__MAIN_TEXT__
feature-image

Page 1

Tuulia Kovanen, Ensi- ja turvakotien liitto ry

Suomalaisten nuorten kokemuksia seurusteluväkivallasta


sisältö Seurustelun ei kuulu satuttaa

6 | Seurustelun ei kuulu satuttaa 14 | Mitä on seurusteluväkivalta? 20 | Seurusteluväkivallan monet muodot 28 | Nuorten suhtautuminen väkivaltaan 30 | Seurusteluväkivallan vaikutukset 34 | Väkivallasta on mahdollista selviytyä 42 | Turvallinen seurustelu 48 | Otetaan väkivalta puheeksi 54 | Nuorten vinkit ammattilaisille 57 | Lähteet

Suomalaisten nuorten kokemuksia seurusteluväkivallasta Tuulia Kovanen, Ensi- ja turvakotien liitto ry Kuvat: Getty Images, Rohkea Ruusu • Taitto: Rohkea Ruusu Kielenhuolto: Jaana Autto Rahoitus: Päivikki ja Sakari Sohlbergin säätiö ISBN: 978–951–9227–94–8

3


lukijalle

Jokaisella on oikeus väkivallattomaan elämään Tuulia kovanen

Seurusteluväkivaltaa on Suomessa tutkittu vielä vähän. Keskustelut nuorten kanssa tuovat kuitenkin esille ilmiön ja sen yleisyyden.

Nuorten seurusteluväkivaltaan puuttuminen on tärkeää väkivallan kierteen katkaisemiseksi. Jos väkivaltaan ei puututa, tekijät käyttävät sitä yleensä myös seuraavissa seurustelusuhteissaan. Väkivallan kokemukset haavoittavat ja lisäävät usein uhrin riskiä joutua väkivaltaiseen suhteeseen myös myöhemmin elämässään. Väkivalta kapeuttaa aina nuoren oikeuksia turvalliseen kasvuympäristöön ja elämään. Tarvitsemmekin tietoa ja palveluita väkivaltaa kohdanneiden nuorten auttamiseksi ja avun piiriin saamiseksi. Tämän selvityksen myötä haluamme nostaa 15-29 -vuotiaiden nuorten seurustelusuhteisiin liittyvän väkivallan näkyville, herättää keskustelua aiheesta ja painottaa, että nuoret tarvitsevat paikkoja, joissa väkivallan kokemuksista on mahdollista puhua. Eikä vain väkivallan kokemuksista kohteena, vaan myös tilanteista, jolloin nuori itse on turvautunut väkivaltaan seurustelukumppaniaan kohtaan. Tämä selvitys on toteutettu osana Ensi- ja turvakotien liiton Seurusteluväkivallan vastaisen työn hanketta (2019), jonka

on rahoittanut Päivikki ja Sakari Sohlbergin säätiö. Haluammekin kiittää säätiötä tämän työn ja tärkeän ilmiön esille nostamisen mahdollistamisesta. Haluamme kiittää myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitosta, Pesäpuu ry:tä, Osallisuuden aika ry:tä sekä Auta Lasta ry:n Veturointi-toimintaa nuorten tavoittamiseksi väkivaltailmiön äärelle. Nuorten väkivaltafoorumi ja nuorten kehittäjäkahvilat kokosivat nuoria pohtimaan turvallista ja turvatonta seurustelua. Yhteistyössä pystyimme nostamaan nuorten näkemyksiä ja kokemuksia esille sekä tuomaan nuorten äänen kuuluville. Tiedämme, että väkivalta kulkee sukupolvelta toiselle. Näin ei kuitenkaan tarvitse olla. Tarjoamalla oikea-aikaista ja oikeanlaista tietoa, keskustelemalla seurustelun pelisäännöistä ja kannustamalla nuoria avun piiriin, voimme ehkäistä väkivaltaa. Jokaisella nuorella tulisi olla oikeus nauttia nuoruudesta ja seurustelun tuomista iloisista ja hyvinvointia lisäävistä puolista ilman pelkoa väkivallasta. Tuulia Kovanen

5


1 seurustelun ei kuulu satuttaa


seurustelun ei kuulu satuttaa

K

ouluterveyskyselyn (2019) mukaan perusopetuksen 8. ja 9. luokan oppilaista noin 17 % seurustelee. Lukioikäisistä (1. ja 2. vuosi) 26 % ja ammatillisessa oppilaitoksessa opiskelevista 34 % kertoo seurustelevansa. Monien nuorten kohdalla seurustelu on ihanaa parisuhteen opettelua ja uusien myönteisten asioiden kokemista. Valitettavasti osalle seurustelun pelisäännöt voivat vielä olla epäselvät ja kumppanin mustasukkaisuus tai omistushaluisuus saatetaan sekoittaa rakkaudeksi. Jos nuorelta puuttuu lapsuudessaan ja nuoruudessaan turvallisen parisuhteen malli, on väkivallan tunnistaminen erityisen vaikeaa. Väkivalta aiheuttaa aina häpeää ja syyllisyyttä ja sen vaikutukset voivat olla moninaisia. Jos väkivaltaa on parisuhteessa, sen katkaiseminen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa on tärkeää.

Viimeisimmässä kouluterveyskyselyssä (2019) kysyttiin erityisen laajasti väkivaltaan liittyvistä kokemuksista. Kysymykset käsittelivät nuorten kotonaan kokemaa väkivaltaa sekä nuorten toisiinsa kohdistamaa väkivaltaa. Kyselyn tulokset olivat joiltain osin erittäin huolestuttavat. Tässä ei voida vetää johtopäätöksiä siitä, onko tekijänä joissain tilanteissa ollut nuoren seurustelukumppani, koska asiaa ei ole kysytty. Voimme vain todeta, että väkivallan kokemuksia on yllättävän paljon ja nuorten väkivallan kokemukset ovat todellisia. Perusopetuksen 8. ja 9. luokan oppilaista fyysistä uhkaa viimeisen vuoden aikana on kokenut 17 %. Lukioikäisten (1. ja 2. vuosi) kohdalla luku on hieman pienempi, 11 %, kun taas

8

ammatillisen oppilaitoksen opiskelijoiden kohdalla suurin piirtein sama, 16 %. Häiritsevää seksuaalista ehdottelua tai ahdistelua viimeisen vuoden aikana on perusopetuksen 8. ja 9. luokan oppilaista kokenut jopa 21 %, lukioikäisistä (1. ja 2. vuosi) 22 % ja ammatillisen oppilaitoksen opiskelijoista 18 %. Seksuaalista häirintää puhelimessa tai internetissä on edellisen vuoden aikana kokenut perusopetuksen 8. ja 9. luokan oppilaista 17 %, lukioikäisistä (1. ja 2. vuosi) 16 % ja ammatillisen oppilaitoksen opiskelijoista 14 %. Vaikka nämä luvut eivät suoraan kerro seurustelusuhteessa koetusta väkivallasta, ovat ne korkeita ja tekevät näkyväksi maailman, jossa nuoret elävät. Valitettavasti myös väkivalta on osa tätä maailmaa. Seurusteluväkivalta näyttäytyy nuorten suhteissa moninaisena ilmiönä, se voi olla fyysistä, näkyvät jäljet jättävää tönimistä, tuuppimista tai avokämmenellä lyömistä. Väkivalta on monesti myös henkistä, pelottelua, uhkailua tai painostamista. Kuten Kouluterveyskyselyssä käy ilmi, kohtaavat monet nuoret myös seksuaalisuutta loukkaavaa väkivaltaa. Nuorten kokemalle seurusteluväkivallalle on tyypillistä mustasukkaisuus ja nimittely. Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistyksissä tehdään ehkäisevää väkivaltatyötä nuorten parissa, muun muassa kouluyhteistyön kautta. Keskustelut nuorten kanssa kasvotusten ja Nettiturvakodin chat-keskusteluissa ovat tehneet nuorten seurustelusuhteissa koetun väkivallan näkyväksi. Selvää on, että kaikkien nuorten seurustelusuhteet eivät ole vain per-


Suurin osa verkkokyselyyn vastanneista nuorista oli sukupuoleltaan naisia (89 %). Vastaajista 10 % oli miehiä ja 1 % ilmoitti sukupuolekseen muu.

hosia vatsanpohjassa ja vaaleanpunaisia unelmia. Seurustelusuhde voi valitettavasti olla myös jotain aivan muuta. Näiden havaintojen myötä on noussut tärkeäksi, että ilmiöstä saataisiin lisää tietoa ja nuorille annettaisiin mahdollisuus kertoa omista kokemuksistaan ja ajatuksistaan. Kansainvälisesti seurusteluväkivaltaa on tutkittu paljon, muun muassa Englannissa (mm. Barter, 2019). Suomessa edellisistä tutkimuksista (mm. Isotalo, 2017 ja Niemi, 2010) on vierähtänyt jo useampi vuosi. Tämän selvityksen aineisto perustuu kolmeen materiaaliin:

1. Valtakunnalliseen verkkokyselyyn Nettiturvakoti -sivustolla (20.6.–20.9.2019) 2. Kolmeen nuorille järjestettyyn kehittäjäkahvilaan Helsingissä, Tampereella ja Oulussa 3. Nuorten väkivaltafoorumiin (12.–13.8.2019)

Ajattelemalla, että itse en halua vajota samalle tasolle pahoinpitelijän kanssa. Toisaalta myös pelko siitä et väkivalta pahenisi vain jos vastaisin väkivaltaan väkivallalla.

Tässä selvityksessä seurustelusuhteella tarkoitetaan 15-29 -vuotiaiden nuorten suhteita. Valtakunnalliseen verkkokyselyyn vastasi kesän 2019 aikana 290 nuorta. Lisäksi tavoitettiin 23 nuorta kehittäjäkahviloissa sekä nuorten väkivaltafoorumissa. Suurin osa verkkokyselyyn vastanneista nuorista oli sukupuoleltaan naisia (89 %). Vastaajista 10 % oli miehiä ja 1 % ilmoitti sukupuolekseen muu. Vastaajista yli puolet (57 %) asui vastaushetkellä Etelä-Suomessa. Länsi-Suomesta (13 %) ja Itä-Suomesta (14 %) oli lähes yhtä paljon vastaajia, samoin Keski-Suomesta (7 %) ja Pohjois-Suomesta (9 %). Ahvenanmaalta ei valitettavasti saatu lainkaan vastauksia.

9


Verkkokyselyyn vastanneiden nuorten ikä, kun he ovat kokeneet seurusteluväkivaltaa 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 Muu, mikä: 0,0 %

18 % 22 % 26 % 32 % 35 % 36 % 33 % 32 % 28 % 27 % 25 % 20 % 17 % 16 % 15 % 10 % 20,0 % 40,0 %

60,0 %

80,0 %

100,0 %

Kaikki vastaajat (KA:21.49, Hajonta:3.84) (Vastauksia:256)

Väkivalta seurustelusuhteessa Olen kokenut väkivaltaa Olen käyttänyt väkivaltaa

75 % 10 %

Olen kokenut ja käyttänyt väkivaltaa Olen halunnut käyttää väkivaltaa, mutta hillinnyt itseni. Miten: 0,0 %

28 % 13 % 20,0 %

40,0 %

60,0 %

80,0 %

100,0 %

Kaikki vastaajat (KA:1.84, Hajonta:1.1) (Vastauksia:264)

Verkkokyselyyn vastasi kattavasti nuoria eri ikäryhmistä tai ikäryhmää vanhempia henkilöitä, joiden kokemukset seurusteluväkivallasta ajoittuivat kyselyssä määritellylle aikavälille (15–29 vuotta). Osan kohdalla seurusteluväkivalta oli jatkunut vielä yli 29 -vuotiaana. Verkkokyselyyn vastanneista nuorista suurin osa (75 %) on itse ollut väkivallan kohteena seurustelusuhteessaan. Vastaajista 10 % kertoo käyttäneensä väkivaltaa ja noin joka kolmas (28 %) kertoo kokeneensa ja käyttäneensä väkivaltaa seurustelusuhteessaan.

10

Nuorista 13 % kertoo halunneensa joskus käyttää väkivaltaa, mutta hillinneensä itsensä. Hillitsemisen keinoina on toiminut muun muassa poistuminen paikalta ja itsensä hillitseminen esimerkiksi huutamalla tai hengittämällä. Positiivista on, että nuoret ovat löytäneet keinoja väkivallan ehkäisemiseen sekä oman väkivaltaisen käytöksensä hillitsemiseen. Tärkeää olisi, että näiden taitojen harjoittelemiseen olisi mahdollisuuksia. Moni verkkokyselyyn vastanneista nuorista on päässyt irti väkivaltaisesta suhteesta, 68 % vastanneista kertoo väkivallan


Verkkokyselyyn vastanneista nuorista: • kaksi kolmesta on kokenut väkivaltaa lapsuudessaan • joka neljäs on raiskattu suhteessa • joka toinen on saanut fyysisiä vammoja väkivallan seurauksena • lähes jokainen on kokenut ahdistuneisuutta, syyllisyyttä ja pelkoa


tapahtuneen edellisessä seurustelusuhteessa. Kuitenkin joka viides (21 %) nuori kertoo väkivallan tapahtuvan nykyisessä seurustelusuhteessaan ja lähes joka viides (19 %) on kokenut väkivaltaa edellisessä ja nykyisessä suhteessaan, eli nuori on joutunut väkivaltaiseen suhteeseen uudestaan. Väkivallan kierteen katkaisemisen näkökulmasta ensijaista olisikin, että nuoret saisivat apua väkivallan kokemuksiinsa sekä väkivaltaisen käyttäytymisen lopettamiseen. Näin nuorten olisi myös helpompi tunnistaa mahdolliset väkivallan varoitusmerkit ja välttää väkivaltaiseen seurustelusuhteeseen joutuminen. Nuorilla olisi myös keinoja hillitä omia tunteitaan ja löytää väkivallattomia keinoja ratkaista vaikeita tilanteita. Seurusteluväkivallan kokemusten pituudet vaihtelevat yhdestä tai muutamasta kerrasta yli kahteen vuoteen. Valitettavaa on, että jopa 41 % verkkokyselyyn vastanneista nuorista on elänyt väkivaltaisessa suhteessa yli kaksi vuotta. Vastausten perusteella näyttää siltä, että myös nuorten on vaikeaa irtautua väkivaltaisista suhteista. Syitä tähän on varmasti monia.

Väkivaltaisesta suhteesta lähteminen ei aina ole helppoa. Väkivalta loppuu harvoin ilman ulkopuolista puuttumista tai apua. Nuorten seurustelusuhteissa toistuvat samanlaiset ilmiöt kuin aikuisten parisuhteissa. Anu Isotalon (2017) tutkimuksessa käy ilmi, että valitettavan useissa nuorten tekemissä rikosilmoituksissa, jotka liittyivät seurusteluväkivaltaan, oli mainintoja myös aiemmasta fyysisestä väkivallasta. Kaikissa ilmoituksissa, joissa kuvattiin nuoriin naisiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa, kuvattiin myös toistuvaa fyysistä väkivaltaa. Isotalon tutkimuksessa käy ilmi, että naisiin kohdistuva toistuva väkivalta mainitaan 40 % ilmoituksista. Miehiin kohdistuvana toistuvaa väkivaltaa kuvataan 21 % ilmoituksista. Jopa puolet 15-17 vuotiaina väkivaltaa kokeneista ja rikosilmoituksen tehneistä tytöistä ilmoitti väkivallan olevan toistuvaa. Tuon ikäiset ovat paitsi nuoria, myös lapsia, joilla on oikeus tulla suojelluksi kaikenlaiselta väkivallalta. Lasten oikeuksien näkökulmasta tätä ryhmää voi pitää erityisenä kohdejoukkona, joka täytyy tavoittaa avun piiriin.

Seurusteluväkivallan kesto Tapahtui vain kerran tai muutamia kertoja Alle 1 kuukautta

17 % 3%

1–6 kuukautta

11 %

7–11 kuukautta

11 % 18 %

1–2 vuotta

41 %

Yli 2 vuotta 0,0 %

20,0 %

40,0 %

Kaikki vastaajat (KA:4.34, Hajonta:1.84) (Vastauksia:260)

12

60,0 %

80,0 %

100,0 %


Verkkokysely nostaa esille huolen nuorten seurustelusuhteita leimaavasta väkivallasta. Väkivalta on vakavaa ja monimuotoista ja vaikutuksiltaan erittäin haavoittavaa.


2 Mitä on seurusteluväkivalta?


mitä on seurusteluväkivalta?

Aloittaessaan seurustelun, katsoo nuori ihastumista ja rakastumista elämänsä aikana oppimiensa ja omaksumiensa käsitysten, oman itsetuntonsa sekä läheisiltä saamiensa oppien kautta. Nuori, joka on kokenut lämpimiä kohtaamisia perheessään, osaa odottaa samanlaista myös uusilta ihmissuhteilta. Jos tilanne ei ole ollut näin hyvä, voi olla vaikea tunnistaa oikean ja väärän rajaa. Samaan aikaan nuori pohtii monia kysymyksiä omaan kasvuun ja kehitykseen, aikuisuuteen sekä läheisyyteen ja seksuaalisuuteen liittyen. Mitkä ovat minun rajani, miten kunnioitan toisen rajoja? Mitä ihastumiseen, rakastumiseen ja seurusteluun kuuluu? Millaista seksin kuuluisi olla ja mitä kuuluu minun seksuaalisuuteeni? Mitä on mustasukkaisuus, miten riidat ratkotaan? Kokemattomalle nuorelle ystävyyden ja seurustelun pelisäännöt voivat olla epäselviä ja kumppanin mustasukkaisuus tai omistushaluisuus saatetaan sekoittaa rakkaudeksi. Mitä nuoremmasta ja kokemattomammasta nuoresta on kyse, sitä alttiimpi hän on väkivallalle ja hyväksikäytölle. Tunnetaidot ovat avainasemassa myös seurusteluväkivallasta keskusteltaessa. Seurusteluväkivalta aiheuttaa kokijassaan häpeää ja syyllisyyttä ja vaikutukset nuoren kasvulle ja kehitykselle voivat olla haavoittavia. Seurusteluväkivallassa, kuten lähisuhde- ja perheväkivallassa, väkivallan muodot ovat moninaiset ja monimutkaiset. Väkivalta ei tarkoita pelkästään fyysistä väkivaltaa, vaan tekijä käyttää tavallisesti rinnakkain useita erilaisia keinoja

16

hallitakseen ja satuttaakseen. Seurusteluväkivalta voi ilmetä elämän rajoittamisena rakkauden nimissä, fyysisenä väkivaltana tai seksuaalisuutta loukkaavana väkivaltana. On tyypillistä, että väkivalta alkaa vähitellen. Lähisuhteissa tapahtuvalla väkivallalla on taipumus toistua ja raaistua. Seurusteluväkivallan yleisyyttä on Suomessa tutkittu vähän. Helsingin Yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin Nuorten rikoskäyttäytyminen ja uhrikokemukset 2016 -kyselyssä kolme prosenttia nuorista ilmoitti kokeneensa seurusteluväkivaltaa entisen tai nykyisen seurustelukumppaninsa taholta. Nuorten parissa toimivien ammattilaisten asiakastyössä saamien kokemusten perusteella seurusteluväkivaltaa kokeneiden nuorten todellinen määrä on todennäköisesti merkittävästi suurempi. Tässä selvityksessä, samoin kuin Anu Isotalon (2017) tutkimuksessa, naisten määrä väkivallan kokijoina korostuu. Nuorten kohdalla vakivallan teoissa on samanlaisia piirteitä kuin aikuisten kokemassa perhe- ja lähisuhdeväkivallassa. Vakavimmat teot ja vakavimmat väkivallan seurauksena syntyneet vammat keskittyvät tytöille. Myös seksuaaliväkivallan uhriksi seurustelusuhteessa joutuvat pääosin tytöt. Tutkimuksissa näyttäytyy, että tytöt kohtaavat yleisimmin seurustelusuhteissaan työntämistä, ravistelua tai avokämmenellä lyömistä. Pojat kertovat tyypillisimmin joutuneensa väkivallan kokijoiksi ulkona tai julkisilla paikoilla, tyttöjen kokema väkivalta tapahtuu tavallisimmin suljettujen seinien sisällä. Rikosilmoitusten valossa väkivalta vaihtelee


häirinnästä, kontrolloinnista ja uhkailusta lyömiseen sekä vakavampaan seksuaaliväkivaltaan. Poliisille tehdyissä ilmoituksissa valtaosa seurusteluväkivallan uhreista on tyttöjä, lähes yhdeksän kymmenestä. Väkivalta näyttää myös toistuvan useammin silloin, kun uhrina on tyttö.

siltä, että sosiaalisen taustan ongelmat voivat lisätä riskiä seurusteluväkivaltaan. Toisaalta tiedämme myös muista tutkimuksista, että väkivalta voi periytyä sukupolvelta toiselle. Väkivallan ylisukupolvisen kierteen katkaisemiseksi tarvitaan tietoa ja tukea, jotta nuoret eivät päätyisi suhteissaan käyttämään tai kokemaan väkivaltaa.

Suomessa kuolee vuosittain noin 20 naista lähisuhdeväkivallan seurauksena, vuonna 2018 luku oli 16. Miehiä kuoli parisuhdeväkivallan seurauksena 8. Anu Isotalon (2017) tutkimuksen mukaan kuolemaan johtavat tapaukset seurusteluväkivallan ilmiössä ovat onneksi harvinaisia, vaikka rikosilmoituksissa näkyy seurusteluväkivallan laaja kirjo. Tavallisinta on liikkumisen estäminen, töniminen, lyöminen, potkiminen ja hiuksista repiminen. Lähes kolmasosassa rikosilmoituksista kuvattiin kuristamista tai tukehduttamista. Muuhun vakavampaan väkivaltaan kuului potkiminen ja lyöminen jollakin esineellä.

Uusin Kouluterveyskysely (2019) kertoo myös lasten ja nuorten kotona kokeman väkivallan yleisyydestä. Perusopetuksen 8. ja 9. luokan oppilaista henkistä väkivaltaa vanhempien taholta viimeisen vuoden aikana on kokenut 28 %. Lukioikäisten (1. ja 2. vuosi) kohdalla luku on sama ja ammatillisen oppilaitoksen opiskelijoiden kohdalla 22 %. Fyysistä väkivaltaa vanhempien taholta viimeisen vuoden aikana on kokenut perusopetuksen 8. ja 9. luokan oppilaista 12 %, lukioikäisistä (1. ja 2. vuosi) ja ammatillisen oppilaitoksen opiskelijoista 7 %. Verkkokyselyssä halusimme selvittää myös nuorten lapsuudessaan kokemaa tai käyttämää väkivaltaa sekä päihteiden käyttöä. Kysymykseen lapsuuden aikaisista väkivallan kokemuksista vastasi 185 nuorta, jotka kertovat monenlaisesta lapsuudessa koetusta väkivallasta. Yli puolet näistä nuorista on kokenut väkivaltaa vanhemman tai vanhempiensa taholta. Monet nuorista ovat myös nähneet väkivaltaa vanhempiensa välillä. Myös sisarusten

Niemen (2010) kyselyn mukaan seurusteluväkivaltaa kohdanneiden nuorten taustalla on usein myös muita ongelmia, muun muassa väkivaltaa perheessä ja kaveripiirissä tai liiallista päihteiden käyttöä kotona. Seurusteluväkivaltaa kokeneet nuoret kertoivat myös vanhempien runsaasta riitelystä, työttömyydestä ja talousvaikeuksista. Näyttäisikin

Lapsuuden perheessä koetut väkivallan muodot Olen nähnyt väkivaltaa

42 %

vanhempieni välillä Olen kokenut väkivaltaa

58 %

vanhempani/vanhempieni taholta Olen itse käyttänyt väkivaltaa vanhempaani/vanhempiani kohtaan Olen nähnyt väkivaltaa sisarusteni välillä

17 % 22 %

Olen kokenut väkivaltaa sisarukseni/

40,0 %

sisarusteni taholta Olen itse käyttänyt väkivaltaa

37 %

sisarustani/sisaruksiani kohtaan Joku muu läheiseni (esim.

30 %

sukulainen) on käyttänyt väkivaltaa / altistanut minut väkivallalle

0,0 %

20,0 %

40,0 %

60,0 %

80,0 %

100,0 %

Kaikki vastaajat (KA:3.78, Hajonta:2.09) (Vastauksia:185)

17


Myös melko moni vastanneista nuorista on itse käyttänyt väkivaltaa lapsuuden perheessään.


välinen väkivalta näyttäytyy osana näiden nuorten elämää. Väkivallan ylisukupolvisuuden näkökulmasta on tärkeää, että huomioimme nämä lapsuuden aikaiset väkivaltakokemukset. Kun lapsuuden perheessä väkivalta on ollut osa arkea, saattaa se näyttäytyä nuorelle normaalina osana parisuhdetta.

Lähes kolmasosassa rikosilmoituksista kuvattiin kuristamista tai tukehduttamista. Muuhun vakavampaan väkivaltaan kuului potkiminen ja lyöminen jollakin esineellä. (Isotalo, 2017)

Miten sitten voi tietää, että väkivalta on väärin, jos sen keskellä on elänyt suuren osan lapsuudesta? Näyttää siltä, että monissa seurusteluväkivallan tilanteissa nuoren elämää on värittänyt erilaiset väkivaltakokemukset vanhempien, sisarusten tai muiden läheisten taholta. Myös melko moni vastanneista nuorista on itse käyttänyt väkivaltaa lapsuuden perheessään. Myös päihteidenkäyttö korostuu verkkokyselyyn vastanneiden nuorten elämässä. Tässä kyselyssä ei kuitenkaan selvästi kysytty, liittyvätkö päihteet väkivallan kokemuksiin, mutta oletettavasti niillä voidaan ajatella olevan yhteys. Tärkeää on kuitenkin huomata, että lähes joka viides (17 %) nuorista

kertoo, ettei käytä päihteitä lainkaan. Verkkokyselyyn vastanneista nuorista 63 % kertoo käyttävänsä alkoholia satunnaisesti. Säännöllisestä tai satunnaisesta tupakoinnista kertoo lähes puolet nuorista (46 %). Huumeiden käyttö kyselyyn vastanneiden nuorten keskuudessa on selvästi vähäisempää (5 % vastanneista).

Päihteiden käyttö nuorten elämässä 17 %

En käytä päihteitä Tupakoin satunnaisesti

15 %

Tupakoin säännöllisesti

31 %

Olen kokeillut tupakkaa/ tupakoinut, mutta lopettanut

22 %

Käytän alkoholia satunnaisesti

63 %

Käytän alkoholia säännöllisesti Olen kokeillut/käyttänyt alkoholia, mutta lopettanut Käytän huumeita satunnaisesti Käytän huumeita säännöllisesti Olen kokeillut/käyttänyt huumeita, mutta lopettanut

0,0 %

14 % 7% 5% 3% 16 % 20,0 %

40,0 %

60,0 %

80,0 %

100,0 %

Kaikki vastaajat (KA:4.66, Hajonta:2.34) (Vastauksia:288)

19


3 seurusteluväkivallan monet muodot


Seurusteluväkivallan monet muodot

Valtakunnallisessa verkkokyselyssä seurusteluväkivallan muodot määriteltiin seuraavasti:

Väkivalta voi tarkoittaa • henkistä väkivaltaa; haukkumista, nimittelyä, uhkailua, pelottelua tai menemisten tai ystäväpiirin rajoittamista • fyysistä väkivaltaa; lyömistä, potkimista, hiuksista tai vaatteista repimistä tai esimerkiksi kuristamista • seksuaalisuutta loukkaavaa väkivaltaa; pakottamista tai painostamista seksu- aalisiin tekoihin tai raiskausta • muuta väkivaltaa; esimerkiksi kumppanin rahojen kontrolloimista, uskon kyseenalaistamista tai painosta- mista uskontoon tai eron jälkeen tapahtuvaa vainoa (pelkoa ja ahdistus- ta aiheuttavaa seuraamista tai yhteydenottamista)

22

Verkkokyselyyn vastanneet nuoret kuvaavat monenlaisia väkivallan kokemuksia seurustelusuhteissaan. Nuorilta kysyttiin henkisestä ja fyysisestä väkivallasta sekä seksuaaliväkivallasta. Lisäksi kysyttiin yleisemmin muista väkivallan muodoista, joita nuoret ovat seurustelusuhteissaan kohdanneet. Viidessä EU maassa toteutetussa (Safeguarding Teenage Intimate Relationships, STIR, 2015) kyselytutkimuksessa nuoret kuvasivat henkisen väkivallan muotoina muun muassa haukkumista ja nimittelyä, nöyryyttämistä sekä luottamuksen pettämistä. Nuoret kokivat henkisen väkivallan vaikeammaksi käsitellä ja useampi sanoi, että kokisi mieluummin suoraa fyysistä väkivaltaa. Henkinen väkivalta onkin usein hyvin vahingoittavaa ja satuttavaa, nakertaen vähitellen itsetuntoa lähes olemattomiin. Suurin osa verkkokyselyyn vastanneista nuorista kertoo kokeneensa haukkumista ja nimittelyä (83 %), pelottelua (67 %) ja pakottamista tai painostamista sellaiseen, mitä ei haluaisi tehdä (65 %). Henkisen väkivallan muodot näyttäytyvätkin tässä selvityksessä moninaisina ja vakavina, ainoastaan 4 % nuorista kertoo, ettei ole kokenut tai käyttänyt henkistä väkivaltaa. Muina henkisen väkivallan muotoina nuoret kuvasivat muun muassa uhkaamista lemmikkieläimen satuttamisella, valvottamista ja valehtelemista.


Henkisen väkivallan muodot nuorten seurustelusuhteissa 83 %

Haukkumista ja nimittelyä

67 %

Pelottelua Väkivallalla uhkaamista

54 %

Itsemurhalla uhkaamista

50 %

Eristämistä perheestä tai ystävistä

57 %

Liikkumisen estämistä   Julkista nolaamista (esim. kavereiden nähden)

53 % 47 % 43 %

Pukeutumisen kontrollointia Ulkonäköön puuttumista tai sen kontrollointia (esim. meikkaaminen, laihduttaminen)

56 %

Puhelimen tarkistamista ilman lupaa

47 %

Pakottamista tai painostamista johonkin sellaiseen, mitä toinen ei halua tehdä En ole kokenut tai käyttänyt henkistä väkivaltaa seurustelusuhteessani Muuta, mitä:

0,0 %

65 % 4% 8% 20,0 %

40,0 %

60,0 %

80,0 %

100,0 %

Kaikki vastaajat (KA:5.83, Hajonta:3.44) (Vastauksia:277)

Jatkuvassa pelossa elämistä kun ei koskaan tiedä milloin toinen raivostuu ja alkaa aggressiiviseksi. Kontrollointi manipuloimalla. Valehtelu. Jatkuvaa paikallaoloa ja tekemisten vahtimista.

Suurin osa henkisestä väkivallasta on tapahtunut omassa kodissa (64 %), seurustelukumppanin kodissa (59 %) tai yhteisessä kodissa (62 %). Lisäksi nuoret mainitsivat tapahtumapaikaksi kadun tai puiston (43 %) sekä ravintolan tai baarin (35 %). Muissa vaihtoehdoissa mainittiin muun muassa auto ja työpaikka, sekä puhelimen välityksellä tapahtunut henkinen väkivalta. Verkon tai puhelimen välityksellä tapahtuva väkivalta tulee esille myös STIR (2015) tutkimuksessa. Osa tutkimukseen osallistuneista nuorista kertoi viestien tarkistamisesta ja lukemisesta sekä jatkuvista puhelinsoitoista. Myös fyysisen väkivallan muodot nuorten seurustelusuhteissa näyttäytyvät moninaisina ja vakavina. Isotalon (2017) tutkimuksessa seurustelusuhteissa koettu fyysinen väkivalta näyttäytyi erityisesti liikkumisen estämisenä, tönimisenä ja heittelemisenä. Lisäksi monet nuorista olivat kokeneet lyömistä ja potkimista.

23


Verkkokyselyyn vastanneista nuorista 18 % kertoo, ettei ole kokenut tai käyttänyt fyysistä väkivaltaa seurustelusuhteessaan. Valitettavan monella on kuitenkin myös näitä kokemuksia. Fyysisen väkivallan muodot tuovat esille väkivallan raakuuden. Reilusti yli puolet (62 %) nuorista kertoo kokeneensa tönimistä. Lähes puolet nuorista on kokenut vaatteista repimistä (48 %), heittämistä seinää vasten (43 %), lyömistä avokämmenellä (43 %) sekä hiuksista repimistä (42 %). Lisäksi muuna fyysisenä väkivaltana nuoret kertovat puremisesta ja raapimisesta, teräaseella uhkaamisesta tai aseella ampumisesta sekä kiinnipitämisestä tai puristamisesta. Tulokset ovat melko samassa linjassa Isotalon pahoinpitelyistä tehtyihin rikosilmoituksiin perustuvan tutkimusaineiston kanssa.

yhteinen koti. Näiden lisäksi mainittiin erityisesti katu tai puisto, ravintola tai baari sekä jonkun muun koti tai hotelli. Kolmasosa kyselyyn vastanneista nuorista ei ole kokenut tai käyttänyt seksuaalisuutta loukkaavaa väkivaltaa seurustelusuhteessaan. Yli puolet (60 %) nuorista, jotka ovat kokeneet seksuaaliväkivaltaa, ovat kokeneet painostamista tai pakottamista seksuaalisiin tekoihin, mitä ei olisi halunnut tehdä. Hälyttävä tulos on, että joka neljäs (24 %) nuorista on raiskattu seurustelusuhteessaan. Sen lisäksi joka neljäs (26 %) nuori kertoo kokeneensa seksuaalista ahdistelua. Nuorten kohtaama seurusteluväkivalta näyttäytyykin erittäin raakana ja haavoittavana. Tärkeää on myös huomata, että jopa joka kymmenettä (10 %) nuorista on altistettu seksuaalisille materiaaleille (esimerkiksi porno ja kuvat) vasten heidän tahtoaan. Suomessa on vielä verrattuna esimerkiksi muihin Pohjoismaihin keskusteltu vähän pornon vaikutuksista lasten ja nuorten kasvulle ja kehitykselle. Tärkeää onkin herät-

Fyysisen väkivallan tapahtumapaikat noudattelevat samoja paikkoja kuin henkisen väkivallan kohdalla. Useimmiten tapahtumapaikkana on oma, seurustelukumppanin tai

Fyysisen väkivallan muodot nuorten seurustelusuhteissa 24 %

Nipistämistä

62 %

Tönimistä Heittämistä seinää vasten

43 %

Lyömistä nyrkillä

34 %

Lyömistä avokämmenellä

43 %

Lyömistä jollakin esineellä

25 %

Potkimista

33 %

Kuristamista

40 %

Hiuksista repimistä

42 %

Vaatteista repimistä En ole kokenut tai käyttänyt fyysistä väkivaltaa seurustelusuhteessani Muuta, mitä:

0,0 %

48 % 18 % 13 % 20,0 %

Kaikki vastaajat (KA:5.98, Hajonta:3.22) (Vastauksia:268)

24

40,0 %

60,0 %

80,0 %

100,0 %


Seksuaaliväkivallan muodot nuorten seurustelusuhteissa Painostamista tai pakottamista sellaisiin seksuaalisiin tekoihin, mitä toinen osapuoli ei halua tehdä

60 %

Seksuaaliselle materiaalille (esim. porno tai kuvat) altistamista vastoin tahtoa

10 %

Kuvaamista ilman suostumusta tai salaa

14 %

Intiimien kuvien jakamista tai näyttämistä muille ilman lupaa

13 %

Seksuaalista ahdistelua (esim. seksuaalissävytteistä vihjailua ulkonäköön liittyen)

26 %

Raiskaus

Raskaaksi pakottaminen

24 % 3%

En ole kokenut tai käyttänyt seksuaalisuutta loukkaavaa väkivaltaa seurustelusuhteessani Muuta, mitä:

0,0 %

30 % 5% 20,0 %

40,0 %

60,0 %

80,0 %

100,0 %

Kaikki vastaajat (KA:4.06, Hajonta:2.7) (Vastauksia:259)

tää keskustelua aiheesta ja pohtia, miten esimerkiksi tässä aineistossa esille nousseet seksuaaliväkivallan kokemukset ovat yhteydessä pornon katsomiseen. Tiedämme, että suurin osa tämän päivän pornosta sisältää raakaa ja vakavaa väkivaltaa, useimmiten kohdistettuna naisiin ja nuoriin tyttöihin. Tämä materiaali toimii suunnannäyttäjänä valitettavan monen nuoren seksuaalisuuden rakentumisessa muokaten kuvaa eri sukupuolten rooleista ja läheisyydestä. Muita nuorten kuvaamia seksuaaliväkivallan muotoja olivat muun muassa aborttiin painostaminen, ehkäisyn käyttämättä jättäminen ilman yhteistä keskustelua sekä painostaminen ehkäisyn lopettamiseen. Lisäksi vastauksissa nousi esille toisen kärsimyksestä nauttiminen. Seksuaaliväkivallan kohdalla tapahtumapaikkana oli useimmiten oma, seurustelukumppanin tai yhteinen koti. Lisäksi vastauksissa nousi esille tapahtumapaikkoina auto ja (vanhempien) kesämökki. Seksuaaliväkivallan kohdalla tapahtumapaikkana oli selvästi useammin yksityinen paikka.

Ex-puolisoni suostutteli minut anaaliseksiin, ja vasta jälkikäteen kävi ilmi, että tämä tehtiin siksi, että hän saa nautintoa minulle tuottamansa kärsimyksen katselemisesta. Itkin joka kerta tapahtuneen jälkeen.

25


Muut väkivallan muodot nuorten seurustelusuhteissa

Taloudellista väkivaltaa (rahankäytön kontrollointia, ”et saa tienata enempää kuin minä”) Uskonnollista väkivaltaa (uskonnollisen vakaumuksen rajoittamista tai käännyttämistä)

49 %

10 %

Ahdistavaa seuraamista ja kommentointia sosiaalisen median kanavissa

41 %

Sosiaalisen median sisältöjen kontrollointia

47 %

Eron jälkeistä vainoamista (esim. ei-toivottua yhteydenottoa tai seuraamista) Muuta, mitä:

0,0 %

66 %

7% 20,0 %

40,0 %

60,0 %

80,0 %

100,0 %

Kaikki vastaajat (KA:3.43, Hajonta:1.57) (Vastauksia:198)

Suomi on ratifioinut vuonna 2011 Lanzaroten sopimuksen, eli Euroopan neuvoston yleissopimuksen, joka edellyttää lapsiin kohdistuvan seksuaalisen riiston ja hyväksikäytön kaikkien muotojen kriminalisoimista, ennaltaehkäiseviin toimiin sitoutumista, lapsiuhrien auttamista ja suojelemista sekä rikoksista epäiltyjen syyttämistä. Sopimus tunnetaan Suomessa vielä huonosti ja sen toimeenpanoon on tärkeää kiinnittää huomiota. Myös tämä verkkokysely tuo näkyväksi asioita, jotka edellyttävät toimia. Monet verkkokyselyyn vastanneet nuoret ovat iältään alle 18 vuotiaita tai heihin kohdistunut väkivalta on tapahtunut heidän ollessaan alaikäisiä. Valitettavaa, mutta totta on, että Suomessa ei tällä hetkellä toteudu Lanzaroten sopimuksen edellyttämät valtakunnallisesti yhdenvertaiset ja riittävät palvelut ja tuki uhreille. Myös ennaltaehkäisevä turvataito- ja seksuaalikasvatus on yksittäisten hankkeiden varassa. Eri hallinnonalojen yhteistyö keskenään ja järjestöjen ja eri ammattilaisten kanssa on puutteellista. Verkkokyselyn ja tutkimusten valossa voidaan sanoa, että nuorten kokeman seurusteluväkivallan muodot ovat mo-

26

ninaiset. Reilusti yli puolet (67 %) verkkokyselyyn vastanneista nuorista kertoo väkivallan jatkuneen eron jälkeen vainoamisena. Myös sosiaalisen median käytön kontrolloiminen (47 %) ja ahdisteleva seuraaminen ja kommentointi sosiaalisen median kanavissa (41 %) nousi vahvasti esille. Hakkaraisen (2019) mukaan digitaalinen väkivalta alkaa usein juurikin kumppanin teknologian käytön viattomalta vaikuttavalla seuraamisella. Yksityisyyden loukkaaminen rikkoo aina ihmisen perusturvallisuutta ja uskoa ympärillä oleviin ihmisiin. Vaikka suhde päättyisi, voi digitaalinen väkivalta jatkua, esimerkiksi yksityiseksi tarkoitettua intiimiä kuvamateriaalia jakamalla. Verkkokyselyn tulokset tuovat näkyvästi esille nuorten kokeman seurusteluväkivallan raakuuden. Kyse ei ole vain jostain pienestä tai marginaalisesta, vaan vakavasta väkivallasta, jossain tilanteissa jopa henkeä uhkaavasta. Huolestuttavaa on, miten monissa tilanteissa väkivalta jatkuu myös eron jälkeen vainona ja ex-kumppanin seuraamisena. Seurustelun lopettaminen on vaarallinen ja riskialtis aika ainakin toiselle seurustelun osapuolelle.


Vaikka suhde p채채ttyisi, voi digitaalinen v채kivalta jatkua, esimerkiksi yksityiseksi tarkoitettua intiimi채 kuvamateriaalia jakamalla. (Hakkarainen, 2019)


nuorten suhtautum Nuoret suhtautuvat väkivallan käyttämiseen lähtökohtaisesti erittäin kielteisesti. Väkivallan ei katsota kuuluvan seurusteluun, eikä sen käyttämiselle ole oikeutusta. Kysyttäessä erilaisten henkisen väkivallan muotojen hyväksymisestä, nuoret pitivät hyväksyttävänä joskus

puhelimen tarkistamista ilman lupaa (15 %), haukkumista ja nimittelyä (12 %), ulkonäköön puuttumista ja kontrollointia (10 %) sekä pukeutumisen kontrollointia (9 %). Selityksenä näiden väkivallan muotojen hyväksymiseen joissain tilanteissa nuoret mainitsivat muun muassa seuraavia syitä:

”Jos kokee toisen osapuolen pukeutumisen loukkaavana, voi kertoa tunteistaan painostamatta tai rajoittamatta toista. Hän kuitenkin itse päättää pukeutumisestaan.” ”Vahva epäily pettämisestä on mielestäni peruste katsoa toisen puhelinta. Miksi olla suhteessa vuodesta toiseen jos toinen osapuoli pettääkin?” ”Itsemurhalla uhkaaminen ei sinänsä ole hyväksyttyä, mutta vakavasti masentunut henkilö voi puhua totta aikeistaan. Toki tällä ei saa kiristää.” ”Nimittelyä nyt joskus voi tapahtua suutuksissa, vaikkei tarkoittaiskaan mitä sanoo, mutta ehdoton ei jatkuvalle nimittelylle parisuhteessa.”

Nuoret tuovat hyvin esille, että minkäänlainen väkivalta ei heidän mielestään ole hyväksyttävää. Arvioidessaan omaa toimintaansa, ovat nuoret kovin

ankaria. Myös väkivaltaan tottuminen nousee nuorten puheissa esille. Valitettavan usein väkivalta muuttuukin osaksi omaa arkea ja arkitodellisuutta:

”Ei ole hyväksyttyjä, mutta kun niitä kokee on vaikea nähdä arvoaan ja ymmärtää että ne eivät ole hyväksyttäviä. Kaikkeen tottuu.” ”Riitatilanteissa tunteiden kuumetessa huonoja sanavalintoja voi lipsahtaa. Mikäli toistuvaa tai runsasta, ei hyväksyttävää.” ”Missään tilanteessa väkivalta ei ole oikein, aina täytyisi olla toinen tapa selvittää asiat kuin väkivalta.”


minen väkivaltaan Nuoret suhtautuvat myös fyysisen väkivallan käyttämiseen erittäin kriittisesti. Kysyttäessä erilaisten fyysisen väkivallan muotojen hyväksymisestä, nuoret pitivät hyväksyttävänä joskus nipistämistä (10 %) ja

tönimistä (5 %). Joissain tilanteissa oma väkivaltaisuus oli puolustautumista toisen aloittamaa väkivaltaa vastaan.

”Olen itse lyönyt kerran avokämmenellä tilanteen päätteeksi jossa seurustelukumppani halusi seksiä enkä aiemman riitelyn vuoksi ollut siihen valmis. Kumppani hermostui, haukkui ja poistui asunnostani vaikka tarkoitus oli viettää iltaa yhdessä. Lyöminen oli hätähuuto kauan jatkuneen väkivallan uhrilta ja siinä tilanteessa koin että olin oikeutettu lyömään. Jälkeenpäin tajusin tehneeni väärin ja minulla oli tosi paha olo lyömisestä.” ”Jotkut yllä olevista voivat olla ok, jos liittyy esim. seksiin ja toive on molemminpuoleinen, eikä voimaa ole käytetty liikaa.” ”Toisen turvallisuuden puolesta, jos muita vaihtoehtoja ei ole jäljellä.” Monesti omaa väkivaltaista käyttäytymistä voi olla vaikea ymmärtää, koska itsekään ei koe hyväksyvänsä väkivaltaa. Tällaisessa tilanteissa tärkeää on, että nuori saisi apua ja löytäisi väkivallattomia keinoja väkivallan tilalle. ”Paha sanoa, koska periaatteessa mikään ei ole hyväksyttävää, mutta silti itse toimin vasten periaatteitani.”

Seksuaaliväkivallan käyttämiseen nuoret suhtautuvat erittäin kielteisesti. Nuoret eivät koe seksuaaliväkivallan käyttämistä hyväksyttävänä missään tilanteissa:

“Näistäkään mikään ei ole missään tilanteessa hyväksyttävää.”

On ilahduttavaa huomata, että nuorten suhtautuminen väkivaltaan on kaiken kaikkiaan erittäin kriittistä. Verkkokyselyyn vastanneet nuoret kokevat väkivallan vääräksi toimintakeinoksi ja hyväksytyksi ainoastaan äärimmäisissä tilanteissa tai silloin, kun asiasta on yhteisesti sovittu.


5 Seurusteluväkivallan vaikutukset


Seurusteluväkivallan vaikutukset

Seurusteluväkivallan vaikutukset voivat olla moninaiset. Fyysisten vammojen lisäksi seurusteluväkivallalla voi olla psyykkisiä vaikutuksia, se voi lisätä ahdistuneisuutta tai masentuneisuutta, nuoren turvallisuuden tunne saattaa heikentyä tai nuorelle voi kehittyä syömishäiriö. Vaikutukset voivat näkyä myös kognitiivisella tasolla, nuoren kehitys saattaa viivästyä tai oppiminen hidastua. Seurusteluväkivallan vaikutukset saattavat myös jäädä piiloon, silloin kun oireet eivät ole selkeitä ja suoraan nähtävissä. Nuori saattaa esimerkiksi olla sulkeutunut tai pyrkiä eristäytymään ulkopuolisesta maailmasta. Valitettavan usein nuori jää kokemustensa kanssa yksin. Häpeän ja syyllisyyden tunteet ovat usein hyvin vahvoja. Kumppanin väkivaltaisuudesta syytetään itseä ja omaa käyttäytymistä. Avun hakemisen kynnys on usein korkea. Kyselyyn vastanneista nuorista lähes kaikki kertoivat seurusteluväkivallan aiheuttaneen heille ahdistuneisuutta (93 %), syyllisyyttä (84 %) sekä pelkoa (82 %). Lisäksi nuoret kertoivat monenlaisista psyykkistä oireista, kuten masennuksesta, unihäiriöistä ja paniikkihäiriöistä sekä fyysisistä vammoista. Tärkeää on myös huomioida, että väkivallan seurauksena voi ilmetä itsetuhoista käyttäytymistä. Kyselyyn vastanneista nuorista joka kolmas (34 %) kertoi seurusteluväkivallan aiheuttaneen heille itsetuhoisia ajatuksia ja päihteiden väärinkäyttöä (33 %). Voidaankin todeta, että seurusteluväkivallan vaikutukset ovat erittäin moninaisia ja vakavia. Näiden lisäksi nuoret kertoivat useammista itsemurhan yrityksistä, riittämättömyyden tunteista, syrjään vetäytymisestä sekä vaikutuksista myöhempiin seurustelusuhteisiin.

32

Tutkimuksista ja käytännön työstä tiedämme, että väkivalta satuttaa ja jättää usein elämän pituiset haavat. Verkkokyselyn vastaukset kuvaavat valitettavan hyvin tätä todellisuutta. Väkivallan vaikutukset nuorten elämään ovat todella vakavia. Seurusteluväkivallan piiloon jääminen voidaan nähdä yhtenä merkittävimpänä nuorten fyysistä ja psyykkistä terveyttä vahingoittavana tekijänä. Väkivallan vaikutukset voivat olla kauaskantoisia ja vaikuttaa kielteisesti myös tuleviin parisuhteisiin.

Vaikuttanut myöhempiin parisuhteisiini. Jouduin esimerkiksi päättämään erään suhteeni, sillä kyseinen poika muistutti niin paljon henkisesti pahoinpitelevää exääni joten aloin pelkäämään, että hänkin kohtelee minua kaltoin.


Seurusteluväkivallan vaikutukset nuorelle Pelkoa

81 %

Ahdistuneisuutta

93 %

Masennusta

65 %

Fyysisiä vammoja (esim. ruhjeita, murtumia)

47 % 84 %

Syyllisyyttä

21 %

Syömishäiriö

53 %

Unihäiriö

49 %

Paniikkihäiriö

25 %

Yliaktiivisuutta Itsetuhoista käyttäytymistä

34 %

Päihteiden väärinkäyttöä

33 % 9%

Muuta, mitä:

0,0 %

20,0 %

40,0 %

60,0 %

80,0 %

100,0 %

Kaikki vastaajat (KA:5.04, Hajonta:3.18) (Vastauksia:262)

33


6 väkivallasta on mahdollista selviytyä


väkivallasta on mahdollista selviytyä

Tärkeää on muistaa, että väkivallasta on mahdollista selviytyä. Monesti siihen tarvitaan ulkopuolista puuttumista, omia voimavaroja ja paljon aikaa. Väkivaltaisen suhteen jälkeen on kuitenkin mahdollista löytää taas ilo ja onni elämään, löytää turvallinen paikka olla juuri sellainen kuin on, ilman pelkoa ja uhkaa. Merkittävä asia väkivallasta selviytymisessä on asiasta puhuminen jollekin ulkopuoliselle. Väkivallasta kertominen on usein vaikeaa, koska mielessä liikkuu pelkoa ja häpeää. Valitettavan usein väkivallan kokemuksista syytetään itseä. Verkkokyselyyn vastanneista nuorista 10 % ei ole kertonut kokemastaan väkivallasta kenellekään. Suurin syy puhumattomuudelle on pelko ja tiedon puute.

Väkivallasta kertomisen esteenä voi olla monia asioita. Valitettavan usein väkivaltaa vähätellään (70 %). Myös pelko (55 %) ja häpeä (59 %) voivat estää avun hakemista. Puutteet väkivallan tunnistamisessa (34 %) ja uskomus siitä, että olen ansainnut väkivallan (37 %), vaikeuttavat lähtemistä ja avun hakemista, samoin tiedonpuute suhteessa omiin oikeuksiin. Huolestuttavaa on, että lähes joka viides nuorista kokee, että kukaan ei ole kuunnellut tai uskonut heitä. Valitettavan usein väkivallan keskellä elävät kokevat olevansa yksin tunteidensa ja kokemustensa kanssa. Valitettavan monesti kuulee myös, että väkivaltaa vähätellään tai se saatetaan jopa ohittaa. Näin ei pitäisi missään nimessä olla. Väkivalta on otettava aina tosissaan. Moni myös kertoo, ettei heillä ollut ketään, jolle olisi voinut kertoa väkivallasta.

“En ole uskaltanut, eivätkä voimavarani ole riittäneet.” “Hävettää ja pelottaa. En ole valmis luopumaan rakkaasta ihmisestä ja parisuhteesta.” “En ole tiennyt että väkivalta on väärin.” “Seurustelukumppanini kielsi puhumasta ”yksityisistä” asioista kenellekään.”

36


Lapsuuden samanlaiset tapahtumat, joten en ole tunnistanut niitä väkivallaksi vaan pidin niitä normaalina käyttäytymisenä.” ”Seurustelukumppani kertoi hyvin selkeästi, ettei minulla ole oikeutta erota, vaan hän hakee minut takaisin vaikka maailman toiselta puolelta. Puoli vuotta tein lähtöä muuttamalla pikkuhiljaa opiskelujen varjolla toiselle paikkakunnalle ja rakensin sinne uuden elämän.

Avun hakemista vaikeuttavat tekijät 55 %

Pelko, että toinen suuttuu

60 %

Häpeä

70 %

Väkivallan vähättely (”ei se nyt niin vakavaa ollut”)

34 %

Kukaan ei ole kysynyt

19 %

Kukaan ei ole kuunnellut

17 %

Kukaan ei ole uskonut Ei ole ketään, jolle olisi voinut kertoa

20 %

En ole tunnistanut, että olen kokenut tai käyttänyt väkivaltaa

34 %

Uskomus siitä, että olen ansainnut väkivallan Muu, mikä:

37 % 9%

0,0 %

20,0 %

40,0 %

60,0 %

80,0 %

100,0 %

Kaikki vastaajat (KA:4.39, Hajonta:2.82) (Vastauksia:254)

37


Suurin osa nuorista (74 %) on kertonut väkivallasta ystävälle. Tämä tulos ei ole yllättävä nuorten kohdalla ja se on noussut esille myös muissa kyselyissä ja tutkimuksissa. Jos nuori kertoo väkivallasta, kertoo hän siitä useimmiten juurikin ystävälle. Ystävien lisäksi nuoret puhuvat väkivallan kokemuksistaan seurustelukumppanilleen (49 %), omalle vanhemmalle (39 %) tai sisarukselle (35 %). Harva nuori ilmoittaa tässä kertoneensa kokemastaan seurusteluväkivallasta viranomaiselle, poliisille on kuitenkin kertonut joka viides

(22 %). Muita tahoja, joille nuoret ovat kertoneet seurusteluväkivallasta ovat terapeutti, psykologi tai kriisityöntekijä. Mikä sitten saa nuoret hakemaan apua seurusteluväkivallan kokemuksiin? Valitettavan moni nuori jää ilman apua, verkkokyselyyn vastanneista nuorista jopa 44 % ei ole hakenut apua seurusteluväkivaltaan. Pyysimme nuoria kertomaan kolme tärkeintä asiaa, jotka vaikuttivat avun hakemiseen. Ensimmäiseksi (31 %) nousi ymmärrys siitä, että tapahtunut

Väkivallasta kertominen 49 %

Seurustelukumppanille

39 %

Vanhemmalle

35 %

Sisarukselle Sijaisvanhemmalle 0 % Isovanhemmalle

4 %

Sukulaiselle (kummi, serkku tms.)

17 %

Jollekin muulle turvalliselle aikuiselle (esim. kaverin vanhempi) Ystävälle Opettajalle

10 % 74 % 3 % 17 %

Terveydenhoitajalle

25 %

Lääkärille Kuraattorille

4 %

Nuorisotyöntekijälle

3 %

Harrastusohjaajalle, valmentajalle

1% 12 %

Työkaverille

22 %

Poliisille

20 %

Sosiaalityöntekijälle

12 %

Perhetyöntekijälle Chat tukihenkilölle Auttavan puhelimen tukihenkilölle

5% 10 %

Jollekin muulle, kenelle: En ole kertonut kenellekään, miksi:

17 % 10 % 0,0 %

20,0 %

Kaikki vastaajat (KA:9.1, Hajonta:6.5) (Vastauksia:261)

38

40,0 %

60,0 %

80,0 %

100,0 %


on väkivaltaa ja väärin. Toiseksi (28 %) asiaksi nousi huoli omasta tai muiden terveydestä ja jaksamisesta. Kolmantena (26 %) vahvasti perässä tunne siitä, että on kyllästynyt pelkäämään. Muina motivaattoreina nuoret mainitsivat muun muassa viranomaisten puuttumisen tai kehotuksen ja oman ymmärryksen lisääntymisen.

Poliisin paikalle tulo, he veivät asian eteenpäin jonka jälkeen ymmärsin ettei se ole oikein.”

Kysyimme verkkokyselyssä nuorilta, mikä on tukenut heidän toipumistaan seurusteluväkivallasta. Suurin osa nuorista (65 %) mainitsi tärkeimmäksi ystävät ja heiltä saadun tuen. Toisena nousi esille uusi seurustelusuhde (42 %) ja kolmantena eläimet (34 %). Lisäksi toipumisessa ovat auttaneet elämän perusasiat, kuten unelmien vaaliminen, työ, liikunta ja luonto. Monet nuoret nostivat esille myös asioiden käsittelemisen esimerkiksi terapiassa tai perheenjäsenten (omat vanhemmat ja sisarukset) kanssa.

”Ymmärrys siitä, että puhumalla itse kokemastani saatan auttaa muita tunnistamaan omassa seurustelusuhteessa olevaa väkivaltaa. Eli auttamisenhalu.”

Tekijät, jotka vaikuttivat avun hakemiseen (valitse kolme tärkeintä) En ole hakenut apua kokemaani tai käyttämääni seurusteluväkivaltaan

44 % 23 %

Asiasta puhuminen

24 %

Kun ymmärsin kokeneeni väkivaltaa

16 %

Kun ymmärsin kokevani väkivaltaa

31 %

Kun ymmärsin, että se mitä on tapahtunut, oli väkivaltaa ja väärin

26 %

Kyllästyin pelkäämään

18 %

Ymmärsin, että voin kuolla Ymmärsin, että saatan tappaa

1% 18 %

Ystävien tuki ja motivointi

21 %

Oma motivaatio muutokseen Ulkopuolisten painostus (esim. lastensuojeluilmoitus) Pelko puolison menettämisestä

3% 5% 28 %

Huoli omasta tai muiden terveydestä ja jaksamisesta

17 %

Itsetuhoiset ajatukset Jokin muu, mikä:

0,0 % Kaikki vastaajat (KA:6.53, Hajonta:4.41) (Vastauksia:260)

40

7% 20,0 %

40,0 %

60,0 %

80,0 %

100,0 %


Seurusteluväkivallasta toipumista tukeneet asiat Uusi seurustelusuhde Vanhemmuus Ystävät Koulu tai opiskelu Työ Kuntoliikunta (esim. lenkkeily, kuntosali, nyrkkeily tms.) Ryhmäliikunta (esim. joukkuepelit, aerobic, spinning tms.) Jooga tai muu vastaava Tanssi Tärkeä harrastus Luonto Eläimet Uskonto tai elämänkatsomus Unelmien vaaliminen Jokin muu, mikä:

0,0 %

42 % 18 % 65 % 22 % 26 % 24 % 8% 7% 9% 17 % 25 % 34 % 7% 25 % 19 % 20,0 %

40,0 %

60,0 %

80,0 %

100,0 %

Kaikki vastaajat (KA:6.9, Hajonta:4.63) (Vastauksia:242)

41


7 Turvallinen seurustelu


Turvallinen seurustelu

Nuorten kohtaama seurusteluväkivalta ei ole marginaalinen ilmiö, vaan arkipäivää liian monen nuoren elämässä. Verkkokyselyyn vastanneista nuorista 70 % kertoo nähneensä tai kuulleensa muiden nuorten kokemasta seurusteluväkivallasta. Keskustelut nuorten kanssa kehittämiskahviloissa sekä nuorten väkivaltafoorumissa vahvistavat tätä. Miten on mahdollista tietää millainen turvallisen seurustelusuhteen pitäisi olla, jos ei ole sellaisen mallia koskaan saanut lapsuuden kodissa? Nuorten kehittäjäkahviloissa ja Nuorten väkivaltafoorumissa seurusteluväkivaltailmiötä haluttiin

lähestyä turvallisuuden näkökulmasta. Nuorten kanssa pohdittiin, mikä tuo turvaa seurustelussa ja miten nuoria voitaisiin auttaa turvallisten suhteiden luomisessa. Nuorten elämässä turvaa tuovat monenlaiset arkipäiväiset asiat. Nuorten väkivaltafoorumissa nuoret listasivat monia turvaa tuovia, tavallisia, jokaisen oikeuksiin kuuluvia asioita. Näitä ovat muun muassa harrastukset, sisarukset, rakkaus ja ystävät.

Turvaa tuovat asiat nuorten elämässä (Westlund, 2019)

Nuorten kanssa pohdittiin myös sitä, mitä voi tehdä, jos kaikki ei ole kunnossa. Miten nuori voi itse vaikuttaa omaan turvallisuuteensa. Tärkeää on, että avunhakemisen kynnys koettaisiin mahdollisimman matalaksi. Tällöin nuoren olisi helpompi hakea apua, eikä avun hakemista nähtäisi häpeällisenä asiana. Tärkeää on myös tunnistaa omat ja kumppanin rajat ja kunnioittaa niitä. Kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä, kunhan mielipiteet eivät satuta ketään.

44


Kun elämän pitää näyttää niin täydelliseltä, niin ei voi kertoo kellekkään, että on paskana.


Voi mennä juhlimaan, käyttää alkoholia eikä tarvitse pelätä mitä tapahtuu.

Saa olla myös heikko ja paskana, saa toiselta myötätuntoa ja aitoa kohtaamista ja hyväksyntää.


Millainen sitten on turvallinen seurustelusuhde nuorten mielestä? Nuorten mielestä tärkeää on se, että saa olla oma itsensä. Seurustelukumppanin kanssa voi olla juuri sellainen kuin on, eikä tarvitse pelätä tai jännittää. Myös pojat saavat olla herkkiä, eikä siinä ole mitään hävettävää. Nuorten mielestä turvaa seurustelusuhteeseen tuo myös se, että on oppinut uusia keinoja käsitellä vihan tunteita ja omaa väkivaltaisuuttaan. Miten käyttäytyy sellaisissa tilanteissa, joissa aikaisemmin on käyttäytynyt väkivaltaisesti. Nuoret pitävätkin tärkeänä sitä, että nuorille opetetaan hyvän ja pahan ero, puhutaan tunnetaidoista ja autetaan käsittelemään erilaisia tunteita. Näin nuori oppii tuntemaan ja tunnistamaan erilaisia puolia itsestään sekä hyväksymään ja hillitsemään myös esimerkiksi vihan tunteitaan. Yhtenä tärkeänä turvallisuutta tuovana asiana nuoret nostivat esille seksin ja

läheisyyden. Nuoret korostivat, että seksuaalisuus on tärkeä osa myös nuorten seurustelusuhteita. Oman seksuaalisuuden avaaminen toiselle vaatii turvallisuutta ja hyväksyntää. Tärkeää onkin, että kumppani hyväksyy juuri sellaisena kuin on, eikä painosta tai pakota mihinkään sellaiseen, mitä toinen ei halua tehdä. Nuorten mukaan tärkeää on, että seksuaalisuudesta ja seksistä uskallettaisiin puhua avoimemmin ilman häpeää ja syyllistämistä. Annettaisiin oikeaa tietoa, mutta muistettaisiin puhua myös hellyyden ja läheisyyden tuomasta ilosta ja onnesta. Myös STIR (2015) tutkimusprojekti tuo esille samanlaisia nuorten nostamia hyvän parisuhteen sisältöjä. Tutkimuksessa nuoret nostivat hyvän parisuhteen tunnuspiirteiksi molemminpuolisen luottamuksen, rehellisyyden, hyvät kommunikointitaidot, oman ajan sekä henkisen tuen ja huolenpidon.

luottamus ei ahdista sanoa tuntuu turvallisuus ei pelota hyvältä yrittää parhaansa terve riitely

uskaltaa riidellä

terve riitely keskustelu ei kiristämistä keskustelu turvallisuus Turvallisen seurustelusuhteen tunnusmerkit (Westlund, 2019)

47


8 Otetaan väkivalta puheeksi


Otetaan väkivalta puheeksi

  Väkivallan tunnistaminen on usein vaikeaa. Nuoret tarvitsevat tietoa omista oikeuksista, seurustelun pelisäännöistä sekä turvallisia aikuisia, joille puhua, jos seurusteluun liittyy väkivaltaa tai asia mietityttää. Aikuisten tehtävänä on puuttua kaikenlaiseen väkivaltaan, myös nuorten seuruste-

lusuhteissa tapahtuvaan. Ilmiöstä puhutaan Suomessa vielä verrattain vähän. Tärkeää olisi huomioida, että väkivalta ei synny tyhjiössä. Väkivaltaiset toimintamallit eivät käynnisty, kun aloitetaan seurustelu tai muutetaan yhteiseen kotiin. Niillä on aina oma taustansa.

Olisi kuka tahansa turvallinen aikuinen, joka kuulee ja kuuntelee.

Nuorten kanssa käydyissä keskusteluissa nousi esille selviä epäkohtia nuorten auttamiseen ja väkivallan puheeksi ottamiseen liittyen. Nuoret pelkäävät leimaantumista. Monet kokevat, että on tärkeää näyttää ulospäin, että kaikki on hyvin ja meillä menee suhteessa hienosti. Tämä luo herkästi mielikuvan, että kaikilla muillakin menee hyvin ja näin seurustelusuhteen haasteita on vaikea ottaa esille. Muiden nuorten tarinat seurusteluväkivallasta voisivat auttaa ja madaltaa kynnystä, mikä on tällä hetkellä monien kohdalla liian korkealla. Monesti odotetaan äärimmäisiin tilanteisiin, apua ei lähdetä hakemaan esimerkiksi henkiseen väkivaltaan. Turvalliset aikuiset ovat nuorten mukaan tärkeässä roolissa avun hakemisen ja saamisen näkökulmasta. Nuoret tarvitsevat elämäänsä ja ympärillensä aikuisia, jotka eivät pelkää kysyä väkivallasta, eivätkä pelkää kuulla siitä.

50

Nuoret tarvitsevat myös tietoa. Jotta väkivalta on mahdollista tunnistaa, täytyy tietää mitä se tarkoittaa. Nuoret tarvitsevat tietoa väkivallan eri muodoista, auttamistahoista ja parisuhteen pelisäännöistä. Luotettavan tiedon pitäisi olla helposti ja nopeasti saatavilla. Nuorten tavoittaminen esimerkiksi erilaisten sosiaalisen median kanavien kautta on tärkeää. Tietoa voi myös ”ujuttaa” paikkoihin, joissa nuoret liikkuvat, esimerkiksi baareihin tai yökerhoihin. Tärkeää on myös, että nuorille on tarjolla apua anonyymisti, mahdollisimman matalalla kynnyksellä.


Kouluihin pitäisi saada enemmän opetusta aiheesta: turvallisuus ihmissuhteissa, mikä on ok ja mikä ei. Nuorten väkivaltatyön foorumissa nuorten kanssa keskusteltiin siitä, miten aikuiset ja ammattilaiset voisivat varmistaa, että nuoret ovat seurustelusuhteissaan turvassa. Valitettavan monella nuorella on kokemus siitä, että on tullut ohitetuksi. Nuori on ehkä yrittänyt kertoa väkivallasta, mutta aikuinen ei ole ollut valmis ottamaan asiaa puheeksi. Tärkeää on, että ammattilaiset uskaltavat käsitellä nuorten väkivaltakokemuksia. Nuoret tarvitsevat ammattilaisia, jotka pysähtyvät väkivallan äärelle nuorten kanssa. Monien

nuorten kohdalla näin ei ole. Valitettavan usein aikuiset eivät kysy tai he selittelevät väkivaltaa pois. Tärkeää on, että nuorta ei tuomita, vaan kysytään ja ollaan läsnä, pohditaan asiaa yhdessä, mietitään ratkaisuvaihtoehtoja. Jokaisen työntekijän ei tarvitse olla väkivaltatyön ammattilainen, monesti riittää kiinnostus ja aito kohtaaminen. Auttavia tahoja ja uudenlaisia ratkaisuja voidaan avoimesti pohtia yhdessä nuoren kanssa.

Pitäisi olla enemmän infoa ja tietoa siitä, mitä kaikkea väkivalta on, jotta voisi itse vaikuttaa asioihin.

Miten varmistamme, että nuoret ovat seurustelusuhteissaan turvassa (Westlund, 2019)

51


Verkkokyselyssä kysyimme nuorilta, millaista apua he olisivat toivoneet seurusteluväkivaltaan. Yli puolet nuorista olisi toivonut, että joku olisi kysynyt asiasta suoraan. Tämä

asia nousee selvästi esille myös keskusteluissa nuorten kanssa. Nuoret ovat kyllä valmiita keskustelemaan, jos aikuinen uskaltaa ottaa väkivallan puheeksi ja kysyy asiasta.

Millaista apua olisit toivonut seurusteluväkivaltaan liittyen? Tietoa väkivallan eri muodoista

49 %

Tietoa väkivallan yleisyydestä

33 %

Tietoa auttavista palveluista Lyhyitä videoita väkivallasta

44 % 10 %

Joku olisi kysynyt asiasta suoraan

55 %

Luotettavan aikuisen, jonka kanssa keskustella asiasta

36 %

Luotettavan ystävän, jonka kanssa keskustella asiasta

36 %

Vertaistukea muilta samaa kokeneilta

42 %

Apua nimettömästä chatista Apua nimettömästä puhelimesta Jotain muuta, mitä:

0,0 %

21 % 12% 8% 20,0 %

40,0 %

60,0 %

80,0 %

100,0 %

Kaikki vastaajat (KA:5.09, Hajonta:2.81) (Vastauksia:237)

En ymmärtänyt silloin nuorena mistään auttavista tahoista tai sosiaalipuolen avuista koska ei lapsuuden kodissani kukaan edes harkinnut ikinä itselleen avun hakemista. Niin mistä olisin edes osannut hakea mitään apua. Tietoa, josta ymmärtää etteivät kokemukset ole ok.

52


9 Nuorten viestit ammattilaisille Anna tietoa. Kerro väkivallan m ta. ja auttavista tahois

uodoista


kuinen. Ole turvallinen ai untele ja kysele. ku , sä äs äm el en rt Ole läsnä nuo

Ota puheeksi. nuore Kysy suoraan, onko asta. seurusteluväkivall

lla kokemuksia


Nuorten viestit ammattilaisille Nuorten viestit ovat selvät. Tärkeää on, miten aikuisina otamme nämä viestit vastaan ja pyrimme niihin puuttumaan. Selvitys nostaa esille myös sen, että nuoret puhuvat seurusteluväkivallan kokemuksistaan yleisimmin ystävälle, aikuisen tai ammattilaisen sijaan. Miten voimme auttaa nuoria tukemaan ystävää? Tai miten voimme tehdä palveluistamme sellaisia, että nuoret uskaltavat hakeutua niiden pariin? Tärkeää on, että nuorten seurusteluväkivalta otetaan huomioon. Valitettavaa, mutta totta on, että jokaisen nuoren kohdalla ensimmäiset seurustelusuhteet eivät suju kuten niiden pitäisi sujua. Lapsen oikeuksien sopimuksen 19. artikla määrittää, että lasta ja nuorta on suojeltava kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, vahingoittamiselta, pahoinpitelyltä, laiminlyönniltä, välinpitämättömältä tai huonolta kohtelulta sekä hyväksikäytöltä. Artikla puolustaa lapsen ja nuoren tasavertaista ihmisoikeutta ja oikeutta henkilökohtaiseen koskemattomuuteen. Valtion vastuulla on estää nuoriin kohdistuva väkivalta kaikissa muodoissaan. Valtion tehtävänä on lainsäädännöllä, hallinnollisilla, sosiaalisilla ja koulutuksellisilla toimilla varmistaa, että tämä oikeus on nuorten elämässä totta. Lapsen oikeuksien sopimus koskee kaikkia alle 18 -vuotiaita lapsia ja nuoria. Istanbulin sopimus, eli Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta taas kattaa kaikki naisiin kohdistuvan väkivallan muodot. Sopimusta sovelletaan kaikkiin perheväkivallan uhreihin, kiinnittäen erityistä huomiota naisiin ja tyttöihin sukupuoleen perustuvan väkivallan uhreina. Suomessa sopimusta sovelletaan myös miehiin ja poikiin, joihin perheväkivalta kohdistuu. Seksuaaliväkivaltaan liittyvissä kysymyksissä työtä ohjaamassa on Lanzaroten sopimus. Kaikki nämä kolme sopimusta määrittelevät lasten ja nuorten auttamisen ja luovat raamit tälle työlle. Seurusteluväkivaltaa on mahdollista ehkäistä puhumalla siitä ja näin lisäämällä nuorten ja aikuisten tietoisuutta ilmiöstä. Tuomalla aihetta yleiseen keskusteluun ja lisäämällä nuorten tietoisuutta aiheesta myös asian puheeksi

56

ottaminen helpottuu. Nuoren on helpompi kertoa omista kokemuksistaan, kun hänellä on tunne, että asiasta on turvallista puhua ja hän ei ole kokemustensa kanssa yksin. Väkivallasta puhuminen saattaa tuntua vaikealta myös aikuiselle. Etenkin, jos väkivaltailmiö on vieraampi tai asian kanssa ei ole tekemisissä kovinkaan usein. Myös omat henkilökohtaiset kokemukset voivat vaikuttaa asiasta puhumiseen. Vaikeneminen voikin tuntua helpommalta kuin asioiden ääneen sanominen. Väkivalta ja siihen liittyvät kokemukset voivat herättää ahdistusta myös auttajassa. Ammattilainen voi myös kokea osaamattomuutta tai pelätä, ettei osaa auttaa nuorta riittävästi tai oikein. Voi myös olla, ettei oikein tiedä, minne nuoren voisi ohjata eteenpäin. On kuitenkin tärkeää muistaa, että väkivallasta puhumiseen tai nuoren kuuntelemiseen ei tarvitse olla asiantuntija tai tietää kaikkea väkivallasta. Kuunteleminen ja nuoren todesta ottaminen ovat jo iso asia. Väkivallan puheeksi ottaminen viestii nuorelle, että asiasta on sallittua puhua. Seurusteluväkivallan kohteeksi voi joutua kuka vain. Ammattilaisten on tärkeää olla tietoisia ilmiöstä ja omalla esimerkillään kertoa nuorille, ettei väkivalta missään muodossa ole sallittua, eikä väkivalta ole koskaan kokijan syytä. Riski joutua seurusteluväkivallan kohteeksi on sitä suurempi, mitä nuorempi ja kokemattomampi nuori on. Seurusteluväkivallan vaikutukset nuoren kasvulle ja kehitykselle voivat olla erittäin vakavia. Tärkeää on, että nuorten ympärillä on aikuisia, jotka ovat aidosti kiinnostuneita nuorten elämästä. Kun suhde aikuiseen koetaan luottamukselliseksi ja turvalliseksi, on nuoren helpompi ottaa esille myös vaikeita asioita. On tärkeää, että ammattilaisina tuomme seurusteluväkivaltailmiön nuorten keskusteluun ja teemme siitä näin asian, josta on sallittua puhua. Seurusteluväkivallasta ja sen kokemuksista puhuminen on ensimmäinen askel kohti väkivallatonta tulevaisuutta. Kysyimme nuorilta, mitä meidän ammattilaisten olisi tärkeää tietää ja tehdä, jotta voisimme paremmin ehkäistä nuorten kokemaan seurusteluväkivaltaan. Nuorten viestit olivat selkeitä. Tarvitaan turvallisia aikuisia, jotka uskaltavat ottaa puheeksi myös vaikeat asiat ja kuulla nuorten kertoman sekä antavat ajantasaista ja luotettavaa tietoa. Nuoret nostivat esille asioista, joiden pitäisi olla meille ammattilaisille itsestään selviä. Asioita, jotka ovat jokaisen nuoren perusoikeuksia. Tärkeää on, että pidämme aikuisina ja ammattilaisina huolen siitä, että pystymme lunastamaan nämä kolme tärkeää pyyntöä.


Lähteet Barter, C. (2019) Violence and abuse in young people´s relationships. European Conference on Domestic Violence. Oslo: 3.9.2019. https://ecdv-oslo.org/ keynotes/christine-barter/ Viitattu 18.10.2019 Euroopan neuvoston yleissopimus lasten suojelemisesta seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan, Lanzaroten sopimus (2011) SoPs 88/2011. https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/ sopsteksti/2011/20110088 Viitattu 7.11.2019. Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta, Istanbulin sopimus (2015). SoPs 53/2015. https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/2015/20150053 Viitattu 4.11.2019. Hakkarainen, L. (2019) Digitaalinen väkivalta parisuhteessa ja sen jälkeen. Opas väkivallan kokijalle, ammattilaiselle ja läheiselle. Naisten Linja Suomessa ry. Tallinna: K-Print. Isotalo, A. (2017) Nuoriin kohdistuva seurustelusuhdeväkivalta poliisin rikosilmoitusaineistossa. Oikeus 2017 (46); 4: 442-462. Kouluterveyskysely (2019) THL https://thl.fi/fi/tilastot-ja-data/tilastot-aiheittain/lapset-nuoret-japerheet/lasten-ja-nuorten-hyvinvointi-kouluterveyskysely-2019 Viitattu 18.10.2019 Niemi, J. (2010) Seurusteluväkivalta nuorten kokemana. Poliisiammattikorkeakoulun raportteja 89/2010. Tampere: Poliisiammattikorkeakoulu Näsi, M. (2016) Nuorten rikoskäyttäytyminen ja uhrikokemukset 2016. Katsauksia 18/2016. Helsinki: Helsingin yliopiston kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/169509/ Katsauksia_18_N%C3%A4si_2016.pdf?sequence=1 Viitattu 18.10.2019 Safeguarding Teenage Intimate Relationships (STIR) -projekti (2015). https://childhub.org/en/system/tdf/attachments/stir-briefing-paper-5. pdf?file=1&type=node&id=8824 Viitattu 1.11.2019 Westlund, O. (2019) Terveiset nuorten väkivaltafoorumista -ppt. Valtakunnallinen väkivaltatyön foorumi 21.8.2019, Tampere. Viitattu 4.11.2019. YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus. https://www.lapsenoikeudet.fi/ Viitattu 1.11.2019

57

Profile for Ensi- ja turvakotien liitto

Seurustelun ei kuulu satuttaa. Suomalaisten nuorten kokemuksia seurusteluväkivallasta.  

Nimettömään verkkokyselyyn vastanneet nuoret kuvaavat monenlaisia väkivallan kokemuksia seurustelusuhteissaan. Ensi- ja turvakotien liitto o...

Seurustelun ei kuulu satuttaa. Suomalaisten nuorten kokemuksia seurusteluväkivallasta.  

Nimettömään verkkokyselyyn vastanneet nuoret kuvaavat monenlaisia väkivallan kokemuksia seurustelusuhteissaan. Ensi- ja turvakotien liitto o...

Recommendations could not be loaded

Recommendations could not be loaded

Recommendations could not be loaded

Recommendations could not be loaded