Cult24 Magazine tammikuu 2013 by Pauli Jokinen

UUTENA:ign

s e D & i l y y T lu i a k t a m i r u Kulttu tolat Ravin

CULT24

TEATTERI • KIRJAT • KUVATAIDE • ELOKUVA • TANSSI • KLASSINEN MUSIIKKI • POP & ROCK • MUSEOT

MAGAZINE

Olli Mustonen: "Konserttiohjelmisto on kuin illallismenu." Elokuvaohjaaja Jarmo Lampelan comeback Vuoden nuori suunnittelija Ilona Hackenberg

Eero f f o n Milo

22-Pistepirkon PK Keränen loikkasi teatteriin

Sukunimi ei avaa ovia

+ Kaikki kevään näyttelyt, ota talteen! Tammikuu 2013

Pääkaupunkiseudun kulttuurin ja viihteen ajankohtaisjulkaisu

Ilmaiseksi kerran kuussa

CULT24

MAGAZINE

Tammikuu 2013

sana päätoimittajalta

kuukauden sitaatit

CULT24

MAGAZINE

ELOKUVIEN ”synergiset stadionensi-illat” ovat nousseet suuriksi hiteiksi. Puhdistus sai ensi-iltansa Tallinnassa Nokia-konserttitalossa ja samalla julkaistiin Soﬁ Oksasen uusi kirja Kun kyyhkyset katosivat. Robin-elokuvan ensi-ilta oli Hartwall Areenalla, jossa tähti hemmotteli fanejaan konsertilla. Samalla tyylillä jatkoi Nightwish, joka esitteli areenalla konsertin kera uuden elokuvansa Imaginaerum. Tammikuun lopulla ensi-iltansa saa Manserock-elokuva Vuonna 85. Ensi-iltagaalassa Tamperetalossa esiintyvät Manse-rockin legendat ja gaala nähdään suorana lähetyksenä Finnkinon teattereissa. Ovatko mammuttiensi-illat tulleet jäädäkseen? Tuskin. Kyse lienee vain suurista egoista. Vaikea uskoa, että esimerkiksi Matti Ijäs juhlistaisi helmikuussa tuoretta elämäkertaansa ja ensi-iltaelokuvaansa Hartwall Areenalla.

Uuden ajan kulttuurilehti Päätoimittaja: Pauli Jokinen pauli.jokinen@cult24.ﬁ 044 52 42 520 Toimitus: Hämeentie 3 00530 Helsinki toimitus@cult24.ﬁ

”Emma-palkinnot eivät mielestäni edistä suomalaista musiikkikulttuuria, vaan ne edistävät suomalaisen musiikkikulttuurin rappiota. Voi sanoa ihan suoraan, että boikotoin koko Emma-instituutiota.” Laulaja A Anna Eriksson osallistuu Emma-gaalan sijaan Femma-gaalaan (STT).

”Olivia-lehden kuvauksissa Eläinmuseossa. Paikka on maanantaisin suljettu, joten saan kuvauspaikkojen järjestelyn välillä haahuilla täällä kaikessa rauhassa itsekseni. Siistiä! Seuraavaksi otetaan kuvia lepakoiden keskellä.” Muusikko Anssi Kela kertoo Facebook-sivuillaan.

”Puolustan tekijänoikeuksia ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että myös musiikin ja muiden luovien alojen tekijälle kuuluu palkka tehdystä työstä sekä asiallinen korvaus teosten levittämisestä ja kaupallisesta menestyksestä. stä. En jaa monien piraattien ideologiaa, että netissä kaiken pitäisi olla ilmaista ja mistään ei pitäisi joutua maksamaan.” aan.” Kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki puolustaa tekijänoikeuksia blogissaan.

tässä numerossa ELOKUVA 4 Jarmo Lampela 5 Eero Milonoff MUSIIKKI 6 Olli Mustonen 8 Treme 9 Elvis KIRJAT 10 Katri Lipson 15 Anders Fager MUSEOT 11 Kimmo ja Noora Schroderus 12-13 Näyttelykalenteri kevät 2013 14 Google Art Project 14 Rakentamaton Helsinki TEA TEATTERI 16 PK Keränen 17 KKari Heiskanen TYYL & DESIGN TYYLI 18 Ilona Hackenberg 19 Chanel

”Kuvauksista teki mielenkiintoisen se, että elokuvassa oleva kaappauksen aikainen ulkomaamaailma jäi minulta kokonaan ulkopuolelle eli en tiennyt mitä siellä tapahtui. Lentokoneen ulkokopuolellakaan näytelleet eivät tienneet miten me lentokoneen sisällä näyttelimme.”

KULTTUURIMATKAILU KUL 20 Taidekylpy Rivieralla

22 Arviot 23 Ravintolat 24 Ettekö te tiedä kuka

Kaappari-elokuvan pääosaa esittävä Kari Hietalahti kertoo elokuvan kuvauksista (Kulttuurihaitari).

on Piritta Porthan?

cultgallup

Uutisia netissä: cult24.fi AD & taitto: Hanna Huokuniemi Myynti: Olavi Suhonen myynti@cult24.fi 045 27 19 090 Jari Ruottinen myynti.jari@cult24.fi 050 41 22 941 Mediakortti: cult24.fi/mediakortti Aineisto: aineisto@cult24.fi Lehti ei vastaa tilaamattomasta aineistosta. Jakelupisteet: cult24.fi/jakelupisteet Cult24 Magazine on ilmainen kulttuurin ajankohtaislehti, joka ilmestyy pääkaupunkiseudulla. Lehti ilmestyy 11 kertaa vuodessa. Painos 20 000. Lehteä jaetaan noin 80 pisteessä.

JARNO "JARPPI" LEPPÄLÄ

MARKO KERÄNEN

Duudsoni

tanssija

Mitä pidät tähän mennessä urasi kovimpana saavutuksena? Onhan tässä vuosien varrella päässyt kokemaan huikeita asioita, reissannut ja nähnyt maailmaa eri kantilta. Huikeinta on se, keiden kanssa kaikki nämä asiat on tullut koettua. Olemme Duudsonien kanssa tunteneet ala-asteelta lähtien, ja harrastuksen kautta tästä on muodostunut ammatti.

Kahta maailmanmestaruuttani Latino Show -tanssissa. Niissä kiteytyy onnistunut suoritus, ja ne ovat palkintoja myös omasta työstä. Laakereilleen ei saa silti jäädä lepäämään, vaan pitää mennä uutta kohti koko ajan.

Mikä oli ensimmäinen levy, jonka omistit?

Painopaikka: Botnia Print Julkaisija: Cult24 Media Oy ISSN-L 2243-352X ISSN 2243-352X Y-tunnus: 2488886-8 Seuraava lehti ilmestyy 1.2. Kansikuvaan antoi inspiraation näyttelijä James Steward.

En ole hirveästi levyjä ikinä ostellut. Ihan ensimmäinen on varmasti ollut Kirkan levy. Kirkahan oli kova rocktähti ja hänellä oli paljon hyviä biisejä. Kun reissasimme vanhempien kanssa asuntovaunulla ympäri Suomea, niitä sitten kuunneltiin.

Kissin Animalize-levy. Minulla oli ekaluokan kuvassa pitkät vaaleat hiukset ja musta Kiss-collegepaita. Hymypoika gone rock.

Mikä ministeri haluaisit olla? Meillä oli joskus Duudsoneissa läppä, että minusta tulisi presidentti. Voisin myös olla ylivoimaisuuden ja vaatimattomuuden ministeri. Etelä-Pohjanmaalta kun tullaan, niin ollaan ylivoimaista ja vaatimatonta kansaa.

Väittäisin, että minun kuuluisi olla kulttuuriministeri. Niistä asioista tiedän parhaiten, joten minulla olisi jonkinlaista aspektia työn tekemiseen.

Onko avaruudessa elämää? Minut leimataan sekopääksi, jos sanon, että mielestäni siellä on elämää. Jos siis koko maailmankaikkeus on tuolla ja kaikki tähdistöt ovat niin isoja kuin väitetään, niin olisi sula mahdottomuus, että vain tälle hiekanjyvälle olisi syntynyt elämää. Se on matematiikkaa.

En tiedä, onko avaruudessa elämää. Minulla on kuitenkin sellainen intuitio, että jotakin tässä meidän ympärillämme on, josta emme ole tietoisia. Luotan siihen, että jotakin täytyy olla. Emme ole vain yhtäkkiä nousseet jostain.

Marsha Norman

HYVÄÄ YÖTÄ ÄITI

äiti ja tytär totuuden edessä

Lue uusimmat teatteriarviot

OTA KULTTUURIKORTTI TALTEEN JA KÄYTÄ TARJOUKSET HYVÄKSESI Musiikkiteatteri Kapsäkki: Kamariooppera Välilasku

2 yhden hinnalla

Kaksi yhden hinnalla Välilasku-kamarioopperaan. Eroottinen tarina kahden aikuisen kohtaamisesta lentokentällä. Esiintyjät: Reetta Ristimäki ja Juha Kotilainen sekä Pipoka-trio. Esitykset: 1.2., 2.2., 8.2., 3.2. ja 10.2. www.kapsakki.ﬁ

Radion sinfoniaorkesteri

-10%

10 prosentin alennus RSO:n kevään konserttien normaalihintaisista (25/20 e) kertalipuista. Liput Lippupisteen ja Musiikkitalon myyntipisteistä. Ohjelmatiedot: yle.ﬁ/rso. TOIMI NÄIN: Leikkaa Kulttuurikortti tästä irti tai ota kortista kuva kännykällä. Tarjoukset saat lunastettua näyttämällä irtileikattua korttia tai kännykuvaa. Huom! Osassa tarjouksista tuotteita voi olla rajoitettu määrä. Kukin taho vastaa itse antamistaan tarjouksista. Epäselvissä tilanteissa ota yhteyttä tarjouksen antajaan. Mainostaja: Pääset mukaan Kulttuurikortti-tarjouksiin mainostamalla Cult24-lehdessä. Lehtiä jaossa 20 000 kpl.

KULTTUURIKORTTI TAMMIKUU 2013

CULT24

MAGAZINE

Elokuva

Tammikuu 2013 Cult24

Jarmo Lampela halusi tehdä kokeellisen elokuvan halvalla.

Jarmo Lampela palaa kapinallisena Ohjaaja Jarmo Lampelan edellisestä elokuvasta on ehtinyt kulua jo kymmenisen vuotta. Nyt hän on palannut elokuvalla Miesten välisiä keskusteluja. Siinä hän tutkii elokuvakerronnan mahdollisuuksia. OHJAAJA Jarmo Lampelan edellisestä pitkästä elokuvasta on kulunut liki kymmenen vuotta. Nykyisin Taideteollisen korkeakoulun elokuvaohjauksen professorina toimiva mies muistetaan muun muassa elokuvista Sairaan kaunis maailma (1997) ja Eila (2003). Uusimmassa tuotoksessaan Lampela pyrkii tutkimaan uusia elokuvan tekemisen tapoja. – Kaikki alkoi siitä kun lähdin opettamaan, eikä minulla ollut mitään käsitystä siitä, mitä professuuri käytännössä tarkoittaa. Aika meni tosi nopeasti ja huomasin, etten ollut hetkeen ohjannut mitään, vaikka opetan ohjaamista. Siitä syntyi tarve palata takaisin kameran taakse. – Aloitin neliminuuttisella lyhytelokuvalla, ja tietenkin nälkä kasvoi syödessä. Lopulta syntyi ajatus, että voisiko pienellä tiimillä näyttelijöiden kanssa lähteä kokeilemaan pitkää elokuvaa.

Katso arv2io2 sivulta

TAMMIKUUSSA ensi-iltansa saava Miesten välisiä keskusteluja -elokuva on visuaalisesti rosoinen ja indie-tuotantomallia mukaileva. Lampelan mielestä elokuvanteon suurimmat muutokset ovat tapahtuneet tekniikan saralla. – Kymmenen vuotta sitten mietittiin, että jossain vaiheessa tulisivat digitaaliset kamerat, jotka eivät kuitenkaan syrjäyttäisi perinteistä ﬁlmiä. Tänä vuonna on Suomessa taidettu kuvata vain yksi elokuva ﬁlmille, eli kyllä se digitaalisuus on suurin muutos. – Filmiaikana ei välttämättä ollut varaa kuvata kuin muutama kohtaus. Nykyään pystyy jo elokuvan sisällä miettimään, että minkälaisella kameralla haluaa minkäkin kohtauksen kuvata. Kuvaustilanteet eivät itsessään ole muuttuneet – ainoastaan tekniset mahdollisuudet ovat laajemmat. Edelleen pitää kohtauksen syntyä annetuissa resursseissa. Lampelan mukaan pienellä ryhmällä ja budjetilla tuotetun elokuvan tarkoituksena oli testata, että voiko digitaalisuus tuoda elokuvantekemiseen toisen "uuden aallon". – Yksi syy tämän elokuvan tekoon oli testata, että mitä uutta digitaalisuus voi elokuvantekoon

tuoda, ja voisiko rahoituksellinen haitari olla enemmän pilkottavissa. Voitaisiinko me hyväksyä tällainen muutaman sadan tonnin elokuva samalla tavalla kuin me hyväksytään kymmenien miljoonien Hollywoodelokuvat? – Väite ei ole, että näin pitäisi kaikkien tehdä elokuvia. Kyseessä on ennemminkin tutkimus, että mitä hienoa ja mitä huonoa tässä tekotavassa on. Eräs hienoimmista oivalluksista oli se, että kun ryhmä oli purettu tosi pieneksi, me voitiin mennä ilman lupaa kuvaamaan vaikka Stockan Herkkuun, eikä kukaan ihmetellyt mitään. Tässä tavallaan tulee keski-ikäisenä uudelleen kapinalliseksi. MIESTEN välisiä keskusteluja on tarina kirjailijasta (Juha Kukkonen), joka menestyksestään huolimatta ei ole tyytyväinen omaan tuotantoonsa. Kirjailija riskeeraa itsensä ja uransa ryhtyessään kirjoittamaan poliittisten satiirien sijasta vakavaa sotaromaania. – Tässä elokuvassa on sellainen allegoria, jossa me Juhan kanssa pohditaan omaa tekijyyttämme. Voidaanko me riskeerata hyvä maineemme, ja tehdä vain jotain sellaista, mitä me halutaan? Tällainen olettamus meillä siis ainakin on, että meillä olisi ihan hyvä maine. – Elokuvan päähahmo ei tosin vastaa minua ainakaan käytökseltään, mutta uskon, että hänen sisäisestä problematiikastaan voi moni tekijä löytää itsensä.

Pirkanmaan elokuvakeskus

Matti Tuomela Miesten välisiä keskusteluja, ensi-ilta 4.1.

valkokangastuksia

Halvaantuminen on hetken hauskaa

RANSKALAINEN menestyskomedia Koskemattomat kertoo neliraajahalvaantuneesta miehestä. Se on yllättävä ja positiivinen elokuva, sillä se käsittelee omaperäisesti ja hauskasti poikkeuksellista aihetta. Vastaavanlaisia elokuvia ei (vielä) ole juuri tehty, joten se erottuu massasta säälimättömällä otteellaan. Pahinta mitä voisi tapahtua on, että samoja elementtejä jalostavia elokuvia tehtailtaisiin liukuhihnalla, jolloin Koskemattomien status muuttuisi ”erilaisesta” ”ensimmäiseksi”. Tennispalatsin mainosscreenillä pyöri taannoin traileri komediasta, jonka päähahmona oli yllättäen kaulasta alaspäin halvaantunut kirjailija. Koskemattomistakin on kuulemma tulossa Hollywood-versio. Elokuvateollisuudella on erinomainen kyky muuttaa kaikki hyvä kuraksi. Tapana on poimia pusikoista kaikki hyvät aiheet; pureskella ne, ja ulostaa yhdellä kertaa koko viemärillinen samoja vitsejä. Näen sieluni silmin, miten vuosien päästä joka toisessa komediassa joltakin puuttuu jalka; ja miten Koskemattomien jenkkiversio kahmii Oscar-ehdokkuuksia läpeensä imelällä tarinalla, jossa alkuperäisteoksen lämminhenkisyys on vain pieni varpu ahneuden synkässä metsässä.

kohokohdat 1. DocPoint – dokumenttielokuvafestivaali Kahdettatoista kertaa järjestettävillä festivaaleilla nähdään tänä vuonna yli 100 dokumenttielokuvaa Suomesta ja maailmalta. Oheisohjelmana mm. luentoja, workshoppeja ja seminaareja. Kuva elokuvasta For You Naked. DocPoint – dokumenttielokuvafestivaali, 22.–27.1.

2. Django Unchained Quentin Tarantinon odotettu uutuuselokuva sijoittuu Yhdysvaltain etelävaltioihin sisällissotaa edeltäville vuosille. Pääosissa nähdään mm. Jamie Foxx, Leonardo DiCaprio sekä Samuel L. Jackson. Django Unchained, ensi-ilta 18.1.

3. Lincoln Eniten Golden Globe -ehdokkuuksia keränneen Steven Spielbergin tuorein elokuva kertoo Yhdysvaltain legendaarisesta presidentistä, ja hänen viimeisimmistä elinkuukausistaan, jolloin kansa oli jakautunut kahtia muutosten puhaltaessa Yhdysvalloissa. Lincoln, ensi-ilta 25.1.

4. Vuonna 85 Manserockin siivittämä elokuva perustuu samannimiseen musikaaliin. Ohjaajana Timo Koivusalo. Rooleissa mm. Reino Nordin ja Malla Malmivaara. Vuonna 85, ensi-ilta 25.1.

5. Kaappari Aleksi Mäkelän elokuva pohjautuu Suomen ensimmäiseen lentokonekaappaukseen vuodelta 1978, jolloin epäonnistunut bisnesmies Aarno Lamminparras kaappasi Oulusta Helsinkiin lentäneen Finnairin koneen. Kaappari, ensi-ilta 18.1.

Lapset opettajina

CULT24

MAGAZINE

Elokuva

Tammikuu 2013

NÄYTTELIJÄ Eero Milonoff nähdään valkokankaalla Ella ja kaverit -elokuvassa stereotypioita rikkovana opettajana, jota lapset rakastavat. Joku saattaisi ihmetellä, miten Milonoffilta taipuu sympaattisen ala-asteen opettajan rooli, sillä onhan hänet aiemmin totuttu näkemään pahiksena muun muassa elokuvissa Härmä, Pedon jäljillä ja Tummien perhosten koti. Milonoff ei kuitenkaan halua kategorisoitua vain tietyntyyppisiin roolihahmoihin, vaan kertoo mieluusti tekevänsä rooleja laidasta laitaan. – En sanoisi, että pahisten roolit ovat lähellä minua, sillä luonteeltani olen herkkä. Näyttelijälle on tärkeää tehdä rooleja laajalla spektrillä, ja lyhyellä urallani minulla on ollut siihen etuoikeus. – Näyttelemäni hahmot ovat lähtökohtaisesti olleet pahoja, mutta pinnan alta löytyy se sama inhimillisyys ja rakkauden kaipuu kuin kaikilta muiltakin. Tämä tekee heistä ristiriitaisia. Ja näyttelijälle ristiriitaisuus tarkoittaa, että hahmossa on enemmän näyteltävää, pohtii Milonoff. MILONOFFIN mukaan näyttelijä ei saisi kokemuksen karttuessa alkaa suhtautua työhönsä liian analyyttisesti, vaan impulsiivisuuden pitäisi säilyä. Ella ja kaverit -elokuvassa lasten kanssa työskennelleen Milonoffin mielestä lapsia tarkkailemalla voi oppia paljon. He kun parhaimmillaan ovat tilanteessa täysin läsnä, ilman turhaa pohdiskelua tekemisistään. – Pohjimmiltaan näytteleminen on kuitenkin läsnäoloa ja vuorovaikutusta toisten

Snapper Films

Eero Milonoff siirtyi pahisten rooleista lasten opettajaksi. Näyttelijä uskoo, että lapsia tarkkailemalla voi näyttelemisestä oppia paljon.

Eero Milonoﬃn mukaan lasten kanssa näytteleminen on opettavaista. ihmisten kanssa. Näitä taitoja oppii nimenomaan teatterissa, jossa Milonoﬀ on elokuvien ohella jatkuvasti näytellyt. Viimeksi hänet nähtiin KOM-teatterin lavalla Riikka Pulkkisen Totta-romaaniin pohjautuvassa näytelmässä ja keväällä vuorossa on rooli Lauri Maijalan ohjaamassa Kolme sisarta -näytelmässä. – Teatterin tekeminen on näyttelijälle äärimmäisen tärkeää. Teatteri on paikka, jota uskon jokaisen näyttelijän tarvitsevan oman instrumenttinsa ylläpitämiseen. Siellä pääsee kunnolla revittelemään, ja joka ilta on uusi kohtaaminen vastanäyttelijän sekä yleisön kanssa.

Elokuvaohjaaja John Landis on tehnyt kattavan kirjan hirviöelokuvien historiasta. Landis tuntee genren, sillä hän on itsekin ohjannut kauhuelokuvia, kuten Ihmissusi Lontoossa (1981) ja Bloody Marie – viettelevä vampyyri (1992). Landis käy kirjassaan läpi hirviöelokuvien koko kirjoa, mukana ovat muun muassa vampyyrit, ihmissudet, zombiet, aaveet, muumiot, sadut, lohikäärmeet, avaruushirviöt, koneet ja natsihirviöt. Kirja on suurikokoinen, yli 300-sivuinen ja sisältää runsaasti kuvia elokuvista. Kiinnostavia osioita ovat Landisin haastattelut kauhuelokuvien ohjaajien ja näyttelijöiden kanssa. John Carpenter kertoo mistä hirviöissä on kyse: – Hirviöiden pelko on perustava osa ihmisyyttä. Kun laskeuduimme puusta maankamaralle ja aloimme kävellä kahdella jalalla, pelkäsimme edelleen saalistajia. Näemme jonkun tulevan meitä kohti ja reagoimme näkemäämme. Se on itsesuojelua. Kaikki tämä menee sekaisin myyteissä ja tarinoissa. Ja hirviöelokuvissa. Hirviöt voivat olla myös ihmisiä. David Cronenberg muistelee ensimmäistä koke-

– Keskustelemme perhepiirissä rehellisesti ja suoraan. Siitä on ollut vain hyötyä, että isä ja veli työskentelevät samalla alalla, sillä he antavat rakentavaa palautetta. Näytteleminen on prosessi, siinä saa ja pitää tehdä paljon virheitä, jotta roolista löytää sen ytimen. Jenni Tepsa Eero Milonoﬃn tähdittämä Ella ja kaverit elokuvateattereissa

elämäni roolit

elokuvakirjat Elokuvan hirviöt yksissä kansissa

TEATTERIN tekemisessä Milonoﬃa kiehtoo pitkä prosessi. Se useita kuukausia kestävä harjoittelu, jonka aikana tekstistä ja itsestä saa etsiä asioita. Vielä näyttämölläkin roolia voi kehittää, koska esitys menee koko ajan eteenpäin. Elokuvassa puolestaan on kyse tiukasta rypistyksestä, jossa kaikki annetaan irti yhdessä hetkessä. Yhteistä molemmille on, että itsensä pitää laittaa täysillä likoon. Teatteriperheen kasvatti on kuitenkin tottunut tekemään ankarasti töitä. Sillä toisin kuin moni saattaisi kuvitella, ei yksikään ovi avaudu tunnetun sukunimen voimin. Päinvastoin ne menevät entistä tiukemmalle.

mustaan kauhuelokuvista. – Bambi oli pelottava, ja Bambin hirviöitähän ovat ihmiset. Lapsena samastuin Bambiin. Metsästäjät, jotka tappavat äidin, ovat totisesti hirviöitä! John Landis: Elokuvan hirviöt (Nemo)

Opas sohvaperunalle Elokuvakriitikko Juha Virkin arvostelut on koottu järkälemäiseksi kirjaksi. Elokuvat on tuttuun tapaan tähditetty yhdestä viiteen. Tekstit perustuvat Virkin kritiikkeihin, joita hän on kirjoittanut 1980-luvun alusta saakka muun muassa Kouvolan Sanomiin ja Jyväskylän ylioppilaslehteen. Vaikka 600-sivuinen teos sisältää toistatuhatta kritiikkiä, se ei ole mitenkään kattava hakuteos. Monia tärkeitä elokuvia on jäänyt pois. Parhaiten se toimii selailuteoksena ja iltalukemisena. Kolme tähteä. Juha Virkki: Sohvaperunan leﬀaraamattu – 1089 hyvää ja vähemmän hyvää elokuvaa (Docendo) Pauli Jokinen

KRISTA KOSONEN on alkuvuodesta monessa mukana. Näyttelijä paljastaa uransa rakkaimmat roolisuorituksensa. Teatteri: Anna Karenina Anna Karenina oli ensimmäinen iso teatterirooli, jonka tein heti Teatterikorkeakoulusta valmistumisen jälkeen. Näytelmä oli minulle kuin toinen teatterikoulu. Sitä kautta tutustuin ohjaaja Andryi Zholdakiin, jonka kanssa olen tehnyt yhteistyötä myös Kirsikkapuistoja Vanja-eno-näytelmissä. Elokuva: Puhdistus Vaikka kyseessä oli Ingelin sivurooli, oli koko leﬀan tekeminen itsessään hyvin vaikuttavaa. Elokuvasta tuli hieno ja olen siitä hyvin ylpeä.

Elokuva: Kaikella rakkaudella Minulla on Matti Ijäksen ohjaamassa Kaikella rakkaudella -elokuvassa naispäärooli. Elokuvassa oli mielestäni hyvä käsikirjoitus ja hyvin tehty naisrooli. Peräänkuulutan hyviä naisrooleja, kokonaisia ihmisiä ja ristiriitaisia henkilöitä. Olen ilokseni saanut sellaisia tehdä, ja tämä Ansan rooli oli myös sellainen. Myös työskentely äijäporukassa sopii minulla, sillä tykkään äijäillä. Jenni Tepsa Krista Kosonen esiintyy elokuvissa Juoppohullun päiväkirja ja Kaikella rakkaudella (ensi-ilta 1.2.) sekä MTV3:n Putous-sarjassa.

CULT24

MAGAZINE

Musiikki

Outi Törmälä

konserttisuositukset

Tammikuu 2013

1. Thais Jules Massenet’n ooppera Thais avaa Kansallisoopperan kevään ensi-iltojen sarjan. Nimiosassa Sabina Cvilak. Thais on Göteborgin oopperan tuotantoa. Thais, Kansallisooppera, ensi-ilta 25.1.

2. Uudenvuoden wieniläiskonsertti Schönbrunnin linnan ﬁlharmonikoiden parhaimmisto solisteineen saapuu esiintymään Helsinkiin. Baritoniäänenä kuullaan Michael Havlicekia ja sopraanona Mara Mastaliria. Uudenvuoden wieniläiskonsertti, Musiikkitalo, 12.1.

3. Dmitri Hvorostovsky Maailmankuulu baritoni, venäläinen Dmitri Hvorostovsky saapuu esiintymään Helsinkiin. Hvorostovskyä säestää liettualainen Kaunasin sinfoniaorkesteri, jota johtaa Constantine Orbelian, joka tunnetaan myös Moskovan kamariorkesterin musiikillisena johtajana. Dmitri Hvorotovsky, Finlandia-talo, 19.1.

4. Witold Lutoslawski 100 vuotta Radion sinfoniaorkesteri on omistanut teemaillan puolalaisen säveltäjän Witold Lutoslawskin (1913–1994) muistolle. Kapellimestarina Hannu Lintu (kuvassa alhaalla), pianossa Peter Jablonski ja viulussa Emma Vähälä. RSO: Witold Lutoslawski 100 vuotta, Musiikkitalo, 25.1.

5. Laura Skride ja Tapiola sinfonietta

Olli Mustonen säveltää uutta sinfoniaa, jossa liikutaan Bysantissa Mika Waltarin hengessä.

"En omista sävellyksiäni"

Nuori latvialainen pianisti Laura Skride tulkitsee Espoossa Chopinin pianokonsertto nro 2:n. Illan ohjelmistossa myös Beethovenia ja Haydnia. Kapellimestarina Mario Venzago. Laura Skride Tapiola sinfonietan vieraana, Tapiolasali, 18.1.

hälyääniä

Bilbon musiikkimatka jää tyngäksi

”KAIKKIEN aikojen odotetuin elokuva” Hobitti oli toki mannaa ﬁilistelyä kaipaavalle fanille, mutta sai katkerasti kaipaamaan vanhoja kunnon Sormusten herroja. Aivan omassa luokassaan oli vielä uutuusrainan aiheuttama musiikillinen pettymys. LOTRissa Howard Shore osoitti olevansa suorastaan eräänlainen elokuvamusiikin Wagner, joka nosti soundtrackin ihan uudelle tasolle: johtomotiivi-tyyppinen teemojen käyttö ja niiden jatkuva muuntelu laajassa ja eloisassa kokonaisuudessa teki musiikista aktiivisen osallistujan, joka jatkuvasti loi tarinaa rinta rinnan visuaalisen puolen kanssa. Hobitissa nostalgiannälkäinen Tolkienin ystävä kohtaa kaikki tutut teemat – Konnun, haltioiden, sormuksen, pahisten jne., mutta jotain on isosti pielessä. Sormusten herra -elokuvien loistokas ja monisyinen sinfonisuus on typistynyt teemojen tönköksi toisteluksi, jossa niistä tulee osoittelevia nimilappuja, vähän kuin säestys mykkäﬁlmien kaudella: Nyt pitää herkistyä! Nyt pitää pelätä! Muistattehan tämän seikan! Niinpä huolimattomasti kyhätty musiikki vain pahentaa tiettyjen kohtausten ontuvuutta. Ehkä ensi osassa paremmin?

Olli Mustosen mielestä konserttiohjelmiston suunnittelu on kuin illallismenun laatimista. Hän haluaa, että ikivihreiden rinnalla yleisölle tarjotaan myös tuntemattomia teoksia. Pitäähän yleisön löytää uusiakin suosikkeja. – EI siinä ole oikeastaan mitään eroa, huudahtaa Olli Mustonen kun kysyn millaista on esittää omia sävellyksiä. – Koen esimerkiksi Bartókin konsertot aivan yhtä läheisiksi kuin oman musiikkini, joulukuun alussa Glasgow'ssa Bartókia soittanut pianisti-säveltäjä-kapellimestari tuumaa. Tulkittavan teoksen pitäisikin aina tuntua ikään kuin itse sävelletyltä. Lisäksi Mustonen mieltää, ettei hän millään tavoin yksinoikeudella omista sävellyksiään ja niiden tulkintaa. – Sävellys on kuin lapsi, sillä on aina oma persoonansa ja oma elämänsä. Joku toinen voi löytää teoksistani puolia, joita en itse ole huomannutkaan, kaksivuotiaan Vilho-pojan isä miettii. OLLI Mustonen on Helsingin kaupunginorkesterin kauden 2012–13 residenssitaiteilija. Toisin sanoen hän esiintyy säännöllisesti orkesterin konserttisarjassa. Mustonen tunnetaan ennen kaikkea pianistina, mutta HKO:n konserteissa hän nousee myös kapellimestarin korokkeelle, ja hyvin usein ohjelmassa on omia teoksia. Hänelle säveltäjäesittäjä-yhdistelmä on lapsuudesta asti ollut se kaikkein luonnollisin tapa toteuttaa itseään muusikkona.

Lisäksi tällä kaksoisroolilla on pitkä perinne. – Aina 1900-luvun alkuun asti lähes kaikki suuret säveltäjät olivat myös soittimiensa mestareita ja orkesterinjohtajia, Mustonen sanoo luetellen nimiä Bachista Sibeliukseen. – Säveltäjyys ei ollut mitään erillistä. Viimeisen 70 vuoden aikana tämä on tosin ollut vähän hukassa. Mustonen painottaa, etteivät esittäjät ja säveltäjät saisi erkaantua toisistaan. Vuorovaikutus on kaikki kaikessa. Tämän on Mustonen itse kokenut sekä pianistina että säveltäjänä esimerkiksi suuren esikuvansa, venäläissäveltäjä Rodion Shtshedrinin suhteen, jonka 80-vuotissyntymäpäivien merkeissä hän konsertoi joulunpyhinä Venäjällä. – Shtshedrin ja hänen vaimonsa Maja Plisetskaja ovat uskomattomia ihmisiä, Mustonen haltioituu ja alkaa muistella, miten maailmankuulu ballerina vielä kahdeksankymppisenäkin tanssi miehensä säestyksellä pariskunnan vieraillessa Mustosten kotona Hausjärvellä. HKO:n residenssitaiteilijana Mustosen tehtäviin kuuluu myös konserttien suunnittelu. – Ohjelmistosuunnittelu on sekin kuin säveltämistä, tai oikeastaan illallismenun laatimista! hän innostuu. Mustoselle tärkeää on, että ikivihreiden rinnalla on aina myös tuntemattomampia teoksia. – Näin yleisö voi löytää uusia suosikkeja, Mustonen korostaa. TAMMIKUUSSA Mustonen esittää yhdessä oboistivaimonsa Solen ja muiden muusikkoystäviensä kanssa omia kamariteoksiaan. Useassakin kappaleessa, muun muassa Jehkin

Iivana -pianosonaatissa, vieraillaan Mustoselle rakkaassa Karjalassa. Piano, harppu ja kitara muuttuvat maagiseksi superkanteleeksi muun muassa vienankarjalaiseen kansansatuun pohjautuvassa teoksessa ”Kolme puuta, kolme poikaa”. – Kävimme vaimoni kanssa pari vuotta sitten Vuokkiniemessä ja se oli uskomaton elämys, kuin olisi aikakoneella matkustanut, Mustonen kertoo vilkkaasti. Runonlaulajat – esimerkiksi sonaatin Jehkin Iivana – ovat aina kiehtoneet häntä: he ovat olleet osa ikivanhaa traditiota, mutta samalla ovat tuoneet siihen aina jotain omakohtaista ja itse elettyä. Tähän Mustonen itsekin samastuu niin pianistina kuin säveltäjänä. Suomen itäiset juuret ovat läsnä myös Mustosen juuri työn alla olevassa toisessa sinfoniassa, jonka HKO kantaesittää keväällä 2014. Siinä liikutaan Bysantissa Mika Waltarin Johannes Angelos -romaanin hengessä. – Suomi on yhtäältä osa LänsiEurooppaan, toisaalta täällä tuntuvat idän shamanismin ja bysanttilaisen ja ortodoksisen tradition jäljet. Suomi sijaitsee vahvasti juuri idän ja lännen välissä, Mustonen pohtii. Auli Särkiö HKO ja Olli Mustonen: Chamber Music by Mustonen & Friends, Musiikkitalo, 15.1.

Taiteilija jtrefﬁt

lämpiössä 45 min. ennen konsertin alkua!

Vanhan musiikin sarja Musiikkitalossa

kevät 2013

su 3.2. klo 16 Camerata-sali Victoria: Tenebrae La Colombina -lauluyhtye

su 17.3. klo 16 Konserttisali Bach, Händel, Leclair: Concerto grosso Alina Pogostkina, viulu Helsingin n Barokkiorkesteri johtaa htaa Dmitry Sinkovsky, viulu

su u 21.4. klo 16 Camerata-sali Bach: ac Goldberg-muunnelm g-muunnelmat Pierre re Hantaï, Hantaï cembalo al

su 26.5. klo 16 Camerata-sali mera Bach: Sonaatit viululle ja cembalolle Erich Höbar Höbarth, viuluu Aapo apo Häkkinen Häkkinen,, cembalo embal

su 9.6. klo lo 16 Konserttisali

Alina Pogostkina

Kraus, Mozart: art: Aarioita ja sinfoni sinfonioita Monica Groop, Groop mezzosopraano osopraano Helsingin n Barokkiorkester Barokkiorkesteri johtaa Aapo o Häkkinen Häkkine Camerata-sali 15–20 € s ,POTFSUUJTBMJ o € 4BSKBMJQQV € + Lippupisteen palvelumaksut

www.hebo.ﬁ

PE 11.1.

KE 27.3.

PAAVO HEININEN 75 VUOTTA Anna-Maria Helsing, kapellimestari Kaisa Ranta, sopraano Niina Keitel, mezzosopraano Mati Turi, tenori Rolf Broman, bassobaritoni Tapiolan kamarikuoro

Francois Xavier Roth, kapellimestari Patricia Kopatchinskaja, viulu

Heininen / Honegger

Schumann

Mantovani / Eötvös / R. Strauss

PE 5.4. Sir Roger Norrington, kapellimestari Alexander Rudin, sello

KE 16.1. ja TO 17.1.

KE 10.4.

Laura Vikman & Hannu Vasara, konserttimestarit Jukka Rautasalo, soolosellisti

NUORTEN SOLISTIEN KONSERTTI

Pertti Pekkanen, kapellimestari

Vivaldi / Heinichen / Händel / Schmelzer / Bach

LA 13.4.

PE 25.1.

KOKO PERHEEN KONSERTTI MIO, POIKANI MIO

WITOLD LUTOSLAWSKI 100 VUOTTA

Hannu Lintu, kapellimestari Peter Jablonski, piano Emma Vähälä, viulu Christoffer Sundqvist, klarinetti

Pertti Pekkanen, kapellimestari Astrid Lindgren, teksti Timo Hietala, musiikki Susanna Haavisto, kertoja Annina Enckell, dramatisointi

KE 30.1. ja TO 31.1.

PE 19.4.

Lindberg / Lutoslawski / Salonen

Vladimir Fedosejev, kapellimestari

Santtu-Matias Rouvali, kapellimestari Alisa Weilerstein, sello

J. C. Bach / Weber / Šostakovitš

Ligeti / Salonen / Dvořák

KE 24.4. ja TO 25.4.

PE 8.2.

KIRKKO SOIKOON

Arvo Volmer, kapellimestari Dominante, Murtosointu, Mariinsky-teatterin mieskuoro

MUSICA NOVA HELSINKI

Lothar Zagrosek, kapellimestari Rico Gubler, tubax Peter Veale, oboe Seth Josel, kitara Jouko Laivuori, kosketinsoittimet Ilari Angervo, alttoviulu

Heiniö / Linjama / Wagner

PE 3.5. Hannu Lintu, kapellimestari Virpi Räisänen, mezzosopraano EMO Ensemble

Odeh-Tamimi / Sánchez-Verdú / Czernowin

KE 13.2.

Gabrieli / Berio / Respighi

Marc Minkowski, kapellimestari

KE 8.5.

Mozart / Rott

ETELÄ-EUROOPAN KIERTUEEN LÄHTÖKONSERTTI

KE 27.2. ja TO 28.2.

Hannu Lintu, kapellimestari Nikolai Lugansky, piano

Andrew Manze, kapellimestari Mozart

Ravel / Tšaikovski / Sibelius

PE 8.3.

PE 31.5.

Sakari Oramo, kapellimestari Nancy Zhou, viulu

JOUTILAS LUOKKA (The Idle Class, USA 1921) CHAPLININ POIKA (The Kid, USA 1921)

C.P.E. Bach / Paganini / Nielsen

Charlie Chaplin, ohjaus ja musiikki Frank Strobel, kapellimestari

KE 13.3. ja TO 14.3. Jukka-Pekka Saraste, kapellimestari Jenny Carlstedt, mezzosopraano Jukka Harju, käyrätorvi

Muutokset mahdollisia.

Sallinen / Brahms

Konsertit alkavat klo 19, paitsi 13.4. klo 14 ja 16.

PE 22.3.

Kamarimusiikkikonsertit 20.1., 17.2., 17.3. ja 28.4. klo 15., Harjoitussali PAAVO. Liput 7 € + Lippupisteen palvelumaksu

Manfred Honeck, kapellimestari

Schnittke / Haydn / Tšaikovski

Liput: 25 / 20 / 15 / 7 €, 13.4. 7 € + Lippupisteen palvelumaksu yle.ﬁ/rso

CULT24

MAGAZINE

Musiikki

Tammikuu 2013 Yle

keikkavalinnat 1. Killer Mike Ehkä vuoden parhaan räppilevyn julkaissut amerikkalaismuusikko käynnisti uransa niin ikään Atlantasta kotoisin olevan OutKastin kyljessä. 37-vuotias räppäri on nyt kovassa nosteessa, vaikka onkin jo vanha tekijä. Killer Mike, Kuudes linja 27.1.

2. Ted Russell Kamp Rootsmestari Ted Russell Kamp Yhdysvalloista musisoi Sellosalissa kotimaisten huippumuusikoiden Tommi Vikstenin, Janne Haaviston ja Tokelan kanssa. Ted Russell Kamp (USA) feat. Tommi Viksten, Janne Haavisto & Tokela, Sellosali 30.1.

3. Frank Turner Folkin ja punkin välimaastossa kulkeva, neljä soololevyä julkaissut brittiläinen laulaja-lauluntekijä saapuu Suomeen minikiertueelle, ja esiintyy Helsingin lisäksi Turussa, Tampereella ja Jyväskylässä. Frank Turner & The Sleeping Souls, Tavastia 18.1.

Musiikki on Treme-sarjassa keskeisessä osassa.

4. Sydän, sydän

Myrskyn jälkeen

Kulmikkaalla outorockillaan Oranssin nuorisotalolta aikanaan startannut kulttibändi on saavuttanut kunnioitettavan kymmenen vuoden iän ja juhlii sitä Tavastialla. Sydän, sydän, Tavastia 25.1.

5. Munch & Mattila

YLE:llä tammikuussa alkava Treme on HBO:n tuottama bluesia tulviva draamasarja, joka sijoittuu Hurrikaani Katrinan jälkeiseen New Orleansiin. Toimittaja-muusikko Esa Kuloniemi valottaa sarjan taustoja omassa radio-ohjelmassaan ja kertoi Cult24:lle, mistä Tremessä on kyse.

Nauska

YHDYSVALTAIN etelärannikolle elokuussa 2005 iskenyt Hurrikaani Katrina oli paitsi luonnonkatastroﬁ, myös paljon muuta. Tuhansia henkiä vaatinut myrsky mursi Louisianan osavaltion pääkaupunkia New Orleansia suojanneet tulvavallit, ja nieli alleen kokonaisen kaupungin. Lopputulos oli humanitäärinen ja poliittinen kriisi, jossa köyhä kantaväestö turvautui hädän keskellä ryöstelyyn, taudit alkoivat levitä ja avun

Bluesministeri Esa Kuloniemi.

saaminen kesti monen mielestä liian kauan. Nyt tuhoalueelle kaavaillaan golf-kenttiä ja vauraita lähiöitä. HBO:n tuottama, YLE:llä tammikuussa alkava Treme sijoittuu aikaan kolme kuukautta tulvan jälkeen. The Wiren tekijöitä vilisevä draamasarja seuraa kansan kaikkia kerrostumia kaupungissa, jossa laki ja järjestys tuntuvat olevan alisteisia oman käden oikeudelle. Kun kaupunki ympäriltä on palasina, tarjoaa rikollisuus keinon selviytyä. Toisen keinon tarjoaa musiikki. Sarja alkaa ensimmäisestä tulvanjälkeisestä Second Linesta. Kyse on Yhdysvaltain sisällissodan poikimasta paraatiperinteestä, jossa New Orleansin asukkaat seuraavat puhallinsoittimista koostuvaa marssiorkesteria, tanssivat, laulavat ja ilakoivat. Kaikki muu saattaa olla katoavaista, mutta musiikki pysyy. – New Orleans on perinteisesti nähty huomattavana erilaisten kulttuurien sulatusuunina. Sen rikkautta ja arvoja nämä eri lähtökohdista tulevat ihmiset pyrkivät sarjassa pelastamaan ja pitämään yllä, kuvailee bluesin saralla vuosikymmenten uran tehnyt Esa Kuloniemi. Bluesministeri-ohjelmaa Radio Suomessa vetävä Kuloniemi lukeutuu sarjan faneihin, ja tulee esittelemään sitä ohjelmassaan samaan aikaan, kun se pyörii YLE:llä. – Oma roolini on valottaa ohjelmani puitteissa sekä YLE:n musiikkisivuilla sarjan esittelemän maailman taustoja ja sitä musiikkia, jota New Orleansissa on luotu.

Ranskasta ja muualta Euroopasta, Karibialta sekä Afrikasta. Kuloniemi kuvailee New Orleansissa kiteytyvän kaiken sen, mikä Yhdysvalloissa on kulttuurisesti hyvää ja arvokasta. Bluesin juuret ovat orjien musiikissa, lauluissa, joita esitettiin heinäpelloilla. Kuloniemi ei silti näe, etteikö se voisi avautua myös ihmisille, jotka eivät kanna esi-isiensä alisteista asemaa perimässään. Blues on vakiintunut osaksi populaarikulttuuria, ja sen orjuuteen liittyvät konnotaatiot ovat suurelta osin valkoisen valtakulttuurin ylläpitämiä. – Tietenkin saatetaan laulaa sellaisella slangilla, jota kaikki eivät tajua. Louisianassa lauletaan aika paljon sekaisin englantia, ranskaa ja kreolia. Sieltä löytyy paljon sekakieltä, josta voi löytää kiehtovia murteellisia ilmaisuja, Kuloniemi kertoo. 30-vuotisjuhlaansa juuri viettäneen Honey B And The T-Bones -yhtyeen perustajahahmo tietää, mistä puhuu. Radio Maﬁassa ja sittemmin Radio Suomessa blues-aiheista musiikkiohjelmaa vuodesta 1990 asti vetänyt Kuloniemi on keväällä lähdössä yhtyeensä kanssa edustamaan Suomea European Blues Challenge -kilpailuun, johon riippumattomat blues-toimijat heidät valitsivat. Lisäksi tiedossa on tuttuun tapaan keikkoja, sekä uusi levy, jolle Kuloniemi lupaa ”uusia kujeita”. Sen enempää hän ei vielä suostu kertomaan, jotta välttyisi huonolta karmalta.

LOUISIANAN alueella tehty blues poikkeaa Kuloniemen mukaan muista Yhdysvaltain suurista keskuksista ainakin siinä, ettei sen keskiössä useinkaan ole kitara, vaan puhallinsoittimet. Perinteessä on kaikuja

Treme YLE TV1:ssä 30.1. alkaen.

Anton Vanha-Majamaa

Treme-sarjassa esiintyvä yhtye Spirit of New Orleans feat. Leroy Jones Storyvillessa 10.–12.1.

Laulaja-kitaristi Joonas Munck ja pop-jazz-muusikko Mikko Mattila ovat tehneet lauluja Lauri Viidan runoihin. Kaksikon lisäksi lavalla nähdään puoliakustinen kokoonpano Oliver Kaiho. Munch & Mattila, Oliver Kaiho, Stoa 20.1.

Sydän, sydän

riitasointuja

Syvältä etelästä

KELLO on puoli neljä aamulla. Haistan etelävaltioiden gumbon- ja hienkatkuisen maailman ympärilläni. Kuulen maailman parhaiden pasunistien pauhun korvissani. En halua palata todellisuuteen. Pakko katsoa vielä yksi jakso. HBO:n tuottama Treme on sarja, jonka alku saattaa tuntua hankalalta. Puolitoistatuntinen pilottijakso sisältää vahvoja hetkiä, mutta levittäytyy nopeasti laajalle ja esittää asiansa niitä turhia selittelemättä, jolloin katsoja saattaa väsähtää. Ei kuitenkaan kannata. Tekijät tietävät, mitä tekevät: suuret tarinat hahmottuvat samaan tapaan kuin The Wiressä. Lopulta kyse on yhdysvaltalaisesta yhteiskunnasta ja siitä, mikä siinä meni pieleen. Blues-entusiastille sarja pursuaa silmäniskuja: cameo-rooleja tekeviä tosielämän muusikoita, sävellyksiä kaukaa radiosoiton tuolta puolen, ammattislangia jota tavis ei puhu. Maallikolle se on verraton väylä bluesin traditioon ja siihen, millaisia merkityksiä ihmiset voivat siitä löytää. Suositeltava sarja kaikille, joita kiinnostaa se, mistä kaikki populaarimusiikki on lähtöisin.

Kuningas herää jälleen henkiin Tammikuun lopulla Finlandia-talossa kuullaan rockin kuninkaan Elviksen musiikkia. HELSINKIIN saapuu esiintymään Elviksen taustabändinä vuosina 1969–1977 toiminut TCB Band sekä 1970-luvulla Elvistä kompannut gospel-kvartetti Elvis’ Imperial. Suomen Elvis fan clubin presidentti Hannu Ignatius, millaisessa iskussa Elvis oli 1970-luvulla? – Pidän kovasti 1970-luvun Elviksen tuotannosta. Elvis oli jo aikuinen mies, äänellisesti huippuunsa kehittynyt. Vuosien 1969–1977 välisenä aikana Elvis teki yli 1100 keikkaa. Melkoinen tahti verrattuna tämän päivän superstaroihin. Elvis suorastaan eli fanejaan varten, jota ei liiemmin hänen 1970-luvun puolivälissä heikentynyt terveyskään hidastuttanut. Elvis äänitti ensimmäisen levynsä jo vuonna 1956. Mistä Elviksen aikakaudesta pidät eniten? – Omasta mielestäni Elvis oli parhaimmillaan 1968–70. Hän oli hyvässä fyysisessä kunnossa, ääni oli vahva ja iso nippu hänen tuotantonsa ehdottomia helmilevytyksiä

muun fan club -edustuksen kanssa. Olen nähnyt TCB-bändin ja Imperialsin ensimmäisen kerran Memphisissä elokuussa 1997. Kyseessä oli Elvis The Concert -produktion ensiilta. Alkuperäisen 1970-luvun kiertuebändin muusikot soittivat siis valkokankaalla esiintyvää konserttiElvistä säestäen. Elvis kuoli 35 vuotta sitten. Mikä miehessä edelleen viehättää? – Se on monien osatekijöiden summa. Siihen vaikuttavat esimerkiksi Elviksen luja ammattitaito ja asenne työtään kohtaan, mutta samalla myös vaatimattomuus ja nöyryys. Lisäksi Elviksen tuotanto on erittäin laaja: se kattaa niin bluesin, countryn, gospelin, rock’n’rollin yhtä lailla kuin joulu- tai lastenlaulut. Pauli jokinen Laulaja Dennis Jale (keskellä) esiintyy alkuperäisten Elvis-muusikoiden kanssa. syntyi tuolloin. 1950-luvun Elvis oli luovimmillaan. Miten kova juttu on saada tällaiset kokoonpanot Suomeen? – Suomalaisia Elvis-faneja on

useita vuosia hemmoteltu konserttikokoonpanoilla, joissa on mukana alkuperäisiä Elvis-muusikoita. Mutta koska muusikot ikääntyvät ja esiintymiset vähitellen harvene-

vat, on selvää, että näistä tilaisuuksista on syytä nauttia. Aiotko itse olla paikalla Finlandia-talossa? – Itse aion olla paikalla, yhdessä

E9JLLA KMGK9DG$ AAJG J9FL9D9$ JACM FA=EAF=F$ E9JA9 QDAH $ E9JA J9FL9KAD9$ BGJE9 MGLAF=F$ MDD9 L9H9FAF=F$ KMK9FF9 @99NAKLG&&

Kevätkauden Café Louhi -konsertit Espoon kulttuurikeskuksessa

ENSI-ILTA : SUOSALO&RANTALA: 4 pientä p annosta. 17.1. /19.1. klo 19

JORMA UOTINEN - Voilà! 9.3. klo 19

ULLA TAPANINEN JA NASEVAT KURTUT

10.3./17.3./5.5./ klo 15, 4.5. klo 19

Pe 25.1. klo 19.00

La 2.3. klo 19.00

Eva ja Manu & Aino Venna

Jaska Lukkarinen Trio & KVR

Samana iltana molemmat folkpop-yhtyeet. Liput 15/10 € Lippupiste

Pe 15.2. klo 19.00

Habadekuk & Polka Chicks

CULT24

MAGAZINE

Musiikki

Tammikuu 2013

Yhdeksän miehen tanskalaisyhtye Habadekuk esittää riemastuttavan show’n, jossa menevät iloisesti sekaisin folk, salsa ja big band jazz. Illan aloittaa Kukka Lehdon ja Teija Nikun muodostama kansanmusiikkiduo Polka Chicks. Liput 15/10 € Lippupiste

Kaksi konserttia herkullista ja taidokasta jazzia Suomen ykkösrivin jazzmuusikoiden kokoonpanoissa: Jaska Lukkarinen, rummut - Jussi Kannaste, saksofoni - Antti Lötjönen, kontrabasso Jussi Kannaste, saksofoni - Teemu Viinikainen, kitara - Joonas Riippa, rummut Liput 15/10 € Lippupiste

Pe 5.4. klo 19.30

22-Pistepirkko

Intensiivinen konserttielämys 33 vuoden kokemuksella. Liput 22/18 € Lippupiste

BREL, SUOSALO JA TEGELMAN Re^blºg irrggºlmª 16.4./17.4. klo 19 MARIA YLIPÄÄ - Onerva 18.4./19.4. klo 19

PIAF - PAKKO SAADA LAULAA! Susanna Haavisto 20.3./22.3. klo 19

ENSI-ILTA :

IIRO RANTALA & RIKU NIEMINEN - KAPSÄKKIPIMEÄÄ 3.5./10.5. klo 19 LIPUT MYYNNISSÄ NYT! 28/24 €

Lippujen hintoihin lisätään palvelupalkkio alk. 1,50 €/lippu Klubitunnelmaisen Café Louhen ovet avataan 30 min ennen konsertin alkua.

Espoon kulttuurikeskus, Louhisali, Kulttuuriaukio 2, Tapiola www.espoo.ﬁ/kulttuurikeskus

Eblªª anbiin^lbmrdlbª ppp'dZilZddb'Û

Musiikkiteatteri Kapsäkki Hämeentie 68 , p. 09 260 0907

Elvis-konsertti (TCB Band, Elvis´ Imperials, Dennis Jale ja Joe Esposito), Finlandiatalossa 23.1.

CULT24

MAGAZINE

Kirjat

Tammikuu 2013

Runotytöstä kasvoi lääkäri ja kirjailija Cult24

Katri Lipson etsi kirjoihinsa aiheita Tsekkoslovakiasta, Neuvostoliitosta ja unista. Hänen toinen kirjansa, Jäätelökauppias, ilmestyi syksyllä. KIRJOITTAMISESTA taukoa pitänyt Katri Lipson pelkäsi jo menettäneensä kirjoittamisentaidon, mikä oli hassua, sillä hän kirjoitti koko ajan jotain. Kirjojansa hän on työstänyt iltaisin, viikonloppuisin ja lomilla. Lipsonilla on takanaan nyt kaksi romaania. Kolmas muhii jo mielessä. – Kyllä. Uusi kirja on jo mielessä, Katri paljastaa ja keskittyy sen jälkeen tiiviisti kahvikuppiinsa. – Aloitan kirjoittamisen tosi toimin vasta ensi keväänä. Otan selvää, olisiko uudella kirjallani tulevaisuutta vai ei. Hän kertoo, että on oikeastaan kirjoittanut aina, siitä lähtien kun oppi kirjoittamaan; ensin satuja ja runoja. Opiskeluaikanaan Ruotsissa hän kirjoitti paljon kirjeitä käsin, sillä soittaminen oli kallista. Hän on myös aina pitänyt päiväkirjaa.

Kirjailija Katri Lipson työskentelee lääkärinä.

VUONNA 1990 Katri työskenteli kuukauden opiskelijoiden vaihto-ohjelmassa Tsekkoslovakiassa sikäläisellä klinikalla, ja löysi siellä aiheita tuleville kirjoilleen. – Näin dokumentteja Neuvostoliitosta eikä aihe jättänyt minua rauhaan. Kirjoitin lyijykynällä yhdellä kertaa 5-6 sivua tekstiä, jossa näkyi jo kaikki ainekset. Olen kuitenkin aina halunnut lääkäriksi eikä minulla ollut rohkeutta täysin heittäytyä kirjoittajaksi. Ennen kuin ensimmäinen kirja, Kosmonautti, päätyi oikealle kustantajalle, kului vuosia, sillä Katri oli koko ajan töissä. – Toinen kirjani, Jäätelökauppias, ilmestyi nopeammin. Kirjasta oli tavallaan jo osia valmiina ja maa oli minulle tuttu. Teimme perheeni kanssa automatkan Itä-Euroop-

sivujen rapinaa

Kirjavinkit Mitä missä milloin 2013 (Otava) Pienten tietokirjojen klassikko, joka sinnittelee joulusta toiseen Suomen ostetuimpien kirjojen listalla. Kirjaa on kivempi plärätä kuin tietokonetta. Näistä saa nätin rivin kirjahyllyyn.

Tuomas Milonoff, Riku Rantala: Karo Hämäläinen: Kolmikulma (WSOY) Mad Manners – seikkailijan etiketti Ajankohtainen trilleri eurokriisin (Johnny Kniga) ympäriltä. FinanssiKattava etikettiopus paljon matkustavalle seikkailijalle maailmantapoihin. Runsaasti kuvia ja väriä. Ethän halua, että sinua pidetään maailmalla junttina suomalaisena?

pelureiden elämä voi olla rankkaa, sillä hävitä ei saa. Joku voi vaikka suuttua. Alan käytäntöjen tuntemisesta on apua.

Janne Flinkkilä: Rautaiset rakastajat – Matkani Erika Eiffelin maailmaan Ulla-Lena Lundberg: Jää (Like) (Teos / Schildts & Söderströms)

Hannu Lehtilä: Tarja Halonen – Paremman maailman puolesta (Tammi)

Vuonna 1972 Yhdysvalloissa syntynyt Erika Eiﬀel antoi kasvot objektiseksuaalisuudelle, kun hän meni vuonna 2007 Pariisissa naimisiin Eiﬀel-tornin kanssa. Toimittaja Janne Flinkkilä kirjoitti naisesta kirjan.

Ensimmäinen naispresidentti kertoo avoimesti ja omalla tyylillään vuosistaan maan äitinä. Halosen 12 vuoteen mahtui paljon haasteita ja suhteiden rakentamista ympäri maailmaa. Ensin tuli leﬀa, nyt kirja.

Tämän vuoden Finlandia-palkinnon voittaja. Kirjaa on myyty jo reilut satatuhatta. Kunnollinen vanhan ajan romaani saaristolaiselämästä ja nuoresta papista perheineen. Meri ja jää voivat kätkeä salaisuuksia.

faktaa Katri Lipson Työskentelee lääkärinä. Asuu perheineen Vantaalla. Esikoiskirja Kosmonautti sai vuonna 2008 Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon. Jäätelökauppias ilmestyi syksyllä 2012.

paan vuonna 1976. Tsekkoslovakiasta jäi sympaattinen kuva. KATRI kertoo, että hänen kirjansa syntyvät pitkän kaavan kautta. Hän hahmottelee henkilöt ja tapahtumat mielessään ja alkaa etsiä niihin liittyvää tietoa kirjoista, elokuvista, musiikista. Arkistoista on apua, jotta historian kohdat, pikku detaljit tulevat oikein. – Muodostan alkuliemen, johon kelpaa kaikki mahdollinen, mitään en aliarvioi. Minulla on huono muisti, joten liemi muotoutuu pikkuhiljaa ja kehittyy kohtauksiksi. Muistiinpanoja tulee tehtyä paljon. Hyvä idea voi helposti unohtua, jos sitä ei kirjoita ylös heti. Luovalla ihmisellä myös unista on paljon apua. – Unet ovat autenttista materiaalia, niistä voi löytää merkityksellisiä asioita. Katri vahvistaa, että kirjoittaminen antaa hänelle voimaa. On kuitenkin tärkeää, että siinä pysyy koko ajan mielenkiinto eikä mene ilo. – On hienoa, että saan olla se joka olen aina ollut. Elämänkokemus tuo itsevarmuutta. – Kirjoittaminen on välillä rankkaa, mutta se on kuitenkin minulle henki ja elämä. Tuija Numminen Katri Lipson: Jäätelökauppias (Tammi)

Kursori odottaa – alahan kirjoittaa

KURSORI vilkkuu tyhjällä ruudulla yksinäisenä. Merkkiäkään ei ole kirjoitettu. Meillä toimittajilla samoin kuin kirjailijoilla on joskus vaikeuksia keksiä mitä kirjoitamme, mistä aloitamme. Silloin olemme kiitollisia parista sanasta tai lauseesta, jotka auttavat kehittämään juttua tai juonta eteenpäin. Joskus se voi olla kiinni jopa yhdestä sanasta. Mutta onko ruutu tyhjä? Ehkä siinä on jo ajatus tai ajatuksen pikkuruinen siemen, joka vain odottaa sopivaa kastelua ja herättelyä, jotta voisi alkaa kasvaa ja kehittyä. Näin vuoden alussa on helppo nähdä myös alkava vuosi kuin tyhjänä paperina tai ruutuna edessään. Siihen voi alkaa kirjoittaa uudenlaista tarinaa, sallia uusien henkilöhahmojen astua sisään. Joku heistä kävelee ehkä vain hetken aikaa siinä mukana, joku toinen jää pidemmäksi aikaa. Siihen voi piirtyä uusia polkuja, uusia uria, joille astuminen voi vaatia hieman enemmän uskallusta, johon olemme aiemmin tottuneet. Helpointa on kopioida vanha vuosi ja siirtää se suoraan uudelle vuodelle. Helppoa ja turvallista, mutta aika tylsää. Sormet näppäimille, nyt!

CULT24

MAGAZINE

Museot

Tammikuu 2013

11 Cult24

Noora ja Kimmo Schroderus rakensivat Maailman.

Pieni, suuri ja yhteinen mittakaava SYNKÄT rakennelmat nousevat kylmän kiiltävän metallitien molemmin puolin. Tiellä lojuu vääristyneitä autoja. Punasilmäiset ihmisirvikuvat seisoskelevat sakeissa, yksinäinen tyyppi oksentaa kauempana. Lähempi tarkastelu osoittaa, että muutama ukkeli tönöttää maalattujen dominokeksien päällä. Alumiinia, pronssia ja muovia, dystopiaa ja vääntynyttä huumoria. Vinksahtaneen maiseman takana hymyilevät sen luojat, parimetrinen Kimmo ja päätä lyhyempi Noora Schroderus. Kyseessä on taiteilijapariskunnan ensimmäinen yhteisteos, massiivinen Maailma. – Tämä on sellainen erikoistumis-yhteistyö: me molemmat olemme saaneet keskittyä omiin spesialiteetteihimme. Mua ei esimerkiksi ihmishahmot niinkään kiinnosta, Kimmo Schroderus nauraa kumisten. Kimmo tunnetaan suurten teosten taiteilijana, metallin muovaajana. Nooran kädenjälki on miniatyyriä. Yhteisen mittasuhteen, 1:18, löytyminen oli yhteistyön ydin. – Vaikka tämä oli meille kummallekin vapaa testialusta, oli meillä selkeät roolit, kertoo Noora ja katselee paristasadasta eri palasesta koostuvaa Maailmaa. – Ei me oltu vielä valmiita yhtenäiseen teosklönttiin, tämä oli hyvä aloitus yhteistyölle. JOKAINEN asuntoremppaa tehnyt tietää, että pariskuntaproggikset ovat riskejä. Schroderustenkin matka yhteisteokseen syntyi hiljalleen. Arkikeskustelu viritti pohjan yhteiselle

TAITEEN jälkeen avioparin suurin yhteinen nimittäjä ovat perheen autot – Piiska, Mathilda ja Pantera. Niiden kolmen vuoden aikana, jolloin pari Maailmaa työsti, suuri osa palavereista käytiin auton etupenkillä körötellen. Autoﬁilistely on Schroderuksille peruskruisailua vakavampaa: lomia vietetään ratatapahtumissa ja uutena vuotena on valettu Panteran korista irronnutta tinaa. Joulupiparit ovat luonnollisesti ajopelien mallisia ja pariskunnan autoblogi muistuttaa peruspohjanmaalaisen autorassaajan lapsekasta intoilua. Maailma-teos tuntuukin olevan vain luonnollista jatkumoa pariskunnan yhteenhitsautuneelle elämälle. Silti yhteisteos vaatii joustavuutta ja tilaa, kaikkea ei voi suunnitella etukäteen keskustelemalla. – Mä olen niin old school, että ajattelen luovan ajattelun tapahtuvan siinä työstämisen aikana, sanoo Kimmo. – Tietenkin välillä kävi niin, että puhuttiin jostain yksityiskohdasta, ja sitten kun toinen tuli näyttämään lopputulosta, sitä olikin, että ei hemmetti, tommonenko siitä nyt tuli,

Katso arvio sivulta 22

Kari Siltala

Schroderuksen taiteilijapariskunta loi maailman ja löysi kolmannen ajattelun. Ja rassasi siinä välissä autoja. Näyttely on esillä Amos Andersonin taidemuseossa.

idealle, työtavat sallivat tilaa osallistumiselle. – Kuvanveistäjänä sitä usein tarvitsee apukäsiä teosten siirtelyyn. Fyysisen työn jakaminen sujui luontevasti, pohtii Kimmo. On huomautettava, että Schroderukset ovat niitä aviopareja, jotka yksinkertaisesti tekevät kaiken yhdessä: – No netissä surﬀaillaan eri sivuilla, väittää Kimmo. – Mutta lähes kaikki konkreettinen tehdään yhdessä. Me asumme eristyksissä maalla Salossa ja molempien työhuoneet ovat talossamme. Aamulla herätään ja painutaan töihin. Tulee semmoinen maanviljelijä-ﬁilis: toinen lähtee pellolle, toinen navettaan.

Autot ovat keskeisessä osassa Schroderusten taidetta ja elämää. kuvailee Noora ja Kimmo nyökyttelee. – Meitä kuitenkin yhdistää ajatus huolellisuudesta. Se on tärkeää, ettei tarvitse mennä toisen perässä jälkiä korjailemassa, jatkaa Kimmo ja katsoo vaimoaan vahvistusta hakien. Se tulee. Pariskunnalla on luonteva yhteinen rytmi. Monella tapaa Maailma on loppuunhiotun luovan kommunikaation tulos. – Musta tuntuu, että meille kehittyi sellainen kolmas mieli, yhteinen taiteellinen ajattelu, tiivistää Noora. Maria Hakala Schroderusten Maailma-näyttely Amos Andersonin taidemuseossa 4.2. asti.

faktaa Kimmo Schroderus (s. 1970) on Ars Fennicalla vuonna 2004 palkittu kuvanveistäjä, jonka ura on edennyt eroottissävyisistä nahkatöistä massiivisiin patsaisiin. Stadilaiset tuntevat hänet esimerkiksi Tallinnanaukion Kuru-teoksesta. Noora Schroderukselta (s. 1982) nähdään pariskunnan yhteisnäyttelyssä esimerkiksi nukkekodin elottomalla maailmalla leikittelevä Kaikki on valmiina sinua varten.

CULT24

MAGAZINE

Näyttelykalenteri

Tammikuu 2013

Näyttelyt pääkaupunkiseudulla • kevät 2013 TAIDEMUSEOT:

Valokuvataiteen museo

Kiasma

Valokuva taiteeksi, Hannula & Hinkka -kokoelma, 16.1.–21.4. Kotimaisten valokuvaajien lisäksi Hannula & Hinkka -kokoelmaan kuuluu valokuvia nimekkäiltä ulkomaisilta valokuvaajilta kuten Édouard Boubat, Henri Cartier-Bresson ja Larry Clark. Nelli Palomäki, 16.1.–21.4. Palomäki on tehnyt viime vuosina läpimurron sekä Suomessa että kansainvälisesti klassisen kauniilla ja maagisen koskettavilla muotokuvillaan. Eeva-Mari Haikala, 16.1.–10.3. Kuvataiteilija Eeva-Mari Haikalan ominta aluetta ovat kameralle tehdyt performanssit. Suomi – Finland, 15.2.–19.5. Kuvasarja katsoo Suomea yksityiskohtien kautta. Se kokoaa yhteen kirjon kliseitä ja yllätyksiä. Mukana teoksia 11 valokuvaajalta. Tuomo Rainio, 15.3.–19.5. Kuvataiteilija Tuomo Rainio käsittelee kuvan ja tapahtumallisuuden suhdetta. Maanantai-kollektiivi, 24.5.–1.9. Lofooteilla syntyneet työt ovat tulos taiteilijakollektiivin leikkimielisestä uteliaisuudesta. Arjen paratiiseja, 24.5.–1.9. Julius Koivistoisen dokumentaarinen kuvasarja erilaisten helsinkiläisten arjesta yhdistää ihmisen ja miljöön elokuvallisella tavalla toisiinsa.

Mannerheiminaukio 2 Tosi kyseessä, 10.3. asti. Laajassa kolmen kerroksen kokoelmanäyttelyssä pohditaan dokumentin käyttöä nykytaiteessa. Jouko Lehtola, 8.2.–18.8. Jouko Lehtolan valokuvia Kiasman kokoelmista. Dan Perjovschi, 8.2.–18.8. Näyttely on ahkerasti maailman museoita ja näyttelyitä kiertävän romanialaisen Dan Perjovschin ensiesiintyminen Suomessa. Eija-Liisa Ahtila: Rinnakkaiset maailmat, 19.4.–1.9. Näyttely esittelee EijaLiisa Ahtilan uusimpia teoksia. Marja Kanervo, 17.5.–29.9. Suomalaisen tilataiteen uranuurtajan Marja Kanervon laajan näyttelyn painopiste on uusissa, tätä näyttelyä varten toteutettavissa teoksissa.

Ateneum Kaivokatu 2 Symbolismin hengessä, 28.4. asti. Symbolismin hengessä on viiden näyttelysalin laajuinen kokonaisuus Ateneumin kokoelmien yhteydessä. 52 sielua, 17.2. asti. Esiteltävien 52 taiteilijan joukossa on mukana muun muassa Vincent van Gogh, Claude Monet, Paul Gauguin, James McNeill Whistler, Piet Mondrian, Edvard Munch, Paul Signac ja Wassily Kandinsky. Eero Järnefelt 150 vuotta, 25.1.–28.4. Näyttelyssä on esillä kaikkiaan noin 150 teosta. Linnan aarteet, 12.4.–1.9. Presidentinlinnan peruskorjauksen aikana on ainutlaatuinen mahdollisuus tutustua rakennuksen kätkemiin aarteisiin Ateneumissa.

Cygnaeuksen galleria Kalliolinnantie 8 Perusnäyttely avoinna 1.5. alkaen. Cygnaeuksen gallerian kokoelma käsittää pääasiassa suomalaista 1800-luvun maalausja veistotaidetta.

Taidekoti Kirpilä

Kaapelitehdas

Gallen-Kallelan museo Gallen-Kallelan tie 27, Espoo Akselin aarteet, 12.5. asti. Koko perheelle suunnattu seikkailullinen ja toiminnallinen näyttely taidetta ja Akseli GallenKallelan aikaa lapsen näkökulmasta. Puuromaalari ja Suomi-poika – Pohjoismaiset taiteilijaboheemit, 18.5.–1.9. Boheemit tarkastelee Akseli Gallen-Kallelaa sekä hänen pohjoismaisia taiteilijaystäviänsä, jotka muodostivat 1880-luvun Pariisissa oman toveripiirinsä.

Villa Gyllenberg

Sinebrychoffin taidemuseo Bulevardi 40 Romanttinen näkymä – kokoelma Rademakers, 20.1. asti. Kirjailija, televisiotuottaja ja taiteenystävä Jef Rademakersin taidekokoelma käsittää yli sata romantiikan kauden maalausta. Michelangelo ja Sikstuksen kappeli, 15.2.–19.5. Piirustuksia ja taideteoksia Casa Buonarrotin kokoelmista Firenzestä.

Michelangelon teoksia esillä Sinebrychoﬃn taidemuseossa.

Helsingin taidemuseo Tennispalatsi Nanna Susi – Underneath the Eyes, 20.1. asti. Nanna Suden uusissa teoksissa varhaistuotannon maisemat ovat vaihtuneet vaikuttaviin ihmishahmoihin ja ekspressiivisiin muotokuviin. The Making of Iron Sky, 20.1. asti. Iron Sky -elokuvan visuaalisesta suunnittelusta ja yhteisöllisestä tuotantoprosessista kertova näyttely. Tulilintu ja lumineito – Satumaisia teoksia Tretjakovin gallerian kokoelmista, 15.2.–26.5. Venäläiset sadut ja kansantarinat heräävät henkiin 1800-luvun lopun venäläisten mestareiden teosten kautta. Marjatta Tapiola, 15.2.–26.5. Näytelyssä suomalaisen taidemaalauksen voimahahmon Marjatta Tapiolan (s. 1951) merkittävimmät teokset.

Kuusisaarenpolku 11 Pysyvässä näyttelyssä esillä Signe ja Ane Gyllenbergin kulttuuriperintö ja taidekokoelma.

Pohjoinen Hesperiankatu 7 Taidekoti Kirpilä on lääkäri Juhani Kirpilän (1931–1988) Kulttuurirahastolle lahjoittama koti, jossa on esillä hänen keräämänsä suomalaisen taiteen kokoelma. Suljettu remontin takia 28.2. asti.

OTA TALTEE N

EMMA, Espoon modernin taiteen museo WeeGee-talo, Ahertajantie 5, Espoo Per Maning – valokuvia ja videoteoksia, 6.3.–9.6. Näyttely esittelee laajan valikoiman norjalaisen Maningin taidetta 1980-luvulta tähän päivään. Väiski Vemmelsääri ja kumppanit, 6.3.–5.5. Warner Bros. -studion animaatiopiirustuksia vuosilta 1930–60. Maailma matkalaukussa – Juhani Harrin esinekoosteita, 17.3. asti. Näyttelyssä Harrin taidetta 1960-luvun varhaisista teoksista aina 2000-luvun teoksiin. Teemanäyttely kokoelmassa: Punainen, 31.12. asti. Saastamoisen säätiön taidekokoelmasta poimitut 40 teosta edustavat eri aikakausia ja kuvataiteen koko kenttää.

neen, mutta toden tuntuisen maailman. Steve McCurry, 1.6.–4.8. Maailmankuulun kuvajournalistin suurnäyttely. Gun Holmström: Kiwi in Love, 12.1.–3.3. Surrealismin hengessä syntynyt sarja videoita, valokuvia ja veistoksia. Tuula Närhinen: Bokeh, 9.3.–14.4. Teos käsittelee merkin muodostumista kuvassa, kielessä ja kulttuurissa. Anna-Lea Kopperi: Plants for Free, 20.4.–26.5. Videoinstallaatio on dokumentointi Intiassa, Armeniassa ja Suomessa toteutetusta Plants for Free -performanssista.

Vantaan taidemuseo Myyrmäkitalo, Paalutori 3, Vantaa Drawing in the Flesh, 13.2.–7.9. Näyttely pureutuu suomalaiseen piirustustaiteeseen nykytaiteen ja taidehistorian näkökulmista.

Didrichsenin taidemuseo Kuusilahdentie 1 Maya III – Life, Death, Time, 28.4. asti. Näyttely esittelee mayojen dualistista maailmankatsomusta, jossa elämän, kuoleman ja ajan käsitteet kietoutuvat toisiinsa.

Taidehalli Nervanderinkatu 3 Leena Luostarinen – Tiikerinpiirtäjä, 12.1.–3.3. Mittava retrospektiivi esittää teoksia Luostarisen koko 40-vuotiselta uralta. Karjala! 9.3.–14.4. Kymmenen nykytaiteilijan näyttely purkaa Karjalaan liittyviä myyttejä, stereotypioita ja tunteita. Tarmo Paunu, 20.4.–26.5. Paunun ekspressiivisiä maalauksia kansoittavat historialliset ja arkisen hupaisat hahmot, joiden edesottamukset piirtävät esiin nyrjähtä-

Amos Andersonin taidemuseo Yrjönkatu 27 Oliver Whitehead: Dreamless, 15.2.– 6.5. Brittiläisen, Suomessa asuvan taiteilijan videoista, valokuvista ja piirustuksista koostuva näyttelykokonaisuus, jonka teemana lasten hulvattomat ja yltäkylläiset kakkujuhlat. Metsäretki, 1.3. alkaen. Suomalaisten taidesäätiöiden yhdistyksen (STSY) kokoelmista koko perheen näyttely on kaikki aistit haastava yllätyksellinen löytöretki metsään Suomen taiteen klassikoiden opastuksella. Art Déco ja taiteet – France-Finlande 1905–1935, 8.3.–21.7. Kun klassismi palasi pariisilaisvaikuttein Suomen kuvataiteisiin 1900-luvun alussa. Näyttelyssä on myös ainutlaatuisen elegantteja ranskalaisia Art Déco-esineitä.

ERIKOISMUSEOT: Teatterimuseo Kaapelitehdas Kuvia nyky-Suomesta, 2.6. asti. Kuvia nyky-Suomesta nostaa esiin tämän vuosituhannen teatterin uudenlaisen yhteiskunnallisuuden. Anna Viebrock – näyttämösuunnittelu arkkitehtuurina, 31.3. asti. Saksalainen lavastaja, pukusuunnittelija ja ohjaaja Viebrock kuuluu maansa merkittävimpiin ja kansainvälisesti menestyneimpiin teatteriammattilaisiin. Tunteita ja eleganssia – Eino Partasen teatterivalokuvia 1930-luvun Viipurista, 26.4.–25.8. Valokuvaaja Eino Partasen ottamat valokuvat kertovat 1930-luvun Viipurin vireästä teatterielämästä.

Kulttuurien museo Tennispalatsi Kaukaa haettua, 19.5. asti. Perusnäyttely Kaukaa haettua asettaa kokoelmien karttumisen laajempiin kulttuurihistoriallisiin kehyksiin kertomalla mistä, milloin, miksi ja kenen tuomina kokoelmat ovat päätyneet Suomeen. Olipa kerran ihan pimeetä, 3.2. asti. Näyttely on tarina ihmisen ja energiankäytön historian vaiheisiin.

Suomen kansallismuseo Mannerheimintie 34 Lasiin prässättyä protestia – suurmieslaseja ja vaakuna-asetteja, 31.3 asti. KeskiSuomen museon tuottama näyttely kertoo 1900-luvun alun sortovuosien heijastuksista suomalaisiin puristelasiesineisiin. Lisäksi pysyvä perusnäyttely. Avartuva maailmankuva – kartta-aarteita A. E. Nordenskiöldin kokoelmasta, 26.4.–27.10. Näyttely esittelee tutkija ja löytöretkeilijä Adolf Erik Nordenskiöldin (1832–1901) historiallisten karttojen, maantieteellisen kirjallisuuden ja matkakertomusten harvinaisen kirjakokoelman.

Lelumuseo Hevosenkenkä WeeGee-talo, Ahertajantie 5, Espoo Hyvät, pahat ja hassut lelut, 10.3. asti. Erikoisnäyttely esittelee suomalaista leikkikalumuotoilua ja -tuotantoa 1800-luvun lopulta nykypäivään. Fantastista! 22.3. lähtien. Fantasiamaailmat leluissa ja tarinoissa -erikoisnäyttely.

Helsingin kaupunginmuseo Made in Helsinki 1700–2012, 1.9. asti (Hakasalmen huvila). Näyttelyssä esillä helsinkiläistuotteita hopeapikareista emaliämpäreihin, taﬀelipianoista verhotupsuihin, ateljeehatuista ulkoiluhaalareihin Lasten kaupunki (Sederholmin talo). Kantakaupungin vanhin talo kutsuu leikkimään 1700-luvun puodissa, raapustamaan rihvelitauluun kansakoulun pulpetissa ja vierailemaan 1970-luvun mummolassa. Hulluna Helsinkiin, 6.6. alkaen (Soﬁankatu 4). Näyttely tarjoaa Helsingin historiasta selkeän yleisesityksen, jossa kaupungin menneisyyttä lähestytään uudella tavalla. Lähtökohtana ovat yleisökyselyn pohjalta valitut helsinkiläisten lempipaikat ja kaupunkilaisten tarinat.

Arkkitehtuurimuseo Kasarminkatu 24 Unbuilt Helsinki, 25.2. asti. Näyttely esittelee rakentamatonta kaupunkia ja sen asukkaita. Pilvilinnoja – Pöydälle jääneitä suunnitelmia, 25.2. asti. Näyttelyssä esillä mm. Eliel Saarisen Kansainliiton palatsi Geneveen, Chicago Tribune Tower ja Kalevalatalo sekä kaupungintalosuunnitelmia. Glenn Murcutt – Arkkitehtuuria paikan ehdoilla, 6.3.–26.5. Australialainen Glenn Murcutt (s. 1936) on tullut maailmanlaajuisesti tunnetuksi ympäristöä kunnioittavasta arkkitehtuuristaan. Light Houses – Nuorta pohjoismaista

arkkitehtuuria, 7.6.–22.9. Kattava läpileikkaus pohjoismaiseen nykyarkkitehtuuriin 32 nuoren arkkitehdin ja arkkitehtitoimiston töiden kautta.

Helsingin yliopistomuseo Snellmaninkatu 3 Löytöjä – taidetta kampuksilta, 17.2. asti. Muotokuvapainotteinen näyttely yliopiston kätköistä. Teoksia ajalta 1750– 2012. Epävakauden museo, 22.3.–2.6. Näyttelyssä esitellään taiteen ja tieteen tapoja tarkastella ympäröivää todellisuutta ja sen epävakautta. Tarkastelijoina taiteilijat Milja Laurila, Teemu Lehmusruusu, Ida Palojärvi ja Sakari Tervo.

Design-museo Korkeavuorenkatu 23 Fiber Futures – Japanin tekstiilitaide tänään, 1.2.–5.5. Näyttely avaa Designmuseon 140-vuotisjuhlavuoden. Näyttelyn ovat tuottaneet yhteistyössä Japan Society (New York), International Textile Network Japan ja Tama Art University Museum. Ivana Helsinki 15 – matkalla kotiin, 1.2.–7.4. Näyttely esittelee vuosien varrelta Ivana Helsingin kauneimmat vaatteet, värikkäimmät kuosit sekä näytöstaltioinnit.

Heureka

CULT24

Päivälehden museo Ludviginkatu 2-4 Oi aikoja, oi tapoja! Maailma Kari Suomalaisen silmin, 3.3. asti. Kari Suomalaisen (1920–1991) pilapiirrokset kommentoivat elämää muuttuvassa Suomessa. Harald Hirmuinen – 40 vuotta kalpaa ja kaulinta, 21.3.–6.10. Lapsille ja lapsenmielisille suunnattu näyttely tunnetusta sarjakuvasankarista.

Vantaan kaupunginmuseo Hertaksentie 1 Tarinamme Helsingestä Vantaaksi, 31.1. asti. Näyttely kuvaa Helsingin pitäjän kehitystä nykyiseksi yli 200 000 asukkaan Vantaan kaupungiksi. Nissbackan kartano & Laila Pullinen – Rälssitilasta veistospuistoksi, 20.3.–11.8. Näyttely yhdistää kuvanveistäjä, professori Laila Pullisen taidetta ja Nissbackan kartanon vuosisataisen kulttuuriperinnön.

Luonnontieteellinen museo Pohjoinen Rautatiekatu 13 Vampyyrin varjostamat – lepakoiden salainen maailma. Perusnäyttelyiden lisäksi koko kevään kestävä vaihtuva näyttely kertoo ainutlaatuisista yön lentävistä nisäkkäistä sekä kahden maailman kohtaamisesta – lepakoiden ja ihmisten.

Kuninkaalantie 7, Vantaa 20X0 – Matka tulevaisuuteen, 27.1. asti. Näyttely on kaupunkisimulaattori, joka tutustuttaa tulevaisuuden asumiseen, liikkumiseen, kuluttamiseen ja terveydenhuoltoon. Klima X, 3.2. asti. Näyttely ilmastonmuutoksesta ja elämästä lämpenevässä maailmassa. Body Worlds, 16.2. alkaen. Näyttely ihmiskehon ainutlaatuisuudesta ja toiminnasta.

Jouko Lehtolan valokuvia Kiasmassa.

Espoon kaupunginmuseo WeeGee-talo, Ahertajantie 5, Espoo Aikamatka Espoossa, 31.3 asti. Perusnäyttely kertoo Espoon historiasta esihistoriallisista ajoista lähtien tähän päivään saakka. Ennen ja nyt – Espoo nuorin silmin, 31.3. asti. Espoolaiset lähiöt nähdään uusin silmin Metropolian mediatekniikan opiskelijoiden luomissa videoteoksissa, joissa elävä kuva yhdistyy Espoon kaupunginmuseon historiallisiin valokuviin.

Sotamuseo Hakkapeliitoista rauhanturvaajiin, 8.3. alkaen (Liisankatu 1). Näyttelyssä kerrotaan Puolustusvoimien historiaa ja Suomen sotahistoriaa ja esillä on univormuja, aseita, kunniamerkkejä, taidetta, valokuvia ja kalustoa. Autonomiasta Atalantaan, 11.5.–30.9. (Maneesi, Suomenlinna). Näyttelyssä läpileikkaus sotahistoriasta. Kävijällä mahdollisuus päästä myös itse kokeilemaan sotilaan varustusta.

Leena Luostarisen näyttely Taidehallissa.

MAGAZINE

Näyttelykalenteri

Tammikuu 2013

CULT24

MAGAZINE

Museot

Tammikuu 2013

Ateneum ja Emma mukana Google Art Projectissa Ateneum ja Emma ovat ensimmäiset suomalaiset museot Googlen taidesivuilla.

tunnetuksi ja saavutettavaksi myös muualla kuin oman museon tiloissa, sanoo Ateneumin museonjohtaja Maija Tanninen-Mattila.

GOOGLE Art Project lanseerattiin pari vuotta sitten. Sivustolla voi tehdä virtuaalisia matkoja maailman merkittävimpiin taidemuseoihin. Museot on kuvattu ja verkossa niissä pääsee liikkumaan Street View -kierroksen avulla. Google Art Projectissa on mukana lähes 200 museota ympäri maailmaa. Omalla kotikoneella voi käydä tutustumassa maailman huippumuseoihin, kuten Wienin Leopold-museoon, New Yorkin modernin taiteen museoon MoMAan, Pariisin D’Orsay -museoon ja Amsterdamin Rijksmuseumiin. Taideteoksia sivuilla on yli 35 000 kappaletta. Suomalaisista museoista ensimmäisenä mukaan pääsi Espoon modernin taiteen museo EMMA, jonka teoksia sivustolla on ollut viime kesästä lähtien. Nyt toisena museona mukaan pääsi Ateneum. – Näkökulmamme on nimenomaan taidekasvatuksellinen: Google Art Project on erinomainen tapa tuoda kuvataidetta niiden ulottuville, jotka syystä tai toisesta eivät pääse vierailemaan museoissa teosten äärellä. Ateneum on Suomen kansallisgalleria ja tärkeä perustehtävämme on tehdä taidekokoelmaamme

ATENEUMIN taideteokset kuvataan ja yleisölle kuvat julkaistaan tulevan vuoden aikana. Ateneumin kokoelmassa olevista teoksista museon asiantuntijat ovat valinneet nettigalleriassa esiteltäväksi kansainvälistä taidetta, Suomen luontoa ja talvea kuvaavia teoksia, Kalevala-aiheisia maalauksia sekä naistaiteilijoiden töitä. – Google Art juontaa juurensa Googlen perusﬁlosoﬁaan – tuoda maailmassa oleva tieto kaikkien haettavaksi ja saavutettavaksi. Suomalainen yhteiskunta ja identiteetti ovat vahvasti sidoksissa kulttuuriperintöömme. Taideteosten digitointi on erinomainen esimerkki siitä, kuinka internet voi tarjota uusia mahdollisuuksia taiteen kuluttamiseen ja saada taiteen tavoittamaan enemmän ihmisiä, sanoo Google Finlandin maajohtaja Anni Ronkainen. Ateneumin on helpompi saada Google Art Projectiin teoksiaan esille kuin EMMAn. EMMAssa on esillä runsaasti nykytaidetta, joita suojaavat tekijänoikeudet. Pauli Jokinen Tältä näyttää Musée d’Orsay Pariisissa. Kuvakaappaus Google Art Projectin sivuilta.

www.googleartproject.com

Rakentamaton Helsinki OLETKO koskaan miettinyt, miltä Helsinki näyttäisi, jos keskellä Hakaniemen toria komeilisi teatteri tai Kalastajatorpalla kohoaisi jättiläismäinen kivilinna, jonne olisi haudattu suomalaisia suurmiehiä? Arkkitehtuurimuseon kokoelmista koottu Pilvilinnoja – Pöydälle jääneitä suunnitelmia -näyttely esittelee arkkitehtien toteutumattomia suunnitelmia. Nämä piirustukset ovat arkkitehtuurin historian kannalta usein mielenkiintoisempia kuin itse toteutuneet suunnitelmat. Niihin kun eivät ole vaikuttaneet rakennuttajan muutosehdotukset ja säästötoimet. Museon arkistonhoitaja Elina Standertskjöld valitsi piirustusten joukosta kolme mielenkiintoista luonnosta.

HELSINGIN vaihtoehtoista kaupunkikuvaa esittelevät Unbuilt Helsinki -näyttelyn pienoismallit. Miltä pääkaupunki näyttäisi, jos kunnianhimoiset, jopa utopistiset suunnitelmat olisivat toteutuneet? Opiskelijat sekä nuoret arkkitehtuurin ja muotoilun ammattilaiset ovat työpajoissa tutustuneet Arkkitehtuurimuseon kilpailuarkistoon, perehtyneet Helsingin toteutumattomiin arkkitehtisuunnitelmiin ja niiden pohjalta rakentaneet pienoismalleja suunnitelmista. – Näyttelyn tarkoituksena on esitellä toinen versio Helsingistä. Emme kritisoi olemassa olevaa kaupunkia, vaan haluamme herättää keskustelua vaihtoehtoisista mahdollisuuksista, kertoo näyttelyn kuraattori Nene Tsuboi. Näyttelyssä on nähtävillä muun muassa Rautatieaseman, Stockmannin tavaratalon, Kiasman ja Eduskuntatalon vaihtoehtoiset pienoismallit.

Villa Nikolajeﬀ, 1917

Kalevalatalo, 1921

Kansanteatteri, 1934

Venäläistaustainen autokauppias Sergei Nikolajeﬀ pyöritti Hankkijan talossa autokauppaa 1910-luvun alussa. Vuoteen 1917 mennessä Nikolajeﬃlle oli kertynyt omaisuutta niin paljon, että hänellä olisi ollut varaa rakennuttaa loistelias yksityispalatsi nykyisen Venäjän suurlähetystön tontille Kaivopuistoon. Talon suunnitteli Jarl Eklund. Talo jäi kuitenkin rakentamatta, kun autokauppias pakeni maasta Venäjän vallankumouksesta johtuen.

Eliel Saarinen suunnitteli vuonna 1921 Munkkiniemen Kalastajatorpalle Kalevalatalon, jonka oli tarkoitus toimia Kalevalaseuran toimitalona. Valtavassa kivilinnassa olisi ollut amﬁteatterin muotoinen juhlasali, konserttisali, suomalaisen kulttuurin museo ja kirjasto. Sinne olisi myös haudattu maamme suurmiehet. Talon rakentaminen kariutui rahoitusvaikeuksiin ja Akseli Gallen-Kallelan aktiiviseen vastustukseen.

Keskelle Hakaniemen toria kaavailtiin vuonna 1934 arkkitehti P. E. Blomstedtin suunnittelemaa tuhatpaikkaista teatteria ja Kansanravintolaa. Teatteri olisi ollut aikanaan huippumoderni, sillä näyttämöt olisivat toimineet sähkömoottoreilla ja siellä olisi näytetty myös ﬁlmejä. Arkkitehdin suunnitelmissa yleisö olisi myös päässyt ajamaan autoilla suoraan lavan eteen.

Näyttelyt Pilvilinnoja – Pöydälle jääneitä suunnitelmia ja Unbuilt Helsinki 25.2. asti Arkitehtuurimuseossa.

Jenni Tepsa

Hirviöiden puolestapuhuja PELISUUNNITTELIJANA kunnostautunut ruotsalainen Anders Fager tekee nimeään tunnetuksi kirjailijana. Vuosia tarinoita kirjoittanut Fager on vahvasti sitä mieltä, että kirjat ovat saaneet kilpailijoita muista medioista. Nykypäivänä tietokonepelit, televisiosarjat ja kirjat varastavat ideoita toisiltaan. – Jos katsoo 15 vuoden takaisia televisiosarjoja, onko ihme, että ihmiset lukivat kirjoja. Nykyään esimerkiksi Sopranos on niin hyvin kirjoitettua tekstiä, että se kilpailee kirjojen kanssa tavalla, joka ei aiemmin ollut mahdollista. Kuin myös tietokonepelit ja sarjakuvat. Kaikki ne kertovat tarinaa ja niissä on monipuolisia henkilöhahmoja, pohtii Anders Fager. Kirjailijan esikoisromaani Pohjoiset kultit kokoaa yhteen lyhyitä kauhukertomuksia. Kirjoittaessaan Fager tykkää leikkiä tosiasialla, että lukija on hirviöiden puolella. Siten lukija alkaa sympatisoida jopa kylmäverisiä murhaajia, jotka tappavat vain omaa etuaan ajatellen. – Monet rikosdekkarit ovat pelottavampia kuin minun kirjani. Niissä on seksuaalista väkivaltaa ja niissä tapahtuu todella brutaaleja rikoksia. Miksi ne eivät ole kauhua ja minun kirjani ovat? Mikä lopulta edes on kauhua? Juuri ristiriitaisten tulkintojen takia Fager karsastaa lokerointia. Jos kirja on hyvin kirjoitettu, on se hänestä lukemisen arvoinen. – Pidän todella omituisista asioista. Asi-

oista, joista ei tiedä, ovatko ne unta, fantasiaa vai todellisuutta. Olen raivoissani kauhukirjallisuudesta, jossa lopussa paljastuu, että siellä heilui vain joku heppu maskin takana. Se on kauheaa, lukijan aliarvioimista. – Omat ideani lähtevät liikkeelle päähänpistoista. Kehittelen ja katson, johtavatko tyhmältäkin vaikuttavat ajatukset mihinkään. Vaikka lukija ei pidä hirviöistäni, pitää hän siitä, miten ne on kuvailtu, toteaa Fager. LÄHESKÄÄN kaikki kirjailijan ideat eivät toteudu. Omalle tekstille sokeutuu helposti, kun sen parissa viettää useita kuukausia. Siksi Fagerin mielestä osaavasta editoijasta on korvaamaton apu. Tuoreet silmät näkevät epäkohdat paremmin kuin kirjailija, jolle tarinan pienimmätkin yksityiskohdat ovat selvillä. – Niin kauan kuin ollaan samoilla linjoilla yleiskuvasta, on toinen mielipide vain avuksi. Omakustannekirjoja lukiessa huomaa, että vaikka ne olisivat kuinka kunnianhimoisia, ei niistä ole editoitu oleellisia asioita pois. Fagerin mukaan kauhukirjallisuudella pyyhkii Ruotsissa kuitenkin hyvin. Kauhusta teki sosiaalisesti hyväksyttävää kirjailija nimeltä John Ajvide. Hänen vanavedessään seuraavat myös muut kirjailijat, joiden teoksia ei enää tungeta kirjakauppojen syrjäisiin nurkkiin. – Olemme muiden kirjailijoiden joukossa, mikä lisää näkyvyytämme. Suosioon vaikuttavat myös hyvät televisiosarjat. Keskiikäiset kirjastonhoitajat katsovat True Bloodia Täydellisten naisten sijaan. Jenni Tepsa Anders Fager: Pohjoiset kultit (Atena)

Anders Fagerin mielestä kauhusta on tullut salonkikelpoista.

UUDISTUNUT OPAS KULTTUURIN SEKAKÄYTTÄJILLE Näyttelykalenteri, teatterikalenteri, konserttikalenteri, kulttuurialan uutiset ja tiedotteet, haastattelut, arvostelut ja paljon muuta.

Facebook.com/cult24

Kalle Assbring

Ruotsalainen kirjailija Anders Fager on raivoissaan kauhukirjallisuudesta, joka aliarvioi lukijan. Televisiosarjoja hän pitää suurena uhkana kirjallisuudelle.

CULT24

MAGAZINE

Kirjat

Tammikuu 2013

@Cult24Finland

PS. Meillä ei ole maksumuuria (edes paperilehdessä).

CULT24

MAGAZINE

Teatteri

Johanna Terhemaa

teatteritärpit

Tammikuu 2013

1. Amarillo Meksikolainen Teatro Linea de Sombra –teatteri vierailee kiertueellaan myös Espoossa. Visuaalinen esitys kertoo onnen tavoittelusta ja toivosta. Amarillo, Espoon kaupunginteatteri, Louhisali 30.1.–2.2.

2. Frankenstein Mary Shelleyn klassikkoromaaniin perustuva Nick Dearin näytelmä kertoo ihmisen kaksijakoisuudesta, rakkaudesta ja tuhosta. Frankenstein, Kansallisteatterin Suuri näyttämö, ensi-ilta 23.1.

3. Fundamentalisti Teatteri Kultsa esittää Juha Jokelan palkittua näytelmää suvaitsevaisuudesta ja toisen ihmisen kohtaamisesta. Fundamentalisti, Teatteri Kultsa, ensi-ilta 5.1.

4. Huorasatu Laura Gustafssonin esikoisromaanin pohjautuva näytelmä kuvaa naisen yhteiskunnallista asemaa. Sopii myös miehille. Huorasatu, Ryhmäteatteri (Helsinginkadun näyttämö), ensi-ilta 31.1.

5. Aina joku eksyy Tikkurilan teatterin harrastajat tuovat Reko Lundánin tragikoomisen klassikon näyttämölle.

PK Keränen soittaa Teatteri Jurkassa.

Rokkari päätyi teatteriin

Aina joku eksyy, Tikkurilan teatteri, Kulttuuritalo Vernissa, ensi-ilta 12.1.

takariviltä

Uudenvuoden teatterilupaus

UUSI vuosi ja uudenvuodenlupaukset. Joskus ennen joulua mietimme porukalla, millaisia uudenvuodenlupauksia voisimme tehdä. Moni mietti terveellisempää ruokavaliota, tupakoinnin vähentämistä tai liikunnan lisäämistä. Itse väitin, että paheeni ovat niin harmittomia, etten viitsi turhaan luvata mitään. Rupesin kuitenkin myöhemmin pohdiskelemaan, mitä minä voisin luvata suomalaiselle teatterille. Mitä sellaista voisin luvata, että jollain tapaa kasvaisin teatterinkatsojana, jos se siis on mahdollista? No, tässä tulee, kaksi suurta lupausta: Nyt vuonna 2013 lupaan olla teatterin suhteen ennakkoluuloton. Välillä pitää käydä katsomassa jokin esitys, joka ei lähtökohtaisesti kiinnosta tippaakaan tai vaikuttaa roskalta. Positiivisille yllätyksille kannattaa antaa mahdollisuus ja nähdä välillä jotain erilaista. Vuonna 2013 lupaan myös harrastaa enemmän kotimaan matkailua. Myönnän eläväni pienoisessa Helsinki-kuplassa, joka välillä kaipaisi poksauttamista. Tänä vuonna olisi varmaan aika käydä katsomassa teatteria vaikka Kajaanissa tai Rovaniemellä. Näihin minä uskon pystyväni.

22-Pistepirkko-yhtyeen keulahahmo PK Keränen loikkaa teatterin puolelle. Näyttelemään hän ei tällä kertaa rupea, mutta ensimmäistä kertaa teatterille säveltäminen jännittää. 22-PISTEPIRKKO -yhtyeestä tunnettu PK Keränen säveltää ensi kertaa teatterille. Aiemmin hän on tehnyt yhtyeensä kanssa elokuvamusiikkia. Keräsen musiikki tahdittaa Teatteri Jurkan tämän kuun ensi-iltaa Hyvää yötä äiti. Hän on esityksissä itse läsnä soittamassa. – Jännittää tietysti, muusikko toteaa. Näytelmän ohjaa Pasi Lampela ja pääosissa esiintyvät Wanda Dubiel ja Tiina Weckström. Keränen ja Lampela ovat tuttuja entuudestaan ja Keränen päätyikin produktioon mukaan juuri ohjaajan pyynnöstä. – Kommentoin joskus hänelle jotakin teatterikritiikkiä lukiessani, että miksi kaikissa näytelmissä aina joku kuolee, ja että eikö voitaisi tehdä joskus joku sellainen näytelmä, jossa kukaan ei kuole. Myöhemmin hän kysyi, että haluaisinko lähteä

mukaan hänen ohjaukseensa. Ensimmäinen kysymykseni taisi olla, että kuinka moni tässä sitten kuolee, Keränen muistelee. Mukaan lähtemiseen oli kaksi ehtoa. Ensinnäkin Keränen haluaa ehdottomasti soittaa sähkökitaraa. Toisekseen hän ei missään nimessä halua lavalle. Tulevissa esityksissä hän istuu yleisön näkymättömissä kitaransa kanssa. Näytteleminen ei kiinnosta, vaikka Keränen näyttelikin Kauko Röyhkän omaelämänkerralliseen romaaniin perustuvassa Miss Farkku-Suomi -elokuvassa. – En osaa näytellä, mulla ei ole siihen mitään intohimoa. Miss Farkku-Suomessakin minua ohjeistettiin vain, että ”älä näyttele”. Siihen uskalsin lähteä mukaan, kun aikanaan liikuttiin Röyhkän kanssa samoissa paikoissa, joten tunsin sen jutun, hän kertoo. KERÄNEN uskoo, että teatterimusiikissa ja bändisoitossa pätevät samat lainalaisuudet. Tärkeintä kummassakin on keskinäinen kommunikaatio, mikä määritellään yleensä myös näyttelemisen perustaksi. On tarkkailtava mikä sopii mihinkin tilan-

teeseen. Kaikki musiikki tehdään palvelemaan tiettyä tilannetta, periaatteessa siis rockissa ja teatterimusiikissa on kyse samasta asiasta. Teatterissa musiikin on palveltava tarinaa ja näyttelijä pitää ottaa huomioon. Teatterimusiikissa ei saa olla mitään ylimääräistä, sen pitää olla juuri sopivaa. Tärkeintä on, että siitä tulee jonkunlainen olo, niin kuin musiikista ja muusta taiteesta yleensäkin, Keränen pohdiskelee. Hän myöntää käyvänsä itse teatterissa melko harvoin, eikä ole varma tarvitseeko teatteri välttämättä musiikkia. Hän kuitenkin uskoo, että musiikki tuo esitykseen aina jotain lisää. – Musiikki on kaikille avoin esittämisen kieli. Se ei ole kielisidonnaista. Uskon, että musiikki voi tuoda esitykseen uusia tasoja ja ulottuvuuksia. Johanna Terhemaa Marsha Norman näytelmä Hyvää yötä äiti Teatteri Jurkassa, ensi-ilta 31.1.

CULT24

MAGAZINE

Teatteri & tanssi

Tammikuu 2013

Heiskanen viihtyy ohjaajana OHJAAJA Kari Heiskanen antoi itselleen tehtävän. Hän halusi opetella Shakespearen tärkeimmät tekstit. Sillä kun ne hallitsee, voi ohjaajan mielestä sanoa tuntevansa länsimaisen teatterikirjallisuuden tärkeimmän osan. Nyt luettuna on valtaosa tärkeimmästä tuotannosta, ja Helsingin kaupunginteatterissa pyörii Hamlet-näytelmä – Heiskasen ohjaamana. Itsekin roolin näytelleenä ja useita versioita näytelmästä nähneenä ohjaaja on sitä mieltä, että klassikko taipuu hyvin nykyaikaan. – Eräs nuori teatterintekijä totesi Shakespearesta puhuessaan ettei sieltä pölyn alta mitään tahdo löytyä. Se on mielestäni mielenkiintoinen ajatus, sillä käsitteleväthän näytelmät olemisemme ydinkysymyksiä: rakkautta, vallankäyttöä, väkivaltaa, kostoa ja anteeksiantoa. Juuri sellaisia näytelmiä Heiskanen haluaakin ohjata. Näytelmiä, jotka tarkastelevat ihmisyyden kannalta oleellisia kysymyksiä. Viime aikoina Heiskasta ei pahemmin ole nähty työskentelemässä kepeiden teosten parissa. – Mitä kovempi pähkinä, sitä parempi ja haastavampi sitä on purra. HEISKANEN on pitkän uransa varrella tehnyt teatterin lisäksi myös oopperaa, mutta monet muistavat miehen myös rooleistaan televisiosarjoissa ja elokuvissa.

Cult24

Kari Heiskanen opiskeli William Shakespearen tunnetuimmat tekstit ja ohjasi Hamletin. Ohjaaminen on hänen mukaansa verrattavissa säveltämiseen.

Kari Heiskanen pitää mielikuvitusta suurimpana vahvuutenaan. – Lähinnä sydäntäni on teatteri. Eihän tällaiselle vanhalle jarrulle enää mitään televisiorooleja ole tarjolla, Heiskanen naurahtaa. Hänen mielestään ohjaaminen on verrattavissa säveltämiseen. Molemmissa täytyy saada kaikki osaset soimaan yhdessä niin, että harmonia tuottaa nautittavan lopputuloksen. – Omia vahvuuksiani ohjaajana on ehdottomasti mielikuvitus. Tietysti minua on hyödyttänyt myös se, että olen näyttelijä. Tiedän, miltä näyttelijästä lavalla tuntuu, miten näyttelijä toimii ja millaista ohjausta hän tarvitsee.

tanssitärpit Uusi inhimillinen Joutsenlampi Kansallisbaletin taiteellisen johtajan Kenneth Greven versio Tsaikovskin klassikkobaletti Joutsenlammesta on raikas, mutta perinteitä kunnioittava baletti. Tarina on Greven käsittelyssä saanut uusia, inhimillisiä sävyjä. – En ole koskaan ymmärtänyt, miksi prinssi ihastuu lintuun. Minun versiossani prinssi kohtaa Odetten kauniin naisen muodossa, luonnehtii Kenneth Greve.

myös Dance-kilpailun ﬁnalisteja. Vuonna 1972 perustettu Pro Dance -yhdistys tukee klassista ja modernia tanssitaidetta. Tanssigaalan juontaa Marco Bjurström. Pro Dance -yhdistyksen tanssigaala ja stipendienjako, Aleksanterin teatteri, 3.2.

Tanssia rakkaudesta Sellosalissa Espoossa nähdään yhden illan aikana kaksi esitystä. Aftertaste-tanssiteos kertoo rakkauden monimuotoisuudesta. Tanssista ja koreograﬁasta vastaavat Katja Koukkula ja Jussi Väänänen. Toinen esitys on Minna Tervamäen ja Kare Länsivuoren duetto Koti.

Joutsenlampi, Kansallisbaletti, 18.1.–15.3. Duettojen ilta: Aftertaste ja Koti, Sellosali, 24.1.

Rakastettu Pähkinänsärkijä Jo yli sadan vuoden ajan lumoavalla tarinallaan kaiken ikäistä yleisöä ihastuttanut Pähkinänsärkijä-baletti nähdään tammikuussa Finlandia-talossa. Baletin lopussa nähtävä paritanssi on yksi klassisen baletin kohokohtia. Teoksessa kuullaan myös Tsaikovskin rakastetuimpia kappaleita, kuten Kukkaisvalssi ja Makeishaltijattaren tanssi. Pähkinänsärkijä, Finlandia-talo, 25.1.

Tanssihuippujen juhlaa Pro Dance -tanssigaalassa esiintyy Suomen tanssitaiteen huippuja Kansallisbaletista, Balettioppilaitoksesta, Helsingin Tanssiopistosta ja Stepup Schoolista. Lisäksi gaalassa nähdään

Tanssia ihmiskehon ehdoilla Petri Kekonin uusi, vahvasti liikkeellinen teos on osoitus kehon muuntautumiskyvystä. Meissä kaikissa kun asuu useita eri tyyppejä, mutta asumuksemme muodolle emme voi mitään. Teoksella ja sen tanssijavalinnoilla on vahva geneettinen perusta. Teoksessa kohtaavatkin pitkät ja laihat, pienet ja tummat sekä runsaat ja painavaluiset tanssijat. Teoksen musiikin on säveltänyt säveltäjä-äänisuunnittelija Iiro Ollila. Petri Kekoni: Miniatures – Ihminen pienoiskoossa, Kaapelitehdas (Pannuhalli), Helsingin ensi-ilta 31.1.

Näyttelijöiden ja ohjaajien kannattaisikin Heiskasen mielestä kokeilla osien vaihtoa keskenään, koska kummassakin työssä on omat haasteensa. – Näyttelijän työ on fyysisesti rankkaa, se vaatii pirunmoista keskittymistä sekä monien asioiden, tunteiden ja ajatusten yhtäaikaista hallintaa. Ja sitten pitää olla vielä karismaa, jolla erottuu lavalta. Ohjaajan pitää puolestaan pystyä setvimään ja löytämään kustakin teoksesta se oleellinen. – Minulle vaikeinta ja haastavinta on

ollut näytelmien kirjoittaminen, joka on samalla esityksen kannalta kaikkein tärkeintä. Mitä maailmaa haarukoidaan ja millainen työpiirustus kyetään rakentamaan ihmisille, jotka sen sitten toteuttavat. Jokaisella taiteen tekijällä on oma käsialansa, jonka mukaan tekee asioita. Jenni Tepsa Hamlet Helsingin Kaupunginteatterissa

CULT24

MAGAZINE

Tyyli & design

Tammikuu 2013 Cult24

ajankohtaista Ekologista muotoilua

Protesteja lasissa

Design Forumin uusi näyttely esittelee ekologista kotimaista muotoilua. Näyttelyn teemat jakavat ekologisen muotoilun viiteen eri osa-alueeseen: ekologinen materiaali ja rakenne, kestävä tuotantotapa, toiminnallinen muunneltavuus, kestäviä elämäntapoja edistävä muotoilu sekä kestävä kauneus. Näyttelyn kuraattoreina toimivat Pekka Harni ja Yuka Takahashi.

Miten 1900-luvun alun sortovuodet näkyvät aikansa lasiesineissä? Siten, että kansallismielisessä Suomessa valmistettiin lasiesineitä, jotka pyrkivät pönkittämään kansallista itsetuntoa. Kansallismuseon Lasiin prässättyä protestia -näyttelyssä esillä olevat 1900-luvun alussa valmistetut niin sanotut suurmieslasit ja vaakuna-asetit olivat yksi erikoisimmista suomalaisuuden korostuksista. Niistä on tullut myös haluttuja keräilykohteita. Näyttelyn esineet ovat Karhulan, Iittalan, Nuutajärven, Wiialan ja Riihimäen lasitehtaitten valmistamia.

Sustainable Design from Finland -näyttely Design Forumissa 11.1.–2.2.

Häähumua Wanhassa Satamassa Taas on se aika vuodesta, kun naimahaluiset pääsevät tarkastelemaan, miten paljon rahaa häihin saa uppoamaan. Häämessuilla Suomen huippumallit esittelevät hääasuja sekä miehille että naisille. Messuohjelmassa luvassa myös vinkkejä häämusiikin, hääpaikan, sormusten ja hääsuunnittelijoiden valintaan. Häämessut Wanhassa Satamassa 12.–13.1.

Ilona Hackenberg kritisoi suuryrityksiä, jotka eivät luota nuoriin suunnittelijoihin.

Muotisuunnittelija ei ole tyyli-ikoni Vuoden nuori suunnittelia Ilona Hackenberg kritisoi yritysten haluttomuutta tukea nuorten suunnittelijoiden uran alkutaivalta. Oma vaatemerkki ei silti ole lähitulevaisuuden suunnitelmissa, vaan ulkomaat vetävät Hackenbergia puoleensa. VAATESUUNNITTELUA Aalto yliopistossa opiskeleva Ilona Hackenberg pokkasi Vuoden 2012 nuori suunnittelija -tittelin. Toista kertaa kisaan osallistunut Hackenberg kertoo arvostavansa tunnustusta, ja toivoo sen myötä näkyvyyden lisääntyvän ja nimensä jäävän ihmisten mieliin. Muotimarkkinoille kun riittää tunkua. – Kilpailu ei minua pelota. Pitää vain löytää se oma juttu. Suomessa on paljon uusia suunnittelijoita, jotka tekevät hienoja juttuja. Suuret yritykset eivät kuitenkaan tunnu arvostavan sitä, ja vaatteita on vaikea saada myyntiin isoihin liikkeisiin, pohtii Hackenberg. Juuri tämä on Hackenbergin mielestä vaatetusalan ongelmana Suomessa. Yritykset eivät ole yhtä halukkaita tekemään yhteistyötä nuorten suunnittelijoiden kanssa kuin muualla maailmassa. Jopa naapurimaa Ruotsissa yhteistyöprojektit ovat yleisempiä. – Juttu pysyy pienenä, koska tahot, joilla pääomaa olisi, eivät lähde yhteistyöhön mukaan. Nimenomaan alkuun apua ja tukea tarvittaisiin. VAIKKA yritykset saavat suunnittelijalta kritiikkiä osakseen, kuuluu suunnitelmiin tehdä myös kaupallista työtä. Lähiaikoina ei kuitenkaan katukuvassa nähdä Ilona Hackenbergin

nimeä kantavaa putiikkia, joka myisi oman merkin vaatteita, vaan alkuun on tarkoitus kartuttaa tietoja ja hankkia kokemusta jonkin yrityksen leivissä. – Ulkomaat houkuttavat, sillä siellä on enemmän työmahdollisuuksia. Olin vuoden vaihdossa Berliinissä, ja uskon että ulkomailla työskentelystä olisi minulle eniten hyötyä. Vaihtovuosi tarjosikin suunnittelijalle roppakaupalla uusia näkökulmia oman työn tekemiseen. Hackenberg kuvailee suunnittelemiaan vaatteita rennoiksi, jotka persoonallisen otteensa ansiosta erottuvat joukosta. Vuoden nuori suunnittelija -mallisto muun muassa ammensi ideansa lapsuuden kaipuusta. Suuret, värikkäät printit olivat peräisin lapsuuden liinavaatteista. – Suomalaiset pukeutuvat turvallisesti ja haluavat miellyttää ympäristöään. En tarkoita, että pukeutumisella pitäisi aina pyrkiä säväyttämään, vaan tärkeintä olisi saada siitä iloa. Katsoessaan aamulla vaatekaappiin voisi innolla miettiä, mitä sitä tänään pukisikaan päälleen. Omaa tyyliään Hackenberg kuvailee vaihtelevaksi. Hänen päällään voi nähdä joko pelkkää mustaa tai iloisia värejä. Päivästä ja ﬁiliksistä riippuen, sillä joskus tekee mieli vain sulautua massaan. – Suunnittelijan ei mielestäni tarvitse olla tyyli-ikoni. Luulisi kiinnostuksen muotia ja pukeutumista kohtaan tulevan luonnostaan, kun kerran alalla työskentelee. Se, miten pukeudut, nimittäin kertoo sinusta jotain ihmisenä. Jenni Tepsa

Jenni Ahtiaisen vaatteita Hollywoodissa Kaulavaatteisiin keskittynyttä gTie-vaatemerkkiä luotsaavan suunittelijan Jenni Ahtiaisen asusteita näkee tammikuun Golden Globe -gaalassa. Ahtiainen on suunnitellut asuja Los Angelesissa pidettävän tv- ja elokuvagaalan vieraille. Gaalassa nähdään muun muassa Ahtiaisen suunnittelemia poronnahkaisia asusteita. Golden Globe -gaalaan lähtee kolme mallia, joista yhden Ahtiainen suunnitteli punaisen maton naisehdokkaille gTiemerkkinsä nimissä. Kaksi muuta on poimittu Ahtiaisen uusimmasta kokoelmasta, joka on tehty yhteistyössä Matexin kanssa. Golden Gloge -gaala 13.1.

Lasiin prässättyä protestia – suurmieslaseja ja vaakuna-asetteja, Kansallismuseossa 31.3. asti.

Antiikkia ja taidetta Designia, posliinia, keramiikkaa, kultakelloja, postimerkkejä, vanhoja tekstiilejä, taidetta ja postimerkkejä. Näitä kaikkia ja paljon muuta on tarjolla Kaapelitehtaalla, jossa järjestetään messut kaikille antiikista ja keräilystä kiinnostuneille. Helsingin antiikki-, taide- ja keräilymessut Kaapelitehtaalla 12.–13.1.

Opastus antiikkiin Antiikin asiantuntija, Heinolan kaupunginmuseon johtaja KariPaavo Kokki opastaa yleisön antiikin saloihin Hakasalmen huvilassa Helsingissä. Erikoisopastus liittyy kaupunginmuseon Made in Helsinki -näyttelyyn. Kaupunginmuseo järjestää Made in Helsinki -näyttelyssä antiikkiaiheisten opastusten ja luentojen sarjan, joka syventää näyttelyn antia erityisesti huonekalujen ja sisustusesineiden osalta. Kari-Paavo Kokki: Antiikkiasiantuntijan erikoisopastus, Hakasalmen huvilassa 17.1. klo 17.

Muotitalo Chanelin arkistoista kaivettuja luomuksia on esillä galleria Laboratoryn valokuvanäyttelyssä Helsingissä. RUOTSALAINEN valokuvaajapariskunta Peter Farago ja Ingela Klemetz Farago saivat muotitalo Chanelilta ainutlaatuisen työtarjouksen, josta he eivät voineet kieltäytyä. Vajaan vuoden työn tuloksena syntyi laaja sohvapöytäkirja, johon on kuvattu kolmisensataa mallia Chanelin Haute Couture -puvuissa ja valmisvaatteissa. Työtä varten valokuvaajat pääsivät jopa Chanelin arkistoon. Northern Women in Chanel -kirjan tuotto lahjoitetaan Pelastakaa lapset -järjestölle. Projektin rahoittanut Chanel halusi tehdä kirjasta myös valokuvanäyttelyn. Kirjan kanssa samannimisessä näyttelyssä on esillä lähes sata valokuvaa.

kuvat: Peter Farago, Ingela Klemetz Farago

Chanelin arkiston ovet avautuivat Valokuvaajat valitsivat näyttelyyn kuvia, joissa nähdään vain pohjoismaisia ja Baltian maista tulevia malleja. Suomalaisista malleista mukana ovat Suvi Koponen ja Kirsi Pyrhönen. Pyrhönen esiintyy myös videolla näyttelyssä. Kuvat on otettu eri puolilla maailmaa, muun muassa Pariisissa, New Yorkissa ja Ruotsissa. Malleja on kuvattu studioiden lisäksi puistoissa, kivisillä kallioilla, jäällä, maaseudun idyllissä ja urbaanissa betoniympäristössä. Näyttely on Laboratory-gallerian viimeinen näyttely, sillä Helsingin designpääkaupunkivuotta varten perustettu galleria sulkee ovensa tammikuun lopulla. Jenni Tepsa Northern Women in Chanel -näyttely on esillä galleria Laboratoryssa 27. tammikuuta asti.

CATWALKIT VIDEOLLE SUUNNITTELUSTA TOTEUTUKSEEN

Pr-edustajat

Maskeeraajat

Yritys-, koulutus- ja tuote-esittelyvideot

Kuvaus- ja editointipalvelut Av-tekninen suunnittelu ja ylläpito

Tapahtumataltioinnit Webcast-lähetykset

YKSITTÄISISTÄ AMMATTILAISISTA KOKONAISIIN TUOTANTOTIIMEIHIN OTA YHTEYTTÄ JA KYSY LISÄÄ ILMARI KOVANEN MEDIARINKI OY, 044-533 7772 ilmari.kovanen@mediarinki.fi, www.mediarinki.fi

CULT24

MAGAZINE

Tyyli & design

Tammikuu 2013

CULT24

MAGAZINE

Kulttuurimatkailu

Tammikuu 2013 Cult24

Taidekylpy Rivieralla Ranskan Rivieralla on vuosien varrella asunut paljon maailmankuuluja taiteilijoita, jotka ovat jättäneet jälkensä alueen kulttuurielämään.

Uutta taidetta Nizzan Modernin taiteen museossa.

NIZZASTA paikallisjunalla puolisentuntia kohti Cannesia. Pois Biotin asemalla ja muutaman kilometrin matka paikallisbussilla. Sitten kävelyä kilometrin verran halki ränistyneen lähiöalueen ja kiipeäminen kukkulan päälle. Kuulostaa hankalalta, mutta lopussa kiitos seisoo. Mäen päällä on näyttävä Fernand Legerin museo, joka on yksi Rivieran näyttävimmistä. Rakennus näkyy kauas, ja silmiin pistää etenkin jättimäisillä ulkoseinillä olevat Legerin taideteokset. Fernand Lager (1881–1955) oli kubismin mestari, joka teki aktiivisesti taidetta viimeisiin päiviinsä asti. Vuonna 1950 hän perusti Biotin pikkukaupunkiin keramiikkaateljeen, joka on vuodesta 1957 lähtien toiminut Leger-museona. Rakennuksen suunnitteli venäläinen arkkitehri Andre Svetchine. Museo esittelee Legerin taidetta ja järjestää myös vaihtuvia näyttelyitä. Leger-museon lisäksi Nizzassa ja sen ympäristössä on lukuisia muita upeita taidemuseoita. Pieni Saint-Paul-de-Vencen pikkukylä vuoristossa on ollut taideväen suosiossa vuosikymmenien ajan. Kylän kyljessä sijaitsee Fondation Maeghtin taidemuseo, jota pidetään yhtenä Euroopan parhaista modernin taiteen museoista. Kokoelmissa on 1900-luvun taidetta ja kokonaisuuden kruunaa pihan patsaspuisto. Museossa vierailee vuosittain 250 000 vierasta. Nizzassa on Marc Chagallin (1887–1985) museo, jossa on maailman suurin Chagall-kokoelma. Museossa on muun muassa 17 maalausta Chagallin raamatullisesta sarjasta. Korkean kukkulan päällä Cimiezin kaupunginosassa puolestaan on Henri Matissen (1869–1954) museo. Matisse lahjoitti Nizzan kaupungille maalauksiaan juuri ennen kuolemaansa. Museo esittelee kattavasti Matissen taidetta ja elämää. Tutustumisen arvoinen paikka Nizzassa on myös kaupungin modernin taiteen museo. Arkkitehtuuriltaan erikoisessa museossa on muun muassa kattava poptaiteen kokoelma lähtien Andy Warholin töistä.

Pikku Vampyyri

Fernand Legerin ateljee-talo Biotissa.

Pauli Jokinen

Fondation Maeghtin veistospuisto.

faktaa Ranskan Rivieran taidemuseoita Axel Hellstenius Chagall-museo, Nizza Museossa maailman suurin Chagallkokoelma. www.musee-chagall.fr Matisse-museo, Nizza Henri Matissen entinen kotitalo toimii taidemaalarin elämää esittelevänä museona. www.musee-matisse-nice.org Picasso-museo, Antibes Antibesin vanhassa kaupungissa toimiva museo on esitellyt Pablo Picasson taidetta vuodesta 1966. www.antibes-juanlespins.com Modernin taiteen museo, Nizza Avantgardea esittelevä suuri modernin taiteen museo. www.mamac-nice.org

Leger-museo, Biot Fernand Legerin taidetta esillä taidemaalarin entisessä ateljee-rakennuksessa. www.musee-fernandleger.ﬁ Fondation Maeght, Saint Paul de Vence Arkkitehti Joseph Luis Sertin suunnittelema betoninen Fondation Maeght on Euroopan parhaita modernin taiteen museoita. Pysyvä kokoelma ja patsaspuisto. www.fondation-maeght.com Renoir-museo, Cagnes-sur-Mer Pierre-Auguste Renoirin entisessä kotitalossa oliivipuiden keskellä on pieni museo, joka esittelee Renoirin elämää ja teoksia. www.cagnes-tourisme.com

ELLING Lämminhenkinen ja humoristinen tarina kahdesta miehestä elämänsä suurimman seikkailun edessä. Ohjaus Maarit Pyökäri ENSI-ILTA 13.3. SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ Ohjelmistossa myös mm:

HAIR NISKAVUOREN NAISET SUOMI-KONEPISTOOLI Ryhmämyynti (03) 752 6000 Lippumyymälä 0600 30 5757 (1,51 €/min +pvm) Lippupiste 0600 900 900 (1,97 €/min+pvm) www.lahdenkaupunginteatteri.fi

CULT24

MAGAZINE

Kulttuurimatkailu

Tammikuu 2013

poimintoja Särestöniemi Turun taidemuseossa

Muumeille uusi koti

TURKU. Turun taidemuseossa avautuu tammikuussa Reidar Särestöniemen näyttely. Särestöniemi (1925–1981) oli aikansa merkittävin lappilainen taiteilija, joka nousi 1960-luvulla maanlaajuisesti yleisön tietoisuuteen ja taiteenkeräilijöiden ja kulttuurieliitin suosioon. Särestöniemi tunnetaan erityisesti Lappi-aiheisista vahvoista ja värikylläisistä teoksista, joista voi löytää viittauksia niin esihistorialliseen taiteeseen kuin modernismin suuriin nimiin. Näyttelyn teokset kuuluvat Rovaniemen taidemuseoon sijoitettuun Kirsi ja Keio Eerikäisen taidesäätiön kokoelmaan.

TAMPERE. Tampereen taidemuseon alakerta on muuttunut tunnelmalliseksi Muumilaaksoksi, jossa on esillä Tove Janssonin muumitaidetta ja suuria kuvakankaita. Näyttelyn helmenä on suuri Muumitalo-kuvaelma. Näyttelyteokset on valittu 2000 teoksen kokoelmista kolmen teeman mukaisesti; Muumilaakson seikkailijat, Matkalla ja Kotiin. Näyttelyssä on esillä lukuisia ennennäkemättömiä teoksia, joista hauraimmat ovat esillä erityisesti valolta suojatussa mustassa huoneessa. Monet teoksista ovat myös lainauskiellossa, joten niitä ei voi nähdä koskaan missään muualla kuin Muumilaaksossa.

Reidar Särestöniemi – Harvoin lempeä tuuli puhaltaa arktisille jängille, Turun taidemuseossa 25.1.–28.4.

Muumilaakso Tampereen taidemuseossa 2.1. alkaen

MATKAKIRJA. Raimo Siltasen kirja Löytöretki Espanjaan kertoo suomalaisten suosimasta maasta kaiken oleellisen. Kirja esittelee espanjalaista taidetta ja kulttuuria, joka on monille suomalaisille tuntematonta. Kirjassa on omat osionsa espanjalaiselle arkkitehtuurille, kirjallisuudelle, kuvataiteelle, elokuvalle, musiikille ja tanssille. Kerrontaa siivittää monipuolinen kuvitus. Raimo Siltanen: Löytöretki Espanjaan (Media Maker)

Lasten elämää Rudolf Koivun silmin

Dashi Namdakov Tampereella

LAHTI. Lahden historiallisessa museossa on esillä taiteilija Rudolf Koivun alkuperäisiä töitä ja postikortteja Lahden historiallisen museon kokoelmista. Kuin silloin ennen -näyttely keskittyy kertomaan lasten elämästä Suomessa 1900-luvun alkupuoliskolla. Näyttelyn keskeisiä teemoja ovat entisajan koulu, elämä maalla, kotityöt, terveys ja sairaus, sadut ja tarinat. Näyttelyssä on toiminnallisia osioita, muistelutehtäviä ja ﬁlmi Rudolf Koivun elämästä. Kuin silloin ennen – lasten elämää Rudolf Koivun kuvittamana, Lahden historiallisessa museossa 14.4. asti.

Mainostaminen

Espanjaa ristiin rastiin

TAMPERE. Burjaattien Picassoksi ja Siperian Gigeriksikin tituleeratun Dashi Namdakovin näyttely avautuu tammikuun lopussa Tampereen taidemuseossa. Siperialaisen kuvanveistäjän ja kuvataiteilijan taiten tehdyissä pronssisissa veistoksissa, piirroksissa ja jalokivin koristelluissa hopeakoruissa yhdistyvät burjaattien kansantaide ja shamanistiset uskomukset.

Vinkkejä lomailijoille HELSINKI. Pohjois-Euroonpan suurin matkailualan tapahtuma järjestetään Messukeskuksessa. Näyttelleasettajia on mukana yli 70 maasta, joten kulttuurinnälkäisille reissaajille on matkailuvinkkejä tarjolla mielen määrin. Matkakirjojen kirjoittajia on mukana suuri joukko antamassa omia neuvojaan. Matka 2013 -messut Helsingin Messukeskuksessa 17.–20.1.

Kuutti Lavosen barokkimaailma TURKU. Kuutti Lavosen näyttely Wäinö Aaltosen museossa esittelee taiteilijan uutta tuotantoa. Museossa esitellään taiteilijan suurikokoisia maalauksia, piirustuksia sekä graﬁikkaa. Näyttely liittyy Lavosen valmisteilla olevaan väitöskirjaan, joka käsittelee barokin kuvamaailmaa ja erityisesti 1616–1656 Napolissa eläneen Bernardo Cavallinon tuotantoa. Kuutti Lavonen: Ensemble – yhdessä, Wäinö Aaltosen museossa 24.2. asti.

Dashi Namdakov – Myyttien maailma, Tampereen taidemuseossa 26.1.–5.5.

:ssä on kulttuuriteko! Cult24 lahjoittaa osan tuotoistaan

kotimaisen kulttuurin hyväksi. Tämänkin lehden mainostajat ovat

suomalaisen kulttuurin asialla. Liity joukkoon!

Cult24.fi/mediakortti

CULT24

elokuva

MAGAZINE

Arviot

Tammikuu 2013

Lohduton Häätanssi

teatteri

Suuria tunteita ja tasaraitaa

Arvio

elokuva

3/5

maa. Päähenkilön olemus vastaa elokuvan kaikkiin kysymyksiin ja aukkoihin. Ne ovat taipumattoman naisen kasvot. Dokumentti kuvaa raadollisesti naisen asemaa arabikulttuurissa. Byrokratia pitää kaiken kahleissaan, eikä mikään etene – ainoastaan aika kuluu. Elokuva antaa tarkkaa tietoa siitä minkälaista elämä voi olla, mutta se ei tarjoa minkäänlaisia keinoja tai kannustimia asioiden muuttamiselle.

Johanna Terhemaa Ohjaus ja käsikirjoitus: Mohammed El Aboudi

Pirkanmaan elokuvakeskus

Armi, Helsingin Kaupunginteatterin Pieni näyttämö, ensi-ilta 29.11.

Marko Mäkinen

Ohjaus: Milko Lehto Käsikirjoitus: Pirjo Toikka Rooleissa: Riitta Havukainen, Ursula Salo, Matti Ristinen, Pia Runnakko, Tuomas Rinta-Panttila

kanssa ongelmattomasti, mutta se karkaa temaattisesti melko kauas itse pääjuonesta. Lähempi sukulaisuus kahden tarinan välillä olisi tuottanut lisää tulkinnallista kerroksellisuutta. Elokuvan visuaalista ilmettä määrittelee pitkälti sen tuotantotapa. Miesten välisiä keskusteluja on kuvattu melko kepeällä kalustolla ja pienellä ryhmällä. Laadulliset seikat manipuloivat katsomiskokemusta kuitenkin yllättävän vähän, ehkä jopa liiankin vähän. Jotta katsoja jaksaisi kiinnostua elokuvan taustalla olevasta tuotantomallista, tulisi kokeilevuuden välittyä selkeämmin. Osittain julkisissa tiloissa kuvattu elokuva hapuilee jossain tanskalaisen Dogma95suuntauksen ja ranskalaisen uuden aallon välillä. Elokuva on esteettisesti liian virheetön ollakseen myöskään indie-uskottava. Tarina, teema ja etenkin näyttelijät ovat hyviä, ja osoittavat ettei elokuvan tekeminen vaadi aina valtavaa koneistoa. Tekijät varmasti tietävät itsekin, ettei elokuvissakävijää yleisesti ottaen nappaa se, kuinka monta ihmistä kameran takana on seissyt. Ilman sitä tietoa elokuva ei kuitenkaan tarjoa mitään perusdraamasta poikkeavaa.

M Miesten välisiä keskusteluja, eensi-ilta 4.1. O Ohjaus ja käsikirjoitus: Jarmo Lampela Pääosissa: Juha Kukkonen, Pihla PenttiP nen, Aarni Kivinen, Rea Mauranen n

kuvataide

Tyylikäs Maailma

TAITEILIJAPARISKUNTA Kimmo (s. 1970) ja Noora Schroderus (s.1982) ovat nimenneet Amos Andersonin yhteisnäyttelynsä suureellisesti Maailmaksi. Nimi ei kuitenkaan ole liioittelua. Näyttelyssä pääsee kurkistamaan taiteilijoiden jaettuun maailmaan. Teoksista syntyy vahva kokonaisuus, oma maailma, jossa riittää ihmeteltävää. Esillä on molemmilta taiteilijoilta erillisiä teoksia sekä muutama suurempi yhteistyö. Näyttelyn nimiteos, sekatekniikalla toteutettu veistosinstallaatio Maailma (2009– 2012) koostuu yli kahdestasadasta osasta. Schroderusten yhteisteos lumoaa tarkoilla yksityiskohdilla, jotka yhdistyvät ronskiin otteeseen ja rouheisiin materiaaleihin. Hitsatut rakenteet ja pronssivalokset ovat saaneet seurakseen lujitemuovia ja kipsiä. Teoksen tummuus nivoo erilaiset materiaalit hienosti yhteen ja luo teoksesta ehyen. Maailmassa on viitteitä pienoismallien rakentamisesta ja kummankin omasta tuotannosta, mutta työ nousee hienosti omalakiseksi kokonaisuudeksi. Sen tunnelmasta tai sanomasta ei ihan heti saa kiinni, vaan installaatio pakottaa viipymään äärellään ja kutsuu tarkempaan ihmettelyyn. Teoksen lumovoima piileekin sen tietyssä arvoituksellisuudessa. Tavallaan kyseessä on leikkisä, mustanhuumorin sävyttämä teos, toisaalta taas apokalyptinen näky ja uhkakuva. Noora Schroderuksen pienoisveistokset ﬂirttailevat nukkekotimaailman kanssa oivaltavasti. Kimmo Schroderuksen jättimäiset auto-teemaiset veistokset, kuten Käsijarrukäännös (2008) luovat veikeän parin pienille töille. Mittakaavoilla leikkiminen

Kari Siltala

3/5

Näyttämökuva on rouhea ja graaﬁnen. Linjat ovat selkeitä eikä näyttämölle ole tuotu juuri mitään ylimääräistä hörsöä. Näytelmässä ei ole lähes tulkoon yhtään kohtaa, jossa Havukainen ei olisi lavalla. Ratian hahmo on näytelmässä keskeinen toimija ja kantava voima. Havukainen onnistuu vaativassa tehtävässä ilmentäen erilaisia tunteita ja pitäen vauhdin päällä. Oikea leading lady. Muu näyttelijäkaarti esiintyy vaihtuvissa rooleissa, joihin ei ole saatu tai edes haluttu samanlaista syvyyttä. Kokonaisuutena Armi on hauska näytelmä, joka kertoo kiinnostavan tarinan suurilla tunteilla ja intohimolla höystettynä. Huumoria tosin on revitty monesta asiasta väkisinkin. Väliin tulee sellainen olo, että yleisöä taidetaan nyt kosiskella. Humalahuumori naurattaa aina jotakuta. Rohkeudesta ja riskinotosta kertovalta näytelmältä toivoisi lisäksi rohkeutta ja riskinottoa myös toteutuksen kannalta. Teos nojaa luotettaviin teatterin keinoihin. Inspiroiva tarina ei tällä kertaa täräytä, vaikka aineksia teatteritäryihin kyllä olisi.

Häätanssi, ensi-ilta 18.01.

Matti Tuomela

Arvio

Matti Tuomela

Miesten välisiä keskusteluja ei erotu

TAIDETEOLLISEN korkeakoulun elokuvaohjauksen professuuria hoitava Jarmo Lampela on palannut ohjaamaan pitkää teatterielokuvaa lähes kymmenen vuoden tauon jälkeen. Lopputuloksena on sanavalmis elokuva, jonka syvemmät aatokset jäävät kokeilemisen jalkoihin. Elokuvan päähenkilö, kirjailija Kari Mairisaari (Juha Kukkonen), on niittänyt mainetta poliittisilla satiireillaan, joita hän itsekin nimittää kuraksi. Hän etsii uusia aiheita päätyen lopulta kirjoittamaan romaania kroatialaisesta sotarikollisesta. Kirjoittaminen vaatii taustatutkimusta. Niinpä Mairisaari yrittää päästä Suomessa asuvan kroatialaismiehen puheille, mutta aran aiheen käsittely ei ota onnistuakseen. Paineita tuottaa myös ex-vaimo, lapsi sekä muu ystäväpiiri, joiden kanssa on tultava toimeen. Edellä mainitun juonen rinnalla kuullaan päähenkilön kertomana tarinaa nuoresta Vlatko-nimisestä sotilaasta. Kirjailijan sotaromaani etenee elokuvakerronnan

MARIMEKON perustajan, Armi Ratian, syntymästä tuli kuluneeksi 100 vuotta. Siispä hän sai oman näytelmän. Helsingin kaupunginteatterin Armi-näytelmä kertoo Armi Ratian tarinan aina Karjalasta ja mattomyynnistä Marimekon nousuhypestä sairaspedille asti. Nimiroolia näyttelee Riitta Havukainen ja mukana nähdään muitakin tuttuja henkilöitä kaupunginteatterin näyttelijöiden tulkitsemana. Jos Ratian tarina ei ole itselle tuttu, on esitystä jo sinällään kiinnostava seurata. Käänteet ovat kuin mistä tahansa elokuvasta, kun voimakas taiteilijapersoona kamppailee liikemaailmaa ja tavallista elämää vastaan. Ovatko hulluus ja nerokkuus oikeastaan sama asia? Samalla oppii paljon suomalaisten suosikkimerkistä, sen syntyhistoriasta ja keskeisistä vaikuttajista.

Road Movies

LOCARNON elokuvajuhlilla palkittu suomalais-norjalainen dokumentti esittelee marokkolaisen naisen ahdinkoa. Elokuvan on ohjannut kymmenisen vuotta Suomessa asunut marokkolaisohjaaja Mohammed El Aboudi. Teini-ikäisenä raiskauksen uhriksi joutunut Hind-niminen nainen elää yhteiskunnan ulkopuolella. Hänen vanhempansa ovat hylänneet hänet, eivätkä suostu myöntämään hänelle papereita, joilla hän voisi todistaa henkilöllisyytensä. Ilman henkilöllisyyttä Hindin ei ole mahdollista asua laillisesti missään, saati tienata elantoaan laillisissa töissä. Hänellä on ollut kaksi vaihtoehtoa: ryhtyä prostituoiduksi tai häätanssijaksi. Hind on valinnut vaihtoehdoista jälkimmäisen. Seinät kaatuvat päähenkilön ympärillä. Hänen miesystävänsä joutuu vankilaan, eikä edes hänen lapsensa enää kutsu häntä äidikseen. Byrokratia on huipussaan, ja henkilöllisyyden hankinta on taistelua tuulimyllyjä vastaan. Elokuva pitää kiitettävästi otteessaan huolimatta siitä, ettei se tunnu etenevän mihinkään. Puolitoistatuntisen elokuvan aikana Hindin ahdinko käytännössä vain kasvaa, vaikka joukkoon mahtuu muutamia ilonhetkiäkin. Osa ihmisistä käyttäytyy epäaidosti kameroiden ollessa läsnä. Totuusarvoa pidetään kuitenkin yllä kertomalla mitä tapahtuu silloin, kun kamerat eivät kuvaa. Hindin kasvot ovat elokuvan mieleenpainuvin elementti. Ne ovat täynnä sitkeyttä, kärsimystä ja ennen kaikkea ilmaisuvoi-

Arvio

4/5

ja rohkea materiaalinkäyttö yhdistääkin molempia taiteilijoita. Tekninen osaaminen ja työkalut nousevat myös Noora Schroderuksen taiteen aiheiksi Uskollinen ystävä -veistossarjassa (2009), jossa veistäjän työkalut onkin nostettu pienoiskoossa jalustalle ja katseen kohteiksi. Pienoisveistokset kommentoivat osuvasti taiteilijuutta ja käsityöläisyyttä. Näyttelykokonaisuus on tyylikäs, muttei kolkko. Schroderusten muotokieli on tummanpuhuvan leikkisää. Muutaman teoksen raikuvan keltainen väri korostaa hienosti muuten hillittyä sävymaailmaa. Amanda Manner Noora ja Kimmo Schroderus: Maailma, Amos Andersonin taidemuseo 30.11.2012– 4.2.2013

Tammikuu 2013

CULT24

MAGAZINE

Ravintolat

ja jälkeen Ravintolat ennen tapahtuman

Makumatka museoihin Näyttelyn yhteydessä on usein mahdollisuus piipahtaa kahvilla tai lounaalla museon ravintolassa. Cult24 kiersi neljä Helsingin keskustan museoravintolaa ja vertaili hintoja ja tarjontaa.

KAHVI

MAKEAT 1,50 € – 6,50 €

Ateneum

Kiasma

Eläinmuseo

2,30 €

3,70 € – 5,80 € mm. croissanteja, pasteijoita, täytettyjä voileipiä

2,50 €

2,50 € – 6 €

Reilun kaupan kahvi 3 €

mm. erilaisia piirakoita, pullaa ja leivoksia

4,50 € – 6 €

2,80 € – 5,20 €

2,50 € – 4,20 €

mm. donitseja, muﬃnsseja, juustokakkua, piirakkaa ja leivoksia

mm. täytettyjä croissanteja, sämpylöitä ja karjalanpiirakoita

3€–4€

2,80 € – 4 €

mm. munkkeja, viinereitä, pullaa ja kakkupaloja

mm. sämpylöitä, voileipiä ja croissanteja

2€

esitellään nälkätaidetta Juttusarjassa ravintoloissa olevia taideteoksia

mm. leipiä ja wrappeja

LOUNAS Ti–pe klo 11–15, päivän keitto 7,70 €, salaattipöytä 10,50 €, keitto + salaattipöytä 13,50 €, lisäksi päivittäin vaihtuvia lounasannoksia hintaan 9,70 € Ti–pe klo 11–15, joka arkipäivä salaattipöytä 10,50 € ja salaattipöytä + keitto 14,50 €, sesongin mukaan vaihtuvat à la carte -listat 9,50 € – 10,50 €

Ti–pe klo 11–14, sisältää keiton, lämpimän ruuan, salaatin, kahvin ja jälkiruuan, hinta keitolla 8,40 € ja ilman keittoa 7,10 €

Studioravintola Paksu, Yliopistonkatu 5, Helsinki

Cafe Jugend, Pohjoisesplanadi 19

viinilasi 12 cl 5 € – 7 € ja pullo 31 € – 42 € oluet 3 € – 7 €

TUNNELMA

ERIKOISTA

valoisa, avara, hyvin ruokalamainen, sisustukseltaan pelkistetty

Seinällä suuri mosaiikkitaideteos, jonka alkuperäisversio on noin 1500 vuotta vanha.

moderni, kolkko, rauhallinen

Pöydät ja vihreät tuolit ovat Vesa Honkosen käsialaa. Stefan Lindfors on suunnitellut kahvilaan kolme uniikkia Star Trek -syöttötuolia lapsille.

sympaattinen, rauhallinen, muistuttaa vanhan ajan kioskia

Kahvilan vitriinissä kaksipäinen n vasikka.

viihtyisä, kotoisa, rauhallinen

Toimii entisen puutyöverstaan paikalla. Kahvilan yhteydessä tila, jossa järjestetään vaihtuvia näyttelyitä.

siiderit 3 € – 6 €

olut 5 €, siideri 6,50 €

lyhyesti

Joulukuussa avatussa studioravintola Paksussa asiakkaat pääsevät nauttimaan ruuasta kameroiden keskellä. Paksussa päästään seuraamaan pihvin matkaa parilalta lautaselle tai katsomaan viereisessä pöydässä kuvattavan musiikkivideon etenemistä. Keittiössä kauhaa heiluttaa Suomen Kokkimaajoukkueesta tuttu Toni Mikkonen yhdessä huipputiiminsä kanssa. Mikkosen johdolla ruokaa on tarkoitus tarjoilla lähes vuorokauden ympäri. Ravintolassa pidetään myös taidenäyttelyitä. Ensimmäisen näyttelyn pitää vuoden 2009 Ars Fennica -ehdokas Jyrki Riekki.

Pauli Jokinen

viinejä 6 € – 8,50 € /lasi

Ei ole

Kameroiden keskellä

JUGENSALIN eli nykyisen Cafe Jugendin kupolihuoneessa on koko katon peittävä maalaus. Puolipyöreän kattomaalauksen on tehnyt taiteilija Wilho Sjöström (1873–1944). Maalaus kuvaa Helsingin kaupunkia nähtynä Korkeasaaren suunnalta. Kaupungin siluetissa voi erottaa muun muassa Tuomiokirkon ja Johanneksen kirkon tornit. Lars Sonckin ja Valter Jungin suunnitteleman rakennuksen sisätilat ovat täynnä koristeellisia yksityiskohtia. Seinissä on pieniä eläin- ja ihmishahmoja. Eteisen relieﬁt on tehnyt kuvanveistäjä Robert Stigel.

ALKOHOLI

Korjaamolla bistromainen illalliskeittiö Kulttuuritehdas Korjaamon baari & keittiöstä saa ruokaa nyt myös ilta-aikaan. Bistromaiseen iltamenuun on koottu tuoreista raaka-aineista valmistettuja yksinkertaisia suosikkeja, kuten sahramilla ja appelsiininkuorella maustettu kalakeitto päivän saaliista, pinaatilla ja kesäkurpitsalla höystetty risotto ja vuohenjuusto- tai paahtopaisti-couscoussalaatti. Illalliskeittiö on avoinna maanantaista lauantaihin klo 16 alkaen. Korjaamon keittiöstä vastaa New York Ninja, jonka omistaa yrittäjä ja kokki Richard McCormick. – Korjaamon baari & keittiö on urbaani ja mutkaton paikka ruokailuun ja ystävien tapaamiseen. Korjaamon ydintoimintaa ovat merkitykselliset, kunnianhimoisesti tuotetut kulttuurisisällöt, ja

tällä samalla hengellä haluamme viedä eteenpäin myös Korjaamon ravintolatoimintaa, kertoo Korjaamon ravintolapäällikkö Charrlotta Ylimys. Korjaamo, Töölönkatu 51, Helsinki

Dylan avasi Milkin Ruoholahteen Helsinkiin avattiin loppuvuodesta jo kolmas Dylan-ravintola. Arabian Dylanin ja Pitäjänmäen Dylan Pinkin seuraksi avattiin Ruoholahteen Dylan Milk. Milk jatkaa samalla linjalla kuin ”isoveljensä” eli viikonloppuna on tarjolla runsaat salaattipainotteiset brunssikattaukset kello 11.30 ja 14. Arkisin lounasta. Dylan Milk, Porkkalankatu 5, Helsinki

Suola uusi ruokalistansa Entisen Lost & Foundin tiloissa toimiva Suola uusi ruokalistansa. Uuden ruokalistan pääosassa ovat reilut lihapullat, chorizo-papuhöystö ja sahramirisotolla höystetyt vegepullat. Klassikko-osastoa edustavat jallupullat, jotka tarjotaan valkosipulilla maustetun perunapyreen kanssa. New York -osastoa uudella listalla edustavat sliderit ja herot. Ne ovat kasvistai lihapullista, focaccia-leivästä ja lisäkkeistä rakennettuja sandwichejä, jotka sopivat naposteltavaksi tai kokonaiseksi ateriaksi. Ruokaa on viikonloppuisin saatavilla jopa yökahteen asti. Suola, Annankatu 6, Helsinki

Viinibaari Latva Korkeavuorenkatu 25

Ravintola Juuri Korkeavuorenkatu 27

Ma-ti 16–24 Ke-pe 16–02 La 14–02

Ma-Pe 11–22 (23) La 12–22 (23) Su 16–22 (23)

Jenni Tepsa

Kansallismuseo

mm. erilaisia kakkupaloja, leivoksia ja berliininmunkkeja

SUOLAISET

CULT24

MAGAZINE

Tammikuu 2013

ettekö te tiedä kuka minä olen?

lapsiperheille

Olen nyt esikoiskirjailija*

Lastenmusiikki raikaa Tavastialla

Olen Piritta Porthan, 35 vuotta. Esikoiskirjani Kun enkeli myöhästyy Metrosta julkaistiin loppuvuodesta. Kustantaja nimittää sitä draamarunoelmaksi. Tuntui aika hurjalta ja epätodelliselta, kun kirjani julkaistiin. Se on niin epätodennäköistä, että saa kustannussopimuksen, etenkin runokirjalle. Olen myös kirjoittanut lastenrunokirjan, joka julkaistaan ensi syksynä. Esikoiskirjani on kasvutarina. Se kertoo nuorista, jotka joutuvat elämään kaaoksen, päihteiden ja epäonnistumisten keskellä. Se on myös selviytymistarina, jonka keskeinen sanoma on, että unelmiin kannattaa uskoa. Olen kirjoittanut aina. Opin kirjoittamaan viisivuotiaana. Yläasteaikana oli hieman taukoa, mutta lukioaikana alkoi tavoitteellisempi kirjoittaminen. Aloin kirjoittaa laulutekstejä. Lauloin itse, olin bändeissä ja tein musaa. Pitkää proosaa en ole kirjoittanut koskaan, mutta nyt ensimmäinen romaanini on työn alla. Ensimmäisen runoni kirjoitin lapsena päiväkirjaan. Se oli unilaulu, joka kertoi perhosesta. Luen kotimaista kirjallisuutta päivittäin, rakastan suomen kieltä.

MUSIIKKI. Pikku Kakkosestakin tuttu lastenmusiikkiteatteriduo Mimi ja Kuku aloittaa tämän vuoden Tavastian lastenkonsertit. Laululeikkiseikkailussa lapset pääsevät itse osallistumaan esityksen kulkuun. Luvassa on siis vauhdikasta meininkiä, paljon televisiosta tuttuja laululeikkejä, ripaus teatteria ja hyppysellinen taikaa.

Anna-Leena Härkönen on pitkään ollut suosikkini. Työskentelen myös freelancetoimittajana. Kirjoitan lehtijuttuja muun muassa aikakauslehtiin ja yrityslehtiin. Siitä saan palkkani, runojen kirjoittamisella tuskin kukaan elää. Koulutukseltani olen näyttelijä, opiskelin näyttelemistä 4,5 vuotta. Olen näytellyt muun muassa lyhytelokuvissa, mainoksissa ja ennen opiskeluaikaani harrastajateattereissa. Sain esikoiseni puoli vuotta ennen kuin valmistuin. Halusin hoitaa lapsia kotona. Ei ole enää kauheasti paloa näyttelijän työhön. Olen kotoisin Turusta, koulut kävin Kaarinassa. Muutin 12 vuotta sitten Helsinkiin opiskelemaan näyttelemistä. Asun tällä hetkellä Helsingissä Aurinkolahdessa perheen kanssa. Perheeseen kuuluu kaksi lasta, jotka ovat 7- ja 9-vuotiaita. Harrastan joogaa ja opiskelen joogaohjaajaksi Moolassa Kaivopuistossa. Myös lukemista harrastan.

Tavastian lastenkonsertti, Tavastia 27.1.

Juhlat Disney-tyyliin JÄÄSHOW. Miltä kuulostavat syntymättömyyspäiväjuhlat Liisan ja Hullun Hatuntekijän kanssa, ystävänpäivätanssiaiset kera Disney-prinsessojen, Lilon ja Stichin havaijilaiset luau-juhlat tai jännittävät Halloween-pippalot Disneyn ketkuimpien pahisten kanssa? Yhtä juhlaa -jääshowssa Mikki ja Minni tutustuttavat yleisön erilaisiin juhlatilaisuuksiin, joista ei puutu ilonpitoa ja tuttuja Disney-sankareita.

Pauli Jokinen

Disney On Ice, Hartwall Areena, 24.–27.1.

Piritta Porthan: Kun enkeli myöhästyy Metrosta (Basam Books)

* Haastateltava keksi itse otsikon

HelStrips

Testaa oletko CU LT

urelli

HELPOT MEDIUM

5. Kenen kirjoittama kirja on Oikutteleva bussi (1947)? 6. Millä vuosisadalla säveltäjä Gioachino Rossini kuoli? 7. Minkämaalainen on palkittu elokuvaohjaaja Michael Haneke? 8. Kuka arkkitehti suunnitteli Eduskuntatalon?

VAIKEAT

9. Mikä teatteri sijaitsee Helsingissä osoitteessa Hämeentie 3? 10. Kuka suunnitteli unijakson Alfred Hitchcockin elokuvaan Noiduttu (1945)? 11. Kuka maalasi alkuperäiset freskot Porissa olevaan Juseliuksen mausoleumiin? 12. Kenen kirja on Ihmisiä telineillä (1958)? 1. Laura Närhen, 2. Ulla-Lena Lundberg , 3. John Belushi ja Dan Aykroyd, 4. Keisari Aleksanteri II:n, 5. John Steinbeckin, 6. 1800-luvulla, 7. Itävaltalainen, 8. J.S. Siren, 9. KokoTeatteri, 10. Salvador Dali, 11. Akseli Gallen-Kallela, 12. Kalle Päätalo

Pauli Jokinen

Varokaa jättikokoisia lumihiutaleita Sörnäisissä.

1. Kenen laulajan levy ja kappale on Tuhlari (2012)? 2. Kuka voitti kirjallisuuden Finlandia-palkinnon 2012? 3. Ketkä näyttelivät Bluesin veljeksiä elokuvassa Blues Brothers (1980)? 4. Kenen hallitsijan patsas on Senaatintorin keskellä?

VASTAUKSET

Kuvia kaupungilta

Tulokset: 1-4 pistettä: aloittelija, 5-8 pistettä: harjaantunut, 9-12 pistettä: culturelli

Helsinki: Akateeminen kirjakauppa, Suomalainen kirjakauppa, Tiketti, Kaapelitehdas, Korjaamo, Ryhmäteatteri, KokoTeatteri, Bio Rex (LippuRex), Nosturi, Ateneum, Taidehalli, Arkkitehtuurimuseo, Kiasma, Valokuvataiteen museo, Hotelli- ja ravintolamuseo, Teatterimuseo, Sinebrychoffin taidemuseo, Galleria G, Galleria Dix, Yliopiston pääkirjasto (Kaisa-talo), Vuotalo, Malmitalo, Kanneltalo, Kirjasto 10, Viikin kirjasto, Rikhardinkadun kirjasto, Kallion kirjasto, Pohjois-Haagan kirjasto, Etelä-Haagan kirjasto, Jakomäen kirjasto, Kontulan kirjasto, Vallilan kirjasto, Maunulan kirjasto, Oulunkylän kirjasto, Munkkiniemen kirjasto, Pitäjänmäen kirjasto, Malminkartanon kirjasto, Vanhan kuppila, Corona Baari, Aschan Cafe Jugend, Ravintola Ilves, Pop & Jazz Konservatorio, Cafe Giovanni, Robert’s Coffee (Sähkötalo), Kauppakeskus Kluuvi, Ympyrätalo, Itäkeskus, S-market (Ruoholahti) Kauppakeskus Ruoholahti, Sokos Vaakuna, Fennian kortteli, Kauppakeskus Arabia, Kauppakeskus MalmiNova, Kauppakeskus Ristikko, Teatterikorkeakoulu, Kuvataideakatemia, Helsingin kaupungin taidemuseo, Amos Andersonin taidemuseo, elokuvateatteri Orion, Savoy-teatteri, ravintola Sävel. Espoo: Sellon kirjasto, Entressen kirjasto, Espoon kulttuurikeskus, Kauppakeskus Iso Omena, Kauppakeskus Heikintori, Kauppakeskus Galleria, Kauppakeskus Länsikeskus, WeeGee-talo. Vantaa: Tikkurilan kirjasto, Myyrmäki-talo, Kauppakeskus Jumbo, Kauppakeskus Tikkuri, Ravintola Pormestari, Lumo, Konserttitalo Martinus.

Laulua poliisien johdolla MUSIIKKI. Liikennepuistokonstaapelit Maltti ja Valtti sekä oikeista poliiseista koostuva Nallekopla laulattavat lapsia Kanneltalossa. Yhteiskonsertissa kuullaan mukaansatempaavia musiikkinumeroita, hauskaa sanailua ja tärkeää oppia liikenneturvallisuudesta. Pakolliset ennakkoilmoittautumiset alkavat 7.1. Lisätietoa Kanneltalon kotisivuilta. Maltti ja Valtti sekä Nallekopla, Kanneltalo 25.1.

Herra Hipin ja rouva Hopin suuri seikkailu TEATTERI. Näytelmä kertoo rauhaa rakastavasta herra Hipistä, joka on aina elänyt yksin. Kun naapuriin muuttaa äänekäs rouva Hop, suistuu herra Hipin elämä raiteiltaan. Naapurisopu löytyy vasta monien yhteenottojen jälkeen, kun parivaljakko huomaa, että yhdessä on hauskempaa. Teatteri Rollo: Hip Hop Jou, esitykset 29.1.–7.2. Taidetalo Toteemi, Vuotalo, Lumosali, Karatalo, Kanneltalo, Malmitalo ja Kannusali.