Marjo Karlsson liikuttaa koululaisia 30 vuoden kokemuksella

(Raasepori) Pieni piipahdus Karjaan yhteiskoulun ja lukion liikunnanopettajana on paisunut Marjo Karlssonille pienen ikuisuuden kestäneeksi komeudeksi.

-Minun piti alkujaan tulla tänne vain vuodeksi sijaistamaan, mutta täällä sitä edelleen ollaan, Marjo hymyilee. Hän saapui saliin vuonna 1993, joten talon opettajakunnan pitkäaikaisin palvelija viettää pestissään kolmekymppisiä. Vaihtaisiko hän päivääkään pois?

-Ei tule hirveästi sellaisia mieleen. Koko tänä aikana olen joutunut ehkä viisi kertaa suutahtamaan ja ärähtämään, että nyt riittää. Silloinkin kyse oli oppilaiden keskinäisestä kinasta ja kiusanteosta, Marjo sanoo.

Bollstassa varttunut ja nykyään Fiskarissa asuva Karlsson vietti yhden lukuvuoden Tammisaaren Hakarinteen koulussa ja palasi vaihtelusta virkistäytyneenä intoa puhkuen.

-Tämä on minun kouluni, enkä ole ollut edes lähellä vaihtaa tätä mihinkään muuhun. Jokainen päivä on erilainen ja aina voi kehittyä, sen takia tästä yhä tykkään. Olen vuosien varrella samalla opiskellut ja omaan esimerkiksi pätevyyden rehtorin virkaan. On siitä rehtoriksi ryhtymisestäkin joskus puhuttu, mutta haluan mieluummin olla täällä kentällä opettamassa ja innostamassa, Marjo kertoo.

Karlssonin jälkeen vuotta

K Sipalloa

Karjaan myöhemmin liikunnanopettajaksi kouluun saapunut Marko Loukkalahti suitsuttaa estoitta työpariaan.

-Hän jaksaa aina miettiä koulun ja oppilaiden parasta, säällä kuin säällä. Marjo tekee töitä isolla sydämellä ja duracell-pupun energialla. Abit antoivat aikoinaan hänelle lahjaksi Super Mario -julisteen ja sellainen Super-Marjo hän on. Ei tuosta liikunnanopettaja paljon parane, Marko myhäilee.

Ilon kautta

Karlssonin mukaan liikunnanopettajan työ on pohjimmiltaan edelleen samanlaista kuin uran lähtökuopissa, vaik- ka rakenne onkin muuttunut.

-Opetussuunnitelmassa ei enää ole liikuntatunneilla vaikkapa lentopalloa tai koripalloa, vaan nykyään opetetaan erilaisia taitoja. Se on laaja konsepti, jossa on hyvät ja huonot puolensa. Tärkeää on, että saadaan onnistumisia ja ilon tunteita. Liikunnanopettajan tärkein tehtävä onkin yhä se, että saa kannustettua ja innostettua jokaista säännöllisen liikunnan äärelle, sillä jokaiselle kyllä löytyy se oma juttu. Ei tänä päivänä pärjää, jos ei harrasta yhtään liikuntaa. Se voi olla vaikka reippailua kävellen, Marjo tuumii.

Välillä kuulee puhuttavan traumoista, joita koululiikunta on aiheuttanut. Huonot kokemukset ovat vieraannuttaneet liikunnasta ja varsinkin ryhmässä toteutettavista lajeista.

-Traumojen välttäminen lähtee oppilaiden arvostamisesta. Yritän hyödyntää tässä omia kouluajan kokemuksiani ja pitää huolen siitä, että tietyt jutut eivät omilla tunneillani toistu. Esimerkiksi kapteenijako on mustalla listalla. Jaossa hännille jäävien mieleen kyllä jää se, että valittiin joukkueeseen viimeisenä. Joskus saatettiin myös vielä patistaa, että ”hei, tämä kuule pitää vain tehdä”, mutta sellainen pakottaminen ei enää toimi. Jos ei tahdo tai ei jostain syystä pysty, niin ei pakoteta. Ei sitä kuitenkaan paljon tapahdu, ettei jotain tahdota tehdä, Marjo sanoo.

Viides- ja kahdeksasluokkalaisille tehtävät Move-mittaukset ovat kirkuneet otsikoissa karua kieltä lasten ja nuorten fyysisen toimintakyvyn heikentymisestä. Omaehtoinen liikkuminen on entisajoista vähentynyt ja passiivinen aika älylaitteiden äärellä lisääntynyt.

-Tähän ei sormia napsauttamalla mitään ratkaisua löydetä. Kyse on kaikesta mitä kotona, yhteiskunnassa ja koulussa tapahtuu. Koulun liikuntatuntien lisääminen tuskin merkittävästi auttaisi, vaikka ei siitä haittaakaan olisi. Tilanne on sikäli polarisoitunut, että osa pärjää mittauksissa ja koulussa, osalla taas on vaikeampaa. Kuilu näiden ääripäiden välillä on kasva- nut, Marjo miettii.

Tanssin taikaa Karlsson valmistautuu parhaillaan yhteen lukuvuoden kohokohdista, vanhojen tansseihin. Liikuntakurssilla tehtävä harjoittelu lukion toisen vuoden opiskelijoiden juhlapäivään on ollut Marjon lempipuuhia siitä lähtien kun hän leiviskässään aloitti.

-Vanhojen tanssit on tärkeä etappi sekä opiskelijoille että opettajille. Lukiolaiset saavat olla päivän prinsessana ja prinssinä, ja tämän marraskuussa alkaneen prosessin aikana he oppivat myös sosiaalista kanssakäymistä, Marjo toteaa.

Tanssin pyörteisiin ovat hurahtaneet muiden muassa

Oskari Koskimies ja Peppi Mäkinen, jotka laittavat aamutreeneissä jalalla koreasti niin Shakiraa kuin Elvistäkin. Oskari ja Peppi vakuuttavat, että hauskaa on ollut ja homma on heillä ihan hyvin hallussa.

Ovella kolkuttava tapahtuma herättää paljon intoa.

-Olen odottanut tätä siitä lähtien, kun kävin alakoululaisena katsomassa esityksiä, Mäkinen sanoo. Karlssonin kädenjälki näkyy parivaljakon liikkeissä.

-Marjo on ihana. Hän osaa näyttää, miten näitä eri tansseja tanssitaan, Peppi suitsuttaa. Karlsson toivoo, että yleisö löytää koulun liikuntasaliin tulevan viikon perjantain iltaesitykseen kello 18.

-Tämä on hienoa kulttuuria, jota sopii tulla kokemaan. Ja vaikka itse sanonkin, niin meidän vanhojen tanssit ovat aina erityisen hienot.