(eTextbook PDF) for Principles of Anatomy and Physiology, 15th Edition
https://ebookmass.com/product/etextbook-pdf-forprinciples-of-anatomy-and-physiology-15th-edition/
Download more ebook from https://ebookmass.com
More products digital (pdf, epub, mobi) instant download maybe you interests ...
(eTextbook PDF) for Principles of Anatomy and Physiology, 2nd Asia-Pacific Edition
https://ebookmass.com/product/etextbook-pdf-for-principles-ofanatomy-and-physiology-2nd-asia-pacific-edition/
Laboratory Manual for Anatomy & Physiology (Anatomy and Physiology) 5th Edition, (Ebook PDF)
https://ebookmass.com/product/laboratory-manual-for-anatomyphysiology-anatomy-and-physiology-5th-edition-ebook-pdf/
Hole's Essentials of Human Anatomy & Physiology, 15e ISE 15th/ISE Edition Charles Welsh
https://ebookmass.com/product/holes-essentials-of-human-anatomyphysiology-15e-ise-15th-ise-edition-charles-welsh/
Fundamentals of Anatomy & Physiology 11th Edition, (Ebook PDF)
https://ebookmass.com/product/fundamentals-of-anatomyphysiology-11th-edition-ebook-pdf/
Anatomy & Physiology for Speech, Language, and Hearing 5th Edition, (Ebook PDF)
https://ebookmass.com/product/anatomy-physiology-for-speechlanguage-and-hearing-5th-edition-ebook-pdf/
Maderu2019s Understanding Human Anatomy & Physiology (Maderu2019s Understanding Human Anatomy and Physiology) 9th Edition, (Ebook PDF)
https://ebookmass.com/product/maders-understanding-human-anatomyphysiology-maders-understanding-human-anatomy-and-physiology-9thedition-ebook-pdf/
Anatomy and Physiology of Farm Animals 8th Edition, (Ebook PDF)
https://ebookmass.com/product/anatomy-and-physiology-of-farmanimals-8th-edition-ebook-pdf/
Anatomy and Physiology of Speech and Hearing 1st Edition, (Ebook PDF)
https://ebookmass.com/product/anatomy-and-physiology-of-speechand-hearing-1st-edition-ebook-pdf/
eBook Online Access for Anatomy & Physiology 2nd Edition, (Ebook PDF)
https://ebookmass.com/product/ebook-online-access-for-anatomyphysiology-2nd-edition-ebook-pdf/
WileyPLUS with ORION delivers easy-to-use analytics that help educators and students see strengths and weaknesses to give learners the best chance of succeeding in the course.
Identify which students are struggling early in the semester.
Educators assess the real-time engagement and performance of each student to inform teaching decisions. Students always know what they need to work on.
www.ORION.wileyplus.com
Help students organize their learning and get the practice they need.
With ORION’s adaptive practice, students quickly understand what they know and don’t know. They can then decide to study or
Measure outcomes to promote continuous improvement.
With visual reports, it’s easy for both students and educators to gauge problem areas and act on what’s most important.
Photo credit: Monkey Business Images/Shutterstock
APPENDIX A Measurements A-1
APPENDIX B Periodic Table B-3
APPENDIX C
GLOSSARY / INDEX
1
An Introduction to the Human Body 1
1.1 Anatomy and Physiology Defined 2
1.2 Levels of Structural Organization and Body Systems 2
1.3 Characteristics of the Living Human Organism 5
1.4 Homeostasis 8
1.5 Basic Anatomical Terminology 13
1.6 Aging and Homeostasis 21
1.7 Medical Imaging 22
Chapter Review 25 / Critical Thinking Questions 27 / Answers to Figure Questions 27
2
The Chemical Level of Organization 28
2.1 How Matter Is Organized 29
2.2 Chemical Bonds 32
2.3 Chemical Reactions 36
2.4 Inorganic Compounds and Solutions 39
2.5 Overview of Organic Compounds 43
2.6 Carbohydrates 44
2.7 Lipids 46
2.8 Proteins 49
2.9 Nucleic Acids 54
2.10 Adenosine Triphosphate 56
Chapter Review 57 / Critical Thinking Questions 59 / Answers to Figure Questions 59
3 The Cellular Level of Organization 60
3.1 Parts of a Cell 61
3.2 The Plasma Membrane 62
3.3 Transport across the Plasma Membrane 65
3.4 Cytoplasm 74
3.5 Nucleus 85
3.6 Protein Synthesis 88
3.7 Cell Division 92
3.8 Cellular Diversity 99
3.9 Aging and Cells 99
Chapter Review 102 / Critical Thinking Questions 104 / Answers to Figure Questions 105
4 The Tissue Level of Organization
4.1 Types of Tissues 107
4.2 Cell Junctions 108
4.3 Comparison between Epithelial and Connective Tissues 109
4.4 Epithelial Tissue 110
4.5 Connective Tissue 122
4.6 Membranes 133
4.7 Muscular Tissue 135
4.8 Nervous Tissue 137
4.9 Excitable Cells 138
4.10 Tissue Repair: Restoring Homeostasis 138
4.11 Aging and Tissues 139
Chapter Review 141 / Critical Thinking Questions 142 / Answers to Figure Questions 143
5 The Integumentary System 144
5.1 Structure of the Skin 145
5.2 Accessory Structures of the Skin 152
5.3 Types of Skin 158
5.4 Functions of the Skin 158
106
5.5 Maintaining Homeostasis: Skin Wound Healing 160
5.6 Development of the Integumentary System 161
5.7 Aging and the Integumentary System 163
Chapter Review 169 / Critical Thinking Questions 170 / Answers to Figure Questions 170
6 The Skeletal System: Bone
Tissue 171
6.1 Functions of Bone and the Skeletal System 172
6.2 Structure of Bone 172
6.3 Histology of Bone Tissue 174
6.4 Blood and Nerve Supply of Bone 177
6.5 Bone Formation 178
6.6 Fracture and Repair of Bone 185
6.7 Bone’s Role in Calcium Homeostasis 188
6.8 Exercise and Bone Tissue 189
6.9 Aging and Bone Tissue 189
Chapter Review 192 / Critical Thinking Questions 193 / Answers to Figure Questions 193
7 The Skeletal System: The Axial Skeleton 194
7.1 Divisions of the Skeletal System 195
7.2 Types of Bones 197
7.3 Bone Surface Markings 197
7.4 Skull: An Overview 198
7.5 Cranial Bones 199
7.6 Facial Bones 208
7.7 Special Features of the Skull 210
7.8 Hyoid Bone 215
7.9 Vertebral Column 215
7.10 Vertebral Regions 218
7.11 Thorax 225
Chapter Review 231 / Critical Thinking Questions 232 / Answers to Figure Questions 232
8 The Skeletal System: The Appendicular Skeleton
234
8.1 Pectoral (Shoulder) Girdle 235
8.2 Upper Limb (Extremity) 238
8.3 Pelvic (Hip) Girdle 243
8.4 False and True Pelves 245
8.5 Comparison of Female and Male Pelves 247
8.6 Lower Limb (Extremity) 247
8.7 Development of the Skeletal System 255 Chapter Review 259
9 Joints
260
9.1 Joint Classifications 261
9.2 Fibrous Joints 261
9.3 Cartilaginous Joints 263
9.4 Synovial Joints 264
9.5 Types of Movements at Synovial Joints 266
9.6 Types of Synovial Joints 271
9.7 Factors Affecting Contact and Range of Motion at Synovial Joints 274
9.8 Selected Joints of the Body 274
9.9 Temporomandibular Joint 277
9.10 Shoulder Joint 278
9.11 Elbow Joint 281
9.12 Hip Joint 282 9.13 Knee Joint 284 9.14 Aging and Joints 287
9.15 Arthroplasty 287
Chapter Review 291 / Critical Thinking Questions 292 / Answers to Figure Questions 292
10 Muscular Tissue 293
10.1 Overview of Muscular Tissue 294
10.2 Structure of Skeletal Muscle Tissue 295
10.3 Contraction and Relaxation of Skeletal Muscle Fibers 304
10.4 Muscle Metabolism 312
10.5 Control of Muscle Tension 315
10.6 Types of Skeletal Muscle Fibers 318
10.7 Exercise and Skeletal Muscle Tissue 319
10.8 Cardiac Muscle Tissue 321
10.9 Smooth Muscle Tissue 321
10.10 Regeneration of Muscular Tissue 323
10.11 Development of Muscle 325
10.12 Aging and Muscular Tissue 325
Chapter Review 327 / Critical Thinking Questions 329 / Answers to Figure Questions 329
11 The Muscular System 330
11.1 How Skeletal Muscles Produce Movements 331
11.2 How Skeletal Muscles Are Named 335
11.3 Overview of the Principal Skeletal Muscles 335
11.4 Muscles of the Head That Produce Facial Expressions 339
11.5 Muscles of the Head That Move the Eyeballs (Extrinsic Eye Muscles) and Upper Eyelids 342
11.6 Muscles That Move the Mandible and Assist in Mastication and Speech 344
11.7 Muscles of the Head That Move the Tongue and Assist in Mastication and Speech 345
11.8 Muscles of the Anterior Neck That Assist in Deglutition and Speech 347
11.9 Muscles of the Neck That Move the Head 349
11.10 Muscles of the Abdomen That Protect Abdominal Viscera and Move the Vertebral Column 351
11.11 Muscles of the Thorax That Assist in Breathing 354
11.12 Muscles of the Pelvic Floor That Support the Pelvic Viscera and Function as Sphincters 357
11.13 Muscles of the Perineum 358
11.14 Muscles of the Thorax That Move the Pectoral Girdle 360
11.15 Muscles of the Thorax and Shoulder That Move the Humerus 363
11.16 Muscles of the Arm That Move the Radius and Ulna 366
11.17 Muscles of the Forearm That Move the Wrist, Hand, Thumb, and Digits 370
11.18 Muscles of the Palm That Move the Digits—Intrinsic Muscles of the Hand 375
11.19 Muscles of the Neck and Back That Move the Vertebral Column 379
11.20 Muscles of the Gluteal Region That Move the Femur 383
11.21 Muscles of the Thigh That Move the Femur, Tibia, and Fibula 389
11.22 Muscles of the Leg That Move the Foot and Toes 391
11.23 Intrinsic Muscles of the Foot That Move the Toes 396
Chapter Review 401 / Critical Thinking Questions 402 / Answers to Figure Questions 402
12 Nervous Tissue
403
12.1 Overview of the Nervous System 404
12.2 Histology of Nervous Tissue 406
12.3 Electrical Signals in Neurons: An Overview 414
12.4 Resting Membrane Potential 418
12.5 Graded Potentials 420
12.6 Action Potentials 422
12.7 Signal Transmission at Synapses 428
12.8 Neurotransmitters 435
12.9 Neural Circuits 438
12.10 Regeneration and Repair of Nervous Tissue 440
Chapter Review 442 / Critical Thinking Questions 444 / Answers to Figure Questions 444
13 The Spinal Cord and Spinal Nerves
446
13.1 Spinal Cord Anatomy 447
13.2 Spinal Nerves 453
13.3 Cervical Plexus 456
13.4 Brachial Plexus 458
13.5 Lumbar Plexus 461
13.6 Sacral and Coccygeal Plexuses 463
13.7 Spinal Cord Physiology 465
Chapter Review 475 / Critical Thinking Questions 476 / Answers to Figure Questions 476
14 The Brain and Cranial Nerves
14.1 Brain Organization, Protection, and Blood Supply 478
14.2 Cerebrospinal Fluid 481
14.3 The Brainstem and Reticular Formation 486
14.4 The Cerebellum 491
14.5 The Diencephalon 493
14.6 The Cerebrum 496
14.9 Olfactory (I) Nerve 507
14.10 Optic (II) Nerve 508
14.11 Oculomotor (III), Trochlear (IV), and Abducens (VI) Nerves 509
14.12 Trigeminal (V) Nerve 511
14.13 Facial (VII) Nerve 512
14.14 Vestibulocochlear (VIII) Nerve 513
14.15 Glossopharyngeal (IX) Nerve 514
14.16 Vagus (X) Nerve 515
14.17 Accessory (XI) Nerve 516
14.18 Hypoglossal (XII) Nerve 517
14.19 Development of the Nervous System 519
14.20 Aging and the Nervous System 521
Chapter Review 523 / Critical Thinking Questions 525 / Answers to Figure Questions 525
15 The Autonomic Nervous System 526
15.1 Comparison of Somatic and Autonomic Nervous Systems 527
15.2 Anatomy of Autonomic Motor Pathways 529
15.3 ANS Neurotransmitters and Receptors 537
15.4 Physiology of the ANS 540
15.5 Integration and Control of Autonomic Functions 543
Chapter Review 546 / Critical Thinking Questions 546 / Answers to Figure Questions 547
16 Sensory, Motor, and Integrative Systems
548
16.1 Sensation 549
16.2 Somatic Sensations 552
16.3 Somatic Sensory Pathways 557
16.4 Control of Body Movement 562
16.5 Integrative Functions of the Cerebrum 569
Chapter Review 574 / Critical Thinking Questions 575 / Answers to Figure Questions 575
477
17 The Special Senses 576
17.1 Olfaction: Sense of Smell 577
17.2 Gustation: Sense of Taste 580
17.3 Vision: An Overview 584
17.4 Accessory Structures of the Eye 584
17.5 Anatomy of the Eyeball 587
17.6 Physiology of Vision 592
14.7 Functional Organization of the Cerebral Cortex 501
14.8 Cranial Nerves: An Overview 506
17.7 Hearing 601
17.8 Equilibrium 610
17.9 Development of the Eyes and Ears 615
17.10 Aging and the Special Senses 617 Chapter Review 619 / Critical Thinking Questions 620 / Answers to Figure Questions 620
18 The Endocrine System 622
18.1 Comparison of Control by the Nervous and Endocrine Systems 623
18.2 Endocrine Glands 623
18.3 Hormone Activity 624
18.4 Mechanisms of Hormone Action 626
18.5 Control of Hormone Secretion 629
18.6 Hypothalamus and Pituitary Gland 630
18.7 Thyroid Gland 639
18.8 Parathyroid Glands 643
18.9 Adrenal Glands 646
18.10 Pancreatic Islets 650
18.11 Ovaries and Testes 654
18.12 Pineal Gland and Thymus 654
18.13 Other Endocrine Tissues and Organs, Eicosanoids, and Growth Factors 655
18.14 The Stress Response 656
18.15 Development of the Endocrine System 658
18.16 Aging and the Endocrine System 660 Chapter Review 665 / Critical Thinking Questions 667 / Answers to Figure Questions 667
19
The Cardiovascular System: The Blood 668
19.1 Functions and Properties of Blood 669
19.2 Formation of Blood Cells 672
19.3 Red Blood Cells 674
19.4 White Blood Cells 678
19.5 Platelets 681
19.6 Stem Cell Transplants from Bone Marrow and Cord Blood 683
19.7 Hemostasis 683
19.8 Blood Groups and Blood Types 687 Chapter Review 693 / Critical Thinking Questions 694 / Answers to Figure Questions 694
20 The Cardiovascular System: The Heart 695
20.1 Anatomy of the Heart 696
20.2 Heart Valves and Circulation of Blood 703
20.3 Cardiac Muscle Tissue and the Cardiac Conduction System 709
20.4 The Cardiac Cycle 717
20.5 Cardiac Output 719
20.6 Exercise and the Heart 723
20.7 Help for Failing Hearts 724
20.8 Development of the Heart 726
Chapter Review 734 / Critical Thinking Questions 735 / Answers to Figure Questions 736
21
The Cardiovascular
System:
Blood Vessels and Hemodynamics 737
21.1 Structure and Function of Blood Vessels 738
21.2 Capillary Exchange 746
21.3 Hemodynamics: Factors Affecting Blood Flow 749
21.4 Control of Blood Pressure and Blood Flow 752
21.5 Checking Circulation 756
21.6 Shock and Homeostasis 758
21.7 Circulatory Routes: Systemic Circulation 760
21.8 The Aorta and Its Branches 762
21.9 Ascending Aorta 765
21.10 The Arch of the Aorta 766
21.11 Thoracic Aorta 770
21.12 Abdominal Aorta 773
21.13 Arteries of the Pelvis and Lower Limbs 778
21.14 Veins of the Systemic Circulation 781
21.15 Veins of the Head and Neck 783
21.16 Veins of the Upper Limbs 785
21.17 Veins of the Thorax 789
21.18 Veins of the Abdomen and Pelvis 791
21.19 Veins of the Lower Limbs 793
21.20 Circulatory Routes: The Hepatic Portal Circulation 796
21.21 Circulatory Routes: The Pulmonary Circulation 797
21.22 Circulatory Routes: The Fetal Circulation 798
21.23 Development of Blood Vessels and Blood 801
21.24 Aging and the Cardiovascular System 802
Chapter Review 805 / Critical Thinking Questions 807 / Answers to Figure Questions 807
22 The Lymphatic System and Immunity
808
22.1 The Concept of Immunity 809
22.2 Overview of the Lymphatic System 809
22.3 Lymphatic Vessels and Lymph Circulation 809
22.4 Lymphatic Organs and Tissues 814
22.5 Development of Lymphatic Tissues 819
22.6 Innate Immunity 820
22.7 Adaptive Immunity 825
22.8 Cell-Mediated Immunity 830
22.9 Antibody-Mediated Immunity 834
22.10 Self-Recognition and Self-Tolerance 839
22.11 Stress and Immunity 841
22.12 Aging and the Immune System 841
Chapter Review 846 / Critical Thinking Questions 848 / Answers to Figure Questions 848
23 The Respiratory System
850
23.1 Overview of the Respiratory System 851
23.2 The Upper Respiratory System 853
23.3 The Lower Respiratory System 856
23.4 Pulmonary Ventilation 869
23.5 Lung Volumes and Capacities 874
23.6 Exchange of Oxygen and Carbon Dioxide 875
23.7 Transport of Oxygen and Carbon Dioxide 878
23.8 Control of Breathing 884
23.9 Exercise and the Respiratory System 888
23.10 Development of the Respiratory System 889
23.11 Aging and the Respiratory System 890
Chapter Review 895 / Critical Thinking Questions 896 / Answers to Figure Questions 896
24 The Digestive System 898
24.1 Overview of the Digestive System 899
24.2 Layers of the GI Tract 900
24.3 Neural Innervation of the GI Tract 902
24.4 Peritoneum 903
24.5 Mouth 905
24.6 Pharynx 911
24.7 Esophagus 912
24.8 Deglutition 913
24.9 Stomach 914
24.10 Pancreas 920
24.11 Liver and Gallbladder 922
24.12 Small Intestine 927
24.13 Large Intestine 937
24.14 Phases of Digestion 943
24.15 Development of the Digestive System 945
24.16 Aging and the Digestive System 945
Chapter Review 949 / Critical Thinking Questions 951 / Answers to Figure Questions 952
25 Metabolism and Nutrition 953
25.1 Metabolic Reactions 954
25.2 Energy Transfer 955
25.3 Carbohydrate Metabolism 956
25.4 Lipid Metabolism 966
25.5 Protein Metabolism 969
25.6 Key Molecules at Metabolic Crossroads 971
25.7 Metabolic Adaptations 972
25.8 Energy Balance 977
25.9 Regulation of Body Temperature 980
25.10 Nutrition 983
Chapter Review 990 / Critical Thinking Questions 991 / Answers to Figure Questions 992
26 The Urinary System 993
26.1 Overview of the Urinary System 994
26.2 Anatomy of the Kidneys 995
26.3 The Nephron 999
26.4 Overview of Renal Physiology 1005
26.5 Glomerular Filtration 1006
26.6 Tubular Reabsorption and Tubular Secretion 1010
26.7 Production of Dilute and Concentrated Urine 1018
26.8 Evaluation of Kidney Function 1022
26.9 Urine Transportation, Storage, and Elimination 1024
26.10 Waste Management in Other Body Systems 1028
26.11 Development of the Urinary System 1028
26.12 Aging and the Urinary System 1030
Chapter Review 1033 / Critical Thinking Questions 1035 / Answers to Figure Questions 1035
27 Fluid, Electrolyte, and Acid–Base Homeostasis
1036
27.1 Fluid Compartments and Fluid Homeostasis 1037
27.2 Electrolytes in Body Fluids 1042
27.3 Acid–Base Balance 1046
27.4 Aging and Fluid, Electrolyte, and Acid–Base Homeostasis 1051
Chapter Review 1052 / Critical Thinking Questions 1053 / Answers to Figure Questions 1054
28 The Reproductive Systems 1055
28.1
Male Reproductive System 1056
28.2 Female Reproductive System 1070
28.3 The Female Reproductive Cycle 1086
28.4 The Human Sexual Response 1091
28.5 Birth Control Methods and Abortion 1092
28.6 Development of the Reproductive Systems 1095
28.7 Aging and the Reproductive Systems 1097
Chapter Review 1103 / Critical Thinking Questions 1105 / Answers to Figure Questions 1105
29 Development and Inheritance 1107
29.1 Overview of Development 1108
29.2 The First Two Weeks of the Embryonic Period 1108
29.3 The Remaining Weeks of the Embryonic Period 1115
29.4 Fetal Period 1124
29.5 Teratogens 1126
29.6 Prenatal Diagnostic Tests 1127
29.7 Maternal Changes during Pregnancy 1129
29.8 Exercise and Pregnancy 1132
29.9 Labor 1132
29.10 Adjustments of the Infant at Birth 1134
29.11 The Physiology of Lactation 1135
29.12 Inheritance 1136
Chapter Review 1144 / Critical Thinking Questions 1145 / Answers to Figure Questions 1145
APPENDIX A Measurements A-1
APPENDIX B Periodic Table B-3
APPENDIX C Normal Values for Selected Blood Tests C-4
GLOSSARY / INDEX
Anatomy and Physiology Defined
OBJECTIVE
• Define anatomy and physiology, and name several branches of these sciences.
Two branches of science—anatomy and physiology—provide the foundation for understanding the body’s parts and functions. Anatomy (a-NAT-oˉ-mē; ana- = up; -tomy = process of cutting) is the science of body structures and the relationships among them. It was first studied by dissection (dis-SEK-shun; dis- = apart; -section = act of cutting), the careful cutting apart of body structures to study their relationships. Today, a variety of imaging techniques (see Table 1.3) also contribute to the advancement of anatomical knowledge. Whereas anatomy deals with structures of the body, physiology (fiz′ē-OL-oˉ-jē; physio- = nature; -logy = study of) is the science of body functions—how the body parts work. Table 1.1 describes several branches of anatomy and physiology.
Because structure and function are so closely related, you will learn about the human body by studying its anatomy and physiology together. The structure of a part of the body often reflects its functions.
TABLE
1.1 Selected Branches of Anatomy and Physiology
BRANCH OF ANATOMY STUDY OF
Embryology
(em′-brē-OL-oˉ-jē; embry- = embryo; -logy = study of)
Developmental biology
Cell biology
Histology
(his-TOL-o ˉ -jē; hist- = tissue)
Gross anatomy
Systemic anatomy
Regional anatomy
Surface anatomy
Imaging anatomy
Pathological anatomy
(path′-oˉ-LOJ-i-kal; path- = disease)
The first eight weeks of development after fertilization of a human egg.
The complete development of an individual from fertilization to death.
Cellular structure and functions.
Microscopic structure of tissues.
Structures that can be examined without a microscope.
Structure of specific systems of the body such as the nervous or respiratory systems.
Specific regions of the body such as the head or chest.
Surface markings of the body to understand internal anatomy through visualization and palpation (gentle touch).
Internal body structures that can be visualized with techniques such as x-rays, MRI, CT scans, and other technologies for clinical analysis and medical intervention.
Structural changes (gross to microscopic) associated with disease.
For example, the bones of the skull join tightly to form a rigid case that protects the brain. The bones of the fingers are more loosely joined to allow a variety of movements. The walls of the air sacs in the lungs are very thin, permitting rapid movement of inhaled oxygen into the blood.
Checkpoint
1. What body function might a respiratory therapist strive to improve? What structures are involved?
2. Give your own example of how the structure of a part of the body is related to its function.
1.2 Levels of Structural Organization and Body Systems
OBJECTIVES
• Describe the body’s six levels of structural organization.
• List the 11 systems of the human body, representative organs present in each, and their general functions.
BRANCH OF PHYSIOLOGYSTUDY OF
Molecular physiology
Neurophysiology (NOOR-oˉ-fiz-ē-ol′-oˉ-jē; neuro- = nerve)
Endocrinology (en′-doˉ-kri-NOL-oˉ-jē; endo- = within; -crin = secretion)
Cardiovascular physiology (kar-dē-oˉ-VAS-kū-lar; cardi- = heart; vascular = blood vessels)
Immunology (im′-ū-NOL-oˉ-jē; immun- = not susceptible)
Respiratory physiology (RES-pi-ra-toˉr-ē; respira- = to breathe)
Renal physiology (RE –-nal; ren- = kidney)
Exercise physiology
Pathophysiology
(Path-oˉ-fiz-ē-ol′-oˉ-jē)
Functions of individual molecules such as proteins and DNA.
Functional properties of nerve cells.
Hormones (chemical regulators in the blood) and how they control body functions.
Functions of the heart and blood vessels.
The body’s defenses against disease-causing agents.
Functions of the air passageways and lungs.
Functions of the kidneys.
Changes in cell and organ functions due to muscular activity.
Functional changes associated with disease and aging.
The levels of organization of a language—letters, words, sentences, paragraphs, and so on—can be compared to the levels of organization of the human body. Your exploration of the human body will extend from atoms and molecules to the whole person. From the smallest to the largest, six levels of organization will help you to understand anatomy and physiology: the chemical, cellular, tissue, organ, system, and organismal levels of organization (Figure 1.1).
1 Chemical level. This very basic level can be compared to the letters of the alphabet and includes atoms, the smallest units
1.2 Levels of Structural Organization and Body Systems
of matter that participate in chemical reactions, and molecules , two or more atoms joined together. Certain atoms, such as carbon (C), hydrogen (H), oxygen (O), nitrogen (N), phosphorus (P), calcium (Ca), and sulfur (S), are essential for maintaining life. Two familiar molecules found in the body are deoxyribonucleic acid (DNA), the genetic material passed from one generation to the next, and glucose, commonly known as blood sugar. Chapters 2 and 25 focus on the chemical level of organization.
The levels of structural organization are chemical, cellular, tissue, organ, system, and organismal.
Which
of
FIGURE 1.1 Levels of structural organization in the human body.
Atoms (C, H, O, N, P)
Molecule (DNA)
Smooth muscle cell
Smooth muscle tissue
Epithelial and connective tissues
Smooth muscle tissue layers
Mark Nielsen
2 Cellular level. Molecules combine to form cells, the basic structural and functional units of an organism that are composed of chemicals. Just as words are the smallest elements of language that make sense, cells are the smallest living units in the human body. Among the many kinds of cells in your body are muscle cells, nerve cells, and epithelial cells. Figure 1.1 shows a smooth muscle cell, one of the three types of muscle cells in the body. The cellular level of organization is the focus of Chapter 3.
3 Tissue level. Tissues are groups of cells and the materials surrounding them that work together to perform a particular function, similar to the way words are put together to form sentences. There are just four basic types of tissues in your body: epithelial tissue, connective tissue, muscular tissue, and nervous tissue.Epithelial tissue covers body surfaces, lines hollow organs and cavities, and forms glands. Connective tissue connects, supports, and protects body organs while distributing blood vessels to other tissues. Muscular tissue contracts to make body parts move and generates heat. Nervous tissue carries information from one part of the body to another through nerve impulses. Chapter 4 describes the tissue level of organization in greater detail. Shown in Figure 1.1 is smooth muscle tissue, which consists of tightly packed smooth muscle cells.
4 Organ level. At the organ level, different types of tissues are joined together. Similar to the relationship between sentences and paragraphs, organs are structures that are composed of two or more different types of tissues; they have specific functions and usually have recognizable shapes. Examples of organs are the stomach, skin, bones, heart, liver, lungs, and brain. Figure 1.1 shows how several tissues make up the stomach. The stomach’s
outer covering is a layer of epithelial tissue and connective tissue that reduces friction when the stomach moves and rubs against other organs. Underneath are three layers of a type of muscular tissue called smooth muscle tissue, which contracts to churn and mix food and then push it into the next digestive organ, the small intestine. The innermost lining is an epithelial tissue layer that produces fluid and chemicals responsible for digestion in the stomach.
5 System (organ-system) level. A system (or chapter, in our language analogy) consists of related organs (paragraphs) with a common function. An example of the system level, also called the organ-system level, is the digestive system, which breaks down and absorbs food. Its organs include the mouth, salivary glands, pharynx (throat), esophagus (food tube), stomach, small intestine, large intestine, liver, gallbladder, and pancreas. Sometimes an organ is part of more than one system. The pancreas, for example, is part of both the digestive system and the hormone-producing endocrine system.
6 Organismal level. An organism (OR-ga-nizm), any living individual, can be compared to a book in our analogy. All the parts of the human body functioning together constitute the total organism.
In the chapters that follow, you will study the anatomy and physiology of the body systems. Table 1.2 lists the components and introduces the functions of these systems. You will also discover that all body systems influence one another. As you study each of the body systems in more detail, you will discover how they work together to
Components: Skin and associated structures, such as hair, fingernails and toenails, sweat glands, and oil glands
Functions: Protects body; helps regulate body temperature; eliminates some wastes; helps make vitamin D; detects sensations such as touch, pain, warmth, and cold; stores fat and provides insulation.
Components: Bones and joints of the body and their associated cartilages
Functions: Supports and protects body; provides surface area for muscle attachments; aids body movements; houses cells that produce blood cells; stores minerals and lipids (fats).
TABLE 1.2
The Eleven Systems of the Human Body
maintain health, provide protection from disease, and allow for reproduction of the human species.
Clinical Connection
Noninvasive Diagnostic Techniques
Health-care professionals and students of anatomy and physiology commonly use several noninvasive diagnostic techniques to assess certain aspects of body structure and function. A noninvasive diagnostic technique is one that does not involve insertion of an instrument or device through the skin or a body opening. In inspection, the examiner observes the body for any changes that deviate from normal. For example, a physician may examine the mouth cavity for evidence of disease. Following inspection, one or more additional techniques may be employed. In palpation (palPA –-shun; palp- = gently touching) the examiner feels body surfaces with the hands. An example is palpating the abdomen to detect enlarged or tender internal organs or abnormal masses. In auscultation (aws-kul-TA –-shun; auscult- = listening) the examiner listens to body sounds to evaluate the functioning of certain organs, often using a stethoscope to amplify the sounds. An example is auscultation of the lungs during breathing to check for crackling sounds associated with abnormal fluid accumulation. In percussion (pur-KUSH-un; percus- = beat through) the examiner taps on the body surface with the fingertips and listens to the resulting sound. Hollow cavities or spaces produce a different sound than solid organs. For example, percussion may reveal the abnormal presence of fluid in the lungs or air in the intestines. It may also provide information about the size, consistency, and position of an underlying structure. An understanding of anatomy is important for the effective application of most of these diagnostic techniques.
SYSTEM (CHAPTERS 10, 11)
Components: Specifically, skeletal muscle tissue muscle usually attached to bones (other muscle tissues include smooth and cardiac).
Functions: Participates in body movements, such as walking; maintains posture; produces heat.
Checkpoint
3. Define the following terms: atom, molecule, cell, tissue, organ, system, and organism.
4. At what levels of organization would an exercise physiologist study the human body? (Hint: Refer to Table 1.1.)
5. Referring to Table 1.2, which body systems help eliminate wastes?
Characteristics of the Living Human Organism
OBJECTIVE
• Define the important life processes of the human body.
Basic Life Processes
Certain processes distinguish organisms, or living things, from nonliving things. Following are the six most important life processes of the human body:
1. Metabolism (me-TAB-oˉ-lizm) is the sum of all chemical processes that occur in the body. One phase of metabolism is catabolism (ka-TAB-oˉ-lizm; catabol- = throwing down; -ism = a condition), the
NERVOUS SYSTEM (CHAPTERS 12–17)
Components: Brain, spinal cord, nerves, and special sense organs, such as eyes and ears
Functions: Generates action potentials (nerve impulses) to regulate body activities; detects changes in body’s internal and external environments, interprets changes, and responds by causing muscular contractions or glandular secretions.
MUSCULAR
Skeletal muscle
Tendon
Nerve
Spinal cord
Brain
Another random document with no related content on Scribd:
pysytte kauniisti tällä saarella, muutoin voitte pian joutua riippumaan ensimmäisessä oksassa, kun manterelle ilmestytte.»
Tämä oli se kylmä totuus, jonka Jorma saattoi sanoa esimiehelleen. Mutta tämäpä olikin valmis syytämään omia syytöksiään:
»Sinä itse olet kiihoittanut kansaa meidän päällemme! Sano, missä olet ollut koko tämän talven?»
»Johan sen sanoin. Ja sanon vielä lisäksi senkin, että jos en olisi rauhoittanut heimoni miehiä, niin ei koko luostarista olisi tällä hetkellä jäljellä muuta kuin tuhkaläjä. Ja jokainen täällä asuvista rosvoista olisi saanut roikkua omassa vyössään, muuta nuoraa heille ei olisi annettu.»
»Mistä olet oppinut tuollaisen puhetavan?»
»Sieltä, mistä tulen. Siellä osataan sanoa suoraankin, jos tarvitaan.»
»Saat mennä.»
»Niin teenkin!»
Ja Jorma meni. Kiertäessään karjalaiskyliä oli hän saanut sellaisen varmuuden, jonka nähtyään ei Stefaninkaan mieli tehnyt kääntää hänen niskojaan nurin. Mutta jos Jorman puvun sisällä olisi ollutkin nyt toinen mies, ei hänen olonsa olisi luostarissa ollut kovinkaan turvallista, jos hän olisi sinne asti koskaan päässytkään.
Ja Stefan ei myöskään olisi ollut viisas, ellei olisi osannut käyttää Jormaa hyväkseenkin. — Luostarin ja pajarin piti nimittäin kantaa
yhdessä maavero torppareilta, ja se veronkanto tilaisuus ei Stefanista näyttänyt lupaavalta, varsinkaan niiden tietojen jälkeen, joita Jorma oli tuonut. Sentähden pitikin hän parhaimpana lähettää sinne puolestaan Jorman mukanaan pari munkkia. Niinpä kutsuikin Stefan tuon sisukkaan noviisin puheilleen ja selitti tälle lipevin sanoin, kuinka hän antaisi Jormalle kaikki oikeudet ja vallan kantaa luostarin verot ja kysyi, oliko noviisi halukas lähtemään.
Jorma hymyili ivallisesti miettien hetkisen. Kyllä, kyllä hän oli valmis lähtemään, sillä verot olivat aivan lailliset. Mutta hän lähtisi vain siinä tapauksessa, että määräämisvalta kaikessa annettaisiin siksi aikaa hänelle. Esimies Stefanilla ei ollut mitään sitäkään vastaan. Nyt Jorma huomasi kohtalon ivan, että igumeenin valta oli siirtynyt hetkiseksi hänen käsiinsä, ja hän tiesi myöskin, kuinka hän sitä nyt käyttäisi.
Asia oli siis molemmin puolin selvä. Jorma meni valitsemaan apulaisensa ja otti kaksi pahinta lurjusta. Toiset munkit levittivät siitä silmänsä suuriksi, asianomaiset itse olivat yhtä hämmästyneitä ja säikähtyneitäkin, mutta Jorma ajatteli vain:
»Antaapa roikaleiden kulkea minunkin käskystäni, niin oppivathan kulkemaan ihmisiksi!»
Mutta lähtiessään noviisi häpesi kuitenkin omaa seuruettaan niin, että meni itse jalkaisin maita myöten Mönniin ja antoi munkkien kiskoa raskasta venettä ylös Pielisjokea.
Perevaaraan oli kokoontunut ihmisiä laajalta alalta, ei yksin Monnin ympäristöstä, vaan Juuasta, jopa Pankajärveltäkin. Oliko tuolla suurella mieslaumalla joitakin erikoisia aikeita, sitä ei Jorma osannut
vielä heti päätellä. Mutta jos sellaisia oli, niin hänen asiansa oli estää ne.
»Kukas se Kuhasalon tavarat ottaa?» — kysyttiin Jormalta.
»Minä ja pari munkkia, jotka tulevat jäljestä.»
Miesjoukossa vaihdettiin silmäyksiä, jotka Jorma kyllä huomasi ja sanoi:
»Vaikka onhan se luostari tainnut verottaa joskus silloinkin, kun veronkantoa ei ole ollutkaan.»
»On. On verottanut pahan kerran! Ja siitähän me kaikki tulimme tänne puhumaankin. — Vai ovat ne venäläiset jo saaneet sinutkin verojaan kantamaan? Taitaa niitä jo peloittaa yksin tullessa?»
»Läksinpähän minäkin järjestelemään asioita», vastasi Jorma yhtä rauhallisesti kuin oli kysyttykin.
Eihän siinä sen suurempaa puhetta syntynyt, mutta Jorma kuitenkin huomasi joutuneensa monien kuiskailemisten ja silmäysten esineeksi. Ja näytti siltä, että jos hänen paikallaan siinä kivellä olisi istunut joku muu Kuhasalon mies, niin silloin olisi karjalaisjoukko kyllä tiennyt, mitä varten se oli kokoontunut.
Pajarin miehet ja toiset munkit saapuivat vasta pitkän ajan kuluttua, ja veronkantamisen piti alkaa. Kun kaikki oli tätä varten valmista, nousi Jorma kivelle ja sanoi, että kaikki veronkantooikeudet ja valta oli tällä kerralla annettu hänelle, mikäli oli kysymyksessä luostarin saatavat. Siksi hän, tuon valtansa nojalla, ilmoitti kaikille maksajille, että luostari ei nyt ottaisi veroja, koskapa munkit olivat jo liiankin paljon varastelleet ihmisten viljoja.
Väkijoukossa syntyi kuhinaa, mutta Jorma käski kaikkien olla hiljaa ja jatkoi:
»Samoin kehoitan myöskin pajarin miehiä jättämään verot tällä kertaa kantamatta!»
»Niitä ei jätetä, vaan otetaan tarkempaan kuin koskaan ennen», tuli lyhyt vastaus Jorman sanoihin. Mutta tämä lisäsi harmista punastuen takaisin pajarin miehelle:
»Ka, vastatkaa sitten seurauksistakin!»
Toimitus alkoi. Veronkantajat huusivat vuorotellen nimiä, asianomainen tuli, jätti tavaransa ja meni.
»Gondiolahden gula!» — huusi pajarin venäläinen vouti.
»Moskovassako noin pehmeästi puhutaan?» — naljaili siihen joku karjalainen toisten virnistellessä. Vouti heitti vihaisen silmäyksen naurajiin. Hän oli yksi pajarin innokkaimpia verikoiria, siksipä karjalaiset tahtoivatkin hiukan koetella miestä.
»Flauri Dorgo!» — huusi pehmeäkielinen Ivan tai Vasili edelleen.
»Ei meillä ole sellaista!» — vastasi joku.
»Lauri Torkko!» — oikaisi toinen pajarin mies.
»Torkko ei ole täällä.»
»Missä hän on?»
»Kuollut!»
»No kuka sitten maksaa veron?»
Samassa astui väkijoukosta säkkiä kantava nuori tyttö ja meni miesten luo avaten pussinsa. Mutta kun veronkantaja näki sen sisällön, purskahti hän nauruun:
»Vanhoja, tyttö tuo meille vanhoja ja karvattomia oravannahkoja!
Eivät nämä kelpaa! Katsohan, nämä ovat jo homehtuneita!
Tyttö seisoi miesten edessä kotvasen, katsoen neuvottomana maahan. Katsekin oli niin surullinen, että Jorma ajatteli vain hyvin raa'an miehen voivan nauraa tytön köyhyydelle. Ja Jorma yritti jo sekaantua puheeseen, mutta toinen kerkisikin sanomaan ennen häntä voudille:
»On sikamaista, että Torkon vaimon täytyy maksaa veroa noille venäläisille porhoille, vaikka juuri nehän tappoivat hänen miehensä. Vaimo itse on jo niin vanha, ettei kykene enää mihinkään, ja tuo tyttökään ei enempää jaksa!»
Se oli joku kontiolahtelainen, joka noin puhui.
»Niin on», myönsi tanakka Lehmon mies, seisten hajalla säärin ja ärsyttävän näköisenä voudin edessä.
Tyttö poistui punoittavana miesjoukkoon, jättäen säkkinsä paikoilleen.
»Eivät nämä kelpaa!» — huusi vouti vielä kerran pöydän takaa.
»Kyllä ne saavat kelvata, kun parempia ei ole!» sanoi lähimpänä seisova kontiolahtelainen.
»Pitäkää suunne kiinni!»
»Omallani puhun, jos puhunkin!»
Silloin suuttui pajarin mies, nousi uhkaavan näköisenä ja katsoi riidanhaastajaan. Jorma katseli silloin tyttöön, joka parhaillaan kihersi itkua, ja nuorukaisessa heräsi sääli tuota raukkaa kohtaan, joka oli koettanut maksaa parhaansa mukaan, minkä oli voinut.
»Istu alas vain!» — sanoi äskeinen tytön puolustaja voudille, »ethän sinä uskalla päälle kuitenkaan!»
Mutta mies ei istunutkaan, vaan koppasi maasta nahkasäkin, kiljaisi ja heitti sen tyttöä kohti:
»Viekää roskanne takaisin!»
Mutta säkki ei sattunutkaan tyttöön, vaan putosi suoraan ja täydellä vauhdilla sivuttain istuvan Jorman päähän, lennättäen hänet nurin. Suuri naurunrähäkkä nousi miesjoukosta; toiset viisastelivat heittäjälle, muutamat jo Jormallekin.
»Jo minä antaisin takaisin!»—huusi Lehmon mies Jormalle.
Silloin Jorma nousi ylös punaisena kiukusta, tietämättä, mistä isku oli tullut. Joku osoitti pöydän takana julmistelevaa moskovalaista ja sanoi:
»Jos olet nyt mies, niin anna mennä!»
Jorma tunsi jo veren kohisevan päässään, kun häntäkin oli uskallettu lyödä pitkästä aikaa. Mutta vieläkin enemmän kiukutti karjalaisten miesten nauru ja pilkkasanat. Kaikki tuntui sumenevan
aivoissa. Hän koppasi säkin vierestään, astui pöydän luo ja humautti sillä heittäjäänsä korville oikein olan takaa. Ja siinä olikin jo tarpeeksi, mitä yhden tappelun aloittajaisiksi tarvittiin.
»Sepä vasta mainio tälli!» — kuului jonkun huuto joukosta.
Samassa roikkui jo pari pajarin miestä kiinni Jorman ranteissa, mutta tämä tunsi siitä voimiensa vain kasvavan ja järkensä sammuvan. Raju nykäys edestakaisin käsillä ja vartalolla, ja kiinni pitäjät irtosivat kumpikin taholleen vieden pöydänkin nurin.
Tämä kaikki tapahtui aholla, jonka alla parinkymmenen sylen päässä oli puro. Joku huusi Jormalle:
»Uita purossa!»
Silloin tulivat jo loput asemiehistä hyppimään huutajan eteen. Mutta sen enempää miettimättä tämä kahmaisi lähintä vyötäisiltä, kantoi tuon rimpuilevan miehen puron korkealle rantapenkerelle, pyörähti siinä kerran saadakseen vauhtia ja paiskasi miehen puroon. Joku toinen seurasi hänen hyvää esimerkkiään, ja pian ei viidestä veronkantajasta ollut yksikään kuivalla maalla.
»Uikaa nyt, venäläiset, jos osaatte!» — huudettiin vielä maalta.
»Työnnetään verotavarat jäljestä!»
»Ei, ei viskata hyvää viljaa ja nahkoja puroon! Emme ole moskovalaisia rosvojakaan, siis olkoot paikoillaan!»
»Mutta sen minä sanon, että pajari piru maksaa tämän huvin vielä koron kanssa takaisin!»
Siinä huudeltiin kaikenlaista ryssien pulikoidessa purossa. Ja niin kauan kuin miesjoukko seisoi rannalla, eivät ne uskaltaneet nousta kuivalle, vaan värjöttivät vedessä. Mutta eihän siinä joudettu katselemaan veronkantajia, vaan siirryttiin ylemmäksi pohtimaan kahakan kulkua.
»Kuuluvathan ne etelämpänäkin antaneen kyytiä pajareille ja uuden uskon saarnaajille, miksei täälläkin olisi heitä ryvetetty hiukan! Mutta se on vain varmaa, että nyt vasta tositappelut tulevatkin.»
»Tulkoon vain pajarikin Kontiolahdelle! Höytiäinen on paikka paikoin niin syvä, että sopii siinä hänenkin pulikoida.»
Kun kaikki toiset jäivät siihen neuvottelemaan puolustustoimenpiteistä pajarin koston varalle, oli Jorma jo omantunnon tuskissaan kadonnut ja lähtenyt jalkaisin patikoimaan takaisin Kuhasaloon muistamatta toisia munkkeja ollenkaan.
»Nyt olen tehnyt elämäni suurimman tyhmyyden. Olen aloittanut julkisodan pajarin ja karjalaisten välillä. Olen antanut ensimmäisen lyönnin, josta on seurauksena se, että toiset jatkavat noita lyöntejä loppumattomiin. Olen nostanut karjalaisten niskoille pajarin verisen koston, ja olen siis velvoitettu jollakin tavoin kärsimään minäkin.
Olisinhan voinut antaa voudille anteeksi sen heiton, mutta kun toiset virnistelivät, niin kiukutti jo liiaksi. Ja sitäpaitsi se häijy kiusasi tyttöä aivan tarpeettomasti. Vouti ansaitsi kylpynsä, mutta minunkin on saatava sellainen rangaistus, jotta opin hillitsemään itseni. Merkillistä vain, miten se tytön katse kiusaa minua vieläkin.»
Ja katsomatta eteensä Jorma kulki syyttäen koko ajan itseään kuin suuremmastakin rikoksesta.
»Mihin minä nyt menen?»
»Kotiin, kotiin», takoi aivoissa vastaus joka askelella.
»Kotiin», hymähti hän, »missähän tällaisenkin koti lienee?» Ja Jorma olikin nyt todella kuin talosta ulos ajettu kerjäläispoika.
»Kotiin, kotiin», vaikuttivat askelet, ärsyttäen häntä. Se oli kuin rääkkäämistä, sillä milläpäs kodilla hän olisi lohduttanut itseään. Ei muulla kuin sillä, että luostariin mentyä odotti häntä ainakin puolen vuoden olo rangaistuskopissa. Ehkenpä maailma olisi sieltä vapautumisen jälkeen niin hyvä, ettei hänkään kaipaisi muuta kotia.
Jo jäi taakse Pielisjoki. Sen uoma välähteli kaukaa puiden lomitse. Jäivät Jakokosken ahot ja Pyytivaara, ja edessä näkyi jo peilikirkkaana Höytiäinen, jonka pintaan kuvastuivat Kontioniemen ja satojen saarten vanhat puut. Tuolla kaukana oli Joutseninenkin, jonka valkoinen rantahietikko piirsi kuin hopeavyön vihreiden koivujen reunustaksi!
Jorma pysähtyi. Hän seisoi Pyytivaaran viimeisellä kukkulalla, jonka alla lepäsi tummana Pitkälampi. Sen pinta oli samanlainen kuin nuoren miehen mielikin, musta, josta kuvastuivat kaikki jyrkät kalliorannat, hänen epätoivonsa. — Tuolla toisaalla kulki se tie, jolta Ilja-munkki oli löytänyt hänet kerran äidin ja siskon kanssa pakkastalvella paleltuneina. Jospa Ilja olisi antanutkin heidän olla siinä tiellä siksi, kunnes ensimmäinen lumituisku olisi luonut umpeen heidän yhteisen hautansa!
Mutta ei! Eläähän ihmisen piti, vaikka rauhaa ei löytyisikään! — Jorma nosti päänsä ylös ja katsoi sinne, missä valkoinen vyö hohti Joutsenisen ympärillä.
»Tuonne tahtoisin vielä kerran päästä!» — huusi hän ääneen.
Niin, sinne! Siellähän keinuivat nuo rantakoivut huolettomina tuulten tahdissa, siellä vaaralla pysyivät pystyssä ikivanhat hongat, ei maailma kyennyt niitä repimään.
»Tuolla ehken minäkin saisin rauhan! Siellä saisin elää omine päineni ja töineni!»
Jorma heräsi sen alakuloisuuden vallasta, johon luonto oli hänet taas saattanut. Hän heräsi kuin vahvistavasta unesta, katkeruuskin oli pian poissa ja sijalla suloinen hartaudentunne, sama, jonka ihminen tuntee herättyään aurinkoisen sunnuntaipäivän rauhaan, Pitkiin aikoihin hän ei ollut ainaisessa jokapäiväisyydessä joutunut luonnon valtaan niinkuin nyt. Nyt oli hänet pakottanut siihen joku, mutta mikä, sitä hän ei tiennyt itsekään. Nyt virkistyttyään hän saattoi mennä jo horjumatta tilinteollekin. Niin läksi Jorma luostariin, ja tuntien syyllisyytensä meni kepein mielin kärsimään rangaistustansa, sillä hän tiesi nyt kestävänsä sen.
Jo veljien ensimmäisistä katseista Jorma saattoi ymmärtää, että
Stefan oli aikonut järjestää jonkin huvin Jorman kustannuksella. Eikä hän siinä erehtynytkään, sillä heti tuli yksi munkeista ilmoittamaan, että igumeeni tahtoi puhutella Jormaa. Mutta mitään iloa ei Jorma aikonut nyt suoda Stefanille, vaan repäisi itse auki rangaistuskopin oven ja vastasi:
»Ei minulla ole hänelle mitään asiaa!»
Ja nähtyään vielä käytävässä ne kaksi apulaisinaan ollutta munkkia, jotka palattuaan olivat tietysti kertoneet koko
veronkantamisen tarinan omalla tavallaan Stefanille, karjaisi hän niille:
»Olipas teilläkin kerran kiire pois veronkannosta, vaikka olettekin ennen rosvoilleet! Mutta minkäs sille voi, kun miehet ovat pelkureita!»
Nuo sanat sanottuaan meni Jorma rangaistuskoppiin, paukautti oven kiinni, salpasi sen sisäpuolelta ja sanoi itsekseen:
»Nyt olen täällä ensi kevääseen, vaikka itse Stefan ajaisi ulos!»
Pitkän kesän, syksyn ja vielä pitemmän talven Jorma sai viettää ahtaassa komerossaan keskustellen vain itsensä kanssa. Ei kukaan olisi saanut häntä sinne pakolla, mutta nytpä hän olikin mennyt vapaaehtoisesti vankeuteensa oppiakseen pitämään verensä kurissa. Sillä olihan hänkin jo huomannut sen, että oman luontonsa voitettuaan hän olisi voinut mennä koko maailmaa vastaan. — Hyvin pitkä oli aika, kun hän ei voinut nyt kunnolla liikahtaakaan, ja ainoa merkittävä hetki oli se, kun joku veljistä toi ruokaa luukusta. Muulla tavoin hän ei ollut tekemisissä kenenkään kanssa. Mutta tulipa sentään joskus Stefan oven taakse ja kysyi äänellä, joka Jormasta tuntui hyvin pilkalliselta:
»Kuinka kauan aiot vielä olla kopissa?»
»Siksi kunnes tulen täältä pois.»
»Mutta minä en laske sinua vielä sittenkään, vaan pidän niin kauan kuin itseäni huvittaa!»
»Sitä ennen saat laittaa lujemmat seinät. Minä tulen kyllä silloin, kun haluan.»
Siihen loppui miesten härnäily. Mutta vaikka se olikin käynyt tavalliseksi, suututti se Jormaa, ja hän tunsi vihansa kasvavan. Ja vaikka hän nyt rangaistuskopissa olollaan tavoitteli itsensä voittamista, ei hän kuitenkaan itse määräämänsä rangaistusajan lähetessä loppuaan huomannut saaneensa siitä mitään muuta kuin entistään pahemman sisun.
Kun talvi alkoi siirtyä pois kevään tieltä, luuli Jorma jo luonteensa kasvaneen ja otti työkseen ankarat hartaudenharjoitukset ja itsetutkistelun, ollakseen täysin kelvollinen vihkiytymään yksinäisyydelle ja hylätäkseen maailman, sillä pian oli edessä munkiksi vihkiminen. Ei hän olisi tahtonut jättää tuota vielä, sillä hän olisi tahtonut elää nuoruutensa aivan toisella tavalla, mutta kun perääntymistietä ei ollut, piti hänen pakottaa itsensä tunnustamaan, että hän hennoi jo jättää maailmankin, tuntematta mitään tuskaa.
Ja kun kevät tuli, läksi Jorma pois kopistaan vapaaehtoisesti, niinkuin oli sinne mennytkin, eikä kukaan estänytkään häntä siitä. Ja sitten, kun keväästä taas tuli mitä kaunein kesä, vihittiin luostarin kasvatti, noviisi Jorma Valamon luostarissa Johannes Kastajan syntymäpäivänä munkki Jegoriksi.
Suuri askel oli otettu, matka Valamosta Kuhasaloon takaisin oli kestetty, elämän juhlallisin hetki oli ainiaaksi ohi, edessä olivat vain harmaat työn ja kieltäytymisen päivät, jotta Iljan ja omat suuret suunnitelmat voisivat kerran toteutua; katuminen oli myöhäistä, sillä vapautta ei ollut tuleva enää mistään.
VI.
Rannalla, missä mäki laskeutui kaikkein jyrkimpänä alas ja missä riippakoivut seisoivat korkeimpina, oli nuori munkki puuhun nojaten muistelemassa menneitä aikoja. Kesäinen päivä oli jo ehtinyt kallistua ikäpuolelle, kun Jorma oli vihdoin päässyt siihen kohtaan, missä menneisyys loppui ja nykyisyys alkoi. Vuodet varhaisesta lapsuudesta miehuuteen olivat kulkeneet silmien ohi kuin parvi muuttolintuja: olivat näkyneet kaukana ensin, tulleet kohdalle ja kadonneet sitten kaukaisten vaarojen taa.
Sisällä tahtoi vieläkin raivota jokin munkkilupauksen kolmelle tärkeälle sanalle: Köyhyydelle, Puhtaudelle ja Kuuliaisuudelle. Mutta nythän oli valat jo vannottu ja edessä oli vain niiden toteuttaminen ja tinkimättömän tarkka munkkilupauksen noudattaminen, vaikka se joskus saattaisi tulla liiankin raskaaksi! Kun Ilja oli kerran antanut Jormalle elämän takaisin, niin saakoot toki tuon aikoja sitten kuolleen miehen toivomukset voiton hänen omista ajatuksistaan!
Munkki painoi polttavan päänsä koivunkylkeä vasten, ja kuin itsestään tulivat ajatukset:
»Olenko tyytyväinen kohtalooni nyt? — En! —
Jätin heimoni ja omaiseni enkä tiedä heistä enää mitään. Paljon parempi olisi ollut kuolla silloin toisten kanssa kuin elää yksin. Nyt on elämäni ainoa, minkä voin tarjota pelastajilleni, muuta minulla ei ole antaa. Menköön siis sekin, mutta velkaa en tahdo jäädä kenellekään!»
Yksinäisyys ja kaipaus maailmaan olivat johtaneet nuoren munkin askelet luostarista ulos metsään ja rannalle, missä hän hetkiseksi koetti unohtaa ikävän ympäristönsä. Vapaa luonto, koskemattomat Karjalan vaarat metsineen, kirkkaan sinisenä läikkyvä Pyhäselkä, Pielisjoen suu koskineen ja monet saaret olivat hänelle paljon mieluisemmat ja houkuttelivat luokseen enemmän kuin messut ja homeiset seinät, pyhäinkuvat ja ristinmerkit luostarikirkossa.
Jorma meni aivan rantaan, missä tuuli toi valkoisia laineita yli aukean selän. Ne olivat kuin myrskyn lennättämiä höyheniä matkalla johonkin, mutta minne? — Olikohan hän itsekin samanlainen, jota tapahtumat kuljettivat minne tahtoivat?
Täysin siemauksin ja laajentuvin rinnoin hän veti puhdasta ilmaa sisäänsä, tuntien itsensä voimakkaaksi voimakkaan luonnon keskellä, vaikkapa edessä olikin yhden elämän pituinen vankeus.
Munkki kuunteli ja katsoi, kuinka aalto toisensa jälkeen loiskahti rantakiviä vasten ja heitti vesihelmiä hänen päälleen. Nuorukaisen kasvojen ilme puhui tukahdutetusta vapaudenkaipuusta, halusta päästä riehtomaan ulos maailmaan, saadakseen siitä edes pienen palan itselleen.
Vielä kerran hän veti rintansa täyteen ilmaa, tunsi itsensä ikäänkuin kasvavan, hyppäsi vesikivelle, sieltä takaisin rannalle, heitti
munkkikaapunsa pensaan oksalle ja lähti sitten tavallisen karjalaisen miehen vaatteissa harppimaan kohti venevalkamaa.
»Käyn vielä kerran katsomassa entisiä tuttuja seutuja, sillä tämän päivän jälkeen en kai pääse sinne enää pitkiin aikoihin», ajatteli hän.
Pian oli vene vesillä, keikkui aalloilla ja nytkähti jokaisella aironvedolla. Jorma soutikin kuin henkensä edestä saadakseen jotakin työtä liioille voimilleen. Tuuli puhalsi takaa, auttaen vielä vauhtia, ja airot notkuivat soutajan käsissä. Niin tuli vene suvantoon kosken alle.
»Tuosta koskesta ei kukaan liene vielä soutanut ylös, mutta minä sen nyt teen!»
Hän meni saaren erottamaa oikeanpuoleista haaraa kohti ja koetti pitkin rantoja soutaen päästä ylös. Kova ponnistus ja pahin paikka oli ohi, kosken ryöpyt alkoivat jo jäädä taakse vasemmalle. Matka jatkui sitten vastavirtaan ilman määrää ohi petäjikön, jota karjalaiset olivat pitäneet karsikkonaan vainajiaan haudatessa. Pian tuli vene jo ylös Jaamankankaan kohdalle, missä vasemmalla puolen kohosi rantatörmä kuin korkea seinä ylös, ja törmän päällä sadat jouhipetäjät huojuivat tuulessa. Siellä vasta Jorma veti veneensä piiloon rantapajukkoon ja kiipesi itse ylös mäelle. Ja nyt vierivät alhaalla ohi ne vedet, jotka tulivat jostakin kaukaa pohjoisesta, asumattomilta seuduilta, ja menivät kohti etelää. Jorma katseli kauan veden menoa ja tunsi suurta halua lähteä joko sen mukana etelään tai sitä pitkin pohjoista kohti.
Ja tapansa mukaan hän olisi taas unohtunut miettimään siihen siksi, kunnes yö olisi tullut, ellei hän olisi kuullut risahdusta vierestään metsästä. Hän kääntyi katsomaan, muttei nähnyt muuta
kuin näreen oksien heilumisen ja kuuli kauempaa risujen katkeilemisen ja askelet kanervikossa jonkun juostessa häntä pakoon metsän sisään. Nopeasti pujahti Jormakin pensaikon läpi ja puhaltui karkurin jälkeen. Kangas tömisi kaksista askelista, ja kun edelliset katosivat mäen alle notkoon, ei Jorma tiennyt, minne hänen ajettavansa oli hävinnyt. Hän juoksi yhä, mutta eksyi jäljiltä ja joutui harhailemaan metsässä tietämättä enää, mihin suuntaan hänen olisi pitänyt kulkea. Lopulta hän uskoi jo, ettei hän ollut nähnyt eikä kuullut mitään, vaan oli erehtynyt.
»Tai kenties se olikin metsänpiika, joka säikäytti minua», lohdutti hän itseään hymyillen aaveilleen ja läksi takaisin veneensä luo. Mutta sinnekään hän ei enää osannut, vaan eksyi Kontioniemeen.
»Minut on nyt noiduttu metsään. Tapio on pimittänyt minut tänne, kun käännyin uuteen uskoon. — Mutta olkoonpa vene missä tahansa, minä menen jalkaisin luostariin takaisin!»
Mutta väsyttävän tuntui jo. Mäen päälle päästyään hän istahti kivelle, antaen pään painua käsien varaan. Ajatuksetkin kulkivat kuin unessa.
»Missähän äiti ja sisar Marjatta ovat nyt? — Kuolleet kenties!»
Niin muisti munkki sen ikävänsä, jonka vallassa hän oli ollut jäätyään maamostaan yksin. Miksi hän oli ollut niin muistamaton, ettei ollut käynyt Koitereella katsomassa entistä kotiaan? — Ja nyt sai kärsineen äidin kuva kuin pyhimyskehän päänsä ympärille, niinkuin Neitsyelläkin oli. Kasvoista tuntui vähän vähältä katoavan raskaan työn jättämät juovat ja koko kasvot saivat iloisemman hohteen. Kenties olikin äiti jo päässyt kärsimyksistään ainiaaksi? Ja kenties ne silmät katselivat parasta aikaa taivaasta alas omaa
poikaa, joka istui siinä kivellä väsyneenä ja yksin, lähellä sitä paikkaa, jolta heidät kolmisin oli kerran korjattu pois. Kenties hän katseli poikaansa, tuota vierasta nuorukaista, eikä tuntenutkaan häntä enää.
»Suo, Jumala, että löytäisin kerran vielä heidätkin, äidin ja Marjatta-siskon!»
Jorma nousi kuin aikoen lähteä ja silmäili kiveä, jolla oli istunut. Se oli vain tavallinen kivi jyrkän harjanteen päällä, josta oli laaja näköala yli aukean Höytiäisen ja mäen alla olevan lammen. Mutta siitä kiven vierestä läksi kuin poluntapainen alas lammenrantaan. Siis jossakin lähistöllä täytyi olla asumus ja siinä ihmisiä.
Kuin virkistyneenä tuosta huomiostaan laskeutui hän polkua pitkin lammen rantaan, ja siellä juuri olikin pieni, aution näköinen mökki, jota hän oli lähtenyt etsimään. Jorma seisoi sen porraskivellä hetkisen, mutta kun mitään ei kuulunut, uskoi hän sen olevan yhden niitä monia, joista taudit ja nälkä olivat tappaneet asukkaat. Nyt hän muisti taas oman kotinsa, joka oli ollut melkein samanlainen kuin tämä. Ja tuo kodin muistaminen kadotti mielestä kaiken kammon tätä autiota majaa kohtaan, ja hän päätti astua sisään ja nukkua siellä yönsä. Mutta kun hän yritti avata ovea, putosi se pois saranoiltaan, niin oli raukka lahonnut.
»Olkoonpa kuinka huono tahansa», ajatteli Jorma, »parempi se on sittenkin kuin luostari!»
Ja niin astui karjalaispukuinen munkki sisään. Kesäyön hämärä muuttui siellä melkein pimeydeksi, ja vieras hätkähti, kun kuuli äänen sanovan pirtin peränurkasta:
»Pianpa jouduitkin, Marjatta.»
Jorma seisoi pimeässä kuin paikalleen naulittuna eikä hämmästykseltään voinut edes avata suutaan vastaukseksi, sillä hän oli ollut niin varma siitä, että mökki oli autio.
»Onko se Marjatta vai kuka siellä liikkuu?» — kysyi sama ääni taas. Ja
Jorma vastasi vihdoinkin hiukan epäröivällä äänellä:
»En ole Marjatta, vaan vieras mies. Eksyin Jaamankankaalle ja olen nyt täällä. En pyydä mitään muuta kuin lupaa saada levähtää hetkisen. Luulin, että tämä pirtti oli autio, sentähden tulin sisään. Olisinhan voinut nukkua jossakin tuolla kanervikollakin.»
»Jos olet kunnon ihminen ja kuljet oikeilla asioilla, niin saat kyllä olla meillä. Mutta auta myöskin meitä onnettomia, sillä minä itse olen kuolemansairas ja tyttäreni meni hakemaan naapurista syötävää.»
»Millä voin auttaa?»
»Aitassa on pari kalaa, mene ja hae ne tänne. — Mutta mitäs minä sinulle itsellesi annan, kun muuta ei ole? Mutta ehken Marjatta tulee pian ja tuo jotakin tullessaan.»
Jorma aikoi mennä ja astui kynnykselle. Ulkoa tulevaa vähäistä valoa vasten hän seisoi siinä oviaukossa.
»Kastettu, lurjus!» huusi — vaimo yht'äkkiä, huomattuaan hopeisen ristin Jorman kaulassa. »Mitä sinä täältä haet?»
Ja vaimo nosti nyrkkinsä kuin lyödäkseen sillä vähintäin paholaista.
Jorma kääntyi takaisin sisään ja selitti, että hän oli kyllä kastettu, mutta oli tullut kuitenkin vain rehellisessä tarkoituksessa. — Ja hän kiitti taivasta siitä, että oli heittänyt munkkiviittansa Kuhasaloon ja tullut tänne vain tavallisessa puvussa, sillä munkkina hänet olisi ajettu täältä armotta ulos.
»Ellet sinäkin vain ole noita venäläisten käännyttämiä roikaleita, jotka kulkevat täällä kaakattamassa uutta oppiaan? Ja jos et ole niin kunnollinen kuin sanot, niin saat kyllä tehdä vanhalle akalle mitä tahdot, mutta jumalaasi minä en palvele sittenkään!»
Tähän lopetti vaimo, mutta jatkoi sitten kuin lepyttääkseen Jormaa:
»No, haehan nyt ne kalat ja katso, joko Marjattaa näkyy tulevaksi.»
Jorma nouti kalat, sytytti tulen lieteen ja paistoi ne teroitetun puutikun nenässä. Molemmat kalat olivat niin pieniä, ettei paistaja saattanut ottaa niistä toista vaimon kehoituksestakaan, vaikka mieli tekikin.
Tämä oli ensimmäinen ilta kokonaiseen vuoteen, kun hän oli karjalaisessa pirtissä. Ja nyt hän unohti kaiken ympärillään, valansa yksinäisyydelle, menneisyyden ja tulevaisuuden. Jorma oli tyytyväinen uuteen löytöönsä ja sai sinä iltana kaksi oikeata ystävää, vanhan vaimon ja hänen tyttärensä. Ja tuo tytär oli se sama, jonka takia Jorma oli oikeastaan aloittanut tappelun veronkantajia vastaan
Mönnissä. Sillä heti Marjatan tultua kotiin munkki tunsi hänet samaksi vaaleaksi, uneksivakatseiseksi ja punaposkiseksi neidoksi, jonka verosäkki oli tehnyt tuhoisaa jälkeä munkin kädessä. Ja Jorma
oli tyytyväinen myöskin siihen, ettei tyttö tuntenut häntä Kuhasalon munkiksi, muuten hänen vierailunsa olisi loppunut lyhyeen.
Ja tästä lahomökistä, jonka liesi oli hajoamassa, ovi poissa paikoiltaan ja kaikki seinänraot irvisteleviä, sai Jorma ensimmäisen kodintunteen, ainoan, minkä hän voi saada. Olihan sielläkin oma kotisirkkansa, joka mustan lieden takaa viritti virtensä. Ja ne, jotka olivat sisällä, ymmärsivät sen nyt paremmin kuin muut, ymmärsivät niin hyvin, ettei kuulunut mitään ääntä pimeästä pirtistä. Ainoastaan kerran kohosi ja laski munkin käsi, liekö onneton pyyhkäissyt kyyneltä pois silmästään, — Ja kun soitto viimein lakkasi, ei vielä sen jälkeenkään kuulunut mitään, sillä kaikki nuo huolten painamat ihmiset olivat nukahtaneet, voidakseen taas seuraavana päivänä kestää elämän runottomimmankin puolen.
Herättyään Jorma kysyi vaimolta;
»Milläs minä palkitsen teille tämän kaiken?»
»Millä sinä voit palkita, liekö mitään itselläsikään! Mutta yhtä pyydän sinulta: älä ainakaan puhu mitään uskostasi, sillä minua et käännytä siihen. Aikoinaan se Ilja kastoi meidätkin, mutta silloin tuli tuho ja sentähden olemmekin nyt köyhiä. Kun haltioita muistamme, niin nekin muistavat meitä, mutta ne uudet jumalat tuovat tullessaan vain onnettomuutta. Miehen ja pojan ne ovat jo minultakin vieneet.
— Munkit ovat käyneet joskus täällä kurkuilemassa ja puhumassa kauniisti, mutta vieläkin pahempi tarkoitus heillä näkyy olevan kuin opettaminen.»
»Mikä sitten?»
»En sano. Roistoja näkyvät olevan kaikki ne venäläiset, varsinkin se mustapartainen ja kiiluvasilmäinen pääpiru.»
Jorma ei udellut enempää, sillä se olisi ollut turhaa ja pelkäsi samalla paljastavan vielä itsensä. Häntä ihmetytti kuitenkin, mitä munkit olivat käyneet täällä köyhässä mökissä, jossa ei ollut mitään ryöstettävääkään, ja varsinkin Stefan, johon vaimo viittasi.
Jorma hyvästeli ja läksi. Matkalla hän tunsi entistä suurempaa koti-ikävää. Se vaivasi häntä jo enemmän kuin mitkään muut kärsimykset tähän saakka. Nyt kuluneena yönä hän oli sen tuntenut kaikessa kovuudessaan. Ja koko levoton mieli oli nyt entistä levottomampi. Mutta kun mies oli päättäväinen, meni hän suoraan Kuhasaloon, astui Stefanin eteen ja sanoi tälle:
»Minä aion mennä vielä tänään Ilomantsiin.»
»Mitä sinne?»
»Menen etsimään äitiäni ja sisartani, jotka kenties vielä elävät Koitereen rannoilla.»
»No mitäpä sinä heistä?»
»Toivon voivani jollakin tavoin auttaa heitä. On jo kulunut toistakymmentä vuotta siitä, kun näin heidät viimeksi, en ole siis liian usein juossut siellä.»
»Mutta jos sinä rupeat asumaan kotonasi, niin ethän silloin ole mikään munkki.»
»Niin, mutta kun minua ei voida pakottaa eristäytymään tänne luostariin, niin minä menen. Kun kaikki muutkin veljet näkyvät
olevan täällä aivan vapaina, niin miksen minäkin? Jos tahdon lähteä kastamaan kansaa tai mennä erakoksi, niin mitkään säännöt eivät minua estä!»
»Aiotko siirtyä erakkomajaan?»
»En, mutta sanoin tuon vain sentähden, ettet sinä voi vangita minua luostariin, jos tahdon mennä muualle. Kun sinä ja muut veljet kuljette kastamassa ja opettamassa ihmisiä Kontiolahdella leskien mökeissä, niin saan kai minäkin käydä Ilomantsissa?» Jorma sanoi nuo viimeiset sanansa jo selvästi suuttuen, mutta hän tahtoi myöskin nähdä Stefanin naaman niiden jälkeen. Tämän kasvot synkkenivätkin huomattavasti ja hän kivahti:
»Mistä sen tiedät?»
»Olen vain kuullut!»
»Mene sitten ja rakenna skiittojasi vaikka joka vaaralle, koskapa olet noin viisas, varsinkin vakoilemaan!»
Jorma oli taas ajanut esimiehensä umpikujaan ja pääsi menemään. Olisihan hän kyllä mennyt muutenkin, mutta hän tahtoi näin vihkimisensä jälkeen olla edes hiukkasen kuuliainen, vaikkei se kuuliaisuus ollut taaskaan voittanut.
Matka oli pitkä, mutta saadakseen kymmenenkin vuoden kuluttua nähdä oman pirtin, ei mikään matka tunnu voittamattomalta. Kenties käyminen vanhan vaimon mökissä oli nostanut hänessä vastustamattoman halun käydä omassakin kodissa?
Ja vihdoin, kun Jorman jalkojen alla olivat Lapiovaaran kalliot ja kaukana siinsi Koitereen selkä, tuntui siltä kuin takana olisi ollut vain
pitkä ja ikävä pyhiinvaellusmatka ja edessä se luvattu maa, jossa hän kaikkien vaivojen jälkeen löytäisi vihdoinkin rauhan siitä, että oli jaksanut ponnistella näin pitkälle eikä ollut uupunut kesken.
Mutta missä oli se paikka, jota Jorma etsi? Munkki muisti vielä hämärästi vanhan pihamaan, mökin ja aittarakennukset, ja jos hän olisi nähnyt ne edessään, olisi hän tuntenut ne heti. Mutta nyt hän ei voinut sanoa, mistä hän ne löytäisi, sillä silloin, kun hän poikasena oli lähtenyt sieltä pois, ei hänen maailmantuntemuksensa ulottunut sen pitemmälle kuin lähimpään metsään ja rantaan saakka.
Jorma meni nyt lähimpään kylään ja koetti siellä kysellä entistä kotiaan ja äitiään, mutta kukaan ei voinut neuvoa häntä. Oli siis mentävä eteenpäin. Toisessa kylässä sanoi joku:
»Ei täällä ole sellaisia, mutta mene eteenpäin, niin ehken löydät.»
Jorma meni kolmanteen, ja siellä kertoi taas muuan:
»Kyllä he ovat aikoinaan asuneet jossakin täällä, mutta ovat muuttaneet pois.»
Ja toinen tiesi kertoa:
»Paljon he kärsivät puutetta ja menivät sitten jonnekin etelään, mutta en tiedä minne.»
Ja kolmas, vanha haltioiden palvelija pakisi:
»Se nainen oli uhrannut oman poikansakin Ristin Kiesukselle. Tappaneen kuului, ja ruumiin oli vienyt Kuhasaloon munkkien nähtäväksi. Ja tuho tuli siitä, haltiat hylkäsivät akan, ja pois piti hänen, kehnon, mennä!»
Nyt raivostui taas Jorma;
»Pidä suusi kiinni, senkin noita! Tässä on sen akan poika ja hengittää vielä yhtä varmasti kuin sinäkin!»
— Kaikesta siitä, mitä hän oli kuullut, hän päätti äidin todella menneen jonnekin etelään. Hän koetti kuitenkin etsiä kotinsa ja löysikin sen. Mutta eipä ollutkaan piha enää sellainen, miksi hän sen muisti. Ei ollut enää aittaa pirtin nurkan takana, ja itse pirttikin oli jo uusi ja paljon suurempi. Huonohan se oli aikoinaan ollutkin. Eipä ollut uusille ihmisille kelvannut se entinen, vaan pois oli pitänyt purkaa ja saada uusi. Ja nyt, kun hän meni sisälle, eivät häntä ottaneetkaan vastaan äiti ja Marjatta, niinkuin hän oli koko tulomatkansa kuvitellut. Vieraita olivat ihmiset ja karsaasti katsoivat munkkiin.
»Kuhasalostako tullaan ja kastamaanko vai kerjäämäänkö lähdettiin?» — kysyttiin heti.
Jorma ei nähnyt pyhäinkuvaa nurkassa, jossa se varmasti olisi ollut, jos äiti olisi asunut talossa.
»En ole kastamaan tullut, vielä vähemmän keneltäkään kerjäämään. Vanhaa kotitaloani vain katsomaan läksin.»
»Missä on sinun kotisi?»
»Tällä samalla paikalla se aikoinaan seisoi.»
»Vai niin. Kukas olet?»
»Jorma on nimeni täällä. Kuhasalossa se on Jegor.»
»Ja oletko Ontro-vainaan poika?»
»Se olen.»
»Vai sinä se olet!» — ihmetteli isäntä. »Olen kyllä kuullut puhuttavan, että sinusta on tullut mies mainio siellä, missä venäläiset rosvot asustelevat. — Mitähän Ontro sanoisi, kun tietäisi poikansa venäläisiä hännystelevän? Mutta mitenkäs tänne tulit?»
Tuossa oli jo sanottu sen verran, että se sai Jorman veret liikkeelle. Mutta hän hillitsi itsensä vielä ja vastasi vain rauhallisesti:
»Jalkaisin tulin.»
»Niin, niin, mutta tarkoitin, että kuinka sinä uskalsit tulla tänne?»
»Ketäs minä pelkäisin?»
»Täällä on tavallisesti annettu selkäsauna niille, jotka leikkivät liian paljon novgorodilaista tai saarnaavat heidän oppejaan. Sukkela lähtö on niille annettu, ja ovatpa taitaneet muutamia jo tappaakin. Eipä vain ole munkkeja täällä ennen kuljeskellut.»
»No, nythän ainakin näette yhden!
Jorman sisällä kaiveli, kaivelipa niin, että vesi yritti kiukusta kihota silmiin. Olihan hän luullut tapaavansa entisen kodin rakkaille asujaimineen, mutta nyt vihjailtiin samassa paikassa ulosajamisesta ja selkäsaunasta. Kaikkea muuta hän kyllä saattoi vielä kärsiä, muttei yhtään lyöntiä! Sisäisen surunsa hän saattoi vielä kestää ja peittää, muttei häväistystä! Jorma koetti hillitä vielä itseään ja omasta
puolestaan kiertää kaikki pahat sanat, mutta puhe joutui sittenkin takaisin uskontoon. Ja hänelle kerrottiin:
»Viime talvena täällä oli paha yhteenotto. Kun Ristin Kiesuksen uskoon kastetut eivät antaneet meille toisille rauhaa enää missään, annettiin heille selkään miesjoukolla ja ajettiin pois koko näiltä seuduilta. Muutamia niistä taisi mennä itään, toisia Lieksaan ja Juukaankin pakoon. — Ja lopuksi ne kaikkein pahimmat, joiden sisu ei antanut myöten mennä pakoon, pääsivät hengestään.»
»Ikävää on sellainen.»
»Niin on, mutta kun alkoivat isännöidä joka paikassa kuin kotonaan!
Mikäs siinä, uskokoot ihmiset mitä tahansa, mutta älkööt tulko toisten tupiin myökämään. Mitä lienevät pahaa henkeä palvelleet jumalanaan.
Oletkos sinäkin sellainen, munkki?»
Jorma ei virkkanut enää mitään, sillä hän tiesi, ettei hän olisi osannut vastata tuohon enää muuten kuin härnäävästi.
»Huonoille teille olet sinäkin joutunut», jatkoi isäntä, »novgorodilaisten joukkoon olet ruvennut ja heidän oppejaan kannatat. Eikö meillä karjalaisilla ollut hyvä elää ja palvella omia haltioitamme ennenkuin pajarit, munkit ja muut koirat tulivat? Nyt ne säikyttelevät meidän haltiamme niin, etteivät kalatkaan elä vesissämme, riista metsissä, ja pellotkin menettävät kasvunsa. Eikä siinäkään ole vielä kylliksi, vaan omien kylien miehet alkavat jo vainota toisiaan kuin karhut lehmäkarjoja. — Heitä sinäkin ajoissa pois tuo kaapu ja rupea oikeaksi karjalaiseksi ennenkuin kaikki on
myöhäistä! Olet niin hyvännäköinen mies, jotta on aivan sääli, kun olet joutunut väärälle puolelle.»
»En minä ole sen vääremmällä kuin— — —», yritti Jorma pistää väliin, mutta toinen keskeytti hänet:
»Olet, varmasti olet, sillä sinä olet juuri pajarien ja munkkien joukkoa! Mutta täytyyhän sinun itsekin ajatella niin paljon, että olet kavaltaja, jos menet vihollisen valtaherrain puolelle.»
Nyt ei Jorma enää sietänyt enempää, vaan hyppäsi pystyyn ja kivahti:
»Se on vale! Olihan Iljakin yhtä hyvä mies kuin muutkin, vaikka — —»
»Älä suutu, nuorimies, vaan pysy rauhallisena tämän pirtin sisällä! Tuolla tavoinhan ne toisetkin alkoivat riehua täällä. -— Ilja oli kyllä hyvä mies, mutta hänkin palveli vääriä isäntiä. Ilja luuli tekevänsä hyvää tälle maalle, kun kastoi ihmiset novgorodilaisten oppiin. Mutta hän ei osannut aavistaa, mitä pahaa hänen uskontonsa oli jälkeenpäin saava aikaan. Ja sinusta tulee aivan samanlainen. Sinä olet vielä sokea etkä huomaa, että entiset rauhalliset ja onnelliset ajat ovat olleet ja menneet. Ja kuten jo sanoin, eivät ne ajat tule takaisin, ennenkuin meillä on taas Ontron kaltainen mies ja viimeinenkin novgorodilainen ajettu täältä pois. Usko pois minua, sillä minä olen vanhempi ja viisaampi! — Ja koskapa nuoresta polvesta ei näy olevan enää mihinkään, olen minä ajatellut koota itselleni joukkoja niin paljon, että voin tapella taas yhtä vahvasti kuin isäsi aikoihin.»
Jorma oli löytänyt tähänastisista vastustajistaan kaikkein pahimman. Tuo oli yksi niitä ruhtinaita, joita joskus tapaa perään antamattomana, säikkymättömänä ja varmaryhtisenä istumassa suomalaispirttien pöydän päässä. Tuollainen kai oli Jorman isäkin ollut tällä samalla paikalla? Miksei poika ollut pitänyt isän paikkaa omanaan ja hallinnut sitä?
Suuren tietäjän ja päällikön poika oli nyt jo löytänyt parempansa, ja tuntui kuin raskas käsi olisi laskeutunut hänen olkapäälleen ja painanut hänet takaisin istualleen, kun isäntä oli lausunut viimeiset sanansa.
Sitten sanoi isäntä jo ystävällisemmin:
»Meidän talossamme saa kyllä itsekukin ajatella, mitä tahtoo, mutta riehumista ei sallita. Ja jos vieras on oikea mies, käsketään hänet vielä pöytäänkin, olipa hän kuka tahansa. — Siis tulehan tänne ja syö hyvänä vieraana entisen kotitalosi pöydässä!»
Jorma totteli käskyä, tuntien samaa kuin silloinkin, kun munkit olivat hänet kerran vieneet rannasta ylös luostariin piiskattavaksi sen öisen venematkan jälkeen. Hän koetti antaa nimen tuolle tunteelle, mutta ei löytänyt mitään sopivaa. Vasta kun hänet illalla pyydettiin saunaan sanoilla: »Sauna on sama kuin silloinkin, kun kylvit siellä karjalaispoikana; haluttaako lähteä sinne mukaan vielä venäläisenä munkkinakin?» — alkoi Jorma jo ymmärtää ja tunnustaa itselleenkin, että sen tunteen nimi oli — häpeä! Noissa sanoissa vedottiin jo johonkin, mutta hän ei ollut tietävinään mitään, vaan kiitti ainoastaan ja läksi mukaan.
»Mikä on tuo viisikanta, jota kannat kaulassasi?» kysyi saunassa isäntä
Jormalta.
»Se on isieni vanha taikakalu.»
»Mistä tuo taikakalu sinua suojelee?»
»Se suojelee kantajaansa kaikista onnettomuuksista.»
»Ja mikä on tuo toinen, tuo hopeinen?»
»Se on tavallinen risti, joka riippuu melkein jokaisen kastetun ja munkin kaulassa.»
»No suojeleeko tuo vanha, pakanallinen viisikanta sinua silloinkin, kun sen vierellä riippuu kastetun miehen ristinmerkki?»
Jorma ei enää kyennyt vastaamaan. Nyt oli tullut sellainen isku, jota hän ei ollut itsekään aavistanut. Hän näki jo oman uskonsa ja itsensäkin sellaisessa asemassa, joka ei lisännyt enää voitonvarmuutta. Vielä tähän saakka hän oli toivonut löytävänsä jonkin puolustuskeinon tuota miestä vastaan, mutta nyt oli jo taivuttava lopullisesti. Hänen oman uskonsa horjuvaisuus oli näytetty toteen noilla kahdella pienellä kapineella. Olisihan jo risti yksinään suojellut kantajaansa, jos hän todella olisi luottanut ristiinsä. Mutta Jormapa ei ollut luottanutkaan siihen, vaan oli kantanut vielä pakanallista taikakalua, jonka voimaa hän ei ollut huomannut epäillä. Jorma oli siis heikompi kuin muut ihmiset, sillä hän oli uskonut yht'aikaa molempiin niihin. Hän oli samanlainen haltioiden palvelija kuin muutkin karjalaiset, mutta rukoili novgorodilaistenkin Jumalaa. Hän oli puhunut yhdestä ainoasta Jumalasta, muttei luottanut
Häneen itsekään. Hän oli puhunut ja raivonnut pakanuutta ja haltioita vastaan, mutta siitä huolimatta kantoi kaulassaan noitien ja
poppamiesten synnillistä taikakapinetta, jonka hän olisi ollut valmis repimään irti muiden kaulasta, omastaan ei. Niin, mistä tiesi, mitä pakanallisia menoja ja loihtuja liittyi tuohonkin rakkaaksi käyneeseen viisikantaan! — Nyt alkoi Jormalle selvitä, mitä oli oikea usko. Hän ajatteli:
»Mutta onko sitten ketään, joka uskoo eikä tee syntiä? Olikohan Ilja uskonut? — Ei. Iljassakin oli yksi vika: Hän oli opettanut, ettei saa tappaa lähimmäistään, ja Iljan joukot kuitenkin olivat tappaneet hänen isänsäkin. Senkin hän oli kuullut ensi kerran vasta tänä iltana.
— Ja se, joka levittää Jumalan sanaa, levittäköön sitä ilman puukkoja ja kirveitä, muutoin hän on yhtä suuri syntinen kuin pakanatkin.»
Lopulta Jorma ei näyttänyt löytävän enää ketään, jossa ei olisi ollut jotakin vikaa.
»Onkohan ketään», ajatteli munkki taas, »joka uskoo aivan täydellisesti ja elää itsekin sen mukaan kuin opettaa ja arvostelee toisia?
Ja lopulta tuli vastaus tähänkin:
»Ei ole. Ihmisillä näkyy olevan halu edistää hyvää, mutta kuitenkin jokainen ottaa itselleen kaikenlaisia vapauksia enemmän kuin he sallivat niitä lähimmäisilleen.»
Ja nyt, kun Jorma huomasi, ettei hän ollutkaan ainoa, joka oli rikkonut omaa oppiaan vastaan, meni hän vanhan miehen luo ja kysyi: