Issuu on Google+

COMEDIA RY

composti

VAASAN YLIOPISTON VIESTINTÄTIETEILIJÖIDEN LEHTI

01 / 2014

1


Toimitus Päätoimittaja Iina Koukku Taittaja Markus Hangelin

SISÄLLYS 3 ALKUSANAT 3

PÄÄTOIMITTAJAN PALSTA: IINA KOUKKU

Kannen kuva Meri Lantela

3

PUHEENJOHTAJAN PALSTA: ELINA KURTTIO

Toimittajat Aino Hyyryläinen Elina Kurttio Ninni Ahonen Fanni Appelberg Salla Thure Aleksi Tuominen Jukka Lehtonen Ville Perttula Saara-Mari Kontiokoski Essi Ervasti Pasi Palosaari Essi Leppämäki Sauli Ruuskanen

4 KAMPUKSELLA TAPAHTUU

Kuvaajat Meri Lantela Aino Hyyryläinen Joni Valli Raisa Huttunen Saara Shikeben Jakub Bazia Julkaisija CoMedia ry Mainosmyynti Salla Thure Iina Koukku Painopaikka Multiprint Oy Yhteystiedot www.comediary.com callitus@uva.fi

4

VINE-TUTOR 2014 -GALLUP

5

EDARITOUHUA FUKSINKENGISSÄ

6

KANDIDAATINTUTKIELMA ON HELVETTIÄ

7

MAAILMANMATKAAJAT: OPISKELIJAMME VAIHDOSSA

8

VUOSI 1994: KERMIT, JÄNNITTEET JA VAIKEA VALINTA

10

PALAUTETILAISUUS: KÄYTÄNTÖÄ JA KONTAKTEJA

11 TAPAHTUMAT 11

OPISKELIJOIDEN SM-KILPAILUT VAASASSA

12

HIPPIKNIK RY ¬ KOTIKAUPUNGIS KULTTUURITARJONTAA KEHITTÄMÄSSÄ

14 TYÖELÄMÄ 14

AMMATTINA MAINOSMIES

16

OLLAKKO VAI EIKÖ OLLA ¬ TÖISSÄ OPISKELUN OHELLA

19 VAPAA-AIKA 19

SUURI PUBIVISA-ARVOSTELU

22 VIRHEILTÄ EI VOI VÄLTTYÄ!

2


PÄÄTOIMITTAJAN PALSTA IINA KOUKKU

HEI VIESTINTÄTIETEILIJÄT!

O

piskelijana on hyvä olla Vaasassa. Kaupunki on viehättävän kodikas, ja auringon paiste saa jään alta paljastuneen meren kimmeltämään ihanasti. Lokit laulavat ja mieli on väkisinkin kesäinen. Mutta ennen kesälomalle siirtymistä on vielä yksi tärkeimmistä tapahtumista puurrettavana: Wappuputkinto. Vaasan Wappu kestää huikeat 10 päivää, joten ei liene liioiteltua sanoa, että Vaasan opiskelijaelämä on yksi aktiivisimmista Suomessa. Keskustan alueella on paljon pubeja, joten jos Fonan melu ja tanssilattia eivät aina innosta, niin inspiroidu Suuresta Pubivi-

sa-arvostelusta ja laita omat tietosi koetukselle! Vaasan opiskelijaelämään toden totta kuuluu monenmoista meininkiä. Muutakin kuin sitä kosteaa. Tässä numerossa toimitus valottaa lukijoillemme, mitä kaikkea Vaasassa tapahtuu. Lehden jutut on jaettu aihealueisiin, ja juttuja liittyy niin ikään kampuksen hulinoihin, tapahtumiin ja vapaa-aikaan. Opiskelijoiden keskuudessa on toivottu työelämälähtöisyyttä opintoihin, joten päätimme kirjoittaa myös näistä aiheista. Kermana kakun päällä saimme ammattilaisen, nimittäin oman mediatutkijamme ja lehtorimme Sauli Ruuskasen, tekemän kuva-analyysin sisällytettyä sivuil-

lemme. Jokaiselle löytyy siis jotakin, ellei enemmänkin. Juttujen tarkoitus on valottaa opiskelijoiden mahdollisuuksia olla aktiiveja tai aktiivisia. Monesti kuuluu valituksia siitä, kuinka Vaasassa ei ole sitä eikä tätä, tämä on pieni kaupunki ja aina tuulee. Äkkiä pitäisi päästä vaihtamaan maisemaa. Mutta hei, täällä on oikeasti hyvä olla. Täällä on opiskelijoille sekä arkea että juhlaa. Kaikkea kannattaa kokeilla omien mielenkiinnonkohteiden puitteissa, oli kyse sitten opiskelusta, työelämästä tai vapaa-ajasta. Ja muista, vain mokaamalla oppii, kuten Ramppilaiset paljastavat!

PUHEENJOHTAJAN PALSTA ELINA KURTTIO

TERVEISET NORSUNLUUTORNISTA!

K

uinka aika rientääkään! Vastahan tämä vuosi alkoi, ja nyt ollaan jo vappuviikolla. Kevään tähän asti suurin ponnistus oli C-sählyt, jotka tänä vuonna viettivät juhlavuotta. 20-vuotiasta tapahtumaa onkin syytä juhlia, sillä se on kasvanut ja kehittynyt alkuperäisestä ainejärjestöjen hallitusten välisestä turnauksesta koko yliopistolla näkyväksi ja kuuluvaksi tapahtumaksi. On hienoa olla osa näin pitkää perinteiden ketjua! Tänä vuonna saimme myös vieraita Tampereelta, kun ystävämme Vostokit

saapuivat sulostuttamaan sählyjä. Vostokkien kanssa yhteistyötä on tiivistetty tänä vuonna, ja myös syksylle on luvassa jotain yhteistä kivaa, pysykää siis kuulolla! Emme toki unohda muitakaan media- ja viestintäalan opiskelijoita, sillä excun yhteydessä vietetään iltaa railak.. siis sivistyneesti Media ry:n kanssa. Ainejärjestötoimijan arki ei toki ole pelkkiä bileitä, vaan myös aktiivista vaikuttamista opintoasioihin ja muuhun opiskelijoiden edunvalvontaan. Onneksi viestinnän laitoksella vallitsee hyvä yhteishenki, ja opiskelijoiden palautetta (yleensä) kuun3

nellaan. Nyt katseet on jo käännetty kohti syksyä, ja uusien tulokkaiden päänmenoksi on jälleen juonittu kaikenlaista kivaa. Haluankin toivottaa uudet fuksit lämpimästi tervetulleeksi osaksi viestinnän opiskelijoiden yhteisöä täällä Vaasassa. Lähtekää rohkeasti mukaan toimintaan, sillä ainejärjestösi on sinua varten. Nähdään syksyllä, sekä uudet että vanhat opiskelijat!


VINE-TUTOR 2014 -GALLUP

TEKSTI: NINNI AHONEN & FANNY APPELBERG

SYKSYLLÄ 2014 VIESTINNÄN, NYKYSUOMEN JA ENGLANNIN KOULUTUSOHJELMASSA ALOITTAVIA FUKSEJA OPASTAMAAN VALITTIIN KAHDEKSAN TUTORIA. TÄSSÄ KUUSI HEISTÄ ESITTÄYTYY VASTAAMALLA MUUTAMAAN KYSYMYKSEEN: 1. MIKÄ ON PÄÄAINEESI JA MONETTAKO VUOTTA OPISKELET VAASAN YLIOPISTOSSA 2. KUVAILE ITSEÄSI OPISKELIJANA YHDELLÄ ADJEKTIIVILLA. 3. MITÄ AIOT ESITELLÄ VAASASSA UUSILLE FUKSEILLE? 4. SUOSITTELE IHAN MITÄ VAIN!

ENNI MATIKAINEN

JANNE LEINONEN

PAULIINA AINASOJA

1. Viestintä, ensimmäistä vuotta opiskelen. 2. Tunnollinen. 3. Vapaa-ajanviettomahdollisuuksia, se on tärkeää. Täällä ei tarvitse olla tylsää. 4. Fonan ysäripuoli ja seuraavana päivänä sour cream&onion -sipsit sämpylän päällä.

1. Ensimmäistä vuotta Vaasan yliopistossa, pääaineena englanti. 2. Raukea. 3. Torin, opiskelijaruokalat ja kentauripatsaan. 4. Suosittelen kaikille McValkosipulidippiä.

1. Opiskelen ensimmäistä vuotta ja pääaineeksi varmistui juuri viestintätieteet. 2. Ailahtelevainen. 3. Urheilumahdollisuuksia, sekä tietenkin Fontanan ja muitakin baareja/clubeja sekä keskustaa ja kampusta. 4. Jos juot vihersmoothieta tarpeeksi monta kertaa, se saattaa alkaa maistua siedettävältä.

ESSI ERVASTI

VIIVI SÄNKINIEMI

ELLI TERVO

1. Nautin parhaillani omasta fuksivuodestani, ja pääaineeni tulee olemaan viestintätieteet. 2. Tehokas. 3. Kannustan ehdottomasti hyppäämään pyörän satulaan ja tutustumaan kaupunkiin fillaroiden! Vähintäänkin Vanhan Vaasan nähtävyyksillä tulisi jokaisen historiaintoilijan vierailla. 4. Vaasasta löytää yllättävän paljon häppeninkiä, kunhan itse viitsii tehdä hieman tutkimustyötä kaupungin rikkauksien selvittämiseksi. Olen esimerkiksi oman kaveriporukkani kanssa laatinut kesälle pitkän listan Vaasassa tehtävistä asioista, joka sisältää suunnitelmia saaristoreissuista aina Pohjanmaan baarikierroksiin asti.

1. Olen ensimmäisen vuoden opiskelija, ja pääaineeni on viestintä. 2. Opiskelijana olen itsenäinen. 3. Kaiken, mitä he keksivät pyytää, mutta toki myös kaikki tärkeimmät, kuten terveydenhuoltopalvelut, liikuntamahdollisuudet, baarit ja mitä nyt keskustasta löytyy. Varmaan myös opetellaan kulkemaan kampuksella. 4. Voisin tässä suositella Café Oscarin opiskelijahintaisia panineja.

1. Opiskelen viestintätieteitä ensimmäistä vuotta ja olen kovasti tykänny. 2. Jos minua pitäisi kuvailla yhdellä adjektiivilla opiskelijana, niin se olisi laiska. Jätän kaiken viime tippaan ja ylikin siitä. Mun pitäisi kehitellä jonkinlainen deadline ”pelkopakko”. 3. Yliopistoa ja keskustaa ja sen baareja, viedä fukseja yhdessä kiertelemään keskustaa ja vaikka syömään kans. 4. Suosittelen kiertämään kaikki mahdolliset opiskelijatapahtumat ympäri Suomen ja täällä Vaasassa kans. Fuksivuosi eletään vain kerran, ja myöhempinä vuosina ehtii keskittyä täysillä sit siihen opiskeluun. Niist jää ihan parhaita muistoja ja uusia kavereita!

4


Edaritouhua fuksinkengissä TEKSTI: ESSI ERVASTI

O

len Essi Ervasti, 20-vuotias ensimmäisen vuoden VINE-opiskelija. Tulin valituksi ylioppilaskuntamme edustajistoon viime syksynä, ja toimin parhaillani myös yliopiston filosofisen tiedekunnan tiedekuntaneuvoston varajäsenenä sekä ylioppilaskunnan toimitusneuvoston jäsenenä. Kun lähdin ehdolle edustajistovaaleihin viime syksynä, en olettanut tulevani valituksi, sillä kokemusta yliopistoajasta minulla oli takana vasta muutama kuukausi. Viikkojen mittainen kampanjatyö kuitenkin palkittiin, ja olin yksi onnekkaista kolmestakymmenestä edustajistoon valitusta. Pitkän kampanjointijakson aikana ehdin tutustua sekä omani että muiden ryhmien ehdokkaisiin, ja vaali-iltana olikin helppo iloita yhdessä muiden valituksi tulleiden tuttujen kanssa. Myöhemmin näistä henkilöistä ei tullut vain edustajistokollegoitani , vaan myös hyviä ystäviäni. Kauden alussa edustajiston jäsenille, eli edaattoreille, järjestettiin koulutusta

edustajiston tehtäviin ja kokouskäytäntöihin liittyen. Meidät myös perehdytettiin VYY:n organisaatioon, historiaan ja talouteen. Fuksina monet faktat ylioppilaskunnastamme tulivat kohdalleni uutena tietona, mutta omaksuin melko pian nämä asiat käytännössä tultuani valituksi ryhmäni varapuheenjohtajaksi. Varsinaisen ryhmäpuheenjohtajamme ollessa estynyt osallistun hänen sijastaan kaikkien ryhmäpuheenjohtajien kesken järjestettäviin kokouksiin, sekä koollekutsun oman ryhmäni aina ennen edustajiston kokousta epäviralliseen ryhmäpalaveriin. Ryhmäpuheenjohtajiston kokouksissa tuon esille ryhmäni kannat ja mielipiteet edustajistossa käsiteltäviin asioihin, ja tarvittaessa puolustan niitä, mikäli erimielisyyksiä syntyy eri ryhmien kesken. Monet edustajistossa tehdyt päätökset syntyvät usein pitkien keskustelujen ja jopa väittelyiden pohjalta. On ollut mielenkiintoista huomata, kuinka erilaisiin arvoihin ja periaatteisiin nojautuen ryhmät muodostavat kantansa eri asioista. En ole kertaakaan

turhautunut työskentelyyn edustajistossa erilaisten mielipiteiden vuoksi, vaan usein olen itse oppinut jotain uutta käydystä debatista. Eräs edustajistossa tarvittavista taidoista onkin juuri suvaitsevaisuus, sillä työskentely näin kirjavassa yhteisössä vaatii aidosti muiden jäsenten ajatusten ja näkemysten kunnioittamista. Jos edustajistotyöskentely ja vaikuttaminen ylioppilaskunnassa kiinnostavat, kannustan ehdottomasti osallistumaan mukaan kokouksiin sekä lähtemään ehdolle seuraavissa vaaleissa! Edustajistossa sinulla on mahdollisuus päästä vaikuttamaan juuri siihen, mihin jäsenmaksusi käytetään. Vaadi siis vastineeksi erinomaisia ja onnistuneita päätöksiä.

“VYY:N 30-JÄSENINEN EDUSTAJISTO TEKEE YLIOPPILASKUNNAN TOIMINNAN TÄRKEIMMÄT PÄÄTÖKSET JA LINJAUKSET. EDUSTAJISTO MUUN MUASSA HYVÄKSYY SÄÄNNÖT JA STRATEGIAT, PÄÄTTÄÄ VUOSITTAIN TALOUSARVIOSTA JA TOIMINTASUUNNITELMASTA SEKÄ JÄSENMAKSUN SUURUUDESTA, NIMITTÄÄ HALLITUKSEN, MYÖNTÄÄ VASTUUVAPAUDEN SEKÄ VALITSEE PÄÄSIHTEERIN JA PÄÄTOIMITTAJAN.” - HTTP://WWW.VYY.FI

5


KOLUMNI

kandidaatintutkielma on helvettiä TEKSTI: ESSI LEPPÄMÄKI

S

e tapahtuu jokaiselle reippaalle yliopistolaiselle. Ääni madaltuu, mielialat vaihtelevat, karvoja kasvaa outoihin paikkoihin ja kandidaatintutkielma on valitettava tosiseikka. Kandidaatintutkielma on 25 sivuinen satu. Se on kuin tahmea hiki kämmenissäsi, krapula-aamun jaffaton jääkaappi, juuri punaiseksi muuttunut liikennevalo, lähikaupan Ritu-nimisen myyjän veltto... hiuslenkki tai kympin uutisten kevennys. Ei vaan naurata ja pelkkä ajatus kuvottaa. Vaikka aikaa olisi hyppysissä kuinka paljon, mikään ei ole läheskään riittävästi. Riemupaskaan, kandikurssiin kuuluu erilaisia innovatiivisia palautuksia: tutkimussuunnitelma, väliraportti, ja jos on oikein onnekas, saa myös toisen väliraportin palautuksen! Kurssin terapiaistunnoissa, eli luennoilla tuumataan oikein yhdessä, että mihinkäs sitä kallisarvosta aikaa on tullut kulutettua. En tiedä, ovatko istunnot hyödyllisiä, mutta temmeltäessä “itsenäisen työskentelyn” kentillä voikin sitten uudelleen miettiä, mitä tuli tai ei tullut tehtyä. Kun sivuja on seitsemän ja aikaa palautukseen viikko, silloin sivuja on seitsemän ja aikaa palautukseen viikko. Silloin ei ole varaa hukata hetkeäkään. Sitä voi huomata muuttavansa Tri-

toniaan ja mulkoilevansa kiukkuisena kaikkia, jotka lausuvat sanankin ääneen. Minä teen täällä tiedettä, turpa kiinni! Deadlinen koittaessa kandidaatinyritelmä on palautettava. Huolestuttaa, hävettää, hirvittää ja vituttaa. Palauttamisen jälkeen on aika seuraavien puttepossun nimipäivien, kandiseminaarien. Siellä sitten istutaan hyvässä hengessä niittaamassa kaverien töitä. Mutta kaikki on kuitenkin tehnyt ”tosi hyvää duunia”. Kaikki on tehnyt niin hyvää duunia, että työtä saa korjata vielä muutaman viikon ennen lopullista mestausta. Kun palautus on suoritettu, kirjoitetaan kypsyysnäyte, eli leikkisästi kypsäri. Siihen tiristetään vielä viimeiset pätemisen rippeet tai vaihtoehtoisesti horistaan omiaan. Molempi pahempi. Kandin palauttamisen jälkeen olet kandi. Miltä nyt tuntuu? Silloin on suorittanut alemman korkeakoulututkinnon. Tämän jälkeen voi laittaa juhlahatun päähän ja hakea vaikka Krimille työharjoitteluun humanistisen alan paikkoihin, esimerkiksi ihmiskilveksi. Kaikki edellä mainittu on totta, tai mikään edellä mainittu ei pidä paikkaansa. Kummassakin tapauksessa, kirjoittaja on hyvin onnellinen saavutettuaan yhden akateemisen virtsanpylvään. Niin, virtsan.

“Minä teen täällä tiedettä, turpa kiinni! ” 6


MAAILMANMATKAAJAT: OPISKELIJAMME VAIHDOSSA

Hanna Karpio: Reykjavík, Islanti “Reykjavikissa liftaaminen on erittäin helppoa, kyydin saa muutamassa minuutissa.”

Ville Rintala: Santiago, Chile “Chileläinen ruoka- ja juomakulttuuri yhdistettynä henkeäsalpaaviin maisemiin ja mukaviin ihmisiin ovat parasta.”

Emmi-Karoliina Sillanpää: Marseilles, Ranska “Parasta Marseillessa ovat kroissantit, kiireettömyys ja kieli”.

Enni Ylihynnilä: Uumaja, Ruotsi “Uumajassa parasta ovat kulttuuripääkaupungin monenlaiset tapahtumat, pohjoismaiden suurin kuntosali Iksu ja paikallinen ravintolakulttuuri.”

Lotta Hjerppe: Madrid, Espanja “Madrid on suurkaupunki, missä on rento asenne, halpa viini ja tapakset.”

Janina Jouppi: Klagenfurt, Itävalta “Parasta Klagenfurtissa ovat ihanan keväiset säät ja kaikki uudet tuttavuudet”.

7


semioottinen kuva-analyysi

Vuosi 1994: Kermit, jännitteet ja vaikea valinta TEKSTI: SAULI RUUSKANEN

O

tin haasteeksi avata vuodelta 1994 olevan valokuvan minulle vieraasta sählyottelusta. Oletan, että kuvan pelaajat ja yleisö ovat opiskelijoita, sillä harvoin faniyleisön joukossa näkyy Muppet Showsta tuttujen Kermit –sammakon ja ihastuttavan possuneidon Miss Piggyn näköisiä hahmoja. Mutta en anna kuvan pintatason häiritä viiltävää syväanalyysiäni. Työnnän pois mielestäni myös sen itselleni kiinnostavan asian, että tuona vuonna – siis keväällä 1994 – sain yhteiskuntatieteiden maisterin perustutkintoni pakettiin Jyväskylän yliopiston sosiologian laitoksella ja kesällä syntyi myös vanhin poikani! Analyysini avaimena käytän tunnetun

ranskalaisen kulttuuriteoreetikko Roland Barthesin (1915-1980) lanseeraamia denotaatio – ja konnotaatio –käsitteitä, joista ensimmäinen viittaa merkin ilmimerkitykseen, tai voisi sanoa sanakirjamerkitykseen, jälkimmäinen merkin assosiatiiviseen tasoon eli mielleyhtymiin. Denotatiivisella tasolla oheisen kuvan merkitty ilmimerkitys on kiihkeä sählypelitilanne (toiset hyökkäävät ja toiset puolustavat maalia) ja tilannetta tiiviisti seuraava kannattajajoukko näkyy taustalla yleisönä. Tätä suorastaan tylsää ja esimerkiksi sanomalehtien urheilusivuilta tuiki tavanomaista, suorastaan musertavan yllätyksetöntä denotatiivista tasoa vastaan hyökkää jopa aggressiivinen konnotaatioiden tihentymä. Väitän, että kuva on täynnä ristiriitaisia toisiinsa törmääviä seksuaalisia jän-

nitteitä. Vahvin diakonaali asettuu taustalla kentän reunaan jalalla nojaavan vihreään Kermit –asusteisen miehen ja – ei Miss Piggyn vaan – vaaleanpunaiseen pukuun sonnustautuneen miehen välille. Miehen pää ja olkapäät pilkottavat possupukuisen, seisaallaan olevan nuoren neidon vierellä. Nostan väitteeni tueksi kaksi silmiinpistävää seikkaa: Kermit –asuisen miehen provosoiva asento, jossa genitaalialueet ovat rehvakkaasti asetettu esille ja melkein näkymättömissä istuvan miehen, tuskin havaittavat pinkit olkaimet. Nämä olkaimet kielivät kuitenkin siitä, että istuvalla miehellä on niin ikään yllään feminiini vaaleanpunainen Miss Piggy –asuste. Merkityksetön ei ole myöskään yhtäältä Kermit –hahmon hiustyyli, joka on omaksuttu 1990-luvun alun turkkilaisilta jalkapalloi-

“Kermit-hahmon ylimaskuliinista olemusta jonkin verran murtaa pikkutakki, joka viittaa vetelään humanististen aineiden tai yhteiskuntatieteiden opiskelijaan.”

8


“Tätä suorastaan tylsää ja esimerkiksi sanomalehtien urheilusivuilta tuiki tavanomaista, suorastaan musertavan yllätyksetöntä denotatiivista tasoa vastaan hyökkää jopa aggressiivinen konnotaatioiden tihentymä.”

lijoilta. He olivat tunnettuja ylimaskuliinisesta välimerellisestä habituksestaan ja toisaalta samaisen Kermit-hahmon kädessä oleva oluttölkki, joka viittaa suomalaiseen machoiluun, eli viinaurheiluun. Kermit-hahmon ylimaskuliinista olemusta jonkin verran murtaa pikkutakki, joka viittaa vetelään humanististen aineiden tai yhteiskuntatieteiden opiskelijaan. Vielä tuohon aikaan pitkä tukka yhdistettynä pikkutakkiin oli tulenarka yhdistelmä. Sattuessaan baarissa väärään seuraan, esimerkiksi samaan pöytään opistoinsinööriopiskelijoiden kanssa, saattoi se merkitä turpakäräjiä. Siinä määrin joidenkin silmää vötkyn näköiset opiskelijakundit ärsyttivät. Joka tapauksessa Kermit –hahmon (ge-

nitaalien) ja fellaatio-korkeudella istuvan herra Piggyn välillä on vahva jännite, joka tosin on vielä (tällä humalan asteella?) varsin peiteltyä ja pidättyvää. Entä sitten itse kuvan etualalla huomion sieppaava pelitilanne? Eikö se ole merkityksellinen? On toki, mutta vasta kuvan toisella konnotaatioden tasolla. Taustanaan edellä hahmoteltu kuvan sisäinen, vahva jännite, huomio kiinnittyy maalia puolustavan pelaajan ja hyökkäävän joukkueen pelaajan tiiviiseen lantiotyöskentelyyn, josta ei puutu maskuliinista rajuutta, mutta myös mitä ilmeisintä hellyyttä. Asetelma on kuin lihaksi inkarnoitunut tilanne edellä mainituista kuvan sisäisestä jännitteestä. Viimeiseksi kiinnitän huomioni kahteen

9

merkittävään elementtiin: viehättävään Miss Piggy –hahmoon ja kuvan pelitilanteeseen, jossa pelivälinettä yritetään– metaforisesti ajateltuna – ”laittaa pesään”. Luulenpa, että Kermitille päämääränä oleva ”pesä” olisi muutoin jo selvä, mutta ”välissä” ja ”esteenä” – kuten myös maalia puolustavien pelaavien pelaajien voi ajatella olevan – on Miss Piggy, jonka olemusta ei Kermit voi noin vain sivuuttaa. Kuvan perusjännite siis kiteytyy yhteen kysymykseen: kumman possun Kermit valitsee?


PALAUTETILAISUUS – KÄYTÄNTÖÄ JA KONTAKTEJA TEKSTI: ALEKSI TUOMINEN

K

uluvan lukuvuoden ruusut ja risut tempaistiin esille, kun CoMedia ja Giga järjestivät viestintätieteiden palautetilaisuuden tiistaina 8.4. Fabriikin luokassa F118. CoMedian ja Gigan jäsenten lisäksi paikalla oli kattavasti viestintätieteiden kurssien opettajia. Tilaisuudessa esiteltiin maaliskuussa toteutetun palautekyselyn tulokset, joiden pohjalta valittiin myös lukuvuoden 2013-2014 viestintätieteiden opettaja. Kyselylomakkeeseen saivat vastata kaikki viestintätieteiden kursseille osallistuneet opiskelijat. Kampuksella vallitsevasta virkeästä keskusteluilmapiiristä ja värikkäistä mielipiteistä huolimatta palautteenantajien määrä ei aivan kumpupilviä hiponut. Kyseessä oli sentään mainio, maanläheinen mahdollisuus vaikuttaa yliopiston viestintätieteiden kurssitarjonnan ja opetuksen kehittämiseen. Myös tilaisuuteen osallistu-

neet opettajat kokivat sangen arvokkaaksi, että kritiikit ja kehut saataisiin kanavoitua Fabriikin käytäviltä myös kurssien vetäjien korviin. Lukuvuoden 2013-2014 viestintätieteiden opettajaksi valittiin Olli Raatikainen. ”Kullanarvoiseksi” luonnehditun Raatikaisen ylivertaisuutta kuluneen vuoden aikana oli palautteessa perusteltu mm. innostavien luentojen, joustavuuden ja toisaalta tarpeeksi vaativien suoritusaikataulujen avulla. Raatikainen hehkutti tittelin inspiroivan häntä vähintään yhtä laadukkaaseen opetukseen myös seuraavana vuotena. Tuoreen vuoden viestinnänopettajan opetusalueeseen liittyi olennaisesti myös yksi palautetilaisuuden kiihkeimmistä puheenaiheista. Sekä kandidaatti- että maisterivaiheen opiskelijat nostivat palautteessa esille InDesign ja Photoshop-ohjelmien käytännöllisyyden etenkin uramahdollisuuksia ajatellen. Tämänhetkinen viestin-

10

nän kurssitarjonta ei sisällä juuri ollenkaan kyseisten ohjelmien käyttöä, ja myös Raatikainen totesi tilanteen heikoksi. Toinen erityisen aktiivista keskustelua nostattanut aihe oli palautteessa toistuvasti esiintynyt opetuksen työelämälähtöisyyden lisääminen. Tästä esimerkkeinä mainittiin yritysnäkökulman ja -yhteistyön lisääminen sekä vierailevat luennoitsijat, jotka selkeyttäisivät viestinnän alan monenkirjavia työllistymisnäkymiä. Yritys- ja organisaatiokontaktien sisällyttäminen kursseille ei ole kuitenkaan täysin yksiselitteinen prosessi. Raatikainen huomautti, että jos yhteistyöhön ryhdytään esimerkiksi case-tehtävän muodossa, pitää tämä tehdä äärimmäisen harkitusti. Yritysten intressit ovat harvoin kristallinkirkkaita, eivätkä ne välttämättä sovi saumattomasti yhteen opetuksen tavoitteiden kanssa.


OSM 2014 – OPISKELIJOIDEN SM-KILPAILUT TEKSTI: SALLA THURE

I

hmiset juoksevat tai luistelevat, huutavat ja karjuvat, sekä yleisössä että kentällä. Tai kentällä, sillä yleisössä ei ole lähes ketään. Urheilua on kiva katsoa, paitsi jos on kylmä. Nahkarotsi on ehkä kuitenkin hölmö vaatevalinta, kun mennään tilaan, jossa on kaksi jääkenttää. Todettu: mitä toivot katsomossa, se tapahtuu. ”Tulispa jäähy.” Jäähy tulee. ”Mä haluun nähdä, kun joku kaatuu.” Joku kaatuu. Loppuajan toivomme maaleja Dickseille. Ei tule. Poikkeus vahvistaa säännön. Molempien pelien, sekä jalkapallon että jääkiekon, laatu näyttää harjaantumattomaan silmääni yllättävän kovatasoiselta. ”Itsehän en osaa edes sirkalta”, toteaa vierustoveri. Mietin, vieläkö itse osaisin. Kaapin pohjalla makaavien luistimien te-

rien ruosteisuuden perusteella totean; tuskin. Näin läheltä katsottuna jalkapallon kaatumiset ja jalkoihin potkut näyttävät pahoilta ja kivuliailta. Tekee mieli välillä laittaa silmät kiinni. Joku taisi saada keltaisen kortin. Auts. #Voitottakinyöhön ja sinnehän Dicksit sitten joutui, voitto meni jääkiekossa JAMK:ille. Jalkapallo meni Jyväskylän Liikunnan riemulle, joka pääsi myös voitollaan edustamaan Suomea Euroopan yliopistojen jalkapallon mestaruuskisoihin Kroatiaan kesällä 2015.

EIKÖ FUTIS TAI LÄTKÄ INNOSTA? KOKEILE VAIKKAPA NÄITÄ:

- SALIBANDY (SB VAASA)

- FUTSAL (RUUTUPAIDAT)

- ULTIMATE (VAASA SAINTS)

- PESÄPALLO (VAASAN MAILA)

- LENTOPALLO (VAASAN KIISTO)

- KORIPALLO (VAASAN SALAMA)

- LACROSSE (VAASA WISHPOOSH)

- AUSTRALIALAINEN JALKAPALLO

(VAASA WOMBATS)

- AMERIKKALAINEN JALKAPALLO

(WASA ROYALS, WASA DOGS)

- RUGBY (VAASA WOLVES, VAASA FOXES)

11


HIPPIKNIK RY KOTIKAUPUNGIN KULTTUURITARJONTAA KEHITTÄMÄSSÄ HIPPIKNIK RY ON NUORTEN VAASALAISTEN VUONNA 2012 PERUSTAMA YHDISTYS, JONKA TAVOITTEENA ON VAASAN ALUEEN KULTTUURITARJONNAN MONIPUOLISTAMINEN. COMPOSTI HAASTATTELI KOLMEA SEN HALLITUSLAISTA YHDISTYKSEN TOIMINNASTA.

TEKSTI: SARA-MARIA KONTIOKOSKI

H

einäkuussa 2012 Vaasan kesä sai kaivattua lisäystä kulttuuritapahtumiinsa, kun nuorista vaasalaisista koostuva kaveriporukka järjesti Hippiknik-nimisen puistokonsertin Hietasaaressa. - Hietasaari on mahtava paikka, ja ajateltiin, että sinne olisi hyvä saada vähän elämää. Meillä kaikilla oli jonkinlainen bändiprojekti meneillään ja päätettiin kaveripiirin kesken tehdä tällainen musatapahtuma, kertoo pian tapahtuman jälkeen yhdistyksenä aloittaneen Hippiknik ry:n hallituksen jäsen, viestintätieteiden opiskelija Lauri Rintala. Idea paikallisten bändien pienoisfestareista toteutettiin hyvin pienellä budjetilla ilman palkkioita. Kävijämäärän suuruus yllätti. - Ensimmäinen tapahtuma oli onnistunut ja sen sysäämänä oli hyvä jatkaa, yhdistyksessä tiedottajan tehtäviä hoitava viestintätieteilijä Ossi Seppälä sanoo. Konsertin jälkeen katseet suunnattiin heti tuleviin ideoihin, ja yhdistykseksi ryhtyminen oli luontevaa porukalle, jota kiinnosti laajemminkin kehittää kotikaupunkinsa kulttuuritarjontaa ja saada jalansijaa

tapahtumanjärjestäjänä. Yhdistykseksi rekisteröityminen helpotti myös erilaisten lupa-asioiden ja avustushakemusten kanssa. - Yhdistys on näissä asioissa uskottavampi, kun ollaan tietyn nimen alla. Ja kyllähän se myös itseä velvoittaa enemmän, kun tietää, että on vastuuta ja toiminta on virallisempaa, selittää alun perin kulttuurituotannon opintojensa merkeissä Hippiknikin riveissä aloittanut Nina Cibulka. Yhdistyksen hallituksen puheenjohtajana toimii Matias Mäkynen, ja sen jäseniä ovat Laurin, Ossin ja Ninan lisäksi Aleksi Halonen ja Otto Rönkä. Positiivinen vastaanotto Tänä kesänä kolmatta kertaa järjestettävän Hippiknik-festivaalin lisäksi yhdistyksen tarjontaan on kuulunut muun muassa bändikilpailu, Hippikkujoulut sekä Ystävänpäivätanssit lavatanssiteemalla. Vastaanotto on ollut positiivinen ja tapahtumia on kaivattu. - Varsinkin kesän tapahtumalle on selvästi ollut aukko, Ossi sanoo. Paikalliset tiedotusvälineet ovat olleet aktiivisesti mukana ja tehneet tapahtumien lähestyessä niistä juttuja, mistä on ollut Hippikni-

12

kille suuri hyöty. Vaasan kulttuurikeskukselta on saatu kiitosta ja tukea avustuksin. Hyvää palautetta tulee paljon tuntemattomiltakin ihmisiltä. - Tietenkin bändivalintoihin liittyen tulee joskus arvostelua tyylisuunnista ja kysytään, miksei tarjonnassa ole vaikkapa metallia, mutta meillä on oma näkemys, jonka mukaan tätä tehdään, Lauri pohtii. Vaikka yhdistyksen toimijat ovat nuoria opiskelijoita, ei tapahtumien kohderyhmä rajoitu iän mukaan. Hippiknik ry pyrkii saamaan mahdollisimman paljon porukkaa paikallisen kulttuuriosaamisen pariin, ja esimerkiksi kesätapahtumassa on yleisöä vauvasta vaariin. Halukkaat voivat tukea kulttuuritarjonnan kehittämistä liittymällä yhdistyksen jäseneksi. - Meille voi kuitenkin esittää ideoita, vaikkei olisikaan jäsen, Ossi muistuttaa.

Jatkuvaa oppimista Hallitus kokoontuu kasvotusten noin kerran kuussa, kesällä tiheämmin. Sähköisesti ollaan yhteydessä päivittäin. Tapahtuman järjestäminen on pitkä prosessi, joka vaatii tarkkaa miettimistä ja lukuisten lupa-asioiden hoitamista jo paljon ennen h-hetkeä.


“Onnistunut tapahtuma kuitenkin palkitsee järjestäjänsä, ja parasta on se, kun näkee, että on saanut ihmiset liikkeelle.”

Lupa-asioista vastaavat Nina ja Matias, jolla kaupunginvaltuutettuna on paljon hallinnollista tietämystä. Muutoin kaikki tekevät kaikkea. Tapahtumat ideoidaan yhdessä ja yleensä tehdään aikataulu, jota seurataan. Järjestelyistä koituu aina yllättäviä kuluja, kuten esiintyjien matka- ja majoituskustannuksia, joita ei ensimmäisenä vuonna tullut ajatelleeksi. Kokemuksen myötä yhdistys onkin oppinut valtavasti. - Jokaisessa tuotannossa tulee yllätyksiä, mutta tänä vuonna osataan taas vähän paremmin, Nina toteaa. Omat haasteensa asettaa budjetti, joka voittoa tavoittelemattomalla yhdistyksellä riippuu pitkälti lahjoituksista. Isoja bändejä esiintyjäksi saadakseen pitäisi olla ajoissa

liikkeellä, mutta etukäteen on epävarmaa, minkä verran rahaa on käytettävissä. Onnistunut tapahtuma kuitenkin palkitsee järjestäjänsä, ja parasta on se, kun näkee, että on saanut ihmiset liikkeelle. - Tulee sellainen tunne, että me tehtiin se, ja yhteishenki kasvaa. Se antaa lisäpotkua jatkoon, Nina kertoo. Vakiotapahtumia ja uusia ideoita Kaiken aloittanut Hippiknik-puistokonsertti tulee pysymään yhdistyksen ohjelmistossa jatkossakin. Sen lisäksi vakioiksi muodostunevat pikkujoulut ja ystävänpäivätanssit. 13

- Näiden kolmen järjestäminen onnistuu, vaikka kaikki meistä olisi jossain vaiheessa jo lähtenyt Vaasasta, Lauri sanoo. Vakioiden ohessa yhdistys toteuttaa fiiliksen mukaan uusia ideoita. Klubeja pyritään järjestämään pari kertaa vuodessa, ja ehkä joskus pidetään vielä bändikilpailukin. Ideoita otetaan vastaan.


AMMATTINA MAINOSMIES Kysyimme mainosalan ammattilaiselta, miten tavaraa myydään. TEKSTI: PASI PALOSAARI

N

ykyajan mainosmies ei pukeudu pukuun ja kravattiin, juo viskiä työajalla tai ole välttämättä edes mies. Television kautta syntynyt mielikuva 1960-luvun mainostoimistosta ei vastaa uuden vuosituhannen todellisuutta, mutta mainonnan periaatteet ovat samat kuin silloinkin. Vaasalaisen C2-mainostoimiston copywriter ja partneri Mikko Vartiainen puhuu mieluummin markkinoinnista, joka on käsitteenä laajempi. C2 on pienestä koostaan huolimatta näkyvä toimisto Vaasassa. Työntekijöitä on tällä hetkellä viisitoista, joista osa opiskelee työn ohella. Keski-ikä toimistossa on alle kolmekymmentä vuotta. Nuori toimisto on houkutellut asiakkaikseen Vaasan kaupungin sekä Vaasan ammattikorkeakoulun, jonka “Go VAMK yourself ” -mainokset ovat monelle tutut televisiosta ja oppilaitoksen julkisivusta. C2:n community managerit tuottavat sisältöä asiakkaidensa puolesta sosiaaliseen mediaan päivittäin. Facebookissa tarkoitus on saada aikaan keskustelua. Vartiainen, 29, päätyi töihin jo opiskeluaikanaan. Opiskellessaan markkinointia ja viestintää Vaasan yliopistossa hän alkoi soitella tapaamisia. Onnistuminen johti erilaisiin tuntitöihin bränditoimisto Contiumilla. Asiakkaiden haastattelu ja bränditutkimus sopivat mainiosti nopeasanaiselle miehelle, jonka työtehtävät laajenivat websivujen suunnitteluun. - Mitä paremmin meni, sitä enemmän sain lisää töitä, Vartiainen kertoo. Kymmenen vuotta myöhemmin hän on partneri yrityksessä, joka eriytyi Contiumista omaksi yksikökseen. Contium jatkaa brändi- ja konsultointipuolella, ja C2 keskittyy mainontaan. Vartiainen ei

pidä itseään perinteisenä copywriterina vaan hybridinä. Hänen tehtäviään ovat konseptien suunnittelu ja budjetin optimointi. Työ on innostavaa. - Suunnittelen sosiaalisen median sisältöä, mikä oikeasti palvelee jengiä, mikä oikeasti kohderyhmää kiinnostaa. Sitten meidän community manager tuottaa sitä, päivittäin. Mainonta on muuttunut puku- ja kravattiajoista, jolloin mainonta keskittyi enimmäkseen lehtiin ja televisioon. Nyt puolet C2:n toiminnasta muodostaa internetmainonta. Markkinointi voidaan kohdistaa tarkasti yksittäiseen kuluttajaan. Nettimainonta räätälöidään suoraan kulut-

“ Mitä paremmin tiedät sen jengin mille puhut, sitä paremmin voit speksata sen sun viestisi. “

tajan tottumusten mukaan, ja se tavoittaa kohteensa. Markkinoinnissa pyritään tehokkuuteen. Mainosala on tullut tutuksi monille Mad Men -televisiosarjan kautta, joka kertoo 60-luvun newyorkilaisesta mainostoimistosta. Tuona aikana asenteet ja yhteiskunta muuttuivat nopeasti, ja mainosmiehet yrittivät pysyä muutoksen kannoilla. Ajan suuri uudistaja oli britti David Ogilvy, jonka markkinatutkimuksiin nojannut mainonta mullisti mainosalan täysin. Ogilvy ei uskonut alalla vallinneeseen nokkeluuteen vaan yksinkertaiseen viestiin, joka puhuttelee kohderyhmää. 1960-luvun lehtimainos lupaa, että “60 mailin tuntinopeudella kovin ääni uudessa Rolls Roycessa kuuluu sen 14

sähkökellosta”. Mikko Vartiaisen mukaan mainoksen periaate toimii edelleen. Se vain tehtäisiin nykyään eri tavalla. 1960-luvun koko sivun mainoksesta puolet vie tekstiosuus: kaksitoista syytä ostaa Rolls Royce. Näitä mainoksia ei enää juurikaan tehdä. Bussin selkänojaan voi kirjoittaa pitkän copyn, mutta nettibanneriin ei sellaista kannata laittaa. - Ennenhän oli helppoa, koska sait kirjoittaa älyttömän määrän, ja se luettiin. Enää se ei toimi niin. C2:n kolmesataa asiakasta pitävät toimiston kiireisenä. Onnistumisen tunteita tulee jatkuvasti, mutta niiden juhlimiseen ei ole aikaa. 1990-luvun häröily on jäänyt pois. Nyt haetaan tuloksia. Vartiainen kertoo, että vuosituhannen vaihteessa jättimäiset mainostoimistot jakautuivat digi- ja viestintätoimistoihin sekä videotuotantoyhtiöihin. Roolit painottuivat. Asiakkaat toivovatkin nykyään, että saisivat kaiken samasta paikasta. Myös C2:lta halutaan ostaa enemmän kokonaisuuksia kuin ennen. Mad Men -ajoista ollaan siirrytty markkinatutkimuksen aikakaudelle. Kohde pitää tuntea hyvin. Datan käyttö on kuitenkin kallista, ja tutkimuksia käytetäänkin lähinnä suuremmissa kampanjoissa. - Mitä paremmin tiedät sen jengin mille puhut, sitä paremmin voit speksata sen sun viestisi. Mainonta voidaan kohdistaa digitaalisesti jopa yhteen henkilöön. Nettisivuilla vierailun ja hiiren näpäytysten muodostama data varmistavat sen, että mainos päätyy oikealle henkilölle. Nettimainontaa pitää kuitenkin osata käyttää tehokkaasti. Vartiaisen mukaan monet amerikkalaiset mainostajat eivät osaa hyödyntää sosiaalistaa mediaa oikein. Kun kohde löydetään helposti, haaste on saada viesti toimimaan myös tarkemmin rajatulle kohderyhmälle.


MAINOKSEN SYNTY C2-toimistossa mainokset tehdään tiimityönä. Asiakkaat kilpailuttavat toimistoja, jotka esittävät näille ideansa. Kun valinta on tehty, asiakkaan kanssa käydään läpi tuotteen vahvuudet ja heikkoudet, ja millä se erottuu kilpailijoista. Tämän jälkeen siirrytään budjettiin. Mitä voidaan saavuttaa, ja mitä halutaan? Markkinointi ei rajoitu myynnin lisäämiseen, vaan sen avulla voidaan lisätä näkyvyyttä ja tiedottaa uusista palveluista. Yksi C2:n asiakkaista on vaasalainen poliklinikka, joka halusi potilaiden tietävän laitoksen uuden sijainnin. Vartiainen pitääkin markkinointia yhteiskunnalle tärkeänä palveluna. - Kamaa on nykyään niin paljon, että markkinointia tarvitaan päätösten tekemiseen. Projektipäällikkö johtaa työryhmää, johon yleensä kuuluvat copywriter ja AD, art director eli taiteellinen johtaja. AD laatii

diasuunnittelussa mukaan tulivat televisio, radio ja nettimainonta. Radiossa tehtiin sarjaa, jossa kerrottiin, millaista on olla VAMK:ssa opiskelijana. Televisiomainokset kertovat surkeasta insinööristä, joka täytyy palauttaa koulun penkille. Kampanjalla saatiin näkyvyyttä, mutta tehokkuutta ei voi suoraan mitata rahassa. VAMK:n mainosta esitettiin Putous-ohjelman finaaleissa, kun ei vielä tiedetty, kuinka suosittu ohjelmasta tulee. - Se oli ihan törkeän halpaa periaatteessa. Se maksoi 13 000 per spotti. Katsojamääräksi oli arvioitu miljoona, mutta todellisuudessa katsojia oli kaksi miljoonaa. Televisiomainonnassa maksetaan sen mukaan, montako katsojaa tavoitetaan. Tehokas kampanja maksaa yleensä joitain kymmeniä tuhansia. Kun halutaan tunnettavuutta nopeasti, puhutaan sadoista tuhansista. C2:n Energialähettiläs-kampanjan budjetti oli vain 7 000 euroa, mutta sillä saatiin 25 miljoonaa kontaktia. Tulokset

le: “Osta tämä banaani, sillä se on parempi kuin kilpailijan banaani.” Jos mainostoimisto tekee tehtävänsä hyvin, asiakkuus säilyy pitkään. Suurtoimisto JWT on hoitanut Unileverin markkinoinnin vuodesta 1902. Se on toiminut alalla jo 150 vuotta. C2:lle on tulvinut työ- ja harjoittelijahakemuksia. Niitä voi tulla jopa kaksikymmentä päivässä. Vartiaisen mukaan töitä kannattaa hakea, kun paikkoja on tarjolla. Viidentoista työntekijän firma ei pysty ihmeisiin. Paikkaa haettaessa tärkein valintakriteeri on kuitenkin osaaminen. - Pitää ymmärtää, mistä tässä on kyse. Tarkoitus on tehdä asiakkaalle hyvää kamaa. C2:lla työskentelee kauppatieteilijöitä, taiteiden maisteri ja amk-taustaisia graafisia suunnittelijoita. Toinen ohjelmoijista on lähes valmis psykologi ja markkinoinnin kandidaatti, ja toinen on lukenut kieliä. Some-puolta hoitaa kaksi opiskelijaa. Sii-

“Ennenhän oli helppoa, koska sait kirjoittaa älyttömän määrän, ja se luettiin. Enää se ei toimi niin.“ päälinjan, jonka muu tiimi “räiskii tarvittaviin formaatteihin”. Työ tehdään aina tiimissä, ja vastuu on asiakkaalla. - Mad Men on jo 60 vuotta vanhaa kamaa. Tiimit ovat muuttuneet. Nykyään siinä on koodipuoli, some-toimittajia ja community managereja, jotka istuvat asiakkuudessa mukana. Mietitään myös tarkkaan, missä mediassa halutaan näkyä, Vartiainen tähdentää. Yksi onnistuneimmista kampanjoista C2:lla on Vaasan ammattikorkeakoulun brändiuudistuksen myötä syntynyt “Go VAMK Yourself ”. Siinä haluttiin erottautua muista oppilaitoksista asenteella ja energialla. Pohdinta aloitettiin vuonna 2009, kun kaikki yliopistot ja korkeakoulut näyttivät toisiltaan ja olivat “ihan sairaan tylsiä”. - Sehän tarkoittaa vain, että “mene Vaasan ammattikorkeakouluun”. Kaikki muu, mitä se voi tarkoittaa, on sun pään sisällä. Kampanjalla haettiin näkyvyyttä. Me-

olivat hyviä pienelläkin rahalla. VAMK:n hakijamäärä on noussut tasaisesti mainoskampanjan lanseeraamisen jälkeen vuonna 2010. Kahtena ensimmäisenä vuonna hakijamäärä kasvoi kymmenen prosenttia. Viime vuonna ensisijaisten hakijoiden määrä kasvoi saman verran. C2 alkoi tehdä sisältömarkkinointia eli kertomaan Facebookissa, millaista on opiskella VAMK:ssa. Se kiinnostaa ihmisiä. - Kun huomio on saatu, siirrytään oikeisiin asioihin. Miksi kannattaa opiskella VAMK:ssa? Miksi tulla Vaasaan? Perusasiat mainonnassa ovat pysyneet samoina aina. Pitää tietää, miksi tuote on parempi kuin muut. Sen jälkeen se pitää kertoa tavalla, joka puhuttelee kohderyhmää. Vartiaisen mukaan 60-luvun mainosmiehiltä voisi ottaa oppia ja keskittyä perusasioihin. - Ongelma on siinä, että jengi käyttää vain vähän aikaa mainoksiin. Ne ei lue niitä huvikseen. Mainoksen pitää kertoa sul15

henkin tarvitaan erikoisosaajansa. Älypuhelimet tarjoavat uusia mahdollisuuksia mainontaan. Nyt on jo kokeiluja teleoperaattorin ja R-Kioskin yhteistyönä, jossa Ärrä tietää kuluttajan tottumukset ja teleoperaattorilla sijaintitiedot. Mainos saadaan suoraan kohdehenkilön puhelimeen, kun hän kotimatkallaan lähestyy lähikioskia. Tämä on uudenlaista suoramarkkinointia. Vartiainen ei ole innostunut aikamatkasta 60-luvulle. Mennyt aikakausi ei kiinnosta ammattilaista. Hän haluaa nähdä mainosalan tulevaisuuden.


OLLAKKO VAI EIKÖ OLLA? – TÖISSÄ OPISKELUN OHELLA TEKSTI: IINA KOUKKU

O M len huomannut opintojeni aikana sanonnan ”raha ei kasva puussa” sopivan opiskelijoiden arkeen kuin nenä päähän. Rahaa tietenkin tulee joka kuun neljäs päivä, mutta toisilla tiliä kartuttava summa ei riitä maksamaan edes laskuja. On turvauduttava säästöihin. Jos niitä on. Mutta onhan valtio miettinyt meille vaihtoehtoja: voimme ottaa niin sanottua puoli-ilmaista opintolainaa! Itseni mukaan lukien kaikkia meistä ei kuitenkaan kiehdo velkaantuminen vielä tässä elämänvaiheessa, mutta oman tahdon edessä on taivuttava, jos haluaa pysyä päätoimisena opiskelijana. Toinen vaihtoehto on mennä töihin. Mutta, töihinkään kun ei tänä päivänä niin vain mennä. On pikemminkin ihme, jos hakemaansa paikkaan pääsee. Joskus kuitenkin voi opiskelijankin kohdalle osua tähtipölyä, ja unelmatyöpaikka löytyy. Millaista on tehdä ihannetyötään opiskelun ohella? Pauliina kertoo.

inulla työnteko opiskelujen ohella on ollut itsestäänselvyys jo ennen kuin aloitin opintoni. Töissä olen Wasa Sports Clubilla ja keskustan Lady Linellä respatyttönä asiakaspalvelutehtävissä ja ryhmäliikuntaohjaajana. Työstä on tullut minulle todella tärkeä osa elämääni, sillä en voisi ikinä kuvitella eläväni opintotuen takaamalla kengännauhabudjetilla. Tykkään panostaa terveelliseen ruokaan, matkustamiseen ja muutenkin hankkia itselleni silloin tällöin jotain kivaa, mikä ei pelkillä tuilla yksinkertaisesti olisi mahdollista. Ryhmäliikuntaohjaaminen oli pitkäaikainen unelmani. Urheilu on aina ollut iso osa elämääni ja toisten tsemppaaminen sekä esiintyminen tuntuvat itselleni luontevilta. Voisiko siis mikään olla parempaa kuin siitä kaikesta palkan saaminen? Tunnen ohjaamisen antavan minulle paljon vaikka välillä olenkin ollut melkoisessa tunteiden vuoristoradassa. Onnistuneen ohjaustunnin jälkeen fiilis on vain niin mahtava ja energinen, että tuntee pystyvänsä ihan mihin tahansa. Toisessa ääripäässä ovat epäonnistumi-

set, jotka lyttäävät itsetunnon hetkellisesti niin matalaksi, että joskus tekisi mieli lähteä ulos jumppasalista kesken tunnin. Välillä opiskelun ja työn yhteen liittäminen on haastavaa. Päivät saattavat venyä pitkiksi, ja illalla kotiin päästyä on niin rättiväsynyt, ettei tulisi mieleenkään avata tenttikirjaa. Opiskelijana on myös usein tyydyttävä ilta- ja viikonloppuvuoroihin, jonka vuoksi saattaa välistä jäädä niin opiskelijabileitä kuin illanistujaisia ystävienkin kanssa. Haaveenani olisikin saada omia ohjattavia tunteja sen verran, että voisin jättää työt vastaanotossa kokonaan. Näin saisin lisää aikaa niin itselleni, opiskelulle kuin ystävillenikin!” Tunnen monia opiskelijoita, jotka käyvät töissä koulun ohella. Alat vaihtelevat Kotipitsasta Siwaan ja Henkkamaukasta kultasepänliikkeeseen. Harvalla käy mielessä se vaihtoehto, että perustaisi oman yrityksen, ainakaan opiskelujen aikana. Jenny on kuitenkin yksi näistä, joka totesi, että työskentely oman intohimon parissa ei tarvitse olla toisen palkollisena.

” Työstä on tullut minulle todella tärkeä osa elämääni, sillä en voisi ikinä kuvitella eläväni opintotuen takaamalla kengännauhabudjetilla.”

16


”Voitko saada töitä maisterina, jos oman alan työkokemusta on takana vain kesäkuukausien verran? ”

K

uulen yhä enemmän puhuttavan työnteosta vain tärkeänä meriittinä ansioluettelossa. Työn mielekkyydellä saati sen kehittävyydellä ei tarvitse olla suurempaa roolia, kunhan sen voi kirjoittaa tulevaisuudessa työhakemukseen. Meidän ei ainoastaan tulisi valmistua neljässä vuodessa vaan samalla meidän olisi pitänyt kerryttää koko ajan kokemustamme valitsemallamme alalla. Voitko saada töitä maisterina, jos oman alan työkokemusta on takana vain kesäkuukausien verran? Minulla ja neljällä ystävälläni on second hand -vaatteiden verkkokauppa. Olin myös talvella muutaman kuukauden töissä pankissa. Kalenterini pursusi yli ennen kuin uusi vuosi oli ehtinyt pyörähtää käyntiin. Olen luonteeltani positiivinen ja pystyn yleensä näkemään tummienkin pilvien kultaiset reunukset. Tammikuun lopussa bensa oli kuitenkin loppu eikä huoltoasemasta ollut tietoakaan. Huono tuuli seurasi aamiaispöydästä kirjastoon, Tritoniasta illan työvuoroon. Verkkokaupan kehittäminen, joka on suuri intohimoni, ei enää tuntunut mielenkiintoiselta. Koulua hoidin laput silmillä eteenpäin. Tein päätöksen lopettaa toisen työni ja keskittyä opiskelemaan. Rahaa on vähemmän, elämä parempaa. Työn tekemisessä ei ole tärkeintä määrä vaan laatu. Tähän laatuun vaikuttavat muutkin asiat kuin vain tahdonvoima. Oma hyvinvointi on ensimmäinen askel, minkä ollessa kunnossa on helppo lähteä rakentamaan muita pilareita työn onnistumiseen. Olen itse saanut todistaa kuinka tehdessäsi sitä mitä rakastat, raha ja menestys seuraavat perässä. Muista elää elämäsi itsellesi – ei seuraavalle työnantajallesi.”

Työnteko opintojen ohella ei ole se helpoin tie, mutta se voi olla palkitsevaakin. Oman kesätyökokemukseni perusteella uskallan väittää, että työskentely oman intohimon parissa ei välttämättä tunnu edes työltä. Olenkin arponut pitkään, hakeako vai eikö hakea töitä opiskelun ohella. Siten kuulin puskaradion kautta, että Vaasassa toimii opiskelijoiden yrittäjyyttä tukeva WCS. Päätin ottaa asiasta selkoa ja haastattelin Muovan vetämän WCS:n yhdyshenkilöä Jussi Loukiaista aiheesta.

W

CS eli West Coast Startup on vuoden 2014 alusta startannut Vaasan ammattikorkeakoulun ja Vaasan yliopiston yhteinen kasvuyrittäjyyshautomo, jonka tarkoituksena on testauttaa opiskelijoiden liikeideat ja kehittää niistä toimivat paketit yritysmaailmaan. WCS:n tiimi muodostuu kolmesta ammattilaisesta, jotka antavat kaikenlaisiin ja eri valmiusasteilla oleviin liikeideoihin asiantuntijoiden näkemyksen. Sekä raakile että lähes valmis liikesuunnitelma käydään samalla prosessilla läpi, ja tarpeen mukaan neuvotaan seuraavan askeleen ottamisessa. WCS:llä on yrityskummeja, ja jos oman tiimin asiantuntevuus ei ole liikeidealle paras mahdollinen, niin opiskelijat ohjataan kummien luo. Perusidea toiminnassa on, että opiskelijat ottavat

itse yhteyttä WCS:ään ja osallistuvat workshoppiin, jossa muiden osallistujien kanssa käydään kunkin ideoita läpi. Opiskelijat voivat kohdata samasta ideasta kiinnostuneita toimijoita tapaamisissa, joiden tarkoituksena on kasata yritystoiminnalle sopiva tiimi. Action Lab -vaiheessa parhaat liikeideat otetaan tarkempaan koulintaan ja neuvoa annetaan yksityiskohtaisemmin, esimerkiksi lakisääteisissä asioissa. WCS järjestää tapahtumia, joihin opiskelijat voivat osallistua ideoimaan muiden yrittäjähenkisten kanssa. Vaikka ei olisi varsinaista ideaa valmiina, mutta yritystoiminta kiinnostaa, ovat tapahtumien ovet avoinna. WCS:stä saa tietoa tämän Facebook-sivulta , jota seuraamalla saa tietoon tulevien tapahtumien ajankohdat ja sisällöt.” Jussi kertoi seuraavan tapahtuman olevan 6.5. ja aiheen liittyvän sosiaaliseen mediaan. Jotain spektaakkelimaista ja hauskaa on luvassa, mutta en saanut sen tarkempia yksityiskohtia tietooni. Haastattelun innoittamana aloin miettiä omaa tulevaisuuttani: tuleva työnkuvani on vielä hämärän peitossa, enkä ole varsinaisesti harkinnut oman yrityksen perustamista. Kiinnostuin kuitenkin sen verran, että voisin käydä kurkistamassa, mitä kyseinen tapahtuma pitää sisällään! Jos sinulla on ideoita, rahasi loppuivat tai kiinnostuit muuten vain, niin vierailepas West Coast Startupin Facebook-sivuilla!

”Vaikka ei olisi varsinaista ideaa valmiina, mutta yritystoiminta kiinnostaa, ovat tapahtumien ovet avoinna.”

17


toi ä aja ä t t p o d kko e i r t e V kko r e lija V e k va a pis a o t n as ä v n i t k in ja t e i j l s o e e Pr itt Vi n n uu ö s k n kö k a i ä k j l i i n l l l l ä te ää t stin i p e äpä ä i n n V nt kö i u k t u i s l s ti äl Vie ä n i p i o in nt i k o k r in aja a t k M h k ti r o t j a n s M nu er ste i n g s a a s a an ä ö Kust t k m n k n sti lli o e i ä i t ä V a p ri u e s nic i e u m iht lka s u m s J tu a Co j o a d t it ie T m i to o taja k t i ja i im erk t a t o t V l t t i ä su im n o o opä t k s tä tu n o i t d ö s kk Tie i l Vie l ää p ä ? a ? ? int j t ä ä s a t ä t e Vi näs tint dot te s i s as ä t stin e i aja V t t do e i T

s n e i i e t t i s v o i e i t k t v n i e l o o k O n t i er a k g a k a t r ? s an a a a j m m V a t nd ö t a i ? k a r j t ö B m i k ttaTee i t ka o nä o m ä t ö j i t , ä o o s k d ät stö ijärje ä k e n j p r r ä e r att a ujä v kko B t r m e e o V am tus- j k en t n n i ä e l ala stinn do i v e O t i a t t k l

a a u vie a s n v a r n o ö ko kakn yystu isille. sti a o i j ä e l n i t l a i t V it aäaä ttöm attila p stin a m i ä e o j i t r yö to n V a t i s t mm a u j s t a e a o i n e V tuk intäala Tied st i.fi a t e v a i s j a v e ta itta ww.vi s a m v i w kti äto e j ä o p 18 Pr ko k a r e elij V


SUURI PUBIVISAARVOSTELU JUKKA JA VILLE LÄHTIVÄT SELVITTÄMÄÄN, MILLAISIA PUBIVISOJA VAASASSA JÄRJESTETÄÄN. HE PÄÄTYIVÄT SELVITTÄMÄÄN JOTAIN IHAN MUUTA.

TEKSTI: JUKKA LEHTONEN & VILLE PERTTULA KUVAT: JONI VALLI

O

dotan tänä keväänä voitokkaasti pubivisoissa pärjännyttä Jukkaa Dom Munkhaus -pubin edessä. Mies saapuu paikalle myöhässä, niin kuin aina. Anteeksipyyntöä ei kuulu, en oikeastaan sellaista odottanutkaan. Laskeudumme hämärään kellariin. Pubivisan alkua ei näy. Mieleni käy levottomaksi. Nurkassa istuva sekalainen lauma näyttää keksivän visakysymyksiä. En ole törmännyt tällaiseen ennemmin. Merkkaan moisesta huolimattomuudesta ja vapaamielisyydestä vihkooni pitkän miinuksen. Jukka kertoo jo ties kuinka monetta kertaa, miten hän on voittanut viime viikolla Gringon Jizzmasters-visan. En tiedä, muistaako hän, että visailin hänen kanssaan samassa joukkueessa sinä iltana. Minulla on tunne, että minua tuijotetaan koko ajan. Hyvin pukeutuneet, parrakkaat nousukkaat luovat suuntaani epäileviä katseita. Mustat muovisankaiset silmälasini ja rehottava partani eivät suojele minua heidän katseiltaan. He tietävät, etten kuulu joukkoon. Jukka nauraa minulle. Hänen mukaansa on hyvä, että minua tuijotetaan. En tiedä, mitä hän sillä tarkoittaa. Visa alkaa. Visakieleksi paljastuu englanti. Katsomme toisiamme ymmyrkäisinä. Visassa kysytään muun muassa Slovakian asukaslukua. Pyörittelemme Jukan kanssa päitämme. Käsittämättömiä kysy-

myksiä. Visaan sisältyy yllätykseksemme myös kappaleentunnistustehtäviä. Jukka hymyilee. Tiedän tuon omahyväisen virneen – hän tunnistaa kappaleen. Kiroilen mielessäni, etten itse tiennyt kappaletta. Visa loppuu. Voitamme kunniakkaasti visan tiukan tiebrakerin jälkeen. Domin visa jätti mieleni ristiriitaiseen tilaan. Visa olisi voinut olla huolellisemmin tehty ja kysymykset parempia. Olen kuitenkin tyytyväinen, että voitimme. Kiittelemme Jukan kanssa baarin hämyistä tunnelmaa ja oivia kappalevalintoja, jotka täyttivät visakysymysten väliset tauot iloisesti. Voitto-oluen ja -snapsin jälkeen Jukka heittää takin päälleen ja toteaa, miten voitto tuli taas sinne, minne se kuuluukin. Tiedän, että hän tarkoittaa sillä vain itseään. Dom Munkhausin visa: 2/5 tähteä ”Vittu mä kerenny ees juomaan mun kaljaa visassa!” Historiallisesta Domin visavoitosta päihtyneenä päätämme, että parin päivän päästä torilla tavataan. Torilta jatkamme kohti Public Cornerin lauantai-illan visahuumaa. Asetumme perimmäiseen nurkkaan ja epähuvitumme polttariseurueen alkuillan karaokeorgioista. Ville yllättyy paikan hintatasosta ja tekee jo tässä vaiheessa päätöksen toisen oluen hakemisesta, mistä en ylläty. Itse keskityn arvostelemaan muita kilpailijoita. Suuria ikäluokkia, vanhaa 19

rahaa, pari nuorisolaista ja työelämässä kiinni olevien ihmisten nousuhumalainen etkotunnelma. Tuleva voittomme ei yllättäisi ketään, mutta toivon, että asiakaskunta silti polvistuu edessämme. Sääntöjä ei kerrata, joten oletamme ettei niitä ole. Ville ehdottaa, että lunttaisimme, mutta kehotan kohteliaasti häntä kuuntelemaan sisintään. Hän kertoo sisimpänsä haluavan luntata ja juoda olutta, mutta kiellän ensimmäisen epäammattimaisena. Tässä vaiheessa eteemme tuodaan nätisti etukäteen luodut valmiit vastauspaperit, ja kiristyneen ilmapiirin korvaa odottavan jännittynyt tunnelma. Kysymykset alkavat. Urheilua. Vuosilukuja. Yllätymme kysymysten nopeasta tahdista. Vuosilukuja. Urheilua. Vartin jälkeen olemme jo puolivälissä kyssäreitä, kunnes koittaa tauko. Tuijotamme epäuskoisina ympärillemme ja ällistelemme tahtia; mitä helvettiä nyt? Ville oli oikeassa, ja päätän myös hakea lisää olutta tauolla. Tauolla joudut kuitenkin suunnittelemaan reittisi ja istumapaikkasi etukäteen, mikäli haluat tehdä enemmän kuin yhden asian, ja päätän käyttää tauon raittiissa ulkoilmassa. Huhujen mukaan miestenhuoneesta löytyy salonkileijonille kortsuautomaatti, mutta jätämme tämän egoboostailun polttariseurueelle. Toinen kierros. Urheilua, yleistietoa, vuosilukuja. Koko akti ohi noin puolessa


“Voitto-oluen ja -snapsin jälkeen Jukka heittää takin päälleen ja toteaa, miten voitto tuli taas sinne, minne se kuuluukin.” tunnissa. Käsittämätön tahti rikkoi keskittymisemme täysin. Häpeää ei helpota se, että surkea meta-analyysini muista joukkueista meni aivan penkin alle, sillä valonnopeudella sinkoilevat kysymykset eivät vaikuttaneet haittaavan muita. Ville poistui miestenhuoneeseen epäilyttävän usein visan aikana, ja luulen hänen käyneen lunttaamassa. Yritän keksiä keinoa, millä saisin selattua hänen luurinsa sivuhistorian. Olemme kuitenkin hopealla, mistä Ville yllättyy positiivisesti. Itse itken verta ja tahdon Gringoon. Saamme häviöstämme kuitenkin talon kopsut ja vapaavalintaisen tuotteen kaapista, which is nice. Public Cornerin visa: 3/5 tähteä Vieraalla maalla Istumme Jukan kanssa vierekkäin Pub O’Malley’sin perimmäisessä nurkassa. Vilkuilemme ympärillemme ja kuuntelemme intialaisella aksentilla maustettua englanninkielistä puheensorinaa. Vaihto-oppilaita, iloisia vaihto-oppilaita. Heillä tuntuu olevan hauskaa, toisin kuin meillä. Sanon Jukalle irlantilaisten pubien olevan melkoista soopaa Suomessa. Tähän hän vastaa kertomalla tarinan, jonka mukaan hän oli perustamassa baaria Dubliniin viisi vuotta sitten, mutta homma kuivui käsiin rahoitussotkujen vuoksi. Tiedän, että hän ei ole koskaan edes käynyt Irlannissa. Alan epäillä Jukan puheita. Miehen

spugedeelinen pubivisalibido alkaa ottaa hänestä vallan. Visan alkua ei näy. Baaripirkko ilmoittaa, että visa pidetään klubipuolella. Katsomme toisiamme hämmentyneesti hetken. Emme tienneet tällaisen klubipuolen olemassaolosta. Visa alkaa 50 minuuttia myöhässä. Kyseessä on englanninkielinen International Pub Quiz. Jukka tuhisee ja vinkuu ärsyttävällä tavalla. Musiikki ei peitä hänen kiimaista puhinaansa. Orastava siitepölykausi ja katupöly tekevät miehestä kävelevän sorsapillin. Visan kysymykset ovat kaukana yleistiedosta. Emme tiedä mitään, emme yksinkertaisesti mitään. Mitkä ovat päävärit? Voisiko sineltainen olla väri? Emme sijoitu visassa lainkaan. Pettymys valtaa mieleni. Sanon Jukalle jatkavani matkaani tästä johonkin halpaan juottolaan. Mies vastaa tähän Clint Eastwood -lainauksella: ”Go ahead, make my day.” Kerron hänellä, ettei lainauksessa ole mitään järkeä. Hän ei kuuntele vaan katoaa Hartmaninkujan pimeyteen. Pub O’Malley’s:in visa: 2/5 tähteä Pelkoa ja inhoa Kauppapuistikolla Laskeudumme jälleen kellariin. Muistelen joukkueemme käyneen Barrelin visassa aiemminkin voitollisesti, mutta Ville epäilee tätä. Hän ei muista olleensa mukana, ja 20

jos olikin, niin emme ainakaan voittaneet. Myönnän, ettemme välttämättä voittaneet hänen näyttävän humalatilansa vuoksi. Sisään päästyämme Ville ostaa pullollisen olutta, josta sojottaa pilli. Ehdotan hänelle tästä järjettömästä etikettivirheestä palkkioksi seppukua, mutta hän vain huitaisee kädellään ilmaan huolettoman spurkouraajan tavoin. En pääse yli joukkueemme surkeutta symboloivasta irvistävästä pillistä. Paikan erittäin hämärän valaistuksen vuoksi emme voi haukkua muita kilpailijoita, joten keskitymme musiikkitarjontaan. Ville tunnistaa kappaleista jokaisen, itse en ainoatakaan. Samalla helpotun muistikuvasta, ettei Barrelissa ole biisintunnistuskysymyksiä. Kerron Villelle luvassa olevan luultavasti paljon biisintunnistuksia, missä hän pääsee loistamaan. Tästä hän innostuu niin, että alkaa ilmarumpaloida pöytää epätahtiin tai tahtiin Kyussin mukana. Kysymyksiä alkaa putoilla totutun nopeassa tahdissa. Jälleen vuosilukuja. Numeroita. Suomen leppäkerttulajien määrä. Vuosilukuja. Urheilua. Vade retro, satana! Tuomitsemme kysymykset paikoin hyvin epämmattimaisiksi. Puolivälissä visaa kuulemme pisteemme, joita on noin puolet täysistä. Ville korostaa epätoivoamme hakemalla lisää olutta ja niihin lisää pillejä. Päätän myös hakea niitä helvetin pillejä, mutta vasta, jos emme voita. Pian naapuripöydän riemuidiootti päättää juhlistaa humalaansa


”Don’t fuck with me now, man, I am Ahab.” huutamalla kysymyksen oikean vastauksen kovaan ääneen kaikille, samalla tukahtuneesti nauraen omaa älykkyyttään. Ymmärrämme puoli-ihmistä siinä määrin, että pyydämme häntä kohteliaasti hiihtämään kohti ulkosynnyttimiä ja ottamaan kihlaamansa siskonsa myös mukaan. Ville heittää vielä huutelijaa pilleillään, jotka alkavat muodostua epätoivotulla tavalla joukkueemme epätoivon symboleiksi. Kuulemme sivusilmällä muiden vakavasti otettavien joukkueiden pisteitä ja ymmärrän meidän olevan sittenkin vahvoilla. Ville nuolkoot pillejänsä, nyt mennään päätyyn asti. Don’t fuck with me now, man, I am Ahab. Tierra del Fuegohan on tietenkin Tulimaa, seuraava F1-kisa ajetaan Bahrainissa ja palkkioksi puolen pisteen erolla saadusta voitostamme saamme kaapista vapaavalintaiset pullot ja shotit. Aivan hyvä. Happy Barrelin visa: 3/5 tähteä Katarsis El Gringon pubivisat ovat joukkueellemme tuttuja ja turvallisia. Täällä olemme tottuneet noutamaan pääpalkinnon sekä päihtymään voittamisen tunteesta. Villen ainakin tiedän päihtyvän myös palkintoa odottaessa. Ymmärtääkseni visoihin tullaan voittamaan eikä dokaamaan.

Tutussa nurkkauksessa istuvat joukkuetoverini Joni, Miikka ja Ville. Tilaan oluen ja lähestyn pöytää, josta Ville tervehtii minua molemmilla keskisormillaan. Tervehdin tovereitani, mutta Ville pysäyttää kulkuni tuolia kohti ojentamalla jotain naamani eteen. Tunnistan esineen halvaksi Clas Ohlsonin alkometriksi. Katson muita kysyvästi ja varovasti nauraen, että mitä äijät. Ville alkaa vaatia puhallustani ja kertoo päässäni olevan virtsaa. Myönnän päästäni löytyvän kusta melkoisesti, mutta seassa on myös tietoa, joka jalostuu visan aikana voitoksi ja ilmaiseksi kaljaksi myös muille. Puhallan alkometrin pilliin, minkä ymmärrän jälleen symboloivan epäilystä ja epätoivoa. Tiedän olevani numeroiden mukaan hirvittävässä kännissä, kuten jokaisessa visassa aiemminkin. Tiedän myös joukkueemme muiden jäsenten olevan toipuvia alkoholisteja, jotka eivät kestä keskivaiheen leikkialkkiksia ympärillään. Promilleni kuitenkin heilahtavat lähelle kahta, minkä itse arvasinkin, mutta Joni ja Miikka järkyttyvät ja solvaavat minua juopporentuksi. Kutsun heitä suvaitsemattomiksi rasisteiksi, mutta ymmärrän itsekin, ettei lauseeni oikein loukkaa mitään ihmisryhmää. He kertovat lähtevänsä joukkueestamme, ellemme ala Villen kanssa olemaan ihmisiksi ja juomaan sivistyneemmin. Kerromme tämän olevan mahdotonta, jos haluamme pärjätä

A MAN’S GOT TO KNOW HIS LIMITATIONS! - HARRY CALLAHAN

21

visoissa jatkossakin. Miehet eivät tätä hyväksy, vaan sanovat perustavansa oman joukkueen. Kehotamme heitä pitämään kiirettä, sillä visa alkaa pian ja aiomme vielä päästä kuoseihin ennen sitä. Vastailemme rutiinilla päävoiton puolittuneelle ja humalaiselle joukkueellemme. Miikka ja Joni hankkivat uudella ”Antilooppipornoa peruskouluun” -joukkueellaan nelossijan ja saavat palkinnon vain joukkueensa nimestä. Ville paljastaa nerokkaan juonensa; alkometrin avulla saimme tuplattua voittosaaliimme, sillä palkintona oleva massiivinen 80 euron lahjakortti jaetaan tällä kertaa vain kahden henkilön kesken. Häkellyn miehen häikäilemättömyydestä ja päätän seuraavalla viikolla kirjoittautua myllyhoitoon, mistä karattuani pyydän ystäviämme ottamaan meidät takaisin tiimiinsä. Ennen tätä kuitenkin muutamme lahjakortin nopeasti maksimaaliseen määrään nesteitä ja päätämme lopettaa pubivisailun tällä erää saavutettuamme siinä jo kaiken. El Gringon visa: 4,5/5 tähteä


Virheilt채 ei voi v채ltty채!

22


Ramppilaiset jakavat noloimpia ja hauskimpia teatteritarinoitaan VAASAN YLIOPPILASTEATTERI RAMPPI ON TOIMINUT KUAPUNGISSA YLI KAHDENKYMMENEN VUODEN AJAN. SINÄ AIKANA JÄSENISTÖN MATKAAN ON TARTTUNUT MONIA TARINOITA TILANTEISTA, JOISSA KAIKKI EI MENNYT AIVAN SUUNNITELMIEN MUKAAN. MITÄ UUTTA NÄMÄ TARINAT PALJASTAVAT TEATTERISTA? KADONNEITA ASEITA JA NAURUKOHTAUKSIA HARRASTUKSENA?

KUVA JA TEKSTI: AINO HYYRYLÄINEN

M

ä olin harjoituksissa, joissa toinen sisäänkäynti lavalle ei ollut käytössä. Jouduin tulemaan mun kohtaukseen eri ovesta kuin yleensä. Iskun kuuluessa lähdin verhojen peittämälle sisäänkäynnille, mutta en löytänyt oikeaa kohtaa. Sohin hetken epämääräisesti verhoissa ja tajusin, että mun kohtaus oli mennyt ohi. Palasin naurua pidätellen takaisin samaa reittiä. Mitä näytelmien harjoituksissa ja teatterin suljettujen ovien takana tapahtuu? Korviin kaikuvat tarinat kertovat usein loistokkaista onnistumisista, liikutustaan itkevistä ohjaajista ja onnentunteista. Teatteri on kuitenkin ihmisten tuotosta, ja totuus on, että ihmiset mokaavat. Harjoituksissa ohjaaja saattaa kannustaa epäonnistumisiin, sillä niiden kautta oma tekeminen paranee. Teatterilaisten suosima mantra ”moka on lahja” tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että yllätyksellisyys on hyvästä. Usein ns. virheestä syntyykin uusi oivallus, joka hauskuuttaa yleisöä ja tekijöitään. Ikimuistoisena tulee mieleen ase, joka katosi esityksessä “lumihankeen”, eikä esitys voinut jatkua ennen kuin ase löytyy. Samaisessa proggiksessa täytetty orava tippui kerran katosta ennen kuin se oli ehditty ampua.

Yleisö voi yllättää Mun edessä istui rivi naisia, jotka oli samaa seuruetta. Osa kyseisistä naisista nauroi tosi makeasti, kun lavalle astui korkokengissään ja verkkosukkahousuissaan sirkustirehtööri Ivanka. Kun näyttelijä loppukumarrusten aikana paljastui punaisen peruukin alta, yksi naisista rääkäisi kovaan ääneen: ”AI SE OLIKIN MIES!” Siitä huolimatta, että näytelmien harjoituksissa tehdään huolellista työtä ja varaudutaan monenlaisiin tilanteisiin, myös yleisö voi toimia odotusten vastaisesti. On esimerkiksi mahdotonta ennustaa, milloin eri yleisöjä naurattaa – mikä saattaa johtaa yllättäviin tilanteisiin myös lavalla. Se kohtaus oli vakavaa draamaa, mut jostain syystä sinä päivänä yleisöä alkoi hirveesti naurattaa. Näyttelijät ei ollu yhtään valmistautunut siihen, joten niiltä petti pokka kesken kohtauksen. Mut se oli siinä salissa olevien yhteinen hetki, jonka jälkeen näytelmää jatkettiin vakavissa merkeissä – niin lavalla kuin katsomossakin. Ainakin mokaillaan yhdessä Ohjasin näyttelijöille harjoitetta, jossa oli tarkoitus kiskoa kaveri omaan nurkkaan. Yksi näyttelijöistä nappasi toista jalasta ja lähti vetämään omalle alueelleen. Maassa makaava kiskottava yritti sanoa jotain, mutta naurunremakan keskeltä sitä ei oikein kuulunut. Meille selvisi, mitä hän yritti sanoa, kun näyttelijä viimeisen kerran kis23

kaisi ja veti mukanaan pelkästään kiskottavan housut. Yhdessä koheltaessa syntyy myös tarinoita, joille saa jälkikäteen naureskella yhdessä. Monet teatterilaiset ovat sanoneet häpeän tunteen kadonneen, koska lavalla täytyy pistää itsensä likoon miettimättä seurauksia. Ainakin ylimääräinen häveliäisyys katoaa ja sanavalmius kasvaa, mistä on hyötyä myös arjen yllättävissä tilanteissa. Improvisaatiotaidosta voi olla hyötyä esimerkiksi työhaastattelussa. Virheiltä ei voi välttyä Mulla oli kaks Gmailia auki. Toinen henkilökohtanen ja toinen Rampin, jonka kautta sovin keikkaa. Kuulin kun puhelin soi, mutta en pystynyt vastaamaan. Arvasin kuitenkin kuka siellä soittelisi, ja kirjotinkin siinä samassa kaverilleni mailin, että “Oota, oon paskalla, soitan kohta.” No seuraavana päivänä palasin mailiin ja honasin, että olin tuon mailin laittanut asiakkaalle yhdistyksen mailista. Ei tullut keikkaa. Joskus housut katoavat ratkaisevalla hetkellä, tai sähköposti lähtee väärälle ihmiselle. Teatteri heittää harrastajansa eteen kaikenlaisia tilanteita, joista selviää hyvällä tilannetajulla. Toisaalta harjoittelu purkaa mahdolliset mokat, ettei niitä pääse syntymään tositilanteessa; toisaalta se opettaa myös hyväksymään epäonnistumiset – vasta mokaamisen jälkeen on mahdollisuus onnistua.


YKSI pOHJALAINEN

MONTA TApAA Pohjalaisen digilehti: Rekisteröidy Pohjalaisen verkkopalvelussa ja osta lukuaikaa digilehteen. Voit lukea lehteä samalla käyttäjätunnuksella tietokoneella ja iPad- tai Android-tableteilla. Tabletkäyttöä varten lataa erillinen sovellus esimerkiksi App Storesta. Kirjaudu sisään tunnuksillasi ja aloita lukeminen. digilehden hankit kätevästi osoitteesta: www.pohjalainen.fi/digilehti. Opiskelijoille digilehden hinta on 10 €/kk (norm. 17 €/kk).

24


Composti 1/2014