Debatti 3 14 web

SOSIALI足 DEMOKRAATTINEN MIELIPIDELEHTI

NRO 3/2014

TEEMA: USKO

USKO

»Kun yksi henkilö kärsii harhasta, kutsutaan sitä hulluudeksi.

Kun monta henkilöä kärsii harhasta, kutsutaan sitä uskonnoksi.« Robert Pirsig

DEBATTI PÄÄTOIMITTAJA TIINA VESA TIINA.VESA@SONK.FI TOIMITUSSIHTEERI ANNI LAHTINEN KIRJOITTAJAT MILLA GRANLUND, HANNA HUUMONEN, TARJA KANTOLA, ANETTE KARLSSON, NOORA KETTUNEN, OLLI-PEKKA KOLJONEN, TOMI KONTKANEN, EMILIA KOSTIAINEN, ANNI LAHTINEN, NOORA LUUKKA, MARIA-RIITTA MÄLLINEN, JOHANNES NIEMELÄINEN, NELLI NURMINEN, TUULIA PITKÄNEN, TUOMAS TIMONEN, NIILO TOIVONEN, PEKKA TUURI, TIINA VESA YHTEYSTIEDOT SOSIALIDEMOKRAATTISET OPISKELIJAT SONK RY, SAARINIEMENKATU 6, 00530 HELSINKI WWW.SONK.FI GRAAFINEN ULKOASU FREDRIK BÄCK WWW.FREDRIKBACK.FI PAINO ERWEKO OY WWW.ERWEKO.FI ILMOITUSTEN MYYNTI ANNI LAHTINEN PUH. 045 277 5070 PAASIHTEERI@SONK.FI

SISÄLLYS 4 PÄÄKIRJOITUS TIINA VESA

21 Tulkaa kaikki! tiina vesa

5 ANTEEKSI PYYTÄMÄTTÄ

22 Yhteisöllinen herännäisyys PEKKA TUURI

6 Kerran sonkkilainen, aina sonkkilainen 7 TEEMA: USKO 8 KRISTITTY × 2: Jutta urpilainen Katri Korolainen NELLI NURMINEN

24 Uskonnon uhri – ikuisesti ulkopuolinen 26 Yhteisvastuuta kirkkoon TARJA KANTOLA 28 KIRKKO SUOMESSA NIILO TOIVONEN

11 Kuuluuko uskonnon­­­harjoittaminen kouluun?

Anette Karlsson

30 Namaste Nepal!

NOORA KETTUNEN

12 OOPIUMIA VAI MYRKKYÄ?

HANNA HUUMONEN

33 Rauhaa Eurooppaan TUOMAS TIMONEN

14 KAMPEN OM DET HELIGA LANDET TOMI KONTKANEN

34 KIRJA: Varastettua ilmaa – vapaita esseitä Venäjästä EMILIA KOSTIAINEN

16 Usko, pelko ja monipuolinen keskustelu JOHANNES NIEMELÄINEN 17 Tapauskovaisuus vain käytäntöjä, joista puuttuu usko?

MARIA-RIITTA MÄLLINEN 19 Pyhät päivät vai pyhäpäivät?

Milla Granlund 20 Norjalainen huntu NELLI NURMINEN

35 kirjA: Olin Anders Breivikin asianajaja OLLI-pekka KOLJONEN 36 YHTEYSTIEDOT 37 Vahvat osastot, uudet visiot!

TUULIA PITKÄNEN 38 SEURAAVASSA NUMEROSSA

4 | PÄÄKIRJOITUS

Pääkirjoitus

Usko parempaan huomiseen

T

ämän numeron pääkirjoituksen kirjoittaminen on ollut vaikeaa, ei siksi, etten keksisi mistä kirjoittaa, vaan minulla on liikaa sanottavaa. Usko on teemana laaja ja sen voitte huomata myös innostuneiden kirjoittajien määrästä. Aihe koskettaa kaikkia läheltä, sillä elämää on vaikea kuvitella ilman uskoa johonkin. Uskon ei tarvitse olla pelkästään uskontoon liittyvää, vaan se koskettaa kaikkia eri elämäntilanteissa.

Usko tulevaisuuteen, usko terveyteen, usko luottamukseen, usko parempaan, näin voisin kuvata omaa uskoani ja toivoani. Kuulun luterilaiseen kirkkoon ja olen ehkä ollut astetta aktiivisempi. Pienenä olin kirkon kerhossa hoidossa (suurin saavutukseni oli olla pääenkeli jouluevankeliumissa!), riparilla ja isoskoulutuksessa tutustuin ihmisiin, joiden kanssa olen vieläkin hyviä ystäviä. Kävimme joka viikko ”Nurkassa”, nuorten illanvietoissa kirkolla, ja osallistuimme viikottaisiin nuorten hartauksiin. Kirkon henkilökunta oli tuttua, ja nuortenilloissa saatoin unohtaa koulukiusaajat ja olla rauhassa.

Lukion jälkeen kirkko jäi, ja voi olla, että sen jälkeen olenkin ollut hieman hukassa. Olen muuttanut, seurakunnat ovat vaihtuneet ja en ole saanut kosketusta uskoon. Ja uskolla tarkoitan nimenomaan uskoa omaan tulevaisuuteen. Löysin toisen kodin sosialidemokraattisesta puolueesta, ja varsinkin SONKista. Muistan kun ensimmäisessä tapahtumassa ajattelin, että voin olla täysin oma itseni ja minusta pidetään. Olin löytänyt jälleen itselleni tärkeän paikan lähes kymmenen vuoden tauon jälkeen. Sinällään

DEBATTI 3/2014

on ollut myös jännittävää se, että löysin myös kirkon uudelleen Demareihin liittymisen jälkeen.

Mielestäni politiikkaa ja uskoa tai uskontoa ei pidä erottaa toisistaan. Valtion kirkosta voi olla montaa mieltä, mutta uskonnonvapaus ja luterilaisen kirkon tekemän laupeudentyö ovat tärkeä osa suomalaista yhteiskuntaa unohtamatta myöskään muita kirkkokuntia ja niiden tekemää työtä. Maksan mielelläni kirkollisveroa, jotta pikkuveljeni voi ohjata sählykerhoa varattomille lapsille joka maanantai tai kodittomalle tarjotaan päivittäin lämmin ateria ja vaihtovaatteita. Kirkko ottaa kaikki vastaan sellaisina kuin ovat. Siitä voisivat myös demarit ottaa mallia.

Liian usein puolueen sisällä kuulee, että joku ihminen torpataan keskusteluista tai ei valita taustan tai mielipiteiden mukaan toimintaan. Meillä kaikilla on kuitenkin usko parempaan maailmaan ja huomiseen. Joten ottakaamme mallia Jeesuksen rakkauden kultaisesta säännöstä, johon toivoisin kaikkien voivan sitoutua: "Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.” (Matt. 7:12).

Tiin a Vesa Mihin uskot? Uskon kohtaloon, sattumaan ja kuoleman jälkeiseen elämään. Uskon karman lakiin ja uskon kaikissa hyvään. Luonnon lakeja tulee kunnioittaa ja kaikkea ympärillä olevaa suojella. En tiedä uskonko jumalaan kristillisen käsityksen mukaan, uskon, että jokin ylempi voima meitä johdattelee ja tukee.

ANTEEKSI PYYTÄMÄTTÄ | 5

ANTEEKSI PYYTÄMÄTTÄ Pääministeri Alexander Stubb: »Kannattaa aina olla oma ittensä.

Ei muuteta mitään.«

@Stubb @FinnishPrimeMinister

@PS @Israel #natsikortti

Yle.fi 28.7.2014 Stubbin twiiteistä mediakohu

– Pakotevihjaukset ovat kuin toistoa natsi-Saksan alkuvuosilta, jolloin antisemitismi alkoi israelilaiskauppojen boikoteilla, kansanedustaja Mika Niikko (ps) näkee.

Kun muiden maiden johtajat viestivät sosiaalisessa mediassa malesialaiskoneen kuolonuhreista, Stubb viestitteli Joroisten triathlon-kisoista, joihin tämä osallistui toissa viikonloppuna malesialaiskoneen alas ampumisen jälkeen.

Stubbin mukaan hän ei tehnyt tyylirikkoa eikä aio muuttaa viestintätapaansa mitenkään.

– Hei porukat, Twitter on olemassa keskustelua varten.

Työtä ja vapaa-aikaa. Kannattaa aina olla oma ittensä. Ei muuteta mitään, pääministeri sanoo maanantaisessa twiitissä.

HS 2.8.2014 ”Erkki Tuomioja menee samaan beduiinitelttaan presidentti Tarja Halosen ja europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaaren (sd) kanssa.” ”Hyväksyn Israelin toimet – tiettyyn rajaan saakka. Pitää muistaa, että Israel voi hävitä sodan vain yhden kerran.

Jos se häviää, niin maata ei enää ole.” – Timo Soini

Jännitystä HYY:n edustajistovaaleihin: @HYHAPSU Helsingin Akateemiset Perussuomalaiset hyväksyttiin PS-Nuorten järjestöjäseneksi

Pääministeri Alexander Stubb KSML: Stubb käski kansanedustajaa pukeutumaan omaan asuunsa sopivasti.

Viestissään pääministeri ohjeisti käyttämään shortseja sekä purjehduskenkiä muistuttavia loafereita.

@Posti on jälleen @Posti

”Tuulipukukansa herätys nyt !!! Entäs sitten jos Stubbi Twiittaa tai kulkee rennommissa vaatteissa. Ei se hänen uskottavuuttaan vie mihinkään, päinvastoin !!! Avatkaa nyt suomalaiset juntit ne silmänne ja tervetuloa 2014 luvulle.” – tuntematon kansalainen

@Verouutiset Verohallinto on tiukan bränditutkimuksensa tuloksiin tyytyväinen ja on päättänyt jatkavansa edelleen nimellä Verohallinto #Posti #Verottaja

#Postionposti Itella 13.08.2014 Itella vaihtaa nimensä Postiksi

DEBATTI 3/2014

6 | SONK

Kerran sonkkilainen, aina sonkkilainen

K

ymmenen vuotta sitten, syksyllä 2004, muutin Rovaniemelle ja aloitin kansainvälisten suhteiden opinnot Lapin yliopistossa. Samalla kun lähdin aktiivisesti mukaan ainejärjestöni toimintaan, lähdin heti myös demariopiskelijoiden toimintaan. Aluksi toimin paikallisesti ROSOssa, mutta pian valtakunnalliset seminaarit vetivät mukaan SONKin toimintaan. Siinä missä opiskelukavereiden kanssa pohdimme maailmanjärjestystä poliittisten teorioiden kautta luentojen jälkeen ja tenttikirjojen lomassa, pohdimme sonkkilaisten tovereiden kanssa aivan samoja asioita seminaareissa ja niiden jälkeisissä illanvietoissa. Ainoa ero keskusteluissa oli että sonkkilaisten kanssa meitä yhdistivät samat arvot ja yhteinen aate.

SONK on poliittinen kotini. SONKissa olen kokenut voivani olla oma itseni ja tehdä politiikkaa minulle tärkeiden asioiden parissa. Niin työväen- kuin opiskelijaliikkeessä on jos jonkinlaista toimijaa ja toimintaa. SONKin piiristä löysin omat aatteen sisaret ja veljet. Se ei tarkoita, että kaikesta oltaisiin samaa mieltä, ei todellakaan. Se tarkoittaa että haastetaan, mutta myös tuetaan, aina. Koska aate on yhteinen.

SONK on edistyksen liike. SONKissa on pyritty tekemään niin kuin saarnataan. Toiminnassa on huomioitu ekologiset ja eettiset arvot, mikä näkyy esimerkiksi kasvis-, luo-

mu- ja lähiruuan tukemisena, kotimaisten ja reilun kaupan tuotteiden suosimisena sekä pyrkimyksenä vähentää turhaa paperien tulostamista, panostaa kierrättämiseen ja käyttää joukkoliikennettä. SONKissa kaikki toimijat ovat yhdenvertaisia ja turhia titteleitä pyritään välttämään, sillä toveri on toverille toveri.

Viimeiset kolme vuotta minulla on ollut ilo ja kunnia työskennellä SONKin pääsihteerinä. Olen saanut olla kehittämässä ja viemässä eteenpäin itselleni niin kovin rakasta järjestöä. Vuosiin on mahtunut paljon kokemuksia, joista osa raskaita, mutta suurempi osa kuitenkin sellaisia mitä en vaihtaisi mistään hinnasta pois. Lähden SONKista hyvillä mielin, koska koen että olen nyt oman osuuteni tehnyt. Voin olla ylpeä SONKin alati kasvavasta toiminnasta, aktiivisista jäsenistä, vaikuttavasta kansainvälisestä yhteistyöstä, laajasta osasto- ja yhteistyöverkostosta ja viimeisenä helmenä on pakko mainita tämä loistava Debattilehtemme, mikä vain paranee vuosi vuodelta.

Anni Lahtinen Mihin uskot? Uskon, että asioilla on aina tapana järjestyä.

SONKin alumnitoiminnan aktivoimisesta kiinnostuneet voivat olla yhteydessä Anniin anni.lahtinen@sonk.fi.

Tervehdys!

Minä olen Noora Luukka, vastavalittu Sosialidemokraattiset opiskelijat SONK ry:n pääsihteeri. Olen 22-vuotias jyväskyläläinen yhteiskuntatieteilijä, järjestöaktiivi ja sosialidemokraatti. Tätä tekstiä kirjoittaessa olen juuri aloittanut perehdytykseni liiton toimistolla.

Lähdin itse mukaan SONKin toimintaan vuonna 2011 paikallisen osastomme JSDN:n kautta ja innostuin nopeasti myös SONKin valtakunnallisista tapahtumista. Nuorena untuvikkona SONKin aatteellinen ja pohdiskeleva keskustelukulttuuri tuntui uudelta ja hienolta. Olin jo aiemmin toiminut osastoni johtokunnassa, ja vuonna 2012 jatkoin sen puheenjohtajana. Saavutimmepa tuolloin Jyväskylässä ammattikorkeakoulun opiskelijakunnan edustajistovaaleissa vaalivoiton, kun saimme kolme edustajaamme edustajistoon! Noilta ajoilta on peräisin tarmoni panostaa nimenomaan SONKin laajaan ja monipuoliseen osastoverkkoon. Vuonna 2013 toimin SONKin liittohallituksen jäsenenä, ja syksyn edustajistovaaleissa Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan demariopiskelijoiden kampanjapäällikkönä. Vaaleissa saimme yhden lisäpaikan, DEBATTI 3/2014

ja tulin myös itse valituksi edustajiston jäseneksi.

SONKin pääsihteerinä haluan jatkaa osastoverkkomme kehittämistä, ja panostaa paikalliseen toimintaan. SONK on aikanaan perustettu paikallisten sosialidemokraattisten opiskelijayhdistysten liittona ja liiton kantavana voimana tulevat jatkossakin olemaan juuri sen perusosastot.

Toivotan teidät kaikki tervetulleiksi mukaan tähän työhön!

Syksyn liittokokoukseen ja osastojen vuosikokouksiin valmistautuessa ryhdyn kiertämään osastojen tapahtumissa.

Myös syksyn aikana käytävät edustajistovaalit ovat iso ponnistus osastoiltamme, johon liittotoimistolta saa varmasti apua ja neuvoja. Olkaa siis rohkeasti yhteydessä ja tulkaa nykäisemään hihasta SONKin tapahtumissa!

Noora LUUKKA Mihin uskot? Minä uskon hyviin tekoihin, positiiviseen ajatteluun ja ihmisten hyvyyteen. Uskon siihen että ihminen on vierailulla tässä maailmassa, joten meidän tulee säilyttää planeetta kunnossa myös seuraavillekin kyläilijöille.

TEEMA | 7

TEEMA: USKO

WIKI: Usko tarkoittaa 1) tietoon perustumatonta käsitystä jostakin, luuloa, 2) luottamusta jonkin olemassaoloon, toteutumiseen, arvoon tai muuhun, 3) uskonnollista vakaumusta, uskontoa: ihmisen vakaumusta jumalan tai muun yli-inhimillisen mahdin olemassaolosta ja tähän turvautumista.

Antiikin kreikkalaisessa retoriikassa usko merkitsi sitä, että kuulija vakuuttui puhujasta joko tiedollisin tai ei-tiedollisin perustein. Vakuuttuessaan kuulija piti puhujan esittämiä näkemyksiä oikeaksi todistettuina.

Uskonto Tavallisimmin uskonnolla tarkoitetaan uskoa jumalaan/jumaliin tai muuhun yliluonnolliseen, siihen turvautumista sekä siihen liittyvää pyhyyden kokemusta yleismaail­ mallisena ilmiönä. Uskonnot ovat muotoutuneet oppijärjestelmiksi ja ilmenevät erilaisina yhteisöllisinä tapoina ja palvontamenoina.

Suomessa 75,3 prosenttia väestöstä kuului vuoden 2013 lopussa evankelis-luterilaiseen kirkkoon ja 1,1 % ortodoksiseen kirkkokuntaan. Muihin uskontokuntiin kuului 1,4 % väestöstä. Uskontokuntiin kuulumattomia oli 22,1 prosenttia väestöstä.

Lähde: Kotus ja Wikipedia

DEBATTI 3/2014

8 | TEEMA

KRISTITTY × 2

Jutta Urpilainen

K

ansanedustaja, entinen valtiovarainministeri ja SDP:n entinen puheenjohtaja Jutta Urpilainen toteaa haastattelun aluksi, että uskontohan on varsin henkilökohtainen teema. Oma vakaumus on aihe, josta ei yleensä puhuta työpaikan kahvipöydissä tai välttämättä edes läheisten kesken. Miksi? ”Uskonto on ollut jo pidemmän DEBATTI 3/2014

yhteiskunnassamme tabu eikä siitä juuri ole käyty julkista keskustelua.

Monestihan asiat tulevat ihmisille tutuiksi julkisen keskustelun kautta ja niistä teemoista on helpompi synnyttää keskustelua vaikka sitten työpaikan kahvipöydissä. Aika harva julkisuuden henkilökään on avoimesti kertonut suhteestaan uskontoon.”

Urpilainen kävi itse lapsena seura­ kunnan päiväkerhossa ja jonkin aikaa pyhäkoulussakin. Kotona luettiin iltarukoukset ja Urpilainen kokee kasvaneensa kristilliseen arvoihin.

Rippikoulun jälkeen hän toimi monta kesää myös isosena. ”Minulla ei ole erityistä kokemusta uskoon tulemisesta, mutta kyseessä oli tietoinen valintani rippikoulun jälkeen. Tuolloin minulla oli kova tarve löytää vastauksia kysymyksiin ja kävin pitkiä keskusteluja eri ihmisten kanssa. Muistan, kuinka Pekka Simojoki oli Kokkolassa pitämässä

nuorteniltaa ja minulla oli tosi hyvä keskustelu hänen kanssaan ennen sitä. Muut odottivat salissa, että koska te oikein lopetatte, niin voidaan aloittaa tilaisuus.”

Urpilainen on esiintynyt useasti televisiossa ja lehtikuvissa risti kaulassa eikä muutenkaan ole piilotellut vakaumustaan toimiessaan poliitikkona, vaikka siitä ei olekaan aina tullut pelkästään positiivista palautetta. ”Aikanaan toimiessani nuoriso- ja opiskelijapolitiikassa tuntui välillä siltä, että ateismia pidettiin jonkinlaisena älykkyyden merkkinä. Ja 2008, kun minut valittiin SDP:n puheenjohtajaksi, sain viestejä, että ei puheenjohtaja voi kantaa ristiä kaulassa ja että puheenjohtajan täytyy olla neutraali suhteessa uskontoihin.

Mutta toisaalta olen saanut paljon myös kannustavaa palautetta. Varsinkin viimeisinä vuosinani puheenjohtajana monet kiittivät siitä, että olen

TEEMA | 9

rohkeasti ja johdonmukaisesti ollut se, kuka olen.”

Toisaalta Urpilaisen mielestä Raamattu on aikansa tuote eikä siitä voi siksi suoraan hakea argumentteja nykypäivän yleiseen poliittiseen keskusteluun. Raamatun siteeraaminen eduskunnan puhujankorokkeelta on hänelle vieras ajatus.

Urpilaisen mukaan kirkko kärsii samankaltaisista ongelmista kuin SDP: aktiivien määrä on vähentynyt ja keski-ikä noussut. Tavallisissa sunnuntaiaamun jumalanpalveluksissa käy nykyisin vain vähän ihmisiä. Toimintatapojen uudistaminen ja uusien ihmisten innostaminen mukaan ovat kirkolle isoja haasteita. Urpilainen toivoo, että kirkko osallistuisi enemmän yhteiskunnalliseen keskusteluun. ”Kirkon pitäisi edistää omia viestejään tämän päivän yhteiskunnassa.

Tällä hetkellä julkinen keskustelu pyörii pääasiassa naispappeuden ja tasa-arvoisen avioliittolain ympärillä, mikä etäännyttää ihmisiä kirkosta.

On syntynyt käsitys, että kirkon on vaikea suhtautua esimerkiksi homoseksuaaleihin, vaikka todellisuudessa kirkon piirissä toimii myös tasaarvoisen avioliittolain kannattajia.”

Urpilainen uskoo, että edessä on iso keskustelu uskonnonopetuksen roolista kouluissa. Hän itse toivoisi, että jokaiselle voitaisiin jatkossakin järjestää oman uskontonsa mukaista opetusta, mutta ymmärtää, ettei se välttämättä maahanmuuton lisääntyessä ole helppoa. Ratkaisuna voisi yhteinen opetus kaikille, jossa käsiteltäisiin eri uskontoja ja eettisiä kysymyksiä.

Toukokuussa Urpilainen oli Tuomasmessussa Helsingin Agricolan kirkossa saarnaamassa taivaan kansalaisuudesta maailmassa. Saarnassaan hän puhui muun muassa siitä, että ”Me elämme kukin omassa arjen maailmassamme, jossa on ilon ja kauneuden keskellä myös vastoinkäymisiä, suruja ja pettymyksiä. Näiden keskellä ”taivaan kansalaisuus” on elämänkatsomus, jossa oman elä-

män pettymykset ja vastoinkäymiset voivat asettua isommalle kartalle.

Kartalle, jossa vesiputous voikin näyttäytyä pieneltä koskelta, joka opetti meitä kasvamaan paremmaksi melojaksi. ”Saarnaa oli kuuntelemassa niin paljon ihmisiä, etteivät kaikki mahtuneet edes istumaan. ”Kristinusko on elämäni kivijalka ja monet omista arvoistani ovat lähtöisin kristinuskosta. Elämässä tapahtuu tietysti kielteisiäkin asioita, joita ei voi ymmärtää. Uskon kuitenkin, että mitään ei tapahdu sattumalta. Vaikka syytä ei ymmärtäisi juuri silloin, selitys löytyy myöhemmin.”

vihreä kunnallispoliitikko, myös kirkolliskokouksen nuorin edustaja.

Kirkolliskokous on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ylin päättävä elin ja se kokoontuu Turussa kahdesti vuodessa. Kokoukset kestävät noin viikon. Mikä kirkolliskokouksessa kiinnostaa? ”Kirkon kanta sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin on yksi tärkeimmistä syistä, miksi olen lähtenyt mukaan. Hävettää joka kerta, kun mietin sitä, että me ollaan saatu samaa suku­ puolta oleville pareille aikaiseksi vain joku rukoushetki. Kirkko siunaa ostoskeskuksia, mutta ei ihmisiä jotka rakastavat toisiaan.”

Korolaisen mielestä myös kirkon hallinto kaipaisi keventämistä ja kir-

kon tulisi muuttua sulkeutuneesta byrokratiakoneistosta kutsuvaksi yhteisöksi. Kirkon pitäisi siis löytää tiensä seurakunnanvirastoista ja kirkko­saleista sinne, missä ihmiset ovat. Tarkoitti se sitten Pride-kulkuetta tai ABC:n kahvilaa.

Lisäksi kirkon pitäisi Korolaisen mukaan pystyä puhuttelemaan paremmin nuoria aikuisia. Rippileirin ja omien lasten ristiäisten väliin jää liian monta vuotta, joina kirkolla ei ole tarjota ihmiselle mitään jumalanpalvelusta houkuttelevampaa. Korolaisen oma tie seurakunnan jäseneksi oli kuitenkin luonteva eikä kirkko tunnu vieraalta aikuisenakaan. ”Lapsuudenkodissani luettiin iltarukoukset ja isäni on peruskoulutuk- 

Jutta suosittelee Nuorten veisukirja – ”Klassikko.”

Irja Askola: Pyhän kanssa piilosilla (Kirjapaja 2014)

Katri Korolainen

H

YYn pääsihteeri Katri Korolainen on paitsi opiskelijapolitiikan superstara, polttarikirjan kirjoittaja, laulaja ja

DEBATTI 3/2014

10 | TEEMA

»Kyllähän minä nyt evoluutioon uskon. Eivät Jeesus ja evoluutio sulje toisiaan pois.«

Charles Darwin 1809–1882

seltaan pappi. Tietyllä tavalla olen kasvanut kirkon penkissä. Uskonto on toki ollut eri aikoina eri tavalla tärkeä. Oman riparin jälkeen olin aktiivisesti mukana mm. isosena, mutta opiskelujen alettua olin vuosia pois muun järjestötoiminnan vietyä mukanaan. Joinakin vuosina luin vain iltarukouksen jos sitäkään, mutta viime aikoina usko on ollut elämässäni enemmän läsnä.”

Korolaiselle sunnuntaiaamun jumalanpalvelus ei kuitenkaan ole kaikista luontevin tapa hakeutua pyhyyden äärelle, vaan hän käy mieluummin itsekseen Kallion kirkossa hiljentymässä ja sytyttämässä kynttilän silloin tällöin. ”Uskon, että pyhä henki ja jumala ovat läsnä kaikkialla. Minun ei olisi vaikea hiljentyä tarvittaessa vaikka kapakassa enkä toisaalta aina koe valtavaa hengellistymistä jumalanpalveluksessa. Kallion kirkon kuorissa on vakiopaikkani, mistä näkee kaupungin kahdesta suunnasta. Iso rakennus rauhoittaa. Se on sellainen paikka missä olen rukoillut paljon.”

Ihmisten ennakkoluulot kirkkoa ja uskontoa kohtaan ovat syvässä. Kun Päivi Räsänen sanoo jotain, kirkosta eroaminen lisääntyy, sillä ihmiset kuvittelevat hänen edustavan koko kirkon mielipidettä.

DEBATTI 3/2014

”Muutama viikonloppu sitten minulta kysyttiin terassilla, että uskotko kaikesta huolimatta evoluutioon.

Kyllähän minä nyt evoluutioon uskon. Eivät Jeesus ja evoluutio sulje toisiaan pois. Evankelis-luterilaisessa kirkossa luomisoppia ei oteta enää kirjaimellisesti.”

Korolainen on puheenjohtajana positiivista uskonnonvapautta korostavassa Armon vihreissä. Armon vihreät on pieni ja nuori vihreiden jäsenjärjestö, joka on perustettu vasta­ reaktiona Vihreiden osin ongelmalliselle suhtautumiselle uskontoihin. ”Tuntuu ristiriitaiselta, että moniarvoisuutta korostavassa puolueessa uskonnollisia ajatuksia mitätöidään.

Vihreissä pitää olla tilaa kristityillekin.”

Toisaalta kolme neljäsosaa suomalaisista kuitenkin kuuluu evankelisluterilaiseen kirkkoon. Korolainen itsekin kertoo elävänsä politiikkaaktiivien kuplassa, jossa oletetaan, ettei kukaan ei ole uskovainen. Hän itsekin välillä hämmästyy ihmisten kirkkomyönteisyydestä. ”Kun kerron olevani uskossa, ihmisille tulee tarve kertoa omista näkemyksistään, jotka usein ovat yllättävän positiivisia.”

Jumala ja kirkko ovat kulkeneet Korolaisen kanssa läpi koko elämän.

Onko usko koskaan joutunut koetukselle? ”Joskus olen ollut jumalalle suuttunut, varsinkin menetyksiin tai sairastumisiin liittyen. Että paska jumala, miksi veit hyvän ihmisen niin nuorena. Mutta toisaalta on vaikea olla vihainen, sillä usko on kuitenkin minulle myös turva. Uskon armolliseen ja rakastavaan jumalaan. Siihen, että jumala tietää lopulta paremmin ja pitää kaikista meistä huolta, eikä se ole teoista tai saavutuksista kiinni.”

Katri suosittelee Mary Mary – Thankful – ”Muistatko Shackles-hitin?”

Sadinmaa Kai: 10 käskyä kirkolle (Into 2014) Kallion kirkko – ”Nykyään auki klo 7–21!”

Nelli Nurminen

TEEMA | 11

Kuuluuko uskonnon­ harjoittaminen kouluun?

Keväällä 2014 apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen totesi, että kouluissa järjestettävät uskonnolliset tilaisuudet ovat nykyisellään ongelmallisia julkisen vallan puolueettomuuden ja uskonnonvapauden sekä yhdenvertaisuuden edistämisvelvollisuuden näkökulmasta.

Puumalaisen päätöksestä syntyi ns. Suvivirsi-kohu. Päätöksessä oli kuitenkin kyse hengellisiä aamunavauksia tai kouluaikana pidettäviä jumalanpalveluksia, ei Suvivirren laulamisesta.

Taas kerran kansalaiset lähtivät ärhäkkäästi ja äänekkäästi puolustamaan Suvivirttä ja suomalaisia perinteitä – perehtymättä mistä päätöksessä oikeasti oli kyse. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuoja oli nimittäin jo viime syksynä ottanut kantaa Suvivirren laulamiseen.

Hänen mukaansa virren kaksi ensimmäistä säkeistöä eivät ole korostuneen uskonnollisia, joten ne voidaan laulaa ilman, että kevätjuhlaa pidetään uskonnollisena.

Tilastokeskuksen mukaan neljännes suomalaisista ei kuulu evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomien määrä Suomessa on kaksinkertaistunut kahdessa vuosikymmenessä. Nyt heidän määränsä on yli miljoona henkilöä. On myös oletettavissa, että uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomien määrä tulee kasvamaan entisestään tulevaisuudessa. Kouluissa tulee siis olemaan enenevin määrin lapsia, jotka eivät kuulu uskonnollisiin yhdyskuntiin. Samalla Suomi kansainvälis-

tyy ja koulut muuttuvat entistä monikulttuurisemmiksi.

Ylen (21.5.2014) rehtoreille tekemän kyselyn mukaan vähemmistö (40 %) vastaajista ilmoitti, että koulussa järjestetään lapsille oheistoimintaa uskonnollisten tilaisuuksien ajaksi. Kyselystä ilmeni myös, että osassa kouluista oheistoiminta tarkoitti käytävällä odottelua, yksin kirjastossa lukemista tai kouluun saapumista myöhempänä ajankohtana. Joissakin kouluissa aamuhartaus kuulutettiin koko koulussa, jolloin ainoa tapa olla osallistumatta oli poistumalla koulusta kokonaan. Vastaukset olivat todella huolestuttavia.

On selvää, että nykyisillä toimintamalleilla uskonnonvapaus ja yhdenvertaisuus ei toteudu kouluissa. Jokaisen lapsen oikeuksien ja yhdenvertaisuuden varmistamiseksi koulujen hengellisistä aamunavauksista tulee luopua.

Myös kouluaikana pidettävistä jumalanpalveluksista voitaisiin luopua tai siirtää ne kouluajan ulkopuoliseksi toiminnaksi, johon osallistuminen olisi vapaaehtoista.

Yhden uskontokunnan suosiminen ei ole hyväksyttävää edes perinteiden takia. Uskonnon harjoittamiseen pakottaminen tai eriarvoinen kohtelu, mikäli lapsi ei osallistu uskonnonharjoittamiseen on väärin ja laitonta!

Anette Karlsson Puheenjohtaja, Sosialidemokraattiset Opiskelijat – SONK ry DEBATTI 3/2014

12 | TEEMA

»Tappaisitko, raiskaisitko tai ryöstelisitkö, jos tietäisit, ettei jumalaa ole olemassa?«

OOPIUMIA VAI MYRKKYÄ?

S

aapuessani kotiin törmään toisinaan outoon vihreään olentoon. Se on todennäköisemmin cosplayta harrastava kämppikseni kuin ulkoavaruudesta saapunut, uusi elämänmuoto. Yksinkertaisin selitys on todennäköisin.

Fransiskaanimunkki Vilhelm Occamilainen kehitti 1300-luvulla tieteelliseksi periaatteeksi ”partaveitsensä”, jonka mukaan ilmiöitä selittävien tekijöiden määrän tulee olla mahdollisimman vähäinen. Occamin partaveitsi leikkaa turhat ad hoc-oletukset pois päätyen yksinkertaisimpaan ja selitysvoimaisimpaan teoriaan.

Sama pätee supernaturalistisiin teorioihin jumalasta tai jumaluuksista. Yksinkertaisin selitys hämmentävillekin asioille on todennäköisimmin vain atomien välistä vuorovaikutusta. Onkin ironista, että Occamilainen selitti aikanaan yksinkertaisuuden periaatteellaan kristillisen jumalan olemassaolon: ihmeiden takana oli aina kaikkivoipa Jumala, jolloin tarvitsi olettaa vain jumalan kaikkivoipaisuus monimutkaisempien teorioiden tai entiteettien – kuten atomien ja sitä pienempien partikkeleiden – sijaan. Yksinkertaisin selitys oli todennäköisin.

Evoluutiobiologi Richard Dawkins on käynyt kyltymätöntä taistelua kreationismia vastaan. Teoksessaan God Delusion (2006) hän väittää, että yliluonnollinen jumala tuskin on olemassa ja usko persoonalliseen DEBATTI 3/2014

jumalaan ylipäätään on harhaa. Harhalla tarkoitetaan itsepintaista, epätotta uskomusta, jota yksilö pitää edelleen yllä vankkojen vastakkaisten todisteiden edessä. Dawkins siteeraakin usein kirjailija Robert Pirsigia, joka kirjoittaa: kun yksi henkilö kärsii harhasta, kutsutaan sitä hulluudeksi.

Kun monta henkilöä kärsii harhasta, kutsutaan sitä uskonnoksi.

Dawkins otti puolustusaseman juupas-eipäs-taistelussa teismin ja ateismin välillä. Hän esittää kirjassaan neljä tietoisuutta nostavaa periaatetta, jotka mielestäni useimmat teistitkin voivat allekirjoittaa: I) Ateistit voivat olla onnellisia, tasapainoisia, moraalisia ja kokea intellektuaalista täyttymystä.

II) Luonnonvalinta ja vastaavat tieteenteoriat ovat selitysvoimaltaan ylivoimaisia verrattuna kreationismiin tai intelligent design- argumentteihin. iii) Lapsia ei tulisi leimata vanhempiensa uskon perusteella. ”Mus­ limilapsi”-tyyppisten sanojen käyttö tulisi nostaa kuulijan karvat pystyyn.

Yhtä epäilyttävää indoktrinointia olisi leimata lapsi vanhempiensa poliittisten näkemysten perusteella. iv) Ateistien tulisi olla ylpeitä, ei anteeksipyyteleviä. Ateismi on näyte terveestä ja itsenäisestä ajattelusta.

Ateistien moraaliin (tai moraalitttomuuteen) liittyen Dawkins osoittaa, ettei ihminen tarvitse uskontoa ollakseen hyvä. Hän kysyy: Tappaisitko, raiskaisitko tai ryöstelisitkö, jos

tietäisit, ettei jumalaa ole olemassa?

Dawkinsin mukaan vain harva yksilö vastaisi ”kyllä”. Tämä kumoaa väitteen, jonka mukaan tarvitsemme uskontoa toimiaksemme moraalisesti.

Itseasiassa moraalilla on darwinistinen perusta altruistiseen eli epäitsekkääseen toimintaan ohjaavissa geeneissä, jotka ovat evoluution prosessissa valikoituneet antaen ihmislajille empatiakyvyn.

Dawnkins puhuu myös historiallisesta kehityksestä viitaten moraaliseen Zeitgeistiin, ajan henkeen, joka kehittyy yhteiskunnassamme jatkuvasti liberaalimmaksi. Kehityksen myötä yleinen moraalikäsitys vaikuttaa myös siihen, miten uskonnolliset johtajat tulkitsevat pyhiä tekstejä.

Tästä syystä Dawkinsin mukaan moraali ei ole lähtöisin Raamatusta tai muustakaan Pyhästä Kirjasta. Suomessakin Raamattuun suhtaudutaan koko ajan entistä liberaalimmin – esimerkiksi tasa-arvoisesta avioliittolaista keskusteltaessa. Ihmiset poimivat oman sisäisen moraalikompassinsa avulla Raamatusta käyttötarkoitukseltaan hyvät kohdat ja jättävät huomiotta mielestään pahat määräykset.

Ateistisen pahan kolmiakseliksi kutsutut Dawkins, Harris ja Hitchens eivät puhu vain ateismin puolesta, vaan vankasti uskontoa vastaan.

He vievät marxilaisen ”uskonto on oopiumia kansalle” -ajattelun vielä pidemmälle. Uskonto on heidän mukaansa jopa myrkkyä.

TEEMA | 13

Kärkevin kriitikko uskontoa vastaan lienee journalisti Christopher Hitchens, jonka mukaan uskonto on myrkyllistä kymmenillä eri tavoilla: uskonnon varjolla tapetaan ja tapatetaan, alistetaan, orjuutetaan, rajoitetaan ihmisoikeuksia ja pahoinpidellään lapsia. Uskonto on korruptoitunut vallan väline. Hän ei hyökkää vain islamia ja kristinuskoa vastaan, vaan kaikkea järjestäytynyttä uskontoa vastaan aina atsteekkien uskosta nykypäivän buddhalaisuuteen.

Uskontoa voi tarkastella jopa markkinatalouskritiikin kautta. Uskonto luo kätevästi ensin kysynnän, joka on johdettu ihmisen luonnollisesta kuolemanpelosta. Kuolemanjälkeinen elämä ja siellä saavutettava onni tai kärsimys katalysoi tätä pelkoa.

Pelkoon tarjotaan kysyntää vastaten tuotetta, jonka vain ja ainoastaan pelon implementoija (uskonto) voi itse tarjota. Erityisen hyvää bisnestä tämä on sen takia, että tuotteen toimivuutta ei voi mitenkään todentaa tai reklamoida.

Hitchensin mukaan uskonto on peri­syntiä. Siihen on viisi syytä: i) uskonto antaa naiiveille ihmisille vääristyneen kuvan maailmasta ii) uhrilahjojen doktriini (eläinten tai ihmisten surmaaminen uhrina jumalille)

iii) sovituksen doktriini (ristiretket) iv) ikuisen kadotuksen tai ikuisen palkinnon doktriini (helvetti ja taivas) v) mahdottomien tehtävien ja sääntöjen määräykset (ml. epäterveet käsitykset seksistä) Ateismia voidaan puolustaa sekä tietoteoreettisesti että uskontojen vaikutuksiin vedoten.

Olen kolmen suuren ateistin kanssa samaa mieltä siitä, ettei ateisteja ei tulisi demonisoida. Tosin ei uskoviakaan. Uskonnon kritisointi instituutiona ei tarkoita antipatiaa uskovia henkilöitä kohtaan.

Uskontoja on useita erilaisia maail­ massa, joten olisi outoa olettaa, että juuri minun omaksumani uskonto niistä kaikista olisi oikeassa. Onkin jatkuvasti keksittävä uusia perusteluja sille, miksi mikään niistä ylipäätään olisi oikeassa. Useimmat uskonnot opettavat tyytymään tietämättömyyteen: siihen, ettei jotakin voida selittää. Uskontokriitikot näkevätkin tälläisen ajattelun jarruttavan kehitystä (sekä tieteellistä että moraalista), turruttavan kansaa ja opettavan vääränlaista ajattelua.

Minulle on suuri haaste käsittää, miten koko maailmankaikkeus voisi olla meistä riippuvainen. Miten jotakin kosmista olentoa voisi edes kiinnostaa tekemisemme, kuten se mitä

syömme tai kenen kanssa harrastamme yhdyntää?

En voi olla varma jumalten olemattomuudesta tai olemassaolosta, vaikka toinen näistä olisikin äärettömästi todennäköisempi vaihtoehto kuin toinen. Vaikkei teismiä voisi vääräksi todistaa, ei välttämättä ole ensimmäistäkään hyvää syytä olettaa sen olevan totta.

Minulle maailmamme on jo kyllin ihmeellinen ilman, että minun tarvitsisi lisätä siihen yhtä ulottuvuutta lisää. Tämä toki leikkaa maailmastani jotakin, jonka vain uskon kautta voisin löytää. Maailmankaikkeus ja biologinen todellisuutemme on jo nyt niin pakahduttava, ettei käsityskykyni riittäisi enää uuden olemassaolon tason ymmärtämiseen. Tämä maail­ ma riittää minulle. Yksinkertaisin selitys riittää minulle.

Hanna Huumonen Kirjoittaja on filosofian pääaineopiskelija ja paatunut tapa-ateisti Jyväskylästä.

Kirjallisuutta Richard Dawkins: The God Delusion Sam Harris: The End of Faith Christopher Hitchens: God Is Not Great: How Religion Poisons Everything

Michael Scriven taulukko tietoteoreettisista määritelmistä, joissa käsitys tiedosta jumalien olemassaolosta määritellään asteikkona.

Käsitys jumalan olemassaolosta

1. Suoraan toteennäytetty

Nimitys Vanhakantainen teisti

2. Vahvoja näyttöjä puolesta

Nykyaikainen teisti

3. Vahvaa näyttöä puolesta, silti myös näyttöä vastaan

Käytännön teisti

4. Näyttöä puolesta ja vastaan yhtä paljon

Agnostikko

5. Jonkin verran näyttöä puolesta

Epäilijä

6. Ei mitään näyttöä puolesta

Negatiivinen ateisti

7. Vahvaa näyttöä vastaan, ei mitään näyttöä puolesta

Positiivinen ateisti

DEBATTI 3/2014

14 | TEEMA

Kampen om det heliga landet

I

srael–Palestina -konflikten har pågått i ungefär 70 år i olika grader och i olika former. Konflikten har drabbat flera generationer av israeler och palestinier. Komplexiteten av denna konflikt är så gott som obegriplig då man begriper dimensionerna av dess tragedi. Därtill är konflikten ett mardrömsfall inom internationell politik och konfliktlösning.

Denna konflikt har tidvis vidsträckt sig till regionala krig mellan stater i området. Konflikten har dessutom varit i centrum av världspolitiken med anledning av det kalla kriget mellan väst- och östblocket. Tragiskt nog har flera generationer av främst israeler och palestinier, men också andra, drabbats av denna långvariga och komplexa konflikt.

Man bör hålla i minnet att Israel skapades i kontroversiella omständigheter år 1948. Men själva idén om en judisk stat uppstod redan på 1800-talet bland en del judar som förespråkade en judisk nationalstat i det heliga landet. Anhängarna av denna idéinriktning, bland judar, brukar kallas för sionister. Drömmen om en egen stat uppstod i huvudsak på grund av två orsaker. Den ena orsaken var nationalismen som var en ledande ideologi i Europa vid den DEBATTI 3/2014

tiden. Den andra orsaken var antisemitismen som drabbade judarna i Europa under olika tidsepoker. Sionisterna ansåg att enbart en stark judisk nationalstat i Palestina kunde skydda judarna från antisemitsmens återkommande förödelser.

En möjlighet att skapa en judisk stat i Palestina uppstod strax efter andra världskriget då judar runtom i världen, men främst från Europa, emigrerade till Palestina i stora skaror. Nazitysklands antisemitiska politik, som ledde till förintelsen där miljoner judar massmördades, spelade en stor uppmuntrande roll i judarnas massmigration till Palestina.

Israel är lindat i kontroverser, eftersom staten grundades på ett område där judarna egentligen inte hade bott, i stora skaror, sedan århundraden tillbaka. Istället dominerades området av arabiska muslimer.

Judarna började migrera i stora skaror till Palestina under det Brittiska Palestinamandatets tid, trots att britterna försökte begränsa judarnas massimmigration till området. Britternas försök att begränsa den judiska migrationen till området blev enbart ett misslyckat försök. Den judiska massmigrationen till Palestina resulterade i spänningar mellan den

ursprungliga lokalbefolkningen de nyligen inflyttade judarna. Palestinierna såg judarna som ett hot medan judarna såg palestinierna som ett hinder för en judisk stat.

Britterna försökte behålla freden mellan folkgrupperna, men utmaningen visade sig allt för svår på grund av våldsamheterna i området mellan den urspungliga och den inflyttade befolkningen. Storbritannien tappade sin vilja att stanna i Palestina när våldsamheterna i Palestina intensifierades – och särskilt då våldsamheterna började riktas mot brittiska soldater och tjänstemän i en allt högre grad.

Det Brittiska Palestinamandatet avslutates år 1948 och Israel hade slutligen grundats i området som dittills enbart varit känt som Palestina.

Grundandet av Israel resulterade i det första arabisk–israeliska-kriget mellan israeler och palestinier samt närliggande stater som ville stöda palestinierna. Sedan dess har andra både mer allvarliga och mindre allvarliga mellanstatliga konflikter inträffat i området. En av de mest avgörande internationella konflikterna var det så kallade Sexdagarkriget år 1967 mellan Israel och de närliggande arabstaterna: Algeriet, Egypten, Irak,

TEEMA | 15

Jordanien, Kuwait, Saudiarabien och Syrien. Israel gick ur kriget som en segrare. Gaza, Västbanken och Golanhöjderna ockuperades av Israel som resultat av detta krig.

Ett land men två stater Palestina och Israel är i princip ett land med två stater. Detta är en ostabil och konfliktladdad lösning som har lett till återkommande våldsamheter. Konfliktens grund ligger i att Israel i princip är en stat som har skapats av invandrare på ett område som redan var bebott av ett annat folk. Grundarna av Israel tvingade palestinierna ut ur dessas hem, och samtidigt berövade de dem hoppet om en dräglig framtid i det egna hemlandet. Israel fortsätter till denna dag med att expandera sina bosättningar i Västbanken, områden som än idag tillhör palestinierna. Därtill har Israel upprättat extensiva murar för att kontrollera människors rörelse över gränserna mellan områden bebodda av palestinier och israeler. Detta är något som försvårar otaliga palestiniers vardag då de dagligen tvingas köa i flera timmar för att komma till sin arbetsplats i Israel. Visserligen hävdar Israel att muren finns på grund

av säkerhetsskäl, vilket delvis är motiverat.

Inom socialdemokratin har vi en stark tro på ett samhälle där alla människor garanteras en möjlighet till en god framtid oberoende av personens kön, socioekonomiska bakgrund, etniska härkomst samt sexuella läggning och andra liknande angelägenheter som t.ex. religion. Däremot uppnås inte samhällsfreden genom att man segregerar olika folkgrupper i grupper som har olika samhälleliga rättigheter. Varenda människa bör ges en möjlighet till mänsklig utveckling och till en god framtid. Det finns så gott som inget värre än att man berövar en människa möjligheten till ett tillfredställande och meningsfyllt liv.

Jämlikhet i sin tur garanterar samhällsfreden i det långa loppet, och om man uppnår samhällsfred så behöver man inga murar eller barrikader.

Förutsättningarna för mänsklig utveckling är helt olika för palestinier och israeler. Den ena folkgruppen har omfattande rättigheter och tillgång till utbildning samt hälsovård. Medan den andra folkgruppen har en väldigt begränsad möjlighet till en dräglig framtid. Kontrasterna mellan dessa två etniska folkgrupper kunde alltså inte vara större, vilket inte gagnar samhällsfreden.

Jag är övertygad om att Israel och Palestina bör federaliseras i framtiden. Den federala lösningen kunde i bästa fall resultera i ’’Mellanösterns Belgien’’. Alternativet, om inget förändras, är att den nuvarande utvecklingen fortsätter. En utveckling där generation efter generation drabbas av samma urartade konflikt.

Våldets väg är vägen till fördärv, inte vägen mot en dräglig framtid.

Medan försoningens och federaliseringens väg är vägen mot en långsiktig samhällsfred. Israeler och palestinier skulle vara tvungna att samarbeta i ’’Mellanösterns Belgien’’ liksom valloner och flamländare i Belgien. Palestinier skulle få en möj-

lighet till en bättre framtid när de får tillgång till utbildning, hälsovård och socialtjänster. Radikalismen skulle alltså inte längre tilltala på samma sätt, eftersom allt fler palestinier har en möjlighet till en god framtid. Medan israelerna skulle kunna spendera en mindre andel av sin statsbudget på militären tillika som de får en större möjlighet att leva i samhällsfred.

Man bör minnas att Israel–Palestina-konflikten är förbryllande komplex och ett ”mardrömsfall” inom konfliktlösning. Det finns minst tre olika dimensioner i konflikten. Den första dimensionen är den interna Israel–Palestina-konflikten som sker inom det område som sammanvävt är Israel och Palestina. Den andra dimensionen är regional och berör främst relationerna mellan Israel och de närliggande staterna. Därnäst är den tredje dimensionen i konflikten inom världspolitiken.

Utmaningen, som på inget sätt är liten, är att alla aktörer som kan bidra verkligen skulle binda sig till att lösa denna utdragna konflikt.

Flera människor har redan försökt lösa konflikten, men tyvärr har alla försök hittills misslyckats. Det viktigaste är att det fortsättningsvis finns vilja och mod att försöka lösa denna konflikt i Mellanöstern. Det värsta alternativet skulle vara att man accepterar våldet och inte gör något åt saken. Den nuvarande situationen i Israel–Palestina-konflikten är oacceptabel och våldet måste avslutas.

Israel–Palestina-konflikten är en av mänsklighetens mest tragiska smärtpunkter. Därför bör vi arbeta tillsammans för att få ett slut på denna urartade och urgamla konflikt.

Tomi Kontkanen Politices kandidat från Åbo Akademi som kommer att studera vid Katholieke Universiteit Leuven i Belgien läsåret 2014–2015.

DEBATTI 3/2014

16 | TEEMA

Usko, pelko ja monipuolinen keskustelu »Mitä järjestäytyneempi uskonnollinen yhdyskunta on, sitä poliittisemmaksi se muuttuu.«

Pelkäsin koko lapsuuteni aina parikymppiseksi asti. Stigmaa, jonka omasta taustani kertominen toisi kavereideni keskuudessa. En halunnut ottaa riskiä, että menettäisin kaverini, joten kiertelin ja kaartelin. Joskus yritin kertoa, miksi en voinut tulla elokuviin tai koulun diskoon, mutta harva ymmärsi, joten oli helpompi keksiä tekosyitä ja pieniä valheita.

Olen yrittänyt muistella, miten pelkoni syntyi. Lapsuudestani muistan muutamia tapauksia, mutta ennakkoluulot ovat nousseet esiin ennen kaikkea aikuisten maailmassa. Opiskelijaporukan vierailulla puolustusministeriössä vuonna 2007 siviilivirkamies ilmoitti, ettei hän koskaan halua työskennellä kenenkään herätysliikeeseen kuuluvan kanssa, koska he ovat kaikki höyrypäitä.

Samanlaisia asenteita eri muodoissa ilmenee kaikkialla: yliopistolla, politiikassa, työelämässä. Siksi ei ihme, että ala-astetta käyvä lapsi ei ole avoin taustastaan vaan pyrkii peittelemään esikoislestadiolaisuuttaan. Ei 9-vuotias tai edes lukioikäinen osaa selittää ikätovereilleen, mitä eroa on esimerkiksi esikois- tai vanhoillislestadiolaisilla. Edelleen se on vaikeaa Suomessa, jossa ihmiset tuntevat huonosti uskonnollista kenttää.

Suomessa evankelisluterilaisesta tapakristillisyydestä poikkeavia uskonnollisia näkemyksiä vieroksutaan.

Eikä aiheetta. Suomalaiset lehdet DEBATTI 3/2014

ovat kertoneet viime vuosina useista tapauksista, joissa uskonto on ollut vallan väärinkäytön sekä hyväksikäytön väline. Lisäksi esimerkiksi uskomukset samaa sukupuolta olevien parisuhteesta estävät ihmisoikeuksien toteutumista.

Uskontojen ei pitäisi vaikuttaa ihmisten tasavertaisuuteen, eikä lakien ja yhteiskuntapolitiikan pitäisi perustua uskomuksiin. Tämä ovat tavoite, jonka täydellinen toteutuminen on hankalaa.

Jos siirrytään poliittisesta yksityiseen sfääriin, onko henkilökohtainen usko poliittista? Vastaus ei liene yksinkertainen, kuten esimerkiksi Ranskan tai Turkin huivikiistoista olemme oppineet. Mitä järjestäytyneempi uskonnollinen yhdyskunta on, sitä poliittisemmaksi se muuttuu.

Rajanveto yksityisen ja yhteisen välillä riippunee siitä, missä määrin omat näkemykset vaikuttavat muiden olemiseen. Miten puuttua tilanteeseen, kun uskonnolliset rakenteet tukevat esimerkiksi miesten asemaa naisten kustannuksella?

Asioiden muuttaminen – erityisesti rakenteiden purkaminen – vaatii syvällistä ymmärrystä sekä monitahoisten asioiden ja ongelmien tarkastelua useasta eri näkökulmasta. Siksi onkin turhauttavaa, kun muuten analyyttiset ihmiset möläyttelevät yksinkertaistettuja totuuksia suomalaisista herätysliikkeistä samalla, kun yleis-

tykset maailmanuskonnoista ovat jäämässä taakse.

Aloin päästä stigmatisoitumisen pelostani vasta aloittaessani yliopisto-opinnot, kun oma suhteeni uskontoihin ja uskomuksiin alkoi selkiintyä. Jälkikäteen ajatellen pelkoni hylätyksi tulemisesta oli liioiteltu.

Tuskin kukaan järkevä aikuinen hylkää toista pelkästään sen vuoksi, että hänen taustansa paljastuu poikkeavaksi.

Vielä Suomen ilmapiiri ei kuitenkaan rohkaise avoimeen keskusteluun uskonnoista, herätysliikkeistä ja niiden vaikutuksista, jotka eivät ole yksinomaan negatiivisia. Toivottavaa on, että keskustelu monipuolistuisi, koska vasta siinä vaiheessa todellinen muutos, sukupuolittuneiden rakenteiden purkaminen ja emansipaatio ovat mahdollisia.

Johannes Niemeläinen Kirjoittaja toimi SONKin varapuheenjohtajana vuonna 2012.

TEEMA | 17

Tapauskovaisuus vain käytäntöjä, joista puuttuu usko?

Martti Luther 1483–1546

Käytäntö ja puheet uskonnollisista rituaaleista voivat vaikuttaa hyvinkin pinnallisilta, mutta syvempi tarkastelu voi paljastaa jotain muuta. Mitä on luterilaisuus tänään?

Tapauskovaisuusteemaan liittyy se, että tietyt tavat ja käytännöt ovat kulttuurissamme niin vahvoja, että niitä vastaan voi olla vaikea toimia, ja se vaatii rohkeutta. Rakenteiden ja käytäntöjen vastaiset teot voivat olla ylitse­ pääsemättömiä erityisesti, kun on kyseessä elämän virstapylväät, joissa siirrytään elämäntilanteesta ja jopa statuksesta toiseen. Yhteiseen elämään sitoutuminen, lapsen syntymä ja kuolema ovat aina olleet ja ovat tärkeitä melkeinpä kaikkialla maailmassa. Siten on luontevaa, että niihin liittyy vahvoja rituaaleja ja käytäntöjä. Mutta ovatko ne siis linkittyneitä uskontoon ja esimerkiksi luterilaisuuteen vai yleisesti kulttuuriin ja yhteisön luomaan perinteeseen?

Keskusteluun tapauskovaisuudesta ja luterilaisuudesta linkittyy vahvasti se, mitä pidetään uskonnon harjoittamisena ja ns. aitona uskontona ja uskomisena. Ulkopuolisen on hyvin vaikea mennä varmuudella sanomaan, ovatko kirkkohäät ja hautajaiset pelkkä tapa, joka on jäänyt elämään vai onko siinä kuitenkin hitusen uskoa johonkin.

Esimerkiksi ystäväni kastoi lapsensa ”varmuuden vuoksi”.

Ajatuksella, lapsen kastamisella ei menetä mitään, mutta mitä tapahtuu, jos lasta ei kasta eikä hän saa siten Jumalan tuomaa suojaa. Eikö kastamisessa ole silloin mukana

uskoa Jumalaan tai ainakin toivetta, että Jumala varjelee lapsen alkavaa matkaa?

Tapauskovaisuutta saatetaan pitää vähempänä uskona tai ”ei-aitona” luterilaisuutena. Vaikka kaikki virret osattaisiin ulkoa ja käytäisiin joka viikko kirkossa, ei se välttämättä tarkoita suurta henkilökohtaisen uskon määrää tai niiden arvojen ja periaatteiden näkymistä muussa arjessa ja elämässä. Senkin voi kyseenalaistaa, kuinka paljon suomalaiset ovat missään vaiheessa uskoneet tai olleet hartaita luterilaisia, tai miten se on heidän arjessaan aikaisemmin näkynyt. Käännytys on vienyt pitkän ajan ja kristinuskoon liitettiin paljon myös pakanallisia perinteitä ja rituaaleja. Toisaalta monet vanhat ja pakanalliset juhlapäivät ovat linkittyneitä vuodenaikoihin tai muuten tärkeisiin tapahtumiin, ja siten niiden vakiinnuttaminen uskonnollisiksi juhlapyhiksi on saattanut olla helppoa.

Kuitenkaan uskon määrää samoin kuin ”aitoutta” ei voida mitenkään määritellä. Sitä on historian saatossa yritetty, ja edelleenkin erityisesti vallan kahvassa olevat tätä tavoittelevat. Toisinaan ihmisille onkin onnistuttu vakuuttamaan, että on olemassa oikea uskon määrä. Mutta jos olemassa tietty tavoiteltava määrä, senhän on oltava mitattavissa. Historian saatossa on annettu ja annetaan edelleenkin vastalahjoja eri mittakaavassa uskon määrän vakuuttamiseksi. Esimerkiksi pyhiinvaellusta pidetään nykysinkin henkilökohtaisen uskon huipentumana.  DEBATTI 3/2014

18 | TEEMA

»Esimerkiksi pyhiinvaellusta pidetään nykysinkin henkilö­ kohtaisen uskon huipentumana.«

Pakanalliset tavat

Onko arjessa eroja?

Luterilaisuus on hyvin laaja kristinuskon haara, jossa on myös monia herätysliikkeitä, joissa on tiukkoja sääntöjä ja ohjeita. Jos tapauskovaisuutta voidaan pitää käytäntönä, jossa ei ole ”aitoa” uskoa, näitä herätysliikkeitä tai raamatun kirjaimellista noudattamista voitaisiin silloin pitää ”aitona” uskonnon harjoittamisena. Herätysliikkeen piirissä tai vaikutusalueella saattaa kuitenkin olla hyvin pakanallisia piirteitä. Esimerkiksi Pohjanmaalla pääsiäis­kokot, joilla uskomusten mukaan kartotetaan pahat henget ja noidat, ovat tänä päivänäkin hyvin elävää perinnettä. Eikä tuon perinteen harjoittaminen ole mitenkään estynyttä herätysliikkeidenkään edustajilta, pikemmin päinvastoin.

Eittämättä kyse on perinteestä, joka on sulautettu omaan maailmankatsomukseen eikä sitä ole ainakaan uskon perusteella kyseenalaistettu.

Moni ihminen saattaa siis noudattaa luterilaisia perinteitä ilman, että niillä olisi itselle tai muillekaan läheisille uskoon liittyvää merkitystä. Täytyy kuitenkin aina muistaa, ettei toista ihmistä voi lokeroida pelkäksi tapauskovaiseksi ilman ”aitoa” uskoa, jos asiasta ei ole hänen kanssa henkilökohtaisesti keskustellut. Joku voi aivan hyvin haluta kirkon ja valtion eroa, uskoa (ainakin johonkin yliluonnolliseen) ja mennä naimisiin kirkossa. Toisaalta uskova ihminen voi aivan hyvin olla myös eronnut kirkosta.

Henkilökohtainen usko ei aina edellytä instituutioita ja valtavia rakenteita.

Tapauskovaisuus vs. luterilaisuus -kysymys ei siten ole yksi­selitteinen. Samalla voi pohtia, tuntevatko ja tietävätkö kirkon jäsenet, mitä luterilaisuus on. Ja todella eroaako tapauskovaisen ja ”aidosti” uskovan luterilaisen arjet toisistaan? Vai onko kyse vain henkilökohtaisesta uskon määrästä?

Vaikka haluaisikin vain kirkkohäät, kastaa lapset ja tulla haudatuksi seurakunnan maille, se on uskonnon harjoittamista. Pappi on läsnä, virsiä lauletaan, rukouksia lausutaan ja käydään läpi tuttu ja turvallinen seremonia. Siitä ei pääse mihinkään, että näitä rituaaleja ihmiset edelleenkin haluavat rytmittämään elämäänsä ja arkeansa. Ehkä nämä elämän vaiheesta toiseen siirtävät riitit ovat viimeisiä, joista luovutaan, vaikka kirkko muuten olisi vieraampi ja etäisempi.

Lopuksi, miksi meitä häiritsee se, että joku haluaa kirkko­häät vain upeiden puitteiden ja hienon seremonian takia? Miksei lasta voi kastaa vain varmuuden vuoksi?

DEBATTI 3/2014

Maria-Riitta Mällinen Kirjoittaja on rovaniemeläinen sosialidemokraatti, joka tykkää pohdiskella elämää ja sen merkitystä, loputtomasti.

TEEMA | 19

»Onko oikein vaatia korvaus pyhästä, jota ei vietä?«

Pyhät päivät vai pyhäpäivät?

Suomalaisen kulttuurin perusta on pitkälle evankelisluterilaisessa uskonnossa ja kristinuskossa yleensäkin. Niistä pyhistä, joita meillä vielä tänäkin päivänä vietetään, on suuri osa uskonnollisia pyhiä.

Pääsiäinen on täysin kirkkopyhä, mutta esimerkiksi juhannus tunnetaan paitsi muinaisuskontojen juhlana, myös Johannes Kastajan syntymäpäivänä. Helatorstai sekä helluntai ovat täysin kristillisiä pyhiä. Helluntai sijoittuu sunnuntaihin, joten palkkaukseen sillä ei ole suurtakaan vaikutusta, mutta helatorstain ansiosta monilla aloilla tuona päivänä tienaa hieman enemmän. Vuotuiset kavereiden kanssa juhlittavat pyhät, pyhäinpäivä sekä uusivuosi, ovat myös kristillisesti kytköksissä. Toki uutta vuotta juhlittaisiin todennäköisesti myös ilman kristin­ uskoa.

Olemme suurelta osin tapakristittyjä. Vuonna 2013 suomalaisista yli neljä miljoonaa kuului evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Vietämme joulua vuosittain, vierailemme haudoilla ja kuuntelemme hartaita joululauluja. Harva kuitenkaan kokee itseään uskovaiseksi.

Julkisuudessa parjataan usein kirkon toimintaa, uskontojen aiheuttamaa pahaa ja Päivi Räsäsen (joka tuntuu monen mielestä olevan sama kuin kirkko Suomessa) homofobiaa. Yksittäiset lausunnot julkisuudessa saavat äkkiä aikaan kirkosta eroamisten vyöryn. Kuinka moni kuitenkaan miettii, miten uskonto arkeemme vaikuttaa?

Olisimmeko valmiita luopumaan uskonnon positiivisista vaikutuksista arkeemme?

Monilla aloilla käydään kovaa kamppailua siitä, kuka saa tehdä pyhäpäivien vuorot. Usein korvaus pyhätyöstä

on 100 %, joillain aloilla korkeampi. Rehellisesti sanottuna, kuinka moni on harmitellut helatorstaille osunutta työvuoroa vain siitä syystä, että haluaisi hiljentyä muistelemaan Jeesuksen ylösnousemusta? Onko oikein vaatia korvaus pyhästä, jota ei vietä?

Suvivirren laulamisesta nousi kova poru keväällä. Virren laulaminen koulujen päättäjäisjuhlassa ei toisten mielestä ole suotavaa, sillä kaikki koululaiset eivät kuulu kirkkoon. Osan mielestä laulu ei ole uskonnollinen sen sanoista huolimatta, sillä siitä on tullut osa suomalaista tapakulttuuria.

Samalla kun vaadimme uskonnollisen laulun laulamisen lopettamista, onko meillä oikeus vaatia työnantajapuolta maksamaan korvaus päivinä, joilla ei ole meille mitään merkitystä?

Pyhäpäivien positiivinen vaikutus on siinä, että muutaman kerran vuodessa lähes koko Suomi pysähtyy yksittäisiä palveluja, sairaaloita ja tehtaita lukuun ottamatta.

Mikäli haluamme luopua uskonnosta osana yhteiskuntaamme yleisesti, on meidän luovuttava myös pyhäpäivien yleissitovuudesta. Näiden tilalle voisi keksiä uudet vapaat. Suomalaisen hyvinvointivaltion luomia mahdollisuuksia olisi syytä pysähtyä koko kansan miettimään edes kerran vuodessa. Sillä mikään ei ole niin pyhää, etteikö se voisi myös kadota.

Milla Granlund Kirjoittaja on Tasy ry:n puheenjohtaja, joka lauloi viisi vuotta seurakunnan lapsikuorossa, arvostaa kirkon tekemää yhteiskunnallista työtä ja esittelee tässä tekstissä täysin omia näkemyksiään.

DEBATTI 3/2014

20 | TEEMA

Norjalainen huntu

Norjan yleisradion mukaan maan työväenpuolue harkitsee vakavasti kannattavansa kasvot peittävän hunnun käytön kieltävää lakia. Puheenjohtaja Jonas Gahr Støren mukaan kasvojen peittäminen syrjii naisia, vaikuttaa heidän viestintäänsä ja estää aktiivisen osallistumisen yhteiskuntaan. Vastaavanlainen laki on voimassa mm.

Ranskassa ja Belgiassa.

Perinteisiä kasvot peittäviä huntuja on kahdenlaisia: niqab on musta kasvohuntu, joka jättää näkyviin vain silmät. Se on tyypillinen mm. Saudi-Arabiassa, mutta saavuttanut jonkin verran suosiota muuallakin. Burqa sen sijaan on Afganistanissa tyypillinen täyspitkä, yleensä sininen kaapu, joka peittää koko vartalon jättäen silmien eteen näkemisen mahdollistavan ristikon. Kasvot näkyviin jättävää huntua kutsutaan yleensä hijabiksi.

Kasvot peittävän hunnun käytön kieltävä lainsäädäntö koskee poikkeuksellisen pientä ihmisryhmää. Euroopassa on noin 16 miljoonaa muslimia eli noin 4% maanosan väestöstä. Muslimien keskuudessa uskonnollisiin kysymyksiin suhtaudutaan eri tavalla ja uskovaisina itseään pitävät toteuttavat uskontoa eri tavoin. Iso osa muslimi­ naisista ei käytä huntua ja niistä, jotka käyttävät, harva verhoutuu niqabiin. Kun Ranskan huntukielto astui voimaan, maan neljästä miljoonasta muslimiasukkaasta niqabia käytti noin 2000 naista. Burqia ei ole tavattu Euroopassa juuri koskaan.

Ajatus musliminaisten vapauttamisesta hunnun vankilasta ei ole uusi, vaan juontaa juurensa siirtomaavallan ajalta. Sorrettujen ja takapajuisten naisten vapauttaminen oli yksi voimakkaimmista oikeutuksista länsimaiden toimille siirtomaissa. Toisaalta huntuun liittyviä lakeja ja prosesseja on ollut useissa eri maissa jo ennen Ranskaa.

Turkissa Atatürkin aikana tehtiin laajaa ja intensiivistä propagandaa, jotta naiset luopuisivat hunnuistaan. Iranissa hunnun käyttö ensin kiellettiin vuonna 1936 ja tehtiin sitten pakolliseksi 1970-luvulla.

Huntukieltoa kannattavien puheista saa herkästi käsityksen musliminaisista kielitaidottomana joukkona DEBATTI 3/2014

kotiäitejä, jotka elävät miestensä armoilla ja miehensä pakottamana verhoutuvat huntuun. Media voimistaa tätä mielikuvaa toistamalla kuvia niqabeihin ja burqiin pukeutuneista naisista aina, kun islam on otsikoissa. Kehon ja pään verhoaminen on länsimaalaisten mielestä naisen kohdistuva patriarkaalisen sorron muoto.

Hunnut ovat kieltojen kannattajille paitsi musliminaisten sorron symboleja, myös uhka eurooppalaisille.

Kasvonsa peittävä henkilö on potentiaalinen rikollinen ja mediassa viljellään spekulaatioita naisista, joiden burqissa piilotellaan pommeja. Lisäksi hunnuttautuneet musliminaiset vaarantavat sekularismin ja tunnustuksettomuuden.

Silmiinpistävää huntua koskevissa julkisissa keskusteluissa on se, että äänessä eivät ole huntua käyttävät naiset vaan länsimaalaiset poliitikot. Vaikka jotkut musliminaiset pakotettaisiin käyttämään huntua, osa musliminaisista verhoutuu siihen omasta tahdostaan. Maahanmuuttajamuslimi saattaa alkaa pukeutua huntuun, vaikka omassa perheessä huntua ei olisi käytetty. Perhe on voinut jopa vastustaa hunnun käyttöä. Kun vuonna 2010 Italiassa alettiin keskustella täyspeittävän hunnunkäytön kieltämisestä, 27 niqabia käyttävää naista lähestyi maan hallitusta kirjeellä, jossa he kertoivat, kuinka ovat vapaaehtoisesti kääntyneet islaminuskoon ja alkaneet siksi verhoutua.

Norjan työväenpuolueen puheenjohtaja Støre perusteli kieltoa myös musliminaisten viestinnän vaikeutumisella kasvot peittävän hunnun vuoksi. Saman asian on nostanut esille myös Iso-Britannian työväenpuolueen Jack Straw vuonna 2006. Niqabien määrä Britanniassa jopa kasvoi Straw’n puheenvuoron seurauksena ja osa naisista verhoutui huntuun solidaarisuudesta muita täyspeittävää huntua käyttäviä sisariaan kohtaan. He vastustivat Straw’n näkemyksiä sillä perusteella, että internet ja puhelimet osoittavat, ettei viestintä läheskään aina edellytä toisen kasvojen näkemistä.

Musliminaisten oikeus olla osa länsimaista yhteiskuntaa on huntukieltojen kannattajien uuskolonialistinen

TEEMA | 21

»Vaikka jotkut muslimi­ naiset pakotettaisiin käyttämään huntua, osa musliminaisista verhoutuu siihen omasta tahdostaan.«

naamio. Osallistuminen ei edellytä kasvojen tai pään paljastamista julkisella paikalla. On rasistista ja seksististä väittää, että hunnutetut musliminaiset eivät uskalla myöntää olevansa alistettuja tai eivät edes ymmärrä olevansa, koska ovat niin tottuneita siihen. Musliminainen, joka käyttää huntua sakon uhalla, on tismalleen samassa syrjityssä asemassa kuin musliminainen, joka käyttää huntua vasten tahtoaan Musliminaisten huntu on tehnyt islamin näkyväksi osaksi eurooppalaista julkista tilaa ja on osa modernia Eurooppaa siinä missä älypuhelimetkin. Musliminaisten oikeutta päättää omasta kehostaan ja harjoittaa uskontoaan ei saa loukata länsimaisen hunnuttoman kulttuurin suojelemisen varjolla. Feminismi ei kuulu pelkästään norjalaisittain pukeutuville naisille.

Nelli Nurminen Kirjoittaja kiittää uskontotieteilijätovereitaan avartavista ja asiantuntevista keskusteluista aiheeseen liittyen.

Lue myös Renata Pepicelli – Islamin huntu (Vastapaino, 2014)

Tulkaa kaikki!

Edistysmielisyyttä kirkossa? Kyllä vain! Vuonna 2006 perustettiin Tulkaa kaikki -liike, joka toimii Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluvien uudistusmielisten verkostona. Liikkeessä toimiminen ei vaadi jäsenyyttä, pääasia on, että haluat toimia ohjelmaan kirjattujen tavoitteiden puolesta.

Ohjelman voi allekirjoittaa netissä, ja liikkeen toimintaa ohjaa myös Helsingissä kokoontuva toimintaryhmä. Paikallista toimintaa varten on hiippakunnallisten yhdyshenkilöiden verkosto. Liikkeen jäsen voi olla ihan tavallinen seurakuntalainen, vaikuttaa luottamustoimijana kirkossa, seurakuntaneuvostoissa, kirkkovaltuustoissa, kirkkoneuvostoissa ja hiippakuntavaltuustoissa sekä kirkolliskokouk­ sessa. Verkostossa on mukana sekä puolueisiin kuuluvia että puoluepoliittisesti sitoutumattomia.

Kaikki vaikuttaminen alkaa seurakuntavaaleista. Vuoden 2006 vaaleissa oli ensimmäisiä Tulkaa kaikki -ehdokaslistoja, vuonna 2010 oli enemmän ja tämän syksyn vaaleissa on tarkoitus taas nostaa ehdokaslistojen määrää eri seurakuntiin.

Tutustu ohjelmaan ja allekirjoita se itse! Jos et ole lähdössä itse ehdolle, niin valitse ainakin ehdokas, joka kuuluu edistysmielisiin. Nettisivuilla voi halutessaan julkaista oman nimen allekirjoittajien joukossa, ja moni ehdokas on varmaan niin tehnytkin.

Tervetuloa Tulkaa kaikki -liikkeeseen! tulkaakaikki.net

Liikkeen ohjelma: Kristuksen kirkko on kaikille avoin. Me kristityt olemme kuitenkin asettaneet esteitä evankeliumille. Siitä meidän on tehtävä parannus.

Aikaan sidotut ihmiskäsitykset, maailmankuvat ja elämänohjeet eivät ole uskon perustotuuksia. Kirkon on aina täytynyt arvioida ne uudelleen. Jeesus itse hylkäsi isien perinnäissäännöt. Luther poisti pappien selibaatin. Uudelleenarvioinnit ovat tarpeen myös meidän aikanamme.

Kirkolliset toimintarakenteetkaan eivät ole uskon perustotuuksia. Läpinäkymätön päätöksenteko tuottaa huonoja ratkaisuja. Avoin vuorovaikutus antaa kirkon jäsenille mahdollisuuden osallistua yhteisiin päätöksiin.

Tarvitsemme ennakkoluulottomia avauksia. Eri tavoin ajattelevien kirkollisten ryhmien välille on rakennettava luottamusta ja sovintoa. Kirkossa on määrätietoisesti tuettava rehellistä keskustelua. Onnistumisen ja esimerkillisyyden  DEBATTI 3/2014

22 | TEEMA

kulissit on uskallettava purkaa. Yhdessä on etsittävä keinoja jakaa aineellista hyvää toisten kanssa.

Erityisen tärkeää on, että kirkon yhteyteen pääsevät ne, jotka tuntevat tarvitsevansa sitä, mutta jotka pettyneinä ovat jo jättäneet sen. Voimaton viivytystaistelu jäsenkatoa vastaan ei riitä. Kirkon on käytävä avoimeen kamppailuun saadakseen takaisin myös ne, jotka ovat jo lähteneet. Kirkko voi muuttua, kun me muutumme.

Me uudistusta kaipaavat voimme yhdistää voimamme ja ottaa entistä suuremman vastuun kirkostamme. Mukaan kutsutaan yli herätysliike-, puolue- ja muiden rajojen kaikkia, jotka yhtyvät uudistusohjelmaamme. Toivomme uudistusliikkeen vahvistavan sitoutumistamme kirkkoon ja sen työhön.

Näin tehdään tietä Kristukselle: – Kirkollisen keskustelun ja päätöksenteon on oltava avointa.

– Kirkon on kasvettava lähimmäisenrakkauden ja oikeudenmukaisuuden yhteisöksi: – Naispuolisten pappien syrjiminen on lopetettava kaikissa seurakunnissa.

– Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat on ehdoitta toivotettava tervetulleiksi seurakuntien jäseniksi ja työntekijöiksi.

– Eronneiden, avoliiton valinneiden ja yksin elävien elämänratkaisuja on kunnioitettava.

– Meidän on yhdessä jaettava aineellista hyväämme oman maamme ja maailman köyhien kanssa.

– Eri tavoin ajattelevien kirkollisten ryhmien välille on rakennettava luottamusta ja sovintoa.

Mottomme: Kristuksen kirkko on kaikille.

Tiina Vesa Kirjoittaja on mukana Tulkaa kaikki -liikkeessä.

DEBATTI 3/2014

K

uulun herättäjäyhdistykseen eli olen körtti. Herännäisyys on maltillinen ja yleiskirkollinen Suomen evankelisluterilaisen kirkon sisällä toimiva perinteinen herätysliike. Sitä esiintyy erityisesti Suomessa pappien ja seurakunnan muiden työntekijöiden joukossa. Yhteisössä on myös paljon muusikoita ja monet radiossakin soivat kevyen musiikin artistit ovat usein körttejä. Konkreettiset asiat joita olen körttinä kokenut ovat körtti-pastillit, herättäjäyhdistyksen rippileiri, herättäjäjuhlat, seurat, herättäjäjuhlien kesähattu ja siionin virret.

Herännäisyyteen ei kuulu paljoa normaalista luterilaisuudesta poikkeavaa eikä se siksi ole koskaan ollut kovin näkyvä osa elämääni. Monet ystäväni tuskin edes tietävät asiasta.

Arvoissani toki on piirteitä jotka saattavat etäisesti kummuta herännäisyydestä. Uskon vahvasti yhteisöllisyyteen ja ihmisen velvollisuuteen totella hyvää ja oikeudenmukaista järjestelmää. Näin ollen minun on äärimmäisen vaikea ymmärtää kapinointia, anarkismia tai muuta yhteistä järjestelmäämme vahingoittavaa toimintaa. Maksan verot mielelläni ja haluan tuoda korteni kekoon yhteisöä tukevalla tavalla. Herännäisyydessä korostetaan jumalan suuruutta ja ihmisen pienuutta. En menisi sanomaan että valtio on minulle vielä jumala, mutta siihen on pyrittävä,

TEEMA | 23

Yhteisöllinen herännäisyys »Minunkin rippileirillä pappi sanoi että ›seksi on jumalan lahja.‹«

tekemällä siitä tarpeeksi armollinen, oikeudenmukainen ja kannustava.

Nimitys körttiläisyys ja körtti tulevat alunperin halventavasta nimityksestä, joka liittyy heränneiden miesten käyttämään mustaan tai harmaaseen takkiin. Ennakkoluulot eivät ole kadonneet. Harva tietää mitä herännäisyys on, mutta monilla on valmiina mielikuva konservatiivisista hihhuleista. Totuus on toinen. Herännäisyys perustuu vahvasti yhteisöllisyyteen, joka näkyy esimerkiksi jokavuotisilla herättäjäjuhlilla, jonne kokoontuu vuosittain n. 20 000– 30 000 henkeä.

Myös herättäjäyhdistyksen rippi­ leirit Aholansaaressa keräävät vuosittain nuoria ympäri Suomen miettimään uskontoa filosofisista näkökulmista. Yhteinen toiminta ja nuorten erityinen huomiointi onkin varmasti syitä miksi herännäisyys on myös tänä päivänä hyvin vapaamielinen herätysliike, hyväksyen hyvin aikaisessa vaiheessa mm. homoparit ja naispappeuden. Minunkin rippileirillä pappi sanoi että ”seksi on jumalan lahja.”

On outoa joutua selittämään, miksi kuuluu kirkkoon tai herättäjäyhdis-

tykseen. Joskus perusteeksi riittää, että kertoo sen kuuluvan Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Joskus pitää perustella sekin. En ymmärrä kirkosta eroamista. Kirkko on vahva osa kulttuuriamme sekä hyvä ja kehityskelpoinen instituutio. Sen ansiosta meillä on yhteiset juhlapyhät, toimiva ulkomaanapu, kauniit kirkot ja tietynlainen henkinen järjestys.

Toki yksittäiset ihmiset sen piirissä yrittävät tyrannisoida ja estää sen kehityksen ja mahdollisuudet palvella tämän päivän ihmistä, mutta samoin kuin politiikassa, se ei ole syy erota ja luovuttaa.

Olen käynyt myös kotiseurakuntani isoskoulutuksen, joka on oikeastaan paljon enemmän kuin pelkkä isoskoulutus. Järvenpäässä on isoskoulutus on nelivuotinen lapsi- ja nuorisotyön avustajakoulutus LNAK, tuttavallisemmin nakki-koulutus.

Tätä kautta pääsin tutustumaan myös oman seurakuntani nuorisotoimintaan. Olin isosena Järvenpään seurakunnan vaellusrippileirillä. Tavallisella rippileirillä tunnelma oli erilainen, koska nuorilla oli erilaiset motiivit suorittaa kristilliset velvollisuutensa, kuin körttileirilläni. Ehkä

sitä voisi verrata samantyyppisenä erona kuin mitä peruskoulun ja lukion välillä oli.

Olen myös työskennellyt kirkossa apulaissuntiona lukioaikanani. Messujen valmistelu kuten virsinumeroiden asettelu seinälle tai viinin riittävyyden arviointi ehtoollista varten, olivat sunnuntain tuplapalkalla mukavaa puuhaa.

Tulen menemään naimisiin kirkossa, kastamaan lapseni seurakunnan jäseniksi kysymättä heiltä sekä testamentissani tulee ilmenemään ne virret mitä toivon hautajaisissani veisattavan. Toivon hartaasti, että myös jälkipolveni käy rippileirinsä Aholansaaressa ja tulevat haudatuksi ikuiseen lepoon kirkon jäseninä.

Pekka Tuuri Kirjoittaja on hiljainen körtti, kovaääninen demari.

Herännäisyys eli körttiläisyys on Pohjois-Savosta ja Pohjanmaalta 1700-luvulla alkunsa saanut yksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sisällä toimivista perinteisistä herätysliikkeistä. www.h-y.fi DEBATTI 3/2014

24 | TEEMA

Uskonnon uhri – ikuisesti ulkopuolinen

U

skonnot lupaavat yleensä ikuista elämää ja onnea niille, jotka Jumalan sanaa kuuntelevat.

Jehovan todistajat uskovat elävänsä ikuisesti paratiisissa, mutta lapsuuteni ja nuoruuteni yhteisössä eläneenä sain ainoastaan ulkopuolisuuden tunteen ja häpeän erilaisuudesta.

Päällimmäisin tunne lapsuudestani on ulkopuolisuuden tunne. Seurakunnassa opetettiin, että on kahdenlaisia ihmisiä, me ja nuo toiset. ”Me emme ole osa maailmasta” oli erittäin suosittu lainaus raamatusta. Koulussa uskontoni oli kaikkien tiedossa, koska en osallistunut uskontotunneille tai käynyt kirkossa muiden mukana. Olin erittäin ahdistunut erilaisuudestani, ja pelkäsin tilanteita joissa se voisi tulla esille. Pelkäsin joutuvani selittämään ja puolustamaan asioita, joita en itsekään kunnolla ymmärtänyt saati uskonut niihin. Valehtelin jouluna saamistani lahjoista, koska Jehovan todistajat eivät vietä joulua eikä lahjojakaan tietenkään annettu. Väitin etten halunnut järjestää syntymäpäiväjuhlia tai että vietin ne jossakin muualla, ja siksi koulukavereita ei kutsuttu.

Olin kahdeksantoista kun jätin kirjallisen eroilmoituksen seurakuntaan. Jäin monella tapaa tyhjän päälle: suurin osa ystävistäni ja kavereistani oli ollut Jehovan todistajia, monet sukulaiseni myös, ja mitään yhteydenpitoa ei kannattanut odottaa. Minulla ei ollut realistista käsitystä elämästä uskonnon ulkopuolella. Toisaalta olin äärettömän helpottunut. Enää ei tarvinnut jatkaa kaksoiselämää ja esittää kunnollista kristittyä, jota en ollut enää vuosiin ollut.

Ulkopuolinen kaikkialla Ulkopuolisuuden tunne ei kuitenkaan kadonnut mihinkään. En halunnut puhua uskonnosta, joten iso osa lapsuuden kokemuksistani jäi automaattisesti keskustelun ulkopuolelle. En ollut kokenut perhejouluja, rippikoulua enkä edes syntymäpäiviä. Valehtelin, ja valehtelen edelleen jopa ystävilleni peittääkseni menneisyyteni. Yksikään seurustelukumppanini ei ole ollut tietoinen taustastani.

Jatkuva sanojen varominen on saanut minut sulkeutuneeksi myös muista asioista keskustelemisessa. Häpeän DEBATTI 3/2014

edelleen taustaani, mutta vielä enemmän häpeän sitä, kuinka hyväksi valehtelijaksi olen vuosien saatossa tullut.

Uskosta luopuminen ei ollut lopulta minulle vaikeaa, koska en ikinä varsinaisesti uskonut Jehovan todistajien opetuksiin. Olin usein rukoillut uskoa ja vahvistusta opetetuille asioille, mutta en saanut vastausta rukouksiini.

Tunsin itseni ulkopuoliseksi myös Jehovan todistajien yhteisössä, koska kaikki muut vaikuttivat uskovan täydestä sydämestään seurakunnan opetukseen, ja muutenkin suorittavan uskontoa paljon paremmin. Hyvin toimivat nuoret saivat kiitosta seurakunnassa ja heitä pidettiin esimerkkeinä meille heikommille.

Jatkuvaa suorittamista Jehovan todistajana oleminen oli minulle ennen kaikkea suorittamista. Kaikkea laskettiin ja arvosteltiin. Kuukausittain raportoitiin kirjallisesti, kuinka monta tuntia oli käyttänyt jumalan sanan julistamiseen, ja kuinka paljon lehtiä ja kirjoja oli jakanut. ”Hyvää uutista” oli julistettava, vaikka se olisi ollut kuinka ahdistavaa ja pelottavaa. Julistamaan mentiin pareittain, lapset ja nuoret kävivät joko omien vanhempiensa tai jonkun muun aikuisen kanssa.

Jos minua pyydettiin lähtemään, yritin aina keksiä teko­ syyn, joka yleensä liittyi kouluun. Joskus pystyin välttämään jopa kokouksia sillä syyllä, että piti lukea kokeisiin.

Muistan valehdelleeni jo alle kouluikäisenä vatsani olevan kipeä, ettei tarvitsisi lähteä kahdeksi tunniksi kuuntelemaan puheita, joista en juuri mitään ymmärtänyt. Seura­ kunnassa tarkkailtiin kokouksissa käymistä, ja poissaoloista kyseltiin. Kokouksia on kolmesti viikossa, joten seurakunnalla on vahva ote jäsentensä vapaa-ajasta.

Jehovan todistajien lapsille aletaan jo pienenä kertoa demoneista, jotka etsivät tilaisuutta johdattaa ihminen harhaan. Nämä kertomukset aiheuttavat monille pelkotiloja ja painajaisia. Minuun Saatanalla ja demoneilla pelottelu vaikutti päinvastaisesti kuin oli tarkoitus. En osannut pelätä, sen sijaan kiinnostuin aiheesta. Kun jumalaan tuntui olevan mahdotonta saada kosketusta, ehkä yliluonnollisia kokemuksia voisi löytää toisesta suunnasta?

TEEMA | 25

Irtiotto seurakunnan säännöistä Ihminen kaipaa jonkinlaista yhteisöä ympärilleen. Parhaimmillaan uskonto voi tarjota tällaisen yhteisön, jossa voi tuntea olonsa turvalliseksi samanhenkisten ihmisten keskuudessa. Yhteisöllisyys voi kuitenkin kääntyä negatiiviseksi. Etenkin pienissä yhteisöissä ryhmän paine rajoittaa yksilöä ja ohjailee käyttäytymistä. Jehovan todistajien seurakunnat ovat pieniä ja tiiviitä yhteisöjä, joissa kaikki tuntevat toisensa ja sosiaalinen kontrolli oikein käyttäytymiselle on kova. Nuorelle, itseään etsivälle ihmiselle paine voi käydä liian kovaksi, enkä minäkään uskaltanut olla oma itseni.

Ympäröivän maailman ja sen ihmisten pahuus on kiistämätön tosiasia Jehovan todistajien keskuudessa. Maailmallisten ystävien hankkimisesta varoitellaan sekä lapsia että aikuisia, ehkä siksi että ystävyys ei-uskovaan voisi avata silmät tosiasioille. Todellista rakkautta ja pyyteetöntä ystävyyttä olen kuitenkin kokenut ainoastaan seura­ kunnan ulkopuolella. Seurakunnassa ystävyys on jatkuvasti katkolla, koska se riippuu omasta suoriutumisesta Jumalan työssä.

Seurakunnasta eroamisen jälkeen aloin tehdä kaikkea, mikä ennen oli kielletty. Sosiaalinen kontrolli ja kiellot seurakunnassa määrittelivät vapaa-ajan viettotapoja, pukeutumista ja ystäviä. Olin salaa käyttänyt alkoholia jonkin verran jo aikaisemmin, mutta erottuani aloin juoda enemmän ja aloitin tupakoinnin. Käytin vaatteita joita kunnon kristitty ei missään nimessä oli pukenut ylleen, ja laitoin lävistyksiä jotka myös olivat kiellettyjen listalla.

Pystyin myös ensimmäistä kertaa elämässäni vastaamaan rehellisesti, kun minulta kysyttiin lempimusiikkiani. Kaikenlainen raskas musiikki on Jehovan todistajien piirissä kielletty, koska se liitetään automaattisesti saatananpalvontaan.

tyi kun minut painostettiin esittämään puheita seurakunnan edessä, vaikka pelkäsin ja olin epävarma.

Jehovan todistajat vetoavat mielellään ihmisten järkeen. Materiaalia on valtavasti, Vartiotorni ja Herätkää -lehtien lisäksi ilmestyy jatkuvasti uusia kirjoja joissa Jumalan sanaa tulkitaan. Raamattua lainataan paljon, ja yksittäisiä jakeita selitetään ja analysoidaan. Järkeilyä korostetaan välillä jopa uskon kustannuksella: kaikki pyritään todistamaan nokkelien päättelyketjujen ja historiallisten totuuden murusten avulla, joten uskon merkitys himmenee.

Poliittinen toiminta on kielletty Jehovan todistajilta, eivätkä he saa edes äänestää. Ympäröivän maailman toimintaan ei edes yritetä vaikuttaa, vaan odotetaan että jumala korjaa vääryydet ja pelastaa kärsivät. Tämä ajatustapa oli minusta jo lapsena väärä ja typerä, ja olin pohjattoman onnellinen päästessäni ensimmäistä kertaa äänestämään.

Poliittinen aktiivisuus on tuonut minulle monia niistä asioista, joita uskonnon luvattiin antavan: yhteisöllisyyttä, luotettavia ystäviä, mahdollisuuden kehittää itseäni ja uskoa tulevaisuuteen.

Kirjoittaja on halunnut pysyä anonyyminä

Mikä UUT ry?

Uskontojen uhrien tuki UUT ry on perustettu tukemaan uskonnollisten yhteisöjen negatiivisista toimintatavoista kärsineitä entisiä tai nykyisiä jäseniä sekä heidän läheisiään. Jotkut yhteisöt voivat kontrolloida voimakkaasti jäsentensä elämän kaikkia osa-alueita, ja niistä eroaminen on tehty vaikeaksi. Eroavaan tai erotettavaan voidaan kohdistaa esimerkiksi Jehovan todistajienkin käyttämää karttamisrangaistusta, jolloin yhteisöön yhä

Järki vai usko?

kuuluvat eivät pidä mitään yhteyttä eronneeseen. Eronneen voi

Perhetaustani vuoksi en päässyt, tai joutunut, ikinä seura­ kunnan parhaiden todistajien joukkoon. Isäni ei ollut ikinä mukana uskossa, eikä äitini kahden tyttären kanssa ollut mahdollista olla esimerkillinen todistaja. Jehovan todistajien seurakunnissa miehet johtavat seurakuntaa, samoin kuin mies on perheen pää. Naisille on kyllä varattu paljon tehtäviä. Nuorten naisten odotetaan ennen lasten hankkimista toimivan tienraivaajina, eli todistajina jotka käyttävät 70 tuntia kuukaudessa jumalan sanan levittämiseen. Seurakunnassakaan ei tarvitse täysin vaieta, vaan jo hyvin nuorena aloitetaan esittämään harjoituspuheita, joiden tarkoituksena on valmistautua puhumaan muille ihmisille uskostaan. Puheet arvostellaan julkisesti, ja jos arvosana on liian huono, joutuu yrittämään uudestaan.

Pikku hiljaa olen päässyt esiintymiskammostani, joka syn-

kontrolloivat yhteisöt rajoittavat kanssakäymistä ulkopuolisten

olla myös vaikeaa jatkaa elämää uskonnon ulkopuolella, koska kanssa. Eronneen täytyy siis opetella kokonaan uusi elämäntapa ja siirtyä täysin uuteen sosiaaliseen piiriin.

UUT ry pyrkii ehkäisemään uskonnollisten yhteisöjen harjoittamia ihmisoikeusloukkauksia ja hengellistä väkivaltaa, ja lisäämään tietoisuutta näistä ongelmista. Sen asiantuntemusta uskonnollisista liikkeistä on hyödynnetty muun muassa oikeusministeriössä, kun kesällä 2014 on käsitelty Jehovan todistajien karttamisrangaistuksia ja niiden laillisuutta.

UUT ry:n vertaistukiryhmiä toimii tällä hetkellä Helsingissä, Tampereella, Turussa, Seinäjoella, Oulussa, Joensuussa ja Rovaniemellä. Lisäksi yhdistyksellä on auttava puhelin, joka palvelee koko maata. uskontojenuhrientuki.fi DEBATTI 3/2014

26 | TEEMA

Yhteisvastuuta kirkkoon

M

itä mieltä sosialidemokraatit ovat kirkon asioista ja tehtävistä? Kootun vastauksen tähän kysymykseen löytää SDP:n tuoreesta seurakuntavaaliohjelmasta. Tulevan marraskuun seurakuntavaaleja varten seurakuntatyöryhmässä laadittu ohjelma käsiteltiin toukokuussa puoluehallituksessa ja se on nyt ehdokkaiden käytössä vaalityössä. Seurakuntavaaliohjelma käsittelee vain evankelisluterilaisen kirkon toimintaa, koska muissa kirkkokunnissa ei ole vaaleilla valittavia luottamushenkilöitä. Kirkollisveroakin kerätään vain luterilaiselle ja ortodoksiselle kirkolle.

SDP:n keskeisin uskontoja ja kirkkoa koskeva periaate on uskonnonvapauden kunnioittaminen. Kirkkoon kuuluminen on ok, mutta yhtälailla kunnioitamme jokaisen oikeutta olla kuulumatta mihinkään kirkkokuntaan.

Uskonnon ja kirkon ja politiikan suhde on kompleksinen. Tuomitsemme uskonnon tuomisen politiikkaan ja osin kirkossa vierastetaan politiikan tuomista kirkkoon.

Oman puolueen piirissä kysellään aika ajoin pitääkö puolueella olla jokin erityinen kirkkokanta vai onko kysymys enemmän jokaisen henkilökohtaisesta asiasta tai sellaisesta ryhmätoiminnasta, joka ei puolueelle kuulu.

Tämä kysymys on noussut usein esille puoluekokouksessa vaatimuksena erottaa kirkko valtiosta ja siis myös SDP:stä.

Asiaa ja historiaa tältä osin selvitettiin ansiokkaasti viime puoluekokouskaudella puoluevaltuustolle ja päädyttiin jatkamaan entisellä hyväksi todetulla linjalla. Luterilainen kirkko ja sen opetukset ovat vaikuttaneet laajasti kulttuuriimme ja näkyvät tänä päivänäkin. Kevään suvivirsikeskustelu osoitti, että rajanveto kulttuuriperinteen ja uskonnon välillä on hienonhieno.

Kansankirkon puolesta Sosialidemokraattinen näkemys kirkon tehtävistä lähtee siitä, että kirkon kynnyksen tulee olla matala kaikkien tulla mukaan. Tällä tarkoitetaan sitä, että kutsumme kaikDEBATTI 3/2014

kia iästä, sukupuolesta, taustasta, asemasta tai seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta mukaan. Tämä koskee myös kirkon työntekijöitä. Emme hyväksy naisten tai seksuaalivähemmistöjen syrjimistä työntekijävalinnoissa tai työtehtävissä.

Ohjelmassa myös todetaan, että yhteiskunnan kannalta ei ole yhdentekevää millaista pelastusta sen kansalaisille tarjotaan ja millaista he etsivät. Me torjumme uskonnon käyttämisen ihmisten alistamiseen, hallitsemiseen ja talou­delliseen hyväksikäyttöön. Me päinvastoin korostamme kirkon tehtävissä armosta puhumista.

Meille kirkon oven mataluus tarkoittaa myös sitä, että erilaisten tahojen tulee olla mukana kirkon hallinnossa.

Korostamme seurakunnan jäsenten merkitystä. Kirkon toiminta ei voi olla vain palkatun työntekijävoimin toteutettua. Työhön tarvitaan mukaan maallikoita.

Hyvinvointivaltion tukena Kirkon piirissä toimiessa näkee selvästi, että erilainen lähimmäisten auttaminen diakoniatyön kautta on tärkeä osa seurakuntien toimintaa. Sosialidemokraatinkin on tunnustettava, että yhteiskunnan turvaverkoissa on reikiä, joita paikkaamaan tarvitaan myös kirkon apua. Kirkon diakonia tavoittaa yksinäisiä ja asunnottomia.

Seurakuntien ruokajakelut ovat suosittuja, mutta toivottavasti kehittyvät enemmän keittopäiviksi tai muiksi enemmän kohtaamisen paikoiksi. Tällaisessa on onnistunut mm. Lauttasaaren seurakunta Helsingissä.

Seurakunnat tekevät myös yhteistyötä koulujen kanssa.

SDP:n ohjelmassa nostetaan erikseen esille kirkon lapsi- ja nuorisotyö. Niille on monella paikkakunnalla paljon kysyntää ja rippikoulu on edelleen suosittu, vaikka muuten osallistuminen kirkon toimintaan ei kuuluisikaan perheen tapoihin. Nykyisin lapsen kummin merkitystä korostetaan tällaisissa yhteyksissä.

Ohjelmassamme muistutetaan siitä, että tänä päivänä

TEEMA | 27

»Sosialidemokraatinkin on tunnustet­ tava, että yhteiskunnan turva­verkoissa on reikiä, joita paikkaamaan tarvitaan myös kirkon apua.«

moni on tahtomattaan yksinäinen. Seurakunnissa voidaan vaikuttaa siihen, että surun ja vastoinkäymisten keskellä ihmistä ei jätetä yksin.

Tukea maailmalle Sosialidemokraateille globaalin vastuun kantaminen on olennainen osa kaikkea toimintaa. Niin myös seurakunta­ vaaliohjelmassa linjataan, että seurakuntien tehtäviin kuuluu kansainvälinen diakonia ja sitä tulee toteuttaa samoilla arvoilla kuin muutenkin toimitaan.

Kirkon piirissä on käynnissä kiistely siitä minkälaisten järjestöjen kautta kansainvälistä apua kanavoidaan. Esimerkiksi Helsingin seurakuntayhtymässä on valtuuston päätöksellä suljettu yhteistyöjärjestöjen joukosta pois ne, jotka eivät tunnusta naispappeutta tai sukupuolivähemmistöjen oikeuksia.

Evankelisluterilaisella kirkolla on kaksi lähetysjärjestöä: Kirkon ulkomaanapu ja Lähetysseura. Nykypäivänä lähetystyö on käytännössä kehitysyhteistyötä, jossa erilaisten hankkeiden kautta tuetaan köyhyyden poistamista.

Vastuuta luomakunnasta Seurakuntavaaliohjelmassa korostetaan myös seurakuntien vastuuta ympäristökysymyksistä. Kehotamme hakemaan kirkon ympäristödiplomia, jotta kulutukseen ja päästöihin liittyvät kysymykset käydään seurakunnissa tarkasti läpi ja siirrytään vähemmän ympäristöä kuluttaviin käytäntöihin. Seurakunnilla on suuria kiinteistöjä ja niiden osalta kaikkialla on edessä sekä kustannusten vähentäminen että ympäristökysymykset.

Työstä ja työntekijöiden asemasta SDP:n seurakuntavaaliohjelmassa erityistä huomiota kiinnitetään seurakuntien toiminnan ja työelämän kysy-

mysten yhteyteen. Seurakunnat ovat monien eri alojen työntekijöiden työpaikkoja. Kannustavaan työilmapiiriin on kiinnitettävä huomiota kuten muissakin työpaikoissa.

Siinä kirkollinen työ ei poikkea muista työpaikoista.

Edustajiamme kannustetaan toimimaan vaikeasti työllistyvien puolesta ja toteuttamaan nuorisotakuuta omissa päätöksissä.

Ohjelmassa kiinnitetään huomiota myös pienyrittäjien ja epäsäännöllistä työtä tekevien saamiseen mukaan toimintaan toiminta-aikatauluja suunniteltaessa.

Seurakuntavaaliohjelma on valtakunnallinen ja sen ohella monissa seurakunnissa voi olla paikkakuntakohtaisia omia tärkeitä painotuksia. Helsingin piirissä sellaiseksi on arvioitu erityisesti suuri yksiasuvien määrä. Mukaantulo seurakunnan toimintaan, esimerkiksi kuoroon tai vapaaehtoistoimintaan, antaa mahdollisuuden löytää uusia tuttavuuksia.

SDP suosittaa, että seurakuntavaaleissa käytetään sellaisia listanimiä, joista ilmenee listan taustataho. Tähän asti liian usein vaalilistojen nimistä on ollut hyvin vaikea tietää millaista yhteiskunnallista ajattelua listalla olevat ihmiset edustavat. Nyt puolueiden piirissä kiinnostus omien listojen asettamiseen on kasvussa ja se toivottavasti näkyy syksyn vaaleissa.

Seurakuntavaalit ovat kuitenkin myös vaalit, joihin osallistuu ihmisiä, jotka haluavat vaikuttaa vain seurakunnassa. Siksi on tärkeää, että listoillamme on aina tilaa myös sitoutumattomille ehdokkaille.

Toinen tärkeä periaate on, että vaikka kannustamme kaikkia miettimään ehdokkuutta, kannattaa seurakuntavaaliehdokkaaksi lähteä, jos 1) on kiinnostunut kirkon toiminnasta ja 2) haluaa perehtyä oman lähialueen asioihin.

Seurakuntahallinto on tällä hetkellä paras lähidemokratian kanava.

Ja lähivaikuttamisen ohella on syytä muistaa, että marraskuun seurakuntavaaleissa seurakuntaneuvostoihin ja kirkkovaltuustoihin valittavat ovat samalla kirkolliskokousvaalien äänioikeutetut. Eli, jos haluamme vaikuttaa kirkon toiminnan suuriin kysymyksiin tulevina vuosina, on syytä vaikuttaa nyt. Usko hyvän tekemiseen on hyvä kutsu myös meille.

Tarja Kantola Kirjoittaja on SDP:n seurakuntatyöryhmän puheenjohtaja.

DEBATTI 3/2014

28 | TEEMA

Kirkko Suomessa Fakta on tämä: Suomen evankelisluterilaisella kirkolla on paljon valtaa suomalaisessa poliittisessa keskustelussa.

Kirkko toimijana vaikuttaa yksittäisiin ihmisiin sekä agenda-setterinä että suoranaisesti oman toimintansa kautta.

Tästä huolimatta kuulen usein keskusteluita siitä, tulisiko SDP:n olla mukana kirkon sisäisessä toiminnassa ja kirkon politiikan ohjaamisessa.

Millaista valtaa kirkolla on? Se työllistää merkittävän osan suomalaisista, sillä kirkolla on noin 20 000 työntekijää. Työ kohdistuu lapsista vanhuksiin ja kulttuurista urheiluun. Kirkon työntekijät ja luottamushenkilöt vaikuttavat asenteisiin ja tekevät kirkon strategian mukaista toimintaa. Ison osan väestöstämme kirkko tavoittaa partion kautta. Partiotoiminta on vuonna 2009 kirjoitetun yhteistyösopimuksen mukaan kirkon omaa lapsi- ja nuorisotyötä.

Suoranaista toimivaltaa kirkko käyttää seurakuntien neuvostojen ja yhteisten kirkkovaltuustojen kautta. Kirkolliskokouksen, eli kirkon eduskunnan, vaikutusvalta näkyy lausunnoissa ja mietinnöissä, joita luetaan valtiovallan tasolla. Suomen eduskunnassa kuullaan asiantuntijoina kirkon edustajia, jotka haluavat luonnollisesti omalla osaamisellaan vaalia kirkon tärkeiksi katsomia arvoja ja perinteitä.

Mediassa kirkko näkyy valtavasti. Vuonna 2011 tehdyn tutkimuksen mukaan kirkkoa koskevilla uutisilla oli 35-prosenttinen huomioarvo mediassa. Keskimäärin huomioarvo suomalaisilla organisaatioilla on 15–25 prosentin välillä. Riippumatta siitä, onko kirkosta eronneiden määrä kasvanut, on medianäkyvyys korkea. Kirkko herättää mielenkiintoa ja puhuttaa edelleen suomalaista yhteiskuntaa poikkeuksellisella näkyvyydellä. On sitten kyse onnistuneesta viestinnästä tai sanoman purevuudesta, kirkko on paljon esillä niin positiivisessa kuin negatiivisessa valossa.

DEBATTI 3/2014

Suomalaisista noin 75 prosenttia kuuluu kirkkoon vuonna 2014. Heistä keskimäärin 15 prosenttia tulee äänestämään syksyn seurakuntavaaleissa ja päättämään siitä poliittisesta linjasta, jota kirkko tekee. Tämä vähemmistö määrittää kirkon valtavien resurssien suunnan ja sen, mihin kirkkoveneen ankkuri seuraavalla nelivuotiskaudella isketään.

Oikeudenmukaisuuden ja solidaarisuuden sanoma yhdistää kirkon ja SDP:n arvopohjaa. Demarit ovat halunneet vaikuttaa kirkossa tätä perustaa edistäen. Politiikka perustuu vallan ylläpitämiseen pragmaattisin keinoin. Yksi niistä on vaalit. Syksyn seurakuntavaaleissa vaikutusmahdollisuuksia yhteiskuntaamme olisi jaolla oikein toden teolla.

Niilo Toivonen Kirjoittaja opiskelee kirkkososiologiaa Helsingin yliopistossa.

Seurakuntavaalit syksyllä Vaaleissa valitaan jäsenet seurakuntaneuvostoihin ja yhteiseen kirkkovaltuustoon tulevaksi neljäksi vuodeksi. Äänioikeus on kaikilla viimeistään 9.11.2014 16-vuotta täyttäneillä.

Ennakkoäänestys 27–31.10.2014. Vaalipäivä 9.11.2014.

Tutustu lisää: www.slideshare.net/demarit/sdpn-seurakuntavaaliohjelma www.seurakuntavaalit.fi

TYÖELÄMÄSSÄ TARVITSET ÄÄNEN.

www.pam.fi/liity

DEBATTI 3/2014

30 | KANSAINVÄLISESTI

Namaste Nepal!

H

imalaja, Aasia, monipuolinen kulttuuri ja moni­ muotoinen luonto. Nämä asiat minulla tulivat ensimmäisenä mieleen kun mietin Nepalia. Ja eihän nämä ajatukset väärässä olleet. Pääsin osallistumaan huhtikuussa 2014 SONKin edustajana Demon organisoimaan Youth in Action -projektiin ja opintomatkalle Nepaliin. Viikon aikana tutustuimme toisiin nuorisoja opiskelijapoliitikkoihin, Nepaliin maana sekä opintomatkan aiheisiin; sukupuolten väliseen tasa-arvoon ja antikorruptioon. Erityistä tässä matkassa oli se, että teimme sen ryhmänä johon kuului viiden eri kulttuurin edustajia. Kulttuurien välisiä kohtaamisia riitti päivästä toiseen ja rohkeutta täytyi olla. Ilman miestä ei nainen pärjää tai jokainen voi kommentoida ulkonäköäsi tai vaatetustasi. Kuuluuko nämä ohittaa pelkästä kohteliaisuudesta? Omat rajat, kulttuurisensitiivisyys ja kärsivällisyys olivat välillä räjähtää. Välillä huomasi ajattelevan, että näinkö tämä systeemi toimii?

Demo on suomalaisten eduskuntapuolueiden yhteistyöjärjestö. Tämä opintomatka oli osa Youth in Action -projektia Participation in Action.

Sharing, Learning and Envolving Together (PASLET), jonka tarkoituksena DEBATTI 3/2014

on tuoda yhteen nuoria Sloveniasta, Suomesta, Bangladeshista, Nepalista sekä tällä opintomatkalla Sri Lankasta.

Koko projektin kokonaisvaltaisena teemana on nuorten sekä nuorisojärjestöjen vaikutusmahdollisuudet ja -keinot, mutta myös keskeistä ovat hyvien käytänteiden jakaminen ja kehittäminen yhdessä kaikkien kanssa.

Nepalissa Demo sekä poliittisten nuoriso- ja opiskelijajärjestöjen muodostama Joint Youth and Student Platformin (JYSP) tekevät paljon yhteistyötä, joten luonnollisesti myös opintomatka oli toteutettu yhdessä heidän kanssa.

JYSP on perustettu Nepaliin vuonna 2007 Demon tuella ja se on yhteistyöfoorumi, joka kokoaa yhteen maan 20 merkittävintä poliittista nuoriso- ja opiskelijajärjestöä. Foorumi on vakiinnuttanut toimintaansa ja auttanut nuoria

KANSAINVÄLISESTI | 31

NEPAL

Kathmandu

vaikuttamaan päätöksentekoon. Esimerkiksi toiminnassa olleita nuoria on päässyt Nepalin perustuslakia säätävään kokoukseen. Vaikka JYSP on neutraali yhteistyöfoorumi, syntyy väkivaltaisia yhteenottoja järjestöjen välillä edelleenkin. Niin rajuja ovat sisällissodan jättämät arvet ja haavat.

Sisällissodan arvet Nepalissa syttyi sisällissota vuonna 1996, jonka seurauksena Nepal muuttui monarkiasta tasavallaksi 2008.

Maan sisällissodan haavat ovat edelleen näkyvissä ja kosketeltavissa.

Monen opintomatkalle osallistuneen nepalilaisen läheinen oli kuollut, kadonnut tai kidutettu sisällissodan aikana.

Maana Nepali on yksi maailman köyhimmistä ja vähiten kehittyneistä valtioista. Noin neljännes ihmisistä elää köyhyysrajan alapuolella sekä ihmiskauppa, että lapsityö ovat edelleen vakavia ongelmia. Vuonna 2011

Nepalissa lukutaitoisia naisia oli noin 47 prosenttia, kun taas miehistä 71 prosenttia osasi lukea. Kun lukujen välinen ero on näin suuri, voimme vain kuvitella miten tämä vaikuttaa nuorten nepalilaisten naisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksiin. Nepali ei ole tunnettu tasaarvostaan. Ilahduttavaa oli kuitenkin havaita se miten voimakkaasti ja suurella innolla nepalilaiset naiset haluavat tehdä tähän muutoksen. Syrjintä sukupuolen, kastin tai etnisen taustan perusteella on yleistä, vaikka hindulaisuuteen perustuva kastijärjestelmä on purettu.

Nepalissa on voimassa väliaikainen perustuslaki vuodelta 2007. Vuonna 2008 vapailla vaaleilla valittu kokous valittiin kirjoittamaan perustuslaki kahdessa vuodessa. Valituista edustajista noin kolmasosa oli naisia. Nepalissa vallitsi poliittinen tyhjiö toukokuusta 2012 marraskuuhun 2013, kun 600-henkinen perustuslakia säätävä kokous hajoitettiin laittomana sen

»Politiikka Nepalissa on hyvin hierarkista ja nuorten vaikutusmahdollisuudet ovat pienet.«

epäonnistuttua tehtävässään määräaikaan mennessä. Tähän mennessä kokouksen takarajaa oltiin siirretty jo viidesti, sillä poliitikot eivät päässeet neljässä vuodessa yhteisymmärrykseen perustuslain keskeisimmistä kysymyksistä. Nepalissa on siis voimakkaasti rauhanprosessi ja perustuslakiuudistus kesken.

Vuoden 2013 lopussa virkamieshallinnon mandaatti loppui ja uudet vaalit oli tarkoitus järjestää marraskuussa 2013. Vaaleja kuitenkin siirrettiin monesti myöhempään ajankohtaan, koska keskeiset poliittiset puolueet eivät päässeet yhteisymmärrykseen vaalipiirien rajoista. Vaalit sujuivat kuitenkin rauhallisesti eikä suurempia väkivaltaisuuksia havaittu vaikka niiden vaara olikin suuri. Näiden vaalien järjestäminen oli ratkaisevaa Nepalin demokratian sekä rauhan kehityksen vuoksi. Politiikka Nepalissa on hyvin hierarkista ja nuorten vaikutusmahdollisuudet ovat pienet. Yleistynyt ja näkyvillä oleva korruptio on vähentänyt kansalaisten luottamusta poliittisiin puolueisiin. Nepalissa ei ole olemassa niin voimakasta konsensuspolitiikkaa kuin Suomessa, joka välillä hidastaa toimintaa ja luo ylimääräistä byrokratiaa.

Nepalilaiset nuoret eivät ole välttämättä ihan sitä mitä me täällä Suo-  DEBATTI 3/2014

32 | KANSAINVÄLISESTI

messa olemme tottuneet ymmärtämään. Pahimmillaan he ovat meidän eläkeikää lähestyviä 60-vuotiaita.

Puolueiden nuoriso- ja opiskelijajärjestöjen johtajat ovat Nepalissa tätä ikäluokkaa, ja yleensä miehiä. Nuorisossa on tulevaisuus ja silti ikäkorttia vilautetaan siihen sopivissa tilanteissa. Nepaliin tulee vuosittain noin 350 000 uutta nuorta työnhakijaa, mutta uusia työpaikkoja syntyy vain vähän.

Arviolta noin 300 000 nuorta lähtee vuosittain elantonsa perässä Intiaan ja vieläkin pidemmälle. Tilanne näyttää todella surulliselta. Samalla ihmisillä on kuitenkin uskoa, toivoa ja ystävällisyyttä.

Pitkät bussimatkat, yhteiset illalliset ja retket antoivat erinomaisen tilaisuuden tutustua uusiin ihmisiin ja keskustella epävirallisesti. Usein DEBATTI 3/2014

tuntui, että näistä keskusteluista sai enemmän irti kuin ohjelman workshopeista. Tunnelma bussissa, jossa viiden eri kulttuurin ihmiset lauloivat ja jakoivat ajatuksiaan loi ryhmälle yhteenkuuluvutta, mitä tarvittiinkin kun käsiteltiin hankalia ja vaikeita asioita. Viikon mittainen opintomatka antoi paljon syvällisiä ajatuksia niin kulttuurista, politiikasta, tasa-arvosta kuin ihmisoikeuksista, mutta myös omasta itsestään. Vaikka täytyyhän se tunnusta, että asioihin perehtyminen jäivät vain pintaraapaisuiksi. Sanotaan, että Nepali vie sydämen mennessään – ja niinhän se taisi viedä.

Noora Kettunen Kirjoittaja on naurua, onnea ja rakkautta etsivä maailmankansalainen.

Lähteet: Human Development Report 2013, United Nations Developmet Programme UNDP. hdr.undp.org/en/2013-report Demo Finland -nettisivut. demofinland.org/missa-toimimme/ nepal/ Suomen suurlähetystö Kathmandu, Suomen ulkoasiainministeriö. www.finland.org.np/Public/default. aspx?nodeid=44214&culture=fi-FI& contentlan=1&displayall=1

KANSAINVÄLISESTI | 33

Rauhaa Eurooppaan

Heinäkuun alussa Venäjällä, Pietarissa järjestettiin Peace in Europe –konferenssi ja minulla oli hieno tilaisuus ja kunnia edustaa SONKia paikan päällä. Konferenssin aiheena oli Euroopan rauha ja sen säilyttäminen. Konferenssissa syvennyttiin Ukrainan kriisin syihin ja seurauksiin. Russian Social Democratic Union of Youth (RSDUY) ja Young European Socialists YES olivat järjestävinä tahoina.

Saksalaislähtöinen Friedrich Ebert Foundation tarjosi konferenssille hienot tilat Pietarin keskustassa.

Osallistujia oli noin 30, ja he tulivat muun muassa Armeniasta, Bulgariasta, Tšekeistä, Hollannista, Saksasta, Ukrainasta, Englannista ja Venäjältä. Aktiivinen ryhmä sai aikaan paljon keskustelua. Tunnelma oli alusta asti välitön ja lämminhenkinen. Kaikilla oli yhteinen huoli Euroopan tulevaisuudesta ja Ukrainan tilanteesta.

Konferenssi alkoi Ukrainan kriisin taustojen selvittämisellä ja tämän hetkisen tilanteen analysoinnilla. Opikseni jäi kuinka pitkän kehityskulun seuraus nykyinen Ukrainan kriisi on. Union of Young Socialists on Ukrainassa toimiva poliittinen nuorisojärjestö, jonka edustajia konferenssissa oli mukana. Paikalla oli myös henkilöitä, jotka olivat olleet Kiovassa kokemassa kaiken sen, minkä olemme nähneet tiedotusvälineiden välityksellä kuluneen vuoden aikana.

Informaatiosota on nykypäivää Erityisesti tiedotusvälineiden antaman informaation oikeellisuus nousi konferenssin keskusteluissa esiin. Venäjän ja Ukrainan toverit vertailivat tiedotusvälineiden kautta saamaansa kuvaa tapahtumista ja kriisin luonteesta.

Erilaisten medioiden antamat tiedot tuntuivat olevan enemmän tai vähemmän värittyneitä. Usein selkeää mieli­ pidettä on vaikea muodostaa, kun tieto on ristiriitaista.

Konferenssin ohjelmaan kuului ryhmätyöt, joita tehtiin innostuneessa hengessä. Ryhmissä pohdimme Ukrainan yhteiskunnan valuvikoja ja ratkaisuja niihin. Ongelmat tuntuivat olevan perustavanlaatuisia ja syvällä toimintakulttuurissa. Ukraina on yhteiskunta jossa superrikkaat hallitsevat työtätekeviä ihmisiä. Työläisten oikeudet ovat

vähäiset ja ammattiyhdistysliike on suhteettoman heikko.

Hyvinvoinnin rakentaminen on varmasti pitkä prosessi, mutta Ukrainan oikea suunta näyttää olevan löytymässä.

Siihen tämäkin konferenssi pyrki vaikuttamaan. Juuri oikeanlaista realistista uskoa parempaan tulevaisuuteen oli selvästi aistittavissa. Toverit Ukrainasta olivat valmiita rakentamaan parempaa huomista.

Yhteinen tavoite Konferenssissa käytiin läpi myös Venäjän ja EU:n suhteita.

Aiheesta käytiin paneelikeskustelu. Esiin nousi Venäjän sisällä vallitseva poliittisen keskustelun puute. Julkisuudessa kysymykset eivät nouse esiin osallistavalla tavalla.

Poliittinen toiminta on Venäjällä hyvin tarkkailtua ja osallistuminen on tehty vaikeaksi. Vaaleissa ehdokkaaksi ilmoittautuminen saattaa olla hankalaa. Keskusteluiden perusteella Venäjän tilanne on jatkuvan muutoksen alla.

Mielenosoitukset ovat yhä suurempia ja avointa keskustelua asioista vaaditaan. Tietynlainen pysähtyneisyyden tila maassa kuitenkin tuntuu olevan. EU:n ja Venäjän suhteet todettiin todella mutkikkaiksi.

Russian Youth Social Democratic Union ja Ukrainan the Union of Young Socialists allekirjoittivat yhteisen kannanoton (joint resolution), jossa vaadittiin Ukrainan ja Venäjän valtioiden edistävän rauhanomaista ratkaisua Ukrainan konfliktissa. Kannanoton mukaan molempien valtioiden tulisi sitoutua yhteistyöhön humanismin, vapauden, oikeudenmukaisuuden ja solidaarisuuden arvojen mukaisesti.

Eri maiden järjestöjen edustajat toivoivat kasvavaa yhteistyötä. Tulevaisuudessa kannattaa suunnata Venäjälle ja Ukrainaan rohkeasti rakentamaan yhteistyökuvioita.

Yhteistyö yli rajojen on vain hyvä asia.

Tuomas Timonen Kirjoittaja on Itä-Suomen yliopistossa oikeustiedettä opiskeleva SONKin liittohallituksen jäsen, joka tekee kesällä myös metsurin töitä.

DEBATTI 3/2014

34 | ARVOSTELIMME

Ylhäällä sanellaan järjestystä – alhaalla sekoillaan karnevalistisesti

KIRJA: Varastettua ilmaa – vapaita esseitä Venäjästä

”Rakkaat ystäväni, jotka ovat vasta ehti­ neet tottua puhtaaseen happeen, läähättä­ vät jo astmaatikkoina.” – Jukka Mallinen Kaikki on muuttunut, eikä mikään ole muuttunut kuvailee Jukka Mallinen Neuvostoliiton jälkeistä aikaa kirjassaan Varastettua ilmaa. Nuorena kommunistina Neuvostoliittoon opiskelemaan lähtenyt Mallinen on todennut useaan otteeseen, että Venäjällä tarvitaan happea ja pilaantumatonta ilmaa. Hän kertoo itse lähteneensä Moskovan yliopistoon opiskelemaan venäläistä kirjallisuutta viattomana idioottina ja onneksi täysin hyödyttömänä sellaisena. Mallinen palasi Moskovasta antikommunistina. Jälkeenpäin Mallinen on ihmetellyt avoimesti sitä, miten vähän hän tiesikään todellisesta Neuvostoliitosta, joka kohisi virallisten kulissien takana.

Mallisen mukaan Venäjän poliittisesta ilmapiiristä on tällä hetkellä aistittavissa kaipuu Neuvostoliiton henkeen.

Nykyvenäläiset ovat välinpitämättömiä muiden kansallisuuksien oikeuksia kohtaan. Juhlapuheita lukuun ottamatta suosittu iskulause ”Venäjä venäläisille” kuvastaa Mallisen mielestä todellisia asenteita Venäjällä nykypäivänä. Mallisen mukaan Venäjän ulkopolitiikka on muuttunut koko ajan ärhäkämmäksi ja sen tavoitteena on haastaa muut suurvallat. Viholliskuvien lietsominen on vanha jippo autoritäärisen hallituksen suosion polkemiseksi pilviin. Kuten viimeaikaisista tapahtumista voidaan pääDEBATTI 3/2014

tella, Venäjä toteuttaa tavoitteitaan keinoja kaihtamatta.

Jo Rooman keisarivallan aikana juututtiin sekasorron ja itsevaltiuden noidankehään. Vallanpitäjän voimakas persoona ja ”kova käsi” ohittivat viralliset, säädetyt lait ja tekivät ne tyhjiksi.

Venäjän nykyinen presidentti Vladimir Putin vaalii Neuvostoliiton ajan perinteitä vastoin nykyistä länsimaista maailmankuvaa. Propagandakoneistot pyörivät kuitenkin niin idässä, kuin lännessäkin, eikä objektivisuuden ihanne ole arvossa kummallakaan puolella. Putin on saanut niin kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt kuin lähes koko muun maailman kauhistelemaan toimiaan.

Mallisen mukaan nykyinen maailmanjärjestelmä perustuu kahden suurvallan Venäjän ja Yhdysvaltojen kilpailulle maailman herruudesta. Sivulliset ovat pelinappuloita, kun vallanhimo on saanut kamppailussa pysyvän otteen. Mallisen mukaan vaalit Venäjällä ovat farsseja ja kansalaistoiminta on tukahdutettu byrokraattisella mielivallalla. Hän vertaa Venäjän nykytilaa Eurooppaan vuonna 1945.

Tunnettu sanonta on, että kun Venäjän valtiolla menee hyvin niin tavallisella venäläisellä menee heikosti – ja päinvastoin. Venäjällä vallitsee perusjännite kansalaisten ja hallinnon välillä. Eliitin epäluottamus kansaa kohtaan

ARVOSTELIMME | 35

Geir Lippestad – oikeusvaltion puolustaja

KIRJA: Olin Anders Breivikin asianajaja

»Mallisen mukaan vaalit Venäjällä ovat farsseja ja kansalaistoiminta on tukahdutettu byrokraatti­ sella mielivallalla.«

aiheuttaa vihaa ja välinpitämättömyyttä. Sosiaalipoliittiset mittarit kertovat eriarvoisuuden kasvavan jatkuvasti Venäjällä. Venäjä on jakautumassa kahdenlaisiin alueisiin.

Maaseudulla haikaillaan kommunismin aikojen perään, kun puolestaan kaupungeissa ihaillaan länsimaisia arvoja – tai ainakin venäläistä tulkintaa niistä.

Emilia Kostiainen

Aluksi on todettava, että arkailin tarttua tähän kirjaan.

Ajatus 77 joukkomurhan tehneen Anders Breivikin oikeusprosessista lomalukemisena oli kieltämättä raskas.

Teos ei kuitenkaan keskity kuvailemaan Norjan historian kamalimpia hirmutekoja, vaan avaa Breivikin puolustusasianajajana toimineen Geir Lippestadin omia tuntemuksia oikeudenkäynnin aikana. Miksi toimia asianajajana maan vihatuimmalle miehelle, joka teki pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta yhtäkkiä terroritekojen näyttämön?

Kirjoittajalla on teoksessaan vahva analyyttinen ote. Kirja on kuin perustelu itselleen, miksi tartuin tähän tehtävään.

Miksi altistin itseni koko kansakunnan tarkkailun alle? Lippestad perustelee työtään ja ajatteluaan johdonmukaisesti arvojen sekä vahvan oikeusvaltioperiaatteen kautta. Arvoviestintä = demokratia, oikeusvaltio. Näihin kolmeen sanaan Lippestad tiivistää kirjan ydinviestin. Jokaisella, myös Anders Breivikillä, on oikeus saada lain edessä oikeudenmukaista kohtelua. Teos on siten mitä parhain pohjoismaisen oikeusvaltion puolustuspuhe.

Lukiessa ja en voinut olla pohtimatta arvojen yhteyttä sosialidemokratiaan ja politiikkaan, ei vähiten siksi, että Lippestad on avoimesti myös Norjan työväenpuolueen jäsen. Olisiko avoimesti sosialidemokraatin ollut Suomessa mahdollista toimia vastaavassa tilanteessa puolustusasian­ ajajana? Onko norjalaisen yhteiskunnan yhteinen arvo­ perusta kenties vahvempi kuin oma suomalaisemme?

Lippestad pelkäsi päätyvänsä Norjan vihatuimmaksi mieheksi, mutta luotti omaan arvoviestiinsä. Myös politiikassa kaikki teot on ankkuroitava vahvaan arvoperustaan. Olisiko kenties selkeämmässä arvopuheessa myös siemen sosiali­ demokratian nousulle ja luottamuksen rakentamiselle?

Norjalaisen yhteiskunnan luottamus kääntyi Lippestadin puolelle, eikä pahaan vastattu pahalla.

Olli-Pekka Koljonen DEBATTI 3/2014

36 | SONK

SONK toimii ympäri Suomen!

SONKin toimisto: Sosialidemokraattiset Opiskelijat – SONK ry.

Saariniemenkatu 6 00530 Helsinki sonk@sonk.fi www.sonk.fi Puheenjohtaja Anette Karlsson 0451129299 puheenjohtaja@sonk.fi

Opiskelijoiden sosiali­ demokraattinen yhdis­ tys OSY, Helsinki

Tampereen Sosiali­ demokraattinen Opiskelijayhdistys TASY

Puheenjohtaja Tuulia Pitkänen tuulia.pitkanen@gmail.com www.osy.fi

Puheenjohtaja Milla Granlund granlund.milla@gmail.com tasyry.blogspot.com

Otaniemen opiskelija­ demarit Oodi, Espoo

Turun Opiskelijoiden Sosialidemokraattinen Yhdistys TOSY

Puheenjohtaja Eetu Ahonen eetu.ahonen@aalto.fi

Pääsihteeri Noora Luukka 0452775070 paasihteeri@sonk.fi

Oulun Opiskelijoiden Sosialidemokraattinen Yhdistys OOSY

Osoitteenmuutokset ja jäsenasiat toimisto@sonk.fi

Puheenjohtaja Heidi Keränen heidikeraenen@gmail.com oosy.sdp.fi

Joensuun Sosialidemo­ kraattiset Opiskelijat JOSY Puheenjohtaja Noora Kettunen noora.kettunen1@gmail.com

Jyväskylän Sosiali­ demokraattiset Nuoret ja Opiskelijat JSDN Puheenjohtaja Annu Komulainen annu.k.komulainen@student.jyu.fi www.jsdn.fi

Lahden Demari­ opiskelijat LDO Puheenjohtaja Maria Rytkönen maria.rytkonen@jyu.fi

Rovaniemen Sosiali­ demokraattinen Opiskelijayhdistys ROSO Puheenjohtaja Hannu Mällinen hmalline@ulapland.fi rosolaiset.blogspot.fi

Sosialidemokraattiset Ammattikorkeakoulu­ opiskelijat SOMA Puheenjohtaja Tony Viksten tony.viksten@hotmail.com soma.sdp.fi

Puheenjohtaja Essi Virtanen ess.virtanen@gmail.com www.tosy.fi

Vaasan Sosialidemokraat­ tiset Opiskelijat VSDO Puheenjohtaja Pekka Tuuri tuuri.pekka@gmail.com

Åbo Socialdemokratiska Studerande ÅSS Ordförande Kennet Mattfolk kennet.mattfolk@hotmail.com users.abo.fi/ass

Alumniosastot: Globaalisosialidemo­ kraatit GSD, Helsinki gsdsuomi.wordpress.com

Tölö Unga Socialister TUS, Helsinki www.tolounga.net

DEBATTI 3/2014

SONK | 37

Vahvat osastot, uudet visiot!

SONKin tehtävä on keskusliittona paitsi tuoda eri opiskelijakaupunkien nuoret sosialidemokraatit yhteen, myös toimia foorumina ennakkoluulottomalle keskustelulle liiton ja opiskelevan sosialidemokratian linjoista. Opiskelijaliiton rooli rohkean aatteellisuuden ja debatin mahdollistajana korostuu nimenomaan, jos SONKia tarkastellaan osana sosialidemokraattista liikettä. Liiton historia on täynnä eturintamassa oloa ja rohkeutta, ainakin näin jälki­viisaasti tarkasteltuna. SONK teki historiaa vuonna 1992 liittymällä ensimmäisenä suomalaisena järjestönä EY:n sisäiseen organisaatioon ECOSYyn (nyk. YES) ja nosti jo vuoden 1965 liittokokouksessaan esiin seksuaalivähemmistöjen aseman.

Tämän päivän SONKin on jälleen löydettävä vastauksia uusiin rakenteisiin, jotka tuottavat eriarvoisuutta Suomessa ja maailmalla. Näitä kysymyksiä ovat muutamia mainitakseni yksin- ja pakkoyrittäjyyden ongelmat, ympäristökysymykset, sukupuolten ja eri ryhmien palkka- ja terveyserot sekä koulutuksen periytyvyys. Myös sosiali­ demokraattiset ratkaisut yhteiskunnassa jossa elintaso

toisaalta nousee ja toisaalta jakautuu, ovat kaivatumpia kuin koskaan.

Miten vastaukset sitten voidaan löytää? SONKin asema edelläkävijänä on aina pohjautunut sen rivijäseniin. Jäsenmäärän kasvattaminen on nytkin väylä suurempiin tapahtumiin: Enemmän jäseniä, enemmän ajatuksia, enemmän visioita. Osastotasolla tämä on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Muistan hyvin, miten vähissä olivat vitsit kun osaston uutena puheenjohtajana istuin lähes kaksi vuotta sitten kahvilassa odottamassa johtokuntaa kokoukseen ja vain yksi ehti lopulta paikalle. Jos tukea ei ole, tuntuu vaatimus jäsenhankinnasta lähes vinoilulta.

Osastotoimintamme kaipaa uutta arvostusta ja tukea, koska liitto voi olla vahva vain vahvojen osastojen kautta.

Käytännössä tämä tarkoittaa paitsi osastojen välistä keskustelua ja vertaistukea, myös johtokuntien kouluttamista, tiedottamista ja huomioimista. Meidän on jaettava ideoitamme toimivista osastotapahtumista ja tavoista kasvattaa toiminnan volyymia omassa opiskelijayhteisössä.

Uudet visiot syntyvät jäsenistä, jäsenet osastoista ja osastotoiminta sen saamasta tuesta!

Tuulia Pitkänen Kirjoittaja on Opiskelijoiden Sosialidemokraattinen Yhdistys OSY ry:n puheenjohtaja.

DEBATTI 3/2014

38 | DEBATTI

DEBATOIJAT

Hanna Huumonen

Tuulia Pitkänen

Tuomas Timonen

"Tähän lehteen minä kirjoitin sekulaa-

"Tähän lehteen minä avauduin osastoista,

"Tähän lehteen minä kirjoitin Pietarissa

rista maailmankuvasta ja ateismin mer-

koska uskon perustoimintaan vaikka aina

järjestetyn Peace in Europe konferens-

kityksestä. Parasta lehden tekemisessä

joku siitä puhumista epäseksikkäänä

sin sisällöstä. Parasta lehden tekemi-

oli kirjoittamisen pedagogisuus: opin

pitääkin. Parasta lehden tekemisessä oli

sessä oli oman kokemuksen kuvailu ja

kirjoittaessani paljon kuuluisien ateistien

päätoimittaja Tiina Vesan kommentti

jakaminen. Uskon sosialidemokratian

ajatuksista ja uskonnottomuuteen liitty-

"Saa laittaa vähän raflaavammankin

aatteen olevan tärkeä nyt ja tulevaisuu-

västä akateemisesta tutkimuksesta.

nimityksen, kuin pelkkä OSYn puheen-

dessa."

Uskon jakamattomiin ihmisoikeuksiin ja

johtaja". Uskon evoluutioon luomisteo-

tiedän, etten tarvitse uskontoa niiden

rian sijaan, ilmastonmuutokseen sen

edistämiseen."

kieltämisen sijaan, parlamentaariseen demokratiaan totalitarismin sijaan ja Euroopan unionin kehittämiseen sen purkamisen sijaan. Lisäksi uskon yleisesti Juha Töyrylän kuolemattomaan hokemaan "kaikki menee vielä tosi tosi hyvin".

SEURAAVASSA NUMEROSSA: RAUHA!

SONKin syksyn tapahtumat 19.–20.9. Teemaseminaari: Päihteet ja rikollisuus sekä vankilavierailu Suomenlinnan avovankilaan, Helsinki 8.11. Opiskelijaverkoston tapaaminen ja SONKin puheenjohtajaehdokkaiden paneeli, Helsinki 3.12. SONKin ja Demarinuorten yhteiset glögit, Helsinki LIITTOKOKOUS 30.9. Liittokokousdelegaatit ja sosiaali­

Debatti jatkuu netissä: Facebook.com/Debatti.lehti www.debattilehti.fi

DEBATTI 3/2014

turva-ohjelman kommentit osastoilta toimistolle 17.10. Liittokokoukselle tulevat aloitteet toimistolle 15.–16.11. Liittokokous, Jyväskylä

YHTEISKUNTAVASTUU ON KIINTEÄ OSA OSUUSKUNNAN TOIMINTAA Osuuskunta Tradeka on mukana tukemassa yleishyödyllistä toimintaa Suomessa. Uusimpana lahjoituskohteena on Uusi Lastensairaala 2017 –projekti. Viime vuonna aloitettu

yhteistyö Omaishoitajat ja Läheiset –liitto ry:n kanssa jatkuu ja Osuuskunta tukee entiseen tapaan myös Ensija turvakotien liiton, Parasta Lapsille ry:n ja Tatsi ry:n toimintaa. Osuustoimintaa

ja kuluttajien asemaan liittyvää tutkimustoimintaa tuemme mm. Kansan sivistysrahaston Tradekayhtymän rahaston kautta. www.tradeka.fi

40 |

A7 W1

DEBATTi

NRO 3/2014

OTA YHTEYTTÄ!

HALUAN LIITTYÄ SONKIN JÄSENEKSI. Haluan liittyä Demarinuorten jäseneksi. haluan saada lisää tietoa SONKista.

POSTIMAKSU MAKSETTU

haluan saada lisää tietoa Demarinuorista.

Tilaan Debatin ilmaiseksi kouluun, nuorisotilaan tms.

Tilaan Debatin (30 euroa / vuosi).

En halua, että minulle lähetetään enää Debattia.

Osoitteeni on muuttunut, alla uusi osoite.

Nimi ja syntymäaika Lähiosoite Postinumero ja toimipaikka Puhelinnumero Sähköposti Oppilaitos Päiväys ja allekirjoitus DEBATTI 3/2014

SOSIALIDEMOKRAATTISET OPISKELIJAT SONK RY TUNNUS 5003105 00003 VASTAUSLÄHETYS