Tiira-lehti
19
4 | 2015 Kati Grönholm
Matti Helminen on poissa Mika Asikainen ja Mikko Savelainen Keski- ja Pohjois-Uudenmaan lintuharrastajat - Apus ry
Mikko Oivukan aloitteesta ja opastamana TLY:ssä perustettiin uusi säännöllinen lintukävelyreitti. Kuva ensimmäiseltä Katariinanlaakson lintukierrokselta.
Vuoden retkikummi panostaa lapsi- ja perhetoimintaan Petri Vainio
Kaarinalainen Mikko Oivukka on vuoden retkikummi. Mikko on nuoruudestaan asti harrastanut lintuja niin kotikonnuillaan, ulkosaaristossa, muualla Euroopassa kuin kaukomaillakin. Kun Turun Lintutieteellinen Yhdistys aloitti Ruissalon lintukävelyt vuonna 2004, Mikko liittyi ensimmäisten joukossa opasrinkiin. Niinpä hän on ehtinyt nähdä monen lintukävelijän kasvun sunnuntaitiirailijasta aktiiviharrastajaksi. TLY:n opastustoiminta laajeni keväällä 2011 lintutorniopastuksiin. Tällöinkin Mikko oli heti ottamassa opastusrupeamista vastuuta. Jälleen hänen rauhallisesta asiantuntevasta kerronnastaan ja opastuksestaan kuului kiitosta. Epätyypillinen työaika mielletään usein opastuksia ja sitoutumista haittaavaksi, mutta Mikko on kääntänyt tämän voimaksi. Lasten lintuviikko näyttää olevan vuoden retkikummin kauden päätapahtumia, ja
joka kevät moni lapsiryhmä pääseekin Mikon kanssa luonnon ihmeitten ääreen. Vuosien varrella Mikko on vahvistanut satojen päiväkotilasten ja alakoululaisten luontosuhdetta. Syksyllä 2015 Mikko alkoi kokeilla lintukävelyitä mantereisen Turun ja Kaarinan parhaisiin kuuluvalla lintualueella Katariinanlaaksossa ja Rauvolassa. Katariinanlaakson lintukierrokset ovat tavoittaneet lukuisia uusia luonnosta ja linnuista kiinnostuneita. Mikko on saattanut luontoharrastuksen myös muitten paikallisten toimijoitten ohjelmaan – Mannerheimin lastensuojeluliiton aamupäiväiset metsätreffit ovat keränneet useita lapsiperheitä eri puolilla Kaarinaa järjestettäville luontoretkille. Mikon lintuharrastus ei jää opastamiseen ja itsenäiseen retkeilyyn. Hän on aktiivisesti mukana myös suojelutoiminnassa, päivittää muun harrastuksen ohessa TLY:n sisältöä Facebookiin ja Instagramiin sekä vastaa päätoimittajana, että Ukuli ilmestyy TLY:n jäsenten ulottuville.
Hopeisia ansiomerkkejä
Mari Pihlajaniemi
BirdLife Suomen hallitus on myöntänyt hopeisia ansiomerkkejä ansioituneille lintuharrastajille. Hopeinen ansiomerkki voidaan myöntää valtakunnallisesti tai paikallisesti merkittävästä ja yleensä pitkäai–– Eelis Rissanen –– Asta Lähdesmäki
kaisesta, vähintään 15 vuotta jatkuneesta toiminnasta lintujen harrastuksen, tutkimuksen, suojelun ja/tai yhdistystoiminnan hyväksi. Vuonna 2015 hopeinen ansiomerkki on myönnetty seuraaville henkilöille:
–– Harri Hölttä –– Jarmo Yliluoma
Helsingissä 14. lokakuuta 1931 syntynyt eläintieteilijä Matti Helminen oli monille lintuharrastajille tuttu mies ja suuri yleisökin tunnisti hänet helposti, varsinkin äänestä: hän tuli tunnetuksi Yleisradion Luontoillan yhtenä nisäkäsasiantuntijana, joka ihastutti kuuntelijoita valtavalla tietomäärällään yli 30 vuoden ajan. Matin lintuharrastus alkoi vuonna 1946 aluksi enimmäkseen yksin retkeillen. Vuoden 1947 keväällä hän oli mukana perustamassa Hyvinkään yhteiskouluun luontokerhoa, joka sai nimen ”Turdus”. Sen myötä myös alueen harrastajamäärä alkoi kasvaa. Kanalinnut olivat erityisen lähellä Matin sydäntä. Hän tutki 1960-luvulla väitöskirjassaan metson ja teeren populaatioita ja kirjoitti aiheesta useita artikkeleita metsä- ja luontoalan lehtiin. Hän kuului siihen harrastajapolveen, joiden muistissa oli elävästi Etelä-Suomen soiden riekot ja teeren runsasmääräinen soidin. Riekon katoaminen hyvinkääläisiltä retkimailta oli merkittävänä vaikuttimena siihen, että Matti oli perustamassa 1980-luvun alussa lintuihin ja niiden suojeluun omistautunutta Hyvinkään Lintutieteellistä Yhdistystä (myöhemmin Apus ry), jonka toiminnassa Matti oli mukana alusta alkaen. Hän toimi myös BirdLife Suomen hallituksen jäsenenä vuosina 1997–2002 sekä edusti Suomea BirdLifen kansainvälisissä kokouksissa. Matti teki ansioituneen ja pitkän uran Metsähallituksessa. Hän toimi muun muassa luonnonsuojelutoimiston päällikkönä ja teki uraauurtavaa työtä luonnonsuojelualueiden perustamisen ja hoidon parissa sekä muiden luonnonsuojelutehtävien kehittämisessä. Hän oli kehittämässä luontoinventointeja, kuten säännöllisten linnuston linjalaskentojen aloittamista suojelualueilla. Hän jäi eläkkeelle luonnonsuojelujohtajan virasta vuonna 1994. Matin lintuharrastus pysyi vireänä vuosikymmenestä toiseen. Ilmiöt kiinnostivat häntä enemmän kuin yksittäisten lajien näkeminen. ”Kysymys miksi on minulle tärkeämpi kuin pelkkä mikä”, Matti kertoi. Matille myönnettiin BirdLife Suomen kultainen ansiomerkki Apus ry:n hakemuksesta, juuri ennen kuin tieto hänen poismenostaan saavutti yhteisömme. Hän kuoli 9. lokakuuta pitkään sairastettuaan. Häntä jäi kaipaamaan omaisten lisäksi laaja joukko lintu,- luonto- ja ympäristöalan ihmisiä.