PrinciplesofTissue Engineering
FifthEdition
Editedby
RobertLanza
AstellasInstituteforRegenerativeMedicine,Westborough,MA,UnitedStates; InstituteforRegenerativeMedicine,WakeForestUniversitySchoolofMedicine, Winston-Salem,NC,UnitedStates
RobertLanger
KochInstituteforIntegrativeCancerResearch,MassachusettsInstituteofTechnology, Cambridge,MA,UnitedStates
JosephP.Vacanti
HarvardMedicalSchool,CenterforRegenerativeMedicine, MassachusettsGeneralHospital,Cambridge,MA,UnitedStates
AnthonyAtala
WakeForestInstituteforRegenerativeMedicine, WakeForestSchoolofMedicine,Winston-Salem,NC,UnitedStates
AcademicPressisanimprintofElsevier 125LondonWall,LondonEC2Y5AS,UnitedKingdom 525BStreet,Suite1650,SanDiego,CA92101,UnitedStates 50HampshireStreet,5thFloor,Cambridge,MA02139,UnitedStates TheBoulevard,LangfordLane,Kidlington,OxfordOX51GB,UnitedKingdom
Copyright©2020ElsevierInc.Allrightsreserved.
Nopartofthispublicationmaybereproducedortransmittedinanyformorbyanymeans,electronicormechanical, includingphotocopying,recording,oranyinformationstorageandretrievalsystem,withoutpermissioninwritingfrom thepublisher.Detailsonhowtoseekpermission,furtherinformationaboutthePublisher’spermissionspoliciesandour arrangementswithorganizationssuchastheCopyrightClearanceCenterandtheCopyrightLicensingAgency,canbe foundatourwebsite: www.elsevier.com/permissions.
ThisbookandtheindividualcontributionscontainedinitareprotectedundercopyrightbythePublisher(otherthanas maybenotedherein).
Notices
Knowledgeandbestpracticeinthisfieldareconstantlychanging.Asnewresearchandexperiencebroadenour understanding,changesinresearchmethods,professionalpractices,ormedicaltreatmentmaybecomenecessary.
Practitionersandresearchersmustalwaysrelyontheirownexperienceandknowledgeinevaluatingandusingany information,methods,compounds,orexperimentsdescribedherein.Inusingsuchinformationormethodstheyshould bemindfuloftheirownsafetyandthesafetyofothers,includingpartiesforwhomtheyhaveaprofessional responsibility.
Tothefullestextentofthelaw,neitherthePublishernortheauthors,contributors,oreditors,assumeanyliabilityfor anyinjuryand/ordamagetopersonsorpropertyasamatterofproductsliability,negligenceorotherwise,orfromany useoroperationofanymethods,products,instructions,orideascontainedinthematerialherein.
BritishLibraryCataloguing-in-PublicationData
AcataloguerecordforthisbookisavailablefromtheBritishLibrary
LibraryofCongressCataloging-in-PublicationData
AcatalogrecordforthisbookisavailablefromtheLibraryofCongress
ISBN:978-0-12-818422-6
ForInformationonallAcademicPresspublications visitourwebsiteat https://www.elsevier.com/books-and-journals
Publisher: AndreGerhardWolff
AcquisitionsEditor: ElizabethBrown
EditorialProjectManager: PatGonzalez
ProductionProjectManager: SreejithViswanathan
CoverDesigner: MilesHitchen
TypesetbyMPSLimited,Chennai,India
Listofcontributorsxxix
Prefacexli
1. Tissueengineering:currentstatus andfutureperspectives1
PrafullaK.Chandra,ShaySokerandAnthonyAtala
Clinicalneed1
Currentstateofthefield1
Smartbiomaterials2
Cellsources4
Wholeorganengineering8
Biofabricationtechnologies9
Electrospinning9
Inkjetthree-dimensionalbioprinting12
Extrusionthree-dimensionalbioprinting12
Spheroidsandorganoids13
Imagingtechnologies16
Tissueneovascularization16
Bioreactors16
Organ-on-a-chipandbody-on-a-chip17
Integrationofnanotechnology18
Currentchallenges19
Futuredirections21
Smartbiomaterials21
Cellsources22
Wholeorganengineering24
Biofabricationtechnologies24
Tissueneovasculatization25
Bioreactors25
Integrationofnanotechnology25
Conclusionsandfuturechallenges26 References26
Furtherreading35
2. Frommathematicalmodelingand machinelearningtoclinicalreality37
BenD.MacArthur,PatrickS.Stumpfand RichardO.C.Oreffo
Introduction37
Modelingstemcelldynamics37
Positivefeedback basedmolecularswitches38
Variabilityinstemcellpopulations40
Modelingtissuegrowthanddevelopment41
Monolayertissuegrowthinvitro42
Tissuegrowthoncomplexsurfacesinvitro42
Three-dimensionaltissuegrowthinvitro43
Patternformation44
Machinelearningintissueengineering45
Supervisedmethods46
Unsupervisedmethods46
Machinelearningofcellulardynamics47
Regulatorynetworkinference47
Frommathematicalmodelstoclinicalreality47 References48
3. Movingintotheclinic53
ChiLo,DarrenHickerson,JamesJ.Yoo, AnthonyAtalaandJulieAllickson
Introduction53
Currentstateoftissueengineering53 Pathwayforclinicaltranslation54
Regulatoryconsiderationsfortissue engineering58
Conclusion60 Acknowledgment60 References60 Furtherreading60
PartOne
Thebasisofgrowthand differentiation63
4. Molecularbiologyofthecell65
J.M.W.Slack
Thecellnucleus65
Controlofgeneexpression66
Transcriptionfactors67
Othercontrolsofgeneactivity67
Thecytoplasm68
Thecytoskeleton69
Thecellsurface71
Celladhesionmolecules71
Extracellularmatrix72
Signaltransduction73
Growthanddeath74
Culturemedia75
Cellsintissuesandorgans76
Celltypes76 Tissues77
Organs77 Reference78
Furtherreading78
5. Molecularorganizationofcells79
JonD.Ahlstrom
Introduction79
Moleculesthatorganizecells79
Changesincell celladhesion80
Changesincelleextracellularmatrixadhesion80
Changesincellpolarityandstimulationofcell motility81
Invasionofthebasallamina81
Theepithelial mesenchymaltransition transcriptionalprogram82
Transcriptionfactorsthatregulate epithelial mesenchymaltransition82
Regulationatthepromoterlevel82
Posttranscriptionalregulationof epithelial mesenchymaltransition transcriptionfactors83
Molecularcontrolofthe epithelial mesenchymaltransition83
Ligand-receptorsignaling83
Additionalsignalingpathways85
Amodelforepithelial mesenchymaltransition induction85 Conclusion86
Listofacronymsandabbreviations86 Glossary86 References87
6. Thedynamicsofcell extracellular matrixinteractions,withimplications fortissueengineering93
M.PetreacaandM.Martins-Green
Introduction93 Historicalbackground93
Extracellularmatrixcomposition93
Receptorsforextracellularmatrixmolecules94
Cell extracellularmatrixinteractions96 Development96 Woundhealing100
Signaltransductioneventsduring cell extracellularmatrixinteractions104
Relevancefortissueengineering111
Avoidingastrongimmuneresponsethat cancausechronicinflammationand/or rejection111
Creatingthepropersubstrateforcellsurvival anddifferentiation111
Providingtheappropriateenvironmental conditionsfortissuemaintenance112 References113
7. Matrixmoleculesandtheirligands119
AllisonP.DrainandValerieM.Weaver
Introduction119 Collagens120 Fibrillarcollagens121
Fibril-associatedcollagenswithinterrupted triplehelices(FACIT)122
Basementmembrane associatedcollagens123 Othercollagens123
Majoradhesiveglycoproteins123 Fibronectin123 Laminin125 Elasticfibersandmicrofibrils126 Otheradhesiveglycoproteinsand multifunctionalmatricellularproteins126 Vitronectin126 Thrombospondins126 Tenascins126 Proteoglycans127 Hyaluronanandlecticans127 Perlecan128
Smallleucine-richrepeatproteoglycansand syndecans128 Conclusion128 References128
8. Morphogenesisandtissue engineering133
PriscillaS.BriquezandJeffreyA.Hubbell
Introductiontotissuemorphogenesis133 Biologyoftissuemorphogenesis133 Morphogensasbioactivesignalingmolecules duringmorphogenesis134 Theextracellularmatrixasakeyregulator oftissuemorphogenesis135
Cell cellinteractionsduringtissue morphogenesis136 Tissuesasintegratedsystemsinthebody136 Engineeringtissuemorphogenesis138
Cellsasbuildingunitsintissueengineering138
Biomaterialscaffoldsasartificialextracellular matrices139
Morphogensassignalingcuesintissue engineering140
Tissueremodelinginhealthyanddiseased environments140
Currentfocusesandfuturechallenges141 References141
9. Geneexpression,celldetermination, differentiation,andregeneration145
FrankE.Stockdale
Introduction145
Determinationanddifferentiation145
MyoDandthemyogenicregulatoryfactors147
Negativeregulatorsofdevelopment148
MicroRNAs—regulatorsofdifferentiation148
Paxindevelopment149
Satellitecellsinskeletalmuscledifferentiationand repair149
Tissueengineering—repairingmuscleandfostering regenerationbycontrollingdeterminationand differentiation150
Conclusion152 References152
PartTwo Invitrocontroloftissue development155
10. Engineeringfunctionaltissues: invitrocultureparameters157
JenniferJ.BaraandFarshidGuilak
Introduction157
Keyconceptsforengineeringfunctional tissues158
Fundamentalparametersforengineering functionaltissues158
Fundamentalcriteriaforengineering functionaltissues159
Importanceofinvitrostudiesforengineering functionaltissues159
Invitrostudiesrelevanttotissueengineering andregenerativemedicine159
Invitroplatformsrelevantforhighthroughput screeningofdrugsandotheragents160
Influenceofselectedinvitroculture parametersonthedevelopmentand performanceofengineeredtissues161
Cultureduration161
Biomaterials162
Bioreactorsandgrowthfactors166 Bioreactorsandmechanicalforces169 Conclusion171 Acknowledgments172 References172 Furtherreading177
11. Principlesofbioreactordesignfor tissueengineering179
HanryYu,SeowKhoonChong, AmmarMansoorHassanbhai,YaoTeng, GowriBalachander,PadmalosiniMuthukumaran, FengWenandSweeHinTeoh
Introduction179 Macrobioreactors180 Designprinciples181 Sustainablebioreactors188 Cellmanufacturingqualityattributesand processanalyticstechnology189 Futureoutlook189 Microbioreactors191 Designprinciples191 Typesofmicroreactors194 Componentsandintegrationinto microreactors194 Applications195 Summary197 Acknowledgments197 References197
12. Regulationofcellbehaviorby extracellularproteins205
AmyD.Bradshaw
Introduction205 Thrombospondin-1205 Thrombospondin-2207 Tenascin-C208 Osteopontin209 Secretedproteinacidicandrichincysteine210 Conclusion212 References212
13. Cellandmatrixdynamicsin branchingmorphogenesis217
ShaimarR.Gonza ´ lezMoralesand KennethM.Yamada
Introduction217 Thebasisofbranchingmorphogenesis217
Branchingmorphogenesisinthelung218
Branchingmorphogenesisinthe salivarygland220
Branchingmorphogenesisinthekidney222
Contributionsofothercelltypes224
MicroRNAsinbranchingmorphogenesis225
Extracellularmatrixcomponentsin branchingmorphogenesis226
Laminin226
Collagen226
Heparansulfateproteoglycan227
Fibronectinandintegrins228
Basementmembranemicroperforations228
Mathematicalandcomputational models230
Geometry230
Mechanicalforces230
Signalingmechanisms230 Conclusion231
Acknowledgments232
References232
14. Mechanobiology,tissue development,andtissue engineering237
DavidLiandYu-liWang
Introduction237
Mechanicalforcesinbiologicalsystems237 Tension237
Compression238
Fluidshear238
Cellularmechanosensing238
Thecytoskeleton239
Stretch-activatedionchannels239
Cell celladhesions240
Cell substrateadhesions240
Theextracellularmatrix241
Cellulareffectsofmechanotransduction243
Substrateadhesion,spreading,and migration243
Cell cellinteractionsincollectives243
Proliferationanddifferentiation244
Mechanotransductioninbiological phenomena245
Woundhealing245
Tissuemorphogenesis247
Cancermetastasis248
Mechanobiologyintissueengineering248
Bone-implantdesign248
Organs-on-a-chip250 References252
PartThree InVivoSynthesisofTissuesand Organs257
15. Invivoengineeringoforgans259
V.PrasadShastri
Introduction259
Historicalcontext259
Nature’sapproachtocellulardifferentiation andorganization260
Conceptualframeworkoftheinvivo bioreactor261
Invivoboneengineering—thebone bioreactor261
Invivocartilageengineering264
Inductionofangiogenesisusingbiophysical cues—organotypicvasculatureengineering 265 Denovoliverengineering267
Repairingbraintissuethroughcontrolled inductionofreactiveastrocytes269
Conclusionsandoutlook269 References270
PartFour
Biomaterialsintissue engineering273
16. Cellinteractionswithpolymers275
W.MarkSaltzmanandThemisR.Kyriakides
Methodsforcharacterizingcellinteractions withpolymers275
Invitrocellculturemethods275 Invivomethods278
Cellinteractionswithpolymers280
Proteinadsorptiontopolymers280
Effectofpolymerchemistryoncellbehavior280
Electricallychargedorelectricallyconducting polymers284
Influenceofsurfacemorphologyoncell behavior284
Useofpatternedsurfacestocontrolcell behavior285
Cellinteractionswithpolymersinsuspension286
Cellinteractionswiththree-dimensional polymerscaffoldsandgels287
Cellinteractionsuniquetotheinvivosetting287 Inflammation287
Fibrosisandangiogenesis288 References289
17. Polymerscaffoldfabrication295
MatthewL.Bedell,JasonL.Guo, VirginiaY.Xie,AdamM.Navaraand AntoniosG.Mikos
Introduction295
Designinputs:materials,processing,andcell types297
Materialsandinks297
Processingandcellviability299
Celltypesandbiologicalinteractions300
Assessmentofcellviabilityandactivity301
3Dprintingsystemsandprintertypes302
Inkjetprinting303
Extrusionprinting304
Laser-assistedbioprinting305
Stereolithography305
Opensourceandcommercial3Dprinting systems306
Printoutputs:patterning,resolution,and porousarchitecture307
Printing/patterningofmultipleinks308
Printresolution308
Porousarchitecture309
Assessmentofscaffoldfidelity309
Printingapplications:vascularizedand complex,heterogeneoustissues310
Conclusion310
Acknowledgments311
Abbreviations311 References311
18.
Biodegradablepolymers317
JulianChesterman,ZhengZhang, OphirOrtiz,RituGoyaland JoachimKohn
Introduction317
Biodegradablepolymerselectioncriteria317
Biologicallyderivedpolymers318
Peptidesandproteins318
Biomimeticmaterials322
Polysaccharides322
Polyhydroxyalkanoates325
Polynucleotides326
Syntheticpolymers326
Aliphaticpolyesters326
Aliphaticpolycarbonates330
Biodegradablepolyurethanes330
Polyanhydrides331
Polyphosphazenes331
Poly(aminoacids)andpseudo-poly (aminoacids)332
Combinations(hybrids)ofsyntheticand biologicallyderivedpolymers333 Usingpolymerstocreatetissue-engineered products333
Barriers:membranesandtubes334 Gels334
Matrices334 Conclusion335 References335
19. Three-dimensionalscaffolds343
YingLuo
Introduction343
Three-dimensionalscaffolddesignand engineering343
Masstransportandporearchitectures344 Mechanics346
Electricalconductivity348
Surfaceproperties349
Temporalcontrol352
Spatialcontrol354 Conclusion355 References355
PartFive Transplantationofengineered cellsandtissues361
20. Targetingthehostimmune responsefortissueengineeringand regenerativemedicineapplications363
JennaL.DzikiandStephenFBadylak
Introduction363
Immunecellsandtheirrolesinbuilding tissuesafterinjury363
Neutrophils364
Eosinophils364
Macrophages364
Dendriticcells364
TandBcells365
Specializedimmunecellfunctionsbeyond hostdefense365
Tissueengineering/regenerativemedicine strategiesasimmunotherapy365 Futureconsiderationsforimmunecelltargeting tissueengineering/regenerativemedicine therapies366 References366
Furtherreading368
21. Tissueengineeringand transplantationinthefetus369
ChristopherD.Porada,AnthonyAtalaand Grac¸aAlmeida-Porada
Introduction369
Rationaleforinuterotherapies370
Inuterotransplantation371
Earlymurineexperimentswithinutero transplantation372
Inuterotransplantationexperimentsinlarge preclinicalanimalmodels372
Barrierstoinuterotransplantationsuccess373
Clinicalexperiencewithinutero transplantation376
Rationaleforinuterogenetherapy376
HemophiliaAasamodelgeneticdiseasefor correctionbyinuterogenetherapy377
TheneedforbetterhemophiliaA treatments378
PreclinicalanimalmodelsforhemophiliaA andrecentclinicalsuccesses378
SheepasapreclinicalmodelofhemophiliaA379
Feasibilityandjustificationfortreating hemophiliaApriortobirth380
MesenchymalstromalcellsashemophiliaA therapeutics383
Preclinicalsuccesswithmesenchymalstromal cell basedhemophiliaAtreatment384
Risksofinuterogenetherapy385
Genomicintegration associatedinsertional mutagenesis385
Potentialrisktofetalgermline386
Conclusionandfuturedirections387 References388
22. Challengesinthedevelopmentof immunoisolationdevices403
MatthewA.Bochenek,DerfogailDelcassian andDanielG.Anderson
Introduction403
Rejectionandprotectionoftransplanted cellsandmaterials403
Rejectionpathways404
Cellularnutrition404
Therapeuticcells405
Primarycells405
Immortalizedcelllines406
Stemcells407
Devicearchitectureandmasstransport407
Transplantationsite408
Improvingoxygenationofimmunoprotected cells409
Controllingimmuneresponsestoimplanted materials410
Stepsintheforeignbodyreaction411
Theroleofgeometryintheforeignbody reaction411
Tuningchemicalcompositiontoprevent attachment412
Directingimmunecellbehaviorinthe transplantniche412 References412
PartSix Stemcells419
23. Embryonicstemcells421
IrinaKlimanskaya,ErinA.KimbrelandRobert Lanza
Introduction421
Approachestohumanembryonicstemcell derivation421
Maintenanceofhumanembryonicstemcell425
Subcultureofhumanembryonicstemcell425 Nuancesofhumanembryonicstemcell culture426
Directeddifferentiation426 Safetyconcerns430 Conclusion431 Acknowledgment431 References431
24. Inducedpluripotentstemcell technology:venturingintothe seconddecade435
YanhongShi,HaruhisaInoue, JunTakahashiandShinyaYamanaka
Diseasemodeling435 Drugdiscovery436
Stemcell basedtherapeuticdevelopment438 Concludingremarks440 Acknowledgements440 References440
25. Applicationsforstemcells445
AndresM.Bratt-Leal,AiZhang,YanlingWang andJeanneF.Loring
Introduction445
Reprogrammingofsomaticcellsintoinduced pluripotentstemcells445 Epigeneticremodeling446 Reprogrammingtechniques446
Inducedtransdifferentiation448
Genomicstability448
Applicationsofinducedpluripotentstemcells448
Diseasemodeling448
Challengesandfuturepossibilitiesindisease modeling450
Disease-modifyingpotentialofinduced pluripotentstemcells451
Otherapplicationsforinducedpluripotent stemcells452
Conclusion452
Listofacronymsandabbreviations453
References453
26. Neonatalstemcellsintissue engineering457
JosephDavidsonandPaoloDeCoppi
Introduction457
Stemcells457
Embryonicstemcells457
Inducedpluripotentstemcells458
Perinatalstemcells458
Scaffoldingspecificsinfetalandneonatal tissueengineering459
Syntheticmaterials459
Naturalmaterials459
Relevancetoprenataltherapy460 Immunology460
Physiology460
Conditionsofinterest461
Spinabifida461
Gastroschisis461
Congenitaldiaphragmatichernia461
Esophagealatresia461
Congenitalheartdisease462
Congenitalairwayanomalies462
Bladder463
Boneandbonemarrow463
Conclusion463
References463
27. Embryonicstemcellsasacell sourcefortissueengineering467
AliKhademhosseini,NureddinAshammakhi, JeffreyM.Karp,SharonGerecht,LinoFerreira, NasimAnnabi,MohammadAliDarabi,Dario Sirabella,GordanaVunjak-Novakovicand RobertLanger
Introduction467
Maintenanceofembryonicstemcells468
Directeddifferentiation471
Geneticreprogramming471
Microenvironmentalcues472
Three-dimensionalversustwo-dimensional cellculturesystems475
High-throughputassaysfordirectingstemcell differentiation475
Physicalsignals477
Isolationofspecificprogenitorcellsfrom embryonicstemcells479
Transplantation480
Transplantationandimmuneresponse481 Futureprospects482 Conclusion483 Acknowledgments483 Conflictsofinterest483 References483 Furtherreading490
PartSeven
Genetherapy491
28. Genetherapy493
StefanWorgallandRonaldG.Crystal Strategiesofgenetherapy493 Exvivoversusinvivogenetherapy494 Exvivo494 Invivo495
Chromosomalversusextrachromosomal placementofthetransferredgene495 Genetransfervectors495 Nonviralvectors497 Adenovirus497
Adeno-associatedvirus499
Retrovirus500 Lentivirus501 Cell-specifictargetingstrategies502 TargetingofAdvectors502 Targetingofadeno-associatedvirusvectors505 Targetingofretroviralandlentiviralvectors505 Regulatedexpressionofthetransferredgene505 Usinggenetransfervectorsforgeneediting507 Combininggenetransferwithstem-cell strategies508
Genetransfertostemcells508
Genetransfertocontroluncontrolled stem-cellgrowth508
Genetransfertoinstructstem-cell differentiation508 Genetransfertoregulategeneexpression509 Challengestogenetherapyfortissue engineering509 Acknowledgments510 References510
29. Genedeliveryintocellsandtissues519
ChristopherE.Nelson,CraigL.Duvall,Ale ˇ s Prokop,CharlesA.GersbachandJeffreyM. Davidson
Introduction519
Fundamentalsofgenedelivery519
Biodistribution,targeting,uptake,and trafficking521
Tissuebiodistribution/targeting521
Cellularuptakeandintracellulartrafficking523
Viralnucleicaciddelivery526
Introductiontoviralgenetherapy526
Typesofviralvectors527
Engineeringviralvectors528
Nonviralnucleicaciddelivery530
Introductiontononviralnucleicaciddelivery530
Oligonucleotidemodifications531
Conjugates531
Syntheticpolymers531
Polymersderivedfromnaturalsourcesor monomers534
Lipid-baseddeliverysystems536
Inorganicnanoparticles537
High-throughputscreening537
Engineeringtissueswithgenedelivery538
Introductiontoengineeringtissuewithgene delivery538
Viraldeliverytoengineertissues538
Nonviraldeliveryfromscaffolds540
Nucleicaciddeliveryfortissueengineering advancesintotheclinic541
Futurechallenges541 Outlook542
Acknowledgments543 References543
30. Breasttissueengineering: implantationandthree-dimensional tissuetestsystemapplications557
KarenJ.L.BurgandTimothyC.Burg
Introduction557
Breastanatomyanddevelopment557
Breastcancerdiagnosisandtreatments558
Breastreconstruction558
Syntheticimplants559 Tissueflaps559
Celltransplants559 Cellularscaffolds560
Specialconsiderations565
Breastcancermodeling565
Animalmodels565
Breasttissuetestsystems566
Insilicobreastcancermodels570 Concludingremarks571 Acknowledgement571 References571 PartNine Cardiovascularsystem577
31. Cardiacprogenitorcells,tissue homeostasis,andregeneration579
WayneBalkan,SimranGidwani,Konstantinos HatzistergosandJoshuaM.Hare
Originofcardiacstem/progenitorcells579
Modelingcardiacdevelopmentwith pluripotentstemcells581 Invivofatemappingofcardiacprogenitors582 Neonatalcardiacrepair582 Reprogrammingcardiacfibroblasts584 Cardiacresidentmesenchymalstemcells584 Cardiomyocytesandcardiacrepair/ regeneration585 Cell-basedtherapy585 Cardiacprogenitor/stemcelltherapy586 Combinationstemcelltherapy586 Pluripotentstemcells586 Futuredirections588 References588
32. Cardiactissueengineering593
YimuZhao,GeorgeEng,BenjaminW.Lee, MilicaRadisicandGordanaVunjak-Novakovic
Introduction593
Clinicalproblem593
Engineeringcardiactissue:designprinciples andkeycomponents594
Cellsource594
Scaffold598
Biophysicalstimulation599 Directedcardiacdifferentiationofhuman stemcells599 Derivationofcardiomyocytesfromhuman pluripotentstemcells599 Purificationandscalableproductionofstem cell derivedcardiomyocytes601 Scaffolds601
Decellularizationapproach601 Artificialscaffolds602
Biophysicalcues604
Electricalstimulation604
Mechanicalstimulation604
Perfusion606
Invivoapplicationsofcardiactissue engineering606
Engineeredheartissue606
Vascularizedcardiacpatches608
Electricalcouplingofcardiomyocytesonthe heart608
Modelingofdisease609
Generationofpatient-specific cardiomyocytes609
Engineeredhearttissuemodels609
Cardiacfibrosis609
Titinmutation relateddilated cardiomyopathy611
Diabetes-relatedcardiomyopathy611
Chronichypertensioninducedleftventricle hypertrophy611
Barthsyndrome611
Tissueengineeringasaplatformfor pharmacologicstudies611
Summaryandchallenges612
Acknowledgments612 References612
33. Bloodvessels617
LukeBrewster,EricM.Breyand HowardP.Greisler
Introduction617
Normalandpathologiccompositionof thevesselwall617
Developmentalbiologycuesimportantin vasculartissueengineering618 Conduits618
Arteries618
Veins618
Currentstatusofgraftsinpatients618
Conduitpatencyandfailure618
Venousreconstruction619
Hemodialysisvascularaccess619
Inflammationandthehostresponseto interventionsandgrafts620
Hostenvironmentandthecriticalroleofthe endothelium621
Prevalentgraftsinclinicaluse622
Vasculartissueengineering623
Earlyefforts—invitrotissue-engineered vasculargrafts623
Endothelialcellseeding623
Invitroapproachestotissue-engineered vasculargrafts624
Invivotissue-engineeredvasculargrafts625
Bioresorbablegrafts625
Thelivingbioreactor626
Cellularandmolecularmediatorsofgraft outcome626
Conclusionandpredictionsforthefuture630 References630
34. Heartvalvetissueengineering635
KevinM.Blum,JasonZakko,PeterFong, MarkW.Maxfield,MurielA.Clearyand ChristopherK.Breuer
Introduction635
Heartvalvefunctionandstructure635
Cellularbiologyoftheheartvalve636
Heartvalvedysfunctionandvalvularrepair andremodeling637
Heartvalvereplacement638
Theapplicationoftissueengineering towardtheconstructionofareplacement heartvalve640
Tissueengineeringtheory640
Biomaterialsandscaffolds640 Thesearchforappropriatecellsources643
Cellseedingtechniques644 Bioreactors645
Neotissuedevelopmentintissueengineered heartvalves645
Clinicalapplicationsofthetissueengineered heartvalve647
Conclusionandfuturedirections648 References649
PartTen
Endocrinologyandmetabolism655
35. Generationofpancreaticislets fromstemcells657
Ba ´ rbaraSoria-Juan,JavierLo´pez-Beas, BernatSoriaandAbdelkrimHmadcha
Introduction657
State-of-the-art657
Thechallengeofmakinga β-cell658
Recentachievements(firstgenerationof pancreaticprogenitorsusedintheclinic)658
Needoflatematuration:cabimerprotocol659 Strategiestomaintaincellviability659
Encapsulationandtolerogenicstrategies661 Theconceptofcellularmedicament661 Conclusion662
Acknowledgments662 References662
36. Bioartificialpancreas:challenges andprogress665
PauldeVos
Introduction665
Historyofthebioartificialpancreas666
Replenishablecellsourcesandencapsulation666
Macro-ormicroedevices667
Factorscontributingtobiocompatibilityof encapsulationsystems669
Avoidingpathogen-associatedmolecular patternsinpolymers670
Naturalandsyntheticpolymers670
Multilayercapsuleapproaches670
Antibiofoulingapproaches671
Formationofpolymerbrushes671
Immunomodulatorymaterials672
Intracapsularenvironmentandlongevity oftheencapsulatedisletgraft672
Concludingremarksandfuture considerations673
Acknowledgments674 References674
37. Thymusandparathyroid organogenesis681
CraigScottNowell,KathyE.O’Neill,PaulRouse, TimothyHenderson,EllenRothmanRichie, NancyRuthManleyandCatherineClareBlackburn
Structureandmorphologyofthethymus681
Thymicepithelialcells682
Complexityofthethymicepithelium compartment682
Functionaldiversity683
InvitroTcelldifferentiation683
Thymusorganogenesis685
Cellularregulationofearlythymus organogenesis685
Originofthymicepithelialcells686
Thymicepithelialprogenitorcells686
Humanthymusdevelopment688
Cervicalthymusinmouseandhuman688
Molecularregulationofthymusand parathyroidorganogenesis689
Molecularcontrolofearlyorganogenesis689
Transcriptionfactorsandregulationofthird pharyngealpouchoutgrowth691
Specificationofthethymusand parathyroid692
Foxn1andregulationofthymicepithelialcell differentiation695
Medullarydevelopmentandexpansion696
Maintenanceandregenerationofthymic epithelialcells:Progenitor/stemcellsin theadultthymus696
Strategiesforthymusreconstitution697 Summary698
Acknowledgments699 References699
PartEleven
Gastrointestinalsystem707
38. Stemandprogenitorcellsofthe gastrointestinaltract:applicationsfor tissueengineeringtheintestine709
KathrynM.Maselli,ChristopherR.Schlieve, MarkR.FreyandTracyC.Grikscheit
Introduction709
Stemcellsoftheintestine709
Celltypesoftheepitheliallayer709
Stemandprogenitorcelltypes710
Signalingpathwaysintheintestinal epithelium712
TheWntpathway712
TheNotchpathway713
Epidermalgrowthfactorreceptor/ErbB signaling713
TheHedgehogpathway714
TheBMPpathway714
Tissueengineeringtheintestinewithstem/ progenitorcells714
Organ-specificstemcellprogenitorsversus pluripotentstemcells714
Syntheticandbiologicalscaffolds715
Primaryintestinal-derivedorganoidunits716
Pluripotentstemcellapproaches—human intestinalorganoids717
Remainingbarrierstothegenerationof tissue-engineeredintestine718
Conclusion718
Acknowledgment718 References718
39. Liverstemcells723
DagmaraSzkolnickaandDavidC.Hay
Introduction723
Liverarchitectureandfunction723
Liverdevelopment723
Fetalliverstemcells724
Hepatocytesandliverprogenitorsinorgan regeneration724
Molecularsignalingandprocessesinvolvedin liverregeneration724
Hepatocytes’roleinliverregeneration725
Cholangiocytesandliverstemcellsinliver regeneration725
Pluripotentstemcell derivedhepatoblasts andhepatocytes726
3Dliverorganoidsandexpansion727
Pluripotentstemcell derivedliver organoids728
Bileduct derivedorganoids728
Hepatocyte-derivedorganoids728
Novelscaffoldsforliverorganoids729
Organoidsasamodeltostudylivercancer disease730
Reprogrammingofhumanhepatocytestoliver progenitorsusingdifferentculture conditions730
Conclusion731
References731
Furtherreading736
40. Hepatictissueengineering737
AmandaX.Chen,ArnavChhabra, HeatherE.FlemingandSangeetaN.Bhatia
Liverdiseaseburden737
Currentstateoflivertherapies738
Extracorporealliversupportdevices738
Biopharmaceuticals738
Livertransplantation738
Hepatocytetransplantation740
Currentclinicaltrials740
Invitromodels740
Two-dimensionalliverculture741
Three-dimensionalliverconstructs741
Physiologicalmicrofluidicmodelsofliver742
Controllingthree-dimensionalarchitecture andcellularorganization742
Invivomodels743
Cellsourcing743
Cellnumberrequirements743
Immortalizedcelllines744
Primarycells744
Fetalandadultprogenitors744
Reprogrammedhepatocytes744
Extracellularmatrixforcelltherapies744
Naturalscaffoldchemistryandmodifications745
Syntheticscaffoldchemistry745
Modificationsinscaffoldchemistry745
Porosity746
Vascularandbiliarytissueengineering746
Vascularengineering746
Hostintegration747
Biliarynetworkengineering747 Conclusionandoutlook747 References748
PartTwelve
Hematopoieticsystem755
41. Hematopoieticstemcells757 QiweiWang,YingliHan,LinhengLiand PengxuQian
Introduction757
Hematopoieticstemcellsandhematopoietic stemcellsniche757 Effectsofbiomaterialsonhematopoieticstem cells758 Applications759 Engineeringhematopoieticstemcellsniche forinvitroexpansion759 Manipulationofthemultilineage differentiationofhematopoieticstemcells760 Invivotrackinghematopoieticstemcells761 Futureperspectives761 Acknowledgments761 References761
42. Bloodcomponentsfrom pluripotentstemcells765 ErinA.KimbrelandRobertLanza
Introductionandhistoryofmodern hematology765 Redbloodcells765 Megakaryocytes/platelets769 Whitebloodcells770
Lymphocytes—Tcells770
Lymphocytes—NKcells773
Lymphocytes—NKTcells775
Monocyte-deriveddendriticcells776
Monocyte-derivedmacrophages777
Granulocytes—neutrophils778 Perspectives779 References779
43. Redbloodcellsubstitutes785 AndreFrancisPalmerandDonaldAndrewBelcher Introduction785 Replicatingredbloodcellfunctions785 Hemoglobin-basedoxygencarriers785 Hemoglobintoxicity787 Oxygendelivery789
Another random document with no related content on Scribd:
ENSIMÄINEN LUKU.
Uusia asuma-aloja etsimään.
Poltetun talon raunioilla istuivat Antti ja Olli surullisina ja masentuneina. Vielä muutamia kuukausia sitten olivat he eläneet omassa kodissaan lapsellisen huoletonta elämää, vaikka levottomat ajat olivatkin heitä aikaisin kehittäneet. Nyt oli isä kuollut ja äiti oli surujen ja huolien masentamana seurannut kohta perästä. Ennen vauras kotitalo oli ryöstetty ja poltettu. Jäljellä ei pojilla ollut kodistaan muuta kuin hiiltyneet rauniot, muutamia aseita, joita vihollinen ei ollut arvannut hakea piilopaikasta, ison kuusen latvasta, ja uskollinen Hermi koira.
Neuvottomina pojat katselivat toisiaan. He eivät käsittäneet, mistä alkaa elämää.
"Voi, jos isä olisi elossa," huokaili Antti.
"Ja äiti", jatkoi Olli. "Minne lie Yrjökin, isän vanha ystävä kadonnut. Hänen puoleenhan isä neuvoi kääntymään. Liekö vihollinen hänetkin surmannut, vaiko vangikseen vienyt!"
"Eipä taida muu auttaa kuin mierontielle lähteminen", sanoi Antti.
Mutta tuo ajatus pakotti Ollin taas itkuun purskahtamaan. Hän oli veljeksistä nuorempi, äidin hellässä hoidossa kasvanut, äsken vielä kodin päivänpaiste, kaikkien suosima. Hänkö nyt saisi lähteä tuntematonta taivalta kulkemaan, maantietä kotinaan pitämään, kalliota kartanonaan.
"Mutta, mikä Hermillä on, kas kun se päätään nostaa, häntäänsä heiluttaa. Kenen tulosta, sinä noin iloitset Hermi parka. Ei meillä enää ystäviä ole. Ne on surma vienyt, vihollinen tappanut", näin puhui Antti koiralleen tähystellen ympärilleen.
"Eivät ole vielä kaikki ystävät kuolleet," kuului ikäänkuin vastaukseksi Antin puheille. Ja kuusikosta vaaralta päin tulevaa polkua lähestyi polkua pienenpuoleinen, noin viisikymmenvuotinen mies. Hänellä oli omituisen kevyt käynti, vaikka ruumis olikin jo vähän kokoonkuivunut, niinkuin monet vaivat nähneellä, vanhalla miehellä ainakin. Sinisistä silmistä tämän ruskea-, tuuheatukkaisen, parrakkaan miehen loisti herttainen ystävällisyys poikia kohtaan, kun hän laskeutui alas entiselle pihamaalle. Mies oli poikien isän ainainen toveri Yrjö Vornanen, partiomies, metsän kulkija, karhujen kiertäjä, lintujen pyytäjä. Ollin silmät kirkastuivat, kun hän Yrjön näki.
Oikealla kädellä antoi hän kättä ja vasemmalla tarttui Yrjön käsivarresta kiinni, eikä irti päästänytkään vain jäi siihen riippumaan. Ja jo alkoi kiihtyneessä mielessä tuntua paljon turvallisemmalta.
Tervehdittyään poikia, istuutui Yrjö puoleksi palaneelle hirrelle, hyväili Hermiä ja alkoi kysellä poikien tuumia.
"Miten, poika parat, olette nyt tuumineet järjestää elämänne? Vai oletteko osanneet tuumia ollenkaan?"
"Mikäs tässä muukaan auttaa kuin kerjuulle lähteminen", sanoi
Antti omituisella vanhan ihmisen soinnulla lapsellisessa äänessään.
"Antti vainaan lapsetko kerjuulle", huudahti Yrjö, "ei ikinä, Karjalan sissien päällikön, vanhain tietäjäin, loitsijain ja metsästäjäin jälkeläisen Roivaan, ei ikinä, ei ainakaan niin kauan kuin minä elän."
"Multa mitäs me voimme tehdä, talo on ryöstetty ja poltettu, eikä tiedä minä hetkenä vihollinen tulee uudestaan. Julma Supi aina vain himoitsee kostoa sissipäällikön jälkeläisille. Jos tässä jotain saisimmekin pystyyn, niin se pian taas poltettaisiin, ja millä sen saisimmekaan."
"Ette tähän jäädä voi", sanoi Yrjökin. "Kyllähän Antti vainaan pojille vielä tuvan saisimme nousemaan, kun talkoisiin kutsuisimme kaikki talon vanhat ystävät. Mutta saisimmeko rauhassa rakentaa ja säilyisikö talo? Ei, poika rukat. Nämä seudut ovat ainakin toistaiseksi jätettävät!" —
"Mutta mikäpä meillä sitten on edessä muu kuin mierontie", ehätti Antti sanomaan. "Koko maakunta on ryöstetty ja hävitetty, ihmiset surmattu ja karkotettu — — —."
"Mutta salo, suuri, tietön, sininen salo", sanoi Yrjö ja hänen silmiinsä tuli omituinen loisto. "Vielä on kaloja joissa ja järvissä, metsän riistaa erämaissa, ei mies, joka salon haltiat tuntee, koskaan mierontielle lähde. Katsokaa pojat pohjoiseen. Tuolla kaukana siintää toisten takaa mäkien mäki, vaarojen vaara, Ahmavaara. Sinne lähdemme. Se on kyllä asumatonta saloa, siellä päin ei ole ainoatakaan ihmisasuntoa. Suuret, loppumattomat suot ympäröivät sitä. Se on kuin suuri vääräsääri äärettömässä suomeressä. Mutta sinne ei myöskään vihollisen jalka löydä."
Pojat yhtyivät Yrjön tuumiin, olivat iloisia, kun olivat päässeet tämän kokeneen, vanhan ystävän turviin. He olivatkin vielä kovin lapsia. Antti vasta neljätoista vuotta ja Olli kaksitoista, vaikka kova kohtalo, surulliset kokemukset olivatkin varsinkin vanhempaa, Anttia aikaisin kehittäneet.
Kauan istuivat sitten ystävykset yhdessä Olli, puolittain polvillaan maassa, kyynäspäillään nojaten Yrjön polviin katsoen häntä silmiin, Antti istuen Yrjön vieressä käsi Yrjön käsivarrella. Yrjö kuvaili heille elämää erämaissa ja suunnitteli, miten nyt olemaan ja elämään lähtisivät. Eivätkä pojat olisi voineet parempaa ja kokeneempaa ystävää saada. Yrjö oli yksinäinen mies, hänen omaisensa olivat kuolleet, hänen kotinsa oli kauan sitten hävitetty. Hän ei ollut enää nuori, mutta oli vielä kevyt jalaltaan ja ketterä liikkeiltään. Tuskin oli toista miestä, joka niin tarkoin tunsi Pohjois-Karjalan salot, sen vaarat, suot, joet, kosket. Metsämiehenä oli hän nuoruudessaan liikkunut laajalti, ja sissinä, kuuluisan sissipäällikön Roivaan lähimpänä miehenä kuljeksinut vieläkin laajemmalti. Lukemattomissa vaaroissa ja seikkailuissa oli hän kehittynyt pelottomaksi ja neuvokkaaksi, joka osasi jokaiseen pulmaan keinon keksiä.
Siinä neuvotellessa ja keskustellessa selvisi Yrjölle ja pojille seuraava tuuma. He päättivät lähteä kauas Ahmavaaran suurelle suosaarekkeelle, sinne jäädä asumaan, rakentaa maja ja asettua taloksi, kalastaa ja metsästää. Ja sittenkun olot vakaantuisivat kasketa ja ruveta maata viljelemään. Vanhan asuinpaikkansa päättivät kokonaan hyljätä. Se oli nyt hävitetty ja ryöstetty. Ja se oli aivan valtatien varrella jotenkin likellä rajaa, joka jakoi nykyisen Karjalan kahtia. Näille seuduin rajantakaiset joka tapauksessa ensimäiseksi kulkunsa suuntaisivat.
Matkalle päätettiin lähteä niin pian kuin mahdollista, jo senkin vuoksi, ettei tiedetty milloin vihollisia partiojoukkoja tänne ilmestyisi, vaikka Roivaan talon poltettuaan olivatkin etelään päin kulkeneet.
Vanhan kodin raunioilta läksivät pojat ystävänsä kanssa tämän majalle. Ei se mikään oikea asumus ollut, olipahan pieni maasauna vaaran juurella, tiheän kuusikon suojassa. Siellä ruvettiin tuumimaan, mitä tavaraa oli mukaan otettava. Paljoa ei ollut otettavaa, eikä sitäkään voitu kaikkea ottaa, sillä kaikki vietävät olivat selässä kannettavat. Suuren kontin varusti Yrjö itselleen. Siihen pantiin ruutia ja lyijyä, mikä saatavissa oli, ja kaikenlaista pientä välttämätöntä tavaraa, kontin päälle sidottiin kiinni pieni pata. Antti sai kannettavakseen kontillisen jauhoja ja Olli suoloja. Sitä paitsi oli Yrjöllä ja Antilla piilukkoiset pyssyt tarpeineen, Ollilla jousi ynnä viini; kaikilla oli puukot ja kirveet. Vielä oli kullakin kannettavana vähän vaatteita ja vaippa.
Jäihän jäljelle vielä kaikenlaista rihkamaa, mutta se katkettiin kuoppaan, majan nurkkaan kivien ja lautojen alle. Majan katto ruhjottiin, jotta maja näyttäisi vihollisen hävittämättä, jos joku sattuisi sen huomaamaan. Poikien isällä oli ollut jonkun verran rahaa, niitä ei ollut vihollinen huomannut, vaan ne olivat aivan kuin ihmeen kautta säilyneet kätköpaikassaan. Niitä ei voitu mukaan ottaa, sillä ne olivat ploottuja, suuria, raskaita vaskilaattoja, neljän taalarin arvoisia kukin. Niitä oli 21 kappaletta, sen ajan katsantokannan mukaan koko suuri summa. Kuljettamaan niitä olisi tarvittu hevonen. Rahat kannettiin metsään, kaivettiin maahan, ja kätköpaikka katettiin huolellisesti sammalturpeilla. Paikasta otettiin tarkat merkit, sen etäisyys laskettiin läheisistä kallionlohkareista ja puista.
Näissä valmistuspuuhissa oli ilta tullut. Viimeinen yö levättiin vanhoilla kotipaikoilla, sillä aamulla oli päätetty lähteä liikkeelle.
* * * * *
Karjalassa elettiin raskaita aikoja. Oli jo kulunut muutamia kymmeniä vuosia siitä, kun ison vihan jälkeen rauha nimellisesti oli maahan palannut, mutta Karjalan poloisilla mailla ei se kuitenkaan päässyt vakaantumaan. Stolbovan rauhan jälkeen oli koko nykyinen Suomen Karjala vuosisadan kuulunut Ruotsille, koko nykyisen
Karjalan kansa ollut yhtä kansaa. Ison vihan jälkeen oli se taas jaettu kahtia. Raja kulki siitä, missä nyt on Viipurin ja Kuopion läänien välinen raja. Vuonna 1741 alkoi uusi sota Ruotsin ja Venäjän välillä, jota historiassa nimitetään "pikku vihaksi." Sodan liekki leimahti ilmituleen. Kauheasti ryöstäen ja hävittäen kulki sekä venäläistä sotaväkeä, kasakoita ja kalmukkeja, että karjalaista kansaa eteläpuolelta rajaa hävittäen, polttaen ja ryöstäen Ruotsin puoleiseen Karjalaan. Se vähäinen määrä säännöllistä sotaväkeä varsinaisten upseerien johdolla, joka Ruotsilta riitti Karjalan puolustukseksi, ei kyennyt vastustamaan vihollista. Sen täytyi vetäytyä pois. Samoin tekivät virkamiehet, vieläpä papitkin, jättäen Karjalan kansan oman onnensa nojaan.
Mutta puolustamatta, vastustamatta ei Karjalan kansa suinkaan näihin kärsimyksiin antautunut. Se puolusti itse maitaan ase kädessä. Kansan miehet kokoontuivat joukkoihin, omien päällikköjensä johdolla taistellakseen vihollista vastaan. Tämä itsepuolustus oli oikein virallisesti järjestetty. Kansa oli hallituksen puolesta asestettu ja silloin tällöin oli sitä kutsuttu aseharjoituksiin.
Mutta sen kautta että sotaa ei käynyt säännöllinen sotaväki, sai se paljoa julmemman luonteen. Loppumattomia partioretkiä tehtiin
molemmin puolin rajaa. Ja niitä aina käytiin kostamassa. Usein retket muodostuivat kauhean julmiksi, koko kyläkuntia hävitettiin, talot poltettiin, ihmiset surmattiin. Henkiin jääneet saivat paeta metsiin ja siellä piillä vihollisia, kunnes taas uskalsivat entisille asuma-aloille palata, elleivät siirtyneet aivan muihin osiin maata, siellä rauhallisempia asumapaikkoja itselleen hankkiakseen. Metsistäkin asukkaat usein haettiin, sinnekin vainolainen kulki ryöstämään ja tuhoamaan taivaalle kohoavan savupatsaan opastamana tai suksen latua seuraten. Laajat alat Karjalaa jäivät siten autioiksi. Kaikki säännöllinen elämä loppui. Kauppa seisahtui. Kirkot suljettiin. Ihmisten oli elämän tavoissaan turvauduttava alkuperäisimpiin elämän muotoihin. Mutta tuhkan alta nousi sittenkin aina uusi oras.
Kansan keskuudesta lähti useita oivallisia johtajia, jotka neuvokkaina, kestävinä ja rohkeina taistelivat ensimäisinä kotiseutunsa puolustukseksi. Retkillään he kokivat lukemattomia seikkailuja, joista muisto on säilynyt kansan keskuudessa myöhäisiin aikoihin.
Tämmöinen neuvokas, urhoollinen sissipäällikkö oli ollut Antti Roivas, kertomuksessamme mainittujen poikien Antin ja Ollin isä. Hänen kotinsa oli ollut Sortavalasta pohjoiseen päin Pielisjoen suulle vievän valtatien varrella muutamia peninkulmia silloiselta rajalta. Hän oli tunnettu kaukana eteläpuolella rajaa ja sen vuoksi vaino kohdistuikin häneen. Kun rajantakaiset kerran taas tekivät odottamattoman retken Suomen puolelle, surmasivat he kahakassa Antti Roivaan ja polttivat hänen talonsa. Hänen vaimonsa seurasi surun murtamana miestään. Hänen orvoksi jääneet kodittomat lapsensa Antti ja Olli olivat nyt aikeissa Yrjö Vornasen, Roivaan vanhan ystävän ja toverin kanssa lähteä hakemaan uutta kodin paikkaa.
"Ylös poikaset; päivä jo on korkeella" herätteli Yrjö poikia. Pojat alkoivatkin heti laittautua liikkeelle ja matkan varustuksissa ja monenlaisissa pikkuhommissa ei mielikään päässyt kovin surulliseksi painumaan.
Kontit selkään, pyssyt olalle, kirveet vyölle ja niin sitä lähdettiin, Yrjö edellä, pojat perästä ja Hermi iloisesti hyppien ympärillä. Pohjoiseen päin suunnattiin kulku. Suurelta tieltä poikettiin kohta alussa metsäpoluille. Aluksi vielä liikuttiin asutuilla seuduilla, vaikka ne kyllä nyt olivat melkein asumattomia, sillä vihollinen oli tuhoten tästä kulkenut.
"Minne niin miehissä mennään," kuului äkkiä puhe ladon ovelta, jonka sivu juuri kuljettin.
Yrjö säpsähti, mutta tunsi samassa vanhan tutun, entisen toverin partioretkiltä.
"Mitäs rajalle kuuluu", sanoi Yrjö, sillä mies oli aivan valtakuntien välisen rajan kohdalta.
"Huonoja kuuluu", yhä on vainolainen liikkeellä, monin kymmenin miehin siellä rajantakaisia kuljeksii. Honkalan, Mäntyvaaran, Koivuvaaran talot ovat ilmi tulessa, Honkanen itse surmattu. Pohjoiseen päin kuuluvat taas samoilevan.
Yrjön vanha seikkailijaluonne kuohahti hänen kuullessaan viestejä vihollisen tuhotöistä, jo alkoi mieli palaa, mutta katsellessaan poikia talttui hän ja päätti noudattaa alkuperäistä aikomustaan.
"Vai on vainolainen taas liikkeellä, hyväänpä aikaan läksimmekin", sanoi Yrjö.
Hetken aikaa puheltuaan erosivat tuttavukset toisistaan ja Yrjö lähti poikien kanssa taas eteenpäin.
Oli tultu mäkiselle seudulle, vaara kohosi toisensa takaa, kunnes taimpana, korkeimpana Honkavaara nosti kaarevan selkänsä yli muiden. Kun sen huipulle olivat tulleet, pysähtyivät matkamiehet lepäämään. Siinä oli metsä harvaa, joten siitä hyvästi saattoi nähdä joka suunnalle.
Etelässä kantoi silmä rajalle saakka. Maisema oli enimmäkseen aaltoilevaa, vaaroja ja laaksoja ja niiden välillä pienempiä kangasmaita. Siellä täällä näkyi vaarojen huipuilla taloja ja kyliä; enin osa maisemaa oli kuitenkin tännekin päin katsoessa metsän peittämää.
"Mitä savua tuolla on niin paljon", huudahti äkkiä toinen pojista.
"Siellä palaa Honkalan talo, vihollisen tuhotöitä ne ovat."
Pohjoisessa oli näköala toisenlainen. Suota, loppumatonta suota näkyi silmänkantamalta, siellä täällä kangasmaasta pistävä niemeke tai korkeampaa metsää kasvava suosaareke keskeytti yksitoikkoisen maiseman. Kaukana laajan suomaiseman takaa, järvien, jokien takaa siinti ryhmäke vaaroja.
"Tuolla on meidän matkamme maali, tuolla siintää Ahmavaara. Sinne on meidän pyrittävä", sanoi Yrjö.
"Sinnekö saakka", huokasi Olli totisena.
Yrjö rupesi selittämään Ollille, miten heidän oli mentävä: ensin vähän kovempaa kangasta, sitten suoseudun poikki tuonne kauas joen kulmaukseen, siitä tuota suosaarta kohti, jossa korkeat hongat kohosivat mahtavina taivasta kohden. "Sinne pyrimme yöksi, aamulla jatkamme eteenpäin."
Heidän siinä puhellessaan oli Antti vähän taempana koonnut risuja ja kuivia lehtiä pienen kasan, ottanut taskustaan tulukset, iskenyt teräksellä piitä, saanut kipinän taulaan tarttumaan, pannut taulan kuivien havunneulasten väliin ja puhaltamalla saanut ne palamaan. Kaunis liekki jo kohosi ilmoille ja rätisten alkoivat kuivat oksat palaa.
Palavien oksien rätinä herätti Yrjön huomion, hän käännähti ja nähtyään liekin hypähti siihen, alkoi maasta kiskomillaan kallion karppeina tukahduttaa tulta ja saikin sen muutamassa hetkessä kokonaan näkymättömiin sammumaan.
"Mitä sinä poika parka teet", sanoi hän Antille, joka ihmeissään katseli vanhan ystävänsä menettelyä, eikä ymmärtänyt, mikä hänelle oli tullut. "Merkkitultako sinä rupeat viholliselle laittamaan, vai mitä sinä? Etkö sinä kuullut, että vihollinen on tulossa tänne päin ja näethän sinä tuolla heidän savunsa. Jos me nyt teemme suuren loimottavan tulen, näkevät he, että tänne päin on pakolaisia kulkenut ja lähtevät meidän jälkiämme seuraamaan".
"Turhahan tämä tuli olikin", sanoi Antti häpeissään, "mutta emmehän me saata tulettakaan elää."
"Tulta on meidän hyvin varovaisesti pidettävä, vain hämärissä, sadesäällä käytettävä, niin kauan kuin tiedämme vihollisen näillä mailla liikkuvan."
Aikansa levättyään läksivät matkalaiset taas liikkeelle.
Ruskeata, punakukkaista kanervakangasta kulkiessa alkoi Hermi koira nuuskia ja häntäänsä heilutella. Kanervikosta kuului samassa mukavaa kaakotusta, ruskea metsäkana katosi silmistä samanväriseen ruskeaan hiekkaan.
"Se on kuin pois loihdittu," sanoi Olli, "aivan selvään minä sen näin ja tuohon paikkaan se katosi. Kas Hermiä! — Joko sait? — Tuossa on toinen. — Ahaa. — Katso Yrjö, kaksi riekkoa!" riemuitsi Olli. Hermin avulla oli heillä piankin molemmat riekot hengettöminä käsissä.
"Näistä saamme oivan illallisen", sanoi Yrjö, Hermistä tulee meille vielä paljon hyötyä. —
Eteenpäin kulkiessa pehmeni maa vähitellen suoksi, mutta vielä siitä pääsi kulkemaan. Suohon oli tien suuntaan asetettu puita, ne olivat puoliksi lahonneet, kovat oksat vain törröttivät punaiseksi lahonneesta, murenevasta puusta. Monin paikoin olivat puut painuneet kokonaan veteen. Mutta maa koveni taas ja eteenpäin yhä kuljettiin, kunnes lähestyttiin hitaasti suon läpi kiemurtelevaa Korpijokea.
Siinä näytti tie äkkiä kokonaan loppuvan. Oli kuin ranta edessä, ei kuitenkaan järven, vaan pehmeän, puuttoman, aavan rimpisuon. Alkumatkasta oli suolla toki kasvanut harvaa karahkamäntyä, mutta umpisuolia ei ollut enää niitäkään, siellä täällä vain joku matala pajukko. Omituisen kolkolta laaja suo näytti, ja vieläkin kolkommalta se olisi tuntunut, elleivät viklat, kuovit ja muut kaalaajat olisi sitä elävämmäksi tehneet.
"Tässäpä taisikin tie pystyyn nousta" sanoi Antti. "Ei tuo suo ihmistä kannata, eikä tässä näy portaiden jälkiäkään. Ei ole tainnut ihminen tästä koskaan kulkea."
"Maltahan poikaseni", sanoi Yrjö, "vielä se neuvo keksitään paljon pahempaankin paikkaan."
Suon rannassa, vähän syrjempänä oli tiheä vesaikko. Sen huomasi Yrjö ja alkoi polvillaan ollen sieltä jotain penkoa. — "Täälläpähän on", sanoi hän ja veti viidakosta suksen ja toisen, kaikkiaan kolme paria.
"Mitä ihmettä", sanoivat pojat, "suksillako…"
"Suksillapa niinkin, suksilla tuon pehmeän suon yli hyvästi pääsee kulkemaan, vaikkei siitä jalkamies muuten mitenkään pääsisi. Kontit selkään, sauvat käteen ja pojat hiihtämään."
Ja niin sitä lähdettiin, Yrjö edellä ja pojat perästä. Hitaasti hiihdettiin pehmeää suota, sillä kulku oli raskasta, raskaampaa kuin märässä lumessa hiihtäminen. Mutta pitkä suksi vaikutti sen, ettei raskasta Yrjöäkään upottanut, vielä vähemmin poikia, semmoisilla pehmeillä hetteillä, joista ei muuten mitenkään olisi päässyt kulkemaan. Monta kertaa oikein arvelutti vetiselle hetteelle yrittäminen. Kun hyvän aikaa oli hiihdetty, tultiin joenrantaan.
"Mitä nyt tehdään", sanoi Olli, "venettä ei näy missään ja yli olisi mentävä."
"Aina se keino keksitään", tuumi Yrjö. "Pahimmassa tapauksessa saamme uida yli. — Kyllä tämä on vanhastaan ylimenopaikka ja oli tässä vähän apuneuvojakin. Kunhan katsotaan…"
Yrjö hiihti läheiseen pajupensaikkoon. Siitä hän viimein sai uloslykätyksi, melkein vedessä rämmittyään, lautantapaisen, jonka hän suksisauvallaan ohjasi ulos pensaikosta paikkaan, joka oli tehty kovempipohjaiseksi puita suohon upottamalla. Lautta oli pahanpäiväinen, pieni, halotuista kuusista kuusenjuurivitsaksilla yhteen nivottu. Se oli niin kauan vedessä ollut, että oli melkolailla vettynyt. Sillä sitten yli mentiin. Kaikkia ei pieni, raskas lautta yhtaikaa kannattanut, ensinnä menivät pojat ja lykkäsivät lautan takaisin joen yli, sitten tuli Yrjö, kun oli ensin kätkenyt sukset pajupensaaseen.
Toisella puolella jokea ulottui kangasmaa likelle vettä, vähän matkaa ylimenopaikasta aivan joen reunaankin. Joen ja kankaan välinen suomaa ei ollut hetettä, vaan mätästävää korpimaata, jossa monenlaiset suokasvit, suopursut, sarat, vihvilät ja muut rehoittivat. Eräässä kohdassa paistoi suo keltaisenaan muuramia. Siitä pojat ihastuivat ja riensivät niitä kilvan syömään. Yrjön neuvosta niitä myös poimittiin ropeisiin, jotka valmistettiin läheisestä koivusta kiskotusta tuohesta.
"Meidän on jo aika levätä ja syödäkin, eikö liene parasta tähän yöpyäkin. Ilma on sateinen ja raskas, taivas pilvinen. Jos tuonne suurten kuusien taa teemme tulen, niin savu tuskin nyt kauemmas näkyy. Kun nyt syömme ensimäisen ateriamme yhdessä, niin syömme oikein juhla-aterian, sen saatte nähdä."
Riekot otettiin esille. Yrjön neuvon mukaan pojat alkoivat niistä nokkia höyheniä, jalat, siivet ja kaula leikattiin pois ja sisus puhdistettiin. Sillä aikaa Yrjö kulki pitkin joen rantaa. Hän etsi savea. Puhdasta savea ei näillä mailla ollut, mutta savensekaista lietettä hän kantoi aika kimpaleen majapaikalle, johon hän jo aikaisemmin oli
tehnyt tulen hiekkakuoppaan. Pojat olivat ihmeissään eivätkä voineet käsittää, mitä Yrjö savella tekisi. Mutta Yrjö lupasi näyttää heille, kuinka metsämies osasi omilla neuvoillaan valmistaa itselleen oikein oivallisen aterian.
Kun riekot olivat kynityt ja puhdistetut, pantiin sisään suolaa, ne sidottiin kokoon nauhalla ja verhottiin yltyleensä savella. Kaikkea tätä puuhatessa oli tulta ylläpidetty. Kuoppaan oli muodostunut melkoinen joukko kuumia hiiliä ja hiekka kuopan pohjalla oli kuumennut. Tähän kuumaan hiillokseen pantiin savikimpaleet. Hiiltä kasattiin yhä savikimpaleiden päälle ja uusia poltettiin. Kuumassa mujussa kävivät savikimpaleet vähitellen kuiviksi ja viimein tulivat punaisiksi. Silloin otti Yrjö ne tulesta ja koputti rikki kovan savikuoren. Miellyttävä paistin haju tuoksahti sieltä uteliaina odottaville pojille vastaan. Riekot olivat paistuneet kypsiksi. Yrjö palotteli linnut ja niin söivät siirtolaiset ensimäisen ateriansa retkellään, oivallisen aterian: linnun lihaa, hyvästi paistettua ja viileitä, maukkaita muuramia tuokkosesta.
Aterioitua olisi voitu lähteä vielä ajaksi eteenpäin kulkemaan, mutta Yrjö tahtoi säästää poikien voimia ja paikka oli sovelias yöpaikaksi. Sade oli asettunut, ilma oli lämmin ja oltiin jo siksi kaukana vainolaisten kulkuteiltä, ettei ensi hätään tarvinnut yllätystäkään peljätä. Lisäksi oltiin joen toisella puolella. Ja vaikka joki ei ollut kovin leveä, ei siitä vihollinen aivan huomaamattakaan yli pääsisi.
"Emme jouda majaa tekemään, aamulla lähdemme aikaisin liikkeelle, jo ennen kylmintä aikaa yöstä, saatte tässä kuivalla hiekalla koetella levätä. Ottakaa Hermi väliinne lämmittäjäksi", sanoi Yrjö.
Niin tekivätkin pojat. Siihen asettuivat kangasmaan hiekkapenkereelle. Vieretysten viruivat kiinni toisissaan, Hermi jaloissa. Yrjö istui ääneti vähän kauempana. Siinä viettivät yötään pakolaiset, ainaisten sotien karkoittamina vanhoilta asumasijoiltaan.
Kukin ajatteli omia ajatuksiaan. Yrjö suunnitteli tulevaisuutta mielessään. Hän oli niin monella retkellä ollut, niin monessa seikkailussa. Kauan sitten oli hänen kotinsa hävinnyt sodan liekkeihin, vaimo, lapsi kuolleet puutteeseen. Harvoin hän niitä muisteli. Ainaiset partioretket olivat hänen ajatuksensa täyttäneet. Hän oli ollut toiminnan mies, antautunut kokonaan kunkin hetken tehtäviin. Joskus vain oli kajastus oman kodin onnesta hänen sieluunsa häämöittänyt ja surumielinen kaiho mieleen välähtänyt, mutta ne hän oli kohta karkottanut pois. Mutta nyt kuvat muinaisista ajoista heräsivät mieleen voimakkaampina kuin pitkiin aikoihin. Kaiho heräsi taas, mutta se ei tehnyt niin surulliseksi kuin muulloin. Hän oli toiminnan mies, tottunut tunteensa suuntamaan todellisen elämän tehtäviin. Sen vuoksi ajatukset nytkin suuntautuivat eteenpäin. Mielessä kytevä kaiho määräsi niille suunnan ja antoi semmoisen voiman, että mitä hän tänä yönä ajatteli, tuli pitkiksi ajoiksi, melkeinpä voi sanoa, koko hänen loppu-iäkseen suuntaamaan hänen toimensa ja menettelynsä. Siitä kasvoi luja päätös, sukeusi varma elämän tehtävä, josta hän ei koskaan luopunut, ja joka tuotti hänelle sisäistä mielenrauhaa, ja osaltaan vaikutti, että niistä, jotka hänen kanssaan olivat, tuntui koko Yrjön olemus niin turvalliselta.
Hän katseli poikia, isättömiä, äidittömiä poikia. Hän päätti ruveta heille isäksi. Hän päätti perustaa taas kodin, jättää ainiaaksi partioretket, unohtaa koston. Hän päätti käyttää kaiken kokemuksensa, kaiken virkeän toimintansa uusien rauhaisain asumusten rakentamiseksi tuonne kauas soiden taa suurten soiden
suuren saaren harjanteille, jossa tähän saakka vain kontiot ja hyypiöt olivat majailleet. Hän päätti sinne koota paraimpien toveriensa lapset ja lesket, siten kostaa heidän kuolemansa, poltetut talonsa, kärsimyksensä, että hän rakentaisi heille kodit, viljelisi heille pellot, auttaisi ja suojelisi heitä.
Ja hän näki sielunsa silmien edessä kaukaisen Ahmavaaran muuttuvan. Hän näki talojen, pirttien, kotien kohoavan, näki suurten kaskien savun hulmuavan taivaalle, näki orpojen lasten kasvavan voimakkaiksi miehiksi, toimeliaiksi naisiksi. Hän näki työn ja rauhan hedelmäin kukoistavan, tuottaen ihmisille onnea ja turvallisuutta. Niin voimakkaasti hän ajatteli, niin elävästi hän näki kaikki edessään, ettei hän koko yössä nukahtanut, vaan istui liikkumatta kauan sitten mustuneen hiilloksen vieressä kankaan penkereellä.
Vanhempi pojista tarkkasi luontoa. Vain vähitellen uni hänet helmoihinsa kietoi, tai oikeammin luonto taikakeinoillaan viihdytti lepoon. Hän oli nähnyt niin paljon outoa. Edellisten päiväin huolet olivat haihtuneet. Yrjön ystävällisyys oli mielen viihdyttänyt, hänen neuvokkaisuutensa oli suuressa määrässä herättänyt ihailua ja kunnioitusta, rohkea turvallisuus ja rauhallisuus täyttivät hänen mielensä entisen tuskan ja pelon jälkeen. Hän oli isältään, Karjalan sissien etevimmältä päälliköltä perinyt hyvin tarkan huomiokyvyn. Senpä vuoksi kun hän kesäisenä yönä lepäsi kankaan penkereellä, ei yön salaperäisestä elämästä mitään jäänyt häneltä huomaamatta.
Edessä levisi suomaisema hälveten kesän vienossa hämärässä melkein silmän kantamattomiin. Äänettömänä kiemurteli joki melkein jalkain alla. Lumpeen valkoset kukat ja suuret pyöreät lehdet reunustivat joen pintaa. Vaikkapa vesi oli aivan äänetöntä, virtasi se kuitenkin eteenpäin ja sai milloin minkin lumpeen kukan taivutetuksi
ja hetkeksi kastautumaan veden kalvon sisään. Lehti siellä, toinen täällä käännähti ja kuplahti omituisesti. Tuon huomasi Antti ja hän tunsi, että yön hiljaisuuden takana sykki ainainen salaperäinen elämä. Joen toisella puolella levisi kolkko rimpisuo. Karahkamännyt seista törröttivät harvassa, toisilla aloilla kokonaan kuolleina, neulattomina, kuorettomina, mutta sitkeinä ja kovina, toisilla aloilla lyheinä, haavoittuneina, harvaneulaisina. Mutta kankaan ja joen väliseltä kaistaleelta tulvi melkein huumaava tuoksu. Siinä oli kasvillisuus rehevää ja vaihtelevaa. Suopursut ja muut suokasvit levittivät voimakasta hajuaan, joka, sitä myöten kun ilma kosteni ja joesta levisi hieno sumu täyttäen ilman kosteudella, kävi melkein pyörryttäväksi. Hänen takanaan levisi kangas, kanervikkokangas, harvan hongikon peittämä. Ja suopursujen väkevään tuoksuun sekaantui kankaan omituinen haju. Hermostoa huumaavaan yön tuoksuun liittyi yön soitto, salaperäisten äänien taukoamaton helketys. Toiselta puolen oli niin hiljaa, että kuuli verensä virtaavan ja toiselta puolen kuului koko ajan ääniä, milloin vihellystä, milloin suhinaa, milloin sirkutusta. Jokin kutsui toista, jokin vastasi, jokin iloitsi, jokin suri. Oliko se vikla, joka tuolla suolla äännähteli, pyykö se kankaalla vihelsi, oliko se jokin pikku lintu joka visersi, kirvinenkö se sirkutti, vai olivatko kaikki nämä äänet haltiain kuisketta yön hiljaisuudessa.
Mutta Antti oli lapsi vielä. Hän vain kuunteli, ei tutkinut. Luonnon salaperäinen elämä hänet kiehtoi, huumasi ja uuvutti. Ja hän vaipui keveään uneen aistimien koko ajan ottaessa vastaan ja toimiessa.
Olli oli illalla muistellut kadonnutta kotiaan, kuollutta äitiään. Hän kuuli äitinsä laulavan:
Tuuin, tuuin poikoani, Vaapotan vakaistani, Tuekseni tuulisäällä.
Varakseni vastasäällä.
Kyntäjätä, kylväjätä, Siemenen sirottajata,
Uuen tuvan tekijätä, Unen saunan saattajata.
Kyynel vierähti silmään ja hän vaipui rauhaisaan, syvään uneen.
* * * * *
Aamu alkoi sarastaa. Sitä myöten kuin taivaanranta luoteisessa oli himmennyt, oli se koillisessa vaalennut. Kaukaisen vaaran takaa kävi taivas yhä kirkkaammaksi, kunnes ensimäiset säteet kohoavasta auringosta singahtivat ylitse uinuvan suomaiseman. Kohta tuli niitä kimputtain, kunnes punainen valotulva kirkasti koko maiseman.
Ueeh! Ueeh! Ueeh! Kuului läheisen lammikon toisesta reunasta. Pitkäkaulainen kuikka ui esille kaislikosta. — Ueeh, ueeh, se oikaisi kaulansa suoraksi ja sen jokainen liike näkyi selvästi häikäisevän kirkkaassa auringon valossa. Ja kuikka lähti uimaan eteenpäin tyyntä veden pintaa, ja siihen muodostui kaksi etenevää viivaa. — Ueeh! Ueeh! kuului päinvastaisesta reunasta lammikkoa ja rannikosta ui ulos toinen kuikka. Se oli naaraskuikka, joka vastasi ystävänsä kutsuun. — Ueeh! Ueeh! ja se ui pitkin tyyntä pintaa kirkkaassa auringon valossa. Ja kaksi etenevää viivaa syntyi toiseenkin puoleen lammen pintaa.
Ueeh! huusi koiras, ueeh, vastasi naaras, ja niin yhä vuorotellen. Ja etenevät viivat molemmilta puolin lampea lähenivät, kunnes ne
yhtyivät. Ueueue! — Ueueue! ne puhelivat keskenään, tervehtivät toisiaan, pärisyttelivät nokkiaan, suutelivat. Sitten ne uivat hiljalleen aivan vieretysten eteenpäin kirkasta lammen pintaa. Hiljalleen ne äännähtivät uidessaan ja lammen pinnalla näkyi vain yksi pari eteneviä viivoja.
Kuikka on omituinen, rohkea, itsenäinen lintu. Toisina kesinä ne viettävät aikansa laajoilla selkävesillä yhdessä joukossa, pulikoivat, kalastelevat ja nauttivat vapaudestaan. Mutta joskus eroaa pariskunta muista, he hakevat kaukaisen lammen, pesivät siellä, ja elävät ihanan kesän kahden kesken ikäänkuin nauttien pohjoisen luonnon hienoimmista antimista, sen salaperäisimmästä kauneudesta, jota vain harvan silmät on avattu näkemään. Kuikka on meidän vesiemme itsenäisin, rohkein ja enimmin vapautta rakastava lintu.
Kuikan huuto herätti Yrjön haaveista. Hän pudisteli torkan ruumistaan, oikoi jäseniään. Yön mietteet olivat vakaantuneet varmoiksi päätöksiksi. Selvä maali sarasti toimintahaluisen ja toimintakykyisen miehen edessä.
Yrjö meni poikien luo, pudisti heitä varovaisesti hartioista ja sanoi: "Ylös pojat! Päivä koittaa. Lähdetään liikkeelle nyt, kulkemaan kuivaa kangasta. Kylmin osa yötä on käsissä. Saatte sitten levätä, kun aurinko alkaa lämmittää."
Aamukylmästä värähdellen, unisina yrittelivät pojat ylös. Hermi oikaisi etujalkansa suoriksi pitkin maata, nosti häntänsä pystyyn, ulvahteli ja venytteli ruumistaan. — Kukin otti taakkansa ja niin läksivät matkalaiset taas liikkeelle, äänettöminä kulkien kuivaa kangasta.
Päivän ja vielä osan toistakin saivat he niin kulkea, milloin kangasta, milloin korpea, milloin pehmeätä suota. Kankaalla oli kulku kepeintä, rauhallisesti sai kulkea suoraan eteenpäin, silloin tällöin vain oli kierrettävä joku kuiva, kaatunut ikihonka, joka maassa lahoi, niin mahtavana, ettei sen yli päässyt suuremmatta vaivatta kulkemaan. Korpimailla oli metsä kasvanut tiheäksi ja välistä oli varsin hankalaa tunkeutua tiheän kuusirikeikön läpi. Suolla oli käynti raskasta. Missä oli suon poikki asetettu riukuja, sujui matka hyvin. Yrjö kulki riu'un selkää kuin tasaista lattiaa, ei ainoatakaan kertaa hänen jalkansa hairahtunut pehmeään suohon. Pojille se joskus sattui, etenkin jos väsymys alkoi askelia raskauttaa tai jos jokin lintu tai muu sattui huomiota tavallista enemmän sitomaan. Raskainta oli kulku pehmeällä suolla, jossa ei portaita ollut, siinä upposi jalka joka askeleella syvään, saipa välistä hypätä mättäältä mättäälle, ja jos siinä harhaan polki, voi henki vaaraan joutua.
Matkansa kolmantena päivänä keskipäivän aikaan saapuivat retkeläisemme vihdoinkin määränsä päähän, Ahmavaaran juurelle. Siihen eivät asettuneet, vaan nousivat ensimäisen vaaran yli matalaan laaksoon korkeamman vaaran rinteelle, lähelle sievää salojärveä. Siihen asettuivat toistaiseksi. Yrjö arveli että varsinainen asuinpaikka oli huolellisesti valittava, ja sen saattoivat he tehdä vasta tarkoin seutuja tutkittuaan. Mutta toistaiseksi oli tässä varsin hyvä olla.
