ComPosti 2/2013 by Co Media

Sisällys 2/2013

COM

POSTI

3 Yhteistyön tulos

4 ”It was the best of times, it was the worst of times” 5 Toimitus vastaa 6 Erilaiset kodit esittelyssä

16 18 22

11 Vuoden 2012 viestinnän opettaja Suvi Isohellan mieleenpainuva vuosi 12 Elämäsi dharmaa suuremmat elokuvat 16 PMMP:n lähtölaskenta 18 Welcome to Hell’s Kitchen 21 Filosofia sopii idiootillekin 22 Suuri pitsatesti

Opiskelijoille -20% alennus aurinko- ja silmälaseista. Kauppapuistikko 12 (Hartmanintalo), Vaasa Ma 9-18, ti-pe 9-17, la 9-14 Puh. (06) 317 4595

Päätoimittaja Kuvaajat Viivi Särkijärvi Heidi Peltonen Anni Kuljuntausta Taittaja Ninni Ahonen Antti Niemelä Katariina Kivilahti Viivi Särkijärvi Kannen kuva Jonna Laahanen Julia Wihuri Julia Wihuri Jukka Lehtonen Toimittajat Jonna Laahanen Mainosvastaavat ja Heidi Peltonen mainosmyynti Julia Wihuri Elisa Tulokas Anni Kuljuntausta Laura Laukka Henna Ristikangas Kia Lintervo Essi Leppämäki Katariina Kivilahti Julkaisija Katriina Käenmäki CoMedia ry Ninni Ahonen Jukka Lehtonen Painopaikka MultiPrint Oy, Vaasa

Yhteystiedot www.comediary.com comedia@uva.fi callitus@uva.fi

Yhteis työn tulos TEKSTI: VIIVI SÄRKIJÄRVI KUVA: Katariina Kivilahti

lin nyt toisen kerran ComPostin päätoimittajana, ja tämä kerta sujui paljon sutjakkaammin kuin ensimmäinen kerta. Se ei ole mikään ihme, sillä kaikki oli jo tuttua, eikä uusia tilanteita tullut. Toisaalta ajattelin, että helopostihan tämä tästä sujuu, ja lehdenteon loppupäässä olikin sitten oikea työurakka. Tietenkin myös unohdin samat asiat, jotka jäivät mielen syövereihin ensimmäistä lehteä tehdessä. Aika kultaa muistot, ainakin lehden kokoamisessa. Siinä, että saa kaikki sivut, sisällysluettelon ja jutut luettua läpi, menee tuntikaupalla aikaa ja energiaa. Mielestäni hauskinta on miettiä, mihin järjestykseen jutut tulevat, montako lehden sivua juttuihin ja kuviin menee sekä miten jutut kannattaisi organisoida. Aikaa vievintä ja työläintä on taas juttujen läpikäynti tarkasti, jotta pienet kielioppivirheet huomasi. Tämä tehtävä tuntuu myös jokseenkin mahdottomalta, sillä juttuja voisi käydä läpi varmasti loputtomiin, mutta aikaraja tulee vastaan.

Lehden teossa on mukana pieni porukka, joilla on todella hyviä ideoita! Lehteä ei olisi olemassa laisinkaan ilman aktiivisia ja ajatuksia täynnä olevia toimittajia! Lehden teossa oli nyt syksyllä, kuin myös tämän vuoden keväällä, mukana useita CoMediaan kuluvia englannin lukijoita, joita kirjoittaminen ja juttujen teko kiinnostaa. VINE-ohjelman myötä viestinnän, nykysuomen ja englannin opiskelijoiden väliset rajat hämärtyvät. Ilman näitä englannin lukijoita toimituksemme olisi ollut superhyperminikokoinen, ehkä jopa toimintakyvytön. Jatkoa ajatellessa ComPostin kannattaisi yrittää aktivoitua yhteistyössä ehkäpä juuri övertäjien kanssa, sillä heissäkin todistettavasti piilee kirjoitusinto. Nämä kaksi toimitusjaksoa ovat olleet opettavaisia, ja tässä on nähnyt koko toimituksen alun ideoinnista taittajan rakentamaan valmiiseen lehteen asti. Nyt on kuitenkin minun aika väistyä ComPostin lomasta, jotta joku uusi innokas toimittajanalku pääsee uurastamaan lehden parissa.

•

COMPOSTI 2/2013

“ It was the best of times,

it was the worst of times “ (Charles Dickens)

ähes vuosi sitten istuin Tritonian toisen kerroksen kokoushuoneessa hämmentyneenä, täynnä innostusta ja jopa hieman kauhuissani. Erinäiset ajatukset ja odotukset tulevasta vilisivät päässäni, mutta yksi asia oli selvä: olin juuri lupautunut toimimaan CoMedia ry:n puheenjohtajana seuraavan vuoden. Näin jälkeenpäin voin onnekseni todeta, että tuo vuosi sitten tehty ex tempore -päätös ei ole ollut virhe. Päinvastoin se on antanut ja opettanut minulle todella paljon. Vaikka asioiden hoitaminen ei aina ollutkaan ruusuilla tanssimista tai suunnitelmat eivät ehkä menneetkään kuin Strömsössä, joku aina oli auttamassa ja nosti hukkuvan hangesta. Tuttu ja hieman jo kliseinen sanonta ”tekemällä oppii” on ainakin puheenjohtajan pestin kohdalla toteutunut ja pätenyt täydellisesti. Vaikka olin jo muutamia vuosia aiemmin ollut hallituksessa mukana bile- ja projektivastaavana, minulla oli paljon uutta opittavaa.

Hallituksessa toimiminen on kokemus, jota ehdottomasti suosittelen kaikille. Toiminnan kautta on mahdollista saada aivan uusi perspektiivi koko yliopiston toimintaan ja henkilökuntaan. Lisäksi oman ainejärjestön tapahtumat voi nähdä aivan uudessa valossa, kun on laittanut oman panostuksensa niiden suunnitteluun ja valmisteluun. Ja näyttäähän se hallituspesti aina hyvältä CV:ssäkin. Pian loppuvaa hallituskauttani jään muistelemaan sekä haikeana että helpotuksesta huokaisten. Loistavien tapahtumien järjestäminen, niistä hyvän palautteen saaminen, uusiin ihmisiin tutustuminen ja hallituksen johtaminen itsessään on ollut mahtavaa mutta myös todella palkitsevaa. Suurin kiitokseni menee kuitenkin ihanalle hallitukselleni, jonka ansiosta koko vuosi tapahtumineen on ollut onnistunut ja puheenjohtajan urani aivan mieletön. On ollut etuoikeus tutustua noin mahtaviin, hauskoihin ja erilaisiin ihmisiin.

•

TEKSTI JA KUVA: HENNA RISTIKANGAS

COMPOSTI 2/2013

Mikä on addiktiosi? Jonna Laahanen: ”Huulirasvat, koska ilman niitä ei vaan pärjää varsinkaan Vaasan tuulessa.” Julia Wihuri: ”Myönnettäköön: Muumi-lasinaluset. Mulla taitaa olla niitä enemmän kuin laseja yhteensä.”

TOI MI TUS VAS TAA

Ninni Ahonen: “Youtuben walkthrough-pelivideot. En itse tykkää pelata, mutta viime aikoina olen katsonut leffojen tapaan pelejä ’läpi’. Suosittelen erityisesti Heavy Rain -peliin vilkaisemista, se on kaikin tavoin uskomaton.” Viivi Särkijärvi: ”Kaikki testit. Teen aina lehdistä testit ja joskus hairahdun muiden töiden ohessa tekemään netissä testejä.” Anni Kuljuntausta: ”Addiktioni on suklaacashewit, koska ne on niin nam nam.” Katriina Käenmäki: ”Kahvi ja tupakka, sillä olen heikkosieluinen ja kahvi on hyvää.” Jukka Lehtonen: ”Olen uutisaddikti ja koukussa myös teen- ja kahvinjuontiin. Muita hyveitäni ovat kausiluonteinen tupakointi sekä hevospoolo ja okkultismi.”

Mistä tietää, että on vaasalainen? Katriina Käenmäki: ”Missä tahansa ulos lähtiessään vaasalainen varustautuu vanhasta tottumuksesta Gore Tex -takilla, tuulihousuilla ja myrskylyhdyllä.” Jonna Laahanen: ”Vaasalaisuuden tunnistaa siitä, että missään muualla ei tunnu tuulevan.” Ninni Ahonen: ”Sen tietää siitä, että kannat jatkuvasti mukanasi sateenvarjoa ja aurinkolaseja.” Essi Leppämäki: ”Suomenkielinen vaasalainen sanoo hox tai ylihyvä tehdäkseen vaikutelman, että on jotenkin ruotsinkielinen.” Julia Wihuri: ”Kun pyöräilee kaikkialle, talvellakin. Niin mikä julkinen liikenne?” Jukka Lehtonen: ”Katsot vain eteenpäin ylittäessäsi junaradan. Kaipaat baari-illan jälkeen kevätrullia. Strömsö tarkoittaa sinulle ainakin kahta asiaa.” Viivi Särkijärvi: ”Vaasalaisuuden tietää siitä, että talvisin kaatuu vähintään pari kertaa pyörällä tai kävellen.” Anni Kuljuntausta: ”Siitä tietää, kun tuuli ei enää haittaa.”

COMPOSTI 2/2013

Opiskelijoiden

parhaat sisustus

ratkaisut TEKSTI JA KUVAT: NINNI AHONEN

COMPOSTI 2/2013

uurin osa Vaasan yliopiston opiskelijoista asuu Palosaarella Voasin asunnoissa. Se ei kuitenkaan ole ainoa vaihtoehto. Sopivan asunnon voi löytää myös yksityiseltä, kuten kaksi minulle esiteltyä asuntoa todistivat. Aamuauringon säteet puskevat ulos modernin kerrostalon käytävälle, kun Jenna Veera Asikainen avaa minulle kotiovensa. Pian oven takaa paljastuu avara, 45 neliöinen kaksio lasitettuine parvekkeineen. Nopealla vilkaisulla voi hyvin päätellä, ettei tällaista asuntoa ole tarkoitettu vain yhdelle. - Löysimme toisemme, mietimme, että miksei muuttettaisi yhteen. Tsäkällä löydettiin ja saatiin unelmien kämppä, tiivistää Jenna Veera hänen ja avopuolisonsa Henrik Tikkasen tarinan. Jenna Veera opiskelee julkisoikeutta viidettä vuotta, Henrik laskentatoimea ja rahoitusta neljättä vuotta. Kun parisuhde muuttui jatkuvaksi yökyläilyksi, oli sopiva aika etsiä yhteinen koti. - Elimme sellaista kassialmaelämää, kuvailee Jenna Veera.

ahden vuoden sisällä Jenna Veera on ehtinyt muuttaa peräti seitsemän kertaa, muttei ole kokenut yhtäkään asuntoa omakseen. Tämän asunnon kohdalla tilanne oli täysin erilainen. - Sitähän sanotaan, että tulee tietty tunne, kun löytyy se oikea. Heti, kun astuin ovesta sisään, rakastuin tähän asuntoon. Tuo rakkaus joutui kuitenkin samantien koetukselle, sillä asuntoa oli katsomassa parikymmentä muutakin. Parin pitkälle edenneet opiskelut, toive pitkäaikaisesta vuokra-asunnosta ja hieman korkeampi vuokratarjous vakuuttivat vuokranantajan, ja pian muuttolaatikot kuskattiin yhteiseen kotiin. Yhteistä arkea avoparilla on takana noin kolme kuukautta, ja kaikki tavarat ovat saaneet paikan. Kaksion kokonaisuus vaikuttaa niin hallitulta, että aluksi luulen parin ostaneen tavarat yhdessä. Totuus on kuitenkin hieman erilainen. - Melkein kaikki huonekalut ovat olleet ennestään meillä. Mustat kalus-

teet ovat minun ja valkoiset Henrikin. Yllättävän hyvin ne toimivat keskenään. Mutta tuo kulmadivaani on ihan uusi. Se me saatiin viime viikolla. Täysin mustavalkoinen kämppä ei suinkaan ole, vaan kaikkialla on pieniä ’’väriläikkiä’’. Jenna Veera myöntää pikkuhiljaa lisäävänsä ihailemaansa punaista väriä. Pian huomioni kiinnittyykin lasisen sohvapöydän alta pilkottavaan punaiseen tarjottimeen. - Se on äitini tekemä, Säteiden iloa. Äitini pitää todella paljon sisustamisesta, ja hän myy omia sisustustuotteita Annepeppina-nimellä. Vaikka päivällä asunto täyttyy valosta, se ei tietenkään riitä iltaan asti. Jenna Veera esitteleekin minulle kämpän persoonallisia valaisimia. Modernia desingia edustavat jääkuutiomaiset Block-lamput, jollaisia Jenna Veera ehti Henrikin aiemmassa asunnossa ihailla. - Kaverini sanoi, että jos haluat nuo lamput, niin joko sun täytyy ottaa ne kaupasta ja juosta, tai sitten otat tuon miehen! Jenna Veera nauraa.4

COMPOSTI 2/2013

“Jos haluat nuo lamput, niin joko sun täytyy ottaa ne kaupasta ja juosta, tai sitten otat tuon miehen!” Makuuhuoneen katosta roikkuu taas punavalkoinen retrolamppu. Sillä on Jenna Veeralle paljon tunnearvoa, sillä sen hän on saanut isoäidiltään. Makuuhuone paljastaa lisäksi parin rakkauden musiikkiin, kun lattialla ovat sopuisasti vierekkäin sähköpiano ja -kitara. - Kitara on Henrikin ja piano minun. Jos piano puuttuisi, musta tulisi varmaan onneton. Meille molemmille musiikki on tärkeää. On hienoa, kun toinen ymmärtää sen merkityksen. Jenna Veera kertoo, että asunnosta on tullut koti, jossa voi rauhoittua, mutta samalla siellä on mahdollista viettää iltaa yhdessä isommankin porukan kanssa. Ottaessani kuvia tätä juttua varten mietin, että asunto vaikuttaa aivan täydelliseltä tälle parille. Päätän kysyä asiasta suoraan Jenna Veeralta. - Jos vielä saamme astianpesukoneen, niin silloin se on, Jenna Veera toteaa hymyillen.

•

COMPOSTI 2/2013

KOTI HETKEN

MIELIJOHTEESTA

amun kirkkaat valonsäteet ovat vaihtuneet katulamppujen kelmeään valoon, kun painan Annika Ekmanin ovikelloa. Tämä toisen vuoden viestinnänopiskelija asui edellisen lukuvuoden Vanhassa Vaasassa, mutta sai tarpeekseen bussilla matkustamisesta ja päätti muuttaa lähemmäksi Vaasan keskustaa. Keväällä hän kävi katsomassa muutamaa asuntoa tarkat ehdot mielessään. - Halusin, että asunto on raikas eikä se ole kulunut ja että se on lähellä keskustaa ja yliopistoa. Asunnon tulee miellyttää silmää. Tällainen asunto lopulta löytyi Vöyrinkaupungista, jonne Annika muutti viime kesäkuussa. Harmonia on sana, joka itselleni tulee ensimmäisenä mieleen silmäillessäni asuntoa. 27 neilön yksiön värimaailma koostuu beigestä, valkoisesta, mustasta

TEKSTI JA KUVAT: NINNI AHONEN

ja muutamasta vaaleanpunaisesta yksityiskohdasta. - Tämä on tytön asunto. Mutta ei mitään vaahtokarkkimaista! Asukkaan kuvaus vastaa hyvin sitä, mitä ympärilläni näen.Yksityiskohtien

“Tämä on tytön asunto. Mutta ei mitään vaahtokarkkimaista!”

yhteensopivuuden perusteella Annika on varmasti miettinyt sisustusta hyvin tarkkaan. Luuloni ovat jälleen kerran väärät. - Olen katsellut tavaroita sieltä sun täältä ja ostanut esineitä, jotka ovat

neutraalin värisiä ja joista mä tykkään. Kait se siksi sopii yhteen, Annika toteaa. Suunnitelmalliseksi sisustajaksi Annikaa ei voi siis kutsua, mutta hän myöntää löytävänsä uusia ideoita sisustuslehtiä ja Pinterest-sivuston kuvia selaamalla. Joskus myös kavereiden kotoa löytyy hyviä ideoita, mutta kaikkia asioita hän ei tietenkään kopioi. - Kyllähän jokin punainen matto olisi hieno, mutta en mä tiedä, miten sen tänne laittaisin. Useita erilaisia kynttilälyhtyjä, viivakoodillinen koristetyyny, minilipasto... Pieniä tyttömäisen ihania tavaroita on vaikka kuinka paljon. Mistä nämä esineet ovat oikein peräisin? - Tykkään käydä pikkuputiikeissa, sillä niiden sisältä löytyy yleensä kaikkea hienoa. Kirppareilta olen tehnyt usein parhaimpia löytöjä. Yksi tällainen kirpputorilöytö on valkoinen vetolipasto. Lipasto ja muu säilytystila, kuten korit, ovat Annikalle tarpeellisia.4 COMPOSTI 2/2013

- Haluan saada turhat tavarat tungettua pois näkyviltä. Vaikka osa tavaroista onkin ollut onnekkaita löytöjä, isoimmat huonekalut, kuten Ikeasta ostettu vuodesohva, ovat uusia. - Paitsi sänky on tuotu Espoosta. Espoossa, Annikan sanoin ’’kotikotona’’, ovat vielä tunnearvokkaimmat esineet säilössä. Yksi poikkeus seinällä kuitenkin on, ja se on Annikan tauluksi kehystetty lapsuuden pelipaita. Se on myös ainoa asia, joka on ripustettu yksiön seinälle. Taulujen tilalla Annikalla on englanninkielisiä sisustustarralauseita, ihan käytännönkin syistä.

COMPOSTI 2/2013

- Nuo tarrat ovat hyviä, kun ne saa helposti pois. Tänne on huono muutenkin laittaa tauluja, kun jäisi jälkiä.

“Kirppareilta olen tehnyt usein parhaimpia löytöjä.” Annika on asunut uudessa asunnossaan puoli vuotta, jonka aikana hän on huomannut pienet puutteet.

- Kylpyhuoneessa saisi olla enemmän laskutasoa. Ja keittiön kaapit saisivat olla fiksummin. En yletä ottamaan kaikista tavaroita, kun ne on niin korkeat ja syvät! Asunnon pohjapiirrokseen hän on silti tyytyväinen. - Vaikka asunto on pieni, kaikki on asetettu niin kätevästi, ettei tuu ahdasta. Viettämäni ajan ja Annikan kommenttien perusteella uskallan väitää, että Vöyrinkaupunki on saanut pitkäaikaisen ja ennen kaikkea tyytyväisen asukkaan.

•

Vuoden 2012 viestintätieteiden opettaja

Suvi ISOhellan MIELEENPAINUVA VUOSI TEKSTI JA KUVA: HEIDI PELTONEN

Vuoden 2012 viestintätieteiden opettajaksi valitun Suvi Isohellan onnitteluhetki. CoMedia ry:n Callitus luovuttamassa kunniakirjaa Suvi Isohellalle. Luovuttajana on Ville Rintala.

1. Miltä tuntui saada vuoden viestintätieteiden opettajan ”titteli”?

Upealta, olen todella otettu saamastani tunnustuksesta. 2. Miten tämä vuosi on mennyt? Miten kursseilla opettaminen on sujunut? Entä viime vuonna?

Vuosi on mennyt hyvin siihen nähden, että uudet koulutusohjelmat käynnistyivät syksyllä ja moni asia muuttui aiemmista vuosista: tuli kokonaan uusia kursseja ja vanhojen kurssien laajuuksiin tuli muutoksia. Erityisen iloinen olin siitä, että Maria Erosen kanssa pitä-

mäni kokonaan uusi ja englanninkielinen kurssi Communicating in the Digital World sujui niinkin hyvin. Kurssille oli ilmoittautunut 130 opiskelijaa eli paljon enemmän, kuin olimme ennakoineet. Kurssin onnistumisen kannalta tärkeä asia oli opiskelijoiden keskuudessa vallinnut hyvä ryhmähenki. Kurssia oli kiva opettaa, kun opiskelijoilla oli niin mahtava tsemppi päällä.

vaikea nostaa esiin. Niitä olivat esimerkiksi opiskelijoiden hienot harjoitustyöt eri kursseillani, hyvät keskustelut, kannustava ilmapiiri, opiskelijoiden ja henkilökunnan epäviralliset Tevi-kahvit, työyhteisön hyvä yhteishenki ja tekemisen meininki sekä työhuoneen ikkunasta näkynyt upea auringonlasku.

3. Mikä oli viime vuoden mieleenpainuvin hetki tai asia?

Pysykää avoimina, uteliaina ja kriittisinä.

Mieleenpainuvia hetkiä viime vuodelta on paljon, joten yhtä ylitse muiden on

4. Minkä vinkin antaisit viestintätieteiden opiskelijoille?

•

COMPOSTI 2/2013

El채m채si dharmaa suuremmat elokuvat TEKSTI JA KUVAT: JUKKA LEHTONEN

COMPOSTI 2/2013

Indiana Jones -trilogia Olosi alkaa helpottua jo alkutekstien aikana. Tiedät oikeuden voittavan, tiedät, mistä liiton arkki löytyy, ja tiedät, kuinka käy, jos kiikutat Graalin tuopin sinetin ohi. Olennaista on kuitenkin pitää olotilaa yllä katsomalla kaikki kolme, sillä oikeasti olet aivan yhtä darrainen kuin aiemminkin. Trilogian jälkeen hae toinen ämpäri vettä ja ota työn alle kausi Simpsoneita. Et kuitenkaan saa nukuttua.

Last Boy Scout (1993) & Die Hard: With a Vengeance (1995) Bruce Willisin tietyn aikakauden roolisuorituksia verhoaa loputon, myyttinen krapula, joka on muka läsnä hänen jokaisessa elokuvassaan. Tämähän nyt on täyttä paskapuhetta, sillä nämä kaksi suurteosta ovat tästä ainoat merkittävät todisteet. Tehokkaasti väijyttynä ne loiventavat kurjuuttasi, kun yksinoikeutta olotilaasi saapuvat jakamaan kaksi darra-Brucen näköistä renttua supersankaria, joiden kanssa lähtisit illalla tasoittavalle, jos voisit.

Barfly (1987) & Trees Lounge (1996) Alkoholismin arkkiatrin Charles Bukowskin omaelämäkerralliseen kirjaan perustuva Barfly raottaa ikkunaa kosteaan tulevaisuuteesi, jos krapulasi lienee myötämielinen ja sielusi heikohko. Oloasi helpottaa tieto siitä, että Bukowskikin eli yli 70-vuotiaaksi. Steve Buscemin esikoisohjaus Trees Lounge taas vetelehtii eteenpäin kuin darrapäivä. Mainiosti kirjoitetun eloku-

COMPOSTI 2/2013

van loputtua huomaat olevasi hieman onnellisempi, mutta mahdollisesti yhtä päissäsi kuin päähenkilö Tommy. Näiden elokuvien katselu saattaa aiheuttaa uutta nousua ja vastuun pakoilua.

Being John Malkovich (1999) & Adaptation (2002) & Synecdoche, New York (2008) Charlie Kaufman on kirjoittanut kolme ehdottoman omituista, surrealistista ja parhaimmillaan jopa palkitsevaa elokuvaa, jotka suggeroivat darra-aivosi unohtamaan olotilasi. Ajatuksesi pääsevät reissulle itseäsi parempien reppanoiden aivoihin, joista ulospääsy ei ole aina itsestään selvä. Elokuvat uppoavatkin parhaiten juuri krapulaiseen ja ahdistuneeseen mieleen, vaikka lähtökohtana olisikin vain pienehkö darude. Välillä matkat koukkaavat sen verran syvältä ja korkealta, että överit ovat käsillä. Etenkin listan viimeinen, Synecdoche, päräyttää hippokampuksesi sekaisin. Haluat kertoa jollekulle näkemästäsi, muttet tiedä mitä, miten ja miksi.

Beasts of the Southern Wild (2012) Hajoat kaiken kauneuteen ja käsittämättömyyteen. Yrität roikkua juonessa mukana perustellen tapahtumia aivoillesi järjellä, kunnes luovut tästä turhana ja tuijotat ruutua pelokkaana ja tyytyväisenä. Et uskonut pitäväsi elokuvasta näin paljon, et halua nähdä sitä lähiaikoina uudestaan, etkä myöskään unohda näkemääsi. Darrasi häkeltyy mukanasi ja muuttaa muotoaan mukavammaksi.

Fantasia neljällä omavalintaisella täytteellä. Yhden tähden krapulat lähtevät pesemällä pois, kunhan sinne alkuillan aikana pääset raahautumaan. Näissä darran irvikuvissa tuijottelet sujuvasti samaan aikaan pesukonetta, pornoa, kauhua, zombeja, Kevin Williamsonin taidetta ja Kummisetiä. Adam Sandler ei viihdytä vieläkään, ja käytät olostasi hassua nimitystä garmisch-partenkirchen. ”Kun cen oleawaxi toteat, lienet tiilickiwiä uloctaman.” Eli loput itsetuhoiselle erikoisseikkailijalle. Der Siebente Kontinent (1989) Michael Haneken lohduton inhorealismipläjäys Länsi-Saksasta. Kasarigermaanisen banaali värimaailma maalaa karmeat puitteet seitsemännen mantereen etsintään. Sleepaway Camp (1983) Alun seesteisen esipuberteettivaiheen jälkeen loppua kohden eskaloituva teinislasher, jonka loppukohtaus välkkyy liskodiskoissasi ikuisesti. Pi (1998) Darren Aronofskyn esikoinen upottaa matematiikan maailmaan sellaisella intensiteetillä, että jopa asiaa ymmärtämätön humanisti katoaa juonen syövereihin antautuessaan paranoidille mustavalkoiselle ilotulitukselle. Tämä on järisyttävä kokemus kohmeloiselle.

•

o p t pis o u k h t e ja u l la st ija is u ! ee n

0€ Vyy:n jäsenenä 2 kk:n Pohjalaiset ilmaiseksi! Pohjalainen tarjoaa sinulle yhteistyössä Vyy:n kanssa 2 kk:n Pohjalaiset ilmaiseksi. Etusi arvo on 34 euroa.

Toimi heTi ja Tilaa nyT! Tekstiviestillä: Lähetä tekstiviesti TILAUS VYY nimesi, osoitteesi, gsm-numerosi ja sähköpostiosoitteesi numeroon 13522. Viesti on maksuton.

Sähköpostilla: Lähetä nimesi, osoitteesi, gsm-numerosi ja sähköpostiosoitteesi osoitteeseen tilaukset@pohjalainen.fi. Aihekenttään otsikko VYY 2013.

Tarjous on voimassa 31.12.2013 saakka ja koskee Pohjanmaalla olevia talouksia, joihin ei tule Pohjalaista. Tarjous on tarkoitettu päätoimiselle omassa taloudessa asuvalle VYY:n jäsenelle. Taloudessa ei saa asua ansiotyössä olevia. Vain yksi tilaus/talous. Tilauksen yhteydessä annetut henkilötiedot kerätään I-Mediat Oy:n ylläpitämään Cirix-levikkijärjestelmän asiakasrekisteriin. Lisätiedot: www.pohjalainen.fi

Rastinpitäjä

pua, ensimmäinen oma Ahventien Appron rasti edessäpäin. Kello on puoli neljä, ja valmistelut alkavat olla valmiita. Ai, kyltti puuttuu vielä ovesta? Kynä siis käteen ja kirjoittamaan hätäisesti parille pahvinpalalle rastin nimi, jotta ihmiset osaavat perille. Kello on neljä, ja Appro virallisesti alkaa. Meidän rastillemme kunnianhimoisesti valittu musiikki, Darth Vaderin tunnusmusiikki Star Warsista kahdeksan tunnin pituisena versiona, laitetaan soimaan. Kaikki ovat varmoja, että kyseinen musiikki halutaan vaihtaa jo viimeistään viidentoista minuutin kuluttua, sillä näin yksinään se tuntuu hyvin voimakkaalta. Puoli viiden aikaan saapuu ensimmäinen joukkue rastille. Kuka meistä ottaa ohjat käsiinsä? Sinä, sinä, sinä, minä? En minä osaa – no en minäkään – hei minä en sitä pidä, joku muu saa nyt puhua – no kai minä sitten. Aluksi ajatukset vain kiertävät kehää päässäni ja suu tuntuu kuivalta. Mitähän oikein sanoisin? Ohjeistus sujuu kuitenkin ymmärrettävästi, ja joukkue käy toimeen. Ensimmäiset pisteet ovat hankalat antaa, kun vertailukohtaa ei ole, ja meidän supinamme aiheesta kestää ja kestää. Muutaman joukkueen, ja heidän lahjustensa, jälkeen tunnelma selvästi rentoutuu, ja rastin ohjeistus alkaa sujua jo hyvinkin rennosti. Joukkueiden erilaisuus yllätti, sillä luonamme kävi eräs vain kahden hengen joukkue, kun suurimmassa oli yli kymmenen henkilöä! Oli myös hauska nähdä, miten hyvin jotkut olivat jaksaneet panostaa joukkueen yhteiseen ilmeeseen. Meidän rastillamme ei käynyt edes kovin montaa joukkuetta, mutta niitä tuli tasaisena virtana pitkin iltaa.4

uistilista n. 2-3 viikkoa aiemmin Ala ha ja ketkähmseotn elpilatäravästt?ia: mikä sen idea on, missä se pi detään Viikkoa aiemmin Ilmoita pääpiirteraisstsäisäni m. ukaan Approon, liitä viestiin rastin kulku 2-6 päivää aiemmin Hio ra in yksityiskohd at: jos jotain täytyy ha se on, jastku ka se n ha nk ki dat ja rastin koristelut i? Entä miten kaikki yknksikitya, mitä iskohsuunnitellaan? 3 tuntia aiemmin Käykää vielä kaupassa , jos on tarvetta. Mei llä ainakin oli. 2 tuntia aiemmin Laittakaa paikka ojennu kseen, siivotkaa ja kori stelkaa. Tuntia aiemmin Opast myös teeehdt äesitiinse,llejonnttea ruihmiset osaavat perille. Muist ak okaa viimeistään tässä vaiheessa.aa 15 minuuttia aiemmin Jännitä (vapaaehtoine n).

KIERTÄ J

ÄN

IN ST

TO DO -LISTA

AHVENTIEN APPROON TEKSTI: JULIA WIHURI

Kun Ahventien appron ajankohta on tiedossa [ ] Tee omaan kalenteriisi (ja ystäviesi kalentereihin) tilaa approlle. [ ] Selvitä ystäviesi kanssa, ketkä tulevat samaan joukkueeseen kanssasi. [ ] Ilmoittautukaa approon mahdollisimman pian, jotta joukkueesi varmasti mahtuu mukaan.

Kaikki sujui todella hyvin: kukaan ei valittanut mistään eikä mitään mennyt rikki. Pihinä opiskelijana sain myös kauan kaipaamani hartiahieronnan ilmaiseksi illan aikana, ja laulettiinpa meille laulujakin useampaan otteeseen. Kaikista suosituimpia olivat kuitenkin ne juomalahjukset, ja nehän meille kelpasivat. Lopulta, kellon tullessa vartin yli kahdeksan, viimeinen joukkue saapuu sisälle. Vielä yksi ponnistus, ja sitten tämä on ohi! Viimeinen joukkue suorittaa rastin vielä hyvin

ja lähtee rastilta kohti palkintojenjakoa. Meidän urakkamme on vihdoin ohi. Kaikki ovat tosin sitä mieltä, että reilun neljän tunnin rupeama sujui yllättävän kivuttomasti, eikä se musiikkikaan niin häirinnyt (joskin se sammutettiin heti viimeisen joukkueen poistuttua). Perään vielä nopea siivous, ja pääsimme huoahtamaan helpotuksesta. Urakka oli ohi. Rastin pitäminen oli todella helppoa ja mukavaa, ja se jätti pienen kipinän päälle – ensi vuonna siis uudestaan!

•

Pari päivää ennen approa [ ] Pohtikaa joukkueen kesken lahjontastrategioitanne. [ ] Ompele vihdoinkin ne kaapin perällä lojuvat merkit kiinni haalarisi lahkeisiin. Pari tuntia ennen approa [ ] Tarvitseeko käydä kaupassa? Ahventien KMarketissa saattaa olla muutama muukin. [ ] Varaudu siihen, että päivästä tulee pitkä. Tee evästä, jos haluat välttyä näläntunteelta ja kalliilta kolmiovoileiviltä. Ahventien lähistöllä ei ole Mäkkäriä. [ ] Vesipullo on hyvä idea. [ ] Laita puhelin lataukseen, jotta kommunikaatio ei petä. [ ] Laita myös kamerasi lataukseen, jotta voit jälkeenpäin ilahduttaa ystäviäsi Appron kuvilla. [ ] Selvitä, missä ja moneltako tapaat joukkueesi. [ ] Tarkista, että laukustasi/repustasi löytyy kaikki, mitä koet tarvitsevasi. Myös lataukseen laittamasi tuiki tärkeä elektroniikka. Kun joukkueesi on koossa [ ] Ahventien puolestavälistä löydät info-pöydän, jonka luota joukkueesi hakee rastikartan. [ ] Onhan lahjonta hallinnassa? Kauppaan ehtii vielä, jos jotain tärkeää on unohtunut. [ ] Ja ei kun rasteja kiertämään, än yy tee nyt!

Yliopistonranta 2, 65200 Vaasa, p. 06-3620744

Kotiruokaa samaan edulliseen opiskelijahintaan! Tarjous!

10 kahvin kahvipassi 7,50€ www.cotton-club.ﬁ NYT ARKISIN AUKI KLO 19.00

COMPOSTI 2/2013

te eräästä fuksien keskustelusta: ”Siis mitä te ootte ottanut keväälle? Otittekste mitään täytekursseja, niinku filosofiaa?”, ”Öö no markkinointia ja johtamista. Ei tosiaan, onks sulla? ! ” , ”Joo ei TEKSTI: ESSI LEPPÄMÄKI tosiaan, aattelin kanssa markkinointia”. Keskustelu käytiin muutama vuosi takaperin fuksikollegani kanssa Tervahovin uumenissa, minkä lie tuiki tärkeän orientaation jälkeen. ”Joo oon aatellu tota markkinointia” oli lause, jota toistelin pitkään, kun tuli puhe sivuaineesta. Menin puolivahingossa filosofian oppiaineen ensimmäiselle kurssille siitä yhdestä mukavuudenhaluisen humanistin syystä: helpot viisi noppaa. Tähän päivään mennessä ”helpoista nopista” on muodostunut sivuaineeni. Filosofiaa ajatellessa ensimmäinen ajatus on harmaat möhömahaiset äijät puhumassa paskaa Kreikassa aboutrallaa tuhansia vuosia sitten. Tämä oli myös oma ennakkokäsitykseni, sillä en lukiossa opiskellut kuin sen yhden pakollisen kurssin. Sitä paitsi kaikki, jotka

ovat opiskelleet filosofiaa, ovat outoja ja lähes poikkeuksetta pukeutuvat rumasti. Ja sehän on tärkeää, että pukeutuu kivasti, T: Essi 16 vuotta.

Esimerkiksi Charles Sanders Peirce on nimi, josta jauhetaan vaatimattomasti vain kaikilla viestinnän alkupään kursseilla. Slaidit kertovat Peircen (pronounced ’purse’) olleen filosofi, mutta en tunne sedän muita ajatuksia, paitsi sen hemmetin semiotiikan. Opiskelujen edetessä koko Peircen nimi on käynyt vetuttamaan, kunnes eräällä filosofian kurssilla pengottiin tarkemmin Peircen pohdintoja: esimerkiksi mies oli panemassa alulle fallibilismiä eli tieteenfilosofista oppia, jonka mukaan kaikkia väitteitä on pidettävä periaatteessa kumoutuvina. Semiotiikka ei nyt sillä tavalla säväytä, mutta tulin tietoiseksi muista Peircen aatoksista ja annan hänen olla, jos hän vielä olisi. Mitä hyötyä on filosofian opiskelemi-

sesta? Se jalostaa ajattelemista. Esimerkiksi kauppatieteilijöiden on käytävä maisterivaiheessa kurssi tieteenfilosofiasta. (Katso otsikko. Hehheh. Anteeksi, ei ole näin.) M i t ä meihin KUVA: ROCOR / FLICKR viestintätieteilijöihin tulee, filosofiaa vallan suositellaan sivuaineeksi, tai edes makupalaksi. Sitä paitsi se on kivaa. Kukapa ei olisi pienessä laitamyötäisessä viimeistään Dongnain jonossa miettinyt jotain elämää suurempaa, esimerkiksi onko kastemadoilla tunteita. ”Monet hakevat filosofiasta välineitä eettisten ja yhteiskunnallisten kysymysten käsittelyyn. Nämä kysymykset ovat yhä tärkeämpiä myös viestinnässä, ja niiden käsittelyyn tarvittavat välineet kuuluvat medialukutaitoon. Filosofia opettaa kriittisyyttä ja luo edellytyksiä itsenäiselle eettiselle harkinnalle”, Vaasan yliopistossa filosofiaa opettava Tommi Lehtonen kertoo. Eriävän mielipiteen voi ilmaista, mutta ensiksi suosittelen kiihkeästi edes yhden kurssin istumista. Saatat jopa pitää siitä.

•

COMPOSTI 2/2013

Jonnan suosikkeihin kuuluivat Meat Lovers ja Ristorante Mozzarella.

SUURI

ahanen Teksti: Jonna La iivi Särkijärvi V ljuntausta & Kuvat: Anni Ku

i t s e t a s pit

Bileet ovat kivoja, sen tietää jokainen, mutta seuraavana aamuna a ravinto eilisillan hauska tunnelma voi tuntua saavuttamattomalta. Oike tarvitsisi auttaa tähän, ja siksi testiryhmämme teki kaikkensa, jotta sinun ei ävää. tuskailla loputtoman pitkään eineshyllyllä etsiessäsi sopivaa syöt Vuorossa on siis suuri pitsatesti!

COMPOSTI 2/2013

Atria, Kreikkalainen pizza, 0,89 e Joukkoon valikoitui myös yksi roiskeläppä, sillä pitihän sekin testata. Kokonsa puolesta se häviää suuresti kilpailijoilleen, mutta se näkyy myös hinnassa. Maultaan tämä ei vakuuta. Koska kyseessä oli kreikkalainen pitsa, täytteenä oli esimerkiksi oliiveja, mutta nekään eivät oikein maistuneet siinä, vaan kokonaisuus oli valju ja mauton ja pohja pullamössöä. Mietimme myös, että koska yhdestä roiskeläpästä tulee lähinnä vain vihaiseksi, ei useamman ostamisessa olisi mitään järkeä, koska samalla rahalla saisi jo paremman pitsan. Tätä ostaisi 1/5 testiryhmän jäsenistä.

Anni ei nauti Hawaiin iloista.

Apetit, Hawaii, 3,89 e / 2 kpl Tämän pitsan vahvuuksiin kuului se, että paketissa tulee kaksi pitsaa, joista toisen voi sitten jättää seuraavaan kertaan. Muutenkin tämä vaikutti erittäin toimivan oloiselta peruspitsalta. Lopputulos oli vertailluista pitseriamaisin, mutta aika yllätyksetön. Täytteenä ollut ananas jakoi myös vahvasti

Pronto Americana ilmestyy jatkossakin Katariinan jääkaappiin.

mielipiteitä, mutta toisaalta se antoi pitsalle myös makeutta ja aurinkoisen maun. Tätä ostaisi 3/5.

Dr. Oetker, Ristorante Mozzarella, 2,59 e Tämä pitsa näytti ennen kypsentämistään hieman hassulta, mutta valmiina oli ehdottomasti pitseriamaisimman näköinen. Ainoat miinukset ulkonäöstä tulivat peston sulamisesta, sillä se muodosti pieniä vihreitä läikkiä ympäri pitsaa, jotka näyttivät hieman oudoilta. Maultaan tämä oli nahkea, kesäinen sekä kasvimaata muistuttava. Kasvispitsan ollessa kyseessä vastaus ei yllätä. Miinusta tulee siitä, että pesto on ainut täyte, joka pitsassa maistuu, sekä siitä, että kumimainen juusto irtoaa hyvin helposti pitsan päältä vieden muut täytteet samalla mukanaan. Mietimme myös, että tämä kaipaisi jotain lisää. Tätä ostaisi 3/5.

Saarioinen, Pronto Americana, 3,89 e

lämmittää uunissa, kypsennystapa oli hieman outo: pitsa piti laittaa kylmään uuniin ja odottaa vain uunin lämpenemistä, jolloin pitsa olisi valmis. Maussa tämä pitsa kyllä yllätti erittäin positiivisesti. Pohja maistui hyvältä, ja siinä oli myös hyvä rakenne. Muutenkin pitsa oli maukas, ja siinä oli sopivasti täytettä. Eräs testiryhmän jäsen kuvasi pitsan maistuvan uudeltavuodelta, joten uskallamme suositella tätä myös sinne. Tätä ostaisi 3/5.

Grandiosa, Meat Lovers, 2,99 e Tämä pitsa teki vaikutuksen jo kaupassa, sillä sen täytteenä on kinkkua, kebabia ja pepperonia – siis täydellinen yhdistelmä. Pitsa oli juuri yhtä hyvää kuin miltä vaikuttikin: siinä oli paljon täytettä, sen pohja oli mukavan tiivis, ja siinä oli myös oikeasti makua, mistä tuli erityisesti plussaa. Tämä nousikin suoraan vertailun kärkeen, ja uskallammekin nimetä tämän krapulapitsojen kuninkaaksi. Tätä ostaisi 5/5.

Tämä pitsa oli einespuolella, eikä pakastealtaassa, mikä helpottaa sen säilytystä. Mikäli pitsan haluaisi kuitenkin

COMPOSTI 2/2013

ist s s äa t n i st e i aja V t t do e i T

ät ä p kko r e V

ja a t t do e i t ko k r ija l Ve e k va a pis a o st n a ä v n i kt in ja t e i j l s o e e Pr itt Vi n n u u ö s ö k n k k a i ä k j l i i n l l äl el in t t ä t s pää i p e tä ö nn Vi n k i u k t u i s ie tis äll V ä n i p no i nti i k o rk in aja a t k M h k ti r o t j a n s e M nu er st i n g s a a s an äa ö Kust t k m n k i n st lli o e i ä i t ä V a p ri u e s nic i e u t m lka sih u m s J o u C dot taja t e i i T im o a j t a itt kko r m ja i i e t a t o t V l t t i su im n pää o o t k s tä tu n o i t d s kkö Tie i l Vie l ää p ä ? a ? ? int j t ä ä s a t ä t e i t s t V nä tin do

s n e i i e t t i s v o i e i t k t v n i le o o k O n t r i e a k a k t r nag ? s a a a a j m m V a d t n ö t i ? k a j t ö Bra im , joka tönä k ittaTee t o m ä t i ä o to tö k d jes ä s r ä k e n ä j j p r ä e r jär matti ko u v k B t r e o m n Ve - ja a k e s t n n u i e la ot nä l a d n i i v e t O t i a s t ak vie aa t sul

n a rv n o nö i u . k o t t a e k k s s l a o i l j ä y e l i n i t l a i aä tt V in my ttilais i ä t a ö p s t a m t i ä a rjto a työ to n m Vie a i s t m u j s ot ie ukea na d a V l e a i t T tä n i t s i.fi a t e v a i s j a v e a ta itt ww.vi s a m v i w to kti ä e j ä o p Pr ko k a r elij Ve