Issuu on Google+

:1

1/2011 SOSIALIDEMOKRAATTINEN MIELIPIDELEHTI

Crash! Boom! Bang!


www.tradeka-yhtyma.fi

Reilua kauppaa myรถs vuonna 2011


1/2011 Päätoimittaja Laura Mäkelä Toimitussihteeri Iina Korkiamäki Kirjoittajat Pasi Ahola Maria-Riitta Järvelä Sanna Marin Laura Mäkelä Taika Mäkelä Johannes Niemeläinen Sarita Niemi Magnus Nilsson Juho Saarela Samuli Sinisalo Yhteystiedot Sosialidemokraattiset Opiskelijat SONK ry Saariniemenkatu 6 00530 Helsinki Puh. 09 47 898 261 www.sonk.fi Graafinen ulkoasu Fredrik Bäck www.fredrikback.fi Paino Kaleva Print www.kalevaprint.fi Ilmoitusten myynti Iina Korkiamäki Puh. 045 277 5070 paasihteeri@sonk.fi

Sisällys 4. Pääkirjoitus Laura Mäkelä 5.

Sarita ei pelkää heittäytyä Laura Mäkelä

6.

Anteeksi pyytämättä

7.

Crash, Boom, Bang! Johannes Niemeläinen

10. Tiedätkö mitä vaalikampanja maksaa? Pasi Ahola 11. Stereotypiat ovat edelleen politiikassa läsnä Sanna Marin 12. 15.

SASK muutoksen ja työntekijän takana maailmalla Taika Mäkelä Suomalaisuus hiipi Saamenmaahan Maria-Riitta Järvelä

17. Terveisiä ECOSY:stä ECOSY:n verkostoseminaari Wienissä Samuli Sinisalo 18. Mitä opiskelija­politiikan jälkeen? Taika Mäkelä 19. Puheenjohtajan palsta Sarita Niemi 20. Krisen i Social­demokratin och hur vi vinner igen SSF:n puheenjohtaja Magnus Nilsson 23. Kirja-arvostelu Kenelle hyvinvointi kuuluu? Laura Mäkelä 24. Novelli Risteys Juho Saarela


4 : PÄÄKIRJOITUS

Pääkirjoitus

Millaisessa yhteiskunnassa sinä haluaisit elää? Muutos painaa päälle. Suomi muuttuu, maailma muuttuu, ja me muutumme siinä mukana – halusimme tai emme. Itse asiassa tästäkin kirjoituksesta piti tulla yhteishenkeä nostattava pamfletti tulevista eduskuntavaaleista, mutta mieleni muuttui.  Luettuani aamun lehdet  päätin, eduskuntavaaleja mitenkään väheksymättä, tarttua  ajankohtaisempaan aiheeseen: kansan tahtoon.   Kansan tahto on määritelty viime aikoina monella eri tavalla. Eilen Libyan Gaddafin mukaan kansan todellinen tahto oli se, että hallitsija pysyy asemassaan. Niin ikään viime viikolla Egyptin Mubarak julisti, että kansan tahto on jumalan tahto, ja että kaikkivaltias haluaa hallitsijan pysyvän asemassaan. Kansa oli kuitenkin

eri mieltä. Tarvittiin vain pieni kipinä, ja  vuosikymmenten mittaisen sorron aikana kasaantunut paine räjähti käsiin. Vaikka tilanteessa ei todellisuudessa ole hurraamista – mellakoissa kuolleet ja pahoinpitelyiden uhrit sen todistavat – se on kuitenkin suuressa mittakaavassa merkittävintä, mitä 2000-luvulla on tapahtunut. Hirmuvallankin alla kansa pystyi todistamaan, että  yhtenä rintamana he  voivat määritellä sen, mihin ovat menossa.   Ja nyt päästään eduskuntavaaleihin. Suomessakin eletään muutospaineessa, ja tilanne on kärjistynyt äärimmilleen jo  kuusi viikkoa ennen vaaleja. Vaikka täällä emme puhu mellakoista, uhriluvuista tai kansanmurhista, puhumme kuitenkin

halusta muuttua. Muutos on sen näköinen, kun on kansakin: toiset äänestävät protestoiden, toiset haluavat vallanvaihdoksen. Yhtenä rintamana kuljemme vain  rajojen sisällä, ja koko kansan kattavaa muutosliikettä tullaan tuskin näkemään, mutta varmaa on kuitenkin, että muutos tulee. Meidän tehtävämme on varmistaa, että me emme alistu, mikäli muutoksen suunta on väärä. Loppujen lopuksi se on koko kansan tahto. Laura Mäkelä  28.2.2011

Eduskuntavaalit 17.4.2011: aiheesta lisää s. 10. Lisää Lähi-Idän kuohunnasta s.7.


SONK : 5

SARITA EI PELKÄÄ HEITTÄYTYÄ Teksti: Laura Mäkelä

SONK sai uuden puheenjohtajansa sattumien kautta. 23-vuotias Sarita Niemi ylipuhuttiin lähtemään ehdolle SONKin puheenjohtajavaaleihin marraskussa 2010, ja hiukan myöhemmin Sarita huomasi  olevansa paitsi  opiskelijaliikkeen puheenjohtaja, myös poliittinen uudisraivaaja ja suuren luokan arvojohtaja. Suuret muutokset eivät kuitenkaan ole pelottaneet Saritaa. "Päin vastoin, uusien haasteiden tulva on ollut suorastaan positiivinen ongelma", Sarita summaa alkuvuoden tapahtumia. Eduskuntavaalien ohessa poliittiseen kenttään tutustuminen  on tuottanut paljon työtä, mutta muutamassa kuukaudessa on saatu aikaan jo näkyviä tuloksiakin. Esimerkiksi se, että puoluehallituksen ohjelmaan on saatu kirjaus opintotuen sitomisesta indeksiin, on jo yksinään iso juttu. Sen lisäksi vireellä on uuden vaalikauden suunnittelua opiskelijan näkökulmasta, joten alkuvuosi on ollut varsin tehokas. Vaikka puheenjohtajakautta on kulunut vasta vähän, Sarita on ehtinyt saada jo paljon kannustavaa palautetta. Puoluetaustaa hänellä ei ole kuin puolisentoista vuotta, mutta kontakteja on ehtinyt syntyä kuin vanhalle konkarille. "Jos aukeaa mahdollisuus, siitä pitää ottaa kiinni", Sarita nauraa. "Elämässä pitää pystyä tekemään nopeita päätöksiä, vain siten voi todella muuttaa asioita". Vielä muutama kuukausi sitten Sarita ei tulevasta paljoa tiennyt, mutta se ei häntä häirinnyt. Vaikka hän nimeääkin itsensä tietynlaiseksi "kontrollifriikiksi", hän on myös omalla tavallaan heittäytyjä.

  Puheenjohtajapestin ohella Sarita työskentelee myös Eduskunnassa kansanedustaja Maarit Feld-Rannan eduskunta-avustajana. Omien sanojensa mukaan Maarit on erittäin hyvä esimies – hän on ottanut asiakseen edesauttaa hyvien kontaktien luomisessa, ja hyviä tilaisuuksia tavata politiikan supertähtiä onkin jo tarjoutunut mukavasti. Myös oma joukkue on käynyt erittäin  tutuksi; esimerkiksi puoluehallituksessa Sarita on ollut paljon läsnä ja osallistunut keskusteluun opiskelijanäkökulmasta. Hänen agendallaan onkin SONKin profiilin nosto puoluehallituksessa. "Haluan itse vaikuttaa SONKin asioihin ja olla perillä asioista", hän kaavailee. "Läsnäolo on tärkeää, ilman sitä opiskelijaliikkeen ääni hukkuu helposti suuriin linjoihin". Vaalien jälkeisestä tulevaisuudesta Sarita tietää yhtä vähän kuin kukaan muukaan. Jos tulee tilanne, jossa tehdään hallitusneuvotteluja, hän haluaa ehdottomasti olla mukana. Sarita pitää vaalivoittoa mahdollisena, ja uudelle vaalikaudelle hänellä on jo opiskelijoita koskevia linjauksia. Luvassa on myös  puoluerajoja ylittävää  toimintaa entistä enemmän, ja tulevalla vaalikaudella hihat pysyvät käärittyinä. Omien sanojensa mukaan hän aikoo pitää kiinni kaikesta, mitä puheenjohtajavaaleissa lupasi – kuitenkin maltilla. "Suuria muutoksia ei kukaan tee heti, pitää ymmärtää omat rajat ja edetä pienin askelin", hän pohtii.


6 : ANTEEKSI PYYTÄMÄTTÄ

ANTEEKSI PYYTÄMÄTTÄ —Länsi-Afrikan meri-ilmassa leijuu yl­lättävän korkeita pitoisuuksia ympäristömyrkkyjä, joita siellä ei pitäisi olla. Tutkijat epäilevät, että myrkyt ovat peräisin jätteistä, joita länsimaat dumppaavat Afrikkaan. HS 25.1.2011

—Mä en jaksa kiinnostua tästä jätevesi­ asiasta, kun ei se kosketa mua mitenkään. Mulla on kesämökillä huussi, ni mun ei tarvii miettiä tällasia. Kansanedustaja eduskunnan hississä, jätevesikeskustelun aikaan —Yleensä täällä puhutaan paskaa, mutta nyt puhutaan paskasta. Kansanedustaja eduskunnan hississä, jätevesikeskustelun aikaan

—On suorastaan vastenmielistä, että Eurooppa syytää kehitysapua Afrikkaan – täysin moraalitonta. Määrärahat tulisi välittömästi pudottaa puoleen, ja sitten pikku hiljaa irtaantua maksuista kokonaan.  Björn Wahlroos 20.1.2011 kehitysyhteistyöseminaarissa

—Monikulttuurisuusprojekteista ja muista julkisin varoin tuetuista maahanmuuttajien alkuperäistä kulttuuria ylläpitävistä hankkeista tulee luopua. Kokoomusnuorten tulevaisuusohjelma

SDP kannattaa tasaveroa, jota ainakin Kokoomus vastustaa. Vakka-Suomen sanomat 1.3.11

Perussuomalaisten Raimo Malin vaatii, että puoluevaltuuston jäsen Sirkka-Liisa Lamminkoski eroaa puolueesta taidepoliittisten mielipiteidensä vuoksi. HS 9.3.11

Keskon Halmesmäki ei pahoittele puheitaan HS 29.1.11 Keskon Halmesmäki pahoittelee puheitaan HS 1.2.11

Helsingin sanomien pääuutinen 25.1.11: Pommi-isku Moskovan lentokentällä tappoi ainakin 35 ihmistä Iltalehden pääuutinen 25.1.11: Munamiehen taustalla outo kultti

—Suomalaista identiteettiä vahvistavaa taidetta tulee tukea nykyisten tukiensaajien sijaan. Perussuomalaisten puolueohjelma

—Ne ovat piirin rahoja. Ne ovat tarkoitettu kaikkien ehdokkaiden hyväksi yhteismainontaan. Perussuomalaisten etelä-pohjanmaan piirin rahastonhoitaja Orvo Hakala kansanedustajan avustajamäärä­ rahoista Kansanedustajan avustajamäärärahaa käytetään työsuhteisen avustajan palkkaukseen, ostopalveluina hankittaviin avustajapalveluihin tai eduskuntaryhmältä hankittaviin avustajapalveluihin. Eduskunnan kansliatoimikunnan päätös avustajien palkkaamiseen varatun määrärahan käytöstä (15.2.2007)


AJANKOHTAISTA : 7

Crash! Boom! Bang! “Crash, boom, bang!” laulaa Roxette. Crash, Tunisia! Boom, Egypti! Bang, Libya? Teksti: Johannes Niemeläinen


8 : AJANKOHTAISTA

SYYRIA TUNISIA

MAROKKO Algeria

LIBYA

JORDANIA

EGYPTI

IRAK

IRAN

SAUDIARABIA

BAHRAIN OMAN

JEMEn

“Crash, boom, bang!” laulaa Roxette. Crash, Tunisia! Boom, Egypti! Bang, Libya? Roxetten biisi kertoo päättyvistä ihmissuhteista, loputtomista epäonnistumisista rakkaudessa. Arabi­ kadun kumina kertoo päättyvistä hallitsijasuhteista, loputtomista epäonnistumisista kansalaisten oikeuksien kunnioittamisessa.

Tuskin kukaan olisi uskonut joulukuussa, että 26-vuotiaan hedelmäkauppiaan polttoitsemurha johtaisi kahteen kukistuneeseen diktaattoriin ja koko Pohjois-Afrikan ja Lähiidän leimahtamiseen. Parhaiten asian kiteytti Helsingin Sanomien toimittaja Heikki Aittokoski. Hän vieraili Libyassa syksyllä 2000. Matkaan jälkeen hän kirjoitti seuraavaa: ”Gaddafi on 58-vuotias. Niin libyalaiset kuin länsimaat voivat joutua elämään hänen kanssaan vielä pitkään. Tyytymättömyyden väitetään tosin kytevän pinnan alla.”

”Jos olisin mennyt Libyaan kolme kuukautta sitten, olisin varmaan kirjoittanut saman lauseen, ikä korjattuna”, hän kirjoitti tuntemuksistaan 23. helmikuuta.

Arabikadun kuohunta on ollut rajua. Tähän mennessä levottomuuksia on ollut Tunisian, Egyptin ja Libyan lisäksi Marokossa, Algeriassa, Jordaniassa, Irakissa, Bahrainissa ja Saudi-Arabiassa. Arabikatu tarkoittaa arabimaissa esiintyvää kansan syvien rivien mielipidettä, kansanjoukkoa valtiaiden vastakohtana. Arabikatu on ollut tukahdutettu ja katkera. Tunisian tapahtumista inspiroituneita levottomuuksia on esiintynyt myös Iranissa ja Kiinassa. Arabikadulla on kaista muillekin kuin arabeille.

Crash, boom, bang! Näin päättyy myös läntisen maailman ja arabi-

diktaattorien symbioottinen suhde. Länsi on saanut suhteesta vakautta alueelle. Arabidiktaattorit ovat puolestaan saaneet tuen itsevaltiudelleen. Satunnaiset soo-soot ihmisoikeusrikkomuksista ja demokratian polkemisesta ovat olleet ainoa asia, mitä heidän on tarvinnut kuunnella. Vakaus on mennyt ihmisoikeuksien ja demokratian edelle lännessä. Islamilaisen fundamentalismin peikko on suuri.

Roxetten biisissä etsitään koko ajan uutta rakkautta epäonnistuneiden suhteiden tilalle. Nyt länsi joutuu etsimään uusia partnereita vakauttaakseen alueen. Vanhoistakaan ei tohdita luopua. Yhdysvallat on luvannut tukensa Saudi-Arabian, Jemenin, Jordanian ja Algerian johtajille. Jos tarpeet ovat periaatteita tärkeämpiä tulevaisuudessakin, käy niin kuin Roxette laulaa: ”I find the heart but then I hit the wall


AJANKOHTAISTA : 9

Crash, boom, bang! That's the call, that's the game and the pain stays the same.” Vakaa suhde ei ole vakaa, jos se ei perustu jaetuille arvoille. Länsi ei ole tukenut demokratian ja ihmisoikeuksien kehitystä arabimaissa. Kansannousujen myötä diktaattorien toiminnan tuomitseminen on kuitenkin lisääntynyt. Korulauseissa kiinnitetään yhä enemmän huomioita kansalaisten vapauksiin. Mellakoiden taustalla eivät ole ainoastaan vähäiset osallistumis- ja mielipidevapaudet. Suuri osa levottomuuksiin kanavoituneesta tyytymättömyydestä on peräisin heikosta työllisyystilanteesta ja taloudellisesta eriarvoisuudesta. Demokratian eteneminen ei olekaan itsestäänselvyys. Kansalaisten tyytymättömyyttä yritetään hallita monin tavoin. Saudi-Arabiassa heitetään leipää kansalle ja Libyassa syötetään kansalaisia sirkusleijonille.

Aika näyttää, mihin arabikatu johtaa. Nousevatko uudet diktaattorit vai juurtuuko demokraattinen kansalaisvaikuttaminen myös arabimaailmaan? Iso rooli kehityksessä on myös lännellä. Tuetaanko arabikatua omien periaatteiden mukaisesti vai an-

Kansalaisten tyytymättömyyttä yritetään hallita monin tavoin. Saudi-Arabiassa heitetään leipää kansalle ja Libyassa syötetään kansalaisia sirkusleijonille. netaanko fundamentalismin peikon hallita ajatuksia? Tulevaisuutta on kuitenkin turha ennustaa. Kolmen kuukauden päästä Aittokoskikin kirjoittanee uudesta näkökulmasta. Varmasti voi silti sanoa, että vielä kuuluu ”Crash, boom, bang!”, mutta missä seuraavaksi? Crash, Jordania? Boom, Bahrain? Bang, Marokko?

Kan yrit Saudi kan


10 : EDUSKUNTAVAALIT

keus ja kukin aulaa.

Nyt on kolmisen vuotta setvitty poliitikkojen vaalirahoitusta ja muita suhmurointeja. Ajattelin jatkaa vielä vähäsen, vaikka koko teema on minusta alkanut kääntyä ajojahdin puolelle lukuun ottamatta Helsingin Mekaanikontalo Oy:tä, jota on pengottu aivan liian vähän (googleta, mielenkiintoista kamaa). Tiesitkö, että: nykyisistä varsinaissuomalaisista kansanedustajista kokoomuslainen käytti 2007 eduskuntavaalikampanjaansa keskimäärin 54  382,40 euroa, sosialidemokraatti 18  972,72 euroa, kepulainen 55 291 euroa, vasemmistoliittolainen 18  262,50 euroa ja vihreä 13  834,67 euroa? Toisin sanoen porvari käytti vasemmistolaiseen verrattuna kolminkertaisen rahatukun läpimenoon. Mitä tästä opimme? Emme mitään, paitsi sen, että meikäläisillä on paljon opeteltavaa ”pienien purojen” keräämisessä vaalityön raadollisen – eli rahallisen – puolen vahvistamiseksi. Tähän lopputulokseen on tultava, kun katselee, miten paljon erityisesti kokoomuksen kellokkaat saavat kerättyä pieniä, ilmoitusvelvollisuuden alittavia tukisummia. Henkilökohtaisesti olen edelleen sitä mieltä, että politiikan rahoittamisessa ei sinänsä ole mitään väärää tai edes paheksuttavaa. Minua harmittaa, että keskustelu mediassa on keskittynyt siihen, miten hämärää koko touhu (muka) on sen sijaan, että keskityttäisiin siihen, kenellä rahat on ja miksi. Äänestäjällä on oikeus tietää kenen lauluja kukin edustajaehdokas laulaa. Se on nimittäin täyttä soopaa, että rahaa virtaisi elinkeinoelämältä tai ay-liikkeeltä ihan hyvää hyvyyttään.

Tiedätkö mitä vaali­ kampanja maksaa? Teksti: Pasi Ahola

”Tuessa ei ole mitään kytköksiä”, toteaa edustaja salamavalojen loisteessa korvat punoittaen. Puppua. En usko, että lainsäädäntöä ostetaan, mutta sympatiaa kyllä. On aika paljon helpompaa kutsua kansanedustaja ”saunomaan” sen jälkeen, kun on tukenut vaalityötä kymppitonnilla. Sitten vähän puhutaan ajankohtaisista asioista. Asiaan. Olisi tärkeää, että ihmiset tietäisivät, mitä vaalikampanja maksaa. Ensinnäkin luonnollisesti siksi, että se nyt ylipäätään on hyvä yleistiedon osanen. Toiseksi siksi, että se voisi madaltaa kynnystä osallistua. Taloudellinen tuki on erinomainen tapa edistää oman ehdokkaansa menestymistä ns. ”perinteisen” vaalipuurtamisen ohella tai jopa sen sijaan. Laita vitonen, laita parikymppiä. Ne ovat merkittäviä rahoja erityisesti uudemmille ehdokkaille, jotka iltamyöhällä pureskelevat

Äänestäjällä on oikeus tietää kenen lauluja kukin edustajaehdokas laulaa. lyijykyniä päreiksi laskeskellessaan mahdollisuuksia palstamillimetreihin. Muutoin olen sitä mieltä, että kaikki keinot vaalikampanjoiden rahankulutuksen pienentämiseksi ovat edelleen tarpeen. Kuudenkymmenen tuhannen euron laittaminen yksiin vaaleihin ei ole väärin, mutta on se hippasen omituista. Demokratian kannaltakaan ei ole ihan ongelmatonta, jos ilman kymmenien tuhansien panostusta on jo ennen vaaleja niin sanotusti laulu­kuorossa. Artikkeli julkaistu aiemmin Turun opiskelijoiden sos.dem.yhdistyksen jäsenlehti TOSI:ssa.


STEREOTYPIAT : 11

Stereotypiat ovat edelleen läsnä politiikassa Teksti: Sanna Marin

Etenkin toisten naisten edessä koen vaikeaksi ilmaista, etteivät politiikan sisältökysymysten prioriteettini liity ensisijaisesti hoivakeskeisiin sektoreihin.

”Sun ei pitäis käyttää jakkua tai kirjoittaa niin paljon asiaa sun blogiin. Nuoren pitäis katos näyttää nuorelta ja kuulostaa kans”, kaikuu hyvässä hengessä annettu kritiikki korvilleni. Näinkö on? Jakku ja painavat asiat pahvilaatikkoon varaston pimeään nurkkaan ja huppari niskaan slangisanoilla höystettynä? Mutta hetkinen, enhän minä lähtenyt tähän leikkiin keräämään nuorisosympatiaa itseäni vanhemmilta vaan puhumaan asiaa ja muuttamaan maailmaa. Politiikan tutkija Erkka Railo julkaisi helmikuussa väitöskirjansa ”Henkilökohtainen on poliittista. Neuvottelu politiikan sukupuolittuneesta työnjaosta Annan julkaisemissa poliitikkojen henkilökuvissa vuosina 1975−2005”. Tutkimuksessaan Railo tarkastelee Anna-lehden tekemien henkilökuvien eroja nais- ja miespoliitikkojen välillä 30 vuoden aikajaksolla. Tutkimuksen johtopäätös on, että näissä neuvotellaan siitä, millaista politiikkaa miehet ja naiset voivat tehdä ja keillä on oikeus toimia politiikassa. Haastattelut välittävät kuvaa erilaisista jaoista sukupuolten välillä yksityisen ja julkisen elämän suhteen. Naispoliitikot kuvataan arjen asiantuntijoina ja henkilökuvia kirjoitetaan yksityiselämän ja ihmissuhteiden näkökulmasta. Miespoliitikkojen henkilöhaastatteluissa korostuu asiantuntemus sekä yhteisten asioiden hoito ja yksityiselämää käsitellään lähinnä heidän puolisoidensa kautta. Jako miesten ja naisten välillä näkyy myös politiikan sisältöalueilla. Esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuolto sekä opetus-, ym-

päristö- ja kulttuuripolitiikka nähdään erityisinä naisille sopivina toiminnan kenttinä. Sukupuolittunut yhteiskunnallinen jakolinja onkin siirtynyt osaltaan politiikan ja yksityiselämän väliltä politiikan sisälle. Tunnistan jaon sukupuolittuneista politiikan toimintasektoreista omista kokemuksistani. ”Sua varmaan kiinnostaisi mennä puoluekokouksessa tuohon sosiaali- ja terveysasioita käsittelevään jaostoon”, kuulin useita kertoja kun Pirkanmaalla päätettiin puoluekokousdelegaatiomme edustuksista eri työryhmiin. Kannustukset tiettyjen politiikanlohkojen suuntaan viestivät edelleen voimissaan olevasta roolijaosta yhteiskunnallisella kentällä. Sukupuolittuneen politiikan haaste ei omalla kohdallani ole niinkään kanssaihmisten arviot poliittisesta roolistani vaan kokemani vapauden puute reagoida sukupuoleeni liittyviin odotuksiin. Etenkin toisten naisten edessä koen vaikeaksi ilmaista, etteivät politiikan sisältökysymysten prioriteettini liity ensisijaisesti sosiaali- ja terveyspolitiikkaan, vanhustenhuoltoon tai muihin hoivakeskeisiin sektoreihin. Pelkään leimaa kylmästä ja kovasta naisesta. Politiikan jakolinjat eivät ole vain sukupuoli- vaan myös sukupolvisidonnaisia. Politiikassa mukana olevaa nuorta, joka käyttäytyy rempseästi ja puhuu värikkäästi, pidetään helposti aidompana ihmisenä kuin nuorta, joka keskittyy sisällöllisesti ja kielellisesti politiikan asiakysymyksiin. Toisaalta ”aito” nuori voi kohdata muita haasteita politiikassa uskottavuuden jäädessä nuorisoleiman taakse. Sukupolvisidonnaiset rooliodotukset koskettavat todennäköisesti myös muita ikäryhmiä kuin alle 30-vuotiaita. Olisikin mielenkiintoista kuulla esimerkiksi eläkeikäisten politiikan aktiivitoimijoiden kokemuksia heihin kohdistuvista odotuksista. Stereotypiat ovat edelleen politiikassa vahvasti läsnä, vaikka edistystäkin on tapahtunut. Onko politiikassa tilaa ei-pullantuoksuiselle naiselle tai asiakeskeiselle nuorelle?

Ete koe pol pri hoi


12 : SASK

SASK MUUTOKSEN JA TYÖNTEKIJÄN TAKANA MAAILMALLA SASK ry:n viestintäkordinaattori Juha Vauhkonen

Teksti: Taika Mäkelä Oletko kuullut SASKista? Tiesitkö että sillä on taustallaan huomattava määrä jäseniä, tutkimusta ja jäsenjärjestöjä. Saatat itsekin tietämättäsi kuulua tähän 1,6 miljoonaan suomalaiseen, joiden lasketaan kuuluvan SASKiin ammattiliittojensa kautta, olit sitten SAK:n, STTK:n tai Akavan jäsen. Tutustuin itse SASKiin STTK:n alaisen Jytyn nuorisovastaavien koulutuksessa. Tapahtumassa oli pitämässä luentoa Juha Vauhkonen, joka toimii Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus SASK ry:ssa viestintäkoordinaattorina. Hän täräytti salilliselle ihmisiä verkkokalvoille porautuvalla tavalla totuuksia työ-

elämän kesyttömyydestä sekä maailman epäyhtenäisyydestä. SASKin internetsivuilla kerrotaan järjestön perustehtävä ja tavoitteet. ”Perustehtävä on toteuttaa ammattiyhdistysliikettä tukevia hankkeita kehitysmaissa ja EU:n lähialueilla sekä toimia jäsenjärjestöjensä välineenä kotimaan kehityspoliittisessa vaikuttamisessa.” Hienoa, vaan mitä tämä tarkoittaa käytännössä? JV: Sitä, että SASK on suomalaisen ay-liikeen kehitysyhteistyöjärjestö, joka tekee töitä kehitysmaiden demokraattisen ay-liikkeen vahvistamiseksi solidaarisuustoiminnan keinoin. SASKin hankkeiden kautta suomalaiset ammattiliitot auttavat sisarjärjestöjään vahvistamaan ver-


SASK : 13

Vietnamilaisen tekstiilitehtaan tuotantolinja. © SASK ry

Suurimmassa osassa maailman valtioista ay-toiminta on hankalaa, jopa hengenvaarallista. kostojaan, parantamaan osaamistaan ja puolustamaan tehokkaammin omien jäsentensä oikeuksia. Se on pieni pala kivijalkaa, jonka varaan paikallinen ammattiyhdistysliike rakentaa verkostoaan. Tärkein toimintamuoto kehitysmaiden ammattiliittojen ja -osastojen aktiiveille ja luottamushenkilöille on koulutus. He opiskelevat suomalaisten tuella oman maansa työlainsäädäntöä, neuvottelu- ja sopimuskäytäntöjä sekä sosiaaliturvaan ja perusoikeuksiin liittyviä kysymyksiä. He oppivat käyttämään omia järjestöjään muutoksen välikappaleena ja toimimaan yhteistyössä muiden sosiaalisten liikkeiden kanssa. Koulutuksen lisäksi muita toimintamuotoja ovat tiedotus ja tutkimus, järjestörakenteiden vahvistaminen, lainopillinen apu, työpaikkaja paikallistason kampanjointi sekä

materiaalinen ja humanitaarinen apu luonnonkatastrofeissa. SASKin tavoitteet ovat korkealla ja periaatteena on saada aikaan muutos parantamalla työoloja sekä mahdollistamalla toimivat, vahvat ja itsenäiset ammattiliitot kaikissa maissa. Eikö tällainen jäseniensä hallitsema ammattijärjestötoiminta ole itsestäänselvyys? JV: Ei todellakaan! Suurimmassa osassa maailman valtioista ay-toiminta on hankalaa, jopa hengenvaarallista. Ammattiyhdistysaktiivien murhat lisääntyivät vuonna 2010. Ammattiliittojen maailmanjärjestön ITUCin tietojen mukaan viime vuonna tapettiin 101 ammattiyhdistysaktiivia 11 eri maassa Latinalaisessa Amerikassa, Aasiassa ja Afrikassa. Vuonna 2009 murhia tehtiin 76. Vaarallisin maa ammattiyhdistyksessä toimiville on Kolumbia, jossa henkensä menetti 48 ay-aktiivia, joista viisi oli naisia. Lisäksi tuhannet ihmiset eri puolilla maailmaa ovat vankilassa ammattiyhdistystoiminnan vuoksi, ja monet oikeuksiensa puolesta kamppailevat ovat kokeneet hakkaami-

sia, pidätyksiä ja vainoa. Aktiivien tappamisen ja pahoinpitelyn lisäksi ammattiliittoja vastaan on hyökätty talouskriisin varjolla myös muilla tavoin. Työntekijöiden järjestäytymistä estetään, työntekijöitä uhataan tehtaan sulkemisella, jos työntekijät järjestäytyvät tai työnantajat kieltäytyvät neuvottelemasta työntekijöiden edustajien kanssa viranomaisten katsellessa sivusta.

Työkenttänä maailma SASKin toimintaa ohjaavat periaatteet ja pitkän ajan tavoitteet perustuvat kansainvälisen ammattiyhdistysliikkeen päämäärille. Organisaatiolla on meneillään 77 hanketta yhteensä 25 maassa, mutta silti toiminta ei ole ainoastaan kansainvälistä. Mitä SASK tarjoaa suomalaiselle jäsenelleen? JV: Tekemistä kaikille ja tiukkaa asiaa kehitysmaiden työoloista. SASKin eri kampanjoiden perusteema on ihmisarvoiset työolot globaalin tuotantoketjun kaikille portaille. Jäsenet voivat osallistua kukin mielenkiintonsa mukaan seminaareihin,

Suu val han


14 : SASK

SASK ry

SASK ry on suomalaisen ammat-

Suomalaisen ay-liikkeen osaamis-

tiyhdistysliikkeen oma kehitysyh-

keskuksena ja yhteistyölinkkinä

teistyö- ja solidaarisuusjärjestö

SASK on samalla osa vapaan ja demokraattisen ammattiyhdistys-

Jäsenjärjestöjen muodossa tähän

liikkeen maailmanlaajuista verkos-

joukkoon kuuluvat keskusjärjes-

toa, jonka kanssa se jäsenjärjestöi-

töistä SAK ja STTK, yhteensä 25

neen tekee tiivistä yhteistyötä.

niiden valtakunnallista jäsenliittoa sekä neljä Akavalaista ammatti-

Lisää tietoa SASK ry:sta löydät

liittoa.

heidän internetsivuiltaan www.sask.fi

toukokuussa Maailma kylässä-festivaalille, syksyllä Nenäpäivä-kampanjaan ja vetoomustyöhön ympäri vuoden. Lisäksi Etelään suuntautuvia talkoomatkoja järjestetään vuosittain ja myös uusia toimintamuotoja ideoidaan koko ajan. Myös jokaisen suomalaisen ay-aktiivin edunvalvontatyö omassa työyhteisössään on tärkeää. Eiväthän suomalaisen työelämän pelisäännöt ole työnantajan tarjoamia vaan niiden eteen on tehty sinnikkäästi työtä vuosikymmeniä, välillä lakkoillen toisinaan taas neuvotellen.

Suomessa vaikutatte politiikan ja talouselämän päätöksentekijöihin, ammattiyhdistysliikkeeseen ja kansalaisjärjestökenttään jakamalla tietoa kehitysmaiden ja lähialueiden tilanteesta erityisesti työelämän näkökulmasta. Näkyvintä SASKin toiminnassa kuitenkin ovat hankkeet, jotka ovat osa maailmanlaajuista edunvalvontaa mm. työvoiman halpamyyntiä, lapsityövoiman käyttöä ja vaarallisia työoloja vastaan. Kertoisitko näistä? JV: Edellä mainitsemasi asiat ovat hyvin ajankohtaisia ja kielteisimpiä

globalisaation vaikutuksia ympäristön tuhoutumisen ohella. Lisäksi ne koskettavat päivittäin satoja miljoonia työntekijöitä maailmassa. SASKin hanketyön pitkän ajan tavoitteena on osaltaan torjua näitä globaalistumisen erittäin kielteisiä vaikutuksia etenkin lasten ja naisten osalta. Tämä tapahtuu edistämällä työpaikkojen perusoikeuksien ja kansainvälisen työjärjestön ILO:n hyväksymien työelämän normien toteutumista. Lisäksi kampanjoimme laajasti ihmisarvoisen työn ja elämän puolesta. Köyhyyden poistaminen, yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuuden, tasa-arvo ja yhtäläiset mahdollisuuksien ja kestävän kehityksen luominen ovat huomattavia tehtäviä hoidettavaksi näin laajalla toimintakentällä. Tehtävä vaatii taustalleen suuren joukon jäseniä ja työntekijöitä. Mahdollisuus on myös toimia kannatusjäsenenä joko yksityishenkilönä, ammattiliittojen osastojen kautta tai jäsenyhdistyksenä. Tervetuloa mukaan osoittamaan omakohtaista solidaarisuutta sekä haluanne ja kykyänne auttaa heikompia – ammattiyhdistysliikkeen verkoston kautta.

Suomalainen rakenteet, "siv Lappiin pala


yhteiskunta ja vistys", levitettiin palalta

SAAMELAISKULTTUURI : 15

Suomalaisuus hiipi Saamenmaahan Teksti:Maria-Riitta Järvelä

Muistatko Uusi ihminen-elokuvan tai aboriginaalilasten ryöstämiset lastenkoteihin? Elokuvassa köyhä nuorinainen laitetaan laitokseen, jossa hänestä pyritään tekemään oikea, parempi ihminen. Vaaleampia aboriginaalilapsia puolestaan vietiin 1920-luvulta lähtien kodeistaan toiselle puolelle mannerta sivistettäväksi. Entä muistatko ensimmäisen koulupäiväsi ja kultaisen nuoruuden? Kerron ihan aluksi Aslakin koulumuistoista (nimi ja tarina ovat keksittyjä). Tämä syksy oli erilainen: Aslak aloitti koulutaipaleen ja muutti asuntolaan. Ensimmäinen koulupäivä oli hämmentävä, koska hän ei ymmärtänyt suomalaisen opettajattaren puhetta eikä asuntolanhoitajan ohjei-

ta. Omaa äidinkieltä sai puhua vain salaa. Suu saikin pari saippuapesua, koska Aslak kärähti saamenkielen käytöstä. Aslak jatkoi sinnikkäästi syksyä ja arkea eteenpäin. Hän sopeutui. Aslakilla oli koti-ikävä, mutta hän pääsi käymään kotona vasta jouluna. Ah, Aslak oli onnellinen, koska jouluna hän sai taas tuttua ruokaa ja nähdä perheensä. Hiljalleen Aslak oppi suomen kielen ja menestyi paremmin muissakin kouluaineissa. Aslak olikin hyvin lahjakas poika, joten hän jatkoi opettajaseminaariin Kemijärvelle. Aslakista ei tullutkaan suvun elinkeinon jatkaja vaan opettaja. Jatkuva muutos on yksi kulttuurin ja yhteisön säilymisen elinehto, mutta muutoksen voimakkuus ja äkillisyys saattavat olla haitallisia.

Suo rak La


16 : SAAMELAISKULTTUURI

Valtakunnalliset muutokset, esimerkiksi lait, ovat vaikuttaneet eri tavoin paikallisella tasolla. Jokainen yksilö ja perhe ovat toimineet ja reagoineet silloiseen tilanteeseen sopivimmalla tavalla eli he ovat kehittäneet parhaimman selviytymisstrategian. Nykyinen koululaitos ja kaikkia koskeva oppivelvollisuus ovat olleet tasa-arvoistavia kehityksiä. Kuitenkin kolikolla on aina se toinenkin puoli; kaikki lapset eivät olleet tasa-arvoisessa asemassa vaan se käytännössä johti saamelaisten suomalaistumiseen. Vuoden 1947 oppivelvollisuuslain mukaan syrjäisten seutujenkin lapset kuuluivat oppivelvollisuuden piiriin. Koululaitoksen taustalla oli yhdenmukaisen koulutuksen tarjoaminen kaikkialla Suomessa. Lakimuutosta ajoivatkin erityisesti Lapin kansanedustajat. Ennen uutta lakia opetus oli hoidettu katekeettajärjestelmällä. Katekeetat olivat kiertäviä saamenkielentaitoisia opettajia, jotka mahdollistivat alkuperäisväestön

”perinteisen” elämäntavan kiertäessään samoissa kairoissa oppilaiden kanssa. Katekeettajärjestelmä oli kompromissi, joka mahdollisti lasten opiskelun ja elämän syrjäseudulla sekä nomadistisen elämäntavan jatkuvuuden. Näin saamelaislapsilla oli mahdollisuus viettää koko lapsuutensa ja nuoruutensa omassa yhteisössä ja kulttuurikontekstissa. Uuden oppivelvollisuuslain toteuttamiseksi perustettiin suuria keskitettyjä koululaitoksia, joiden vuoksi lasten koulumatkat pitenivät ja koulunkäynti kotoa vaikeutui. Keskuskoulujen yhteyteen rakennettiin asuntoloita, joihin sekä suomalaiset että saamelaiset lapset muuttivat kouluajaksi. Pitkien etäisyyksien ja vaikeakulkuisten liikenneyhteyksien vuoksi koululaiset kävivät kotona viikonloppuisin ja kansakoulusta vain lomien aikana. Saamelaislapset joutuivat täysin vieraaseen kieliympäristöön, koska koulujen opetuskieli oli suomi eikä asuntolassakaan ollut soveliasta käyttää saamenkieltä.

SAAMELAIS­ LIPUSSA on ympyrä, jossa sininen väri kuvastaa kuuta ja punainen väri aurinkoa

Suomalainen yhteiskunta ja rakenteet, "sivistys", levitettiin Lappiin pala palalta Lisäksi he joutuivat opiskellessaan vieraaseen kulttuuriympäristöön, jossa muun muassa ruokavalio, vaatetus, käyttäytyminen ja opetus pohjautuivat suomalaiseen kulttuuriin ja arvoihin. Saamelaislasten yhteys perinteisiin taitoihin kuten poronhoitoon ja käsitöihin katkesi. Lapset siten vieraantuivat taustastaan ja kulttuuristaan. Suomalainen identiteetti vahvistui ja saamelaisuus koettiin stigmana. Suomessa ei ole ollut voimakasta assimilaatiopolitiikkaa, mutta suomalainen yhteiskunta ja rakenteet, ”sivistys”, levitettiin Lappiin pala palalta. Koululaitos on siitä hyvä esimerkki. Assimilaatiopolitiikka oli siis tietoista ja suunnitelmallista, mutta huomaamatonta ja näkymättömyyteen pyrkivää. Vanhaa ei voi taikoa takaisin eikä siihen ole tarvetta. Tulevaisuuteen voimme kyllä vaikuttaa. Nyt onkin aika aloittaa uusi muutos oikeudenmukaisempaan suuntaan. Vanhat astiat on tiskattava, jotta voi aloittaa puhtaalta pöydältä. Ihan ensiksi voisi pyytää anteeksi. Sitä ei tarvitse tehdä kuin kerran.


TERVEISIÄ ECOSY:STÄ : 17

ECOSY:n verkostoseminaari Wienissä

Teksti: Samuli Sinisalo Euroopan Nuoret Sosialistit järjestivät verkostoseminaarin keväisessä Wienissä 11.-13. Helmikuuta. Minulla oli ilo olla paikalla SONKia edustamassa. Viikonloppu alkoi mukavalla aamulennolla Wieniin. Paikalla piti olla puolen päivän maissa, mutta koko Suomalais-triomme - minä, Sarita Niemi ja Aleksei Fedotov - oli luonnollisesti paikalla jo ennen yhtätoista. Ohjelma kuitenkin alkoi vasta iltapäivällä, joten ehdimme hyvin kiertämään Wienin keskustan ostosalueet ja syömään Wieninleikeet sitä odotellessamme. Itse konferenssi alkoi tutustumisella ja pienella historian kertaamisella. Itävallan sosialisteille 12. helmikuuta on tärkeä päivä. Silloin muistellaan Itävallan sisällissotaa,

jossa fasistit jäivät voitolle ja ottivat vallan – jo 1930-luvun alkupuolella. Näiden luentojen jälkeen Itävaltalaiset isäntämme johdattivat meidät toiselle puolelle kaupunkia muistotilaisuuteen kuuntelemaan Wienin pormestarin muistopuhetta ja laulamaan työväenlauluja. Lauantaina osallistuin opiskelijaverkoston seminaariin, jossa käsittelimme opiskelijapolitiikan tilannetta eri Euroopan maissa. Hälyttäviä uutisia kuului miltei kaikkialta, vaikkei Brittejä edes ollut paikalla. Mutta Suomesta ja Englannista tutut lukukausimaksujen korotukset puhuttivat muuallakin, ja opiskelijoiden järjestäytymiselle on tarvetta. Euroopan laajuinen linja kuului olevan, että lukukausimaksuja halutaan

nostaa ja opintoja nopeuttaa vaikka väkisin. Opiskelijoiden järjestäytyminen olikin iltapäivän teema. Sitä käsiteltiin hyvin progressiivisesti hajoittamalla ryhmä pienempiin osiin, jotka jokainen käsitteli erilaista hypoteettista skenaariota, jossa opiskelijoiden asemaa oli heikennetty. Kehitimme ja jaoimme ideoita siitä miten opiskelijat voisivat saada äänensä kuulluksi ja muutettua tilannetta. Tämä oli erittäin mielenkiintoinen tapa käsitellä aihetta. Positiivisia uutisia opiskelijoiden saavuttamista voitoista kuultiin kuitenkin, erityisesti Kroatiasta ja Itävallasta, jossa opiskelijat olivat saaneet haitalliset lakimuutokset torpatuksi mielenosoituksilla ja sinnikkäällä vastarinnalla. Sunnuntaille konferenssissa jäikin lähinnä hyvästien jättäminen. Kevyempi päivä olikin tervetullut, sillä lauantai-iltana isännät esittelivät Wienin yön parasta antia. Outoa nostalgiaa olla yökerhossa jossa sai sisälläkin polttaa – kaiken hyvän lisäksi vuorossa oli 90-luvun ilta. Kaikenkaikkiaan hyvä ja mielenkiintoinen seminaari. Tärkeintä antia oli tietenkin uusiin ihmisiin tutustuminen ja kontaktejen luominen muihin maihin. Itselleni tämä oli ensimmäinen ECOSY:n tapahtuma johon osallistuin, mutta ehdottomasti suosittelen eurooppalaisten aatetovereiden tapaamista kaikille joita aihe yhtään kiinnostaa.


18 : ALUMNITOIMINTA

Mitä opiskelija­ politiikan jälkeen? Teksti: Taika Mäkelä Opiskelijapolitiikalla on nuoren elämässä oma paikkansa sekä aikansa. Toiminta antaa meille paljon: opettaa poliittiseen toimintaan, kokoustekniikoihin, aktiiviseen ajatteluun ja toimimaan yhteistyössä monenlaisten ihmisten kanssa. Mitä sitten kun aktiivisen toiminnan kohdalla aika tekee tehtävänsä ja hiljalleen toimija kokee, että ikä alkaa painaa? Kolmikymppinen nuori saattaa tuntea itsensä iäkkääksi nuorempien toimijoiden keskellä. Liian usein aktiiviset toimijat kuitenkin katoavat kuin tuhka tuuleen. Minne he ovat menneet?

”Enhän minä ole enää nuori” Aika on tehnyt tehtävänsä, eikä toimija tunne enää kuuluvansa joukkoon. Idealistinen innokkuus toimintaan on saattanut huveta ja arjen realismi on ottanut paikkansa demarin ajatusmaailmassa. Idealismi kuuluu sosialidemokratiaan, mutta on välillä suorastaan päällekäyvää nuorten parissa. Nuoria tovereita ei kuitenkaan kannata hyljätä, vaan mukana nuorison toiminnassa voi pysyä esimerkiksi alumnina.

Myös SONKin osasto SOMA ry kannustaa jäseniksensä ammattikorkeakouluopiskelijoita, sekä opiskelijahenkisiä ihmisiä. Ammattikorkeakouluopiskelijoiden eduista huolehtiminen sosialidemokratian silmin ei se katso ikää, tai ammattinimikkeen statusta lomakkeissa. Nuorempiensa toimintaa voi seurata edelleen, vaikka omat aktiivit päivät olisivat jo ohi.

Aikuisten leikit Paikallistoiminta, kunnallispolitiikka, puolueen ulkopuolinen järjestötoiminta, erilaiset järjestöt SDP:n sisällä… Moni aikuistunut toimija lähtee pois nuorten kentältä päästäkseen mukaan niin sanotusti oikean politiikan kentille. Parhaimmassa tapauksessa entiset toimijat työllistyvät puolueemme sisällä. Kiinnostusta nuorisotoiminnalle saattaa edelleen löytyä, vaan aikaa ei. Nämä toimijat ovat yleensä niitä vanhoja jääriä, joita tapaa edelleen toiminnassa –ainakin juhlapäivinä.

Arjen aikuistuminen Perhe, arki, kiireet, työ, vapaa-aika – aikamoista oravanpyörää. Ei ihmekään jos aika ei riitä. Sosialidemokratia saattaa olla edelleen osa näiden toimijoiden arkea, mutta vain teltoilla ja muissa tilaisuuksissa. Mikäs siinä, tervetuloa kertomaan kuinka paljon paremmin asiat olivat silloin ennen. Jonain päivänä me nuoret olemme samassa asemassa kuin nämä meitä tapaamaan tulleet toimijat. On vain

Moni aikuistunut toimija lähtee pois nuorten kentältä päästäkseen mukaan niin sanotusti oikean politiikan kentille itsestämme kiinni, millaisella tavalla me tulemme olemaan mukana osana nuorempien toimintaa. Aktiivisina alumneina kertomassa näkemyksiämme ja toiminnan historiaa, vai sivustaseuraajina. SONK tulee lisäämään seuraavien vuosien aikana alumnitoimintaa, ja toivottaa vanhat toimijat tervetulleeksi keskustelemaan millaisella kanavalla alumnitoimintaa liitto järjestää. Tavoitteena on palvella liiton nykyisiä toimijoita sekä alumneja.


PUHEENJOHTAJAN PALSTA : 19

Ihanteen punavaate korkeelle nostakaa! Teksti: Sarita Niemi Eräs aiemmista työnantajistani kutsui kerran uuden työn aloittamista ”altaan syvään päähän hyppäämiseksi”. Tämä kuvaa hyvin myös puheenjohtajuuskauteni alkua täällä SONKissa. Vuosi on alkanut vauhdilla, ja töitä on tehty olan takaa heti ensimmäisistä päivistä alkaen. Lähestyvät vaalit eivät ainakaan vähennä työtaakkaa. Moni asia on uusi ja ihmeellinen, ja vaatii vielä paljon opettelemista. Paineet poliittisten välietappien ja määränpäiden saavuttamiseksi ovat suuret, koska liittokokouksen minulle antama mandaatti oli niin vahva. Kuitenkin jo ensimmäisten kahden kuukauden aikana oma itsevarmuus on kasvanut niin ulkopuolisten tunnustusten kuin teiltä jäsenistöstäkin saadun positiivisen palautteen myötä. Kiitos siis siitä! Ilokseni voin kertoa teille, että konkreettisia tuloksiakin on jo saavutettu – puolue otti ohjelmaansa esittämäni kirjauksen opintotuen sitomisesta indeksiin. Tämä on merkittävä muutos, sillä aiemmin keskustelu on keskittynyt lähinnä opintotuen lainapainotteisuuden lisäämiseen. Lukukausimaksukokeilun lakkauttamiselle puoluehallitus ei vielä lämmennyt, mutta uskon että tahtoa siihenkin löytyy, kunhan teemme riittävästi vaikutustyötä seuraavalla vaalikaudella tulevien edustajiemme suuntaan. Siinä missä tammikuuta leimasi vahva vaikuttaminen puolueen talous- ja veropoliittiseen ohjelmaan, helmikuussa esiin on noussut vaalikeväänä yllättäväkin teema – yhteispoliittinen vaikuttaminen. Lähes kaikki Suomen poliittiset opiskelijajärjestöt yhdessä Suomen Ylioppilaskuntien liitto SYL:n ja Suomen am-

mattikorkeakouluopiskelijakuntien liitto SAMOK:n kanssa ottivat 23.2. kantaa poliittisten opiskelija- ja nuorisojärjestöjen eriarvoiseen asemaan korkeakoulukentällä. Aihe on tärkeä, ja koskettaa kaikkia poliittisesti aktiivisia nuoria yli puoluerajojen. Itse uskon vakaasti, että juuri yhteistyöllä voimme paitsi saada viestimme läpi, myös kannustaa opiskelijoita aktivoitumaan politiikassa – tai edes äänestämään. Kevään vaaleihin on tätä kirjoittaessani enää 51 päivää aikaa. Tämän Debatin ilmestyessä olemme jo hyvin lähellä varsinaista vaalipäivää. Jännitys puolueiden sisällä tiivistyy päivä päivältä, mikä näkyy erityisen hyvin paitsi omalla puoluetoimistollamme, myös yleisesti eduskunnassa. Asioihin otetaan kantaa kärkkäämmin, vastapuolen näkemyksiin tartutaan vähän herkemmin. Vaikka gallupit näyttävätkin vielä huonoilta meidän sosialidemokraattien näkökulmasta, on kuitenkin hyvä muistaa, että vaalivoitto on edelleen täysin saavutettavissa. Vaalityöhön täytyy meistä jokaisen rutistaa itsestämme vielä vähän enemmän kaikkina näinä vaaleja edeltävinä päivinä – nyt on meidän nuorten aika aktivoitua, ja näyttää, että SDP auringonlaskun puolueena on historiaa. Meidän SDP:mme on nuorekas, dynaaminen, energinen ja aktiivinen! Nämä vaalit ovat nuorten käsissä – voitto on niiden, jotka saavat aktivoitua koko sen äänestäjäpotentiaalin, joka meissä nuorissa on. Tämän vanhan työväenlaulun sanoin toivotan kaikille työntäyteistä vaalikevättä – tehdään nyt töitä niin paljon, ettei seuraavaa neljää vuotta tarvitse harmitella, mitä olisimme voineet tehdä toisin!

Uuden ajan airueille He monta kertaa ennen on kansaa pettäneet ja palkaks' aikain mennen sai kansa kyyneleet. He lupas' paljon aina, vaan kahleet kansa sai, nuo raskaat eikö paina, jo kansa herää kai? Niin luulis', mutta jälleen he tuhlaa valheitaan, kansalle riistämälleen taas laatii verkkojaan. On heillä summan määrä vain loisto, mahtavuus ja toisten etu väärä, nautinto, joutiluus. Mutt' kansa hujan, hajan kuin sokko haparoi. Koittoa uuden ajan vain harvat nähdä voi. Airuet aamun koiton, nyt teitä tarvitaan alkavan aarteenvoiton eest' tarmoin toimimaan. Te paljastakaa vaiheet ja totta puoltakaa, kukistain juonet aiheet ja pelastakaa maa! Te kansa pelastakaa petoksen kuilusta. Se vielä maassa makaa vaan koht' on nouseva! Te pimeys, tuo kipein jo täältä luokaa pois, he ett' ei kielin lipein sokaista kansaa vois. Te nuoret, joille aate ylevä kangastaa, ihanteen punavaate, korkeelle nostakaa! Aurinkoisin terveisin, Sarita


20 : SSF:N PUHEENJOHTAJAN PALSTA

Krisen i social­ demokratin och hur vi vinner igen I Sverige är det kris just nu, socialdemokratisk kris. Som många av er säkert vet så gick vi i september förra året igenom vårt värsta valresultat i modern tid. Den politiska linje som vi trodde var stark och populär bland medborgare visade sig istället fortsätta tappa opinion. Detta trots att vi hade ett läge där 1 av 4 unga var arbetslösa och en stor finanskris pågick. Nu har det snart gått ett halvår sedan vår valförlust och mycket har hänt i vårt parti och studentförbund sedan dess. En så kallad kriskommission har bildats för att svara på varför vi förlorade valet, dels 2010 men även 2006. Kriskommissionen gjorde en genomgående analys av svensk socialdemokratis situation på både lång och kort sikt och deras slutsatser har debatterats livligt sedan rapporten släpptes i mitten av februari. S-studenter har också skrivit en valanalys som snart kommer släppas och på många sätt är vi överens om vad vi behöver för att vinna nästa val. Det visade sig nämligen att vi gjorde ett misstag i valrörelsen då vi bara pratade om sakfrågor utan att kunna presentera en helhetsbild, vår politik innehöll ingen tydlig färdriktning. Vi talade om för människor att vi ville förändra samhället men de förstod aldrig riktigt varför och speciellt inte vart vi ville. Det är tydligt att om vi vill vinna val i framtiden så behöver vi kunna beskriva en verklighet som människor känner igen sig i och ett samhälle de tror på. Ingen vill rösta på ett parti som inte kan beskriva sin egen verklighet.

Ingen vill rösta på ett parti som inte kan beskriva sin egen verklighet. Sverige har idag stora problem på grund av den borgerliga politiken. Vi har stor bostadsbrist i storstäderna, bristande kollektivtrafik och allt större ekonomiska skillnader mellan människor i förorter och de inne i städernas centrum. Precis som i resten av Europa är det här problem som vi socialdemokrater inte har lyckats ge bra svar på, men nu verkar vi ha chansen. På flera platser i Europa börjar nämligen vinden vända och socialdemokratin komma tillbaka: Hamburg, Danmark och nu även Storbritannien är alla platser där opinionen nu vänder. Medborgare verkar ha tröttnat på nyliberal politik och kanske är det dags för en ny socialdemokratisk rörelse? Men om vi ska klara återstarta våra rörelser så måste vi arbeta tillsammans, lära av varandra misstag och vinster, stötta varandra. Därför hoppas jag och hela SSF att ni lyckas vända den nedåtgående trenden för nordisk socialdemokrati och vinner valet 17 april. All lycka till! Magnus Nilsson, ordförande Sveriges socialdemokratiska studentförbund (SSF)


KIRJA-ARVOSTELU : 21

Kenelle hyvin­ vointi kuuluu? {

Teksti: Laura Mäkelä

Kalevi  Sorsa -säätiön viimeisin julkaisu Yhteiset vai ostetut? Sosiaalipalvelut hyvinvoinnin ja osallisuuden tuottajina (Ahola, Arajärvi, Kananoja 2010) menee sosiaalipolitiikan tärkeimpien kysymysten ytimeen. Kenellä on oikeus hyvinvointipalveluihin? Mikä on yksityisen sektorin rooli hyvinvoinnin tuottajana? Missä määrin sosiaalipalveluista voidaan säästää? Ahola, Arajärvi ja Kananoja vastaavat selkeästi tämän päivän sosiaalipolitiikan haasteisiin esittelemällä ne toimenpiteet, joilla julkisten palveluiden profiilia voidaan nostaa. Tärkein viesti kirjassa näyttää olevankin julkisten palveluiden selkeyttäminen: "Julkiset palvelut on järjestettävä verovaroin ja yksityiset palvelut puhtaan yksityisesti siten, että julkisia varoja ei käytetä niiden tukemiseen."  Julkaisu on paljon muuta kuin sosialidemokraattinen pamfletti julkisten palveluiden rappeumasta. Vaikka kirjoittajat ovat sosiaalipolitiikan ammattilaisia ja julkaisu puhtaan akateeminen,  teksti on kirjoitettu

selkeästi ja  lukijaa kunnioittaen. Toimenpide-ehdotukset on nostettu esiin tehokeinoin, ja taustat on selitetty riittävästi ja tarkasti. Myös ajankohtaisiin aiheisiin, kuten ikääntyvän väestön kasvuun,  on puututtu  kehittelemällä ratkaisuja, jotka  ovat yksilölähtöisiä, ja painottuvat ennen kaikkea ennaltaehkäisyyn. Monessa kohtaa kirja sanoo selkeästi sen, jonka kaikki tietävät mutta jolle kukaan ei tee mitään: esimerkiksi  palvelualoilla henkilöstöä on lisättävä ja lähestymistapoja on monipuolistettava. Kiitosta teos saa erityisesti  konkreettisista toimenpide-ehdotuksista, jotka kirjoittajat lopuksi esittelevät. Teoksen soisikin ilmestyvän sosiaalipolitiikan peruslukemistoon korkeakouluihin – ja myös käsikirjaksi sosiaali- ja terveyspalveluista päättäville.   Ahola, Pasi & Arajärvi, Pentti & Kananoja, Aulikki: Yhteiset vai ostetut? Sosiaalipalvelut hyvinvoinnin ja osallisuuden tuottajina. Kalevi Sorsa -säätiö 2010.


22 : NOVELLI

{

Risteys { Juho Saarela

K

esällä ei hommassa ollut mitään vaikeaa. Vaikka nenään syöksyvä löyhkä oli omiaan karkoittamaan uudet työntekijät parin keikan jälkeen, olin jo tottunut siihen ja saatoin vaikka syödä eväitä töiden sivussa tulematta pahoinvoivaksi. Talvipakkasilla kaikki oli toisin. Risteys putsattiin vasta kun se oli kerryttänyt vähän useamman raadon, sillä työtä oli joka tapauksessa yhtä paljon, eikä liikennettä tarvinnut pienien töyssyjen takia sulkea. Siinä missä lämpiminä kesäpäivinä puhdistus kävi suorasukaisesti ja perinteiseen tapaan, oli talvella ongelmana putsattavan pinnan ja lian jäätynyt olotila. Aikoinaan käytettiin erilaisia poria ja kauhoja siistimiseen, mutta kaupunki oli päättänyt, että moiset keinot kuluttivat liikaa arvokasta tien pintaa. Koska jäätynyttä biologista jätettä ei saatu ilman raskaita työkaluja kadusta irroitettua, todettiin, että kohde on sulatettava ennen siivousta. Erinäiset turvallisuuteen liittyvät juridiset seikat kielsivät sähkövastusten käytön kyseiseen tarkoitukseen, ja nyt käytämme hommaan vanhoja kunnon liekinheittimiä. Vanhoja

siksi, että uusiin ei meidän alalla ole varaa. Joka talvi on aina entistä vaikeampi. Ei sen takia, että yhä useammat ihmiset kokevat vetovoimaa Risteystä kohtaan ja jäävät auton alle; se on heidän oma asiansa, ja asiakkaina he ovat hiljaisia ja vaatimattomia. Eläimet ovat vielä pienempi murhe, sillä ne ovat oppineet jo aikoja sitten kiertämään Risteyksen kaukaa, eikä niistä ollut edes auttamaan siivoamisessa. Työstä teki hengenvaaralliseksi lämmin, kypsyvä liha, jonka tuoksu herätti pedon niin hyvä- kuin huonoosaisessakin, kunhan vain vatsassa oli tarpeeksi vähän täytettä. Nykyään teemme työtä aina pareittain, sillä vaikka liekinheitin sopii sulattamisen lisäksi myös itsepuolustukseen, tiukan paikan tullen ei yksinkertaisesti ehdi vahtia selustaansa, kun nälkäiset massat ovat saaneet vainun ja hakeutuvat kohti yleellisintä annosta, mitä on kuukausiin tiedossa. Parini sytytti tupakkansa heittimen palavalla syljellä ja vahti öistä ympäristöä, jonka ainoa valonlähde oli loimuavan bensan keltainen hohde. Helpoiten tämä sujui, kun ei

ajatellut sen koommin, mitä oikeastaan oli tekemässä tai keskittymällä siihen tosiasiaan, että jollen olisi Risteystä sulattelemassa, saisin itsekin liittyä nälkäisten joukkoon. Aina oli kiire. Risteyksen liikenne suljettiin huoltotoimenpiteemme ajaksi ja pomoni mukaan: "jokainen sekunti maksaa meille sinun vuoden palkan." Pomoni on huumorimiehiä. Kun liha alkoi sulaa ja sen tiestä irroittamista saattoi jo alkaa harkita, päästi parini parkaisun, joka pelokkuudessaan jähmetti minutkin. Käännähdin ympäri, odottaen näkeväni nälkäisiä, jollain tavalla vielä ihmismäisiä olentoja ryntäämässä kohti, mutta synkkien ja väsyneiden silmien sijaan näin silmäparin, joka hohti kirkkaana kuin kaksi aurinkoa, ja ne kasvoivat alati kiihtyvällä tahdilla. Ennen kuin ehdin edes reagoida näkemääni, parini huuto korvissani hiljeni ja valot silmieni edessä muuttuivat pimeydeksi. Ajatus tuntuu vielä ainakin hetken kulkevan. Kukakohan meidät tästä tulee siivoamaan?


DEBATTI : 23

Suunnittele SONKille haalarimerkki ja voita viikon ruuat!* SONK haluaa jalkautua kaikkien opiskelijoiden sydämiin – tai ainakin lahkeisiin! Oletko sinä SONKin uuden haalarimerkin suunnittelija? Haalarimerkin tulee ilmentää sosialidemokratiaa modernilla tavalla, siinä tulee mainita teksti ”SONK” ja sen tulee olla pyöreä (halk. 8 cm). Merkki saa sisältää huumoria. SONKin haalarimerkkikisaan voivat osallistua niin liiton jäsenet kuin sen ulkopuolisetkin henkilöt. Lähetä merkkiehdotuksesi osoitteeseen paasihteeri@ sonk.fi viimeistään 31.3. klo 16 mennessä. Osallistujat voivat halutessaan osallistua kisaan useammalla merkkiehdotuksella. Liittohallitus valitsee voittajan kilpailun päättymistä seuraavalla viikolla. Valitun merkin suunnittelijalle ilmoitetaan voitosta henkilökohtaisesti. *Palkintona vapaavalintaisesti yksi ilmainen tapahtuma tai ruokalahjakortti (arvo 50€).

www.erkkituomioja.org

PYSÄYTETÄÄN luokkayhteiskunnan paluu!

SONK +

8 cm


Pysy liikkeessä.

Postimaksu maksettu

Olen kiinnostunut SONKista. Haluan liittyä jäseneksi. Olen kiinnostunut Demarinuorista. Haluan liittyä jäseneksi. Lähettäkää minulle lisätietoja SONKista. Ilmoitus osoitteenmuutoksesta

Nimi (Uusi) Osoite Puhelinnumero Sähköposti Oppilaitos Allekirjoitus

Sosialidemokraattiset Opiskelijat SONK ry Tunnus 5003105 00003 Vastauslähetys

DEBATTI 1/2011 SOSIALIDEMOKRAATTINEN MIELIPIDELEHTI

OTA YHTEYTTÄ!


Debatti 1/11