9 minute read
kokkimaajoukkueessa ”Aina kun kysytään, kerron olevani Pohjasta”
from EU 5 / 2.2.2023
Kirkkonummella tätä nykyä asusteleva ja Espoon Omniassa työskentelevä Teemu
Tuovinen muistelee lämmöllä lapsuuttaan Pohjassa.
-Minulle se oli todella rauhallinen ja hyvä paikka kasvaa. Kerron kysyjille, että
Pohja on nykyään osa Raaseporia ja sitä joutuu kyllä yleensä selittämään, että Helsingin ja Turun välissä, lähellä Hankoa, Tuovinen sanoo. Hän pelaa kotikonnuillaan edelleen salibandya joukkueessa, jossa on monia lapsuudenkavereita.
Kokkien korkeakoulu
Tuovinen valittiin Suomen kokkimaajoukkueeseen helmikuussa 2022. Joukkueen tähtäin on vuonna 2024 järjestettävissä olympialaisissa.
-Maajoukkuepesti on nelivuotinen sitoumus. Olemme suunnitelleet olympialaismenun alusta saakka ja harjoittelemme sen valmistamista, jotta kaikki menisi kohdalleen kisoissa, Tuovinen kertoo.
Ruoan valmistaminen kilpailussa on Tuovisen mukaan aivan oma maailmansa.
-Täytyy tehdä niin hyvin kuin pystyy, ja vielä paremmin. Tärkeää on keskittyä yksinomaan siihen mitä on tekemässä, Tuovinen taustoittaa. Hän kertoo oppineensa jo ensimmäisen vuoden aikana valtavasti siisteydestä ja kurinalaisuudesta.
-Maajoukkue on kokkien korkeakoulu, Tuovinen naurahtaa.
Olympialaisissa jokainen maa saa alkuun 100 pistettä, joita lähdetään vähentämään virheiden myötä, eli vain virheisiin kiinnitetään huomiota. Voittajaksi suoriutuu joukkue, jonka ruokalajit maistuvat ja näyttävät parhaimmalta ja jonka jäljiltä kisakeittiö on siisteimmässä kunnossa.
-Keittiössä saa olla samaan aikaan kuusi kokkia ja assistentti, jonka tehtävänä on huolehtia siisteydestä, Tuovinen kertoo. Opiskeluaikanaan hän toimi itsekin assistenttina
Kaikki Loput
kokkauskilpailussa.
Kokiksi aikuisiällä
Työkseen ruoanlaittoa opettava 35-vuotias Tuovinen kertoo opiskelleensa kokiksi vasta aikuisena.
-Synnyin yrittäjäperheeseen ja pienestä pitäen tein talkkarin töitä. Nuorena aikuisena työskentelin metallitehtaalla. Huomasin, että kolmivuorotyö ei sovi minulle ja aloin miettiä vaihtoehtoja. Kun olin muuttanut omilleni, ymmärsin etten osaa laittaa ruokaa, ja niin sitten keksin hakeutua kokkikouluun, Tuovinen kertoo.
Ravintolakoulu Perho antoi hänen mukaansa hyvän alun uralle.
-Meillä oli hieno opettaja, Kaarina Hyrkäs, joka osasi ottaa jokaisen huomioon omana itsenään ja antoi tilaa kehittyä. Vaikka meillä oli todella erilaisia opiskelijoita, kaikki valmistuivat kokeiksi, Tuovinen muistelee.
Tuota oppia Tuovinen ha- luaa olla jakamassa itsekin.
-Opiskelin myös restonomiksi ruoantuotannon johtamisen ohjelmassa. Olen työskennellyt monenlaisissa ravintoloissa sekä Suomessa että ulkomailla, mutta sitten löysin kutsumuksekseni opettamisen, Tuovinen sanoo.
Tuovinen on suorittanut työharjoittelun ruotsalaisessa kolmen tähden Michelin-ravintola Frantzenissa ja ollut opisekelijavaihdossa Ranskan Lyonissa, yhdessä maailman arvostetuimmista kokkikouluista eli Insitut Paul Bocusessa.
Kokkimaajoukkueessa luotetaan, että hyvien esikuvien kautta lisätään kiinnostusta alaa ja kokin ammattia kohtaan. Joukkueen tavoitteena on olla luova ja innovatiivinen esikuva gastronomian alalla sekä kotimaassa, että kansainvälisestikin.
Suomen kokkimaajoukkue, Culinary Team Finland, vie maailmalle suomalaista ruokaosaamista. Sen rärkeimpiä arvoja ovat ympä-
FÖRUTSEENDE KÖRNING LÖRDAGEN 18.2
REPETITION AV FÖRSTA HJÄLP/ SLÄCKNINGSKURS
LÖRDAGEN 4.3
ARBETSSKYDDSKURS LÖRDAGEN 11.3
NÖD FÖRSTA HJÄLP LÖRDAGEN 1.4
Suomen ruokakulttuuria maailmalle vievään kokkimaajoukkueeseen valittu pohjalaislähtöinen Teemu Tuovinen tarjoaisi ulkomaiselle vieraalle karjalanpaistia ja mämmiä. (Kuva: Johannes Wilenius) ristöystävällisyys, vastuullisuus ja kestävä kehitys niin raaka-aineiden valinnassa kuin toiminnan suunnittelussakin. Kokkimaajoukkueen kotipaikka oli aiemmin
Raasepori, jolloin siihen kuului myös raaseporilainen keittiömestari Samuel Mikander, mutta sittemmin joukkue on muuttanut Helsinkiin. -Natalia Teikola
Karjaalaisista käsipallomerkeistä Ranskan siirtomaihin Filatelia on muutakin kuin postimerkkien keräilyä
(Raasepori) Filatelia elää ja voi hyvin. Vuonna 1946 perustettuun Länsi-Uudenmaan Postimerkkeilijöihin kuuluu tänä päivänä 38 jäsentä, joista neljäsosa on naisia. Jäsenmäärä on pysynyt vakaana viimeiset 30 vuotta.
Jäsenet kokoontuvat yhteiseen tapaamiseen kerran kuussa. Yhdistyksen puheenjohtaja Kim Adolfsson kertoo, että kokoontumisten ensimmäiset kaksi tuntia kuluvat yleisen keskustelun merkeissä.
-Edustamme keräilyä laajalla perspektiivillä. Kaikki saavat tehdä mitä haluavat ja tutustua samanhenkisiin ihmisiin, hän kiteyttää.
Sakset suurin surma
Yleisesti luullaan, että filatelia on pelkkää postimerkkien keräilyä. Todellisuudessa keräilykohteita voivat olla niin lähetykset, kirjeet, kirjeensulkijat kuin postikortitkin.
Adolfssonin mielestä filatelian suurin surma on Fiskarsin oranssit sakset. Räväkällä kommentillaan hän kehottaa ihmisiä olemaan leikkaamatta postimerkkejä irti kirjeistä. Filatelia kun ei rajoitu postimerkkiin, vaan siihen kuuluu koko lähetys.
Nopea tietotekninen kehitys on vaikuttanut myös fila- telistin arkeen.
Bromarvilaisella Anton Dahlströmillä oli esillä peräti 11 kehystä Karjaan näyttelyssä. Hän alkoi kerätä postimerkkejä jo lapsena ja tätä nykyä hän tekee jotain filateliaan liittyvää joka päivä.
-Nykyään valtaosa filateliaa käsittelevistä esitelmistä ja luennoista on digitaalisia, ja sen lisäksi materiaalia ostetaan todella paljon netistä, Adolfsson sanoo.
Hän kertoo tekevänsä yhteistyötä muun muassa Gardberg Centerin ja Karjaan kotiseutuyhdistyksen kanssa. Adolfsson kuitenkin toteaa, ettei yhteistyötä muiden paikallisten toimijoiden kanssa ole tehty tarpeeksi.
-Se on hieman meidän oma vikamme. Olemme olleet liian hiljaa, hän sanoo. Päivittäinen harrastus
Länsi-Uudenmaan Pos- timerkkeilijät järjesti vastikään näyttelyn Karjaan palokunnantalolla. Tavallisesti yhdistys järjestää näyttelyn joka viides vuosi, mutta nyt sitä oli lykätty koronarajoitusten takia kahdella vuodella.
Hyötyä ja hupia kuidun täydellä nopeudella!
Esillä oli reilut 50 kehystä aina karjaalaisista käsipallomerkeistä Ranskan siirtomaiden postimerkkeihin.
Näytillä oli myös merkkejä, joissa oli vanhoja valokuvia Hangosta, Karjaalta ja Tammisaaresta. Myös From-liikkeen toiminnasta Karjaalla oli oma kehys ja esillä oli niin ikään saksalaisia merkkejä 1850-luvulta,
Suomen yleissarjan postimerkkejä sekä vanhoja automainosjulisteita. Kaikki näyttelyn kehyksistä olivat yksityisomistuksessa, ja siksi suuri osa keräilyesineistä oli kävijöille täysin uusia. Jokaiselle kävijälle annettiin paperilappu, jolla sai äänestää omaa lempikehystään.
-Kävijöitä oli reilut 130, mikä on aika tavanomainen määrä aiempiin vuosiin verrattuna. Olemme tyytyväisiä tähän. Tärkeintä on, että saimme tutustua uusiin ihmisiin ja mahdollisesti myös tuleviin jäseniin, yhdistyksen varapuheenjohtaja Lars Stenström sanoo.
Bromarvilaisella Anton Dahlströmillä oli peräti 11 kehystä palokunnantalon näyttelyssä. Hän on innokas filatelisti, joka on touhunnut harrastuksen parissa jo useita vuosia.
-Aloin kerätä postimerkkejä jo lapsena, ja noin kahdeksan vuotta sitten törmäsin blogiin, joka herätti kiinnostukseni filateliaan, Dahlström kertoo.
Hän mainitsee, että hänen oli otettava töistä vapaapäivä ehtiäkseen valmistella kehyksensä näyttelyä varten.
-Teen joka päivä jotain filateliaan liittyen. Viime aikoina olen tutustunut syvemmin paikallishistoriaan, Dahlström sanoo. -Oliver Heikkinen
Hakkuita Raaseporin puistometsissä
(Raasepori) Tekninen lautakunta on merkinnyt tiedoksi hakkuut kaupungin puistometsissä. Asukkaat ovat huomauttaneet Ensikujan, Apilatien ja Haahkakujan toimenpiteistä.
Ensikujalla harvennetaan
puustoa ja Apilatiellä poistetaan kuusia. Haahkakujalla poistetaan kuuset, jotta lehtipuille saadaan tilaa. Österbyn-tiellä poistetaan lahot kuuset ja Trollbölessä tehdään lisää elintilaa 200-vuotiaille männyille.
”Tunnin juna” pysähtyi sekunnissa
Valtiovarainministeriön ja liikenne- ja viestintäministeriön yhteisen selvitysryhmän raportti suurista raidehankkeista kertoo sen, minkä monet meistä ovat tuoneet esiin jo usean vuoden ajan: Turun tunnin juna ei ole ilmastoteko, eikä taloudellisesti kannattava.
Kustannukset ovat valtavat, hyödyt eivät lähelläkään yhtä suuria. Raportin mukaan hankeen kustannukset olisivat noin 3,7 miljardia euroa - siis 3 700 000 000 euroa. Julkinen maksuosuus (valtio ja kunnat) olisi 2,5 miljardia.
Puuttuvat 1,2 miljardia euroa pitäisi kerätä muilla tavoilla. Raportissa mainitaan liikennemaksut ja lipputulot. Yksityiset rahoittajat voivat myös lähteä mukaan, mutta raportin mukaan ne edellyttävät käytännössä valtion takausta ja tarjoavat valtionvelkaan verrattuna suurempaa rahoituskustannusta.
Tähän voi ensinnäkin todeta sen, että on epäreilua, jos riskit jäisivät ainoastaan julkiselle sektorille, eli viime kädessä veronmaksajille sellaisessa tilanteessa, jossa on monia sijoittajia. On myös ongelmallista, että muu kuin julkinen sektori omistaisi tämän tyyppisen infran. Tällä kaudella kokoomus on ehdottanut 500 000 000 euroa hankkeeseen eduskunnan budjettikäsittelyssä, mutta onneksi he hävisivät äänestyksessä. Meillä ei ole varaa satsata isoja summia hankkeisiin, joiden hyötykustannussuhde on huono.
Rehellisyyden nimessä hallituspuolueetkin ovat puolustaneet hanketta, ja erityisesti vihreät ovat korostaneet sitä ilmastotekona. Uuden raportin mukaan tilanne on kuitenkin ihan päinvastainen. Päästöjen kuittaamiseen menisi noin 140 vuotta. Toki on mahdollista, että tulevaisuudessa olisi mahdollista käyttää vihreää terästä, mutta se tarkoittaisi samalla lisäkustannuksia ja vielä huonompaa hyötykustannussuhdetta.
Viimeistään nyt on johtopäätösten aika kaikille puolueille ja eduskuntavaaliehdokkaille. Mielestäni tunnin juna pysähtyi sekunnissa, eli samaan aikaan kun tämä raportti julkaistiin. Olen keskustellut asiasta monien kol-
Kuninkaantiestä Karjaantieksi
Kuninkaantiestä Turusta Viipuriin kirjattiin tietoja historiankirjoihin ensimmäisen kerran 1300-luvulla. Tie oli merkittävä monin tavoin ja mahdollisti meritietä turvallisemman väylän talvet kesät. Kuninkaantietä uudistettiin satojen vuosien aikana tarpeen mukaan, mutta melko pysyvä linjaus oli.
Kunnes alkoi autoliikenne, liikennemäärät lisääntyvät ja liikenneympäristö koki suuren muutoksen, joka jatkuu reippaana edelleen. Paikallinen iso muutos tapahtui, kun entinen maantie numero 111 rakennettiin asianmukaiseksi ohitus- ja seututieksi numero 111. Karjaantie jäi paikalliseksi pääkaduksi, jonka pitäisi palvella lähinnä kaupunginosien välistä liikennettä, ei toimia valtaväylänä Helsingin suunnan liikenteelle kohti maantietä 111.
Tälle kauniille paikalliskadulle on asetettu myös yleisrajoitus 40 km/h luonteensa vuoksi. Ohitustien loogisena jatkona rakennettiin viime vuonna Lepin eritasoliittymä, jolla tavoitteena on varmistaa turvallinen valtatielle tulo ja sieltä lähtö. Nämä urakat ovat maksaneet meille asukkaille yhteensä lähes 15 miljoonaa euroa. Mutta kuinkas kävi? Helsingin suunnasta tulijat eivät osaakaan käyttää Lepin liittymää. Johtuuko se siitä, että ulkopaikkakuntalaiset eivät edes tiedä liittymän ympärillä olevaa palvelutarjontaa: kolmea bensa-asemaa lisäpalveluineen, Rautiaa, RTV:tä, Jyskiä, Sotkaa, Maskua, AD-Centeriä, ylempänä olevaa Bema Centeriä, Silversin grilliä, saati sitten alueelle kaavoitettuja uusia palveluja niiden valmistuttua? Samaan aikaan Tokmannin liittymä tukkeutuu jonoista ja on hengenvaarallinen. Karjaalle tultaessa monet tuntuvat mieltävän Karjaantien edelleen maantieksi. Kadun nopeudet ovatkin usein vähintään 60 km/h ja yli 80 km/h rikkeitäkin tulee. Päivittäisiä ovat kahden kolmen auton kovavauhtiset ohitukset risteysalueilla ja suojateiden kohdalla. Lisäksi kadun liikenne on lisääntynyt paljon kotimaisen matkailun aktivoiduttua ja alueen ruukkien tapahtuminen johdosta.
Äkkiä voisi kuvitella, että kyse on vain kadun asukkaiden ongelmasta. Mutta niinhän ei tietenkään ole. Kadun ylittävät suuret määrät kirkon
Hangossa 2,2 miljoonan ylijäämä
(Hanko) Alustavien tilinpäätöstietojen mukaan Hangon kaupungin talouden ylijäämä tilikaudelta 2022 tulee olemaan 2,2 miljoonaa euroa. Tulos on 1,4 miljoonaa euroa budjetoitua heikompi.
Toimintamenoja oli viime vuonna lähes 80 miljoonaa euroa, mikä oli 2,5 miljoonaa euroa arvioitua enemmän.
Toimintatuottoja kertyi miljoona euroa odotettua enemmän ja verotuloja talousarvion mukaisesti 43,7 miljoonaa euroa.
Toimintakate tulee olemaan alustavien tietojen mukaan 1,5 miljoonaa heikompi legoiden kanssa eduskunnassa, ja raportin seurauksena yhä useammat suhtautuvat tähän hankkeeseen aikaisempaa kielteisimmin. Hyvä niin. Lopullista päätöstä ei ole tehty, mutta en näe, että kukaan haluaisi tehdä vahvaa myönteistä kirjausta hankkeesta seuraavaan hallitusohjelmaan.
Nykyisessä rataverkossa on kehittämis- ja korjaustarpeita niin paljon, että meidän pitää panostaa siihen. Rantaradan liikenne olisi paljon luotettavampaa jo yhdellä uudella kohtaamispaikalla Karjaan ja Siuntion välillä. Samalla Hanko-Hyvinkää -radan sähköistäminen luo uusia mahdollisuuksia. Sekin tarvitsee uuden kohtaamispaikan, mikä on jo mukana investointisuunnitelmassa.
Jotta meillä olisi varaa kaikkiin tarpeisiin, meidän pitää priorisoida ja jättää pois ne jättimäiset hankkeet, jotka tuhoavat luontoa, aiheuttavat ilmastopäästöjä ja ovat taloudellisesti kannattamattomia.
Johan Kvarnström kansanedustaja (SDP) liikenne- ja viestintävaliokunnan jäsen suunnan lapsia ja nuoria koulumatkalla, samoin muut kevyen liikenteen kulkijat. Lähistöllä on myös leikkipuisto, jonne tullaan eri suunnista. Karjaantielle on suunniteltu jo yli 10 vuotta sitten tehdyn päätöksen mukaiset fiksut kavennukset ja hidasteet, joita sivistyskaupungeissa usein näkee suojateiden kohdalla. Viime syksynä asennetuilla väliaikaisilla töyssyillä ei ole mitään tekemistä niiden kanssa. On kovin ikävää, että jotkut edelleen kuvittelevat sellaisia pysyväksi ratkaisuksi. Raaseporin kaupungin outo ajattelu liikenneturvallisuuden parantamiseksi tulee mykistävällä tavalla esille Maasillan remonttisuunnitelmassa, jossa täysin päinvastoin Karjaantien turvallisuuden lisäämiseksi ja aiempien suunnitelmien vastaisesti, ollaan tekemässä tästä perinteisestä kapeahkosta sillastakin kiitorataa. Järjetön idea on haudattava ja vakavasti vihdoin varmistettava se, miten 800 metriä pitkä suora asutuksen keskellä ja sen jälkeinen silta tehdään turvalliseksi. Keskustassa liikenteen ei voida antaa liikkua nykyisillä nopeuksilla, vaan katu on rakennettava vastaamaan sen
Rantaradan kehittäminen saatava seuraavaan hallitusohjelmaan
Valtiovarainministeriö ja liikenne- ja viestintäministeriö julkaisivat viime viikolla selvityksen koskien suurten rautatieliikennehankkeiden rahoitusmahdollisuuksia ja niiden ilmastovaikutuksia. Selvityksen mukaan rautatieliikennehankkeiden toteuttaminen edellyttää julkiselta sektorilta merkittäviä taloudellisia investointeja. Samalla uusien rautatiehankkeiden rakentaminen aiheuttaisi kuormitusta ympäristölle.
Ministeriöiden laatima raportti osoitti sen, että uusiin rautatiehankkeisiin liittyy useita kysymysmerkkejä, joista me myös seudullamme olemme varoittaneet. Mielestäni tämä antaa myös aihetta kiirehtiä nykyisen Helsinki-Turku -radan eli rantaradan tarveselvitystä.
Mielestäni on erikoista, että kyseisessä selvityksessä ei otettu vahvemmin kantaa myös nykyisen infrastruktuurin kehittämistarpeisiin. On syytä muistaa, että nykyistä ratainfrastruktuuria tu- nykyistä luonnetta, joka ei ole maantie.
Me, jotka olemme aktiivisesti tehneet töitä Karjaantien kehittämiseksi, olemme olleet yhteydessä kaupunginjohtajaan, tekniseen toimeen, poliisiin, Liikenneturvaan, sisäministeriöön, valtiovarainministeriön kuntaosastolle ja Ely-keskukseen. On täysin selvää, että tien turvallisuuden lisäämiseksi demokraattisesti aikoinaan tehdyn Karjaan kaupungin ja sittemmin Raaseporin kaupungin lautakunnan päätösten toimeenpano on vakavasti laiminlyöty.
Tarjolla olisi useita mahdollisuuksia, jotka ovat edullisia, kuten vaikka suojateiden heijasteet ja varoitusvalot. Kaupungin vastuulle kuuluu Suomessa myös nopeusvalvontakameroiden pystytys, joita poliisi sen jälkeen operoi. Mutta tätäkään turvaa ei ole hoidettu kuntoon, vaikka sillä ratkaisulla kadun mahdolliset putkityöt saisivat jyllätä ja myllätä katua ihan rauhassa, eikä investointi olisi turha. Ilmeisesti tekninen toimi ei ole tästä edes tietoinen, vaan vyöryttää vastuuta asiasta poliisille.
On vastuutonta ohittaa tällainen kaupunkiympäristön turvallisuuden ja yleisen viih-
Inkoossa odotettua parempi tulos
lee myös ylläpitää. Moni on sanonut, että jos kaukojunat häviävät rantaradalta, se antaa lisää tilaa lähiliikenteelle. Tämä ei pidä paikkaansa. Rantaradan liikenne on kokonaisuus koostuen kauko- ja lähiliikenteestä. Jatkossakin on tärkeää päästä esimerkiksi noin tunnissa Karjaalta Helsinkiin ja myös Turkuun.
Länsi-Uudenmaan alueellinen rantaratatyöryhmä on tuonut esiin selkeän vaihtoehdon rantaradan kehittämiseksi. Espoon kaupunkiradan kehittämisellä ja muutamalla junien kohtaamispaikalla saisimme nopeammat junamatkat Helsingin ja Turun välille, parempaa seutuliikennettä Länsi-Uudellemaalle ja uuden lähijunayhteyden Hangon ja Helsingin välille.
Lisäksi pystyisimme lisäämään junavuoroja muun muassa Kirkkonummella, Siuntiossa, Karjaalla ja Tammisaaressa. Myös Inkoon asema voitaisiin avata liikenteelle.
Tällä viikolla Inkoon edustajilla ja seudun elinkeinoelä- tyisyyden kehittäminen syyttämällä asiaa nimbyilyksi tai historialliseksi faktaksi, että kaupungissa on kulkenut aina tie. Olisiko Raaseporin virkamiesten ja päättäjien hyvä kuunnella asukkaita ja samalla miettiä, onko Karjaa Raaseporille vain läpiajopaikka, eikä se puutarhakaupunginosa, jollaisena me karjaalaiset sen olemme oppineet tuntemaan ja arvostamaan?
Olen kulkenut Karjaantietä män edustajilla on tapaaminen liikenneministeri Timo Harakan kanssa Inkoon ja Länsi-Uudenmaan infrastruktuurin kehittämistarpeista liittyen Blastr Green Steelin Inkoon investointihankkeeseen. Kokouksessa keskustellaan myös rantaradan kehittämisestä.
On tärkeää, että jatkamme vaikuttavaa vaikuttamistyötä. Parin kuukauden kuluttua on eduskuntavaalit ja sen jälkeen hallitusneuvottelut.
Siksi toivonkin, että saamme seudullisesti laadittua valmiit kirjaukset hallitusohjelmaan liittyen rantaradan kehittämiseen. Tällaista vaikuttamistyötä muut seudut tekevät ja olisi syytä, että teemme vastaavat kirjaukset myös rantaradan osalta. Tämä edesauttaisi asian edistämistä valtakunnallisesti. On syytä muistaa, että raidepolitiikka on kovaa ja silloin viestin ja tahtotilan on oltava yhteinen.
Henrik Wickström
RKP:n varapuheenjohtaja Inkoon kunnanhallituksen pj.
lähes 60 vuotta. Ainuttakaan myymälää kadun varrella ei enää ole. Kuninkaantie on historiaa ja lähihistoriaa on Karjaantien rooli läpiajoväylänä. Niin ainakin nykypäivän ja tulevaisuuden näkemyksenä kaupunkikulttuurista ja liikenneturvallisuudesta. Haluaako Raaseporin kaupunki olla osa tulevaisuutta, jää nähtäväksi.
Kirsi Lindroos Raasepori kuin viime vuoden talousarviossa tavoiteltiin. Perusturvassa toimintamenot olivat 2,1 miljoonaa euroa budjetoitua suuremmat, yhteensä 42,6 miljoonaa euroa ja toimintakate 1,7 miljoonaa euroa odotettua huonompi. Sivistystoimen toimintakate oli hieman budjetoitua parempi, yleishallinnossa vastaavasti noin 200 000 euroa arvioitua huonompi ja teknisessä toimessa jäätiin 100 000 euroa alle tavoitteen. Hangon vesi tekee viime vuodelta 300 000 euron tuloksen, mikä jää 200 000 euroa budjetoidusta.
(Inkoo) Inkoon vuoden 2022 tilinpäätöksen ylijäämän arvioidaan olevan alustavasti noin miljoona euroa ja miljoonan parempi kuin talousarviossa ennakoitiin. Odotettua parempi tulos johtuu kunnan mukaan pääasiassa budjetoitua suuremmista verotuloista ja valtionosuuksista, mutta myös erikoissairaanhoidon käytön vähenemisestä ja kunnan tekemien maankäyttösopimusten korvauksista. Verotuloja kertyi 500 000 euroa arvioitua enemmän. Tässä suurin ansio kuuluu yhteisöverolle. Valtionosuuksia saatiin 170 000 euroa enemmän kuin budjetoitiin.
Kunnan toimintakate on ennusteen mukaan 99 prosenttia talousarvioon verrattuna. Hallintopalveluissa, erikoissairaanhoidossa ja varhaiskasvatuksessa talousarviototeutuma oli paras.
Suurimmat talousarvioylitykset ovat vastaavasti iäkkäiden palveluiden, sosiaalipalvelujen ja koulutuksen vastuualueilla.
Lainataakka oli vuoden lopussa 22,9 miljoonaa ja isoista investointihankkeista johtuen 7,8 miljoonaa euroa suurempi kuin edellisvuonna.