Issuu on Google+

:1

2/2011 SOSIALIDEMOKRAATTINEN MIELIPIDELEHTI

Vaalit. Osama. Fukushima.


www.tradeka-yhtyma.fi

Reilua kauppaa myรถs vuonna 2011


2/2011 Päätoimittaja Laura Mäkelä Toimitussihteeri Iina Korkiamäki Kirjoittajat Pasi Ahola Juuso Alatalo Maria-Riitta Järvelä Laura Mäkelä Johannes Niemeläinen Sarita Niemi Vesa Niemi Kaisa Penny Taika Sahlstén-Mäkelä Yhteystiedot Sosialidemokraattiset Opiskelijat SONK ry Saariniemenkatu 6 00530 Helsinki Puh. 09 47 898 261 www.sonk.fi Graafinen ulkoasu Fredrik Bäck www.fredrikback.fi Paino Kaleva Print www.kalevaprint.fi Ilmoitusten myynti Iina Korkiamäki Puh. 045 277 5070 paasihteeri@sonk.fi

Sisällys 4. Pääkirjoitus Laura Mäkelä 5.

Historialliset vaalit Pasi Ahola

6.

Anteeksi pyytämättä

7.

Tappamisen sameat vedet Johannes Niemeläinen

10. Uusilla materiaaleilla kohti parempaa vesistönsuojelua Vesa Niemi 13. Mitä Fukushiman jälkeen? Laura Mäkelä 15. Suomen huipulla yhteistyötä yli rajojen Maria-Riitta Järvelä 16. 18.

Talouskriisi, euron kriisi, EU:n kriisi – vai mahdollisuus? Kaisa Penny Vaalikrapula Taika Sahlstén-Mäkelä

19. Vaalikuumeesta vaalihuumaan Juuso Alatalo 20. Kehitysyhteistyötä vai ei? Sarita Niemi 23. Something rotten in the state of India Laura Mäkelä 25. Puheenjohtajan palsta Sarita Niemi 26. Teatteriarvostelu Täällä Pohjantähden alla 2011 Laura Mäkelä


4 : PÄÄKIRJOITUS

Pääkirjoitus

pois vaaliangsti! En voi kieltää, etteikö persurynnistys olisi järkyttänyt minua. Kiukuttanut. Suorastaan halvaannuttanut. Mutta demokratia tapahtui, mikä on hyvä – ja se minunkin täytyy myöntää. Äänestysprosentin nousu yli 70:n kertoo siitä, että kansa päättää edelleen, ja vaikka eliitti epäileekin kansan arvostelukykyä, kansan tahto toteutui. Kuten presidenttimme totesi: vaalien voittaja oli demokratia. Eikä tilanne oikeastaan niin synkkä ole. SDP ei saanut korotettua paikkamääräänsä, mutta eipä toisaalta toteutuneet synkät ennusteetkaan kuten veli kepulaisella. Ilahduttavaa on myös se fakta, että SDP sai kaikista puolueista eniten naiskansanedustajia. Ja tuota, onhan tällä vaalituloksella myös viihdearvonsa. Jo nyt olemme saaneet seurata hilpeänsurullisia farsseja lähtien Kontulan

persujen paikallisosastosta aina suuren kansansuosion saaneeseen herra Hakkaraiseen. Mutta se siitä. Oikeasti tärkeää tulevalla vaalikaudella on se, millaisen hallituksen saamme seuraavaksi neljäksi vuodeksi. Tätä kirjoittaessani hallitusneuvottelut näyttävät epävakailta: alussa niin varma Soinin luotsaama Perussuomalaisten joukkio jäikin suosiolla ruikuttamaan rannalle, ja muut puolueet asettavat tiukkaakin tiukempia reunaehtoja. Joidenkin mielestä Portugalin tukipaketti pitäisi jättää ulos neuvotteluasetelmasta, toisten mielestä se on parasta mitä hallitusneuvotteluiden aikaan voi tapahtua. Myös pääministeri-puhemiesasetelma on mielenkiintoinen. Jos pääministerin paikka menee kokoomuslaiselle, kuuluu puhemiehen paikka lähes automaat-

tisesti toveri demarille ( ja se on jo jotain se, jos nyt muistelee vaikkapa edellisen puhemiehen Sauli Niinistön saamaa suosiota). Oli lopputulos mikä tahansa, tulevalta vaalikaudelta on syytä odottaa suuria asioita. Merkittävin valmisteleva työ Eduskunnassa tehdään valiokunnissa, ja niissä on nyt tavallista enemmän äänekkäitä untuvikkoja mukana – jos asian nyt voi niin ilmaista. Vaikka vaalit ovat ohi, kansalaisaktiivisuutta tarvitaan vieläkin. Lobbaaminen on tärkeämpää kuin koskaan, ja inhimillisiä oikeuksia uhkaavia päätöksiä tulee vastustaa. Eli kävi neuvotteluissa niin tai näin, vaikuttaminen vasemmalle ei lopu – ainakaan jos emme niin halua. Joten pois vaaliangsti! Nyt alkaa toiminta.


EDUSKUNTAVAALIT : 5

Historialliset vaalit? Teksti: Pasi Ahola Ei pidä nuolaista, ennen kuin tipahtaa. Jos olisin kirjoittanut tätä tekstiä viikkoa aikaisemmin, olisin ollut täysin vakuuttunut siitä, että perussuomalaiset istuvat seuraavassa hallituksessa. Olisin voinut spekuloida sillä, saako Jyrki Katainen rakennettua enemmistöhallituksen ja sillä, miten todennäköistä on, että muodostettava hallitus istuu koko vaalikauden. Nyt tätä kirjoittaessani näyttää siltä, että Katainen saa aikaan koalition, joka kestää neljä vuotta. Tosin voi olla myös niin, että teksti on julkaistuna auttamattomasti vanhentunut ja Jutta Urpilainen istuu pääministerinä, Timo Soini valtiovarainministerinä ja Paavo Arhinmäki sisäministerinä. Kuka tietää. Politiikka on taas kiinnostavaa, täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

Perussuomalaiset sai "jytkyn" ja käytännössä kaikki muut puolueet hävisivät. Ei torjuntavoittoja, vaan yksiselitteisiä tappioita.

Joka tapauksessa lienee olosuhteet huomioon ottaen viisainta keskittyä menneeseen ja tehdä pieni raapaisu vaalitulokseen. Perussuomalaiset sai ”jytkyn” ja käytännössä kaikki muut puolueet hävisivät. Ei torjuntavoittoja, vaan yksiselitteisiä tappioita. Samalla on toki todettava, että esimerkiksi sosialidemokraatit tekivät tappiosta huolimatta ennakkospekulointeihin nähden erinomaisen vaalituloksen. Ennen ja jälkeen vaali-iltaa toimittajat ja ”asiantuntijat” hehkuttivat vaalien historiallisuutta. Timo Soini oli tekemässä ennennäkemätöntä paukkua, todella veret seisauttavaa vaalivoittoa. Ja katso, niin kävi. Mutta entä se historiallisuus? SDP:n erinomainen eduskuntavaaliehdokas Pilvi Torsti totesi Suomen Kuvalehden haastattelussa 15.4.2011: ”Historiallisuus-sanaa on ylikäytetty. Historiallisuus voidaan arvioida vasta jälkikäteen, kun tiedetään, tapahtuiko yhteiskunnan suunnan suhteen jotain todella ennennäkemätöntä. Pelkkä historiallinen vaalitulos ei riitä.” Yhteiskunnan suunnan suhteen näyttää siltä, että maltilliset voimat sitä vetävät jatkossakin. Mikäli Soinin ilmoitus oppositioon jäämisestä pitää, ei perussuomalaisten vaali-

voitto tule vaikuttamaan yhteiskunnan suuntaan ainakaan välittömästi. Toinen asia on, nousevatko esimerkiksi kansallismielisyys ja ulkomaalaisvastaisuus eduskunnan uuden kokoonpanon myötä yhteiskunnassa laajemmin esille. Se jää nähtäväksi. Entä vaalituloksen historiallisuus? Kiistämätöntä on, että perussuomalaisten tulos heilautti eduskunnan valtasuhteita enemmän kuin milloinkaan ennen on tapahtunut. Kokonaisuus ei kuitenkaan näytä lainkaan niin historialliselta. Äänestysprosentti oli 70,4. Esimerkiksi aikavälillä 1945–1995 äänestysaktiivisuus on ollut vilkkaampaa. Eduskuntaan valittiin 84 uutta kansanedustajaa, neljä vuotta sitten 72. Istuvista, ehdolla olleista kansanedustajista putosi 47, neljä vuotta sitten 44. Jos lopulta käy niin, että Timo Soini joukkoineen istuu oppositiossa, on historiallisuus-sanan käyttö liioittelua vuoden 2011 eduskuntavaaleista puhuttaessa. Toivoa sopii, että ainakin yksi asia vaaleista kuitenkin kantaa neljän vuoden päähänkin: politiikan kiinnostavuus. Toivottavasti kansalaiset seuraavat oman edustajansa edesottamuksia ja joko palkitsevat tai rankaisevat tätä seuraavalla äänestyskierroksella.


6 : ANTEEKSI PYYTÄMÄTTÄ

ANTEEKSI PYYTÄMÄTTÄ —Avioliitto on vain miehen ja naisen välinen asia, ja minkäänlaista syrjintää seksuaalisen suuntautumisen takia ei pidä olla. Kansanedustaja Kike Elomaa, PS

—Seksityö on sopivaa maahanmuuttajanaisille, koska se ei vaadi juuri lainkaan kielitaitoa tai koulutusta. Panu Horsmalahti, Piraattipuolue —Koska seksin puute ei ole merkittävä ongelma naisille suhteessa miehiin, on ongelmaa pidettävä vakavana tasa-arvo-ongelmana. Panu Horsmalahti, Piraattipuolue

—Läskiä naisessa en myöskään hyväksy. Sairaudet ymmärrän, mutta lihavuus ilman pätevää syytä kielii itsekurin puutteesta. Kenraali evp Gustav Hägglund, Annalehden haastattelussa

Suomeen on perusteilla natsipuolue. YLE 2.5.11

—Kuinka voidaan rakentaa mannerlaattojen päälle valtava määrä voimaloita, vaikka maanjäristyksiä on jatkuvasti alueella? Todennäköisyys tälle katastrofille oli selvä. Kansanedustaja Kike Elomaa, PS —Hämmästelen kohua joka syntyi blogistani. Olen ylioppilas, tiedän mannerlaatoista. Kansanedustaja Kike Elomaa, PS

—Kaverin poika on rajalla töissä, ja se sanoo, että neekeriukko tulee eikä osaa mitään muuta sanoa kuin turvapaikka, ja heti ollaan sisällä. Kansanedustaja Teuvo Hakkarainen, PS Hakkaraisen mielestä hänen lausuntonsa videolla on käsitetty väärin ja sitä on vääristelty. IS 28.4.11

—Olisi ollut mukavaa olla hallituksessa. Timo Soini, Perussuomalaisten jäätyä hallituksen ulkopuolelle

Texasin osavaltion senaatti on hyväksynyt lain, joka sallii opiskelijoille käsiaseen kantamisen yliopistojen tiloissa ja luokkahuoneissa. HS 11.5.11

—Vertailen keskenään Sorsan jalomielisyyttä ja niitä kääpiöitä, jotka tänään haluavat hallita Suomea, heidän eettisiä arvojaan ja vihamielisyyttä Portugalia kohtaan – mikä valtava ero! Portugalin ex-presidentti Mario Soares 21.4.11

Italian parlamentti hyväksyi lain, joka säästää Berlusconin oikeudenkäynniltä. HS 14.4.11

Hurstin leipäjono saa häädön Kalliosta. Asukkaita häiritsee mm. asuntojen arvon laskeminen alueella. HS 5.5.11 —Jatkossa jakamisen edellytyksenä on oltava, etteivät jonottavat ihmiset altistuisi julkiselle nöyryytykselle. Helsingin sosiaalitoimen johtaja Paavo Voutilainen

Puhemies puhui perussuomea. Pääkirjoitus, Salon Seudun Sanomat 1.5.11


AJANKOHTAISTA : 7

Tappamisen sameat vedet Kosto on suloista, sanotaan. Mitä jätetään sanomatta on kuitenkin se tärkeämpi osa. Teksti: Johannes Niemeläinen


8 : AJANKOHTAISTA

Osama bin Ladenin kuolemasta uutisoitiin toukokuun 2. päivä. Osama, kuten terroristikaveriamme tuttavallisesti kutsumme, kuoli Yhdysvaltain erikoisjoukkojen ampumiin luoteihin ilmeisesti aseistautumattomana Pakistanin Abottabadissa. Bin Ladenin kuolema oli vääjäämätön päätös Yhdysvaltain sodalle terrorismia vastaan. Vaikka sota loppui presidentti Barack Obaman astuttua valtaan, sotatoimet eivät. Rauhannobelisti lisäsi joukkojen määrää Afganistanissa nujertaakseen talibanin lopullisesti, tai saadakseen aikaan aselevon, tai jotain. Joukot on luvattu vetää Afganistanista 2014 mennessä. Kaksi vuotta sitten Obama lupasi, että joukkojen vähentäminen aloitetaan heinäkuussa. Ilmoitus tarkoista vähentämisistä tälle vuodelle tulikin heti bin Ladenin kuoleman jälkeen.

Nyt kun pääpahis nukkuu kalojen kanssa, sota terrorismia vastaan voidaan lopettaa rautainen rinta rottingilla. Arkisempi päätös retkellä olisi

ollut, jos bin Ladenin kuolemasta olisi tullut perhepiirin ilmoitus muistokirjoituksen muodossa. Puolikuu ja tähti New York Timesin kuolleet -palstalla olisi tuskin saanut aikaan samanlaisia riemunkiljahduksia kuin presidentti Obaman ilmoitus bin Ladenin surmasta. Amerikkalaisten kostonjuhlat olivat karua katseltavaa. Kuva Vapaudenpatsaasta, jolla on kädessä bin Ladenin irtileikattu pää, sokeerasi. Jossain määrin on helppo ymmärtää, että bin Ladenin kuolema päätti 11.9.2001 alkaneen kärsimyksen. Kuolema oli se katarsis, jota amerikkalaiset kaipasivat. Ovatko puhdistautuneet amerikkalaiset kuitenkaan sen autuaampia kuin ennen bin Ladenin surmaamista? Toinen paha sai palkkansa, milloin on toisen vuoro?

On olemassa lukemattomia syitä, miksi bin Ladenin kuolemaa voisi pitää hyvänä asiana: se heikentää alQaidan vaikutusvaltaa ja toimintakykyä, vähentänee kansainvälisen ter-

rorismin vaaraa, oikeusprosessi olisi ollut turvaton ja vaivalloinen, uusien jihadistien rekrytoiminen vaikeutunee karismaattisen esikuvan puutteessa, viime vuosikymmenten suurin rikollinen sai tuomionsa ja ihmisiä henkiä saattoi säästyä. Kukaan tuskin tuntee myötätuntoa bin Ladenia kohtaan. Surmaamisenkin pystyisi käsittämään, jos kyseessä olisi ollut raivoisa taistelu niin kuin amerikkalaiset pyrkivät alkuun markkinoimaan. Tämänhetkisen tiedon valossa kyseessä oli kuitenkin pidätystilanne, joka päätettiin periamerikkalaiseen tyyliin villin lännen tuomioon. Koston hedelmät poimittiin silloin kun ne olivat kypsiä.

Laki ei oikeuta kostoa vaan tuomitsee sen. ”Mikäli rikos on tapahtunut kostamistarkoituksessa, se saattaa johtaa raskauttavien asianhaarojen vallitessa annettavaan sanktioon”, Wikipediassa kerrotaan. Kuolemanrangaistus on historiaa monella puolen maailmaa. Vain dik-


AJANKOHTAISTA : 9

Kuolemanrangaistus on viimeinen mahdollinen keino rangaista rikoksentekijää. Se otetaan käyttöön silloin, kun mikään muu sovitus ei ole mahdollinen. taattorit ja Yhdysvallat pitävät siitä kiinni. Kuolemanrangaistus on viimeinen mahdollinen keino rangaista rikoksentekijää. Se otetaan käyttöön silloin, kun mikään muu sovitus ei ole mahdollinen. Silloin kun halutaan kostaa. Bin Laden kosti muslimien kokemat vääryydet tuhoamalla kaksoistornit, mihin Yhdysvallat vastasi hyökkäämällä Afganistaniin ja surmaamalla bin Ladenin. Johtaako Yhdysvaltain isku taas uuteen al-Qaidan sanktioon? Kings of Convenience tiivistää tappamisen ja kuolemanrangaistuksen järjettömyyden hyvin kappaleessaan Rule my World. ”Explain me one more time. When they kill it’s a crime, when you kill it’s justice”, he laulavat.

Mikään rikos ei ole niin suuri, että olisi syytä ohittaa ihmisoikeudet ja oikeusvaltioperiaatteet. Mikään rikos ei ole niin suuri, että se oikeuttaisi kuolemanrangaistuksen. Tappamisen sameat vedet ovat sameat vain jos niille itse eksyy. Sameilla vesillä ei ikinä tiedä mitä kalastaa tai missä uppotukki kolahtaa veneen pohjaan. Kirkkailla vesillä saalis voi jäädä laihaksi, mutta tiedossa on ainakin mitä saa.

Bin Ladenista on keskusteltu viimeisten viikkojen yhteydessä liikaa. Asiasta on kirjoitettu niin paljon, että uusia näkökulmia tuskin tulee. Mielenkiintoisinta kaikessa on ollut kuitenkin se, miten vähän kes-

kustelu on koskenut oikeastaan bin Ladenin henkilöä. Kuolemansa jälkeen bin Laden on lysähtänyt kasaan, hänestä on tullut tyhjä merkitsijä. Tyhjentyneen merkitsijän kaikki täyttävät omilla tarkoitusperillään. Jotkut kritisoivat Yhdysvaltain toimia, toiset keskustelevat terrorismin tulevaisuudesta. Tämä kirjoitus on siitä hyvä esimerkki. En kirjoita bin Ladenista vaan kostosta, kuolemanrangaistuksesta ja oikeutuksesta tappaa. Taakse jää useita mielenkiintoisia näkökulmia. Olisin voinut kirjoittaa terrorismia ruokkivista perussyistä, siitä oliko bin Laden rikollinen, terroristi vai jotain muuta, miten muslimimaailmassa reagoidaan bin Ladenin kuolemaan tai vaikka siitä, miten kirjoituksissa bin Ladenia tulkitaan vain länsimaisesta näkökulmasta. Valitsin kuitenkin koston ja surmaamisen oikeutuksen. Siinä vaiheessa, kun maailmalla riemuitaan ihmisen kuolemasta ja Suomessa kirjoitetaan tappamisen sameista vesistä, on syytä havahtua.


10 : VESISTÖNSUOJELU

UUSILLA MATERIAALEILLA KOHTI PAREMPAA VESISTÖNSUOJELUA Teksti: Vesa Niemi On usein sanottu, että Itämeren ja vesistöjen tila vaatii vähemmän puhetta ja enemmän tekoja. Usein tyydytään tosin osoittelemaan Venäjälle ja levittelemään käsiä, vaikka Suomessakin olisi paljon tekemistä. Tärkein suojelukeino on lannoituksen tarkentaminen, mutta myös teknisiä ratkaisuja ollaan kehittämässä. Rajoittavan tekijän periaatteen nojalla vesistöjen rehevöittymistä aiheuttavat pääasiassa typen ja fosforin päästöt. Makeita vesiä voidaan yleisesti pitää fosforirajoitteisina siinä missä merivesiä voidaan pitää typpirajoitteisina. Ottaen huomioon sen, että lähivesistöihin päässeet ravinteet voivat huuhtoutua meriin, voidaan pitää olennaisena molempien tärkeimpien ravinteiden huuhtoumien rajoittamista. Vaikka typen päästöt eivät aiheuttaisikaan ongelmia lähistön uimarannalla, on niillä olennainen vaikutus Itämeren tilaan. Rajoittavat tekijät vaihtelevat Itämeressä jonkin verran. Osalla alueesta tyypillisen typen sijasta

rajoittavana tekijänä voidaan pitää fosforia. Fosforia ja typpeä voidaan pitää lannoituksen aiheuttamien ravinnehuuhtoumien olennaisimpina alkuaineina. Maatalouden osuus kokonaisfosforikuormituksesta on noin 60 % ja typpikuormituksesta noin 50 %. Tärkeimpiä keinoja ravinnehuuhtoumien ehkäisemisessä on lannoituksen tarkentaminen. Koska ravinnehuuhtouman suuruus on verrannollinen lannoituksen määrään, niin pitää pyrkiä mahdollisimman pieneen lannoitukseen. Toisaalta niukka lannoittaminen aiheuttaa pienempiä satoja, mikä ei ole ruuantuotannon tai viljelijöiden talouden kannalta kestävää. Lannoitukselle olisi löydettävä optimi, jossa pyrittäisiin maksimoimaan sato ja minimoimaan ravinnehuuhtoumat. Lannoituksen tarkentamisella voidaan ottaa huomioon viljelykasvin lannoituksen tarve tietyllä pellolla. Mikäli tarkennus onnistuu, voidaan pienemmällä lannoituksella saada aikaan vastaava sato. Tällöin vesistöjen kuormittuminen piene-

nee ja toisaalta viljelijän taloudellinen tilanne paranee, kun lannoitusmenot supistuvat.

Lannoituksen tarkentamisella pienempään vesistökuormitukseen Suomessa on arvioitu, että viljelykasvien tarpeen mukaisesti kohdistuvalla fosforilannoituksen pienentämisellä voidaan supistaa liuenneen fosforin kuormitusta kymmenillä prosenteilla. Tähän tavoitteeseen voitaisiin päästä arviolta yli kahdenkymmenen vuoden kuluessa, mikäli pienennykset fosforilannoitukseen aloitettaisiin nyt. Valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaan maatalouden kuormituksen vähennystavoitteena on kolmannes vuoteen 2015 mennessä. Maatalouden ympäristötuen vaikuttavuuden seurantatutkimuksen väliraportissa (MYTVAS 3) todetaan, että tähän tavoitteeseen tuskin päästään pelkällä ympäristötuella. Väliraportin mukaan lannoitus pienentyi eniten ensimmäisellä ym-


VESISTÖNSUOJELU : 11

on fosforivarastoja, joista ravinteet voivat huuhtoutua vesistöihin. Lannoituksen vähentyminen on aiheuttanut näiden varastojen suurentumisen pysähtymisenä.

Tarve suorille toimenpiteille

Lannoitukselle olisi löydettävä optimi, jossa pyrittäisiin maksimoimaan sato ja minimoimaan ravinnehuuhtoumat. päristötukikaudella 1990-luvulla, mutta vesistökuormituksessa ei ole havaittu merkittäviä muutoksia. Mielikuvan fosforilannoituksen vähentymisestä antaa keskimääräisten fosforitaseiden määrän muuttuminen ympäristötukikausien aikana. Ensimmäisen kauden (1995–1999) aikana fosforitase oli 13,0 kg/ha, toisella kaudella (2000–2006) 8,0 kg/ ha. Kolmannen kauden ensimmäisen vuosien (2007–2008) aikana keskimääräiseksi fosforitaseeksi on saatu 4,7 kg/ha. Väliraportissa huomautetaan kuitenkin, että fosforilannoituksen vähentäminen aiheuttaa viiveellä vesistökuormituksen pienentymistä ja tulevaisuudessa tätä muutosta olisi mahdollisuus havaita. Lannoituksen vähentäminen voidaan kuitenkin huomata muutenkin kuin vesistöjen tilaa tarkkailemalla. Maaperässä

Ravinnehuuhtoumien ehkäisy vaatii pitkäjänteistä lannoituksen vähentämistä maan fosforivarastojen vuoksi. Etenkin kun tarkastellaan Itämerta ja monia muita vesistöjä, voidaan todeta, että vesistökuormituksen vähennystarpeita olisi jo nyt. Tämän vuoksi olisi lannoituksen tarkentamisen lisäksi kehitettävä suoria menetelmiä ravinnehuuhtoumien ehkäisemiseksi. Suorat menetelmät eivät vastaa pääongelmaan eli lannoittamiseen yli kasvien tarpeen, vaan ravinteiden vesistöihin pääsyn ehkäisemiseen. Ehkäisyä voidaan tehdä monilla tavoilla. Yksi tutuimmista suorista menetelmistä on suojavyöhykkeen käyttö. Suojavyöhyke on vähintään 15 metriä leveä monivuotista nurmea kasvava peltoalue, joka sijoitetaan järven, joen, puron tai valtaojan varrelle. Suojavyöhyke ehkäisee ravinnehuuhtoumien lisäksi myös maan eroosiota sekä tuholaismyrkkyjen leviämistä.

Kohti uusia materiaaleja Ravinteita sitovien materiaalien käyttö on kehittyvä suora menetelmä. Niiden käytössä voidaan hyödyntää olemassa olevia suojavyöhykkeitä materiaalin sijoituspaikkoina. Fosforin sitomiseen on kehitetty moniakin materiaaleja, joista osa on toiminut laboratorio-olosuhteissa ja osaa on käytetty onnistuneesti peltokokeissa. Esimerkki lupaavista materiaaleista on kalsium- ja rautarakeiden seos. Materiaalin teho perustuu siihen, että se pystyy suoraan absorboimaan fosforia.


12 : VESISTÖNSUOJELU

Toisena lupaava materiaalina on kipsi, jonka toimintaperiaate eroaa sitovista materiaaleista. Kipsi vaikuttaa maahiukkasiin siten, että fosforin pidättäytyminen maahan lisääntyy. Lisäksi kipsin käyttö vähentää maan eroosiota. Tämä menetelmä voi vähentää fosforikuormaa jopa 60 %:a. Lannan sisältämä typpi haihtuu melko helposti ammoniakkina, jolloin seurauksena on happamoitumista ja rehevöittymistä. Tätä ongelmaa voidaan ratkaista paitsi kyntämällä lantaa maahan, niin myös sitomalla typpeä johonkin materiaaliin. Esimerkkinä hyvästä sidosmateriaalista voidaan mainita vermikuliitti-mineraali, jonka kiderakennetta on muokattu. Ammoniumioneina esiintyvää typpeä voidaan menestyksekkääksi adsorboida mineraaliin, jolloin se saadaan sidottua, eikä typpeä pääse ympäristöön. Ravinnekiertokin paranee, sillä typellä ladattu vermikuliitti toimii myös maanparannusaineena.

Vesistöjen suojelu edellyttää toimenpiteitä Lannoituksen tarkentaminen ja siitä seuraava lannoitusmäärien pienentyminen ovat ensisijaisen tärkeitä pitkän ajan toimenpiteitä ravinnehuuhtoumien ehkäisemiseksi. Lannoituksen tarkentaminen auttaa pe-

Etenkin kun tarkastellaan Itämerta ja monia muita vesistöjä, voidaan todeta, että vesistökuormituksen vähennystarpeita olisi jo nyt. rimmäiseen syyhyn eli ylimääräisten ravinteiden levittämiseen pelloille. Tarkentamisessa olennaisena osana on kannustava ympäristötukijärjestelmä. Pitkän ajan toimenpiteiden lisäksi kriisialueilla voitaisiin hyödyntää suoria menetelmiä. Monia suoria menetelmiä on jossain määrin jo otettu käyttöön, mutta uudet materiaalit voivat tarjota uusia mahdollisuuksia. Vaikka uudet materiaalit ovat pitkälti vielä kokeiluasteella, voidaan niiden soveltuvuutta mahdollisesti hyödyntää lähitulevaisuudessa. Materiaalien käyttöönotto vaatii investoimista tutkimus- ja kehitystyöhön sekä kaupallisilta toimijoilta, että julkiselta puolelta. Lisäksi käytäntöjen jalkauttamisen vuoksi olisi hyödyllistä selvittää materiaalien käytön tukemista.


FUKUSHIMA : 13

Mitä Fukushiman jälkeen? Teksti: Laura Mäkelä Maailma seisahtui hetkeksi pidättämään henkeään maaliskuussa 2011, jolloin Japanissa koettiin massiivinen maanjäristys ja tsunami. Tapahtumaketjun seurauksena ydinvoimala Fukushimassa kärsi vakavia vaurioita, ja haitoista kärsivät paitsi ihmiset, myös ydinvoiman turvallisuuskuva. Suomessa ehdittiin tehdä vuonna 2010 isoja ydinvoimapäätöksiä. Päätökset tehtiin sen ajatuskuvan voimalla, että ydinvoima on yksiselitteisesti riskitöntä. Ydinjätteiden loppusijoitus tehdään niin syvälle peruskallion uumeniin, että sen voidaan katsoa olevan 100% varmuudella turvassa niin luonnonkatastrofeilta kuin terroristeiltakin. Päätöksiä tehtiin muutaman vahvan lobbarin argumentteihin perustuen, ja keskustelussa vilahteli tämän tästä Tshernobyl ja tapauksen ainutkertaisuus. Maaliskuun 2011 jälkeen keskustelu on saanut kuitenkin toisen suunnan. Fukushiman onnettomuuden ydinlaskeuma oli vakava eikä sitä voi vähätellä, mutta lähes yhtä suurta on ollut tapahtuman jälkeinen psykologinen laskeuma. Fukushimaa pidetään toisaalta todisteena siitä,

että ydinvoima ei ole ihmisen hallittavissa; toiset kuitenkin pitävät katastrofia todisteena siitä, että luonnonoloista huolimatta ydinvoima on turvallista. Toki poliittisilla etujärjestöillä ja ihmisillä yleensä on taipumus nähdä vain se, mitä halutaan nähdä, mutta Fukushiman jälkeistä tapahtumavyöryä on silti vaikeaa sivuuttaa kun puhutaan ydinvoiman tulevaisuudesta.

Teknologiasta toiseen Tshernobyl muutti ydinvoimassa käytettävää teknologiaa oleellisesti. Vuoden 1986 onnettomuudessa oli helppo syyttää vanhanaikaista teknologiaa ja tietämättömyyttä, ja RBMK-reaktorit työnnettiinkin onnettomuuden jälkeen syrjään. Alkoi kiehutusvesireaktoreiden kausi, ja tätä teknologiaa käytettiin myös Fukushimassa. Fukushiman jälkeen sama kuvio toistuu: voidaan syyttää vanhanaikaista tekniikkaa ja tietämättömyyttä, ja tilalle kehitellään uutta ydinvoimateknologiaa, jota voidaan pitää pettämättömänä. Fukushiman jälkeen esimerkiksi innostus hyötöreaktoreja kohtaan on kasvanut massiivisesti; erityisesti LFTR-suolareaktorin käytön sanotaan pelastavan ydinvoiman tulevaisuuden. Ongelma on vain siinä, että samalla kasvaa oleellisesti myös ydinaseiden leviämisen riski, sillä tällaiset reaktorit tarvitsevat jopa 60-prosenttiseksi rikastettua uraania tai plutoniumia. Käytännössä tämä tarkoittaisi myös uusien räjähteiden kultakautta. Mi-


14 : FUKUSHIMA

kään polttoainekuljetus ei enää olisi turvassa, kun niitä kyttäisivät terroristijärjestöt ympäri maailman. Fukushima ei kuitenkaan synnyttänyt pelkästään innostusta parantaa ydinvoimateknologiaa. Myös ydinvoiman käytön lopettaminen kokonaan on noussut yhdeksi vaihtoehdoksi, näkyvimmin Yhdysvalloissa. Toki Yhdysvalloissa asiaan ei välttämättä vaikuta poliittinen paine, vaan yksinkertaisesti markkinatalouden järjestelmä. Ydinvoiman taloudellinen vastuu yhdysvaltalaisessa oikeudenkäyntikulttuurissa on yritykselle niin suuri, että riskiä ei enää haluta ottaa. Taustalla vaikuttaa myös Harrisburg: ydinonnettomuus on koettu jo kerran.

Ydinvoiman kysyntä jatkuu Sivistyneissä länsivaltioissa ydinvoimalla nykyisessä muodossaan ei ole enää tulevaisuutta. Ei Fukushiman jälkeen. On kuitenkin mahdollista, että tämä lisää rakentamistahtia to-

talitaarisissa maissa, joissa valtiolla on ainoa päätösvalta. Kiina, EteläKorea ja muutamat Lähi-idän maat ovat nyt jo osoittaneet kiinnostusta ydinvoimabisnekseen, ja mikäli idea toteutuu, bisnes tulee myös kukoistamaan ja tuomaan ydinvoimavaltioille moninkertaiset tulot. Sähköenergian kulutus maailmassa kasvaa kasvamistaan, ja tällä hetkellä merkittävin osa teollisuusmaiden sähköstä tuotetaan ydinvoimalla. Mutta vaikka rikkaat teollisuusmaat lopettaisivat ydinvoiman käytön kokonaan, sen käyttö ei silti edes vähenisi; kehitysmaiden energiantarve suurenee sekin sitä mukaa kuin väestö kasvaa. Meni siis syteen tai saveen, ydinvoimalla näyttää menevän lujaa. Fukushiman jälkeen on vaikeaa vakuutella vakavalla naamalla, että ydinvoiman käyttö on riskitöntä, mutta siitä ei ole varaa luopuakaan, ainakaan toistaiseksi. Riittävän pitkällä tähtäimellä katsottuna luopuminen olisi kuitenkin viisain varotoimi, joka tehtävissä olisi. Mitäs kun

Sivistyneissä länsivaltioissa ydinvoimalla nykyisessä muodossaan ei ole enää tulevaisuutta.

tulee sota (pystymmekö varmistamaan ydinvoimaloiden turvallisuuden sotatilan ajaksi?), tai joku haluaa ydinjätettä biologiseen aseeseen (onko meillä ympärivuorokautiset karhuryhmät vartioimassa vaarallista ainetta?), tai maa järisee ja repeää loppusijoituspaikan kohdalta (voidaanko maaperän vakaus taata satojen vuosien päähän?) tai vielä pidemmän ajan päästä jääkausi (onko meillä suunnitelma väliaikaiselle sijoitukselle?). Tuleeko Harrisburgin, Tshernobylin ja Fukushiman jälkeen Olkiluoto? Ja kuinka monta onnettomuutta mahtuu niiden väliin?


UTSJOKI : 15

Suomen huipulla yhteistyötä yli rajojen Teksti: Maria-Riitta Järvelä Käytävillä kaikuu nauru ja puheensorina. Komein ja kaukaisin Utsjoki houkutteli Suomen pohjoisimmaksi kunnanjohtajaksi Matti Kurkelan (sit.). 30-vuotias Kurkela on kotoisin Kiimingistä ja on työskennellyt aikaisemmin muun muassa Enontekiöllä. Silti Kurkelaa ei voi määritellä ”lappi-hulluksi” tai syrjäseutu-hihhuliksi, vaan ennen kaikkea pragmaatikoksi. Iloinen kunnanjohtaja kertoi vuolaasti Utsjoesta. Kuten pienissä kunnissa yleensä, myös Utsjoella on korkea huoltosuhde lapsia ja vanhuksia ollessa enemmän kuin työikäisiä. Utsjoki on erityinen, koska se on Suomena ainoa kunta, jossa suurin osa asukkaista on saamelaisia. Tämä tuo haasteita muun maussa palveluorganisaation kaksikielisyyden vuoksi, mutta myös mahdollisuuden. Saamenkieli on alueen yhteinen kieli, joka ylittää valtioiden rajat. Kansainvälisyys on Utsjoella luonnollista ja jokapäiväistä, siihen kasvetaan. Tulevaisuudessa yhteistyön lisääminen onkin erityinen mahdollisuus. Jo nykyisin yhteistyötä tehdään esim. päiväkotien ja koulujen puitteissa. Utsjokelaisilla on myös mahdollisuus synnyttää Norjan Kirkkoniemessä. Ilman tätä oikeutta utsjokelaiset joutuisivat synnyttämään Rovaniemellä. Etäisyyden puolesta tilanne on sama kuin helsinkiläinen lähtisi synnyttämään Ouluun. Usein kuulee ihmisten suusta pääkaupunkiseudun syytävän rahaa kasvukeskuksista kauempana sijaitseviin alueisiin. Vaakakupit ovat Kurkelan mukaan vähintäänkin tasapainossa. Kunnassa koulutetaan ja tuetaan nuoria, jotka lähtevät muu-

Saamen silta  ylittää Tenojoen ja yhdistää Suomen ja Norjan Kuva: Hannu Mällinen

alla opiskelemaan tai töihin. Kunta siis tuottaa työvoimaresurssia kasvukeskuksiin. Myöhemmin on haasteellista saada kyseiset ihmiset takaisin kotipaikkakunnille. Ihmisten ja työvoimaresurssien vienti etelään on aivovuotoa. Kurkela huomauttaa, että tulevaisuuden katseet suuntautuvat pohjoiseen. Arktisten alueiden luonnonrikkaudet ja Koillisväylän aukeaminen lisäävät kiinnostusta entisestään. Pohjois-Venäjällä onkin tehty suuria investointeja. Olisi eriskummallista, jos Pohjois-Suomi näivettyisi. Sen maantieteellisesti yläpuolella sijaitsevassa Norjassa on valtavan eläviä alueita, suuria kuntia ja elinvoimaista teollisuutta. Suomenkin on siten turha elää uskossa, että pohjoisessa eläminen on mahdotonta. Kuten utsjokelainen Marja-Riitta Lukkari toteaa: elän kaiken sen keskellä mitä ei voi tilata kotiovelle: jokea ja maisemaa.  

Kansainvälisyys on Utsjoella luonnollista ja jokapäiväistä, siihen kasvetaan.


16 : TALOUSKRIISI

Talouskriisi, euron kriisi, EU:n kriisi – vai mahdollisuus? Teksti: Kaisa Penny Vuonna 2008 alkaneella talouskriisillä on pitkälle kantavia seuraamuksia. Globaali talouskriisi muuttui Euroopassa euromaiden kriisiksi ja on vienyt mukanaan niin Kreikan, Irlannin kuin Portugalinkin. Kansainvälinen lehdistö listaa seuraavia mahdollisia kriisimaita eri järjestykseen eri viikoin ja markkinoiden uskotaan koittavan seuraavaksi onneaan Espanjan kaatamisessa. Mutta yhteinen talouspolitiikka ei kuitenkaan ole ainoa ala, jolla eurokriittisyyden nousu uhkaa eurooppalaista projektia, jota vielä muutama vuosi sitten juhlittiin läpi Euroopan. Eurooppalainen yhteisö ja sen saavutukset (mm. vapaa liikkuvuus, yhteinen raha ja yhteiset instituutiot) ovat 1980- ja 90-lukujen visioiden tulosta, joista kaikki eurooppalaiset ovat päässeet nauttimaan. Nyt nämä saavutukset ovat joutuneet erilaisten epäilysten ja hyökkäysten kohteeksi. Taloudellisesti hankalina aikoina kansakunnat ovat kautta aikain kääntyneet sisäänpäin, äänestäneet oikeistoa ja etsineet turvaa tutuista tai helpoista selityksistä. Sama kehitys on taas nähtävissä ympäri Eurooppaa. Populistinen (ääri)oikeisto, EU-kriittisine linjoineen on saanut

potkua talouskriisistä, kasvaneesta maahanmuutosta ja vaikeiden aikojen koventamasta asenneilmapiiristä menestyen läpi mantereen.

Helpot kohteet Ahdinkoon joutuneet euromaat ovat populisteille helppo syytösten kohde, joita ei haluta auttaa, koska ”itsehän ovat rahansa hassanneet” ja korruptoituneiden maiden oikea kohtalo onkin konkurssi. Tai vähintään vastineeksi olisi saatava muutama mukava Kreikan saari ja läjä portugalilaista kultaa. Harvaa populistia jaksaa kiinnostaa ne tosiasiat, että toimiva euroalue on Suomelle suunnattomaksi (taloudelliseksi) hyödyksi ja että hallitsemattoman velkasaneerauksen hinta esimerkiksi Suomelle olisi järkyttävän kallis. Se, että suomalaisilla pankeilla ja eläkevakuutusyhtiöillä on Kreikassa, Irlannissa ja Portugalissa ”vain” noin 13 miljardia euroja saatavia ei kerro koko totuutta siitä mitä maksukyvyttömyys meille maksaisi. Jos kriisimaat eivät kykene maksamaan velkojaan esimerkiksi saksalaisille pankeille, joutuvat myös suomalaiset eläkeyhtiöt domino-ketjussa pu-

laan. Eikä sekään jaksa innostaa populisteja, että kriisimaat maksavat ongelmistaan kaikista korkeimman hinnan oikeistolaisten orkestroimien tukipakettien tullessa rankoin hyvinvointivaltion kutistusohjelmin, jotka varmistavat maiden ja varsinkin kansalaisten olojen kurjistamisen hamaan tulevaisuuteen asti. Samaan aikaan Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä kiehuu ja eurooppalaisille tutuksi tulleet diktaattorit laskevat viimeisiä vallan päiviään. Sijaiskärsijöinä kriiseissä ovat – kuten niin usein – siviilit. Tämä aiheuttaa painetta Euroopan etelärajoilla, lähinnä Kreikassa, Italiassa ja Maltalla. Italian nationalistisisäministeri Roberto Maroni keksi oivan keinon lisätä vettä myllyyn rajavalvonta vaatimustensa tueksi, kun Tunisiasta Italiaan paenneille alettiin myöntää pikavauhtia matkustusasiakirjoja Ranskaan siirtymistä varten. Tämä taas hermostutti omien äärioikeistolaistensa kanssa kamppailevan Sarkozyn, joka rupesi vaatimaan rajoja kiinni ja vauhdilla. Mukaan lähti Tanskan vähemmistöhallitus, joka pysyy pystyssä äärioikeiston tuella. Lopputuloksena toukokuun puolessa välissä Tanska aloitti yk-

Harvaa populistia jaksaa kiinnostaa se tosiasia, että toimiva euroalue on Suomelle suunnattomaksi hyödyksi.


TALOUSKRIISI : 17

Nyt olisi tilaisuus luoda uudenlainen järjestelmä, joka takaisi oikeudenmukaisuuden toteutumisen myös kriisitilanteessa. sipuolisella päätöksellä rajatarkastukset Saksan ja Ruotsin rajoilla, ja EU:n sisäministerit lähtivät ajamaan Schengen -sopimuksen (osittaista) purkamista ja ihmisten vapaan liikkuvuuden rajoittamista.

1990-luvun visiot vs. kansallisvaltion kaipuu 1990-luvulla vasemmiston johtaessa suurta osaa Eurooppaa integraatiokehityksessä edettiin suurin askelin ja ihmiset mukana pitäen. Vaikka monesti kehitys tapahtuikin liikaa markkinoiden ehdoilla ja etuja turvaten, on kuitenkin tosiasia, että samalla luotiin myös ihmisten vapaa liikkuvuus, kannustettiin eteläisten maiden hyvinvointivaltiokehitystä ja luotiin työelämän pelisääntöjä eurooppalaisella tasolla tasolle, joka ei ollut kaukana pohjoismaisista standardeista. Nyt oikeistolaisten poliitikkojen, jotka kamppailevat vielä oikeistolaisempien vastustajiensa kanssa, pitäisi toteuttaa näitä visioita ihmisten Euroopasta. Eurooppalaista keskustelua hallinnoikin eurokriittinen (ääri)oikeisto, jonka tavoitteena on kansallisvaltion vallan korottaminen ja eurooppalaisen yhteisön hajottaminen nopeammin tai hitaammin puolueesta riippuen.

Tarvitaan uusi eurooppalainen visio Ja kuitenkin, nyt jo koskaan eurooppalaiselle projektille olisi tarvetta. Kreikan laajasti arvostettu sosialistipääministeri George Papandreou

puhui toukokuun puolessa välissä Oslossa järjestetyssä Progressive Governance -konferenssissa Euroopan tilanteesta ja totesi, että nyt olisi mahdollisuus saavuttaa suuria. Maailma toipuu parhaillaan globaalista finanssikriisistä, joka näytti toteen uusliberaalin markkinafundamentalismin toimimattomuuden. Nyt olisi tilaisuus luoda uudenlainen järjestelmä, joka takaisi oikeudenmukaisuuden toteutumisen myös kriisitilanteessa. Nyt pitäisi luoda rahoitusmarkkinaverojärjestelmiä, ottaa käyttöön euro- tai Brady-bondeja ja varmistaa sijoittajien vastuun toteuttaminen riskien sosialisoinnin sijaan. Nyt olisi myös ainutlaatuinen tilaisuus rakentaa eurooppalaista yhtenäisyyttä ja tukea solidaarisuutta Euroopan eri osien välillä tukien kansalaisia ja hyvinvointivaltioita markkinoiden sijaan. Ja lopulta, meillä olisi myös mahdollisuus tukea demokratiaa ja sitä kautta myös maailman rauhaa ja hyvinvointia lähialueillamme pitkällä aikavälillä. Euroopan unioni pystyy muutokseen vain yhdessä, koska yhdessä olemme riittävän suuria ja voimakkaita, jotta vaatimamme muutos voisi jäädä toteutumatta. Uhkana on kuitenkin, että käännymme sisäänpäin, etsimme syyllisiä ja syntipukkeja vääristä paikoista, suljemme rajamme ja silmämme omilta ja muiden ongelmilta. Kuristamme hyvinvointivaltiot olemattomiin ja annamme markkinoiden jatkaa vanhaa toimintaansa nimellisin muutoksin. Nyt tarvitaan näkemystä, utopistisia visioita ja uskoa omiin kykyihin toteuttaa niitä. Tarvitaan eurooppalaista vasemmistoa joka lakkaa varomasta ja varmistelemasta ja lataa pöytään vision yhtenäisestä, sosiaalisesti oikeudenmukaisesta ja ylpeästä Euroopasta.


18 : EDUSKUNTAVAALIT – VAALITYÖLÄISEN NÄKÖKULMA

VAALIKR A

PULA

Teksti: Taika Sahlstén-Mäkelä Päässä jyskyttää, silmiä särkee ja suu on kuiva. Kamala krapula. Eikä mikä tahansa krapula. Aktiivisesti eduskuntavaalien kanssa työtä tehneiden ehdokkaiden ja taustajoukkojen suussa on nyt vaalien jälkeinen maku, joka on saatu aikaiseksi puhumalla toreilla, kahvikojuilla, tapaamisissa, paneeleissa sekä kissanristiäisissä. Jokainen tapahtuma oli yhtä tärkeä, ja kaikissa piti antaa säälimättömästi kaikkensa. Poskia särkee hymyilemisestä, kuka nyt haluaisi keskustella nyrpeän naaman kanssa. Vahva kupillinen kahvia saattaisi auttaa asiaan. Tassutelkaamme siis ajatuksissamme kahvikeittimen ääreen. Höyryävän kupin ääressä krapulainen kyselee olisiko jotain voinut tehdä paremmin, jättää tekemättä ja tuliko viimeinen rutistus puserrettua niin hyvin kuin uskoi. Vaalihumalassa oman työn arviointi hämärtyy. Yön pimeinä tunteina suoritettu jutustelu grillimakkaran äärellä sosialidemokratian syvimmästä olemuksesta tuntuu kaukaiselta tässä vaiheessa. Kuinka monen kanssa keskustelin? Käteen piirretty tukkimiehen kirjanpito SDP:n laskuria varten on suttaantunut vaalityön

viimekuukausien aikana suttuiseksi söherrykseksi, joka näyttää siltä kuin sellikaveri olisi hakannut sen huolimattomasti hauikseen asti. Laskurista syntyy omaa työtä havainnollistava tekijä. Toisena mittarina raksutti puoluetoimiston seinällä aatteen punaisena palava laskuri, joka laski päiviä, tunteja ja minuutteja h-hetkeen. Sen avulla vaalityötä tehneet seurasivat hupenevaa aikaa ennakkoäänestykseen ja vaalipäivään, tietäen ettei työ lopu siihen hetkeen kun uurnat suljetaan äänestäjiltä, saatikka siihen kun työn ja oikeudenmukaisuuden puolesta tehdyn työn lopullinen tulos selviää. Vaali-illan kulkua ei osannut arvioida etukäteen ja tilaisuuksissa ympäri Suomen oli suuremmankin penkkiurheilujuhlan tuntua. Asiantuntijoiden ja tutkijoiden antamat lausunnot tuloksista, arvioista ja taulukoista olivat yhdentekeviä, kun todellisia äänestystuloksia alkoi tippua malttamattomille kansalaisille. Tässä vaiheessa kenen tahansa vaalihumala koki huippunsa, ja seuraavien kuukausien krapula oli taattu. En itse ole korjaussarjojen ihminen, mutta vaalikrapulan kohdalla korjaussarjat olivat odottamassa

Vaalikrap ulastaan y li pääsevä työläinen a vaalilkaa kesäi s i n ä päivinä jo suunnitell a tulevaa ja miettii kui nauttisi nä nka mä edusku n t avaalien loiventava t sekä uud et vaalit. kulman takana. Vaalien jälkeinen aika täyttyy hallitusneuvotteluista, eikä vaalianalyysiltä säästynyt kukaan. Kansalaisvelvollisuutensa suorittanut äänestäjä taas huokaisi helpotuksesta, kun lähimarkettiin sai mennä vailla pelkoa ehdokastaan kehuvasta vaalityöläisestä. Rivikansalainen ei tiedä että opiskelijapolitiikassa on syksyllä edustajistonvaalit, jotka käydään niin ammattikorkeakouluissa kuin myös yliopistoissa. Sen sijaan niitä seuraavista presidentin- ja kunnallisvaaleista on harmaa aavistus. Vaalikrapulastaan yli pääsevä vaalityöläinen alkaa kesäisinä päivinä jo suunnitella tulevaa ja miettii kuinka nauttisi nämä eduskuntavaalien loiventavat sekä uudet vaalit. Vahva kahvi, hyvä porukka ja tekemisen meininki saavat aikaan taas hyvän fiiliksen. Joukossa saattaa olla niitäkin, jotka kokevat että nämä vaalit olivat viimeiset. Altaan yläpuolella olevasta peilistä katsovat väsyneet kasvot, joita koristavat verestävät silmät. ”Ei enää koskaan” kuuluu itselle tehty lupaus sopivan juhlallisessa tilassa, ottaen huomioon lupauksen pitävyyden. Nimittäin ajan kuluessa ja kullatessa muistot, vahva kahvi, hyvä porukka ja tekemisen meininki saavat aikaan taas hyvän fiiliksen. Hyvän asian eteen on mukava tehdä vaalityötä ja huomaamattamme olemme matkalla kohti uusia krapuloita.  


EDUSKUNTAVAALIT – EHDOKKAAN NÄKÖKULMA : 19

VAALIKU UMEEST VAALIHU A UMAAN

Teksti: Juuso Alatalo

Tässä kirjoituksessa on rajoitetun palstatilan vuoksi jätetty joitain erisnimiä mainitsematta. Kirjoituksen tarkoituksena ei ole aiheuttaa mielipahaa, vaan kertoa vaalikokemuksia subjektiivisen objektiivisesti allekirjoittaneen näkökulmasta. Ihmisen elämässä on ainakin kaksi järisyttävää kohtaa. Ensimmäinen on luonnollisesti syntymä, joka muuttaa äidin kohdun lämpöön ja turvallisuuteen tottuneen ihmisalun elämän hyvin merkittävästi. On tarpeen tottua uuteen biologiseen ympäristöön ja kyetä selviytymään uusissa elinolosuhteissa. Syntymään valmistaudutaan useiden kuukausien ajan – oikeastaan kaikki huipentuu syntymäpäivään. Tähän liittyy usein myös usean kuukauden ajan odotettu merkittävä rääkäisy. Toinen järisyttävä elämänvaihe on eittämättä eduskuntavaalien vaalipäivän jälkeisiin viikkoihin liittyvä ajanjakso. Merkittävä ajanjakso on erityisesti ehdokkaina olleille, mutta myös tukiryhmille ja vieläpä laajemmallekin joukolle. Vaalityötä tehdään useiden kuukausien ajan, mutta kaikki huipentuu vaalipäivään. Tänä aikana koetaan niin hyviä kuin huonovointisiakin hetkiä. Vaalipäivän jälkeen on tiiviisti vaalityössä mukana olleilla edessään uuteen elinympäristöön sopeutuminen, koska enää ei ole päivittäisiä vaalitilaisuuksia, makkaranpaistoa, karkinjakoa ja vaalihumua ympärillä. Olohuoneen sohva on loppujen lopuksi aivan eri maailmansa kuin vaalipiirin alueen torit ja kävelykadut.

Kuten synnytyksessä, niin myös vaalipäivän illassa voidaan kuulla rääkäisy – toisilla se on itkun-, toisilla naurunsekainen. Vaalituloksen selvittyä on erittäin mielenkiintoista seurata ehdokkaana olleiden kommentteja omasta suorituksestaan ja siitä, miten vaalituloksen voi selittää. Usein lehdistö soittaa ehdokkaille heti vaalipäivän jälkeisenä aamupäivänä, jolloin vielä kerran punnitaan ehdokkaiden voimavarat – riittääkö hymy ja mielenmaltti niiden illalla nautittujen vaalikuohuviinilasillisten jälkeenkin? Etenkin, jos tulos ei tällä kertaa ollut tavoitteiden mukainen … Hämmästyttävintä näissä vaalipäivän jälkeisen maanantaiaamun kommenteissa ovat ne kommentit, joiden mukaan eduskunnasta pudonnut henkilö ei olisi sittenkään halunnut olla koko eduskunnassa. Tällaisen kommentin antoi rajoitetun palstatilan vuoksi nimeltä mainitsematon entinen istuva kansanedustaja. Sitä jää tosissaan miettimään, että mikä on kyseistä ehdokasta äänestäneiden ihmisten tuntemukset tämän jälkeen. Nimimerkillä "ostinko osakkeita turhaan?" Toisen hämmentävän kommentin antoi niin ikään rajoitetun palstatilan vuoksi nimeltä mainitsematon ei-läpi-mennyt-ehdokas, jonka rahallinen panostus vaalityöhön oli suorastaan huomattava. Mainosten määrä, ja ennen kaikkea niiden koko sanomalehdissä ja tienvarsilla kertoivat karua kieltä siitä, miten vaaleja on mittavasti rahoitettu sekä omalla että vaalirahoittajien rahoilla. Vaalipäivän jälkeisenä aamuna kyseinen ehdokas oli kuitenkin sitä

Toinen jär isyttävä elä eittämättä mänvaihe on eduskunta v a a li e n vaalipäivä jälkeisiin v n iikkoihin li ittyvä ajan jakso.

mieltä, että oli parempi, ettei hän mennyt läpi. Kiinnostavinta asiaa hän ei kertonut – siis sitä, kenen kannalta hänen rannalle jääminen oli parempi vaihtoehto kuin se, että hän nyt omaisi jakkaran istuntosalista. Suomen kansanko? Vaan eipä kaikki erikoinen kommentointi ala vasta vaalituloksen selvittyä. Vaalikuumehan nousee – riippuen sietokyvystä – jopa kuukausia ennen vaalipäivää. "Miksi käytät rahaa ja vaivaa tuohon, koska se on kaikkialla LAITONTA?!!" Tämä aluksi niin solidaariselta kuulostava kysymys esitettiin minulle vaalityöni aikana. Kyse oli tienvarsien tolppamainonnasta. Kuitenkaan tämä itsekin ehdokkaana ollut rajoitetun palstatilan vuoksi nimeltä mainitsematon kysyjä ei ollut muistanut varmistaa asian taustoja. Kyse ei ollut laittomasta mainonnasta, vaan täysin laillisesta ja luvallisesta mainonnasta, joista on annettu selkeät säädökset ja ohjeet. Kyseiset säädökset selvitimme oman tukiryhmäni kanssa noin kahdeksan kuukautta ennen mainonnan aloittamista ja tiesimme tarkoin jokaisen säädöskohdan. Kysyjä ei tosin niitä uskonut. Mielenkiintoisen käänteen asia kuitenkin sai. Kyseinen rajoitetun palstatilan vuoksi nimeltä mainitsematon ehdokas ripusti omat vastaavat tolppamainoksensa noin viikko tämän tapahtuman jälkeen – myös niille alueille, joissa se hänen mukaansa on erityisen laitonta ja joista tulee saamaan erityisen suuret sakkomaksut. Karnevaalimeininki on siis läsnä sekä vaalityössä että vaalianalyyseissä! Pidetään lippu korkealla, sillä vaalithan tulevat taas – viimeistään neljän vuoden kuluttua saamme nauttia seuraavien eduskuntavaalien kommenteista!


20 : KEHITYSYHTEISTYÖ

Kehitysyhteistyötä vai ei? Teksti: Sarita Niemi “Combating global poverty is not only a moral obligation; it will also help to build a more stable, peaceful, prosperous and equitable world, reflecting the interdependency of its richer and poorer countries. In such a world, we would not allow 1,200 children to die of poverty every hour, or stand by while 1 billion people are struggling to survive on less than one dollar a day and HIV/AIDS, TB and malaria claim the lives of more than 6 million people every year. Development policy is at the heart of the EU's relations with all developing countries.” (Euroopan unionin komission kehityspoliittinen konsensus)

Rahaa vai ei? Kehityspolitiikka ja kehitysyhteistyöhön kohdistettavat resurssit nousivat jälleen vaalien alla julkiseen keskusteluun. Tämä johtui paitsi joidenkin perussuomalaisten ehdokkaiden avauksista, ennen kaikkea talouskriisin aiheuttamasta

Kehitysmaita yhdistävät valitettavan usein hallinnollinen epävakaus ja politiikan jatkumattomuus. epävakaasta maailmantilanteesta. Koska maailmantalous on laskukauden myötä joutunut koetukselle, on monissa maissa herätty pohtimaan kehitysavun oikeutusta ja siihen kohdistettavien resurssien määrää. Vaikka kehitysyhteistyötä on tehty jo usean vuosikymmenen ajan, ei siihen olla milloinkaan aiemmin panostettu yhtä merkittävästi kuin nykyään. Kehitysyhteistyöhön kohdistettavien resurssien määrä on viime vuosina kasvanut huimasti, ja niiden osuutta antajamaiden budjeteista pyritään edelleen nostamaan, talouden lamaannuksesta huolimatta. Esimerkiksi EU:n alueella paljon puhuttu 0,7 % tavoite pyritään täyttämään kaikkien jäsenvaltioiden osalta mahdollisimman pian. Suunta on hyvä, sillä kehittyneen teknologian, edistyneempien toimintatapojen ja tehokkaamman säätelyn vuoksi

0,7 %

99,3 %


KEHITYSYHTEISTYÖ : 21

Ruoanjakelua Haitissa 2008

kehitysapuun kohdistetut resurssit pystytään nykyään hyödyntämään entistä tehokkaammin. Suuret muutokset eivät resursseista huolimatta tapahdu hetkessä, mutta pienet hankkeet voivat onnistuessaan saada yhdessä aikaan merkittäviä parannuksia köyhempien maiden yhteiskunnissa. Kehitysmäärärahojen turvin köyhissä maissa voidaan toteuttaa sellaisia asioita ja tavoitteita, joiden saavuttamiseen ilman annettua apua voisi kulua useita kymmeniä vuosia. Aina ei myöskään kyse ole rahasta, sillä avunantajamailla on lisäksi usein sellaista osaamista, jota köyhässä maassa ei ole – vaikkapa insinööritaitoa tai tietoliikenneosaamista, joiden avulla esimerkiksi koulutusjärjestelmää tai infrastruktuuria voidaan kehittää.

Idealismista konkretiaan Kehityspolitiikkaa usein luonnehtiva idealismi voi olla este köyhien maiden tilanteen varsinaiselle paranemiselle, sillä avunantaja- ja vastaanottajamaiden todellisuuksien erot ja keskinäinen polarisaatio saattavat johtaa kehitysavun tehottomuuteen. Ne toimet, jotka rikkaat

maat idealistisessa viitekehyksessään saattavat nähdä oleellisiksi köyhien maiden kehittymiseksi, eivät välttämättä ole ollenkaan niitä toimia, joita köyhä maa ensisijaisesti tarvitsisi. Tästä hyvänä esimerkkinä on joitakin vuosia sitten toteutettu kampanja, jonka puitteissa köyhien maiden lapsille lahjoitettiin kannettavia tietokoneita, joiden avulla köyhien ja rikkaiden maiden välistä digitaalista kuilua haluttiin kaventaa. Ajatus sinänsä oli hyvä, mutta miksi lahjoittaa kannettavia tietokoneita, jos niiden käyttäjä ei edes osaa lukea, eikä välttämättä saa edes riittävästi ruokaa syödäkseen.

Globalisaatio – ystävä vai vihollinen? Globalisaatio edistää voimakkaasti maailmanlaajuista kasvua ja tarjoaa kehitysyhteistyölle keinoja ja tilanteita vastata maailmanlaajuisiin haasteisiin, kuten terveydenhuoltoon, koulutukseen, tartuntatautien ehkäisyyn ja ympäristönsuojeluun. Mikäli markkinavoimat kuitenkin saavat kehittyä vapaasti, ne kasvattavat yhteiskunnan polarisaatiota, lisäävät sosiaalista epäoikeuden-

Kehitysm val hallinnolline politiikan jat


22 : KEHITYSYHTEISTYÖ

mukaisuutta ja voivat aiheuttaa peruuttamatonta vahinkoa ympäristölle. Globaalisaatiota tuleekin ohjata toimenpiteillä, joilla pyritään ehkäisemään tai lieventämään näitä kielteisiä vaikutuksia. Tässä kehitysyhteistyö astuu kuvaan, sillä juuri sen keinoin on mahdollista kehittää köyhien maiden kauppaa ja ympäristöhallintoa, sekä torjua äärimmäistä köyhyyttä ja rikollisuutta. Kehitysyhteistyön keinoin on lisäksi mahdollista ja myös tarpeellista kehittää maailmanlaajuista hallintojärjestelmää köyhien maiden tasolta lähtien, sillä sen kautta voidaan vakauttaa paitsi köyhien maiden omaa hallintoa, vaikuttaa myös maailmanlaajuiseen poliittiseen ja yhteiskunnalliseen vakauteen. Demokraattinen hallinto on yksi rauhanomaisen ja tasa-arvoisen yhteiskunnan perusteista. Kehitysmaita yhdistävät valitettavan usein hallinnollinen epävakaus ja politiikan jatkumattomuus. Politiikan ja hallinnon epävakauden vuoksi vallanpitäjät sekä heidän linjauksensa ja poliittiset visionsa muuttuvat usein, eikä kestävää yhteiskuntakehitystä valtiossa näin saada aikaan. Demokraattisen hallinnon rakentaminen tulisi siis olla yksi pitkän aikavälin kehitysyhteistyön keskeisistä tavoitteista.

0,7 % 0,0%

Ei kalaa, vaan onki Kehitysyhteistyön merkitystä pohdittaessa tulee muistaa, ettei mikään yksittäinen ulkopuolinen taho pysty muuttamaan köyhän maan tilannetta ilman kyseisen maan hallinnon ja kansalaisten tukea ja sitoutumista. Tämä on erityisen tärkeää, sillä kestävän kehityksen saavuttamiseksi tulee ennen kaikkea tähdätä siihen, että köyhän maan väestöllä itsellään on valmiudet jatkaa kehitysyhteistyöprojektien kautta alkanutta muutosta itse avustustyön ja siihen saatujen ulkopuolisten resurssien lakattuakin. Kehitysyhteistyö onkin ikään kuin langan antamista köyhälle maalle, jonka kuitenkin tulee itse neuloa yhteiskunta valmiiksi.

Kigali, Ruanda 2009


INTIA : 23

Something rotten in the state of India

Teksti: Laura Mäkelä Huhtikuun alussa saatiin päätökseen Intian historian suurin väestönlaskenta. Tulokseksi saatiin hätkähdyttävä luku: Intiassa elää 1,2 miljardia ihmistä, ja kasvu jatkuu kiivaana. YK:n arvion mukaan vuoteen 2030 mennessä Intia ylittää väkiluvullaan jopa Kiinan. Väestönkasvua pidetään erityisesti kehitysmaiden ongelmana. Monien kehittyvien maiden edellytykset talouden kasvuun ovat periaatteessa olemassa, mutta jatkuva väestön lisääntyminen estää kehityksen. Kakkua on jakamassa enemmän syöjiä kuin kakkua riittää. Intia sen sijaan on kehittyvien maiden hämmentävä poikkeus; talous suorastaan harppoo eteenpäin, ja erityisesti IT-osaaminen on maailmalla tunnettua. Jopa vallanpitäjät vaihdetaan demokraattisilla vaaleilla. Kuitenkin pinnan

alla kytee monia epädemokraattisen valtion tunnusmerkkejä, ja enemmän köyhyyttä kuin siloiteltu julkisivu antaa ymmärtää.

Vakavia vinoutumia väestöjakaumassa Väestönlaskenta paljasti kieroutumia väestöjakaumassa. Alle 7-vuotiaiden ikäryhmässä on vain 914 tyttöä 1000 poikaa kohden – tämä tarkoittaa vuosittain n. puolen miljoonan tyttölapsen "vajetta". Määrä on kasvanut huimasti teknologian kasvun myötä; tarkkojen ultraäänikuvien yleistyessä sikiöiden sukupuoli voidaan määritellä yhä aiemmin, ja sikiöt voidaan abortoida, mikäli kyseessä on ei-toivottu sukupuoli. Maaseudulla on myös yleistä vastasyntyneiden tyttölasten surmaaminen. Ongelma ei ole toki olemassa


24 : INTIA

DELHI

KALKUTTA

MUMbai HYDERABAD

CHENNAI BANGALORE

Hallituksella ei ole mitään halua enää edes yrittää kehittää näitä slummeja.

vain Intiassa: tyttöjen hävittäminen on yleistä hyvin useissa Aasian maissa. Köyhillä maaseuduilla tyttöjen syntyminen lisää köyhyyttä; poikien asema vanhempien työnjatkajana on varmempaa, vanhuudenturva mahdollisempaa ja lisäksi perheet säästyvät myötäjäisiltä, joita tytöistä maksetaan kun heidät annetaan vaimoiksi. Intiassa tilanteen pitäisi kuitenkin olla toisin, sillä maan vauraus mahdollistaisi tyttöjen elinolot. Intiassa on toki toimittu ongelman kitkemiseksi – ei vain tarpeeksi tarmokkaasti. Laki kieltää sikiön sukupuolen määrittämisen aborttitarkoituksessa, mutta tätä lakia ei valvota. Laittomiakin ultraääniklinikoita on perustettu pelkästään tyttöjen aborttitarkoitukseen. Toisaalta tämä hidastuttaa väestönkasvua, mutta toisaalta hinta on hirvittävä. Nuoria miehiä on arviolta pian 20% enemmän kuin nuoria tyttöjä, ja huomattava osa miehistä jää siksi ilman perhettä. Perheettömällä miehellä on taas havaittu olevan vähemmän siteitä järjestäytyneeseen yhteiskuntaan, ja halu esimerkiksi noudattaa lakeja on vähäisempi kuin perheellisellä.

Tosielämän slummeista ei ponnista miljonäärejä Väestönkasvulla on Intiassa myös toinen huomattavan ongelmallinen puoli. Slummiutuminen on kasvanut yhtä kiihkeästi kuin väestökin, ja varsinkin kastittomien* köyhien, dalitien, slummit on koettu todellisiksi epätoivon keskuksiksi. Hallituksella ei ole mitään halua enää edes yrittää kehittää näitä slummeja, ja poliisitkin puuttuvat näiden slummien rikoksiinkin vain äärimmäisissä tapauksissa. Ihmisiä on sulloutunut slummeihin monilta kymmeniltä

eri alueilta, mikä aiheuttaa valtataisteluita ja murhia. Slummeissa ei ole esimerkiksi sairaaloita tai jätehuoltoa, eikä liioin puhdasta vettä, ja naiset saavat ensimmäiset lapsensa heti tullessaan hedelmöitysikään. Miehet ovat lähes poikkeuksetta alkoholisoituneita. Myös naisten salakuljetus on yleistä, ja varsinkin lapset katoavat – poliisi ei kuitenkaan näitä, kuten ei muitakaan rikoksia, enää tutki. Slummien miljonäärin tarina on siis hyvinkin totta, sillä erotuksella että miljoonaa ei oikeasti ole eikä tule. Toisaalta on olemassa Intia, joka porskuttaa taloudellisesti eteenpäin ja rakentaa lisää hohtavia yrityspalatseja talouskeskuksiin, mutta toisaalta on Intia, joka mahdollisuuksia parantaakseen synnyttää maahan vain poikalapsia ja sulloutuu elämään yhä tiiviimmin, koska tila ympäriltä on loppumassa. On selvää, että jossain vaiheessa käänne tulee tapahtumaan, mutta millainen se on, se jää nähtäväksi. Tyttöjen tulevaisuus ei joka tapauksessa näytä ruusuiselta. * Kastilaitos on hindulaisuuteen perustuva järjestelmä, joka määrittää ihmisen sosiaalisen aseman ja työnjaon. Se kiellettiin Intian perustuslaissa jo 1950-luvulla, mutta on käytössä edelleen etenkin maaseuduilla. Kastilaitokseen kuulumattomia kutsutaan daliteiksi, jotka eristetään yhteisöstä monin tavoin. Daliteille kuuluu perinteisesti vain likaisia ja saastaisia töitä, ja he ovat hyvin usein lukutaidottomia.


PUHEENJOHTAJAN PALSTA : 25

Muutoksen tuulet puhaltavat Teksti: Sarita Niemi “The trouble with our times is that the future is not what it used to be”, sanoi ranskalainen kirjailija Paul Valéry jo 1900-luvun alussa. Lainaus sopii hyvin myös meidän aikaamme, sillä myös meillä Suomessa poliittinen kulttuuri on murroksessa, eikä tulevaisuus ainakaan politiikan osalta ole enää yhtä ennustettavissa kuin ennen. Vaalit on tätä kirjoittaessani käyty jo kuukausi sitten, mutta hallituksen muodostumisesta ei edelleenkään ole tietoa. Lehdet spekuloivat erilaisilla hallituskokoonpanoilla, laskien eri puolueiden paikkoja ja niiden riittävyyttä enemmistöhallituksen aikaansaamiseksi. Tilanne on erikoinen, sillä tuntuu, ettei Suomessa perinteisesti vallalla olevasta sopimisen kulttuurista tässä poliittisessa ilmapiirissä ole tietoakaan. On mielenkiintoista nähdä, asettuuko hallitustyöskentely uomaansa, kun hallituskokoonpanosta vihdoin saadaan yksimielisyys, vai jatkuuko epätietoisuus ja puolueiden keskinäinen uhittelu ja kissanhännänveto pitkälle uuden vaalikauden puolellekin. Skeptisimmät ovat puhuneet jopa hallituksen kaatumisesta vaalikauden aikana. Itse pidän tätä vaihtoehtoa kuitenkin melko epätodennäköisenä, onhan hallitustyöskentely pääasiassa ollut Suomessa varsin vakaata koko itsenäisyyden ajan.

Keppiä vai porkkanaa? Opiskelijan näkökulmasta on kiintoisaa seurata, kuinka opiskelijajärjestöjen yhdessä ajamia tavoitteita tullaan edistämään hallitusneuvotteluissa ja tulevalla vaalikaudella. Ideaalitilanteessa opintotuki sidoittaisiin indeksiin, siihen tehtäisiin taso- ja huoltajakorotukset. Myös tulorajoja voitaisiin vähän tarkistaa järkevämpään suuntaan. Tosiasiassa tässä taloudellisessa tilanteessa on kuitenkin realistista ajatella, että yllä

mainituista hienoista tavoitteista vain opintotuen indeksiin sitominen saattaa olla toteutumassa. Senkään saavuttaminen ei kuitenkaan valtakunnallisten opiskelijajärjestöjen pitkäjänteisestä kampanjoinnista ja uusien kansanedustajien antamista ”sitoumuksista” huolimatta ole itsestäänselvyys. Vaikka yksittäiset kansanedustajat ovatkin vaalikampanjoidensa aikana näyttäneet indeksiin sitomiselle vihreää valoa, tulee tämä tavoite tuskin nousemaan minkään puolueen kärkitavoitteeksi hallitusneuvotteluissa. SONKin osalta pyrimme laajasti vaikuttamaan oman puolueemme hallitusneuvottelijoihin, ja muistuttamaan heitä indeksiin sitomisen tärkeydestä opiskelijoille. Tulevan hallituskauden aikana opiskelijoille on tarjottava myös porkkanaa, keppiä on saatu jo aivan liikaa viime vuosina.

Nuoret uudistuksessa Uuden vaalikauden alkaessa alkaa puoluesihteeri Jungnerin mukaan myös puolueen rakenteellinen uudistaminen. Vanhoja, olemassaolevia käytäntöjä on tarkoitus miettiä uudelleen, ja pohtia uusia tapoja tehdä sosialidemokraattista politiikkaa. Tämän uudistuksen yhteydessä myös nuoret ja opiskelijat on huomioitava entistä paremmin, minkä vuoksi myös SONK pyrkii vaikuttamaan uudistustyöhön pitäen esillä nuorten vaikutusmahdollisuuksien tärkeyttä. Miten puolueen sinusta tulisi uudistua? Kerro omat ideasi lähettämällä ne minulle sähköpostitse osoitteeseen puheenjohtaja@sonk.fi. Yksin emme pysty muuttamaan maailmaa, mutta yhdessä olemme voimakkaita! Rentouttavaa ja aurinkoista kesää toivotellen, Sarita


26 : TEATTERIARVOSTELU

Täällä Pohjantähden alla 2011 + Teksti: Laura Mäkelä

Kansallisteatterin tuore pääjohtaja Mika Myllyaho  toi yhdessä ohjaaja Saana Lavasten kanssa Väinö Linnan suositun trilogian 2000-luvulle. Näytelmä ei ole toisintoa kirjan tapahtumista, vaan lavalla nähdään kahden ohjaajan taistelu heidän henkilökohtaisesta suhteestaan Linnan teokseen. Lavasten päämäärä on  luoda siltoja menneisyyden ja  nykyisyyden railon  välillä  sekä  ymmärtää kansakuntamme murhahistoriaa; Myllyaho taas haluaa näyttää  patoutuneen väkivallan seuraukset nyky-yhteiskunnassa. Tarinaan tuodaan toisaalta Pohjantähden henkilöitä, ja toisaalta heidän nykyaikaiset versionsa.  Ohjaajien konfliktien selvittely osoittaa, että Pohjantähden tapahtumat ovat edelleen ajankohtaisia.   Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla on  varsinkin työväen historiassa  jopa kansalliseepoksen maineessa. Näytelmästä ei kuitenkaan kannata lähteä hakemaan vallankumoushenkeä; se kaikki on riisuttu pois tuomalla lavalle ohjaajien käymä dialogi. Lavalla nähdään huima  joukko suomalaisen näyttelijäkaartin helmiä, ja osaksi roolit onkin osattu jakaa hyvin. Ohjaajia esittävät Kristo Salminen ja Elina Knihtilä eivät kuitenkaan istu luontevasti rooleihinsa, ja seurauksena on vaivautunutta epämukavuuden tunnetta, joka piilotetaan voimakkaisiin huutokohtauksiin ja syljen roiskumiseen. Sen sijaan Taisto Reimaluodon

esittämä Jussi Koskela vetää roolinsa  lämpimän surumielisesti. Hän vuoroin ihailee ja vuoroin kauhistelee 2000-luvun jussien ja almojen kohtaloa, ja hiljaisella käynnillään hän vangitsee katsojan ajatukset yhteiskuntamme epäkohtiin. Myös Almaa esittävä Pirjo Määttä ja Katariina Kaitue, 2000-luvun Almana, tekevät vahvat roolisuoritukset.   Pohjantähti 2011 ei tekotavaltaan poikkea siitä, mikä voidaan ymmärtää nykyteatteriksi.  Tehokeinona käytetyt videokuvat ja ohjaajien osallistuminen näytelmään on nähty jokaisessa teatterissa 10 viime vuoden aikana, ja katsojan haastaminen osaksi näyttämöllä käytävää sotaa yhteiskuntaa vastaan saa katsojan lähinnä kiusaantumaan. Esitys on kuitenkin monipuolinen. Katsojan kokemus riippuu varmasti siitä, onko hän mies vai nainen, vanha vai nuori, työssäkäyvä tai työtön. Kokonaisuutena Pohjantähti tarjoaa paljon, mutta näytelmä jää silti elämyksenä keskinkertaiseksi.   Suomen Kansallisteatteri: Täällä Pohjantähden alla 2011.  Väinö Linna, näytelmän  käsikirjoitus ja ohjaus Mika Myllyaho ja Saana Lavaste. Yhteisöteatteriprojektin ohjaus Kati Sirén, lavastus Katri Rentto ja Veera Laakso, puvustus Tiina Kaukanen, valot Ville Toikka, äänet Johanna Storm, videot Timo Teräväinen, koreografia Eeva Muilu. Esityksiä toistaiseksi 28.12.2011 saakka.


DEBATTI : 27

Suunnittele SONKille haalarimerkki ja voita viikon ruuat!* SONK haluaa jalkautua kaikkien opiskelijoiden sydämiin – tai ainakin lahkeisiin! Oletko sinä SONKin uuden haalarimerkin suunnittelija? Haalarimerkin tulee ilmentää sosialidemokratiaa modernilla tavalla, siinä tulee mainita teksti ”SONK” ja sen tulee olla pyöreä (halk. 8 cm). Merkki saa sisältää huumoria. SONKin haalarimerkkikisaan voivat osallistua niin liiton jäsenet kuin sen ulkopuolisetkin henkilöt. Lähetä merkkiehdotuksesi osoitteeseen paasihteeri@ sonk.fi viimeistään 31.7. klo 16 mennessä. Osallistujat voivat halutessaan osallistua kisaan useammalla merkkiehdotuksella. Liittohallitus valitsee voittajan kilpailun päättymistä seuraavalla viikolla. Valitun merkin suunnittelijalle ilmoitetaan voitosta henkilökohtaisesti. *Palkintona vapaavalintaisesti yksi ilmainen tapahtuma tai ruokalahjakortti (arvo 50€).

SONK +

8 cm


Sanoista tekoihin.

Postimaksu maksettu

Olen kiinnostunut SONKista. Haluan liittyä jäseneksi. Olen kiinnostunut Demarinuorista. Haluan liittyä jäseneksi. Lähettäkää minulle lisätietoja SONKista. Ilmoitus osoitteenmuutoksesta

Nimi (Uusi) Osoite Puhelinnumero Sähköposti Oppilaitos Allekirjoitus

Sosialidemokraattiset Opiskelijat SONK ry Tunnus 5003105 00003 Vastauslähetys

DEBATTI 2/2011 SOSIALIDEMOKRAATTINEN MIELIPIDELEHTI

OTA YHTEYTTÄ!


Debatti 2/11