No part of this publication may be reproduced or transmitted in any form or by any means, electronic or mechanical, including photocopying, recording, or any information storage and retrieval system, without permission in writing from the publisher. Details on how to seek permission, further information about the Publisher’s permissions policies and our arrangements with organizations such as the Copyright Clearance Center and the Copyright Licensing Agency, can be found at our website: www.elsevier.com/permissions.
This book and the individual contributions contained in it are protected under copyright by the Publisher (other than as may be noted herein).
Notices
Practitioners and researchers must always rely on their own experience and knowledge in evaluating and using any information, methods, compounds or experiments described herein. Because of rapid advances in the medical sciences, in particular, independent verification of diagnoses and drug dosages should be made. To the fullest extent of the law, no responsibility is assumed by Elsevier, authors, editors or contributors for any injury and/or damage to persons or property as a matter of products liability, negligence or otherwise, or from any use or operation of any methods, products, instructions, or ideas contained in the material herein.
Cover images reproduced from:
Michael I. Lewis, Robert J. McKenna, Eds. Medical Management of the Thoracic Surgery Patient. Saunders, 2010. Mucin stain highlights mucinous capsules confirming cryptococcus (red; mucicarmine stain; original magnification 600×).
Mack, Megan, Gregg, Kevin. Diagnosis and Management of Infections in Hospitalized Immunocompromised Patients. Hospital Medicine Clinics, Volume 3, Issue 3, e378-e395. Characteristic appearance of CMV intracytoplasmic inclusions, resembling an owl’s eye.
Section 3: Select Syndromes and 24 Disease Due to Spirochetes, Excluding Conditions by Body System or Syphilis, 359
Gill Jones and Alberto San Francisco Ramos Pathogen, 181
25 Skin and Soft Tissue Infections and
10 Fevers and Sepsis, 181 Toxin-Mediated Diseases, 375
Kevin Hsueh
11 Head and Neck Infections, 189
Meredith Welch
12 Central Nervous System Infections, 205
Bethany Davies
Stephen Y. Liang
Bone and Joint Infections, 389
Shadi Parsaei
27 Infections Caused by Yeasts and Yeast-Like Fungi,397
//an S. Schwartz
28 The Dimorphic Mycoses, 411
Laurie Proia
29 Monomorphic Mold Infections, 425
Paschalis Vergidis
30 Arthropod-Borne Diseases, 433
Alfredo J. Men a Lora
31 Infections Associated with Animal Exposure, 453
Gerome Escoto
32 Tuberculosis, 465
Carlos R. Mejia- Chew and Thomas Charles Bailey
33 Nontuberculous Mycobacterial Infections, 473
YasirHamad
34 Protozoa, 483
Francesco Lee, Nicolas Barros, and Dominick Cavuoti
35 Helminths, 511
Jennifer M. Fitzpatrick
Section 4: Infections in the lmmunocompromised Host, 541
36 Natural History of HIV, 541
Stefan George
37 Noninfectious Complications of HIV, 551
Latesha E. Elopre, James Henry Willig, Greer Burkholder, Bernadette Johnson, Aadia Rana, and Edgar Turner Overton
38 Antiretroviral Therapy, 563
Jane A. O'Hal/oran
39 Opportunistic Infections in HIV, 573
James Cutrell and Anand Athavale
40 Infections in Patients with Cancer and Immunosuppressive Therapy, 593
Andrea J. Zimmer and Alison G. Freifeld
41 Infections in Solid Organ Transplant Recipients, 603
Carlos A.Q. Santos and lge A. George
42 Infections in Bone Marrow Transplant Recipients, 613
Jade Le and Adrienne D. Workman
43 Primary Immunodeficiency Disorders, 631
Blachy J Davila Saldana and Carlos R. Ferreira Lopez
Section 5: Specialty Topics, 639
44 Infection Control and Prevention, 639
Justin F. Hayes and Rachael A. Lee
45 Adult Immunization, 647
HemaSharma
46 General Principles ofTravel Medicine, 655
German Henostroza and Martin Rodriguez
47 Bioterrorism, 663
Joanna Peters
48 Syndromes that Mimic Infectious Diseases, 673
Chris Kosmidis and Gerome Escoto
49 High Yield Biostatistics, 687
Margaret A. Olsen
SO Commonly Encountered Skin Manifestations in Infectious Disease, 693
Ronnie M. Gravett and James Henry Willig
51 ID Memory Aids, 711
Carlos R. Mejia- Chew, Gerome Escoto, and Jane A. O'Hal/oran
Section 6: Self-Assessment, 727
Sample Questions, 727
Section 7: Self-Assessment Answers, 733
Sample Answers, 733
See more quizzes in the eBook at www.expertconsult.com
Index, 735
Foreword
There is no doubt that Infectious Diseases is a wonderful specialty for those interested in clinical practice. ID clinicians span the continuum of medicine from research to individual patient care to public health more than any other clinical specialty. The field is continually enriched by innovation in prevention, diagnosis, and therapy. ID clinicians are widely recognized in many settings as the true medical “detectives,” solving diagnostic dilemmas that challenge other doctors. For the individual patient, it is becoming clearer that, for complex infections, care by an ID physician can save lives. The field is constantly challenged by the emergence of new entities or by the re-emergence of old enemies, emboldened by antimicrobial resistance. For these emerging infections, ID clinicians sound the alarm, educate the public, define treatment, and help halt the spread of disease. The experience with HIV infection, which was transformed from a universally fatal infection to a manageable chronic condition in the space of a generation, demonstrates the power of medical science, but also the pace of change. And as the recent experiences with Ebola and Zika have shown us, these emerging infections are truly global and require a well-educated and prepared clinical workforce.
While these are undoubtedly exciting times for an ID clinician, they are also daunting for a trainee interested in ID and for an established clinician who wishes to “catch up” on training that occurred years previously. There is a clear need for resources that will aid clinicians in their learning. Certification (and recertification) examinations are one way that modern societies use to demonstrate expertise. It is for this reason I am delighted to support the talented team of editors and contributors who have put this new study guide together. The editors are all young faculty who have recently completed their training and who understand the practicalities of preparing for examinations. They have assembled an impressive international group of authors, to include both current information but also novel “study aids” and sample questions that will allow for self-testing. This was a daunting challenge and congratulations are due to all involved for such an outstanding outcome. I am sure readers will value their effort and will use the book frequently, both in preparing for examinations or for their own teaching.
Bill Powderly
Preface
Thank you for picking up our labor of love. We created this book following a clear vision: a resident matching into an Infectious Disease fellowship, and on that day realizing the immense amount of knowledge they now need to acquire. Infectious disease (ID) is by far the largest field of medicine, comprising all the organ systems, all the stages of life, and the largest number of different diagnoses. All of this is compounded by the fact that ID physicians are frequently called upon to be the “disease detectives” in many hospitals and ferret out diseases that are not infectious in nature. It is a scary realization, but at the same time, it is an invitation to a lifetime of learning. We put together this book for that resident, initially to join them as they embark on their fellowship adventure, and then to be referenced during fellowship training so that when the end of fellowship comes, all pages have been read, lovingly dog-eared and underlined or highlighted (or both), and all the questions read and answered a few times over, all in different stages of their evolution as an ID physician. So, as the fellowship ends, all the studying is done, the fellow is now the attending, and the boards hold no fear for them, because they have long been prepared. That was the vision for this book when we first developed it. We made sure that each chapter is written by experts from all aspects of infectious diseases (including Microbiology and Pharmacology), by rising stars in the field who have recently taken the boards and excelled, and by authors who understand the challenges posed by the complexity of this field of study and practice. Our contributors come from all over the world and this gives our book a richer perspective on infectious diseases.
However, as we progressed through the development, we learned that the book can also be uniquely geared for many other groups. It is a great review for those who are to take the boards, both initial and recertification, and only have a few months to prepare. It is a great resource for those who are not in Infectious Disease but wish to learn more about this complex field; a great resource for hospitalists, residents, and medical students who are looking to get better at this, the most pleomorphic of fields. It is a great book for any healthcare professional who treats infections, which at the end of the day, is every one of us.
As a result, the structure of the book evolved to encompass all of those missions. The book is led by the section on high yield microbiology, not because true microbiology questions are common on boards, but because it forms the basis of the field, and makes the learning of the rest of the topics easier. This is followed by the pharmacology section, so that the agents that we use every day in our practice are
discussed. The chapters there make for a good read, but for an even better frequent reference. Then Sections 3 and 4 go deep into the meat of the field of infectious disease, discuss syndromes management, and the bulk of infectious disease. Section 5 is focused on specialty topics such as infection prevention, immunizations for adults, bioterrorism, travel medicine, and so on.
Within each section, each chapter is written as a selfcontained entity, containing everything you need to master the subject. That means that many topics are repeated in multiple places as topics overlap, but to borrow from the old Latin saying, repetitio est mater studiorum. We learn by hearing the same topics from different angles, and each review of the topic and each new angle will reinforce the knowledge until we fully understand it, and we are ready for the questions.
Speaking of board-style questions, the book is chock-full of them. We chose to dedicate so much time and effort into developing questions, that most of them could not even make it into the book. We wrote so many, that we completely exceeded our page budget, but our overzealous dedication to this form of learning is of great benefit to you, the reader. These questions are available in an electronic format, and we anticipate that they will go a long way toward preparing people for their ID boards, as well as teaching some important pearls along the way.
Last but not least, we want to acknowledge that we have undoubtedly made mistakes. We have also made omissions. ID is an incredibly large field, a complex field, and one that is ever changing. Some things will have been true at the writing of this book, but will fail to be true by the time it is published, and even more so by the time you are reading it. That is inevitable. However, that does not mean we cannot put together a safeguard. Therefore, we implore you, our readers, to help us, and your colleagues studying from this book. If you see a mistake, an omission, or simply have a great mnemonic, please contact us via InfectiousDisease Review@gmail.com. Then, when the next edition is being assembled, all of those individual details will be added to the book, and the contributors will be listed in version 2.
So, let me end this the way we began it. Thank you for picking up this book. It has been a labor of love, and we hope it will help you with your studies.
Gerome Escota
Courtney Chrisler
Bethany Davies
Andrej Spec
List of Contributors
Anand Athavale, MBBS Clinical Fellow
Infectious Diseases and Geographic Medicine
University of Texas Southwestern Medical Center Dallas, Texas, United States
John W. Baddley, MD, MSPH Professor Medicine
University of Alabama at Birmingham Alabama, United States; Professor Medical Service
Birmingham VA Medical Center Alabama, United States
Thomas Charles Bailey, MD Professor of Medicine Division of Infectious Diseases
Washington University in St. Louis School of Medicine Missouri, United States
Nicolas Barros, MD Assistant Professor Division of Infectious Diseases
Indiana University School of Medicine Indianapolis, Indiana, United States
Merilda Blanco-Guzman, MD Assistant Professor Division of Infectious Diseases
Washington University in St. Louis School of Medicine Missouri, United States
Andres Bran, MD
Assistant Professor of Clinical Medicine
Department of Medicine
University of Missouri
Columbia, Missouri, United States
Greer Burkholder, MD MSPH
University of Alabama at Birmingham Alabama, United States
Yvonne Burnett, PharmD
Assistant Professor Pharmacy Practice
St. Louis College of Pharmacy Missouri, United States; Clinical Pharmacy Specialist Division of Infectious Diseases
Washington University in St. Louis School of Medicine
Missouri, United States
Dominick Cavuoti, DO Professor Pathology
University of Texas Southwestern Medical Center Dallas, Texas, United States
Courtney Chrisler, MD
Assistant Professor Division of Infectious Diseases
Washington University in St. Louis School of Medicine Missouri, United States
Aoife Cotter, MB BCh, BAO, PhD
Infectious Diseases Consultant
Mater Misericordiae University Hospital & St Vincent’s University Hospital
Associate Professor in Medicine University College Dublin, Ireland
James Cutrell, MD
Associate Professor
Division of Infectious Diseases and Geographic Medicine Department of Internal Medicine
University of Texas Southwestern Medical Center Dallas, Texas, United States
Bethany Davies, MBBS, MD, FRCPath, MRCP
Senior Lecturer in Infection
Department of Global Health and Infection
Brighton and Sussex Medical School, University of Sussex United Kingdom
Blachy Javier Dávila Saldaña, MD
Assistant Professor of Pediatrics
George Washington University School of Medicine and Health Science
Washington, District of Columbia, United States; Attending Physician
Division of Blood and Marrow Transplantation
Children’s National Medical Center
Washington, District of Columbia, United States
Latesha E. Elopre, MD, MSPH
Assistant Professor of Medicine
Division of Infectious Diseases
University of Alabama at Birmingham Alabama, United States
Gerome Escota, MD
Assistant Professor of Medicine
Division of Infectious Diseases
Washington University in St. Louis School of Medicine Missouri, United States
Alice Chi Eziefula, MBBS, MA, MRCP, MRCPath
Senior Lecturer
Department of Global Health and Infection
Brighton and Sussex Medical School, University of Sussex United Kingdom
Carlos R. Ferreira, MD
Physician
Medical Genetics Branch
National Human Genome Research Institute
Bethesda, Maryland, United States
Jennifer M. Fitzpatrick, BSc (Hons), BM, MRCP, PhD
Specialty Registrar in Infectious Disease and Microbiology
Brighton and Sussex University Hospitals
Royal Sussex County Hospital United Kingdom
Alison G. Freifeld, MD
Professor
Division of Infectious Diseases
University of Nebraska Medical Center Omaha, Nebraska,United States
Ige A. George, MD, MS
Assistant Professor
Division of Infectious Diseases
Washington University in St. Louis School of Medicine Missouri, United States
Stefan George, BSc, MBChB, MRCP
Doctor
Medicine
Brighton and Sussex University Hospitals NHS Trust
United Kingdom
Ronnie M. Gravett, MD, DTM&H
Clinical Instructor
Division of Infectious Diseases
University of Alabama at Birmingham Alabama, United States
Yasir Hamad, MBBS
Assistant Professor
Division of Infectious Diseases
Washington University in St. Louis School of Medicine
Missouri, United States
Justin F. Hayes, MD
Assistant Professor
Division of Infectious Diseases
University of Arizona College of Medicine
Tucson, Arizona, United States
Phillip Heaton, PhD, D(ABMM)
Technical Director of Microbiology and Molecular Diagnostics
Pathology and Laboratory Medicine
Children’s Hospitals and Clinics of Minnesota Minneapolis, Minnesota, United States
German Henostroza, MD
Associate Professor
Medicine, Infectious Diseases
University of Alabama at Birmingham Alabama, United States
Kevin Hsueh, MD
Assistant Professor
Division of Infectious Diseases
Washington University in St. Louis School of Medicine Missouri, United States
Bernadette Johnson, BS
Program Director
Division of Infectious Diseases
University of Alabama at Birmingham Alabama, United States
Imperial College Healthcare NHS Trust Honorary Senior Lecturer
Imperial College London
United Kingdom
Jane A. O’Halloran, MB BcH, BAO, PhD Assistant Professor Division of Infectious Diseases
Washington University in St Louis School of Medicine Missouri, United States
Margaret A. Olsen, PhD, MPH Professor of Medicine Division of Infectious Diseases
Washington University in St. Louis School of Medicine Missouri, United States
Jessica K. Ortwine, PharmD
Infectious Diseases Clinical Pharmacy Specialist Department of Pharmacy Parkland Health and Hospital System Texas, United States; Clinical Assistant Professor Department of Internal Medicine University of Texas Southwestern Texas, United States
Katie Ovens, MBCHB, DTM&H, MRCP Specialty Registrar Genitourinary Medicine
Brighton and Sussex University Hospitals NHS Trust United Kingdom
Edgar Turner Overton, MD Professor of Medicine, Division of Infectious Diseases University of Alabama at Birmingham Alabama, United States
Shadi Parsaei, DO Infectious Disease Specialist Infectious Diseases
Norton Healthcare Louisville, Kentucky, United States
Morgan A. Pence, PhD, D(ABMM) Clinical Microbiologist Laboratory and Pathology
Cook Children’s Medical Center Fort Worth, Texas, United States
Ann and Robert H. Lurie Children’s Hospital of Chicago Illinois, United States
Ilan S. Schwartz, MD, PhD
Assistant Professor Division of Infectious Diseases
Department of Medicine
Faculty of Medicine & Dentistry University of Alberta Edmonton, Alberta, Canada
Hema Sharma, BM, BSc, MSc, PhD, DTM&H, MRCP(ID), FRCPath
Doctor
Infectious Diseases, Medical Microbiology and Virology
Infectious Diseases and Medical Microbiology
Royal Free Hospital London United Kingdom
Racheol Sierra, MBChB, BSc, MRCP, MSc, FRCPath
Consultant Medical Microbiology and Infectious Diseases
Western Sussex Hospitals NHS Foundation Trust Worthing, United Kingdom
Andrej Spec, MD, MSCI
Assistant Professor Division of Infectious Diseases
Washington University in St. Louis School of Medicine Missouri, United States
Nicholas Van Wagoner, MD, PhD
Associate Professor
Department of Medicine, Division of Infectious Diseases
University of Alabama at Birmingham Alabama, United States
Paschalis Vergidis, MD, MSc
Assistant Professor of Medicine
Division of Infectious Diseases
Mayo Clinic Rochester, Minnesota, United States
Meredith Welch, MD
Assistant Professor
Infectious Diseases
University of Alabama at Birmingham Alabama, United States
Wesley Willeford, MD
Medical Director of Disease Control
Jefferson County Department of Health Birmingham, Alabama, United States
James Henry Willig, MD, MSPH
Associate Professor
Department of Medicine, Division of Infectious Diseases
University of Alabama at Birmingham Alabama, United States
Alexandria Wilson, PharmD, BCPS
Associate Professor
Pharmacy Practice
St. Louis College of Pharmacy
Missouri, United States; Clinical Pharmacy Specialist, Infectious Diseases
Department of Medicine
Washington University in St. Louis School of Medicine Missouri, United States
Adrienne D. Workman, MD Fellow
Infectious Diseases
University of Texas Southwestern Medical Center Dallas, Texas, United States
Andrea J. Zimmer, MD
Assistant Professor
Division of Infectious Diseases
University of Nebraska Medical Center Omaha, Nebraska, United States
Introduction to the Board Exam
I. Introduction
The Infectious Disease board exam administered by the American Board of Internal Medicine (ABIM) is the capstone that follows your fellowship training to ensure a minimum level of competency to practice as an Infectious Disease physician. Although not perfect, it is the most objective method of assessing medical knowledge and competency. A maintenance of recertification (MOC) is scheduled every 10 years after you pass the ABIM exam. The purpose of the MOC exam is to ensure that practicing physicians remain updated with current practices and maintain competence in the field. As of writing, ABIM’s new two-year assessment option for MOC is not yet available for Infectious Disease.
II. Content and Structure
• Initial certification: 4 sessions, up to 60 questions each (roughly 240 questions)
• MOC: 3 sessions, up to 60 questions each (roughly >180 questions)
• Expect that some questions will be long and can contain several exposure histories that may or may not be related to the best answer to the question. These often serve as distractors, and differential should be narrowed using epidemiology, lab testing, and incubation periods.
These questions go through a significant vetting process before they are used for scoring. In other words, the first time the question appears on the board exam, they are being used to test their performance, not yours. Exam questions that are too difficult or too easy, or that performed differently from the last time they were used, undergo post-test validation. This process can lead to:
1. Keep the answer/question as is.
2. Change the actual answer from what was originally keyed.
3. Make more than one answer correct (e.g., choice A and B as part of the choices).
4. Make all answers correct (all of the above choice). These questions are then removed from the question pool and will not be counted to the examinee’s score.
Some questions may just be too difficult, or too ambiguous (i.e., impossible to choose the best answer), or require knowledge of very recent data (i.e., from a recent major publication, recent basic science finding, very new antibiotics). These questions are probably being pretested and may not count in the end. Pretested questions are determined based on statistical performance criteria before they are included into the actual pool of questions in the next exam cycles. In other words, if the question appears to be impossible, there is a good chance it is not going to count toward your score.
IV. Blueprint
III. Format
• The boards are a multiple-choice test, mostly case-based, with a single best answer being present in every case.
• You are expected to make a diagnosis, choose or interpret diagnostic tests, or recommend the best treatment (i.e., from a patient scenario that will provide enough clues to a diagnosis).
• Questions on the underlying pathophysiology (i.e., basic science) of an infectious process are also sometimes asked.
• Clinical images of physical exam findings, radiographs, Gram stains, histopathology, and other features seen on microscopy are very common and high yield in the board exam.
The American Board of Internal Medicine (ABIM) creates and annually updates a blueprint to serve as a guide for examinees on what to expect for the board exam. For more information, you can download the blueprint at: http://www.abim.org/about/exam-information/examblueprints.aspx (choose Infectious Disease from the dropdown menu, one for initial certification and for MOC).
We have ensured that this book covers 100% of the topics listed in the blueprint.
V. The Big Day
The test is usually scheduled in the fall (around November) each year. Check https://www.abim.org/certification/examinformation/infectious-disease/exam-content.aspx for more information. There are a few tips to make your exam day go smoothly:
• Make sure to arrive 30 minutes before the start of the exam. You may not be admitted if you arrive after the appointment time.
• Get familiarized with the testing center (i.e., how to get there, parking lot, nearby restaurants) days or weeks before your exam date.
• Remember to bring two valid and current identification cards:
• Primary: government-issued; has your photograph and signature (e.g., driver’s license, passport, state identification cards)
• Secondary: has either your photograph or your signature (e.g., Social Security card, credit card, ATM card)
• Note: name on your cards must match the name you provided to ABIM
• All personal items (e.g., cell phone, laptop, tablet, watch, wallet, bag, calculator, pager) are not allowed inside the test center. You will be provided with individual lockers to store them before the start of the exam. The test center, however, will not assume responsibility for any of your personal items. The lockers may be relatively small, so do not bring a book bag, large books, etc.
• You can bring food/drinks; however, test centers will not provide refrigeration or lounge facilities where you can eat, and you cannot bring them in with you to the testing room.
• Other items that are not allowed: jackets/coats, notebooks, pens, or pencils.
• Do bring a thicker shirt or sweater and put it in your locker. Some of the testing centers can be chilly, and there is no reason to suffer. You can change during session breaks but are not usually allowed to dress and undress in the exam room.
• An erasable notepad and an earphone/headphone will be provided to each examinee for note taking and noise isolation, respectively.
• Essential medical items (e.g., supplies for diabetes, nitroglycerin) can be brought inside the test center, but you will need to submit a request to the ABIM beforehand.
• If you require such items, it may be wise to contact the specific center where you will be taking the exam ahead of time to ensure that your exam day proceeds smoothly.
• You can raise your hand to notify the exam administrator if you need any assistance, for example, if you need your monitor adjusted or if you need to leave the test center for any reason.
• There are scheduled breaks after each session. Taking these breaks is optional. You can move on to the next session if you opt not to take the break. However, with over 240 questions, burnout is a serious problem. Spacing your day and stretching your muscles, and maybe even fresh air, can go a long way toward making the process easier.
• Contact ABIM for any other questions – details via visit their website https://www.abim.org/contact.aspx
VI. Passing Score and Passing Rates
• Your score will be reported on a standardized score scale that ranges from 200 to 800.
• A standardized passing score is determined by the ABIM according to a special evidence-based method. This involves dozens of exam raters who give each question a score depending on what they think is the probability that a specialist who is just barely qualified to pass the boards will correctly answer the question. The raters’ scores for all the questions are then averaged and a standardized passing score is determined. This score is reviewed every few years to determine its appropriateness. To pass, your standardized score must be equal or greater than the standardized passing score.
• Pass rates for first time takers are:
VII. Tips
• Read this book not only once but try to cover as much of it as you can at least twice. Repetition reinforces learning and facilitates memorization of key concepts.
• Preparing for the board exam starts during your first day of fellowship training or even earlier.
• Do not rely on your memory. Write clinical pearls and learning points you get from your attendings, your readings, and lectures. You will find that going through these notes over time will help you not just prepare for the board exam but take care of actual patients.
• If you get a question wrong, or if a concept in this book seems unfamiliar to you, write it down in a separate place, and revisit that often. By doing that, you will create your own high yield study aide.
• As the board exam date nears, create a realistic review schedule that works for you.
• It is important to cover board review questions that mimic the actual exam (such as the ones provided in this book, and the associated online extension). Try answering it on your own. If you do not get the answer correctly, read the explanation that comes after the question and take down notes. Review these notes one more time so that concepts stick in your head.
• Practicing for the exam using the ABIM Certification tutorial acquaints you to how the board exam is actually conducted and what the computer screen would look like. You can access the tutorial here: https://ww w.abim.org/certification/exam-information/internalmedicine/exam-tutorial.aspx. However, it is near identical to the test you took for Internal Medicine, so if you are short on time, and still familiar with how it looked from that exam, you may not need to devote time to this.
• Know your strengths and weaknesses. Address your weaknesses head on and plan ahead. For example, if you think your knowledge base is poor on infection control and prevention despite your attempts at reviewing it, try to cover this topic one more time a few days before the exam.
• Do not cram! Make sure you have enough time to do second reading. We can’t stress this enough.
Resources
More information about the board exam can be found in www. abim.org
Helpful websites that will give you more tips on how to study for the board exam:
Another random document with no related content on Scribd:
koko hänen perheensä vaihtoi paraikaa hevosia postitalon pihalla, ja vaati häneltä vangitsemismääräystä.
Onneksi pormestari oli vain heikosti tasavaltalainen tai ei muuten halunnut puuttua niin vastuunalaiseen tehtävään. Sen sijaan että olisi heti lähtenyt tutkimaan asiaa hän vaati kaikenlaisia selityksiä, väitti koko juttua perättömäksi, lyhyesti, aikaili niin kauan, että saapui postitalon pihalle juuri kun vaunut katosivat lähimmän kulman taakse.
Oli menetetty yli kaksikymmentä minuuttia.
Kuninkaallisissa vaunuissa vallitsi pelko ja hätä. Nämä hevoset, jotka syyttä suotta kaatuilivat, toivat kuningattaren mieleen kynttilät, jotka sammuivat itsestään.
Mutta kun oli päästy kaupunginporttien ulkopuolelle, huudahtivat kuningas, kuningatar ja madame Elisabeth yhtaikaa:
»Olemme pelastetut!»
Mutta satakunta askelta tuonnempana hyökkäsi muuan mies vaunujen luo ja huusi oviaukosta:
»Pakonne on järjestetty huonosti. Teidät vangitaan!»
Kuningatar parahti. Mies hypähti syrjään ja katosi metsikköön.
Onneksi oli Pont-de-Sommevelleen enää vain kaksikymmentä kilometriä ja siellä odottivat heitä herttua de Choiseul ja hänen neljäkymmentä husaariaan.
Mutta kello oli jo kolme iltapäivällä. Oli myöhästytty lähes neljä
tuntia…!
XXIV
Kohtalon oikku
Kuten lukija muistanee, oli herttua de Choiseul lähtenyt asunnostaan Leonardin kanssa, joka oli tuiki murheissaan, sillä hän oli jättänyt avaimen huoneensa oveen, ottanut veljensä hatun ja päällystakin ja luvannut mennä kähertämään rouva de l'Aagen tukan.
Léonard-parkaa lohdutti toki hieman se, että herttua oli nimenomaan sanonut vievänsä hänet vain puolentoista penikulman päähän antaakseen hänelle jonkun erikoistehtävän kuningattaren taholta ja päästääkseen hänet sitten vapaaksi.
Kun siis tultiin Bondyyn ja ajoneuvot pysähtyivät, hengitti hän keventyneesti ja valmistautui poistumaan.
Mutta herttua pidätti häntä ja sanoi:
»Emme ole vielä perillä.»
Toiset hevoset oli tilattu ennakolta. Käden käänteessä ne valjastettiin ja sitten lähdettiin taas täyttä neliä.
»Mutta, hyvä herra», vaikeroi poloinen Léonard, »minne siis olemme matkalla?»
»Koska kerran pääsette palaamaan huomenna varhain, älkää välittäkö muusta», vastasi herttua.
»Niin, kunpa vain ehdin Tuileries-palatsiin kello kymmeneksi kuningatarta kähertämään…»
»Siinä onkin kaikki mitä kaipaatte vai kuinka?»
»Niinpä kyllä, mutta ei olisi haitaksi, vaikka ehtisin hieman aikaisemminkin, koska voisin rauhoittaa veljeäni ja selittää rouva de l'Aagelle, ettei ollut minun vikani, jos petin hänelle tekemäni lupauksen.»
»Ellei muusta ole kysymys, niin rauhoittukaa, hyvä Léonard, kaikki käy hyvin», vastasi herttua.
Léonard ei voinut mitenkään aavistaa, että herttua aikoi ryöstää hänet.
Senpä vuoksi hän rauhoittuikin, ainakin toistaiseksi.
Mutta kun Clayessa vaihdettiin jälleen hevoset eikä pysähtymisestä ollut puhettakaan, huudahti mies-poloinen:
»Mutta, herra herttua, olemmeko siis menossa maailman loppuun?»
»Kuunnelkaa nyt, Léonard», selitti herttua vakavasti, »en aiokaan viedä teitä Pariisin lähistölle, vaan rajalle.»
Léonard kiljahti, painoi kädet polvilleen ja tuijotti herttuaan jäykistyneenä.
»Ra-rajalle!» änkytti hän.
»Niin, hyvä Léonard. Siellä, rykmentissäni minun pitäisi saada kuningattarelle osoitettu hyvin tärkeä kirje. Koska en voi itse sitä viedä hänelle, tarvitsen jonkun taatun miehen, jonka mukana sen lähetän. Pyysin häntä suosittelemaan jotakuta ja hän valitsi teidät, joka alttiutenne takia olette hänen luottamuksensa arvoinen.»
»Oh, herra herttua», huudahti Leonard, »tietenkin olen kuningattaren luottamuksen arvoinen! Mutta kuinka voin palata Pariisiin? Ylläni on tanssikengät, valkoiset silkkisukat ja silkkihousut. Minulla ei ole toisia alusvaatteita eikä rahaa.»
Tuo kelpo mies oli unohtanut, että hänen taskussaan oli kuningattaren parin miljoonan arvoiset jalokivet.
»Älkää olko levoton, hyvä ystävä», lohdutti herttua häntä, »vaunuissani on saappaita, pukuja, liinavaatteita ja rahaa, yleensä kaikkea mitä tarvitsette. Mitään ei tule teiltä puuttumaan.»
»Eipä tietenkään, herra herttua, teidän seurassanne minulta ei tule mitään puuttumaan. Mutta entä veljeni, jonka hatun ja päällystakin olen ottanut, entä poloinen rouva de l'Aage, jota ei kukaan muu osaa kähertää kuin minä? Hyvä isä sentään, kuinka tämä kaikki päättyy?»
»Se päättyy mitä paraiten, hyvä Leonard, sitä ainakin toivon.»
Ajoneuvot kiitivät nopeasti kuin tuuli. Herttua oli antanut lähetin tehtäväksi tilata kaksi vuodetta ja illallisen Montmirailista, missä hän viettäisi loppuyön.
Montmirailiin saavuttuaan matkamiehet löysivät vuoteet valmiina ja illallisen katettuna.
Ellei olisi ottanut veljensä hattua ja päällystakkia, ellei olisi tullut rikkoneeksi rouva de l'Aagelle tekemäänsä lupausta, olisi Léonard ollut likimain rauhoittunut. Silloin tällöin häneltä pääsi tyytyväinen murahdus, josta oli helppo arvata, että hän oli ylpeä ja maireissaan, kun kuningatar oli valinnut nimenomaan hänet suorittamaan niin tavattoman tärkeää tehtävää, josta nyt tuntui olevan kysymys.
Illallisen jälkeen molemmat matkamiehet kävivät nukkumaan. Sitä ennen herttua oli antanut määräyksen, että ajoneuvot oli valjastettava kello neljäksi.
Kello neljännestä vailla neljä hänen ovelleen piti koputtaa siltä varalta, että hän olisi nukkunut.
Kello kolmelta ei herttua ollut vielä ummistanut silmiään. Silloin hän kuuli huoneeseensa, joka oli postitalon porttikäytävän päällä, ajoneuvojen kolinaa ja ruoskanläiskettä, jolla matkustajat tai postimiehet ilmoittavat tulostaan.
Siinä samassa herttua hypähti vuoteeltaan ja riensi ikkunaan.
Portin edustalle olivat pysähtyneet kääsit. Niistä astui kaksi kansalliskaartilaista. He tilasivat toiset hevoset valjastettavaksi heti paikalla.
Keitä olivat nuo kansalliskaartilaiset? Mitä he asioivat kello kolmelta aamulla? Ja miksi noin kiireesti toiset hevoset?
Herttua kutsui palvelijansa ja käski valjastaa.
Sitten hän herätti Léonardin.
Molemmat matkamiehemme olivat heittäytyneet vuoteeseen täysissä pukimissa.
Kun he tulivat pihalle, olivat molemmat ajoneuvot lähtövalmiina.
Herttua käski postimiehen päästää kansalliskaartilaisen ajoneuvot edelle, mutta niitä oli seurattava niin läheltä, etteivät ne pääsisi näkyvistä minuutiksikaan.
Sitten hän tarkasti pistoolit, jotka hän oli pannut vaunujen seinätaskuun, ja uudisti niiden sytytysruudin. Tämä toimitus huolestutti Léonardia hieman.
Näin ajettiin penikulma tai puolitoista, mutta Etogesin ja Chaintryn välillä kääsit poikkesivat sivutielle, joka vei Jalonsiin ja Epernayhin.
Nuo kaksi kansalliskaartilaista, joiden herttua epäili liikkuvan pahoin aikein, olivatkin vain kunnon kansalaisia, jotka tulivat Fertéstâ ja palasivat kotiinsa.
Tässä suhteessa rauhoittuneena herttua jatkoi matkaansa.
Kello kymmenen sivuutettiin Châlons ja kello yksitoista tultiin Pont-de-Sommevelleen.
Hän tiedusteli: husaarit eivät olleet vielä saapuneet.
Hän pysähtyi postitalon eteen, nousi vaunuista, tilasi huoneen ja pukeutui sotilasasuun.
Léonard tarkkaili kaikkia näitä valmisteluja hyvin huolestuneena ja säesti niitä huokauksella, joka liikutti herttuan mieltä.
»Léonard», sanoi hän, »on jo aika ilmaista teille totuus».
»Olettehan isäntienne uskollinen palvelija vai kuinka, hyvä Léonard?»
»Vereen ja henkeen asti, herra herttua!»
»No niin, kahden tunnin perästä he ovat täällä.»
»Hyvä jumala, onko se mahdollista?» huudahti miespoloinen.
»Niin», jatkoi herttua, »he ovat täällä, lapset ja madame Elisabeth mukana. Te tiedätte, mitkä vaarat ovat uhanneet heitä.»
— Léonard nyökkäsi — »ja mitkä vaarat heitä yhä uhkaavat?»
— Léonard kohotti katseensa. — »No niin, kahden tunnin perättä he ovat turvassa!»
Léonard ei kyennyt vastaamaan. Hän itki kuumia kyyneliä. Lopulta hän sai sopertaneeksi:
»Kahden tunnin perästä? Täällä? Oletteko varma?»
»Kyllä, kahden tunnin perästä. Heidän piti lähteä Tuileriespalatsista yhdentoista tai puoli kahdentoista tienoissa illalla. Heidän
pitäisi olla puolenpäivän aikaan Châlonsissa. Jos matkaan, jonka me juuri kuljimme, pannaan tunti tai puolitoista, ovat he täällä myöhäisintään kello kaksi. Me tilaamme päivällisen. Minä odotan husaarijoukkoa, joka herra de Goguelatin pitäisi tuoda tänne. Me pitkitämme päivällistä mahdollisimman kauan.»
»Oh, herra herttua», keskeytti Léonard, »minun ei ole nälkä».
»Ei se mitään, koettakaa kumminkin ja te voitte syödä.»
»Kyllä koetan, herra herttua.»
»Me siis istumme päivällispöydässä mahdollisimman kauan, jotta meillä olisi jokin veruke jäädä taloon… Ja kas, tuolta husaarit tulevatkin!»
Juuri silloin kuuluikin ulkoa rummun pärinää ja kavionkopsetta.
Samassa astui herra de Goguelat sisälle ja ojensi herttualle markiisi de Bouillén lähettämän paketin.
Tässä käärössä oli kuusi avointa valtakirjaa ja jäljennös kuninkaan varmentamasta päiväkäskystä, joka velvoitti kaikkia armeijan upseereita, minkä arvoisia ja kuinka vanhoja olivatkin, tottelemaan herttua de Choiseulia.
Herttua määräsi heti ratsuille levähdystovin, käski jakaa husaareille leipää ja viiniä ja istuutui itsekin ruokapöytään.
Goguelatin tuomat uutiset eivät olleet iloisia. Matkansa varrella hän oli kaikkialla huomannut tavatonta kiihtymystä. Kokonaisen vuoden ajan oli huhu kuninkaan paosta kierrellyt ei ainoastaan
Pariisissa, vaan maaseudullakin ja Sainte-Menehouldiin sekä
Varennesiin sijoitetut joukko-osastot olivat synnyttäneet epäluuloja.
Eräässä kylässä maantien varrella oli jo soitettu hätäkelloakin.
Tällaiset uutiset veivät herttualtakin ruokahalun. Istuttuaan pöydässä tunnin ja kellon osoittaessa jo puolta yhtä hän nousi, uskoi osaston johdon herra de Boudetille ja käveli eräälle kummulle, jolta näki maantietä parin kilometrin päähän.
Mutta maantiellä ei näkynyt lähettiä eikä vaunuja. Mutta sitä ei tarvinnut ihmetelläkään. Kuten on mainittu —ja herttua otti huomioon pikku onnettomuudetkin — ei lähettiä odotettukaan ennen yhtä tai puolta kahta eikä kuningasta ennen paolta kahta tai kahta.
Mutta hetket vierivät eikä tielle ilmestynyt mitään, ei ainakaan mitään sellaista, joka olisi muistuttanut odotettuja.
Joka viiden minuutin päästä herttua otti kellonsa ja joka kerta kun hän katsoi kelloaan, sanoi Léonard:
»Voi, he eivät tulekaan! Poloiset isäntäni, poloiset isäntäni, heidän käy huonosti!»
Ja epätoivollaan mies-parka vain kiihdytti herttuan levottomuutta.
Kello tuli puoli kolme, kolme, puoli neljä; ei lähettiä eikä vaunuja kuulunut! Lukija muistanee, että kuningas lähti Châlonsista vasta kello kolmelta.
Mutta herttuan näin odotellessa maantiellä kohtalo valmisteli Pontde-Sommevellessä tilannetta, jolla oli mitä suurin vaikutus esitettävänämme olevaan murhenäytelmään.
Kohtalo, sanomme sen toistamiseen, oli järjestänyt niin, että kahta päivää aikaisemmin rouva d'Elboeufin maatilalla, joka sijaitsi lähellä Pont-de-Sommevellea, alustalaiset olivat kieltäytyneet suorittamasta laillisia veromaksujaan. Heitä oli uhatta sotilaallisilla toimenpiteillä. Mutta yhdistysjuhla oli jo kantanut hedelmän. Naapurikylien talonpojat olivat luvanneet voimakasta apua rouva d'Elboeufin alustalaisille, jos mainittu uhkaus pantaisiin täytäntöön.
Nähdessään husaarien sijoittuvan Pont-de-Sommevelleen arvelivat talonpojat, että ne olivat tulleet vihamielisin aikein.
Kaupungista toimitettiin pikalähetit naapurikyliin ja kellon kolmea käydessä alkoi hätäkello kumahdella kaikissa lähiseudun kylissä.
Tämän hälyn kuullessaan herttua palasi Pont-de-Sommevelleen. Hänen aliluutnanttinsa Boudet oli hyvin huolestunut.
Alkoi jo kuului uhkaavaa murinaa, joka kohdistui husaareihin, sillä nämä olivat siihen aikaan armeijan vihatuinta väkeä. Talonpojat pommittivat heitä kokkapuhein ja lauloivat ihan heidän nenänsä alla seuraavanlaista viisua:
Tiedetäänhän husaarit, suuret ovat hunsvotit!
Jotkut tietävämmät tai terävänäköisemmät alkoivat sitäpaitsi kuiskailla, etteivät husaarit suinkaan olleet tulleet rankaisemaan rouva d'Elboeufin alustalaisia, vaan olivat saapuneet ottamaan vastaan kuningasta ja kuningatarta.
Sillä välin kello tuli neljä, mutta ei lähettiä eikä uutisia kuulunut.
Herttua päätti viipyä vielä hetken. Mutta hän valjastutti postihevoset vaunujansa eteen, otti Leonardilta jalokivet ja lähetti
hänet Varennesiin kehoittaen häntä matkan varrella selostamaan —
Sainte-Menehouldissa herra Baudoinsille, Clermontissa herra de Damasille ja Varennesissa herra de Bouillé nuoremmalle — kuinka asiat olivat.
Tyynnyttääkseen joukon kiihtynyttä mielialaa hän selitti, etteivät hän ja husaarit suinkaan olleet täällä, kuten yleisesti luultiin, rouva d'Elboeufin alustalaisia rankaisemassa, vaan että he olivat tulleet ottamaan vastaan ja kuljettamaan mukanaan erään aarteen, jonka sotaministeri oli lähettänyt armeijalle.
Mutta tuo sana aarre, jolla on kaksinainen merkitys, tyynnytti kiihtymystä yhtäällä, mutta vahvisti epäluuloja toisaalla. Kuningas ja kuningatar olivat hekin aarre ja sitä aarrettapa herttua de Choiseul varmaan odottelikin.
Neljännestunnin perästä herttua ja hänen husaarinsa olivat niin ahtaalla, että hän oivalsi olevan mahdotonta kauempaa pitää puoliaan. Jos kuningas ja kuningatar sattuisivat tulemaan juuri sillä hetkellä, ei hän kykenisi puolustamaan heitä, ei itseään eikä neljääkymmentä husaariaan.
Hänen määräyksensä oli: kuninkaan vaunujen on päästävä kulkemaanesteettömästi.
Hänen suojeluksensa oli muuttanut esteeksi.
Parasta mitä hän voisi tehdä siinäkin tapauksessa, että kuningas tulisi, oli lähteä.
Hänen lähtönsä tekisi kuninkaan matkareitin vapaaksi.
Mutta oli keksittävä jokin veruke lähdön selitykseksi.
Postimestari seisoi viiden- kuudensadan uteliaan joukossa, jotka tarvitsivat vain sanan aloittaakseen vihollisuudet.
Kädet ryntäillä hän katseli kuten muutkin ja seisoi ihan herttuan edessä.
»Hyvä herra», sanoi herttua postimestarille, »tiedättekö, onko lähipäivinä tästä mennyt rahalähetystä Metziin?»
»Tänä aamuna viimeksi», vastasi postimestari, »postivaunut veivät sinne kaksisataatuhatta écua. Kaksi poliisia oli niitä saattamassa.»
»Niinkö?» sanoi herttua, ihmeissään, että sattuma näin tuli hänen avukseen.
»Hitossa!» vakuutti muuan poliisi. »Totta kai se niin on, sillä minä ja Robin olimme niitä saattamassa.»
»Siinä tapauksessa», sanoi herttua ja kääntyi herra de Goguelatiin päin, »sotaministeri onkin näemmä pitänyt parempana sitä lähetystapaa, ja koska meillä siis ei ole täällä mitään tekemistä, voimme lähteä. Hei, husaarit, satuloikaa ratsunne!»
Husaarit, jotka olivat ylen levottomia, eivät parempaa pyytäneetkään. Tuossa tuokiossa hevoset oli satuloitu ja husaarit satulassa.
Joukko järjestyi rivistöksi.
Herttua ratsasti rintaman eteen, silmäili vielä kerran Châlonsin suunnalle ja komensi huoahtaen:
»Huomio, neljä rinnan, eteenpäin, käyden!»
Ja hän poistui rummun päristessä Pont-de-Sommevellestä. Kello löi tällöin puoli kuusi.
Pari sataa askelta kauppalasta herttua poikkesi sivutielle välttääkseen
Sainte-Menehouldia, jossa mieliala kuului olevan vieläkin kiihtyneempi.
Silloin juuri Isidor de Charny, kannustaen ja suomien hevostaan, jolla hän oli kahdessa tunnissa pyyhkäissyt parikymmentä kilometriä, saapui postitalon pihaan. Toista hevosta hänelle satuloitaessa hän tiedusteli, oliko kauppalassa nähty husaareja. Hänelle vastattiin, että se joukko-osasto oli neljännestunti sitten lähtenyt käymäjalkaa
Sainte-Menehouldiin päin. Hän tilasi hevoset ja toivoen tavoittavansa herttuan ja saavansa hänet keskeyttämään matkansa hän ratsasti täyttä neliä vereksellä hevosellaan.
Kuten olemme maininneet, oli herttua poikennut SainteMenehoulden tieltä juuri silloin kun varakreivi de Charny saapui postitalon edustalle. Isidor ei siis voinut saavuttaa häntä.
XXV
Kuningas tunnetaan
Kymmenen minuuttia Isidor de Charnyn lähdön jälkeen saapuivat kuninkaan vaunut.
Kuten herttua oli ennustanut, oli väkijoukko hajaantunut.
Koska kreivi de Charny tiesi, että Pont-de-Sommevellessä piti ensimmäisen suojelusjoukkueen heitä odottaa, ei hän pitänyt välttämättömänä pysytellä taempana. Hän ratsasti vaununoven kohdalla kiihoittaen postimiehiä, jotka kuin määräyksestä tuntuivat haluavan ajaa vain pikku hölkkää.
Saavuttiin Pont-de-Sommevelleen. Kun ei nähty husaareja eikä herttuaa, kurkottautui kuningas kärsimättömänä vaunuista ulos.
Viiden minuutin perästä hän palasi. Hän käsitti, mitä oli tapahtunut, ja kertoi kuninkaalle kaikki.
Kuningas oivalsi, että herttua oli poistunut tehdäkseen hänen matkareittinsä vapaaksi.
Nyt oli tärkeintä päästä jatkamaan matkaa ja ehtiä SainteMenehouldiin, sillä herttua oli varmaankin vetäytynyt SainteMenehouldiin, joten siellä tavattaisiin sekä husaarit että rakuunat.
Lähdön hetkellä Charny ratsasti vaununovelle.
»Mitä kuningatar määrää?» kysyi hän. »Menenkö edellä vai pysyttelenkö perässä?»
»Älkää jättäkö minua», vastasi kuningatar.
Charny kumarsi satulassa ja karautti vaunujen rinnalle.
Sillä välin Isidor teki taivalta käsittämättä, miksi tie oli ihan autio, vaikka se toisin paikoin oli niin suora, että näköala oli esteetön kuuden seitsemän kilometrin päähän.
Huolestuneena hän kannusti ratsuaan ja joudutti matkaa nopeammin kuin milloinkaan tätä ennen. Hän pelkäsi, että SainteMenehouldin asukkaat epäilivät Dandoinsin rakuunia niinkuin Pontde-Sommevellen asukkaat olivat epäilleet herttuan husaareja.
Eikä hän erehtynytkään. Sainte-Memehouldiin saavuttuaan hän teki ensimmäiseksi sen havainnon, että kaduilla liikuskeli huomattavan paljon kansalliskaartilaisia: ensimmäiset kansalliskaartilaiset, jotka oli tavattu sen jälkeen kun Pariisista oli lähdetty.
Koko kaupunki tuntui olevan kuohuksissa ja lähellä sitä kaupunginosaa, jonka kautta Isidor tuli, pärisi rumpu.
Varakreivi viiletti pitkin katuja näennäisesti piittaamatta tästä kohusta, ratsasti yli ison torin ja pysähtyi postitalon edustalle.
Ison torin poikki ratsastaessaan hän huomasi toistakymmentä rakuunaa istumassa eräällä penkillä. Kaikilla oli päässä lipaton lakki.
Muutaman askelen päässä heistä alakerroksen ikkunan pielessä istui markiisi Dandoins. Hänen päässänsä oli lipaton lakki ja kädessä ratsuraippa.
Isidor sivuutti heidät pysähtymättä, näköjään heitä edes huomaamatta. Hän oletti, että herra Dandoinsin piti tietää, minkälaisessa asussa kuninkaan lähetit kulkevat, ja siis tuntea hänetkin, eikä pitänyt tarpeellisena esittäytyä.
Muuan noin kahdeksankolmatta vuoden ikäinen mies, jonka tukka oli leikattu Tiituksen malliin, kuten sen ajan isänmaanystävillä oli tapana, ja jonka poskiparta ulottui leuan alle kehystäen siten koko kasvot, seisoi postitalon pääoven kynnyksellä aamunuttuun pukeutuneena.
Isidor katseli ympärilleen kuin etsien ketä puhuttelisi.
»Postimestari ei ole juuri nyt tavattavissa, herra, mutta minä olen hänen poikansa, Jean-Baptiste Drouet… Jos minä kelpaan, niin puhukaa.»
Nuori mies korosti sanoja Jean-Baptiste Drouet, ikäänkuin aavistaen, että nämä sanat tai oikeammin tämä nimi saisi historiassa kohtalokkaan kuuluisuuden.
»Minä haluan kuusi hevosta kaksille ajoneuvoille, jotka tulevat perässäni.»
Drouet nyökkäsi merkiksi, että lähetti saisi mitä halusi, astui pihalle ja huusi:
»Hei, kyytimiehet, kuusi hevosta kaksia ajoneuvoja varten ja ratsu lähetille!»
Markiisi Dandoins riensi nyt paikalle.
»Herra», sanoi hän Isidorille, »te ratsastatte kuninkaan vaunujen edellä vai kuinka?»
»Niin teen, herra, ja minua kummastuttaa, kun näen teillä ja miehillänne lipattomat lakit päässä.»
»Meille ei ole ilmoitettu asiasta, hyvä herra. Täällä alkaa muuten näyttää perin uhkaavalta, miehiäni yllytetään kapinaan. Mitä on tehtävä?»
»Kun kuningas pian sivuuttaa tämän paikan, suojelkaa hänen vaunujaan, toimikaa olosuhteitten mukaan, lähtekää puoli tuntia kuninkaallisen perheen lähdön jälkeen ja muodostakaa saattojoukkue…»
Sitten hän keskeytti lauseensa ja kuiskasi:
»Vaiti, meitä vakoillaan, on ehkä kuultukin, mitä sanoimme.
Menkää miestenne luokse ja koettakaa pitää heidät kurissa.»
Drouet oli tosiaankin ilmestynyt keittiön ovelle. Keskustelu oli näet tapahtunut keittiön puolella.
Markiisi Dandoins poistui.
Samalla hetkellä kuului ruoskanläiskettä, kuninkaan vaunut tulivat, kulkivat yli torin ja pysähtyivät postitalon eteen.
Melu houkutteli paljon uteliaita vaunujen ympärille.
Dandoins, joka piti tärkeänä selittää kuninkaalle, miksi hän ja hänen miehensä olivat sivilipuvuissa eivätkä sotilasasussa, kiiruhti vaununoven eteen ja esitti kunnioittavin elein, lakki kädessä, anteeksipyyntönsä kuninkaalle ja kuninkaalliselle perheelle.
Hänelle vastatessaan kuningas kurkisti moneen otteeseen ikkunasta ulos.
Isidor seisoi jalka jalustimessa lähellä Drouetia, joka katseli vaunuja hyvin tarkkaavasti. Edellisenä vuonna hän oli käynyt yhdistysjuhlassa ja nähnyt kuninkaan. Hän luuli nyt tuntevansa hänet.
Aamulla hän oli saanut isohkon määrän assignaatteja ja tutkinut kuninkaan kuvalla leimattua seteliä erikseen todetakseen, että ne olivat oikeita. Kuninkaan kuva oli juurtunut hänen muistiinsa ja oli nyt huutavinaan hänelle: »Katselemasi mies on kuningas!»
Hän otti taskustaan assignaatin, vertasi alkuperää assignaatissa olevaan kuvaan ja mutisi:
»Totisesti se on hän!»
Isidor kiersi vaunujen toiselle puolelle. Hänen veljensä peitti ruumiillaan sen ikkunan, jonka takana kuningatar istui.
»Kuningas on tunnettu», sanoi Isidor. »Kiirehdi lähtöä ja pidä tarkoin silmällä tuota isoa tummaveristä poikaa. Hän on postimestarin poika, hän juuri on tuntenut kuninkaan. Hänen nimensä on Jean-Baptiste Drouet.»
»Hyvä on», sanoi Oliver. »Olen varuillani. Lähde!»
Tuskin hän oli ehtinyt kaupungista ulos, kun postimiehet, joita de Malden ja de Valory olivat voimiensa mukaan auttaneet ja joille oli luvattu runsaat juomarahat, saivat hevoset valjaisiin ja vaunut lähtivät täyttä neliä postitalon pihasta.
Kreivi ei ollut päästänyt Drouetia näkyvistään.
Drouet ei ollut liikahtanutkaan, olihan vain kuiskannut pari sanaa tallirengille.
Charny lähestyi häntä.
»Herra», sanoi hän, »eikö minulle ollut tilattu hevosta?»
»Oli kyllä, herra», vastasi Drouet, »mutta ei ole yhtään vapaata hevosta».
»Mitä, eikö ole hevosia?» huudahti kreivi. »Entä tuo hevonen, jota paraikaa satuloidaan pihassa, herra?»
»Se on minun.»
»Ettekö voi luovuttaa sitä minun käytettäväkseni? Minä maksan mitä vaaditaan.»
»Mahdotonta, herra. Alkaa olla jo myöhä ja minun on tehtävä vielä tänään pitkä matka.»
Enempi inttely olisi herättänyt epäluuloja; yrittää ottaa hevonen väkivalloin olisi paljastanut totuuden.
Charny keksi toisen keinon, jolla asia oli järjestettävissä.
Hän meni Dandoinsin luokse, joka yhä silmäili kuninkaan vaunuja, kunnes nämä katosivat kadunkulman taa.
Dandoins tunsi käsivarttansa kosketettavan.
Hän kääntyi.
»Vaiti», varoitti Charny, »minä tässä, kreivi de Charny. Postitalossa ei ole enää hevosta minulle. Käskekää jonkun rakuunan luovuttaa hevosensa minulle. Minun täytyy seurata kuningasta ja kuningatarta!
Sillä vain minä tiedän, mihin herttua de Choiseul on järjestänyt hevosten vaihdon ja ellen minä ole paikalla, täytyy kuninkaan jäädä Varennesiin.»
»Kreivi», vastasi Dandoins, »en anna teille rakuunani hevosta, vaan annan teille omani».
»Hyväksyn. Kuninkaan ja kuninkaallisen perheen pelastus on nyt mitättömänkin tapahtuman varassa. Mitä parempi ratsu, sitä paremmat mahdollisuudet onnistua.»
Ja molemmat miehet siirtyivät kadulle markiisi Dandoinsin asunnolle päin.
Ennenkuin poistui antoi Charny majoitusmestarin tehtäväksi pitää silmällä Drouetin puuhia.
Pahaksi onneksi markiisin asunto oli viidensadan askelen päässä torilta. Kuluisi ainakin neljännestunti, ennenkuin molemmat hevoset saataisiin satuloiduiksi. Sanomme molemmat hevoset, sillä Dandoinskin aikoi nousta satulaan ja kuninkaalta saamiensa ohjeitten mukaan pysytellä miehineen vaunujen takana jälkijoukkona.
Äkkiä Charny oli kuulevinaan kovaa meteliä, johon sekaantui huutoja:
»Kuningas, kuningatar!»
Hän kiiruhti talosta ja kehoitti Dandoinsia toimittamaan hänen hevosensa torille.
Koko kaupunki oli tosiaankin kuohuksissa. Tuskin Dandoins ja de Charny olivat poistuneet torilta, kun Drouet, joka tuntui odotelleen vain tätä hetkeä paljastaakseen salaisuutensa, alkoi huutaa:
»Vaunut, jotka äsken lähtivät, ovat kuninkaan vaunut! Kuningas, kuningatar ja Ranskan lapset ovat niissä vaunuissa!»
Hän hyppäsi ratsunsa selkään.
Monet hänen ystävistään koettivat pidättää häntä.
»Minne menet? Mitä aiot tehdä? Mikä on suunnitelmasi?» Hän vastasi heille hiljaa:
»Eversti ja rakuunaosasto ovat täällä. Oli mahdotonta vangita kuningas ilman veristä yhteentörmäystä, joka olisi voinut päättyä meille huonosti. Mitä en voinut täällä tehdä, sen teen Clermontissa.
Pidättäkää rakuunat, siinä kaikki mitä pyydän teitä tekemään.»
Ja hän karautti hevosensa laukkaan ja suuntasi kulkunsa kuninkaan jälkeen.
Silloin juuri alkoi levitä huhu, että kuningas ja kuningatar olivat äsken lähteneissä vaunuissa, ja alkoivat huudot, jotka Charny oli kuullut.
Nämä huudot houkuttelivat paikalle pormestarin ja kaupunginvaltuuston jäsenet. Pormestari komensi rakuunat kasarmiin, koska kello oli jo lyönyt kahdeksan.
Charny oli kuullut kaikki: kuningas oli tunnettu, Drouet oli lähtenyt. Hän polkaisi kärsimättömänä jalkaansa.
Silloin Dandoins tuli häntä kohden.
»Hevoset, hevoset!» vaati Charny heti kun näki hänen tulevan.
»Hyvä. Kaikki riippuu nyt hevosenne nopeudesta. Minun täytyy tavoittaa muuan mies, jolla on neljännestunnin etumatka, ja minun täytyy surmata hänet.»
»Mitä, surmata hänet?»
»Niin, ellen surmaa häntä, on kaikki hukassa!»
»Hitossa! Menkäämme hevosia vastaan.»
»Älkää huolehtiko minusta. Pitäkää huoli miehistänne, joita yllytetään kapinaan… Näettehän, että pormestari pitää heille puhetta. Ei teilläkään ole aikaa tuhlata, rientäkää!»
Palvelija talutti paikalle kaksi hevosta. Charny hyppäsi sen selkään, joka oli häntä lähinnä, tempasi suitset palvelijan käsistä, iski kannuksilla ja painautui nuolen nopeasti Drouetin jäljille tajuamatta tarkoin Dandoinsin hänen peräänsä huutamien sanojen tarkoitusta.
Nämä sanat, jotka tuuli vei mennessään, olivat kuitenkin hyvin tärkeät:
»Olette ottanut minun hevoseni omanne asemasta», oli Dandoins huutanut, »eivätkä pistoolit ole panostetut!»
XXVI
Pahoja enteitä
Sillä välin kuninkaan vaunut kiitivät Sainte-Menehouldin ja Clermontin välisellä tiellä. Isidor ratsasti täyttä laukkaa edellä.
Päivä alkoi hämärtyä: kello oli lyönyt kahdeksan ja vaunut painuivat
Argonnen metsään, joka reunusti maantietä molemmin puolin.
Charny ei ollut saanut tilaisuutta puhua kuningattarelle siitä vastoinkäymisestä, joka pakotti hänet jäämään kaupunkiin, sillä kuninkaalliset vaunut olivat lähteneet, ennenkuin Drouet oli vastannut hänelle, ettei tallissa ollut hevosia.
Kaupungista lähdettäessä kuningatar huomasi, ettei hänen ratsumiehensä ajanutkaan enää vaununoven kohdalla, mutta ei käynyt päinsä hidastuttaa kulkua eikä kysellä ajomiehiltä.
Ainakin kymmenesti hän kurottautui ulos ja silmäili taakseen, muttei nähnyt mitään.
Kerran sentään hän oli huomaavinaan kaukana nelistävän ratsun, mutta tuo ratsastaja alkoi pian peittyä yön sakenevaan varjoon.
Tällä välin — sillä selittääksemme ja valaistuksemme tämän kaamean matkan vaiheita ja kaikkia yksityiskohtia meidän täytyy ehtimiseen siirtyä henkilöstä toiseen — tällä välin, toisin sanoin, Isidorin ratsastaessa lähettinä puolitoista kilometriä edellä, vaunujen kiitäessä Sainte-Menehouldin ja Clermontin välisellä tiellä ja painuessa Argonnen metsään, Drouetin rientäessä vaunujen jälkeen ja Charnyn yrittäessä tavoittaa Drouetia markiisi Dandoins ratsasti miestensä luo ja soitatti lähtömerkin.
Mutta kun sotamiehet yrittivät lähteä, olivat kadut niin täynnä väkeä, etteivät hevoset voineet astua askeltakaan…
Tämän joukon keskellä oli kolmesataa kansalliskaartilaista sotilastamineissa ja pyssy kädessä.
Yrittää taistelua — ja siitä olisi tullut tiukka — olisi merkinnyt kuninkaan tuhoa.
Parempi oli jäädä ja siten sitoa tuon joukon voimat. Dandoins alkoi neuvotella joukon kanssa, kysyi johtajilta, mitä he tahtoivat ja halusivat ja mitä tämä uhkaava mielenosoitus oikeastaan tarkoitti.
Sillä välin kuningas ehtisi Clermontiin ja tapaisi siellä Damasin ja tämän sataneljäkymmentä rakuunaa.
Jos markiisi Dandoinsilla olisi ollut, kuten herra Damasilla, sataneljäkymmentä miestä, olisi hän jotakin uskaltanut, mutta hänellä oli vain kolmekymmentä. Mitä kolmellakymmenellä rakuunalla tekee kolmea- tai neljäätuhatta vastaan?
Neuvotella, siinä kaikki mitä hän voi tehdä — ja sen hän tekikin, kuten olemme sanoneet.
Kello oli puoli kymmenen, kun kuninkaan vaunut, jotka olivat vain satakunta askelta Isidorin jäljessä — niin nopeasti olivat postimiehet ajaneet — saapuivat Clermontiin. Tunnissa viidessätoista minuutissa ne olivat kulkeneet tämän välin, jota on parikymmentä kilometriä.
Tämä nopeus selitti kuningattarelle Charnyn viipymisen.
Hän liittyisi joukkoon seuraavassa vaihtopaikassa.
Kaupungin ulkopuolella herra de Damas odotteli kuninkaan vaunuja. Léonard oli ilmoittanut hänelle kaikki. Hän tunsi lähetin liveripuvun ja pysähdytti Isidorin.
»Anteeksi, herra», sanoi hän, »olette varmaankin kuninkaan lähetti?»
»Ja te, herra», kysyi Isidor, »olette kai kreivi Charles de Damas?»
»Niin olen.»
»No niin, hyvä herra, minä olen tosiaankin kuninkaan lähetti. Kootkaa rakuunanne ja saattakaa hänen majesteettinsa vaunuja.»
»Herra», vastasi kreivi, »ilmassa puhaltaa kapinanhenki, joka peloittaa minua. Minun täytyy tunnustaa teille, etten voi vastata miehistäni, jos he tuntevat kuninkaan. Kaikki mitä voin luvata on, että vaunujen lähdettyä pysyttelen niiden jäljessä ja suljen tien.»
»Tehkää parhaanne, herra kreivi», sanoi Isidor. »Tuossa on kuningas.»
Ja hän osoitti pimeästä esiin sukeltautuvia vaunuja, joiden kulkusuunnan voi nähdä hevosenkengistä singonneitten säkenien mukaan.
Isidorin tehtävänä oli rientää eteenpäin tilaamaan toiset hevoset.
Viittä minuuttia myöhemmin hän pysähtyi postitalon edustalle.
Melkein samaan aikaan kuin hän saapuivat paikalle de Damas ja viisi kuusi rakuunaa.
Ja sitten kuninkaan vaunut.
Vaunut seurasivat Isidoria niin nopeasti, ettei tämä ehtinyt hypätä edes satulasta, ennenkuin ne jo olivat perillä. Vaikkeivät nämä vaunut olleetkaan loistovaunut, olivat ne silti niin komeat, että joukko uteliaita alkoi kerääntyä postitalon edustalle.
Herra de Damas pysytteli vaununoven kohdalla ilmaisematta eleelläkään, että hän tunsi kuuluisat matkustajat.
Mutta kuningas ja kuningatar eivät malttaneet olla ryhtymättä tiedusteluihin.
Omalla tahollaan kuningas teki merkin de Damasille.
Kuningatar puolestaan viittasi Isidoria tulemaan lähemmäksi.
»Oletteko herra de Damas?» kysyi kuningas.
»Olen, sire.»
»Mikseivät rakuunanne ole aseissa?»
»Sire, teidän majesteettinne on myöhästynyt viisi tuntia. Osasto on ollut satulassa kello neljästä saakka. Minä olen koettanut pitkittää aikaa niin paljon kuin mahdollista, mutta kaupunki on alkanut liikehtiä ja omat miehenikin ovat tehneet huolestuttavia johtopäätöksiä. Jos syntyy rauhattomuuksia ennen teidän majesteettinne lähtöä, alkaa hätäkello soida ja tie suljetaan. Olen pidättänyt satulassa vain toistakymmentä miestä ja loput olen sijoittanut majapaikkoihin. Mutta merkkitorvet olen säilyttänyt huostassani, joten voin soittaa miehet ratsuille heti kun tarvitaan. Ja kuten teidän majesteettinne näkee, on kaikki tällä hetkellä niin hyvin kuin olla saattaa, koska tie on vapaa.»
»Oikein hyvin, herra», sanoi kuningas, »olette toiminut järkevästi. Kun minä olen lähtenyt, soitattakaa tekin lähtömerkki ja seuratkaa ajoneuvojani puolentoista kilometrin päässä.»
»Sire», virkkoi kuningatar, »haluatteko kuulla, mitä herra Isidor de Charnylla on sanottavaa.»
»Mitä hänellä siis on sanottavaa?» kysyi kuningas hieman kärsimättömästi.
»Sire, hän sanoo, että Sainte-Manehouldin postimestarin poika on tuntenut teidät. Herra de Charny on asiasta varma, sillä hän näki sen nuoren miehen, assignaatti kädessä, vertailevan setelissä olevaa kuvaanne teihin. Kreivi de Charny on jäänyt Sainte-Menehouldiin ja tällä hetkellä tapahtuu varmaankin jotakin vakavaa, koska emme ole vielä nähneet kreiviä.»
»Jos meidät on tunnettu, sitä suurempi syy pitää kiirettä, madame.
Herra Isidor, hoputtakaa postimiehiä ja ratsastakaa edelle.»
Isidorin hevonen oli valmis. Nuori mies hyppäsi satulaan ja huusi
postimiehille:
»Varennesiin!»
Molemmat henkivartijat huusivat istuimiltaan:
»Varennesiin!»
Herra de Damas väistyi syrjään tervehtien kuningasta kunnioittavasti.
Postimiehet hoputtivat hevoset juoksuun.
Vaunut lähtivät liikkeelle kuin väläys ja poistuivat paikalta salamannopeasti.
Kaupungin ulkopuolella niitä vastaan tuli muuan ratsuväen kersantti, joka oli menossa kaupunkiin.
Herra de Damas tuumi hetken lähteä saattamaan kuninkaan vaunuja niiden muutamien miesten kanssa, jotka hänellä oli käytettävänään. Mutta kuningas oli antanut hänelle ihan päinvastaiset ohjeet, ja hän arveli olevansa velvollinen noudattamaan näitä ohjeita, varsinkin kun kaupungissa tuntui syntyvän jonkunlaista hälinää. Asukkaita juoksi talosta taloon, ikkunoita aukoiltiin, niistä kurkisteltiin ulos ja valoja sytyteltiin. Pahimmin kuitenkin de Damas pelkäsi hätäkelloa ja kiirehti sen vuoksi vartioimaan kirkonovea.
Sitäpaitsi hän odotti herra Dandoinsin saapuvan millä hetkellä tahansa ja tuovan kolmekymmentä miestä lisäväkeä.
