Laseri #2 2017 by Carea

K ym en l aa k s o n s a i ra a nh oito- ja sosiaalipalvelujen kuntayhtymä Carea n h e n k i l ös töl e h ti

02 / 2017

RAMINA NIAZI:

TAHTO JA

MOTIVAATIO

TIE LÄÄKÄRIKSI

HISTORIA

JUNNU VAINION ELÄMÄ

SAIRAANHOITAJA KANAFARMARINA KOT KOT!

Pääkirjoitus

02 / 2017

Paras asiakaskokemus ohjaa kaikkea tekemistämme

Laseri on Kymenlaakson sairaanhoito- ja sosiaalipalvelujen kuntayhtymä Carean lehti.

SISÄLLYSLUETTELO:

Olemme Careassa asettaneet rohkeasti tavoitteeksi tarjota paras asiakaskokeCarea – Kymenlaakson sairaanhoito-

mus vastuullisella yhteistyöllä. Olemme myös käynnistäneet muutoksen tueksi

ja sosiaalipalvelujen kuntayhtymän

asiakaspalveluvalmennuksen siitä, kuinka toimimme omassa työssämme ja työ-

henkilöstölehti, 25. toimintavuosi

yksikössä siten, että asiakkaan kokemus meidän palveluista on niin hyvää, että asiakas suosittelee Careaa myös ystävilleen ja tuttavilleen. Asiakaskokemus ei

Päätoimittaja:

ole vain erinomainen hoito, asiakkaan ongelman ratkaiseminen, vaan kaikki ne

Lasse Koste

kohtaamiset tai kohtaamatta jättämiset, jotka tuon hoidon aikana tapahtuvat,

Pääkirjoitus

Pientä kivaa

Saatu mahdollisuus on tarkoitettu käytettäväksi

ulko-oven avauksesta sen sulkeutumiseen sekä kaikki muutkin kontaktit ennen Toimituksen sihteeri:

ja jälkeen hoidon. Tässä koko ketjussa meidän on onnistuttava jokaisessa koh-

Maarit Katajisto

taamisessa.

Painopaikka:

Valmennuksen tavoitteena on antaa jokaiselle valmiuksia arvioida omaa ja

Painokotka

oman yksikön toimintaa. Miten hyvin nykyiset toimintamallit ja -tavat vastaavat

Olemme aloittaneet myös noin kaksivuotisen asiakaspalveluvalmennuksen.

08 Vastuunkantaja: Johtajaylihoitaja Pia Rantamäki

asiakkaiden tarpeisiin ja miten hyvin dialogi toimii, vai olisiko tarvetta jonkinlaiLehden toteutus: Nitroid

seen muutokseen? Asiakaskokemukseen vaikuttaa myös asiakkaiden mielikuvat, millainen kuva Careasta välittyy mediassa ja ihmisten puheissa. Tähän haasteeseen olemme

Kannen kuva:

vastaamassa niin sisäisen kuin ulkoisen viestinnän kirkastamisella. Meillä teh-

Marleena Liikkanen

dään isoja tekoja, ja nyt näistä pitää kertoa ymmärrettävästi sekä asiakkaille että henkilöstölle. Olemme rakentamassa viestintästrategiaa yhdessä viestintä-

Toimituksen osoite:

toimisto Ellun Kanojen kanssa ja rekrytoimassa viestintäpäällikköä tueksemme

Carea, Kotkantie 41 48210 Kotka

isojen tekojen sanoittamiseen.

Näillä toimilla valmistaudumme myös sote-muutokseen. Keskussairaalassa p. 044 223 1984

on jo kevään aikana tapahtunut toiminnallisia muutoksia ja nyt kesällä Poh-

www.carea.fi

jois-Kymen Sairaalan päivystysleikkaukset siirtyvät kaikki Careaan.

Palaute, lisätiedot ja osoitteenmuutokset: maarit.katajisto@carea.fi ~ ISSN 1236-374X ~ ISSN 2323-1394 Lehti on luettavissa myös sähköisesti: www.carea.fi/laseri

Olemme

vapauden pilottiin hakeutumista, jolloin ns. suppean palvelun sote-keskukset (mm. lääkärin ja sairaanhoitajan vastaanotot, kuntoutuksen arviointi, sosiaaliohjaus ja neuvonta) aloittaisivat toimintansa 1.7.2018. Minusta on hienoa,

jos maakuntamme lähtee rohkeasti pilottiin, jolloin saamme valtion avustusta muutoksen rakentamiseen ja aikaa sopeuttaa toiminnot laajaan valinnanvapauajautua siihen lainsäädännön tai jonkin muun ulkoisen pakon vuoksi.

Annikki Niiranen toimitusjohtaja

Verhoa raottamalla voi näkyä valoa

KOKSin väestönsuojan peruskorjaus

Juhannustaikojen aikaa

Historia: Kotkalainen suuri lauluntekijä

Onnellisena eläkkeelle

Papin palsta

Careassa on alkanut biopankkitoiminta

Sarjakuva: Hieno nainen

26 Albumi: Kalliojuhla ja Kallioniemen tanssit

Näissä kaikissa muutoksissa kuitenkin perusasiat pysyvät – huolehtimalla hyvästä ammattitaidosta ja parhaasta asiakaskokemuksesta selviämme yksilöinä Hyvää kesää ja uteliasta, rohkeaa mieltä muutokseen.

Sairaalan kuulumisia: Carea-sairaalan G-osa

24 Salatut elämät: Kanafarmari Mari Peltonen

teen vuoden 2022 loppuun saakka. On parempi itse rakentaa tulevaisuutta kuin

ja organisaationa kaikista muutoksista.

20 Pakina

myös esittäneet, että PoKS:n toiminta siirtyisi Carean toiminnaksi vuoden 2018 alusta. Tästä ei vielä ole päätöksiä. Maakunnassa mietitään suoran valinnan-

Voimakas tahto ja motivaatio ovat ajaneet Ramina Niazia eteenpäin lääkärin uralla. Afganistanissa käydyt opinnot uusiutuvat Suomessa, missä perheen on oikein hyvä olla.

29 Resepti: Kesäinen pavlova 30 Lean karaokessa 31

Laseri, tekijät 3

Laseri 2/2017

Carea, uudet työntekijät

10 kysymystä: kesävisa

Laseri 2/2017 eläkeläiset 1.1.2017 Myyntisihteeri Tarja Salminen, Kastek 1.1.2017 Asentaja Markku Hokkanen, Kastek

Milloin alkaa terminen kevät?

1.4.2017 Palveluesimies Marja Vierula, puhu Kastek

Entä terminen kesä?

Montako hellepäivää Etelä-Suomessa

Milloin Suomessa on trooppinen yö?

Suomen pisin yhtäjaksoinen hellekausi mitattiin

1.6.2017 Sairaanhoitaja Jukka Kurkela, ensiapu Koks

Erikoissairaanhoidon vastuualue Emmi Helander Enja Koivisto Tiina Liila Matti Nikkanen Kirsi Palmu Katariina Salmenkylä Jouni Veisto Riikka Viiru

1.7.2017 Sairaalahuoltaja Taina Liikkanen, puhu Kastek 1.7.2017 Sairaalahuoltaja Irene Kellberg, puhu Kastek 1.7.2017 Asumisenohjaaja Kirsti Hukkanen, Takaharju sospa 1.8.2017 Logistiikkapäällikkö Lasse Äijö, Sairaalalogistiikka

Markku Hokkanen

Tarja Salminen

Laatinut: Lasse Koste, turvallisuuspäällikkö

Marja Vierula

Huhtikuu on kevätkuukausi. Paljonko huhtikuussa

Vuorokautinen sademäärä on ylittänyt 100 mm

Mikä on lämpöaalto?

kolme kertaa. Paljonko on Suomen ennätys vuorokautisessa sademäärässä?

on keskimäärin vuodessa?

vuonna 2010. Missä ja kuinka pitkä?

sataa keskimäärin Suomessa?

Kymenlaaksossakin on satanut ennätyksellisesti vuorokausisademäärällä mitattuna vuonna 1988 yhteensä 88 mm. Missä raju sademäärä havaittiin?

Suomessa ei ole koskaan mitattu hirmumyrskytuulta 33 m/s. Paljonko tuuli on voimakkaimmillaan Suomessa ollut?

Sairaala-apteekki Marjo Nurmiainen Sarita Pylkkänen

ennätys on ollut 15.12.1975 Korsnäsin Moikipäässä mitattu 39 m/s. Tuntureiden huipuilta on mitattu puuskissa jopa yli 40 m/s.

01: Kun vuorokauden keskilämpötila on pysyvästi yli 0 astetta. | 02: Kun vuorokauden keskilämpötila on pysyvästi yli +10 astetta. | 03: Noin 15, eli kun lämpötila ylittää +25 astetta. | 04: Kun yölämpötila on vähintään + 20 astetta. | 05: Utissa 48 päivää. | 06: Kun päivittäinen maksimilämpötila ylittää keskimääräisen maksimilämpötilan yli kolmena peräkkäisenä päivänä vähintään 5 astetta. | 07: Noin 30 mm. | 08: 198,4 mm vuonna 1944 Espoon Lahnuksessa. | 09: Kuusankosken keskustassa. | 10: 31 m/s, hetkittäinen

Sosiaalipalvelujen vastuualue Ralf Kouhia Terhi Lampila Anna Paajanen Anni Taipale

Koonnut Ritva Tampio. Konserttikuvat Niina Huttunen

Koksilaisten kuulumisia:

Koksilaisilta prinsessaterkkuja!

Suomi100

- sukkakeräys on päättynyt!

Koksilaiset tekivät 15.4.17 matkan Hartwall Areenalle Saara Aallon In My Wildest Dreams -konserttiin. Uskotaan unelmiimme ja tehdään töitä niiden eteen!

Onnea Pirjo! Koksilaiset onnittelevat 70-vuotiasta Pirjo Suomalaista! Pirjo on entinen synnytyssalin osastonhoitaja ja toiminut aktiivisesti monissa Koksilaisten tehtävissä, tällä hetkellä mm.eläketoimikunnan jäsenenä. Lämpimät onnittelut!

Sinivalkoiset lahjasukat ovat käsityöihmisten kunnianosoitus 100-vuotiaalle Suomelle. Keräyksellä lahjoitetaan sukat kaikille 2017 syntyville vauvoille. Keräykseen pystyi osallistumaan kuka tahansa sukkien kutoja. Sukkien värityksen tuli olla sinivalkoinen, mutta muuten neuloja sai tehdä sukistaan omanlaiset. Sukat toimitettiin synnytyssairaaloihin, joista jokainen vastasyntynyt saa mukaansa omat sinivalkoiset sukat. Lisätietoja keräyksestä: www.villasukatvauvoille2017.com

Kiitos kutojille – Kymenlaakson vauvat kiittävät!

Henkilökuva

Saatu mahdollisuus on tarkoitettu käytettäväksi

Grillausta ja auringon ottoa Ramina saapui Suomeen kahden lapsensa kanssa, aviomies tuli 1,5 vuotta myöhemmin perässä. Skandinavian maat sekä niiden pitkät päivät ja yöt olivat jääneet kouluajoilta mieleen, Suomi valikoitui kohdemaaksi silti sattumalta. Yötön yö ja se, että aurinko ei laske lainkaan, tuntui oudolta. Teksti ja kuvat: Nitroid

Voimakas tahto ja motivaatio ovat ajaneet Ramina Niazia eteenpäin lääkärin uralla. Afganistanissa käydyt opinnot uusiutuvat Suomessa, missä perheen on oikein hyvä olla. Yrittänyttä ei laiteta ja työ tekijäänsä kiittää. Nämä perisuomalaiset sanonnat sopivat vallan hyvin Ramina Niaziin, joka tuli Afganistanista Suomeen kesällä 2008. Hänellä oli heti alkuun vahva ajatus jäädä Suomeen asumaan ja tekemään töitä. Muutama asia oli kuitenkin selätettävä ennen sitä ja yksi niistä oli suomen kieli, englannilla pääsi toki asioissa alkuun. ”Yhdeksän kuukauden kuluttua sain oleskeluluvan Suomeen. Työvoimatoimisto patisti minua heti huomenna kielikurssille ja yhdeksän kuukauden päästä osasin suomen kieltä. Se oli tosi tehokasta opiskelua se.” Ramina tietää nyt kokemuksesta, että suomi ei ole helppo kieli, mutta häntä ei ole luotu luovuttajaksi. Ylilääkäri Marja-Liisa Mäntymaa alkoi saada häneltä pian maahan tulon jälkeen viestejä, tarkoituksena oli löytää töitä Kymenlaakson keskussairaalasta. Mäntymaa asetti ehdoksi kielen oppimisen ja yleislääketieteen tenttien suorittamisen Tampereen yliopistossa. Vuonna 2006 Ramina valmistui lääkäriksi Kabulin lääketieteellisestä yliopistosta. Sitten hän alkoi erikoistua naistentauteihin, mutta erikoistuminen jäi kesken, kun hän tuli Suomeen. Täällä oli aika palata lähtöruutuun ja suorittaa ja tenttiä niin yleis- kuin erikoistumiso-

pinnot uudestaan, niin kuin laki määrää Euroopan Unionin ulkopuolelta tuleville lääkäreille.

Työvoimatoimisto patisti minua heti kielikurssille ja yhdeksän kuukauden päästä osasin suomen kieltä. ”Tämän vuoden helmikuussa sain viimeisenkin tentin läpi ja sitä myöten täydet lääkärin oikeudet Suomessa. Nyt aloitan viiden vuoden erikoistumisopinnot Helsingin yliopistossa.”

”Siitä asti olen saanut tutkia potilaita päivystysvastaanotolla ja äitiyspoliklinikalla sekä tehdä erilaisia toimenpiteitä eli täysin ammattitöitä.” Suomalaisten pidättyväisyys kohtaamisissa kummastutti ensi alkuun, mutta hän on tottunut siihen ja ymmärtää, että emme tarkoita sillä pahaa. Ammatillisesti kollegat ja työkaverit saavat häneltä sitä vastoin vuolaat kiitokset. ”Olen saanut heiltä matkan varrella paljon arvokasta tukea ja olen oppinut täällä runsaasti uutta. Siinä mielessä suomalainen ammattikulttuuri on avoimempi kuin Afganistanissa.”

Se tarkoittaa kaksi vuotta etäopiskelua työn ohessa ja kolme vuotta täysipäiväistä opiskelua Helsingissä. Kokemus toimimisesta yliopistosairaalassa Afganistanissa on Raminalle eduksi.

Ahkerana ihmisenä Ramina on saanut tehdä töitä reilusti. Nollasta alkanut taival on ollut raskas, mutta antoisa, kiitos yhteisön ja ystävien.

Arvokasta tukea työkavereilta

”Olen kiitollinen, että suomalaiset ovat antaneet minulle mahdollisuuden. Kun sellaisen saa, se tulee ehdottomasti käyttää. Tahto ja motivaatio ratkaisevat, onhan kyse minun elämästäni.”

Lääkärin ammatti on kiehtonut Raminaa jo pienestä pitäen, se oli hänen ja vanhempien yhteinen haave. Sekä Afganistanissa että Suomessa naispotilaat haluavat asioida mielellään naislääkärin kanssa, mikä koskee erityisesti naistentauteja. Siinä oli painava syy erikoistumisvalintaan.

Olemme kotkalaisia, viihdymme täällä ja Suomessa oikein hyvin. Asun Kotkassa myös erikoistumisopintojeni ajan.

Kuukausi Helsingissä, käynti Kajaanissa, takaisin pääkaupunkiin ja sitten Kotkaan, siinä reitti päätepysäkille. ”Olemme kotkalaisia, viihdymme täällä ja Suomessa oikein hyvin. Asun Kotkassa myös erikoistumisopintojeni ajan.” Raminan mies puhuu seitsemää kieltä, mikä tuo hänelle tulkin töitä, sen lisäksi hän toimii kaupan alalla. Jalkapalloa harrastavat 14-vuotias poika ja 10-vuotias tyttö puhuvat hyvin suomea, käyvät koulua ja viettävät aikaa kavereiden kanssa. Ramina tekee miehensä kanssa paljon töitä, molemmat myös vuorotöitä. Tiivis ja epäsäännöllinen päivärytmi sekä lasten harrasteet jättävät yhteiset hetket aika vähiin. Niitäkin toki löytyy ja silloin maistuu yhdessä suomalainen ruoka. Hirssaaren rivitaloasunnon pihamaalla tuoksuu myös grilliruoka ja siellä on mukava nauttia auringosta. Kun aikaa liikenee, lenkkeily lähimaastossa on Raminalle mieluinen tapa pitää itsestä huolta. Kaiken kaikkiaan elämä Kotkassa on nyt mallillaan. ”Haluamme tehdä töitä ja opiskella, emme jäädä kotiin ja elää tukien varassa. Olemme päässeet hyvin normaaliin elämään kiinni.”

Olen saanut matkan varrella paljon arvokasta tukea ja olen oppinut täällä runsaasti uutta.

Ramina ei koe, että seitsemän vuoden opinnot Afganistanissa olisivat menneet hukkaan. Marja-Liisan tuella ja neuvoilla hän pyrki määrätietoisesti eteenpäin ja palkinnon aika koitti kesäkuussa 2010, kun hän pääsi töihin Valviran luvalla amanuenssin toimeen.

Vastuunkantaja

Kulkuri tuli käymään kylässä ja jäi Kotkaan Johtajaylihoitaja Pia Rantamäki kulkee, kuuntelee ja keskustelee, kun hän luotsaa hoitotyötä uuden palvelukulttuurin satamaan. Ihmisten puolesta ja kanssa tehtävä työ on hänelle mielekästä, hoitotyö maistuu myös puutarhassa. Kylässä on kiva käydä, näin ajattelee monen muun lailla Pia Rantamäki, joka kävi viisi vuotta sitten tapaamassa ystäväänsä Kotkassa. Käsiin sattui Kymen Sanomat, jossa pisti silmään työpaikkailmoitus, missä etsittiin ylihoitajaa silloiseen Hyvinvointipuistoon. Toimenkuva sisälsi uuden sairaalan toimintojen ja tilojen miettimistä ja suunnittelua, mistä työstä Pialla oli vahvaa kokemusta, sillä hän oli ollut mukana Meilahden Kolmiosairaalan suunnittelussa. Asia jäi vaivaamaan Piaa, hän listasi plussia ja miinuksia, ja laittoi hakemuksen sisään. Pia toimi vuoden ylihoitajana ja neljä vuotta valmistelemassa Carea-Sairaalat Oy:n toimintaa. Tänä vuonna hänet valittiin johtajaylihoitajaksi jatkamaan eläkkeelle siirtyneen Arja Narisen työtä. ”Vastaan Carean hoitoyön toimivuudesta, asiakaspalvelusta ja potilasturvallisuudesta. Monen sadan hoitotyön ammattilaisen osaaminen, resurssit, työhyvinvointi ja jaksaminen on kontollani.”

Kohti täysipainoista elämää Perinteinen hoitotyön koulutus on tähdännyt tekemään työtä asiakkaan puolesta, auttamaan ja hoitamaan häntä. Tämän päivän suuntaus on tehdä yhdessä asiakkaan kanssa, missä painotus on asiakkaan ohjauksessa, valmennuksessa ja omatoimisessa tekemisessä täysipainoista elämää kohti. ”Hoitotyön palvelukulttuuri on muuttunut. Nyt mietimme aiempaa tarkemmin, miltä toiminta näyttää ja teemme juuri oikeita asioita sen eteen. Henkilöstö on taipunut muutokseen oikein hyvin.”

Vaikka potilaista on jo hyvin paljon ajantasaista tietoa käytettävissä, Pia haluaisi sitä vielä lisää ja kattavammin, sillä se koituu potilaan hyväksi. Potilasturvallisuuden vaarantumisesta hän ei ole huolissaan, henkilötietosuoja on hyvin hallinnassa ja valvottavissa. Palvelut ja ylipäänsä sairaalatoiminta tulee Pian mukaan monikanavaisemmaksi ja hän haluaa pysyä tiiviisti tässä kehityksessä mukana. ”Liikun päivittäin sairaalassa, käyn paljon keskusteluja ihmisten kanssa ja saan palautetta suoraan sekä eri palautejärjestelmien kautta.”

Logistisesti fiksuja valintoja Pia on mielissään siitä, että hyvin pitkälle valmisteltu ja suunniteltu sairaala pääsee vihdoin käytännön rakennustyön vaiheeseen. Tavoitteena on miettiä toiminnot ja tilat niin, että potilaan hoito on mahdollisimman hyvää ja laadukasta. Tämä tietää reippaita muutoksia logistiikkaan. ”Suunnittelun lähtökohtana on järjestää toiminta potilaan luonnollisen hoitoprosessin etenemisen mukaisesti. Tällöin kaikki tarvittavat toiminnot on ryhmitelty lähelle toisiaan.” Akuutissa tarpeessa tämä merkitsee siirtymistä päivystyksestä sujuvasti seuraaviin toimenpiteisiin ilman isoja siirtymiä. Samalla tavoin on koottu kiireettömän hoidon toimintoketju. Tätä ennen toiminta on ollut tilojen suhteen pirstaloitunutta ja on sisältänyt isoja siirtymiä, mikä on syönyt tehokkuutta. Uusissa tiloissa toimintojen järjestäminen loogisesti tehokkaasti ja potilasta parhaiten palvelevaksi on huomattavasti helpompaa kuin jo käytössä olevissa tiloissa. ”Vanhan uudelleen järjestäminen, kun päivittäistoiminta pyörii täysillä rinnalla, on paljon haastavampaa ja työläämpää.”

Teksti ja kuva: Nitroid

Ajan virrassa mukana Kajaanissa syntynyt Pia vietti lapsuutensa muun muassa Haminassa, opiskeli sairaanhoitajaksi Helsingissä ja terveystieteiden maisteriksi Kuopiossa. Hoitoala oli hänelle luontainen uravalinta, sillä äiti toimi terveydenhuoltoalalla. Opiskelu- ja harjoitteluaika vakuutti hänet oikeasta valinnasta. ”Saan tehdä ihmisten puolesta ja ihmisten kanssa mielekästä työtä, jolla on merkitys ja tarkoitus. Oman työn jälki näkyy heti ja siitä saa nopeasti palautetta.” Pia myöntää, että palautteen saamiseen tulee tietty viive, kun siirtyy kauemmas perustehtävästä. 20 vuotta työtä alalla ovat sisältäneet monia eri tehtäviä perussairaanhoidossa, osastonhoitajana, terveyspalvelujen erityisasiantuntijana ja ylihoitajana. Myös monet työpaikat ja paikkakunnat ovat tulleet kulkurille matkan varrella tutuiksi. ”Yksittäiset potilastapaukset, ihanat työyhteisöt ja mahtavat työkaverit ovat syöpyneet mieleen ja tehneet vaihdosta aina vaikean.” Pia kiittelee sen aikaista esimiestään, joka tuuppi häntä aktiivisesti heti työuran alussa hakeutumaan jatkokoulutukseen yliopistoon. Syvän kunnioituksen saa niin ikään hänen edeltäjänsä Careassa. ”Ihailin, kuinka Arja pysyi loppuun asti täydellä palolla ajassa ja kehityksessä mukana. Ajan virran aistiminen on tärkeää tulevaisuuden suunnan määrittämisen suhteen.”

Saan tehdä ihmisten puolesta ja ihmisten kanssa mielekästä työtä, jolla on merkitys ja tarkoitus. Oman työn jälki näkyy heti ja siitä saa nopeasti palautetta.

Mussalossa omakotitaloa asuttava Pia tunnustautuu wannabe -puutarhuriksi ja sormet syyhyävät hoitamaan pientä pihaa. Lapsen jalkapalloharrastus vie hänet usein kentän laidalle kannustamaan. Kun aikaa liikenee, Pian askel johtaa arkiliikunnan pariin.

Nykyisessä tehtävässään Pia on edelleen osin mukana uuden sairaalan valmistelutyössä.

Laseri testaa

Sairaalan kuulumisia:

Carea-sairaalan G-osa käynnistyy! Carea-sairaalan G-osaan eli laajennusosan alimpaan kerrokseen T sijoittuu keskitetty välinehuolto, vainajien säilytystilat, siivouskeskus, pukutilat sekä talotekniikka. P-kerrokseen sijoittuu päivystys sekä päivystystoimintaan tiiviisti tarvittavat päivystyskuvantaminen sekä päivystysnäytteenotto. Samaan kerrokseen sijoittuu myös intensiivihoidon yksikkö. 1-kerroksessa tulee olemaan toimenpidealue sekä synnytyssalit ja äitiyspoliklinikka.

Projektisuunnittelija, Carea-sairaala hanke

Markku Lalu

Rakennuttajapäällikkö, Kastek

Runko- ja rakennusurakan ensivaiheessa tehdään rakennukselle perustukset, rakennetaan tunneliyhteydet ja väestösuojatilat. Tämän jälkeen pystytetään rakennuksen runko. Tämä vaihe tulee kestämään noin 4-5 kk.

G-osan maanrakennus G-osan runkoja rakennusurakka G-osan talotekniikkaurakat G-osan vastaanottovaihe G-osan varustaminen käyttökuntoon (arvio)

2017 T

Taru Saarelainen

G-osan maanrakennus

H M H

Vesikaton ja julkisivujen rakentamisen jälkeen rakennus on vedenpitävä ja tämän vaiheen jälkeen aloitetaan sisätilojen rakentaminen. Rakentaminen tehdään lohkoissa, jotta vaadittava puhtaustaso rakentamisessa säilyy.

K H

2018 E

H M H

K H

2019 E

K H

maanrakennusurakka

G-osan runkoja rakennusurakka G-osan talotekniikkaurakat

runkoja rakennusurakka talotekniikkaurakat

G-osan vastaanottovaihe

vast. ottovaihe

G-osan varustaminen käyttökuntoon (arvio)

Talotekniikkaan (mm. sähkö työt, LVI-tekniikka) liittyvä työ tehdään lomittain runkoja rakennusurakan kanssa.

H M H

varustelu

Rakennustyön loppuvaiheessa testataan taloteknisten laitteiden yhteistoiminta.

Rakennuksen varustaminen käyttäjän vaatimaan sairaalakäyttöön aloitetaan vastaanottovaiheen lopussa. Tässä vaiheessa rakennukseen tuodaan kaikki sairaalan toiminnan vaatimat kalusteet ja laitteet.

Koulutus

Valmennusta luotaavien Liisa Korpivaaran (vas.) ja Tiina Punkasen ilo ja innostus tarttuvat kaikkiin carealaisiin.

Verhoa raottamalla

voi näkyä valoa Koko Carean kannattaa nyt katsoa ulos ja nähdä palvelu kulttuuri uusin avoimin silmin! Todella hyvä tapa lähestyä asiaa: siviilit päällä, ilman titteleitä ja virka -minää; vain sinä, minä ja me ihmisinä toisillemme. Rajoja tulisi rikkoa enemmän ja saada yhteistoimintaa eri osastojen välille. Kaiken kaikkiaan positiivinen kokemus, mikä sai asenteen kääntymään myönteiseen asentoon. Neljä tuntia kului ratevasti, ei tuntunut lainkaan pitkältä. Tällaisia kommentteja päästivät ilmoille Päivi Ahonen, Helena Järvinen, Marita Savela ja Tanja Siekkinen nelituntisen koulutussession päätteeksi. Aiheena oli ”arvostava carealainen toimintakulttuuri”, joka on nyt ottamassa uutta avoimempaa suuntaa. Kompassia koulutuksen suhteen tähtäävät sairaanhoidon, työnohjauksen ja valmennuksen erikoisosaaja ja yrittäjä Tiina Punkanen sekä lehtori ja koulutusvastaava Liisa Korpivaara Kaakkois-Suomen Ammattikorkeakoulusta (XAMK). Apulaisiksi itseään nimittävä kaksikko luotaa henkilöstön ajatuksia väljemmille vesille. – Haluamme saada ihmiset raottamaan verhoa ja kurkistamaan ulos. Ulkoa voi olla saatavissa paljon hyvää, tiukasti omalla laatikolla pysyminen rajaa ajattelua, avaa Punkanen ajatusmaailmaa. – Lähtökohta on toimiva, sillä kaikilla on halu tehdä työnsä hyvin. Koulutuksen tarkoituksena on tarjota eväitä, jotta asioita voi työstää eteenpäin. On ollut ilo nähdä, millaisella touhulla täältä on lähdetty, jatkaa Korpivaara.

Teksti ja kuvat: Nitroid

Kone lähtee käyntiin Arjen toiminnoissa ei ole normaalisti aikaa keskustella ja käsitellä toimintakulttuuriin liittyviä asioita. Juopa johdon ja henkilöstön välillä voi muodostua turhankin kärkeväksi, kun tiiviin vuoropuhelun edistämiseksi ja vahvan yhteisymmärryksen muodostamiseksi ei tehdä riittävästi töitä. Isossa talossa eri osastoilla on erilaista toimintakulttuuria. Kun sote -uudistus ja muut muutokset puhaltavat vinhasti, on yhteen hiileen puhaltaminen entistä tärkeämpää. Apulaiset pyrkivät aktivoimaan henkilöstöä kurssin kääntämisessä. – Annamme teoriaherätteitä ja ohjaamme ajatuksia. Osallistujat tekevät harjoituksia ja tehtäviä eri kokoonpanoilla, kuvaa Korpivaara päivän kulua. Kun ryhmässä on ihmisiä eri tehtävistä ja yksiköistä monenlaisilla koulutustaustoilla, näkemykset saavat runsaan kirjon ja jalostavat jokaisen ajattelutapaa. – Ajatukset heräävät, kone lähtee käyntiin ja prosessi nytkähtää liikkeelle. Tämä on hieno mahdollisuus Carealle, puhkuu Punkanen intoa. Tuo into tarttuu kaikkiin ja Punkanen pitää koko projektia fantastisena asiana. Kolmen koulutuksen kokonaisuudesta alkaa vaihe yksi olla käyty, seuraavat teemat tulevat käsittelyyn syksyllä ja vuoden päästä keväällä. Kun koulutus koskee koko henkilöstöä eli yli 800 carealaista, kokoontuu 30 hengen ryhmiä koulutustilaan liki 30 per aihe. – Jokainen tilaisuus on oma ainutlaatuinen tapahtumansa. Tällainen yritysmäinen valmennuskokonaisuus on edistyksellistä sairaalamaailmassa. Olemme rakentamassa tietynlaista Carea- brändiä.

Koulutuksesta sanottua:

”Asenne ratkaisee, myönteisellä saa enemmän aikaiseksi. Sain mukaani monia pieniä asioita ja tietoa käyttäytymisellemme eri tilanteissa.” – Helena ”Kiitos on sana, mitä on hyvä muistaa käyttää useammin, siitä saa energiaa.” – Marita ”Itseään voi ja pitää muuttaa, se on täysin omassa hallussa ja vallassa.” – Päivi ”Saan itse ajatella ja miettiä asioita, kaikki ei tule annettuna. Todella hyvä herätys.” – Tanja

Päivi Ahosen, Helena Järvisen, Marita Savelan ja Tanja Siekkisen mielestä koulutus herättelee ja ravistelee sopivasti, kannustaa itsenäiseen ajatteluun sekä lähentää ihmisiä ja yksiköitä toisiinsa.

Albumi

Lähde: Wikipedia

KOKSin väestönsuoja on peruskorjattu!

Juhannustaikojen aikaa

Teksti: Lasse Koste, turvallisuuspäällikkö Kuvat: Aleksi Grön

» Väestönsuoja on peruskorjattu. Hylättyjen sairaalavälineiden varastosta on syntynyt valoisa ja avara väestönsuoja, jota ei ole tarkoitettu muuhun normaaliajan käyttöön. Peruskorjauksessa uudistettiin koko tekniikka ja maalattiin sisäpinnat vaalealla valoisalla sävyllä. Massiivisten käyntiovien eteen hissiaulaan on rakennettu uusi käyntiovi, joka pidetään lukittuna tarvikkeiden varastoinnin ja muun tilojen käytön välttämiseksi. Väestönsuojan tekniikka, kuten ilmastointi, vesijohdot ja viemäröinti olivat käyttöikänsä päässä ja uudistettiin kokonaan. Vanhoista vesitoimisista WC-ratkaisuista luovuttiin ja suihku- ja pesutiloja vähennettiin merkittävästi. Tila toimii pelkästään väestösuojana, eikä sairaalatoimintoja ole suunniteltu siirrettäväksi suojatiloihin. Urakkaan liittyvä liikennöinti toteutettiin sairaalan länsipuolelta väestönsuojaan ajorampin kautta ja sairaalan toiminnalle ei aiheutunut häiriöitä urakkaan liittyvistä rakennustöistä. Peruskorjauksen toteutti pääurakoitsijana Ruotsinsalmen Rakennus Oy, sähköurakan toteutti Kouvolan seudun sähkö Oy, VSS laitteet Temet Oy ja LVI urakan RA Wickholm Oy ja urakan kokonaiskustannusarvio oli noin 1,1 m€. Rakennuttajana toimi Markku Lalu ja rakennustöiden valvojana toimi rakennuttajan puolesta Matti Heinonen. Väestönsuoja on nyt päivitetty ja erittäin siisti!

» Jos katsot kaivoon, lampeen tai lähteeseen juhannusyönä, mieluiten alasti, näet tulevan puolison! » Hyvän naimaonnen saa, jos juhannusyönä kierittelee alastomana kasteisella niityllä. » Tulevasta sulhosta voi uneksia vasemman jalan sukka väärin päin jalassa.

» Kun juhannusyönä asettaa tyynynsä alle ennen nukkumaan menoa seitsemän erilaista kukkaa, jotka on poimittu seitsemältä eri niityltä, tulee yöllä unessa tuleva sulhanen tervehtimään. » Neito voi kuunnella juhannusyönä käen kukuntaa. Niin monta kertaa kuin kukahtaa, niin monta vuotta on sulhasen löytymiseen. Jos ei kuku lainkaan, tulee sulho vielä samana vuonna. 15

Historia

Suomi100-hengessä paikallisia nimiä!

Kotkalainen suuri lauluntekijä

Teksti: Ilkka Pieninkeroinen, neurologian ylilääkäri Kuvitus: Nitroid

JUHA ”JUNNU” VAINIO 10.5.1938 Kotka – 29.10.1990 Gryon (Sveitsi) Juha ”Junnu” Vainio oli Suomen tuotteliaimpiin sanoittajiin kuuluva laulaja-lauluntekijä, sanoittaja ja kansakoulunopettaja. Hänestä käytettiin myös nimeä Juha ”Watt” Vainio, koska ”Paras rautalankayhtye” -kappaleen singlepussissa vuonna 1964 ilmoitettiin esittäjäksi ”Juha Watt Vainio ja hänen Sähkötarkastuslaitoksen hyväksymä, sarjaan kytketty orkesterinsa”. Juha Harri Vainion vanhemmat olivat Tauno ja Kaarina Vainio. Tauno Vainion isän Emil Vainion (s. 1881) alkuperäinen sukunimi oli Alajääski, mutta hän vaihtoi nimensä pian vuosisadan vaihduttua Vainioksi. Junnun isä oli kauppateknikko ja kihlasi Kaarinansa vuonna 1937. Juha oli heidän esikoisensa, syntyi Kotkassa, mutta lapsuudenkoti oli aluksi Vuoksenniskalla. Sisar Marja syntyi 1944 ja veli Markku 1946. Juha piti laulamisesta jo pienenä, ja häntä pyydettiinkin monesti laulamaan. Sodan tullessa isä joutui rintamalle, ja Juha muutti äitinsä kanssa tämän vanhempien luo Kotkan Metsolaan. Satamakaupunki Kotkaa pommitettiin usein, ja niinpä Juha ja Kaarina joutuivat monesti Metsolastakin evakkoon. Sodan jälkeen 1945 tuolloin nelihenkinen perhe muutti omakotialueelle Metsolaan, jossa he asuivat vuoteen 1950.

Metsolan aikana Juha tutustui Nestori Miikkulaiseen, jonka nimi myöhemmin päätyi Saimaalle yksinäisiksi jääneistä miehestä ja norpasta kertovaan lauluun ”Vanhojapoikia viiksekkäitä”. Juhalla oli synnynnäinen sydänvika, jota ei ollut heti todettu. Hänelle tehtiin leikkaus vuonna 1949, ja vointi parantui. Metsolasta perhe muutti keskustaan Kotkansaarelle 1955.

livahtamaan Fennia-ravintolaan, joka oli kaupungin tuolloinen jazz-keskus. Siellä musisoivat muun muassa Keijo Laitinen ja Juhan äidin serkku Olli Miettinen. Miettinen sai arvonimen ”Fennian keisari” . Laitisen nimi puolestaan päätyi Juha Vainion lauluun ”Vanha salakuljettaja Laitinen”. Juha Vainio esitteli tekstejään muusikoille ja sai soittaa Fenniassa pianoa. Noiden aikojen huono puoli oli se, että juominen alkoi lisääntyä.

Kouluaika

Juha tutustui moniin muusikoihin, kuten Heikki Kauppiseen, Erkki Liikaseen ja Reijo ”Rempo” Taniin.

Kansakoulun jälkeen Juha Vainio meni Kotkan Lyseoon. Siellä hän sai ”Junnu”-lisänimen. Tuo lisänimi tosin kuului alun perin musiikinopettaja Arvo Vainiolle, joka puolestaan oli sen saanut kookkaan nenänsä takia. Nenä oli yhtä suuri kuin Junnu-nimisellä sarjakuvahahmolla. Lisänimi siirtyi jotenkin luontevasti Juha Vainiolle. Vainion koulumenestys oli parhaimmillaan laulussa ja urheilussa. Hän piti erityisesti jalkapallosta ja koripallosta. Lisäksi hän oli taitava kirjoittaja. Muut olivat pakkopullaa. Koulun lopettaminenkin oli mielessä, ja luvatonta poissaoloakin kertyi. Rehtori ylipuhui Vainiota jatkamaan koulua. Vainio siirtyi kuitenkin Inkeroisten yhteiskouluun. Ruotsinkielen takia hänen valmistumisensa ylioppilaaksi viivästyi syksyyn 1959.

Musiikki Juha Vainio alkoi kulkea musiikkipiireissä 1950-luvun puolivälissä. Hän oli tuolloin vielä alaikäinen, mutta onnistui

Perhe ja työ Fenniassa Juha Vainio tapasi myös tulevan vaimonsa Tainan (s. Kaukonen). Tilanne johti avioliittoon kesällä 1960, ja esikoinen Ilkka syntyi lokakuussa. Seuraavat lapset syntyivät 1961 (Sami), 1963 (Kalle) ja 1967 (Kati). Vuonna 1962 Juha valmistui kansakouluopettajaksi Helsingistä, jonne perhe oli opiskelujen takia muuttanut. Työelämän alkuvaiheissa Juha opetti Myllykoskella Yläpään kansakoulussa. Junnu-nimi oli tuolloin jo oppilaiden käytössä. Armeija kutsui melko pian alkuvuodesta 1964. Aiemmin Juha Vainio oli pyytänyt lyk käystä opintojen takia. Armeijakin tuotti musiikillista työtä, sillä häntä pyydettiin sanoittamaan Karjalan Prikaatin marssilaulu. Sanoitustyössä menestystä alkoi tulla. Hän sanoitti mm. Toivo Kärjen sävellyksiä, mutta teki myös käännöstekstejä. Suurimman osan hänen yli 2400

tekstistään esitti joku toinen. Julkisuutta tuli myös yhteistyöstä Spede Pasasen kanssa mm. ohjelmissa Ruljanssiriihi ja Speden saluuna. Muutakin yhteistyötä kehittyi. Esimerkiksi Katri Helena lauloi Juha Vainion sanoittamat ”Mistä löydän ystävän” ja ”Maanantaitango” jo ennen Vainion armeija-aikaa. Juha muutti perheineen Espooseen vuonna 1965. Opettajan työt jäivät, ja sanoituksia myöhemmin tunnetuksi tulleisiin kappaleisiin syntyi hyvää tahtia. Eräs tunnetuimmista oli Reino Markkulan sävellykseen tehty sanoitus ”Sä kuulut päivään jokaiseen”, jonka lauloi Eino Grön. Muita erityisen tunnettuja muiden esittämiä olivat mm. ”Piilopaikka” (Danny), ”Nyt meni hermot” (First), ”Kolmatta linjaa takaisin” (Fredi), ”Rööperiin” (Jormas). Yhteistyökumppaneita olivat mm. Sauvo Puhtila, Pertti Metsärinne, Jaakko Salo, Erik Lindström, Vexi Salmi, Irwin Goodman, Gunnar Matsson ja Aarre Elo. Juominen kiihtyi 1970-luvulla. Omia albumeita syntyi monta, sekä juomisen aikana että raitistumisen jälkeen. Korkki meni lopullisesti kiinni alkuvuodesta 1976. Se ei kuitenkaan pelastanut avioliittoa. Eron jälkeen Vainio alkoi seurustella Pirkko Heikkalan kanssa, ja heidät vihittiin joulukuussa 1981. Tytär Suvi syntyi 1983. Vuosikymmenen lopulla he muuttivat Sveitsiin. Luomistahti kiihtyi 1970-luvun lopulla ja 1980-luvulla, ja sanoitusten lisäksi hän myös sävelsi. Syntyi suuri määrä kansalle rakkaaksi tulleita kappaleita, myös hänen itse esittäminä. Muistamme mm. ”Albatrossin”, ”Kotkan poikii ilman siipii”, ”Käyn ahon laitaa”, ”Elämää ja erotiikkaa” ja lukemattomia muita. Viimeksi mainittu kappale on epäilemättä toiminut innoittajana Leevi and the Leavingsin kappaleeseen ”Elämää ja elektroniikkaa”. Hän teki salanimillä myös muita lauluja, esim. pornolauluja nimimerkillä Junnu Kaihomieli. Muita salanimiä olivat mm. Ilkka Lähde, Mirja Lähde, Jorma Koski, Kirsi Sunila ja Heikki Ilmari.

Yllättävä loppu Hän menehtyi sydänsairauteen varsin äkillisesti lokakuussa 1990 Sveitsissä. Hänet on haudattu Helsinkiin Hietaniemen hautausmaalle. Hänen muistokseen on perustettu mm. Juha Vainio -palkinto, jonka ensimmäinen saaja oli toinen armoitettu sanoittaja Juice Leskinen.

Eläkkeelle!

Onnellisena eläkkeelle Saavuin Takaharjun asumisyksikön piha-alueelle, jolla sijaitsevassa nuotiokatoksessa odotteli iloinen porukka. Pian eläkkeelle jäävä asumisen ohjaaja Kirsti Hukkanen oli paistelemassa grillimakkaroita nuotiolla seurassaan toinen ohjaaja ja muutama asiakas. Kirsti kertoili toimineensa ennen hoitoalalle päätymistään kolmisen vuotta laitoskeittäjänä. Hän tunsi tuolloin, että keittiöpuolen töissä ei ole sellaista ”juttua”. Se ”juttu” alkoi hiljalleen löytyä vuonna 1981, kun Kirsti aloitti Kuusaan keskuslaitoksella ulkotyöryhmän ohjaaja-harjoittelijana. Tällöin työntekijöille oli kovasti kysyntää ja hän pääsi töihin hoitoapulaiseksi. Myöhemmin Kirsti kävi lastenhoitajakoulutuksen ja pääsi lastenosastolle, Muksulaan, töihin. Tästä alkoi hänen uransa vakituisena työntekijänä entisellä keskuslaitoksella, joka nykyään tunnetaan Sospana.

Huipputalossa Kirsti on ehtinyt pitkän uransa aikana kiertää kaikissa Sosiaalipalveluiden vastuualueen yksiköissä. Hän on nähnyt muutoksia hoitajien arvomaailmassa. – Sen lisäksi, että asenteissa ja työn laadussa on tehty paljon muutoksia parempaan, myös lääkehoito on muuttunut tehokkaammaksi, Kirsti lisää. Uudet yksiköt, joissa ryhmäkoot ovat pienempiä, hän näkee hyvinä. Näin yksilöllinen tuki toteutuu paremmin. Tilaratkaisuilla on Kirstin mielestä iso merkitys.

– Ammatillinen osaaminen on tässä talossa (Sosiaalipalveluiden vastuualueella) ihan huippua. Sitä ei koskaan pitäisi vähätellä, muistuttaa Kirsti. –Työnantaja on kouluttanut meitä paljon. Olemme olleet monissa asioissa edelläkävijöitä.

Ammatillinen osaaminen on tässä talossa ihan huippua.

Yksilö keskiössä Kirsti on käynyt koulutuksen yhteisökasvatukseen ja ollut yhteisökasvatuksen toteuttamisessa mukana. Hän ei näe mitään ristiriitoja yhteisökeskeisen ja yksilökeskeisen tuen välillä. Yhteisössä kukaan ei ole hänen mukaansa koskaan yksin, mutta yksilö on aina keskiössä. Kirsti on kouluttautunut Kehitysvammaliiton kautta Yksilökeskeisen tukemisen ja aktiivisen arjen valmentajaksi. Yksilökeskeisen tuen hän näkee työn äärellä tapahtuvana oivaltamisena, johon on mahdollista vaikuttaa lisäkoulutuksella, mutta muistuttaa, että kyse on prosessista, asiakokonaisuudesta, johon osallistuvat kaikki työyhteisön jäsenet, yhdessä asiakkaiden ja asukkaiden kanssa.

Teksti ja kuva: Arto Porvari, asumisenohjaaja, toinen kuva: Sospan arkisto

hänen mielestään tärkeää aina kysyä mielipiteitä. –Kun esimerkiksi pelaan asukkaiden kanssa jalkapalloa, olen silloin jalkapalloilijan roolissa, en ohjaajan roolissa, kertoo Kirsti, katsellen hymyssä suin taustalla palloa potkivaa asiakasta. Työnsä sisältöön Kirsti kokee saaneensa vaikuttaa joka päivä. – Luonto ja ulkona olo, liikunta, hiihto, luettelee Kirsti kysyttäessä työssä jaksamisen salaisuutta. Hän on kulkenut koko uransa ajan työmatkat polkupyörällä ja näin saanut sekä voimaa, että oivalluksia polkiessaan.

Nuoret työntekijät ovat olleet hämmästyttävän kekseliäitä ja asiaan paneutuvia. Työkaverit ovat olleet Kirstin mukaan kivoja. Ystävyyssuhteet, jotka jatkuvat, ovat olleet hänelle tärkeitä. –Olen ollut onnellisessa asemassa, kun olen saanut tätä työtä tehdä. Nuorille, alalle juuri valmistuneille hän haluaa sanoa, että näkemänsä nuorten tekemä työ on lämminhenkistä, oivaltavaa. –Nuoret työntekijät ovat olleet hämmästyttävän kekseliäitä ja asiaan paneutuvia.

Onnellisuus riittää Kirstin mielestä usein vaaditaan hirveästi kaikenlaista kasvatusta ja kehitystä, mutta ihmisen pitäisi yksinkertaisesti saada olla onnellinen. Asukkailta on

MOTTO: Työ tekijäänsä kiittää.

Kirsi & tiimi hoiti hommat ilon kautta myös vuonna 2007 - retrokuva Sospan urheilutapahtumasta.

Papin palsta

Pakina

Kalliimpaa kuin poron sisäfile Maailma on yllätyksiä täynnä. Poikkeuksia on niin paljon, että välttämättä ei tunnu, että olisi mitään normaalia tai keskimääräistä. Tulinkin tapaamaan tilanteen, jossa yllättävä tavoitteellisesti hankittu tuote osoittautui erittäin kalliiksi. Vertaan saaliitani kalliiksi miellettyyn poroon. Poron hankinnasta ja kilohinnasta Syksyn erotusten yhteydessä on mahdollista etukäteen tilata suoraan poromieheltä esimerkiksi poronvasan puolikas paloiteltuna ja pakastettuna. Tässä muodossa ”saaliista” puuttuvat mm. talja, pää, raajojen ääriosat ja sisäelimet. Paisti kannattaa pyytää kahteen tai kolmeen osaan sahattuna, samoin lapa kannattaa puolittaa. Muut osat poromies on paloitellut ruuanlaittoon sopiviksi paloiksi. Vasan puolikkaasta näin saatava luut ja lihat sisältävä pakkaus painaa vuoden ravintotilanteesta riippuen noin 10-13 kg, Viimeksi marraskuussa tällaisen hankkiessani paino oli runsaat 12 kg ja hinta runsaat 160 €. Kilohinta oli siis noin 13,3 €. Tavaran voi saada joko lajiteltuna ja vakuumipakkauksissa tai paloina muovipussissa pahvilaatikossa. Mikäli tällaisen ostoksen tekee omalla autolla tehdyn Lapin matkan yhteydessä, ei kilohinta ole kovin paha. Tämä edellyttää yhdellä rupea20

Levollista

kesää Teksti: Ilkka Pieninkeroinen, neurologian ylilääkäri

malla etelään ajamista, jottei saalis ala sulaa, säästä tietenkin riippuen. Pakkasella suksiboksi on toimiva kuljetustila. Jos lähden tämän takia erikseen autolla käymään vaikkapa Äkäslompolossa, on polttoainekulu (diesel) 1,23 €/l x 4,9 l/100 km x 950 km x 2 =119,33 €. Tällöin vasan puolikkaan kilohinta olisikin 23,28 €. Kaupassa erikseen paistin kilohinta on huomattavasti korkeampi, ja sisäfileen kilohinta on suuruusluokassa 70 €, verkkokaupassa noin 50 € esimerkiksi. Tällöin ei juuri tarvitse miettiä kuljetuksen järjestelyä.

Itse hankitun muun tuotteen kulut Olen käynyt talven mittaan noin 5 kertaa viikonloppuisin tarkistamassa saalistilanteen. Matka on laskettava ylimääräiseksi, koska kohteeseen ei tehdä muutoin vapaa-ajan matkoja talvisin. Matkaa on yhteen suuntaan vajaat 100 km, joten polttoainekulut tulevat noin 990 km:n mukaisiksi. Diesel-autoni kuluttaa noin 4.9 l/100 km ja dieselin litrahinta on ollut noin 1,23 €. Polttoainekulut ovat siis 59,7 €. Tarvittavat käsineet eivät ole kalliit. Hyvät vuoratut työkäsineet maksavat noin 7 €/pari, ja näitä voi käyttää enemmän kuin yhtenä talvena, jos on huolellinen. Haittojen minimoimiseksi olen joutunut pitämään tänä talvena sähköt päällä mökillä, jotta jyrsijäkarkottimet saavat virtaa. Muuta sähkön käyttöä ei talvella ole ollut, joten koko sähkölasku liittyy tähän asiaan. Sähkölasku ajalle 1.10.-

31.3. on ollut kallis, 131,93 €, ja tästä siirtohinnan osuus on 104,21 €. Sivutoteamuksena täytynee sanoa, että sähkösopimukseni talven osalta ei ilmeisesti ole edullinen. Koska on yleensä ollut varsin kylmää, ei saaliin säilyminen ole tuottanut lisäkustannuksia, vaan saalis on viilentynyt tai pakastunut luonnollisista syistä. Saaliin houkuttelu jää varsin edulliseksi. Käytän yleensä kilon pakkauksena ostamaani Oltermanni Tilsit-juustoa. Sen hinta on noin 7 €/kpl. Kulutus tähän tarkoitukseen on vähäistä, arviolta 100 g/ talvi, siis ehkä 0,70 €. Käyttämäni 7 eri ansaa ovat monivuotisia, ja arvioin vuoden ansakuluiksi noin 0,90 €. Yhteensä kulut ovat talvella 2016-2017 siis olleet 200,23 €.

Saalismäärä ja kilohinta Saaliksi tuli talvella yhteensä 4 kpl hiiriä, tai oikeammin ne taitavat olla metsämyyriä. En erikseen punninnut niitä, mutta Wikipedian mukaan sellaisen paino on 12-35 g. Arvaamalla sanoisin, että ne olivat noin 20-25-grammaisia, yhteensä siis 80-100 g. Lasketaan kilohinta 100 g:n mukaan, sillä en halunnut korottaa kilohintaa nylkemällä, suolistamalla ja punnitsemalla niitä. Edellä selostetun kululaskelman mukaan kilohinta on 220,23 €/0,10 kg, siis 2202,30 €. Aika huikea kilohinta siis. Joku voisi moittia tämän laskutoimituksen perusteita, mutta toisellakin tavalla laskemalla hiiren liha on kallista.

Maikki-Liisa Ruhala Johtava sairaalapastori Kävely meren rannalla tai metsässä, jokaisella on oma mielimaisemansa. Raitis ulkoilma ravitsee ja luonnossa olo antaa voimaa. Me tiedämme, että meidän on varattava aikaa vetäytyäksemme pois hälinästä ja elämän kiireellisyydestä. On varattava aikaa sille, että jaksamme säilyttää positiivisen vireen arjessa ja työssä. Haluan kutsua sinua pysähtymään ja tutkimaan itseäsi. Kesä on oivallista aikaa hiljentyä, että saisimme voimavaroja elämäämme. Suomalaisten keskikesän näkyvänä ja kuuluvana osana on tunnetusti juhannuksen aika, jolloin yli kaksisataatuhatta vesien äärelle rantautuvaa suomalaista kiirehtii luonnon helmaan. Se on aikamme ihmisten keskinäistä kosketusta ja eräänlaista elämän ylistystä. Koko vehreä luonto syleilee meitä kaikkia. Missä olemmekin – katselemassa välkkyvää veden pintaa, juhannuskokolla, pikku puuhastelussa, varpaita uittamassa laiturilla – tunnemme olevamme sidoksissa toisiimme ja luonnon yksityiskohtiin. ”Katsokaa taivaan lintuja – katsokaa kedon kukkia - - ”Matt. 6: 26, 28. Sielu ja silmät lepäävät alkukesän voimallisia värejä katsellessa. Me odotamme kesältä paljon. Haluamme varastoida terveyttä ja alkuvoimaa tulevia päiviä varten. On terveellistä ja onnellista huolehtia oman elämän tasapainosta. Luonnossa polkua pitkin kulkiessa välttyy tuntemasta olemassaolon tuskaa siitä, ettei kuulu mihinkään.

Kuva: Seppo Sirkka

Kanadalaisen laulajan ja runoilijan Leonard Cohenin ajatus sopii kesän ja lempeän loman tunnelmaan: ”Hitaudessa ei ole kyse siitä, että hän on vanha, vaan siitä, että hän on aina pitänyt hitaudesta”. Voimaa ja levollisuutta elämään ei yleensä tarvitse etsiä kaukaa. Elämä saa sisältönsä ratkaisevasti hyvin läheltä, konkreettisista yhteyksistä. Työkaverit ovat tärkein voimavara työyhteisössämme. Sosiaalinen identiteetti – me henki luo työyhteisössä yhteistä merkityksellisyyden ja yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. On ainutlaatuista nauttia kesällä lounasta ruokasalin ulkoterassilla työtovereiden kanssa ja hengähtää hetki. Kuluneen kuuden vuoden aikana työssäni olen saanut havaita, että työyhteisömme työntekijöillä on paljon erilaisia vahvuuksia. Olen kuullut usein positiivista palautetta työkavereiden tekemästä työstä. Vahvuuksista puhuminen on tärkeää. Kannustamalla työtoveria voimme tukea työyhteisössä toisiamme. Vahvuuskortit, joita käytän työssäni kuvastavat itse kunkin vahvuuksia työyhteisössämme. Myönteisyys, avuliaisuus ja ystävällisyys lisäävät henkistä hyvinvointia ja kestävyyttä. Mitä vahvuuksia sinä yksilönä tuot tiimiisi? Mitkä vahvuudet ovat työyhteisömme tunnusmerkkejä? Toisen rohkaisemista, kehumista ja kannustamista on hyvä harjoitella. Pienilläkin ääneen lausutuilla tunnustuksilla voi olla iso vaikutus työpaikan ilmapiiriin. Vaativissa työtilanteissa auttavat kaikki ne keinot, jotka parantavat läsnäoloa, keskittymistä ja rentoutumista. Henkistä kestävyyttä voi itse kukin kehittää ja siihen auttaa mm. levon ja työn vuorottelu. Levollista kesää sinulle!

Hieno nainen

Kuuma peruna Teksti: Tove Forsström, rekrytointipäällikkö Kuvat: Aleksi Gröhn

SARJAKUVA: Maisa Mäntymaa

Careassa on alkanut

Naistentautien- ja synnytysten ylilääkäri

biopankkitoiminta Biopankkiin kootaan näytteitä ja tietoja suostumuksen antaneilta henkilöiltä lääketieteellistä tutkimusta ja tuotekehitystä varten. Näytteet ja niihin liittyvät tiedot ovat tärkeä resurssi lääketieteellistä tutkimusta varten. Näytteitä voidaan käyttää mm. tautien syntymekanismien tutkimiseen tai uusien diagnostisten menetelmien kehittämiseen ja niiden toimivuuden varmistamiseen eli validointiin. Näyteja tietoaineistoja voidaan käyttää myös apuna kehitettäessä ns. henkilökohtaista lääketiedettä, jonka avulla pyritään sairauksien estämiseen, toteamiseen ja hoitoon tavoilla, jotka on sovitettu yksilöllisesti jokaiselle potilaalle sopivaksi. Esimerkiksi syöpätyyppejä ja niiden eri muotoja on lukemattomia ja potilaat reagoivat hoitoihin ja lääkkeisiin hyvin eri tavoin; siksi on tärkeää tunnistaa syövän eri muodot ja löytää kullekin yksilölle parhaiten tehoava hoito. Tämä vaatii laajoja pitkäkestoisia tutkimuksia, joissa tarvitaan myös eri rekistereiden tietoja. Carean biopankissa työskentelevät Maisa Ylitalo ja Iiris Särkilahti. Maisan ja Iiriksen tämän hetkisenä päätehtävänä on lisätä tietoisuutta biopankkitoiminnasta ja tuoda esille toiminnan positiiviset asiat. Samalla he keräävät asiakkailta biopankkisuostumuksia. Suostumuksen antaneista asiakkaista otetaan HUSin laboratoriossa muun asiakaskäynnin yhteydessä verinäyte biopankkiin toimitettavaksi.

Salatut elämät

Mari Peltonen Sairaanhoitaja, kanafarmari

Kanafarmari Mari Peltonen Kuka: Mari Peltonen, 41-vuotias. Perhe: Aviomies, kaksi lasta

Olen Mari Peltonen, 41 v. naimisissa, kahden lapsen äiti. Psykiatriseen sairaalaan lastenosastolle olen tullut töihin vuonna 2000 sairaanhoitajaksi ja siellä olen vieläkin. Teen töitä arviointiryhmässä sekä teen myös terapiatyötä.

kuutamolla” olemisesta, Gunilla-kana, joka on syntynyt johtajaksi, Mari-kana, Hannele-kana, Paapa-kana, Kaya-kana, Nea-kana ja Päivi-kana. Päivi-kana on hankittu kummipojalleni 4-vuotissyntymäpäivälahjaksi kaksi vuotta sitten. Poika käy katsomassa kanaansa ja tietysti hoitamassa sitä meidän avustuksella. Kanat asuvat niille rakennetussa mukavassa ja tilavassa kanalassa. Kanoilla on myös aidattu tila ulkona, eli kanat eivät kuljeskele vapaana. Viime kesänä kanat pääsivät karkuun kanalasta. Ilma oli tuulinen ja kanalan oven haka aukesi tuulesta. Yritin ottaa Jalmari-kukkoa kiinni kolmen tunnin ajan, houkuttelin sitä ruoalla ja yritin pyydystää haavilla siinä kuitenkaan onnistumatta. Kanat sai helpommin kiinni ja takaisin kanalaan. Yönsä Jalmari-kukko vietti ulkona, tosin kanalan läheisyydessä. Aamulla kukko päätti itse palata sisälle kanalaan.

Kanafarmarina eläminen ja oleminen alkoi vuonna 2015, kun mieheni lunasti maatilan Sippolasta. Mietimme, että kanoja olisi kiva saada ja näin sitten hankimme kahdeksan ruskeaa kanaa Puurin kanalasta. Jokainen kanalahan tarvitsee kukon, joten hankimme sellaisen, meidän Jalmari-kukon. Jalmarin haimme Utin suoralta kahvipaketin Kanat tuottavat munia, joita on ollut hinnalla. Tykkäsimme kovasti kanoista ihan myyntiinkin asti. Nuorempana ja päätimme hankkia niitä kanat munivat enemmän vielä viisi lisää, eli kanoja kuin nykyisin. Nuorina kaoli yhteensä kolmetoista. noina munia tuli 8–10 muKanat saavat Ikäväksemme kaksi kanaa päivässä, nyt ”vanhat vanheta rauhassa noista kuoli. rouvat” munivat noin 4–5 ja viettää munaa päivässä. Suuresta eläkepäiviään Mies käy päivittäin maaodotuksesta huolimatta kanalassamme, tilalla, joten hän huolehtii kanalassa ei ole näkynyt niitä ei kasvateta kanoista aamuin illoin. vielä pikku tipusia. syömistä varten. Perheenä menemme maatilalle viikonloppuisin ja Kanat saavat vanheta rausilloin minä hoidan kanohassa ja viettää eläkepäija. Kanat tykkäävät kovasti pehmeiden viään kanalassamme, niitä ei kasvateta sulkiensa silityksestä, rapsutuksesta syömistä varten. Uusia kanoja hankija jopa sylissä olemisesta. Kanoilla on taan, kun ”vanhat rouvat” eivät enää myös oma tapansa kommunikoida. tuota munia. Tulevaisuudessa maatiKanat nokkivat kenkiä ja syövät kädeslalla voidaan nähdä myöskin lampaita tä. Kanat tunnistavat minut ruoan anja kenties sikakin. Maatilan laitumilla tajaksi ja kun ilmestyn näkösälle, niin juoksentelee kesäisin myös ravihevokanojen ”pulputus” yltyy ja ei lopu ensia, joista hevosten omistajat pitävät nen ruoan saamista. Jalmari-kukko sen huolta. sijaan on arempi ihmisille ja väistelee, jos lähelle yrittää. Tämä on kuitenkin Minua kiinnostaa ajatus omavaraisuuterveelle kukolle ominaista käytöstä. desta. Tällä hetkellä omasta takaa löytyy jo viljat, perunat sekä kasvimaan ja Perheemme on antanut kanoille nimet. kanalan antimet. Maatila antaa täydelKanoista löytyy Kiia-kana, Rekku-kana, lisen mahdollisuuden kanafarmarina Hjördis-kana, joka on tunnettu ”aina olemiselle. 24

Kurk jälkkä kaa rirese pti sivult a 29!

Teksti: Susanna Gilbert, palveluesimies Kuva: Mari Peltonen, sairaanhoitaja

Reseptivinkkejä kananmunista Lisää kaurapuuroon sekaan yksi raaka kananmuna keittämisen loppuvaiheessa! Lisäpotkua smoothieeseen saat lisäämällä joukkoon yhden raa’an kananmunan Espanjalainen tortilla de patatas eli perunamunakas tyypillinen espanjalainen tapasherkku 4:lle 4-5 keitettyä perunaa 1 sipuli 1 dl oliiviöljyä 6 kananmunaa suolaa, pippuria

»» Ensin sipuli hienonnetaan ja kuullotetaan pannulla muutama minuutti.

»» Lisää pilkotut perunat ja paista

pehmeiksi. Perunat saavat ruskistua hieman.

»» Vatkaa kananmunat ja mausteet sekaisin ja kaada pannulle.

»» Laita kansi pannulle ja anna peruna-

munakkaan kypsyä niin, että yläpuoli on hyytynyt.

»» Laita pannun päälle lautanen tai kattilan kansi ja keikauta ympäri. Laita munakas takaisin pannulle.

»» Vaihtoehtoisesti paista uunissa 200 asteessa 15 minuuttia.

Albumi

Kalliojuhlat 17.5.2017 teemana: Suomi 100 v – KOKS-sairaala 49 v!

Teksti: Liisa Gåsman, Kalliojuhlatoimikunnan puheenjohtaja Kuvat: Jonna Kuitunen, Liisa Gåsman ja Tove Forsström

Kalliojuhlat vietettiin 21. kerran tuulisessa ja viileässä kevätsäässä. Ajankohtaa oli aikaistettu alueen rakennustöiden vuoksi. Juhlan avaussanat lausui asiakkuus ylilääkäri Matti Nikkanen. Juhla sujui musiikin ja hyvän ohjelman puitteissa. Kallion kunkuksi ja kuningattareksi valittiin Marja-Liisa Mäntymaa ja Antti Mäntymaa. Voittajat saivat paljon ääniä. Maisaa kuvailtiin perusteluissa raudanlujaksi johtajaksi ja tiennäyttäjäksi, positiiviseksi työyhteisön taiteilijaksi, joka jaksaa ihanilla kuvilla hauskuttaa ajankohtaisista asioista henkilökuntaa. Anttia kuvailtiin mm. rauhalliseksi ja taitavaksi anestesialääkäriksi, joka hallitulla charmilla vie uneen sekä positiiviseksi ja aina potilaiden parasta ajattelevaksi tuhattaiturinukkumatiksi. Vuoden koksilainen oli Diabeteshoitaja Niina Huttunen, onnea! Hänen valintaperusteluissa mainittiin, että hänen tulonsa jälkeen alkoi vuonna 2015 vauhdikas muutos: On järjestetty erilaisia tempauksia ja on jalkauduttu osastoille henkilökuntaa ohjaamaan, kaikki lääkitystä sisältävät ohjeet on uusittu, kotiin luovutetuista laitteista on laadittu rekisteri ja alkoi myös uudenlainen sensorilla toteutettava verensokerin mittaus seurantapotilailla. Vuoden Koksilainen on työhönsä antautuva, hoitaa potilaita sydämellään, on aina hyväntuulinen ja aulis auttamaan toisia. Onnittelut. Lähes ”house bändiksikin” kutsuttu Kymen pelastuslaitoksen bändi musisoi ja Duo Meeri ja Erkki olivat asiakkaiden iloksi sekä ruokalassa sekä lavalla. Viilikset-lauluryh-

Kallion kunkku ja kuningatar.

Vuoden koksilainen

mä ja talon oma kuoro Kipsikurkut esiintyivät. Lavalla viihdyttivät myös Carean pohjoisen päästä kehitysvammaisten pastori Tero Karttunen Stand up -komiikalla – näin ihanan osaavia ja monipuolisia työntekijöitä me olemme! Kevättervehdyksen laulaen ja soittaen osastojen potilaille ja henkilökunnalle toivat musiikkiluokkien oppilaat. Ruokalassa ja kirran polin aulassa esiintyivät Kotkan nuoret jouset Eija Vilkin johdolla. Pianomusiikkia ruokalassa esitti yl Iiris Salonen.

Kalliojuhlatoimikuntaa

Toimikunta vei Jarpan ja Tiinan grillistä makkaraa osastoille paikan päälle, jotta kaikki saisivat osansa keväisestä juhlasta. Kahvitarjoiluun saimme avuksi ravintopalveluiden tarjoilija-opiskelijoita, hienosti sujui! Kierrätyspiste ja myynti-/harrastenäyttely oli myös ruokalassa, käsityöt vaihtoivat omistajaa! Luentotilassa oli lastennäytelmä, satumatka ja poniratsastusta oli myös järjestetty lapsille. Iloisena totesimme, että nuorta henkilökuntaa olikin kiitettävästi tullut paikalle. Carean upeat mannekiinit esittelivät Muotitalo Halosen kevään muotia ja kilpailuissa alusastiaa kierrättivät sekä kimppahiihtivät ansiokkaasti eri yksiköiden edustajat. Purkin arvaus sai todella suuren suosion ja kolme henkilöä arvasikin sen sisällön oikeaksi = 100 kpl plv-putkia. Voittaja sai risteilylahjakortin. Kiitos juhlan mahdollistamisesta talon johdolle! Toivottavasti henkilökunta saa jatkossakin potilaiden kanssa nauttia perinteikkäästä juhlasta. Kiitos yhteistyökumppaneille, Kastek Oy:lle, Transpoint Lindqvistille, Muotitalo Haloselle, Pelastuslaitokselle, Suulisniemen huollolle ja muille mahdollistajille! Kiitos toimikunnalle!

Albumi

Kallioniemen tanssit Perinteisiä Carean Sospan toimintapalveluiden järjestämiä Kallioniemen tansseja jorattiin 13.5.2017 aurinkoisessa säässä. Lippuja tapahtumaan myytiin 517 kappaletta. Tapahtumaan osallistui lipun ostaneiden lisäksi muiden muassa useita avustajia ja vapaaehtoisia talkoolaisia sekä VIP-korttilaisia. Pääesiintyjänä oli Eija Kantola, joka ei esittelyjä kaipaa. Lämmittelijänä Eijalla oli bilebändi The Smooth, joka esitti railakkaita versioita tunnetuista kappaleista ammattitaidolla ja sai yleisön tanssimaan. Ennen Smoothia lauteille kapusi Carean sosiaalipalveluiden asiakaskunnasta koostuva Kuusaan bändi, jota saimme kunnian haastatella hyvin sujuneen esiintymisensä jälkeen. Kuusaan Bändin rumpali Antti odotti malttamattomana Eija Kantolan esiintymistä ja arvuutteli myynnissä olevia oheistuotteita. Lyömäsoitintaitelija ja laulaja Kalle kertoi olleensa yhtyeen toiminnassa mukana vuodesta 1994. Yhtyeen konkari, perkussionisti Pepe kertoi yhtyeen aloittaneen toimintansa vuonna 1968. Yhtyeen laulusolisti Päivi kertoi, että bändin keikoilla on aina hauskaa ja meininki on tosi kivaa. Kysyttäessä toiselta laulajalta, onko hänen mielestään keikoilla kivaa, Matti vastasi reippaalla äänellä ”ON!” ja kertoi tulleensa bändiin vuoden 2014 keväällä sekä tuoneensa liittymisestään lähtien uusia kappaleita yhtyeen esityslistalle. Ohjaaja Anita Lehtola-Tollin sanoi olleensa ensimmäistä kertaa yhtyeen mukana jo vuonna 2011 ja muutaman vuoden tauon jälkeen palanneensa mukaan tänä keväänä. Pepe muisteli, että yhtyeen alkuaikoina heidät otettiin aika niukasti vastaan ja keik-

Resepti

Kesäinen Teksti: Arto Porvari, asumisen ohjaaja Kuvat: Tove Forsström, rekrytointipäällikkö

Pavlova Ainekset: Marenki: 4 valkuaista 2 dl sokeria

Eija Kantolan vierelle yhteiskuvaan pääsivät toimintapalveluiden palvelupäällikkö Timo Pesu sekä sosiaalipalvelujen päällikkö Teija Vanhala.

koja oli selkeästi vähemmän. Muutaman kuluneen vuoden aikana yhtyeen keikkakalenteri on ollut melko täysi. Kirkkokeikkoja on ollut paljon ja lisäksi heidät on otettu avoimesti vastaan moniin erilaisiin tapahtumiin, muun muassa Finlandia-talolle. Matti kertoo yhtyeen tavoitteeksi tehdä lisää keikkoja. Kuusaan bändin toinen ohjaaja Herkko sekä bändiläiset Juuso, Kaisa ja Jari olivat haastattelun aikana seuraamassa muita esiintyjä. Asumisenohjaaja Lassi Vesterinen on ollut Kallioniemen tansseissa puolenkymmentä kertaa ja pitää kaikkia tansseja yhtä onnistuneina. Lassi oli mukana jo vuonna 2000, jolloin Taina Kokkonen esiintyi. Asumispalveluvastaava Kaisa Juntunen oli tansseissa talkoolaisena kolmatta kertaa ja muistelee olleensa ohjaajan roolissa mukana 7 kertaa. Asiakkaiden riemu motivoi Kaisaa talkoohommiin. Toimintapalveluiden ohjaajien Taru Kuntosen ja Mika Bymanin mukaan kaikki sujui oikein mukavasti. – Tapahtuman perinteisyydestä, hyvästä ennakkosuunnittelusta, mainioista yhteistyökumppaneista ja yhteishengestä johtuen käytännön asiat menivät juuri niin kuin pitikin. Aikataulussakin pysyttiin, vaikka mukana oli tänä vuonna kolme bändiä ja lavalla alkoi olemaan ahdasta. Pääasia oli tietysti se, että kävijät viihtyivät.

Päälle: 3 dl kuohu- tai vispikermaa 1 rkl sokeria 2 tl vaniljasokeria Tuoreita mansikoita, pensasmustikoita tai vadelmia Sitruunamelissaa, minttua tai syötäviä kukkia Kastiketta makusi mukaan

Valmistusohje:

Kaisa Juntunen

»» Vatkaa huoneenlämpöiset valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeri ja vatkaa kovaksi ja kiiltäväksi vaahdoksi. Vaahto on valmista, kun se pysyy ylösalaisin käännetyssä kulhossa valumatta! »» Levitä pellille noin 25 sentin ympyräksi. Jätä reunat hieman korkeammaksi kuin keskusta. Paista 110-asteisessa uunissa noin kaksi tuntia, kunnes marenki on kovettunut. »» Anna pohjan jäähtyä ja siirrä se sitten tarjoiluastiaan. Vatkaa kerma ja mausta se. Levitä vaahto pohjan päälle sekä lisää marjat ja halutessasi kastike makusi mukaan.

Lassi Vesterinen

»» Vinkki! Pohjan voi tehdä hyvin valmiiksi odottamaan vaikkapa pakkaseen. Täytä ja koristele juuri ennen tarjoilua.

Pakina

Tekijät

Laseri, tekijät Lean karaokessa

(kohuneurologi leanaa) Tuli olluksi isonveljen kanssa keväällä viikko Lapissa. Kahdestaan oltiin reissussa. Tilanne johti sillä tavoin uuteen ennätykseen, että ennen ei ole tullut käydyksi karaokessa kuutena iltana peräkkäin. Mikä lie nyt syynä siihen, että näin kävi… Silloin oli sesonkiaika alkanut, oli viikko 12. Vaihtopäivähän on yleensä lauantai. Mielestäni olin reilusti sopinut veljen kanssa, että menen ensin aikaisin aamulla klo 6:30 hakemaan hänet Porvoosta ja ajan sitten puolimatkaan eli Pulkkilaan asti. Siinä sitten vaihdettiin kuskia ja käytiin eräässä kaupassa. Jälkikäteen isoveli oli sitä mieltä, että olin järjestänyt itselleni loppumatkaksi vapautusta kuljettajan hommista (kotimatkalla sitten ajoin itse koko matkan, reilut tuhat kilometriä). Päästiin sitten mökille, ja jollakin tapaa oli vielä sen verran virtaa, että lähdettiin kylällä käymään vielä lauantai-iltana. Joiku Pubiin tietysti. Se on siinä Äkäslompolon keskustassa melkein vastapäätä Jounin kauppaa ja Jounin Kauppakeskusta. Joiku on tainnut viedä hotelli Huminan karaokesta aika paljon asiakkaita.

Laulu yleensä varataan kirjoittamalla pieneen lappuun laulun nimi ja oma esiintyjänimi. Yleensä olen käyttänyt omaa oikeaa etunimeäni, mutta joulun maissa olin joutunut vähäksi aikaa keksimään muun nimen, koska joku jo käytti silloin nimeäni. Tuolla kerralla olin ollut ”Koppis”, koska olin pimeässä matkalla takaisin mökkiin yöllä lipsahtanut selälleni lumipenkkaan. Sieltä oli vaikea päästä pois, joten sätkin siinä vähän aikaa kuin selälleen joutunut koppakuoriainen. Heh, yli sadan kilon koppis… No nyt olin kuitenkin taas ihan Ilkka-nimellä. Alkoi sitten viimeisenä iltana harmittaa tämmöinen laulunvarauskäytäntö. Ensin sitä joutuu etsimään sieltä karaokepaikan vihkoista niitä lauluja, joita luulee osaavansa. Sitten joka kerta pitää kirjoittaa se lappu. Ja kun sen lapun antaa laulutoiveena baarimikolle, niin senhän menettää. Tälle asialle pitäisi tehdä jotain!

Viimeisen karaokeillan innovaatio

Karaokessa koettua

Sitten se oivallus tuli. Pitää huolehtia siitä, että kirjoitettua lappua ei kokonaan lopullisesti menetä, ja siitä, että ei tarvitse joka kerta etsiä vihkosta uudelleen niitä kappaleita.

Kun noinkin monena iltana käy iloitsemassa lauleskelusta, voi jonakin iltana päästä useammankin kerran estradiolille. Sesonkiaikana laulut voivat kyllä jäädä vähällekin, koska halukkaita on paljon. Useampaa lauluvarausta ei ymmärrettävistä syistä voi tehdä kerralla.

Miten tämä sitten tehdään? Viimeisen karaokeillan jäljiltä oli taskuissa 43 kappaletta pieniä karaokepaikan lappuja, joissa oli eri laulut ja nimeni. Ihan hyvä repertuaari sinänsä, menisihän noilla monta iltaa, paitsi että lappu menetetään joka kerta.

Teksti ja kuvat: Ilkka Pieninkeroinen, neurologian ylilääkäri

Onhan kopiokoneita! Liimasin nuo laput A4-paperille, otin jokaisesta arkista 10 kopiota, ja siinä se on! Nyt minulla on 10x43 laulutoivelappua, kunhan leikkaan ne irti A4-arkeista. Ja master-arkit ovat tallella! Seuraavalla kerralla, kun menen Lappiin – tai käyhän muukin karaokepaikka – otan tarvittavan määrän arkkeja mukaan. Sitten iltaa varten leikkelen kymmenkunta lappua irti. Ei niin montaa pääse samana iltana laulamaan, mutta kun ei tiedä mitä muut valitsevat, pitää olla ylimääräisiä mukana, jotta on valinnan varaa. Noilla mennään jo aika pitkä matka.

Tätä lehteä tekivät myös:

Mutta niitähän puuttuu vielä… Kopiot odottavat nyt jatkotoimenpiteitä eli saksia. Kuitenkin huomasin nyt, että noistahan puuttuu vielä monta. Ainakin Pankinjohtajan vapaailta, Bingo bango bongo, Hän hymyilee kuin lapsi, Albatrossi, Kirje, Laulu kuolleesta rakastetusta, Mandoliinimies, Tähdet tähdet, Kotkan poikii ilman siipii, Vähän ennen kyyneleitä, Hyvin menee kuitenkin, Sen voi vain aavistaa, Ajomies, Viidestoista yö, Matkalla pohjoiseen, Tulta päin, Olet kaikki, Cherbourgin sateenvarjot, Kolmatta linjaa takaisin, Hetki lyö, Hän, Leijat, Milloinkaan en löydä samanlaista ja Rakkauden jälkeen. Siis 24 kappaletta lisää. Voihan olla, että on vielä muitakin. Siis uusia lappuja kirjoittamaan kuitenkin…

Aleksi Grön

Liisa Gåsman

Jonna Kuitunen

Markku Lalu

Maisa Mäntymaa

Taru Saarelainen

Lisäksi Ritva Tampio

Suloista kesää! Kuinka onnistuimme tällä kertaa? Anna palautetta tai tule mukaan tekijäksi!

KESÃ&#x201E;

2 / 2017