__MAIN_TEXT__

Page 8

8 - Nro 60b Sunnuntaina joulukuun 6. pnä 2020 .

Armeijan jälkeen pelit jatkuvat Suomessa

Benjamin Källman kaipaa rauhaa uralleen Ensin sota, sitten rauha. Tässä järjestyksessä etenee Benjamin Källman, joka suorittaa parhaillaan varusmiespalvelustaan urheilukoulussa. Tammisaarelaislähtöinen jalkapalloilija palasi Norjasta Suomeen kesällä ja marssi lokakuussa Kaartin jääkärirykmenttiin. -Ihan hyvin olen viihtynyt ja yritän ottaa intin positiivisena kokemuksena. En tiedä, onko urheilijalle koskaan varsinaisesti hyvä aika hoitaa sitä pois alta, mutta itselleni tämä oli hyvä aika suorittaa asepalvelus, kun tulin takaisin Suomeen ja korona sotkee nyt vähän kaikkea, Källman miettii. Urheilukoulussa tavoitteena on tukea urheilijoiden urapolkua ja esimerkiksi Källman osallistui tällä viikolla Eerikkilässä leirille, joka sisälsi joukkueharjoituksia. Mitään neppailua ei armeijassa ahertaminen hänen mukaansa kuitenkaan ole, vaikka vääräleuat väittävät intin olevan tänä päivänä lastenleikkiä vanhoihin ”hyviin aikoihin” verrattuna. -En tiedä, mitä se on ennen ollut, mutta kyllä täällä joutuu hommia tekemään.

Virus vieköön Koronapandemian kanssa vasta onkin hommia paiskittu ja 22-vuotias futarikin on joutunut taiteilemaan kieli keskellä suuta.

-Norjassa oli ensin omatoimista harjoittelua tiukkojen rajoitusten keskellä, nuorten maajoukkuereissuilla ollaan oltu maskit naamalla joka paikassa ja istuttu karanteenissa, testejä on otettu aika paljon. Se on vaikuttanut tosi paljon kaikkeen. Olen ollut silti valmis tekemään kaiken vaadittavan, jotta pelit voivat jatkua. Saamme olla iloisia siitä, että jalkapalloa on pystytty kuitenkin pelaamaan, Källman toteaa. Vuodesta 2016 lähtien turkulaisen FC Interin kirjoilla ollut kärkipelaaja siirtyi helmikuussa loppuvuoden mittaisella lainasopimuksella Norjan pääsarjassa pelaavaan Haugesundiin. Kyseessä oli hänelle jo neljäs lainajoukkue ulkomailla ja nyt piti olla tähän asti parhaimmat edellytykset onnistumiseen. Korona päätti kuitenkin toisin. -Aiemmilla kerroilla en ollut saanut pre-seasonia alle joukkueen kanssa, vaan olin hypännyt kesken kaiken mukaan. Nyt olin mukana alusta asti, mutta sitten iski korona ja valmistautuminen sarjakauteen meni uusiksi, Källman harmittelee. Hän hyökkäsi Haugesundin paidassa 10 ottelussa, joissa ei päässyt verkkoa venyttämään. -Joukkueella oli vaikeaa ja myös minulla. Maaleja ei tullut ja se on kärkipelaajalle raskas-

muutenkin ollut tähän asti parasta aikaa ulkomailla, hän sanoo.

Rauha maahan

Iloa Interissä. Benjamin Källmanin kaudesta ei tullut täyttä kymppiä, mutta paluu Suomeen nosti tunnelmaa. Interissä hän voitti Veikkausliigan hopeaa ja vastikään EIF-kasvatti palkittiin vuoden U 21-pelaajana. (Kuva: Tero Wester) ta. Päädyin lopulta pelaamaan vähän kymppipaikallakin. Molemmin puolin aloimme olla sitä mieltä, että ehkä olisi parasta palata Suomeen. Sitten tuli ajankohtaiseksi myös asepalveluksen suorittaminen samaan syssyyn.

Hopea soikoon Källmanin paluu Suomeen ja Interiin oli riemukas, sillä hän osui heti ensimmäisessä pelissään RoPS:in pömpeliin.

10 ottelussa hän teki neljä maalia ja juhli kauden päätteeksi Veikkausliigan hopeaa. -Tuntui tosi hyvältä saada onnistumisia ja päästä pelaamaan hyvässä jengissä, Källman iloitsee. Mitalijuhlissa ei tosin pitkälle pötkitty, kun ”Benillä” oli kiire kasarmille eikä vallitsevissa oloissa muutenkaan suuren maailman pirskeitä suositeltu. Källman oli aiemmin saanut vyölleen Suo-

men cupin voiton Interissä ja Norjan cup-kruunun Viking Stavangerissa. -Saavutuksia on vaikea verrata keskenään. Hopea Interissä oli iso juttu, koska se on minulle ensimmäinen aikuisten sarjan mitali. Toisaalta cupin voitto Vikingissä oli erityisen hieno, koska cup on Norjassa niin arvostettu. Finaali Oslon täpötäydellä Ullevaal-stadionilla oli mahtava kokemus. Vikingissä on

Källman ei ole vielä onnistunut lyömään läpi eurokentillä, mutta olosuhteetkin ovat olleet häntä vastaan. Lainapestit Skotlannin Dundeessa, Tanskan Vendsysselissä sekä Norjan Vikingissä ja Haugesundissa ovat kukin olleet noin puolen vuoden mittaisia pätkiä. Joukkueiden peli on pätkinyt, valmentajat ovat vaihtuneet ja Källman on lennosta yrittänyt sopeutua uuteen ympäristöön. -Ne ovat olleet nuorelle pelaajalle hankalia tilanteita. On tullut paljon muutoksia eikä ole ollut oikein työrauhaa. Ei sen piikkiin voi silti kaikkea laittaa, vaan pitää katsoa myös peiliin. Läpimurto ulkomailla tapahtuu sen kautta, että kehityn pelaajana. Minun on vain yksinkertaisesti oltava parempi ja sen eteen tulen töitä tekemään, hän tuumii. Tulevalla kaudella väkevä rynnijä pelaa Interissä, jonka kanssa sopimus on voimassa kesään 2022. -Tavoitteeni on edelleen pelata ulkomailla, mutta juuri nyt tarvitsen rauhaa. Sekä mielenrauhaa että rauhaa keskittyä tekemiseen yhdessä paikassa. Interissä on tällä hetkellä hyvää toimintaa ja odotan jo innolla tulevaa

Susanna Mäkelä johdatti joukkonsa jenkkifutikseen

Soikean pallon perhe (Raasepori) Mitä saadaan, kun sekoitetaan pohjanmaalaista pöhinää, raaseporilaista ryskettä ja pala amerikkalaista unelmaa? Tietenkin Mäkelän perhe, joka on päätä pahkaa hurahtanut soikean pallon pauloihin. Kristiinankaupungissa kasvanut ja kuutisen vuotta sitten pesueineen Skogbyn siimekseen muuttanut Susanna Mäkelä on inspiroinut koko huushollia amerikkalaisen jalkapallon pariin. Hän ryhtyi pelihommiin vuoden alussa Lohja Lionesses-joukkueessa ja kohta perässä seurasivat Lionsin junnuharjoituksiin 12-vuotias Leevi, vuotta nuorempi Lilja ja 9-vuotias Lionel. Aviomies Markus hyppäsi kelkkaan syksyllä ja jonossa odottavat lapsikatraan nuorimmaiset 5-vuotias Aurora, 2-vuotias Avicii ja vuoden vanha Alfa. -Kohta saamme oman joukkueen jalkeille, Susanna naurahtaa. Aiemmin fitnessiä ja nyrkkeilyä harrastanut personal trainer ei ole antanut lasten jarruttaa liikunnallista elämäntyyliään ja polte jenkkifutikseen on kytenyt kaiken aikaa. -Olen aina tahtonut päästä kokeilemaan lajia, koska pidän sen rajusta ja aggressiivisesta luonteesta. Samalla se on kuitenkin hyvin taktinen laji, jossa ei pelkällä fysiikalla pärjää, vaan pitää käyttää myös päätä. Alfan synnyttämisen jälkeen päätin, että nyt on aika lähteä mukaan,

naasti agentin kuteisiin. -Olemme kysyneet täältä muitakin mukaan ja Liljalla olikin yksi kaveri, joka kävi harjoituksissa. ”Minibussiimme” mahtuu kyllä matkustajia, hän viittoilee parkkipaikalle kohti punaista pakettiautoa. Laji sopii Susannan mukaan melkeinpä kaikille. -Ehkä se näyttää päälle päin liian rajulta, mutta näin ei ole. Jokaiselle löytyy pelipaikka, joka sopii omiin vahvuuksiin. Lohjalla pelaajat ja seuran ympärillä toimiva porukka ovat myös hyviä tyyppejä ja minutkin otettiin heti osaksi jengiä.

Vaahteran viehätys Pallo hallussa. Amerikkalainen jalkapallo on lumonnut yli puolet Skogbyssä asuvasta Mäkelän perheestä ja nuorimmaisillakin jo sormet syyhyävät. Susanna kertoo. Hän pelasi viime kaudella 1-divisioonassa lohjalaisten kulmapuolustajana tai ”safetynä” eli pohjapuolustajana. -Kausi sujui ihan hyvin, sain tehtyä taklauksia ja estettyä maaleja. Jatkossa tahtoisin kuitenkin pelata puolustuksen linjassa, jotta tulisi enemmän rytinää.

Salainen agentti Hangossa vaikuttanut Sun City ja Lohja Lions yhdistivät pari vuotta sitten voimansa vahvistaakseen amerikkalaisen jalkapallon asemaa länti-

sellä Uudellamaalla. Fuusion myötä miesten edustusjoukkue lähti rullaamaan nimellä United Newland Crusaders ja naisten joukkueena runnoi Lohja Lionesses. Sun Cityllä ei omaa toimintaa ole sittemmin ollut ja fuusioseuran tekemiset keskittyvät Lohjalle. UNC:ssa on hankolaisia pelaajia ja Mäkelät ovat pitäneet huolen siitä, että täkäläistä taklausvoimaa liikenee myös naisten ja junnujen joukkueisiin. -Vaikka toiminta pääasiallisesti onkin Lohjalla, niin haluamme olla alkuperäisen

idean mukaisesti koko läntisen Uudenmaan seura. Mieluusti tahtoisimme uusia junioripelaajia mukaan myös Raasepori-Hanko-seudulta, sillä oman juniorituotannon turvaaminen on seuralle tärkeää. Miksei myös uusia aikuispelaajia, sillä tämän lajin voi aloittaa vielä vaikka yli 30-vuotiaana ja löytää oman roolinsa kentältä. Meidän tulisi sillä alueella saada äänemme paremmin kuuluviin ja tarvitsemme kenties myös ”agentteja” hoitamaan rekrytointia, Lionsin junioripäällikkö Jonna Farin virkkoo. Susanna sonnustautuu ker-

Perheen vanhimmat lapset ovat kokeilleet mm. jalkapalloa ja ratsastusta, mutta jenkkifutiksesta on tullut heille ensimmäinen säännöllisesti liikuttava harrastus Skogbyn vapaapalokunnassa touhuamisen kylkeen. -Parasta on taklaaminen ja pallon heittäminen, kolmikko sanoo. Susanna tiesi jenkkifutiksen olevan Leeville oikea laji, sillä jalkapallokentälle otteet eivät istuneet. -Olisin saanut vain punaisia kortteja, Leevi toteaa. Päivät Lohjalla voivat venyä pitkiksi, kun eri joukkueilla on omat harjoitusaikansa. -Siellä menee 4-5 tuntia. Lapset tekevät läksyjä tai telmivät leikkipuistossa sillä välin, kun minulla on treenit,

Susanna sanoo. Sujuvasti suomea ja ruotsia sekaisin puhuva perhe on läheisellä kotikentällä pitänyt välillä Team Mäkelän harjoituksia. Viimeisimpänä vauhtiin pääsi siis lähinnä salitreeniä harrastanut Markus, joka ei ollut amerikkalaisesta jalkapallosta paljon mitään aiemmin ajatellut. Niin vain mies löysi itsensä syksyllä UNC:n harjoituksista ja yllättyi iloisesti. -Hyvä, että vaimo suostutteli minutkin mukaan, sillä jefu-kärpänen on tainnut puraista. Aloitin työmatkapyöräilynkin, jotta pääsee kunto kohoamaan ensi kesää kohti, Markus huikkaa. UNC nousi tulevalle kaudelle Vaahteraliigaan eli Lohjalla nähdään kesällä pääsarjapalloilua. Markus ei uskalla ajatella vielä niin pitkälle, että olisikin yhtäkkiä liigamiehistössä. -Katsotaan nyt, nähdäänkö minussa jotain potentiaalia, hän tuumii. Jos nähdään, niin Markus ehtisi Vaahteraliigaan ennen Susannaa, jonka Lionesses-leideillä on kova hinku toistaa mieskollegoiden temppu. -Tavoitteemme on ehdottomasti nousta liigaan enkä malta odottaa, että pääsemme sitä ensi kaudella jahtaamaan. Itse koen voivani kehittyä vielä vaikka kuinka hyväksi ja olen niin määrätietoinen, että kun johonkin lähden mukaan, niin olen täysillä mukana.

Profile for Etelä-Uusimaa

EU 60b / 6.12.2020  

EU 60b / 6.12.2020  

Profile for etela