PÄÄKIRJOITUS Viimeistä viedään

Viimeistä viedään!

Kardemummantuoksuista joulukuuta kaikille Digestan lukijoille! Vuoden viimeinen kuukausi on pyörähtänyt käyntiin ja on taas aika päivitellä sitä, miten hujahduksessa vuosi on kulunut. Haikein mielin toivotankin teille rattoisia lukuhetkiä tämän oman hallitusvuoteni viimeisen numeron parissa. Olen kuitenkin varma, että Digesta viihdyttää meitä myös ensi vuonna, kun Riina hyppää saappaisiini. Tsemppiä koko Artiklan uudelle hallitukselle vuodelle 2021!

Olin kaavaillut viimeisestä pääkirjoituksestani puhuttelevaa kannanottoa opiskelijoiden jaksamisen puolesta. Aihe tuntui kuitenkin liian raskaalta muuten kepeään jouluiseen numeroon. Päätin keksiä jotain muuta. Seuraavaksi löysin itseni tyhjän paperin kammossa netin syövereistä lukemassa listausta kaikista ikävistä asioista, joita vuonna 2020 tapahtui. Kun otsikot Hong Kongin protesteista, Australian metsäpaloista, koronasta, George Floydin kuolemasta ja Beirutin räjähdyksistä vilisivät silmissäni, tajusin, etten tule kyseiseltä listalta löytämään inspiraatiota etsimääni kevyeen kirjoitukseen.

Lopulta päädyin siihen perinteiseen, tuttuun ja turvalliseen vaihtoehtoon. Viimeisessä pääkirjoituksessa on syytä ottaa käyttöön kaikki rakastetuimmat kliseet. Pääsette virittäytymään Digestan tunnelmaan kepeän lörpöttelyn johdattelemana.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja yhden oven sulkeutuessa toinen ovi avautuu. Kun jokin asia päättyy lopullisesti, se vapauttaa myös kulkemaan uuteen suuntaan. Vaikka päätoimittajan pestistä luopuminen jättääkin aukon sydämeeni, vapauttaa se samalla aikaa kaikelle uudelle ja mielenkiintoiselle.

Vuoden alussa avasin päätoimittajan urani kirjoittamalla hetkessä elämisen tärkeydestä. Painotin sitä, miten jokaisen tulisi pyrkiä suorituskeskeisen arjen sijaan olemaan itselleen armollinen. Ympyrä sulkeutuu. Sen sijaan, että nyt esittelisin suuret tavoitteeni lisääntyvän vapaa-aikani hyödyntämiselle, totean, että aion antaa itselleni luvan kuluttaa suoratoistopalveluiden reality-sarjoja sekä nukkua pidempiä päiväunia. On tärkeä muistuttaa itseään siitä, ettei aina tarvitse olla tekemässä jotain “hyödyllistä”. Lepääminen on tärkeä osa omasta hyvinvoinnista huolehtimista ja jo itsessään todella hyödyllistä oman jaksamisen kannalta.

Never say never ja kyllä routa porsaan kotiin ajaa. Vaikka nyt tuntuukin siltä, että ainejärjestöaktiivin urani alkaa olemaan loppusuoralla, olen oppinut, ettei kannata vannoa minkään lopun olevan lopullista. Varsinkin näin Etelä-Suomen sateisen ja mustan talven keskellä kaipuu Rovaniemelle kasvaa päivä päivältä ja en yllättyisi, vaikka löytäisin itseni taas jonkun ajan päästä järjestötoiminnan syövereistä. Lisäksi, vaikka kyseessä onkin todennäköisesti viimeinen pääkirjoitukseni, ei ole mahdotonta, että innostuisin kirjoittamaan vielä jotain muuta johonkin tulevista numeroista. Minusta ei hevillä pääse eroon!

Nyt, kun päiväni päätoimittajana alkavat olla pulkassa, on aika kiittää ja kumartaa kaikkia minua vuoden aikana auttaneita henkilöitä. Kiitos kaikille, jotka ovat osallistuneet lehden kirjoittamiseen ja kuvitukseen sekä antaneet inspiraatiota lehden sisältöä koskien. Kiitos myös jokaiselle lehden lukijalle – ilman teitä työni olisi tuntunut merkityksettömältä!

Nyt viimeistään on aika hakea joulukoristeet varastosta, ostaa uusi joulukalenteri sen kuukauden ensimmäisenä päivänä kokonaan rohmutun tilalle ja nautiskella joulunodotuksesta lämmin glögi kourassa. Nappaa siis sivulta 16 suositukset joulupöydän glögiä varten.

Ihanaa ja rentouttavaa joulua sekä onnellista uutta vuotta kaikille Artisteille!