Askeleita jalkautuvaan väkivaltatyöhön - hyvinvoinnilla väkivaltaa vastaan

Askeleita jalkautuvaan väkivaltatyöhön – Hyvinvoinnilla väkivaltaa vastaan

Toimittanut Elina Havu, Tuulia Kovanen, Maiju Lehtonen, Sanna Uusitalo

JA

VA L

• A SK E L EI T

A

UVAAN VÄKI

ÖH TY TA

L

UT A K

ÖN • H

sisältö in

a

vo

n aa t s

yvi n

nil

la väkivaltaa

v

Askeleita jalkautuvaan väkivaltatyöhön – Hyvinvoinnilla väkivaltaa vastaan Elina Havu, Tuulia Kovanen, Maiju Lehtonen ja Sanna Uusitalo (toim.) • Kuvat: Amanda Aho (Julkaisun kuvat ovat kuvituskuvia. Valokuttavat eivät liity hankkeeseen. Piirroskuvat ovat Voimavaroja liikkeestä -ryhmään osallistuneiden teoksia. Sivun 21 kuvat: Milvi Taimi) • Taitto: Rohkea Ruusu • Kielenhuolto: Jaana Autto • Paino: Lönnberg Print & Promo • Julkaisija: Ensi- ja turvakotien liitto (2017) Artikkelikokoelma on osa Jalkautuva naistyö -hanketta, joka on toteutettu yhteistyössä Etelä-Pohjanmaan Ensi- ja turvakotiyhdistys ry:n ja Porin ensi- ja turvakotiyhdistys ry:n kanssa.

ISBN 978–951–9227–88–7

04 Lukijalle Riitta Särkelä

06 Naisiin

kohdistuvan väkivallan vastainen työ Merja Laitinen Anna Nikupeteri Pia Skaffari

08 Miksi väkivallan

kokijaa autetaan?

Tuulia Kovanen

10 Tehdään jalkautuvaa väkivaltatyötä!

Tiina Muukkonen

12 Jalkautuva

naiserityinen väkivaltatyö Merja Laitinen Anna Nikupeteri Pia Skaffari

16 Erilaiset

tavat tehdä jalkautuvaa väkivaltatyötä Tuulia Kovanen Maiju Lehtonen Sanna Uusitalo

22 Voimavaroja liikkeestä

Maiju Lehtonen Kaisa Selin

28 Tarinakengät

– askeleita lähisuhdeväkivallasta Maiju Lehtonen Sanna Uusitalo

34 Katse jalkautuvan väkivaltatyön tulevaisuuteen Elina Havu

38 Kirjallisuus

JA

VA L

Lukijalle

ÖN • H

• A SK E L EI T

A

UVAAN VÄKI

ÖH TY TA

L

UT KA

in

a

vo

n aa t s

yvi n

nil

la väkivaltaa

v

T

utkimukset osoittavat, että naisten parisuhteissaan kokema väkivalta on Suomessa merkittävä yhteiskunnallinen ongelma. Naisiin kohdistuvan perhe- ja lähisuhdeväkivallan vastainen työ on erittäin tärkeää ja vaatii kaikkien yhteiskunnan eri sektoreiden yhteistä työskentelyä. Kyse on myös tietoisuuden ja tiedon lisäämisestä eri alojen ammattilaisille ja koko väestölle sekä avun hakemisen kynnyksen madaltamisen välttämättömyydestä.

Tiedämme, että naisiin kohdistuva väkivalta tulee huonosti ilmi tilastoissa ja viranomaistyössä. Naiset uskaltavat liian harvoin puhua väkivaltakokemuksistaan pelon, syyllisyyden tai häpeän vuoksi. Tämä nousi vahvasti esiin muun muassa Ensi- ja turvakotien liiton teettämässä Turvakoti työnä -selvityksessä. Apua tarvitsevilla naisilla on liian usein kokemus, että he ovat ainoita ja yksin väkivallan kanssa. Merkittävä osa vakavasta lähisuhdeväkivallasta voitaisiin estää, jos auttaminen pystyttäisiin aloittamaan ajoissa. Rohkeutta avun hakemiseen saatetaan kuitenkin kerätä vuosia. Myös viranomaisilta puuttuvat riittävät valmiudet, osaaminen tai rohkeus tunnistaa, ottaa puheeksi ja puuttua naisten kokemaan väkivaltaan.

Naisiin kohdistuvan väkivallan haasteisiin ja Istanbulin sopimuksen velvoitteisiin omalta osaltaan vastatakseen, Ensi- ja turvakotien liitto käynnisti vuonna 2015 yhteistyössä Etelä-Pohjanmaan Ensi- ja turvakotiyhdistys ry:n ja Porin ensi- ja turvakotiyhdistys ry:n kanssa Jalkautuva naistyö -hankkeen. Hanketta on rahoittanut Raha-automaattiyhdistys (RAY), vuoden 2017 alusta Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA. Hankkeen tarkoituksena on ollut lisätä tietoisuutta perhe- ja lähisuhdevä-

4

kivallasta, sekä auttaa väkivallan kokijoita. Hankkeessa on viety tietoa lähisuhdeväkivallasta niihin paikkoihin, joissa naiset arjessaan toimivat. Hankkeella on haluttu tuoda esille, että väkivalta ei aina näy mustelmina. Fyysinen väkivalta tunnistetaan helpommin, mutta myös henkinen väkivalta, esimerkiksi alistaminen ja uhkailu tai seksuaalinen ja taloudellinen väkivalta ovat vakavia ja vaikeammin tunnistettavia. Jo asiasta puhuminen voi auttaa väkivallan kierteen katkaisemisessa.

Jalkautuvalla väkivaltatyöllä on pyritty torjumaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa lisäämällä tietoa lähisuhteissa tapahtuvasta väkivallasta tavoittamalla naisia, jotka eivät ole vielä uskaltautuneet hakemaan apua tai eivät ole tunnistaneet olevansa väkivallan kohteena. Lisäksi työllä on vaikutettu naisiin kohdistuvaan väkivaltaan liittyvien vähättelevien asenteiden muuttamiseksi.

Etsivä työ on sateenvarjokäsite sellaisille työmuodoille, joissa kohderyhmän tavoittaminen tapahtuu niissä ympäristöissä, joissa kohderyhmään kuuluvat ihmiset arkeaan elävät. Etsivää työtä voidaan tehdä yksilötasolla tai yhteisötasolla. Koska Jalkautuva naistyö -hankkeen kohderyhmänä ovat väkivaltaa tai sen uhkaa kokeneet naiset, jotka eivät osaa, voi, tahdo tai halua hakeutua tarjolla oleviin palveluihin tai joilla ei ole tietoa olemassa olevista palveluista, valittiin työskentelyn tasoksi yhteisöt. Yhteisötaso toteutuu kahdessa merkityksessä. Ensinnäkin työ tapahtuu niissä alueellisissa yhteisöllisen toiminnan ympäristöissä, joissa kohderyhmää arvellaan olevan. Toiseksi viesti kohdennetaan yhteisöllisesti naisille, jotka ovat kokeneet tai kokevat väkivaltaa lähisuhteissaan.

Hankkeessa on työskennelty sekä primaari- että sekundaaripreventiivisen väkivaltatyön tasoilla. Primaaripreventiivinen väkivaltatyö on väkivallan ennaltaehkäisemistä ja se kohdistuu väkival-

lan uhkaan ennen todellisen vaara- tai riskitekijän läsnäoloa tai esiintymistä. Sekundaaripreventiivinen työ on varhaista puuttumista, jolla pyritään välittömästi puuttumaan väkivaltaan ja estämään sen jatkumista. Tässä hankkeessa etsivän työn sijasta haluttiin käyttää ”jalkautuminen” sanaa, sillä nyt kehitetty työ eroaa Suomessa perinteisesti tehdystä etsivästä työstä. Jalkautuvassa työssä korostuu useamman kerran yksilökohtaamisten sijaan tiedon välittäminen, dialogin mahdollistaminen ja osallistumisen tukeminen.

Hankkeessa jalkautuva työ on käytännössä tarkoittanut tiivistä yhteistyötä yhteistyökumppaneiden kanssa. Heidän tiloihinsa ja julkisiin paikkoihin jalkautumisen avulla on pyritty tavoittamaan niitä naisia, jotka kohtaavat perhe- ja lähisuhdeväkivaltaa tai sen uhkaa ja jotka eivät osaa, voi tai halua hakeutua tarjolla oleviin palveluihin, tai joiden väkivaltakokemuksia ei ole tunnistettu, sanoitettu tai otettu puheeksi aiemmin. Jalkautumisen avulla on viety tietoa väkivaltailmiöstä sekä turvallisuuden ja hyvinvoinnin lisäämisen keinoista.

Lämmin kiitos pilotteina toimineille yhdistyksille hyvästä yhteistyöstä, hankkeen kaikille kumppaneille, Amet ry (Ammatillinen etsivätyö Suomessa ry), Mela (Maatalousyrittäjien eläkelaitos) ja

Lapin yliopiston sosiaalityön yksikkö, osaamisemme yhdistämisestä ja sitoutuneesta kumppanuudesta, hankkeessa erilaisissa rooleissa työskennelleille. Isoin kiitos kuuluu ennen kaikkea jokaiselle naiselle, joka on rohkeasti avannut omaa elämäänsä ja kokemuksiaan rohkaistakseen sen avulla toisia vastaavassa tilanteessa eläviä muutokseen ja väkivallan kierteen katkaisemiseen. Kiitos hankkeen rahoittajalle STEAlle rohkeudesta rahoittaa hanketta, jonka työskentelytavat voimme rakentaa vasta yhteistyötyökumppaneiden ja väkivaltaa kokeneiden naisten kanssa yhdessä kehittämällä. Jatketaan yhdessä työtä perhe- ja lähisuhdeväkivallan ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi. Tehdään todeksi se, ettei Suomi enää jatkossa ole näiden tilastojen kärjessä, vaan naisten oikeuksien kunnioittamisen kärkimaa!

Helsingissä elokuussa 2017 Riitta Särkelä YTT, pääsihteeri Ensi- ja turvakotien liitto ry

5

Nuoruus on mahdollisuus

Merja Laitinen Anna Nikupeteri Pia Skaffari

1 N

Naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen työ

aisiin kohdistuva väkivalta on yhteiskunnallinen ja globaali ongelma, joka edellyttää ammatillisia interventiota sekä oikeus- ja palvelujärjestelmän jatkuvaa kehittämistä. Se aiheuttaa uhreille inhimillistä kärsimystä ja estää mahdollisuuden turvalliseen elämään ja vapauteen. Naisiin kohdistuva väkivalta on ensinnäkin ihmisoikeusloukkaus. Toiseksi se ilmentää syrjintää naisia kohtaan, kun naisten ihmisoikeuksien toteutumista ei ole pystytty turvaamaan tasa-arvoisesti miesten kanssa. Kolmanneksi naisiin kohdistuva väkivalta on rikos. Erilaiset tyypillisesti naisiin kohdistuvan väkivallan muodot, kuten seksuaalinen väkivalta, ovat rikoslaissa tuomittua toimintaa. (Nousiainen & Pentikäinen 2017.) Naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisen työn tulee tapahtua monella eri tasolla – yksilöiden, yhteisöjen ja valtion tasolla sekä kansainvälisenä yhteistyönä.

Verrattuna muihin Euroopan maihin, naisiin kohdistuvaa väkivaltaa on Suomessa paljon. Euroopan perusoikeusviraston Euroopan unionin jäsenmaille osoittaman naisiin kohdistuvan väkivallan tutkimuksen mukaan parisuhteessa olleista 15 vuotta täyttäneistä naisista noin joka viides (22 %) oli kokenut nykyisen tai entisen kumppanin käyttämää fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa. Maakohtaisessa erittelyssä Suomessa noin joka kolmas nainen (30 %) oli kokenut nykyisen tai entisen kumppanin käyttämää fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa. Suomi sijoittuu siis Euroopan unionin kärkimaiden joukkoon naisten kokeman väkivallan yleisyydessä. (European Union Agency for Fundamental Rights 2014, 28–29.)

Kysely toi esiin naisiin kohdistuvan, erimuotoisen väkivallan määrän Euroopassa ja sen, etteivät viranomaset ole suinkaan kaikesta väkivallasta tietoisia. Johtopäätöksissä tuodaan esille muun muassa tarve tehdä toimintasuunnitelmia, joissa kansal-

Naisiin kohdistuva väkivalta ilmentää syrjintää naisia kohtaan, se on ihmisoikeusloukkaus ja rikos.

6

liset piirteet huomioidaan, ja murtaa erilaisin toimin väkivallan kulttuurista määrittymistä yksityiseksi asiaksi. Naiskeskeinen ja oikeusperustainen kehittämistyö voi mahdollistaa väkivaltaan puuttumisen yhteiskunnallisena kysymyksenä laaja-alaisesti.

Suomen virallisen tilaston (2017) mukaan vuonna 2016 viranomaisten tietoon tulleista perhe- ja lähisuhdeväkivallan uhreista 69 % oli naisia. Lisäksi henkirikokset ovat Suomessa yleisiä verrattuna muihin läntisen Euroopan maihin ja naiset tulevat miehiä useammin parisuhdekumppanin surmaamaksi. Henkirikoskatsauksen mukaan vuosina 2010–2016 naiset joutuivat kaikista tapahtuneista henkirikoksista parisuhdekumppanin surmaamaksi 16 %:ssa ja miehet 5 %:ssa tapauksista (Lehti 2017). Erilaiset tutkimukset osoittavat siis, että naisten parisuhteissaan kokema väkivalta on Suomessa merkittävä yhteiskunnallinen ongelma, johon tulee puuttua.

Naiserityinen työote Vaikka naisten kokemasta väkivallasta on tehty erilaisia tutkimuksia, tulee naisiin kohdistuva väkivalta kuitenkin heikosti ilmi tilastoissa ja viranomaiskäytännöissä. Naiset uskaltavat harvoin puhua omista väkivaltakokemuksista oma-aloitteisesti pelon, syyllisyyden tai häpeän vuoksi, tai viranomaisilla ei ole valmiuksia, osaamista tai rohkeutta tunnistaa, ottaa puheeksi tai puuttua naisten kokemaan väkivaltaan. Naisiin kohdistuva väkivalta ymmärretään yhä usein yksilön ongelmaksi tai väkivaltailmiö sijoitetaan vain tietyille viranomaissektoreille kuuluvaksi, kuten poliisille tai sosiaalityöntekijälle. (Esim. Piispa 2011; Virkki ym. 2011.) Tämä korostaa naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisen työn tärkeyttä. Väkivallan vastainen työ sisältää erityisesti tiedon levittämistä naisiin kohdistuvasta väkivallasta niin kansalaisille kuin myös ammattilaisille.

Naiseuteen ja naisena olemiseen liittyy erilaisia riskejä ja uhkia – varjoja, joita naiset joutuvat kohtaamaan. Naisen kokemus väkivallan uhrina ja sen saamat merkitykset yhteiskunnallisena kysymyksenä määrittyvät paljolti sukupuolen kautta. (Ronkainen & Näre 2008; Virokannas & Väyrynen 2013.) Naisuhrien auttamisessa ja naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisessa työssä sukupuoli on keskeisessä roolissa.

Sukupuolittain eriytynyt väkivallan uhrien auttaminen ja väkivallan vastainen työ ei tarkoita kuitenkaan sitä, että miehiin ja naisiin kohdistuva väkivalta ovat vastakkaisia asioita. Sen sijaan naiserityinen työote voi mahdollistaa myös miesuhrien auttamisen ja auttamistyön kehittämisen, ja miesten kanssa tehtävä väkivaltatyö voi puolestaan vähentää ja ennaltaehkäistä miesten naisiin kohdistamaa väkivaltaa. (Esim. Holma & Nyqvist 2017; Nousiainen & Pentikäinen 2017.) Lisäksi sukupuolittain

eriytynyt työ ja naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen työ vaikuttavat välillisesti myös lasten väkivallalle altistumisen vähentymiseen. Sukupuolella on merkittävä poliittinen rooli väkivallan vastaisen työn toteuttamisessa sekä uhreille että tekijöille suunnatuissa palveluissa (Piispa 2011). Suomessa astui vuonna 2015 voimaan naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskevan Euroopan neuvoston yleissopimus, Istanbulin sopimus (2011). Sopimuksessa tarkastellaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja perheväkivaltaa ihmisoikeusnäkökulmasta ja se edellyttää sukupuolisensitiivisiä toimia (Nousiainen & Pentikäinen 2017).

Suomessa astui vuonna 2015 voimaan naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskevan Euroopan neuvoston yleissopimus, Istanbulin sopimus (2011).

Istanbulin sopimus on ensimmäinen eurooppalainen naisia koskeva ihmisoikeussopimus, jonka tarkoituksena on ehkäistä ja poistaa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, suojata väkivallan uhreja ja saattaa tekijät vastuuseen teoistaan. Sopimuksen ratifioiminen edellyttää Suomelta poikkihallinnollisia toimintaohjelmia sekä velvoittaa Suomea koordinoimaan naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista laaja-alaisesti. Tässä naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen jalkautuva väkivaltatyö on keskeisessä roolissa. Sillä pyritään torjumaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa lisäämällä tietoa lähisuhteissa tapahtuvasta väkivallasta tavoittamalla naisia, jotka eivät ole vielä uskaltaneet hakea apua tai eivät ole tunnistaneet olevansa väkivallan kohteena. Lisäksi työllä vaikutetaan naisiin kohdistuvaan väkivaltaan liittyvien vähättelevien asenteiden muuttamiseksi.

Naiserityinen ote väkivallan uhrien kohtaamisessa ja väkivallan vastaisen tiedon välittämisessä voivat mahdollistaa sen, että uhri voi tulla tunnistetuksi ja autetuksi. Naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen työ edellyttää sukupuoleen liitettyjen käsitysten, normien ja stereotypioiden purkamista ja niiden uudelleenrakentamista.

7

Tuulia Kovanen

2 Miksi väkivallan kokijaa autetaan?

V

äkivallalla on yksilöllisten seurausten lisäksi yhteisöllisiä, yhteiskunnallisia ja taloudellisia seurauksia. Auttavia palveluita on tarjolla liian vähän, eivätkä ihmiset löydä niitä. Usein kyse on myös siitä, että väkivaltaa ei tunnisteta tai ei tiedetä, mistä omalta paikkakunnalta apua voisi saada. Tärkeää on miettiä, millaisia palveluja meillä on tarjolla ja kenelle ne sopivat. Sopivatko kaikille kahdenkeskiset tapaamiset ammattilaisen kanssa tai osallistuminen vertaisryhmään?

Mitä oikeasti tarkoitamme ja ajattelemme väkivaltaa kohdanneen auttamisella? Kuka saa auttaa ja miten? Auttamisessa kysymys on kohtaamisesta ja kuulluksi tulemisesta. Voiko kohtaaminen tapahtua verkossa tai tapahtumassa?

Palveluita tarvitaan Suomessa naisiin kohdistuu paljon väkivaltaa, mutta palveluverkosto on vielä vaatimaton ja selvästi riittämätön. Naisiin kohdistuvan väkivallan vastaiseen työhön käytetään meillä vähän resursseja, vaikka väkivallasta aiheutuu paljon kustannuksia. Suomi on myös saanut kansainvälisiltä ihmisoikeuksien valvontaelimiltä toistuvaa kritiikkiä siitä, että kansalliset toimet naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi ovat olleet riittämättömiä.

Naisiin kohdistuva väkivalta tunnistetaan nykyisin globaaliksi ihmisoikeusongelmaksi, josta aiheutuu vuosittain suuri määrä

8

inhimillistä kärsimystä. Istanbulin sopimus tuo mukanaan välineitä puuttua väkivaltaan ja tarjota apua naisiin kohdistuvan väkivallan kysymyksissä. Istanbulin sopimus velvoittaa muun muassa ohjaamaan resursseja väkivallan ehkäisemiseen. Monia asioita on lähdetty sopimuksen voimaantulon myötä korjaamaan, esimerkiksi lisäämällä turvakotipaikkojen mää­ rää.

Toimet ovat kuitenkin edelleen riittämättömiä ja työhön on tärkeä saada lisää resursseja. Tässä yhtenä keinona voi toimia jalkautuva väkivaltatyö.

Suomessa naisiin kohdistuvaan väkivaltaan on pitkään suhtauduttu sosiaalisena ja perheen sisäisenä ongelmana, johon ei ole sopivaa ulkopuolelta puuttua. Väkivallasta puhuminen ja avun hakeminen ovatkin usein väkivallan kokijalle vaikeita päätöksiä. Lähisuhdeväkivalta heikentää hyvinvointia ja aiheuttaa henkistä ja fyysistä pahoinvointia. Huolimatta väkivallan vakavista seurauksista vain pieni osa naisista hakee apua tilanteeseensa. Pitkään kestäneelle väkivallalle tulee helposti sokeaksi ja se muuttuu osaksi omaa elämäntarinaa. Väkivalta aiheuttaa pelkoa ja pahoinvointia, jotka kapeuttavat elämää.

Avun hakemisen haasteet Avun hakemista voivat estää monet seikat, muun muassa vaikeus tunnistaa väkivalta, väkivallan tekijän aiheuttama uhka ja häneen liittyvät ristiriitaiset tunteet. Lisäksi lapset ja taloudelliset kysymykset, asuinpaikkakunnan pieni koko tai oma sosiaalinen asema; pelko leimautumisesta tai se, että muut saavat tietää,

voivat estää hakemasta apua. Monesti väkivallasta irtautuminen ei kuitenkaan ole mahdollista ilman ulkopuolista puuttumista. Lasten näkökulmasta avun hakeminen on ensisijaisen tärkeää. Väkivaltaisessa ympäristössä eläminen on aina lapselle haitallista ja heikentää hänen hyvinvointiaan ja turvallisuuttaan.

Avun hakemisen tavoitteena on väkivallan väheneminen ja loppuminen. Avun saaminen voi olla pitkähkö prosessi: yhteyttä on otettava ehkä useisiin avuntarjoajiin useamman kerran.

Monesti väkivallasta kerrotaan ensimmäisenä jollekin läheiselle ja vasta sen jälkeen viranomaiselle. Väkivallan tunnistaminen vaatii osaamisen ja puheeksi ottamisen lisäksi rohkeutta kohdata väkivalta. Väkivaltaa kohdanneet naiset kertovat usein, että palveluissa heidän väkivaltakokemuksiaan vähätellään ja selitetään pois. Myös läheisten voi olla vaikeaa tunnistaa tai ottaa väkivaltaa puheeksi.

Se, miten ammattilainen asettuu tilanteeseen ja kuulee tarinan, vaikuttaa merkittävästi väkivallan kokijan selviytymiseen. Kunnioittava kohtaaminen on työskentelyn lähtökohta. Tärkeää on, että väkivallan kokija tuntee olonsa turvalliseksi ja ymmärretyksi. Häntä ei tuomita, häneen suhtaudutaan myötätuntoisesti ja hänet otetaan vakavasti. Jotta tällainen kohtaaminen on mahdollinen, on tärkeää, että jokaisella ammattilaisella on tietoa lähisuhdeväkivallasta ja auttamisen tavoista. On myös tärkeää tiedostaa omat mahdolliset väkivaltakokemukset ja miettiä, miten itse suhtautuu väkivaltaan. Väkivalta koskettaa jollakin ta-

valla meistä jokaista: ehkä juuri meitä itseämme tai läheistämme. Käsittelemättöminä nämä kokemukset vaikuttavat helposti työhömme ja huonoimmassa tapauksessa estävät meitä auttamasta. Jalkautuva naistyö -hankkeessa on Etelä-Pohjanmaan Ensi- ja turvakotiyhdistyksen hankepilotissa kysytty erilaisten koulutusten yhteydessä ammattilaisilta heidän omista väkivaltakokemuksistaan. Vastaukset ovat samassa linjassa virallisten naisiin kohdistuvan väkivallan tilastojen kanssa.

Ilo on mahdollista löytää uudelleen Väkivalta voi koskettaa meistä jokaista. Avun kautta on kuitenkin mahdollista löytää hyvinvointi ja ilo elämään. Väkivallan kokijoiden auttaminen tekee lähisuhdeväkivallan näkyväksi ja viestittää, että asia otetaan vakavasti ja sen eteen tehdään töitä.

Auttamisen kautta voidaan myös tehdä näkyväksi väkivallan kokijoiden tarinoita ja luoda toivoa; väkivallasta on mahdollista selviytyä.

Jokaisella viranomaisella ja työntekijällä on velvollisuus reagoida väkivaltaan. Väkivallasta kysyminen on jo itsessään interventio, joka voi auttaa väkivallan kokijaa irtautumaan väkivaltaisesta suhteesta. Varhainen väkivaltaan puuttuminen ehkäisee vakavia vahinkoja, pelastaa yksilöitä ja perheitä kärsimykseltä sekä säästää yhteiskunnan resursseja. Väkivaltaan reagoiminen ja puuttuminen on lähimmäisistä välittämistä sekä ammatillista ja ammattieettistä toimintaa.

9

Tiina Muukkonen

3

Tehdään jalkautuvaa väkivaltatyötä!

J

oka kolmas suomalainen nainen on kohdannut väkivaltaa lähisuhteessaan. Se tarkoittaa yli 930 000 naista, siis lähes miljoonaa ihmistä Suomessa. Apua väkivaltaan hakee kuitenkin vain murto-osa. Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistysten turvakoteihin ja väkivaltatyön avopalveluihin hakeutui viime vuonna 2185 naista.

Tämä on hyvä asia, mutta se on vain 0,25 % kaikista uhreista.

Voidaan siis sanoa, että palveluihin hakeutumisessa ja naisten ohjaamisessa niihin on parantamisen varaa.

Meidän eri palveluntarjoajien on tarpeen pohtia sitä, miten palvelut tavoittaisivat kaikki ne, jotka apua tarvitsevat. Avun hakemista ei rajoita ainoastaan palveluiden rajallisuus tai puuttuminen. Yksi syy on, että moni ei tunnista kokemaansa väkivaltaa väkivallaksi. Väkivallan moninaisuudesta ja muodoista tarvitaan tietoa. Tätä tietoa tarvitsevat sekä väkivaltaa kokeneet, heidän läheisensä että ammattilaiset, jotta he osaavat kysyä väkivallasta, tunnistaa sen ja olla avuksi väkivallan katkaisussa.

Jotta väkivallan uhreja tavoitetaan, väkivallan tunnistaminen, puheeksi ottaminen ja avun tarjoaminen on vietävä sinne, missä naisia on, sinne, missä apua ei haeta, sinne, missä väkivallasta ei olla totuttu puhumaan. Jalkautuvan väkivaltatyön avulla ollaan mukana totutusta poikkeavissa uudenlaisissa tapahtumissa, päästään kouluttamaan uudenlaisia yleisöjä ja tehdään erilaisten kumppaneiden kanssa yhteistyötä, eli tavoitetaan myös aivan uudenlaisia kohderyhmiä.

Jalkautuvalla väkivaltatyöllä on useita valttikortteja. Työ on kiinni ajassa, paikassa ja tapahtumissa ja liittyy samalla muiden toimijoiden kanssa yhteen. Jalkautuva väkivaltatyö tulee lähelle, koskettaa ja herättää tunteita. Hankkeena toteutetun työn yksi valttikortti on ollut väkivallan lähestyminen positiivisen

10

Jalkautuva väkivaltatyö tulee lähelle, koskettaa ja herättää tunteita. näkökulman kautta. Hyvinvointi on väkivallattomuutta ja väkivallattomuus on hyvinvointia. Hyvinvoinnista huolehtimisen lähtökohta on, että väkivaltaa ei ole tai jos on, se tunnistetaan ja siihen puututaan. Näistä syistä jalkautuvalla väkivaltatyöllä on mahdollisuus vaikuttaa sekä apua tarvitsevien, mahdollisten apua hakevien että ammattilaisten asenteisiin, tietoon ja taitoon väkivallan vastustamisessa. Yksi jalkautuvan työn valttikorteista on sen mahdollisuus liittyä osaksi muuta väkivaltatyötä. Jalkautuva väkivaltatyö on mahdollista sisällyttää muuhun työhön ja toisaalta näemme sen olevan osa väkivaltaa kokeneiden kanssa tehtävää työtä.

Suhteessa muuhun väkivaltatyöhön jalkautuvan väkivaltatyön rooli on olla merkittävä muurinmurtaja, jäänsärkijä tai paremminkin yhteyden rakentaja. Jalkautuvan väkivaltatyön lähtökohta on etsiä ja löytää yhteyksiä, olla aktiivinen ja suuntautua ulospäin. Työtä ei tehdä vain niiden kanssa, jotka osaavat hakea apua. Jalkautuva väkivaltatyö voi uudenlaisten kumppaneiden ja toimintatapojen avulla löytää myös sellaisia avuntarvitsijoita, joita ei ole aiemmin tavoitettu. Heitä voivat olla väkivallan uhan alla elävät, kriisivaiheessa olevat ja kauemmin aikaa sitten koetusta väkivallasta toipuvat. Jalkautuva väkivaltatyö voi rohkaista avun hakemiseen ja auttaa löytämään sopivan avun väkivallan loppumiseen. Työn sanoma on selkeä: Kenenkään ei tarvitse kestää väkivaltaa. Apua on saatavilla.

Meidän eri palveluntarjoajien on tarpeen pohtia sitä, miten palvelut tavoittaisivat kaikki ne, jotka apua tarvitsevat.

Merja Laitinen Anna Nikupeteri Pia Skaffari

4 Jalkautuva naiserityinen väkivaltatyö

J

alkautuvan väkivaltatyön ideologiset ja eettiset lähtökohdat kiinnittyvät sosiaalisen oikeudenmukaisuuden periaatteeseen ja yksilön oikeuteen elää ilman väkivaltaa. Oikeus väkivallattomaan elämään kuuluu kaikille: naisille, miehille ja lapsille. Professionaalisesta näkökulmasta katsottuna väkivallan tulkintakehyksessä korostuu kaksi ulottuvuutta. Väkivalta ymmärretään ensinnäkin kaikissa muodoissaan yhteiskunnallisena kysymyksenä, ei yksityisenä asiana. Toiseksi työorientaatiossa tunnustetaan sukupuolen keskeinen merkitys väkivallassa ja siihen kietoutuvan vallan käytössä. Sukupuoli määrittää väkivallan tekemistä ja kokemista: väkivalta tuottaa ja käyttää sukupuoleen sidoksissa olevia kulttuurisia merkityksiä. Lisäksi väkivalta on sidoksissa rakenteellisiin tekijöihin, kuten perheinstituutioon. Siten myös väkivallan ammatillisessa kohtaamisessa tarvitaan sukupuolierityistä otetta.

Jalkautuva naiserityinen väkivaltatyö nojaa pitkäjänteiseen kehittämistyön jatkumoon, joka alkoi 2000-luvun taitteessa kriisityön, sittemmin selviytymistä ja 2010-luvun taitteessa osallisuutta ja vaikuttamista korostavien työskentelyotteiden vahvistamisella. Jalkautuvassa väkivaltatyössä kiteytyy se, miten toimintaa on noussut ohjaamaan traumaviitekehyksen rinnalla yhteiskuntapoliittinen ja sosiokulttuurinen ajattelu ja

12

tieto. Lisäksi työskentelyotetta kuvaa toisin tekemisen periaate.

Jalkautuva väkivaltatyö on väkivaltatyön muoto, jossa asemoidutaan toisin perinteisten väkivaltatyön toimijoiden ja toimintatapojen rinnalle. Organisaatio-, palvelu- ja prosessikeskeisen työskentelyn sijasta toiminta kohdentuu ruohonjuuritason vaikuttamistyöhön paikallisessa palvelujärjestelmässä ja ihmisten arkisissa toimintaympäristöissä.

Työskentelyn tavoitteena on vahvistaa paikallisyhteisöissä väkivallan näkemistä yhteiskunnallisena kysymyksenä, jota voidaan ratkaista erilaisin ammatillisin interventioin. Jalkautuvalla väkivaltatyöllä ei tavoitella psykososiaalista tai terapeuttista

Jalkautuminen normaalistaa väkivaltaa ja väkivaltatyötä ja herättää ihmisiä väkivallan olemassaoloon ja sen tunnistamiseen.

Jalkautuva väkivaltatyö edellyttää kykyä: • heittäytyä ennakoimattomiin tilanteisiin • aistia ilmapiiriä • toimia avoimesti ennustamattomissa tilanteissa • sietää epävarmuutta • löytää eri toimijoita ja luoda toimivia verkostoja • rikkoa rajoja ja poiketa totutuista toimintatavoista.

13

lähestymistapaa, vaan keskitytään ensisijaisesti vaikuttamistyöhön. Vaikuttaminen tarkoittaa tiedon välittämistä väkivallasta, sen eri muodoista, seurauksista ja olemassa olevista palveluista naisille, eri ammattilaisille ja kansalaisille väkivallan tunnistamiseksi ja uhrien avun saamisen mahdollistamiseksi. Jalkautuvalla väkivaltatyöllä halutaan herättää ihmisiä näkemään ja tunnistamaan väkivaltaa. Herättelyssä voidaan käyttää eri taidemuotoja ja hyödyntää esimerkiksi visualisointia tiedon levittämisessä.

Jalkautuva työ laajentaa käsitystä väkivaltatyön tekemisen ehdoista ja rajoista. Työntekijän, organisaation, asiakastyön ja ammatillisuuden rajat on neuvoteltava uudelleen. Jalkautuva väkivaltatyö voi mahdollistaa institutionaalisten rajojen madaltamisen: uhrin kynnys hakea apua madaltuu ja rajat ammattilaisten välisen yhteistyön ja organisaatioiden toimintatapojen välillä pienentyvät. Jalkautuvalla väkivaltatyöllä voi nostaa esiin sektoroituneen palvelujärjestelmän kriittisiä pisteitä avun saannin näkökulmasta, kyseenalaistaa avun saamisen ja auttamisen rajoja ja mahdollistaa totutuista väkivaltatyön tavoista poikkeamisen.

Jalkautuvassa väkivaltatyössä työntekijät siirtyvät kentälle, ovat läsnä ja asettuvat saataville. Toimintamalli mahdollistaa väkivallan kokijoille avun löytämisen ja eri ammattilaisille väkivaltatiedon saamisen. Tiedon jakamisen lisäksi jalkautuva

14

Jalkautuvan väkivaltatyön ideologiset ja eettiset lähtökohdat kiinnittyvät sosiaalisen oikeudenmukaisuuden periaatteeseen ja yksilön oikeuteen elää ilman väkivaltaa.

väkivaltatyö voi olla tilanteesta riippuen palvelujärjestelmässä eteenpäin ohjaavaa, naisten rinnalla kulkevaa ja välitöntä apua tarjoavaa tai kohdennetuilla tapahtumilla naisten hyvinvointia tukevaa toimintaa. Jalkautuminen tuo väkivaltatyön lähelle naisia, eri tiloissa ja tapahtumissa. Jalkautuva väkivaltatyö

tarjoaa väkivallan kokijalle mahdollisuuden kontaktin ottamiseen, mikä voi käynnistää sosiaalisen muutosprosessin ja tarjota tukea prosessin läpiviemiseen. Erilaisiin arjen ympäristöihin jalkautuminen avaa uusia avun tarvitsijan ja sen antajan kohtaamismahdollisuuksia ja tuo jatkuvuutta työntekijöiden tavoittamiseen.

Jalkautuva väkivaltatyö edellyttää työntekijöiltä erilaista työskentelyotetta, jossa oman persoonan käyttö työvälineenä korostuu. Kentälle meneminen edellyttää kykyä heittäytyä en-

Jalkautuvassa väkivaltatyössä työntekijät siirtyvät kentälle, ovat läsnä ja asettuvat saataville.

nakoimattomiin tilanteisiin ja kykyä aistia ilmapiiriä, joissa työntekijöiden läsnä olemista määrittävät toimintaympäristöt ja tapahtumat. Toiminta on avointa ja ennustamatonta, eikä sitä voi suunnitella etukäteen liian valmiiksi. Jalkautuvassa väkivaltatyössä tarvitaan kykyä sietää epävarmuutta ja siinä ammattilaiset voivat toimia toisilleen tukena. Jalkautuminen edellyttää työntekijöiltä toimivia verkostoja niin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin kuin myös median edustajiin, julkisiin tiloihin ja eri tapahtumien järjestäjiin. Jalkautuminen on mahdollista, jos eri yhteistyöverkostoissa ymmärretään väkivallan vastaisen työn merkitys.

Jalkautuva väkivaltatyö on samanaikaisesti yksilöihin ja rakenteisiin vaikuttavaa työtä. Väkivaltatyön arkipäiväistäminen – jalkautuminen julkisiin tiloihin ja tapahtumiin sekä eri ammattilaisten toimintaympäristöihin – merkitsee rajojen rikkomista ja totutuista tavoista poikkeamista.

Jalkautuminen normaalistaa väkivaltaa ja väkivaltatyötä ja herättää ihmisiä väkivallan olemassaoloon ja sen tunnistamiseen.

Toimintaa ei sijoiteta ainoastaan väkivaltatyön totuttuihin toimintaympäristöihin (esimerkiksi ensi- ja turvakodit, kriisikeskukset), vaan työtä laajennetaan naisten arjen ympäristöihin.

Työntekijöiden läsnäolo arjen ympäristöissä lisää väkivaltatiedon ja -työn saavutettavuutta sekä tiedon välittämistä naisille ja laajemmin kaikille kansalaisille.

15

Tuulia Kovanen Maiju Lehtonen Sanna Uusitalo

5 J

Erilaiset tavat tehdä jalkautuvaa väkivaltatyötä

alkautuva väkivaltatyö on väkivaltatyön muoto, jossa pyritään mahdollistamaan erilaisia kohtaamisia. Joskus paras kohtaaminen voi olla ohikiitävä hetki, jossa mukaan tarttuu pala suklaata ja lyhyt väkivallan vastainen viesti. Joskus se voi olla hetki keskellä kesäistä tanssilavaa, jossa voi testata tietoja lähisuhdeväkivaltaan liittyvistä teemoista. Jollekin paras kohtaaminen saattaa olla osallistuminen taidetapahtumaan ja vertaisryhmän mainoksen löytäminen tapahtuman ikkunalta. Kohtaamiset voivat olla mitä moninaisimpia, mutta keskeistä on, että ihminen saa itse valita, milloin ja millä tasolla hän haluaa kohdata ja tulla kohdatuksi. Toisinaan paras kohtaaminen väkivaltatyössä voi tapahtua ilman työntekijää, ohimennen ja huomaamatta.

Tasavertainen kohtaaminen Työntekijä voi joutua miettimään, mikä hänen arvonsa työssä oikeastaan on, sillä jalkautuvassa väkivaltatyössä keskeistä on pyrkiä häivyttämään perinteistä ammattilainen asiakas -asetel­ maa. Jalkautuvassa väkivaltatyössä kohdataan samalla tasolla.

Työn ydin on tasavertainen dialogi ja sen tulee olla työn kes-

16

kiössä. Jalkautuvassa väkivaltatyössä ammattilaisuutta on se, että ihmiset kohdataan tasavertaisina toimijoina. Työntekijä on ennen kaikkea mahdollistaja ja vaikuttaja. Koska väkivallan kokija voi olla kuka tahansa meistä, ei jalkautuvaa väkivaltatyötä voi lähteä toteuttamaan ajatuksella, jossa väkivallan kokijoita pyritään seulomaan ihmisjoukosta. Väkivallan kokemukset eivät pääsääntöisesti näy ulospäin, eikä väkivaltaa kokeneita voi niputtaa heterogeeniseksi kohderyhmäksi.

Jalkautuva väkivaltatyö pyrkii herättelemään ihmisiä, vaikuttamaan ja lisäämään tietoisuutta väkivallasta sekä mahdollistamaan ihmisille avun hakemisen. Lähestymistapana voidaan käyttää muun muassa hyvinvoinnin korostamista viestinnässä, mutta puhetta väkivallasta ei tule naamioida. Väkivallasta on puhuttava väkivaltana, mutta tärkeää on löytää jokin sellainen tulokulma, joka madaltaa kynnystä vastaanottaa viesti. Olisi hyvä välttää provosoivaa puhetta väkivallasta. Kaikkein rankimpia esimerkkejä ei kannata jalkautuvassa väkivaltatyössä nostaa esille, vaan lähestyä näkökulmasta, jossa väkivalta voi koskettaa jokaista meistä ja on aivan tavallisten ihmisten hyvinvointia uhkaava tekijä.

Voimavaroja liikkeestä -ryhmäläisen työ

Jalkautuva naistyö -hankkeessa jalkautuvan väkivaltatyön arvot pohjautuvat Ensi- ja turvakotien liiton arvoihin:

1. Osallisuus: Jalkautuvalla väkivaltatyöllä halutaan herättää ihmisiä näkemään ja tunnistamaan väkivaltaa sekä tekemään pieniä tekoja väkivallattomuuden puolesta. Yksilöllisyyden huomioiminen ja kuulluksi tuleminen ovat läsnä kaikissa kohtaamisissa.

Uskomme, että jokaisella on voimavaroja osallistua oman väkivaltatilanteensa ratkaisuun ammattilaisen tuella.

2. Turvallisuus: Jalkautuva väkivaltatyö huomioi kaikissa kohtaamisissa ihmisten turvallisuuden.

Turvallisuutta vahvistetaan väkivallattoman vaihtoehdon ja avun tarjoamisella.

Avun hakemisen kynnystä voidaan laskea, kun totutuista väkivaltatyön tavoista poiketaan.

3. Oikeudenmukaisuus: Jokaisella ihmisellä on oikeus väkivallattomaan elämään. Oikeudenmukaista on auttaa kaikkia väkivaltaa kokeneita saamaan apua. Jalkautuva väkivaltatyö pyrkii rikkomaan väkivallasta puhumiseen liittyvää tabua. Se herättää ihmisiä väkivallan olemassaoloon ja sen tunnistamiseen.

4. Inhimillisyys: Väkivallan kokija voi olla kuka vain meistä. Jokainen, erityisesti väkivallan kokija, on kohdattava inhimillisesti, eli ihmisyyttä arvostaen ja kunnioittaen. Kunnioittaminen ja kunnioittava kohtaaminen ovat työn lähtökohtia.

5. Rohkeus: Jalkautuva väkivaltatyö edellyttää työntekijältä erilaista työskentelyotetta; rohkeutta ja heittäytymistä. Oma persoona on yksi keskeisimmistä työvälineistä, sen käyttäminen vaatii rohkeutta. Rohkeus arvona tarkoittaa myös asiakkaan rohkeuden vahvistamista.

17

Askeleita jalkautuvaan väkivaltatyöhön – hyvinvointityötä tukemassa

Tiedon välittäminen • Tavoitteena herättää ajattelemaan ja lisätä tietoisuutta väkivallasta.

• Tarkoitettu kaikille, kohdattu voi olla meistä kuka vain. Ei tarvitse olla omaa väkivaltakokemusta.

• Kohtaaminen tapahtuu usein sattumalta.

• Esimerkkejä toiminnasta: erilaiset tapahtumat, toiminnan esittely, koulutukset, lehtijutut.

Osallistumisen tukeminen • Tavoitteena herättää ajattelemaan, lisätä tietoisuutta väkivallasta, lisätä dialogia ja osallisuutta, tarjota vertais tukea sekä ohjausta tarpeen mukaan eteenpäin.

• Kohdatulla taustalla usein oma väkivaltakokemus.

• Kohtaaminen on tavoitteellisempaa ja voi tapahtua useita kertoja.

• Esimerkkejä toiminnasta: ryhmä toiminta, tapaaminen työntekijän kanssa.

Dialogin mahdollistaminen • Tavoitteena herättää ajattelemaan, lisätä tietoisuutta väkivallasta, avun saamisesta sekä lisätä dialogia ja osallisuutta.

• Vaatii kohdatulta enemmän aktiivista panostamista. Kohdattu voi olla meistä kuka vain. Ei tarvitse olla omaa väkivaltakokemusta.

• Usein kertaluontoista, mutta voi tapahtua myös useampia kertoja.

• Esimerkkejä toiminnasta: erilaisiin tapahtumiin ja yhteistyökumppaneiden tiloihin jalkautuminen, Tarinakengät näyttely, kahvilat, työpajat.

Ei kuitenkaan ole yhdentekevää korostaa väkivallasta suoraan puhumista, sillä viestin piilottaminen toisintaa väkivallan asemaa tabuna ja piiloteltavana ilmiönä ja vaarana on, että viesti näyttäytyy kuulijan näkökulmasta siten, että väkivallasta puhumisessa on jotakin piiloteltavaa. On tarkoitus sitten järjestää tapahtuma, ryhmä, luento, tietoisku, näyttely tai mikä tahansa, viestin on oltava selkeä ja suora. Viestin välittämistä voi hel­ pottaa jokin väline, kuten testi tai jokin pieni muistaminen.

Tiivistettynä voisi ajatella, että jalkautuvassa väkivaltatyössä kyse on siitä, että suora väkivallan vastainen viesti on paketoitu pakettiin, jonka meistä jokainen voi vastaanottaa. Työntekijän luovuutta, kekseliäisyyttä ja ammattitaitoa on rankentaa viestintäkanava ja tapa, joka on helposti lähestyttävä, ei leimaa ja kannustaa kohtaamiseen.

Jalkautuva naistyö -hankkeessa on tehty jalkautuvaa väkivaltatyötä kolmella tasolla; tiedon välittämisen, dialogin mahdollistamisen ja osallistumisen tukemisen tasoilla. Nämä työskentelyn eri tasot mahdollistavat sen, että apua on saatavissa naisten omien toiveiden ja tarpeiden mukaan. Yhdelle riittää artikkelin lukeminen paikallislehdestä, toinen havahtuu kirjastoon kootussa näyttelyssä. Kolmas osallistuu ryhmään ja kaipaa vertaistukea selviytymisprosessin rinnalle. Kaikki kolme tasoa ovat yhtä merkityksellisiä ja tärkeitä väkivallasta irtautumisessa ja selviytymisessä. Ensimmäinen ja toinen taso vastaavat myös vaikuttamistyön haasteeseen lisäten kaiken kansan ja päättäjien tietoutta lähisuhdeväkivallasta ja hyvinvoinnin lisäämisestä.

Jalkautuva väkivaltatyö herättelee ajattelemaan Yhtä oikeaa toimintatapaa ei ole, vaan toiminta kannattaa muokata sen mukaiseksi, mikä on toimintaympäristölle ja työntekijälle luontaista. Paikallisia tapahtumia kannattaa hyödyntää ja suunnitella jalkautuminen sen mukaisesti, mikä on tapahtuman luonteelle soveltuvaa. On tärkeää miettiä, missä kontekstissa väkivallan vastaista viestiä viedään eteenpäin ja missä muodossa oma viesti istuu toisen toimijan perustoimintaan.

Tärkeää on myös huomioida, että toiminnan tavoite ei välttämättä ole kasvattaa asiakasvirtaa väkivaltatyön palveluissa, eikä yhteistyökumppanin toiminnassa. Jalkautuvan väkivaltatyön tarkoituksena on ensisijaisesti herätellä ihmiset tunnistamaan lähisuhdeväkivalta omassa tai läheisen elämässä ja mahdollistaa kuulluksi tuleminen ja avun saaminen.

Väkivallan vastaisen pop up:in voi perustaa mihin tahansa helposti saavutettavaan paikkaan. Yksinkertaisinta on sitoa pop up osaksi jotakin muuta paikallista tapahtumaa siten, että se järjestetään samaan aikaan yleisötapahtuman kanssa. Pop up:in sisällön voi rakentaa siten, että paikkaan voi vain poiketa ohi mennen, mutta mukaan kannattaa suunnitella myös jotain ohjelmallista. Pop up -tilaan voi järjestää keskustelutilaisuuksia, tietoiskuja ja työpajoja. Työpajat, joissa ihmiset voivat osallistua väkivallan vastaiseen työhön ottamalla kantaa tai osallistumalla yhteisen teoksen tekemiseen, ovat helppo tapa saada ihmisiä mukaan tekemiseen.

19

Työntekijä on ennen kaikkea mahdollistaja ja vaikuttaja.

Millainen lähestymistapa on toimiva?

Muista huomioida tilanne!

Esimerkkejä toiminnasta: • väkivallan vastainen leivos • Rakkausmaisteriksi tanssilavalla tai Tangomarkkinoilla • flash mob • väkivallan vastainen pop up • kirjastoluento • Taidetta väkivaltaa vastaan -tapahtuma • hiljainen mielenosoitus väkivaltaa vastaan supermarketissa • perhekerhon äitien brunssi • perhemessut odottaville vanhemmille • opiskelijatapahtuma • itsepuolustusilta naisille • Naisten päivän tempaus kauppa- keskuksen aulassa

20

Jalkaudutaan uusiin ympäristöihin Poikkeuksellisiakin ympäristöjä kannattaa rohkeasti ottaa mukaan jalkautuvaan väkivaltatyöhön. Rakkausmaisteri-ranneke (kts. Nettiturvakoti) on yksi väline, jota voi käyttää apuna silloin, kun tarvitaan helppoa lähestymistapaa. Vaikka testi on väline erityisesti nuorten kanssa tehtävään työhön, sitä voi hyödyntää erittäin hyvin myös aikuisia kohdatessa. Jalkautuvaa väkivaltatyötä tehdessä yhteyttä voi ottaa esimerkiksi paikalliseen tanssilavaan ja kysyä, onko jalkautuminen tanssi-iltaan mahdollista. Onnistunut jalkautuminen vaatii toki sen, että toiminta sidotaan ympäristöön mahdollisimman hyvin. Työntekijät voivat pukeutua teemaan sopivasti ja jakaa sydänsuklaata ja kannustaa tanssimaan tulleita pareja hankkimaan oma Rakkausmaisteri-ranneke ranteeseen. Työ vaatii heittäytymistä ja mitä poikkeuksellisempi ympäristö on, sitä enemmän työntekijällä pitää olla valmiuksia ja halua työskennellä oman persoonansa kautta.

Jalkautuvassa väkivaltatyössä pyritään rikkomaan lähisuhdeväkivallan ilmiön tabua. Eri toimijoiden osaamista ja vahvuusalueita kannattaa ennakkoluulottomasti hyödyntää. Perinteisen väkivaltatyön tapoja ja rajoja kannattaa rikkoa ja tuoda työskentelytavat ja väkivaltatietous totuttujen ratkaisujen sijaan erilaisille foorumeille. Yksi yhteistyötaho voivat olla esimerkiksi kulttuuritoimijat. Yhteistyö kulttuuritoimijoiden kanssa voi tuoda väkivaltatyöhön uusia lähestymistapoja ja toisaalta sen avulla on mahdollista tuoda tietoa väkivallasta tai väkivaltatyön palveluista erilaisiin ympäristöihin. Kulttuuritoimijoiden kanssa voi järjestää erilaisia tapahtumia tai työpajoja tai rakentaa yhteisöllisiä teoksia. On paljon potentiaalia, jota jalkautuvassa väkivaltatyössä voidaan hyödyntää.

Väkivaltatyöhön on mahdollista yhdistää ”kulttuurihyvinvoinnin” käsite. Sillä tarkoitetaan kulttuurin ja taiteen mahdollisuuksia edistää terveyttä ja hyvinvointia. Taide ja kulttuuri luovat itsessään lisää hyvinvointia ja mielekkyyttä elämään, mutta niitä voidaan käyttää myös tavoitteellisesti hyvinvointia edistämään. Taiteen edistämiskeskus on määritellyt kulttuurihyvinvoinnin arvopohjan, joka koostuu toimijuudesta, osallisuudesta ja arvostuksesta. Arvopohja on hyvin samanlainen kuin jalkautuvan väkivaltatyön lähtökohdat. Yhteinen arvopohja helpottaa ja luo huomaamatta otollisen maaperän yhteistyölle. Kulttuuriyhteistyö vaatii molemminpuolista kunnioitusta.

Taidetta ja kulttuuria ei ole syytä valjastaa vain väkivaltatyön välineeksi ja hyödykkeeksi, vaan tärkeää on antaa taiteelle ja kulttuurille sille kuuluva itseisarvo. Yhteistyötä voidaan toteuttaa kertaluontoisina tapahtumina tai toimintoina mutta hyvinvoinnin kasvattamisen näkökulmasta hedelmällisintä olisi ehkä pitkäjänteinen yhteistyö.

KUVAt: Milvi Taimi

Taide osallisuuden ja vapaaehtoisuuden muotona: Jalkautuva naistyö -hankkeessa taiteen hyödyntäminen on mahdollistanut yhden osallisuuden ja vapaaehtoisuuden muodon. Kulttuuri- ja taidetoimijat voivat osallistua ja ottaa kantaa väkivaltaa vastaan omilla teoksillaan tehden vapaaehtoistyötä kertaluontoisesti yksi teos tai tapahtuma kerrallaan. Kannanotto väkivallattomuuden puolesta voi olla yksi vapaaehtoisuuden ja osallisuuden muoto.

Minä osallistun paljon mieluummin tällaisiin tapahtumiin teosteni kanssa kuin perinteisiin gallerianäyttelyihin.

Tämä on paljon mielenkiintoisempaa.

Yksi mahdollisuus hyödyntää taidetta on mahdollistaa omien väkivallankokemusten esille tuominen taiteen kautta. Mahdollisuus tuoda omia kokemuksia esille itselle luontevalla tavalla voi antaa vahvan onnistumisen kokemuksen sekä mahdollisuuden osallistua väkivallan vastaiseen työhön omia vahvuuksia hyödyntäen.

Sä voit kirjoittaa, että tän tapahtuman avulla mä tulin ulos taidekaapista.

Joskus oikea-aikainen tuki omien vahvuuksien hyödyntämiseen vapaaehtoistyön kautta voi auttaa myös kokonaisvaltaisemmin oman elämän hahmottamiseen.

Jalkautuva naistyö -hankkeessa taiteen tekeminen vapaaehtoisuuden muotona on muodostunut yhdeksi hankkeen suurimmiksi onnistumistarinoiksi.

Maiju Lehtonen Kaisa Selin

6 V

Voimavaroja liikkeestä

oimavaroja liikkeestä -ryhmä on lähisuhdeväkivaltaa tai sen uhkaa kokeneille naisille suunnattu ammatillisesti ohjattu vertaisryhmä, jossa hyödynnetään tanssi- liiketerapian menetelmiä.

Ryhmä syntyi halusta kehittää kehollista työskentelyä väkivaltatyössä. Ryhmä luo uudenlaisen toimintamallin tanssiterapian ja taiteen yhdistämisestä osaksi väkivaltatyötä. Voimavaroja liikkeestä on yksi jalkautuvassa väkivaltatyössä syntynyt tapa tukea naisten hyvinvointia ja esimerkki vahvasta hyvinvoinnin tukemisen näkökulmasta.

Uusia mahdollisuuksia Voimavaroja liikkeestä -ryhmän toiminnan lähtökohta on hyvinvoinnin vahvistaminen erilaisten toiminnallisten menetelmien kautta sekä vertaistuen mahdollistaminen. Ryhmä tarjoaa naisille uudenlaisen foorumin päästä kohtaamaan muita väkivaltaa kokeneita naisia, kuuntelemaan itseään, saamaan hyvää oloa liikkeestä sekä lisäämään hyvinvointiaan. Se toimii matalan kynnyksen palveluna antaen mahdollisuuden käsitellä väkivaltakokemuksia erilaisella tavalla. Tanssiterapiaa ei ole aiemmin Suomessa laajassa mittakaavassa käytetty väkivaltatyössä ja Voimavaroja liikkeestä -ryhmä on eräänlainen pilotti tanssiterapian ja väkivaltatyön yhdistämisessä.

22

Tanssiterapia on liikkeeseen ja keholliseen ilmaisuun perustuva psykoterapian sovellus, joka kuuluu luovien terapioiden ryhmään ja sitä toteuttaa koulutettu tanssi-liiketerapeutti.

Tanssi-liiketerapiassa hyödynnetään tanssia, liikettä, musiikkia, kuvaa, kirjoittamista ja kehonhuoltoa. Keskeistä on kehon ja mielen yhteyden huomioiminen. Väkivaltakokemuksissa keho usein reagoi kokemuksiin kehomuistin kautta ja väkivaltakokemukset vaikuttavat ihmiseen hyvin kokonaisvaltaisesti.

Traumaattiset muistot voivat jäädä kehoon ja näkyä erilaisina oireina. Kehollisten harjoitusten avulla voi löytää keinoja erilaisten kehollisten reaktioiden käsittelemiseen, esimerkiksi oman vireystilan säätelyyn. Tanssiterapiassa voidaan keskittyä keholliseen kokemukseen, kehon havainnointiin ja sen kautta omien tunteiden tunnistamiseen. Liike ja taide tuovat uusia ulottuvuuksia asioiden ja kokemusten käsittelyyn sekä itseilmaisuun.

Voimavarojen vahvistaminen, läsnäolo ja tähän hetkeen keskittyminen ovat olennainen osa Voimavaroja liikkeestä -ryhmän toimintaa. Traumaattisia kokemuksia on usein turvallisempaa lähestyä luovien menetelmien tarjoaman symbolisen etäisyyden päästä.

Liikekokemuksia käydään läpi sanoin ja kuvin, mikä auttaa liikkeen merkityksen ymmärtämisessä ja integroimisessa omaan kokemusmaailmaan. Itse tehtyjä kuvia ja liikettä voi sanoittaa

Voimavaroja liikkeestä -ryhmäläisen työ

Voimavaroja liikkeestä -ryhmässä käytettäviä tanssi-liiketerapian menetelmiä • kehotietoisuustyöskentely • rentoutusharjoitukset • kehonhahmotusharjoitukset • mielikuvaharjoitukset • läsnäoloharjoitukset • liikeimprovisaatio

Positiivisuutta kohden – ”Aina tulee aamu”

Halusin löytää keinoja ja oppia poistamaan kehooni kertyneitä väkivallan aiheuttamia traumoja.

ja keskustelulle on tilaa sen verran kuin on tarpeellista. Vaikka ryhmä perustuu liikkeeseen, naisilla on usein myös tarve puhua. Puheenaiheet voivat vaihdella ja väkivallasta ei välttämättä puhuta laisinkaan. Osallistujat eivät etsi ryhmästä ratkaisuja, mutta heillä voi olla tarve keskustelulle.

On kuitenkin hyvin yksilö- ja ryhmäkohtaista, kuinka paljon puheelle on tilaa ryhmäkerroilla. Keskeistä ryhmän toiminnassa on aistia ryhmän tila. Henkilökohtaisia kokemuksia ei välttämättä avata lainkaan puheen keinoin. Väkivaltaan liittyvien teemojen ympärille pysähdytään ennen kaikkea tulevaisuutta rakentavasta näkökulmasta. Oleellista on luoda ryhmätoiminta, joka mahdollistaa yksilön toimimisen itselleen parhaiten soveltuvalla tavalla.

Ryhmäkauden edetessä ilmapiiri kääntyy positiivisuutta kohti.

Ilmiö ei ole ohjaajien tietoinen valinta, vaan asia, jonka ryhmäläiset itse tuottavat. Ilmiö on tuttu jokaiselta ryhmäkaudelta.

Mitä pidemmälle ryhmässä päästään, sitä positiivisemmaksi ryhmäläisten työt ja ryhmäkerrat muuttuvat. Tunneharjoituksissa ryhmäläiset tuottavat loppukaudesta usein sanoja, kuten ”voimakas”, ”iloinen” ja ”rauhallinen”. Vaikka väkivaltakokemuksia ei ole aina edes avattu ryhmässä, osallistujat näyttävät saaneen voimaa ryhmästä ja hetkeen keskittyminen on mahdollistanut heille hyvän olon kokemuksia.

Asiat, joita ryhmässä jaetaan sekä kokemukset ja tunteet joiden parissa työskennellään, voivat olla raskaita. Jokaisella kerralla pyritään kuitenkin siihen, että ryhmästä lähdetään hyvällä mielellä. Ryhmä antaa mahdollisuuden kuunnella omaa kehoa, käsitellä piilotettuja tunteita, mutta myös mahdollisuuden keskittyä siihen hetkeen ja positiivisiin tunteisiin.

Väkivaltatyöntekijä ja tanssiterapeutti työparina Ryhmän toiminnan kannalta ohjaajien välinen saumaton vuorovaikutus on tärkeää. Ryhmäkertojen teemoitukset ovat pääpiirteittäin etukäteen suunniteltuja, mutta ryhmäkerran sisältö saattaa muuttua täysin ryhmäkerran tunnelman mukaan.

23

Voimavaroja liikkeestä - ryhmäläisen työ

Ryhmää ei siis voi suunnitella täysin etukäteen ja ohjaajien pitää pystyä reagoimaan muutoksiin nopeasti. Lisäksi on pystyttävä heittäytymään hetkeen ja ryhmän tunnelmaan.

Yhteistyön toimivuus ja ohjaajien ammattitaidon yhdistäminen tuovat uusia ulottuvuuksia väkivaltatyöhön ja palvelevat osallistujien tarpeita. Molemmilla yhteistyötahoilla pitää olla tilaa hyödyntää omaa osaamistaan ja ohjaajaparin ammattitaitoon on pystyttävä luottamaan. Työ vaatii heittäytymistä ja ennakkoluulotonta asennetta kokeilla uusia tapoja toteuttaa väkivaltatyötä. Ymmärrys kehollisuudesta auttaa myös väkivaltayöntekijää ymmärtämään ryhmän toimintaa syvemmin.

Ryhmä keskittyy ennen kaikkea hyvinvoinnin lisäämiseen ja ohjaajan on oltava valmis häivyttämään väkivaltatyöntekijän ammattilaisroolia taka-alalle. On ymmärrettävä, että harjoituksissa ja toiminnassa keskeistä on ryhmäläisten oma prosessi eikä väkivaltakokemuksia tarvitse avata ohjaajille. Ohjaajan oma rooli on olla paikalla ja tukea mahdollisesti syntyvää keskustelua.

Ryhmäkerrat saattavat olla raskaita, mutta jokaisesta kerrasta saa merkityksellisyyttä omalle työlle. Osallistujien keskustelut ja esiin nostetut tunteet ja ajatukset ryhmästä ovat tärkeitä. Parhainta palautetta ryhmän onnistumisesta saa ryhmäkertojen

24

Täällä on hyvä olla. Täällä ei tunne ahdistusta vaan luotettavaa ja hyvää fiilistä.

Ryhmä on ollut yksiä parhaimpia asioita toipumiseni suhteen.

aikana vapaasti ilmaan nousevista kommenteista. Ryhmäkausien aikana ohjaajat näkevät huimia kaaria ja niiden sanoittaminen oman työn palautteeksi on usein mahdotonta. Tärkeintä ryhmän toimimisen kannalta on aistia ryhmän tunnelmaa ja pyrkiä kuulemaan osallistujia mahdollisimman tarkasti. Ohjaajat tekevät työtä vahvasti oman persoonansa kautta ja ohjaajilla tulee olla kyky heittäytyä itse mukaan harjoituksiin ja teemoihin ja siten olla osa ryhmää, olla läsnä.

Ryhmäkerroilla esille nousseita teemoja • omat voimavarat • luottamus • omat rajat • musiikin vaikutus omaan olotilaan – hyvää oloa musiikista ja liikkeestä • rauhoittuminen • yhdessä tekeminen, yhteinen kuvateos •mistä luovun, mitä otan mukaani

Olen kiitollinen, että ohjaajaparini luottaa ammattitaitooni ja väkivaltatyöhön on tuotu kauttani taidetta ja tanssiterapiaa. Koen, että yhteistyö hyödyttää asiakkaita paljon, ja tiedänkin ryhmän vahvistaneen heidän hyvinvointiaan palautteiden perusteella. Ryhmä on antanut omaan työhön todella paljon!

Avoimen ryhmän haasteet Yksi Voimavaroja liikkeestä -ryhmän periaate on ajatus tarjota mahdollisuus osallistua toimintaan mahdollisimman matalalla kynnyksellä. Ryhmään voi tulla anonyyminä, eikä ryhmään tarvitse ilmoittautua ennakkoon.

Toimintaperiaate asettaa ohjaajille haasteita, sillä osallistujien soveltuvuutta ryhmään ei ennakkoon voi tietää.

Ongelmaksi saattaa nousta muun muassa osallistujan kyvyttömyys rajata itseään. Ohjaajien vastuulla on turvata kaikille ryhmässä oleville turvallinen tila ja tarvittaessa myös sulkea ryhmään tutustumaan tulleita osallistujia ryhmätoiminnan ulkopuolelle.

Etukäteishaastatteluja ryhmään ei kuitenkaan ole tarpeellista tehdä, sillä se kasvattaa kynnystä osallistua ryhmän toimintaan. Voimavaroja liikkeestä -ryhmän toiminnassa tilan säilyminen turvallisena on pyritty varmistamaan siten, että kolme ensimmäistä ryhmäkertaa ovat avoimia, niiden jälkeen ryhmään ei enää oteta uusia osallistujia.

26

27

Maiju Lehtonen Sanna Uusitalo

7 Tarinakengät – askeleita lähisuhdeväkivallasta

T

arinakengät on osallistava näyttely, jonka tavoitteena on väkivallan vastaisen viestin eteenpäin vieminen ja lähisuhdeväkivallan vastaisen työn merkityksen esiin nostaminen.

Tarinakengät on monipuolinen matalankynnyksen väline väkivaltatyöhön. Sen voidaan ajatella olevan sekä ennaltaehkäisevää väkivaltatyötä että väline väkivallan kokijoiden kanssa työskentelyyn. Näyttelyn tarkoituksena on välittää viesti väkivallan kokijalta suoraan näyttelyn katsojalle – ehkä suoraan toiselle vastaavassa tilanteessa olevalle ihmiselle. Se toimii myös tietoisuuden lisääjänä eri toimijoille ja vaikuttamisen välineenä yhteiskunnallisella tasolla. Sen avulla pyritään konkretisoimaan lähisuhdeväkivaltaa ja selittämään ilmiön monimuotoisuutta sekä muistuttamaan, että lähisuhdeväkivalta voi koskettaa ketä tahansa. Tyypillistä väkivallan kokijaa ei ole – kuten näyttelyssäkään ei ole tyypillistä kenkäparia.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan Tarinakengät haluaa ujuttaa tutun väkivallan vastaisen viestisisällön suuren yleisön tietoisuuteen uudella tavalla, kokemuksellisuutta ja visuaalisuutta hyödyntäen.

28

Tila kokemuksille, tunteille ja tarinoille Tarinakenkien ydinajatus on tilan tekeminen väkivallan kokijoiden ajatuksille ja tunteille. Työntekijä mahdollistaa konkreettisen työn ja kokonaisuuden koordinoinnin, mutta väkivallan kokijat mahdollistavat tarinoillaan näyttelyn olemassaolon.

Tarinakengät-kokonaisuus ei olisi mahdollinen ilman oman tarinansa kertojia ja ihmisiä, jotka ovat halunneet tuoda omat kokemuksensa esiin. Työ perustuu ihmisten todellisiin kokemuksiin ja henkilökohtaisiin tunteisiin, mikä langettaa työntekijälle suuren vastuun siitä, miten ja missä tarinoita käytetään.

On suuri luottamuksen osoitus antaa oma kokemuksensa julki ja käytettäväksi väkivallan vastaiseen työhön. Tästä syystä myös tarinoiden hyödyntäminen ja käyttäminen vain sovituissa yhteyksissä on tärkeää.

Jokainen kerrottu tarina ja kokemus ovat yksilöllisiä, kertojalleen aina ainutkertaisia. Ihmiset kokevat saman asian eri tavoin, mutta jokaisen kokemus ja kertomus ovat yksilölle itselleen tosia. Kokemukset ovat arvokkaita ilman tarkkojen faktojen tai aukottoman totuuden etsintää. Jokainen Tarinakenkien tarina otetaan vastaan juuri sellaisena kuin ihminen sen itse kokee. Tällä hetkellä vallalla näyttää olevan suuntaus,

Tarinansa kirjoittaneet ovat väkivallan kokemusasiantuntijoita – oman kokemuksensa asiantuntijoita.

Tarinakengät mahdollistaa uudentyyppisen kokemusasiantuntijuuden, joka luo tilan tuoda oma tarina esille hyvin henkilökohtaisella tasolla, ilman kasvoja, nimeä tai henkilöhaastattelua.

jossa väkivallasta selviytymisen tarinoita korostetaan. Myös Tarinakengissä selviytyminen väkivallasta korostuu ja viestiä pyritään tuomaan esille selviytymisen ja vahvuuksien kautta. Tulee kuitenkin muistaa, että valitettavasti kaikissa tarinoissa ei ole turvaa, selviytymistä tai onnellista loppua. Väkivalta jättää syvät jäljet ja kaikki eivät selviydy kokemuksistaan yhtä hyvin.

Nämäkin tarinat ovat yhtä arvokkaita ja ne tulee tuoda esille selviytymistarinoiden rinnalla.

Syy kirjoittaa omasta kokemuksesta on usein henkilökohtainen, mutta myös halu auttaa muita voi olla kirjoittamisen taustalla. Tärkein ja selkein motivaatio tarinan antamiseen näyttelyn käyttöön vaikuttaa olevan halu auttaa muita samassa tilanteessa olevia. Kirjoittajat ovat halunneet toimia esimerkkinä muille saman kokeneille ja kertoa oman kokemuksensa ja selviytymispolkunsa. Naiset haluavat tulla kuulluksi, jotta voisivat luoda toivoa ja kannustusta selviytymiseen ja toisaalta herätellä ihmisiä ajattelemaan. Toive siitä, ettei lähisuhdeväkivallasta enää vaiettaisi ja, että siitä puhuttaisiin avoimesti, on vahva. Jokainen voi tietysti kirjoittaa tarinansa myös vain itseään varten. Voidaan kuitenkin ajatella, että tarinan kertominen yhteisölle, jolle tiedon vastaanottamisesta on hyötyä ja,

Haluaisin ehdottomasti kertoa meidän tarinamme, sillä toivon, että sillä voisi olla jopa ennaltaehkäisevä vaikutus.

Ilmaisen itseäni mieluiten kirjoittamalla, silloin tunteet tulevat rehellisimmin sanottua.

29

Haluaisin, että ihmiset törmäävät näihin asioihin arkielämän yhteydessä tai että näyttelyyn voi mennä ilman ”varsinaista tarkoitusta”, poiketen sattumalta.

Näin asiasta ei tarvitse hakea ennalta tietoa, miettiä (ja tunnustaa) koskeeko asia itseä ja leimautuuko käymällä näyttelyssä.

joka voi välittää tietoa eteenpäin ainakin jossain määrin kirjoittajien itsensä toivomilla tavoilla, on kirjoittajille merkityksellisempää.

Usein kirjoittajat kertovat ajasta ja tapahtumista, jotka ovat takanapäin. Oman tarinan jäsentäminen ja kertominen voi olla terapeuttinen kokemus. Näyttelyn tarinat ovat usein kertomuksia raskaasta, ahdistavasta ajasta, josta kirjoittaja on kuitenkin selviytynyt. Tarinansa näyttelyyn kirjoittaneet naiset kertovat, että kirjoittaminen edistää myös omien ajatusten jäsentämistä ja konkretisoi omaa matkaa ja selviytymistä. Omia kokemuksia kiedotaan tarinaa varten yhteen ja kokemuksista muodostuu ymmärrettävä, jäsennelty kokonaisuus elämästä. Oman tarinan tuominen julki voi olla ikään kuin yksi askel eteenpäin toipumisprosessissa.

Vaikuttavuutta vaikuttamistyöhön Tarinakengät-näyttely on harkittu väline taiteen, kulttuurin ja kokemuksellisuuden hyödyntämiseen lähisuhdeväkivallan vastaisessa työssä. Näyttelyn tarkoitus on paitsi mahdollistaa yksilöiden äänen esille tuominen, myös vaikuttaa yhteiskunnallisesti ja herättää ihmiset huomaamaan lähisuhdeväkivallan yleisyys ja moninaisuus. Taiteen hyödyntämisen kautta pyritään vaikuttamaan ja saamaan aikaan muutosta osallistujien ajattelussa ja toiminnassa. Tavoite on pysäyttää, koskettaa ja havahduttaa. On helpompi viedä viestiä vaikeasta teemasta, kun käytössä on väline, jota on helppo lähestyä. Tarkoitus ei ole kaunistella tai piilottaa lähisuhdeväkivaltaa, mutta ei myöskään provosoida.

Yksi Tarinakengät-näyttelyn keskeisiä toteuttamistapoja on viedä näyttely paikkoihin, joissa ihmiset arjessaan liikkuvat. Tärkeää on, että näyttely on nähtävissä paitsi erillisissä tapahtumissa myös julkisissa tiloissa, esimerkiksi terveydenhuollon toimipisteet ja koulut ovat paikkoja, joihin näyttelyn voi pystyttää. Erittäin toimiva näyttelypaikka ovat kirjastojen näyttelytilat.

Kirjastoyhteistyö mahdollistaa näyttelylle paitsi laajan katsojakunnan myös sellaisen kohdeyleisön, joka ei välttämättä vierai-

30

le taidegallerioissa tai taidenäyttelyissä, eikä erikseen hakeudu lähisuhdeväkivaltaa käsitteleviin tilaisuuksiin tai toimintoihin.

Lähisuhdeväkivallan vastainen viesti pitää viedä sinne, missä se tavoittaa helposti ihmisiä, paikkoihin joihin on helppo pysähtyä katsomaan.

Tarinoita voi hyödyntää laajasti väkivallan vastaisessa työssä.

Niitä voi käyttää esimerkiksi tanssiteosten, kuvataiteiden, monologien tai muiden esitysten pohjana tai inspiraationa. Näyttelyn pohjalta voidaan järjestää erilaisia työpajoja ja mahdollistaa näin ihmisille näyttelyn herättämien ajatusten käsitteleminen.

Lyhyitä osia tarinoista voi hyödyntää sosiaalisen median kautta tehtävässä vaikuttamistyössä tai vaikka koulutusmateriaaleissa.

Vaikuttamistyössä ja kampanjoinnissa on kuitenkin aina säilytettävä kunnioitus väkivallan kokijoiden äänelle. Toteutuksen on annettava arvo yksittäisen ihmisen tarinalle ilman, että kokemus yksilöityy.

Asioiden sanoittaminen ja muokkaaminen niin, että niissä on tolkkua muillekin vie omaa paranemista eteenpäin.

Itsenkin on silloin helpompi käsittää, minkälaisesta vyyhdistä on kysymys.

Taidetarrasta tavaksi Tarinakenkien tulevaisuuden unelmassa taidemenetelmät ovat osa väkivaltatyötä. Eivät väkivaltatyön päälle liimattava taidetarra vaan varteenotettava, tasavertainen työskentelymenetelmä. Perinteinen väkivaltatyö ja siinä tehty valistustyö ovat arvokkaita ja tärkeitä. Perinteisen työn rinnalle mahtuu silti myös uusia menetelmiä. Tarinakengät haluaa osoittaa toimijoille, että erilaiset taide-elementtejä hyödyntävät lähestymistavat väkivaltatyössä eivät vaadi taiteellista taustaa tai vahvaa taiteen osaamista. Ne vaativat uskallusta, innostusta kokeilla ja luottamusta omaan tekemiseen sekä rohkeutta tuoda oma ääni esille tavassa tehdä väkivaltatyötä.

Taide väkivaltatyön välineenä Taide ja kulttuuri luovat jo itsessään hyvinvointia ja mielekästä elämää. Toisaalta taidetta voidaan käyttää myös soveltavasti.

Taiteen soveltavalla käytöllä tarkoitetaan taiteen ja esitysten käyttämistä muissa toiminnoissa eri tavoitteiden hyväksi, kuten esimerkiksi ihmisten hyvinvoinnin kasvattamiseksi. Kun taidetta käytetään soveltavasti, pääroolissa ovat muut kuin taiteelliset tavoitteet, kuten esimerkiksi osallisuuden lisääminen.

Tarinakengät -näyttely tarjoaa väkivallan kokijalle mahdollisuu-

Esteettiset ja visuaaliset arvot ovat tekstien ohella oleellinen osa näyttelyä, sillä eri elementit luovat näyttelystä kokonaisuuden, jolla pyritään kokonaisvaltaiseen eri aisteja hyödyntävään kokemukseen.

den tuoda oma tarinansa osaksi yhteistä tarinaa. Se mahdollistaa väkivallan kokijoiden osallisuuden lähisuhdeväkivallan vastaiseen työhön ja tuo kokijoiden äänen kuuluviin siinä määrin ja siinä muodossa kuin kertoja itse haluaa sen tuoda esille.

Taiteen ja kulttuurin keinoin voidaan etsiä uusia näkökulmia ja lähestymistapoja vaikeasti lähestyttäviin asioihin ja ilmiöihin.

Lisäksi taiteen hyödyntämisellä on esteettistä arvoa, joka erottaa toiminnan muusta yhteisöllisestä toiminnasta. Jokainen näyttely on aina uniikki ja rakentuu tilanteen ja tilan mukaan.

Esteettiset ja visuaaliset arvot ovat tekstien ohella oleellinen osa näyttelyä, sillä eri elementit luovat näyttelystä kokonaisuuden, jolla pyritään kokonaisvaltaiseen eri aisteja hyödyntävään kokemukseen. Esteettisyydellä on näyttelyssä myös toinen arvo, sillä halutaan arvostaa tarinansa näyttelyyn antaneiden kokemuksia. Tuoda kauneutta rumuuden keskelle ja tuoda esiin sitä vahvuutta ja kauneutta, jota tarinansa jakaneissa ihmisissä on.

Taiteen hyödyntäminen tarjoaa mahdollisuuden tulla kuulluksi ja nähdyksi eri tavoin. Tarina, runo tai kuva antaa mahdollisuuden samaistua toisen ihmisen kokemukseen tai ajatuksiin tietämättä tarkempia yksityiskohtia. Toisaalta se myös mahdollistaa oman kokemuksen kuvaamisen juuri siinä asussa kuin itse haluaa. Taiteen hyödyntäminen väkivaltatyössä ei ole ennenkuulumatonta tai väkivallan vastaisen kampanjoinnin kaikki haasteet ratkaiseva lähestymistapa. Se on yksi keino vaikuttaa ja tuoda monipuolisuutta väkivaltatyöhön.

Uusien menetelmien käyttöönotto ja luottamus erilaiseen tapaan toimia vaatii aina aikansa. Tapaa tehdä työtä ja lähestyä väkivaltatyön kenttää totutusta poikkeavalla tavalla, joutuu perustelemaan ja selittämään paitsi itselleen usein myös muille. Sen vuoksi on tärkeää, että päämäärät, joihin työllä pyritään ovat selkeät ja periaatteet, joihin nojataan ovat työntekijöille itselleen kirkkaat. Tarinakenkien päämääränä on rikkoa väkivallasta puhumisen tabua, herätellä yhteiskunnallista ilmapiiriä sekä tuoda esille se, että oman ammattilaisroolin häivyttäminen on välillä keskeistä, jotta väkivallan kokijoiden ääni saadaan oikeasti kuuluviin.

Vaikuttamisen viestiä luodaan yhdessä tarinansa kertoneiden kanssa. Heidän osallisuudestaan huolehtiminen on tärkeää kaikissa vaiheissa.

32

Haluatko vaikuttaa tarinoiden kautta?

Käytä tarinoita väkivaltatyössä: Mieti, mihin haluat tarinoiden kautta vaikuttaa.

Suunnittele,

miten ja missä tarinoita voisi kerätä. Varaa tarpeeksi aikaa. Tarinoita ei ole aina helppo saada.

Huomioi, että kaikki tunnistamista helpottavat erityispiirteet

tarinoista tulee poistaa tai muuttaa.

Varmista, että tarinansa jakanut ihminen tietää, mihin hänen

tarinaansa käytetään ja missä sitä voidaan jakaa. Pitäydy sopimuksessa tarinan käyttötarkoituksissa.

Pyri löytämään valoa, ilon pilkahduksia ja toivoa synkkien tarinoiden rinnalle. Tämä ei ole aina mahdollista. Kaikki tarinat ovat arvokkaita.

Mieti, tarvitaanko mukaan jokin muu elementti tarinoiden lisäksi.

Tarinakengissä viestiä on viemässä erilaiset kengät. Tarinan ja visuaalisen elementin yhdistelmällä on oma arvonsa, mutta se ei välttämättä sovellu kaikkiin tilanteisiin. Mieti viestin välittämiseen parhaiten soveltuva tapa.

Jalkaudu ja verkostoidu. Vie tarinoita nähtäväksi,

luettavaksi ja koettavaksi.

Muista, että keskiössä ovat vaikuttaminen ja osallisuus, ei tarinoiden kerääminen.

Elina Havu

8

J

Katse jalkautuvan väkivaltatyön tulevaisuuteen

alkautuva työ on menetelmä, jossa asenne on erityisen tärkeä. Sen kautta on mahdollista nähdä asiakastyö täysin uudella tavalla. Myös johdon ja esimiesten usko siihen, että jalkautuminen voi tuoda arjen väkivaltatyöhön uudenlaisen tavan tarjota apua ja palveluita niitä tarvitseville, on merkittävä. Jalkautuvassa väkivaltatyössä asennetta tarvitaan, sillä työ vaatii ennen kaikkea heittäytymistä ja ennakkoluulottomuutta.

Jalkautuva naistyö -hankkeessa mallinnettiin jalkautuvaa väkivaltatyötä ja löydettiin tässä julkaisussa esiteltyjä, jalkautuvan työn keskeisiä elementtejä. Nyt tärkeää on katsoa tulevaisuuteen ja pohtia, mitä tarjottavaa jalkautuvalla työllä voisi jatkossa olla etsivässä väkivaltatyössä sekä mitä askelia nyt on hyvä ottaa.

Jalkautuva naistyö -hankkeessa on kehitetty jalkautuvan väkivaltatyön malli, jossa korostuu hyvinvoinnin edistäminen väkivaltaa ennaltaehkäisevänä tekijänä. Mukana oleville pilottiyhdistyksille työ on tuonut uusien mahdollisuuksien ja yhteistyökumppanuuksien sekä uudenlaisen näkyvyyden lisäksi väkivaltatyön yhdeksi toteuttamistavaksi taiteen ja kulttuurin.

Jalkautuva työ on mahdollisuus myös kunnille. Kunnilla on Suomessa vastuu tehdä ennaltaehkäisevää väkivaltatyötä ja nimetä esimerkiksi väkivaltatyön ehkäisytyön koordinaattori. Amnestyn kuntaselvityksen mukaan kunnilla on edelleen ongelmia toteuttaa velvollisuuttaan esimerkiksi vähäisten henkilöresurssien ja selkeiden palveluketjumallien, tiedonkulun heikkouden ja yhteistyön puuttumisen vuoksi. Jalkautuva

34

väkivaltatyö voisi tarjota kunnille niiden väkivaltatyöltä usein puuttuvan, työn eri palveluketjuja yhdistävän ja selkeyttävän koordinaation. Se voisi tuolloin sekä lisätä työssä tarvittavia henkilöresursseja ja työntekijöiden välistä yhteistyötä, madaltaa palveluihin hakeutumisen kynnystä että selkeyttää ja yhtenäistää kunnan monimutkaisia palveluketjumalleja.

Jalkautuvaa väkivaltatyötä tekevät työntekijät voisivat esimerkiksi jalkautua säännöllisesti kunnan ja sen palveluntuottajien tiloihin ja palveluihin. Lisäksi jalkautuvan työn asiantuntijat voisivat kunnassa toimia henkilökunnan kouluttajina ja palveluketjun yhteyshenkilöinä. Tämän myötä kunnan työntekijöi­ den kyky tunnistaa perheväkivaltaa ja ottaa se puheeksi kasvaisi, ja perhe- ja lähisuhdeväkivaltatapauksiin voitaisiin puuttua en­naltaehkäisevästi. Työstä syntyy näin kunnalle myös säästöjä. Lisäämällä ennaltaehkäisevää työtä, on mahdollista vähentää väkivallan yleisyyttä Suomessa. Jalkautuva väkivaltatyö voi tässä olla yksi mahdollisuus.

Väkivaltaa kokevat ovat jalkautuvalle väkivaltatyölle erinomainen kohderyhmä, sillä läheisessä ihmissuhteessa tapahtuva väkivalta tulee edelleenkin harvoin perheen ulkopuolisten, läheisten tai viranomaisten tietoon. Suurin osa lähisuhdeväkivaltaa kohtaavista jää edelleen palveluiden ja tuen ulkopuolelle.

Jalkautuvan väkivaltatyön avulla voidaan tavoittaa kokijoiden lisäksi myös väkivallan tekijöitä.

Jalkautuvalla väkivaltatyöllä on suuri mahdollisuus kasvaa varteenotettavaksi työmuodoksi. Sen rahoituksen kehittäminen on siten tulevaisuudessa nostettava keskusteluagendalle. Väki-

Esimerkkejä etsivän ja jalkautuvan työn kansainväliseltä kentältä: • Etsivää työtä tehdään parityönä ja työssä panostetaan palveluohjaukseen. Työtä tehdään julkisissa tiloissa tai asiakkaiden kotona.

• Etsivän väkivaltatyön ja poliisin yhteistyö: päivystävä etsivän väkivaltatyön tiimi ottaa poliisilta saatuun yhteystietoon yhteyttä 24 tunnin sisällä.

• Perhe- ja lähisuhdeväkivaltaa kohdanneita naisia tuetaan oikeusprosessissa rikosilmoituksen tekemisestä oikeudenkäyntiin saakka. Suomessa vastaavaa työtä tekee Rikosuhripäivystys, joka tarjoaa tukihenkilön mukaan poliisikuulusteluun ja oikeudenkäyntiin.

• Kolmas osapuoli (esimerkiksi yhdistyksen väkivaltatyön asiantuntija) toimii tarvittaessa perhe- ja lähisuhdeväkivaltaa kohdanneen naisen edustajana oikeudessa, jolloin naisen ei tarvitse käydä läpi raskasta oikeudenkäyntiä.

Nainen todistaa tai tarjoaa lisätietoja vain tarvittaessa.

• Yhteisöihin jalkautuminen: perhe- ja lähisuhdeväkivaltaan liittyvää palveluohjausta ja neuvontaa annetaan palveluissa, joita naiset ja lapset jo muutenkin käyttävät.

• Kaikille avoin asukastalo, jonka nuoriso- ja lapsikerhoista väkivaltaa kokeneet tai todistaneet lapset voivat hakea apua matalalla kynnyksellä.

valtatyön toimijoille olisi hyvä turvata työn kehittämiseen riittävät resurssit. Jalkauttavaa työtä kannattaa kehittää työparityöskentelyn suuntaan, sillä se lisää työntekijöiden turvallisuutta ja takaa hankkeessa saatujen kokemusten mukaan vaikuttavamman ja tehokkaamman työskentelyn. Työtä tulisi myös kehittää koordinoidusti ja yhteistyössä niin Ensi- ja turvakotien liiton, sen jäsenyhdistysten sekä alan muiden toimijoiden kanssa. Sote-uudistus tulee olemaan näytön paikka myös ammatillisen etsivän työn kehittämisessä. Uudistuksessa on tuolloin hyvä huomioida myös jalkautuvan väkivaltatyön asema.

Tässä hankkeessa on otettu ensiaskeleet jalkautuvassa väkivaltatyössä. Me hankkeessa mukana olleet toivomme, että tulevaisuudessa alan toimijoilta löytyisi rohkeutta ja etenkin asennetta jatkaa hankkeessa aloitettua polkua ja leventää sitä niin, että askeleet olisivat varmoja ja vakaita.

Jalkautuvaa väkivaltatyötä (joka on osa etsivää työtä, domestic violence outreached work) tehdään parhaillaan järjestöissä esim. Irlannissa, Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Australiassa. Kansainväliset esimerkit osoittavat, että työn kehittämistä kannattaa Suomessakin jatkaa.

35

Jos haluan johdattaa henkilön kohti määrättyä tavoitetta, täytyy minun ensin paikantaa, missä hän on ja aloittaa sieltä. Se, joka ei tätä taida, pettää itseään luullessaan voivansa auttaa muita.

Auttaakseni jotakin, täytyy minun tietenkin ymmärtää enemmän kuin hän, mutta ennen kaikkea minun täytyy ymmärtää, mitä hän ymmärtää. Ellen sitä osaa, niin ei auta, vaikka pystyisin ja tietäisin enemmän. Jos kuitenkin haluaisin näyttää, kuinka paljon osaan, johtuu se siitä, että olen turhamainen ja ylpeä ja oikeastaan haluan tuon toisen ihailevan itseäni sen sijaan, että auttaisin häntä.

Aito auttamishalu alkaa nöyryydellä sen edessä, jota haluan auttaa. Tällöin minun täytyy ymmärtää, että auttaminen ei ole sitä, että haluaa hallita, vaan sitä, että haluaa palvella. Ellen tähän pysty, niin en myöskään voi auttaa toisia.

Søren Kierkegaard, kääntäjä tuntematon

36

37

VA L

kirjallisuus

ÖN • H

yvi n in

a

vo

n aa t s

• A SK E L EI T

A

JA

UVAAN VÄKI

ÖH TY TA

L

UT KA

nil

la väkivaltaa

v

Amnestyn Suomen osasto (2016) Kuka ottaa vastuun? Naisiin kohdistuva väkivalta ja ihmisoikeusvelvoitteiden toteutuminen. Helsinki 2016.

Keskinen, S. (2005) Perheammattilaiset ja väkivaltatyön ristiriidat. Sukupuoli, valta ja kielelliset käytännöt. Tampere University Press. Tampere.

Andesson, B. (2013) Finding ways to the hard to reach – considerations on the content and concept of outreach work. European Journal of Social Work. Vol 16, No. 2, 171–186.

Känkänen, P. (2016) Taide kommunikaation ja jäsentämisen tilana.

Teoksessa Satka, M., Julkunen, I., Kääriäinen, A., Poikela, R., Yliruka, L. & Muurinen, H. (toim.) Käytäntötutkimuksen taito. Heikki Waris -instituutti ja Mathilda Wrede -institutet. Helsinki, 208-226.

European Union Agency for Fundamental Rights 2014: Violence against Women: An EU-wide survey. Main results. Luxembourg. http://fra.europa.eu/sites/default/files/fra-2014-vaw-surveymain-results_en.pdf. Viitattu 19.6.2017.

Haapalainen, A. (2017) Kulttuuri- ja sotealojen yhteistyö ja verkostoituminen Pirkanmaalla. Luento. Taike Pirkanmaa.

Holma, J. & Nyqvist, L. (2017) Väkivaltatyö miesten kanssa. Teoksessa Niemi, J., Kainulainen, H. & Honkatukia, P. (toim.): Sukupuolistunut väkivalta. Oikeudellinen ja sosiaalinen ongelma. Vastapaino. Tampere, 104–120.

Istanbulin sopimus 2011: Council of Europe Convention on preventing and combating violence against women and domestic violence.

Council of Europe Treaty Series - No. 210. Istanbul. https://rm.coe.int/ CoERMPublicCommonSearchServices/DisplayDCTMContent?documentId=090000168008482e. Viitattu 21.6.2017.

Jalkautuva naistyö. Naisen hyvinvoinnin vahvistaminen väkivaltaa ennaltaehkäisevänä tekijänä (2015–2017). Hankesuunnitelma. Ensi- ja turvakotien liitto ry. Helsinki

38

Lehti, M. (2017) Henkirikoskatsaus 2017. Katsauksia 19/2017. Kriminologian ja oikeuspolitikkan instituutti. Helsingin yliopisto. Helsinki.

Saatavilla https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/175210/ Katsauksia_19_Lehti_2017.pdf?sequence=1. Viitattu 21.6.2017.

Leikola, A., Mäkelä, J. & Punkanen, M. (2016) Polyvagaalinen teoria ja emotionaalinen trauma. Lääketieteellinen Aikakausikirja Duodecim.

Lindqvist, R. (2009) Parisuhdeväkivallan kohtaaminen maaseudun sosiaalityössä. Jyväskylän yliopisto. Jyväskylä.

Niemi, J., Kainulainen, H. & Honkatukia, P. (2017) Sukupuolittunut väkivalta. Oikeudellinen ja sosiaalinen ongelma. Vastapaino. Tampere.

Notko, M. (2011) Väkivalta, vallankäyttö ja vahingoittuminen naisten perhesuhteissa. Jyväskylä yliopisto. Saatavilla: https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/25769/9789513941789.pdf?sequence=1. Viitattu 18.6.2017.

Nousiainen, K. & Pentikäinen, M. (2017) Naisiin kohdistuva väkivalta ihmisoikeuskysymyksenä. Suomi alisuorittajana. Niemi, J., Kainilai-

nen, H. & Honkatukia, P. (toim.): Sukupuolistunut väkivalta. Oikeudelinen ja sosiaalinen ongelma. Vastapaino. Tampere, 51–67.

messa. Tutkimuksen katveet valokeilassa. Sosiaali- ja terveysministeriö. Naistutkimusraportteja 2/98. Helsinki.

Nyqvist, L. (2002) Väkivaltainen parisuhde, asiakkuus ja muutos: prosessinarviointi parisuhdeväkivallasta ja turvakotien selviytymistä tukevasta asiakastyöstä. Ensi- ja turvakotien liiton julkaisu 28. Helsinki.

Suomen Tanssiterapiayhdistys ry:n verkkosivut: www.tanssiterapia.net.

Viitattu 15.7.2017

Näre, S. & Ronkainen, S. (2008) Paljastettu intiimi. Sukupuolistuneen väkivallan dynamiikka. Lapin yliopistokustannus. Rovaniemi, 7-40.

Ogden, P., Minton, K. & Pain, C. (2006) Trauma ja keho: Sensomotorinen psykoterapia. Traumaterapiakeskus.

Ojuri, A. (2004) Väkivalta naisen elämän varjona – tutkimus parisuhdeväkivaltaa kokeneiden naisten elämänkulusta ja selviytymisestä. Lapin yliopisto. Rovaniemi.

Ojuri, A. & Laitinen, M. (2015) Turvakoti työnä. Selvitys Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistysten turvakotityön sisällöistä ja vaikutuksista.

Ensi- ja turvakotien liitto. Helsinki.

Suomen virallinen tilasto (SVT): Poliisin tietoon tullut rikollisuus (verkkojulkaisu). ISSN=1797-3651. Tilastokeskus. Helsinki. http:// www.stat.fi/til/rpk/2016/15/rpk_2016_15_2017-05-31_tie_001_fi.html.

Viitattu 18.6.2017.

Taikusydän-verkkosivut: https://taikusydan.turkuamk.fi/. 11.6.2017 Virkki, T., Husso, M., Notko, M., Laitila, A., Holma, J. & Mäntysaari, M. (2011) Lähisuhdeväkivallan kehystäminen erikoissairaanhoidossa: puuttumisen ja muutoksen mahdollisuudet. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 48 (4), 280–293.

Vironkannas, E. & Väyrynen, S. (2013): Varjoja naiseudessa. Unipress.

Kuopio

Piispa, M. (2011) Parisuhdeväkivallan todellisuus. Teoksessa Hannus, R., Mehtola, S., Natunen, L. & Ojuri, A. (toim.): Veitsen terällä. Naiseus ja parisuhdeväkivalta. Ensi- ja turvakotien liiton raportti 13. Ensi- ja turvakotien liitto. Helsinki, 15–36.

Rohkeasti ajassa. Ensi- ja turvakotien liiton strategia 2016–2019.

Ronkainen, S. (1998) Sukupuolittunut väkivalta ja sen tutkimus Suo-

39

Elina Havu YTM, projektipäällikkö, Ensi- ja turvakotien liitto ry Tuulia Kovanen KM, projektipäällikkö, Ensi- ja turvakotien liitto ry Merja Laitinen YTT, sosiaalityön professori, Lapin yliopisto Maiju Lehtonen TtM, projektityöntekijä, Porin ensi- ja turvakotiyhdistys ry Tiina Muukkonen YTL, kehittämispäällikkö, Ensi- ja turvakotien liitto ry Anna Nikupeteri YTT, sosiaalityön yliopistolehtori, Lapin yliopisto Kaisa Selin, sosionomi AMK, tanssiterapeutti, Tanssiterapia Piuma Pia Skaffari YTT, sosiaalityön yliopistolehtori, Lapin yliopisto Riitta Särkelä YTT, pääsihteeri, Ensi- ja turvakotien liitto ry Sanna Uusitalo Ma, projektityöntekijä, Etelä-Pohjanmaan Ensi- ja turvakotiyhdistys ry

Ensi- ja turvakotien liitto ry | Asemamiehenkatu 4 | 00520 Helsinki | p. 09 4542 440 | ensijaturvakotienliitto.fi

40