ComPosti 02/2014 by Co Media

COMEDIA RY

COMPOSTI 02/2014

VA A S A N Y L I O P I S T O N V I E S T I N T Ä T I E T E I L I J Ö I D E N L E H T I

S I S Ä LT Ö COMPOSTI 02/2014

TOIMITUS: PÄÄTOIMITTAJA:

TOIMITTAJAT:

Jukka Lehtonen

Ninni Ahonen

Pauliina Ainasoja

Elina Kurttio

Kim Kujala

Carita Sjöman

TAITTAJA:

Essi Leppämäki

Elfi Kjellberg

Tia Vähäsarja

Markus Hangelin

Aleksi Tuominen

Elina Ruokari

Marjukka Mäkinen

JULKAISIJA:

CoMedia ry

MAINOSMYYNTI:

PAINOPAIKKA:

Salla Thure

YHTEYSTIEDOT:

Multiprint Oy

Pauliina Ainasoja

www.comediary.com, callitus@uva.fi

P Ä Ä T O I M I T TA J A N

P U H E E N J O H TA J A N

KOLUMNI:

PA L S T A

MYYTTEJÄ M U R TA M A S S A

DEAR, ESSI...

KAMPUSLOOKS

RENNOLLA OTTEELLA OMANNÄKÖINEN

PIENI

COMEDIAN

ULKOMAANHARJOITTELU

TA R I N A

KAUNEIN

– A R V O K A S TA

R O S K A K AT O K S E S TA

KOTI

KANSAINVÄLISTÄ T Y Ö K O K E M U S TA

VA A S A

COMEDIALAISET

ENTREPRENEURSHIP

ELÄMÄNSÄ

S O C I E T Y.

PUTKESSA

P Ä Ä T O I M I T TA J A N PA L S TA PA U L I I N A A I N A S O J A Hyvää pilkkujoulua! Taas on se aika, kun lähes jokainen ihmisolento kaivaa kaapin (tai kaupan) pohjalta tyylikkäimmät kledjunsa kimalteineen ja paljetteineen. Hyvä (teko)syy juhlia ennen varsinaisille pyhäpäiville rauhoittumista. Ainakin Tapsan tansseihin saakka. No, se siitä ja nyt aiheeseen. Kummallista kyllä, mutta päädyin tämän syksyn ComPostin päätoimittajaksi sattumalta. Minulla ei sen kummempaa kokemusta kirjoittamisesta ole, mutta tässä sitä kuitenkin ollaan. Haluaisin siis kiittää rakkaita toimituksen jäseniä siitä, että lähditte mukaan. Ensimmäisessä palavereissa minulta kysyttiin, että onko ok, jos ei aiemmin ole kirjoittanut lehteen tai artikkeleita ylipäänsä. Teki mieli sanoa, että no mitäpä lottoat? ComPosti on ollut kautta vuosien monelle opiskelijalle se ensimmäinen paikka, jossa omat jutut on saatu julki. Yliopisto on tarkoitettu oppimiseen ja valmistamaan työelämään, eikö vaan? ComPostin toimitukseen pääsevät mukaan niin kokeneet konkarit kuin vasta-alkajatkin. Täytyy myöntää, että silloin tällöin kyseenalaistan edellistä väitettäni yliopistosta oppimisen paikkana. Varsinkin pari vuotta takaperin, kun korkeakouluihin haku oli vasta osaltani käynnissä. En todellakaan ikävöi sitä puristusta rinnassa, kun pääsykokeissa tuntui, että evääksi mukana tuotu banaani on pian limainen läjä koepaperilla. Tuntui kuin minun olisi pitänyt olla jo alani ekspertti jo ennen yliopistoon hyväksytyksi tulemista. Ei sillä ole niin väliä oliko se pilkku juuri oikeassa kohdassa vai ei. Ainakaan meillä ComPostissa (jos kysyt asiaa esimerkiksi Ann-Marie Åkersilta, hän saattaa olla toista mieltä), ei se niin vakavaa ole ja kukapa sitä haluaisi itselleen sen kuuluisan pilkunviilaajan tittelin. Mielestäni olemme saaneet aikaan upean numeron, joten lue mitä comedialaisilla on sanottavanaan! Hyvää pikkujoulua arvon viestintätieteilijät!

P U H E E N J O H TA J A N PA L S TA ELINA KURTTIO Vuosi CoMedian kipparina alkaa olla pulkassa. Pian minun on aika hypätä kyydistä satamassa, jonka nimi on järjestömouhojen eläkekoti. Jatkossa yritän pysyä siellä, sanoa kiltisti ei kaikille mouhotuksille ja valmistua joskus, mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Olo on samalla onnellinen ja haikea. Viime aikoina kalenteri on pursuillut yli niin pahasti, että melko suuri siivu vapautuvaa aikaa on erittäin tervetullutta. Samalla kuitenkin tuntuu oudolta jättää taakseen jotain, mikä on muodostanut suuren osan arkea ja jonka on kokenut itselleen tärkeäksi. Näin taaksepäin katsoessa vuosi on hurjan pitkä ja samalla kamalan lyhyt aika. Pitkä siinä mielessä, että olemme saaneet aikaan monta hienoa tapahtumaa, tehneet runsaasti edunvalvontatyötä ja kokeneet paljon yhdessä hallituksena. Lyhyt taas siinä mielessä, että ideoita ja halua tehdä enemmänkin olisi ollut. Uudelle hallitukselle toivotan onnea ja menestystä tulevaan vuoteen, sekä uskallusta tehdä asioita omalla tavalla. Pitäkää rakkaasta ainejärjestöstä hyvää huolta!

MYYTTEJÄ M U R TA M A S S A KIM KUJALA

orkeakouluopintojen aloittaminen on jännittävää puuhaa. Todellisen opiskelijaelämän alkua odottaa kuin kuuta nousevaa, ja jo lukiossa sitä huomaa psyykkaavansa itseään ennen kirjoitussaliin menoa hokemalla mantraa: ”Ei ylioppilastodistuksia katso kukaan enää sen jälkeen, kun on opiskelupaikan saanut.” Totta. Eipä niitä arvosanoja kukaan ole kysellyt sitten maaliskuun yliopistohaun. Paitsi toukokuussa perhe ja sukulaiset, jotka ovat toki asiaan kuuluvalla tarkkuudella syynänneet joka ainoan rivin ja vetäneet sitten siitä omat johtopäätöksensä jälkikasvun selviytymistaidoista ja älykkyysosamäärästä. Vielä parempi, mikäli raatiin ovat osallistuneet myös kaikkitietävät naapurit ja nenäkkäät kylän rouvat. Mutta kun sen jalan on lopulta saanut akateemisen tiedeyhteisön oven väliin, voi huokaista helpotuksesta. On selvitty pääsykokeista ja nyt pitäisi enää hommata se tutkinto. Sitä paitsi akateemisen yhteisön jäsenenä voi kokea olevansa itseäänkin parempi ihminen. Plussaa saa, jos on sopivasti snobbaileva ja katsoo Karjala-lippis päässä autonromullaan kaahailevia amispopittajia nenänvartta pitkin. Missään tapauksessa emme alennu näiden ryyppyputkessa elävien bensalenkkareiden tasolle. Farkkujen ja työtakin sijaan kuljemme puku päällä ja nenäliina taskuun taiteltuna. Fuksivuoden syksy on hämmentävää aikaa. Sitä huomaa, miten yliopisto on todellisuudessa myyttien verhoilema eloisa bilehileyhteisö. Jotenkin aina on kuvitellut, että yliopistossa istutaan vain nenä kiinni kirjassa päivät pitkät ja kirjoitetaan esseitä esseiden ja tutkielmien perään. On siinä ehkä perääkin, mutta monelle arkisempi todellisuus yllättää. Sitä saattaa nimittäin helpostikin löytää itsensä rypemästä katuojasta pitkin pituuttaan tai astumasta Fontanan tanssilattialla lasituopin päälle harrastaessaan dry humpingia eli tuttavallisemmin jorailua aamuyöllä 2.54 – samalla kun sammumiskuntoinen kaveri siinä vieressä yrittää,

huonolla menestyksellä, kerjätä ”limalompakkoa” maailman etovimmilla iskulauseilla: ”Neidillä on niin hehkuvat nännit!” Akateemiseen henkeen kuuluu sekin, että riisuudutaan lähes ilkosilleen puistossa keskellä kaupunkia ja herätetään paitsi paheksuntaa ohikulkijoissa, myös hilpeyttä rastivahdeissa. Nudistipuuhastelun jälkeen ei päädytä onneksi putkaan, vaan pulahdetaan mereen makaronissa kieriskelyn päätteeksi. Kaikki tämä, jotta voi leimautua samaan yhteisöön. Puhumattakaan sitten siitä, että joku kaunis aamu herää erään Olympia-korttelin asunnon lattialta noin kahdeksan tutorin ja parin muun fuksin kanssa samasta läjästä. Kyllä ovat selviytymistaidot koetuksella! Ihan lekkeriksi koko hommaa ei silti voi painaa, sillä Kelan ilkeät niuhottajat kyttäävät opintopisteiden karttumista. Tarkastajat sitten soittelevat, jos opintokirjan ote ei miellytä silmää. Niinpä niille luennoille on joskus jopa vaivauduttava. Mutta nähtävästi se onnistuu vaikka nousuhumalassa, kuten eräällä työelämän retorisia taitoja valmentaneella kurssilla saimme todistaa – viikko toisensa jälkeen porukka lampsi torstaiaamun tunneille samoilla silmillä ja viina haisi vielä tuoreelle. Nämä opiskeluajastaan viimeisenkin ilon pisaran irti puristavat aikamme sankarit ja nykyajan tutkimusmatkailijat istuivat oppitunnit silmät punaisina korviaan pidellen. ”Ei saa huutaa”, kuului vaimea pyyntö värisevällä äänellä. Ja jos bile-elämä käy liikaa kukkaron päälle, on valtio onneksi keksinyt opintolainan – tuo mystinen tilillesi jysähtävä yhteiskuntamme takaama lainaraha, jolla saa kuulemma laitatetuksi esimerkiksi silikonirinnat Virossa. Tai ostettua viinaa koko kandivaiheen ajaksi. Ei paha. Loppujen lopuksi kuitenkin huomaamme, ettemme olekaan sen kummempia kuin ne amiskakarat. Ellemme sitten jopa pahempia. Onneksi voimme aina lohkaista, että ”haistakaa paska, me ollaan yliopistossa!” ja aikanaan päätyä työttöminä humanisteina kortistoon. Niin, ja jättää sen lainankin maksamatta. Mutta hei, me olemmekin korkeakoulutettuja! Maailma meitä kumartakoot!

DEAR, ESSI... Mihin päihteisiin tulee siirtyä, kun kaksi olutta ei enää nouse päähän?

1. Mitä tapahtuu?

Dear Essi, miksi Colon seinällä on jättimäinen David Beckham?

2. Miksi en muista mitä Fonassa tapahtui?

Nimim. victoria beckham

T: George Ringo -Hei Ringo! Oletko kokeillut liiman haistelua? Maalia? Muut liuottimet voivat olla avuliaita päihtymistarkoitukseen myöskin. Salkkareissa pirinhaluinen Peppi veti omppuja, että häneltä voi varmasti tiedustella asiaa.

Saako Fonaan tuoda eläimiä? Uskon törmänneeni mäyrään. Nimim. Aavikkokettu -Saa, saa. Sikoja, kettuja, valaita, nautoja ja norsuja on nähty myös.

Dear Essi, miten voi saada hiuxet näyttämään koulussa hyvältä Palosaaren sillan ja/tai pipon jälkeen? Onks ees mahollista? Toivoo: epätoivoinen tucca -On joo, kannattaa lämpökäsitellä hiukset tai sit tupeerata. Kantsii kans ostaa joku löysä pipo, ettei ihan länään mee. Tai laittaa vaan huppu? Mul ainakin toimii ja oonhan tuccajumala.

3. Tykkäätkö miehillä enemmän a) stringeistä b) boksereista c) speedoista? Nimi. Utelias_97

-Rakas toverijärjestömme Gig@ on sen sinne auliisti taiteillut. Eikä kenelläkään ei ole ollut mitään Becksin valtavaa… Pohjetta vastaan.

-Hei utelias! 1. Tällä hetkellä ebola jyllää pitkin maita ja mantuja, Evira ei ole kieltänyt lörtsysanan käyttöä ja Putous tulee lauantaisin telkkarista. 2. En minäkään muista, mutta hauskaa on ehkä ollut. Tai ei ees välttämättä. 3. Pappakalsarit thing.

real

Mihin päihteisiin tulee siirtyä, kun kaksi olutta ei enää nouse päähän? T: George Ringo -Hei Ringo! Oletko kokeillut liiman haistelua? Maalia? Muut liuottimet voivat olla avuliaita päihtymistarkoitukseen myöskin. Salkkareissa pirinhaluinen Peppi veti omppuja, että häneltä voi varmasti tiedustella asiaa.

Dear Essi, mihin bilettämään jos fona ei nappaa? Dear Essi, miten itsensä vittuun”?

Nimim. Bileneitsyt -Ite menisin Gringoon. Niinkun aika usein meen. Jos lähestyt parasta ennen-päiväystä, on Wa1ld valintasi. Sielä on pierupekat ja rivoriitat 45+ jortsulla. Sekaan vaan!

Dear Essi, mistä tietää kundi on kiinnostunut? Miksi Vaasassa aina tuulee?

Epävarma-90

Lumikki90

-Ei ne kyllä yleensä oo.

”viestitään

viestijä93 -Näin -->

( I )

että

-Miksi ei?

T E K S T I J A K U VA T : E L I N A R U O K A R I & E L F I K J E L L B E R G

L O T TA 2. vuoden opiskelija, pääaine viestintä Lotan tyylille on ominaista eri materiaalit, kuten turkki ja nahka, joita hän mielellään yhdistelee. Lotta kertoo käyttävänsä myös paljon koruja tuomaan näyttävyyttä. Mekko vai hame? ”En käytä kumpaakaan. Mekko. Hameet on vähän liian söpöjä.”

KAMPUS ANNA 1. vuoden opiskelija, pääaine viestintä Anna kertoo pukeutuvansa päivän mukaan – esimerkiksi treenipäivinä ylle valikoituu asiaan kuuluvat varusteet. Annan tyyli vaihtelee ”fiiliksen” mukaan. George Clooney vai Brad Pitt? ”Clooney. Tai itseasiassa Pitt nyt kun se on vähän vanhempi ja karismaattisempi. Kun sillä on vähän partaakin.”

M A RJUK K A

C A R I TA

2. vuoden opiskelija, pääaine viestintä

1. vuoden opiskelija, VINE

Marjukka suosii klassista tyyliä, mutta tykkää välillä kokeilla myös jotain uutta. Marjukan kolme suosikkivaatetta ovat nahkatakki, korkokengät sekä farkut. Hän kertoo kuvassa näkyvän takin olleen mieluisa löytö. Kissa vai koira?

Caritan hillitty tyyli kompensoi tämän räväkkää persoonaa. Hän yhdistelee usein rentoja yläosia tiukkoihin farkkuihin. Punaviini vai valkoviini? ”Punkku! Mutta kesällä valkoviini. Jäillä… Menikö mun uskottavuus nyt?”

”Koira.”

SLOOKS M I KKO

TIINA

1. vuoden opiskelija, VINE Mikko kuvailee tyyliään rennoksi. ”Ei se nyt punk ole, oon tämmönen basistin rääpäle tuolta jostain.” (Siis Kankaanpäästä.)

2. vuoden opiskelija, pääaine englanti

Pepsi vai Coca cola? ”Pepsi. Aspartaami tappaa, eli ehdottomasti ei myös kevytlimuille.”

Tiinan vaatekaapin peruspilari on musta väri. Yksityiskohdissa Tiina suosii nahkaa. ”Mulla on aina farkut”, hän vielä lisää. Turku vai Tampere? ”Tampere totta kai!”

RENNOLLA OTTEELLA OMANNÄKÖINEN TEKSTI: NINNI AHONEN

Pidätkö blogeista? Siinä tapauksessa sinun kannattaa tutustua näiden kolmen viestintätieteilijöiden blogeihin. Blogin kirjoittamisen voi aloittaa kuka tahansa. Onko viestinnän opiskelusta kuitenkin ollut hyötyä bloggaamisessa? PAULIINA: Ei varsinaisesti. Ehkä kiinnitän nykyisin enemmän huomiota oikeinkirjoitukseen sekä sivun visuaalisuuteen kuin ennen.

BLOGISUOKSIKIT:

JULIA: Digitaalisen median viestintäsovellukset 1 -kurssilla nettisivujen tekeminen antoi innostusta omannäköisen blogin perustamiseen.

PAULIINA

TIIA: Viestinnän opiskelu on avartanut käsityksiäni monista asioista. Sen vuoksi kirjoittaessani osaan ottaa useamman näkökulman huomioon kuin aikaisemmin. Viestintä on niin läsnä meidän jokaisen elämässä ihan koko ajan. Kirjoittaminenhan on viestintää, joten kirjoittaessani blogia harjoitan viestintätaitojani jatkuvasti. Siten myös päinvastaisesti blogin kirjoittamisesta on ollut hyötyä viestinnän opiskelussa. Lisäksi viestinnänopiskelu antaa avaimet esimerkiksi kuvankäsittelyohjelmien käyttöön, jotka ovat melko tärkeä osa bloggaamista. Myös kielioppiasioita on opiskeltu ahkerasti, mutta omassa blogissani en ehkä ole niin tarkka pilkkujen ja muiden välimerkkien suhteen. Pääasia on, että teksti on sujuvaa ja helppolukuista. Kandidaattivaiheessa opiskelin sivuaineenani luovaa kirjoittamista ja se sai minut ymmärtämään, että ei ole yhtä oikeaa tapaa viestiä. Sen ansioista en myöskään ota kirjoittamista enää niin kuoleman vakavasti. Bloggaaminen on minulle tärkeä tapa ilmaista itseäni, ei yrittää luoda itsestäni täydellistä kuvaa muiden silmissä. Mikäli kuitenkin haluaisin tehdä blogistani julkisemman, markkinoinnin opiskeluiden kautta olen ymmärtänyt paremmin blogien kaupallista puolta. Sosiaalinen media korostuu blogimaailmassa ja tämän päivän bloggaajat luovat itsestään brändejä ja parhaimmassa tapauksessa työllistävät itsensä blogikirjoittamisella.

Jos haluat alkaa bloggaajaksi: ota rennosti! TIIA: Blogeja on maailma pullollaan. Älä yritä tehdä siitä muiden näköistä, vaan anna blogisi ja sen sisällön näyttää juuri sinulta. Jos mahdollista, panosta laadukkaisiin kuviin, sillä ne tekevät blogistasi miellyttävämmän lukea. Yritä pitää postaustahti suhteellisen aktiivisena, siten lukijoiden mielenkiinto pysyy yllä. Blogimarkkinointi on tänä päivänä helppoa ja nopeaa sosiaalisen median ansiosta, mikäli haluat kirjoituksiasi muiden näkyville jaa niitä Facebookissa, Instagramissa, tai esimerkiksi MyCosmo-sivuston Newsroomilla. Pidä yllä rento meininki, äläkä ota turhia paineita! PAULIINA: Toisinaan muistuttelen itselleni sitä, ettei blogista tarvitse stressata, ja että siitä kyllä muovautuu omannäköisensä ajan kanssa. Kannattaa rohkeasti kokeilla erilaisia juttuja! JULIA: Kirjoittelua ei kannata ottaa turhan tosissaan. On ihan okei, jos päivityksiä ei kiireen keskellä ilmestykään tasaiseen tahtiin.

Even (todayimunstoppable.fitfashion.fi). Luen aika paljon tuttujen blogeja. Ystäväni ja ryhmäliikuntaohjaajakolleegani Even blogi on lukemistani blogeista eniten minun tyyppiäni. TIIA - Vilma P (vilmap.com) Visuaalisesti kauniita ja laadukkaita kuvia, mielenkiintoisia elämänpohdintoja ja paljon matkailua. - Janni Deler (jannideler.com) Ripaus luksuselämää, kauniita vaatteita ja laadukkaita kuvia - Eevin Minifitness (minifitness.fitfashion. fi) Vinkkejä ja pohdintoja terveelliseen elämäntapaan ja treenaukseen liittyen. Kauniit ja laadukkaat kuvat plus rento meininki. JULIA Ikisuosikki ”Colour Me!” (colourme.indiedays.com) sekä viihdyttävä ”Kasper Diem” (kasperstromman.com/).

MOTIVAATIOTA ETSIVÄLLE: Seikkailu Seppo (seikkailuseppo.blogspot.fi) Toisen vuoden viestinnän opiskelija Pauliinan, 22, kirjoittaa Seikkailu Seppona ”kaikesta ja ei mistään.” Lukija voi nopeasti todeta, että ”ei mistään” on aivan turha lisäys, sillä tämän vaasalaistuneen bloggaajan elämä on toimintaa täynnä. Opiskelujen ohella Pauliina toimii ryhmäliikuntaohjaajana ja vaikuttaa muun muassa CoMedian hallituksessa. Menevästä elämäntyylistä huolimatta Pauliina kirjoittaa mielestään huoletonta, monipuolista sekä käytännönläheistä blogia, ja samoja sanoja voivat lukijatkin käyttää. Seikkailu Sepon päiväkirjamaiset julkaisut isoine kuvineen ovat muutenkin lukijaystävällisiä, sillä voit saada niistä paljon irti jo pelkällä silmäilyllä. Blogin tärkein anti lukijalle on kuitenki se, että oikeasti tärkeille asioille järjestyy aina aikaa. Se vaatii motivaatiota, joka lähtee aina itsestä.

VAIHTO-OPISKELUA POHTIVALLE: Enkä mahdu enää kartalle (http://reissujulia.blogspot.fi) Monet vaihtoon lähtevät opiskelijat päättävät kirjoittaa blogia kokemuksistaan. Näin tekee myös kolmannen vuoden viestinnän opiskelija Julia, joka viettää syksyn 2014 Kööpenhaminassa Tanskassa. Taidehiipparointiin, ituhippeilyyn ja fanityttöilyyn taipuvainen bloggaaja kirjoittaa vaihtoelämästä asiallisesti mutta vivahteikkaasti. Blogi onkin, Julian sanoin mukaan innostuntut, ihmettelevä sekä kuvaileva. Lue siis tätä blogia, jos ennen kaikkea haluat saada tietoa vaihto-opiskelusta. Blogi on hyvin informatiivinen, joten täytyy lukea keskittyneesti saadaksesi siitä jotain irti. Nopeiden silmäilijöiden kannattaa käyttää aikansa toisiin vaihtoblogeihin.

INSPIRAATIOTA KAIPAAVALLE HAAVEILIJAA: Jet lagged in Seattle (jetlaggedinseattle.com) Keväällä 2014 viestinnän kandidaatiksi valmistunut Tiia, 24, asuu tällä hetkellä kihlattunsa kanssa Seattlessa Yhdysvalloissa. Harmoninen lifestyle-blogi rakentuu valokuvaamisen, kirjoittamisen, liikkumisen, matkustamisen sekä tyylin ympärille, jotka ovat kaikki Tiialle tärkeitä asioita. Blogi on helposti lähestyttävä, koska se on luonteeltaan ”positiivinen, monipuolinen ja rento”, kuten Tiia itse kuvailee. Olet sitten vielä fuksina blogien maailmassa tai sitten kriittisempi blogilukija, tarjoaa Jet lagged in Seattle aina laadukkaista kuvista miellyttävään tekstiin sekä hyviä neuvoja onnellisen ja terveellisen elämän ylläpitämiseen.

P I E N I TA R I N A R O S K A K AT O K S E S TA TEKSTI: JUKKA LEHTONEN Kello alkaa lähestyä yhtätoista illalla tarkkaillessani kadun vastakkaisella puolella olevan päivittäistavarakaupan uloskäyntiä. Naureskelen tilanteelle sisäisesti ja luultavasti hieman siitä lipsahtaa myös ulos asti. Enemmän nauroin molempiin suuntiin silloin, kun aiemmin illalla löysin itseni miettimästä ihan tosissani, että ovatko harmaaseen pipoon leikatut silmänreiät nolommat kuin mustaan. Päädyin kuitenkin käyttämään normaalia vaatetusta, sillä vastoin yleistä ja omaakin oikeuskäsitystä, suunittelemani toiminta on täysin laillista. Kommandopipo päässä ei oikein muuta voi tyylikkäästi tehdäkään paitsi kerätä huomiota, joten luovuin ajatuksesta. Päässäni soi kamala, tilanteeseen uudelleen sovitettu vuosikymmenen takainen kesähitti. Tänä iltana olen dyykkaaja.

aupan takaovi käy ja valot sammuvat. Tässä vaiheessa illan ylimääräiset tuotteet pitäisi olla jo siirretty roskiksiin odottamaan hakijaansa.. Olen käsittänyt, ettei roskakatoksessa normaalia toimitusta suorittava henkilö viivy paikalla kuin muutamia sekunteja. Kaikki tämän määreen ylittävä roskisten ympärillä tapahtuva toiminta on siis hyvinvointiyhteiskunnassa epäilyttävää. Luotaantyöntävä, etova haju, epämukavuusalueella käväisy ja lehtiroskiksen salamannopea kyyläys riittävät useimmille karkoittimiksi. Siirryn kohti lukitsemattomia roskiksia. Tämäkin on poikkeuksellista, sillä sain nimettömän huhun tästä nimenomaisesta paikasta joka ei pidä roskiaan lukkojen takana. Urea iacta est Olen nähnyt ja kuullut tarinoita kuvineen toinen toistaan huikeammista dyykkauslöydöistä. Sisäfilettä, kaviaaria, avokadoja ja persimoneja nautittuna dyykatuissa Artekin kalusteissa ja Louis Poulsenin PH-valaisimen katveessa. Jälkiruoaksi löydetyt 72 tölkkiä olutta nautitaan niinikään dyykatusta Aalto-maljasta ja röyhytellään Bonus-sätkät kapselikahvien kanssa käyttökelpoisesta Dolce Gustokeittimestä. I shit you not, näitä on löydetty. Tämän ekan dyykkausreissuni saaliiksi riittäisi yksi Pirkkakin, mutta salaisesti toivon löytäväni lavalasteittain Keisari 66:ta ja pari harkkoa natsikultaa. Tänä iltana aion dyykata. Tungen käsivarteni olkapäitä myöten roskikseen. Yritän avata umpisolmuissa olevia pusseja, mutta onnistun vain muutaman kohdalla. Dyykkausetikettiin kuulemma kuuluu, ettei roskia saa levittää pusseja rikkomalla. Alan olla hyvin eri mieltä viidennen umpisolmun kohdalla. Useasta säkistä löytyy ruoka-aineksia, tai jotain mönjää jota en edes tunnista, joten jätän ne muhimaan. Noniin, elikkäs täällä tänään meillä olisi paskoja vihanneksia, kuumottavia juureksia, erityisen jänniä maitotuotteita, eilen vanhentuneet kermaperunat, viinietikkaa, ötököitä marraskuussa, turhautumista, hajuja, neljä plutoniumomenaa ja muita crust-ruokaympyrän osia. Nappaan

kermaperunat ja viinietikan muovipussiin ja samalla kuulen takaani virka-yskähdyksen. Valmistaudun kertomaan konstaapelille valmiiksi harjoitellun tarinan lapsuudestani, joka päättyy onnellisesti mutta traagisesti koomisten mutta ärsyttävien sivuhahmojen kuolemaan, sillä lailla mukavan indieleffamaisesti. Liha on vanhaa kun liha on heikkoa, tai jotain. Kollegani erikoismies Yskijä paljastuukin kanssadyykkaajaksi, joka alkaa selata jo käymiäni roskapusseja läpi. Mutisen kohteliaasti tänä iltana kaupalla olevan vähän huonon tarjonnan. Miekkonen hymähtää ja alkaa lastata muovipussiin lähestulkoon kaikki homeiset nauriit, siniset porkkanat ja muut mutaatiot mitä olin jo toljottanut ja hylännyt. En viitsi alkaa tiedustella mieheltä lähemmin hänen tarkoitusperiään tai liikevaihtoaan, joten siirryn takaalalle ja kohti lehtiroskista. Mietin, että pakkohan sinne nyt nostalgiapäissään on kurkata. Ala-asteella löydetty, ja lähes välittömästi ylempiluokkalaisten toimesta pöllitty jätesäkillinen vanhoja setämiesten lehtiä vaatii revanssin. Myös tämä laatikko kuitenkin tarjoaa pettymyksen, sillä pohjalla lilluu muutama sanomalehti ja jonkun mielensä pahoittaneen lehdenjakajan hylkäämät ilmaisjakelujäteniput. Samalla kun ihmettelen roskista, dyykkauksen erikoismies katoaa ohitseni yön pimeyteen kahden täyden muovikassin kanssa. En odottanut gonzodyykkauskorkkaukseltani mitään, enkä saanut edes sitä. Viinietikkapullokin oli vuotanut reppuuni. Olen tosin tietoinen myös siitä, ettei läheskään jokainen dyykkauskeikka tuota tulosta, ja paikkoja pitäisi kiertää useita saman illan aikana. Kunnioitan suuresti heitä, jotka toiminnasta pitävät ja osaavat sitä hyödyntää. Kokemus sai minut ymmärtämään, että liian mukavuudenhaluiset elämäntapani, kommandopipon puute ja yleinen estyneisyys ovat hidasteena tuottavalle ruoan dyykkaustoiminnalle kohdallani. Lisäksi pelkäsin koko moniminuuttisen toimituksen ajan, että joku ohikulkija alkaa solvata, itkeä, tai molempia. Jatkossa aion keskittyä spurkouraamaan kännissä roskalavoilla, kuten tasavallan presidenttikin sekä ne Artekia ja Kukkapuroja löytäneet.

COMEDIAN KAUNEIN KOTI T E K S T I : C A R I T A S J Ö M A N , K U VA T : M A R K U S H A N G E L I N

Esittelyssä Vaasan yliopiston VINEopiskelijoiden rakkaudella sisustettuja kotikoloja. Jutussa kurkistetaan kolmeen erityylillä sisustettuun yksiöön Palosaarella.

KOTI NRO 1. Ensimmäinen koti on täynnä tarinoita. Katse kiinnittyy ensimmäisenä keittiön ihaniin, valkoisiin pinnatuoleihin, ja pyöreään pöytään. Pöytää koristaa vaaleanpunaiset neilikat, joita asukas ostaa kerran viikossa tuomaan väriä, ja kauneutta kotiin. Vanha puinen talo on sisustettu maanläheisillä väreillä, mutta olohuoneessa katseenvangitsijana toimii 1960-luvun, värikäs taulu, joka on saatu mummolasta. Taulun vieressä on lisää asukkaan lempikukkia, vaaleanpunaisia neilikoita, sekä vanha puinen tuoli, joka on asukkaan lapsuudenkodista. Sen päällä on pino kirjoja, joista asukkaan ehdottomat lempparit ovat Gerritsenin ja Haydenin teokset.

KOTI NRO 2. Tähän pikkuiseen yksiöön on otettu vaikutteita industrial tyylistä, jota on koitettu tuoda esiin minimalistisella sisustuksella, sekä seinällä, joka on jätetty keskeneräisen betoniseinän näköiseksi, ja tuntuiseksi. Seinää koristaa kuva Andy Warholista, joka on asukkaan lempitaiteilija. Taulu on itse maalattu. Keltainen toimii asunnon väripilkkuna, joka jatkuukin monessa esineessä, mm. itse maalatussa metallijakkarassa. Yksi asukkaan tärkeimmistä tavaroista on vanha puinen arkku, joka menee historiassa viiden sukupolven päähän. Arkku on alunperin toiminut työkalupakkina, ja se on kulkenut mukana lapsuudesta asti.

KOTI NRO 3. Kolmas asunto sijaitsee juuri valmistuneen luhtitalon ensimmäisessä kerroksessa. Asunto on vaalein sävyin sisustettu, ja kodikas. Makuualkovissa on suuri sänky, ja paljon tyynyjä. Seinässä liihottelevat linnut asukas on itse taiteillut. Keittiöstä löytyy kysymyksiä herättävä tarjotin. Siinä on lampaan-, possun- ja naudan lihojen osat ruotsiksi. Se on hauska matkamuisto Tukholmasta. Asukas on tehnyt paljon kirpparilöytöjä, joista esimerkkinä taideteokset ruokapöydän päällä. Helene Schjerfbeckin käsialaa olevat kuvat on leikattu kirjasta, joka on painettu vuonna 1940. Toinen kirpparilöytö on vanha, iso karttapallo tv-tasolla.

ULKOMAANHARJOITTELU – A R V O K A S TA K A N S A I N V Ä L I S T Ä T Y Ö K O K E M U S TA T E K S T I : T I I A - M A R I A VÄ H Ä S A R J A , K U VA T : M I I N A S I L L A N P Ä Ä & A N N A - R I I K K A O R AVA K A N G A S

Moni haaveilee ulkomailla työskentelystä ja kansainvälisestä urasta, mutta ei ehkä tiedä mistä aloittaa. Työharjoittelun suorittaminen muualla kuin kotimaassa on oivallinen väylä päästä kiinni kansainvälisiin tehtäviin. Tämä vaatii oma-aloitteisuutta ja aktiivisuutta, mutta on palkitsevaa. Anna-Riikka Oravakangas ja Miina Sillanpää kertovat nyt kokemuksistaan ulkomaanharjoittelun parissa.

nna-Riikka Oravakangas on paraikaa Washington D.C.:ssä Yhdysvalloissa suorittamassa työharjoittelua Suomen suurlähetystön viestintäyksikössä. Hän on organisaatioviestinnän opinnoissaan loppuvaiheessa. Harjoittelu ulkomailla ja erityisesti suurlähetystössä muodostui jo kandivaiheessa Oravakankaalle tavoitteeksi. ”Kipinä lähti itse asiassa eräältä ulkomaanmatkalta ystävien kanssa, kun yhdeltä meistä varastettiin passi. Panikointimme rauhoitti vasta vierailu paikallisessa Suomen suurlähetystössä, jossa meitä autettiin ystävällisesti ja selkeästi suomeksi. Silloin tajusin, että mikä olisi mahtavampaa kuin olla töissä ulkomailla suomalaisten asioiden parissa!” Vaihto-opiskelu Pohjois-Italian Bolzanossa toi Oravakankaalle vielä lisää varmuutta asian suhteen. Hän kartoitti harjoittelupaikkojen vaatimuksia, joista kaksi tärkeää nousi esiin: yliopiston harjoittelutuki sekä viestinnän työkokemus. ”Missiokseni tulikin etsiä Suomesta harjoittelupaikkoja, joihin ei tarvita harjoittelutukea. Ja aktiivisella työllä onnistuin saamaan kolme harjoittelupaikkaa ilman erillistä tukea.” Hänen aiemmat harjoittelupaikkansa olivat mainostoimistossa ja kahdessa eri valtion harjoittelupaikassa. Suurlähetystön harjoittelussa Oravakankaan työnkuva on monipuolinen. Hän esimerkiksi laatii mediakatsauksia, päivittää sosiaalista mediaa sekä verkkosivuja, kirjoittaa juttuja, valokuvaa, sekä kokoaa uutiskirjeitä. ”Lisäksi autan erilaisissa tapahtumajärjestelyissä, yksi mielenkiintoinen työtehtävä oli Ivana Helsinki -näyttelyn valvonta.” Muuten Oravakangas elää Washingtonissa tavallista arkea, eikä kulttuurishokki ole vaivannut. Vuokrataso on melko korkea, mutta aiemmilla harjoittelijoilla kiertäneistä asunnoista kannattaa kuulemma kysellä. Miina Sillanpää oli keväällä 2013 samassa pestissä, jossa Oravakangas on nyt. Lisäksi hän oli tämän vuoden kevään ja kesän Kanadan Torontossa toimittajana ulkosuomalaisten lehdessä nimeltä Kanadan Sanomat. Sillanpää on tänä keväänä valmistunut viestintätieteilijä, joka aikanaan on toiminut myös CoMedian puheenjohtajana. Opiskelujensa alkuaikoina

Miina Sillanpää

hän keskittyi juuri järjestötoimintaan, eikä ulkomaille lähtö tuntunut ajankohtaiselta. Viidentenä opiskeluvuotena kutsui kuitenkin vaihto-opiskelu Kansasissa. Vaihdossa syttyi mielenkiinto Pohjois-Amerikkaa kohtaan, ja sinne Sillanpää palasikin kahden harjoittelun merkeissä. ”Ensisijainen syy lähteä oli aina se ulkomailla olo, Pohjois-Amerikkaan tutustuminen ja kulttuurien kokeminen”, hän sanoo. Washingtonissa Sillanpään vastuulla oli suurlähetystön sosiaalinen media, ja sen kehittämisestä hän päätyi kirjoittamaan myös pro gradu -tutkielmansa. ”Siinäkin mielessä työharjoittelu oli hyvä kokemus, keksin mielekkään ja konkreettisen tutkimusaiheen.” Myös Kanadan Sanomissa Sillanpää sai vastuullisia tehtäviä. Hän toimi puolen vuoden ajan toimittajana tässä kerran viikossa ilmestyvässä suomenkielisessä sanomalehdessä. Toisen harjoittelijan kanssa he suunnittelivat lehden jutut, sopivat haastattelut ja toteuttivat artikkelit. ”Minua kiehtoi se, miten suomalaissiirtolaisia on virrannut Kanadaan ja Pohjois-Amerikkaan muutenkin ja miten kieli ja tavat ovat säilyneet. Kanadansuomalaiset olivat kerrassaan hurmaavia! Heidän suomalaisuuteensa tutustuminen oli ihan parasta antia”, Sillanpää kertoo.

”Tuntuu, että yleensä puhutaan, ettei kannata hakea, kun ulkomaan paikkoihin on niin kova tunku. Oman kokemukseni perusteella ei aina ole. Eli hakemuksia kehiin, koskaan ei kannata olla hakematta.” On hyvä muistaa vielä se, että monissa maissa työskennelläkseen tarvitsee työluvan tai viisumin. ”Suurlähetystöön lähtiessä viisumin saaminen kävi helposti, kun olin menossa ns. Suomen valtiolle töihin. Tein käytännössä töitä Suomessa, en Pohjois-Amerikassa. Kanadaan työluvan hakeminen taas ei ole vaikeaa, koska harjoittelupaikan järjestää CIMO ja harjoittelijat ovat tuttua tavaraa Kanadankin rajalla”, kertoo Sillanpää omista kokemuksistaan. Kaikkeen kannattaa kuitenkin varautua. ”Kohdallani sattui niin, että Kanadan maahantuloviranomaiset päättivät prosessin aikana, että ennen paperilla hoidettu hakemus pitkin tehdä verkossa, eli siitä tuli ylimääräistä työtä ja jännitystä. Pääsin kuitenkin lähtemään.” Miina Sillanpää löysi suurlähetystön ilmoituksen yliopiston työharjoittelupaikkojen listauksesta, ja sai siihen yliopiston harjoittelutuen. Kanadan Sanomien paikka taas kuuluu CIMOn harjoittelupaikkoihin ja siihen saa apurahan. CIMOn organisaatio-ohjelmien haku on kaksi kertaa vuodessa. ”Väittäisin, että ulkomaan yliopistoharjoitteluun pystyy saamaan hyvin tukea, eli taloudellista pärjäämistäkään ei tarvitse pelätä. Ei se ulkomailla asuminen yleensä sen kalliimpaa ole, kuin jos asuisi puoli vuotta Suomessa”, sanoo Sillanpää. Millaisia vinkkejä naiset vielä antaisivat ulkomaanharjoittelua harkitsevalle? ”Antaisin ihan ensimmäiseksi vinkiksi sen, että harjoittelutukea kannattaa säästää, jos mielii suurlähetystöharjoitteluun. Lisäksi aiemmasta työkokemuksesta ja kansainvälisestä kokemuksesta

on varmasti hyötyä, mutta suosittelen hakemaan paikkoja rohkeasti ilman niitäkin!” sanoo Anna-Riikka Oravakangas. Miina Sillanpää puolestaan mainitsee sen, että ulkomaanharjoitteluun on ehkä mainettaan helpompi päästä. ”Jos vinkkinä voin jotain sanoa, niin sekä suurlähetystön viestintäosastolle, että Kanadan Sanomiin CIMOn kautta oli ihan vain kourallinen hakemuksia. Tuntuu, että yleensä puhutaan, ettei kannata hakea, kun ulkomaan paikkoihin on niin kova tunku. Oman kokemukseni perusteella ei aina ole. Eli hakemuksia kehiin, koskaan ei kannata olla hakematta.” Kuinka yleistä ulkomailla harjoittelun tekeminen sitten on omassa yliopistossamme? Vipunen-tietokannan mukaan vuonna 2013 Vaasan yliopiston opiskelijoista kaksikymmentä suoritti ulkomaanharjoittelun, joista kahdeksan oli filosofisen tiedekunnan opiskelijoita. Vuoden 2012 luvut olivat 27 ja 10. Yliopiston vaihtokoordinaattori Juhani Moision mukaan tilanne on oppilaitoksen kokoon nähden hyvä, tosin enemmänkin liikkuvuutta voisi olla. Esimerkiksi hänen hallinnoimassaan Erasmus-harjoittelussa apurahoja myönnetään enemmän kuin on liikkujia. Taloussuhdanteiden heilahtelu saattaa tosin vaikuttaa harjoitteluihin sekä paikkojen että rahoituksen, kuten yliopiston tuen määrän ja riittävyyden suhteen.

Anna-Riikka Oravakangas

Talouden heilahteluista huolimatta ulkomaanharjoitteluun kannattaa kuitenkin hakea rohkeasti, kuten Anna-Riikka ja Miina vinkkasivat!

VA A S A ENTREPRENEURSHIP S O C I E T Y. – VES TUO YHTEEN NUORET YRITTÄJÄT T E K S T I : M A R J U K K A M Ä K I N E N , K U VA T : M A R K U S H A N G E L I N

VES eli Vaasa Entrepreneurship Society on yhdistys, jonka nimi on ollut viime aikoina tiiviisti näkyvillä Vaasan yliopistolla ja erityisesti sosiaalisessa mediassa. Mistä sitten on kyse? Vaasa Entrepreneurship Society on opiskelijalähtöinen yhdistys, jonka tarkoituksena on aloittaa virallinen toimintansa ensi vuoden tammikuussa. VES tarjoaa innostavan ympäristön uusille start up -yrityksille ja tuo yhteen yrittäjyydestä kiinnostuneita opiskelijoita. Start up -yritys tarkoittaa nuorta yritystä, joka ei vielä tuota voittoa, vaan toimii eräänlaisena kasvualustana ideoille ja niiden kehittämiselle.

VESin kaltaiset yhdistykset ovat tuttuja jo muissa Suomen suuremmissa yliopistokaupungeissa. Esimerkiksi Aalto-yliopistossa toimii Aalto Entrepreneurship Society eli Aaltoes ja Tampereen yliopistossa vastaava Tampere ES. Nyt myös Vaasan yliopisto saa omansa. Alkusysäyksen VESin toiminnalle Vaasassa antoi Länsi-Suomen muotoilukeskus Muovan projektipäällikkö Jussi Loukiainen, joka keräsi viime keväänä kiinnostuneita opiskelijoita mukaan projektiin. Tällä hetkellä VESissä toimii noin kolmekymmentä jäsentä, joista aktiivisimmin mukana on noin seitsemän opiskelijaa. Yksi heistä on comedialainen, Vaasan yliopistossa viestintätieteitä toista vuotta opiskeleva 24-vuotias Jenny Kestilä. Kestilällä on itsellään jo aiempaa kokemusta yrittämisestä. Hän on ollut mukana muun muassa harrastuspohjalta lähteneessä WST-yrityksessä, joka myy second hand -vaatteita verkkokaupassa. Tämän lisäksi Kestilälle on tullut tutuksi myös VESiä vastaava Aalto-yliopiston yhdistys. Viime kesänä hän oli ansioituneesti mukana Summer of startups –ohjelmassa, jossa on tarkoituksena kehittää yritysideoita ammattilaisten valmennuksessa. Kestilän tiimi voitti kesän ohjelman uudella marketplace-idealla, jossa kuka tahansa voi myydä tai ostaa käytettyjä vaatteita. Aiemmin muista entrepreneurship societyistä on ponnistanut jo lupaavia kasvuyrityksiä. Esimerkiksi toissa kesän Aalto-yliopiston Summer of startups –ohjelmasta on tullut tutuksi muun muassa helsinkiläinen Venuu, joka kokoaa yhteen erilaiset juhla- ja tapahtumatilat. Jenny Kestilän mukaan kiinnostus VESiä kohtaan on ollut valtavaa. Tästä kertoo esimerkiksi viikossa yli tuhannen Facebook-tykkäyksen saavuttaminen. On siis ilmeistä, että potentiaalia ja innostusta yrittämiseen on myös Vaasassa.

START UP –AAMIAISIA JA IDEARIIHIÄ Vaasa Entrepreneurship Societyn ensisijaisena tavoitteena on tuoda yhteen erilaisia ihmisiä ja ideoita mahdollisimman monipuolisesti. Vaasan selkeä vahvuus on Kestilän mukaan kaksikielisyys ja se, että alueella on monta eri korkeakoulua. Yhdistyksen voimavara on sen osallistujien poikkitieteellisyys, jonka ansiosta saadaan monelta alalta ihmisten parhaat ideat ja taidot käytäntöön. Yhdistyksen tavoite on myös tarjota uusille yrittäjille tilat ja auttaa käytännön asioiden kanssa. Kun VES pääsee käynnistämään toimintansa virallisesti, on luvassa kokoontumisia, joissa voidaan pallotella ja kehittää ideoita. Alustavasti VESissä on suunniteltu muun muassa suomalaisten ja ulkomaalaisten puhujien tuomista Vaasaan. -Tarkoitus on tuoda inspiroivia puhujia luennoimaan kaikista start up -yrityksiin liittyvistä asioista, summaa Kestilä. Lisäksi yhdistyksen tarkoitus on tehdä yhteistyötä muiden ESien kanssa, tuoda heidän osaamistaan ja kokemustaan Vaasaan ja tehdä ekskursioita puolin ja toisin. Alustavan suunnitelman mukaan ideoita päästään tulevaisuudessa jakamaan myös start up -aamiaisten muodossa, kun toiminta lähtee virallisesti käyntiin. – Tärkeintä on luoda innostava ilmapiiri ja tuoda hyviä ideoita yhteen. Kun ideoita pyöritellään yhdessä, voi niistä kasvaa vaikka mitä., sanoo Jenny Kestilä. Kestilä sanookin, että uskallusta yrittämiseen yleensäkin Suomessa kaivattaisiin lisää. -Kun uskaltaa sanoa ideat ääneen, löytyy ihmisiä, jotka ha-

”Kaikilla meillä on ideoita, potentiaalia ja mahdollisuuksia yrittää. ” luavat olla mukana toteuttamassa niitä. Kaiken ei tarvitse olla alusta alkaen täydellistä. Rohkeus onkin yksi ominaisuus, johon VESissä kannustetaan yrittäjyyden lisäksi, epäonnistumisia ei tarvitse pelätä. Ja vaikka Helsingin Sanomien marraskuisen jutun mukaan yli puolet kasvuyrityksistä ei lopulta menesty, näkee Kestilä myös positiivisemman puolen. - Vaikka yritys ei menestyisi ensimmäisellä tai toisella kerralla, saattaa se kolmannella kerralla menestyä. Tärkeintä on jatkaa yrittämistä. VIESTINTÄTIETEILIJÄSTÄ YRITTÄJÄKSI VES ei missään nimessä ole pelkästään kauppatieteilijöille suunnattu yhdistys, vaan mukaan toivotetaan opiskelijat kaikista tiedekunnista ja korkeakouluista. Kestilän mukaan VESin toiminta on erittäin ajankohtaista myös viestinnän opiskelijoille. Moni viestintätieteilijä kohtaa mahdollisesti opiskeluaikana tai valmistuttuaan hetken, jolloin oman toiminimen tai yrityksen perustaminen tulee ajankohtaiseksi. Yhdistys luo kannustavan ilmapiirin ja tuen ensimmäisen yrityksen perustamiseen, jolloin kynnys lähteä mukaan ja kokeilla jotain uutta madaltuu. VESin kautta yrittäjyydestä kiinnostuneella nuorella on mahdollisuus myös solmia kontakteja yrityksiin. - Koska humanistien alalla ei varsinaista yrittämistä juurikaan opeteta samalla tavalla kuin kauppatieteissä, kannattaa VINEläisten ehdottomasti tutustua toimintaan, painottaa Kestilä. -Työuramme eivät ole enää samanlaisia kuin vanhemmillamme. Työpaikat eivät ole yhtä pysyviä ja siksikin monille saattaa tulla hetki, jolloin yrityksen perustamista pitää harkita.

Kestilä huomauttaa, että media-ala on muutenkin murroksessa ja esimerkiksi monet suositut viestintäkanavat, kuten Facebook eivät enää toimi niiden alkuperäisen tarkoituksen mukaisesti, voi median ja viestinnän alalla olla tarvetta seuraavalle suurelle idealle. Kestilä toivookin kaikkia viestintätieteilijöitä lähtemään pelottomasti mukaan VESin toimintaan. - Kaikilla meillä on ideoita, potentiaalia ja mahdollisuuksia yrittää. MUKAAN VESin TOIMINTAAN Kestilä kertoo, että myös paikallisten yritysten keskuudessa kiinnostus yhdistystä kohtaan on ollut suurta, ja VES hankkii parhaillaan toimintaansa rahoittajia. Tämän lisäksi VESille valitaan hallitus marraskuun aikana. Yhdistys on mukana myös Helsingissä marraskuussa järjestettävässä slush-tapahtumassa, jossa kasvuyritykset, sijoittajat ja media kokoontuvat. VESin aktiiviseen toimintaan pääsee tällä hetkellä mukaan ottamalla yhteyttä esimerkiksi Jenny Kestilään tai toiseen viestintätieteiden opiskelijaan Markus Hangeliniin. Kauppatieteiden opiskelijoista aktiivisesti toiminnassa mukana on muun muassa Ossi Cavén. Mikäli on kiinnostunut seuraamaan VESin tiedotusta voi sen tehdä sosiaalisen median kautta, joista VES vaikuttaa tällä hetkellä ainakin Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä. Kestilän kertoo, että VESin ja muiden samankaltaisten yhdistysten yhtenä tavoitteena on yhdessä luoda parempi Suomi tulevaisuudessa. Kestilä kiitteleekin yhdistyksissä mukanaolijoiden valtavaa yheishenkeä, positiivisuutta ja voimaa. -VESiin ovat tervetulleita kaikki taustasta riippumatta. Tärkeintä on, että intoa löytyy.

COMEDIALAISET ELÄMÄNSÄ PUTKESSA TEKSTI: ALEKSI TUOMINEN Loka- marraskuussa järjestetty CoMedian Uraputki ei tänä syksynä jättänyt ketään kylmäksi, saati syksyisen masennuksen armoille. Kolmiosainen Uraputki raotti jälleen ennakkoluulottomasti ikkunaa monenkirjaviin viestinnän alan työtehtäviin yritysvierailun, urailtaman ja CV-klinikan muodossa. Ilmiliekeissä olivat niin tapahtumien vierailevat esiintyjät kuin itse comedialaisetkin. YRITYSVIERAILU: C2 Advertising.

CV-KLINIKKA.

Uraputken polkaisi näyttävästi käyntiin yritysvierailu vaasalaiseen C2 Advertising -mainostoimistoon. C2:n vieraana pääsimme muun muassa yrityksen projektienhallinnasta ja rekrytoinnista vastaavan Mikko Vartiaisen johdolla perehtymään mainostoimiston toimitiloihin sekä erilaisiin työtehtäviin. Vartiaisen eläväisen ja inspiroivan esityksen kautta saimme mukavan kattavan käsityksen myös yrityksen asiakkuuksien ja työpäivien luonteesta yleensä. Etenkin digitaalisen median työtehtäviä yrityksestä löytyi useita, mutta polttavimmin sekä comedialaisten että Vartiaisen huulille nousi Community Managerien rooli. Projektiluontoisissa tehtävissä toimivien Community Managerien palkkaaminen on C2:ssa sangen tuore juttu, ja erityisen mielenkiintoisen työtehtävästä tekee se, että se on suunniteltu joustavia työaikoja myöten opiskelijoille ja harjoittelijoille sopivaksi.

CV-klinikan vetäjät Antti Niemelä ja Salla Pukkinen saapuivat Uraputkeen Vaasan keskussairaalan viestintäyksiköstä, jossa osana heidän työtehtäviään on uusien työntekijöiden rekrytoiminen. Klinikan toimenpidehuoneena toimi Tervahovin luokka D218. Varsin nopeasti tapahtuman keskeisimmäksi teemaksi nousi luovuus ja itsensä toteuttaminen. Yhtä kaikkitietävää ja yleispätevää ohjetta viestinnän alan CV:lle ei voida laatia (toisin kuin yliopistolla esillä olleet standardimallit antavat ymmärtää), sillä viestinnän työtehtävissäkin pitää alati mukautua muuttuviin tilanteisiin ja trendien kehitykseen. Räikeimpänä erona perinteisiin standardimalleihin Pukkinen ja Niemelä korostivat innovatiivista värien, fonttien ja typografian käyttöä. Myöskään itsensä kehumista ei pidä karttaa, vaan omia vahvuuksia pitäisi tuoda erityisen näkyvästi ja mahdollisuuksien mukaan havainnollistavasti esille CV:ssä. Parhaimmillaan innovatiivisella ja persoonallisella hakemuksella pystyy tehokkaasti paikkaamaan kokemuksen puutteen aiheuttamaa kuilua.

URAILTAMA. El Gringossa järjestetyssä urailtamassa comedialaiset pääsivät sukeltamaan pintaa syvemmälle viestinnän monenkirjavien työtehtävien syvyyksiin. Esiintyjien kirjo muodostui ammatillisen järjestön näkökulmaa edustaneesta Procomin Laura Kaustisesta, Pohjanmaan Ely- keskuksen Matti Koivistosta, Vaasan kaupungin viestintäjohtajasta Maria Backmanista ja ABB:n markkinointiviestinnässä toimivasta Paula Törnroosista. Näin ollen työnkuvatkin vaihtelivat virkistävän paljon aina kansainvälisen suuryrityksen hierarkkisen henkilöstörakenteen määräämistä rooleista väljempiin ja monimuotoisempiin kehitysprojekteihin. Illan kenties kiivaimpia ja samalla mielenkiintoisimpia keskustelunaiheita olivat erilaisten organisaatioiden viestintätehtävissä ilmenneet haasteet, jotka käsittivät niin hämmentäviä kulttuurieroja, epäilyttäviä kuvausoperaatioita kuin aliarvioituja kohderyhmiäkin.

Tärkeä vaikutelmaa rakentava tekijä on niin ikään työpaikkailmoituksen huolellinen läpikäyminen sekä edes jonkinasteisen taustatutkimuksen tekeminen kohdeyrityksestä. Työhönottajan silmissä työpaikkaan perehtymisen ja motiivien tulisi käydä selväksi jo CV:stä. Työpaikkahakemus ja CV toimivatkin tehokkaimmin toisiaan täydentävinä dokumentteina eivätkä toisistaan erillisinä kokonaisuuksina, kuten perinteisesti on ajateltu. Ehdottoman mielenkiintoiseksi työnhakijaprofiilin muokkaustyökaluksi Niemelä ja Pulkkinen nostivat myös sosiaalisen median eri kanavat. Relevanteimmat vaihtoehdot itsensä ja oman ”työelämäpersoonansa” brändäämiseen somessa ovat LinkedIn sekä Twitter. Niemelä tosin muistutti, että tämänhetkisessä Tinderin valtaamassa todellisuudessakaan ”palkataan tää, koska se on sinkku” periaate ei sinänsä riitä päteväksi perusteluksi työntekijän värväämiseen.

Putken päätteeksi todettakoon, että tapahtumat onnistuivat jälleen mainiosti täyttämään sisimmäisen tavoitteensa eli nostattamaan viestinnän opiskelijoiden työelämähenkisyyttä ja –lähtöisyyttä, jota niin monilla viestinnän kursseilla on jääty haikailemaan. Uraputken tänäkin syksynä tarjoamat verkostoitumismahdollisuudet lähialueen viestinnän ammattilaisten kanssa sekä sitä kautta kertynyt sisäpiiritieto muun muassa työnhakuprosesseista ovat kiistämättä arvokkaita tekijöitä työmarkkinoilla. Palaute Uraputken tapahtumista sekä vierailevien esiintyjien että osallistuneiden comedialaisten puolesta oli positiivista ja inspiroitunutta, ja toiveita yhteydenpidon ja yhteistyön jatkamisesta sateli molemminpuolisesti.

A, E E N! J I L KE LAIS S I OP OHJA P TU S U

VYY:n opiskelijana 2 kk:n Pohjalaiset ilmaiseksi!

0€ Pohjalainen tarjoaa sinulle yhteistyössä VYY:n kanssa 2 kk:n Pohjalaiset ilmaiseksi. Etusi arvo on 33,50 euroa.

Toimi heti ja tilaa nyt: Tekstiviestillä: Lähetä tekstiviesti TILAUS VYY nimesi, osoitteesi, gsm-numerosi ja sähköpostiosoitteesi numeroon 13522. Viesti on maksuton.

Sähköpostilla: Lähetä nimesi, osoitteesi, gsm-numerosi ja sähköpostiosoitteesi osoitteeseen tilaukset@pohjalainen.fi. Aihekenttään otsikko VYY 2014.

Tarjous on voimassa 15.12.2014 saakka ja koskee Pohjanmaalla olevia talouksia, joihin ei tule Pohjalaista. Tarjous on tarkoitettu päätoimiselle omassa taloudessa asuvalle VYY:n jäsenelle. Taloudessa ei saa asua ansiotyössä olevia. Vain yksi tilaus/talous. Tilauksen yhteydessä annetut henkilötiedot kerätään I-Mediat Oy:n ylläpitämään Kayak-levikkijärjestelmän asiakasrekisteriin. Lisätiedot: www.pohjalainen.fi

video

ääni

vaikuttaminen

blogi

viesti

maine kuva

ihmiset

ssä e d e

adu r g ai aa di t

luottamus

puhe

yhteisöllisyys

televisio

sähköposti

visuaalisuus

media

Viestintä sosiaalinen media

radio

digitaalisuus

! n e se

k u h m ra tutki u p a n e a H stinnä a ja ttav o u oa t vie tiet ä t oilu lis

Kan

in ja s i ä kev a ästä a n k n a i ry j iest välle l i v t uot s enä ödy tkimus m e s y e l e ä l k h i k V ty n, tu etäv hde ötä te ijalle elly iintoine distävä a ja v d k a E l k y n e nk pak ytet opiske han, iele ntäalaa yisi , na s ä m ä k e • n i t s ja sy elk vies opin akoulu apura illä sen listisuu en s . k s u k t a u 015 n e e mu e 2 d r . k t o e r r 2 o k n lun nt 15. ko eu • ha ipe a kse t 0 atau 5u a k S 1 0 i t m . 0 a i 5 s tk 1.2 mis din • tu nnu ja n n 1. istu a le e o m k s l p i a ijal ro a a t l v r j t e e S s i k i ä uk st pis ittä utkimu toa hak i fi/o Vie . a k i v t a ra ies me nän t stie e Seu w.v u m a w m n äw halu viesti a tutki stömm lisä e u t i . L sin sen yttöön u ä j u a da kä en j tuo e t isuu k l u j Viesti ry Viestinnän asiantuntijoiden ammattijärjestö www.viesti.fi