Page 1

:1

3/2011 SOSIALIDEMOKRAATTINEN MIELIPIDELEHTI

Toivo. Solidaarisuus.


www.tradeka-yhtyma.fi

Reilua kauppaa myรถs vuonna 2011


3/2011 Päätoimittaja Laura Liski Toimitussihteeri Anni Lahtinen Kirjoittajat Anette Karlsson Iina Korkiamäki Rami Lindström Laura Liski Sarita Niemi Kaisa Penny Ulla Vuolanne Juha Ylisalo Yhteystiedot Sosialidemokraattiset Opiskelijat SONK ry Saariniemenkatu 6 00530 Helsinki Puh. 09 47 898 261 www.sonk.fi Graafinen ulkoasu Fredrik Bäck www.fredrikback.fi Paino Kaleva Print www.kalevaprint.fi Ilmoitusten myynti Anni Lahtinen Puh. 045 277 5070 paasihteeri@sonk.fi

Sisällys 4. Pääkirjoitus Laura Liski 5.

Unelmaduunissa aatteen parissa Laura Liski

6.

Anteeksi pyytämättä

7.

"Jos yksi ihminen pystyy näyttämään noin paljon vihaa yksin…" Rami Lindström

10. Alijäämät, demokratia ja solidaarisen autokraatin mahdollisuus Juha Ylisalo 12. Euroopalle johtajaa etsimässä Kaisa Penny 14. Kaiken keskiössä edarivaalit Anette Karlsson 16. 17.

Mellakoiden mekka Laura Liski Suomi – pohjolan outo lintu? Iina Korkiamäki

19. Puheenjohtajan palsta Sarita Niemi 20. Työväenliikkeellä oma apurahoja jakava säätiö Ulla Vuolanne 22. Kirja-arvostelu Analyysi palvelujen tuotannosta Laura Liski


4 : PÄÄKIRJOITUS

Pääkirjoitus

Rakkautta ei sammuteta aseilla Heinäkuinen Norjan murhenäytelmä veti hiljaiseksi. 93 kuollutta, 97 loukkaantunutta, loputtomasti epätoivoa ja pelkoa, määrättömästi surua ja epäuskoa. Tällaisiin tapahtumiin ei voi millään valmistautua, eikä sen käsittelyyn auta muu kuin aika. Työväenpuolueen kansainvälisessä historiassa tapahtuma oli kammottavin ja motiivi teolle hirvein: nuorten toimijoiden likvidointi äärimmäisellä tavalla vain siksi, että yhden ihmisen viha vasemmistoa kohtaan paisui liian suureksi. Tapauksesta on kirjoitettu lehdistössä juuri niin paljon kuin ka-

tastrofeista enimmillään voidaan kirjoittaa. Ylilyöntejäkin tuli, ja journalistit toivottavasti ottivat niistä opiksi. Yksi asia kuitenkin uutisoinnissa ilahduttaa: tekijästä ei tehty negatiivista sankaria, vaan asian käsittelyssä korostui rakkauden merkitys. Tärkeintä kriisitilanteissa ei olekaan demonisointi, vaan välittäminen. Paras sitaatti, joka uutisvälineissä levisi, oli nuoren Stine Renate Håheimin suusta: Jos yksi ihminen pystyy näyttämään näin paljon vihaa, ajatelkaa kuinka paljon rakkautta me kaikki voimme näyttää yhdessä.

Kaikessa kamaluudessaan tapahtuma osoitti kuitenkin, että hirmuteot eivät voi lannistaa. Aatetta, rakkautta tai molempien paloa ei kukisteta aseilla, eikä yhden häiriintyneen ihmisen teko muuta sitä tosiseikkaa, että yhteiskuntaa muutetaan vain yhdessä. Vihaamalla asiat muuttuvat vain huonoon suuntaan, ja se olisi hyvä muistaa myös muulloin kun kriisien kohdatessa. Me tarvitsemme toisiamme.


SONK : 5

Unelmaduunissa aatteen parissa

Teksti: Laura Liski Anni saapuu haastatteluun pitkäksi venähtäneestä palaverista ja istuu työpöydän ääreen. Puhelin soi ennen kuin hän ehtii sanoa sanaakaan. Työpöytä lainehtii post-it -lapuista, ja kaukaa katsottuna kalenterin sivu näyttää suorastaan suttuiselta. Kaikesta päätellen Annin ensimmäiset työkuukaudet SONKin pääsihteerinä ovat olleet erittäin työntäyteisiä. "Uusi työ on, no, luonnollisesti uutta. Paljon on täytynyt opetella, mutta työ on ollut tosi mielenkiintoista", Anni kertoo. Ja paljon on jo ehtinyt tapahtua; on päivitetty jäsenrekisteriä uusien jäsenien myötä, järjestetty Kesäpäivät Rovaniemellä, kokoustettu liittohallituksen kanssa, tavattu sidosryhmiä... Rovaniemellä opiskellut Anni siirtyi Etelään mielenkiintoisen työn

perässä. Lapin yliopiston ylioppilaskunnassa koulutus- ja sosiaalipoliittisen sihteerin työ oli mukavaa, mutta siitä puuttui aate. "SONKissa työskenteleminen on antoisampaa, koska täällä saa työskennellä omassa viiteryhmässä. Ylioppilaskunnalla sihteerit ovat työssään poliittisesti sitoutumattomia". Pääsihteerin pesti SONKilla on Annille tämänhetkinen unelmaduuni – oikeastaan pesti kutkutteli jo edellisellä hakukierroksella pari vuotta sitten, mutta silloin opiskelut olivat vielä kesken. Nyt muutto Helsinkiin ja uusi työ ei olisi voineet tulla parempaan saumaan. Toimistolla työskentelee Annin lisäksi Sarita, ja nyt syksyllä myös edarivaaliprojektisihteeri Anette. Naisten kesken vallitsee hyvä henki ja yhteisymmärrys. "Saritan kautta

saan tietoa, tukea ja kontakteja moniin tahoihin. Hän on innostava työtoveri, parhaat jutut syntyy aina kun brainstormataan yhdessä", Anni hymyilee. Myös Aneten kanssa edarivaalien parissa työskentely on ollut antoisaa. "Aneten kautta on syntynyt tärkeitä kontakteja AMK-puolelle, joka muuten on meiltä jäänyt vähäisemmälle huomiolle", hän iloitsee. Tärkeimmäksi haasteeksi työssään Anni nostaa odotetusti järjestöllisen kehittämisen. Päivät kuitenkin täyttyvät perustoimistorutiineista, ja muun toiminnan ohella on vaikeaa ehtiä pohtia syvällisesti järjestön tulevaisuutta. Onneksi kuitenkin uusiakin avauksia syntyy; esimerkiksi yhteistyö muitten poliittisten järjestöjen kanssa on nostamassa päätään. "On hyvä että kenttä on laaja, kehitystä syntyy silloin kuin itsestään", hän pohdiskelee. Lopuksi Anni haluaa lähettää terveisiä SONKilaisille. Hän aloitti itse liikkeessä v. 2004, ja alusta alkaen hän tunsi olevansa tärkeä jäsen, joka otettiin mukaan toimintaan jossa ilmapiiri oli välitön. Saman hengen hän soisi jatkuvan. "Toivoisin, että kynnys ottaa yhteyttä olisi mahdollisimman matala, eikä kukaan kokisi, että on asioita, josta ei voi puhua tai ei uskalla kysyä. Mulle voi aina soittaa tai lähettää sähköpostia." Annille SONK onkin yhteisö, jossa kaikilla pitää olla helppo olla. "Olla SONKilainen on sitä, että ollaan tovereita keskenään", hän summaa.


6 : ANTEEKSI PYYTÄMÄTTÄ

ANTEEKSI PYYTÄMÄTTÄ —Jytky jäi tussahdukseksi. Jouni Backman (SD) Perussuomalaisista 27.6.11

—Nykyisessä lainsäädännössä kielletään mm. alaikäisten, lähisukulaisten ja useamman ihmisten avioliitto. Mielestäni samaa sukupuolta olevien henkilöiden suhde on näihin ehtoihin rinnastettava asia. Päivi Räsänen, KD

—Jos Auvinen, Saari tai Breivik olisivat saaneet vähän seksiä ja edes välillä jonkun tyttöystäväkseen, kenestäkään heistä ei olisi tullut joukkomurhaajaa. Markus Määttänen, toimittaja, Aamulehti —Kummallista, miten eri tavoin sama kirjoitus luetaan ja tulkitaan. Minulle ( ja puolisolleni) kirjoitus kertoi, mitä rakkaudettomuus, kykenemättömyys rakastaa ja/tai olla rakastettu, voi vaikuttaa. Jouko Jokinen Määttäsen kolumnista, vastaava päätoimittaja, Aamulehti

—Pitää olla mahdollisuus lähteä pois, jos vaikka kokee väkivaltaa tai ei muuten kestä avioliitossa, mutta että tuomitaan aviomies raiskauksesta... Pitäisi tietää, kenen kanssa menee naimisiin ja kantaa siitä vastuu. Elisa Siekkinen, vpj, Helsingin piirin Kokoomusnuoret

—Katsomme yksiselitteisesti, että julkisen vallan on kohdeltava jokaista ihmistä yksilönä, ei etnisen, kulttuurisen tai muun vastaavan ryhmän edustajana. Ketään ei pidä missään tilanteessa rangaista tai palkita taustansa vuoksi. Perussuomalaisten eduskuntaryhmä 25.5.11

—Minun puolesta Saudit tehkööt omassa maassa mitä haluavat, se ei kuulu meille. Positiivisena asiana voidaan pitää, aina kun tapetaan muslimi tyttö, saadaan yksi potentiaalinen muslimien synnyttäjä pois pelistä. Freddy van Wontergehm, PS, kaupunginvaltuutettu, Kotka

—Juuri nyt Kreikkaan tarvittaisiin sotilasjuntta, jonka ei tarvitsisi välittää suosiostaan ja joka voisi panna lakkoilijat ja mellakoijat kuriin panssarivaunuilla. Jussi Halla-Aho, PS

—Vastuutani en voi väistää. Kun kannatusta on sekä omassa puolueessa että laajemminkin, ehdokkaaksi on asettauduttava. Paavo Väyrynen presidenttiehdokkuudestaan —Minusta Paavon suksi ei enää luista. Jostain muualta pitää löytyä ehdokas. Erkki Laatikainen, ent. päätoimittaja, Keskisuomalainen

­ Nuoret pitäisi lapsesta asti panna töi— hin, vaikka muutaman euron riistopalkalla. Jari Sarasvuo SuomiAreenan työelämäkeskustelussa

Talonmiehen työsuhde peruttiin Salossa, koska mies on ihonväriltään musta. Salon seudun sanomat 7.9.11

Puolalaisen sähkömiehen tuntipalkka Olkiluodossa on 1,59€. HS 7.9.11


UTØYA : 7

"Jos yksi ihminen pystyy näyttämään noin paljon vihaa yksin, ajatelkaa kuinka paljon rakkautta me kaikki voimme näyttää yhdessä."

Valokuvat: Rami Lindström


8 : UTテ郎A


UTテ郎A : 9


10 : DEMOKRATIA + TALOUS

Alijäämät, demokratia ja solidaarisen autokraatin mahdollisuus Teksti: Juha Ylisalo

Monet kehittyneet demokratiat ovat ajautuneet tilanteeseen, jossa julkisen talouden alijäämät ja valtionvelka rikkovat jatkuvasti uusia ennätyksiä. Tätä ei voi pitää järin solidaarisena ainakaan tulevien sukupolvien kannalta, jotka saavat perinnökseen lainojen lyhennykset ja valtavat korkomenot. Demokratia sinänsä ei ole tähän syypää, sillä monet demokraattiset maat eivät ole päätyneet samanlaiseen kestämättömään tilanteeseen. Sillä, miten demokraattinen päätöksenteko on järjestetty, saattaa kuitenkin olla vaikutusta. Jos poliittista järjestelmää leimaa hajanaisuus – kuten pirstaleinen puoluekenttä, heikko toimeenpano-

valta ja vahvat kapeapohjaiset eturyhmät – julkinen talous synnyttää helposti yhteisvaranto-ongelman. Tavanomainen vertauskuva on kaikkien vapaasti hyödynnettävissä oleva kalavesi: jokaisen kalastajan kannattaa verottaa kantaa mahdollisimman paljon ja mahdollisimman nopeasti ennen kuin muut ehtivät. Lopputuloksena on liikakalastus ja kannan rappeutuminen. Vastaava tilanne syntyy, jos suuri joukko ryhmäkuntia päättää julkisten varojen käytöstä. Omalle viiteryhmälle kannattaa hankkia mahdollisimman hyvät etuudet, kun muutkin tekevät niin. Julkisen talouden kestävyydestä huolehtiva jää nuolemaan näppejään, ja vararikko tulee joka tapauksessa. Ryhmäkunnat voi tässä tapauksessa tulkita myös suureksi joukoksi puolueita, joista kukin hakee kannatusta joltakin verrattain selvärajaiselta yhteiskunnalliselta ryhmältä.

Mitä itsevaltias tekisi? Demokratian tämäntyyppisten tendenssien ratkaisuksi on kautta historian esitetty demokratian yksinkertaista lakkauttamista. Tilalle tulisi

jonkinlainen yhteiskuntainsinööri, joka valistuneessa yksinvaltiudessaan tekisi päätöksiä ja jakaisi resursseja kokonaisuuden edun huomioiden. Idea on saanut vastakaikua ainakin diktaattoreilta itseltään, jotka tavallisesti ovat perustelleet kaikkia tekemisiään juuri näin. Periaatteena on, ettei autokraatin tai rajoitetun oligarkkiryhmän tarvitsisi välittää ajankohtaisista ryhmäeduista. Velkakriisiin sovellettuna tämä merkitsisi, että autokraatin pitäisi olla parhaassa asemassa katkaista velkaantumiskierre ja näin parantaa tulevien sukupolvien asemaa. Asiat eivät ole aivan näin suoraviivaisia, kuten moni Ceaușescun talouspolitiikan hedelmistä edelleen nauttiva romanialainen varmasti voi todistaa. Mancur Olson, yksi nykyaikaisen politiikan taloustieteen suurista nimistä, on esittänyt, että autokraatilla on kannustin maksimoida mahdollisuutensa irrottaa varoja omaan kulutukseensa edistämällä kestävää taloudellista hyvinvointia alamaistensa keskuudessa. Näin ainakin jos autokraatti on riittävän pitkänäköinen. Kauaskatseinen autokraatti on kuitenkin valitettavan epätoden-


DEMOKRATIA + TALOUS : 11

näköinen. Autokratialle tyypillistä on vallanvaihdon menettelyjen vakiintumattomuus, minkä vuoksi autokraatti ei yleensä voi olla varma asemansa jatkuvuudesta. Yksinvaltias päätyy tällöin samankaltaiseen valintatilanteeseen kuin ryhmäetuja palveleva poliitikko valtion rahakirstun äärellä: vaihtoehtoina on joko tyhjin käsin lähteminen tai ”kahmaise niin paljon kuin pystyt ja juokse” -strategian noudattaminen. Rationaalinen valinta on useimmiten jälkimmäinen.

Demokraattisia rajoituksia ja ratkaisuja Onko vaihtoehtoina siis taloudelliseen perikatoon johtava rajoittamaton eturyhmädemokratia ja taloudelliseen perikatoon johtava diktatuuri? Ainakin demokratian kohdalla paholainen piilee yksityiskohdissa. Demokratiassa alijäämätendenssin ja siltarumpupolitiikasta johtuvan julkisen talouden kasvun taustalla on monissa tapauksissa se, että verotulojen keräämistä ja menojen kohdentamista koskevat päätökset on erotettu toisistaan. Menoista päätettäessä ei tarvitse huolehtia tuloista, ja tuloista päätettäessä voi välttää epämiellyttävät veronkorotukset ottamalla lainaa. Kysymys kuuluukin, miten päätöksentekijät saadaan huomioimaan päätöstensä kustannukset, tai Odysseuksen tavoin sitoutumaan vastustamaan ryhmäetujen palvelemisen lirkuttelevaa seireeninlaulua. Yleinen keino on vahvan roolin antaminen valtiovarainministerille ja valtiobyrokratialle budjetista päätettäessä. Ainakin on taho, joka ensimmäisenä joutuu ottamaan syyt niskoilleen alijäämistä. Suomen poliittinen todellisuus, jossa budjetin suuret linjat on käytännössä lyöty

lukkoon ennen kuin muutama sata miljoonaa euroa kaadetaan eduskunnan täysistunnon kiistakapulaksi, saattaa olla muiden demokratiateoreettisten näkökohtien kannalta ongelmallinen. Julkisen talouden vakauden kannalta se todennäköisesti on perusteltua. Toinen potentiaalisesti menestyksellinen resepti on kapeapohjaisia ryhmäetuja palvelevan politiikan kysynnän vähentäminen. Käytännössä tämä merkitsee kattavien keskusjärjestöjen sitouttamista osaksi julkista päätöksentekokoneistoa. Korporatististen järjestelyjen kuolemaa on julistettu viimeistään uusliberalistisen globalisaation lyötyä itsensä läpi. Taloustieteen alkeisoppikirjojen malleja lähinnä muistuttavien liberaalien markkinatalouksien rinnalla elää kuitenkin sitkeästi suuri joukko koordinoituja ja ehkäpä myöskin inhimillisempiä markkinatalouksia. Kirjoittaja valmistelee aiheesta väitöskirjaa Turun yliopiston valtio-opin laitoksella.

Demokratian kohdalla paholainen piilee yksityiskohdissa.


12 : EUROOPPA

Euroopalle johtajaa etsimässä Teksti: Kaisa Penny Suomessa odotetaan presidenttiehdokkaiden virallisia nimityksiä ja aloitellaan vaalikampanjoita tammikuun vaaleja varten. Samaan aikaan eurooppapuolueet katsovat jo vuoden 2014 eurovaaleihin ja ehdokasasetteluihin. Tuolloin tullaan näkemään ensimmäiset Eurooppapuolueiden asettamat komission puheenjohtajaehdokkaat vaalitaistelussa, eli saatamme päästä seuraamaan ensimmäisiä aidosti eurooppalaisia vaaliväittelyitä ja kampanjoita. Lissabonin sopimus uudisti EU:n johtopaikkoja ja uudistusten jälkimainingeissa alkoi keskustelu johtajien valintatavoista. Tähän asti komission puheenjohtajan – samoin kuin EU:n uuden "presidentin" ja "ulkoministerin" – valinta on ollut paavinvaaliakin pimeämpi prosessi. Käytännössä eurovaalien jälkeen kourallinen EU-maiden päämiehiä on istunut alas ja jakanut paikat sulle-mulle-periaatteelle siten, että yksi paikka meni kullekin Euroopan parlamentin kolmesta suuresta ryhmästä ja suuret jäsenmaat ovat joukossa edustettuna. Tästä tuolileikistä on demokratia kaukana, eikä vaalien tuloskaan vaikuta lopputulokseen lainkaan.

Kritiikkiä ovat esittäneet varsinkin pienempien eurooppapuolueiden edustajat, jotka jäävät järjestelmässä aina vaille paikkoja, mutta myös monet sosialidemokraatit. EUdemokratiassa on paljon parantamisen varaa, varsinkin läpinäkyvyydessä ja päätöksenteon selkeydessä ja johtavien poliitikkojen valintaperusteet ovat monelle EU-kansalaiselle mysteeri. Varsinkin kun valtaosa äänestäjistä kuulee ehdokkaista ensimmäistä kertaa kun nimityksistä on jo sovittu.

Mitäs sosialistit edellä... Euroopan sosialistipuolue ESP päätti joulukuussa 2009 asettaa seuraaviin eurovaaleihin yhden, yhteisen komission puheenjohtajaehdokkaan, joka valitaan hyvissä ajoin ennen vaaleja ja joka voi siten toimia eurooppalaisen kampanjan keulakuvana ja selkeyttää järjestelmää. Muut eurooppapuolueet ovat seuranneet ESP:n esimerkkiä ja tehneet päätökset omien ehdokkaidensa asettamisesta. Nyt puolueet hakevat sopua siitä, että eurovaalit voittavan puolueen ehdokas myös tulisi valituksi komission puheenjohtajaksi kan-

Tähän asti komission puheenjohtajan valinta on ollut paavinvaaliakin pimeämpi prosessi.


EUROOPPA : 13

ECOSY, eli Euroopan demarinuoret, kannattaa mahdollisimman avointa ehdokasvalintaa, jossa puolueiden jäsenillä olisi mahdollisuus vaikuttaa lopputulokseen.

sallisten hallitusten väreistä riippumatta. Virallisen päätöksen asiassa kun tekevät EU-maiden pääministerit Eurooppa-neuvostossa. Keväällä 2014 pitäisikin siis olla mahdollista valita oikeasti eri poliittisten ryhmien, ideologioiden ja erilaisten johtajien väliltä.

Mistä ehdokas – ja miten? Ennen vaalikampanjaa on kuitenkin valittava se ehdokas. Tällä hetkellä ESP:n sisällä töitä tekee työryhmä, joka valmistelee ehdokkaan valintaa ja valintatapaa. Koska kyseessä on 27:n maan yhteinen ehdokas, on poliittisten kulttuurien ja näkemysten välillä melkoisesti eroja. Osassa maissa kaikki ehdokasvalinnat, mihin tahansa tehtävään, on tehtävä jäsenvaalilla, toisissa taas kaikki kansainvälisiä asioita koskevat päätökset tehdään puoluehallituksen tai pelkän puoluejohtajan päätöksellä.

Työryhmällä onkin suuri työ sovittaa erilaisia käytäntöjä yhteen ja samalla sisällyttää edes jonkinasteinen avoimuus ja demokraattisuus prosessiin. ECOSY, eli Euroopan demarinuoret, kannattaa mahdollisimman avointa ehdokasvalintaa, jossa puolueiden jäsenillä olisi mahdollisuus vaikuttaa lopputulokseen. ECOSY uskoo, että vain osallistamalla puolueiden jäsenistön prosessiin voidaan rakentaa kestävää eurooppalaista poliittista järjestelmää ja uskottavuutta. ECOSY onkin kampanjoinut jäsenvaalien tai muun osallistavan valintatavan puolesta ESP:n piirissä ja jatkaa samaa työtä nyt työryhmän sisällä. Työryhmä päättää työnsä lokakuun alussa ja lopullinen päätös valintatavasta tehdään ESP:n neuvoston kokouksessa marraskuun lopussa. Sitä ennen on vielä mahdollista vaikuttaa myös SDP:n kantaan asiassa.

Kuka ehdolle? Ennen kuin mistään on päätetty, spekulaatiot mahdollisista ehdokkaista ovat tietenkin alkaneet. Kuka tahansa ei voi kuitenkaan asettaa itseään ehdolle, vaan luvassa on tiukat kriteerit siitä kuka yhteiseksi ehdokkaaksi kelpaa. Ensinnäkin ehdokkaalla on oltava tukenaan useampia ESP:n jäsenpuolueita, sekä tietenkin oman puolueensa tuki. Lisäksi ESP:n työryhmä on katsonut, että ehdokkaan tulisi olla tunnettu oman kotimaansa ulkopuolellakin, omata laajaa ja merkittävää (kansainvälistä) poliittista kokemusta, puhua useampaa kieltä ja olla uskottava johtaja. Käytännössä etsinnässä on siis nykyinen tai entinen pääministeri, ulkoministeri tai vastaavan tason poliitikko. Kun nyt kampanjoimme Paavo Lipposen presidenttiyden puolesta, voimme samalla jo uhrata muutaman ajatuksen sille, haluaisimmeko kahden vuoden päästä tehdä eurooppalaista kampanjaa kenties David Milibandin, Helle Thorning-Schmidtin tai José Luis Zapateron joukoissa?


14 : EDUSTAJISTOVAALIT

Edustajistovaaleissa kannattaa äänestää! Teksti: Anette Karlsson Sinun äänelläsi on merkitys tämän syksyn edustajistovaaleissa, joten tutustu ehdokkaiden teemoihin SONKin nettisivuilla ja muista äänestää. Demariopiskelijoiden listalla olevat henkilöt allekirjoittavat kaikki samat perusarvot – tasa-arvon, oikeudenmukaisuuden ja solidaarisuuden. Demariopiskelijoiden valtakunnalliset teemat ovatkin maksuton koulutus, asuntopolitiikka ja opiskelijan edunvalvonnan ulottaminen aina valtakunnalliselle tasolle asti. Edunvalvonta ei siis pääty korkeakouluun!

Äänestämällä demariopiskelijaa, voit olla varma siitä, mitä asioita hän ajaa juuri sinun korkeakoulussasi ja mitkä ovat hänen perusarvonsa.

Kaikilla SONKin osastoilla on myös omia paikkakuntakohtaisia teemoja, jotka näkyvät paikallisessa kampanjoinnissa. Ehdokkaidemme paikalliset teemat kaikissa korkeakouluissa löydät myös SONKin edustajistovaalisivuilta.

Kaikissa vaaleissa, myös edarivaaleissa kannattaa aina äänestää, sillä jokaisella äänellä voidaan vaikuttaa lopputulokseen ja siihen, miltä meidän korkeakoulumaailmamme näyttää tulevaisuudessa.

Älä siis enää epäröi, vaan äänestä tänä syksynä edarivaaleissa demaria!

Demariopiskelijoiden valtakunnalliset teemat ovat maksuton koulutus, asuntopolitiikka ja opiskelijan edunvalvonnan ulottaminen aina valtakunnalliselle tasolle asti.


EDUSTAJISTOVAALIT : 15

SONK:n jäsenjärjestöjen edarivaaleja koordinoimaan on pestattu apuvoimia. Koordinoijan tehtäviin kuuluu mm. pitää yhteyttä vaalipäälliköihin ja varmistaa, että kaikissa korkeakouluissa vaalien järjestäminen on lähtenyt vauhdilla käyntiin. Kuka? Anette Karlsson, 23 vuotta Mistä? Opiskelen Laurea-ammattikorkeakoulussa sosionomiksi ja Humanistisessa ammattikorkeakoulussa kulttuurituotantoa.

Miksi? Olin kiinnostunut SONKin toiminnasta ja halusin päästä mukaan. Toimin opiskelijakunnassa varapuheenjohtajana ja edunvalvontavastaavana, joten AMK-kentän edustajistovaalit ja muutenkin edustajiston toiminta on minulle tuttua, ja koin, että voin oppia uutta siitä miten ylioppilaskunnissa toimitaan ja tuoda SONKille tietämystäni AMK-kentästä. Olen myös aikaisemmalta koulutukseltani media-assistentti, joten koin myös, että työ vastaa aikaisempaa koulutustani.

Terveiseni kentälle: Haluaisin kiittää kaikkia kentällä edustajistovaalien eteen töitä tekeviä aktiivejamme – hienoa työtä, jatketaan samaan malliin! Kannustan kaikkia äänestämään tämän syksyn edustajistovaaleissa, sillä edustajisto on paikka, jossa oman korkeakoulusi opiskelijaa koskevista asioista keskustellaan. Jokaisen äänellä on vaikutusta, joten kaikki vain äänestämään. Hyvää syksyä kaikille!


16 : MELLAKAT

Teksti: Laura Liski Vuosi 2011 on ollut mellakoiden kulta-aikaa. Arabimaiden vallankumoustahti on ollut suorastaan hengästyttävää, mutta toisaalta se oli odotettavissa; pinnan alla kyti vuosikausia tukahdutetut vääryydet, ja pieni kipinä riitti sytyttämään nyt roihuavan tulipalon. Mikä sen sijaan oli yllättävää, oli Lontoossa kesällä 2011 syntyneet mellakat. Nämä puhtaasti vandalismille perustuneet ryöstelyretket hakevat edelleen selitystään myös tutkijoiden joukossa. Vauraissa länsimaissa emme ole vähään aikaan tottuneet Lontoon kaltaisiin tunteenpurkauksiin. Mellakoitsijat valtasivat kadut, hajottivat autoja ja liikkeitä, sytyttelivät tulipaloja, ryöstelivät tavaroita, ja joukossa oli jopa teini-ikäisiä vandaaleja. Mikä Britanniassa sitten mättää, ja miten tällaista pääsi tapahtumaan? Syitä on monia, ja tärkeimmät niistä näyttävät liittyvän yhteiskunnalliseen eriarvoistumiseen – ja kurittomaan sukupolveen. "Kuriton sukupolvi" on kasvanut yhteiskunnassa, jossa tavara tuo onnea, ja omat riittämättömät resurssit on kostettava protestoimalla kovaa. Välillä mellakoitsijat eivät kuitenkaan olleet itsekään varmoja, minkä puolesta – tai mitä vastaan – he pro-

Mellakoiden mekka

testoivat. Haastatteluissa kuultiin epämääräisiä "koska porvarit" -mutinoita, mutta tärkeämpää suurmellakassa näytti olevan riehuminen riehumisen vuoksi, ja bonuksena vielä uusi iPod ja taulu-tv. Satunnaiset ihmisetkin ehkä näkivät tilaisuutensa tulleen, sillä kiinni jäämisen riski on suuressa joukossa pieni. Ryhmäajattelu työntää oman käsityksen oikeasta ja väärästä syrjään, ja yksilö saattaa hyvinkin omaksua vallalla olevan mallin.

Syvemmät syyt tuloeroissa ja politiikan puutteessa Riehumisen, ryöstelyn ja tuhopolttelun taustalla voidaan kuitenkin nähdä selkeitä yhteiskunnallisia trendejä. Rikkaiden yhteiskuntien sisäinen epätasa-arvo, suhteellinen deprivaatio, on yksi keskeinen selitys kohtalokkaille tapahtumille. Toisilla menee siis huonosti ja toisilla hyvin, ja se suurentaa kuilua rikkaiden ja köyhien välillä. Tällaisen ajattelun perusteella voitaisiin ajatella, että kaikilla länsimailla menee paremmin kuin kehitysmailla, joten syytä valittamiseen ei ole, mutta valitettavasti vertailua käydään vain oman yhteiskunnan sisällä. Lähiöasukkaat tuntevat itsensä köyhemmiksi silloin, kun näkevät liikemiehen ajavan ohi mersulla. Merkittävää on siis se, kuinka kaukana köyhien ja rikkaiden ääripäät ovat toisistaan.

Toinen merkittävä syy mellakan kaltaiseen mielenilmaukseen on epäusko politiikkaan. Lähiöiden köyhät, syrjäytyneet ja turhautuneet asukkaat ajattelevat harvoin, että jokin on muutettavissa politiikan kautta, tai että ylipäätänsä mihinkään yhteiskunnalliseen asiaan voi vaikuttaa. Tämä on nähtävissä ympäri Eurooppaa; poliittiseen toimintaan osallistuvat eniten hyväosaiset ja hyvin koulutetut ihmiset. Oma riittämättömyyden tunne voi kärjistyessään purkautua erittäin dramaattisin reaktioin.

Voiko se tapaHtua täällä? Ei ole takeita siitä, että rauhattomuudet eivät leviä muihinkin maihin – nykymaailmassa mallit kun tuppaavat siirtymään vauhdilla maasta toiseen. Tilanne on erityisesti laman takia tulenarka, sillä turhautuneiden nuorten määrä on kasvanut vauhdilla myös Suomessa. Myös tuloerot ovat kasvaneet huolestuttavaa tahtia. Pohjoismaissa tilanne on kuitenkin hieman parempi kuin muualla EUn alueella, jossa tuloerot ovat vieläkin jyrkempiä. Tilannetta ei myöskään voi luokitella kovin tulenaraksi, mutta tärkeää on silti kiinnittää huomioita siihen voimaan, joka suomalaisissa lähiöissä kytee, ja nostaa se esille. Jos tuloerojen kasvua tukeva poliittinen linja jatkuu kauan, se voi hyvinkin johtaa tuhoisiin seurauksiin.


POHJOISMAAT : 17

SUOMI – POHJOLAN OUTO LINTU? Teksti: Iina Korkiamäki ”Ruotsi on isoveli, joka huolehtii kaikista muista. Norja on sovitteleva keskimmäinen lapsi, Tanska rasavilli kuopus, joka tekee välillä mitä lystää. Suomi on pohjoismaisille perhepäivällisille mukaan ängennyt outo ulkomaan serkku”, valisti uusi ruotsalainen ystäväni. Kärjistettyä tottakai, mutta luonnehdinta kuvaa ruotsalaisten asennetta naapureitaan kohtaan. Lahden toisella puolen joutuu toistuvasti vastaamaan kysymykseen ”kuuluuko Suomi Skandinaviaan, onko se Pohjoismaa?”. Maantieteellisesti Skandinavian alueesta voi toki kiistellä, mutta yhteiskunnallisesti en ole koskaan kyseenalaistanut Suomen pohjoismaista asemaa. Suomi on historiallisesti, poliittisesti ja kulttuurisesti Pohjoismaa. Eroja läntisiin naapureihin toki löytyy, mutta niitä voi luetella myös Ruotsin, Norjan ja Tanskan väliltä, Islannista puhumattakaan. Selkein erottava kultuurinen tekijä Suomen ja muiden Pohjoismaiden välillä on kieli: suomea ei hyvällä tahdollakaan voi laskea samaan ryhmään skandinaavisten kielten kanssa. Onhan meillä toki suomenruotsi, toinen virallinen kielemme, jota puhuu äidinkielenään noin kuusi prosenttia väestöstä. Loput 94 % osaavat ruotsia ainakin sen verran, että voivat tiedustella, koska viimeinen bussi Slussenille lähtee. Argumentti aiheuttaa vastapuolessa hymähdyksen. On kuulemma sulaa hulluutta

pakottaa valtaosa kansaa lukemaan vähemmistön kieltä historiallisten syiden takia. Miksi yritätte olla jotain, mitä ette ole? Voidaan myös argumentoida, että Suomessa 90-luvulta lähtien harjoitettu politiikka on ajanut maamme kauemmas Pohjoismaisen hyvinvointivaltion ihanteesta. Toisaalta uusliberaalia politiikkaa on harrasteltu muissakin Pohjoismaissa erinäisten hallituskokoonpanojen johdolla. Esimerkkinä Tanskan työmarkkinoille implementoidut joustot tai yksityiskoulujen huima leviäminen Ruotsissa. Pohjoismaita yhdistää historia 1400-luvun Kalmarin unionista alkaen. Maiden välillä on lukuisia yhteistyösopimuksia, kuten mahdollisuus liikkua ja työskennellä vapaasti rajan toisella puolen. Yhteistyö tiivistyi erityisesti toisen maailmansodan jälkeen. Suomen panostaminen pohjoismaiseen yhteisöön 1950-luvulta lähtien oli paitsi yhteenkuuluvuutta Ruotsiin, Norjaan, Tanskaan ja Islantiin, myös keino erottautua rautaesiripun itäpuolesta. Sittemmin pohjoismaisen identiteetin rinnalle on rakentunut eurooppalainen identiteetti. Suhtautuminen Euroopan unioniin jakaa pohjoismaita osan jättäydyttyä sen ulkopuolelle. Suomessa kiinnostus eurooppalaiseen politiikkaan on enemmän tai vähemmän ohittanut kiinnostuksen yhteispohjoismaiseen päätöksentekoon.


18 : POHJOISMAAT

Ideaalitilanteessa suomalainen voi kokea olevansa suomalainen, pohjoismaalainen ja eurooppalainen samaan aikaan.

Lieneekö suomalaisten vähentynyt kiinnostus pohjoismaiseen yhteistyöhön syynä ruotsalaisten asenteeseen? Ruotsi, Tanska ja erityisesti Norja kokevat olevansa edelleen ensisijaisesti pohjoisia hyvinvointivaltioita ja vasta toissijaisesti osa Eurooppaa. Kuinka on Suomen laita? Kansallinen identiteetti muodostuu useasta eri tekijästä, johon vaikuttavat muun muassa historia, kieli, kulttuuri ja yhteiskunnan rakenteet. Identiteetti ei kuitenkaan ole jotain valmista ja ylhäältä annettua. Siihen ei synnytä, vaan kasvetaan. Identiteetti rakentuu tietystä, yhteisestä tavasta tehdä asioita. Se edellyttää yhteenkuuluvuuden tunnetta, joka erottaa ”meidät” ”muista”. Yhteispohjoismainen identiteetti tiivistyy nykyään usein ajatukseen Pohjoismaista muita Euroopan maita parempina, "Above Europe". Suomessa koetaan mielellään, että olemme pohjoisessa yhteisrintamassa muita EU-maita sosiaalisesti oikeudenmukaisempia, avoimempia ja vähemmän korruptoituneita. Toisaalta

aiempien kausien porvarihallitus on korostanut Suomen halua olla EU:n ”mallioppilas” ja noudattanut komission talousliberaaleja vaateita muita pohjoismaita hanakammin. Identiteetin muodostamisen ei tarvitse olla nollasummapeliä. Ideaalitilanteessa suomalainen voi kokea olevansa suomalainen, pohjoismaalainen ja eurooppalainen samaan aikaan. Jossain määrin kollektiivisen identiteettinsä voi valita. Sen muodostumiseen vaikuttavat muun muassa asuinpaikka, asenteet ja kiinnostuksenkohteet. Länsisuomalainen kokee todennäköisesti vahvempaa pohjoismaista yhteyttä kuin itärajalla asuva. Toisaalta itärajalle muutettuaan sama henkilö voi alkaa ymmärtää Venäjä-suhteita aivan uudella tavalla. Suomi on pohjoismaa, mutta Suomen pohjoismainen identitetti on läntistä veljeskolmikkoa heikompi. Jos haluamme pitää paikkamme pohjoismaisessa päivällispöydässä, on suomalaisten osallistuttava aktiivisesti ja sankoin joukoin yhteis-

pohjoismaisiin rientoihin. Jos haluamme, ettei asemaamme jatkuvasti kyseenalaisteta, on meidän valittava panostaminen pohjoismaalaiseen identiteettiin. Pohja on valmiina. Rakentaminen vaatii ajoittain tuppautumista ja muistuttelua olemassaolostamme, mutta antaa myös paljon. PS. Suomi sentään osallistui tarinan päivällisille, mutta missä oli Islanti? Kirjoittaja on SONKin entinen pääsihteeri ja nykyinen kansankodin kirjeenvaihtaja.


PUHEENJOHTAJAN PALSTA : 19

SINUSTAKO EDAATTORI?

Teksti: Sarita Niemi Näin alkusyksystä on hyvä pysähtyä miettimään tulevaa. Mitä uusi syksy ja lukuvuosi tuokaan tullessaan? Monelle opiskelijalle syksy merkitsee paluuta takaisin luentosaleihin, ensimmäisen vuoden opiskelijoille syksy vastaavasti usein tietää uusia ystäviä ja hauskoja illanviettoja. Meille opiskelijapolitiikassa mukana oleville syksy tuo mukanaan taas perinteiset edustajistovaalit. Edustajistovaaleissa opiskelijat äänestävät omat edustajansa ylioppilas- tai opiskelijakuntansa edustajistoon päättämään yhteisistä asioista seuraavaksi kaudeksi. On kyse siis opiskelijan edunvalvonnasta, jonka tulevaisuus on vain opiskelijoiden itsensä käsissä. Me demarit edustamme avoimesti omia arvojamme – solidaarisuutta, oikeudenmukaisuutta ja vapautta. Uskomme yhteiskuntaan, jossa kaikkia kohdellaan tasa-arvoisesti – taustasta riippumatta. Näinä epävakaina ja kriittisinä aikoina sosialidemokraattiset arvot ovat ajankohtaisempia kuin koskaan. Pohjoismainen

hyvinvointivaltiomme kärsii jo nyt yhteiskunnassamme vallitsevasta individualismin noususta ja samalla solidaarisuuden puutteesta – eikä yhteiskuntamme enää niin kovin oikeudenmukainenkaan ole. Vai mitäpä sanoisi tähän työssäkäyvä opiskelija, jonka pienistä tuloista verotetaan prosentuaalisesti saman verran, kuin suuren osakkeenomistajan miljoonien arvoisista pääomatuloista? Solidaarisuutta, oikeudenmukaisuutta ja vapautta tarvitaan myös korkeakouluissa. Individualismi ja sitä kautta solidaarisuuden puute vie koulutusjärjestelmäämme yhä voimakkaammin maksullisuuteen. ”Miksi minua kiinnostaisi, joutuuko minun jälkeeni aloittanut opiskelija maksamaan opinnoistaan – pääasia että sain kuitenkin itse vielä opiskella ilmaiseksi?” – tämän lauseen olen jo kuullut aivan liian usein. Kaikilla tulee olla mahdollisuus opiskella ja kehittää itseään – raha ei saa olla este sille. Vaikka sitoutumattomuutta kor-

keakouluissa usein ihannoidaan, on kuitenkin hyvä huomata, että opiskelijan edunvalvonta ei pääty omaan oppilaitokseen. Opiskelijaravintolan ruokalistaan voivat sitoutumattomatkin vaikuttaa, mutta oikeat, suuret muutokset saadaan aikaan vain poliittisen aktiivisuuden kautta. Tiesithän, että suhteellisen vaalitavan vuoksi edustajistovaaleissa sinun äänesi saattaa vaikuttaa jonkun toisen listalla olijan läpimenoon. Poliittisen listan ehdokkaat edustavat avoimesti samoja arvoja kuin muutkin listalla olijat – tämä lisää avoimuutta ja vahvistaa äänestäjän oikeusturvaa – haluathan tietää mitä äänesi saa aikaan? Klikkaa itsesi SONKin sivuille osoitteeseen www.sonk.fi ja etsi oma demariehdokkaasi edustajistovaaleissa. Vaalisivultamme löydät lisätietoa ehdokkaistamme ja heidän ajamistaan asioista. Sivulta löydät myös paikallisen demariosastosi vaalipäällikön yhteystiedot ja ohjeet ehdokkaaksi asettumisesta. Lähdethän mukaan, sillä vaikuttaminen on tärkeää! Ehdokkaaksi voit lähteä, vaikka sinulla ei olisikaan aiempaa kokemusta politiikasta, edustajistosta tai järjestötoiminnasta. Järjestämme valtakunnallista, erittäin kattavaa koulutusta kaikille ehdokkaillemme – meidän kanssamme et jää yksin! Kaikissa vaaleihin liittyvissä kysymyksissä voit olla yhteydessä oman korkeakoulusi demariopiskelijoiden listan vaalipäällikköön – hän osaa kertoa sinulle, kuinka voit vaikuttaa juuri siellä missä oletkin. Muistathan - sitoutumattomuus ei ole puolueettomuutta! Toverillisin terveisin, Sarita Puheenjohtaja, Sosialidemokraattiset Opiskelijat SONK ry


20 : KANSAN SIVISTYSRAHASTO

Työväenliikkeellä oma apurahoja jakava säätiö

Päivi ja Paavo Lipposen rahasto tukee nuoria taiteilijoita. Rahastolla on oma modernin taiteen kokoelma Kiasmassa. Kokoelma sisältää mm. Jenni Hiltusen vuonna 2006 maalaaman Same Girl –teoksen.

Teksti: Ulla Vuolanne Kansan Sivistysrahaston toiminnan tarkoituksena on tukea apurahoin ja tunnustuspalkinnoin yhteiskunnallisesti suuntautunutta kulttuuri- ja sivistystyötä, tutkimusta, opiskelua ja valistustoimintaa. Itsenäisenä työväenliikkeen säätiönä Kansan Sivistysrahastolla on tärkeä ja antoisa tehtävä. Tasa-arvoasiat, lasten ja nuorten kasvaminen ja yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus ohjaavat apurahapäätöksiämme. Pyrimme siihen, että apurahoja jakamalla rohkaisemme ja kannustamme ihmisiä kokemaan, luomaan ja tarttumaan uusiin haasteisiin elämässään.

Apurahoja kehitysyhteistyöstä sipulimiehenpukuun Vuoden 2011 apurahoja jaettiin noin 350 000 eurolla mm. Ivan Barkovin eroottisten runojen suomentamiseen, Festivaalikierrätysoppaan kirjoittamiseen, teatteriterminologia –sanakirjan laatimiseen ja Bangladeshiin suuntautuvaan kehitysyhteistyömatkaan. Apurahoin tuettuja pro gradu –tutkimuksia tehtiin esimerkiksi 1968 jälkeisen ajan marxilaisesta valtioteoreettisesta keskustelusta ja naispoliitikkojen menestystarinoista. Muutaman väitöskirja-apurahan joukossa oli mm. tutkimuksia SDP:n


KANSAN SIVISTYSRAHASTO : 21

Tauno ja Ingeborg Yliruusin lahjoituksen myötä Savonrantaan perustettiin KSR:n ensimmäinen kirjailijaresidenssi. Kaunis sininen Ruusintorppa sai kaverikseen Ingantupa –nimisen uudisrakennuksen.

alkoholipolitiikasta, amerikansuomalaisten naisten elämästä 1900 –luvulla ja itsemurhaiskujen oikeutuksesta. Apurahapäätöksissä painottuvat vahvimmin taide-, tiede- ja opintoapurahat, joita jaettiin mm. puhallinleirin järjestämiseen, taidemaalaustarvikkeiden hankkimiseen, kuoronjohtamiskurssille osallistumiseen, teatteriesitykseen, konsertin järjestämiseen ja elokuvaleikkauksen-, eestinkielen-, tietotekniikan ja luontokuvauksen opintoihin.

mennessä. Hakusovellus avataan marraskuun ensimmäisenä päivänä kotisivuillamme. Rahastolla on myös kesäresidenssi kirjailijoille Savonrannassa. Ruusintorppa-residenssi on haettavissa kääntäjän tai kirjailijan kesänvietto- ja työskentelypaikaksi ajalle 11.6.2012–23.9.2012. Apurahalomakkeet, hakuohjeet, jaetut apurahat, KSR:n rahastot, kirjekukka- ja adressivalikoiman, Ruusintorpan esittelyn ja kaikkea muuta kiinnostavaa löydät kotisivuiltamme.

Tutustu toimintaan Kansan Sivistysrahaston apurahat on haettavissa vuoden 2011 loppuun

Kansan Sivistysrahasto

Kansan Sivistysrahasto www.sivistysrahasto.fi muista@sivistysrahasto.fi Puh. (09) 5868 530 Kansan sivistysrahaston apurahojen hakuaika aikaistuu: Apurahojen hakuaika päättyy 31.12.2011.

KSR:n apurahat vuodelle 2012 tulevat hakuun kuluvan vuoden lopussa. Hakuaikaa aikaistamalla rahasto pyrkii palvelemaan entistä paremmin apurahan hakijoita, jotka saavat ensi vuonna nykyistä aiemmin tiedon apurahapäätöksestä.


22 : KIRJA-ARVOSTELU

Analyysi palvelujen tuotannosta -

Teksti: Laura Liski

Joonas Rahkolan Tehoja vai kuluja markkinoilta? Analyysi palvelujen tuotannosta jatkaa siitä, mihin Kalevi Sorsa -säätiön edellinen julkaisu "Yhteiset vai ostetut? Sosiaalipalvelut hyvinvoinnin ja osallisuuden tuottajina" (Pasi Ahola, Pentti Arajärvi, Aulikki Kananoja) jäi. Rahkolan raporttimainen julkaisu korostaa sitä, mitä edeltäjänsäkin: perusturvan taso on liian alhainen ja sitä tulisi nostaa. Kirjanen keskittyy hahmottelemaan keinoja, joilla palveluntuotantomarkkinat vakautettaisiin siten, että kansalaisten itsenäinen toimintakyky yhteiskunnassa paranisi. Sosiaali- ja terveyspalveluiden katsotaan olevan avainasemassa koko uudelleenjakostrategiassa; toimiessaan oikein ne tukevat työmarkkinoita kokonaisvaltaisesti ja siten eheyttävät koko yhteiskunnan toimintakykyä. Rahoitusta käsittelevä luku painottaa julkisten palveluiden merkitystä verotusjärjestelmässä; yksityisten palveluiden julkinen rahoitus tulisi siis poistaa. Lisäksi asiakasmaksujen katsotaan olevan vähäinen apu palvelun rahoittamiselle verrattuna haittoihin – nyt maksut saattavat olla esteenä jonkin palvelun käyttämiselle.

Palveluseteleitä Rahkola kritisoi valinnanvapauden kaventumisella, ja lisäksi ne romuttavat maksukattojärjestelmän. Julkaisu jää lyhyeksi pintaraapaisuksi tärkeään ja laajaan aiheeseen. Raportti on lähinnä toisintoa edeltäjälleen, vaikka onnistuukin tuomaan muutamia uusia näkökulmia esim. julkisten palveluiden käytettävyyteen. Rahkola ei kuitenkaan esitä ongelmiin relevantteja ratkaisuja, vaan tyytyy päivittelemään järjestelmän epäkohtia. Esimerkiksi palvelusetelijärjestelmästä ja sen korvaajista monet kaipaisivat varmasti lisätietoa, lisäksi julkisten palveluiden rahoitusongelmat ovat edelleen vailla varteenotettavia ratkaisuja. Kokonaisuudessaan julkaisu on hyvä yhteenveto julkisen palvelujärjestelmän toimivuudesta, mutta rahoitusosio jää suppeaksi vaikka julkaisun luulisi keskittyvän juuri siihen. Aivan oppikirjatasolle julkaisu ei yllä, mutta on silti hyödyllinen peruspaketti aiheesta tietoa kaipaavalle. Joonas Rahkola: Tehoja vai kuluja markkinoilta? Analyysi palvelujen tuotannosta. Kalevi Sorsa -säätiö, 2011.


DEBATTI : 23

Kehitysyhteistyöjärjestö Solidaarisuus toimii Ugandassa, Nicaraguassa, Somalimaassa ja Venäjän Karjalassa Paikallisten ihmisten osaaminen vahvistuu Tasa-arvo ja toimeentulo paranevat Osaaminen voimistaa ihmiset Ihmiset moninkertaistavat osaamisen Osaaminen uudistaa toimintaa ja vähentää köyhyyttä Sinun tuellasi solidaarisuus toimii!

Käynnistä Solidaarisuuden osaamisketju, joka kantaa kauas. Toimi nyt! Lahjoita 5€*, tekstaa toimii5 numeroon 16499. Lahjoita 10€*, tekstaa toimii10 numeroon 16499. Tai lahjoita verkossa www.solidaarisuustoimii.fi

www.solidaarisuus.fi

TUS

sta Vastuulli mokratiaa sosialidea 1973 vuodest Liity!

et

nga.n u o l o t . w ww

*Teksiviestilahjoitukset toimivat TeliaSoneran, Elisan, Dna:n, Saunalahden, Kolumbuksen ja TeleFinlandin liittymillä. Palvelut veloitetaan kuluttajan operaattorilaskulla. Kansainvälisen Solidaarisuussäätiön keräyslupa: OKH712A ESLH-2009-10304/Tu-52.


A 7 W1

Painavaa asiaa.

Postimaksu maksettu

Olen kiinnostunut SONKista. Haluan liittyä jäseneksi. Olen kiinnostunut Demarinuorista. Haluan liittyä jäseneksi. Lähettäkää minulle lisätietoja SONKista. Ilmoitus osoitteenmuutoksesta

Nimi (Uusi) Osoite Puhelinnumero Sähköposti Oppilaitos Allekirjoitus

Sosialidemokraattiset Opiskelijat SONK ry Tunnus 5003105 00003 Vastauslähetys

DEBATTI 3/2011 SOSIALIDEMOKRAATTINEN MIELIPIDELEHTI

OTA YHTEYTTÄ!

Debatti 3/11  

Debatti on Sosialidemokraattisten Opiskelijoiden - SONK ry:n julkaisema mielipidelehti.

Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you