Debatti 3/18

NRO 3/2018

Toivo

SOSIALIÂ DEMOKRAATTINEN MIELIPIDELEHTI

Debatti Debatti on Sosialidemokraattiset Opiskelijat – SONK ry:n julkaisema itsenäinen mielipidelehti, jonka kannat eivät välttämättä edusta järjestön poliittista linjaa. PÄÄTOIMITTAJA ERIK IMMONEN TOIMITUS@SONK.FI TOIMITUSSIHTEERI ESSI VIRTANEN KIRJOITTAJAT MILLA GRANLUND, ERIK IMMONEN, JESSE JÄÄSKELÄINEN, IDA PILTONEN, ESSI VIRTANEN, KALLE VIRTANEN, WIKING VUORI YHTEYSTIEDOT SOSIALIDEMOKRAATTISET OPISKELIJAT SONK RY, SILTASAARENKATU 18–20 C 6.KRS, 00530 HELSINKI WWW.SONK.FI GRAAFINEN ULKOASU FREDRIK BÄCK FREDRIK.M.BACK@GMAIL.COM PAINO SUOMEN UUSIOKUORI OY WWW.UUSIOKUORI.FI ILMOITUSTEN MYYNTI ESSI VIRTANEN PUH. 045 277 5070 ESSI.VIRTANEN@SONK.FI

Sisällys

4 PÄÄKIRJOITUS ERIK IMMONEN 5 ANTEEKSI PYYTÄMÄTTÄ 6 Puheenjohtajan kynästä 7 HAASTIS: miika tiainen ERIK IMMONEN 10 TEEMA: TOIVO 11 Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain punaista ja jotain vihreää – SDP päivittää periaatteensa ESSI VIRTANEN 12 Putin ad portas – SDP, putinistit ja Venäjän nykyhallinto ERIK IMMONEN 15 Kielletään se lailla WIKING VUORI

16–17 Debatti-ristikko 18 Yliopiston autonomiaa varastamassa KALLE VIRTANEN 2o Vastakohtien saari MILLA GRANLUND 23 KIRJA: Sivistyksen puolustus IDA PILTONEN 24 KIRJA: Kirjalliset väärennökset IDA PILTONEN 26 Kansallissosialisteista, holokaustista ja vertauksista ERIK IMMONEN 27 YHTEYSTIEDOT 28–29 TAIDEKLASSIKKO Der Wanderer über dem Nebelmeer 30 SEURAAVASSA NUMEROSSA

4 | PÄÄKIRJOITUS

Tulevaisuuden monet toivot

desmenneen Gregorius Hessen mukaan maailmassa on niitä, jotka haluavat olla oikeassa, ja niitä, jotka haluavat tuntea totuuden. Tämä pätee myös poliittisiin puolueisiin. Eri puolueiden jäsenistä löytyy yhtäältä niitä, jotka ovat jo kauan sitten kaivautuneet syvälle aatteellisiin poteroihinsa, ja toisaalta niitä, jotka haluavat ymmärtää maailmaa ja rakentaa yhdessä muiden kanssa ratkaisuja konkreettisiin ongelmiin. Lienee selvää, kummat ovat äänekkäämpiä. Toivo paremmasta maailmasta elää, siksihän olemme mukana poliittisessa vaikuttamisessa. Ahertaminen esimerkiksi ilmastonmuutoksen tai terrorismin kaltaisten ongelmien ratkaisemiseksi ei ole turhaa, mutta yhteistyötä kaivataan enemmän. Moderni ihminen vain on valitettavan usein oman ideologisen kuplansa vanki. Yhdelle kapitalismin epäoikeudenmukaisia lieveilmiöitä rajoittava politiikka on vaarallista kommunismia, jonka taustalla voi olla vain halu rangaista hyväosaisia. Toinen taas voi vakavalla naamalla väittää, että punaisten voitto kansalaissodassa olisi ollut kaikin tavoin hyvä asia ja että

suomalainen media ajaa edelleen vain lahtarien asiaa – väittämiä, jotka itse sain kuulla viime vuonna Tampereen sosialidemokraattisen kunnallisjärjestön itsenäisyyspäivän vastaanotolla. Libera nos, Domine! Samassa tilaisuudessa eräs valtakunnallisesti tunnettu demarivaikuttaja totesi puheessaan, että vauras väki on aina vastustanut sosiaalisia uudistuksia maassamme. Kun kyseinen herra pohti menneisyyttä, kuulin rapinaa, sillä suuressa talossa kasvanut, menestyksekkään uran liikemiehenä tehnyt demari-isoisoisäni Albin pyöri äänekkäästi haudassaan. Näinkö pidämme menneiden polvien työtä arvossa? Ihminen on ihmiselle susi. On myös traaginen luonnonlaki, että jaloimmat saavat osakseen julminta kohtelua. Vastakkainasettelu, someraivo, demagogia ja historian vääristely liittyvät usein mielikuviin identiteeteistä ja arvovallasta, tai sitten konkreettiseen vallan tavoitteluun. Kaikkea tätä on tarjolla politiikassa toimiville runsain määrin, ja politiikkaan lähteviä uhkaa aina vaara myrkyllisten tapojen omaksumisesta. Ideologinen viha on myös vaarallista. Vuonna 1918 Venäjän bolshevikit murhasivat nunnana eläneen suuri ruhtinatar Elisabetin, joka oli käyttänyt vaurautensa Moskovan heikko-osaisimpien auttamiseen. ”Kruunupäinen hyve on maailmanvallankumoukselle suurempi vihollinen kuin sata tyrannitsaaria”, totesi Vladimir Lenin Elisabetin marttyyrikuoleman jälkeen tyytyväisenä. Äärioikeistolaiset diktatuurit taas ovat usein esittäneet kaikki vasemmistolaiset vaarallisina radikaaleina ja murskanneet oppositioliikkeet säälittä. Toki vastakkainasettelua voidaan harrastaa myös samaan ryhmään kuuluvien kesken. ”Huono demari.” Toverituomioistuimet ympäri maata lyövät huolestuttavalla innolla tuon sanaparin leimana milloin kenenkin otsaan. Jos yhteishenki on huono, onko mikään ihme, ettei demari äänestä demaria? Jos tulevaisuuden SDP ei ole tätä parempi, se muuttuu merkityksettömäksi, ja silloin sille voidaan esittää Eino Leinon Elegiasta löytyvä kysymys: ”Siis oli suotta kestetyt vaikeat vaivat, katkotut kahleet, poltetut rakkahat laivat?” Rakasta toveriasi niin kuin itseäsi. D erik immonen Kirjoittaja on Debatin päätoimittaja.

DEBAT TI 3/2018

ANTEEKSI PYYTÄMÄTTÄ | 5

Anteeksi pyytämättä

IEDÄÄN TÄMÄ NYT VAAN BOLSHEVISTISELLA RAUHALLI SUUDELLA MAALIIN. – Juha Sipilä

”Viedään tämä nyt vaan bolshevistisella rauhallisuudella maaliin.” — Pääministeri Juha Sipilä (kesk) esitti jännittävän toivomuksen sote-uudistukseen liittyen avauspuheessaan keskustan puoluekokouksessa kesäkuun alussa. ”Helsinki Calling-mielenosoituksen järjestäjien ydinjoukko koostuu oikeistolaisista, russofobeista, sateenkaarivihreistä ja ’uusvasemmistolaisista’. Järjestäjät kertovat tiedotteessaan mielenosoituksesta, ’jossa osoitetaan mieltä kansalaisyhteiskunnan demokraattisten oikeuksien, ihmisoikeuksien, ympäristön, ilmastonsuojelun ja rauhan puolesta’. Hienoja sanoja, mutta todellisuus on aivan muuta. Kyse on sopimusperusteisen uuden maailmanjärjestyksen ja Venäjän vastustamisesta. Uusi tilanne kun näyttäisi heikentävän pääomien hallitsemaa EU:ta ja kyseenalaistavan sotilasliitto NATOn olemassaolon.” — Kommunistinen Työväenpuolue – Rauhan ja Sosialismin puolesta r.p. otti 11. heinäkuuta kantaa Helsinki Calling -mielenosoitukseen. ”Israels bästa vän är USA, ett annat infernaliskt styre med enormt stora landytor. Så varför inte bjuda in vännerna över till sig och göra plats för dem på gården? De verkar trivas bra i varandras sällskap. Och palestinierna kan få leva i fred och åter bygga upp det land som en gång var deras … Jag kan ju tillåta mig åtminstone få drömma om en sådan lösning eller hur?!” — Ruotsin Feministisen aloitteen aktiivi ja valtiopäivä ehdokas Oldoz Javidi haaveili 13. heinäkuuta Feministiskt perspektiv -julkaisussa ilmestyneessä haastattelussa Israelin juutalaisten kuljettamisesta Pohjois-Amerikkaan. ”President Putin says it's not Russia. I don't see any reason why it would be.”

— Yhdysvaltain presidentti Donald Trump väitti Helsingissä 16. heinäkuuta, ettei Venäjä sekaantunut Yhdysvaltain presidentinvaaleihin vuonna 2016. ”Suuri enemmistö on hiljaa, mutta tilanne muuttuu, kun muutama ihminen nousee vastaan. Asioilla ei ole suoraa yhteyttä, mutta natsi-Saksassakin kaikki toimet olivat laillisia.” — Vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto kyseenalaisti lakien kaikkia sitovan luonteen ja käytti natsikortin IltaSanomien haastattelussa 31. heinäkuuta. ”Puhuin laajemmin historiasta periaatteellisella tasolla. Ei näitä voi tietenkään verrata, mutta jokin asia voi yhdellä hetkellä olla laillista, mutta ei oikein. Natsi-Saksaa ei voi verrata Suomeen, mutta kun puhutaan vaikkapa Anne Frankin piilottamisesta, niin ne samat periaatteet ovat siellä taustalla.” — Touko Aalto selitteli Ilta-Sanomille puheitaan natsiSaksasta 1. elokuuta julkaistussa haastattelussa ja onnistui sotkemaan asiaan natsien murhaaman Anne Frankin. ”On pelottava ajatus, että ihmiset irtoavat kaikkia sitovasta ja velvoittavasta lainsäädännöstä uskonnon, kulttuuritaustan tai vaikkapa poliittisen mielipiteen vuoksi. Lainsäädäntö on yhteiskuntasopimus, jolla ihmiset siirtyvät kaikkien sodasta kaikkia vastaan tilaan, jossa enemmistön hyväksymät lait tuovat turvaa mielivaltaa vastaan. Yhteiskuntasopimuksen hinta on se, että oma mielipide ei ole aina enemmistön mielipide. Yhteiskuntasopimukselta häviää pohja, jos siitä yksipuolisesti irtaannutaan, kun enemmistöpäätökset eivät miellytä.” — Touko Aalto vastusti vielä vuonna 2013 kaikkia sitovasta lainsäädännöstä irtautumista.

DEBAT TI 3/2018

6 | PJ:N KYNÄSTÄ

Puheenjohtajan kynästä

evon ja rentoutumisen merkityksestä on kirjoitettu mediassa viime vuosina yhä enemmän. Eikä syyttä, sillä Työterveyslaitoksen mukaan Suomessa joka neljännes työntekijöistä kokee työstressiä. Opiskelijoiden kohdalla taas joka kymmenes opiskelija kärsii YTHS:n mukaan kohonneesta uupumusriskistä. Levon ja rentoutumisen suhteen opiskelijoiden tilanne on keskimäärin kuitenkin vielä huonompi. Moni opiskelija ei nimittäin vietä palkallisia kesälomia tai pitkiä vapaita, vaan tekee töitä koko kesän tai opiskelee täysipainoisesti. Yleensä myös syys- ja kevätlukukauden ohessa tehdään osa-aikatöitä matalan opintotuen kompensoimiseksi. Silloin kun opiskelija saa mukavan sauman lomalle, saattavat opinnot silti painaa mieltä vapaa-ajalla. Opiskelu on täysipainoista työtä, mutta ilman vuosilomia. Perinteisesti opiskelijoiden ajatellaan olevan bilettäviä laiskiaisia, vaikka esimerkiksi YTHS:n teettämät terveystutkimukset osoittavat, että opiskelijoiden elämäntavat

DEBAT TI 3/2018

ovat ajan myötä parantuneet ja päihteiden käyttö on vähentynyt. Opiskelijat ovat ilmaisseet huolta jo vuosia uupumuksesta, päälle kasautuvista opinnoista, tenttiahdistuksesta ja huonosta opinto-ohjauksesta. Nämä huolet tulisi ottaa vakavasti. On suorastaan epäreilua vaatia opiskelijoilta nopeampaa suoriutumista opinnoista ilman, että sen eteen tehtäisiin kannustavia toimenpiteitä. Tutkintomuutokset yliopistolla, opintotuen leikkaukset, asumismenojen kasvu sekä pelko siitä, että ei saa kesätyöpaikkaa tai valmistumisen jälkeen oman alan töitä aiheuttavat epävarmuutta. Huoli omasta pärjäämisestä ja toimeentulon riittävyydestä on pois opintojen edistämisestä. Kepin sijaan tarvitaan kannustimia. Opiskelu on opiskelijan täysiaikaista työtä ja se on päätöksiä tehtäessä tunnustettava. D Jesse Jääskeläinen Kirjoittaja on SONKin puheenjohtaja.

HAASTIS | 7

Ylioppilaiden etua ajamassa

MIIKA TIAINEN

uomen ylioppilaskuntien liitto ry:n eli tuttavallisemmin SYL:n puheenjohtaja Miika Tiaisen (s. 1994) työhuoneen seinällä on kuva Suomen marsalkasta, vapaaherra Gustaf Mannerheimista, jolle kerta toisensa jälkeen uskottiin raskaita vastuita. Kadehdittavan upea sisustuselementti ei kuitenkaan ole poliittinen kannanotto, vaan vuonna 2007 puheenjohtajana toimineen Lasse Männistön lahja liitolle. Marsalkan katseen alla on hyvä syventyä SYL:n toimintaan ja sen nykyisen puheenjohtajan näkemyksiin liiton tulevaisuudesta ja suomalaisesta korkeakoulukentästä. Jos nimittäin Mannerheimin suorittamaa työmäärää onkin vaikea ylittää, fakta on, että vastuuta on annettu myös Tiaiselle. SYL on erittäin merkittävä opiskelijajärjestö. Se koostuu Suomen yliopistojen ylioppilaskunnista, ja sen tehtävänä on siten noin 132 000 opiskelijan edustaminen yhteiskunnassamme. Ei mikään pieni tehtävä.

Vaikka tekemistä riittää, Tiaisen mukaan SYL:n laivalla kapteeni todella voi päättää aluksen suunnan – ainakin toisinaan: ”Tässä tehtävässä on yllättänyt se, miten vapaat kädet minulla on. Toimintaa voi aika lailla viedä haluttuun suuntaan, mutta toisaalta tässä ollaan vahvasti sidoksissa päivänpoliittisiin kysymyksiin. Se, mitä esimerkiksi opetus- ja kulttuuriministeriössä tapahtuu, sanelee paljon, ja sitä on seurattava ja siihen on reagoitava. Aina omalle proaktiivisuudelle ei jää kovin paljoa tilaa”, Tiainen kertoo. Vaikka SYL:n on oltava valmiina reagoimaan uusiin avauksiin, pitkäjänteinen vaikuttamistyö vaatii silti laajemman mittakaavan suunnittelua: ”Itse koen SYL:n strategiatyön kehittämisen hyvin tärkeäksi. Se on osa pidemmän aikavälin tavoitteiden kirkastamista, ja se on minulle henkilökohtaisesti keskeinen tavoite”, Tiainen selvittää. Daavid kaatoi Goljatin yksin, mutta yleensä muutos ei synny yksittäisten ihmisten huutelusta. Valtaa saa kansan-  DEBAT TI 3/2018

8 | HAASTIS

ALLITUKSELLA TUNTUU OLEVAN KOVA HINKU TEHDÄ JOTAIN, MUTTA SE EI AINA ITSEKÄÄN TUNNU TIETÄVÄN, MITÄ OLISI TEHTÄVÄ. – Miika Tiainen

joukkoja yhteen kokoamalla. Perinteisesti ylioppilaskuntien automaatiojäsenyyttä onkin pidetty tärkeänä osana sen varmistamista, että suomalaisten ylioppilaiden ääni tulee kuuluviin: suuremman joukon ääni kun on kuuluvampi kuin pienen. Tätä mieltä on myös Tiainen: ”Fakta on, että jos halutaan yliopisto-opiskelijoiden järjestäytyvän ja tekevän vaikuttamistyötä, tämä taitaa olla järkevin tapa hoitaa se.” Automaatiojäsenyys on toki monelle opiskelijalle ärsytyksen aihe, varsinkin, kun ylioppilaskunnan jäsenmaksu iskee vuosittain opiskelijan kukkaroon riippumatta siitä, onko ylioppilaskunnassaan aktiivinen vai ei. Samalla monet ovat vaatineet automaatiojäsenyyden lakkauttamista ja jopa kutsuneet sitä perustuslain vastaiseksi – perustuslakiin kun on kirjattu seuraava tärkeä ajatus: ”Jokaisella on yhdistymisvapaus. Yhdistymisvapauteen sisältyy oikeus ilman lupaa perustaa yhdistys, kuulua tai olla kuulumatta yhdistykseen ja osallistua yhdistyksen toimintaan.” Tiainen ei allekirjoita ajatusta ristiriidasta: ”Toki perustuslakiin voi aina vedota, mutta perustuslakivaliokunnan kanta on tähän asti ollut, että yliopistolakiin kirjattu automaatiojäsenyys voidaan hyväksyä.” Tiainen myös painottaa, ettei ylioppilaskunta ole tavanomainen yhdistys: ”Ylioppilaskuntahan on kuitenkin julkisoikeudellinen yhteisö ja sitä säätelee yliopistolaki.” Samoin Tiainen tietää, että jäsenmaksu on monelle opiskelijalle merkittävä summa, mutta toisaalta muut vaihto ehdot yliopisto-opiskelijoiden vaikuttamistyön mahdollistamiseksi eivät häntä innosta: ”Rahoitus on saatava jostain. Verovarat ovat aina pois jonkun taskusta, ja jos rahat saataisiin yliopistolta, ne tulisivat kuitenkin välillisesti opetus- ja kulttuuriministeriöltä, ja samalla oltaisiin kiitollisuussuhteessa yliopiston suuntaan. On vaikea sanoa, mitä se tarkoittaisi käytännössä edunvalvonnan puolueetDEBAT TI 3/2018

tomuuden osalta.” Totisesti: kenen leipää syöt, sen lauluja laulat, ja kuten Milton Friedman painotti, ilmaisia lounaita ei ole olemassa – olisiko jäsenmaksun katoaminen kuolinisku riippumattomalle vaikuttamis- ja edunvalvontatyölle? SYL on valmistellut omat teemansa kevään eduskuntavaaleja varten. Vaaliohjelmassaan SYL vaatii muun muassa vastuullista kehityspolitiikkaa, opiskelijoiden sosiaaliturvan kehittämistä osana sosiaaliturvan kokonaisuudistusta, korkeakoulutuksen rahoituksen lisäämistä ja opiskelijoiden ja nuorten mielenterveysongelmien ratkaisemiseen keskittymistä. Tiainen kertoo vaalien vievän jo nyt suuren osan puheenjohtajan ajasta. ”Teemme jatkuvasti pohjatyötä kevättä varten, niiden puolesta, joilla silloin on kädet savessa.” Eduskuntavaaleihin onkin syytä valmistautua, sillä SYL:n on kyettävä vaikuttamaan muuallakin kuin yliopistoilla. Totisesti: maamme hallituksen koulutuspoliittiset ratkaisut ovat olleet mediassa viime vuosina toistuvasti esillä – ja syystä. Koulutuslupaukset unohdettiin hämmentävän nopeasti. Selvää on, että Tiainen toivoisi muutosta koulutuspolitiikan suuntaan: ”Hallituksella tuntuu olevan kova hinku tehdä jotain, mutta se ei aina itsekään tunnu tietävän, mitä olisi tehtävä”, Tiainen pohtii. ”Hallitusta on tässä vaikea kehua. Retoriikkahan on nyt sitä, että korkeakoulujen ja koulutusjärjestelmän pitää muuttua, ikään kuin järjestelmä olisi monoliitti, joka ei olisi lainkaan muuttunut! Taustalla näkyy markkinaehtoisuus, vaikka sitä ei haluta myöntää ääneen.” Tiaisen mielestä nykyhallituksella on lopulta varsin vähän tarjottavaa korkeakouluille: ”Esimerkiksi hoetaan aina tätä korkeakoulujen erikoistumisen tarvetta, kun ei ole muutakaan annettavaa. Tuossa diskurssissa unohdetaan, että koulutus on aina sidoksissa siihen alueeseen, jolla sitä järjestetään, ja siellä voi olla monia erilaisia tarpeita. Samalla pitäisi muistaa, että korkeakoulut eivät ole tuotantolaitoksia.” Niin pitäisi. Nousivatpa ensi kevään eduskuntavaaleissa mitkä puolueet hyvänsä hallitusvastuuseen, on syytä toivoa, että ne eivät sitä unohda. D

Erik Immonen Kirjoittaja on Debatin päätoimittaja.

KUVAT: PEKKO KORVUO

HAASTIS | 9

DEBAT TI 3/2018

10 | TOIVO

To i vo DEBAT TI 3/2018

TOIVO | 11

Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain punaista ja jotain vihreää – SDP päivittää periaatteensa

un suomalainen sosialidemokratia otti ensi askeleitaan, Suomi oli köyhä ja epätasa-arvoinen maa. SDP:n ensimmäinen periaateohjelma, vuonna 1903 hyväksytty Forssan ohjelma kertoo aikansa yhteiskunnallisista epäkohdista: vaatimuksiksi paalutettiin muun muassa yleinen ja yhtäläinen äänioikeus, koulu pakko, kaiken sukupuolen perusteella syrjivän lainsäädännön purkaminen, kahdeksan tunnin työpäivä, sosiaali vakuutus, riittävä lepoaika ja työsuojelu, lapsityövoiman kielto ja haavoittuvassa asemassa olevien lasten ja vanhusten suojelu, kunnallinen terveydenhuolto, torpparien ja maanvuokraajien aseman parantaminen ja kieltolaki. Ohjelman vähemmän tunnetussa julistusosassa tärkein teema oli työväenluokan aineellisen hyvinvoinnin ja kansalaisoikeuksien vahvistaminen – siis ”koko kansan vapauttaminen taloudellisen riippuvaisuuden, valtiollisen alaikäisyyden ja henkisen holhuunalaisuuden kahleista”. Pikakelaus Forssasta 115 vuotta eteenpäin ja SDP on taas tekemässä ohjelmatyötä. Nyt kunnianhimoisena tavoitteena on koostaa 2030-luvulle katsova poliittinen ohjelma ja listata modernin suomalaisen sosialidemokratian keskeiset prinsiipit uudeksi periaatejulistukseksi. Forssan ohjelman jälkeen periaatteet on muotoiltu uudestaan vuosina 1952, 1987 ja viimeksi 1999. Maailman meno on nopeutunut: on harpattu hyvin vointivaltio-Suomeen, EU-Suomeen, jälkiteolliseen digitalisaation ja muuttuvan työn Suomeen. Vaikka vapaus, tasa-arvo ja solidaarisuus varmasti kelpaavat uuteenkin periaatejulistukseen, on niitä hiukan pureskeltava. Kenen vapaus, vapaus mistä? Mahdollisuuksien vai lopputulosten tasa-arvo? Keihin solidaarisuus ylettyy? Mitä haluamme historiasta mukaan, mitkä juuret katkaisemme?

Haamujen kanssa on tehtävä rauha ja määrittelyssä oltava tarkka, jos yhä haluamme kehystää sosialidemokratian esimerkiksi sosialismin tai demokraattisen sosialismin käsitteillä. Periaatteiden uudelleen kirjoittaminen on liikkeelle tärkeä taitekohta, jossa kaanoniin voi uittaa jotakin uutta. Kun uhkana on, että ilmaston lämpenemistä ei saada kuriin, luonto saastuu ja yksipuolistuu ja luonnonvarat kulutetaan loppuun, ympäristö on nostettava keskeiseksi sosialidemokraattiseksi arvoksi. Ymmärrettävästi työväenliikkeen suhtautuminen ympäristöön on aikaisemmin ollut korostetun antroposentrinen. Aivan viime aikoihin asti olemme leiponeet ympäristöhuolen esimerkiksi kestävän kehityksen sisään. Tuo sateenvarjotermi havainnollistaa, miten ekologinen kestävyys linkittyy sosiaaliseen ja taloudelliseen kestävyyteen. Jatkossa ympäristön tila on silti nähtävä ennakkoehtona kaikelle kestävyydelle. Sosialidemokratian ihmiskuva on päivitettävä niin, että ihmistä ei pidetä erehtymättömänä luomakunnan kruununa, joka voi loputtomasti hyväksikäyttää muuta elollista ja elotonta. Aidosti edistyksellinen sosialidemokratia tunnustaa esimerkiksi eläinten hyvinvoinnista ja kyvystä tuntea kipua kasautuneen tutkimustiedon ja sisällyttää ihmiskuvaansa vastuun toimia aina kärsimyksen ja kaikenlaisen riiston vähentämiseksi. D Essi Virtanen Kirjoittaja on SONKin väistyvä pääsihteeri ja periaatejulistustyöryhmän jäsen, joka toivoo SONK:in ja sonkkilaisten olevan hereillä, kun periaatejulistusluonnos lähtee ensimmäiselle kommenttikierrokselle keväällä 2019. Te olette sosialidemokratian henkinen etujoukko.

DEBAT TI 3/2018

12 | TOIVO

Putin ad portas – SDP, putinistit ja Venäjän nykyhallinto

o vuosia elänyt toivoni siitä, että SDP kykenee tekemään uskottavaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa myös tulevaisuudessa, ei ole kuollut. Tämä on joko aktuaalisesti tai vähintään potentiaalisesti yhä Väinö Tannerin, asevelisosialistien, vastuullisen vapauden, tutkitun tiedon ja suomalaisen työn puolue, tai näin ainakin haluan ajatella, kaikista puolueen ja liikkeen ongelmista huolimatta. Samoin uskon vahvasti, että oma maamme, itsenäisyytemme, kunniamme ja perustuslailliset oikeutemme, joiden vuoksi minun ja puolisoni sekä monien muiden suomalaisten isovanhemmat kantoivat vuosikymmeniä sitten raskaan taakan joko rintamalla tai kotirintamalla, ovat yhä puolustamisen arvoisia. Ihminen tyypillisesti välittää eniten itsestään ja omasta maastaan. Valtiot ja poliittiset liikkeet nousevat ja kaatuvat, mutta ihmisluonto kestää polvesta toiseen. Siten ei ole omituista, että Venäjän puolustusministeri Sergei Shoigu DEBAT TI 3/2018

paheksui tiistaina 24. heinäkuuta Suomen ja Ruotsin Nato-yhteistyötä ja esitti siitä virheellisiä väittämiä. Shoigun mukaan ”läntisten kollegojemme ottamat askeleet johtavat olemassa olevan turvallisuusjärjestelmän tuhoon, kylvävät lisää epäluottamusta ja pakottavat meidät vastatoimiin”. Venäjän nykyhallinnon ajattelussa ihmisen luontaisesta vallanhimosta ja ahneudesta kumpuava klassinen etupiiriajattelu elää vahvana, eikä muuta tule kuvitella. Shoigun lausunnoissa ei ollut siis mitään uutta tai outoa. Venäjän johtavat poliitikot ilmaisevat tuon tuosta kantansa asioihin, joihin liittyen heidän mielipiteensä ei valtioiden suvereniteetin takia ole millään tavalla erityisen tärkeä. Paljon Shoigun koppavaa uhittelua huolestuttavampaa oli se, että nuo kommentit saivat myönteistä vastakaikua monilta suomalaisilta sosialidemokraateilta. Facebookin Sosialidemokratia Suomessa -ryhmässä alettiin nimittäin jälleen kerran kauhistella ajatusta Suomen

TOIVO | 13

Nato-jäsenyydestä, ja kliseiset kommentit Suomen ONI SOSIALIDEMOKRAATTI TUNTUU joutumisesta Yhdysvaltain vasalliksi, militarismisUNOHTANEEN SEN TOSIASIAN, ta, Euroopan unionin ”Lebensraum-hankkeesta” ETTÄ SUOMI EI OLE MITENKÄÄN (sic!) Ukrainan konfliktin aiheuttajana, Venäjän IDÄN JA LÄNNEN VÄLISSÄ. muka perustellusta huolesta saarretuksi joutumisesta ja muista vastaavista järjettömyyksistä alkoivat lennellä maailmanpolitiikkaan perehtymättömien näppäimistöiltä kuin korpit loppuun syödyn raadon käynyt vaikkapa Viron ja Puolan tapauksessa, tai sitten luota. Osa alkoi meuhkata asiasta omilla Facebook-sivuilhaikailemaan länsimaisen yhteistyön perään, kuten Uklaan, ja kuten tavallista, äänekkäimmät demarit näyttivät rainan kohdalla. Naton tehtävänä on jäsentensä vapauden polvistuvan Kremlin edessä. ja turvallisuuden takaaminen, ja siihen kuuluu suurin osa Totisesti, totisesti, minä sanon teille: jos SDP:n omituisin EU-maista. Venäjän nykyhallinto puolestaan on tuottasiipi saisi tahtonsa läpi, Suomen ulkopolitiikkaa johdettainut konfliktin Itä-Ukrainaan ja pyrkii jatkuvasti sekaansiin Moskovasta käsin. Uutta Terijoen hallitustako maamtumaan suvereenien valtioiden sisäisiin asioihin, kuten me kaipaa? Puolustusmäärärahojen kasvattaminenkaan ei Yhdysvaltain viime presidentinvaaleihin tai Britannian ole – toisin kuin monet vasemmistolaiset väittävät – pois kiusalliseen Brexit-kansanäänestykseen. hyvinvointivaltion menoista, vaan osa koko hyvinvointiJos eurooppalainen putinismi ja silmien sulkeminen valtion tulevaisuuden turvaamista. Venäjän nykyhallinnon toimien todelliselta luonteelta onMoni sosialidemokraatti tuntuu unohtaneen sen tosikin hämmentävää, ihmeellistä on myös, miksi niin monet asian, että Suomi ei ole mitenkään idän ja lännen välissä. sosialidemokraatit kuvittelevat olevansa kansainvälisen Suomi on länsimaa, ja sen oikea paikka on vapaiden, depolitiikan asiantuntijoita. Harva esittää olevansa lääkäri mokraattisten länsimaiden arvoyhteisössä. Taloudelliset, tai asianajaja, mutta jännittävästi kuka tahansa tuntuu puolustukselliset, kulttuuriset ja diplomaattiset siteemme kelpaavan kansanvälisten suhteiden tarkastelijaksi. Tärmuihin läntisiin demokratioihin ovat syviä ja vahvoja. keintä tuntuu olevan Naton vastustaminen ja Venäjän ymHarmillisen moni toistelee sitäkin kulunutta ja virheellismärtäminen. Rauhanohjusten aika ei todellakaan ole ohi. tä mantraa, että Suomi on puolueeton. Suomi ei ole puoNiccolò Machiavellin, Thomas Hobbesin, Hans J. lueeton. Sveitsi on neutraali ja saa sitä olla, mutta Suomi Morgenthaun ja monen muun klassisen realismin teotekee ulko- ja puolustuspolitiikassaan tiivistä yhteistyötä reetikon teokset tavalla tai toisella opettavat, että kanEU:n, Naton, pohjoismaiden ja kahdenvälisten kumppasainvälisen politiikan areenalla kukin tavoittelee omaa neidensa kanssa. Lissabonin sopimus sisältää maininnan etuaan. Tässä ei ole mitään uutta, ja näistä lähtökohdista EU:n jäsenmaiden keskinäisestä avunantovelvoitteesta, ja käsin toimii myös Venäjä. On ymmärrettävä, että ikävien on toivottavaa, että eurooppalaista puolustusyhteistyötä tosiasioiden ymmärtäminen on eri asia kuin sen hyväksysyvennetään merkittävällä tavalla. Suomi on valitettavasti minen, että Suomea uhkaillaan. Kun suomalaiset ryhtyvät tällä hetkellä sotilaallisesti liittoutumaton, mutta se asia julistamaan hyväksyntäänsä Venäjän etupiiriajattelulle, voi muuttua ja toivottavasti myös muuttuu. On syytä toihe pelaavat Vladimir Putinin pussiin myöntymällä ilvoa, että eduskunnan paikkajaossa ja hallitusvastuun jaman vastarintaa väkevämmän toivomuksiin. Suomen ja kautumisessa korostuvat tulevaisuudessa ulkopoliittinen sosialidemokraattien on siksi nähtävä, että Kremliä myöosaaminen ja turvallisuuteen panostaminen. täilemällä emme saavuta mitään, vaan ainoastaan lahjoiSamoin on tunnustettava, että Naton vastustaminen iltamme vapautemme pois. D man kestäviä argumentteja ei ole sosialidemokraattisen Erik Immonen aatteen kannalta tarpeen. Itse asiassa Naton pääsihteeri Kirjoittaja on maailmanpolitiikan maisteriopiskelija Helsingin yliJens Stoltenberg kuuluu Norjan Työväenpuolueeseen. Nato ei ole imperialistinen valloitusliitto, joka uhkaisi opistolla. Pitää venäläisestä klassisesta ja znamenni-musiikista, ruoasta ja ikonitaiteesta huomattavasti enemmän kuin nykyVenäjää. Venäjä itse toiminnallaan on ajanut entiset ItäVenäjän ulkopolitiikasta. Euroopan alusmaansa joko Naton jäseniksi, kuten on DEBAT TI 3/2018

14 | TOIVO

DEBAT TI 3/2018

AKI ON VOIMAKAS VÄLINE, MUTTA SE SAA VOIMANSA MUUALTA KUIN ITSESTÄÄN.

TOIVO | 15

Kielletään se lailla

iedäthän sen sanonnan? Kun joku tuo keskustelussa esiin jonkin kummallisen tai vähän epämiellyttävän asian, joku toinen saattaa tokaista: ”Sellainen pitäisi kieltää lailla.” Omasta mielestäni moniakin asioita pitäisi kieltää lailla. Jostain syystä lainsäätäjä ei ole vieläkään tarttunut suurimpaan osaan ehdotuksistani. Leikkimielisen sanonnan taakse kätkeytyy osatotuus yhteiskunnastamme. Poliitikot tuntevat lakien voiman, ovathan he niitä säätämässä. Lainsäädäntö onkin monesti ainoa keino puuttua yhteiskunnalle haitalliseen toimintaan tai ylevämmin jopa ohjata yhteiskunnan kehitystä oikeaan suuntaan. Tästä huolimatta yhteiskunnallisessa keskustelussa lait tuntuvat joskus saavan ylikorostuneen aseman yhteiskunnallisen kehityksen instrumenttina. Kollegani totesi aikanaan, että jokaisen pykälän kohdalla pitäisi kysyä: ”Mitä sitten?” Mitä sitten, jos joku rikkoo pykälää, mitä sitten tapahtuu? Varsin usein vastaus on, ettei yhtään mitään. Vaalirahakohun aikaan Keskustan ryhmänjohtaja nosti vaalirahoituslainsäädäntöä vastaan ison keskisormen: ei häntä kiinnostanut noudattaa lakia, kun siitä ei ollut säädetty sanktiota. Esimerkkejä löytyy muitakin: lailla voi määrätä, että työttömän on oltava aktiivinen tukien menettämisen uhalla. Työpaikkoja ei kuitenkaan luoda lain voimalla.

Kirkkojärjestyksen 1 luvun 5 §:ssä voidaan määrätä, että kirkon jäsenen tulee osallistua jumalanpalvelukseen ja antaa kastaa lapsensa. Tästä huolimatta messuun osallistuu prosentti suomalaisista ja Helsingissä kastetaan hädin tuskin puoliakaan lapsista. Rikoslaki kieltää monenmoista, mutta siitä huolimatta maassa nostetaan 80 000 syytettä vuosittain. Laki on voimakas väline, mutta se saa voimansa muualta kuin itsestään. Siksi poliitikkoon, joka vain paasaa lakien muutostarpeista, kannattaa suhtautua epäillen. Yleensä lakipykälää oleellisempia ainesosia yhteiskunnallisessa muutoksessa ovat määrärahapäätös tai säännöksen valvontaan osoitetut resurssit. Pelkkä lailla esitetty toive ei saa aikaiseksi yhteiskunnallista muutosta. Siihen vaaditaan ihan rehtiä politiikkaa. Kun siis seuraavan kerran juttelet poliitikon kanssa, muista tiukata myös todellisia vastauksia ongelmiisi. Sääntökirja on hyödyllinen apuväline jääkiekossa. Siitä huolimatta pelin järjestyksen säilyttävät pilli, tuomari ja jäähykoppi. D

Wiking Vuori



Kirjoittaja on oikeusnotaari.

DEBAT TI 3/2018

16 | RISTIKKO

Debatti-ristikko VAAKA

PYSTY

3. akhilleuksen toveri 5. PEHR EVIND 8. TAISTELUSSA KUOLLUT 9. TERIJOELLA 12. NYKYAJAN KOMMUNISTI 13. RATKAISU EESSÄ ON… 15. SYTTYI TYÖVÄENTALOSSA 16. KOKO TILAN VUOKRAAJA 18. YRJÖ 20. Täällä pohjantähden alla

1. KENRAALIKUVERNÖÖRI 2. TAISTELUPAIKKA 4. FRIEDRICH KARL 6. AGIT PROP 7. … TÄSSÄ velvoittaa 10. tytöt 1918 11. felix tuli 14. väinö 17. suuriruhtinas 19. LAPUAN

10 4 12

14 1 7

16 5

VASTAUS

DEBAT TI 3/2018

RISTIKKO | 17

2 3 3

4 5 6

8 11

15 9

17 18

20 DEBAT TI 3/2018

18 |TOIVO |

Yliopiston autonomiaa varastamassa

ampereen yliopisto ja Tampereen teknillinen yliopisto yhdistyvät säätiöyliopistoksi vuoden 2019 alussa. Säätiöyliopisto tulee omistamaan myös pääosin Tampereen ammattikorkeakoulun ja harjoittamaan siellä ammattikorkeakoulutoimintaa. Duaalimallia Tampere3 -prosessissa ei olla kuitenkaan purkamassa, vaikka tarkoituksena on, että eri korkeakoulujen välillä voi opiskella eri opintokokonaisuuksia mahdollisimman sujuvasti. Yhdistymisen moottorina on toiminut opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen, joka käynnisti Tampere3prosessin valmistelun vuoden 2016 alussa. Hallitus on ajatellut, että keskittämällä opetusta suurempiin yksikköihin saadaan aikaan laadukkaampaa ja korkeatasoisempaa opetusta ja tutkimusta. Yhdistymisessä on kuitenkin ollut ja on edelleen paljon ongelmia. Koko prosessin aikataulu on ollut alusta alkaen hyvin tiukka. Prosessin alussa myös opiskelijoiden rooli uuden yliopiston muodostamisessa sivuutettiin tyystin. Kahdella yliopistolla on ollut ristiriitoja, ja marraskuussa 2016 fuusion työstäminen keskeytettiinkin. Opetus- ja kulttuuriministeriön paineen vuoksi valmistelua jatkettiin kuitenkin pian. Ministeriö uhkasi muun muassa Tampereen yliopiston johtoa rahoituksen vähentämisellä. Suurin osa fuusion kritiikistä on kohdistunut yliopiston päätöksentekoa ohjaavaan johtosääntöön, joka on huonosti valmisteltu. Konsistorissa, joka on yliopistoyhteisön monijäseninen toimielin, ja joka päättää muun muassa hallituksen nimittämisestä ja sen toimikaudesta, on heikennetty opiskelijoiden asemaa poistamalla tasakolmikantainen edustusmalli. Tuon mallin tarkoiDEBAT TI 3/2018

tuksena on ollut varmistaa tasaväkinen edustus professoreiden, muun henkilökunnan ja opiskelijoiden kesken. Konsistorissa tulee näillä näkymin olemaan 18 jäsentä, joista vain viisi on opiskelijoita. Konsistori on myös huomattavasti pienempi kuin esimerkiksi Tampereen yliopiston vastaava toimielin. Johtosäännössä yliopistoyhteisölle kuuluvaa päätäntävaltaa on yritetty siirtää myös yliopistoyhteisöön kuulumattomille ulkopuolisille omistajille, kuten teknologiateollisuudelle. Konsistori valitsee yliopiston hallituksen nimityskomitean ehdotuksesta. Johtosäännössä nimityskomiteassa on tällä hetkellä kolme yliopistoyhteisön ulkopuolista edustajaa ja kolme yliopistoyhteisön edustajaa. Tämä rajaa selvästi yliopistoyhteisön vapautta valita oma hallituksensa. Konsistori voi kuitenkin aiotusta poiketen palauttaa nimityskomitean ehdotuksen hallituksesta valmisteluun niin monta kertaa kuin näkee parhaaksi, eikä vain kerran, kuten alun perin oli tarkoitus. Muun muassa Turun yliopiston julkisoikeuden professori Juho Lavapuro on todennut, että uuden yliopiston siirtymähallitus on tulkinnut säätiölakia ennen yliopistolakia, vaikka säätiöyliopisto on ensisijaisesti aina ensin yliopisto ja vasta sitten säätiö. Siirtymähallitus on siis koettanut pönkittää ja pitkittää valta-aikaansa säätiön alkutaipaleella. Muun muassa oikeuskanslerille on tehty useita kanteluita sekä lausuntopyyntö johtosäännöstä. D

Kalle Virtanen Kirjoittaja on SONK:in liittohallituksen jäsen ja Tampereen demariopiskelijoiden puheenjohtaja.

TOIVO | 19

OHTOSÄÄNNÖSSÄ YLIOPISTO YHTEISÖLLE KUULUVAA PÄÄTÄNTÄ VALTAA ON YRITETTY SIIRTÄÄ MYÖS YLIOPISTOYHTEISÖÖN KUULUMATTO MILLE ULKOPUOLISILLE OMISTAJILLE, KUTEN TEKNOLOGIATEOLLISUUDELLE.

DEBAT TI 3/2018

20 | TOIVO

Vastakohtien saari

sallistuin kesäkuussa pohjoismaiden sosialidemokraattisten nuorisojärjestöjen kattojärjestön FNSU:n kongressiin historiallisella Utøyan saarella Norjassa. Vierailu saarelle oli mahdollisuus päästä tutustumaan paikkaan, jolla on suuri merkitys pohjoismaiselle sosialidemokratialle. Käynti herätti myös huolta. Kuinka paikan historiaa on mahdollista arvostaa ja pystyykö varmasti esille nousevan surun keskellä keskittymään tulevaan? Utøya muistetaan vuoden 2011 tragedian näyttämönä. Anders Behring Breivik surmasi terrori-iskussaan 77 ihmistä, joista 69 Utøyalla. Äärioikeistolainen Breivik on kertonut iskujen olleen välttämättömiä, jotta Norja ja Eurooppa voidaan säästää monikulttuurisuudelta ja islamilta. Vaikka naapurimaassamme on tällä samalla vuosikymmenellä tehty tällainen joukkosurma, on Suomessakin äärioikeistolainen ajattelu saanut tilaa.

saattaa järkkyä. Jatkoimme aiheen käsittelyä opiskelijoiden mielenterveyspalveluiden osalta auringon lämmittäessä nurmikkoa allamme. Katsoessani ympärilleni mietin, kuinka samat asiat vaikuttavat meihin kaikkiin. Yksinäisyys, osattomuus ja ulkopuolisuus edesauttavat radikalismin syntyä. Ulkopuolisuuden tunne on vahva ja saa yksilön epätoivoiseksi. Epätoivoinen ihminen pystyy kammottaviin tekoihin. Siksi jokaiselle täytyy löytyä oma yhteisönsä. Vaikka sanoitetut motiivit terroritekojen takana vaihtelevat äärioikeiston ja -vasemmiston sekä erilaisten uskonnollisten ääriryhmien välillä, löytyy epätoivoisten nuorten historiasta usein yhtäläisyyksiä. Utøyan saari on täynnä tunteita. Saimme kiertää saaren toverin kanssa, joka oli paikalla tuona kesäisenä perjantaina vuonna 2011. Hän menetti iskussa rakkaansa, mutta ei uskoa ja toivoa tulevaan. Saaren jälleenrakentaminen ei ollut itsestäänselvyys. Useiden omaisten toiveesta saarelle kuitenkin palattiin. Iskujen näyttämönä toiminut rakennus on säilytetty ennallaan ja se MASSA KUPLASSAAN ON HELPPO OLLA. kertoo tapahtumien kulun. Seinällä kronoloON KUITENKIN MUISTETTAVA, ETTÄ SEN gisessa järjestyksessä kulkevat tekstiviestit, KUPLAN ULKOPUOLELLA ON PALJON luotien jättämät reiät ja lattiaan kuivunut veri eivät anna unohtaa. Ne muistuttavat PAHOINVOINTIA JA YKSINÄISYYTTÄ. siitä, kuinka tärkeää on jaksaa uskoa parempaan huomiseen ja tehdä töitä tasa-arvoisen Terroriteko on aina tragedia, teon motiivista riippumatyhteiskunnan eteen. ta. Sillä ei pidä olla väliä, onko teon takana muukalainen Omassa kuplassaan on helppo olla. On kuitenkin muisvai tuttu, tai onko teon tavoitteena yhteiskunnan säilyttätettava, että sen kuplan ulkopuolella on paljon pahoinminen muuttumattomana vai sen muuttaminen. Väkivalvointia ja yksinäisyyttä. Meistä jokainen voi osallistua loin tehty muutos ei milloinkaan kanna. Norjan tai Turun terrori-iskujen toistumisen ehkäisemiUtøyan saari on kaunis. Kun sitä katsoo vastarannalta, seen kuuntelemalla ja olemalla läsnä sekä rakentamalla nousee pala kurkkuun ja ajatukset rauhoittuvat luonnon yhteiskuntaa, jossa kukaan ei jää yksin. D kauneudessa. Tämä ensikokemus paikasta kuvastaa hyvin sitä, mitä vierailu saarella tarjoaa: vastakohtia ja mahdolMilla Granlund lisuuden itsensä haastamiseen ja menneestä oppimiseen. Kirjoittaja opiskelee journalismia, sillä haluaa oppia ymmärtäPidin kongressissa puheenvuoron masennuksesta. Kuinmään maailmaa kuplansa ulkopuolella. ka kuka tahansa voi tarvita apua ja kuinka jokaisen mieli

DEBAT TI 3/2018

TOIVO | 21

DEBAT TI 3/2018

22 | ARVIOT

Arviot

DEBAT TI 3/2018

ARVIOT | 23

Tarttis tehrä jotain

Sari Kivistö & Sami Pihlström: Sivistyksen puolustus – miksi akateemista elämää tarvitaan? (Gaudeamus, 2018)

ivistyksen puolustus on vuosikausia tieteen ja tutkimuksen parissa työskennelleiden Sari Kivis tön ja Sami Pihlströmin puheenvuoro tiedosta ja sivistyksestä sekä akateemisen vapauden puolesta. Viittaan sanaan puheenvuoro, koska teoksella ei ole mitään tekemistä nautinnollisen, saati tieteellisen lukukokemuksen kanssa. Teos on yhtä toistoa: liuta yleisiä hokemia, jotka ovat toistuneet jo siihen asti, että olemme varmasti saavuttaneet saturaatiopisteen puhuessamme välineellistämisen ongelmista, sivistyksen itseisarvoisuudesta, hallituksen koulutuspolitiikasta sekä akateemisesta vapaudesta. Kirja itsessään oli huono, ja olisin odottanut enemmän, erityisesti kun otetaan huomioon, mille aloille – Kivistö on kirjallisuustieteilijä ja Pihlström uskontotieteilijä – tekijät ovat itse erikoistuneet. Toki sille, joka haluaa kertauspaketin koulutuksen tilasta, teos voi olla hyvinkin merkittävä. Teoksessa käytetään harvinaisen huolimattomasti esimerkiksi populismin käsitettä, ja maalaillaan isolla pensselillä uhkakuvia. Tällaiset ratkaisut nakertavat teoksen uskottavuutta. Vaikka teos sai minut saavuttamaan saturaatiopisteeni, ei se silti poista toiston merkitystä. Toistoa pidetään joskus kielessä ja tekstissä tehokkaana tyylikeinona. Oli se nytkin mukana, tosin ilman tyylikästä toteutusta. Yleiset hokemat ja toisto voivat kertoa myös todellisesta hädästä, toivosta tulla ymmärretyksi ja kuulluksi. On totta, että hallituksen politiikka on haukuttu jopa koulutusvastaiseksi, ja että Tampere3 -prosessissa ei haluta riittävästi kuulla yliopiston henkilökuntaa tai opiskelijaedustusta. Huippu professori Jaakko Hämeen-Anttila teki näyttävän lähdön Helsingin yliopistolta vuonna 2016 tutkintouudistus-

ten ja koulutusleikkausten seurauksena, ja opettaa tätä nykyä Edinburghin yliopistossa. Muutokset antavat opiskelijapolitiikalle merkityksen sekä päämäärän. Johan Balthasar Schuppin sanoin: ”Oppineen ei pidä olla kuin leivonen, lennellä pilvien korkeuksissa ja luritella siellä säveliään omaksi ilokseen tekemättä mitään muuta”. Näin ollen sivistys on aina puolustamisen arvoista. Silti: mikä saa opiskelijan kiinnostumaan opiskelijapolitiikasta niin, että hän on valmis viettämään pitkiä iltoja muun muassa Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan parissa kirjoittaen yksityiskohtaista lausuntoa johtosääntöluonnoksesta? Eräs vihreissä toimiva ystäväni sanoi minulle, että hän voi ainakin myöhemmin elämässään sanoa yrittäneensä puolustaa sivistystä ja koulutusta. Kun fuksi miettii, lähtisikö mukaan opiskelijapolitiikkaan vai ei, voimme nyt perustella, miksi se on tärkeää. Oikeus sivistykseen ei ole vain oikeus, vaan opiskelijoilla on myös vastuu sen puolustamisesta. Siksi nostan hattua kaikille niille, jotka sivistyksen puolesta jaksavat taistella! Näillä sanoilla toivotan uudet fuksit tervetulleiksi opiskelijaliikkeeseen: Gaudeamus igitur, Iuvenes dum sumus! D Ida Piltonen Kirjoittaja on Tampereen sosialidemokraattiset opiskelijat TASY ry:n entinen puheenjohtaja sekä nykyinen Tampereen sosialid emokraattisen kunnallisjärjestön varapuheenjohtaja. Toivoo onnistuneita edarivaaleja sekä uusia ehdokkaita t äydentämään demaririvejä.

DEBAT TI 3/2018

24 | ARVIOT

Hyvät, pahat ja rumat väärennökset Sanna Nyqvist & Outi Oja: Kirjalliset väärennökset – huijauksia, plagiaatteja ja luovia lainauksia (Gaudeamus, 2018)

anna Nyqvist ja Outi Oja tarjoavat ansiokkaassa teoksessaan kiinnostavan katsauksen väärennösten historiaan Suomessa ja ulkomailla. Esimerkkien kautta he purkavat niiden ongelmallista luonnetta. Kirjan kiinnostavinta antia ovat lukuisat päättömät tarinat siitä, miten pitkälle ihminen on valmis menemään kaikessa halussaan ansaita rahaa ja kunniaa: väärennöksiä on tehty sepitetystä kansalliseepoksesta keksittyihin kuvauksiin natsi-Saksan keskitysleireistä. Kirjassa vilahtaa tuttuja nimiä – Oscar Wilde, V. A. Koskenniemi –, mutta samalla paljon tuntemattomia tapauksia, jotka ovat toinen toistaan mielenkiintoisempia. Onko väärentäminen sitten eettisesti väärin? Keskitysleirikokemuksilla piehtarointi on toki kammottavaa. Toisaalta John Moray Stuart-Young julkaisi viisi vuotta Oscar Wilden kuoleman jälkeen väärennettyjä kirjeitä, joita Wilde oli muka hänelle lähettänyt. Niiden myötä seksuaali-identiteettien pohdintaa dokumentoitiin. Vastaavasti voimme kysyä, millainen olisi oma Kalevalamme ilman James Macphersonia. Hän sepitti 1700-luvulla skotlantilaista kansallisylpeyttä ruokkineet Ossianin l aulut. Väärennöksillä voi olla myönteisiäkin seurauksia, ja väärentäminen vaatii usein raudanlujaa asiantuntemusta, luovuutta ja sivistyneisyyttä. Harva kykenee siihen hyvin. Esimerkiksi Laura Huhtasaaren gradun tapauksessa taisi olla kyse lähinnä laiskuudesta. Toisaalta sehän on meille poliitikoille hyvin tavanomaista, kun toistelemme jatkuvasti muiden ajatuksia kuin ne olisivat omiamme. Kyse on vain siitä, kuka osaa esittää ne parhaiten. Vaikka teos on yleiskatsaus kirjallisiin väärennöksiin, olisin silti odottanut mainintaa uskonnollisista kirjoitukDEBAT TI 3/2018

sista. Iliaankin kirjoittajat Nyqvist ja Oja kuittaavat yhdellä virkkeellä. Patriarkaaliset, sortavat rakenteet teoksessa on nykyisen hyvän tavan mukaan mainittava. Uskomatonta kyllä, nainen ei ennen kelvannut väärentäjäksikään. Wilden väärentäjähahmojen kautta pääsemme hyvin käsiksi kauniiseen, platonistiseen ajatukseen väärennöksistä. Kuten kirjassa todetaan: ”Väärennös on heille keino päästä totuuteen tai kauneuteen, jotka ovat toistensa peilikuvia. Mikä on kaunista, on totta.” Mieheni tapaa usein sanoa, että ”tämänkin ajatuksen on varmasti joku esittänyt jo aiemmin ja paremmin”. Onko uuden luominen siis aina tavoittelemisen arvoista? Harva saavuttaa sen tavoitellun paikan, josta sanat ja ajatukset välittyvät tuleville sukupolville. Teos osoittaa sen, minkä tiesimme jo entuudestaan: ihminen on usein sokea ja mieleltään hauras ja heikko – oli kyse sitten väärentäjästä tai väärennöksen lukijasta. Suurimmalle osalle meistä käy juuri kuten V.A. Koskenniemen mahdollisesti plagioima Leconte de Lisle tyhjentävästi toteaa: Regarde! Le flot monte et vient pour t'engloutir! Ton enfer va s'éteindre, et la noire marée Va te verser l'oubli de son ombre sacrée. (Leconte de Lisle: Fiat nox) D

Ida Piltonen Kirjoittaja opiskelee luokanopettajaksi Tampereella, ja odottaisi moraalin koskettavan jokaista elämän osa-aluetta. Odottaa myös sitä päivää, kun Kiasman näyttelyiden teosten tekijät paljastavat tehneensä Camera Obscuran kaltaisen identiteettihuijauksen.

PIDÄ HUOLTA OIKEUKSISTASI TYÖELÄMÄSSÄ. Liity ammattiliittoon. @pamliitto

www.pam.fi/liity

26 | DEBATTI

Kansallissosialisteista, holokaustista ja vertauksista

un vihreiden lainsäädäntösihteeri Aino Pennanen yritti kesällä estää viranomaisia suorittamasta miehen pakkopalautusta Irakiin, asiasta seurasi naurettaviakin muotoja saanut kohu. Vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto vertasi lainsäädäntösihteeriä Rosa Parksiin ja ryhtyi puhumaan natsi-Saksasta ja Anne Frankista. Hän kyllä painotti, ettei Suomea voi verrata natsi-Saksaan, mutta jos jokin näyttää ankalta, ääntelee kuin ankka ja liikkuu kuin ankka, kyse on silti ankasta, vaikka väittäisimme muuta. Aalto nimittäin totesi seuraavasti: ”Suuri enemmistö on hiljaa, mutta tilanne muuttuu, kun muutama ihminen nousee vastaan. Asioilla ei ole suoraa yhteyttä, mutta natsi-Saksassakin kaikki toimet olivat laillisia.” Jos tämä ei ole vertaus, paavi on protestantti. Aallon viittaukset natsi-Saksaan olivat ala-arvoisia. Tuollaisten vertausten esittäminen kertoo natsikorttiin huolettomasti turvautuvan ihmisen kypsymättömyydestä ja historiattomuudesta. Joko Aalto ei tiedä tai ymmärrä, mitä natsit oikeasti tekivät, tai sitten hän ei kykene näkemään, miksi Suomen tasavallan viranomaiset ja natsi-Saksan viranomaiset ovat eri asioita. Tässä ei pitäisi olla mitään vaikeaa. Kansallissosialistit murhasivat miljoonia viattomia ihmisiä puhtaasti aatteellisista syistä, teollisella tehokkuudella. Keskellä kahden rintaman veristä sotaa mielipuolisen Führerin häiriintyneet fantasiat rodusta ja kansakuntien hierarkiasta saivat Kolmannen valtakunnan käyttämään hämmentävän paljon aikaa, vaivaa, rahaa ja miesvoimaa pelkkään strategisesti hyödyttömään ja moraalisesti mielettömään ihmiselämän tuhoamistyöhön. Tuon vimman uhriksi joutui myös Anne Frank, jonka Aalto ei halua antaa levätä rau-

DEBAT TI 3/2018

hassa: ”Natsi-Saksaa ei voi verrata Suomeen, mutta kun puhutaan vaikkapa Anne Frankin piilottamisesta, niin ne samat periaatteet ovat siellä taustalla.” Mitkä samat periaatteet? Onko Suomen tasavallan viranomaisten työn häiritseminen millään tavalla verrattavissa juutalaisten perheiden kätkemiseen natsien Sicherheitsdienstiltä? Suomen nykyisestä turvapaikkapolitiikasta voidaan esittää monia eri näkemyksiä. Sitä koskevaa lainsäädäntöä voi yrittää muuttaa laissa määritellyillä keinoilla, ja perustuslakimme takaa meistä jokaiselle oikeuden myös ilmaista siitä ja muista kysymyksistä mitä erilaisimpia mielipiteitä. Nykyistä turvapaikkalinjaa voi pitää liian ankarana, juuri sopivana tai turhan lempeänä, ja niin edelleen. Selvää on kuitenkin se, että Suomen tasavalta ei kokoa ihmisiä yhteen tuhoamisleireille, eivätkä Suomen viranomaiset etsi väärää rotua olevia voidakseen murhata heidät. Gestapo, SS ja muut natsi-Saksan organisaatiot taas syyllistyivät järkyttäviin rikoksiin, ja keskeinen osa kansallissosialistista poliittista projektia oli valtavan terrorikoneiston rakentaminen. Tapa viitata huolettomasti natsi-Saksaan on mauton, ja poliittisten päättäjien soisi pidättäytyvän siitä. Kyse on vastuuttomasta toiminnasta, joka on omiaan vähättelemään natsien rikosten laajuutta. Samalla se ruokkii infantiilia viranomaisvihaa. D

Erik Immonen Kirjoittaja toivoisi poliitikoilta riittävää luovuutta, että väärinä pidettyjä ratkaisuja verrattaisiin muuhunkin kuin kansallissosialismiin.

SONK | 27

SONK toimii ympäri Suomen! SONKin toimisto: Sosialidemokraattiset Opiskelijat – SONK ry. Siltasaarenkatu 18–20 C 6.Krs 00530 Helsinki toimisto@sonk.fi www.sonk.fi Puheenjohtaja Jesse Jääskeläinen 045 112 9299 puheenjohtaja@sonk.fi Pääsihteeri Essi Virtanen 045 277 5070 essi.virtanen@sonk.fi

Lahden Demari opiskelijat LDO Puheenjohtaja Roosa Rusanen roosa.rusanen@outlook.com

Opiskelijoiden sosiali demokraattinen yhdistys OSY, Helsinki Puheenjohtaja Hanno Behnke hanno.behnke@gmail.com

Oulun Opiskelijoiden Sosia lidemokraattinen Yhdistys OOSY

Osoitteenmuutokset ja jäsenasiat toimisto@sonk.fi

Puheenjohtaja Miina-Anniina Heiskanen miina.anniina.heiskanen@gmail.com

Joensuun Sosiali demokraattiset NUO RET JA Opiskelijat JSD

Rovaniemen Sosiali demokraattinen Opiskelijayhdistys ROSO

Yhteyshenkilö Noora Kettunen noora.kettunen@demarinuoret.fi

Puheenjohtaja Hannu Mällinen hmalline@ulapland.fi

Jyväskylän Sosiali demokraattiset Nuo ret ja Opiskelijat JSDN

Sosialidemokraattiset Ammattikorkeakoulu opiskelijat SOMA

Puheenjohtaja Topi Kytölehto topi.v.kytolehto@student.jyu.fi

Puheenjohtaja Teemu Kokkonen teemu.erik.kokkonen@gmail.com

Tampereen Sosiali demokraattinen Opiskelijayhdistys TASY Puheenjohtaja Kalle Virtanen kalle_virtanen@icloud.com

Turun Opiskelijoiden Sosia lidemokraattinen Yhdistys TOSY Puheenjohtaja Wille Jäntti wille.jantti@hotmail.com

Vaasan Sosialidemokraattiset Opiskelijat VSDO Puheenjohtaja Kaisa Ranta kaisahenriikka.ranta@gmail.com

Åbo Socialdemokratiska Studerande ÅSS Ordförande Pontus Westmalm pwestmalm@abo.fi

DEBAT TI 3/2018

Der Wanderer Ã¼ber dem Nebelmeer, (CASPAR DAVID FRIEDRICH, 1818), KUVA: PEKKO KORVUO

LIITY ! I S K E N E S JÄ i f . k n o s . w w w

1888–2018 Nuorekas 130-vuotias opiskelijoiden asialla. Tule mukaan vaikuttamaan!

Seuraavassa numerossa: RAKKAUS Debatti jatkuu netissä: Facebook.com/Debatti.lehti issuu.com/demariopiskelijat_sonk DEBAT TI 3/2018

Omistaminen tekee hyvää Tradeka on moderni 230 000 jäsenen omistajaosuuskunta, jonka johtoajatus on merkityksellinen omistajuus. Uskomme, että omistajana voimme edistää liiketoimintaa, joka tuottaa sekä hyvää tulosta että hyvää suomalaiselle yhteiskunnalle. Jaamme tänäkin vuonna merkittävän osan tuloksestamme yhteiseen hyvään: lahjoituksistamme iso osa kohdistetaan lasten ja nuorten hyväksi tehtävään työhön.

www.tradeka.fi

32 |

A7 W1

Debatti 3/2018