Nro 52 Torstaina heinäkuun 12. pnä 2018 - 5 .
Jatkuu sivulta 4. Hän kunnosti sen ja sisusti sen. Ja keräsi sinne kaikenlaista tarpeellista ja kaunista tavaraa, joka oli väriltään oranssia, lempiväriään. Ja sitten, vuoden 2016 keväällä Rintamamuseo oli päätetty kunnostaa ja jonkun piti koordinoida töitä, jotta ne saataisiin sujumaan. Niinpä Martina valittiin toiminnanjohtajaksi jo projektin alkuvaiheessa. Silloin museosta oli kuljetettu jo tavaraa ja rojua pois ja tehty purkutöitä. Se näyttää aika toivottomalta vaiheelta maallikosta ja on vaikea kuvitella, että sellaisesta tilasta tulisi ylipäätään mitään. Mutta kun alkoi tapahtua, niin sitten myös tapahtui. Kunnostustyöt etenivät ripeästi ja kaikki suunniteltu ja vähän suunniteltua enemmänkin tuli kuntoon aikataulun mukaisesti. Ja sillä tiellä Martina on nyt. Museo on kunnostettu erittäin siistiksi ja hyvin toimivaksi. Jo viime vuonna siellä vieraili 10.000 kävijää ja tänä vuonna kävijämäärän uskotaan edelleen kasvavan. Joten voitaneen kai sanoa, että Martina tuli sairaalan ja pajan kautta museoon. Tosin hän ei ole vielä ehtinyt työskennellä sairaanhoitajana päivääkään. Martina on siis siirtynyt työstä toiseen ja työt ovat eronneet toisistaan paljon. Sanotaan, että työ tekijäänsä opettaa ja niinhän se on, jos tekijällä vain riittää rohkeutta ja itseluottamusta. Mutta se on myös luonnekysymys. Jotkut ihmiset viihtyvät työssä, joka hoituu rutiinilla, toiset kaipaavat yhä uusia virikkeitä pysyäkseen vireessä. Rintamamuseossa työskentely on vaihtelevaa, aamulla ei tiedä, millaiseksi päivä muodostuu, aina tulee uusia ja erilaisia ihmisiä, tapahtuu kaikenlaista, usein odottamatontakin. Mutta työllä Rintamamuseossa on toinenkin, vakavampi puoli. Martina miettii, miten asian sanoisi. Se koskee veteraanien kunnioittamista. -Toivon, että vanhemmat tuovat tänne lapsensa ja kertovat heille veteraaneista ja heidän uhrauksistaan, niin että lapset oppivat arvostamaan heitä. Ja ymmärtävät, että ilman heitä eläisimme aivan erilaisessa yhteiskunnassa. -Ja mahdollisesti puhuisimme venäjää, hän lisää. Tällä hetkellä Martina suunnittelee ”maailman söpöimmän mökin” myyntiä, vaikka se hieman sattuukin sydämeen. -En ehdi koskaan enää olla siellä, minähän olen aina täällä, hän sanoo Rintamamuseossa. Hän on ajatellut muuttaa Tenholaan, jossa perhe omistaa maata ja kunnostaa sieltä pienen talon itselleen. Matka töihin lyhenee reippaasti ja vapaa-aikaa jää enemmän. Vapaa-aikaa Martina tar-
vitsee esimerkiksi kuorotoimintaan. Hän on laulanut useissa kuoroissa, mm. seitsemän vuotta Pargas Damkörissä. Hän laulaa matalaa alttoa. Viime syksynä hänestä tuli kuoronjohtaja. -Kuoron johtaminen on vaikeinta, haasteellisinta, hienointa ja palkitsevinta, mitä olen koskaan tehnyt, hän sanoo silmät loistaen innosta. -Joka torstai lähden työpäivän loputtua ajamaan Paraisille kuoroa johtamaan. Kuorossa on 25 laulajaa ja meillä on todella kivaa yhdessä. -Viime maaliskuussa meillä oli kirkkokonsertti. Käteni oli mennyt poikki ja se oli kipsattu, joten johdin ensimmäisen koskaan johtamani konsertin käsi kipsissä. Hän sanoo, että kuoron johtaminen on aivan eri asia kuin kuorossa laulaminen ja siinä hänellä on vielä paljon oppimista. Yksi kesän suurista tapahtumista Martinalle on Korppoon Andrée -päivä 7.7. Silloin siellä on Andrée-näyttelyn avajaiset. Andrée oli koko nimeltään Salomon August Andrée. Hän oli ruotsalainen insinööri ja seikkailija, joka harjoituslennollaan kuumailmapallolla ajautui vahingossa Korppooseen ja ja laskeutui Martinan suvun saarelle vuonna 1893. Se oli ensimmäinen koskaan tehty ilmalento Ruotsista Suomeen. Sittemmin Andrée kuoli matkallaan Pohjoisnavalle kahden muun miehen kanssa 1800-luvun lopulla. Grännassa, Ruotsissa on hänelle omistettu museo; Polarmuseét. Martinalla on pitkät musiikilliset perinteet. Hän itse soittaa pianoa ja haitaria ja laulaa, hänen äitinsä soitti pianoa ja äidinäitinsä oli pelimanni Korppoossa, Brunskärissä. Martina tuottaa myös levyn ”Brunskärin säveliä”, jossa on hänen äitinsä tekemiä kappaleita. Kun kysellään ihmisten juuria, niin Martina sanoo, että hänellä on kyllä juuret, mutta hän ei ole juurtunut yhteen paikkaan. Kauniaisen hän on jo jättänyt taakseen, mutta edelleen hänellä on kolme rakasta ja tärkeää paikkakuntaa: Korppoon saari Brunskär, Fiskarsin ruukki ja Tenholassa perheen maapaikka. Hänellä on myös rakkaita ihmisiä: isä, kaksi äitiä, kaksi nuorempaa veljeä ja näiden perheet. Ja onhan niin, ettei ihminen juurru ainoastaan paikkaan vaan kaikkeen, mikä on hänelle tärkeää ja rakasta. Martina rakastaa myös lukemista, mutta siihen ei jää nykyään kovin paljon aikaa. Martinan mielessä väikkyy haavekuva siitä, että hän tulevaisuudessa istuisi kodikkaasti uudessa, lähempänä sijaitsevassa kodissaan lukemassa kirjaa jaloissaan itsekudotut, tasaraitaiset villasukat, joiden joka toinen raita on oranssi. -kn-
Caroline Pippingin keramiikkaveistoksia Studio Karin Widnäsissä
”Hahmot kuvastavat eri ihmistyyppejä” (Raasepori) Fiskarissa sijaitsevassa Studio Karin Widnäsissä on esillä keramiikka- ja kuvataiteilija Caroline Pippingin keraamisia veistoksia. Esillä on yhteensä seitsemän suurta ja neljä pientä patsasta sekä kuusi ruukkua. Tekniikka, jolla osa teoksista on luotu, on nimeltään ”Raku” ja se juontaa juurensa Japaniin: -Se on hyvin vaikea tekniikka, mitä hän käyttää, studion omistaja Karin Widnäs sanoo. Pipping on luonut näyttelyynsä eri näköisiä hahmoja eri puolilta maailmaa. -Hahmot kuvastavat eri ihmistyyppejä, Widnäs kertoo. Näyttelyssä ovat esimerkiksi Grönlannin asukki ”Inuk”, Arizonalainen ”Hopi” sekä Pohjoismaiden ”Shy”. Jokaiselle hahmolle on oma tarinansa: -Esimerkiksi Arizonan ”Hopi” on erittäin maanläheinen ja toivoo rauhaa tähän maailmaan. Suurten veistosten lisäksi näyttelystä löytyy teos ”Little people” eli neljä pienempää keraamista patsasta sekä afrikkalaisella ”trash design” -tyylillä valmistettuja ruukkuja. -Caroline Pippingin perhe asui kolme vuotta Afrikassa, Widnäs mainitsee. Widnäs järjestää kotonaan näyttelyn jo kolmattatoista kertaa, siksi se on saanut nimekseen ”Kotona XIII”. Itse keraamikkona ja muotoilijana tunnettu Widnäs pyhittää joka kesä alakerran kodistaan näyttelyiden käyttöön ja asustelee itse talon yläkerrassa tai toisessa puoliskossa. Sieltä löytyy myös muun muassa hänen oma keramiikkamyymälänsä.
Näyttelyt valtaavat kesäisin Karin WIdnäsin talon alakerran. Tänä vuonna esillä on Caroline Pippingin veistoksia, jotka kuvastavat erilaisia ihmistyyppejä. Widnäs kertoo järjestävänsä vielä ensi kesänä näyttelyn kotonaan, mutta sen jälkeen näyttelyt on tarkoitus siirtää kodin viereen valmistuvaan suomalaisen studiokeramiikan museoon. -Olen keräillyt keraamisia taideteoksia vuosien varrella. Museoon tulee esille muun muassa teoksia seitsemänkymmentäluvulta tähän päivään, Widnäs kertoo. Museon rakentaminen aloitettiin jo vuoden 2016 syyskuussa. Sen tarkoituksena on muun muassa arkistoida suomalaista studiokeramiikkaa, toimia keramiikan ”infopankkina” sekä antaa kunnolliset tilat ympärivuotisen gallerian pitämiseen ja järjestää keramiikkaan liittyviä tapahtumia. -Tämä on täysin oma hankkeeni, Widnäs mainitsee.
su 15.7. klo 15.00
–
Inkoo sanoi ei (Inkoo) Inkoon kunnanhallitus ilmoittaa Helsingin kaupungille, että sen esittämä laaja yhteistyö ympäristöterveydenhuollossa ei ole ajankohtaista Inkoon kunnalle. Helsingin kaupunki tiedustelee Uudenmaan kuntien halukkuutta yhteistyöhön ympäristöterveyden tehtäväkokonaisuuden järjestämisessä ja järjestämisvastuun siirrosta Helsingin kaupungille maa-kuntauudistukseen
liittyen. Asiasta on keskusteltu ns. C10 -kunnissa (Hanko, Raasepori, Inkoo, Lohja, Karkkila, Vihti, Siuntio, Kirkkonummi, Kauniainen ja Espoo). Inkoon mukaan kunnan- ja kaupunginjohtajien yhteinen näkemys on, että ympäristöterveydenhuollon yhteistyötä tulisi ensisijaisesti kehittää sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyön kehittämisen yhteydessä.
GÅRDSFEST PIHAJUHLA lö/la 14.7. kl./klo 18-01 BIKERS BARBEQUE KL./KLO 13-16 MP-näyttely/MC-utställning
(näyttelyyn osallistuville ilmainen grillimakkara/gratis grillkorv till de som deltar i utställningen)
- Hangon Rintamamuseo on avoinna syyskuun 2. päivään asti päivittäin klo 11-18. - Bunkkeri Irma Harparskogissa on avoinna syyskuun 2. päivään asti lauantaisin ja sunnuntaisin klo 12-16. - Rintamamuseossa on perusnäyttely ”Hanko vieraissa käsissä”. Ulkoalueella on noin kilometrin mittainen sotapolku, jonka varrella on monenlaisia kohteita ja museosta voi lainata luettelon kohteista kertomuksineen. - Museon kanttiinissa on aina jotain suolaista ja jotain makeaa ja usein myös ”kotona leivottua”. Ryhmillä on mahdollisuus saada tilauksesta ruokaa. Suosituin ruoka on hernekeitto ja pannari, mutta muutakin saa toivottaessa. Kahvilasta saa myös jäätelöä. -Lisäksi museossa on pieni myyntiosasto, josta voi löytää kivoja matkamuistoja, tuliaisia, kiinnostavia kirjoja, postikortteja, jne.
Yksityiset henkilöt voivat kuitenkin tukea hanketta tilaamalla nimellään varustetun laatan. Nimet ja laatat Widnäs aikoo laittaa esille valmiin museon seinille. -ll-
EVALD’S PUB
Centralgatan/Keskuskatu 46, Karis/Karjaa, tel./puh. 230 445
KARJAAN URHEILUPUISTOSSA
liput 8 €
www.bk46.fi