Irlanti 2014 Sunnyland beagles
GREEN LAND AND SUNNY LAND
“Leave it me to check out for you…”
I
rlanti tunnetaan luonnonkauniina paikkana ja sen asukkaat ystävällisinä, mihin jutun otsikkonakin oleva tekstiviestin pätkä viittaa. Maan metsästyksestä sen sijaan tiedetään vähän ja niinpä päätimme lähteä porukalla ottamaan selvää tuon kiehtovan, vihreän maan, jänisjahdista ja Beagling-harrastuksesta. Matkan suunnittelu käynnistyi juuri näihin aikoihin – Englannin reissun juttu oli kirjoitettu ja Astalan lehti oli menossa painoon.
Yhteiset hyvät hetket olivat tuoreina muistoissa ja Irlantiin olisi mukava matkustaa! Siinäpä meillä oli riittävästi syitä ryhtyä tuumasta toimeen. Niinpä sitten selailimme Irlannin metsästyskoirayhdistyksen sivuja ja löysimme sieltä 17 ajuebeagle-kenneliä, joista lähdimme etsimään Astalan väelle sopivaa vierailukohdetta. Lukuisien puhelinsoittojen ja huonojen yhteyksien jälkeen puhelimeen vastasi kiireinen businessmies Robert Hutchinson, joka osoittautui kultakimpaleeksi, paitsi
matkasuunnitelmien osalta, myös paikan päällä Irlannissa. Robertin ystävällisellä avustuksella matkakohteeksi valikoitui Sunnylands kennel Pohjois-Irlannissa, lähellä Belfastia, parin sadan kilometrin päässä Dublinista pohjoiseen. Siitä alkoikin sitten tiivis yhteydenpito kennelin isännän ja emännän kanssa, joka muuten on Irlannin Beaglejärjestön puheenjohtaja, ja tietenkin Robertin kanssa, joka laittoi omat aikataulunsa uusiksi, jotta voisi olla oppaanamme koko beagling-päivän ajan. Matkaan lähdettiin 13.helmikuu-
ja ennekuin huomasimmekaan, olimme jo Guinnessin panimolla tutustumassa sen historiaan ja maistelemassa sen ainutlaatuisia aromeja ainoalla oikealla tavalla, jonka saimme opastetulla kierroksella kaikki oppia! Guinnessin vierailun jälkeen aikaa oli vielä shoppailuun ja tietenkin syömiseen parhaassa seurassa! Perjantai-päivän ohjelma oli vapaa ja aamupalan jälkeen suuntasimme erilaisilla kokoonpanoilla Dublinin kaduille. Aamupalalla Marko jutteli hevoskilpailuista ja ajatus jäi itämään mieliin, kun suuntasimme kulkua kaupungille. Muutaman googlauksen ja puhelinsoiton jälkeen selvisi, että aivan hotellin
ta lentäen Oulusta ja Helsingistä ja perille Dubliniin saapui puolen päivän aikaan iloisesti poriseva joukko Astalan koiranomistajia ja Mariette Viljanen, beagleystävämme vuosien takaa. Siirtyminen hotellille ja majoittuminen sujuivat käden käänteessä
lähistöllä oli vinttikoirarata ja perjantai-illalle löytyi vielä paikkoja sisäkatsomosta, ravintolaosastolta – illallispaikka oli siis löytynyt ja koko jengi lähdössä mukaan. Tässä porukassa on helppo matkustaa! Harold´s Cross Greyhound Stadionilla ei rahan tuloa voinut estää –
toisilla vain oli parempi onni kuin toisilla tai vainu, niin kuin beaglekielellä sanotaan, ja sillä ei ollut mitään tekemistä tiedon kanssa! Ainakaan tässä tapauksessa, kun Sarin ja Merjan kahden euron sijoitus ja Monan samanmoinen tuplaantui, triplaantui ja lopussa ehkä jopa kymmenkertaistui. Kaikki pääsivät kuitenkin tiskaamatta takaisin hotellille, joten todellisia uhkapelureita ei joukossamme ollut. Beagling-päivän aamu avautui irlantilaisittain ja pienessä tihkusateessa lähdimme ajamaan parin tunnin matkaa kohti pohjoista. Irlantilaisystävämme, Robert, hyppäsi bussin kyytiin alkumatkasta ja intohimoisena metsämiehenä hän vastaili kysymyksiimme vaivatta ja kertoi myös auliisti omista metsästyskokemuksistaan, joista haukkametsästys sai meidät kuulijat aivan erityisesti höristelemään korvia. Robert omistaa itsekin ajuebeaglekennelin, johon olisimme olleet myös tervetulleita, mutta hänen ajatuspäivänsä on
taisin, joten tällä reissulla se ei ollut mahdollista. Saavuimme Sunnylands-kenneliin aamupäivällä ja meitä oli vastassa ajueen Master, John Brown, sekä hänen vaimonsa, Elizabeth. Jälleen kerran saimme kohdata irlantilaista vieraanvaraisuutta ja lämmintä ystävällisyyttä, kun nautimme Lizin tarjoilemia pannukakkuja, makkaroita ja piskettejä kahvin ja teen kera tarjoiltuna. Pieni olohuone täyttyi meistä suomalaisista ja se tuntui kaikista ihan luonnolliselta! Pian metsästysbrunssin jälkeen alkoi koirien pakkaaminen autoon ja siinä koirien kanssa puuhatessa John kertoili monenlaista beagleasiaa kiinnostuneelle kuulijakunnalle. Lauantain metsästyspäivään osallistui 16 paria eli 32 koiraa ja
uskomattoman nopeasti, vaivattomasti ja äänettömästi ne sipsuttelivat peräluukku avoinna odottavaan autoon – olihan edessä ratkiriemukas päivä Irlannin nummilla! Ajueen seuraaminen on aivan omanlaisensa elämys – kaunis luonto, uskomattomat maisemat, koirien haukku ja masterin ja whippers-in-ohjaajien työskentely lumosivat jo Englannin reissulla ja tälläkin kertaa, mutaisilla pelloilla saapastellessa sydän sykki vahvana beagleharrastukselle. Kyläläisiä ja kennelin jäseniä liikkui siellä täällä teiden, ojien ja kärrypolkujen varsilla ajoa seuraten ja meitä kaikkia yhdisti tuo pieni ajava jäniskoira – näitä elämän tähtihetkiä tulee vaalia. Pitkän päivän jälkeen matkasimme
Irlanti (iiriksi Éire, engl. Ireland) on valtio, joka käsittää Irlannin saaren lukuun ottamatta Pohjois-Irlantia. Valtion kokonaispinta-ala on 70 273 km2 ja sen väkiluku runsaat 4,6 miljoonaa. Se on ollut Euroopan unionin jäsen vuodesta 1973 alkaen. Irlannin pääkaupunki on itärannikolla sijaitseva Dublin. Saarivaltion ilmasto on merellinen. Yli puolet sen pinta-alasta on laidunmaata ja alle kymmenen prosenttia metsää. Britannia hallitsi sitä lähes 800 vuoden ajan, kunnes maa saavutti vapaavaltion aseman 1921 ja itsenäistyi 1949. Vielä 1990-luvun alussa Irlanti oli yksi EU:n köyhimmistä maista, mutta vuosituhannen vaihteessa talouskasvu oli voimakasta. Vuoden 2010 lopulla Irlannin pankit olivat pulassa ja maa tarvitsi EU:n apua. Jotta Irlanti valtiona erottuisi Irlannin saaresta, siitä käytetään toisinaan epävirallista nimeä Irlannin tasavalta.[4] Irlannin viralliset kielet ovat iiri ja englanti, ja rahayksikkö on euro.
Pitkän päivän jälkeen matkasimme muun seurueen mukana yhden kennelin jäsenen majalle, missä nautimme nyyttikestiperiaatteella katetun herkkupöydän antimista. Tupa oli väkeä pullollaan ja se täyttyi iloisesta puheensorinasta ajueväen vaihtaessa kokemuksiaan päivän kulusta. Ennen lähtöä kiitimme vielä lämpimästi Johnia ja Lizia ja lahjoitimme heille kiitokseksi Marietten valmistaman Beagle-aiheisen kellon. Kotimatka hotellille sujui leppoisasti jutellen ja pian olikin jo aika hyvästellä myös Robert, joka lähti valmistau-
tumaan uuteen metsästyspäivään oman ajueensa kanssa. ”Hi Merja, plse pass on my warm regards to all. Safe trip home … and good hunting on your return. Will be loading my hounds in 30 mins. Rgds Robert.” Beagling-matka Irlantiin on aarteina muistojen laatikossa, sen sinetöi surusanoma, joka saavutti meidät toukokuun lopulla – ystävällinen isäntämme Sunnyland-kennelistä, John Brown, oli kuollut sairauden uuvuttamana. Muistamme hänet lämmöllä.
Kiitos kaikille mukana olleille – Titille ja Göranille, Arjalle, Artolle, Kaille, Pirjolle, Markolle, Mariettelle, Paavolle, Kaijalle, Sarille, Monalle, Minnalle ja Samulille – meillä oli mukavaa teidän kanssanne!
In memoriam John Brown
