohjalaista designia viedään myös kansainvälisille markkinoille. YRITTÄVÄ LAKEUS 11

Kankurisuvun tarinalla on sama syntymävuosi kuin Suomellakin. Vuonna 1917 nykyisen yrittäjän, Esko Hjeltin isoisoisä Juho Annala perusti huopatossutehtaan Lapualle. 1930-luvulla Eskon isoisä hankki ensimmäiset kutomakoneet yhdessä sukulaismiehen kanssa, joka oli siis Eskon isän, Juhan, eno. Kutomakoneiden hankinta oli Lapuan Kankurien elämän langan alku.

Juha syntyi vain muutamaa kuukautta ennen talvisodan syttymistä. Nuoresta lähtien hän oppi kovalle työnteolle ja 15-vuotiaana hän lähtikin kysymään, pääsisikö enon värikutomolle töihin. Sen verran kova into Juhalla oli päästä töihin, että hän oli pukenut työhaalaritkin jo varmuudeksi päälle. Töitä löytyi ja Juha sai jäädä hommiin saman tien.

Värikutomolla oli töissä vanhempi kankuri, joka oli työskennellyt Belgiassa asti. Juha pääsi työskentelemään hänen opissaan. Värikutomolla tehtiin esimerkiksi armeijalle villahuopia, mutta myös taitoa vaativa jaqcuard-kudonta kuului yrityksen toimintaan. - Isä halusi sitten jossain vaiheessa lähteä kokeilemaan omia siipiään ja vuonna 1973 he perustivat äitini Liisan kanssa Lapuan Kankurit Oy:n. Heillä oli alusta asti visiona tehdä erikoistuotteita, sillä suomalainen tekstiiliteollisuus ei enää muuten ollut kilpailukykyinen. Kankurit nimikin jo viittaa käsityöläisyyteen ja vanhempani alkoivat tehdä teollisesti tai puoliteollisesti tuotteita, jotka voisi mieltää käsityötuotteiksi, Esko kertoo.

Yritystoiminta lähti pienestä liikkeelle. Avuksi palkattiin jacquard-kudontaa osaava työntekijä sekä Eskoa hoitamassa käynyt lastenhoitaja. - Noiden erikoistuotteiden takana oli nimenomaan tuo jacquard-kudonta, jolla tuotteisiin saatiin tehtyä kuvioita. Alussa yrityksen päätuotteita olivat perinteiset seinävaatteet, jotka olivat tuohon aikaan hyvä bisnes, kertoo Esko.

Neljännen polven kankurit

Esko ja hänen vaimonsa Jaana opiskelivat 90-luvun alkupuolella Tampereella. Vaikka Esko oli pikkupojasta lähtien pyörinyt tehtaalla, ei hän ollut ajatellut olevansa perheyrityksen jatkaja. - Meillä oli Tampereen aikoina ajatus, että me perustaisimme sinne pellavakutomon, kun Tampellakin oli jo lopettanut toimintansa. Heillähän oli valmistettu kansainvälisestikin palkitun suomalaisen tekstiilitaiteilija Dora Jungin suunnittelemia tekstiilejä, Jaana kertoo.

Esko oli teku-opintojen ohella Tampereen verkatehtaalla töissä ja siellä kipinä tekstiiliteollisuuteen voimistui. - Tein siellä kolmivuorotyötä ja joka kerta ajattelin töissä, että onpa tämä tuotantopuoli hienoa. Siinä se herääminen oikeastaan tapahtui, Esko naurahtaa.

Jaana jäi Tampereelle opiskelemaan kansainvälistymistä ja Esko palasi Lapualle. - Laman tultua Esko tuli tänne auttamaan isäänsä ja äitiänsä. Seinätekstiilien myynti oli silloin tippunut yli 70 prosenttia parissa kuukaudessa. Silloin oltiin kyllä

tosi tiukassa paikassa ja jokainen lanka piti kyllä käyttää todella tarkasti, Jaana muistelee.

Opintojen jälkeen Jaana meni ABB:lle vientihommiin, mutta illat kuluivat useasti apuna yrityksessä. - Sukupolvenvaihdoksen myötä minäkin tulin tähän virallisesti töihin 1999 Eskon vanhempien jäädessä pois. Halusimme säilyttää sen oleellisen, mitä Kankureissa oli, mutta tuotiin mukaan enemmän käyttötekstiilejä. Meidän ideamme oli yhdistää pellava ja jaqcuard-kudonta, Jaana kertoo. - Suomen markkinoilla ei ollut tuolloin yhtäkään kutomoa, joka olisi toiminut täysjaqcuardeilla pellavan kanssa, Esko huomauttaa.

Koska muut eivät vastaavia tuotteita tehneet, lähtivät tuotteet myymään hyvin. - Onnistuttiin myös saamaan yhteistyötä Pentikin kanssa ja päästiin olemaan heidän kasvussaan mukana isona alihankkijana. Se oli todella mielenkiintoista ja opettavaista, Esko toteaa.

Kokeilua ja kehittämistä

Yritys jatkoi toimintaansa Suomen markkinoilla hiljalleen kasvaen. - Kasvoimme Suomessa ensimmäiset kymmenen vuotta ja ahkerasti kävimme Ruotsin ja Norjan messuilla. Ne olivat täysin kannattamattomia rahallisesti, mutta opimme niistä aivan valtavasti. Ruotsi on kova markkina ja siellä oppii väkisinkin, kun kilpailijat ovat niin kovia. Siellä on design ja markkinointi huippuluokkaa ja jos siellä pääsee lähelle kärkeä, niin ollaan tosi lähellä koko maailman kärkeä, Jaana toteaa. 2009 vuoden taantuma toi Kankurit risteyskohtaan. - Kaikki hakivat tuolloin halvempaa tuotantoa, niin se oli meille se kohta, missä piti päättää, että lähdetäänkö satsaamaan vientiin ja rakentamaan omaa brändiä vai lopetetaanko kokonaan. Päätettiin sitten yrittää ja siirryttiin Keski-Euroopan markkinoille. Ruotsissa meille ei ollut jaossa kultamitaleita, mutta esimerkiksi Saksassa kaikki pohjoismaalaiset olivat samalla viivalla ja markkina oli otollinen, Esko kertoo.

Tässä kohtaa myös Dora Jung liittyy Kankurien elämän lankaan. - Saimme Tampellan valmistamien Dora Jungin design-tekstiilien valmistusoikeudet ja siitä alkoi taas eräänlainen uuden opettelu. Tuon myötä meidän piti opiskella kankaiden märkäviimeistely ja siitä sivutuotteena meille tuli sitten pesty pellava, jossa kudonnalla, viimeistelyllä ja niiden yhdistämisellä saavutetaan pellavan käyttöominaisuudet. Dora toi meille brändin, mutta myös tekniikan, Jaana kertoo.

Pariisiin lähdettiin ensimmäistä kertaa messuille 2011 ja siitä muutaman vuoden kuluttua vienti ylitti kotimaan myynnin. 2019 avattiin oma kivijalkamyymälä Tokioon. Jaanan unelma kansainvälistymisestä on muuttunut todeksi ja Lapuan Kankurit ovat nykyään kansainvälinen huippubrändi.

Kehitystä on vienyt eteenpäin myös yhteistyö Aalto-yliopiston kanssa - Meillä on ollut heidän kanssaan yhteistyötä jo parisen kymmentä vuotta. Sieltä saattaa esimerkiksi tulla koko luokka kutomaan tänne Lapualle, ja he saavat käyttöönsä kutomakoneet ja kutomamestari on heitä opastamassa. Opiskelijoiden joukosta olemme löytäneet valtavan taitavia suunnittelijoita. Juuri tässä hiljattain meiltä lähti Aallon kautta löydetty suunnittelija töihin Marimekolle. On hienoa, että me voimme olla ponnahduslauta nuorille lahjakkaille tyypeille, Jaana toteaa.

Välillä on tehtävä sellaista, mikä ei tunnu mukavalta

Yritys on kasvanut viime vuodet parin prosentin vauhtia ja välillä enemmänkin. - Tuo kasvaminen on aika kuluttavaa. Kyllä jossain kohtaa täytyy uskaltaa vähän hidastaa kasvua ja rakentaa muita osa-alueita, koska se yritys on niin hyvä kuin sen huonoin lenkki on. Kun puhutaan siitä, että yritys ei voisi kehittyä kuin kasvamalla, niin minä en kyllä usko siihen, Esko toteaa.

Eskolle ja Jaanalle on merkitystä aivan muilla asioilla kuin voiton maksimoinnilla. - Meille on tärkeää, että tämä on jatkumo, jolloin meidän yrityksemme olisi vielä seuraavillekin sukupolville. Haluamme, että historia, perinteet ja tietotaito siirtyy meiltäkin eteenpäin. Meidän täytyy myös huolehtia oma osuutemme siitä, mitä kuuluu suomalaiselle tekstiilille, tekstiiliteollisuudelle ja koulutukselle. Meidän on oltava osaltamme luomassa uudelleen tekstiilialan koulutuspaikkoja Suomeen, kun ne ovat kertaalleen täältä jo hävinneet. Meille tämä ala ja sen kehittyminen on sydämen asia, Jaana sanoo.

Uuden villakehräämön myötä työvoiman tarve on lisääntynyt. - Meillä on vajaa 40 työntekijää ja kyllä työvoiman saanti on nykyään huomattavasti vaikeampaa kuin ennen. Me pyrimme sitouttamaan henkilökuntaa, että he kokisivat entistä enemmän olevansa osa tätä ja se motivoisi heitä, Esko sanoo.

Ilman luovuutta, ammattitaitoa ja rohkeutta ei tähän pisteeseen olisi päästy. - Lisäksi täytyy olla kiinnostus omaa alaa kohtaan ihan kaikin puolin. Oli kyseessä sitten kilpailijat, kuidut, markkinat tai kuluttajat, niin me olemme aina olleet kiinnostuneita niistä kaikista, Esko toteaa.

Myös verkostojen merkitys on tärkeä. - Meillä on laajat verkostot Suomessa ja ulkomailla, ja niistä on kyllä suuri apu. Ihan jos ajatellaan jo konehankintojakin, niin ei meidän tarpeisiimme tehdä koneita Suomessa, mutta verkostojen kautta voidaan ulkomailta löytää meille sopiva kone käytettynäkin, Jaana sanoo.

Sekä Jaana että Esko kannustavat rohkeasti rakentamaan omaa brändiä ja hyppäämään epämukavuusalueelle. - Meillä koko brändi on rakennettu itse siitä, mitä me olemme ja miten meillä toimitaan, siitä välittyy aitous. Monelta yritykseltä varmasti löytyy asioita, joista brändiä voi lähteä rakentamaan. Ei niiden tarvitse olla mitään erikoisia ja mahtavia juttuja, Jaana kannustaa. - Mukavuusalueelta kannattaa välillä hypätä pois ja rohkeasti kokeilla erilaisia juttuja, mikäli ne eivät vaaranna yrityksen liiketoimintaa. Sekin on jo hyvä saavutus, vaikkei käteen jäisi siitä kokeilusta kuin oppi. Jos me olisimme aina tehneet siten, kuin tuntuu mukavalta tai turvalliselta, niin emme olisi tässä. Tämä saamamme tunnustus on hieno merkki siitä, että asioita on tehty oikein ja erityisen hyvältä se tuntuu siksi, että se tulee omien joukosta, kun toiset yrittäjät ovat valinnan tehneet, Esko kiittelee.