Bus Transportation: Demand, Economics, Contracting, and Policy 1st Edition David A. Hensher
https://ebookmass.com/product/bus-transportation-demandeconomics-contracting-and-policy-1st-edition-david-a-hensher/ Pilgrimage and England's Cathedrals: Past, Present, and Future Dee Dyas
No part of this publication may be reproduced or transmitted in any form or by any means, electronic or mechanical, including photocopying, recording, or any information storage and retrieval system, without permission in writing from the publisher. Details on how to seek permission, further information about the Publisher’s permissions policies and our arrangements with organizations such as the Copyright Clearance Center and the Copyright Licensing Agency, can be found at our website: www.elsevier.com/permissions
This book and the individual contributions contained in it are protected under copyright by the Publisher (other than as may be noted herein).
Notices
Knowledge and best practice in this field are constantly changing. As new research and experience broaden our understanding, changes in research methods, professional practices, or medical treatment may become necessary.
Practitioners and researchers must always rely on their own experience and knowledge in evaluating and using any information, methods, compounds, or experiments described herein. In using such information or methods they should be mindful of their own safety and the safety of others, including parties for whom they have a professional responsibility.
To the fullest extent of the law, neither the Publisher nor the authors, contributors, or editors, assume any liability for any injury and/or damage to persons or property as a matter of products liability, negligence or otherwise, or from any use or operation of any methods, products, instructions, or ideas contained in the material herein.
Library of Congress Cataloging-in-Publication Data
A catalog record for this book is available from the Library of Congress
British Library Cataloguing-in-Publication Data
A catalogue record for this book is available from the British Library
ISBN: 978-0-12-820044-5
For information on all Elsevier publications visit our website at https://www.elsevier.com/books-and-journals
Publisher: Joe Hayton
Acquisitions Editor: Brian Romer
Editorial Project Manager: Sara Valentino
Production Project Manager: Omer Mukthar
Cover Designer: Miles Hitchen
Typeset by SPi Global, India
About the authors
David A. Hensher is Professor of Management and Founding Director of the Institute of Transport and Logistics Studies (ITLS) at The University of Sydney. David is a Fellow of the Australian Academy of Social Sciences, Recipient of the 2009 International Association of Travel Behaviour Research (IATBR) Lifetime Achievement Award in recognition for his long-standing and exceptional contribution to IATBR as well as to the wider travel behaviour community; Recipient of the 2006 Engineers Australia Transport Medal for lifelong contribution to transportation, recipient of the Smart 2013 Premier Award for Excellence in Supply Chain Management, the 2014 Institute of Transportation Engineers (Australia and New Zealand) Transport Profession Award, and the 2016 Award for Outstanding Research as part of the inaugural University of Sydney Vice-Chancellor’s Awards for Excellence. David is also the recipient of the 2019 John Shaw Medal which honours an industry champion who has made a lasting contribution to Australia’s roads. In 2018 David was selected as one of 25 academics at the University of Sydney who have made a significant impact through engaging with industry and government. He has published over 650 papers in leading international transport and economics journals as well as 16 books. He has over 54,000 citations of his contributions in Google scholar and a Scopus H-index of 65.
Chinh Q. Ho is Senior Lecturer in Applied Spatial Data Analytics in the Institute of Transport and Logistics Studies (ITLS) at The University of Sydney. He has a research track record with 30+ journal articles, five book chapters and 12 fully refereed conference papers (three winning the best paper award) in the areas of logistics and transport, statistical modelling and big data. Acting as a member of scientific and technical committee, Chinh has provided strategic and operational advice on urban and regional planning, including economic analysis of transport infrastructure projects in Vietnam, urban mobility for developing world, and public transport and demand modelling issues in Australia. His research interests cover four main areas: (1) integrated land use and transport planning (ILUT), (2) spatial analysis of big data, (3) emerging transport technologies such as mobility as a service (MaaS) and driverless vehicles, (4) modelling group decisions.
Corinne Mulley was the inaugural Chair of Public Transport at the Institute of Transport and Logistics Studies at The University of Sydney, now Professor Emerita. Corinne is a transport economist, active in transport research at the interface of transport policy and economics, concentrating on specific issues relating to public transport. She has provided both practical and strategic advice to local and national governments on transport evaluation, including economic impact analysis, benchmarking, rural transport issues, public transport management, and on Mobility as a Service (MaaS). Professor Mulley’s research is motivated by a need to provide evidence for policy initiatives and, whilst in Sydney, created links with the federal government, for example serving as an expert on the Public Transport Committee, the National Infrastructure Audit for Infrastructure Australia and the Long Term Master Plan for the NSW state government. Corinne continues to be engaged in research looking widely at BRT issues, value capture, regional transport flexible transport services with Transport for NSW, studies understanding travel behaviour and studies involving Mobility as a Service (MaaS) in different contexts.
John D. Nelson is Chair in Public Transport at the Institute of Transport and Logistics Studies (ITLS), The University of Sydney (from February 2019) and has previously held senior academic positions at the University of Aberdeen and Newcastle University. John is particularly interested in the application and evaluation of new technologies to improve transport systems (with a particular focus on public transport and shared transport solutions) as well as the policy frameworks and regulatory regimes necessary to achieve sustainable mobility. His research is funded by the UK Research Councils, Innovate UK, the European Commission and industry. He is a past Chairman of the Universities’ Transport Study Group (UTSG), which promotes transport teaching and research across the United Kingdom and Ireland, served as Scientific Director for the ITS European Congress in Glasgow (2016) and is a founder member of MaaS Scotland. He is Series Editor for Routledge’s Transport and Mobility and Transport and Society book series.
Göran Smith is a regional developer at Region Västra Götaland (Sweden) and industrial Ph.D. candidate at Chalmers University of Technology. Additionally, he holds a position as a Research Associate at the Institute of Transport and Logistics Studies at The University of Sydney. In his doctoral project, which is tied to K2—the Swedish Knowledge Centre for Public Transport, he studies the development and diffusion of Mobility as a Service (MaaS) in the Nordic countries. The main objectives are to create better understanding of disruptive and collaborative innovation processes, and of how the public sector can govern such processes so that they bring value to involved actors as well as to society. Beyond theoretical contributions, Göran’s research will create a basis for long-term strategic decisions regarding Region Västra Götaland’s future roles in MaaS.
Yale Z. Wong is Doctoral Candidate and Research Associate at the Institute of Transport and Logistics Studies (ITLS) at The University of Sydney Business School. Yale’s research focus encompasses three core facets in future mobility, transport contracts and bus operations. A major area of work for Yale is to market test the mobility as a service (MaaS) proposition with the aim to understand what the community demands and businesses are willing to provide. Yale won the David Willis Prize (2018), ITLS Research Prize (2018), and was selected by Intelligent Transport Systems (ITS) Australia as Youth Ambassador to the World Congress (2019), and as recipient of the Young Professional Award (2019). In addition, Yale undertakes a range of advisory and consultancy work with clients ranging from bus operators to industry bodies, vehicle suppliers and local government. Having previously worked in bus operations with experience in network planning and service development, Yale continues to be called upon regularly by the bus industry in his now strategic capacity looking to the future of the bus industry in an era of disruption and change.
Foreword
This book has been written specifically to provide an easy to access contribution to the growing interest in Mobility as a Service (MaaS). Although there are many outlets for research contributions, the publications are often not accessible to those who do not have a subscription to academic journals or libraries that subscribe. We saw an opportunity to bring together, in a readable form, the developments in MaaS to date that can be easily accessed by industry, government and consultants.
We thank Andre Pinto of ITLS for his role in formatting our book and coordinating with Elsevier and Daniel Reck (Institute for Transport Planning and Systems (IVT), ETH Zürich, Switzerland) for reading the penultimate draft and providing very useful comments.
We dedicate this book as a contribution to the Volvo Research and Educational Foundations (VREF) Bus Rapid Transit (BRT +) Centre of Excellence (http:// www.brt.cl/) and the iMOVE Cooperative Research Centre (CRC) (https:// imoveaustralia.com/).
Testimonials
This book is an important contribution to the growing interest in MaaS and provides a thoroughly researched reference source. The book is an enjoyable read and should be on the bookshelves of all professionals interested in getting an up to date briefing of the MaaS journey to date. The authors have really gone through the materials existing to date and point out level of understanding we have at the moment. In particular the chapter 2.5 in which modal efficiency and the rationale for integration is discussed is an important contribution to knowledge. I commend the authors for this stimulating book.
Sampo Hietanen, Founder CEO—MaaS Global
This book is an important contribution to the growing interest in Mobility-as-aService (MaaS). It should be an important reference for academics as well as practitioners in clarifying the concept as well as providing an up to date summary of research on MaaS. Even though all chapters are important contributions, I found the chapter on institutional barriers and governance particularly interesting to read in that it not only describes the challenges associated with but proposes strategies by which the development and diffusion of MaaS could be addressed. I commend the authors for an interesting and stimulating book.
I.C. MariAnne Karlsson, Professor and Head of Division of Design & Human Factors, Department of Industrial and Materials Science—Chalmers University of Technology
This book is a critical examination of MaaS globally and shows a coherent depth of research that we have not seen to date. It will become the definitive source for MaaS and its honesty and analysis means that it will be a benchmark for the state of MaaS. The chapter on pilot programs for MaaS provides a holistic review of global initiatives that draws on some of the successes and limited wins for MaaS and shows why MaaS has started to work and in some instances why it hasn't succeeded as well as planned, but this feeds directly into the next chapter that then asks the critical question for businesses and cities alike 'What is the potential for MaaS'. I recommend that this book becomes essential reading and reference for all mobility professionals.
Andy Taylor, Strategy Director—Cubic Transportation Systems, Inc.
Chapter 1
Overview
Chapter outline
1.1 Introduction
The world of transportation is going through disruption that is technology-enabled but fundamentally demand-driven. Based on all the signals I see and hear, MaaS has moved onto the when stage.
Sampo Hietanen, Founder of MaaS Global, ‘Sampo’s Blog: Scaling MaaS requires tweaking reality’, 6 September 2019
1.1 Introduction
We live in an exciting world where technology driving change in the passenger transport sector has led to almost daily commentary in the transport literature, including grey material and the popular press. The words “There has never been a more exciting time in the world of transportation” are uttered, or prevailing views held to such sentiment, in any gathering of transport professionals—be they industry, government or academic. A central theme is the way that digitally supported technological change has opened up opportunities to consider new ways of delivering services under the mantra of what has become known as Mobility as a Service (MaaS). The term MaaS was first popularised during the European Congress on Intelligent Transport Systems in Helsinki in 2014 and described as “… a system, in which a comprehensive range of mobility services are provided to customers by mobility operators” (Heikkilä, 2014, p. 8), and as “… a mobility distribution model in which a customer’s major transportation needs are met over one interface and are offered by a service provider” (Hietanen, 2014, p. 1).
Digital technologies like smartphones, the internet of things and big data analytics, coupled with demographic change, is ushering in a new future in transportation, with disruptive ramifications for many stakeholders, especially operators and regulators, plus new service expectations by citizens. This transformation has enabled as a pre-condition, the evolution of MaaS into a concept that promotes the integration of transport services to provide one-stop access through a common interface (Mukhtar-Landgren et al., 2016) (Fig. 1.1).
FIG. 1.1 Principle visualisation of MaaS. (Source: Smith, G., Hensher, D.A., 2019. Towards a framework for Mobility-as-a-Service policies. Paper Presented at the Thredbo 16—The International Conference Series on Competition and Ownership in Land Passenger Transport, Singapore.)
In terms of transport policy, MaaS is often at the centre of the popular view on future collaborative and connected mobility in the presence of driveroperated and driverless vehicles, notably car and bus; and is seen as a way in the short run to reduce emissions and in the long run to reduce car ownership, and other negative externalities, by enabling citizens to satisfy their mobility needs without having to own assets such as an automobile. Storme et al. (2020) however, in a pilot study undertaken in Ghent, Belgium report how a group of car owning participants were offered mobility budgets to replace their private car use. Regrettably, although respondents were happy to explore MaaS type options, reductions in private car use were not forthcoming, suggesting the interplay between MaaS and private car use may be more complex than currently appreciated.
For a concept that has only been in existence for 5 years, MaaS has received considerable attention from decision-makers (for example, the Finnish government which has implemented new transport regulations which arguably is largely designed to facilitate MaaS developments, cf. Mukhtar-Landgren and Smith, 2019; Smith et al., 2018b), practitioners (examples are MaaS start-ups including MaaS Global in Finland, EC2B in Sweden and Moovel in Germany— see Chapter 3) as well as researchers (e.g. Hensher, 2017; Jittrapirom et al., 2017; Sochor et al., 2016; Wong et al., 2020; Mulley, 2017; Kamargianni et al., 2016a,b, 2018a,b; Kamargianni and Matyas, 2017). Still, the knowledge of MaaS is nascent, and we are yet to find evidence of how the alleged mobility and societal benefits of MaaS can truly be captured (Smith and Hensher, 2019), leading to the common reference of MaaS as ‘rhetoric and hype’.
The rise of transportation network companies (TNCs) providing ridesharing, carsharing and bikesharing, and more latterly scooter sharing, and the new propositions being announced seemingly every other day in both developed and developing economies embodies the pace and scale of this change. MaaS is seen as the umbrella that can integrate all of the emerging services and public
transport, taking the debate on modal substitutes and complements to a higher level. As part of these developments, MaaS has become the catch-all of innovation, and has grown to encompass the broad suite of changes associated with future mobility, delivered through multi-modal technological platforms. Very often, proponents regard TNC-driven innovation [e.g. Uber, Ola (with Indian origins), Grab (South East Asia’s equivalent of Uber)] and mobile applications which provide only a more advanced informational and ticketing interface as MaaS—this is something questioned in this book (see Chapter 3).
There have been massive venture capital raisings (Uber being a much publicised example), with a plethora of start-ups, hostile takeovers and substantial investments by many technology, automotive and financial enterprises. Governments are also jumping on the bandwagon, as trials of on demand public transport and autonomous (electric) vehicles in particular become ever more ubiquitous (see Chapters 3 and 4), many as unimodal trials. Government and politicians associate themselves with trials, many of which have been limited in scope and test only constituent components of the full MaaS proposition. Think tanks, consultancies and industry suppliers are releasing white papers regularly; and governments and lobbyists are publishing policy documents to showcase their vision and influence debate (Smith and Hensher, 2019). The contemporary reality may be best described as an “adrenal rush” (Hensher, 2017, p. 86) governed by hyperbole and conjecture. The future is increasingly painted as a technologically deterministic utopia designed to revolutionise and herald a new era of smart transport for all.
The ‘commercialisation’ of MaaS, which is seen by many as a new entrepreneurial opportunity despite a sustainable business model yet to be found, raises many questions on societal governance (see Chapter 8). If, as is possible, many competing MaaS companies emerge, how will this resonate with a future where a ‘unified transport app for the world’ is promised to support portability wherever the customer travels? Vested interests and battles over who owns the user relationship (control of the customer) are already starting to surface, with specific views for example of Uber about maintaining their branding. What is urgently required is a standards-based, coalition approach—a MaaS ecosystem—in much the same way as technical standards were developed, for example, for smart cards.
Fig. 1.2 shows, MaaS has been characterised by different levels of integration, discussed further in Chapter 3, ranging from unimodal services through to greater collaboration through multimodal linking which we call High level MaaS in the presence of subscription bundles and Low level MaaS under a fully integrate PAYG offering. Examples of MaaS offers in real markets (including pilots and trials) are presented and discussed in other chapters, especially Chapters 3 and 4
MaaS can also be seen as a tool spearheading modal integration. The integration of specific modes is motivated by the need to improve network efficiency, as illustrated by Chapter 2’s modal efficiency framework (also see
Uni-Modal PAYGO
•No integration
•Individual supplier account-based or top up payment or pay driver
Multi-Modal PAYGO
•Payment integration
•Fully credit card all modes
•Including tap on/off
•Mode specific platforms
Multi-Modal Travel Platform PAYGO
•Payment integration
•Trip planning information advice
•Mode-specific Account based
Multi-Modal Integrated PAYGO
•Payment integration
•Trip planning information advice
•Account based—pay for all modes through one platform
•Feedback on travel profile
•Payment integration
•Trip planning information advice
•Feedback on travel activity Integrated MaaS
•Account based with mobility wallet
•Subscription bundle plans w/wo incentives
FIG. 1.2 The evolution to integrated high level MaaS.
Wong et al., 2020). Emerging transport services (like the unfettered deployment of autonomous cars) might result in greater single-occupancy vehicles (and, indeed, deadheading zero-occupancy vehicles) and hence congestion. MaaS brings together all temporally efficient modes (i.e. non-ownership modes) across a range of spatial efficiencies and deploys them in a way which befits the geographic environment including consideration of location-specific financial incentives. The recent developments in digital platforms facilitate this integration and future regulatory intervention must ensure that the modes deployed provide a transition consistent with broader land use and societal regimes (Fig. 1.3).
The message in this book is best described by a common theme when talking with those interested in intelligent mobility solutions: namely that there is little detail on how best to implement MaaS to achieve both business and societal objectives, despite the rhetoric and hype as to the potential of MaaS. This book makes clear (Chapters 2 and 3) that MaaS is not a black and white concept but one that exists on a spectrum. Singular mobility services and mobility technologies definitely do not constitute MaaS but beyond this there are degrees of ‘MaaS-ness’. Positively put, this book aims to take stock of where we are at present and what are some of the big challenges in the future in making MaaS an appealing reality.
It is likely that readers will, after reading this book, implicitly if not explicitly form a view of scepticism or support. We predict that many readers will move along the spectrum from left (scepticism) to right (support) and vice versa, and even back and forth in deciding on their degree of scepticism or support. Indeed, in writing this book the authors have found that they too have also revised their prior position(s), but where they have ended to date is best left a mystery to avoid at least biasing the responses of readers.
FIG. 1.3 MaaS conceptualised from a transition perspective. (Source: Smith, G., Hensher, D.A., 2019. Towards a framework for Mobility-as-a-Service policies. Paper Presented at the Thredbo 16—The International Conference Series on Competition and Ownership in Land Passenger Transport, Singapore.)
1.2 Themes to contemplate
Before providing an overview of the following chapters we present, through a series of contexts and questions (C&Qs), some high agenda themes that are discussed in more detail throughout the chapters of the book. These fit within a MaaS topology that recognises the critical levels of integration: information, booking and payment, mobility packages, and policy (Sochor et al., 2018 and Fig. 1.1).
The first theme relates to the key participants in a MaaS ecosystem include the customer, the MaaS provider or integrator, the data provider and the transport operator, and Government. Chapter 3 reviews the global debate around these stakeholders including the emerging roles and where champions delivering leadership might come from.
A second theme relates to the way in which recent years have witnessed much MaaS-related experimentation and many trials have come and gone, whilst many more MaaS trials are under development or ongoing. A Lack of evaluation means lessons learnt from these trials are missing. Addressing this gap, Chapter 4 seeks to capture experience with MaaS trials to date based on a review of the setups, processes and outcomes of five seminal (and well documented) MaaS trials and, in proposing parameters for MaaS experimentation and research, explores the lessons that can be learnt from past and on-going MaaS trials and how should this information be used to design future MaaS trials to facilitate structured evaluation to best inform transport policymaking?
Chapters 3 and 4 address the theme of how the digital technology platforms are sufficiently ready to progress pilots, trails and ongoing MaaS schemes, including understanding the revealed preferences of customers about the wanted elements of a MaaS bundle. Chapter 5 develops a wider understanding of what customers want through the examination of the literature and presentation of stated preference experiments which are not so limited by geography, modal offering and/or the degree of integration of live pilot or operational schemes.
MaaS of course is much more than an App and a subscription plan. If public transport is to be at the heart of MaaS then we need to create circumstances where it is natural for public transport operators to seamlessly integrate with first and last mile solutions, enabling the customer to have the opportunity to plan, pay and execute trips according to their personal preferences. Chapter 5 provides a synthesis of what has been learnt to date about consumer preferences, providing some discussion of what success might look like for MaaS from a consumer perspective and what incentives might be needed to attract interest in a MaaS subscription package.
In terms of success on the supply side, firms must collaborate (either as operators of physical services, technology suppliers or financial investors) and there always exists commercial issues like cost/revenue sharing between responsible stakeholders, choice of branding and control/ownership of the customer. At a broader scale are the issues of uniformity and interoperability
Another random document with no related content on Scribd:
The Project Gutenberg eBook of Sala-kauppa
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.
Title: Sala-kauppa
Ilveilys neljässä näytöksessä
Author: Gotthard Corander
Release date: May 15, 2024 [eBook #73635]
Language: Finnish
Original publication: Wiipuri: N. A. Zilliacus, 1876
Credits: Tapio Riikonen
SALA-KAUPPA
Ilveilys neljässä näytöksessä
Mukaelma saksalaisesta ajatuksesta
Kirj.
GOTTHARD CORANDER
Viipurissa, Viipurin Suomalainen Kirjallisuusseura, 1876.
HENGET:
Neitsy Julia Kypäri, hovin omistaja.
Hilma, hänen sisarensa tytär.
Hukkanen, nimismies, tätä ennen kapteeni.
Julia, Hukkasen tytär.
Wilho, lainoppinut, Hukkasen veljen-poika.
Tunturi, yli-oppilas.
Urhonen, parran-ajaja.
Anni, neitsy Julian piika.
Paavo, Hukkasen renki.
Kaksi Arkangelilaista.
Kasakoita.
(Asia tapahtuu sekä kylässä että kylän likiseuduilla).
ENSIMÄINEN NÄYTÖS.
(Huone nimismiehen kotona. Ovi peräseinällä ja toinen oikealla puolella.)
ENSIMÄINEN KOHTAUS.
Hukkanen. Wilho (tulee sisään perä-ovesta; hänen jälestänsä)
Kasakka Paavon kanssa.
WILHO. Astu sisään!
HUKKANEN. Mitä siellä on?
WILHO. Sala-tavaraa, setäni!
HUKKANEN. Hitto, ah — —
WILHO. "Ja surma vieköön!" sanon minäkin.
HUKKANEN. Anna minun haastaa.
WILHO. Mielelläni — se on minun velvollisuuteni. Setäni tahtoo varmaankin kysyä! mitä? kuka? kuinka? (antaa hänelle pienen
paperi-pussin). Tässä on vastaus.
HUKKANEN. Nuuskaa! (ottaa nuuskaa pussista ja panee nenäänsä.) Ulkomaan nuuskaa! Paavo sano — —
WILHO. Mistä olet saanut — —
HUKKANEN. Hitto syököön — —
WILHO. Ja surma vieköön!
HUKKANEN. Etkö anna minun — — —
WILHO. Puhua loppuun astiko? Aivan mielelläni.
HUKKANEN. Paavo! mistä olet saanut nuuskan?
PAAVO. Mistäpä minä sen olen saanut, herra vallesmanni? Hm, minä ostin sen.
HUKKANEN. Mutta ostit sen kontti-ukoilta.
PAAVO. Aivan niin. Herra vallesmanni laittoi minua —
HUKKANEN. Niin, tytärtäni hakemaan, vaan ei nuuskaa ostamaan.
PAAVO. Mutta kiireessäni unhotin nuuskarasian kotiin, ja nuuskatta en voi elää, sentähden ostin vähäisen; vaan puolet ovat jo kuluneet.
HUKKANEN. Mutta minkätähden et ole — — —
WILHO. Antanut esiin tavarata? kysyy setäseni.
PAAVO. Noh kaikkea joutavaa!
HUKKANEN. Joutavaa! Ruunun nimismies — — —
WILHO. Käypi käsin kaikkiin mitä joutavaa on, asetuksien mukaan.
HUKKANEN. Tämä nuuskapussi, Paavo, otetaan pois sinulta ja myödään julkisessa huutokaupassa enimmän tarjoovalle (antaa pussin Kasakalle). Ilmoita tästälähin, kun sinulla on jotakuta salatavaraa kerallasi.
PAAVO. Ei, herra vallesmanni, sitä en tehne.
HUKKANEN ja WILHO. Et tee?
PAAVO. En tottamaar sitä tee. Nauraisivathan toverini minulle, enkä tahdo tulla heidän pilkattavaksi.
HUKKANEN. Mutta niin kauan kun olet minun palveluksessani, täytyy sinun totella.
PAAVO. Sitä en voi, herra vallesmanni, minä en tahdo olla aasina.
HUKKANEN. Mutta sinun täytyy, muutoin ajan sinut palveluksestani pois.
PAAVO. Olkoon menneeksi! kyllä minä aina paikan saan muuallakin.
HUKKANEN. Mene pois, hävytön lurjus! En tahdo tietää sinusta enään. Ulos!
(Paavo ja Kasakka menevät ulos.)
TOINEN KOHTAUS.
Hukkanen. Wilho.
WILHO. Kuinka hirmuiset ajatukset!
HUKKANEN. Ihan jumalattomat! Mutta sellaista tulee — —
WILHO. Aivan oikein setäni; sellaista tulee meidän huonoista kasvatus-laitoksistamme. Kauppa-asetuksien pitäisi olla aapiskirjassa.
HUKKANEN. Niin. Silloin ihmiset ymmärtäisivät.
WILHO. Jo kätkyessä ymmärtäis — —
HUKKANEN. Anna minun puhua!
WILHO. Hyvin mieluisesti!
HUKKANEN. Silloin ymmärtäisivät, mikä tarpeellinen asetus — —
WILHO. Kielto sala-kauppaa pitämästä on. Totisesti hyvin hyvä asetus, joka estää rahvaan ostamasta kaikenlaista joutavaa ja hyödytöntä tavaraa.
HUKKANEN. Asetus, joka — —
WILHO. Sala-kauppaa estämällä pakoittaa rahvaan kohtuullisuuteen ja ahkeruuteen.
HUKKANEN. Anna minun haastaa!
WILHO. Hyvin kernaasti. Minä vaan tahdon sanoa, että tämän asetuksen kautta päättyy kaikki siivottomuus ja vallattomuus, jota sala-kauppiaat tavallisesti tekevät.
HUKKANEN (itkusuin). Julma ihminen! Minä tukehdun, et anna minun haastaa ja huokua! Sinä syökset minun hautaan paraimmassa ijässäni!
KOLMAS KOHTAUS.
Entiset. Julia (tulee perä-ovesta).
JULIA. Nyt olen täällä taas, isäni.
HUKKANEN (vielä nyyhkien). Hyvä, lapseni, hyvä.
JULIA (menee hänen luoksensa). Kuinka voitte, isäni? te olette niin vihaisen näköinen.
HUKKANEN. Oh! ei se ole mitään, tyttäreni.
JULIA. En vielä paljon ole kerinnyt katsoa ympäristöämme, vaan niin paljoa olen kuitenkin jo havainnut, että luonto täällä on paljoa suloisempi, kuin entisessä paikassa.
HUKKANEN. Suloisempi seutu! Mitä sinä puhut, tyttö?
JULIA. Kuinka? Nämät komeat vuoret kuusineen ja honkineen sekä
HUKKANEN. Ovat minulle kauhistukseksi. Pelkkiä sala-teitä ja piilopaikkoja veitikoille ja varkaille! Olen nyt asunut täällä koko vuoden, ja aina toivottanut vuoret ja laaksot, kuuset ja koivut hitolle. Täällä
olen petettynä ja salakauppiaat sekä heidän sukunsa ovat minun naapurissani, ja vielä omassa talossani — —
WILHO. Totta kaiketi, teidän oma nepanne — — —
HUKKANEN. Mitä nyt?
WILHO (itsekseen). Nyt on sovelias alottaa (ääneensä). No, setikseni, eikö sala-rakkaus myöskin ole sala-kauppaa?
HUKKANEN. On ainakin. Minä en voi kylläksi nuhdella sinun hulluuttasi.
JULIA. Kuinka? Onko serkkuni joutunut lemmen poluille.
HUKKANEN. Niin kyllä, lapseni, tämä on taas uusi tuska onnettomalle isällesi.
JULIA. Ah, isä kulta, älkää sitä nureksiko! Ken tietää, kuinka kauan tuo lempi kestää?
WILHO. No hyvä, Julia — koska asia kerran on tullut esiin, niin sanon nyt sinulle: että lempeni on totinen, se tulee perustamaan elämäni onnen tahi onnettomuuden.
JULIA. No! mutta sano, kuka sitte on sinun kultasi? Minä toivon, että hän on vähän ehk'edes serkkusi näköinen.
WILHO. Onpa yksi naapureistamme, neiti Hilma Waltokas; hän on hyvin sievä, siveä, sydämellinen ja ymmärtäväinen.
HUKKANEN. On köyhä kuin kirkonrotta ja pahimman viholliseni sisaren tytär.
JULIA. Sitä en ymmärrä. Kuinka isäni voisi vihata ketään, tahi joku toinen häntä.
HUKKANEN. Niin, vihata vanhaa neitsy Kypäriä ei ole mikään synti. Ei hän pelkää ihmisien eikä Jumalan lakia, vaan pitää seuraa juutalaisten ja mustalaisten, varkaiden ja rosvojen kanssa.
JULIA. Miten ymmärrän tuota?
HUKKANEN. Niin, hän on melkein tullut mielipuoleksi pelkästä romaanien lukemisesta.
JULIA. Todellako?
HUKKANEN. Niin, kuuleppas! Minuun on hän hirmuisesti suuttunut, kun toivoisin ja tahtoisin hallituksen ottamaan kaikki kirjat takavarikkoon, jotka kehoittavat rosvoamiseen ja salakauppaan.
WILHO. Olkoon ämmä hönttökin, mutta — — —
HUKKANEN. Hän on tuhat kertaa hullumpi kuin hönttö.
WILHO. Olkoon vaan, setäseni! Mutta jos minä nyt kysyn, mitä tytön on ämmän hullutuksilla tekemistä? Mitä setäni siihen sanoisi?
HUKKANEN. Mitäkö minä sanoisin? Kyllä minä sanoisin — —
WILHO. Kyllä jo edeltäpäin tiedän, että setäni sanoisi: "Ei omena puusta kauas putoa", ja "miten vanhat laulavat, siten nuoret visertelevät", ei höntön ämmän sisaren tytär tädiltänsä hyvää ole oppinut.
HUKKANEN. Minä sanoisin — —
WILHO. Epäilemättä setäni sanoisi, ettei ole hupaista tulla tutuksi sen kanssa, jota viran puolestakin täytyy vihata, ja hallitus ei suinkaan suostuisi siihen, että nimismies on sen ystävä, joka suojelee varkaita ja rosvoja.
HUKKANEN. Anna minun puhua!
WILHO. Aivan mielelläni. Mutta te vastaisitte ja teidän täytyisi vastata, ettei voi tietää, eikö vanha neitsy jonakuna päivänä antau mustalaisten viettelyksestä heidän seuraansa ja sillä tavoin tuottaisi häpeätä ja onnettomuutta koko perheelle — —
HUKKANEN. Sinä mulle surman tekoa nalkutat. (Itkien). En hetkeäkään enää malta kuunnella sinun lorujasi. Ota tyttö, jos vaan saat hänet; ota hänet Jumalan nimessä, ryöstä hänet ellei vanha hönttö anna häntä hyväntahtoisesti; ota hänet vaimoksesi kuinka hyvänsä ja milloin mielesi tekee! Sen minä sanon, enkä mitään muuta.
(Menee vihaisena ulos ovesta oikealle.)
NELJÄS
KOHTAUS.
Julia. Wilho.
WILHO. Oh, onnistui hyvästi, nyt olemme jo niin etäälle tulleet.
JULIA (hämmästyneenä). Pelaammeko kometiaa?
WILHO. Niin kyllä, hyvä serkkuseni. Mutta vasta olemme alussa; jos näytelmiltämme jatkamme, niin sinunkin täytyy saada joku näytelmä-osa. Minä olen luottanut sinuun.
WILHO. Niin kyllä, matkustavaisina näyttelijöinä, jotka etsivät paikkaa. — Mutta elkäämme viettäkö kallista aikaa turhilla puheilla, miettikäämme tuumiamme!
JULIA. Kappas toki, kuinka malttamaton on sun lempesi, joka tuskin lie viikon vanha!
WILHO. Niin nuori se ei ole, Julia. Viime talvena oleskeli minun rakas Hilmaseni kolme kuukautta sukulaisensa luona samassa paikkakunnassa, jossa minä virkaani toimitin. Siellä minä opin häntä tuntemaan sekä lempimään. Mutta kevät, joka kaikille muille olennoille tarjoaa iloa, tuotti meille vaan surua, sillä meidän täytyi erota toisistamme; hänen tätinsä kutsui häntä tänne takaisin, ja minua pidätti siellä ammattini. Viimein pääsin virastani vapaaksi; minä riensin tänne, ja olen nyt jo ollut täällä monta aikaa, mutta kahdesti vaan olen häntä nähnyt ja kerran puhutellut; ja miten tiedät, serkkuseni, lempi on kaikista maltittomin.
JULIA. Miten minä sitä tietäisin?
WILHO. Niinkuin sanottu, ensimäinen askel on otettu; minulla on setäni suostumus, ja vaikka hän sen antoi vihoissaan, ei hän kumminkaan sanojansa syö.
JULIA. Sitä hän ei suinkaan tee, jos hänet oikein tunnen.
WILHO. Nyt on myöskin toinen askel otettava. Minun täytyy välttämättä tavata kultani, saadakseni hänen kanssaan tuumitella, kuinka meidän on käyttäminen setäni suostumusta, ja mitä tahdomme sekä mitä emme tahdo jättää sattumuksen huostaan, siis, kuinka vanha neitsy on voitettava. Saadakseni tavata toivottuani, pitää minut saatettaman taloon, ja neitsy talosta ulos.
JULIA. No! eikö löydy helpompaa ja parempaa keinoa? Minä luulisin, että täällä maalla — —
WILHO. Ei, serkkuseni, ei. Armasta Hilmaa vartioitsee ei ainoastaan hänen tätinsä, vaan myöskin vanha palvelija, jolla on haukan silmät päässä. Useasti olen käynyt siellä talossa, vaan harvoin olen tavannut häntä, jota olen etsinyt. Sinne tultuani pyytää vanha neitsy minua aina romaani-kirjojansa lukemaan, eikä mikään puhe häntä enemmin huvita kuin haastelu mustalaisten ja salakauppiaiden urhotöistä. Hän rakastaa, niinkuin sanoo, näiden viehättävää, ihastuttavaa elämää, jota hän kirjoistansa on oppinut tuntemaan. — Mutta tuumani, kuinka ne taas olivat? niin, Hihnan puheille päästäkseni, pitää saaman vanha neitsy pois kotoansa muutamaksi tunniksi; siihen täytyy sinun olla minulle avullinen.
WILHO. Voisitko laittaa jonkun soveliaan puvun omista vaatteistasi?
JULIA. Sen kylläkin voin.
WILHO. No tee se pian.
JULIA. Mutta miksi? missä on näytelmä-osani?
WILHO. Sen saat sitten. Mene vaan ja hanki itsellesi kometiaamme sopiva puku. Mene nyt!
JULIA. Minä teen mitä voin. Kunhan ei vaan neitsy tuntisi minua!
WILHO. Kuinka olisi mahdollista hänen sinua tuntea? Eipä hän vielä ole kerinnyt sinua nähdä. Pait sitä olin vielä tänä aamuna hänen luonaan ja juttelin yhtä ja toista mustalaisista, jotka muka olisivat täällä likellä.
(Julia menee ulos.)
VIIDES KOHTAUS.
WILHO (yksinään). Seikka on muutoin hyvästi kokoon keitetty ja voipi onnistua; mutta minä tahdon vielä panna jotakin lisäksi (ottaa esiin kirjeen). Tämän lempikirjeen olen kirjoittanut vanhan neitsyen nimessä hullulle Urhoselle; neitsyen käsikirjoitus on oivallisesti apinoitu, hänen sinettinsä samoin, ja poika, joka kirjettä viepi, on jo paikallansa. Neitsy kun saadaan määrätylle paikalle mustalaisia katsomaan, tapaa siellä heidän asemestaan Urhosen, joka häntä puheillansa viivyttää; ja sillä aikaa minä voin Hilmani keralla puhella.
Tämä seikka voipi vaikuttaa verrattoman huvituksen, joka jälkeensä jättää mieluisan muiston pitkäksi ajaksi.
KUUDES KOHTAUS.
Wilho. Urhonen (parran-ajo-aseinensa).
URHONEN. Hyvää päivää, ystäväni.
WILHO (itseksensä). Ihan kuin kutsuttu! (Kovempaa.) Jumal' antakoon, Urhonen! (Itsekseen.) Alan siinäpaikassa yritykseni.
URHONEN. Vallesmanni ei ole kotona, ja tänään on parran-ajon päivä!
WILHO. Hänellä on ollut vastoin-käymistä, ja silloin hän tavallisesti pyrkii ulos.
URHONEN. Mutta parta hänen leuassansa! se on minulle häpeäksi. Jos se ei ole minulle häpeäksi, niin kärpäseltä lennossa pistän silmän puhki.
WILHO. Olkaa huoletta. Täällä olette kuitenkin kylläksi partaa ajaneet.
URHONEN. Kylläksi partaa ajaneet. Mitä on tapahtunut? Minä pelästyn! minä olen niin pahoilla mielin.
WILHO. Voi, teitä luikkaria! elkäätte olko niin typerä olevinanne.
URHONEN (yhä kiinteällä tarkastuksella, mutta ymmärtävinään Wilhon puhetta). Mitä?
WILHO. Loistavia toivoja!
URHONEN. Kyl'! kyllä-ä.
WILHO. Niin, kellä on onnea, niin!
URHONEN. Niin, niin, kellä on! (hieroo käsiänsä).
WILHO. Tuolla — hm?
URHONEN (nyykähyttää päätänsä). Hm — hm.
WILHO. Leikki ja leimu — hm.
URHONEN (niinkuin ennenkin). Hm — hm!
WILHO. Onnellinen mies!(likistää hänen kättänsä ja menee).
URHONEN. Halia!
(Wilho menee ulos ovesta oikealle.)
SEITSEMÄS KOHTAUS.
URHONEN (yksinään). Voi ihka ja kumma! tahdon jänikseltä juoksussa leikata villat, jos oikein olisin ymmärtänyt tuota kummallista herraa! Vaan kun yleisesti ymmärsin hänen puheensa, niin voin sanoa häntä ymmärtäneeni; mutta kun tämä asia on minulle synkkä, niin minun täytyy tunnustaa sen ei olevan oikein selvän. Malttia! ei mikään muu auta. Loistavia toivoja — tuolla leikki ja leimu! — sen hiton herra!
(Menee ulos perä-ovesta).
TOINEN NÄYTÖS.
(Lehto, lähellä neitsy Kypärin taloa; oikealla kädellä turvepenkki puun alla.)
Wilho. Julia (mustalais-tytön vaatteissa. Tulevat sisään perältä).
WILHO. Kas niin, serkkuseni, istu nyt penkille! Kyllä neitsy kohta tulee.
JULIA. Mutta jos hän ei mene paulaan!
WILHO. Kaikki mikä elää ja huokuu, menee pyydyksiin, kunhan vaan syötti kelpaa. Mutta ei rastaalle saa panna läskiä eikä hiirelle pihlajan marjoja. Muuten luotan sinuhun.
JULIA. Minä koetan kunnioittaa mestariani.
WILHO. Sitä toivon. Mutta elä unhota mitään!
JULIA. Elä pelkää! tarpeellisimman olen kirjoittanut tähän (näyttää hänelle paperin).
WILHO. No, nyt minä menen tieheni, ja saan toivottaa onnea!
(Menee ulos samaa tietä, josta hän tuli sisään.)
TOINEN KOHTAUS.
JULIA (yksinänsä. Hän istuikse penkille, ja katsoo paperiin.) Ah! kaikki on hyvä, ja tässä puvussa pidetään minua kyllä mustalaistyttönä. Ihastuttava olisi, jos Tunturi olisi täällä ja näkisi minut; kukaties saisin hänet nauramaan — ensi kerran hänen elämässään. Ei, se on hyvä, että hän tulee vasta huomenna; muutoin en olisi uskaltanut tätä ilvettä tehdä. — Kummallista on! minä iloluonteinen, naurava aina unissanikin, minä lemmin tuota totista Tunturia, joka pitää naurua melkein puoli syntinä. Ja kumminkin lemmin häntä. Kunhan vaan voisin vieroittaa hänet pois tuosta liika varovaisuudesta — se on aivan rajaton. Ja kuitenkin lemmin häntä! Kumma on! Hist! hiljaa, joku tulee — varmaankin minun mustalais-ystäväni. Nyt täytyy pitää ajatukset ko'ossa (pistää paperin poveensa).
KOLMAS KOHTAUS.
Julia (penkillä). Neitsy Kypäri (tulee oikealta).
NEITSY (itseksensä). Niin, minä tahdon tietää, missä mustalaisjoukko nyt asuskelee. Ihana ja lysti kuitenkin lienee viettää joku hetki näiden hyvien ihmisten parvessa.
JULIA (lähenee häntä ja haastaa matalalla äänellä). Jumala teitä varjelkoon, hyvä rouva, kaikesta pahuudesta!
NEITSY. Kiitoksia, ystäväni! Mutta kuka te olette?
JULIA. Minä olen köyhä tyttö ja pyydän apua ihmisiltä, jotka eivät sulje rahakukkaroansa tarvitsevilta.
NEITSY. Kuinka? Te olisitte pelkkä kerjäläinen?
JULIA. Sanokaatpa minua vaikka niin, hyvä rouva.
NEITSY. Mahdotonta! Te olette varmaankin mustalais-tyttö.
JULIA. En ole. Tahdotteko antaa minua ilmi?
NEITSY. Elkäätte pelätkö! Jos joku teille hyvää suopi, niin ainakin minä, (ottaa kukkaron ja antaa hänelle rahaa).
JULIA. Mitä nä'en? Kultaa! Tuhat kiitosta! Paljon kiitoksia! hyvä rouva. Te olette laupias ja armollinen; tietäkää sitte, että olen niitä ihmisiä, joiden savu ei nouse uunin-piipusta, mutta, ikäänkuin syksyn utu, honkien latvoista, ja jotka makaavat sammalilla kettujen ja tetrien kanssa!
NEITSY. Kettujen ja tetrien kanssa! Hyvin ihastuttavaa! Varmaankin olette sitä joukkoa, joka nyt asuskelee tuolla toisella puolella rajaa. Tulkaat tänne! Minussa löydätte hyvän ystävän!
JULIA. Ei, hyvä rouva, ei! Täällä on silmä terävämpi, ja käsi aina valmis pyssyn hanaa jännittämään.
NEITSY. Se on tosi! Mutta minä tahdon tulla teille, enkä suinkaan tyhjillä käsillä.
JULIA. Ah! silloin armon aurinko pilkistäisi meihin hyljätyihin ihmisiin. Mutta tulkaa yöllä; sillä huomen-aamuna lähdemme pois. Saisittekin nähdä juhlan, jota mielimme viettää.
NEITSY. Juhlan? Oivallisesti! Mutta minkä juhlan?
JULIA. Meillä pidetään kihlajaiset, sillä Gaurila Durak, päämies Mustan-meren rannoilta, naipi päämiehemme tyttären! Vieraita on tullut joka ilman haaralta ja lahjoja on laitettu joka heimokunnastamme.
NEITSY. Ah, kuinka ihastuttavaa. Niin, minä tulen katsomaan juhlaanne. Mutta sanokaa, milloin ja missä?
JULIA. Kuulkaa, hyvä rouva! tunnetteko metsässä, puolen tunnin matkaa täältä, kallion, jota nimitetään Kissan kiveksi?
NEITSY. Tunnen kylläkin.
JULIA. No, hyvä! Kun ajan kieli yhdeksän kertaa suutelee vasken huulia, niin antakaa jalkanne jättää jäähyväiset talonne kynnykselle ja lähtekää hiljaa ja sievästi, ikäänkuin olisitte oma varjonne, Kissankivelle! Mutta tulkaa ihan yksinänne. Siellä, vanhan tammen luona, tapaatte minut taikka jonkun toisen minun asemestani, ja kun tämä sanoo: Nyt on pöllö lentänyt tiehensä, kuningatar on astunut sisään, niin voitte pelotta seurata häntä.
NEITSY. Voitte luottaa siihen, että tulen.
JULIA. Voikaa hyvästi, hyvä rouva! ja paetkaa nyt! Sillä ette saa nähdä minne käännyn.
JULIA. Hi suinkaan; mutta jos joku teiltä kysyy, niin voitte tehdä valan, ei tietävänne mihinkäpäin minä läksin.
NEITSY. Olkoon menneeks'. Kun ajan kieli yhdeksän kertaa suutelee vasken huulia — —
JULIA. Oikein! Voikaa sill'aikaa hyvästi, ja siunatkoon teitä Herra.
(Neitsy menee ulos vasemmalta puolelta.)
NELJÄS KOHTAUS.
JULIA (yksinään). Kävi hyvästi. Ja tuo oli hyvä, että laitoin pois hänet, on tohdi tässä puvussa mennä takaisin kankaan yli. (Riisuu päähänsä kapotin, jonka panee kokoon, mutta pudottaa samassa paperinsa.) Hiljaa! kuulen jonkun tulevan. Pois! pois! (Menee sukkelasti ulos oikealta puolelta.)
VIIDES KOHTAUS.
TUNTURI (tulee sisään perältä). Todella, tunnit kulkevat tänä päivänä ikäänkuin olisin tutkinnossa, ja aurinko on naulittu taivaan kanteen kuin maalitaulu kankaasen. Mutta kukapa siihen on syypää?
Ainoastaan turhamainen maltittomuuteni. Miksikä olen tänne tullut tänäpäivänä? Miksi en ole, Julian tahtoa myöten, odottanut huomiseen? Jos minua täällä nähdään tänään, niin luulevat minun häntä tänne saattaneen. Ei se käy laatuun! Olisi kovin outoa, jos minä jo tänäänkin, Julian tuskin kotiin tultua, menisin hänen isältänsä kättänsä pyytämään. Ei muu auta, kuin kärsivällisyys ja odottaminen huomiseen. (Huomaa paperin, jonka Julia pudotti, ja ottaa sen ylös.) Ha! mitä? Julian kirjoittama! (lukee) "Kun ajan kieli yhdeksän kertaa suutelee vasken huulia Kissan kivellä metsässä". — Ah, Jumalani! joku yhteen-tulo! — Voi sinua petturia! (Kääntää
paperin.) Tämä on kirjeenlehti; päällekirjoituslehti on pois revitty.
Tässä on tää hempeä kirje tullut hänen käsiinsä; tässä hän on sen kadottanut. (Lukee eteenpäin.) "Makaa kettujen ja tetrien kanssa".
Kirottu! Tämä osoittaa minua, sillä mielelläni kävelen metsissä kasveja etsimässä ja lintuja ampumassa. Antaa minun maata revon ja tetrien kanssa, sill'aikaa hän — — — voi petturia! voi petturia!
(Lukee eteenpäin.) "Tunnus-sanat: Pöllö on lentänyt tiehensä, kuningatar astunut sisään — Päämiehen tytär Gaurila Durakin kanssa." — Hävyttömän väärä nimi — pelkkiä poikkinaisia sanoja, ett'ei joku toinen sitä ymmärtäisi! Mutta minä ymmärrän; ymmärrän kylläkin! — Mutta eipä Julia täällä ennen ole ollut koskaan — kuinka Julia jo täällä olisi saanut tuttavan. — Ah! Julia on tuonut hänet tänne kerallansa! Sentähden en voinut saattaa häntä, sentähden olisi minun tänne tuloni sopinut vasta huomenna tahi vielä myöhemmin.
Kaikki on päivän selvä! Tahdon etsiä hänet, sanoa hänelle, että ylenkatson, hylkään hänet, että kiroon sitä hetkeä. — Ei, minä tahdon tavata hänet määrätyllä yhtymys-paikalla — ainakin saan tietää, missä tuo Kissan kivi on.
(Menee kiiruisasti ulos oikealta puolelta, mutta kohtaa siinä samassa Wilhon.)
KUUDES KOHTAUS.
Tunturi. Wilho.
TUNTURI. Suokaa anteeksi, hyvä herra!
WILHO. Pyydän nöyrimmästi!
TUNTURI (itseksensä). Tuo näkyy olevan vähäsen typerämäinen; häneltä voin kysyä. — Antakaatte anteeksi, asuuko herra näillä seuduilla?
WILHO. Asun kylläkin, hyvä herra.
TUNTURI. Varmaankin olette kirk'herra.
WILHO. Nuorison kirk'herra, tavallisesti koulumestariksi nimitetty.
TUNTURI. Suokaa minun kysyä! Täällä on muuan paikka, jota kutsutaan Kissan kiveksi.
WILHO (vähän hämmästyneenä). Kissan kivi.
TUNTURI. Niin, Kissan kivi.
WILHO. Vai niin, Kissan-kivi. Miksikä tuota harmaata kalliota niin kutsutaan, on vaikeata selittää; olen kirjoittanut ainekirjoituksen siitä.
TUNTURI. Olkaa niin hyvä ja näyttäkäätte minulle tie sinne.
WILHO. Mielelläni. Käytyänne tämän lehdon loppuun (osoittaa oikealle kädelle) tulette ajo-tielle, jota kulette siksi kun näette jalkatien, joka viepi teidät, herrani, suoraan metsään ja Kissan kivelle.
TUNTURI. Paljon kiitoksia neuvostanne.
(Menee ulos perältä, oikealle.)
SEITSEMÄS KOHTAUS.
WILHO (yksinään). Vai niin. Vieras, kulkien metsässä, ja Kissan-kiveä kysyen — tää on epä-luulon alaista! Oli hyvä ett'en sanonut, kuka olen. Tuo mies pitää varmaankin salakauppaa. Sentähden sanon kasakoille, että pitävät silmänsä auki. Vaan neitsyen ja Urhosen yhtymistä eivät saa häiritä — no, sitä eivät teekkään. Kaikki käypi oivallisesti. Neitsy on jo paulassa, ja Urhonen taitanee tähän aikaan saada lempi-kirjeensä; ja että hän tarttuu onkeen, siitä olen varmaa.
(Urhonen tulee sisään, vasemmalta puolelta, ja juoksee yli teaterin.)
KAHDEKSAS KOHTAUS.
Wilho. Urhonen.
WILHO. Hoi! Urhonen ystäväni! Mihinkä niin kiire?
URHONEN (juoksee Wilhon luo). Juoksen suoraan maailmasta.
WILHO. No mitäpä nyt on tapahtunut?
URHONEN. Kaikkia on tapahtunut. Olen iloinen kuin harmaa hevonen. Suuri, jumalattoman suuri onni kohtaa minua.
WILHO. No mikä se sitte on?
URHONEN. Ihan sama, josta tän' aamuna haastoitte. Outoa etten jo ole hulluksi muuttunut. Voi tok', että minun täytyy vaieta! Muutoin juoksisin jok' ainoan ystävän luo ja huutaisin täydellä kurkulla: onni on minua kohdannut!
WILHO. Neito on ihana, ja kun äiti kuolee — —
URHONEN. Äiti? kestä te haastatte, hyvä ystäväiseni?
WILHO. Hänestä, jota tän' aamuna osoitin, meidän lempeätä kestkievarin mamselia.
URHONEN. Kestkievarin mamselia? Minä ottaisin semmoisen? Ei, hänet lahjoitan teille. Ja häntäkö te siis osoititte?
WILHO. Niin kyllä. Olettehan äskettäin leikanneet hänen varpaan kynsiänsä, ja kiitollisuus viepi rakkauteen.
URHONEN. Ei, ei, hyvä ystäväni! On vähän parempaa!
WILHO. Mitä, no se varmaankin lienee koulumestarin sisar?
URHONEN. Älkää haastako joutavia! Ei, parempaa sen olla pitää!
WILHO. Nyt enempää en voi arvata. Jääkää hyvästi! (on menevinään.)
URHONEN (pitää häntä kiini). Teidän täytyy kuulla minua minä en laske teitä, minä juoksen perästänne, minä riipun teissä kiini, kunnes kuulette minua. Minulla ei ole ketään muita kuin te, jolle juttelisin tämän asian, ja sellaisesta ei kukaan voi olla haastamatta, ei mitenkään.
WILHO. No, puhukaa sitte, Jumalan nimessä!
URHONEN. Vallesmannin partaa ajettuani läksin teiltä parran-ajokapineet käsivarrellani, hiljakseen kotiini. Tultuani suurelle maantielle, pistäikse poika pensaikosta, ikäänkuin käärme, antaa minulle kirjeen ja sanoo: "Se on teille, herraseni", ja pötkii paikalla
tiehensä. Minä vähän hämmästyin, vaan tunnethan nerollisuuteni — minä avasin kirjeen ja lui'n — (antaa hänelle kirjeen). Tässä se on tässä on! Lukekaa, lukekaa, mutta, Jumalan tähden, älkää yht'ainoaakaan sanaa jättäkö pois!
WILHO (lukee). "Armas Niilo!"
URHONEN. Minä olen Niilo. Tiedättehän, että nimeni on Niilo. Minä vaikka näytän papin-kirjan — — —
WILHO. Kyllä tiedän, (lukee) "Kauan on järkeni taistellut sinun rakasta kuvaasi vastaan, joka oleskelee sydämeni pohjassa. Täydyn tunnustaa, että lemmin sinua kuolemaan asti. Kuitenkaan ei saa vielä ihmisten silmät, ei päivänkään, nähdä minua voitettuna. Siis, kun ihana yö levenee maan yli, ja kellon ääni yhdeksän kertaa kaikuu, löydät minut metsässä, ontelon tammen vieressä Kissan-kiven luona. Rintasi ei ole ontelo kuin tammen sisus; hellä sydän tykkii rinnassasi; elä sentähden anna minun odotella turhaan. Sinun lemmittysi Julia Kypäri."
URHONEN (hyvin liikutettuna). Julia Kypäri!
WILHO (lukee). "Jälkimaine." Oikein naisväen tavalla.
URHONEN. Taivaallisesti, taivaallisesti!
WILHO (lukee). "Tunnus-sana, pimeässä toinen toistamme tunteaksemme, on: Nyt on pöllö lentänyt tiehensä, kuningatar astunut sisään." — Neitsy Kypäri!
URHONEN. Ryökinä Kypäri! sanokaa ryökinä!
WILHO. No, no, ryökinä Kypäri; mutta minä olen ikäänkuin pilvestä pudonnut.
URHONEN. Oh! minä olen vielä korkeammalta pudonnut. — Mitäs siihen sanotte?
WILHO. Saan toivottaa onnea. Kyllä hän kaiketi jo on täydessä ijässä; vaan hänellä on paljon ymmärrystä, ja on mahdottoman rikas.
URHONEN. No, mut sanokaa! eikö voi tulla hulluksi pelkästä ilosta?
WILHO. Asiata tarkasti katsoen, en voi ymmärtää minkätähden tuo niin outoa olisikaan. Olettehan — no no, elkää luulko ystävänne teitä imarrella tahtovan —
URHONEN. Jos sitä luulen, olen narri.
WILHO. Ettehän enää aivan nuori ole, mutta kaiketi varma ja roima mies.
URHONEN (katsoo peiliinsä, joka on hänen muiden kapineittensa seassa). No — ja, Jumalan kiitos! saanpa olla tyytyväinen.
WILHO. Sukkela ja lystillinen miespä vielä olette, sitä ei kukaan voi kieltää.
URHONEN. Niin, tiedättekö? Nuoruudestani asti on sukkeluus ollut heikko puoleni. Mitäpä siihen taidan. Onpa sukkeluuskin Jumalan lahja. Toverini nimittivät minua aina Lysti-Niiloksi, ja niin pian kun jalkani pistin ravintolaan, kiljasivat kaikki: "No, Lysti-Niilo on tässä." Sitten sanoivat: "Nyt saamme nähdä kometiaa", ja minä vastasin:
